< Raamatunkysymys 1. Mooseksen kirjasta

K: Mistä tiedämme, että 1. Mooseksen kirja kuuluu Raamattuun?

V: Muun muassa siksi, että Jeesus ja monet muut Raamatun henkilöt vahvistivat Vanhan testamentin aitouden ja viittasivat 1. Mooseksen kirjaan pyhänä kirjoituksena. Katso Matteuksen evankeliumin 19:4 ja Markuksen evankeliumin 10:4–9, joissa Jeesus lainaa 1. Mooseksen kirjaa pyhänä kirjoituksena.

K: Kuka vastasi ensimmäisenä 1. Mooseksen kirjaa koskeviin kysymyksiin?

V: Sikäli kuin tiedän, ensimmäinen henkilö, joka kirjoitti vastauksia 1. Mooseksen kirjaa koskeviin kysymyksiin, oli Filon, hellenistinen juutalainen Aleksandriasta, joka eli noin vuodesta 20 eKr. vuoteen 50 jKr. Nykyään meillä on armenialainen käännös hänen teoksestaan. Hän kirjoitti kolmiosaisen teoksen, Kysymyksiä ja vastauksia 1. Mooseksen kirjasta. Meillä on säilynyt hänen vastauksensa 244 kysymykseen 1. Mooseksen kirjan luvuista 1–17, ja ne on kirjoitettu hurskaan juutalaisen näkökulmasta, johon kreikkalainen platonilainen filosofia oli vaikuttanut voimakkaasti. Tämän teoksen löydät teoksesta *The Works of Philo: Complete and Unabridged* – uusi päivitetty versio, käännös: C.D. Yonge, Hendrickson Publishers 1993, neljäs painos 1997.

K: Koska 1. Mooseksen kirjan 1. luvussa joidenkin asioiden on oltava totta, kuten 1 = 1 ja 1 + 1 = 2, loiko Jumala matematiikan ja numerot? Miten Hän olisi voinut luoda ne muulla tavalla?

V: Jumala loi kaiken; tautologia, eli asia, joka määritelmänsä mukaan on totta – kuten se, että punaiset asiat ovat punaisia – ei kuitenkaan ole ”asia”. Voimme olettaa, että Jumala loi kaikki matematiikan ”asiat”, jotka eivät ole tautologioita.

K: Koska Jumala loi 1. Mooseksen kirjan mukaan kaiken, loiko Hän myös pimeyden, pahuuden ja maassa olevat kuopat? Jos Hän loi pahuuden, Hän ei kuulosta täysin hyvältä Jumalalta. Jos ei, niin se, joka sen teki, kuulostaa myös luojalta.

V: Jumala loi kaiken. Pimeys ei ole asia, vaan valon puuttumista tai vähenemistä. Pahuus ei ole asia, vaan hyvyyden puuttumista tai vääristymistä. Reikiä, pimeyttä ja pahuutta ei luotu suoraan Jumalan toimesta, vaan ne syntyivät tautologioina eli aineen, valon ja hyvyyden ”eksistentiaalisina sivutuotteina”. Samoin varjo ei ole itsenäinen asia, jolla olisi ainetta, energiaa tai henkeä. Siitä huolimatta kasvit voivat kuolla varjossa. Varjoilla on siis ”loismaista olemassaoloa”, mutta ne ovat silti todellisia.

K: Jos Jumala loi 1. Mooseksen kirjan mukaan kaiken hyväksi, miksi tornadot, vitsaukset ja muut katastrofit iskevät?

V: Alun perin kaikki oli hyvää. Roomalaiskirjeen 8:20–22 paljastaa kuitenkin, että syntiinlankeemuksen jälkeen myös maa on ”alistettu turhuuteen”. Koko maailma on pahan vallan alla (1. Joh. 5:19), ja tämän maailman ruhtinas on Johanneksen evankeliumin 12:31 ja 14:30 mukaan Saatana.

K: Mikä on 1. Mooseksen kirjan 1. luvussa esitetty kosmologinen argumentti?

V: Ensinnäkin, tässä on yksinkertainen, loogisesti väljä tapa ilmaista se.

Tyhjästä ei voi syntyä mitään. Jokainen luotu asia on täytynyt luoda. Jopa ensimmäiset luodut asiat on täytynyt luoda jonkin tai jonkun toimesta, joka oli jo olemassa. Siksi jonkin tai jonkun on täytynyt olla luomaton ja ikuinen.

Tässä on tiukempi muotoilu; määritelmät ovat omiani.

Oletamme, että jokainen tietää tarpeeksi voidakseen määritellä asianmukaisesti logiikan, ristiriidan ja ristiriidattomuuden, tapahtuman, prosessin, ”sisällä olemisen”, objektin, kokoelman, ajan, järjestyksen, aineen, energian, hengen, syyn, vaikutuksen kohteena olemisen ja vaikuttamisen.

Todellinen olemassaolo määritellään tässä siten, että se on tässä universumissa, sillä on kykyä olla jonkin tämän universumin asian vaikutuksen alaisena tai sillä on kyky vaikuttaa johonkin tässä universumissa. Tämä olisi liian kapea määritelmä ”olemassaololle”, koska se ei ota huomioon ideoita, malleja ja muita asioita. Kutsukaamme siis tätä ”todelliseksi olemassaoloksi” ja rajoittakaamme keskustelumme tässä todelliseen olemassaoloon.

Todellinen asia määritellään tässä esineeksi tai aineen, energian, hengen tai niiden yhdistelmän kokoelmaksi, jolla on todellista olemassaoloa. Loogisia totuuksia, loogisia ristiriitoja ja matemaattisia todistuksia ei tässä pidetä asioina.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että loistahtava olemassaolo määritellään sellaisten asioiden todelliseksi olemassaoloksi, jotka eivät ole todellisia asioita. Aukot, pimeys, puutteet, virheellisyys ja pahuus eivät ole ainetta, energiaa tai henkeä, mutta samalla tavalla kuin varjo voi tappaa aurinkoa tarvitsevia kasveja tai ruoan puute voi tappaa ihmisen, varjoilla ja ruoan puutteella on todellinen olemassaolo ilman, että ne ovat todellisia asioita.

Maailmankaikkeus määritellään tässä todellisten, olemassa olevien asioiden kokonaisuudeksi. Huomaa, että tässä määritelmässä maailmankaikkeus on itsenäinen kokonaisuus, ja Jumala (olettaen, että Jumala on olemassa, on henki ja voi vaikuttaa asioihin) on osa maailmankaikkeutta.

Mitään ei tässä määritellä sellaiseksi, jota ei ole koskaan todellisuudessa olemassa tai jolla ei ole todellista olemassaoloa tietyllä hetkellä. Toisin sanoen ennen luomistaan [tai tuhoamisensa jälkeen] todellinen asia ei ole maailmankaikkeudessa, se ei vaikuta maailmankaikkeuteen eikä maailmankaikkeus vaikuta siihen.

Syy määritellään olevan todellisessa olemassaolossa, koska se vaikuttaa muihin universumin asioihin, joilla on todellinen olemassaolo. Syy on määritelmän mukaan todellinen asia, jos se voi koostua aineesta, energiasta, hengestä tai edellä mainittujen yhdistelmästä.

Luominen määritellään tässä tapahtumaksi tai prosessiksi, jossa syntyy uusi todellinen asia. Luominen erotetaan ”muokkaamisesta”, joka ei välttämättä vaadi mitään syytä asian itsensä ulkopuolelta. Uuden todellisen asian luominen voi sisältää jo olemassa olevan todellisen asian muokkaamisen tai tuhoamisen, mutta sen ei tarvitse sisältää sitä. Katso kuitenkin seuraava kohta.

Jotain ei voi syntyä tyhjästä. Jokainen luotu todellinen asia vaatii syyn luomiselleen. Toisin sanoen, mitään ei voi luoda, ellei jokin asia tai olento ole sitä luonut. Jotain ei voi luoda ilman mitään syytä.

Jotain ei voi luoda itseään. Mikään ei voi luoda itseään. Vaikka todelliset asiat voivat toisinaan muuttaa itseään tai tuhota itsensä, mikään ei voi olla oman luomuksensa syy.

Ensimmäinen syy. Vaikka luodut todelliset asiat voivat luoda muita luotuja todellisia asioita, lopulta oli oltava olemassa ensimmäinen syy. Toisin sanoen syiden ketjussa ainakin yhden syyn oli oltava ennen kaikkia muita syitä, jotka vaativat syyn.

Luomaton. Koska vähintään yhdellä syyllä ei saa olla edeltävää syytä, ja jokainen luominen vaatii syyn, vähintään yksi todellisesti olemassa oleva asia tai olento on luomaton ja on ollut olemassa ikuisuudesta lähtien, koska sillä ei ole ollut luomista.

Yhteenveto: Jokaisella todellisella asialla, joka on olemassa, oli joko tietty ajankohta tai ajanjakso, jolloin se oli olemassa ensimmäisen kerran, tai sitten ei. Jos ei ollut, se on ikuinen ja luomaton. Jos oli, niin jokin todellinen asia oli sen olemassaolon syy.

Rajoitukset: Tämä argumentti ei todista, että ensimmäinen syy on elävä olento, tai että on olemassa vain yksi luomaton syy, tai onko luomattomia syitä yhä olemassa. Se todistaa yksinkertaisesti, että oli olemassa ainakin yksi todellisesti olemassa oleva asia (henkilökohtainen tai persoonaton), joka oli olemassa ikuisesti ilman, että se olisi luotu.

Yksi ensimmäisistä kirjoittajista, joka näki selvästi kosmologisen argumentin ja puhui Jumalasta ensimmäisenä syynä, oli juutalainen Filon, joka eli Aleksandriassa, Egyptissä, vuosina 15/20 eKr. – 50 jKr. R.C. Sproulilla ja Norm Geislerillä on paljon hyvää aineistoa kosmologisesta argumentista.

K: Argumentti, jonka mukaan ”maailman monimutkaisuus viittaa siihen, että on oltava luoja”, kuulostaa hyvältä, kunnes se viedään loogiseen päätelmäänsä asti. Entäpä Jumalan monimutkaisuus? Jos monimutkainen olento vaatii suunnittelijaa, silloin Jumala vaatii vielä suuremman suunnittelijan, ja niin edelleen ylöspäin. Missä tämä päättyy? Argumentti päättyy ”äärettömään regressioon”, eikä siihen ole vastausta. Vai onko?
V: Ennen kuin vastaan tähän argumenttiin, haluan ensin tarkentaa ”ongelmaa”. Monimutkaisuuden lisäksi tämä on myös ongelma, joka liittyy kosmologisen argumentin puutteelliseen muotoon. Jos kaikella on syy, niin myös Jumalalla on oltava syy. Mutta tietenkään Jumala ei tarvitse syytä luomukselleen, jos Jumala on ikuinen ja luomaton.

Koska jollakin on oltava loppu tai sitten ei ole, on vain kaksi mahdollista vastausta:

a) taaksepäin suuntautuva regressio ei pääty mihinkään

b) taaksepäin suuntautuvalla regressiolla on loppu, syytön ensimmäinen syy.

Jos a), taaksepäin suuntautuvalla regressiolla ei olisi loppua, niin kaikella ei olisi syytä, koska regressiolla itsellään ei lopulta ollut syytä. Siksi kummassakin tapauksessa on joku tai jokin, jolla ei ole syytä.

Jos b), taaksepäin suuntautuvalla regressiolla on loppu, silloin on oltava ensimmäinen syy, jonka monimutkaisuus on määrittelemätön. Tietenkin tämä tarkoittaa silloin, että Jumala ei ole syystä johtuva olento, minkään luomakunnan tuote.

Mietin kuitenkin, pitäisikö Jumala koko tätä argumenttia liian yksinkertaisena, koska ajattelemme syitä ajallisuuden puitteissa. Jos Jumala on olemassa sekä ajallisuuden ulkopuolella että sen sisällä, ja jos myös aika on Jumalan luomusta, niin puhuminen siitä, millaista oli ajassa ennen Jumalan olemassaoloa, on ristiriitaista.

K: Olisiko Jumala voinut luoda muita olentoja ja maailmoja 1. Mooseksen kirjan 1. luvussa?

V: Hän todellakin loi muita olentoja: enkeleitä ja demoneja. Mitä tulee muiden maailmojen luomiseen, joissa on olentoja, Raamattu ei kerro meille kaikkea, mitä haluaisimme tietää, vaan vain sen, mitä meidän on tarpeen tietää – ja meidän on varmistettava, että luemme ainakin sen. Jumala olisi voinut luoda muita universumeja, ja ehkä juuri sitä taivas ja helvetti ovat.

K: Miksi Jumala loi 1. Mooseksen kirjan 1. luvussa Aadamin ja Eevan, kun Hän tiesi etukäteen, että he eivät tottelisi Häntä?

V: Vaikka Jumala tiesi etukäteen, että he tekisivät syntiä, Hän kertoo meille useita syitä sille, miksi Hän loi ihmiset.

Hänen kunniakseen: Jumala loi lapsensa Hänen kunniakseen. Jesaja 43:7; 61:3.

Ihmisiä, joita rakastaa: Jumala rakastaa meitä suuresti. Psalmi 145:9,17; 1. Johanneksen kirje 3:1.

Jotta heistä tulisi Hänen lapsiaan: 1. Johanneksen kirje 3:1–2; Galatalaiskirje 3:28, Roomalaiskirje 8:15–17

Jotta Hän voisi asua meissä: 1. Johanneksen kirje 4:12–16; Roomalaiskirje 8:9–11

Jumala ei halua kenenkään menevän hukkaan. Hesekiel 18:23,32; 33:11; 2. Pietarin kirje 3:9. Jumala ei kuitenkaan kadu luoneensa niitä, jotka saadessaan tilaisuuden valitsevat vapaasti hylätä Hänet. Jumala tiesi etukäteen, että he tekisivät syntiä, mutta päätti silti olla puuttumatta heidän valintaansa tai ”perumatta” heidän luomistaan.

Ehkä yksi syy siihen, miksi Jumala päätti luoda olentoja, jotka olisivat Hänen kuvansa mukaisia, on samanlainen kuin syy, miksi vanhemmat päättävät hankkia lapsia. Kyllä, lapset tulevat kalliiksi vaippoineen ja ruokineen, ja kyllä, lapset aiheuttavat sydänsuruja sairauksillaan, loukkauksillaan ja tottelemattomuudellaan, mutta kaiken tämän keskellä rakkaus tekee siitä sen arvoista.

K: Luoko Jumala 1. Mooseksen kirjan 1:1:n mukaan siksi, että Hänellä oli tarve luoda?

V: Raamattu ei tue tätä spekulaatiota. Jumalalla ei ole tarpeita siinä mielessä, että Hän kärsisi vahinkoa tai lakkaisi olemasta, jos Hän ei luoisi jotain. Toisaalta Jumalan halu oli luoda, ja Jumala täytti halunsa suurella ja ihmeellisellä tavalla.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 1:1 jälkeen luotu vielä muita luomuksia?

V: Raamattu ei ota kantaa kumpaankaan suuntaan, ja Jumala on vapaa tekemään niin kuin Hän haluaa. Jos Jumala loi muita olentoja, ne saattoivat olla enkelien kaltaisia, Aadamin ja Eevan kaltaisia ennen syntiinlankeemusta, meidän kaltaisia, demonien kaltaisia, eläinten kaltaisia tai jotain aivan erilaista.

K: Jos 1. Mooseksen kirjan 1:2:ssa sanotaan, että Jumalan henki liikkui vetten päällä, tarkoittaako tämä, että Pyhä Henki ei ole älykäs, elävä olento, vaan aktiivinen voima, kuten Jehovan todistajat väittävät?

V: Ei. Se, että Pyhällä Hengellä ei ole fyysistä ruumista ja että Hän voi liikkua vetten päällä, ei ole ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että Raamattu osoittaa Pyhän Hengen olevan elävä olento, jolla on persoonallisuus.

Seuraava on kopio 1. Johanneksen kirjeen 5:6–8:sta käydystä keskustelusta.

Todistaja voi olla sekä elävä olento että eloton esine. Jehovan todistajien virhe on se, että koska Pyhällä Hengellä on monia ominaisuuksia, joita ihmisellä ei ole, Pyhällä Hengellä ei (jonkinlaisen loikan avulla) voi olla persoonallisuutta. 1. Johanneksen kirjeen 5:6–8 osoittaa, että on kolme todistajaa sille, että Jeesuksella oli fyysinen ruumis. Veri viittaa Hänen ristiinnaulitsemiseensa, ja Henki on sisäinen todistus kristityille. Vesi viittaa joko Jeesuksen kasteeseen, jonka Johannes suoritti, tai mahdollisesti veteen, joka ympäröi vauvaa syntyessään.

Seuraavassa on esitetty erilaisia tosiasioita, joita Raamattu opettaa meille Pyhän Hengen persoonallisuudesta.

Parakletos (lohduttaja, se, joka on vierellämme). Joh. 14:16,26, Joh. 15:26

Tuntee Jumalan syvimmät ajatukset 1. Korinttolaiskirje 2:10–11

Puhuu meille. Apostolien teot 13:2, Heprealaiskirje 3:7

Muistuttaa meitä. Joh. 14:26

Kuin vanhempi, jotta emme olisi orpoja (kreikaksi orphanos). Joh. 14:18

Ohjaa meitä. Joh. 16:13

Opettaa meitä. Joh. 14:26, 1. Kor. 2:13

Asuu meissä. 1. Korinttolaiskirje 3:16, 2. Timoteuskirje 1:14, Roomalaiskirje 8:9,11, Efesolaiskirje 2:22

Sydämissämme. 2. Korinttolaiskirje 1:22, Galatalaiskirje 4:6

Hän rukoilee puolestamme (elottomat esineet eivät rukoile eivätkä rukoile puolestamme). Roomalaiskirje 8:26–27

Häntä voidaan loukata. Heprealaiskirje 10:29

Todistaa Kristuksesta. Johanneksen evankeliumi 15:26

Sillä on mieli. Roomalaiskirje 8:27

Voidaan surra. Jesaja 63:10, Efesolaisille 4:30

Tekee valintoja. 1. Korinttolaiskirje 12:11

Omistaa rakkauden. Roomalaiskirje 15:30

Pitää asioita hyvänä. Apostolien teot 15:28

Tutkii Jumalan syviä asioita. 1. Korinttolaiskirje 2:9–10

Huokaa (ja siten välittää) meidän puolestamme Roomalaiskirje 8:26

K: Miten Jumala saattoi luoda maan 1. Mooseksen kirjan 1:10:ssä, kun maa oli jo luotu 1. Mooseksen kirjan 1:1:ssä?

V: Heprealainen sana (eres) on sama molemmissa tapauksissa. Kuten englannissa, (eres) voi tarkoittaa taivaan alla olevaa maailmaa, ja se voi tarkoittaa maata tai kuivaa maata. Siten Jumala loi planeetan 1. Mooseksen kirjan 1:1:ssä ja kuivan maan 1. Mooseksen kirjan 1:10:ssä. Katso Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 65–66.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 1. ja 2. luvussa näyttää olevan kaksi luomiskertomusta?

V: Tarkastele, mitä kussakin kertomuksessa luodaan. 1. Mooseksen kirjan 1. luku käsittelee taivaan ja maan luomista, ja 2. Mooseksen kirjan 2. luku ihmisten luomista Eedenin puutarhassa.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjassa ja muissa kohdissa Jumalaa kutsutaan nimellä Elohim, kun taas muissa kohdissa, kuten 2. Mooseksen kirjassa, Jumalaa kutsutaan nimellä Jahve?

V: Jumalalla on Raamatussa lukuisia nimiä ja arvonimiä. Vaikuttaa siltä, että nimi Jahve korostaa Jumalan henkilökohtaista suhdetta meihin, kun taas nimi Elohim korostaa Hänen puolueettomia, yliluonnollisia piirteitään. 1. Mooseksen kirjassa 1 ei mainita Aadamin, Eevan eikä eläinten nimiä, kun taas 2. Mooseksen kirjassa 2 ne mainitaan. Ero on niin suuri, että sen on täytynyt olla tarkoituksellinen.

Muinaisissa kulttuureissa oli yleistä, että samalla jumalalla oli useampi kuin yksi nimi. Tässä on esimerkkejä:

Osiris – Wennefer, Khent-amentius, Neb-abdu

Bel – Enlil, Nunamnir

Sin – Nanna

El – Latpan

Baal – Larpan

K: Voisiko Jumala 1. Mooseksen kirjan 1. luvun mukaan luoda maan kuudessa kirjaimellisessa 24 tunnin päivässä?

V: Riippumatta siitä, pitävätkö he maata vanhana vai nuorena, kaikkien kristittyjen tulisi vastata tähän kysymykseen ”kyllä”.

Kuuden päivän sijaan Kaikkivaltias olisi voinut luoda sen kuudessa sekunnissa, jos Hän olisi halunnut. Kyse ei ole siitä, miten Jumalan olisi pitänyt luoda, vaan siitä, miten Raamattu ja luonto paljastavat, miten Hän päätti luoda.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Raamattu ei 1. Mooseksen kirjan 1. luvussa kerro, kuinka pitkä Jumalan päivä on. 5. Mooseksen kirjan 9:1 osoittaa, että ”päivä” voi tarkoittaa yli 24 tunnin ajanjaksoa, kuten se ymmärrettiin Mooseksen ”päivänä”. Psalmi 90:4 ja 2. Pietarin kirje 3:8 viittaavat siihen, että Jumalan päivät voivat olla hyvin pitkiä.

K: Todistavatko 1. Mooseksen kirjan 1. luvun ja babylonialaisten luomiskertomusten väliset yhtäläisyydet, että ne ovat peräisin samasta, inhimillisestä lähteestä?

V: Babylonialaiset kertomukset ovat samankaltaisia monissa fyysisissä yksityiskohdissa, mutta syyn osalta lähes täysin vastakkaisia. Toisin kuin Marduk, joka taistelee lohikäärme Tiamatin aiheuttamaa kaaosta vastaan, Jumala määrää, mitä tapahtuu. Jos ei-raamatullisessa kulttuurissa on jotain totuutta, sen ei pitäisi olla yllätys. Lisäksi 1. Mooseksen kirjan 1. luvun tyyli näyttää olevan tarkoituksellinen vastakohta pakanallisille käsitteille.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 1:26 ja 3:22 kohdissa käytetään sanaa ”me” viitattaessa ainoaan tosi Jumalaan?

V: Tähän on kaksi mahdollista vastausta.

1. ”Me” viittaa Ainoaan Todelliseen Jumalaan, mutta monikkomuoto on asianmukainen kolminaisuuden sisäisessä keskustelussa.

2. ”Kuninkaallista me-muotoa” käytettiin kuninkaiden ja jumalien kohdalla viittaamaan yhteen henkilöön. Esimerkkinä tästä Lähi-idän islam-uskonnossa muslimien Koraani käyttää sanoja ”me” ja ”meitä”, kun Allah viittaa itseensä. Muslimit ja ei-muslimit voivat olla yhtä mieltä siitä, että ”kuninkaallisen me-muodon” käyttö Koraanissa ei viittaa siihen, että Muhammed olisi opettanut Allahin olevan useita jumalia.

Juutalainen Filon (15/20 eKr.–50 jKr.) tulkitsi tämän kuitenkin ei kuninkaallisena ”me”-muotona, vaan niin, että Jumala käytti avustajia teoksessaan *Luomuksesta* (luku 24, nro 75, s. 11).

K: Tarkoittaako 1. Mooseksen kirjan 1:26, että meidän tulisi saada koulutusta jumalallisten täydellisyyksien saavuttamiseksi ja tulla jumalallisten siunausten kohteeksi, kuten bahá’ít opettavat teoksessa *Some Answered Questions*, s. 8, 9?

V: Ei, koska 1. Mooseksen kirjan 1:27 sanoo, että Jumala teki sen, mitä Hän sanoi 1. Mooseksen kirjan 1:26:ssa. Kun Aadam ja Eeva luotiin, he olivat täysin synnittömiä ennen lankeemusta, eivätkä he tarvinneet kasvatusta. Vaikka olemme edelleen Jumalan kuvan mukaisia, 1. Mooseksen kirjan 1:26–28 viittaa siihen, mitä Jumala oli jo saanut aikaan.

K: Tarkoittaako 1. Mooseksen kirjan 1:26, että ihmiset ovat itse ”pieniä jumalia”, kuten Kenneth Hagin ja jotkut sanan uskon opettajat sanovat?

V: Ei. 1. Mooseksen kirjassa käytetty sana on ”kuin”, ei ”on”. Jopa sanan ja uskon opettajat olisivat samaa mieltä siitä, että meidän kaltaisiamme luotuja ei ole koskaan tarkoitettu palvottaviksi. Aadamin ja Eevan ruumiille annettiin kuolemattomuus, joka voitiin menettää, vanhurskaus, joka voitiin pilata, ja täydellinen rakkaus Jumalaa kohtaan, joka voitiin heittää pois kuin vanha hedelmä.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 1:26–27 kohdassa kuvattu keskustelu kolminaisuuden jäsenten vai luotujen olentojen, kuten enkelien, välinen?

V: Vaikka enkelit saattoivatkin kuulla nämä sanat, kyseessä oli kolminaisuuden jäsenten välinen keskustelu. Meidän luomisemme ei ollut enkelien vaan kolminaisuudessa olevan Jumalan teko. Ensimmäinen kristitty kirjailija, jonka tiedetään huomauttaneen, ettei kyseessä voinut olla enkelit, oli Justinus Marttyyri (kirjoitti n. 138–165 jKr.) teoksessaan ”Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa”, luku 62, s. 228.

K: Koska 1. Mooseksen kirjan 1:26–27 mukaan Jumala loi ihmiset enkeleitä korkeammiksi, voisiko Jumala myöhemmin luoda olentoja, jotka ovat ihmisiä korkeampia?

V: Raamattu ei ota kantaa kumpaankaan suuntaan, ja Jumala on vapaa tekemään mitä Hän haluaa. Raamattu kuitenkin sanoo, että uskovat ovat ”Jumalan lapsia” ja että me ”hallitsemme Kristuksen kanssa” ja ”istumme Kristuksen kanssa” (Efesolaiskirje 2:6). Rajallisen olennon on vaikea olla paljon korkeammassa asemassa kuin tämä.

K: Oliko Aadam 1. Mooseksen kirjan 1:26:ssa ”supermies”, jonka kyvyt olivat miljoona kertaa suuremmat kuin meidän, kuten Watchman Nee opetti teoksessaan The Latent Power of the Soul (1933, s. 15)?

V: Raamattu ei ole koskaan opettanut tätä outoa spekulaatiota. Se ei myöskään ole koskaan opettanut, että Aadam olisi jo ulkonäöltään ollut Jumalan kaltainen, kuten Watchman Nee opetti samassa kirjassa sivulla 18. Valitettavasti ihmiset yrittävät usein lisätä omia opetuksiaan siihen, mitä Jumala todellisuudessa sanoi.

K: Jos 1. Moos. 1:26:n mukaan olemme luodut Jumalan kuvaksi, eikö se todista, että Jumalalla (tai ainakin Isällä) on ihmisen fyysinen ruumis? (Mormonit mainitsevat tämän.)

V: Useimmat ovat yhtä mieltä siitä, ettei Pyhällä Hengellä ole fyysistä ruumista eikä Jeesuksellakaan ollut fyysistä ruumista tuolloin. Jos sana ”me” viittaa keskusteluun Isän, Pojan ja Hengen kanssa, ”kuva” ei voi viitata pelkkään fyysiseen ruumiiseen. Muuten, 1. Mooseksen kirjan 9:6 osoittaa, että meillä on edelleen Jumalan kuva syntiinlankeemuksen jälkeenkin.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 1:27 mukaan ihmiset edelleen luotu Jumalan kuvaksi syntiinlankeemuksen jälkeen?

V: Kyllä. 1. Mooseksen kirjan 9:6 osoittaa, että vaikka olemme synnin turmelemia, meissä on edelleen Jumalan kuva.

K: Koska 1. Mooseksen kirjan 1:28:ssa sanotaan, että ihmisen oli määrä täyttää maa ja hallita sitä, antoiko tämä ihmiselle luvan tuhota ympäristöä?

V: Ei suinkaan! Emme ole koskaan kuulleet kristitystä tai juutalaista, joka lukisi Raamattua tuolla tavalla tulkiten. Tämä uusi tulkinta, jota esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1967 [katso Kaiser viite lopussa], näyttää olevan järkeenkäypä vain, jos lukee vain osan 1. Mooseksen kirjasta ja määrittelee sanan ”hallita” tarkoittavan ”tuhoamista” eikä ”viisasta hallitsemista”. Itse asiassa Raamattu sanoo kuusi tärkeää asiaa maan ja eläinten hoitamisesta.

1. He olivat ”vuokralaisia” maalla, joka todellisuudessa kuului Jumalalle

1a. Siksi maata ei voitu myydä pysyvästi (3. Mooseksen kirja 25:23)

1b. Kaikki kuuluu Jumalalle (Psalmi 24:1)

2. Jumala tuomitsee ne, jotka saastuttavat maata yleisesti

2a. Jesaja 24:5 sanoo, että maa oli saastunut sen asukkaiden toimesta.

2b. Sakarja valitti mahtavien metsien ja hedelmällisten laidunmaiden tuhoa. Vielä enemmän hän valitti hengellistä onnettomuutta, jota nämä luonnonkatastrofit vertaavat. (Sakarja 11:1–3)

3. Jumala tuomitsee maan fyysisen saastuttamisen

3a. Jumala tuhoaa ne, jotka tuhoavat maan. (Ilmestyskirja 11:18).

3b. Jumala tuomitsee ne ”lampaat”, jotka eivät vain syö tarvitsemaansa, vaan tallovat myös loput laidunmaasta. Ne eivät vain juo puhdasta vettä, vaan mutaisivat loput vedestä jaloillaan (Hesekiel 34:17–22).

3c. 4. Mooseksen kirjan 5:3 puhuu leirin saastuttamatta jättämisestä tartuntatautien yhteydessä.

3d. Sotaa käydessäänkään ei saa kaataa hedelmäpuita, jotka tekevät maasta hedelmällisen (5. Mooseksen kirja 20:19–20). Oliivipuu voi elää yli 1 000 vuotta.

4. Jumala tuomitsee maan saastuttamisen pahalla

4a. 4. Mooseksen kirjan 35:33–34 käskee meitä: ”Älkää saastuttako maata” ihmisten tappamisen yhteydessä.

4b. Älkää saastuttako maata epäjumalanpalvonnalla (Jeremia 16:18).

4c. Jeremian kirjan 32:34 mainitsee ihmiset, jotka saastuttavat Tofetin laakson vauvojen uhraamisella.

4d. Hesekielin kirjassa 7:22 sanotaan, että jumalattomat saastuttavat Jumalan rakkaan paikan.

5. Jumalan laki sisältää viisaan luonnonvarojen hallinnan

5a. Aadam asetettiin ”Eedenin puutarhaan viljelemään ja hoitamaan sitä” (1. Mooseksen kirja 2:15).

5b. Kahden eri viljelykasvilajin viljeleminen yhdessä on kielletty (5. Mooseksen kirja 22:9). Sen sijaan viljelykasvien vuorottelu vähentää tuholaisia.

5c. Maan on annettava levätä joka seitsemäs vuosi ja juhlavuoden aikana (3. Mooseksen kirja 25:3–7, 11–12, 18).

5d. Jumala tuomitsisi Israelin tämän säännön rikkomisesta (3. Mooseksen kirja 26:34–35).

6. Eläimet: ne kuuluvat Jumalalle, ne on luotu meidän käyttöömme, mutta meidän on kohdeltava eläimiä ystävällisesti

6a. Eläimet kuuluvat Jumalalle (Psalmi 50:10) ja Hän huolehtii niistä (Psalmi 36:6; 104:11,14; 147:8-9).

6b. Lihan syöminen on sallittua, ja joissakin tapauksissa se on jopa käsketty (1. Mooseksen kirja 9:2–5; Apostolien teot 10:13).

6c. Jeesus oli synnitön (Hepr. 4:15; 7:26; 1. Piet. 2:22; 1. Joh. 3:5). Hän söi kalaa (Luuk. 24:42–43) ja hyvänä juutalaisena söi lihaa, kuten pääsiäisenä oli käsketty (2. Moos. 12:8–10).

6d. Nahkaa voi käyttää, sillä Johannes Kastajalla oli nahkavyö (Mark. 1:6).

6e. Metsästys on sallittua (3. Mooseksen kirja 17:13).

6f. Eläinten tappaminen uhrausta varten oli jopa käsky (2. Mooseksen kirja – 5. Mooseksen kirja).

6g. Meidän tulee olla ystävällisiä eläimiä kohtaan (Sananlaskut 12:10).

K: Vaikka Raamattu ei 1. Mooseksen kirjan 1:28:ssa nimenomaisesti sano, että meidän pitäisi tuhlata Jumalan antamaa ympäristöä, opetetaanko kristinuskossa epäsuorasti, että voimme tuhota ympäristöä?

V: Ei. Kristinuskoa ei voi syyttää ahneudesta ja ylikansoituksesta johtuvista ekologisista ongelmista sen enempää kuin voidaan syyttää ongelmista afrikkalaisia animisteja, intialaisia hinduja, kiinalaisia ateisteja tai indonesialaisia ja Lähi-idän muslimeja. Ekologisia ongelmia on jokaisella mantereella, aivan kuten jokaisella mantereella on ihmisiä, jotka uhraavat ympäristön henkilökohtaisen hyödyn vuoksi. Keskustelua siitä, mitä Raamattu todellisuudessa sanoo ympäristöstä, katso edellisestä vastauksesta.

K: Annettiinko Aadamille ja Eevalle 1. Mooseksen kirjan 1:29:n mukaan kaikki siemeniä tuottavat kasvit, vai eikö heillä ollut lupaa syödä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää, kuten 2. Mooseksen kirjan 2:17 sanoo?

V: Emme tosin tiedä, oliko hyvän ja pahan tiedon puussa siemeniä vai ei, mutta sillä ei ole tässä yhteydessä merkitystä. Joka tapauksessa tarkoituksena oli, että he saivat syödä kaikkia siemeniä tuottavia kasveja, lukuun ottamatta hyvän ja pahan tiedon puuta.

K: Jos 1. Mooseksen kirjan 1:29 mukaan ihmiset saivat syödä kaikkia kasveja, miten Raamattu on looginen ja järkevä, koska on olemassa myrkyllisiä kasveja ja siemeniä, joita emme voi syödä? (Eräs muslimi toi tämän esille)

V: Koraanin suura 5:46–48 sanoo, että Jeesus vahvisti Tooran ja evankeliumit. On erittäin vakava syytös muslimilta väittää, että Jeesus olisi vahvistanut jotain, mikä oli väärää eikä peräisin Jumalalta. Mutta vastatakseni tähän vastalauseeseen: riippumatta siitä, ymmärrettiinkö tämä koskeneen jokaista yksittäistä kasvia vai jokaista yrttiä ja viljaa, Jumala sanoi tämän Aadamille ennen syntiinlankeemusta, ennen kuin maa kirottiin. Luonto muuttui radikaalisti, kun Aadam ja Eeva tekivät synnin. Ennen syntiinlankeemusta Jumala antoi Aadamille ja Eevalle vallan maan yli, mutta kun he tekivät syntiä noudattaessaan käärmeen ehdotusta, Saatanasta tuli tämän maailman ruhtinas (vaikkakaan ei kuningas). Syntiinlankeemus nostaa kuitenkin esiin mielenkiintoisen seikan: jos muslimit nykyään sanovat, että profeetat ovat synnittömiä, ja jos Aadam ja Eeva tekivät syntiä ja toivat kaiken kirouksen päällemme syntiään tehdessään, miksi muslimit sanovat, että Aadam oli profeetta?

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 2:2–3 mukaan Jumala lepäsi työstään seitsemäntenä päivänä?

V: ”Lepo” tarkoittaa tässä luomistyön lopettamista. Jumala ei väsy (Jesaja 40:28). Raamattu ei missään kohdassa sano, että Jumalan olisi tarvinnut levätä, vaan että Hän päätti tehdä niin.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 2:2:ssa mainittu sapatin käsite alun perin babylonialainen, ja lisättiinkö se juutalaiseen perinteeseen myöhemmin?

V: Kaksi vastausta, yksi kristityille ja yksi ei-kristityille.

1. (kristityille): Jos oletetaan, että Jeesus oli Jumalasta, kuten hänen ylösnousemuksensa todistaa, ja koska Jeesus hyväksyi Vanhan testamentin alkuperäisen tarkkuuden ja säilyneen luotettavuuden, ja koska voidaan todistaa, että 1. Mooseksen kirjan ja Jeremian kirjan viittaukset sapattia koskevat on kirjoitettu ennen Jeesusta, se ei ollut babylonialainen keksintö, eikä asiasta ole enää mitään lisättävää.

2. (ei-kristityille): Babylonialaiset kutsuivat kuukauden 15. päivää sappatuksi. Tietenkin se on vain yksi päivä kuukaudessa, ei neljä. Sivulla 19 Asimov huomasi terävästi, että sapatti näytti olevan israelilaisille merkityksetön ennen pakkosiirtolaisuutta ja erittäin tärkeä sen jälkeen. On kuitenkin epäuskottavaa väittää, että babylonialaiset ja pakkosiirtolaisuuden jälkeiset juutalaiset olisivat yleisesti ottaen ”huijattuja” uskomaan a) että heidän pakkosiirtolaisuutensa johtui siitä, etteivät he noudattaneet käskyä, jota ei ollut heidän pyhissä kirjoituksissaan, ja b) että tämä lisättiin 59 kohtaan (joista 35 oli Toorassa) ilman, että kukaan olisi huomannut tätä uutta käsitettä. Muuten, kaikki juutalaiset eivät menneet Babyloniaan. Jeremia kertoo, että osa meni sen sijaan Egyptiin. Juuri näiden juutalaisten jälkeläiset käänsivät Vanhan testamentin kreikaksi, ja kreikankielisessä Septuaginta-käännöksessä on myös sapatin jakeet.

Kaikki spekulaatiot Raamatun virheistä saattavat tuntua täysin uskottavilta jollekin, joka piti erittäin tärkeänä osoittaa, että Raamatussa on virheitä ja että sitä ei tarvitse noudattaa. Kuitenkin jopa Isaac Asimov tunnusti ainakin tämän teorian heikkouden jättämällä mainitsematta sitä muuna kuin kiusauksena.

K: 1. Moos. 2:4, 5:1, 6:9, 10:1, 11:10, 11:27, 25:12, 25:19, 36:1, 36:9 ja 37:2, 4. Moos. 3:1; Ruutin kirjassa 4:18, aloittaako hepreankielinen sana (Tol^edot) osion vai päättääkö se osion?

V: Joko se viittaa aina alkuun, aina loppuun tai joskus kumpaankin.

Epäselvät: Tässä on joitakin ”tol^e -pisteitä”, joita voidaan tulkita kumpaankin suuntaan: 1. Mooseksen kirja 2:4; 5:1; 36:9; 37:2.

Alku: Tässä on joitakin ”tol^e dots” -merkintöjä, joiden konteksti vaatii niiden sijoittamista alkuun: 1. Mooseksen kirja 6:9; 10:1; 11:10; 11:27; 25:12; 25:19; 36:1; 4. Mooseksen kirja 3:1. Juutalainen Filon (15/20 eKr.–50 jKr.) mainitsee 1. Mooseksen kirjan 2:4 kohdassa ”tiivistäen hänen [Mooseksen] kertomuksensa maailman luomisesta” teoksessaan Luomuksesta 44:129, s. 18.

Lopuksi: Ei ole olemassa yhtään ”tol^edot” -merkkiä, jonka voitaisiin todistaa kuuluvan osion loppuun. Siksi epäselvät osiot ovat todennäköisesti ”tol^edot” -merkkejä osion alussa.

Kaikkein vakuuttavin todiste siitä, että ”tol^e-piste” sijaitsee osion alussa, on 1. Mooseksen kirjan 25:19, jossa sanotaan, että kyseessä on kertomus Iisakista. Heti sitä seuraava osio kertoo Iisakin lapsista. Heti sitä edeltävä osio kertoo Ismaelista eikä liity millään tavalla Iisakiin.

K: Luoko Jumala 1. Mooseksen kirjan 2:5–7:ssä kasvit ihmisen jälkeen vai ennen ihmistä, kuten 1. Mooseksen kirjan 1:12,26 sanoo? (Tämän kysymyksen esitti ateisti nimeltä Capella.)

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Kasvit ensin: 1. Mooseksen kirjan 1. luku sanoo selvästi, että kasvit luotiin maan päälle ennen ihmistä. Näihin kuuluvat tietysti kaikkien nykyisten kasvien esi-isät.

2. Maailma vs. puutarha: 1. Mooseksen kirjan 1. luku on kertomus taivaan ja maan luomisesta, kun taas 2. luku on kertomus Eedenin puutarhan luomisesta.

3. Viljelykasvit ihmisen jälkeen: 1. Mooseksen kirjan 2. luku osoittaa, että pellon pensaat tulivat ihmisen jälkeen, ainakin Eedenin puutarhassa. Molemmissa kohdissa käytetään hepreankielistä sanaa ”pelto” (saday) sen sijaan, että puhuttaisiin pelkästään kasveista.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Wycliffe Dictionary of Biblical Archaeology -teoksen sivulla 23 kerrotaan, että Beershebasta on löydetty kalkkeutuneita vehnänjyviä, ohraa, linssejä ja viinirypäleitä vuodelta 4000 eKr.

K: Mitkä ovat 1. Mooseksen kirjan 2:5–7:ssä mainitut viljat, joita käytämme nykyään, sekä menneisyydessä käytetyt viljat?

V: Ihmiset ajattelevat viljoista usein vain kolmea suurinta ruokakasvia: vehnää, riisiä ja maissia, mutta itse asiassa voisi syödä kolme ateriaa päivässä viikon ajan ja nauttia jokaisella aterialla eri viljalajia.

Maissi: Arkeologit kertovat, että maissi kesytettiin Uudessa maailmassa noin 5000 eKr. Euroopassa, Lähi-idässä, Afrikassa tai Aasiassa ei ollut maissia ennen Kolumbusta. Maissi on peräisin teosinte-nimisestä viljalajista. Teosintessä oli noin 50 löyhästi kiinnittynyttä jyvää, ja tähkä oli alle tuuman pituinen. Sen sijaan nykypäivän maississa on 500–1 000 tiukasti kiinnittynyttä jyvää jokaisessa tähkässä. Koska jyvät ovat tiukasti kiinnittyneitä, nykypäivän maissi ei pysty kasvamaan luonnossa ilman ihmisen apua.

Vehnä: Arkeologiset löydöt ovat osoittaneet, että vehnän esi-isät löytyivät Lähi-idästä Irakista noin 7 000 eKr. Sitä kutsutaan emmeriksi, ja se menettää siemenensä tuulen puhaltaessa. Nykyään vehnälajikkeita on tuhansia. Kamut (=khorasan, = kuningas Tutin vehnä) on todennäköisesti eräs durumvehnän laji. Sivuhuomautuksena voidaan mainita, että jotkut pitävät vehnän ja maissin viljelyn alkamisen välistä 2 000 vuoden eroa yhtenä kahdesta syystä (toinen syy on hevoset) siihen, että kun espanjalaiset saapuivat Amerikkaan, intiaanien kulttuuri oli 1 000–2 000 vuotta jäljessä eurooppalaisesta kulttuurista.

Riisi oli kolmen pääviljalajin joukossa uusin tulokas. Se kesytettiin noin 3500 eKr.

Emmeriä (= emmervehnä, = faro) on löydetty Lähi-idän esikeramiikkakausilta jo vuosilta 9800–8800 eKr. Viljelty emmer eroaa villistä emmeristä, mutta se on peräisin villistä emmeristä. Myöhemmin emmer levisi Eurooppaan ja Intiaan.

Speltin alkuperä on hieman salaperäinen. Sitä viljeltiin Rooman valtakunnassa, Isossa-Britanniassa ja Aasiassa jo ennen vehnän viljelyn alkamista. Se saattaa olla emmerin ja vehnän välinen hybridi tai emmerin ja villin vuohenruohon (Aegilops tauschii) välinen hybridi, tai sillä saattaa olla kaksi eri alkuperää. Jotkut arvelevat, että speltin historia alkoi noin 6 000 eKr.

Sorghum on peräisin afrikkalaisesta ruohosta. Se muistuttaa ulkonäöltään jonkin verran maissia. Sorghum on yksi nykyisin viljellyistä kahdeksasta tärkeimmästä viljakasvista; sitä käytetään nykyään eläinrehuksi, mutta se on todennäköisesti myös viidenneksi suurin ihmisravinnoksi tarkoitettu viljelykasvi.

Ohraa viljeltiin todennäköisesti ensimmäisen kerran noin 8 000 eKr. Israelin ja Jordanian alueella. Se levisi itään Himalajalle.

Rukiin viljelyn arveletaan alkaneen Ararat-vuoren ja Van-järven alueella Itä-Turkissa pian vehnän kesyttämisen jälkeen. Se kasvaa paikoissa, joissa vehnä ja ohra eivät kasva.

Kaura on viljalaji, josta tiedämme vain vähän, paitsi että sitä löydettiin egyptiläisestä haudasta 2 000 eKr. ja että sen viljely alkoi todennäköisesti Vähä-Aasiassa.

Tattari (Fagopyrum esculentum) viljeltiin ensimmäisen kerran Kiinan Yunnanin ja Sichuanin maakunnissa noin vuonna 1000 jKr. Sen sato ei ole suuri, mutta se kypsyy nopeasti ja menestyy hyvin kuivissa ja viileissä ilmastoissa. Lajikkeita on vähintään 14.

Palmerin ruohoa (= nipa-ruoho, = Distichlis palmeri) viljeltiin ainoastaan Sonoranin aavikolla Länsi-Meksikossa ja Yhdysvaltojen länsiosissa. Se oli Cocopah-heimon tärkein ravinnonlähde. Se muistuttaa jonkin verran vehnää, paitsi että se voi kasvaa kuivissa olosuhteissa ja kykenee imemään merivettä ja erittämään suolan pois.

Hirssit ovat ryhmä, johon kuuluu vähintään 13 pienisiemenistä syötävää ruohoa, joita on helppo viljellä kuivissa olosuhteissa. Hirssit, kuten luutahirssi, olivat myös varhaisimpina aikoina tärkein viljalaji Kiinassa ja Koreassa. Joitakin hirssilajeja ovat pihahirssi, luutahirssi, ruskeahirssi, sormihirssi, fonio, ketunhäntähirssi, japaninhirssi, Jobin kyyneleet, kodo-hirssi, pikkuhirssi, helmihirssi, prosohirssi ja teff. Lisätietoja löytyy osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/Millet.

Perunat eivät ole viljakasveja, mutta ne ovat nykyään neljänneksi suurin ruokakasvi. Niiden viljelyn uskotaan alkaneen noin 6 000 eKr. Perussa ja Boliviassa Titicaca-järven alueella.

Muita viljakasveihin kuulumattomia viljelykasveja ovat pavut, palkokasvit, soijapavut, maapähkinät, maniokki, bataatit, herneet, leipäpuu, kookospähkinät, banaanit, plantainit ja taro. Kesari-siemeniä viljeltiin Intiassa, mutta niillä on pitkäaikaisia halvauttavia vaikutuksia.

K: Luoko Jumala 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä aineen, vai ”järjestelikö” Hän sen vain, kuten monet mormonit opettavat, vai oliko aine luomatonta, koska aine ei ole todellinen asia, kuten kristillinen tiede ja jotkut itämaiset uskonnolliset ryhmät opettavat?

V: Ei. Se, että Jumala on kaikkivaltias, tarkoittaa, että Jumala voi tehdä mitä tahansa, ja se, että Jumala on Luoja, tarkoittaa, että Jumala loi kaiken. Jumala loi maailmankaikkeuden ”ex nihilo”, eli tyhjästä. Tarkkaan ottaen Jumala ei siis luonut pelkästään ”aineen ja energian muotoja”, vaan Jumala loi aineen ja energian itsessään.

K: Luoko Jumala 1. Mooseksen kirjan 2:7,19 mukaan ihmisen ennen eläimiä vai eläinten jälkeen, kuten 1. Mooseksen kirjan 1:24,27 sanoo? (Tämän kysymyksen esitti ateisti (Capella)).

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

Maalla Jumala loi ihmisen eläinten jälkeen, kuten 1. Mooseksen kirjan 1:24,27 sanoo.

Eedenin puutarhassa Jumalan oli täytynyt luoda ihminen ennen kuin hän näytti ihmiselle eläimet.

Jopa Eedenin puutarhassa eläimet saattoivat olla siellä ennen ihmistä. 1. Mooseksen kirjan 2:19 viittaa eläimiin, jotka oli luotu siihen mennessä. Se ei tarkoita, että eläimiä ei olisi luotu ennen sitä.

K: Todistaako 1. Mooseksen kirjan 2:7, että ihmisillä ei ole kuolematonta sielua, kuten Jehovan todistajat väittävät?

V: Ei. Tässä käytetty hepreankielinen sana nephesh tarkoittaa joissakin kohdissa ”sielua” ja toisissa kohdissa, kuten tässä, ”elämää”. Miten Ilmestyskirjan 6:9–10:ssä mainitut alttarin alla olevat uskovat voisivat olla alttarin alla, jos heillä ei olisi olemassaoloa kuoleman jälkeen?

K: Missä ovat 1. Mooseksen kirjan 2:10–14:ssä mainitut joet, jotka virtaivat Eedenin puutarhasta?

V: Ensinnäkin Eedenin puutarhaa ei nykyään ole olemassa maan päällä. Emme tiedä, missä Pishon-joki sijaitsi, ja Tigris- ja Eufrat-joet sijaitsevat Turkissa, Syyriassa ja Irakissa. Gihon-joen katsotaan yleensä olevan Niili, joka virtasi Kushin alueelta Egyptin eteläpuolelta. Se saattoi kuitenkin olla pienempi joki, jonka lähde oli ”Kushissa” (Kashshu) Länsi-Elamissa, joka sijaitsee hyvin lähellä Tigris- ja Eufrat-jokia. Kassitit (kreikaksi: Kossaeans) olivat kotoisin sieltä.

K: Miksi Jumala sanoi 1. Mooseksen kirjan 2:15:ssä, että sinä (yksikkö) saat syödä puutarhan kaikkia hedelmiä, paitsi että te (monikko) ette saa syödä hyvän ja pahan tiedon puusta?

V: Kumpikin heistä saattoi valita minkä tahansa puun; heidän ei tarvinnut syödä samaa ruokaa. Kumpikaan ei kuitenkaan saanut syödä yhdestä tietystä puusta. Monikkomuoto korostaa asiaa; tämä käsky ei koskenut vain Aatamia, vaan kaikkia.

Juutalainen Filon (15/20 eKr.–50 jKr.) vastasi tähän kysymykseen ensimmäisenä teoksessaan ”Kysymyksiä ja vastauksia 1. Mooseksen kirjasta”, I, s. 794.

K: Miksi Jumala loi Aadamin 1. Mooseksen kirjan 2:16:ssa, vaikka tiesi tämän lankeavan?

V: Jumala voi tehdä mitä tahansa, mutta loogisesti mahdoton asia ei ole olemassa. Jumala ei voi luoda olentoa, joka valitsee rakastavan kuuliaisuuden Jumalalle, jos kyseinen olento ei kykene valitsemaan Jumalan tottelemista. Kyky valita Jumalan totteleminen tarkoittaa kykyä valita Jumalan tottelematta jättäminen.

K: Koska 1. Moos. 2:17 sanoo: ”Sinä päivänä, jona siitä syöt, sinä varmasti kuolet”, miten Aadam ja Eeva kuolivat ”sinä päivänä”?

V: Hengellisesti ja oikeudellisesti. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

Hengellinen kuolema tapahtui sinä päivänä.

Oikeudellisesti heille langetettiin sinä päivänä sekä ikuinen että fyysinen kuolemantuomio. Teoksessaan *Hard Sayings of the Bible* (s. 91–92) Walter Kaiser Jr. osoittaa, että heprealainen kielikuva viittaa heidän kuolemansa varmuuteen, ei kuoleman välittömyyteen.

Toinen esimerkki tämän kielikuvan käytöstä löytyy 1. Kuninkaiden kirjasta 2:37, jossa Salomo antoi samanlaisen varoituksen Simeille sinä päivänä, kun tämä lähti Jerusalemista.

Ensimmäinen henkilö, jonka tiedämme antaneen vastauksen tähän kysymykseen, oli juutalainen Filon (15/20 eKr.–50 jKr.) teoksissaan *Questions and Answers on Genesis*, I, s. 794, ja *Allegorical Interpretation*, I 33 (105), s. 46–47, joissa hän mainitsee sielun kuoleman.

Toinen antiikin kirjailija, joka antoi erilaisen vastauksen, on Irenaeus teoksessaan ”Häresioiden vastustaminen”, kirja 5, luku 23 (182–188 jKr.) s. 551–552. Koska Irenaeus toteaa, että yksi päivä Herran edessä on 1 000 vuotta, hän tulkitsee tämän viittaavan yhteen Jumalan päivistä, ja hän pitää merkittävänä sitä, että 1. Mooseksen kirjan 5:5:ssä sanotaan, että Aadam kuoli 930-vuotiaana, mikä on alle 1 000 vuotta.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 2:18:ssa sanotaan, että ihminen oli yksin, kun hän oli sekä Jumalan että eläinten seurassa?

V: Aadamilla oli kyllä valta eläinten yli, ja Aadam palvoi Jumalaa, mutta Aadamilla ei ollut ketään muuta kaltaistaan. Hän oli yksin siinä mielessä, ettei hänellä ollut ketään, johon hän olisi voinut suhtautua tasavertaisesti.

K: Osoittaako 1. Mooseksen kirjan 2:18–22, että naiset luotiin jälkikäteen, kuten teoksessa Born Again Skeptic sivulla 164 väitetään?

V: Ei, se osoittaa juuri päinvastaista. Jumala käytti paljon aikaa – Aadamin joutuessa nimeämään eläimet ja kaiken muun – osoittaakseen Aadamille tämän tarpeen saada kumppani. Suurin osa 1. ja 2. Mooseksen kirjan asioista luotiin yksinkertaisesti ilman suurempaa selitystä. Jumala kuitenkin ensin ”valmisti näyttämön” ja selitti naisen tarkoituksen Aadamin työtoverina ennen Eevan luomista.

K: Osoittaako 1. Mooseksen kirjan 2:18, että naiset ovat miehiä alempiarvoisia, koska Eeva luotiin eri tavalla kuin Aadam?

V: Ei, ei osoita. Vastauksessa on kuusi huomioitavaa seikkaa.

1. Erilaisuus ei todista epätasa-arvoisuutta. Erilaiset ihmiset puhuvat erilaisia kieliä, mutta se ei tarkoita, että jokin kieli olisi toista alempi tai parempi. Kuten eräs kristitty sanoi, Eevaa ei luotu Aadamin jalasta, jotta hän olisi Aadamin alapuolella, eikä hänen päästään, jotta hän olisi Aadamin yläpuolella, vaan hänen kyljestään, jotta hän olisi Aadamin rinnalla.

2. ”Apulainen” ei tarkoita alempiarvoisuutta. Jotkut saattavat ajatella, että Eeva oli Aatamia alempiarvoisempi, koska hän oli ”apulainen” 1. Mooseksen kirjan 2:18:ssa. Kuitenkin Jumala on meidän apulaisemme (sama hepreankielinen sana) Psalmin 70:5:ssä, eikä tämä tarkoita, että Jumala olisi meitä alempiarvoisempi! Siksi hepreankielisen sanan kääntäminen sanalla ”apulainen” on melko epätarkkaa. Parempi käännös on ”Minä teen miehelle vastaavan voiman [tai vahvuuden]”, kuten Walter Kaiser toteaa yksityiskohtaisessa hepreankielisessä tutkimuksessaan teoksessa Hard Sayings of the Bible, s. 92–94. Nainen on siis tarkoitettu ”täysivaltaiseksi kumppaniksi” eikä pelkästään avustajaksi.

3. 1. Mooseksen kirjan 1:27 osoittaa, että molemmat ovat Jumalan kuvana. Ei vain Aadam ollut Jumalan kuvana, vaan sekä mies että nainen ovat Jumalan kuvana. Muuten, ”Jumalan kuvaksi” luominen ei missään nimessä tarkoita, että Jumala olisi rajoitettu kahteen jalkaan, kahteen käteen, vatsaan jne. Pikemminkin, kuten kaksiulotteinen kuva on epätäydellinen ääriviiva todellisesta, kolmiulotteisesta esineestä, niin äärettömän Jumalan luonteella ja meidän rajallisella olemuksellamme on joitakin yhtäläisyyksiä.

4. Luonteeltaan, arvoltaan, merkitykseltään jne. samanarvoisia. Raamatussa, Galatalaiskirjeen 3:28:ssa sanotaan: ”Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä te olette kaikki yksi Kristuksessa Jeesuksessa.” (BSB)

5. Rooliltaan kuitenkin erilaisia: Efesolaiskirjeen 5:22–24 osoittaa, että vaimojen tulee alistua miehilleen, sillä miehet ovat vaimojen päämiehiä. Miesten tulee rakastaa vaimojaan niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa (Efesolaiskirjeen 5:25–26). Paavali sanoi 1. Timoteuksen kirjeen 2:12:ssa, että naisten ei tule opettaa miehiä eikä käyttää valtaa miesten yli.

6. Miten tämä toimii käytännössä?

6.1 Debora oli Israelin hurskas tuomari Tuomarien kirjassa 4–5. Tämän perusteella ei ole mitään vaikeaa äänestää naista presidentiksi tai pääministeriksi.

6.2 Naiset saattoivat periä omaisuutta, mukaan lukien maata (4. Mooseksen kirja 36:8 ja Jobin kirja 42:15).

6.3 Tarkemman kuvauksen siitä, kuinka vaimon tulee olla miehensä täysivaltainen kumppani, löydät Sananlaskujen kirjasta 31:10–31. Siinä sanotaan muun muassa:

Hän työskentelee käsillään (Sananlaskut 31:13, 22) ja hyötyy siitä (Sananlaskut 31:24, 31).

Hän hankkii ruokaa (Snl 31:14) ja valmistaa ruokaa. Snl 31:15

Hän johtaa muita. Sananlaskujen kirja 31:15

Hän päättää itse ostaa kiinteistön (Sananlaskut 31:16).

Hän istuttaa viinitarhan. Sananlaskut 31:16 (Huomaa, että perhe ei omista koko viinitarhaa pelkästään omaan käyttöönsä; se oli tulonlähde.)

Hän on fyysisesti vahva. Sananlaskujen kirja 31:17

Hän harjoittaa myös kauppaa, ei pelkästään välttämättömyyden vuoksi, vaan voittoa varten. Sananl. 31:18

Hän itse antaa köyhille. (Hänen täytyi hallita rahaa voidakseen tehdä niin.) Sananl. 31:20

Hän hoitaa taloutta. Sananl. 31:21

Hän on viisas ja opettaa viisautta. Sananl. 31:26

Yhteenvetona: Naiset eivät ole luonteeltaan, arvostaan tai merkitykseltään miehiä huonompia. Heillä on kuitenkin erilainen rooli kuin miehillä, kuten kuka tahansa odottava äiti voi kertoa.

Katso myös teos Today’s Handbook for Solving Bible Difficulties, s. 191–193, jossa kerrotaan tarkemmin siitä, kuinka nainen luotiin ”miehen kaltaiseksi” ja tasa-arvoiseksi hänen kanssaan.

K: Miksi Aadamin piti nähdä kaikki eläimet 1. Moos. 2:19:ssä?

V: Jumala antoi Aadamille hallintavallan kaikkien eläinten yli 1. Mooseksen kirjan 1:26:ssa, ja Jumala halusi nähdä, millä nimillä Aadam nimeäisi eläimet 1. Mooseksen kirjan 2:19:ssä.

Tämän lisäksi syy saattoi olla hieman hienovaraisempi. Ennen Eevan luomista Jumala ymmärsi, kuinka tärkeää oli täyttää se, mitä Aadamista puuttui, mutta Aadam ei ymmärtänyt sitä. Näin ollen Aadam saattoi oppia eläimistä kolme asiaa, jotka olivat merkityksellisiä hänen nykyisessä tilanteessaan.

Suku:

a) Näyttämällä Aadamille, että kaikilla korkeammilla eläimillä oli uros ja naaras, Jumala osoitti, kuinka Hän oli luonut ne täydellisiksi ja kykeneviksi jatkamaan sukuaan.

b) Aadam saattoi tarkastella kaikkia olentoja ja huomata, ettei yksikään niistä ollut hänen kaltaisensa.

c) Aadam saattoi nähdä, että hänkin tarvitsi toisen, jotta hänestä tulisi täydellinen.

Muuten, lasten opettaminen siitä, miten kasvit ja eläimet lisääntyvät, on hyvä tapa opettaa lapsille, miten Jumala on määrännyt lasten syntymisen.

Yhteisö:

a) Jopa koirilla ja peuroilla on yhteisöt, joissa ne elävät.

b) Aadam näki, ettei hänellä ollut yhteisössä ketään, joka olisi ollut hänen kaltaisensa ja jonka kanssa hän olisi voinut jakaa elämäänsä, ja että ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä ympärilleen.

Johtajuus:

a) Koska Jumala antoi Aadamille vallan maan yli, Aadamin oli tunnettava maan eläimet.

b) Koska Aadamilla oli hallintaoikeus, Jumala kunnioitti Aadamia antamalla hänen nimetä eläimet. Juutalainen Filon mainitsi tämän teoksessaan Works of Philo, s. 882.

K: Mitä todisteita varhaisista mormonikirjoituksista löytyy 1. Mooseksen kirjan 2:19–3:19 kohdasta siitä, että mormonit uskoivat siihen hulluun oppiin, että Aadam oli Jumala?

V: Tässä on lainauksia mormonien teoksesta *Journal of Discourses*, ja niiden jälkeen on esitetty todisteina kaksitoista muuta kirjoitusta.

a. *Journal of Discourses*, osa 1, s. 50. (Brigham Youngin saarna) ”Kuulkaa nyt, te maan asukkaat, juutalaiset ja pakanat, pyhät ja syntiset! Kun isämme Aadam tuli Eedenin puutarhaan, hän tuli sinne taivaallisessa ruumiissa ja toi mukanaan Eevan, yhden vaimoistaan. Hän auttoi luomaan ja järjestämään tämän maailman. Hän on Mikael, arkkienkeli, Ikuinen! Josta pyhät miehet ovat kirjoittaneet ja puhuneet- Hän on meidän Isämme ja Jumalamme, ja ainoa Jumala, jonka kanssa meillä on tekemistä. Jokaisen ihmisen maan päällä, niin kristityiksi tunnustautuvien kuin tunnustamattomienkin, on kuultava tämä, ja he tulevat tietämään sen ennemmin tai myöhemmin.” (kursivointi ja pienet versaalit ovat alkuperäisessä tekstissä)

b. Journal of Discourses, osa 1, s. 51. (sama saarna) ”Jeesus, meidän vanhempi veljemme, sai alkunsa lihassa samalta olennolta, joka oli Eedenin puutarhassa ja joka on meidän Isämme taivaassa.”

Huomaa, että mormonit väittävät usein, että kyseessä on painovirhe. On mielenkiintoista huomata, että suuren kristillisen saarnaajan Charles H. Spurgeonin teokset julkaistiin suunnilleen samaan aikaan, eikä Spurgeonin teoksissa ollut painovirheitä, joissa olisi väitetty, että jokin luotu olento olisi Jumala. Seuraavassa on vahvistavaa näyttöä siitä, että mormonien profeetta todella sanoi tämän.

1. Wilford Woodruffin päiväkirja, merkintä 19.2.1854. (Katso BYU:n kirjastosta)

2. Deseret Evening News 14.6.1873

3. Deseret Evening News 18.6.1873

4. Hosea Stoutin päiväkirja: On the Frontier, osa 2, s. 438.

5. The Millennial Star, osa 16, s. 543.

6. The Millennial Star, osa 15, s. 769–770. Puolitoista vuotta tämän jälkeen.

7. John Nuttallin päiväkirja, osa 1, s. 18–21.

8. Abraham H. Cannonin päiväkirja, osa 11, s. 39 (opetti 50 vuotta)

9. Sacred Hymns and Spiritual Songs for the Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints 1856, s. 375

10. Women of Mormondom, s. 179

11. Journal of Discourses, osa 4, s. 1 (presidentti Heber C. Kimball puhuu 29.6.1856)

”...ja tiedän myös, että jos emme ole yhtä veljemme Brighamin, johtajamme, kanssa, emme ole yhtä Kristuksen kanssa. Kyllä, tiedän tämän, ja tunteeni ovat olleet ja ovat edelleen koko ajan veljemme Brighamin puolella. Olen oppinut kokemuksesta, että on vain yksi Jumala, joka koskee tätä kansaa, ja Hän on se Jumala, joka koskee tätä maata- , ensimmäinen ihminen. Tuo ensimmäinen ihminen lähetti oman Poikansa lunastamaan maailman, lunastamaan veljensä.”

12. Lopuksi, paljon myöhemmin julkaistu kirja:

Aadamin asema mormonien pyhissä kirjoituksissa ja teologiassa: ”Presidentti Brigham Youngin tekemä Aadamin samaistaminen Jumala Isään on kiistaton tosiasia.” s. 58

K: Miten Aadam olisi voinut nimetä kaikki eläimet 1. Mooseksen kirjan 2:20 mukaan, ellei kielletty hedelmä ollut Apple Macintosh -tietokone?

V: Joku vitsaili kerran, että jos Aadamin piti nimetä kaikki eläinlajit (mukaan lukien 1,5 miljoonaa hyönteistä) 24 tunnin kuluessa kuudentena päivänä, ei ole ihme, että sekoitamme kielletyn hedelmän Appleen, kiintolevyihin ja kaikkeen muuhun!

Toisaalta Paul S. Taylor on oikeutetusti huomauttanut, että lause ”antoi nimet kaikille karjaeläimille, taivaan linnuille ja kaikille kedon eläimille” 1. Mooseksen kirjan 2:20:ssä ei välttämättä tarkoita jokaisen maan päällä olevan lajin nimeämistä. Se saattoi yksinkertaisesti tarkoittaa Aadamin välittömässä läheisyydessä olevien eläinten sukujen ja heimojen nimeämistä.

Triviaa rakastaville tiedoksi: maapallolla on noin 26 000 elävää selkärankaisten maaeläinten ja lintujen lajia sekä 9 500 tunnettua fossiililajia. (Fossiililajeista lähes puolet oli matelijoita ja 1 000 lintuja).

Eläviä maalla elävien eläinten sukuja on noin 5 600, mukaan lukien 1 900 lintusukua. Tunnettuja maalla eläneiden eläinten fossiilisukuja on noin 6 500, mukaan lukien lähes 1 000 lintusukua ja 1 500 matelijasukua.

K: Oliko Aadam 1. Mooseksen kirjan 2:21–23 mukaan sekä mies että nainen ennen Eevan luomista?

V: Mikään Raamatussa ei viittaa tähän. 1. Mooseksen kirjan 3:16 mukaan mies on vaimonsa pää. Koska tämä tapahtui syntiinlankeemuksen jälkeen, sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka ”mies” Aadam oli ennen Eevan luomista. Yleisesti ottaen kirkon auktoriteetin osalta Paavali kuitenkin pitää merkittävänä sitä, että Aadam luotiin ennen Eevaa (1. Tim. 2:13). Paavalin ajatus olisi harhaanjohtava, jos Aadam olisi ollut sekä mies että nainen.

K: Otettiinko 1. Mooseksen kirjan 2:21–23 kertomus Eevan luomisesta kylkiluusta sumerilaisesta Dilmun-runosta?

V: Ei. Ensin hieman taustatietoa, sitten vastaus ja lopuksi kaksi opetusta, joita voimme vastauksesta oppia siitä, kuinka Jumala inspiroi Raamatun.

B1. Samuel Noah Kramer mainitsee teoksessaan *The Sumerians* (University of Chicago 1963), että sumerilainen sana kylkiluulle, *ti*, tarkoittaa myös ”antaa elämän”, ja Dilmun-runossa Nin-ti oli sekä ”kylkiluun neito” että ”elämänantaja”, joka paransi jumala Enkin sairaan kylkiluun.

B2. Tämä on sanaleikki sumerin kielessä, mutta ei hepreassa, mikä tekee tästä samankaltaisuudesta varsin silmiinpistävän.

B3. Lukuun ottamatta ”rouva, joka paransi kylkiluuta” vs. ”Eeva, joka oli peräisin Aadamin kylkiluusta” 1. Mooseksen kirjassa, näiden kahden tarinan välillä ei ole muita yhtäläisyyksiä. Katso sumerilainen kertomus teoksista The Sumerians, s. 148–149, tai Hard Sayings of the Bible, s. 94–95.

B4. Dilmun-runon savitaulut ovat peräisin vuodelta 2400 eKr. tai myöhemmin. Siitä huolimatta ne ovat silti vanhempia kuin Aabraham, joka lähti Urista ennen vuotta 2050 eKr.

B5. Tämä tarina saattoi olla hyvin tunnettu muinaisina aikoina.

Vastauksessa on neljä kohtaa.

A1. Tämä on vain yksi monista esimerkeistä, joissa kerrotaan samankaltaisesti 1. Mooseksen kirjassa mainituista tapahtumista. Toinen esimerkki ovat yli 200 maailmanlaajuista tulvatarinaa, joita eri kansat ympäri maailmaa kertovat.

A2. Kylkiluuta koskeva sanaleikki saattaa osoittaa, että muillakin varhaisilla kulttuureilla oli säilynyt ainakin puutteellinen tieto ihmiskunnan luomisesta.

A3. Vielä enemmänkin, muut osat 1. Mooseksen kirjan 1. luvusta vaikuttavat melkeinpä kirjoitetuilta tarkoituksella niin, että ne eroavat sumerilaisista, akkadilaisista ja muista kertomuksista. Muissa kertomuksissa jumalat riitelevät; 1. Mooseksen kirjassa Yksi Jumala luo rauhallisesti. Muissa kertomuksissa sankari taistelee kaaosta vastaan. 1. Mooseksen kirjassa Jumala liikkuu ”kuilun/vesien” yläpuolella ja antaa käskyjä ja määräyksiä.

A4. Jotkin yksityiskohtien yhtäläisyydet 1. Mooseksen kirjan, Dilmun-runon ja muiden muinaisten teosten välillä voisivat viitata yhteiseen tietoon tietyistä tapahtumista. On kuitenkin kestämätöntä väittää, että toinen olisi kopioitu toisesta, ei pelkästään siksi, että yhteisiä yksityiskohtia on vähän, vaan siksi, että yksityiskohtien takana olevissa merkityksissä ei ole lähes lainkaan yhtäläisyyksiä.

Vastauksesta opittavaa:

L1. 1. Mooseksen kirja ei syntynyt tyhjiössä. Jumala ei pelkästään paljasta meille totuutta, vaan Hän paljastaa ajattoman totuuden, mutta käytännöllisellä tavalla, joka on merkityksellinen kyseiselle ajalle ja kulttuurille. Yksi syy (mutta ei pääsyy) siihen, miksi Jumala saattoi antaa 1. Mooseksen kirjan, oli oikaista ihmisten vääriä näkemyksiä ihmisen alkuperästä, samalla kun tunnustettiin joitakin säilyneitä oikeita asioita.

L2. Jumala käyttää kulttuuria. Jumala käyttää jopa ihmisten pahoja tekoja oman kunniansa vuoksi (1. Mooseksen kirja 50:20). Miten voisimme edes yrittää kieltää Jumalaa käyttämästä kulttuuria niin kuin Hän haluaa? Mooses oli oppinut mies, ja ehkä hän oli lukenut tämän tarinan, ja Jumala käytti Mooseksen lukemaa osoittaakseen hänelle, mikä oli totta ja mikä ei.

L3. Mikä tärkeintä, älä tulkitse ilmausta ”Raamattu on erehtymätön” niin, että Raamattu olisi pitänyt sanella mekaanisesti. 2. Pietarin kirjeen 1:21 mukaan profetiat olivat ihmisten puhetta, jota Pyhä Henki inspiroi. Siten se, että Raamatun eri osat heijastavat selvästi erilaisia inhimillisiä kirjoitustyylejä, ei sulje pois jumalallista alkuperää. Se osoittaa vain, että Jumala käytti eri ihmisten kirjoitustyylejä niin kuin Hän katsoi sopivaksi.

K: Kuka on 1. Mooseksen kirjan 2:22:ssa mainittu Lilith tuona aikana?

V: Nimeä Lilith ei mainita Raamatussa kertaakaan. Keskiajalla oli tarina naisesta nimeltä Lilith, joka oli Aadamin ensimmäinen vaimo. Hän kieltäytyi alistumasta Aadamille, ja Jumala loi sitten Eevan. Myytin mukaan Lilithistä tuli demoni, joka tappaa vastasyntyneitä vauvoja.

Lilith oli myös vampyyri sumerilaisessa mytologiassa, kuten teoksessa The Sumerians (s. 198, 258) kerrotaan. Teoksessa Civilizations of the Ancient Near East (s. 1890) mainitaan, että kuolleista naimattomista tuli erityinen demoniluokka, jota kutsuttiin nimillä Lilu (mies) ja Lilitu (nainen). He pyysivät eläviä menemään naimisiin heidän kanssaan ja lupasivat heille rikkautta, mutta jos elävä suostui, hän kuoli ennenaikaisesti.

Missään Raamatun käsikirjoituksissa, olivatpa ne juutalaisia tai kristillisiä, ei ole yhtään enempää viittausta Lilithiin kuin Donald Ankkakaan.

K: Miten Jumala saattoi luoda Eevan kylkiluusta (1. Moos. 2:22)?

V: Miten tahansa Kaikkivaltias Jumala halusi. Jos Jumalan piti käyttää kylkiluuta, ja jos luulet, että Jumalan piti ottaa koko kylkiluu pois, niin luultavasti saattaisit päätellä, että Eeva laskisi joka aamu kaikki Aadamin kylkiluut!

Vakavasti puhuen, Jumala ei ehkä käyttänyt koko kylkiluuta; yksi solu olisi voinut riittää.

Teoksessa 735 Baffling Bible Questions Answered (s. 23) lisätään, että jos Jumala olisi luonut Eevan savesta, voitaisiin väittää, että naiset ovat luonteeltaan erilaisia (ja ehkä miehiä alempiarvoisia). Koska Eeva kuitenkin luotiin kylkiluusta, hänellä oli sama identiteetti kuin miehellä.

K: Pitäisikö miehillä 1. Mooseksen kirjan 2:22–23 mukaan olla yksi kylkiluu vähemmän kuin naisilla?

V: Ei. Jos mieheltä leikataan käsi pois, hänen myöhemmät lapsensa ja lapsenlapsensa eivät synny kaikki ilman yhtä kättä. Samoin, jos otat muutaman solun henkilön kylkiluusta, sekä vanhemmilla että heidän lapsillaan on edelleen sama määrä kylkiluita.

Tertullianus, joka kirjoitti vuosina 198–220 jKr., tulkitsee tämän niin, että Jumala ”lainasi kylkiluuta” teoksessaan Kehotus siveyteen, luku 5, s. 53. Hän lisää myös, että Jumala olisi voinut lainata useampia kylkiluita useampia vaimoja varten, mutta päätti olla tekemättä niin, mikä osoittaa, että yksiavioisuus oli normi eikä moniavioisuus.

K: Luotiinko mies ja nainen 1. Mooseksen kirjan 2:25 mukaan alun perin alastomina, ja oliko heidän tarkoitus pukeutua vaatteisiin?

V: Kyllä, heidät luotiin alastomina, eikä heillä ollut häpeää. Kuitenkin syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala puki heidät, ja olemme olleet pukeutuneita siitä lähtien.

K: 1. Mooseksen kirjan 3:1–24: Koska Jumala loi ihmiset lopulta enkelit korkeammiksi, olisiko se voinut olla yksi syy siihen, että Saatana päätti langeta?

V: Raamattu ei ota kantaa asiaan, mutta se on varmasti yksi mahdollisuus.

K: Oliko Aadam ja Eeva 1. Mooseksen kirjan 3:1–24:n mukaan valkoihoisia, mustia, ruskeaihoisia, keltaisia vai punaihoisia?

V: Raamattu ei ota tähän kantaa lainkaan. Koska Aadam ja Eeva olivat meidän kaikkien esi-isiä, sillä ei ole merkitystä. Me kaikki olemme yhtä lailla Aadamin ja Eevan jälkeläisiä. Ehkä Jumala ei nimenomaan halunnut sanoa sitä, jotta kukaan ei väittäisi, että Jumala olisi osoittanut jonkin rodun olevan lähempänä tai kauempana Aadamista ja Eevasta.

K: Miksi Jumala salli Aadamin ja Eevan joutua kiusaukseen 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa?

V: Raamattu ei kerro sitä. Voimme kuitenkin olettaa, että Jumala ei halunnut vain ihmisiä, jotka rakastivat Häntä, vaan ihmisiä, joille annettiin vaihtoehto, mutta jotka silti päättivät rakastaa Jumalaa.

K: Jos Eeva toi alkuperäisen synnin 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa, miten on mahdollista, että Saatana teki ylpeyden synnin Jumalaa vastaan? Onko minulta jäänyt jotain huomaamatta?

V: Saatana teki synnin ja lankesi ennen Aatamia ja Eevaa. Mutta Aatamin ja Eevan synti toi syntisen luonteen ihmiskuntaan.

K: 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa on kysymys, johon en ole saanut vastausta. Raamatussa sanotaan, että Jumala loi ihmisen. Jumala käski ihmistä olemaan syömättä kiellettyä hedelmää – hedelmää omantunnon puusta, sillä sen hedelmä avaa silmäsi, jotta tiedät, mikä on oikein ja väärin, hyvää ja pahaa. Ihminen syö kielletyn hedelmän ja muuttuu. Ihminen näkee nyt, että alastomuus on väärin. Miten voi olla syntiä, että ihminen ei tottele Jumalaa, kun hänellä ei ollut tietoa oikeasta ja väärästä silloin, kun hän söi kielletyn hedelmän?

V: Vastaan mielelläni kysymykseesi. Sallithan minun aloittaa vastaukseni esittämällä kysymyksen: kuinka ihminen tietää syntiinlankeemuksen jälkeen, mikä on oikein ja mikä väärin? Tiedämme sen suoraan kaiken sen perusteella, mitä Jumala on meille paljastanut oikeasta ja väärästä, ja jokaisella on siitä karkea käsitys sisimmässään olevan omantunnon kautta. (Tietenkin ihminen voi kuitenkin turruttaa omatuntonsa.)

Syntiinlankeemuksen jälkeen sekä Aadamilla että Eevalla oli omatunto, syyllisyyden tunne siitä, että he olivat tehneet väärin tottelemattomuudellaan, ja heillä sekä heidän jälkeläisillään oli syntinen luonne. Syntiinlankeemuksen vaikutukset olivat syvälliset.

Ennen syntiinlankeemusta heillä ei ollut mitään tällaista, eikä heillä ollut tietoa oikeasta ja väärästä. Heidän luonteensa oli hyvä, ja mitä tahansa he tekivätkin, se olisi oikein – melkein. Heillä ei ollut käskyjä, joiden noudattamatta jättämisestä heidän olisi tarvinnut huolehtia, paitsi yksi: älkää syökö kielletystä hyvän ja pahan tiedon puusta. Heidän valintansa, syövätkö vai eivät, ei ollut oikean ja väärän välinen valinta, koska he eivät tienneet, mitä ne olivat. Heidän valintansa oli pikemminkin yksinkertaisesti se, tottelevatko he Jumalaa vai eivät.

Nykyään ihmisillä voi joskus olla outoja käsityksiä oikeasta ja väärästä, kuten muslimien isillä, jotka pitävät oikeana tappaa tyttäriään, koska uskovat tyttäriensä tuoneen häpeää perheelle, esimerkiksi menemällä naimisiin jonkun kanssa, jota isä ei hyväksynyt. Jopa kristityt voivat joskus takertua liikaa kysymykseen ”sallitaanko tämä Raamatussa”. Tärkeämpää kuin kysyä ”onko tämä oikein vai väärin” on kysyä ”haluaako Jumala minun tekevän tämän” tai ”onko tämä Jumalalle mieluista”. Vastaus on itse asiassa sama kuin kysymykseen ”onko tämä oikein vai väärin”, mutta tarkoituksena ei pitäisi olla tehdä asioita pelkästään omantunnon rauhoittamiseksi tai joukon sääntöjen noudattamiseksi, vaan Jumalan miellyttämiseksi.

Lyhyt vastaus kysymykseesi on siis se, että Aadam ja Eeva eivät tehneet syntiä valitsemalla pahan hyvän sijaan, sillä he eivät tienneet, mitä paha ja hyvä olivat. He tekivät syntiä, koska he tunsivat Jumalan heille antaman yksinkertaisen käskyn ja päättivät olla tottelematta Jumalaa.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa kuvattu koe epäoikeudenmukainen, koska Aadam ja Eeva eivät vielä tunteneet hyvää ja pahaa, kuten eräs ateisti (Capella) väittää?

V: Ei. Onko epäoikeudenmukainen koe kieltää jotakuta käyttämästä laittomia huumeita, kuten kokaiinia, ennen kuin hänellä on ollut tilaisuus kokeilla niitä? Ei tietenkään. Samoin ei ollut epäoikeudenmukaista, että he saivat kiellon kokematta pahaa ja syyllisyyttä. Vaikka voitaisiin väittää, etteivät he tällä hetkellä tienneet kaikkea hyvästä ja pahasta, he tiesivät, että heidän Luojansa oli käskenyt heitä olemaan syömättä tuosta puusta, ja pelkkä tämä tieto riitti tekemään tästä oikeudenmukaisen kokeen.

Nykyään emme tiedä jokaista yksittäistä syytä, miksi Jumala kieltää meitä tekemästä jotain, mutta jos Jumala on käskenyt meitä olemaan tekemättä sitä, tiedämme kaiken, mitä meidän tarvitsee tietää tottelemaan Jumalaa.

K: Mitä vikaa puusta syömisessä tarkalleen ottaen oli 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa?

V: Kyse ei ollut siitä, että jokin tietty hedelmä olisi ollut paha; ehkä he olisivat voineet syödä puusta myöhemmin. Kuten Antiokian piispa Theofilus (168–181/188 jKr.) kirjoitti kirjeessään ”Theofilus Autolykukselle”, kirja 2, luku 25, s. 104: ”Sillä se ei ollut puu, kuten jotkut ajattelevat, vaan tottelemattomuus, jossa oli kuolema.” Ante-Nicene Fathers, osa 2, s. 104. Jotkut tulkitsevat myös ilmausta ”tulla Jumalan kaltaisiksi, tietämään hyvän ja pahan” siten, että he halusivat omia itselleen Jumalan oikeuden määritellä, mikä on hyvää ja mikä pahaa.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa kuvattu koe sellainen, kuin jos vanhemmat olisivat asettaneet 40 000 voltin pariston olohuoneeseen ja käskeneet vauvaansa olemaan koskematta siihen?

V: Ei, vaara piili heidän tottelemattomuudessaan, ei puussa. Vastauksessa on neljä huomioitavaa seikkaa.

1. Toisin kuin vaarallinen akku, puu itsessään ei ollut tappava. Tappava oli tottelemattomuus Jumalaa kohtaan, ja se johti siihen, että he kuolivat hengellisesti sinä päivänä ja myöhemmin myös ruumiillisesti.

2. Aadam ja Eeva eivät olleet vauvoja. He pystyivät ajattelemaan kuten aikuiset, ja he olivat täysin tietoisia siitä, mitä olivat tekemässä ja mitkä olivat Jumalan sanomien seurausten.

3. Aadamin ja Eevan kaikki tarpeet olivat tyydytettyjä, eikä heillä ollut muuta keinoa olla tottelematta Jumalaa kuin syömällä puusta. Pitäisimme siitä tai emme, Jumala antaa ihmisille mahdollisuuden valita, palvelevatko he Häntä vai eivät. Jotkut saattavat ajatella: ”Jumalan ei olisi pitänyt tehdä niin, Jumalan olisi pitänyt tehdä meistä kaikista robotteja, jotka eivät pystyisi olemaan tottelemattomia.” Riippumatta siitä, mitä ihmiset ajattelevat, Jumala voi tehdä niin kuin Hän haluaa, ja Jumala päätti antaa jokaiselle vapaan tahdon olla tottelematta Häntä ja elää tottelevaisuuden tai tottelemattomuuden seurausten kanssa.

4. Hedelmä olisi saatettu syödä lopulta joka tapauksessa. Antiokian piispa Teofilus (168–181/188 jKr.) opetti, että jos Aadam ja Eeva eivät olisi tehneet syntiä, he olisivat kypsyneet, tulleet täydellisiksi ja nousseet taivaaseen kuolemattomuuden saavuttaneina. Ihmiskunnalla oli välimuotoinen luonne: se ei ollut täysin kuolevainen eikä täysin kuolematon, tai paratiisi sijaitsi maan ja taivaan välissä. Teofilus Autolykukselle, kirja 2, luku 22, s. 24, s. 104

K: Pitäisikö meidän olla ylpeitä siitä, että Eeva söi omenan, kuten Laura Schlesinger sanoo?

V: Ei. Tohtori Laura on oikeassa monissa asioissa, mutta tässä asiassa hän on väärässä. Tässä on, mitä hän sanoi Modern Maturity -lehdessä syys-lokakuussa 1999, s. 67.

”Olen erittäin ylpeä siitä, että hän söi tiedon puun hedelmän. Sillä jos hän ei olisi tehnyt niin, olisimme yhä eläimiä Eedenin puutarhassa. Jumala ei asettanut sitä puuta sinne vain varjoa varten. Meistä tuli ihmisiä tuon askeleen myötä.”

Ensinnäkin puu ei ollut pelkkä tiedon puu, vaan hyvän ja pahan tiedon puu. Schlesinger on oikeassa siinä, että ihmiset eivät olleet enää entisensä. Kaikki murhat, sodat, sorto ja moraalinen vastuuttomuus, joihin ihmiset syyllistyivät, tapahtuivat tämän jälkeen. Ihmiset ovat kuitenkin edelleen ihmisiä taivaassa, jossa he eivät enää tee syntiä. Ei ole mahdotonta olla täysin ihminen ilman syntiä, kuten Aadam ja Eeva olivat ennen hedelmän syömistä ja kuten Jeesus Kristus on.

Myöhemmin haastattelussa, kun tohtori Laura sanoi, että Aadam teki väärin yrittäessään syyttää Eevaa, Schlesinger oli oikeassa, sillä 1. Mooseksen kirjan 3:6 mukaan Aadam oli Eevan kanssa, kun tämä söi.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa mainittu puun hedelmä vertauskuva Eevan ja Saatanan välisestä laittomasta hengellisestä seksuaalisesta liitosta, kuten Yhdistymiskirkon (Moonies) pastori Moon opettaa teoksessaan ”Jumalallinen periaate” (viides painos, 1977), s. 75–79?

V: Puussa, hedelmässä tai Saatanassa ei ollut mitään seksuaalista vertauskuvaa. Jos pastori Moon olisi oikeassa, niin:

Mitä olivat kaikki muut puut, joiden hedelmiä sai syödä?

Eeva sivuutti Saatanan, kun hän söi puun hedelmän

1. Mooseksen kirjan 3:13:ssa Eeva, yrittäessään sysätä kaiken syyn käärmeen niskoille, sanoi vain, että käärme oli pettänyt hänet. Hän ei koskaan sanonut, että käärme olisi tehnyt hänelle mitään.

Katso myös edellinen kysymys.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa kuvatun kaltaista tarinaa ensimmäisistä ihmisistä, puutarhasta ja kielletyn hedelmän syömisestä muissakaan kulttuureissa?

V: Kyllä. Tässä on ainakin kolme esimerkkiä.

Itä-Burman S’gaw Karen -kansa: kaikkivaltias, kaikkitietävä Jumala nimeltä Y’wa loi kaiken. Hän loi kaksi ihmistä, miehen nimeltä Thanai ja naisen nimeltä Eeu, ja asetti heidät puutarhaan, jossa oli seitsemän erilaista hedelmäpuuta. Yhtä lajia he eivät kuitenkaan saaneet syödä. Paha Mu-kaw-lee petti nämä kaksi henkilöä kertomalla heille, että he saisivat ihmeellisiä voimia ja nousisivat taivaaseen. Mu-kaw-lee suostutteli heidät syömään koetuksen puun hedelmän. He söivät sen ja joutuivat alttiiksi sairauksille, vanhenemiselle ja kuolemalle.

Don Richardson pohtii mahdollisuutta, että tämä tarina voisi olla peräisin nestorialaisesta tai roomalaiskatolisesta vaikutuksesta, mutta päätyy siihen, ettei näin ole, koska Richardson ei löytänyt tarinasta mitään viittausta inkarnaatioon tai ihmisten puolesta kuolevaan ja kuolleista nousevaan lunastajaan.

Santalit Koillis-Intiassa: He uskoivat ”Thakur Jiuun” (Thakur = aito, Jiu = Jumala), joka loi ensimmäisen pariskunnan, miehen nimeltä Haram ja naisen nimeltä Ayo, ja asetti heidät Hihiri Pipiriin, joka sijaitsi Intian länsipuolella. Paha Lita houkutteli heidät valmistamaan riisiviiniä ja kaatamaan osan siitä maahan uhrauksena Saatanalle. He tekivät niin ja juopuivat lopusta viinistä. Herätessään he huomasivat olevansa alastomia ja tunsivat häpeää. Myöhemmin he saivat seitsemän poikaa ja seitsemän tytärtä. Heidän jälkeläisensä turmeltuivat, joten Thakur Jiu kätki ”pyhän pariskunnan” Harata-vuorelle (= Ararat?) ja tuhosi loput vedenpaisumuksessa. Lopulta heidän esi-isänsä matkustivat (itään) metsästä metsään, kunnes tulivat korkeille vuorille, jotka estivät heidän tiensä. Lopulta he pääsivät läpi (ehkä Khyberin solan kautta) ja saapuivat kotimaahansa Kalkutan lähelle.

Sumerilaiset: Sumerilaiset uskoivat tulleensa paratiisista, jota he kutsuivat Dilmuniksi. Eedenin puutarhaan ei kuitenkaan löydy kovin monia muita yhtäläisyyksiä. Dilmun oli paikka, jossa kaikki jumalat olivat, samoin kuin Ziusudra, ihminen, joka oli saavuttanut kuolemattomuuden. Dilmun-runon ajoitus on noin 2400 eKr.

K: Koska Aadam ja Eeva olivat 1. Mooseksen kirjan 3. luvun mukaan täydellisiä, miten täydelliset olennot voivat tehdä epätäydellisiä asioita, kuten syntiä?

V: Riippumatta siitä, miten joku määrittelee sanan ”täydellinen”, Raamattu ei missään kohdassa sano, että Aadam ja Eeva olisivat olleet täydellisiä. Se ei myöskään sano, etteivätkö he olisi kyenneet tekemään syntiä. Pikemminkin Raamattu osoittaa vain, että he olivat hyvin hyviä ja että he olivat ”syntisiä” siinä mielessä, etteivät he olleet vielä tehneet syntiä. He pystyivät silti käyttämään vapaata tahtoa ja tekemään valinnan synnin suhteen.

Aleksandrian Klemens teoksessaan *Stromata* (193–202 jKr.) 6. kirjan 12. luvussa, sivulla 502, oli yksi ensimmäisistä, joka vastasi tähän kysymykseen. Hän sanoi muun muassa, että ihminen ”ei ollut luomisessaan täydellinen, vaan sovitettu hyveen vastaanottamiseen. … Kyky on liike kohti hyveellisyyttä, ei itse hyveellisyys. Kaikki ovat siis, kuten sanoin, luonnostaan varustettuja hyveellisyyden saavuttamiseen.”

K: Koska täydellinen Jumala luo vain täydellisiä olentoja, miten Aadam ja Eeva saattoivat sitten tehdä syntiä 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa?

V: Vastauksessa on otettava huomioon viisi seikkaa.

Tertullianus vastasi tähän kysymykseen jo vuonna 207/208 jKr. teoksessaan Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 2, luvut 5–9. Tertullianuksen laajan vastauksen voi tiivistää hänen omilla sanoillaan: ”Siksi oli asianmukaista, että [ihminen], Jumalan kuva ja kaltaisuus, luotiin vapaalla tahdolla ja itsensä hallitsemiskyvyllä; jotta juuri tämä asia – nimittäin tahdonvapaus ja itsehillintä – voitaisiin laskea Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi hänessä.” Toisin sanoen, täydelliselle Jumalalle oli sopivaa luoda itsensä kaltaisia olentoja, joilla oli vapaa tahto.

Antiokian piispa Teofilus (168–181/188 jKr.) vastasi aiheeseen liittyvään kysymykseen – olivatko Aadam ja Eeva kuolevaisia vai kuolemattomia – osoittamalla, että he olivat kehittymisvaiheessa ja kykeneviä menemään kumpaankin suuntaan. (Teofilus Autolykukselle, kirja 2, luku 27, s. 105)

Ei robotteja: Haluaisitko, että täydellinen Jumala olisi rajoitettu luomaan robotteja eikä kykene luomaan ihmisiä, joilla on vapaa tahto? Jumala ei luo loogisia mahdottomuuksia, ja jotta Jumala voisi luoda ihmisiä, jotka vapaasti valitsevat rakastaa ja totella Häntä, Hän loi heidät myös kykeneviksi olemaan rakastamatta ja totelematta Häntä. Raamattu ei missään kohdassa sano, että Aadam ja Eeva olisivat olleet ”täydellisiä” siinä mielessä, etteivät he olisi koskaan voineet tehdä syntiä. Sen sijaan Raamattu sanoo, että he olivat ”erittäin hyviä” ja ”syntisiä”, siinä mielessä, että he eivät olleet vielä tehneet syntiä.

Jumalan täydellisyys: Ihmiskunnan ja demonien välillä Raamattu tekee täysin selväksi, että Jumalan täydellisyys ei estä Häntä luomasta olentoja, joilla on kyky olla tottelematta Häntä.

Kenen määritelmä? Jos jonkun määritelmä täydellisestä Jumalasta on sellainen, että Hän ei kykene luomaan ihmisiä, joilla on moraalisia valintoja, todistustaakka on tällöin tällä henkilöllä: hänen on löydettävä ainakin yksi raamatunlause, joka tukee tätä näkemystä. Muussa tapauksessa kyseinen määritelmä ei sovi Raamatun Jumalaan. Peruskysymys tässä on:

a) pitäisikö sinun yrittää soveltaa omaa määritelmääsi ”Jumalan täydellisyydestä” Raamatun Jumalaan, vai

b) pitäisikö antaa Jumalan puhua itse Raamatussa siitä, kuinka Hän on täydellinen ja kuinka Hän päätti luoda.

Miksi Jumala päätti ”vaivautua” luomaan Aadamin ja Eevan, vaikka tiesi heidän tekevän syntiä, katso keskustelu 1. Mooseksen kirjasta.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 3:1:ssä ja 2. Korinttolaiskirjeen 11:3:ssa Saatana kiusasi Aatamia ja Eevaa käärmeen muodossa eikä jonkin muun, kuten leijonan tai pupun, muodossa?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta voimme spekuloida. Suuret eläimet saattaisivat olla uhkaavia ja saada ihmiset varuillaan. Pienet eläimet saatettaisiin sivuuttaa merkityksettöminä. Käärme saattaisi viitata siihen, että ”ovelauden” käyttäminen on hyväksyttävää. Jotta suuri osa yhteiskunnasta ryhtyisi tekemään syntiä joukoittain, monia ihmisiä on ensin saatava uskomaan, ettei synti ole väärin.

Jotkut pitävät käärmettä vertauskuvana älykkyydestä, josta puuttuu omatunto. Käärme on hämmästyttävä siinä, kuinka se ovelasti odottaa saalistaan ja hiipii sen kimppuun. Matteuksen evankeliumin 10:16 mukaan meidän tulee olla yhtä ovelia kuin käärmeet ja yhtä viattomia kuin kyyhkyset.

K: Miten 1. Mooseksen kirjan 3:1:ssä mainittu käärme, joka on älykkyydeltään rajoittunut ja mykkä eläin, saattoi kiusata Aatamia ja Eevaa?

V: Tämä ei ollut mikään tavallinen käärme. Saatana otti käärmeen muodon, ja Saatana osasi puhua ja on erittäin älykäs. Saatanaa kutsutaan myös käärmeeksi Ilmestyskirjan 12:9, 14, 15 ja 20:2 kohdissa. On kaksi mahdollista tapaa, joilla Saatana olisi voinut olla käärme, ja yksinkertaisin tulkinta viittaa siihen, että molemmat ovat totta.

Fyysinen muodonmuutos: Saatana joko muutti itsensä tai hänet muutettiin puhuvaan käärmeen fyysiseen muotoon.

Riivaus: On mahdollista, että Saatana meni olemassa olevan eläimen sisään ja puhui sen kautta.

Riippumatta siitä, oliko Eevan näkemä käärme itse Saatana vai pelkkä tavallinen käärme, Saatana ”puhui tämän muodon takaa” viittaamaan käärmeen ovelaan ja salakavalaiseen lähestymistapaan.

K: Mitä yleisiä asioita voimme oppia synnistä 1. Mooseksen kirjan 3:1–16 esimerkistä?

V: Voimme oppia monia asioita, mutta tässä on vain muutamia niistä.

1. Synti tuo kuoleman. Aadam ja Eeva eivät olisi koskaan kuolleet, mutta he olivat matkalla kohti kuolemaa sinä päivänä, jona he tekivät synnin.

2. Synnillä on seurauksia jopa anteeksiannon jälkeen. Jumala antoi heille anteeksi, mutta he kuolisivat silti, eivätkä he saaneet takaisin elämän puun lahjaa (ainakaan ennen Ilm. 2:7; 22:2,14).

3. Raamattu ei mainitse, näkivätkö he edes kuolemaa ennen kuin Jumala tappoi joitakin eläimiä pukeakseen heidät nahkoihin. Syntiä ei voitu peittää lehtien kasalla, jotka kasvaisivat takaisin seuraavana vuonna. Sen saattoi peittää vain veri, joka tuli kuolleesta eläimestä.

4. He saivat syödä melkein mistä tahansa puusta puutarhassa, mutta he pitivät Jumalaa kitsaana, koska Hän pidätti heiltä juuri tuon yhden puun. Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala oli armollinen ja antoi heille anteeksi sekä puki heidät eläinten nahkoihin, mutta he joutuisivat vaikeuksiin, sillä maa olisi nyt heille kitsas.

5. Jopa heidän syntinsä seuraukset olivat Jumalan armoa. Haddon Robinson mainitsee, että kipu iskee todellisuuden lipun kapinallisen sydämen linnoitukseen.

6. Jopa synnin jälkeen Jumalalla on edelleen lunastussuunnitelma. Vaikka me mokaisimme pahasti, Roomalaiskirjeen 8:28 lupaus on edelleen totta. Jopa tässä pimeässä luvussa Jumalalla oli lupaus 1. Mooseksen kirjan 3:15:ssä.

K: 1. Mooseksen kirjan 3:1,14:ssä käärme kirottiin ryömimään vatsallaan – tarkoittaako tämä, että käärmeillä oli ennen jalat?

V: Ei. Vaikka joillakin sammakkoeläimillä (sireneillä) on etujalat mutta ei takajalkoja, se ei ole tässä tarkoitettu. Vaikka Raamattu ei tarkenna asiaa, Saatana kirottiin heikentyneisiin ja halventaviin liikkumistapoihin. Saatana otti alhaisen käärmeen muodon, ja Jumala rankaisi Saatanaa kirouksella, jonka mukaan osa käärmeen ominaisuuksista jäisi Saatanalle.

Kun ihmiset tekevät syntiä, ulkoisen teon anteeksiannon tarve on vain osa ongelmaa. Synnin luonne on usein sellainen, että osa synnistä tarttuu sydämeemme sisälle, ja tarvitsemme puhdistusta yhtä lailla kuin anteeksiantoa.

K: Oliko käärmeellä 1. Moos. 3:1, 14–15:n mukaan jalat ennen kirousta vai ei?

V: Asiasta on kaksi pääasiallista näkemystä.

Kyllä: On mahdollista, että tämä puutarhassa ollut ”käärme” saattoi muistuttaa varaniliskon kaltaista eläintä, joka pitää vatsansa irti maasta, ja Jumala muutti tämän olennon niin, että siitä katosi kaikki jäljet jaloista. Se ei olisi voinut siirtyä pelkästään ”varaniliskon kaltaisesta” asennosta krokotiilin kaltaiseen vatsallaan ryömimiseen, koska yleisen sanan ”käärme” käyttö viittaisi siihen, ettei sillä ole jalkoja. Nelson Study Bible -raamatun s. 10 mukaan ”teksti … viittaa siihen, että ennen tätä käärmeellä oli jokin muu ruumiillinen muoto.”

Ei: New International Bible Commentary -teoksessa, s. 117, esitetään näkemys, että ”käärmeen rangaistusta (jakeessa 14) ei pidä ymmärtää siten, että sillä olisi joskus ollut jalat. Pikemminkin se, mikä oli kerran vaikuttanut luonnolliselta ja kauniilta, olisi nyt ikuinen muistutus siitä, mitä se oli kerran tehnyt.” Expositor’s Bible Commentary -teoksen 1. osan sivulla 55 sanotaan: ”Tämä kirous ei välttämättä viittaa siihen, että käärme olisi aiemmin kävellyt jaloilla kuten muut maaeläimet. Kyse on pikemminkin siitä, että kirouksen seurauksena käärme ”syö pölyä” loppuelämänsä ajan, kun se ryömii vatsallaan, kuten käärmeet tekevät. Painopiste on käärmeen ’pölyn syömisessä’, ilmaisussa, jolla on muualla merkitys ’täydellinen tappio’ (vrt. Jes 65:25; Miika 7:17).”

Joka tapauksessa olennaista on, että käärme, joka oli niin ovela (’arum 1. Moos. 3:1), on nyt kirottu (’arur 1. Moos. 3:14). Sanaa ”kirottu” käytetään käärmeestä ja maasta, mutta ei miehestä tai naisesta.

K: Miksi Aadam ja Eeva rangaistiin 1. Mooseksen kirjan 3:3–24:ssä ankarammin kuin monet ihmiset nykyään?

V: Jumala ei rangaissut heitä pelkästään hedelmän poimimisesta; hehän olisivat voineet poimia hedelmää muistakin puista. Jumala rankaisi heitä siitä, että heillä ei ollut langennutta luonnetta, mutta he silti olivat tottelemattomia Jumalalle.

Rangaistuksen ankaruus vaikuttaa kohtuulliselta, kun otetaan huomioon, että Jumala rankaisee sen perusteella, mitä ihmiset tietävät ja mihin he kykenevät. Toisin kuin nykypäivän ihmiset, he olivat Jumalan välittömässä läsnäolossa, mutta eivät silti luottaneet siihen, että Jumala tiesi, mikä oli heille parasta. Toisin kuin nykypäivän ihmiset, heillä ei ollut syntistä luonnetta, joka olisi jatkuvasti houkutellut heitä tekemään syntiä.

K: Söivätkö Aadam ja Eeva 1. Mooseksen kirjan 3:3–6:ssa omenan?

V: Raamattu ei missään kohdassa sano, että he söivät omenan. Se oli kielletty hedelmä, hyvän ja pahan tiedon hedelmä, jota ei oletettavasti löydy nykypäivän maapallolta.

Jotkut ajattelevat, että kielletyn hedelmän sekoittaminen omenaan keskiajalla johtui siitä, että latinankielinen sana pahuudelle on malum ja latinankielinen sana omenapuulle on malus. Miten tahansa tämä ajatus syntyikin, sen ytimellä ei ole raamatullista perustaa, miten asiaa sitten katsottaisiinkin. ;-)

K: Symboloiko Aadam 1. Mooseksen kirjan 3:5–22:ssa taivaallista henkeä, Eeva maallista sielua ja käärme kiintymystä ihmismaailmaan, kuten bahá’í-uskon opettaa teoksessa Some Answered Questions, s. 123?

V: Ei. Ihmiset ovat vuosisatojen ajan yrittäneet löytää 1. Mooseksen kirjan selkeän merkityksen vastaisia hengellisiä merkityksiä. Aadam on ehdottomasti miespuolinen ihminen ja Eeva naispuolinen ihminen, ja tämän perusteettoman tulkinnan lisääminen tekee miehistä korkeampia ”taivaallisia henkiä” ja naisista ”maallisia sieluja”. Sen sijaan totuus on, että miehet ja naiset ovat Jumalan silmissä tasa-arvoisia ja yhtä arvokkaita (Gal. 3:28).

K: Jos 1. Mooseksen kirjan 3:5,22 mukaan Aadam ja Eeva olisivat ”kuin jumalat”, jos he söisivät hedelmän, onko silloin olemassa useampi kuin yksi Jumala, kuten mormonit opettavat?

V: Vasta sen jälkeen he olisivat saaneet tiedon hyvästä ja pahasta. 1. Mooseksen kirjan 3:5 sanoo ”kuin Jumala”. Sana ”jumalat” (”gods”, s-kirjaimella) esiintyy vain KJV-käännöksessä; hepreaksi se on Elohim, joka on Jumalan nimi. Näin ollen 1. Mooseksen kirjan 3:5 ei todista minkäänlaista todellista monijumaluutta.

K: Voisivatko ihmiset 1. Mooseksen kirjan 3:5 ja 22 mukaan tietää kaiken, kuten Jumala?

V: Ei. Saatana ei edes antanut ymmärtää, että he olisivat kaikin puolin Jumalan kaltaisia (palvonta, Kaikkivaltias, Kolminaisuus jne.). Pikemminkin Saatana lupasi, että he olisivat Jumalan kaltaisia siinä mielessä, että he tietäisivät sekä hyvän että pahan. Tietenkin ennen hedelmän syömistä he tunsivat vain hyvän. Hedelmän syömisen jälkeen he tunsivat sekä hyvän että pahan. Joten tavalla, jota Aadam ja Eeva tulisivat syvästi katumaan, käärme oli oikeassa. Katso vastaava vastaus teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 95–96.

On viisi muuta kohtaa, joissa mainitaan hyvän ja pahan tunteminen: 5. Mooseksen kirja 1:39; 2. Samuelin kirja 14:17; 19:35; 1. Kuningasten kirja 3:9; ja Jesajan kirja 7:15. Nämä osoittavat, että Jumala on se, joka määrittelee, mikä on hyvää ja mikä pahaa, ja ehkä Saatana lupasi heille ”vapausjulistuksen”, jossa he saisivat itse päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Tämä ”itsenäisyysjulistus” itse asiassa vangitsi heidät tuomion alle. Katso lisää tästä näkemyksestä teoksesta 735 Baffling Bible Questions Answered, s. 24–25.

Saatana antaa samanlaisen lupauksen nykyäänkin. Monissa hindulaisuuden muodoissa tavoitteena ei ole suhde Jumalaan tai ”hyvyys”. Tavoitteena on pikemminkin ”kokemus”, sekä hyvän että pahan kokeminen. Joskus ihmiset yllättyvät huomatessaan, että joku hinduguru on epärehellinen ja huijaa toisia. Voi olla, että guru ei ole ristiriidassa uskontonsa kanssa. Joillekin tavoitteena on sekä hyvän että pahan hallitseminen.

K: Miksi Eeva rangaistiin 1. Mooseksen kirjan 3:6:ssa siitä, että hän etsi viisautta syömällä hedelmää, kun viisauden hankkimisen katsotaan aina olevan hyvää?

V: Viisauden etsiminen ei ole sinänsä hyvää. Viisauden etsiminen Jumalalta on hyvää, mutta tottelemattomuuden kautta saavutettu viisaus ei ole hyvää. Kristityt eivät yleensä ole oppineet tuntemaan ja kokeneet kaikkia pahuuden eri muotoja, eivätkä he myöskään halua tehdä niin.

Kuten Antiokian piispa Theofilus (168–181/188 jKr.) kirjoitti kirjeessään ”Autolykukselle”, 2. kirja, luku 25, s. 104: ”Sillä kuolema ei piinnyt puussa, kuten jotkut luulevat, vaan tottelemattomuudessa. Sillä hedelmässä ei ollut muuta kuin vain tietoa; mutta tieto on hyvää, kun sitä käytetään harkiten. Mutta Aadam, joka oli vielä lapsen ikäinen, ei tästä syystä kyennyt vielä ottamaan tietoa vastaan arvokkaasti.” Ante-Nicene Fathers 2, s. 104.

K: Miten 1. Moos. 3:6:ssa kuvatut Saatanan kiusaukset Eevalle muistuttavat Saatanan kiusauksia Jeesukselle Matt. 4:1–11 ja Luuk. 4:1–13:ssa?

V: Vaikka ne eivät ole identtisiä, Saatana käyttää usein samankaltaisia taktiikoita yhä uudelleen, ja se johtuu luultavasti siitä, että ne eivät ole lakanneet toimimasta.

Eeva näki, että kielletty hedelmä oli

1. Hyvä syötäväksi [ruokahalu],

2. miellyttävä silmälle [kauneus, silmien himo],

3. houkutteleva viisauden saamiseksi [silmät avautuvat, ja kuten Jumala, he tietävät hyvän ja pahan] [jumalallinen voima Saatanaa seurattaessa].

Paastoava Jeesus joutui kiusaukseen, jossa

1. Kivien muuttumisella leiväksi [ruokahalu],

2. Heittäytymällä temppelin siiveltä [itsensä esitteleminen],

3. Valta kaikissa maan valtakunnissa [jumalallinen voima Saatanan käskyn alaisena].

1. Johanneksen kirjeen 2:16 mainitsee kolme erilaista syntiä maailmassa: lihan himon, silmien himon ja elämän ylpeyden.

K: Koska 1. Moos. 3:8:n mukaan Jumala on kaikkialla (Ps. 139), kuinka Aadam saattoi olla poissa Jumalan läsnäolosta?

V: Se, että Jumala on läsnä kaikkialla, ei estä Häntä olemasta suoraan ja paikallisesti läsnä ollakseen yhteydessä meihin. Kuten teoksessa *When Critics Ask* (s. 36) mainitaan, on monia muita esimerkkejä siitä, kuinka Jumala ilmestyy tietyissä paikoissa erilaisten asioiden kautta. Näitä ovat muun muassa Abramin kolme vierailijaa (1. Mooseksen kirja 18:1–33), palava pensas (2. Moos. 3:2–22), tiheä pilvi (2. Moos. 19:9), Siinain vuorella (2. Moos. 19:11–12), liitonarkilla (1. Kun. 8:11–13), temppelistä poistuminen (Hes. 10:3–18) sekä Jeesuksen tulo maan päälle.

K: Koska 1. Mooseksen kirjan 3:8:n mukaan Jumala on kaikkialla, kuinka Aadam ja Eeva saattoivat kuulla Jumalan kävelevän puutarhassa?

V: Jumala on kaikkialla, ja Hän voi tehdä mitä tahansa; tähän sisältyy myös paikallinen läsnäolo. Kyseessä saattoi olla kolmiyhteinen Jumala, mutta varhaiset kristityt, kuten Antiokian Teofilus (168–181/188 jKr.) teoksessaan ”Kirje Autolykukselle”, 2. kirja, luku 22, s. 103, sanovat, että kyseessä oli Jeesus Kristus. Teologit kutsuvat Kristuksen ilmestymisiä ennen Hänen neitseellistä syntymäänsä kristofanioiksi.

K: 1. Mooseksen kirjan 3:9,11:ssä, koska Jumala tietää kaiken, miksi Hänen piti kysyä, missä Aadam oli ja mitä hän oli tehnyt?

V: Jumala todellakin tietää kaiken. Aivan kuten vanhempi, joka on tekemisissä lastensa kanssa, Jumala esittää toisinaan kysymyksiä, joihin Hän jo tietää vastauksen, antaakseen ihmisille tilaisuuden tunnustaa tekonsa Hänelle.

Tuolloin Jumala esitti heille neljä kysymystä:

1. Missä olet?

2. Kuka sinulle kertoi (mistä sait sen tietää)?

3. Oletko syönyt (rikkonut käskyä)?

4. Mitä olette tehneet?

Jumalan kysymykset johdattivat heidät lempeästi katumukseen. Jumala antoi heille kyllä anteeksi, mutta he joutuivat silti kärsimään seurauksista eivätkä saaneet takaisin elämän puun lahjaa.

Nykyäänkin Jumala esittää ihmisille nämä samat neljä kysymystä!

1. Missä olet? Syntisessä elämässä elävät ihmiset eivät usein tiedä, missä he ovat, vaikka sekä Jumala että heidän ympärillään olevat ihmiset näkevät, kuinka kurjaksi he tekevät oman elämänsä. ”Sillä mekin olimme kerran tyhmiä, tottelemattomia, harhaanjohdettuja ja kaikenlaisten himojen ja nautintojen orjia – elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme vihattuja ja vihasimme toisiamme. Mutta kun Jumalan, meidän Pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmiskuntaa kohtaan tuli ilmi,” (Titus 3:3–4a BSB).

2. Kuka sinulle kertoi (mistä opit sen)? Nykypäivän ihmiset uskovat usein liian monia valheita Jumalan totuuden sijaan. ”Pelkään kuitenkin, että aivan kuten Eeva joutui käärmeen oveluuden harhaanjohtamaksi, niin myös teidän mielenne saatetaan johtaa harhaan pois yksinkertaisesta ja puhtaasta Kristukseen kohdistuvasta omistautumisestanne. Sillä jos joku tulee ja julistaa toista Jeesusta kuin se, jonka me olemme julistaneet, tai jos te otatte vastaan toisen hengen kuin sen, jonka olette saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette hyväksyneet, te suvaitsette sen hyvin helposti.” (2. Korinttilaisille 11:3–4 BSB)

3. Oletko syönyt (tottelemattomuutta)? Olipa kyseessä sitten kielletyn (ja usein valheellisen) tiedon lähde, kielletyt kokemukset tai sydän, joka on kiinnittynyt vähäpätöisiin asioihin, Pyhä Henki kysyy: ”Oletko tottelemattomuudessa?”

4. Mitä olet tehnyt? Itse aiheutetut tragediat (sekä moraaliset että fyysiset) eivät yleensä tapahdu yhtäkkiä kuin ilmapallon puhkeaminen, vaan niiden perustana on ajan mittaan kertynyt synti, kuten hitaasti vuotava ilmapallo. Jaakobin kirjeen 1:15 mukaan kun himo on saanut alkunsa, se synnyttää synnin; ja synti, kun se on täysikasvuinen, synnyttää kuoleman. Vaikka syyllisellä ei olekaan tekosyytä, katso silti taaksepäin ja mieti, mitkä valinnat ja sydämen asenteet johtivat tähän katastrofiin.

Myös varhaiskristilliset kirjoittajat näkivät Jumalan kysymykset paljastavan heille heidän tilanteensa ja kutsuvan heitä katumukseen.

Teofilus (Antiokian piispa 168–181/188 jKr.) oli ensimmäinen, joka käsitteli tätä kysymystä teoksessaan ”Kirje Autolykukselle”, 2. kirja, luku 26, s. 105. Hän sanoi: ”Mitä tulee siihen, että Jumala kutsui ja sanoi: ’Missä olet, Aadam?’, Jumala teki näin ei siksi, että Hän olisi ollut tietämätön asiasta, vaan koska Hän on pitkämielinen, Hän antoi Aadamille tilaisuuden katumukseen ja tunnustamiseen.”

Tertullianus vastaa tähän kysymykseen teoksessaan Viisi kirjaa Marcionia vastaan (207/208 jKr.) seuraavasti: ”…Jumala ei ollut epävarma synnin tekemisestä eikä tietämätön Aadamin olinpaikasta. Oli varmasti asianmukaista kutsua rikoksentekijä, joka piilotteli itseään synnintuntemukseltaan, ja tuoda hänet Herran eteen, ei pelkästään kutsumalla häntä nimeltä, vaan iskemällä suoraan siihen syntiin, jonka hän oli juuri sillä hetkellä tehnyt. Sillä kysymystä ei pidä lukea pelkästään kysyvällä äänensävyllä: ’Missä olet, Aadam?’, vaan vaikuttavalla ja vakavalla äänellä sekä syyllistävällä sävyllä. ”Oi, Aadam, missä olet?” – ikään kuin vihjaten: et ole enää täällä, olet kadotuksessa – niin että ääni on sen lausuma, joka samanaikaisesti nuhtelee ja suree.” (Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 2, luku 26, s. 317). Tertullianus vastaa tähän kysymykseen (lyhyemmin) myös teoksessaan Praxeasia vastaan (n. 213 jKr.), luku 16, s. 612.

Adamantius (n. 300 jKr.) sanoo, että Jumala ei kysynyt Aadamilta ”koska hän olisi halunnut tiedustella, vaan pikemminkin muistuttaakseen jotain Aadamin mieleen.” *Dialogista todellisesta uskosta*, ensimmäinen osa, säkeistö 17, s. 61.

Athanasius (331 jKr.) vastasi myös, että Jumala kysyi tietäen. Hän lisää myös, että jos joku ajattelee, että Jumala ei tiedä vastausta, kun Hän esittää kysymyksen, hän kuuluu jo manikealaisten joukkoon. Neljä puhetta arialaisia vastaan, puhe 3, luku 28.50, s. 421

K: 1. Mooseksen kirjan 3:14–15:ssä Herra Jumala kirosi käärmeen sanoen: ”Pölyä sinä syöt kaikki elämäsi päivät.” Minun on vaikea sovittaa tätä yhteen sen eläintieteellisen todistusaineiston kanssa, jonka mukaan käärmeet ovat lihansyöjiä ja syövät sammakoita, lintuja jne. En yritä sanoa, että Jumala olisi väärässä; uskon, että Hän on erehtymätön, mutta voisitteko selittää, mitä tämä jae todella tarkoittaa? Onko tässä kyseessä metafora?

A: Tarkastellaan ensin käärmeitä ja sitten vertauskuvaa. Toisin kuin madot, käärmeet ovat lihansyöjiä eivätkä saa ravintoaan pölyä syömällä. Useimmat käärmeet kuitenkin ryömivät maassa; niiden ravinto koostuu ainoastaan siitä, mikä putoaa pölyyn, eivätkä ne voi välttää syömästä jonkin verran multaa ruokansa mukana. Ei pelkästään niiden ravinto, vaan käärmeen koko elämä on alhaista, likaisen ja merkityksettömän ympäröimää. Tässä käytetty hepreankielinen substantiivi, nacash, on yleinen sana käärmeelle, ja se on peräisin verbistä, joka tarkoittaa sihistä tai kuiskata. Siihen liittyy mielleyhtymiä kuiskattavasta taikuudesta. Siten sana korostaa käärmeen kuiskausta, ja 1. Mooseksen kirja korostaa pölyä, joten tässä kuvassa on kyse siitä, että ”kerran pölyn kuiskaja, pölyn kuiskaja koko elämäsi ajan”.

New Geneva Study Biblen sivulla 13 sanotaan, että pöly voi tarkoittaa ”äärimmäistä nöyryytystä”. NIV Study Biblen sivulla 10 sanotaan, että pöly voi olla myös kuoleman symboli.

Käärme, joka kiusasi Aatamia ja Eevaa, ei ollut mikään tavallinen käärme; se oli itse Saatana. On kaksi vaihtoehtoa: joko Saatana ilmestyi käärmeen muodossa, tai hän käytti olemassa olevan käärmeen ruumista. Vaikka 1. Mooseksen kirjan 3:14–15 voisi viitata kaikkiin käärmeisiin tai yhteen sammakkoeläimeen/liskoon/käärmeeseen ja kaikkiin sen jälkeläisiin, se voisi viitata myös siihen, että Saatana on jollain tavalla juuttunut tuohon fyysiseen ulkomuotoon, koska hän käytti sitä silloin.

1. Mooseksen kirjan 3:14–15 tärkein painopiste on Saatanan tuomitseminen. Aivan kuten käärme ryömii matalalla, kunniattomalla tavalla ja syö vain likaista ruokaa, niin myös Saatana, joka teki valinnan ottaa käärmeen muodon, ei koskaan pääse pakoon pölyssä ryömimistä entisestä korkeasta asemastaan taivaassa.

Ihmisten näkemä käärme, joka ryömii ja syö pölyä, voisi toimia muistutuksena syntiinlankeemuksesta.

Jesajan kirjan 65:25 mukaisen tuhatvuotisen valtakunnan aikana susi, karitsa ja muut eläimet muuttuvat ja saavat siunauksen, mutta käärme ”syö edelleen pölyä”. Vaikka kukaan ei tee pahaa eikä Jumalan pyhällä vuorella ole lihansyöjiä, käärme ”syö edelleen pölyä”. Ilmestyskirjan 20:1–10 kertoo, että uskovat hallitsevat Kristuksen kanssa maan päällä tuhat vuotta, mutta tuhat vuoden lopussa Saatana lähtee edelleen ulos ja ”kuiskaa”, yllyttäen kansoja Jumalaa vastaan.

K: Tarkoittaako 1. Mooseksen kirjan 3:15, että Neitsyt Maria olisi synnitön, kuten jotkut katolilaiset väittävät?

V: Ei, kahdesta syystä.

Tässä puhutaan Eevasta, ei Mariasta. Eeva ei tietenkään ollut synnitön, mutta siinä ei ole mitään ongelmaa, sillä tässä jakeessa ei missään vaiheessa sanota, että hän olisi ollut synnitön.

Tämän jakeen keskiössä on siemen, eli Jeesus. Missään tässä tai missään muuallakaan Raamatussa ei sanota, että Jeesuksen äiti olisi synnitön. Lisäksi lähes 4 200 sivun mittaisessa säilyneessä, Nikäan kirkolliskokousta edeltävässä kristillisessä kirjallisuudessa ei ole yhtään mainintaa siitä, että Maria olisi ollut synnitön.

K: Kuka tarkalleen ottaen on Saatanan jälkeläinen 1. Mooseksen kirjan 3:15:ssä?

V: Johanneksen evankeliumin 8:41,44:ssä Jeesus osoittaa, että ne ovat ne, jotka hylkäävät Jeesuksen.

K: Mikä on ironista 1. Mooseksen kirjan 3:15, 23–24 kohdassa käytetyissä sanoissa?

V: Kyseessä on sanaleikki. Aadam asetettiin puutarhaan palvomaan (le’obdah) ja tottelemaan (lesomrah), mutta lankeemuksen jälkeen hän joutui tekemään työtä (la’abod) ja hänet pidettiin (lismor) poissa elämän puun tieltä.

Joskus samat olosuhteet voivat olla meille siunaus tai kirous, riippuen siitä, kuinka tottelevaisia olemme Jumalalle.

K: Pitäisikö 1. Moos. 3:16 kääntää ”Ansa on lisännyt sinun tuskaasi ja huokailuasi” vai perinteisesti ”Minä moninkertaistan suuresti”?

V: Heprealaiset konsonantit ovat lähes samat molemmissa tapauksissa. Vokaalit ovat hyvin erilaiset, mutta vokaalimerkit lisättiin vasta monta vuotta Kristuksen jälkeen. Ainoa ero konsonanteissa on se, että perinteisestä käännöksestä puuttuu kaksi konsonanttia. Joko puuttuvat konsonantit olivat painovirhe, tai sitten toinen käännös on oikea.

Jos toinen käännös (”ansaksi”) on oikea, silloin Saatana olisi se ansa. Joka tapauksessa lasten saaminen ei ole pahaa, ja se oli alun perin osa Jumalan tahtoa heitä kohtaan (1. Moos. 1:28), eikä syntiinlankeemus muuttanut tätä.

K: Pitäisikö 1. Moos. 3:16 tulkita siten, että nainen kirottiin ylivoimaisella [seksuaalisella] halulla miehensä kohtaan? Vai pitäisikö sanan olla ”kääntäminen/hallitseminen” sanan ”halu” sijaan?

V: Vaikka sana itsessään voi tarkoittaa kumpaakin, asiayhteys viittaa kääntämiseen, hallitsemiseen tai hallitsemiseen. Kaikista niistä 120 kerrasta, joina englanninkielisiä sanoja desire/desiring/desirous käytetään Vanhan testamentin tekstissä, tätä nimenomaista hepreankielistä sanaa halulle, teshuqah (Strongin numero 8669), käytetään vain kolme kertaa: 1. Mooseksen kirja 3:16; 1. Mooseksen kirja 4:7 ja Hoosianna 7:10. Laulujen laulu 7:10 kuvaa yhden henkilön kaipausta rakastettuaan kohtaan, ja 1. Mooseksen kirjan 4:7:ssä Jumala varoittaa Kainia siitä, että synti himoitsee häntä.

Walter Kaiserin mukaan varhaiskirkon kirjoittajat Klemens Roomalainen (96–98 jKr.), Irenaeus (182–188 jKr.), Tertullianus (198–220 jKr.), Origenes (225–254 jKr.), Epifanius, Hieronymus sekä juutalainen Filon tulkitsivat tämän sanan merkityksen ”kääntymiseksi”, eivätkä he tunteneet tulkintaa ”halu”. Näin ollen kohta tarkoittaa, että naiset kääntyisivät pois Jumalaan luottamisesta ja luottaisivat sen sijaan miehiinsä. Kaiser mainitsee, että Katherine C. Bushnell havaitsi, että sanan ”halu” ensimmäisen kerran tässä kohdassa käytti italialainen dominikaanimunkki nimeltä Pagnino. Vaikka Wycliffen Raamattu oli käännetty jo ennen tätä, valitettavasti kaikki muut englanninkieliset Raamatut Coverdale-versiosta Kuningas Jaakon Raamattuun saakka käänsivät tämän jatkossa sanalla ”halu”.

Viisi syytä viittaa siihen, että sanalla tarkoitetaan kääntymistä, hallitsemista tai hallitsemista eikä seksuaalista halua:

1. ”Halu miehesi jälkeen” ja ”hän hallitsee sinua” muodostavat symmetrisen parin.

2. Saman merkityksen läheinen esiintyminen 1. Mooseksen kirjan 4:7:ssä

3. Jos se tarkoittaisi seksuaalista halua, miksi siinä ei mainita myös miesten halua naisia kohtaan?

4. Uusi testamentti: vaimot alistuvat miehilleen ja miehet rakastavat vaimojaan niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa (Efesolaiskirje 5:22–33). 1. Timoteuskirjeen 2:11–14 puhuu jopa siitä, että naiset eivät saa opettaa tai käyttää valtaa miesten yli, koska Eeva oli se, joka joutui harhaan.

5. Pahuutta historiassa: Miehet ovat usein hallinneet naisia myös riistävillä ja sopimattomilla tavoilla. Kun sumerilainen tai kiinalainen keisari kuoli, hänen vaimonsa tapettiin toisinaan hänen mukanaan. Ennen brittien saapumista, kun hindumies kuoli, hänen vaimonsa poltettiin yleensä elävältä hänen hautajaisissaan (ns. suttee). Kreikkalaiset eivät pitäneet naisia kovin paljon korkeammassa arvossa kuin arabit ja muslimit: kun joku saa naisen, palvelijan tai karjaa, hänen tulee tarttua sen otsaan ja rukoilla Allahia. Ibn-i-Majah, osa 3, nro 1918, s. 157. Muslimien sharia-lain (lakien) mukaan naisen todistus on puolet miehen todistuksesta, ”naisen mielen puutteellisuuden vuoksi”. (Bukhari, osa 3, kirja 48, luku 12, nro 826, s. 502)

K: Tuleeko naiselle 1. Mooseksen kirjan 3:16 mukaan suuria kipuja synnytyksessä, vai oliko lasten saaminen siunaus, kuten 1. Mooseksen kirjan 1:28 sanoo?

V: Molemmat ovat totta. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

Ennen Aadamin ja Eevan lankeemusta lasten saaminen olisi ollut siunaus, johon ei liittynyt fyysistä tai henkistä kipua.

Syntiinlankeemuksen jälkeen 1. Mooseksen kirjan 3:16 mukaan seurauksena olisi fyysistä kipua. Lisäksi tulisi kipua, jota lapset aiheuttaisivat syntinsä vuoksi. Teoksessa 735 Baffling Bible Questions Answered, s. 25, todetaan, että on erittäin todennäköistä, että kipu viittaa koko prosessiin, jossa lapsia kasvatetaan aikuisiksi. Kipu, jota Eeva tunsi synnyttäessään Kainin ja Aabelin, on varmasti ollut vähäistä verrattuna siihen kipuun, jonka hän koki saadessaan tietää, että Kain murhasi Aabelin.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että eläimillä ei yleensä ole niin suurta kipua lasten synnyttämisessä, mikä johtuu poikasen pään koosta suhteessa emon lantioon.

Siunaus ei kuitenkaan ole täysin kadonnut. Lapset ovat edelleen Herran siunaus (Psalmi 127:3–5).

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 3:16:ssa kaikki syytettiin Eevaa? (Eräs muslimi väitti näin.)

V: Kaikkea ei syytetty Eevasta. Vaikka Eeva söi ensimmäisenä ja Eeva sai rangaistuksen, myös Aadam sai rangaistuksen. Hänen täytyi tehdä kovaa työtä saadakseen maasta sen, mikä aiemmin oli tullut helposti.

Raamatun teologiassa ei ole mitään viitteitä siitä, että Eeva olisi tehty ”tyhmämmäksi”. Koska muslimi kuitenkin otti tämän esille, varhainen muslimiteologi ja historioitsija al-Tabari totesi, että Eeva oli alun perin älykäs, mutta Allah teki hänestä (mutta ei Aadamista) tyhmän Aadamin ja Eevan lankeemuksen jälkeen. al-Tabari, osa 1, s. 280, 281. Myös Muhammed sanoi haditheissa, että poikavauvan virtsa on puhtaampaa kuin tyttövauvan. Ibn-i-Majah, osa 1, nro 522, 525, 526, s. 284, 285, 286. Syy on seuraava: ”Hän (Profeetta) sanoi: ’Totisesti, ylistetty Allah loi Aadamin, ja Eeva (Hawwa’) luotiin hänen pienestä kylkiluustaan. Siten pojan virtsa muodostui vedestä ja savesta, ja tytön virtsa lihasta ja verestä.’” Huomaa, että tämä ei johdu mistään, mikä liittyy syntiinlankeemukseen, vaan nimenomaan Eevan luomiseen.

K: 1. Mooseksen kirjan 3:20 mukaan ihmiset ovat niin erilaisia, että miten kaikki rodut voisivat polveutua Aadamista ja Eevasta?

V: 1. Mooseksen kirjan 3:20 mukaan Eeva olisi kaikkien elävien äiti. Pituus, hiusten väri ja ihonväri ovat pieniä eroja, joita esiintyy paitsi ihmisten välillä myös koirien, kissojen ja hevosten keskuudessa. Geneettisesti kaikki ihmiset ovat hyvin samankaltaisia. Science-lehden kesäkuun 1997 numerossa julkaistu 67 koirarodun geneettinen tutkimus osoittaa, että myös koirilla oli yhteinen alkuperä.

Muita jakeita, jotka vahvistavat, että kaikki ovat peräisin Aadamista ja Eevasta, ovat Matteuksen evankeliumin 19:4–5, Roomalaiskirjeen 5:12–19 ja 1. Timoteuksen kirjeen 2:13–14.

K: Jos Aadam ja Eeva eivät olisi tehneet syntiä (1. Moos. 3:20), olisivatko he silti saaneet lapsia? (vaimoni kysyi tämän)

V: Kyllä. Emme tiedä, minkä ikäisiä Aadam ja Eeva olivat fyysisesti, kun he tekivät synnin; he saattoivat olla lapsia, teini-ikäisiä tai aikuisia. Se, että ennen syntiinlankeemusta ei ollut lapsia, ei tarkoita, että Jumala olisi luonut heidät kyvyttömiksi saamaan lapsia, elleivät he olisi tehneet syntiä.

Kaksi eri raamatunkohtaa todistavat, että he olisivat voineet saada lapsia syntiinlankeemuksesta riippumatta.

1. Mooseksen kirjan 1:28:ssa, ennen syntiinlankeemusta, Jumala käski heitä olemaan hedelmällisiä ja lisääntymään. Ellei Jumala viitannut matematiikkaan, Hän käski heitä saamaan lapsia.

1. Mooseksen kirjan 3:16:ssa Eeva sai kirouksen, jonka seurauksena hänen synnytyskivunsa lisääntyisivät. Hänet kirottiin lisääntyneen kivun tai surun vuoksi synnytyksessä, ei itse synnytyksen vuoksi.

K: Miksi Jumala puki Aadamin ja Eevan eläinten nahkoihin 1. Mooseksen kirjan 3:21:ssä?

V: Raamattu ei sano sitä suoraan, mutta voimme nähdä tämän ensimmäisen eläinuhrin symbolina siitä, että Jumala käyttäisi elävän olennon uhrausta peittämään syntimme.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 3:21:ssä Jumala ”tarvitsi” maasta otettua tomua Aadamin luomiseen ja kylkiluuta Eevan luomiseen?

V: Raamattu sanoo, että Jumala päätti käyttää niitä, mutta se ei missään vaiheessa sano, että Jumalan olisi ollut pakko käyttää maaperän tomua ja kylkiluusta otettua solua. Jumala voi käyttää mitä tahansa Hän haluaa.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 3:22:ssa Jumala esti Aadamia ja Eevaa syömästä enää elämän puusta?

V: Tässä on kolme näkökohtaa.

Kuritus: Tämä osoittaisi Aadamille ja Eevalle – ja meille – kuinka vakava asia on Jumalan käskyjen rikkominen.

Oikeudellinen rangaistus: Jumala lupasi heille, että sinä päivänä, jona he söisivät kielletyn hedelmän, he kuolisivat. He kuolivat hengellisesti sinä päivänä, ja pääsy elämän puuhun otettiin heiltä pois, jotta he kuolisivat myös ruumiillisesti.

Armo ja siunaus: Jos he olisivat edelleen voineet syödä elämän puusta, he olisivat kantaneet mukanaan syntinsä syyllisyyttä ja kirousta ikuisesti. Siksi se, että heille annettiin kuolla ja aloittaa kaikki alusta, mikä huipentui Kristuksen tulemiseen ja pelastuksen tuomiseen kaikille, oli armoa. Novatianus näki tämän teoksessaan ”Treatise on the Trinity” (Kolminaisuutta käsittelevä tutkielma), luku 1, s. 612.

K: Miksi Jumala hylkäsi Kainin uhrin 1. Mooseksen kirjan 4:3–6:ssa?

V: Vaikka Aabel saattoi tuoda parhaansa ja Kain ei, 1. Mooseksen kirjassa ei ole mitään viitteitä siitä.

Heprealaiskirjeen 11:4:ssä sanotaan, että Aabel uhrasi uskossa. Sen lisäksi, että Kainilla oli huono asenne (kuten hänen myöhemmät tekonsa osoittivat), saattoi myös olla niin, että Jumala halusi veriuhria, ei vihanneksia, ennakkoilmaisuna Kristuksen kuolemasta.

Tämä saattaa olla kontrasti Aabelin aidon palvonnan ja Kainin muodollisen palvonnan välillä. Aabelin uhraamat ”ensimmäisen sikiön parhaat osat” olivat ensisynnynneen parhaat palat. Kain toi vain ”joitakin” vihanneksia, ei ensimmäisiä hedelmiä.

K: Pitäisikö 1. Moos. 4:7:n pronomini kääntää sanalla ”se”, joka viittaa syntiin houkutteluun, vai sanalla ”hän”, joka viittaa Abeliin?

V: Uskon, että sen pitäisi olla ”se”. Heprealainen sana on kolmannen persoonan yksikkömuoto, joka sinänsä voi tarkoittaa ”hän”, ”hän” tai ”se”. Sen suhteen, tarkoittaako se ”häntä” vai ”sitä”, on tarkasteltava asiayhteyttä.

Jos se tarkoittaisi ”häntä” (eli Aabelia), tämä olisi ainoa kohta, jossa vanhemman veljen voitaisiin sanoa mahdollisesti ”hallitsevan” nuorempaa veljeään. Vanhan testamentin aikoina esikoinen sai tyypillisesti kaksinkertaisen osuuden, mutta se ei tarkoita valtaa. Itse asiassa, jos se tarkoittaisi ”häntä”, voitaisiin väittää, että joko Jumala käski Kainia tappamaan (hallitsemaan?) veljensä, tai sitten Kainilla oli valta Aabelin yli, koska hän teki päinvastoin kuin mitä Jumala neuvoi.
Jos se tarkoittaisi ”sitä”, Jumala puhuisi Kainille siitä, että tämän tulisi vastustaa sitä, mikä väijyy (kuin eläin) ovella, eli kiusausta syntiin. Olen kuullut vain tämän tulkinnan, en koskaan toista.

Olin utelias tietämään, mitä esinikeneiläiset kirkkoisät opettivat tästä jakeesta. Ainoa esinikeneiläinen kirjoittaja, joka käsitteli tätä, oli Irenaeus (182–188 jKr.) teoksessaan ”Irenaeus Against Heresies”, kirja 3, luku 23.4, s. 456, ja kirja 4, luku 18.3, s. 485. Kreikkalainen kirjailija Irenaeus käytti ilmeisesti Septuagintaa. Vaikka hän käsitteli 1. Mooseksen kirjan 4:7:ää lainaamatta sitä, hänen pohdintansa osoittaa, että hän selvästi tulkitsi sen tarkoittavan ”häntä”. Irenaeuksen näkemyksen mukaan Kain ei halunnut jakaa asioita tasapuolisesti veljensä kanssa, vaan halusi hallita tätä.

Minun näkemykseni on, että kyseessä on ”se”, koska Jumala sanoo Kainille, että Kainin on tarkoitus hallita ”sitä/häntä”. Irenaeus on täysin ymmärtänyt tämän jakeen ytimen väärin. Kainin on tarkoitus hallita syntiin houkuttelevaa kiusausta, ei Abelia.

K: Miten Aabelin veri saattoi huutaa 1. Moos. 4:10:ssä?

V: Tämä on vertauskuva Abelia kohtaan tehdystä vääryydestä ja Kainin syyllisyydestä. Raamatun kirjaimellinen tulkinta tarkoittaa sen lukemista kirjoittajien tarkoittamalla tavalla. Raamatun vertauskuvien ja allegorioiden tunnistamatta jättämistä kutsutaan Raamatun hyperkirjaimelliseksi tulkinnaksi. Katso Johdanto-osiosta lisää keskustelua hyperkirjaimellisuudesta verrattuna Raamatun tulkintaan sen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti ja niin kuin Jeesus sen tulkitsi.

K: Miksi Kainia ei teloitettu murhasta 1. Mooseksen kirjan 4:12:ssa? (vaimoni kysyi minulta tätä)

V: Kuolemanrangaistus määrättiin Vanhan testamentin aikana, ei ainoastaan Kymmenessä käskyssä, vaan heti vedenpaisumuksen jälkeen 1. Mooseksen kirjan 9:5–6:ssa sekä 5. Mooseksen kirjan 13:10,11:ssa. Nämä kohdat ovat kuitenkin kaikki Kainin ja Aabelin aikakauden jälkeisiä. Sen lisäksi Jumala tuntee kaikki olosuhteet, eikä Jumala itse ole sidottu niihin lakeihin, jotka Hän on asettanut meille.

Tuolloin Kainille ei ollut ilmoitettu mistään laista, joka olisi määrännyt kuolemanrangaistuksen murhasta, ja Jumala rankaisi häntä karkottamalla hänet maasta.

K: Osoittautuiko 1. Mooseksen kirjan 4:12 profetia täyttymättömäksi, koska Kain rakensi kaupungin 1. Mooseksen kirjan 4:17 mukaan?

V: Ei, tämä ei ole osoittautunut täyttymättömäksi profetiaksi kahdesta syystä.

Fyysinen syy: 1. Mooseksen kirjan 4:12 sanoo yksinkertaisesti, että Kainista tulisi levoton vaeltaja; siinä ei sanota, milloin hän vaeltaisi, kuinka kauan hän olisi vaeltaja tai olisiko hän aina vaeltaja. Tiedämme vain vähän Kainin elämästä sen jälkeen. 1. Mooseksen kirjan 4:17 mukaan Kain rakensi kaupungin ja nimesi sen poikansa Enochin mukaan. Ehkä Kain yritti rakentaa kaupungin uhmaamalla Jumalan profetiaa, ja sen jälkeen hänet karkotettiin ja hän vaelsi.

Hengellinen merkitys: Kainia pidettiin ”kirotun” suvun edustajana, eikä ole todisteita siitä, että hän olisi koskaan palannut seuraamaan Jumalaa. Joten tämä profetia saattoi viitata sekä Kainin hengelliseen että fyysiseen tilaan.

K: Miksi Kain ajatteli 1. Mooseksen kirjan 4:13:ssa, että kuka tahansa, joka löytäisi hänet, haluaisi tappaa hänet?

V: On hyvin mielenkiintoista, että Raamattu ei missään kohdassa mainitse, että Jumala tai kukaan muu olisi sanonut tämän Kainille. Monien moraalisten väärintekojen, mukaan lukien murhan, kohdalla ihmisillä on sisällään omatunto, joka kertoo heille, että tämä on väärin. Kain ehkä päätteli, että jos hän tappaisi toisen ihmisen, joka oli luotu Jumalan kuvaksi, olisi oikeudenmukaista, että hänet tapettaisiin vastineeksi. 1. Mooseksen kirjan 4:15:ssä Jumala näytti vahvistavan tämän päättelyn, ja siksi Jumala otti erityistä varovaisuutta ja asetti Kainille merkin, jotta muut tietäisivät, ettei tällaista saa tehdä.

K: Mikä oli se merkki, jonka Jumala asetti Kainille 1. Mooseksen kirjan 4:13–16:ssa?

V: Raamattu ei kerro sitä, paitsi että se oli jotain, minkä muut tunnistaisivat. Se ei kuitenkaan ollut osa Kainin kirousta. Pikemminkin se oli Jumalan armoa, kun Hän antoi Kainille merkin, jotta muut tietäisivät, ettei häntä saa tappaa.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 4:13:ssa maan päällä ketään muuta kuin Aadam, Eeva ja Kain?

V: Tämä viittaa paitsi mahdollisiin tyttäriin, joista Kain sai vaimonsa, myös ihmisiin, jotka syntyivät murhan jälkeen. Vaikka kaikki ihmiset polveutuivat Aadamista ja Eevasta (1. Moos. 3:20; Ap. t. 17:26; Room. 5:14–15), Aadamilla ja Eevalla oli 1. Mooseksen kirjan 5:4 mukaan myös muita poikia ja tyttäriä.

K: Mistä Aadamin ja Eevan pojat saivat vaimonsa 1. Mooseksen kirjan 4:16–22:ssa? Eikö insesti ole kiellettyä?

V: 1. Mooseksen kirjan 5:4 mukaan Aadamilla ja Eevalla oli muita poikia ja tyttäriä. Insesti ei ollut tuolloin kielletty: jos geenimme olisivat puhtaita geneettisistä virheistä, insesti ei aiheuttaisi yhtäkään niistä yli 2 000 ihmisen geneettisestä sairaudesta, joita se nykyään aiheuttaa.

Historiallisena huomautuksena mainittakoon, että Hippon Augustinus vastasi tähän periaatteessa samalla tavalla teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 15, luku 16, s. 297 (413–426 jKr.).

K: Miten Kain sai vaimonsa Nodin maasta (1. Moos. 4:16–17)?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Vaikka oletettaisiin, että Kain todella sai vaimonsa Nodin maasta, tämä olisi silti Aadamin ja Eevan jälkeläinen, sillä kaikki ihmiset polveutuvat Aadamista (Apostolien teot 17:26) ja Eeva oli kaikkien elävien äiti (1. Mooseksen kirja 3:20).

2. Raamattu ei missään kohdassa sano, että Kain olisi tavannut vaimonsa Nodissa. Kain saattoi hyvinkin olla jo naimisissa, ja hänen vaimonsa matkusti Kainin mukana Nodiin.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 4:17–24 Aadamin sukuluettelo, vai onko 1. Mooseksen kirjan 4:25–5:32 Aadamin sukuluettelo? (Eräs liberaali toi tämän esiin esimerkkinä siitä, että 1. Mooseksen kirja on usean kirjoittajan teos.)

V: 1. Mooseksen kirjan 4:17–24 on Kainin sukupuu, jossa ei mainita Seetiä. Heti sen jälkeen, 1. Mooseksen kirjan 4:25–5:32, esitetään Seetin sukupuu, jossa ei mainita Kainia. Tässä ei ole päällekkäisyyttä eikä kaksoiskohdetta.

Jos tämä ei ole selvää, voit tarkastella toista esimerkkiä. 1. Aikakirja 5:1–10 esittää Ruubenin, yhden Jaakobin poikien, sukupuun. Heti sen jälkeen, 1. Aikakirja 5:11–22, on Gadin, toisen Jaakobin pojan, sukupuu.

K: Miten metallia voitiin käyttää jo niin varhain 1. Mooseksen kirjan 4:22:ssa?

V: Pronssia on löydetty Thaimaasta (4500 eKr.), entisestä Jugoslaviasta (4000 eKr.), Kreikasta (3000 eKr.) ja Anatoliasta (ennen vuotta 3000 eKr.). Egyptiläiset käyttivät meteoriiteista peräisin olevaa rautaa koristeina ja tikareina jo ennen vuotta 3000 eKr. Myös Babylonin lähellä sijaitsevasta Eshnunnan kaupungista arkeologit löysivät rautaterän vuodelta 2700 eKr.

K: Liittyykö 1. Mooseksen kirjan 4:22:ssa mainittu nimi ”Tubal-Kain” nykyisen Turkin alueeseen ”Tubal”, kuten Asimovin Raamatun oppaassa (s. 33) sanotaan?

V: Vaikka asiaa ei voida todistaa kumpaakaan suuntaan, se ei todennäköisesti liity asiaan. Tubal oli myös Jafetin pojan nimi, ja Tubalin kansa oli todennäköisesti sukua hänelle. ”Tubalin” kansasta mainitaan assyrialaisissa lähteissä Salmanassar III:n (859–824 eKr.) ja Sargonin aikana noin vuonna 732 eKr.

K: Miksi mies haavoitti Lamechia 1. Mooseksen kirjan 4:23–24:ssä?

V: Tästä miehestä on kolme spekulaatiota:

Oikeudenomistaja ajatteli tekevänsä oikein yrittäessään tappaa Kainin jälkeläisiä. Jumala kuitenkin osoitti nimenomaisesti 1. Mooseksen kirjan 4:15:ssä, ettei kenenkään tule kostaa Kainille, joten siitä voidaan päätellä, ettei kenenkään tule kostaa myöskään hänen pojilleen.

Ryöstäjän tekosyyksi Lamechin omaisuuden viemiselle oli se, että Lamech oli Kainin jälkeläinen.

Ei ollut merkitystä, kenen jälkeläinen Lemek oli; mies yritti yksinkertaisesti ryöstää ja/tai tappaa Lemekin.

Raamattu ei kuitenkaan kiinnitä huomiota siihen, miksi juuri tämä mies yritti vahingoittaa Lamechia. 1. Mooseksen kirjan 4:23–24 tarkoituksena oli osoittaa, että ensimmäisen murhan jälkeen Kain ja hänen jälkeläisensä elivät vihamielisyydessä muita kohtaan.

K: Mitä sukua oli 1. Mooseksen kirjan 4:23–24:ssä mainittu mies, joka haavoitti Lamechia, ja milloin Set syntyi?

V: Raamattu ei kerro tätä, joten on kolme yhtä todennäköistä vaihtoehtoa.

Aabel sai lapsia ennen kuin hänet murhattiin.

Set oli hänen esi-isänsä. Mikään ei viittaa siihen, että 1. Mooseksen kirjan 4:23–24 tapahtumat olisivat kronologisesti edeltäneet 1. Mooseksen kirjan 4:25–26 tapahtumia.

Kain oli nuoren miehen esi-isä.

K: Voisivatko 1. Mooseksen kirjan 5:1–32 mainitut vuodet olla todellisuudessa kuukausia?

V: Ei. Jos ne olisivat, Enoch olisi ollut vain 65 kuukautta vanha (noin 5½ vuotta), kun hänestä tuli Metusalahin isä! Katso 1001 Bible Questions Answered, s. 323, josta löytyy olennaisesti sama vastaus.

K: Olettaako 1. Mooseksen kirja 5:1–32, että kaikki puhuivat hepreaa ennen Abrahamia?

V: Ei, päinvastoin. 1. Mooseksen kirjan 11. luku kertoo Baabelin tornista ja sanoo, että vedenpaisumuksen jälkeen eri kansat puhuivat toisilleen käsittämättömiä kieliä. Ennen Baabelin tornia ei ole viitteitä siitä, että ihmiset olisivat puhuneet hepreaa. Abraham itse ei todennäköisesti puhunut hepreaa. Hän oli kotoisin Urista, sumerilaisesta kaupungista. Hepreassa on joitakin sumerilaisia lainasanoja, jotka ovat tulleet akkadin kielen kautta.

Maalliset kielitieteilijät uskovat, että suurimmalla osalla länsimaisista kielistä, mukaan lukien intialainen sanskrit, oli yhteinen alkuperä noin 4000 eKr.

K: Mitä kaikki nämä nimet tarkoittavat hepreaksi 1. Mooseksen kirjan 5:3–29:ssä?

V: Tässä ovat merkitykset, jotka perustuvat etymologiaan (sanojen alkuperään) Strongin konkordanssista ja joissakin tapauksissa siihen, mitä 1. Mooseksen kirja sanoo merkityksen olevan.

Aadam – mies. Strongin konkordanssin mukaan se tarkoittaa punertavaa tai miestä. 1. Mooseksen kirjan 2:23 osoittaa, että Aadam = mies.

Set – asetettu/nimitetty/korvattu. 1. Mooseksen kirjan 4:25 mukaan Eeva antoi hänelle nimen Set, koska Jumala asetti toisen Abelin tilalle.

Enosh – kuolevainen. NIV Study Bible -raamatun sivulla 13 sanotaan, että nimi, kuten ”Aadam”, tarkoittaa ”miestä”.

Kainan/Kenan – vakiintunut (kuten pesä tai asuinpaikka)

Mahalaleel – Jumalan ylistys, ylistäkää Jumalaa.

Jared – polveutuminen

Enoch – vihitty, omistettu, kasvatettu

Methuselah – nuolen mies

Lamech – peräisin käyttämättömästä sanajuuresta, jonka merkitys on epäselvä

Noah – joko lepo tai lohtu

Irad – pakolainen

Ham – kuuma

Sem – nimi?

Japheth – laajentuminen. Esikristillisten kreikkalaisten mukaan Japetos oli heidän esi-isänsä.

Yksi asia, jonka voimme oppia Japetoksesta, on se, että jokaisen nimen etymologia tai merkitys ei välttämättä ole merkittävä.

Toinen asia, jonka voimme oppia Setiltä ja Nooalta, on se, että joidenkin nimien merkitys on merkittävä.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 5:21–27:ssä mainittu syy siihen, miksi Metusala oli Raamatun vanhin ihminen?

V: Ehkä. Vedenpaisumus tapahtui sinä vuonna, jolloin Metusalah kuoli. Ehkä tämä oli merkki Jumalan armosta, sillä Hän viivästytti vedenpaisumusta antamalla Metusalahille pitkän elämän.

K: Miksi Jumala otti 1. Mooseksen kirjan 5:24:n mukaan Enochin, joka oli jumalallinen mies, luotaan?

V: Ehkä samasta syystä kuin me tuomme kauniita kukkia kotiimme. Enoch ei välttämättä kuollut; Jumala vain otti Enochin luokseen taivaaseen, samoin kuin Elian 2. Kuninkaiden kirjan 2:11–12 kohdassa. Toinen vertauskuva oli, että kuin hyvät ystävät Enoch ja Jumala lähtivät kävelylle, alkoi jo olla myöhä, ja Jumala sanoi: ”Koska olet lähempänä minun taloani kuin omaasi, miksi et tulisi nyt suoraan minun luokseni?” Jumala kuitenkin antaa useimpien palvelijoidensa kuolla, jotta he pääsevät taivaaseen. Tämä ei ole tunteetonta piittaamattomuutta, vaan Psalmin 116:15 sanoo: ”Jehovan silmissä on kallisarvoista hänen pyhiensä kuolema.” (Greenin kirjaimellinen käännös)

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 6. luvussa on yhtäläisyyksiä Nooan tulvan ja muiden kertomusten välillä?

V: Niiden pitäisi olla samankaltaisia, jos ne kertovat samasta tapahtumasta. Babylonialainen kertomus on yksityiskohdiltaan samankaltainen, mutta syyt, jotka siinä annetaan, ovat hyvin erilaiset. Tämän kertomuksen mukaan jumalat tuhosivat ihmiskunnan, koska ihmiset melusivat liikaa, mutta myöhemmin he katuisivat tätä ja kokoontuivat nälkäisinä ”Nooan” uhrausten ympärille.

Yksi mielenkiintoinen yhtäläisyys on se, että Raamatun mukaan Nooan kolme poikaa olivat Ham, Sem ja Jafet. Manun arjalaisissa oppikirjoissa sanotaan, että Satyavrata selvisi tulvasta kolmen poikansa kanssa: Jyapeta, Sharma ja C’harma. Kreikkalainen kirjailija Aristofanes kertoo kreikkalaisesta perinteestä, jonka mukaan Japetos (titaani Iapetus) oli kreikkalaisten esi-isä. Kaikki tämä on vahvistavaa näyttöä yhteisestä tapahtumasta.

K: Tarkoittaako 1. Mooseksen kirjan 6:3, että Jumalan Henki saattaa jättää jonkun eikä koskaan palata?

V: Ei. 1. Mooseksen kirjan 6:3 mukaan Jumalan antama henki poistuu ihmisen ruumiista 120 vuoden kuluttua.

K: Tarkoittaako 1. Moos. 6:3, että ihmisen elinikä olisi tästä lähtien vain 120 vuotta, vai että ennen vedenpaisumusta olisi 120 vuoden armoaika?

V: Se voi olla kumpi tahansa, koska kummankaan näkemyksen vastaisia todisteita ei ole. Kumpikin voi olla oikea, kuten The NIV Study Bible (s. 14) ja New International Bible Commentary (s. 120) toteavat. The Expositor’s Bible Commentary, osa 2, s. 77, tukee näkemystä, että kyseessä on ihmisen elinikä. Siinä todetaan, että näkemystä, jonka mukaan kyseessä oli aika vedenpaisumukseen asti, opettivat Luther, Calvin ja The Scofield Bible. New Geneva Study Bible -teoksessa (s. 18) mainitaan molemmat näkemykset, mutta siinä kannatetaan tulvaan asti kestänyttä aikaa.

K: Asettiko Jumala 1. Moos. 6:3:ssa ihmisen elinikäksi 120 vuotta vai vain 70–80 vuotta, kuten Ps. 90:10 sanoo?

V: Joitakin asioita on vaikea ymmärtää, ennen kuin huomaa, että Jumalalla on vapaus asettaa erilaisia sääntöjä eri aikoina. Ihmisten keskimääräinen elinikä on muuttunut. Jumala asetti keskimääräiseksi elinikäksi 120 vuotta juuri ennen vedenpaisumusta. Paljon myöhemmin Psalmin 90:10 osoittaa, että se lyheni. Siinä sanotaan, että ihminen elää 70 vuotta, 80, jos hänellä on voimaa. 1. Mooseksen kirjassa mainittujen elinikojen käyrä laskee eksponentiaalisesti.

Tutkijat eivät ole varmoja kaikista ikääntymisen mekanismeista: mikrobit eivät ikäänny. Vaikka DNA:n demetylaatio saattaakin olla yksi mekanismi, hallitsevana mekanismina näyttää olevan DNA-juosteiden lyheneminen. Joka kerta, kun eläimen solun DNA jakautuu, osa sen päistä lyhenee. Päihin kertyy nyt ylimääräistä materiaalia, ja mikrobeilla on telomeraasi-entsyymi, joka palauttaa päät ennalleen. Telomeraasi ei kuitenkaan näytä palauttavan DNA:n päitä eläimillä.

K: Miten 1. Mooseksen kirjan 6:3 sopii yhteen paleontologien näkemyksen kanssa, jonka mukaan muinaiset ihmiset elivät lyhyempiä elämiä?

V: Tässä tieteellisyyden nimissä esitetyssä väitteessä on joitakin puutteita.

1. Huomaa, että he eivät koskaan mainitse, mihin perustuvat väitteensä ihmisten lyhyemmästä elinajasta.

2. He eivät esitä mitään näyttöä siitä, että heillä olisi tilastollisesti pätevä ja puolueeton otos. Esimerkiksi hypoteettinen tulevaisuuden paleontologi, vuosisatojen kuluttua, voisi kaivaa esiin muutaman aborttiklinikan jätteet ja ”todistaa”, että keskimääräinen elinikämme oli alle vuosi. Tämäkin ”todiste” olisi tilastollisesti puolueellinen.

3. Elinajanodote-arvioissa tulisi mainita, sisältyykö niihin imeväiskuolleisuus vai ei. Esimerkiksi 1970-luvulla elinajanodote monissa Keski-Afrikan maissa oli alle 30 vuotta. Silti, jos matkustaisit kyseiseen maahan, näkisit silti paljon iäkkäitä ihmisiä. Jos olisi olemassa hypoteettinen maa, jossa jokainen pikkulapsi eläisi 60-vuotiaaksi, mutta kaksi kolmasosaa kaikista vauvoista kuolisi, keskimääräinen elinajanodote olisi vain 20 vuotta.

K: Koska Jumala ei voinut koskaan tulla lihaksi, miten Jeesus saattoi tulla maan päälle (kysyi eräs ateisti)?

V: 1. Mooseksen kirjan 6:3 ei sano mitään sellaista. Siinä sanotaan yksinkertaisesti, että ihmiset ovat todellakin lihaa. On totta, että Jumala on Henki ja että Jeesus tyhjensi itsensä tullakseen maan päälle lihaksi, mutta 1. Mooseksen kirjan 6:3 ei sinänsä vahvista eikä kiistä mitään siitä, että Jumala olisi tullut lihaksi.

K: Kuka olivat 1. Mooseksen kirjan 6:2, 4–5:ssä mainitut nefilim eli ”Jumalan pojat”?

V: Nefilim, joka tarkoittaa ”langenneita”, kutsuttiin myös ”Jumalan pojiksi”, ja tässä on muutamia teorioita siitä, miksi ihmiset kutsuivat heitä niin.

Setin jumalallinen sukuhaara tai uskovat, jotka tekivät syntiä menemällä naimisiin Kainin suvun epäuskoisten kanssa. Tämä näkemys juontaa juurensa jo Julius Africanuksen kirjoituksiin vuosilta 232–245 jKr, teoksessa Ante-Nicene Fathers, osa 6, fragmentti 2, s. 131.

”Mahtavat kuninkaat” on arameankielisen Targumin tulkinta.

Toinen rotu, kuten neandertalilaiset, denisovalaiset tai mahdollisesti Homo erectus.

Teknologisesti edistyneet: Eräs skeptikko arvelee, että israelilaiset kutsuivat heitä jättiläisiksi heidän korkeiden muuriensa ja teknologisesti edistyneiden aseidensa vuoksi.

Naisten ja demonien riivaamien miesten lapsia.

Jotkut demoniset olennot pystyivät risteytymään – näin uskoivat juutalaiset Philo, Josephus (<100 jKr.) ja 1. Enochin kirjoittaja (luku 6). Tätä opettaneita kristittyjä olivat muun muassa Justin Martyrin Toinen puolustuspuhe, luku 5, s. 190, Tertullianuksen Teos neitsyiden hunnusta, luku 7, s. 32 (198–220 jKr.), Komodianuksen ”Ohjeet” (n. 240 jKr.) 3. luku, s. 203 sekä Milanon Ambrosius (n. 378 jKr.). Hippon Augustinus teoksessaan *Jumalan kaupunki* (413–426 jKr.) kirja 15, luku 23, s. 303–304 myöntää, että aikaisemmat kristityt kannattivat tätä näkemystä, mutta huomauttaa, että 1. Mooseksen kirjan 6:3 on ristiriidassa tämän näkemyksen kanssa, koska Jumala sanoo, ettei Hänen henkensä riitele ihmisen kanssa ikuisesti, mikä ei olisi järkevää, jos vain demonit tekisivät näitä asioita.

Ehkä tämä oli Saatanan yritys muuttaa geeniperimäämme. Jos demonit kuitenkin pystyisivät risteytymään, kuinka Jeesus voisi sovittaa puoliksi ihmisten, puoliksi demonien syntiä?

K: Miten Jumala katuu 1. Mooseksen kirjan 6:6:ssa?

V: Sana voidaan kääntää myös sanalla ”surulliseksi”. Jumala ilmaisee tunteitaan tilanteiden edetessä. Jeremian kirjan 18:8 käsittelee tätä yksityiskohtaisesti. Katso myös keskustelua 1. Mooseksen kirjan 20:3,6 kohdasta saadaksesi lisätietoja.

K: Miten Nooa oli 1. Mooseksen kirjan 6:9:n mukaan täydellinen sukupolvessaan?

V: Mikään ei viittaa siihen, että sana ”täydellinen” tarkoittaisi tässä yhteydessä synnitöntä täydellisyyttä. Pikemminkin hepreankielinen sana tarkoittaa ”standardin mukaisuutta”, ja alkuperäinen ajatus on saattanut hyvinkin olla ”suoruus”. Samaa sanaa, eri vokaalimerkinnöillä, käytetään 3. Mooseksen kirjan 19:15:ssä, jossa kehotetaan tuomitsemaan lähimmäistä oikeudenmukaisesti.

K: Jos 1. Mooseksen kirjan 6:12:n mukaan kaikki olivat turmelleet tiensä, kuinka Nooa saattoi olla viaton 1. Mooseksen kirjan 6:9:ssä ja 7:1:ssä?

V: Konteksti osoittaa selvästi, että ”kaikki” tarkoittaa Nooaa ja hänen perhettään lukuun ottamatta. Huomaa, että myös Nooan isä Lemek kuoli vedenpaisumuksen vuonna.

K: Miten Nooa tiesi 1. Mooseksen kirjan 6:13 ja 7:1 kohdissa, että Jumala puhui hänelle, kun hän ei ollut koskaan nähnyt Jumalaa?

V: Usein ihmiset, joilla on vuosien mittainen suhde Jumalaan, tietävät, milloin Jumala puhuu heille. Katso toinen esimerkki 1. Kuninkaiden kirjasta 19:11–13.

Ainoa varoitus, jonka ihmiset saivat tulvasta, oli Nooa, mies, joka rakensi laivan autiomaassa. Nooan näkökulmasta hän olisi joko sukupolvensa suurin sankari tai suurin hölmö. Hän ei olisi mitään siltä väliltä. Se on suuren Jumalaan kohdistuvan uskon luonne. (Bill Countsin saarna 5.11.2005)

K: Miten Nooa pystyi rakentamaan niin suuren arkin (1. Moos. 6:14)?

V: Hänellä oli 100 vuotta aikaa rakentaa se kolmen poikansa kanssa ja mahdollisesti joidenkin palkattujen apulaisten avustuksella. Arkki oli noin 450 jalkaa pitkä, 75 jalkaa leveä ja 45 jalkaa korkea. Tämä on 1 518 750 kuutiometriä, jos se olisi tarkalleen suorakulmainen laatikko. Yli 100 vuoden aikana he pystyivät rakentamaan 45/100 = alle puoli jalkaa korkeutta vuodessa. 10 jalkaa x 15 jalkaa x 6 2/3 jalkaa kokoinen karsina on 1 000 kuutiometriä. Queen Elizabeth 2 -laiva on 963 jalkaa (294 m) pitkä, 105,3 jalkaa (32,09 m) leveä ja 171,3 jalkaa (52,5 m) korkea. Arki oli siis pienempi kuin Queen Elizabeth 2, paitsi että arkilla ei ollut syvää köliä.

K: Kuinka pitkiä olivat muut muinaiset veneet 1. Mooseksen kirjan 6:14 mukaan?

V: Muinaisina aikoina Britanniasta löydettiin 100 jalkaa pitkä roomalainen vene, ja myöhemmät viikinkilaivat olivat myös pitkiä; pisin tunnettu oli Roskilden laiva, jonka pituus oli 115 jalkaa. Suurten merenkulkijoiden aikakaudella linjalaivat saattoivat olla 200 jalkaa pitkiä, ja myöhemmät klipperilaivat olivat tyypillisesti 150–250 jalkaa pitkiä. Pisin klipperi, nimeltään Great Republic, oli 302 jalkaa pitkä. Vaikka Euroopassa oli muutamia metallisia klippereitä, suurin osa klippereistä oli puusta valmistettuja, ja niiden rungossa sekä sisäkeulassa oli metallivahvikkeita.

Tietenkään noiden alusten rakentamiseen ei ollut käytettävissä 100 vuotta. Vaikka useimmat alukset rakennetaan tammesta sen lujuuden vuoksi, muut puulajit, kuten tiikki, eebenpuu, brasilialainen blackheart-puu ja cocobolo (Etelä-Amerikassa), ovat paljon lujempia. Arkki ei rakennettu tammesta vaan gopherwoodista. Emme ole varmoja siitä, mitä gopher-puu on; asiasta on kaksi teoriaa. Yhden teorian mukaan se oli erittäin kovaa puuta (joka ehkä on olemassa vielä nykyäänkin eri nimellä tai on ehkä jo sukupuuttoon kuollut). Toisen teorian mukaan gopher-puu viittasi mekaaniseen menetelmään, jossa puuta puristettiin sen kovettamiseksi, jotta se kestäisi paremmin. Lopuksi on syytä huomata, että vaikka arkki rakennettiin gopherpuusta, se ei tarkoita, ettei siinä olisi ollut muita osia, kuten esimerkiksi metallisia nauloja, tukirakenteita jne. 1. Mooseksen kirjan 4:22 mukaan ihmisillä oli pronssi- ja rautatyökaluja (luultavasti meteoriittiraudasta valmistettuja) jo kauan ennen Nooaa.

K: Mistä tiedämme, että 1 kyynär on 17,5 tuumaa (1. Moos. 6:14)?

V: Kun kuningas Hiskia rakennutti Siloamin tunnelin noin vuonna 700 eKr., hänen työntekijänsä kaiversivat siihen kirjoituksen, jossa todettiin sen pituudeksi 1 200 kyynärää. Jakamalla pituus tuumina 1 200 kyynärällä saatiin tulokseksi noin 17,5 tuumaa kyynärää kohti. Tietenkin kyynärä Mooseksen aikana saattoi olla jonkin verran pidempi tai lyhyempi. Se tekisi arkista jonkin verran suuremman tai pienemmän.

K: Miten arkki pystyi selviytymään Nooan tulvasta (1. Moos. 6:14)?

V: Siihen on ainakin kolme syytä.

Gopher-puu saattoi olla vahva puulaji, mutta se saattoi olla myös erikoiskäsiteltyä puuta. Raskas puu on hyvä valinta, koska se on joustavaa. 1. Mooseksen kirjan 4:22 mukaan heillä oli pronssia ja rautaa jo ennen Nooaa.

Muoto oli ihanteellinen myrskyisille vesille (1 × 1,67 × 10).

Jumala saattoi tietysti myös suojella arkkia yliluonnollisesti tarpeen mukaan.

K: Pitiikö Nooan 1. Mooseksen kirjan 6:19 mukaan ottaa mukaan kaksi kutakin eläintä, vai seitsemän paria jokaisesta puhtaasta eläimestä, kuten 1. Mooseksen kirjan 7:2 sanoo? Mutta menikö 1. Mooseksen kirjan 7:8–9 mukaan arkkiin vain yksi pari kutakin?

V: Kaikki ovat totta; 1. Mooseksen kirjan 6:19 ei mainitse nimenomaisesti puhtaita eläimiä. Nooan oli tarkoitus ottaa mukaan kaksi kutakin lajia, ja lisäksi hänen oli tarkoitus ottaa mukaan seitsemän puhtaista eläimistä. 1. Mooseksen kirjan 6:19 sanoo ”kaksi”; siinä ei sanota ”enintään kaksi”. Ylimääräiset eläimet olivat tarkoitettu ruokaksi ja uhraukseksi 1. Mooseksen kirjan 8:20 mukaan. Tämä ei ole niinkään Raamatun epätarkkuutta kuin esimerkki tavasta, jolla Jumala opettaa meitä. Jumala varmistaa, että ymmärrämme yleisen käsitteen ”kaksi jälkeläisten tuottamiseksi”, ja lisää sitten toisen käsitteen: ”seitsemän ylimääräistä uhrausta varten”. Se on samanlaista kuin kun oppilaat oppivat aritmeettista laskentaa. He oppivat ensin, kuinka vähemmän lasketaan suuremmasta luvusta. Vasta myöhemmin he oppivat negatiivisista luvuista ja siitä, että suuremman luvun voi vähentää pienemmästä.

1. Mooseksen kirjan 7:8–9 ei sano tarkalleen yhtä paria kustakin eläinlajista. Siinä sanotaan ”kaksi ja kaksi”, mikä sisältäisi sekä yhden parin epäpuhtaita eläimiä että kaikki puhtaiden eläinten parit.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 6:19–20 peräisin ”papillisesta” lähteestä noin vuodelta 450 eKr. ja 1. Mooseksen kirjan 7:2–3 ”Jahvistisesta” lähteestä noin vuodelta 850 eKr.?

V: Ei ole todisteita siitä, että ne olisivat koskaan olleet kaksi erillistä tarinaa, lukuun ottamatta toistuvia kohtia. Toistaminen on kuitenkin kirjallinen keino, jolla vahvistetaan tiettyä asiaa. Tuolloin heillä ei ehkä ollut nykyistä sananlaskua ”Kerro heille, mitä aiot kertoa, kerro se heille ja kerro sitten, mitä olet kertonut”, mutta he olivat varmasti tietoisia toistamisen tehokkuudesta, kuten jo lyhyt katsaus Psalmeihin tai Sananlaskuihin osoittaa.

Liberaalien on vaikea väittää, että Nooan tulvan tarina olisi peräisin joko vuodelta 850 eKr. tai 450 eKr., sillä sumerilaisessa Gilgamesh-eepoksessa on muutamia samoja yksityiskohtia maailmanlaajuisesta tulvasta, ja se on kirjoitettu ennen vuotta 2500 eKr. (Babylonialainen kopio 12-tauluisen eepoksen 11. taulusta oli Ashurbanipalin palatsissa Ninivessä.)

Oikeudenmukaisuuden nimissä on kuitenkin todettava, että liberaali JEPD-teoria, jonka mukaan Nooan tulva perustui kahteen lähteeseen, on peräisin 1800-luvulta, ennen kuin Gilgamesh-eepos tuli modernin maailman tietoon. Ainoa syy, miksi tätä kysymystä käsitellään tässä teoksessa, on se, että on edelleen olemassa joukko liberaaleja ”kristittyjä”, jotka uskovat JEPD-teoriaan.

K: Heikentääkö 1. Moos. 7:1–24 Jumalan luonnetta ja Hänen oikeudenmukaisuuskäsitystään? Jumala tuhosi koko ihmiskunnan, koska Hän ”katui” sen luomista. Pohjimmiltaan Jumala myönsi tehneensä virheen, ja korjatakseen sen Hän toimii tuomarina, valamiehistönä ja teloittajana sekä tuhoaa koko ihmiskunnan ”Robo-Cop”-tyyliin ilman oikeudenkäyntiä, syyllistyen siten kansanmurhaan. En epäile lainkaan, että pahuutta oli olemassa, mutta kuinka paha on yksivuotias lapsi tai syntymätön sikiö?
V: Ei lainkaan, vaikka se saattaakin romuttaa joidenkin ihmisten ”pehmeät” käsitykset Jumalasta. Jokainen, joka on koskaan elänyt, on kuollut, ellei hän ole tällä hetkellä maan päällä (vain kahta poikkeusta lukuun ottamatta). Kyse ei ole siitä, että he kuolivat, vaan siitä, milloin he kuolivat ja saivatko he jättää jälkeläisiä. Jumala tunsi surua nähdessään, millainen maailma oli Nooan aikana. Pitäkää siitä tai älkää, Jumala on tuomari. Hän on myös valamiehistö ja kyllä, teloittaja. Jumalalla on oikeus päättää, milloin ja miten ihmiset kuolevat, ja Hän käyttää tätä oikeuttaan.

K: Oliko muilla ihmisillä 1. Mooseksen kirjan 7:1 mukaan ”mitään mahdollisuutta” katua, kuten ateistit ovat väittäneet?

V: Ei, vuosisata on runsaasti aikaa katumukseen. Kun he näkivät arkin rakentuvan, he saattoivat kuunnella Nooaa, ”vanhurskauden saarnaajaa” (2. Piet. 2:5). Arkin rakentaminen kesti 100 vuotta, ja yli sata vuotta on runsaasti aikaa kääntyä Jumalan puoleen. Ehkä tämä on yksi syy siihen, miksi 1. Piet. 3:20 sanoo, että Jumala odotti kärsivällisesti arkin rakentamisen aikana.

K: Miten Nooa saattoi 1. Moos. 7:2:n mukaan tietää, miten puhtaat eläimet oli otettava mukaan, kun Vanhan testamentin lakia ei vielä ollut?

V: Nooalla ei ollut Vanhan testamentin kirjoituksia; sen sijaan Jumala itse puhui hänelle. Emme tosin tiedä tarkalleen, kuinka paljon Jumala opetti Nooalle siitä, mitä Mooseksen laki tulisi sisältämään, mutta Jumala tunsi varmasti itsensä ja pystyi kertomaan Nooalle, mistä eläimistä tämän tulisi ottaa seitsemän kappaletta.

Emme tiedä, käyttikö Jumala tässä kahdenkeskisessä keskustelussa Nooan kanssa samaa puhtaiden eläinten määritelmää kuin Mooseksen laissa. Siitä huolimatta Nooalle kerrottiin, mitkä eläimet hänen tulisi ottaa mukaan.

Tästä kysymyksestä voimme oppia jotain. Aina kun Jumala käskee meitä tekemään jotain, emme yleensä tiedä kaikkea jokaista yksityiskohtaa. Voimme lykätä asiaa tai voimme yksinkertaisesti totella sitä, mitä tiedämme, ja luottaa siihen, että Jumala korjaa meitä tarvittaessa, kun tottelemme. Jos odotamme, kunnes tiedämme ensin jokaisen yksityiskohdan, emme todennäköisesti koskaan tottele.

K: Pitiikö Nooan 1. Mooseksen kirjan 7:2:n mukaan ottaa mukaan seitsemän paria puhtaita eläimiä, vai vain kaksi paria puhtaita eläimiä, kuten Raamatun kriitikko Bart Ehrman (Jesus, Interrupted, s. 10) väittää 1. Mooseksen kirjan 7:9–10:n osoittavan?

V: Ehrman on saattanut sekoittaa muistiinpanonsa tässä kohdassa. 1. Mooseksen kirjan 7:2:ssa sanotaan seitsemän paria puhtaita eläimiä ja yksi pari epäpuhtaita eläimiä. 1. Mooseksen kirjan 7:8–10:ssa sanotaan: ”Ja ne menivät Nooan luo arkkiin, puhtaiden eläinten urokset ja naaraat, epäpuhtaiden eläinten urokset ja naaraat, linnut ja kaikki, mikä ryömii maan päällä, (9) kaksi ja kaksi, niin kuin Jumala oli Nooalle käskenyt. (10) Ja aikanaan, seitsemän päivän kuluttua, tulvavedet nousivat maan päälle.” (Greenin kirjaimellinen käännös)

1. Mooseksen kirjan 7:9–10 ei mainitse mitään eläinten lukumäärästä. 1. Mooseksen kirjan 7:8–9 sanoo, että eläimet (monikossa) tulivat ”kaksi ja kaksi”, eli pareittain (monikossa). Pareja oli useita, yksi kutakin epäpuhdasta eläinlajia kohti. Myös puhtaita eläimiä oli useita pareja. 1. Mooseksen kirjan 7:8:ssa ei ollut syytä täsmentää parien lukumäärää tarkemmin, koska kuusi jaetta aiemmin kerrottiin, kuinka monta paria oli.

K: Mikä on epätavallista 1. Mooseksen kirjan 7:4–8:12 kirjallisessa rakenteessa?

V: Tätä kutsutaan kiasmaksi, joka on yleistä muinaisessa heprealaisessa kirjallisuudessa. Siinä jokaisella lauseella (paitsi joskus keskimmäisellä) on symmetrinen vastalause. Rakenne on seuraava:

7:4 – 7 päivää odottaa tulvaa

7:10 – – 7 päivää odottaa tulvaa

7:17a – – – 40 päivää tulvaa

7:24 – – – – 150 päivää, jolloin vedet nousivat

8:3 – – – – 150 päivää, jolloin vedet laskevat

8:6 – – – 40 päivää odottamista

8:10 - - 7 päivää odotusta

8:12 – 7 päivää odottamista

Lisäksi 1. Mooseksen kirjan 7:21–23a on kiasmi tämän kiasmin sisällä.

- Kaikki liha kuoli

- - Linnut

- - - kotieläimet ja villieläimet

- - - - parveilevat hyönteiset

- - - - - Ihmiset

- - - - - - kaikki, mikä oli kuivalla maalla

- - - - - - kaikki elävät olennot maan pinnalla

- - - - - ihmiset

- - - - Eläimet

- - - matelijat

- - taivaan linnut,

- ne hävitettiin.

K: Kestiikö vedenpaisumus 1. Mooseksen kirjan 7:12,24 mukaan 40 päivää vai 150 päivää?

V: 1. Mooseksen kirjan 7:12 mukaan taivaalta satoi 40 päivää, mutta vedet peittivät maan yhteensä 150 päivän ajan. Katso teos When Critics Ask, s. 42, ja Chronological and Background Charts of the Old Testament, s. 36.

K: Miksi Raamattu 1. Mooseksen kirjan 8. luvussa näyttää opettavan, että ihmiskunnan historia ulottuu vain noin 6 000 vuotta taaksepäin?

V: Radioaktiivisten iänmääritysmenetelmien mukaan anatomisesti nykyaikaiset ihmiset, joita monet kutsuvat Cro-Magnonin ihmisiksi, ilmestyivät ensimmäisen kerran 350 000–300 000 vuotta sitten.

Kuitenkin riippumatta siitä, milloin Jumala loi ihmisen, 1. Mooseksen kirjan sukuluettelot sallivat määrittelemättömiä aukkoja, sillä sana ”poika” tarkoittaa myös ”jälkeläistä” ja sana ”isä” tarkoittaa myös esi-isää. Jesaja 51:2 sanoo, että Abraham on juutalaisten isä, ja juutalaiset sanoivat Jeesukselle Johanneksen evankeliumin 8:39:ssä, että Abraham oli heidän isänsä.

Sivuhuomautuksena voidaan todeta, että maailma luotiin kuudessa päivässä, mutta kuinka pitkä on yksi Jumalan päivä? 2. Pietarin kirjeen 3:8 mukaan yksi päivä Herran edessä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Psalmissa 90:4 sanotaan, että tuhat vuotta Jumalan silmissä on kuin yksi päivä tai yksi yövuoro. Irenaeus teoksessaan ”Häresioita vastaan” (kirja 5, luku 23.2, vuodelta 182–188 jKr., sivut 551–552) tulkitsee yhden Herran päivän 1. Mooseksen kirjassa tuhanneksi vuodeksi.

K: Miten Jumala voisi 1. Mooseksen kirjan 8:1:ssä ja 2. Mooseksen kirjan 6:5:ssä ”muistaa”, ellei Hän olisi ensin unohtanut?

V: Jumala on kaikkitietävä. Vaikka Nooa saattoi tuntea itsensä unohdetuksi, tämä on vain ilmaus siitä, että Jumala ei unohtanut Nooaa. Kun muistamme jotakuta hänen vuosipäivänään tai syntymäpäivänään, se ei tarkoita, että unohdamme hänet loppuvuoden ajaksi. Katso samanlainen vastaus teoksesta *When Critics Ask*, s. 43.

K: Mikä on merkittävää oliivilehdessä 1. Moos. 8:11:ssä?

V: Lehti iti oletettavasti vedenpaisumuksen jälkeen, eikä oliivipuita kasva korkeilla paikoilla. Oliivipuu on usein Jumalan kansan symboli.

K: Tulivatko 1. Mooseksen kirjan 8:15 mukaan kaikki rodut Nooasta?

V: Isän puolelta kyllä, mutta äidin puolelta ei. Nooan vaimo, kolme poikaa ja heidän vaimonsa olivat myös arkissa. Erot eivät ole kovin suuria, kun otetaan huomioon, että sekavioliitoissa kahdella veljellä voi olla hyvin vaalea ja hyvin tumma iho.

K: Mitkä ovat 1. Mooseksen kirjan 8:15–21 ja 1. Mooseksen kirjan 12:1–7 väliset yhtäläisyydet?

V: On ainakin seitsemän yhtäläisyyttä siinä, miten Jumala kutsui Nooan ja miten Jumala kutsui Abramin.

Jumala sanoo [hänelle] 1. Moos. 8:15 1. Moos. 12:1

Tule ulos arkista/maasta 1. Moos. 8:16 1. Moos. 12:1

Niin [hän] lähti 1. Moos. 8:18 1. Moos. 12:4

Sitten [hän] rakensi alttarin 1. Moos. 8:20 1. Moos. 12:7

Jumala siunasi [hänet] 1. Moos. 9:1, 1. Moos. 12:2

Kasva ja tule suureksi kansaksi 1. Moos. 9:1; 1. Moos. 12:2

Solmi liiton / Jumala antaa heille maan 1. Moos. 9:9; 1. Moos. 12:7

K: Peittävätkö vedet 1. Moos. 8:21–22:n mukaan jälleen koko maan?

V: Ei, sillä Jesaja 54:9 muistuttaa meitä siitä, ettei niin tapahdu. Tämä on toinen argumentti paikallista tulvaa vastaan, sillä Jumala sanoi, ettei enää koskaan tule toista tulvaa, joka peittäisi maan. Jos Nooan tulva olisi ollut vain paikallinen tulva, olisi ollut myös muita kauheita paikallisia tulvia.

K: Tuhoaako Jumala 1. Moos. 8:21:n mukaan jälleen kaiken elämän, vai tuhotetaanko kaikki 2. Piet. 3:7,10:n mukaan?

V: 1. Mooseksen kirjan 8:21 mukaan Jumala lupasi, ettei Hän tuhoa kaikkea elämää ”...kuten olen tehnyt”, ja 1. Mooseksen kirjan 8:22 lisää: ”...niin kauan kuin maa pysyy olemassa.” Jumala tuhoaa maan tulella, mutta säästää uskovat.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 8:22 mukaan meillä on edelleen nälänhätää?

V: 1. Mooseksen kirjan 8:22 mukaan sadonkorjuu ja kylvöaika eivät lakkaa. Vaikka nälänhätää on ollut paljon, maailmanlaajuista, pysyvää nälänhätää ei ole ollut.

K: Miten 1. Mooseksen kirjan 9. luvussa kaikki eläimet pystyivät palaamaan samaan paikkaan, josta ne olivat tulleet?

V: Kristityt ovat eri mieltä siitä, tapahtuiko vedenpaisumus 2600–3000 eKr., noin 7000 eKr., noin 14 000 eKr. vai lähes miljoona vuotta sitten. Ne, jotka uskovat vedenpaisumuksen tapahtuneen 2600–3000 eKr., katsovat, että arkeologiset ja radioaktiiviset menetelmät ovat sekaisin, joten ei olisi tietoja, joiden perusteella voitaisiin sanoa, palasivatko eläimet samaan paikkaan, josta ne olivat tulleet, vai eivät.

Jos tulva kuitenkin tapahtui noin 14 000 vuotta sitten, kaikki eläimet eivät jääneet samaan paikkaan. Maasilta yhdisti Amerikan ja Aasian. Sen jälkeen mammutit ja hevoset kuolivat sukupuuttoon Amerikassa.

Kuitenkin riippumatta siitä, milloin vedenpaisumus tapahtui, kaikki kristityt voivat olla yhtä mieltä siitä, että Jumalalla on valta ohjata eläimiä menemään sinne, minne Hän haluaa.

K: Voivatko ihmiset syödä lihaa 1. Mooseksen kirjan 9:3 mukaan, vai vain vihanneksia?

V: 1. Mooseksen kirjan 1:29 mukaan Aadam sai syödä hedelmiä ja vihanneksia. 1. Mooseksen kirjan 9:3 mukaan voimme nyt, vedenpaisumuksen jälkeen, syödä lihaa. Katso lisätietoja 1. Mooseksen kirjan 1:28 kohdasta.

K: Onko veren syöminen nykyään kiellettyä (1. Moos. 9:4 ja Ap. t. 15:28–29)?

V: Jotkut sanovat, ettei ole, koska Kristus kumosi lain, ja Apostolien tekojen 10:11–16 mukaan kaikki ”ruoat” julistettiin puhtaiksi.

Toiset sanovat kyllä, koska tämä määräys annettiin ennen Mooseksen lakia 1. Mooseksen kirjan 9:4:ssä. Apostolien tekojen 15:20, 28–29:ssä varhainen apostolinen seurakunta uskoi ja opetti, että kristittyjen tulisi pidättäytyä verestä. Tietenkin hyvin pienet määrät verta ovat sallittuja, koska juutalaisille annettiin lupa syödä riistaa, jonka he olivat metsästäneet ja jonka veren he olivat [nopeasti] valuttaneet pois kentällä 3. Mooseksen kirjan 17:13:n mukaan.

K: Tarkoittaako veren syömisen kielto 1. Mooseksen kirjan 9:4:ssä, 3. Mooseksen kirjan 7:26–27:ssä, 3. Mooseksen kirjan 17:11–12:ssa ja 5. Mooseksen kirjan 12:16, 23–25:ssä, että ihmisten ei pitäisi koskaan saada verensiirtoja, kuten Jehovan todistajat opettavat?

V: Ei. Meidän ei pitäisi olla kannibaaleja, mutta elinsiirrot ovat sallittuja. Samoin ihmisille käskettiin olla syömättä verta, mutta verensiirrot ovat sallittuja.

Kuten teoksessa *Jehovan todistajien vastaukset jae jaeelta* (s. 22–23) todetaan, edes Jehovan todistajien Vartiotorni-järjestö ei kieltänyt verensiirtoja ennen vuotta 1944. Vuonna 1967 he kielsivät myös elinsiirrot (Vartiotorni-lehti 15.12.1967, s. 702–704). Sitten he muuttivat mieltään ja sallivat ne vuonna 1980 (Vartiotorni-lehti 15.3.1980, s. 31). He eivät myöskään sallineet rokotuksia vuosina 1931–1952.

K: Kieltääkö 1. Mooseksen kirjan 9:6 rikollisten teloittamisen nykyään?

V: Ei lainkaan. 1. Mooseksen kirjan 9:6 kieltää murhan ja määrää teloituksen rangaistukseksi murhaajille. Muistakaa, että 1. Mooseksen kirja oli yksi Mooseksen kirjoista, ja 2. Mooseksen kirjasta 5. Mooseksen kirjaan asti useista rikoksista määrättiin rangaistukseksi teloitus. Katso myös seuraava kysymys.

K: Puhutaanko 1. Mooseksen kirjan 9:6:ssa kuolemanrangaistuksesta?

V: Siinä puhutaan ehdottomasti kuolemanrangaistuksesta. Se tarkoittaa teloitusta eikä pelkkää fyysistä kuolemaa, joka kohtaa yhtä lailla sekä murhaajia että muita.

K: Osoittaako 1. Mooseksen kirjan 9:12–13 kohdassa mainittu sateenkaari, joka on merkki Jumalan liitosta, että ennen vedenpaisumusta ei ollut sateenkaaria?

V: Se viittaa tähän, mutta ei todista sitä. Kuten teoksessa Today’s Handbook for Solving Bible Difficulties (s. 220–221) todetaan, se, että Jumala käyttää merkkiä, ei automaattisesti todista, ettei sitä ollut olemassa aiemmin. Esimerkiksi ympärileikkausrituaalia harjoitettiin jo ennen Abrahamia muiden kansojen keskuudessa, mukaan lukien egyptiläiset ja etiopialaiset (Herodotos teoksessaan Historia, kirja 2, luku 104, s. 69). Egyptiläiset harjoittivat sitä Barnabaksen kirjeen (n. 70–130 jKr.) 9. luvun sivun 142 mukaan. ”Kyllä, myös egyptiläiset harjoittavat ympärileikkausta.”

K: Miten 1. Mooseksen kirjan 9:20–21 mukaan Nooan kaltainen jumalaapelkäävä mies saattoi juopua?

V: Ensinnäkin Raamattu ei peittele sitä tosiasiaa, että myös Jumalan kansa tekee syntiä. Toiseksi vedenpaisumuksen jälkeen vuorenhuipulla ilmanpaine oli alhaisempi, minkä vuoksi oli helpompi tulla humalaan.

K: Miksi Raamatussa on 1. Mooseksen kirjan 9:20–21:ssä tämä surullinen tarina Nooan juopumisesta?

V: Raamattu ei ainoastaan näytä meille, miksi on tärkeää tehdä oikein, vaan se tarjoaa myös todellisia esimerkkejä väärän toiminnan seurauksista. Aleksandrialainen Klemens (193–217/220 jKr.) vastaa tähän hyvin selkeästi: ”Nooan juopuminen on kirjattu muistiin, jotta meillä olisi edessämme selkeä ja kirjallinen kuvaus hänen rikkomuksestaan ja voisimme suojautua kaikin voimin juopumukselta.” The Instructor, kirja 2, luku 2, s. 246.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 9:21–25 alkuperäinen tarina, jossa Ham kastroi Nooan estääkseen tätä saamasta lisää poikia, kuten ateisti (Capella) ehdotti, ja josta 1. Mooseksen kirjan kertomus on vain supistettu versio, samoin kuin kreikkalaisessa myytissä, jossa Kronos kastroi isänsä Uranoksen?

V: Ei, tässä ei ole mitään viittausta kastrointiin. Kreikkalaisesta kulttuurista on syytä muistaa, että Mooseksen aikana ainoa kreikkalainen kulttuuri oli varhainen mykeneläinen kulttuuri. Suuri osa siitä, mitä tiedämme kreikkalaisesta mytologiasta, on peräisin tuon ajan jälkeiseltä ajalta. Vertailun vuoksi: Homerin Troijan sota sijoittuu noin vuoteen 1200 eKr., noin 250 vuotta Exoduksen jälkeen.

Siksi tässä ei todennäköisesti ole kyse lainauksesta. Jos joku silti väittää, että kyseessä oli laina, myöhemmän on pitänyt lainata aikaisemmalta, ja tässä mainittu kreikkalainen tarina on todennäköisesti peräisin Mooseksen ajasta myöhemmin.

K: Mitä vikaa oli siinä, että Ham näki isänsä alastomana (1. Moos. 9:22)?

V: Poikien ei tulisi levittää vapaasti vanhempiensa puutteita, ja Hamin asenne oli 1. Mooseksen kirjan 9:22 mukaan epäkunnioittava. Ham sai tietää, että hänen oma poikansa tulisi olemaan hänelle häpeäksi. Hamin asenne oli pilkkaava Methodiuksen (270–311/312 jKr.) mukaan teoksessa ”Kymmenen neitsyen juhla”, 10. puhe, luku 2, s. 348, sekä Justinin (n. 138–165 jKr.) teoksessa ”Keskustelu Tryphon kanssa”, luku 139, s. 269.

K: Mitä teet, jos vanhempasi saavat sinut nolostumaan (1. Moos. 9:22–23)?

V: Ymmärrä ensin, miksi sinua nolottaa. Tekevätkö vanhempasi todella jotain moraalisesti väärää, vai oletko sinä vain liian nirso, vai onko kyseessä jotain siltä väliltä? Sinun on kunnioitettava vanhempiasi (2. Moos. 20:12; Ef. 6:2), mutta et silti saa suvaita syntiä. Sinun tulee totella vanhempiasi Herrassa (Ef. 6:1). Se tarkoittaa, että sinun tulee totella heitä, mutta kun he käskevät jotain, mikä on ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, sinun on toteltava ensin Jumalaa.

K: Mitä teet, jos lapsesi ovat hämmentyneitä sinusta (1. Moos. 9:22–23)?

V: He voivat joutua noloon asemaan ainakin neljällä tavalla:

1) siksi, että otat oikean moraalisen kannan,

2) tyyliin, henkilökohtaisiin mieltymyksiin tai johonkin muuhun moraalisesti neutraaliin aiheeseen liittyvän asian vuoksi, joka on asianmukaista,

3) jonkin tekemäsi virheen takia,

4) jonkin sellaisen takia, mikä ei sinänsä ollut väärin, mutta oli huomaamatonta tai ei kunnioittanut heidän tunteitaan.

Ensimmäisen syyn osalta voit yksinkertaisesti selittää, miksi otat tämän kannan. Toisen syyn osalta sinun ei pitäisi antaa hyvää kutsua pahaksi (Roomalaiskirje 14:16), mutta rakkaudesta saatat suostua heidän toiveisiinsa (Roomalaiskirje 14:14–15).

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 9:22–23 mukaan lapset eivät joskus kunnioita vanhempiaan?

V: On olemassa muinainen kiinalainen tarina matkustajasta, joka näki miehen kantavan iäkästä isäänsä kottikärryillä, ja tämän nuoren pojan kävelevän perässä. Matkustaja kysyi mieheltä, mitä tämä oli tekemässä, ja mies vastasi, että koska hänen isänsä ei enää pystynyt huolehtimaan itsestään ja oli perheelle taakka, hän aikoi heittää isänsä jokeen hukuttamaan hänet. Matkustaja järkyttyi tästä eikä tiennyt, mitä sanoa saadakseen miehen luopumaan tästä pahasta teosta. Lopulta hän sanoi yksinkertaisesti: ”Älä unohda tuoda kottikärryä takaisin!” Toisin sanoen, tekemällä näin isälleen mies opettaa omaa poikaansa tekemään samoin hänelle.

Kun lapset eivät kunnioita vanhempiaan, syynä voi olla ainakin yksi viidestä syystä.

a) He eivät näe tarvetta totella Jumalaa, joka käskee meitä kunnioittamaan vanhempiamme (2. Moos. 20:12; Ef. 6:2).

b) Lapsina he eivät halua totella vanhempiaan Herrassa, kuten Efesolaiskirjeen 6:1 kehottaa heitä tekemään.

c) He ovat ehkä kunnioittaneet vanhempiaan aiemmin, koska ajattelivat vanhempiensa voivan auttaa heitä. He eivät enää näe vanhempiaan kykenevinä auttamaan heitä aineellisesti, joten miksi heitä kunnioittaisi. Tämä voi koskea lapsia, kun he lähtevät opiskelemaan, tai aikuisia, jotka eivät näe mitään mahdollisuutta saada varallisuutta vanhemmiltaan.

d) He ovat kiittämättömiä vanhempiensa heidän puolestaan tekemistä uhrauksista heidän kasvaessaan.

e) He saattavat päättää sivuuttaa auktoriteetin yleisesti.

Kottikärryt ovat aina siellä. Kun joko lapsesi tai muut päättävät, miten he suhtautuvat suhteeseensa sinuun, he muistavat sen, mitä teit kottikärryjen kanssa, sekä suhteet, joissa et ehkä enää ole ensisijainen edunsaaja.

K: Miten meidän tulisi 1. Mooseksen kirjan 9:22–23 mukaan suhtautua toisten tekemiin synteihin?

V: Missään tapauksessa emme saa antaa vaikutelmaa, että suvaitsisimme syntiä, mutta voimme silti rakastaa syntistä. Emme saa joutua tilanteeseen, jossa joudumme itse kiusaukseen. Sen lisäksi on eroa siinä, onko syntinen lapsesi, vanhempasi, sinua vanhempi henkilö, kristitty vai epäuskoinen.

Jos veljemme tekee syntiä meitä vastaan, meidän tulisi Matteuksen evankeliumin 18:15–17 mukaan ensin yrittää puhua hänen kanssaan kahden kesken, ja jos se auttaa, asia on sillä selvä. Mutta jos hän ei kuuntele, mene uudelleen ja ota mukaasi yksi tai kaksi muuta henkilöä. Jos sekään ei auta, kerro asiasta seurakunnalle. Jos sekään ei auta, hänet tulisi erottaa seurakunnasta.

Älä ota huomioon vanhempia vastaan esitettyjä syytöksiä, ellei niitä esitä kaksi tai kolme todistajaa (1. Tim. 5:19).

Ruumiillista kuritusta (piiskaamista) voi käyttää omia lapsia kohtaan, mutta ei muita ihmisiä kohtaan (Sananlaskut 22:15; Heprealaiskirje 12:7–11).

Älä nuhtele vanhempaa miestä ankarasti (1. Tim. 5:1).

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 9:25:ssä kirottiin Kanaan eikä Ham?

V: Ham sai tietää, että hänen jälkeläisensä tulisivat olemaan esimerkki synnin seurauksista. Teoksessa *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 2, s. 97 todetaan, että verbin hepreankielinen muoto on imperfekti eikä jussiivi, ”joten merkitys on todennäköisemmin ennustus (’Hän tulee olemaan’) kuin kirous (’Olkoon hän’). Näin ollen Nooan sanat ennakoivat seuraavien kertomusten keskeistä teemaa – valitun siemenen erottamista kanaanilaisten siemenestä.” Teoksessa 735 Baffling Bible Questions Answered, s. 32, sanotaan sama asia.

Katso lisätietoja Justin Martyrin [n. 138–165 jKr.] teoksesta ”Dialogue with Trypho”, luku 139, s. 268–269.

K: Mikä oli Kanaanin kirous 1. Mooseksen kirjan 9:25–26:ssa?

V: 1. Mooseksen kirjassa sanotaan vain: ”Hän on veljiensä palvelijoiden palvelija.” Huomaa, että kirous ei kohdistu Hamiin, vaan Kanaanin. Missään kreikkalaisessa tai heprealaisessa käsikirjoituksessa ei sanota, että se olisi Hami, vaan ainoastaan eräässä arabiankielisessä käännöksessä sanotaan niin. (Teoksen ”The Origin of the Bible”, s. 307 mukaan Pentateukin ensimmäisen arabiankielisen version käänsi Saadya Gaon, joka eli vuosina 892–942 jKr.)

Kuten Ham sai isänsä Nooan häpeään, niin Kanaan ja hänen jälkeläisensä saisivat Hamin isän häpeään. Katso laajempi vastaus teoksesta *Hard Sayings of the Bible*, s. 116–118.

K: Keitä ovat 1. Mooseksen kirjan 10. luvussa mainitut 68 kansaa ja 16 kaupunkia?

V: Tämä on vanhin säilynyt etnografinen asiakirja, kuten teoksessa *735 Baffling Bible Questions Answered* (s. 32) todetaan. Tutkijat uskovat pystyvänsä tunnistamaan 51 näistä 68 kansasta, ja arkeologit ovat löytäneet 11 näistä 16 kaupungista. Sodoma ja Gomorra tuhoutuivat niin täydellisesti, ettei niitä ole koskaan löydetty. Kuitenkin Ebla-laatoissa, jotka on kirjoitettu vuosina 2400–2250 eKr., mainitaan kaupungit Si-da-mu (Sodoma) ja I-ma-ar (Gomorra). Myös Wycliffe Dictionary of Biblical Archaeology -teoksen sivulla 124 kerrotaan, että Kuolleenmeren eteläpuolelta löydettiin Bab edh-Dhra -niminen pyhäkkö. Se on ajoitettu vuosien 2800–1800 eKr. välille.

Seuraavassa luetellaan tunnetut tai oletetut kansat.

Jafet – Kreikkalaiset sanoivat, että heidän esi-isänsä oli Japetos

|->Gomer – Gimirra/assyrialainen kimmerialainen/kreikkalainen

| |->Askenas – As-gu-za-a/assyrialainen = skyytit

| |->Rifat – ? asui Venäjällä?

| |->Togarma – joko Tegaraman kaupunki

| Vähä-Aasiassa, armenialaisten esi-isät,

| tai molemmat.

|->Magog – skyytit? Josephuksen mukaan

|->Madai – meedialaiset

|->Javan – ionialaiset kreikkalaiset

| |->Elishah – eolialaiset? Josephuksen mukaan

| |->Tarsis – kaupunki Vähä-Aasiassa tai muuten Espanjassa

| |->Kittim – Kypros

| |->Dodanim/Rodanim – Rodoksen saari

|->Tubal – Tabali-kansa Kappadokiassa

|->Meshech – Mushki/Assyrialaiset, alun perin

| Kilikian ja Kaspianmeren välissä

|->Tiras – mahdollisesti thrusat (=Tw-r’w-s3), jotka hyökkäsivät Egyptiin vuonna 1250 eKr.

Ham – Ei heimoa, vain jälkeläisiä

|->Kush – sudanilaiset (antiikin ajan Kush)

| |->Seba – Pohjois-Etiopia. Paikan nimi

| | paikan nimi on todennäköisesti peräisin myöhemmin saapuneilta sabealaisilta siirtolaisilta

| | jotka saapuivat myöhemmin.

| |->Havila – joko Indus-joen läheisyydessä

| | Pakistanissa, tai sitten Sheban ja Hadramautin lähellä

| |->Sabtah – ? Asui todennäköisesti Sheban pohjoispuolella

| |->Raamah – Luultavasti Rhammanit Lounais-

| | | (Strabo 16.4.24)

| | |->Sheba – Sheba Arabian niemimaan lounaisosassa

| | | Arabian niemimaan lounaiskulmassa

| | |->Dedan – Persianlahden luoteispuolella.

| | Mainittu kaldealaisissa ja assyrialaisissa lähteissä

| |->Sabteca – ? ei tunneta muualta

|->Mizraim – Egypti

| |->Luditit – ? ei tunneta muutoin

| |->Anamitit – ? tunnetaan vain 1. Aik. 1:11:ssä

| |->Lehabilaiset – Rbw/Libu olivat vihamielinen

| | heimo Egyptin länsipuolella

| |->Naftuhilaiset – ? ei muutoin tunnettu

| |->Pathrusilaiset – Pathros sijaitsi Etelä-Egyptissä

| |->Kasluhitit – filistealaiset olivat peräisin näistä

| |->Kaphtorilaiset – Kreeta / Egeanmeren saaret

| | (akkadialaiset/Mari/Ugarit/Egypti)

|->Put – babylonialaisten ja persialaisten lähteiden mukaan Libya.

|->Kanaan – kanaanilaiset

| |->Sidon – foinikialainen kaupunki

| |->Hittitit – asuivat Jerusalemin pohjoispuolella

| |->Jebusilaiset – asuivat Jerusalemissa

| |->Amorilaiset – asuivat Kanaanissa. Amurru

| | akkadiksi tarkoittaa ”länsimainen”

| |->girgasilaiset – asuivat Kanaanissa, luultavasti

| | kirgishilaisia/assyrialaisia

| |->Hivilaiset – asuivat Tyyron, Sidonin ja Sikemin lähellä. Salomo käytti heitä temppelin rakentamisessa

| |->Arkitit – ’Arqahin satama Pohjois-Syyriassa

| |->Siniitit – Siannu, pohjoiskananilainen satamakaupunki

| |->Arvadilaiset – Pohjois-Foinikian kaupunki Arvad

| |->Zemarilaiset – kanaanilainen Simuran kaupunki 6

| | mailia Arvadista etelään

| |->Hamathilaiset – yksi Syyrian vanhimmista kaupungeista

Sem – luultavasti Sumer

|->Elam – elamilaiset, pääkaupunki oli Susa

|->Assur – ensimmäinen assyrialainen pääkaupunki

|->Arfaksad – ? Ptolemaios mainitsi Arrapachitis-alueen Van- ja Urmia-järvien välissä

| |->Shelah – Ei tunnettua heimoa, vain jälkeläisiä

| | |->Eber – heimoa ei tunneta, vain jälkeläisiä

| | |->Peleg – Heimoa ei tunneta, vain jälkeläisiä

| | |->Joktan – monia arabialaisia heimoja, tai sitten

| | | Qahtanin eteläarabialainen heimo (al-Tabari

| | | osa 6, s. xxii; osa 20, s. xv)

| | | |->Almodad – mahdollisesti? eteläarabialainen heimo

| | | |->Sheleph – jemeniläinen eteläarabialainen heimo

| | | |->Hazarmaveth – Hadrumaut Arabiassa

| | | |->Jerah – oletettavasti arabialainen heimo?

| | | |->Hadoram – ? ei muutoin tunnettu

| | | |->Uzal – ? ei muuten tunnettu.

| | | | Uzal/Auzal oli kuitenkin muinainen

| | | | Sa’nan nimi Jemenissä.

| | | |->Diklah – tarkoittaa ”palmulehto”. He

| | | | olisivatko he asettuneet Wadi Sirhaniin,

| | | | noin 250 mailia Kuolleenmeren kaakkoispuolella.

| | | |->Obal – tuntematon muualla kuin 1. Aik. 1:22

| | | |->Abimael – ? ei tunneta muualta

| | | |->Sheba – sabealaiset Etelä-Arabiassa

| | | |->Ophir – mahdollisesti Somalia tai lounais-

| | | | Arabiaa. Josephus ja Jerome uskoivat

| | | | että se oli Intia.

| | | |->Havila – Luultavasti Keski-Arabia

| | | |->Jobab – ? Ei tunneta muualta

|->Lud – joko lydialaiset tai sitten

| Lubdi Tigris-joen yläjuoksun ja Eufratin välissä

|->Aram – Syyrian aramealaiset

|->Uz – Ausitai-heimo? Asui Eufratin länsipuolella

|->Hul – ? ei muutoin tunnettu

|->Gether – ? ei muuten tunnettu

|->Mash/Meshech – ? Joko assyrialaisille tuttu syyro-arabialainen Mashin aavikko, Libanonin Masius-vuori, tai Meshech oli kahden sukukunnan sekoitus

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 10. luvussa intialaisia ja kiinalaisia ei mainita kansojen luettelossa?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei vastaus: Vaikka sinilaiset mainitaan, he eivät todennäköisesti ole kiinalaisia, vaan kotoisin Kanaanin Siannu-satamasta Pohjois-Syyriassa. Josephus ja Jerome ajattelivat, että Ophir oli Intia, mutta se on todennäköisemmin Afrikka.

Vastaus: Kaikki polveutuivat Aadamista, sillä kaikki olivat Aadamin luonteen kiroamia. 1. Mooseksen kirja ei väitä luettelevansa kaikkia kansoja, ja sadoista kansoista se mainitsee vain ne, jotka israelilaiset saattoivat tunnistaa.

K: Mainitaanko 1. Mooseksen kirjan 10. luvussa Mesopotamian sumerilaiset?

V: Kyllä, todennäköisesti mainitaan, nimellä ”Sem”. Sumerin maan nimi lausuttiin usein ilman ”r”-kirjainta, ja Sumista saattoi helposti tulla Sem. Tieteellistä tukea tälle löytyy Samuel Noah Kramerin teoksesta The Sumerians, s. 297–298. Kramer viittaa myös American Journal of Semitic Languages -lehteen, vol. 58 [1941], s. 20–26.

K: Kuka oli Gomerin kansa 1. Mooseksen kirjan 10:2:ssa?

V: He olivat kansa, jota assyrialaiset kutsuivat nimellä ”Gimirra” ja kreikkalaiset nimellä ”Cimmerians”. Gomer asui Ukrainassa ja Etelä-Venäjällä.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 10:2:ssa mainitaan meedialaiset (Madai), kun tätä kansaa ei mainita missään muualla ennen vuotta 836 eKr. Shalmaneser III:n tekstissä?

V: Shalmaneser III:n teksti on peräisin Mooseksen ajan (1407 eKr.) jälkeen, mutta se, ettei kansaa mainita säilyneissä varhaisissa kirjoituksissa, ei todista sen olemattomuutta. Assyrialaiset merkitsivät muistiin vain silloin, kun he taistelivat medien kanssa tai kävivät heidän kanssaan kauppaa hevosista. Teoksen Persia and the Bible sivulla 35 todetaan: ”I.M. Diakonoff uskoo, että indo-iranilaisten heimojen saapuminen Iranin ylängölle tapahtui toisen vuosituhannen eKr. ensimmäisellä puoliskolla [2000–1500 eKr.]. Mutta varhaisimmat arkeologiset todisteet tulokkaista näyttävät ajoittuvan toisen vuosituhannen eKr. jälkipuoliskon alkupuolelle [1500–1300 eKr.].”

Tämän vastakohtana mahtava minni-kansa mainitaan Jeremian kirjassa 51:27. Minni-kansa ulottuu kuitenkin ajallisesti vain vuoteen 1200 eKr., eikä sitä mainita 1. Mooseksen kirjassa, koska se on kirjoitettu aikaisemmin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että arkeologia tukee käsitystä siitä, että meedialaiset olivat olemassa Mooseksen aikana.

K: Keitä olivat Javanin kansa 1. Mooseksen kirjan 10:2:ssa?

V: He olivat ionialaiset kreikkalaiset, jotka asuivat saarilla ja Vähä-Aasiassa. Hepreaksi sana oli yawan, joka vastaa kreikkalaista sanaa iaones tai iawones Homerosin Iliadissa 8.685 sekä sanaa yamanu Sargon II:n ja Darius I:n kirjoituksissa. Ionialaisista mainitaan Egyptissä jo Ramses II:n ajalta (noin 1300 eKr.). Myös Jesaja 66:19 ja Hesekiel mainitsevat heidät, ja Septuaginta-käännöksessä tämä sana on käännetty nimellä ”Hellas”.

K: Kuka oli Tubalin kansa 1. Mooseksen kirjan 10:2:ssa?

V: Assyrialaiset kutsuivat heitä nimellä Tabal (tai Tabali), ja he asuivat nykyisen Turkin alueella Kappadokiassa. Kreikkalainen historioitsija Herodotos tunsi heidät nimellä Tibarenoi. Heidät mainitaan Hesekielin kirjassa 27:13; 38:2–3; 39:1 sekä Jesajan kirjassa 66:19.

Assyrian kuningas Salmanassar III (859–824 eKr.) sai verotulot Tubalin kaksikymmentäneljältä kuninkaalta. Assyrialaiset syrjäyttivät Tubalin kuninkaan valtaistuimelta vuonna 732 eKr. Sargon mainitsee, että Tubalista tuotiin jalometallisia astioita. Sargon tukahdutti myös Tubalin, Mushkin (Meshech) ja Araratin kapinan.

K: Keitä olivat Meshechin kansa 1. Moos. 10:2:ssa?

V: Assyrialaiset mainitsivat heidät ensimmäisen kerran nimellä ”Mus-ka-a-ia”, ja heillä oli 20 000 miehen armeija Tiglat-Pileser I:n aikana (noin 1100 eKr.). Heidät mainitaan myös Shalmaneser III:n (859–824 eKr.) aikana. He asuivat alun perin Kilikian ja Kaspianmeren välissä, mutta Sargon II:n (722–705 eKr.) aikana he asuivat Frygian alueella nykyisen Turkin alueella. Herodotos 3:94 mainitsee heidät nimellä ”Moschoi”, jotka muodostivat yhden Dareiosin 19 satraapiasta. Heitä pidetään myös fryygialaisina.

K: Keitä olivat tirasilaiset 1. Mooseksen kirjan 10:2:ssa?

V: Emme tiedä paljoakaan tirasilaisista. Vaikka Josephus väittää, että traakialaiset polveutuivat heistä, nykyään uskotaan, että he olivat tursenichit/tyrsenialaiset, jotka olivat merirosvoja. Egyptiläiset mainitsevat ”Thrusa” (Tw-rw-s3) -kansan, joka hyökkäsi Egyptiin noin vuonna 1250 eKr. Apokryfinen Jubileiden kirja kertoo, että tirasilaiset asuivat neljällä saarella.

K: Missä Togarma sijaitsi 1. Mooseksen kirjan 10:3:ssa?

V: Togarma sijaitsi noin 70 mailia (113 km) Malatyan kaupungista länteen Vähä-Aasiassa. Hittitit kutsuivat sitä Tegarama-nimellä. Assyrialaiset kutsuivat sitä nimellä Tilgarimanu ja valloittivat sen vuonna 695 eKr. Kreikkalaiset kutsuivat sitä nimellä Gauraena. Armenialaiset väittävät polveutuvansa Torgomin pojasta Haikista, joten he saattavat olla Togarmahin jälkeläisiä.

K: Jos 1. Mooseksen kirjan 10:5, 20 ja 31 mukaan oli olemassa erilaisia kieliä, miksi koko maapallolla oli yksi kieli 1. Mooseksen kirjan 11:1 mukaan?

V: 1. Mooseksen kirjan 10. luku on yleiskatsaus, ja 11. luku kertoo yhdestä tapahtumasta, joka sijoittuu 10. luvun tapahtumien sisälle. 1. Mooseksen kirjan 10:5 sanoo: ”näistä...”, ja 10:18: ”Myöhemmin...”. Nämä viittaavat siihen, että 10. luku kertoo, kuinka jälkeläiset myöhemmin levisivät. 11:1 kertoo Baabelin tornin tapahtumasta, joka tapahtui ennen ihmisten leviämistä.

Mielenkiintoinen savitaulunpala Babyloniassa kertoo yhdestä temppelistä, joka loukkasi jumalia. He tuhosivat sen yhdessä yössä ja hajottivat kansan antamalla heille vieraita kieliä.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 10:6,13 ja 1. Aikakirjan 1:8,11:ssä Egyptiä ei mainita näiden kansojen joukossa? (Tästä hämmentynyt kristitty)

V: Se mainitaan; hepreankielinen sana Egyptille on Mizraim.

K: Ovatko 1. Moos. 10:8–12:ssa kuvatut Nimrodin teot yhdistelmä Lugal-Zaggasin, Agaden Sargonin, Hammurabin ja Salmanassar I:n uroteoista, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 52) väittää?

V: Ei. Vaikka emme tiedä paljoakaan näistä muinaisista sumerilaisista kuninkaista lukuun ottamatta kymmeniä tuhansia säilyneitä sumerilaisia savitauluja, yhtäläisyydet näiden valloittajien ja Nimrodin välillä ovat vähäisiä. Raamattu mainitsee yksinkertaisesti, että Nimrod oli Herran edessä mahtava metsästäjä, että Nimrodin ura alkoi neljässä kaupungissa Shinarissa (Sumerissa) ja että hän myöhemmin siirtyi Assyriaan ja rakensi sinne neljä lähekkäin sijaitsevaa kaupunkia, joista tuli myöhemmin erittäin vaikutusvaltaisia. Raamattu ei kerro mitään muuta Nimrodista, joten vertailua on vaikea tehdä. Nimrod ei voinut olla Hammurabi, koska Hammurabi (1803/1793–1760/1750 eKr.) eli kauan Abrahamin jälkeen. Nimrod saattaisi itse asiassa olla raamatullinen viittaus Sargoniin, mutta tiedämme sekä Sargonista että Nimrodista liian vähän voidakseen sanoa sitä varmasti.

K: Oliko 1. Moos. 10:9:ssä mainittu Nimrod ”Herran edessä” hyvä metsästäjä vai ”Herraa uhmaten” jumalaton saalistaja?

V: Todennäköisesti paras käännös tässä käytetylle hepreankieliselle sanalle paniym on ”edessä”. Kuten englanninkielinen sana ”before”, paniymia käytetään monissa yhteyksissä. Esimerkiksi johtaja saattoi olla seurakunnan edessä Joosuan kirjassa 20:6,9, Israel kärsi tappion filistealaisten edessä 1. Samuelin kirjassa 4:2, ja Israel pakeni filistealaisten edessä 1. Samuelin kirjassa 4:17.

Tässä tapauksessa paniym tarkoittaa todennäköisesti jumalatonta kuvausta, kuten ”taistelemassa Herran edessä”. Nimrod-nimi liittyy hepreankieliseen sanaan marad, joka tarkoittaa ”kapinoida” tai ”me kapinoimme”. Baabelin tornin jälkeen Nimrod rakensi Babylonin kaupungin Herraa uhmaten.

Se, että Nimrod oli ”mahtava metsästäjä Herran edessä”, on Nimrodille negatiivinen, jumalaton konnotaatio.

K: Mihin etniseen ryhmään Nimrod/Nimrud tarkalleen ottaen kuului (1. Moos. 10:9)?

V: On kolme mahdollisuutta.

Assyriaa kutsutaan Miikan kirjassa 5:6 Nimrudin maaksi, Calahin kaupunkia kutsutaan myös Nimrudiksi, ja babylonialaista Borsippan kaupunkia kutsutaan myös Birs Nimrudiksi.

Kishin kassittien jälkeläinen, jotka asuivat Mesopotamiassa ja hallitsivat Babyloniaa noin 3200 eKr., ja 1. Mooseksen kirjan 10:8 mukaan Kush oli Nimrodin isä. Nin-Maradda on Kishin lounaispuolella sijaitsevan kaupungin ei-seemiläinen nimi, kuten Ungerin Raamatun sanakirjassa (s. 794) todetaan. Tämä näkemys sopii yhteen myös ensimmäisen näkemyksen kanssa.

Ubaidilaiset olivat hyvin varhaisia (noin 3800–3500 eKr.) ei-seemiläisiä asukkaita Sumeriassa ja Mesopotamiassa ennen etelästä saapuneita sumerilaisia. 1. Mooseksen kirjan 10:8–10 mukaan Nimrod oli ensin Babyloniassa ja siirtyi sitten pohjoiseen Assyriaan. Tiedämme ubaidilaisista hyvin vähän, mutta koska heillä oli yhteys Hamiin, he saattoivat olla sukua Intian tummaihoisille harappalaisille. Katso lisätietoja tästä näkemyksestä Wycliffe Bible Dictionary -teoksesta, s. 1207–1208.

K: Mistä 1. Mooseksen kirjan 10:14:ssä mainittu termi ”Palestiina” on peräisin?

V: Emme tiedä varmuudella, mutta näyttää todennäköiseltä, että se on peräisin Filistian maasta.

Kreikkalainen historioitsija Herodotos (n. 484–n. 425 eKr.) kirjoittaa: ”Foinikialaiset ja Palestiinan syyrialaiset itsekin myöntävät oppineensa tämän tavan egyptiläisiltä; ja syyrialaiset... sanovat ottaneensa sen äskettäin käyttöön kolkhilaisilta. Nämä ovat ainoat kansat, jotka harjoittavat ympärileikkausta, ja on selvää, että ne kaikki jäljittelevät tässä asiassa egyptiläisiä.” Historia, kirja 2 (Euterpe), luku 104, s. 69

Kreikkalainen filosofi Aristoteles (384–322 eKr.) Jos taas, kuten tarinoissa kerrotaan, Palestiinassa on järvi, jossa sidottu ihminen tai eläin kelluu eikä uppoa, kun sen heittää veteen, tämä vahvistaisi sanomamme. Sanotaan, että tämä järvi on niin katkeraa ja suolaista, ettei siinä elä yhtään kalaa, ja että jos vaatteet liotetaan siinä ja ravistellaan, ne puhdistuvat. Meteorologia II.3

Aleksandrialainen Filon (20 eKr.–50 jKr.) kirjoittaa: ”Myöskään Palestiinasta ja Syyriasta ei puutu esimerkillistä viisautta ja hyveellisyyttä.” Every Good Man is Free, luku XII (75), s. 689

Roomalainen maantieteilijä Strabo (23 jKr.) käsittelee juutalaisten pakoa Egyptistä Palestiinaan, josta hän oli kuullut juutalaisilta Aleksandriassa.

Josephus (n. 100 jKr.): ”Mitä juutalaisille on tapahtunut niin Egyptissä kuin Syyriassakin ja Palestiinassa, ja mitä olemme joutuneet kärsimään assyrialaisten ja babylonialaisten käsissä...” *Antiquities of the Jews*, kirja 20, luku 11, s. 426

Myös kymmenen Nikäan kirkolliskokousta edeltävää kristillistä kirjailijaa (kaikki j.Kr. 135 jälkeen) viittaavat Palestiinaan. He ovat Justinus Marttyyri, Teofilus Kesarealainen (kirjeen otsikossa), Klemens Aleksandrialainen, Tertullianus, Hippolytos, Origenes, Julius Africanus, Dionysios Aleksandrialainen, Gregorios Thaumaturgos ja Pamphilos.

Kun Rooman keisari Hadrianus tukahdutti toisen Bar Kochban kapinan vuosina 132–135 jKr., hän karkotti juutalaiset maasta ja nimesi alueen uudelleen Syyria-Palestiinaksi (Chris J. Seeman, ”Judea”, Dictionary of NT Background [Downers Grove, IL: InterVarsity Press, 2000], 624).

K: Syntymäkirjan 10:22 ja 22:21 mukaan syntyikö Aram oletettavasti kahdesti, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 88) väittää?

V: Ei, mutta on olemassa kaksi mahdollista vastausta:

Useita henkilöitä: Raamatussa ei ollut vain kahta, vaan kolme Aram-nimistä henkilöä.

1. 1. Mooseksen kirjan 10:22 mukaan Aram-Syyria oli Seemin jälkeläinen. (Hepreankielisessä tekstissä sanaa ”poika” ja ”jälkeläinen” käytetään samassa merkityksessä, aivan kuten sanaa ”isä” ja ”esi-isä” käytetään samassa merkityksessä.)

2. 1. Mooseksen kirjan 22:21 mainitsee Aramin, joka oli Kemuelin (Aabrahamin veljenpojan) jälkeläinen, joka oli Nahorin jälkeläinen, joka oli Terahin jälkeläinen, joka oli Seemin jälkeläinen.

3. Paljon myöhemmin, 1. Aikakirjan 7:34:ssä, mainitaan Aram, Shamerin poika, joka kuului Aserin heimoon.

Myös teoksissa *Wycliffe Bible Dictionary* (s. 122) ja *The New International Dictionary of the Bible* (s. 74) mainitaan kolme henkilöä.

Yksi henkilö: Huomaa, että 1. Mooseksen kirjan 10:22 ja 22:21 kohdissa mainitut kaksi Aramia ovat molemmat Seemin jälkeläisiä. Ne voisivat siis itse asiassa olla yksi ja sama henkilö, sillä Kansojen taulukossa mainitaan Seem Aramin esi-isänä.

K: Oliko ihmisillä 1. Mooseksen kirjan 11. luvussa niin ”matala” käsitys taivaasta, että he yrittivät rakentaa Baabelin tornin sinne asti?

V: Tämä ei ollut Mooseksen näkemys, vaan tornia rakentaneiden ihmisten. 1. Mooseksen kirjan 11. luku kertoo, ilman hyväksyntää, joistakin ihmisten typeristä ajatuksista. Tietenkin se, mikä on typerä ajatus kansanjoukoille, saattoi olla ovelaa papistolle, jotta kansa kunnioittaisi heitä.

NIV Study Bible -raamatun sivulla 23 luetellaan muita pyramideja ja zigguratteja, joita arkeologit ovat löytäneet ja joilla on samanlaisia mahtipontisia nimiä.

Larsa: Taivaan ja maan välisen yhteyden talo

Borsippa: Taivaan ja maan seitsemän oppaan talo

Asshur: Universumin vuoren talo

Babylon: Taivaan ja maan perustan talo

Babylonialaisen Enuma Elish VI:n rivit 55–64 kertovat, että Babylon rakennettiin taivaan jumalten toimesta taivaalliseksi kaupungiksi. Babili tarkoittaa ”Jumalan porttia”.

K: Mikä oli syntistä Baabelin tornin rakentamisessa 1. Mooseksen kirjan 11. luvussa?

V: Syynä ei ollut rakennuksen rakentaminen sinänsä, vaan ylimielinen motiivi, eli (typerä) ajatus siitä, että he voisivat nousta taivaaseen omin voimin. Suurimman osan epäjumalanpalvonnasta ytimessä on uskomus, että ihmisten tulisi olla uskonnollisia juuri niin kuin he itse haluavat, ”omalla tavallaan”, sen sijaan että he etsisivät yhtä ainoaa todellista Jumalaa. Jumalan reaktio ei näytä olevan rangaistus, vaan pikemminkin pyrkimys estää heitä tekemästä lisää pahaa. Viisaat vanhemmat eivät halua lastensa sivuuttavan täysin lakia ja omia käskyjään, eikä Jumalakaan halua, että Hänen luomansa ihmiset tekisivät niin.

K: Mitä tiedämme 1. Mooseksen kirjan 11. luvussa mainitusta sumerin kielestä?

V: Sumerin kieltä kirjoitettiin kiilakirjoituksella, eikä se ole indoeurooppalainen kieli. Siinä on joitakin yhtäläisyyksiä turkin, unkarin ja joidenkin Kaukasuksen kielten kanssa. Tutkijat osaavat lukea sumeria nykyään, ja he tietävät, miten sanat lausuttiin. Sumerin kielessä ei ollut f-, i-, j-, th-, pehmeää ch-, v-, w- tai umlaut-äänteitä. Heillä oli ”ng”-äänne (kuten kantoninkielessä ja vietnamissa), eikä sanojen lopussa ollut taivutusmuotoja kuten useimmissa indoeurooppalaisissa kielissä. Sumerin kielellä oli myös useita murteita. Aivan kuten englannin ja kiinan kielillä oli muinaisia versioita, sumerin kielellä oli neljä vaihetta: arkaainen, klassinen, uusi ja sumerinjälkeinen. Aabraham eli aikana, jolloin puhuttiin ”uutta sumeria”.

Hepreassa on joitakin sumerilaisia lainasanoja, jotka tulivat akkadin kautta. Sumerin tavoin hepreassakaan ei ollut ”j”-ääntä.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 11. luku väärässä järjestyksessä?

V: Ei, mikään ei viittaa siihen, että se olisi ollut järjestyksessä väärässä kohdassa. Ajattele asiaa. Jos koko ihmiskunta olisi tuhoutunut lukuun ottamatta kahdeksaa ihmistä, jotka olivat sukulaisia verisiteiden tai avioliittojen kautta, on hyvin todennäköistä, että he kaikki puhuivat samaa kieltä. Jossain vaiheessa ihmiset kuitenkin alkaisivat puhua eri kieliä, ja se tapahtuisi suunnilleen silloin, kun he joutuivat maantieteelliseen eristyneisyyteen. Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena voidaan mainita, että ei-uskonnolliset kielitieteilijät uskovat voivansa jäljittää kaikki indoeurooppalaiset kielet (kelttiläisistä kielistä saksaan, kreikkaan ja jopa sanskritiin) yhteiseen alkuperään, jota heidän mielestään puhuttiin Ukrainassa noin 4 000 eKr.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 11:1–9:ssä kerrotaan, että ennen Baabelia oli yksi kieli, kun taas 1. Mooseksen kirjan 10:5, 20 ja 31 mukaan vedenpaisumuksen jälkeen syntyi monia kieliä?

V: Molemmat väitteet ovat totta, sillä 1. Mooseksen kirjan 10. luku kertoo, kuinka heimot levisivät sekä ennen Baabelia että sen jälkeen. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Mooseksen kirjan 10:5:ssä todetaan, että siinä kerrotaan, kuinka merikansat ”hajautuivat omille alueilleen”. Tämä hajaantuminen tapahtui Baabelin jälkeen.

1. Mooseksen kirjan 10:20:ssä todetaan samoin, että siinä viitataan Hamin poikien alueisiin, ja hamilaisten siirtyminen alueilleen tapahtui Baabelin tornin jälkeen.

1. Mooseksen kirjan 10:31 on lähes identtinen 1. Mooseksen kirjan 10:20 kanssa, paitsi että se viittaa Seemin poikiin.

K: Kun 1. Mooseksen kirjan 11:5 ja 18:21 mukaan Jumala on kaikkialla, miten ”Herra laskeutui katsomaan kaupunkia...”?

V: Tämä on ilmaus, jolla ilmaistaan, että Jumala kiinnitti erityistä huomiota kaupunkiin.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 11:7:n mukaan, sikäli kuin tiedämme, varhaiset uskomukset aina monoteistisia, ja kehittyikö monoteismi vasta myöhemmin, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 18) väittää?

V: Ei. Historian perusteella tiedämme, että varhainen kiinalainen uskonto oli monoteistinen, samoin kuin jotkut muutkin Kaakkois-Aasian kulttuurit. Tämän monoteistisen Jumalan varhainen kiinalainen nimi oli Shang-di, jota käytetään nykyäänkin Jumalan nimityksenä kiinalaisissa Raamatuissa.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 11:7–9 kielten sekaannus Baabelin tornissa kopioitu kreikkalaisesta Aloadae-tarinasta?

V: Origenes (230–254 jKr.) tutki tätä teoksessaan ”Origenes Celsusta vastaan”, kirja 4, luku 21, s. 505, ja päätyi siihen, ettei näin voinut olla, koska:

a) Hän (tai me) ei tunne yhtään kreikkalaista, joka olisi kuullut tästä ennen Homeria.

b) Homer elää vuosisatoja Mooseksen jälkeen.

Muuten, Homerin elinaikasta on ristiriitaisia tietoja. Antiikin kreikkalainen historioitsija Aristarkhos mainitsee vuoden 1044 eKr., Filostratuksen lähteet mainitsevat vuoden 1159 eKr., ja pseudohorodotoksen teoksessa *Homeroksen elämä* mainitaan vuosi 1102 eKr. Sen sijaan historioitsija Theopompos sanoi, että Homer elää vielä vuonna 685 eKr. Herodotos sanoo, ettei se ollut aikaisemmin kuin noin vuonna 730 eKr. Mooseksen kirjan tapahtumat sijoittuvat noin vuoteen 1447 eKr.

Teofilus Autolykukselle (168–181/188 jKr.) -teoksen 3. kirjan 20. luvun sivulla 117 todetaan myös, että ”Mooses ja hänen seuraajansa ovat todistetusti eläneet 900 tai jopa 1000 vuotta ennen Troijan sotaa”. Troijan sota tapahtui kuitenkin itse asiassa noin 250 vuotta myöhemmin, ei 900–1000 vuotta myöhemmin.

Johtopäätös: Joko kreikkalaiset ottivat tarinan aikaisemmilta heprealaisilta, kreikkalaiset ottivat tarinan jostain muualta Kreikan ulkopuolelta, tai kreikkalaiset ja raamatulliset kertomukset perustuvat samaan tapahtumaan.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 11:9 kohdassa esitetty selitys, jonka mukaan nimi ”Babel” johdettiin hepreankielisestä sanasta balal, joka tarkoittaa ”sekoittunut, sekava tai hämmentynyt”, virheellinen, koska babylonialaisessa kielessä Bab-ilu tarkoittaa ”Jumalan porttia”, kuten skeptisessä teoksessa Asimov’s Guide to the Bible (s. 55) todetaan?

V: Ei. Asimov olettaa, että Babel sijaitsee Babylonin kaupungin paikalla. Raamattu ei sano, että babylonialaiset tai sumerilaiset olisivat väittäneet sen johtuvan siitä, että kielet olivat sekoittuneet, sekavia tai hämmentyneitä. Sen sijaan 1. Mooseksen kirjassa sanotaan, että missä tahansa Babel sijaitsikin, myöhemmät ihmiset (mukaan lukien 1. Mooseksen kirjaa lukeneet heprealaiset) saattoivat kutsua sitä Babeliksi, koska kielet olivat siellä sekaisin.

K: Kuinka vanha Sem oli 1. Mooseksen kirjan 11:10 mukaan, kun vedenpaisumus tuli?

V: Tässä on se, mitä Raamatusta voidaan havaita, ja sen jälkeen johtopäätös:

1. Mooseksen kirjan 11:10 mukaan Sem oli 100-vuotias kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen.

1. Mooseksen kirjan 5:32 mukaan Ham, Sem ja Jafet syntyivät, kun Nooa oli 500-vuotias.

1. Mooseksen kirjan 7:6 mukaan Noa oli 600-vuotias, kun vedenpaisumus koitti maan päälle.

Mikään Raamatussa ei viittaa siihen, että Ham, Sem ja Jafet olisivat olleet kolmoset. 1. Mooseksen kirjan 5:32 luku oli pyöristetty luku; nämä kolme syntyivät, luultavasti yksi kerrallaan, kun Noa oli noin 500–600 vuotta vanha.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 11:18–24 kohdassa mainituista Reusta, Serugista ja Nahorista olemassa Raamatun ulkopuolisia lähteitä?

V: Kukaan ei voi odottaa, että meillä olisi jokaisesta yksilöstä itsenäinen maininta. Tässä tapauksessa meillä kuitenkin todennäköisesti on itsenäinen maininta. Assyrian kronikoissa mainitaan nykyisen Syyrian alueella sijaitsevia kyliä nimeltä Paligg, Reu, Sarugi ja Nakhur. Myös Marin lähteissä mainitaan Nakhur.

K: Mikä on nimien ”Abram” ja ”Abraham” alkuperä 1. Mooseksen kirjan 11:27 ja 17:5 kohdissa?

V: Nimen alkuperä on epäselvä. Se on länsi-seemiläinen nimi, ja se tarkoittaa todennäköisesti ”isä on ylistetty” tai ”ylistetty isä”. Marin kaupungista (2800–1760 eKr.) säilyneissä savitauluissa esiintyy nimiä Nooa, Abram, Laban ja Jaakob. Nimi ”Abraham” tarkoittaa ”monien isä” tai ”monien joukkojen isä”.

K: Miten nimet, lempinimet ja arvonimet vaikuttavat hienovaraisesti ihmisiin 1. Mooseksen kirjan 11:27 ja 17:5 kohdissa?

V: Ne voivat vaikuttaa ainakin kahdeksalla tavalla:

Ne antavat vieraalle tietoa ja ensivaikutelman henkilön tehtävästä tai merkityksestä. Eräässä yrityksessä, jossa työskentelin, suurimmalla osalla työntekijöistä ja kaikilla, joilla oli kohtuullisesti kokemusta, oli titteli ”varapuheenjohtaja”.

Vakuuttaa ihmiset siitä, että pystyt hoitamaan tehtävän. Miksi palkkaisit jonkun, jolla on maisterintutkinto, tekemään työtä, kun voisit saada tohtorin? Kaikista historian valloittajista on mielenkiintoista, että ”Valloittaja Vilhelm” oli yksi harvoista, joille annettiin tuo lempinimi. Vaikka hän valloitti Englannin, Skotlannin ja myöhemmin Irlannin, oli niin monia hetkiä, jolloin oli täysin epävarmaa, voittaisiko hänen armeijansa vai tuhoutuuko se.

Muistutetaan itsellemme ja muille, keitä me tarkalleen ottaen olemme.

Selvennetään muille, jotka jo tuntevat meidät, mikä on ensisijainen identiteettimme.

Pidä salassa muilta, mitä tarkalleen ottaen teet. Ajattele esimerkiksi Planned Parenthoodin ”neuvonantajaa” tai natsien perinnöllisyystuomioistuimia ja avioliittolakia.

Halveksitaan muita ääntämällä heidän nimensä väärin tai antamalla heille halventava lempinimi. Verinen Maria eli Maria I (1516–1558) oli Henrik VIII:n tytär ja Englannin katolinen kuningatar. Kun jotkut protestantit yrittivät murhata hänet, hän poltti 280 protestanttia roviolla ja yritti tappaa tai karkottaa lisää. Kun hän kuoli sairauteen, suurin osa Englannin katolilaisista karkotettiin tai tapettiin.

Ole vitsin aihe, kuten Robin Hoodin ystävä ”Little John” tai Chicago Bears -jalkapallojoukkueen pelaaja ”Refrigerator Perry”. (Hänen taklaamisensa oli kuin jääkaapin taklaamista.) Countrylaulaja Johnny Cashilla oli mielenkiintoinen balladi nimeltä ”A Boy Named Sue”.

Rakennuta muiden itsetuntoa heidän omissa silmissään tai muiden silmissä. Ajattele Aleksanteri Suurta, Alfred Suurta, Otto Suurta, Suleiman Suurenmoista tai Ivan Suurta (jonka viholliset kutsuivat Ivan Julmaksi). Toisaalta voisi korostaa heidän raakuuttaan. Romanialaiset yrittivät suostutella muslimeja olemaan yrittämättä hyökätä Romaniaan, koska heidän kuninkaansa nimi oli Vlad Seivästäjä. Oli myös turkkilainen hallitsija Selim Synkkä, joka surmasi monia alaviitteja.

Toisinaan kiinalainen äiti saattoi antaa viimeiselle lapselleen lempinimen ”duo duo”, joka tarkoittaa ”lisää”. Tämä saattoi tarkoittaa ylimääräistä siunausta, tai se saattoi tarkoittaa tahatonta, ei-toivottua ylimääräistä taakkaa.

K: Opettaako 1. Mooseksen kirja 11:27, että Abram, Nahor ja Haran syntyivät tietyssä järjestyksessä?

V: Vaikka jotkut ihmiset luulevat virheellisesti, että Raamatun luettelo viittaa aina siihen, kuka syntyi ensimmäisenä, se ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi 1. Aikakirjan 3:15:ssä Sidkia mainitaan Joosian kolmantena poikana ja Sallum/Joahaz neljäntenä. Kuitenkin kun Joahazista tuli kuningas vuonna 609 eKr., hän oli 23-vuotias, ja Sidkia oli vasta kymmenenvuotias. Toisena esimerkkinä mainitaan Ham ennen Jafettia, mutta 1. Mooseksen kirjan 9:24 osoittaa, että Ham oli nuorempi. Siten, jos Raamattu esittää luettelon mainitsematta, että henkilöt ovat järjestyksessä, meidän ei pitäisi yrittää lukea Raamattuun sitä, mitä siellä ei ole.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa, koska Abram oli 75-vuotias lähtiessään Haranista Terahin kuoltua (1. Mooseksen kirja 12:4) ja Terah kuoli 205-vuotiaana (1. Mooseksen kirja 11:32), Abram ei ollut se poika, joka syntyi Terahin ollessa 70-vuotias. Abram syntyi vasta, kun Terah oli vähintään 130-vuotias.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 11:28 mukaan Abram kotoisin Urin kaupungista, vai oliko hän 1. Mooseksen kirjan 24:4 mukaan kotoisin Haranin kaupungista?

V: Abram oli kotoisin kaldealaisesta Urista Etelä-Mesopotamiassa, mutta ennen Kanaanin saapumistaan Abram ja hänen sukulaisensa asettuivat ensin Haranin kaupunkiin, joka sijaitsee nykyisen Syyrian alueella.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 11:28 mainitsee kaldealaiskaupungin Urin, kun Ur oli sumerilainen kaupunki?

V: Tämä antaa meille vihjeen siitä, milloin teksti on kirjoitettu. Irakin kaldealaiset ja sumerilaiset olivat sulautuneet yhteen Mooseksen aikana, ja Mooses mainitsi nykyisen Irakin alueen sellaisena kuin se tunnettiin hänen aikanaan. Lisäksi Eblan asiakirjoissa mainitaan Uru-niminen kaupunki, joka sijaitsi Padan-Aramissa (nykyisessä Syyriassa). Jotta varmistettaisiin, ettei kyseessä ollut virhe, tekstissä ei sanottu pelkästään ”Ur”, vaan ”Kaldealaisten Ur”.

K: Olisiko Abraham voinut 1. Mooseksen kirjan 11:28:ssa lähteä jostakin toisesta Ur-nimisestä kaupungista?

V: Ei. Haranin lähellä sijaitsi kaupunki nimeltä Ur/Urfa (nykyinen Edessa), Anatolian koillisosassa ja Armeniassa sijaitsi heettiläiskaupunki nimeltä Ura sekä Tarsuksen lähellä sijaitsi heettiläinen satamakaupunki, jota myös kutsuttiin Ura:ksi. Nämä kaupungit mainitaan kuitenkin ensimmäisen kerran vasta 500 vuotta Abrahamin jälkeen.

K: Mitä tiedämme 1. Mooseksen kirjan 11:28:ssa mainitusta mesopotamialaisesta Urin kaupungista Raamatun ulkopuolelta?

V: Tiedämme Urista paljon laajojen kaivausten ansiosta. Kaupunki oli todennäköisesti tuolloin maailman suurin, ja sen väkiluvuksi arvioidaan 180 000, 200 000 tai 300 000. Kaupunki oli soikea, ja sen kukkulamaisen alueen pituus oli 3000 jalkaa ja leveys 800 jalkaa. Siellä oli kolmikerroksinen ziggurat, joka kohoaa 70 jalkaa tasangon yläpuolelle. Muurit olivat kolmekymmentä jalkaa korkeat. Kaupunki oli varakas, ja siellä oli upeita taideteoksia. Urin asukkaat olivat suhteellisen sivistyneitä, mikä näkyy kuutiojuuria käsittelevässä matemaattisessa tekstissä.

Maantiede: Uria rajoitti toiselta puolelta Eufrat-joki ja muilta puolilta kanavat. Maaperä oli hieman emäksistä, mutta kastelun avulla se sopi erinomaisesti vehnän ja ohran viljelyyn. Tigris- ja Eufrat-joissa eli noin 50 kalalajia. Ympäristössä ei ollut puita, joten puut tuotiin 400 mailin päästä.

Sivilisaatio: Noin 40 % kaikesta viljasta käytettiin oluen valmistukseen. Alueelta löydettiin lautapeli. Asukkailla oli yksi- ja kaksikerroksisia savitiilitaloja sekä päällystämättömiä katuja. Usein talon alla sijaitsi perheen hautakammio.

Kirjallisuus: Ensimmäiset sumerilaiset kirjoitukset ovat peräisin noin vuodelta 3 200 eKr., 1 200 vuotta ennen Abrahamia. Urista, Ummasta, Lagashista, Puzrish-Daganista ja Nippurista on löydetty 100 000 savitaulua.

Tiede: Löydettiin kuutiojuuria käsittelevä matemaattinen savitaulu. Heillä ei ollut desimaalijärjestelmää, vaan he käyttivät lukuja 1, 10, 60, 600, 3 600, 36 000 jne. Tästä on jäänyt jäljelle se, että jaamme ympyrän 360 asteeseen. Heidän kalenterissaan oli 360 päivää, ja he harjoittivat astrologiaa. Tärkein ziggurat oli erittäin hyvin rakennettu.

Temppelit: Tärkein ziggurat oli omistettu kuujumalalle (ei -jumalattarelle), jonka nimi oli sumeriksi Nanna/Nannar ja akkadiksi/semitiksi Sin. Tärkeimmässä zigguratissa oli kolme tasoa. Alimman tason, jonka mitat olivat 210 x 140 x 20 jalkaa, rakensivat Ur-Nammu ja Dungi. Ur-Nammu eli noin Abrahamin aikoina. Nabonidus (n. 560 eKr.) rakensi toisen kerroksen, ja kolmas kerros oli pieni rakennus. Siellä oli temppeleitä E-num-mahille, Nirgalille/Ningalille (Nannan vaimolle) sekä Nannarin pyhäkkö.

Historia: Urin ensimmäisessä dynastiassa (2600–2500 eKr.) hallitsivat kuninkaat Mesanepada ja Aanepada. Gutilaiset valloittivat Urin ja hallitsivat sitä vuosina 2150–2070 eKr., kunnes Ur-Nammu karkotti heidät ja perusti Urin kolmannen dynastian. Urin asukkaat ryöstivät Susan, elamilaisten pääkaupungin, noin 50 vuotta myöhemmin. Abraham lähti Urista ennen vuotta 2000 eKr., jolloin Ur saattoi näyttää yhdeltä turvallisimmista asuinpaikoista. Vuonna 2004 eKr. (joidenkin lähteiden mukaan 1950 eKr.) elamilaiset ryöstivät Urin, eikä kaupunki enää koskaan saavuttanut entistä merkitystään. Jos siis Abraham olisi ollut tottelematon Jumalalle ja jäänyt Uriin, joko hän itse tai hänen jälkeläisensä olisivat todennäköisesti joutuneet orjuuteen tai surmatuiksi.

K: Lähtikö Abram 1. Mooseksen kirjan 11:31 mukaan Kanaanin suuntaan Urista vai Haranista, kuten 1. Mooseksen kirjan 12:5 sanoo?

V: 1. Mooseksen kirjan 12. luvussa ei sanota, että Abram olisi ollut Haranissa, kun Jumala kutsui häntä. Missään ei mainita, että 1. Mooseksen kirjan 11:31 sijoittuisi kronologisesti ennen 1. Mooseksen kirjan 12. lukua. Monet nykyaikaiset elämäkerrat ovat tiukasti kronologisia, mutta sitä ei vaadita, eikä Vanhan testamentin teksteissä eikä evankeliumeissa noudatettu usein tiukkaa kronologista järjestystä. Voimme olla varmoja siitä, että teksti on tarkoitettu kronologiseksi vasta silloin, kun kirjoittaja nimenomaisesti toteaa sen olevan kronologinen. 1. Mooseksen kirjan 24:4:ssä ei sanota hepreaksi ”syntymämaani”, vaan ”maani”, mikä tarkoittaa paikkaa, jossa Abram asui jonkin aikaa ja jossa hänen lähimmät sukulaisensa vielä asuivat.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 12:1, 28:10–15 ja 32:22–32 mukaan Jumala valitsi juutalaiset kiinalaisten tai jonkun muun sijaan?

V: Ensinnäkin Jumalalla on oikeus valita kuka tahansa Hän haluaa. Tässä tapauksessa Jumala ei valinnut kansaa, vaan yhden miehen: Abrahamin. Myöhemmin liitto ja jälkeläiset laskettiin Iisakin kautta 1. Mooseksen kirjan 17:21 ja 21:12 kohdissa. Myöhemmin Jaakob valittiin 1. Mooseksen kirjan 28:10–15 kohdissa. Aabraham oli valmis jättämään kulttuurinsa ja kaupunkinsa (Ur), joka oli todennäköisesti tuon ajan suurin (100 000–180 000 asukasta) ja sivistynein kaupunki maan päällä. Monilla ihmisillä on jonkinlainen halu tehdä sitä, mikä on oikein, mutta harvat varakkaat miehet olisivat valmiita uhraamaan siteensä kulttuuriinsa ja uskontoonsa seuratakseen ennen kaikkea Jumalaa, jopa paikkaan, jota hän ei tuntenut (Hepr. 11:8).

Nykyään Roomalaiskirjeen 10:12 ja Galatalaiskirjeen 3:28 opettavat, ettei Jumalan silmissä ole eroa juutalaisten ja ei-juutalaisten uskovien välillä.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 12:1:n osalta olemassa mitään Raamatun ulkopuolista näyttöä siitä, että todellinen Jumala olisi ilmoittanut itsensä kenellekään muulle Abrahamin aikana tai sitä ennen?

V: Kyllä. Ensin kaksi taustatietoa Raamatusta, sitten vastaus.

B1. 1. Mooseksen kirjan 14:18–20:n mukaan Melkisedek oli Saalemin kuningas ja Korkeimman Jumalan pappi, jota hän kutsui El Elyoniksi. Emme kuitenkaan ota Melkisedekia huomioon, koska hänet mainitaan vain Raamatussa, ja Melkisedek saattoi olla Kristuksen inkarnaatiota edeltävä ilmestys.

B2. 1. Mooseksen kirjan 24:50:ssa Abramin sukulaiset Syyriassa (aramealaisten keskuudessa) uskoivat Herraan.

Vastaus:

A1. Ugaritilaisissa teksteissä (nykyisen Syyrian ja Libanonin alueella sijainneesta kulttuurista) mainitaan myös henkilökohtainen Jumala nimeltä ”El”, ja niissä käytettiin ilmausta ”El Elyon” korkeimmasta Jumalasta, kuten Melkisedekkin teki. Valitettavasti ugaritilaisessa kulttuurissa vallitsi synkretismi, ja lopulta he palvoivat ”Elia” vain yhtenä monista jumalista.

A2. Kiinassa, ennen buddhalaisuuden saapumista heti Kristuksen jälkeen ja ennen konfutselaisuutta ja taolaisuutta muutama sata vuotta ennen Kristusta, palvottiin lukuisia epäjumalia. Sitä ennen siellä kuitenkin palvottiin yhtä ylintä Jumalaa, jota kutsuttiin nimellä Shang-di. Varhaisimmat kirjalliset viittaukset Shang-diin Kiinassa ovat peräisin vuodelta 2600 eKr., eli noin 400–500 vuotta ennen Abrahamia! Valitettavasti Zhou-dynastian aikana, noin 1000 eKr., päätettiin, että kukaan muu kuin keisari ei ollut tarpeeksi hyvä palvomaan Shang-dia, ja Shang-din palvonta kansan keskuudessa lakkasi. Muutama vuosisata sitten kiinalaiset kristityt olivat suuresti erimielisiä siitä, pitäisikö kiinalaisessa Raamatussa käyttää aina jumaluuden yleisnimitystä Shen vai myös muinaista sanaa Shang-di. Jälkimmäinen näkemys voitti, ja kiinalaisissa Raamatuissa käytetään sekä Shang-dia että Sheniä.

Kiinan keisari palvoi Shang-dia uhraamalla härän valkoisella marmorialttarilla ”rajauhrin” yhteydessä, jonka Konfutse on kirjannut teokseen Shu Jing (Historian kirja), jossa hän kertoo keisari Shunin (2256–2205 eKr.) harjoittaneen tätä rituaalia. Perinne lakkautettiin vuonna 1911 jKr. Tässä on osa siitä, mitä uhrin aikana lausuttiin:

”Muinaisina aikoina, alussa, vallitsi suuri kaaos, muodoton ja pimeä. Viisi elementtiä [planeettaa] eivät olleet vielä alkaneet kiertää, eivätkä aurinko ja kuu loistaa. Sinä, oi Henkinen Hallitsija, erotit ensin karkeammat osat puhtaammista. Sinä loit taivaan. Sinä loit maan. Sinä loit ihmisen. Kaikki asiat, joilla oli lisääntymiskyky, saivat olemuksensa.” Lisätietoja Shang-dista löytyy Ethel Nelsonin artikkelista julkaisussa Creation ex Nihilo, vol. 20, nro 3, kesä–elokuu 1998, s. 50–53.

Korealaisilla on samanlainen muinainen perinne Shang-dista, jota he kutsuvat Hananimiksi. Muinaisessa korealaisessa Tan-gun-perinteessä kerrotaan, että Hananimilla oli poika, joka halusi elää ihmisten keskuudessa. Voit lukea lisää Shang-dista, Hananimista ja muista varhaisista ilmoituksista, jotka ilmeisesti koskivat todellista Jumalaa, kirjasta Eternity in Their Hearts.

K: Miten Jumala piti lupauksensa Abrahamille 1. Mooseksen kirjan 12:1–3, 7:ssä?

V: Jumala piti ne ehdoitta, riippumatta siitä, mitä Abraham teki.

Jumala teki Abrahamista suuren kansan. Itse asiassa Abraham oli sekä israelilaisten että monien arabien esi-isä. (1. Mooseksen kirja 12:2)

Jumala siunasi Abrahamia. Abraham eli ja kuoli hyvin varakkaana miehenä, ja hänellä oli myös lukuisia jälkeläisiä. (1. Mooseksen kirja 12:2)

Jumala teki Abrahamin nimen suureksi. Hänen nimeään kunnioitetaan suuresti kaikkialla, missä on kristittyjä, juutalaisia ja muslimeja. (1. Mooseksen kirja 12:2)

Jumala siunaa niitä, jotka siunaavat Abrahamia, ja kiroaa niitä, jotka kiroavat Abrahamia. Maat, jotka ottivat juutalaiset vastaan, ovat saaneet suuren siunauksen, ja ne, jotka kirosivat heitä, kuten natsi-Saksa, ovat kärsineet suuresti. (1. Mooseksen kirja 12:3)

Aabrahamin jälkeläiset ovat omistaneet Palestiinan maan. (1. Mooseksen kirja 12:7)

K: Puhuuko Jumala 1. Mooseksen kirjan 12:1–5:ssä tässä Abramille, vai onko tämä toistuma siitä, kun Jumala puhui Abramille 1. Mooseksen kirjan 12:4b–9:ssä?

V: Tämä ei ole toisto. 1. Mooseksen kirjan 12:1–4a:ssa Jumala käski Abramia tekemään jotain mainitsematta, tekikö Abram sen vai ei. 1. Mooseksen kirjan 12:4b–9:ssä kerrotaan, että Abram teki niin kuin Jumala käski, paitsi että Abram otti mukaansa myös Lotin.

K: Olisiko Abraham voinut kirjoittaa 1. Mooseksen kirjan 12. luvussa sen, mitä mormonit pitävät pyhänä kirjoituksena, nimeltään Abrahamin kirja?

V: Ei. Ensin hieman taustatietoa mormonien ”Abrahamin kirjasta” ja tämän väärennöksen merkityksestä, ja sitten todisteita siitä, että kyseessä on väärennös. Tämä aineisto on otettu aiemmin kirjoitetusta materiaalista mormonismista.

Taustatietoja:

Mormonien ”Aabrahamin kirja” on osa mormonien pyhää kirjoitusta ”Kallisarvoinen helmi”. Se on perustana mormonien mustia vastustavalle opille, joka esti mustia koskaan pääsemästä mormonien pappeuteen. Mustia vastustavaa oppia muutettiin (mormonien jumalan toimesta?) vuonna 1978.

Mormonien Abrahamin kirja kirjoitettiin muinaisten egyptiläisten kääröjen pohjalta, jotka Joseph Smith hankki heinäkuussa 1835 ja joiden hän väitti sisältävän Abrahamin ja Joosefin kirjoituksia. Hän ei osannut muinaista egyptiä, jota harvat osasivat lukea tuolloin. Hän julisti, että Jumala oli inspiroinut häntä kääntämään osan näistä kääröistä englanniksi, ja näin syntyi mormonien Abrahamin kirja.

Näitä egyptiläisiä kääröjä pidettiin aikoinaan kadonneina ja tuhottuina, mutta yksitoista niistä löydettiin New Yorkin Metropolitan-museosta ja luovutettiin mormonikirkolle vuonna 1967.

Petoksen merkitys:

Mormonin kirjan sanottiin olevan käännetty samasta kielestä kuin Abrahamin kirja. Jos Joseph Smith ei kyennyt kääntämään toista, hän ei myöskään kääntänyt toista, eikä mihinkään hänen pyhistä kirjoituksistaan voi luottaa. Lisäksi, jos käärö on pakanallinen pyhä kirja, joka on omistettu epäjumalalle, Joseph Smith olisi profeetta, näkijä ja ilmoittaja tälle epäjumalalle, jota käärö edustaa.

Tässä on Joseph Smithin lausunto kääntämisestä: ”Käännös joistakin muinaisista kirjoituksista, jotka ovat joutuneet käsiimme Egyptin katakombeista. – Abrahamin omakätisesti papyrukselle kirjoittamat kirjoitukset.” Kallisarvoinen helmi, s. 29.

Todiste petoksesta:

Tiedämme kolmesta syystä, että nämä ovat juuri ne egyptiläiset kääröt, joita Joseph Smith yritti kääntää.

1. Kolmessa neljästä käsinkirjoitetusta Abrahamin kirjan alkuperäiskäsikirjoituksesta oli egyptiläisiä hieroglyfejä marginaalissa. Käärössä olevista noin kahdeksankymmenestä egyptiläisestä hieroglyfistä 20, 13 ja 10 hieroglyfiä oli kirjoitettu käsikirjoituksiin nro 1, nro 2 ja nro 3. Kun käärössä oli aukkoja, näihin kolmeen käsikirjoitukseen lisättiin 7, 6 ja 6 rekonstruoitua hieroglyfiä. Tämän perusteella voimme olla varmoja, että tämä egyptiläinen käärö oli juuri se, jota Joseph käytti.

2. Joseph keksi egyptin kielen kieliopin. Sidottu, 34-sivuinen kirja, nimeltään Egyptian Alphabet and Grammar, on edelleen kirkon hallussa. Tämä kielikirja esittelee monia käärön egyptiläisiä hieroglyfejä. Egyptian Alphabet and Grammar -teoksessa on hyvin samankaltainen englanninkielinen ”käännös” kuin Abrahamin kirjassa. Jotkut pitävät tätä yhtenä vahvimmista seikoista, jotka kumovat Josephin väittämän inspiraation.

3. Sekä egyptiläisen käärön että Smithin Abrahamin kirjan alussa olevat kuvat ovat samat. Ainoa ero on egyptiläisessä kuvassa oleva lyijykynällä piirretty kohta, joka on täytetty mormonien kuvassa. Paitsi että kuvat on kopioitu samanlaisiksi, myös kuvien nro 2 ja nro 3 kuvatekstit, jotka viittaavat egyptiläisiin epäjumaliin, on kopioitu mormonien pyhiin kirjoituksiin.

Todellinen käännös:

Smith luuli kääntävänsä näitä hieroglyfejä. Lue tohtori Klaus Baerin tekemä todellinen käännös seuraavalla sivulla. (Dialogue: A Journal of Mormon Thought: syksy 1968, s. 119–120.)

”Osiris viedään Khonsin suureen altaaseen – ja samoin Osiris Hor, vanhurskas, Tikhebytin poika, vanhurskas – sen jälkeen, kun hänen kätensä on asetettu hänen sydämensä päälle ja Hengityslupa (jonka [Isis] on valmistanut ja jonka sisä- ja ulkopinnalla on kirjoitusta) on kääritty kuninkaalliseen liinaan ja asetettu hänen vasemman kätensä alle lähelle sydäntä; muut muumion siteet tulisi kääriä sen päälle. Mies, jolle tämä kirja on kopioitu, hengittää ikuisesti, kuten jumalten basit tekevät.” (basit ovat sieluja.) Sivulla 111 tohtori Baer totesi: ”Joseph Smith ajatteli, että hänen papyruksensa sisälsi Abrahamin kirjan.”

Smith käänsi tuhansia englanninkielisiä sanoja näistä hieroglyfeistä. Joseph sanoi, että tämä oli Abrahamin kirjoitus ja hänen jumalansa sana. Itse asiassa se oli muunnelma Kuolleiden kirjasta, pakanallisesta egyptiläisestä taikakirjasta, joka oli täynnä pakanajumalia ja -jumalattaria ja jota usein haudattiin muumioiden mukana.

Brownin yliopiston tohtori Richard Parker kirjoitti 9. tammikuuta 1968 päivätyssä henkilökohtaisessa kirjeessään Marvin Cowenille: ”5. Olen nähnyt Joseph Smithin teoksen Egyptian Alphabet and Grammar. Niiden merkkien tulkinta, joiden väitetään olevan egyptiläisiä, ei muistuta lainkaan sitä merkitystä, jonka egyptologit niille antavat.”

Viisikymmentä vuotta sitten tohtori A.B. Mercer sanoi: ”Kukaan oppilaistani, joka osoittaisi yhtä täydellistä tietämättömyyttä egyptiläisestä kulttuurista kuin Smith, ei voisi mitenkään odottaa saavansa enempää kuin nollan egyptologian kokeessa.” (Improvement Era, vol. 16, s. 615.) Tämä pätee edelleen tänäkin päivänä.

Tohtori John A. Wilson sanoi: ”...minun mielestäni näen palasia kahdesta tai mahdollisesti kolmesta eri papyruksesta, ja jokainen niistä näyttää perinteiseltä Kuolleiden kirjasta.” (kirje 5.1.1968.)

Kuvien yksityiskohdat

Tarkastellaan seuraavaksi Abrahamin kirjassa olevia kolmea kuvaa ja niihin liittyviä kuvatekstejä, jotka ovat peräisin yhdestä kääröstä sekä Times and Seasons -lehden 3. vuosikerrasta.

Tekstit ja kuvat esittävät tyypillisiä egyptiläisiä hautajaiskohtauksia, joissa esiintyy egyptiläisiä epäjumalia. Joseph opetti, että nämä kuvat edustivat Abrahamia ja todellista Jumalaa.

Faksimile nro 1:

Hor, oikeamielinen, samojen arvonimien haltijan poika.

Faksimile nro 2

Anna Osiris Sheshonkin sielun elää

Minä (Min) olen vertaansa vailla oleva paritteleva sonni.

Älköön tätä hautaa koskaan häpäistkö.

Faksimile nro 3

Oi jumalat . . ., luolien jumalat, etelän, pohjoisen, lännen ja idän jumalat, suokaa hyvinvointia Osiris Horille, joka on oikeutettu

Johtopäätös:

Smithin jumala petti hänet. Joseph Smithin käännös on arvoton. Jos etsit Herraa, rakas mormoni, rukoilen, että jätät mormonikirkon, hylkäät Josephin huijauksen ja annat elämäsi Korkeimmalle Jumalalle Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.

K: Miten 1. Moos. 12:4:n mukaan Abram saattoi olla 75-vuotias, kun hän lähti Haranin kaupungista Terahin kuoltua? 1. Mooseksen kirjan 11:26 mukaan Terah oli 70-vuotias, kun hän sai kolme poikaansa, ja Apostolien tekojen 7:4 mukaan Abram lähti Haranista Terahin kuoleman jälkeen, ja Terah kuoli 205-vuotiaana (1. Mooseksen kirja 11:32), joten hänen kolmella pojallaan olisi ollut 135 vuotta.

V: Elleivät Abram, Nahor ja Haran olleet kolmosia (mikä on epätodennäköistä), 1. Mooseksen kirjan 11:26 viittaa siihen, että Terah oli 70-vuotias, kun hän alkoi saada lapsia. Abram syntyi vasta, kun Terah oli vähintään 130-vuotias.

K: Ovatko arkeologit löytäneet 1. Mooseksen kirjan 12:8:ssa mainitun Ain kaupungin?

V: Ei. He eivät ole löytäneet jäännöksiä pienestä kaupungista, jonka sanotaan tuhoutuneen täysin.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 12:10–19:n kohdalla olemassa Raamatun ulkopuolista näyttöä siitä, että kanaanilaisia tai muualta Lähi-idästä tulleita ihmisiä olisi saapunut Egyptiin?

V: Kyllä on. Hautamaalaus Beni Hasanissa Egyptissä esittää ”aasialaisia”. Khnumhotepin hauta nro 3 kuvaa 37 semitiläistä, jotka saapuivat Egyptiin käymään kauppaa. Heillä oli mustat hiukset, teräväkärkiset partat, pitkät viitat, jouset ja heittopuut. Wycliffe Dictionary of Biblical Archaeology -teoksen sivulla 139 todetaan, että maalaus on peräisin vuodelta 1892 eKr.

Aakkoset tiedetään olleen ensimmäisen kerran semitien käytössä Egyptissä vuonna 1800 eKr. tai jo aiemmin Luxorin pohjoispuolella. (Katso BAR, tammi/helmikuu 2000, s. 12)

Hatshepsutin temppelin seinämaalauksissa Theban lähellä esiintyvät kamelit ovat myös peräisin Abrahamin ajalta.

K: Sanoiko Abraham 1. Mooseksen kirjan 12:10–19:ssä, että hänen vaimonsa oli hänen sisarensa Egyptissä, vai tekikö Iisak niin Gerarissa 1. Mooseksen kirjan 26:2–11:ssä? (Eräs liberaali kristitty toi tämän esiin kaksoiskertomuksena, osoittaakseen, että 1. Mooseksen kirjan ovat kirjoittaneet useat eri kirjoittajat.)

V: Kyseessä ei ole toistuminen; nämä ovat kaksi erillistä tapahtumaa. Iisak sai tämän huonon idean todennäköisesti isänsä esimerkistä.

K: Hyväksyikö Jumala 1. Mooseksen kirjan 12:10–20 ja 20:1–18:ssa Abramin valehtelun?

V: Ei. Raamattu kertoo rehellisesti Abramin valehtelusta, mutta ei koskaan hyväksy sitä, koska se johtui hänen puutteellisesta uskostaan Jumalan suojeluun. Jopa suuret Jumalan miehet tekevät silti syntiä, joten meidän ei pidä menettää toivoa, kun teemme syntiä.

Jumala siunasi Abrahamia hänen uskonsa vuoksi, ei siksi, että hän olisi ollut synnitön, vaan huolimatta hänen synnistään.

Vain Jumala on täydellinen. Tavoitteenamme on pyrkiä täydellisyyteen, jonka saavutamme vasta taivaassa. Katso keskustelu 1. Mooseksen kirjan 19:30–36 kohdasta.

K: Mitä muita todisteita meillä on 1. Mooseksen kirjan 12:16 perusteella kameleiden esiintymisestä Lähi-idässä, Egyptin ulkopuolella, tuona ajanjaksona?

V: Meillä on ainakin neljä todistetta:

1. Eräässä sumerilaisessa tekstissä sanotaan: ”Oi Dummuzi, anna minulle kamelinmaitoa – kamelinmaito on makeaa, kamelin kerma on makeaa” (Oppenheim, A. (1960) Chicago Assyrian dictionary, osa 7)

2. Irakissa Tell Asmarissa löydetty, vuosilta 2500–2000 eKr. peräisin oleva laatta kuvaa ratsastajaa dromedaarikamelin selässä (Dostal, W. (1959) ”The Development of Bedouin Life in Arabia Seen from Archaeological Material.” Teoksessa A. Abdalla et al., Studies in the History of Arabia, osa 1, s. 16, 13)

3. Syyriasta löydetty, 1700-luvulta eKr. peräisin oleva sinetti kuvaa kahta henkilöä, jotka ratsastavat kaksikyttyräisellä kamelilla (Porada, E. (1977) ”A cylinder Seal with a Camel in the Walters Art Gallery.” Journal of the Walters Art Gallery 36).

4. Eräässä eKr. 18. vuosisadalta peräisin olevassa syyrialaisessa luettelossa mainitaan ”yksi [mitta] kamelin rehuksi” (Wiseman, D. (1950) ”Ration Lists from Alalakh VII.” Journal of Cuneiform Studies 13).

Katso Stephen Caesar, ”Science, Scholarship and Scripture – Domesticated Camels in Genesis”, Christian News, 6. elokuuta 2001, s. 17.

K: Valitsiko Lot 1. Mooseksen kirjan 13:1–18:ssa, missä Abraham asuisi, vai antoiko Jumala Abrahamille Luvatun maan asuinpaikaksi?

V: Molemmat. ”Yhteisvaikutus” on oppi, jonka mukaan Jumala käyttää tapahtumia ja ihmisiä, jopa harhaanjohdettuja ja pahoja ihmisiä, toteuttaakseen tahtonsa ja pitääkseen lupauksensa. Abram (Abraham) antoi Lotin valita joko Jordanin itä- tai länsipuolen, ja Lot valitsi itäpuolen. Vaikka Jumala ohjasi Abramin muuttamaan kyseiselle alueelle, Jumala oli myös nimenomaan suunnitellut, että Abram saisi Jordan-joen länsipuolen. Jumala käytti Lotin valintaa toteuttaakseen tahtonsa.

K: Mitä teet 1. Mooseksen kirjan 13:1–18:n tilanteessa, kun kahden ihmisen tai kahden osapuolen välillä on erimielisyyttä etkä näe toivoa erimielisyyden ratkaisemisesta?

V: On hyvä yrittää ensin yhdessä ratkaista erimielisyys. Yksi asia, joka auttaa, on yrittää tarkastella tilannetta toisen henkilön näkökulmasta. Yritä sitten auttaa heitä tarkastelemaan sitä sinun näkökulmastasi. Näytä hänelle, mikä on paras vaihtoehtosi, jos et pääse sopimukseen. Kysy häneltä, mitä hän tekisi, jos olisi sinun asemassasi. Joskus, aivan kuin ”neulan silmään pujottamisessa”, on olemassa keino löytää keskitie ja antaa kummallekin osapuolelle suurin osa siitä, mitä he haluavat.

Joskus kompromissia tai ratkaisua ei ole mahdollista löytää. Joskus erottaminen on paras vaihtoehto, ja on vain tarpeen erota ystävinä. Kun erotte, erottakaa mahdollisimman hyvissä väleissä, tarvittaessa anteeksiantamalla. Vaikka Aabrahamilla ja Lotilla ei ollut keskinäisiä erimielisyyksiä, yhdellä alueella ei ollut tarpeeksi ruohoa heidän molempien karjalaumoilleen yhteensä. Niinpä heidän oli pakko erota; muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Tietenkin sovinto on parempi kuin erottaminen. Mutta jotta sovinto onnistuisi, molempien osapuolten, ei vain yhden, on oltava halukkaita sovintoon.

K: Miten nämä miehet olivat veljiä 1. Mooseksen kirjan 13:8 ja 29:15 kohdissa?

V: 1. Mooseksen kirjan 13:8:ssa Abram kutsuu Lotia veljekseen, kun taas 1. Mooseksen kirjan 29:15:ssa Laban kutsuu Jaakobia veljekseen. Raamattu kertoo, että Abram ja Laban ilmaisivat sekä läheisiä tunteitaan että verisukulaisuuttaan, mutta he eivät todellisuudessa olleet veljiä.

Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 819–820) ei näe tässä mitään ongelmaa, mutta lisää, että näissä tapauksissa annetaan yleensä riittävästi sukututkimustietoa, jotta voimme tietää tarkan sukulaisuussuhteen. Näin ei ole Jeesuksen veljien kohdalla, joten he olivat todennäköisesti biologisia velipuolia.

K: Asettiko Lot teltansa 1. Mooseksen kirjan 13:12 mukaan Sodoman lähelle, vai asuiko Lot 1. Mooseksen kirjan 14:12 mukaan Sodomassa?

V: Molemmat ovat todennäköisesti totta, eri aikoina. Nomadielämä tarkoitti, että liikkuminen oli helppoa. Lotilla oli varmasti teltansa kaukana Sodomasta ennen erkaantumistaan Abramin seurueesta. Myöhemmin hänellä oli se varmasti lähellä Sodomaa ja Sodoman hallitsemalla alueella (suur-Sodomassa). Sitten hän asui Sodomassa (joko teltassa tai talossa). Myöhemmin 1. Mooseksen kirjan 19:3:ssa Lotilla oli talo Sodomassa.

K: Ketkä ovat nämä kuninkaat 1. Mooseksen kirjan 14:1–2:ssa?

V: Tämä tapahtui noin vuonna 2000 eKr., joten ei ole yllättävää, ettemme löydä joitakin näistä hallitsijoista. Elam oli kuitenkin merkittävä suurvalta, joka oli valloittanut Abramin kotikaupungin Urin noin vuonna 2004 eKr. Shinar on sana, jota sekä Vanha testamentti että egyptiläiset käyttivät Babyloniasta. Chederlaomer kuulostaa samalta kuin kudur (elamilainen sana, joka tarkoittaa palvelijaa) ja Lagamar (elamilainen jumalatar). Cheder (=Kudur) oli monien elamilaisten kuninkaiden nimen ensimmäinen osa. Tidal näyttää liittyvän heettiläiseen nimeen Tudhaliya, ja myöhemmin oli ainakin viisi heettiläistä kuningasta, joiden nimi oli Tudhaliya. Kaupungit Si-da-mu (Sodoma) ja I-ma-ar (Gomorra) mainitaan Ebla-laatoissa, jotka on kirjoitettu vuosina 2400–2250 eKr. Meillä ei ole mainintaa Ellasarin Ariochista, mutta on olemassa riippumatonta historiallista näyttöä Larsan, merkittävän sumerilaisen kaupungin, kuninkaasta Ariochusta. Lisäksi teoksessa *History of Israel* (s. 61) todetaan, että nimi Arriyuk(ki) tai Arriwuk(ki) tunnetaan sekä Marissa että Nuzissa hurrilaisena nimenä.

John Warwick Montgomery toteaa teoksessaan *Evidence for Faith* (s. 157), että aiemmin Amraphelia pidettiin Hammurabin henkilöllisyydenä, mutta tämä on virheellinen käsitys. Hän toteaa myös, että nimeä Arioch pidetään parempana kuin Ariochu, koska Arioch oli tuon ajan yleinen nimi. Se oli hurrilainen nimi, joka oli myös erään Marin kuninkaan nimi (noin 1750 eKr.) ja esiintyi Nuzin kaupungin (1500 eKr.) savitauluissa. Koska se oli yleinen nimi, sillä olisi voinut olla lukuisia kuninkaita lukuisista nykymaailmalle tuntemattomista pienistä maakunnista.

Yhteenvetona voidaan todeta, että näitä outoja nimiä käytettiin vain tämän kapean ajanjakson aikana. On erittäin epätodennäköistä, että kukaan olisi kirjoittanut näitä nimiä, ellei hänellä olisi ollut tarkkaa tietoa tuon ajan historiasta.

K: Miten 1. Mooseksen kirjan 14:1–2:ssa voisi olla taistelevia kuninkaiden ”liittoutumia”?

V: Kuninkaiden liittoutumia oli hyvin vähän ennen vahvan Urin kaupunkivaltion kaatumista vuonna 2004 eKr. Niitä oli hyvin vähän myös Vanhan Babylonin Hammurabin nousun jälkeen noin vuonna 1700 eKr. Montgomery kuitenkin huomauttaa, että liittoutumat olivat yleisiä ajanjaksolla, jolloin elamilaiset tuhosivat Urin vuonna 2004 eKr. ja hyökkäsivät Babyloniin vuonna 1725 eKr.

Kukaan Mooseksen aikana ei olisi yrittänyt keksiä uskottavalta kuulostavaa tarinaa kuninkaiden liitoista, koska tuolloin hallitsivat yhtenäiset imperiumit. Se, että joku mainitsee tällaisia liittoutumia, osoittaa, että hänellä oli tarkka tieto kyseisestä ajanjaksosta. Teoksen Evidence for Faith sivuilla 157–164 kerrotaan, että Marista löydetyssä kirjeessä mainitaan kymmenen, viidentoista ja kahdenkymmenen kuninkaan liittoutumia. Lisäksi tiedetään ainakin viidestä muusta liittoutumasta.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 14:1–17:ssä mitään Raamatun ulkopuolista näyttöä Sodomasta, Gomorrahista ja muista kaupungeista?

V: Kyllä. Aiemmin sellaista ei ollut, kunnes arkeologit löysivät Ebla-laatat. Niissä mainitaan si-dam-mu (Sodoma) ja sa-ba-i-im (Zeboiim). (Julius Africanus [200–245 jKr.] kutsuu tätä Seboimiksi.) I-ma-er on todennäköisesti Gomorra.

K: Mitä Ashteroth-Karnaim tarkoittaa 1. Mooseksen kirjan 14:5:ssä?

V: On kaksi mahdollisuutta.

1. Se voisi mahdollisesti tarkoittaa kaksisarvista Ashtartea, koska tämä jumalatar kuvattiin kaksisarvisena Gezerissä ja Bet-Šanissa.

2. Todennäköisemmin se tarkoittaa Karnaimin lähellä sijaitsevaa Ashterothin kaupunkia, jotta se voidaan erottaa muista jumalattaren mukaan nimetyistä kaupungeista.

K: Keitä ovat horilaiset 1. Moos. 14:5–6, 36:20 ja 5. Moos. 2:12,22:ssa?

V: Horilaiset olivat kotoisin nykyisen Armenian alueelta. Heidät mainitaan ensimmäisen kerran Akkadin Sargonin aikana 24. vuosisadalla eKr.

K: Miten 1. Mooseksen kirjan 14:14:ssä mainitut Abram ja hänen liittolaisensa, vain 318 miestä, pystyivät voittamaan neljän suuren kuninkaan liittouman hyökkäysarmeijan?

V: 1. Mooseksen kirjan 14:15 viittaa siihen, ettei kyseessä ollut avoin taistelu. Se oli todennäköisesti ratsuväen yllätyshyökkäys yöllä valmistautumattomaan armeijaan. Aavikolla oli vain vähän hevosia, ja Egyptin itäpuolella harvoilla oli kameleita, paitsi Abrahamilla. Siksi ratsuväen salamahyökkäys olisi ollut täysin odottamaton aavikolta. Toiseksi Abraham oli liittoutunut kolmen muun päällikön kanssa, ja heidän osuutensa saaliista osoitti, että hekin olivat mukana hyökkäyksessä. Tietenkin Jumala saattoi myös auttaa.

K: Miten Abramin hyökkäys 1. Mooseksen kirjan 14:14:ssä vertautuu muihin historian yllätyshyökkäyksiin?

V: Armeija vetäytyi ilmeisesti Danista Damaskokseen, noin 40 mailin (64 km) päähän, joten Abramin armeija voitti ”taistelukentän”. Tarkastellaan yllätyshyökkäyksiä, hyökkäyksiä suurempia armeijoita vastaan ja lopuksi katsotaan asiaa vihollisten näkökulmasta. Osa näistä luvuista on peräisin Encyclopedia Britannicasta.

Ensin tarkastelemme yllätyshyökkäyksiä.

San Jacinton taistelussa vuonna 1836 Sam Houston ja 743 kokematonta sotilasta tekivät päivällä hyökkäyksen 1 800 meksikolaista sotilasta vastaan ja voittivat.

Trentonin taistelussa Washington ylitti Delaware-joen yöllä yllättäen hessiläiset palkkasoturit ja vangitsi heistä 1 000.

Teutoburgin metsässä saksalainen Arminius surmasi yllätyshyökkäyksessä 14 000 kokenutta roomalaista sotilasta.

Katsotaanpa nyt voittoja, joissa vastus oli ylivoimainen.

Maratonin taistelussa vuonna 490 eKr. 10 000 kreikkalaista voitti 20 000 persialaista.

Cannaen taistelussa vuonna 216 eKr. 56 000 karthagolaista (jotka käyttivät ratsuväkeä tehokkaasti) voitti 86 000 roomalaista.

Al-Qadissiyatissa vuonna 636/7 jKr. 30 000 muslimia voitti 120 000 persialaista.

Pharsaloksessa vuonna 48 eKr. Julius Caesar ja 20 000 sotilasta voittivat Pompeiuksen ja 45 000 sotilasta.

Dorylaeumissa vuonna 1097 70 000 ristiretkeläistä voitti 250 000 muslimia ja surmasi heistä noin 30 000. (Ristiretkeläisillä oli haarniskat, mutta toisaalta myös Abrahamin sotilailla saattoi olla haarniskat, kun taas hyökkäävä armeija oli riisunut omansa.)

Aleksanteri Suuri persialaisia vastaan, Julius Caesar gallialaisia ja helvetialaisia vastaan, Belisarius, Napoleon ja muutkin voittivat ylivoimaiset joukot, tosin suuremmassa mittakaavassa. Meillä ei ole näiden armeijoiden lukumääriä, paitsi että Julius Caesarilla oli vain 10 000 miestä, kun hän hyökkäsi Britanniaan.

Vihollisten näkökulma: Kuvittele, että olet elamilainen sotilas, joka on valittu osaksi eliittiryhmää lähtemään kaukaiselle tehtävälle rankaisemaan Sodomaa. Tiedät, että teltasi ulkopuolella on suuri määrä vihollisia, mutta he ovat vankeja; aseettomia ja hyvin vartioituja. Keskellä yötä sinut herättävät uuden, tuntemattoman vihollisen ratsuväki, joka syöksyy paikalle ja surmaa toverisi. Sen lisäksi, että he tekevät niin, jos he vielä ajavat eläimesi karkuun tai vapauttavat ja aseistavat vangit, olet mennyttä. Toimit järkevästi ja pakenet hyökkäyksen vastakkaiseen suuntaan, ryhmittyäksesi myöhemmin uudelleen toveriesi kanssa.

Tietenkin kaikkien näiden tekijöiden lisäksi Jumala todennäköisesti auttoi Abramin joukkoja aiheuttamaan paniikkia ja hajottamaan vihollisen. Vieläkin parempi esimerkki siitä, kuinka Jumala auttoi onnistuneessa yllätyshyökkäyksessä, löytyy Gideonin ja midianilaisten taistelusta Tuomarien kirjassa 7:6–25.

K: Mikä on mielenkiintoista 1. Mooseksen kirjan 14:17–20 rakenteessa?

V: 1. Mooseksen kirjan 14:17–20 kertoo voiton houkutuksesta ja kohtaamisesta kahden kuninkaan kanssa. Tämä on esitetty kiasmina, joka on yleinen heprealainen runollinen keino.

Sodoman kuningas 14:17

- Saalemin kuningas tapasi Abrahamin 14:18

- - Saalemin kuningas siunasi Abrahamia 14:19–20

Sodoman kuningas tarjosi Abrahamille saalista 14:21

Abrahamille olisi ehkä ollut helpompaa hylätä Sodoman kuninkaan tarjous Melkisedekin siunauksen jälkeen.

K: Miten 1. Mooseksen kirjan 14:18–19:ssä Melkisedek, joka oletettavasti oli kirottu kanaanilainen, saattoi olla asemassa, jossa hän saattoi siunata Abrahamia?

V: Melkisedek on Raamatussa salaperäinen hahmo. Jotkut ovat ajatelleet, että Melkisedek oli Kristuksen inkarnaatiota edeltävä ilmestys. Toiset sanovat, että Melkisedek oli jumalallinen mies (ehkä kanaanilainen, ehkä ei), joka oli yksinkertaisesti Kristuksen esikuva. Vaikka Melkisedek olisikin ollut kanaanilainen, Jumalaa ei rajoita se, että Hän opettaa ja pyhittää minkä tahansa kansallisuuden ihmisiä.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Qumranin juutalainen lahko piti Melkisedekia erittäin tärkeänä taivaallisena vapauttajana, joka julistaa Jumalan pelastusta.

K: Kuinka vanha Jerusalemin kaupunki on 1. Mooseksen kirjan 14:18 mukaan?

V: Uskomme, että se perustettiin noin 3000 eKr. Varhaisissa egyptiläisissä kronikoissa kaupunkia kutsutaan nimellä ”Urusalim”, mikä viittaa siihen, että Jerusalemin ”salem”-osa juontaa juurensa vähintään yhtä kauas kuin ”Jebus”-osa.

K: Opettaako 1. Mooseksen kirjan 14:18 ”Melkisedekin pappeutta”, kuten mormonit opettavat?

V: Ei. 1. Mooseksen kirjan 14. luvussa mainitaan vain yksi henkilö nimeltä Melkisedek. Heprealaiskirjeen 7:23–24 mukaan tämä Melkisedek oli Jeesuksen esikuva. Mikään Raamatussa ei viittaa siihen, että tarvitsisimme nykyään muita pappeja kuin Jeesuksen.

K: Mitä liitto tarkalleen ottaen on 1. Mooseksen kirjan 15. luvussa, ja millä tavalla Jumalan ja Abrahamin välinen liitto oli poikkeuksellinen?

V: Liitto on osapuolten välinen keskinäinen sopimus; osapuolet voivat olla tasavertaisia, kuten kauppasopimuksessa, tai se voi olla korkean kuninkaan ja alemman vasallin välinen. Sen lisäksi, että tämä liitto oli ihmisen ja Jumalan välinen, se oli poikkeuksellinen, koska se oli Jumalan yksipuolinen lupaus; Abrahamin ei tarvinnut tehdä mitään.

K: Tekikö Jumala liiton Abramin kanssa 1. Mooseksen kirjan 15. luvussa vai 17. luvussa Ismaelin syntymän jälkeen? (Eräs liberaali kristitty toi tämän esiin todisteena siitä, että 1. Mooseksen kirjan ovat kirjoittaneet useat eri kirjoittajat.)

V: Sekä alkuperäinen liitto 1. Mooseksen kirjan 15. luvussa että myöhempi vahvistus 1. Mooseksen kirjan 17. luvussa ovat totta. Ehkä vuosikymmeniä myöhemmin, 1. Mooseksen kirjan 15. luvussa, Jumala solmi virallisen liiton Abramin kanssa, johon kuului uhraus, ja lupasi hänelle lapsen. 1. Mooseksen kirjan 17:2:ssa, Ismaelin syntymän jälkeen, Jumala vahvisti liitonsa Abramin kanssa, ja sen merkkinä oli ympärileikkausrituaali. Liiton vahvistaminen oli tässä yhteydessä välttämätöntä, koska Jumalan piti oikaista Abramin ajattelutapaa. Abram ajatteli virheellisesti, että liiton lupaukset toteutuisivat Ismaelin kautta.

Toinen esimerkki liiton vahvistamisesta on se, että sen jälkeen kun Jumala oli sallinut israelilaisten kärsiä tappion Ai:ssa, he vahvistivat Ebal-vuorella tekemänsä liiton Joosuan kirjassa 8:30–35.

Joskus myös kristityn, joka on jo solminut liiton Jumalan kanssa, tulisi varata aikaa liitonsa vahvistamiselle.

On mielenkiintoista verrata, että Jumala teki liiton Abrahamin kanssa ja vahvisti sen juuri ennen Iisakin syntymää. Myöhemmin Jumala lupasi lähettää Messiaan ja vahvisti sen Johannes Kastajan kanssa juuri ennen Jeesuksen julkisen toiminnan alkua.

K: Mikä on epätavallista Eliezerin nimessä 1. Mooseksen kirjan 15:2:ssa?

V: Ehkä ei mitään, mutta teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 2, s. 131–132 todetaan, että ”ei voi olla sattumaa”, että Eliezerin nimen kirjainten arvo hepreaksi on 318, eli sama luku kuin Aabrahamin sotureiden lukumäärä 1. Mooseksen kirjan 14:14:ssä.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 15:2:ssa tavallista nimetä perillinen, joka ei kuulunut omaan sukulaisketjuun?

V: Emme tiedä, kuinka yleistä se oli, mutta Nuzin savitaulujen mukaan Urissa aviopari saattoi adoptoida pojan, joka auttaisi heitä vanhuudessa, ja vastineeksi pojasta tulisi perillinen.

K: Oliko Abraham 1. Mooseksen kirjan 15:10 kohdassa väärässä, kun hän ei leikannut lintuja kahtia, kuten väärä kristillinen opettaja pastori Moon opettaa teoksessaan ”Jumalallinen periaate” (5. painos, 1977, s. 269, 507)?

V: Ei. Papit eivät saaneet koskaan leikata lintuja kahtia (3. Mooseksen kirja 1:17 ja 5:9).

K: Olivatko israelilaiset 1. Mooseksen kirjan 15:13 mukaan Egyptissä 430 vuotta vai sorrettuina 400 vuotta?

V: Molemmat ovat totta. Katso keskustelu Apostolien tekojen 7:6 kohdasta siitä, kuinka israelilaiset asuivat Egyptissä 30 vuotta ennen kuin heidät orjuutettiin 400 vuodeksi.

K: Miten 1. Mooseksen kirjan 15:16 mukaan israelilaiset saattoivat olla orjuudessa vain neljän sukupolven ajan, kun he olivat 1. Mooseksen kirjan 15:13 mukaan orjuudessa 400 vuotta?

V: 1. Mooseksen kirjan 15:13,16:ssa Abrahamille, joka todennäköisesti ymmärsi sukupolven tarkoittavan 100 vuotta, kerrottiin: 400 vuotta, 4 sukupolvea. Esimerkiksi Mooses eli 120-vuotiaaksi.

K: Tapahtuiko 1. Mooseksen kirjan 15:16 mukaan pako Egyptistä neljännessä sukupolvessa vai kuudennessa, kuten 1. Aikakirjan 2:1–9 ja Matteuksen evankeliumin 1:3–4 antavat ymmärtää?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Kaikki riippuu siitä, kuinka pitkänä sukupolvena asiaa tarkastellaan. Abraham ja Saara saivat Iisakin, kun he olivat 100- ja 90-vuotiaita. Jumala puhui tässä kohdassa Abrahamille.

2. Hypoteettisesti ottaen virhettä ei olisi, vaikka Raamattu olisi maininnut minkä tahansa lukumäärän, kunhan samassa kohdassa olisi määritelty sukupolvi asianmukaisesti. Itse asiassa 1. Mooseksen kirjan 15:16 kohdassa mainitut ”neljä sukupolvea” määritellään 1. Mooseksen kirjan 15:13 kohdassa tarkalleen ”400 vuoden” orjuudeksi.

K: Miksi Raamattu 1. Mooseksen kirjan 15:17 ja 19:23 kohdissa väittää, että aurinko ”laskee” ja ”nousee”?

V: Kerron sen auringonlaskun jälkeen. Vakavasti puhuen: aivan kuten me käytämme yleisiä kielikuvia ja slangia ilmaistaksemme itseämme, myös Raamattu käyttää heprealaisia ja kreikkalaisia kielikuvia.

K: Mikä on 1. Mooseksen kirjan 15:18:ssa mainittu Egyptin joki?

V: Kyseessä ei todennäköisesti ole Niili, vaan pieni joki nimeltä Wadi el-Arish, joka sijaitsee Siinain niemimaan itäosassa. Se voi olla joko Wadi el-Arish tai sitten Niilin itäinen haara.

K: Jos Jumala antoi 1. Mooseksen kirjan 15:18:n mukaan Abramin jälkeläisille kaiken maan Eufrat-joelle asti, miksi he eivät saaneet sitä maata?

V: Daavidin ja Salomon valtakunnat ulottuivat Eufrat-joelle asti. Lisäksi he saattavat saada maan tulevassa tuhatvuotisessa valtakunnassa.

K: 1. Mooseksen kirjan 16:1:ssä sanotaan, että Abrahamilla ja Saarilla ei ollut lapsia. Miten Abraham saattoi saada lisää lapsia Iisakin jälkeen? (Tämän kysymyksen esitti muslimi.)

V: 1. Mooseksen kirjan 16:1 osoittaa, että hedelmättömänä oli Sarai, ei Abraham. Abraham sai lisää lapsia (vaimonsa Keturan kanssa), mutta Sarai ei.

K: Tekikö Abraham 1. Mooseksen kirjan 16:1–4 mukaan aviorikoksen Hagar-naisen kanssa? (Tämän kysymyksen esitti muslimi.)

V: Ei, Ismael ei ollut aviorikoksen tulos; hän ei ollut avioton. Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

Sivuvaimot olivat laillisia: Moniavioisuus oli sallittua Vanhassa testamentissa, ja Saara antoi Hagarille Abrahamille sivuvaimoksi. Joten se, mitä Abraham teki, oli ”laillista” sekä sen mukaan, mitä Jumala oli hänelle ilmoittanut, että myöhemmin annetun Mooseksen lain sekä tuon ajan mesopotamialaisen lain mukaan.

Vastaavia esimerkkejä: Tämä ei myöskään ole niin epätavallista kuin se saattaa joillekin nykyajan lukijoille vaikuttaa. Vastaavia esimerkkejä siitä, että palvelijatar korvaa hedelmättömän vaimon, löytyy Hammurabin lakikokoelmasta, Nuzin, Alalakhin ja Marin laattakirjoituksista. Vaikka jokin asia on sekä yleisesti harjoitettu että ”laillinen”, se ei välttämättä tarkoita, että se miellyttää Jumalaa. 1. Mooseksen kirjan 16:4–5 osoittaa, että Saara katui pian tekoaan.

Hagar oli ylpeä asemastaan: Hagarilla ei ollut mitään vastalauseita siitä, että hänestä tulisi Abramin vaimo. Itse asiassa Hagar pilkkasi myöhemmin Saaria (1. Mooseksen kirja 16:4,5). Vanhan testamentin mukaan vaikka vangin naiminen oli sallittua, missään ei perusteltu avioliiton ulkopuolista seksiä muuna kuin pahuutena ja moraalittomuutena.

Sitä vastoin muslimit saavat pakottaa vangit harrastamaan seksiä heidän kanssaan, vaikka he eivät olisikaan naimisissa heidän kanssaan. Katso lisätietoja: Bukhari, osa 3, kirja 46, luku 13, nro 717, 718, s. 431–432, s. 432; osa 9, kirja 93, luku 18, nro 506, s. 372; Sahih Muslim 2:3371–3374; Abu Dawud, osa 2, nro 2150, 2167.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Jumala on pyhä, Aabraham ei ollut aviorikoksentekijä, ja kristityillä on korkeammat pyhyysvaatimukset kuin mitä Muhammed asetti seuralaisilleen haditheissa.

K: Mitkä ovat 1. Mooseksen kirjan 16:1–4 perusteella tai historian valossa esimerkkejä siitä, miten uskovat ovat tehneet kompromisseja?

V: Kun Konstantinus nousi keisariksi, näytti siltä, että kristinuskon kulta-aika maan päällä olisi alkanut.

Aabraham kutsui Saaraa kahdesti sisarekseen (1. Mooseksen kirja 12:11–20; 20:1–2)

Akanin kaunis babylonialainen kaapu, 200 sekeliä hopeaa ja kultakolmio (Joosua 7:20–23)

Kristus Pietarille: ”Mene pois, Saatana, minun takani!” (Matteus 16:23)

Juudas 30 hopeakappaleesta. Ehkä pakottaakseen Jeesuksen toimimaan samoin. (Matteus 26:14–16)

Ananias ja Safira myivät pellon ja väittivät antavansa kaikki rahat. (Apostolien teot 5:1–11)

Demas, koska hän rakasti tätä maailmaa (2. Timoteuksen kirje 4:10)

Martin Luther ja juutalaiset

Orjuuden ”normaalisuus” Amerikassa. Kolmasosa etelän asukkaista oli orjia. Orjuuden vapautusjulistus vapautti noin 3 miljoonaa orjaa.

Osa Saksan ja Manner-Kiinan kirkosta teki kompromisseja pelon vuoksi

C5-lähetyssaarnaajat: Kolminaisuus

1. Mooseksen kirjan 25:1:ssä Abraham meni naimisiin Keturan kanssa. Hänen lapsensa, midianilaiset, olivat myöhemmin piikki israelilaisten kyljessä. Kun Abraham kuoli, Iisak ja Ismael hautasivat hänet, mutta muut pojat eivät edes saapuneet paikalle.

Kansallisella tasolla

Yleisesti ottaen ihmiset näyttävät olevan parempia noudattamaan käskyjä kuin kysymään, pitäisikö niitä noudattaa.

Alkuperäiskansat: Sopimusten rikkominen siouxien kanssa, kun Black Hillsistä löydettiin kultaa vuonna 1874, nez percet ja muut.

Nez Percet rikkoivat vuonna 1855 solmittua Walla Walla -sopimusta, joka myönsi heimolle 7,5 miljoonaa eekkeriä esi-isien maita sekä oikeuden metsästää ja kalastaa hallitukselle luovutetuilla alueilla. Myöhemmin kuitenkin löydettiin kultaa, ja valkoiset uudisasukkaat perustivat laittomasti Lewistonin kaupungin Nez Percen maille. Nez Percen sota kesäkuusta lokakuuhun 1877

Ei tehty mitään 1,5 miljoonan ihmisen surmaamisen suhteen armenialaisten kansanmurhassa, joka alkoi 5. kesäkuuta 1915. Vuonna 1939 Hitler käytti tätä tekosyynä aloittaakseen juutalaisten tuhoamisen.

Abortti: Kuinka monta aborttia on tehty Yhdysvalloissa vuodesta 1970 lähtien? Oikea vastaus on, että emme tiedä, koska jotkut osavaltiot eivät ilmoittaneet lukuja. Mutta vuosina 1970–2012 niitä tehtiin yli 44 miljoonaa. Se on noin 1/5–1/4 kaikista raskauksista. Kanadassa vuosina 2007–2014 niitä tehtiin 720 000. Euroopassa niiden määrä on noin 1/3 raskauksista. Aasiassakin luku on korkea.

K: Mitä opetuksia voimme oppia 1. Mooseksen kirjan 16:1–4:stä siitä, miksi muut kristityt ovat tehneet kompromisseja?

V: Kompromissit johtuvat usein jostakin motivoivasta tekijästä. Se voi olla turvallisuus, rahahimo tai muut pahat motiivit. Voimme tehdä kompromisseja ja suututtaa Jumalaa myös hyvistä motiiveista, kuten halusta saada lisää ihmisiä uskomaan sanomaamme.

K: Millainen on syntinen kompromissi kristityn elämässä 1. Mooseksen kirjan 16:1–4 valossa?

V: Kompromissit voivat olla sekä kohtalokkaita että hienovaraisia. Vaikka kiehuvaan veteen pudotettu sammakko on tarpeeksi järkevä hyppäämään heti pois, lämmin veteen pudotettu sammakko, jota kuumennetaan vähitellen kiehuvaksi, pysyy siellä, kunnes se keitetään kuoliaaksi.

Kiusaukset tehdä kompromisseja ovat kuin likaa tai hiekkaa, joka pääsee elämääsi, ja niitä ei voi välttää. Mutta mitä teet tuolle hiekalle? Annatko sen saastuttaa vai annatko sen muuttua helmeksi ja osaksi ikuista aarretta? Kun sinulla on kiusaus tehdä kompromisseja, iloitse! Voittosi siitä on tilaisuus miellyttää Herraa ja saada palkintoja taivaassa.

K: 1. Mooseksen kirjan 16:1–4:ssä kompromissi sinänsä ei ole paha sana; joskus kompromissi on hyväksyttävää. Mikä on ero hyvän ja huonon kompromissin välillä?

V: Kaikki helpommat tavat eivät ole huonoja. Kompromissi tarkoittaa usein suostumista asioihin tai sellaisten asioiden tekemistä tavalla, jota et tavallisesti haluaisi tehdä, saadaksesi jonkun toisen yhteistyön. Ei-moraalisissa asioissa, ihmissuhteissa ja usein työelämässä kompromissi on hyvä ja tarpeellinen asia. Kirkossa kompromissi voi olla hyvä asioissa, jotka eivät ole sen enempää raamatullisia kuin raamatunvastaisiakaan, kuten esimerkiksi minkälaista musiikkia käytetään. Kuitenkin kun kompromissi tarkoittaa nimenomaisesti sellaisten asioiden tekemistä, jotka ovat Jumalalle epämieluisia, tai uskomme kieltämistä, on parempi menettää neuvottelu, kauppa, ihmissuhde tai työpaikka kuin tehdä kompromissi. Mutta kompromissi voi tarkoittaa myös epäsuorasti sellaisten asioiden tekemistä, jotka ovat Jumalalle epämieluisia. Entä jos tarjoat vapaaehtoisesti aikaasi, rahaasi tai taitojasi auttaaksesi hyväntekeväisyysjärjestöä, joka rahoittaa Planned Parenthoodia? Planned Parenthood on suuri abortin tarjoaja.

K: Mitkä ovat 1. Mooseksen kirjan 16:1–4 valossa nykypäivän elämässämme vaikuttavat voimat, jotka kehottavat meitä tekemään huonoja kompromisseja?

V: Vaikutteita on monia.

Media: Internet, televisio, elokuvat, sanomalehdet jne. Kuinka moni teistä tiesi, että Facebook on harjoittanut jonkin verran konservatiivisen tiedon sensurointia? Jos käytätte AOL:ää, kuinka moni teistä tietää, että AOL yrittää korostaa kaikkea, mikä on negatiivista kristinuskoa tai kristittyjä pastoreita kohtaan?

Lait: Kongressi ei saa säätää lakeja, jotka koskevat uskonnon vakiinnuttamista.

Tuomioistuimet: Pitäisikö olutvalmistajan saada irtisanoa kuljettaja, jos muslimikuljettajan uskonnolliset vakaumukset estävät häntä jakamasta alkoholia? Pitäisikö tuomioistuimen vuonna 2015 tuomita Oregonissa leipomoa omistava kristitty pariskunta ja pakottaa heidät maksamaan yli 136 000 dollaria, koska he kieltäytyivät valmistamasta kakkua homohäihin?

Työ: Joissakin työpaikoissa on painostusta valehdella ja olla epärehellinen. Eräs tuntemani kristitty johtaja vietiin pomonsa toimesta strippiklubille. Joskus järjestetään lähes pakollisia juhlia, joissa juodaan paljon alkoholia, ja henkilö saattaa tuntea painostusta juoda tai ottaa shotin.

Toisinaan ystävät: Tapasin Dublinissa, Irlannissa, kristityn, joka oli ollut alkoholisti suurimman osan elämästään. Kun hänestä tuli kristitty, hän tiesi, ettei hänen pitäisi juoda itsensä humalaan, mutta hänen oli vaikea luopua vanhoista tavoistaan, koska ystävät pyysivät häntä aina lähtemään pubiin heidän kanssaan. Hän ratkaisi ongelman lopulta pitämällä rahansa mukanaan. Kun ystävät kysyivät häneltä, hän sanoi voivansa tulla mukaan, mutta heidän olisi maksettava, koska hänellä ei ollut rahaa mukanaan. Yhden tai kahden kerran jälkeen he lakkasivat pyytämästä.

Joskus perhe: Pohjois-Afrikassa eräs muslimi-teini-ikäinen poika kääntyi kristityksi, joten hänen äitinsä laittoi rotanmyrkkyä hänen ruokaan. Joskus puoliso hakee avioeroa, koska toinen on kääntynyt kristityksi tai lopettanut käymisen uskonnollisessa yhteisössään. Utahissa Sandra Tanner kertoi, että eräät mormonimiehet, joiden kanssa hän oli keskustellut, sanoivat tietävänsä, ettei mormonismi ole totta, mutta he eivät voineet julkisesti erota mormonismista, koska heidän vaimonsa hakisivat avioeroa ja veisivät lapset mukanaan. Tunnen henkilökohtaisesti yhden uskonnottoman pariskunnan, joka meni naimisiin monta vuotta sitten, ja kun aviomies tuli kristityksi, vaimo kieltäytyi intiimistä suhteesta hänen kanssaan kokonaisen vuoden ajan, ellei hän luopuisi kristinuskosta. Lopulta asia ratkesi, kun vaimokin tuli kristityksi. Joskus se on hienovaraisempaa, kuten se, että sunnuntaiaamuisin suunnitellaan aina retkiä järvelle tai muita aktiviteetteja.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 16:1–8 mukainen Abrahamin sukupuoliyhteys Hagar-orjan kanssa pakotettua raiskausta, kuten joidenkin muslimien uskonnon sallimalla tavalla? (Katso Bukharin hadithit, osa 3, kirja 46, luku 13, nro 717, 718, s. 431–432)

V: 1. Mooseksen kirjan 16:3 mukaan Hagarista tuli Abramin vaimo, eikä hän ilmeisesti vastustanut sitä. Itse asiassa Hagar oli ylpeä raskaudestaan ja pilkkasi Saaria (1. Mooseksen kirja 16:4,5). Vanhan testamentin mukaan vangin naimisiin ottaminen oli sallittua, mutta missään ei perusteltu avioliiton ulkopuolista seksiä muuna kuin pahuutena ja moraalittomuutena.

K: Viittaako 1. Mooseksen kirjan 16:3; 17:20; 21:13 kohdissa mainittu se, että Hagar oli Ismaelin äiti, Muhammediin?

V: Raamatussa mainitaan Abrahamin sivuvaimo Hagar ja hänen poikansa Ismael. On kuitenkin jonkin verran epävarmuutta siitä, onko ’Adnan (Muhammedin esi-isä) Ismaelin jälkeläinen. Tunnettu varhainen muslimihistorioitsija al-Tabari toteaa teoksensa 6. osan sivulla 37: ”Sukututkijat ovat yksimielisiä profeettamme Muhammedin sukulaisuudesta Ma’add b. ‘Adnaniin asti, … he ovat eri mieltä siitä, mitä sen jälkeen tapahtui.” Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin harhautus, sillä se, että Ismael mainitaan Raamatussa, ei osoita, että Muhammed olisi peräisin Jumalalta.

K: Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa Jumalan nimi El Shaddai 1. Moos. 17:1; 28:3; 35:11; 43:14; 48:3 ja 2. Moos. 6:3?

V: El-Shaddai on Jumalan nimi, joka kirjaimellisesti tarkoittaa El ”Jumala” Shaddai ”Kaikkivaltias” Ungerin Raamatun sanakirjan (s. 1000–1001), The New NIV Dictionary of the Bible -teoksen (s. 309–310) ja Wycliffe Bible Dictionary -teoksen (s. 695) mukaan. Tämä nimi oli yksi tärkeimmistä Jumalan nimistä, jotka Aabraham, Iisak ja Jaakob tunsivat. Vaikka heille olisi opetettu Jumalan ”henkilökohtainen” nimi Jahve, Jumala itse ei paljastanut heille itseään Jahveksi, kuten Hän teki Moosekselle 2. Mooseksen kirjan 6:2,3 mukaan.

Jumalan nimet koskevat Jeesusta Pyhän Kolminaisuuden jäsenenä, mutta mikään ei viittaa siihen, että nimi El Shaddai koskisi Jeesusta enemmän kuin Isää tai Pyhää Henkeä.

Heprealainen sana el käytettiin hyvin samankaltaisesti kuin me käytämme nykyään englanninkielistä sanaa ”God/god”. Viittaamme ainoaan ja ainoalaatuiseen Kaikkivaltiaaseen Luojaan nimellä Jumala, viittaamme epäjumalaan nimellä ”jumala” jne. Sana Shaddai (Kaikkivaltias) ilman el-etuliitettä esiintyy 1. Mooseksen kirjan 49:25; 4. Mooseksen kirjan 24:4,16; Ruutin kirjan 1:20,21; 31 kertaa Jobin kirjassa 5:17–40:2; sekä Psalmeissa 68:14 ja 91:1.

Jotkut liberaalit kriitikot väittävät, että El-Shaddai on johdettu pakanallisesta termistä, joka tarkoittaa ”vuorijumalaa”, mutta ei ole mitään näyttöä siitä, että Raamattu tarkoittaisi tätä.

El Shaddai mainitaan 1. Mooseksen kirjassa Aabrahamille 17:1; Jaakobille 28:3; 35:11; 43:14; 48:3; sekä Moosekselle 2. Mooseksen kirjassa 6:3.

Vastaavia Jumalan nimiä ovat El Elyon, ”Korkein Jumala”, jota Melkisedek käytti (1. Mooseksen kirja 14:18; 4. Mooseksen kirja 24:16; 5. Mooseksen kirja 32:8; 2. Samuelin kirja 22:14; Psalmi 9:2; Jesaja 14:14; Valitusvirret 3:35,38), El Hai ”Elävä Jumala” (Joosuan kirja 3:10) tai yksinkertaisesti El ”Jumala” monissa kohdissa.

K: Mitä tarkoittaa 1. Mooseksen kirjan 17:3 kohdassa, että Jumala on Kaikkivaltias? Jumala ei ehkä päätä tehdä joitakin asioita, mutta mitkä ovat neljä asiaa, joita Jumala ei voi tehdä?

V: Jumala olisi voinut luoda meistä kaikista pelkkä robotteja, jos Hän olisi halunnut. Jumala halusi kuitenkin luoda olentoja, joilla olisi vapaa tahto valita, rakastavatko he Häntä vai eivät. Tämä tarkoittaa, että Joosuan kaltaiset ihmiset saattoivat päättää ”palvella Herraa” (Joosua 24:15). Fariseusten kaltaiset ihmiset saattoivat hylätä Jumalan heille asettaman tarkoituksen, sillä he ”hylkäsivät Jumalan heille asettaman tarkoituksen” (Luuk. 7:30). Jotkut saattoivat ”kiinnittyä turhiin epäjumaliin” ja ”hylätä Hänen rakastavan omistautumisensa” (Joona 2:8).

Tässä on neljä asiaa, joita Kaikkivaltias Jumala ei voi tehdä.

Valehdella (Hepr. 6:18)

Joutua pahan kiusaukseen (Jaakobin kirje 1:13)

Kieltää itseään (2. Timoteuksen kirje 2:13)

Vannoa kenenkään nimeen, joka on suurempi kuin Hän itse (Hepr. 6:13)

K: Mikä on 1. Mooseksen kirjan 17:5:ssä mainitun Abramin nimen muuttamisen Abrahamiksi merkitys?

V: Nimen Abram alkuperä on epäselvä. Se on länsi-seemiläinen nimi, ja se tarkoittaa todennäköisesti ”isä on ylistetty” tai ”ylistetty isä”. Nimi ”Abraham” tarkoittaa ”monien isä” tai ”monien joukon isä”.

Tätä voitaisiin pitää ”toteutuneena vitsinä”. Vaikka Abram tarkoittaa ”isää” – mikä on ironinen nimi lapsettomalle miehelle – nimi Abraham vie voiton, sillä se tarkoittaa ”monien isää”. Kuten teoksessa 735 Baffling Bible Questions Answered (s. 39) todetaan: ”Voimme melkein kuulla naurahdukset, kun lapseton Abram ilmoitti lukuisille paimenilleen ja heidän perheilleen, että tästä lähtien häntä tulisi kutsua Abrahamiksi.” Lasten saaminen oli erityisen tärkeää muinaisessa yhteiskunnassa, mutta voi kuvitella, kuinka lapsettoman Abrahamin usko Jumalaan teki hänestä helpon pilkan kohteen. Jumala kuitenkin täytti lupauksensa, ja taivaassa oleva Abraham saattoi hymyillä vitsille, jonka Jumala teki täyttääkseen Abrahamin sydämellisen toiveen.

K: Kuinka vakavasti luulet Jumalan suhtautuvan siihen, millä nimellä meitä kutsutaan ja millä nimillä me kutsumme muita, kuten 1. Mooseksen kirjan 17:5:ssä sanotaan?

V: Uskallan väittää, että Jumala suhtautuu nimiin, joita annamme itsellemme tai muille, vakavammin kuin useimmat ihmiset.

1. Mooseksen kirja 35:10 – Jaakob sai uuden nimen: Israel.

Jesajan kirjassa 62:2 Jumala lupaa uuden nimen kansalleen.

Luuk. 1:13, 60–63. Jumala halusi todella, että Johannes Kastaja nimettiin Johannesiksi.

Luukas 1:31 – Enkeli käski Mariaa antamaan lapselleen nimeksi Jeesus. Jeesuksen/Joosuan nimi oli mielessä Sakarjan kirjassa 3:8–9.

Matteus 5:22, jossa ihmisiä kutsutaan tyhjäpäisiksi, hölmöiksi tai hupsuiksi

Matteus 12:35–37: Meitä tuomitaan jokaisesta turhasta sanasta, jonka lausumme

Ilmestyskirja 3:12: Filadelfian seurakunnan jäsenille annetaan uusi nimi.

K: 1. Mooseksen kirjan 17:5:ssä on kristillinen laulu, jonka sanoituksessa lauletaan: ”Kerro minulle vielä kerran, kuka minä olen Sinussa”. Miksi tarvitsemme muistutuksia siitä, keitä olemme?

V: Ei siksi, että menettäisimme kokonaan käsityksen siitä, keitä olemme. Pikemminkin se, että ensisijainen identiteettimme Jumalan lapsena voi jäädä toissijaisten rooliemme varjoon. Voimme olla puoliso, vanhempi, lapsi, ystävä, työtoveri, ostaja, fani ja tuhat muuta asiaa. Nämä eivät välttämättä ole pahoja asioita. Mutta uskovina olemme ennen kaikkea Jumalan lapsia. On tärkeää, ettemme unohda sitä, tunnistamme asiat, jotka saattavat saada meidät unohtamaan sen, ja lievennämme niiden vaikutuksia.

K: Miksi Jumala käski 1. Mooseksen kirjan 17:12:ssa ympärileikkauksen tehtäväksi juuri kahdeksantena päivänä?

V: Raamattu ei kerro sitä. Vastasyntyneiden veren hyytymiskyky ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin aikuisten. Kun he ovat syöneet ja saaneet K-vitamiinia, heidän veressään on enemmän protrombiinia, jota käytetään veren hyytymisessä. Vauvoilla, joille ei anneta K-vitamiinipistosta, protrombiinipitoisuus saavuttaa huippunsa kahdeksantena päivänä. Siksi tämä oli ihanteellinen päivä ympärileikkauksen suorittamiselle.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa (s. 354) kerrotaan, että egyptiläiset harjoittivat miesten ympärileikkausta; yhdessä kuvassa se tehdään 13-vuotiaalle pojalle. Siinä todetaan, että ilmeisesti useimmat seemiläiset kansat harjoittivat ympärileikkausta. Myöhemmin myös etiopialaiset harjoittivat ympärileikkausta. Arabit, jotka jäljittävät sukulaisuutensa Ismaelista, harjoittivat ympärileikkausta myös ennen islamin tuloa. Filistealaiset, babylonialaiset, assyrialaiset ja myöhemmin edomilaiset eivät harjoittaneet ympärileikkausta.

K: Mitkä muut kansat harjoittivat ympärileikkausta 1. Mooseksen kirjan 17:12 mukaan?

V: Kreikkalainen historioitsija Herodotos kertoo teoksessaan Historia, kirja 2, luku 104, s. 69, että vain egyptiläiset, etiopialaiset ja kolkialaiset harjoittivat ympärileikkausta. Hän esittää, että kolkialaiset olivat muuttaneet Egyptistä. Hän mainitsi myös, että jotkut foinikialaiset ja syyrialaiset harjoittivat ympärileikkausta, väittäen oppineensa sen egyptiläisiltä.

Varhainen kirjailija Bardesan/Bardesanes (154–224–232 jKr.) kertoo, että Rooman Arabian provinssin asukkaat harjoittivat ympärileikkausta, mutta roomalaiset kielsivät sen, kun he valloittivat alueen. Tämä mainitaan teoksessa ”Eri maiden lakikirja”, s. 730. Jerusalemin kaaduttua vuonna 70 jKr. roomalainen keisari Hadrianus rakennutti paikalle Jupiterin temppelin vuonna 130 jKr. Hän myös kielsi juutalaisia harjoittamasta ympärileikkausta.

K: Nauroivatko Aabraham ja Saara epäuskoisesti 1. Mooseksen kirjan 17:17 ja 18:12 kohdissa, vai nauroiko Saara ilosta 1. Mooseksen kirjan 21:6 kohdassa?

V: Molemmat jakeet täydentävät toisiaan. Abraham ja Saara nauroivat epäuskoisesti ennen kuin Iisak sai alkunsa. Joskus, kun ihminen todella haluaa jotain ja joku tarjoaa sitä hänelle, ihmisluonto voi olla sellainen, että hän epäilee ja nauraa sen pois suojautuakseen pettymykseltä.

Saara kuitenkin nauroi jälleen ilosta, kun Iisak syntyi.

K: Miksi 1. Moos. 17:17 ja 1. Moos. 18:12–15:ssä Jumala nuhteli Saaraa nauramisesta eikä Abrahamia?

V: Yllättyneenä nauraminen, kun kuulee jostakin ensimmäistä kertaa, on eri asia kuin skeptisesti nauraminen myöhemmin, kun asia on jo kerrottu. Heprealainen sana naurulle, sahaq, tarkoittaa molempia.

K: Nimettiinkö Abramin lupauksen lapsi Iisakiksi jo 1. Mooseksen kirjan 17:19:ssä vai vasta 21:3:ssa?

V: Ennen Iisakin syntymää Jumala sanoi 1. Mooseksen kirjan 17:19:ssä, että häntä tulisi kutsua Iisakiksi. Tässä jakeessa ei täsmennetä, nimettivätkö he hänet niin vai eivät. Iisakin syntymän jälkeen 1. Mooseksen kirjan 21:3 kertoo, että he nimittivät hänet Iisakiksi. Se on vähän kuin enkelin Gabrielin käskettyä Marialle nimetä poikansa Jeesukseksi, ja pojan syntymän jälkeen he tottelivat enkelin sanoja.

K: Miksi Abraham 1. Mooseksen kirjan 17:27:ssä ympärileikkasi kaikki talossaan syntyneet miehet, olivatpa he orjia tai vapaita?

V: Abraham ei halunnut, että vain hänen omat jälkeläisensä kuuluisivat Jumalan liiton perheeseen maan päällä, vaan kaikki hänen talossaan olevat. Tämä merkitsisi, että myös heidän jälkeläisensä kuuluisivat Jumalan liiton kansaan.

Juutalainen Filon (15/20 eKr.–50 jKr.) antoi periaatteessa saman vastauksen teoksessaan Kysymyksiä ja vastauksia 1. Mooseksen kirjasta, III (62), s. 863.

K: Luuletko, että 1. Mooseksen kirjan 18:1–10:ssä Abraham oli vieraanvarainen, koska hän tunnisti Jumalan vierailevaksi luonaan, vai koska hän oli yleisesti ottaen vieraanvarainen?

V: Emme näe tarkkaa hetkeä, jolloin Abraham tajusi, etteivät nämä olleet tavallisia vieraita, paitsi että se tapahtui ennen jakeita 13 ja 14. Heprealaiskirjeen 13:2 saattaa viitata siihen, että aluksi Abraham ei tajunnut tätä. Yleisesti ottaen meidän tulee olla vieraanvaraisia, kuten 1. Pietarin kirjeen 4:9 sanoo.

K: Mitä riskejä vieraanvaraisuudesta olisi aiheutunut Abrahamille 1. Mooseksen kirjan 18:1–10 kohdassa?

V: Abraham oli erittäin varakas, joten olisi ehkä ollut turvallisempaa estää vieraita mahdollisesti vakoilemasta hänen leiriään, vartijoiden lukumäärää ja arvotavaroiden sijainteja. Alun perin olisi ehkä ollut turvallisempaa, jos joku Abrahamin alaisista olisi keskustellut heidän kanssaan, sen sijaan että olisi otettu riski väijytyksestä. Lopuksi olisi ehkä ollut turvallisempaa mennä heidän luokseen kuin ottaa heidät vastaan. Abraham ei kuitenkaan ilmeisesti ajatellut mitään näistä asioista. Abraham oli vieraanvarainen mies.

Roomalaiskirjeen 12:13, Heprealaiskirjeen 13:2, 1. Pietarin kirjeen 4:9 ja 1. Timoteuksen kirjeen 5:10 käskevät meitä kuitenkin olemaan vieraanvaraisia vieraita kohtaan. Turvallisinta saattaisi olla olla koskaan vieraanvarainen, mutta siinä tapauksessa meidän on valittava sen välillä, mikä näyttää turvallisimmalta, ja Jumalan käskyjen noudattamisen välillä.

K: Mitä olivat 1. Mooseksen kirjan 18. luvussa mainitut kristofaniat ja teofaniat Vanhan testamentin yhteydessä?

V: Kristofania on termi, jolla kuvataan Kristuksen ilmestymistä maan päälle ennen kuin Hän syntyi Mariasta. Teofania on Jumalan ilmestyminen, olipa kyseessä sitten Isä, Poika, Pyhä Henki tai Kolminaisuus. Koska kaikki eivät ole yhtä mieltä siitä, mikä on kristofania ja mikä teofania, ja koska toisinaan on epäselvää, onko enkeli Kristuksen ilmestys vai pelkkä enkeli, tässä on luettelo mahdollisista Vanhan testamentin teofanioista.

Eedenin puutarhassa ennen syntiinlankeemusta. (1. Mooseksen kirja 1:29–3:24)

Mahdollisesti Melkisedek (1. Mooseksen kirja 14:18–20)

Keskustelu Hagarille, joka näki enkelin (1. Mooseksen kirja 16:8–14)

Aabrahamin kolme vierailijaa (1. Mooseksen kirja 18:1–33)

Jumalan ilmestyminen Abramille (1. Mooseksen kirja 17:1–2)

Luultavasti ei Jaakobin tikkaat, sillä kyseessä oli vain uni (1. Mooseksen kirja 28:12–15)

Luultavasti ei Jaakobin taistelu enkelin kanssa (1. Mooseksen kirja 32:30)

Jumalan ilmestyminen Jaakobille Betelissä (1. Mooseksen kirja 35:9–15)

Mooses ja palava pensas (2. Mooseksen kirja 3:2–22)

Tiheä pilvi (2. Mooseksen kirja 19:9)

Siinain vuorella (2. Moos. 19:11–12; 24:9,10)

Mooses näki Jumalan selän (2. Moos. 33:19–20)

Joosua ja Herran sotajoukon päällikkö (Joosua 5:13–15)

Gideon näkee enkelin (Tuomarien kirja 6:11–24)

Enkeli ilmestyy Simsonin äidille (Tuomarien kirja 13:3–5)

Pilvi liitonarkin päällä (1. Kuninkaiden kirja 8:11–13)

Elia kallionhalkeamassa (1. Kuninkaiden kirja 19:9–18)

Poistuminen temppelistä (Hesekiel 10:3–18) ja Jesaja 6 eivät todennäköisesti kuulu tähän luetteloon, koska kyseessä olivat näkyjä.

Yksi keskeinen seikka on, että joissakin näistä tapauksista, kuten Joosuan ja sotapäällikön kohdalla, ihminen ei aluksi tajunnut, että kyseessä oli Jumala.

K: 1. Mooseksen kirjan luvuissa 18 ja 19 on kaksi erillistä osaa: 18:1–19 ja 18:20–19:33. Mitkä ovat ne kaksi asiaa, jotka sekä yhdistävät että erottavat nämä kaksi osaa toisistaan?

V: Kyseessä on kaksi vierailua; ensimmäisessä jumalinen aviopari halusi saada lapsen, mutta ei pystynyt siihen. Toisessa ihmiset halusivat syyllistyä homoseksuaaliseen raiskaukseen. Ensimmäisessä Abraham osoitti suurta vieraanvaraisuutta; toisessa kaupunkilaiset olivat murhanhimoisen vieraanvaraisuudettomia, ja Lot oli vieraanvarainen omituisella, epätoivoisella tavalla.

K: Koska Aabraham kumarsi 1. Moos. 18:2:ssa kuninkaiden edessä, tukee tämä katolisen ja ortodoksisen kirkon käytäntöä kumartaa kuvien edessä?

V: Ei, kuvien palvonta on raamatunvastaista, koska toisen käskyn mukaan emme saa tehdä itsellemme veistettyjä kuvia palvontaa varten. Kuitenkin riippumatta siitä, mitä kukin ajattelee kuvien palvonnasta, tätä jaetta ei voida käyttää perusteluna kuvien edessä kumartamiselle. Toisin kuin kuvien kohdalla,

1. Abraham kumarsi osoittaakseen kunnioitusta todelliselle henkilölle.

2. Abraham osoitti kunnioitusta pakanakuninkaalle; kyseessä ei ollut palvonta eikä minkäänlainen uskonnollinen kunnioitus.

3. Abraham ei rukoillut näille kuninkaille. Hän ei myöskään rukoillut Jumalaa näiden kuninkaiden välityksellä, kuten ortodoksit väittävät rukoilevansa kuvien välityksellä Jumalalle.

Eräs lukija väitti, että kuvien palvonta ei eroa kunnioituksesta ortodoksisessa kristinuskossa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä itäortodoksit rukoilevat kuvien kautta Jumalaa ja erilaisia pyhiä. He eivät kuitenkaan ottaisi vaimoaan, lastaan, vanhempiaan tai ketään muuta, jota kunnioittavat, asettaisi heitä eteensä ja rukoilisi heille.

K: 1. Mooseksen kirjan 18:2:n mukaan, milloin meidän tulisi kumartaa ja milloin kieltäytyä kumartamasta?

V: Meidän ei pitäisi kumartaa minkään uskonnollisen kuvan edessä; tämä koskee myös hindulaisia kuvia, patsaita tai Divali-juhlan pöytäkoristeita. Kumartaminen jonkun kunnioittamiseksi, kuten japanilaiset usein tekevät, on hyväksyttävää.

K: 1. Mooseksen kirjan 18:6:ssa sanotaan, että Jumalalla on karja tuhannella kukkulalla, ja jos Jumala olisi jotenkin nälkäinen, Hän ei tarvitsisi kertoa siitä kenellekään (Psalmi 50:10–12). Jos Jumala olisi halunnut syödä jotain, Hän ei todellakaan olisi tarvinnut Saaraa ja Aabrahamia testaamaan heidän ruoanlaitto- ja tarjoilutaitojaan. Miksi luulet, että Jumala ”alensi itsensä” pyytämään heitä palvelemaan Häntä?

V: Jumala halusi olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Se on vähän kuin isä ja hänen kahdeksanvuotias poikansa, jotka rakentavat yhdessä aitaa. Tarvitseeko isä poikaa? Eikö isä voisi tehdä sen nopeammin ilman, että poika olisi edes paikalla? Eikö aita näyttäisi paremmalta ilman pikkupojan ”panosta”? Nämä kysymykset menevät ohi asian ytimen; tärkeintä on, että isä ja poika rakentavat jotain yhdessä tiiminä. Isä ymmärtää sen. Joskus lapsi saattaa ymmärtää sen, joskus ei.

Tietysti ihmisten elämässä asiat eivät aina suju suunnitelmien mukaan. Kerran, kun yksi tyttäristäni oli neljännellä luokalla, hän kertoi minulle haluavansa tehdä kanssani taideprojektin. Pidin sitä loistavana ideana, joten teimme yhdessä paperipussista ”pöllön”, kuten hän halusi. Minusta lopputulos näytti ihan hyvältä, mutta kun se oli valmis, hän itki ja kysyi, miksi hän ei olisi voinut syntyä naapuritalon naiselle, joka oli kuvataideopettaja. Joskus saatamme pilata hetken myös Jumalan kanssa, itkemällä, koska jokin asia ei vastannut odotuksiamme tai ei ollut niin vaikuttava kuin olisimme halunneet.

K: Mikä 1. Mooseksen kirjan 18:16–33:ssa teki Sodomasta ja Gomorrasta paitsi pahoja, myös niin pahoja, että Jumala aikoi tuhota ne?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten kolme vastausta, jotka kaikki saattavat olla merkityksellisiä.

Vaikka näissä kaupungeissa ei ollut merkittävää todistusta Jumalasta, sellaista ei ollut monissakaan muissa kaupungeissa, joten se ei yksinään ollut syy.

a) Kanaanilaiset harjoittivat yleisesti vauvojen uhraamista ja uskonnollista prostituutiota. 1. Mooseksen kirjan 18:32 mukaan kaupungissa ei ollut edes kymmentä vanhurskasta.

b) Mutta Sodoman ja Gomorran asukkaat harjoittivat myös homoseksuaalisia käytäntöjä, ja heidän hillitön homoseksuaalisuutensa oli Jumalalle inhottavaa.

c) He halusivat raiskata homoseksuaalisesti enkelit, jotka ilmestyivät miesten muodossa. Jumala oli kuitenkin jo päättänyt tuhota kaupungin ennen enkelien saapumista. Heidän yleinen vieraanvihamielinen asenteensa vierailijoita kohtaan antoi heille kuitenkin röyhkeyttä yrittää raiskata heidät.

K: Miten Jumalaa voitiin 1. Mooseksen kirjan 18:16–33 mukaan suostutella luopumaan Sodoman ja Gomorran tuhoamisesta? (Raamatunkriitikko Bart Ehrman sanoo, että Marcion toi tämän esiin teoksessaan Lost Christianities, s. 196)

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Jumalaa ei saatu luopumaan Sodoman ja Gomorran tuhoamisesta; Hän tuhosi ne.

2. Jumala ei tarvinnut Abrahamin vetoomusta, sen enempää kuin Hän oppiisi mitään meidän rukouksistamme.

3. Pikemminkin Jumala on vuorovaikutuksessa kanssamme tavoilla, joita me ymmärrämme. Vaikka toisinaan Jumalan ilmoitettu tahto muuttuu, kun me muutumme, edes tässä tapauksessa 1. Mooseksen kirjan 18:16–33 ei anna mitään viitteitä siitä, että Jumala olisi muuttanut aikomustaan keskustelunsa Abrahamin kanssa seurauksena. Toisinaan Jumala on suvainnut kertoa meille, mitä Hän ajatteli ja miksi.

K: Opetetaanko 1. Mooseksen kirjan 18:10,14 ja 21:1,2:ssa, että Jumala sai Saaran raskaaksi, kuten teoksessa Born Again Skeptic sivulla 217 väitetään?

V: Ei. Ateisti ei ymmärtänyt, että Jumala ei palannut saadakseen Saaran raskaaksi, vaan Jumala palasi sen jälkeen, kun poika oli syntynyt. Jumala sanoi Saaran pojasta vain kolme asiaa.

1. Jumala tulisi käymään heidän luonaan uudelleen ensi vuonna, kuten 1. Mooseksen kirjan 18:10,14 sanoo.

2. Jumala täyttäisi lupauksensa, jonka mukaan Saaralla olisi poika, kuten 1. Mooseksen kirjan 21:1 sanoo.

3. Mikä tärkeintä, poika olisi Abrahamin jälkeläinen (1. Mooseksen kirja 17:15,17). Tarkemmin sanottuna poika oli peräisin Abrahamin omasta ruumiista, kuten 1. Mooseksen kirjan 15:4 sanoo.

K: Miksi Abraham 1. Mooseksen kirjan 18:27:ssä nimenomaan sanoo olevansa vain tomua ja tuhkaa?

V: Abraham, kokenut neuvottelija ja diplomaatti, tajuaa esittävänsä Jumalalle hyvin rohkean pyynnön. Abraham haluaa ensin tunnustaa, ettei hän ole mitään Jumalan edessä eikä hänellä ole mitään oikeutta velvoittaa Jumalaa tekemään mitään, ennen kuin hän pyytää Jumalaa muuttamaan sitä, mitä Jumala on ilmoittanut.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 19. luvussa mainittu Sodoman ja Gomorran synti todella vieraanvaraisuuden puutetta, kuten Hesekielin kirjassa 16:49 sanotaan?

V: Se on vain osa tarinaa. Jotkut homoseksuaalit lainaavat Hesekielin kirjan 16:49, mutta jättävät huomiotta Hesekielin kirjan 16:50, jossa sanotaan, että he ”tekivät kauhistuttavia tekoja”. 1. Mooseksen kirjan 19:5–7 korostaa homoseksuaalisuutta. Juudaksen kirjeen 7. jakeessa puhutaan myös niistä, jotka ”harjoittivat seksuaalista moraalittomuutta ja tavoittelivat vieraita ruumiita”. 1. Mooseksen kirjan 13:13 osoittaa, että Sodoman pahuus oli olemassa jo ennen Lotin saapumista.

K: Miksi Lotin kaltainen henkilö ylipäätään asui 1. Mooseksen kirjan 19. luvussa kuvatussa paikassa?

V: Mitä Lot ajatteli? Ehkä kaupungissa olemisella oli taloudellisia etuja. Ehkä Lotia kunnioitettiin yhtenä kaupungin johtavista kansalaisista. Ehkä hänen omaisuutensa oli mennyt kokonaan, kun kuninkaat olivat vanginneet Sodoman asukkaat.

Mitä Lot ei ajatellut? Ei ole viitteitä siitä, että Lot olisi koskaan kysynyt: ”Onko tämä minulle hengellisesti hyvä ympäristö?” Hän ei ilmeisesti myöskään koskaan kysynyt: ”Onko tämä hyvä ympäristö lapsilleni?”

K: Miten 1. Mooseksen kirjan 19:1–3:ssa 1. Mooseksen kirjan 18:2:n ”kolme miestä” muuttuivat 1. Mooseksen kirjan 19:1:n kahdeksi enkeliksi/mieheksi, ja miksi he näyttivät tarvitsevan suojaa?

V: Nämä olivat teofanioita eli Jumalan ilmestymisiä. Jumala pystyi helposti muuttamaan näkyvien henkilöiden lukumäärää. Kaksi muukalaista saattoi näyttää tarvitsevan suojaa. Vaikka Abraham, jolle Jumala oli aiemmin ilmestynyt, saattoi nopeasti tajuta, etteivät nämä kolme olleet tavallisia miehiä, Lot ei ehkä kyennyt näkemään, etteivät he olleet tavallisia miehiä. Emme tiedä. Mutta he saattoivat näyttää aivan tavallisilta miehiltä. Lot olisi voinut yksinkertaisesti sivuuttaa heidät, tietäen että kyseisen kaupungin aukio oli varsin vaarallinen. Kun he kertoivat hänelle, etteivät tarvitse hänen apuaan, Lot olisi voinut ajatella: ”No, yritin auttaa, mutta jos he haluavat olla vaarassa, en välitä siitä.” Mutta Lot ei tehnyt niin; hän vaati, että he saisivat hänen suojeluksensa vaarallisesta tilanteesta.

Kuka suojeli ketä? Ironista kyllä, aluksi näytti siltä, että he tulivat Lotin taloon vain siksi, että Lot vaati suojelevansa heitä. Taivaassa oleville enkeleille saattoi tuntua huvittavalta katsella, kuinka tämä kuolevainen mies päätti suojella näitä enkeleitä. Mutta kävi ilmi, että enkelit suojelivat Lotia ja hänen perhettään sinä yönä ja lopulta suojelivat myöhemmin kuolemalta koko Lotin perheen, lukuun ottamatta hänen vaimoaan.

K: Miksi Lot tarjosi neitsyitä tyttäriään väkijoukolle (1. Moos. 19:8)?

V: Raamattu ei kerro meille Lotin motiiveja tälle pahalle teolle, mutta voimme havaita kolme asiaa.

1. Lot oli epätoivoisessa tilanteessa, ja hän ehkä paniikkisi ja otti asiat omiin käsiinsä.

2. Hän tiesi, että Sodoman miehet eivät olleet kiinnostuneita hänen tyttäristään.

3. Lot oli asunut Sodomassa pitkään, ja hän luultavasti tiesi, etteivät nämä miehet olleet kiinnostuneita hänen tyttäristään. Lot yritti luultavasti viivyttää heitä.

Kaikkien edellä mainittujen tekijöiden yhdistelmä. Tyttäret olivat jo kihloissa, ja jos miehet olisivat käyttäneet heitä hyväkseen, sekä tytöt että Lot tiesivät, että tulevien aviomiesten klaanit kostaisivat miehille. Jos klaani ei saisi oikeutta tai kostaisi sille tehtyä ilmeistä vääryyttä, se saattaisi vaikuttaa heikolta, eivätkä muut klaanit kunnioittaisi sitä. Myöhemmin murha tai raiskaus saattoi siis käynnistää klaanisodan, ellei tekijöitä luovutettu rangaistusta varten tai ellei uhriklaani suostunut verirahaan, jonka rikoksentekijäklaani maksoi.

Raamattu ei tässä yhteydessä hyväksy Lotin toimintaa; se vain kertoo siitä. Jos Raamattu olisi pelkkää ”propagandaa”, voisi odottaa, että siinä kerrottaisiin kaikesta positiivisesta eikä mainittaisi lainkaan mitään negatiivista. Raamattu ei kuitenkaan ole propagandaa, vaan Jumalan totinen sana, ja se kertoo rehellisesti ihmisten elämästä, puutteineen ja kaikkea.

K: 1. Mooseksen kirjan 19:23–26:ssa enkelit suojelivat paitsi Lotia myös hänen koko perhettään. Jos Lotin vaimo siis todellakin oli suojelun alla, miksi hän sitten kuoli ja muuttui suolapylvääksi?

V: Enkelit suojelivat heitä kaikkia, myös Lotin vaimoa. Mutta Lotin vaimo astui pois heidän suojeluksestaan. Tai tarkemmin sanottuna, hän pysyi paikallaan, kun hänen olisi pitänyt jatkaa matkaa. Joskus, kun Jumala käskee meitä menemään jonnekin tekemään jotain, voi tuntua paljon turvallisemmalta pysyä paikallaan. Mutta Jumala tietää parhaiten. Toinen esimerkki siitä, että paikallaan pysyminen osoittautui vaaralliseksi, koski itse Abrahamia. Abraham lähti Urista, joka oli luultavasti yksi koko Lähi-idän ja mahdollisesti koko maailman suurimmista kaupungeista, noin vuonna 2000 eKr. Vuoteen 1950 eKr. mennessä elamilaiset tuhosivat koko kaupungin kostoksi siitä, että Ur oli aiemmin tuhonnut elamilaisten pääkaupungin Susan. Jumalan käskyn uhmaaminen ja Urissa pysyminen olisi johtanut Abrahamin kuolemaan tai orjuuteen. Tietenkään Abraham ei olisi voinut tietää sitä tuolloin.

K: Miten tarkalleen ottaen Sodoma ja Gomorra tuhoutuivat 1. Mooseksen kirjan 19:24–26 mukaan?

V: Raamattu kertoo yksinkertaisesti, että Herra satoi rikkiä ja tulta, ja että paikalle jäänyt Lotin vaimo muuttui suolapylvääksi. Vaikka tarkempia yksityiskohtia ei olekaan, tiedämme, että alueen pinnalla on runsaasti pikiä (öljyä) ja asfalttia. Kuvittele myrskyä, tuulta ja salamoita, jotka sytyttäisivät pikiin. Syntynyt tulipalo aiheuttaisi oman tuulensa, eikä koko alue olisi paikka, jossa haluaisi olla. Toisaalta kyseessä saattoi olla pääasiassa tulivuorenpurkaus, ikään kuin pienimuotoinen Mount St. Helensin purkaus Washingtonin osavaltiossa vuonna 1980.

K: Tiedämmekö 1. Mooseksen kirjan 19:26:n perusteella, onko Lotin vaimon lisäksi ollut muita, jotka ovat muuttuneet ”suolapylvääksi”?

V: Fyysisesti ihmisiä ja koiria on kuollut välittömästi ja heidän ruumiinsa ovat säilyneet, kun ne peittyivät tuhkalla Pompeijissa Vesuviuksen purkautuessa. Epäilemättä näin on tapahtunut myös muiden suurten tulivuorenpurkausten yhteydessä.

Kuvainnollisesti Lotin vaimo kovettui tunteettomaksi rakkaudestaan jälkeensä jättämään elämään. Myöhemminkin monet ovat kovettuneet rakkaudestaan maailmaa kohtaan. Ilmeisinä esimerkkeinä mainittakoon huumeidenkäyttäjä, joka etsii annostaan, ja alkoholisti, joka etsii juomaansa; he eivät ole todella tietoisia ympärillään olevista elämän yksinkertaisista iloista. Synti yleensä tai minkä tahansa asian haluaminen Jumalan edelle voi vähentää tietoisuuttasi niistä hyvistä asioista, jotka Jumala on meille antanut. Aleksandrian Klemens (kirjoitti 193–217/220 jKr.) oli yksi ensimmäisistä, joka näki tämän sovelluksen teoksessaan ”Kehotus pakanoille”, luku 10, s. 201.

K: Miksi Raamattu opettaa 1. Mooseksen kirjan 19:30–36:ssa, että Lot oli sukupuoliyhteydessä tyttäriensä kanssa? En vain voi uskoa, että tämä olisi ollut oikein.

V: Hyvä, Raamattu ei myöskään sano, että se olisi ollut oikein. Insesti ja haureus ovat pahaa, ja Raamattu kertoo rehellisesti, mitä Lot teki.

Lotin puolustukseksi Irenaeus teoksessaan *Häresioiden vastustaminen* (luku 31, 182–188 jKr.) huomauttaa, että Raamattu osoittaa, ettei Lot osallistunut tekoon himon vuoksi, vaan hänen puolustuskykynsä oli heikentynyt liiallisen juomisen vuoksi.

Origenes (225–254 jKr.) sanoi, että Lotin ja hänen tyttäriensä kaltaiset tarinat ovat pyhissä kirjoituksissa osoittamassa Raamatun kirjoittajien totuudenhalua, sillä he eivät peitelleet edes sitä, mikä oli heille häpeäksi. Origenes, teoksessa *Celsusta vastaan*, kirja 4, luku 45, s. 518

K: Miten filistealaiset saattoivat olla Israelissa 1. Mooseksen kirjan 20. luvussa ja 2. Mooseksen kirjan 23:31 mainittuna Abrahamin aikana, noin 2000 eKr.?

V: Vaikka vuonna 1200 eKr. tapahtui massiivinen muuttoliike, Ashdodin varhaisimmat asutuskerrokset olivat asuttuina jo 17. vuosisadalla eKr. (H.F. Vos, Archaeology in Bible Lands). Joku asui tuolla hedelmällisellä maalla jo tuolloin, eikä ole historiallista näyttöä siitä, etteivätkö he olisi olleet filistealaisia. Kun egyptiläiset voittivat filistealaiset vuonna 1190 eKr., filistealaiset saapuivat joukoittain Palestiinaan, ja on loogista, että he vetäytyivät sinne, missä heillä oli jo kaupunkeja.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 20:3,6:ssa Jumala sanoi, että Abimelek oli kuollut mies, vaikka Abimelek kuitenkin eli?

V: Jumala ei muutu (Malakia 3:6; Jaakobin kirje 1:17; Heprealaiskirje 13:8). Hesekielin kirjan 33:12–20 osoittaa kuitenkin, että Jumalan ihmisille ilmoittama tahto voi muuttua, kun ihmiset muuttuvat.

Katso lisätietoja 2. Mooseksen kirjan 33:5–6, 5. Mooseksen kirjan 20:17, Jeremian kirjan 15:6, Joona-kirjan luvuista 3–4, Joona-kirjan 3:10 sekä Joona-kirjan 4:1–2 kohdista.

K: Mitä Abimelek tarkoittaa 1. Mooseksen kirjan 20:3, 8–10, 26:1, Tuomarien kirjan 8:31 ja 9:1 kohdissa?

V: Ab tarkoittaa isää ja melech tarkoittaa kuningasta tai hallitsijaa. Se tarkoittaa joko kuninkaan isää tai että isä on kuningas. Sen lisäksi, että se on kahden Gerarin kuninkaan ja Gideonin pojan nimi, Cyril Aldred kirjaa teoksessaan Akhenaten King of Egypt (s. 186), että Abimilki oli Amarnan kirjeissä (1400–1370 eKr.) mainittu Tyyron hallitsija.

K: Miksi Abram meni naimisiin sisarpuolensa Sarain kanssa (1. Moos. 20:12)?

V: Insestiä ei tuolloin nimenomaisesti kielletty. Abram ei myöskään välttämättä ollut uskovainen mennessään naimisiin.

K: Oliko Abraham oikeassa, kun hän lähetti Hagar pois (1. Moos. 21:8–14)?

V: Normaalisti olisi ollut väärin, että Abraham olisi lähettänyt Hagar, lapsensa äidin, ja tämän teini-ikäisen pojan yksin matkaan ilman suojelua ja vain vähän vettä mukanaan, vaikka Hagar olikin pilkannut Saaraa 1. Mooseksen kirjan 21:9:ssä. Siksi Saaran pyyntö aiheutti Abrahamille suurta ahdistusta 1. Mooseksen kirjan 21:11:ssä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa Jumala kuitenkin käski Abrahamia toimimaan niin ja vakuutti, että kaikki menisi hyvin. Jumala itse antoi Hagarille ja Ismaelille vettä (1. Mooseksen kirja 21:17–19), ja Jumala oli Ismaelin kanssa tämän kasvaessa (1. Mooseksen kirja 21:20).

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Hagar oli itse asiassa seemiläinen nimi. Egyptin pohjoisosassa asui monia seemiläisiä.

K: 1. Moos. 21:14. Jos lukee Vanhan testamentin, on selvää, että 1. Mooseksen kirjassa esikoinen (eli Jumalan valittu, isänsä perillinen) on ISHMAEL, ja juutalaisten Vanhaan testamenttiin lisäämät valheet, joiden tarkoituksena oli riistää häneltä perintöoikeus (miksi? Koska he eivät voineet hyväksyä ketään heimonsa ulkopuolelta) tulevat selvästi esiin, kun he kirjoittivat, että ISHMAEL ja hänen äitinsä HAGAR karkotettiin ABRAHAMIN heimosta ikuisesti? Mutta kun luemme lisää 1. Mooseksen kirjaa, huomaamme, että todellinen tarina on se, että ”ISHMAEL kuoli kaikkien veljiensä (perheensä) läsnä ollessa” ja lisäksi ”ISAAC” kuoli kaikkien veljiensä läsnä ollessa”. Nämä Raamatun lauseet paljastavat selvästi jälleen yhden juutalaisten tekemän lisäyksen: heidän oli keksittävä tarina HAGARin ja ISHMAELin pysyvästä karkotuksesta, jotta he voisivat korvata ISHMAELin, joka oli alkuperäinen ”ABRAHAMin ainoa poika” silloin, kun ABRAHAM oli valmis uhraamaan mitä tahansa rakkaudesta Jumalaa kohtaan ja Jumalan tahdon noudattamiseksi. Se osoittaa myös, että lupaus ihmiskunnan pelastajasta annettiin ISHMAELIN (esikoispojan) kautta eikä ISAACIN (toisen pojan) kautta. (Tämän sanoi eräs muslimi.)

V: Ensinnäkin jotkut muslimit eivät ehkä ole tietoisia siitä, että Koraani ei tarkenna, oliko uhraukseksi tarjottu poika Ismael vai Iisak.

Väitteesi, että Ismael kuoli ”perheensä läsnä ollessa”, ei todista, ettei häntä karkotettu. Ainoa asia, mitä Raamattu sanoo tästä, on 1. Mooseksen kirjan 25:17b, jossa sanotaan: ”Sitten hän hengitti viimeisen kerran ja kuoli, ja hänet koottiin kansansa luo.” Tämä oli yleinen kiertoilmaus, jolla ilmaistiin hänen kuolemaansa. Tietenkin hänen lapsensa ja sukulaisensa saattoivat olla hänen lähellään. Tämä ei voi todistaa, että hänet haudattiin esi-isiensä viereen, sillä myös Abraham ”liittyi kansaansa” 1. Mooseksen kirjan 25:8:ssa, eikä se tarkoita, että hänet haudattiin takaisin Kaldealaisten Uuriin.

Toisin kuin kysymyksessäsi väität, missään ei sanota, että Abrahamin olisi pitänyt uhrata esikoispoikansa. Pikemminkin Abrahamin oli määrä uhrata ainoa poikansa, koska Ismael oli jo lähetetty pois ja Iisak oli ainoa lupauksen lapsi.

Minulla on kuitenkin kysymys sinulle: voisiko Koraani olla väärässä?

1. Sura 32:23 ”Me annoimme todellakin aiemmin kirjan Moosekselle. Älä siis epäile, etteikö se olisi sinulle saapunut: ja Me teimme siitä oppaan Israelin lapsille.” Oletko siis samaa mieltä siitä, että Toora, sellaisena kuin se alun perin annettiin, oli oikea ja peräisin todelliselta Jumalalta?

2. Sura 5:46: ”Ja heidän [profeettojen] jalanjäljissä Me lähetimme Jeesuksen, Marian pojan, vahvistamaan Tooraa, joka oli tullut ennen häntä; Me lähetimme hänelle evankeliumin; siinä oli opastusta ja valoa. Ja vahvistus Tooralle, joka oli tullut ennen häntä: opastusta ja varoitusta niille, jotka pelkäävät Allahia.” Oletko siis samaa mieltä siitä, että Toora Jeesuksen aikana, sellaisena kuin hän sen vahvisti, oli Allahin todellinen sana?

3. Kuolleenmeren kääröt sisältävät monia kopioita Vanhan testamentin käsikirjoituksista Kristuksen ajalta ja sitä edeltävältä ajalta. Kolme kohtaa, joissa mielestäsi Raamattu on virheellinen, ovat:

3.1. Iisak oli lupauksen, liiton, lapsi. 1. Mooseksen kirja 17:19,21

3.2. Ismael ja Hagar karkotettiin. 1. Mooseksen kirja 21:8–19

3.3. Aabrahamin uhrata Iisak vai Ismael 1. Mooseksen kirja 22:1–18

Kuolleenmeren kääröissä mainitaan, että Iisak on lupauksen lapsi. Filon oli juutalainen oppinut, joka asui Aleksandriassa, Egyptissä, ja kuoli vuonna 50 jKr. Hän kirjoitti kommentaarin 1. Mooseksen kirjaan, ja hänen kommentaarinsa osoittaa, että 1. Mooseksen kirja oli hänen aikanaan sama kuin se, joka meillä on tänään.

Rooman Klemens oli varhaiskristillinen piispa, todennäköisesti se Klemens, jonka Paavali mainitsee ja joka kirjoitti kirjeen korinttilaisille vuosina 96–98 jKr. Hän mainitsee, että poika, jonka Abraham tarjoutui uhraamaan, oli hänen vanhuutensa poika. [Hän ei tosin nimenomaisesti mainitse Iisakia].

4. Et voi syyttää kristittyjä siitä, että he tuomitsevat syytöksesi sekä Jeesuksen aikakauden evankeliumia että Muhammedin evankeliumia vastaan suuran 5:47 perusteella. Siinä sanotaan: ”Antakoon evankeliumin kansa tuomita sen mukaan, mitä Allah on siinä ilmoittanut...” Oletko siis samaa mieltä siitä, että kristittyjen tulisi tuomita evankeliumin perusteella, josta meillä on kopioita jo kauan ennen Muhammedin aikaa? Jos et, onko Koraani sitten väärässä?

Sura 5:48 sanoo: ”Sinulle (Kirjan kansalle) Me lähetimme pyhän kirjan totuudessa, vahvistaen sitä edeltäneen pyhän kirjan ja suojellen sitä turvallisesti: tuomitse siis heidän välillään sen mukaan, mitä Allah on ilmoittanut, äläkä seuraa heidän turhia halujaan, jotka poikkeavat sinulle tulleesta totuudesta...” Jos olet muslimi, joka on eri mieltä näistä sanoista, miten Allah sitten erottaa toisistaan sanansa, joita Hän sallii hurskaiden palvojien oppia vain vääristyneessä muodossa, ja sanansa, jotka ovat säilyneet vääristymättöminä?

Useimmat muslimit uskovat haditheihin, jotka ovat Muhammadin sanojen ja tekojen auktoriteettisia kokoelmia, ja pitävät niitä Koraanin jälkeen korkeimpina auktoriteetteina. Kuudesta tunnustetusta suuresta hadith-kokoelmasta Bukhari on arvovaltaisin. Ajattelin, että haluaisit lukea, mitä siinä sanotaan Hajarista [Hagarista] ja Ismaelista.

Bukhari, osa 4, kirja 55, luku 9, nro 583, s. 373: ”Abraham vei hänet [Hagar] ja hänen poikansa Ismaelin, kun tämä oli vielä imetysikäinen, paikkaan Kaaban luona puun alle, Zam-zamin kohdalle, moskeijan korkeimmalle kohdalle. Noina päivinä Mekassa ei ollut ketään, eikä siellä ollut vettäkään. Niinpä hän istutti heidät sinne ja asetti heidän viereensä nahkapussin, jossa oli muutamia taateleita, sekä pienen vesipussin, jossa oli vähän vettä, ja lähti kotimatkalle. Ismaelin äiti seurasi häntä sanoen: ’Oi Abraham! Minne olet menossa, kun jätät meidät tähän laaksoon, jossa ei ole ketään, jonka seurasta voisimme nauttia, eikä siellä ole mitään (nautittavaa)?’ Nainen toisti tämän hänelle monta kertaa, mutta hän ei katsonut taakseen. Sitten nainen kysyi häneltä: ”Onko Allah käskenyt sinua tekemään näin?” Hän vastasi: ”Kyllä”. ... (s. 374, sama hadith) ”Profeetta sanoi: ’Tämä on perinteen alkuperä, jonka mukaan ihmiset kävelevät näiden kahden paikan (eli Safan ja Marwan) välillä. Kun hän saapui Marwaan (viimeisen kerran), hän kuuli äänen ja käski itseään olemaan hiljaa ja kuunteli tarkkaavaisesti. ... Hän näki Zam-zamin paikalla enkelin, joka kaivoi maata kantapäällään (tai siivellään), kunnes vettä virtasi siitä paikasta.” Näkemyksesi ei siis ole yhdenmukainen sen enempää Bukharin kuin Raamatunkin kanssa.

Kuuluisa varhainen muslimi-historioitsija al-Tabari (839–923 jKr.) tutki, oliko se Ismael vai Iisak, joka oli vähällä joutua uhriksi, ja hän totesi, että se oli Iisak, ei Ismael (al-Tabari, osa 2, s. 68). Hän käsitteli kymmenen sivun verran niitä muslimilähteitä, joiden mukaan uhrattava oli Iisak, ja niitä, joiden mukaan se oli Ismael (al-Tabari, osa 2, s. 82–92), ja päätyi lopulta siihen johtopäätökseen, että kyseessä oli Iisak.

Mielestäni tämä kysymys siitä, kumpi Abrahamin pojista oli kumpi, on kuitenkin vähäpätöinen asia verrattuna siihen, että pystytään vastaamaan Sananlaskujen kirjan 30:4 ja sitä seuraavien jakeiden kysymykseen: ”Kuka on nostanut esiin maan kaikki ääripäät? Mikä on Hänen nimensä, ja mikä on Hänen Poikansa nimi? Sinä varmasti tiedät.” (Greenin kirjaimellinen käännös)

K: Miksi Jumala rohkaisi ihmisuhria Aabrahamin ja Iisakin tapauksessa 1. Mooseksen kirjan 22. luvussa?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Abraham oli jo osoittanut rakastavansa Jumalaa enemmän kuin omaa kansaansa ja kulttuuriaan, mutta Jumala koetteli Abrahamia nähdäkseen, rakastiko hän Jumalaa enemmän kuin omaa rakasta poikaansa.

2. Kymmenen käskyä (älä tapa jne.) annettiin vasta Moosekselle Siinain vuorella.

3. Jopa tässä ainoassa tapauksessa, jossa Jumala alun perin käski uhrauksen, Jumala esti sen toteuttamisen. Kukaan ei kuollut.

4. Jumala Isä ei pyytänyt Abrahamilta mitään sellaista, mitä Hän ei olisi itse tehnyt uhraamalla Jeesuksen meidän puolestamme.

Kuten Chip Ingram (kirjoitti 20.5.2007): ”Jossain vaiheessa Jumala pyytää sinulta Iisakiasi. Löydät Jumalan suurimman voiman, kun antaudut. … Antautuminen Jumalalle on se, mitä nykypäivän kirkosta puuttuu.”

K: Voisiko 1. Mooseksen kirjan 22:1–18:ssa mainittu poika, jonka Abraham melkein uhrasi, olla Ismael eikä Iisak, kuten muslimit väittävät? Miten muuten Iisak voisi olla Abramin ”ainoa poika”?

V: Se oli Iisak, joka oli vähällä tulla uhratuksi, eikä Ismael, ainakin viidestä syystä:

Edes Koraani ei sano, että kyseessä oli Ismael: 1. Mooseksen kirjan 22:2 mukaan kyseessä oli Iisak. Muslimien osalta, vaikka muslimien Koraani käsittelee tätä aiheesta suura 37:99–111, missään koko Koraanissa ei sanota, oliko kyseessä Ismael vai Iisak.

Ainoa poika, joka Abramilla oli tuolloin: Ismael oli 14-vuotias, kun Iisak syntyi, 1. Mooseksen kirjan 17:25 ja 18:10 perusteella. Hagar ja Ismael lähetettiin pois toiseen paikkaan sinä päivänä, kun Iisak vieroitettiin, 1. Mooseksen kirjan 21:8–10 mukaan. Abrahamia koeteltiin tämän jälkeen ”pitkän ajan” kuluttua 1. Mooseksen kirjan 21:34 mukaan, ja 1. Mooseksen kirjan 22:12 mukaan alttarilla oli ”poika”.

Ainoa poika Jumalan silmissä: Jumala julisti 1. Mooseksen kirjan 21:12:ssa, että Abrahamin jälkeläiset laskettaisiin Iisakin, ei Ismaelin, kautta. Abrahamilla ei ollut Ismaelia mukanaan, koska Ismael ja hänen äitinsä ”karkotettiin” lähettämällä heidät pois 1. Mooseksen kirjan 21:10–12:n mukaan.

Ainoa perillinen tässä maailmassa: Iisak oli ainoa perillinen, ja ”ainoa poika” tarkoittaa myös ”rakastettua poikaa”. Vaikka tuon ajan kulttuurissa hyväksyttiin sivuvaimojen ottaminen jälkeläisten saamiseksi, perintö ja esikoisoikeus kuuluivat varsinaisten vaimojen pojille, eivät sivuvaimojen pojille.

Ainoa lupauksen poika: 1. Mooseksen kirjan 21:12 sanoo: ”Iisakin kautta sinun jälkeläisesi lasketaan”. Abrahamilla oli myös muita poikia, mutta he syntyivät tämän jälkeen.

K: Miten Iisak oli 1. Mooseksen kirjan 22:2:ssa Abramin ”ainoa poika”?

V: Vaikka Ismael syntyi ensin, hänet oli tähän mennessä lähetetty pois, ja Iisak oli ainoa poika, joka Abramin luona vielä oli. Iisak oli ainoa perillinen, ja ”ainoa poika” voi tarkoittaa myös ”rakastettua poikaa”. 1. Mooseksen kirjan 21:12 sanoo: ”Iisakin kautta sinun jälkeläisesi lasketaan”. Aabrahamilla oli myös muita poikia, mutta he syntyivät tämän jälkeen. Vaikka tuon ajan kulttuurissa oli hyväksyttyä ottaa sivuvaimoja jälkeläisten saamiseksi, perintöoikeus ja esikoisoikeus kuuluivat varsinaisten vaimojen pojille, eivät sivuvaimojen pojille.

K: Johd. 22:2: Johtaako Pyhä Henki koskaan ihmisiä rikkomaan sitä, mikä on ilmoitettu Raamatussa?

V: Ei. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Tietenkään Jumala ei johdattanut Abrahamia tekemään mitään, mikä olisi ollut ristiriidassa ilmoitetun Raamatun kanssa, sillä Abrahamin aikana Raamattua ei ollut vielä kirjoitettu muistiin.

2. Siitä lähtien kun Raamattu on paljastettu, Jumala ei käske ketään tekemään mitään, mikä olisi ristiriidassa Hänen paljastettujen käskyjensä kanssa. Silloinkin kun Pyhä Henki ajoi Jeesuksen erämaahan, jossa Saatana kiusasi Jeesusta, Pyhä Henki ei kiusannut Jeesusta eikä käskenyt Häntä tekemään mitään väärää.

3. Jumala ei halua kenenkään tekevän mitään, mikä olisi Hänen tahtonsa vastaista. Silloinkin, kun Jumala käski Abrahamia viemään Iisakin uhraukseksi, Jumala ei sallinut Abrahamin viedä Iisakin tappamista loppuun asti.

Joten Jumala saattoi sanoa niin Abrahamille tuolloin, koska Mooseksen lakia ei ollut vielä kirjoitettu. Mutta niin silloin kuin nykyäänkin Jumala ei koskaan halua kenenkään joutuvan uhraamaan toista ihmistä.

K: Kun Jumala sanoi 1. Mooseksen kirjan 22:12:ssa: ”Nyt tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa”, eikö Jumala tiennyt, mitä Abram tekisi?

V: Tietenkin Jumala tiesi, mutta lause tarkoittaa, että juuri tuossa hetkessä Abraham osoitti, mitä hän tekisi.

Iisak oli Abrahamin elämässä tärkein luonnollinen asia. Mutta oliko Iisak tärkeämpi kuin Jumala? Abraham osoitti, että Jumala oli hänen elämässään ensisijainen. Jaakobin kirjeen 1. luvussa sanotaan, että uskomme koetteleminen tuottaa kärsivällisyyttä. Vaikka saattaisimmekin haluta sellaista uskoa, joka ei koskaan ota riskejä, se ei ole se usko, jota Jumala kasvatti Abrahamissa tai muissa. Abrahamilla ei ollut valinnanvaraa uskonsa koettelemuksen luonteen, olosuhteiden tai ajankohdan suhteen, eikä meilläkään yleensä ole.

K: Miten heettiläiset saattoivat olla Palestiinassa 1. Mooseksen kirjan 23. luvussa ja 2. Mooseksen kirjan 3:8:ssa?

V: Hittiläiset olivat laajalle levinnyt kansa, ja yksi heidän siirtokunnistaan oli asettunut Palestiinan vuorille. Indoeurooppalaiset hittiläiset ryöstivät Babylonin vuonna 1590 eKr. Toiset uskovat, että tämä viittaa hatti-kansaan, joka ei kuulunut indoeurooppalaiseen kielikuntaan ja joka valloitettiin ennen vuotta 2000 eKr. Hatti ja Hitti kirjoitetaan hepreaksi samalla tavalla.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 23:2:ssa mainitaan, että Kiriath-Arbaa kutsutaan myös Hebroniksi?

V: On kaksi mahdollista, toisiaan täydentävää syytä sille, miksi Hebron mainitaan tässä.

Muistakaa, että vaikka Abraham eli noin vuonna 2000 eKr., 1. Mooseksen kirja kirjoitettiin Mooseksen aikana, vuosina 1447–1407 eKr., joten israelilaiset ja/tai kanaanilaiset saattoivat kutsua kyseistä kaupunkia Hebroniksi Mooseksen aikana. Israelilaiset vakoojat tunsivat Kanaanin maantieteen ja käyttivät ehkä tätä nimeä kaupungista Mooseksen aikana.

Joka tapauksessa israelilaiset kutsuivat kaupunkia vain Hebroniksi, eivät Kiriath Arbaksi, pian Joosuan johtaman valloituksen jälkeen. Tämä yksinkertainen selittävä huomautus, jossa todetaan, että Kiriath Arba on nykyään Hebron, on saattanut tulla lisättyä pian sen jälkeen.

K: 1. Mooseksen kirjan 23:2:ssa neuvottelu on tyypillisesti antamista ja ottamista. Esimerkiksi myyjä sanoo 300 dollaria. Ostaja sanoo 100 dollaria. Myyjä sanoo 250 dollaria; ostaja sanoo 150 dollaria. Ehkä he sopivat 200 dollarista. Miten tämä on tavallisen neuvottelun vastakohta?

Miksi Abraham sanoi: ”Minä olen muukalainen ja vieras teidän keskuudessanne”?

1. Moos. 23:5–6 Hettiläiset: ”Sinä olet ruhtinas keskuudessamme. Hautaa kuolleesi mihin tahansa hautoihimme ilmaiseksi.”

1. Moos. 23:7–9 Abraham kumartuu ja pyytää: ”Välitä sanani Efronille, että hän myisi minulle luolan, joka on hänen maallaan.”

1. Moos. 23:10–11 Efron: Saat luolan ilmaiseksi.

1. Moos. 23:12–13 Abraham kumartuu: ”Haluan maksaa luolasta. Mikä on tontin markkina-arvo?”

1. Moos. 23:14–15 Efron: Se on 400 sekeliä.

1. Moos. 23:16 Abraham ei väitellyt eikä neuvotellut, vaan suostui yksinkertaisesti maksamaan 400 sekeliä.

Sekeli oli tuolloin painoyksikkö, ja siitä tuli vasta myöhemmin rahayksikkö.

Joosuan kirjassa 7:21 Aakan varasti 200 sekeliä hopeaa. Abrahamin aikana miesorja oli arvoltaan noin 20 sekeliä. Muutama vuosisata aiemmin orja oli arvoltaan 10–15 sekeliä. Noin 500 vuotta myöhemmin, Mooseksen aikana, orja oli arvoltaan 30 sekeliä. Joten pellon hinta vastasi noin kymmentä orjaa.

Vastaus on, että niin varakas kuin Abraham olikin, hän ei välittänyt tästä pienestä rahamäärästä. Hänelle oli tärkeämpää, että he näkisivät Abrahamin maksavan siitä markkina-arvon, ja olisivat siten taipuvaisempia jättämään haudan rauhaan. Joskus on edullisempaa, ettet painosta etuasi niin paljon kuin mahdollista, vaan annat osan toiselle osapuolelle hyvän tahdon luomiseksi, varsinkin kun et voi olla paikalla varmistamassa, että he pitävät kiinni sopimuksestaan.

K: 1. Moos. 23:2–3: Vaikka Abraham itki Saaran vuoksi, miten hän osoitti armeliaisuutta heettiläisille?

V: Abraham kunnioitti heitä puheessaan. Taloudellisesti hän ei ainoastaan yrittänyt saada alinta hintaa, vaan antoi heille aloitteen ja antoi heidän määrätä hinnan. Joskus jopa pienten lastemme kanssa on hyvä antaa heille aloite.

Luuk. 14:9–11:ssä Jeesus sanoi, että juhla-aterian yhteydessä tulee istua alimmalle paikalle. Kun järjestät juhla-aterian, kutsu köyhiä, raajarikkoja ja muita, jotka eivät voi vastata kutsuun.

K: 1. Mooseksen kirjan 23:3–20:ssa Abraham menestyi erinomaisesti liiketoiminnassa. Mutta tässä tapauksessa, jos hän halusi saada maan ilmaiseksi tai hyvin alhaisella hinnalla, hän ei vaikuttanut hyvältä neuvottelijalta – vai oliko hän sittenkin?

V: Yksi muistettava sananlasku on: ”pidä katseesi palkinnossa”. Joskus hyvä liikemies tietää, että alhaisin hinta ei ole ainoa tavoite. Kuka huolehtisi maasta ja haudasta, kun Abraham ja hänen perheensä olivat poissa? Olisi hyvä olla ajamatta liian kovaa kauppaa, joka jättäisi katkeruutta, vaan pikemminkin jättää hyvän tahdon. Hän halusi aina, että heettiläiset muistaisivat hänet hyvällä, jotta he eivät häpäisisi tai käyttäisi hautapaikkaa muihin tarkoituksiin hänen poissa ollessaan. 1. Mooseksen kirjan 25:9–10 mukaan Abraham haudattiin samaan luolaan Saaran viereen, kuten Jaakobkin 1. Mooseksen kirjan 50:12–13 mukaan. 1. Mooseksen kirjan 50:25 mukaan Joosef ei halunnut tulla haudatuksi Egyptiin.

K: Miksi heettiläiset pitivät 1. Mooseksen kirjan 23:5:n mukaan Abrahamia mahtavana ruhtinaana keskuudessaan?

V: Abraham oli erittäin varakas. Abraham oli ilmeisesti myös luonut läheiset suhteet heihin, ja he pitivät häntä paitsi ystävänä myös yhtenä omistaan.

K: Oliko heettiläisiä todella olemassa (1. Moos. 23:7)?

V: Nykyaikaiset arkeologit löysivät heettiläiset jo vuonna 1892. Jotkut tutkijat kuitenkin epäilivät heidän olemassaoloaan vielä kymmenen vuotta myöhemminkin (1902, E.A.W. Budge). Nykyään heettiläisistä on kirjoitettu kokonaisia kirjoja.

K: Miksi Aabrahamin piti punnita hopea 1. Mooseksen kirjan 23:15–16:ssa?

V: Sekeli oli painoyksikkö, ja vasta myöhemmin siitä tuli myös rahayksikkö. Abrahamin piti ”punnita” hopea, koska kolikoita ei käytetty ennen noin vuotta 800 eKr., kuten teoksessa Can Archaeology Prove the Old Testament? (s. 27) todetaan. Samoin Achan varasti kultaa ja hopeaa, joiden ”paino” oli 50 ja 200 sekeliä. Ensimmäiset tunnetut kolikot olivat peräisin Lydiasta noin 700 eKr. Kirjassa mainitaan myös, että latinalainen sana pecunia (josta englannin kielen sana pecuniary, eli rahallinen, on peräisin) juontuu latinalaisesta sanasta pecus, joka tarkoittaa karjaa.

K: Miten voimme 1. Mooseksen kirjan 23:15–16 valossa välttää olemasta ”penny-wise and pound-foolish” (säästää pienissä asioissa, mutta tuhlata suurissa) neuvotteluissamme?

V: Englannin valuutassa ”pence” tai ”penny” vastaa amerikkalaista penniä. Yksi punta on hieman enemmän kuin yksi Yhdysvaltain dollari, paitsi että vielä äskettäin se oli lähes 2 dollaria.

Yksi esimerkki siitä, miten tätä ei tehty, oli yrityksessä, jossa työskentelin useita vuosia sitten. Siellä päätettiin ottaa käyttöön ”defensive benefits” eli ”puolustavat etuudet”. Tämä termi tarkoitti sitä, että jos olit naimisissa ja puolisosi syntymäpäivä oli kuukaudeltaan ja päivämäärältään aikaisemmin kuin sinun, yritys ei enää maksanut etuuksia puolisollesi ja lapsillesi, vaan vain sinulle. Henkilöstökokouksessa, jossa henkilöstöosaston edustaja selitti tätä innottomasti, esitin kysymyksen. Kuinka paljon rahaa yrityksen arvioitiin säästävän tällä toimenpiteellä? Hän sanoi, että säästö olisi huomattava, noin 50 000 dollaria vuodessa. Luulen, että kukaan ei ottanut huomioon, että jos edes kolme tai neljä ihmistä vuodessa lähtisi yrityksestä tämän takia ja he käyttäisivät rekrytoijia korvaamaan heidät, se maksaisi jo yli 50 000 dollaria.

K: Miten osoitamme armoa ihmissuhteissamme (1. Moos. 23:15–16)?

V: Voimme antaa nopeasti anteeksi, mutta emme saa antaa ihmisten kävellä ylitsemme. Rakastakaa heitä, älkää vain tunteellisesti, vaan ilmaiskaa rakkautta huolenpidolla ja teoilla.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 24:1 ja 25:8 mukaan Jumala sallii joidenkin lastensa kärsiä vanhuudesta?

V: Taivaassa emme kärsi vanhuudesta, ja taivaan ikuinen autuus saa maan päällä viettämämme lyhyen vaikeuksien ajan näyttämään vähäiseltä. Katso vastaus Joosuan kirjan 13:1 kohdassa olevasta keskustelusta.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 24:4:ssä Abraham vaati vaimoa omasta kansastaan?

V: Kanaanilaiset pitivät sopivana ja uskonnollisena uhrata pikkulapsiaan tulessa sekä harjoittaa uskonnollista prostituutiota. Hettiläiset olivat erilaisia. He olivat indoeurooppalaisia, Hettien imperiumin siirtokunta Anatoliassa (nykyisessä Turkissa). Ei ole yhtä selvää, miksi Abraham ei halunnut miniää hettiläisistä, paitsi että hekään eivät uskoneet Yhtä Todellista Jumalaa.

K: Mitä vikaa oli siinä, että Iisak palasi Aramiin [Syyriaan] asumaan (1. Moos. 24:5–8)?

V: Silloin kaikki, mitä koski Jumalan lupausta Abrahamille, että tämän tulisi jättää kansansa ja mennä luvattuun maahan, olisi mennyt hukkaan, koska Abrahamin jälkeläiset olisivat hylänneet lupauksen.

K: Mitä vikaa olisi siinä, että Iisak palaisi 1. Mooseksen kirjan 24:5–8 mukaan Aramiin vain vierailulle ja valitsemaan itselleen vaimon?

V: Kun otetaan huomioon hänen sukulaisuutensa ja varallisuutensa, hänen sukulaisensa olisivat todennäköisesti halunneet Iisakin jäävän, aivan kuten Laban piti Jaakobia luonaan neljätoista vuotta. Abraham ei todennäköisesti olisi halunnut antaa mitään mahdollisuutta sille, että Iisak houkuteltaisiin palaamaan ja asettumaan pysyvästi sinne, missä hänen vaimonsa olisi.

K: Mikä oli Iisakin ja Rebekan suhde 1. Mooseksen kirjan 24:15:ssä?

V: Rebekka oli Abrahamin veljenpojan tytär, mikä tekisi hänestä Iisakin serkun tyttären.

Iisak ja Rebekka eivät olisi voineet rikkoa 3. Mooseksen kirjan 18. lukua, koska sitä ei ollut vielä kirjoitettu. Kuitenkin käy ilmi, että heidän avioliittonsa oli silti tulevien 3. Mooseksen kirjan sääntöjen mukainen.

K: Oliko Ketura 1. Mooseksen kirjan 25:1:ssä vaimo vai sivuvaimo?

V: Sivuvaimoa pidetään eräänlaisena vaimona. 1. Mooseksen kirjan 25:1 voi tarkoittaa joko vaimoa tai sivuvaimoa.

K: Mitä tapahtui 1. Mooseksen kirjan 25:2:ssa mainituille Keturan ja Abrahamin pojille?

V: Abrahamilla ja Keturalla oli kuusi tunnettua poikaa.

Zimran on mahdollisesti erään arabialaisen heimon, Jeremian kirjan 25:25 mainitun Zimrin, esi-isä. Nykyään Punaisenmeren rannalla, Mekan länsipuolella, sijaitsee Zambran-niminen kaupunki.

Jokshanista ei enää mainita mitään, paitsi että hän oli Seban ja Dedanin esi-isä. Seba oli kansakunta Arabian niemimaan lounaisosassa. Jesajan kirjan 21:13 mainitut dedanilaiset olivat arabeja, jotka olivat todennäköisesti sekä Jokshanin että Hamin jälkeläisiä Kushin kautta (1. Mooseksen kirja 10:7; 1. Aikakirja 1:9). Dedanin kaupunki sijaitsi 100 mailia (160 km) Temasta lounaaseen el-’Ulan keitaalla, 175 mailia (280 km) Medinasta pohjoiseen. Dedan mainitaan myös protoarabialaisissa sabealaisissa ja minaalaisissa kirjoituksissa.

Medan mainitaan mahdollisesti myös Raamatun ulkopuolella. Wycliffe Bible Dictionary -teoksen sivulla 1093 todetaan, että konsonantit ”m” ja ”b” vaihtuvat arabian kielessä usein keskenään, joten kyseessä saattaisi olla Bedana-heimo, jonka assyrialainen Tiglat-Pileser III valloitti.

Midian oli tunnettu heimo, joka sortoi israelilaisia Tuomarien kirjan 8. luvussa.

Ishbak perusti heimon, joka asettui Pohjois-Syyriaan ja joka mainitaan assyrialaisessa Shalmaneser III:n (858–824 eKr.) vuosikirjassa.

Shuah oli ilmeisesti se heimo, josta Bildad, shuhilainen, oli kotoisin (Job 2:11).

K: Jos 1. Mooseksen kirjan 25:2:n mukaan sekä Abraham että Saara olivat hedelmättömiä, kuinka Abraham saattoi saada lapsia Iisakin jälkeen?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei ole vastaus: Saaran oli hedelmätön, ei Abraham. Loppujen lopuksi Abraham sai lapsen, Ismaelin, Hagarilta. Tämän vastauksen antoi Hippon Augustinus teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 16, luku 28, s. 327.

Vastaus: Saaralla oli aina ollut hedelmättömyys, mutta kun Abraham oli 100-vuotias, molemmat olivat luonnollisesti kykenemättömiä saamaan lapsia Roomalaiskirjeen 4:19 ja Heprealaiskirjeen 11:12 mukaan. Joten sen jälkeen, kun Jumala oli suonut Abrahamille hedelmällisyyden lahjan, Jumala ei ottanut sitä pois.

K: Kuinka monta vaimoa ja sivuvaimoa Abrahamilla oli 1. Mooseksen kirjan 25:6 mukaan?

V: Vaikka sillä ei ole varsinaista merkitystä, emme tiedä tarkkaa lukumäärää. Saaran kuoleman jälkeen Abraham otti Keturan vaimokseen (1. Mooseksen kirja 25:1). Hagar oli yksi hänen sivuvaimoistaan, mutta 1. Mooseksen kirjan 25:6 mukaan Abrahamilla oli useampi kuin yksi sivuvaimo.

K: Miten patriarkat ”luopuivat hengestään” 1. Mooseksen kirjan 25:8, 17 ja 49:33:ssa?

V: Tämä on karkea käännös hepreankielisestä sanasta gâva’, joka kirjaimellisesti tarkoittaa hengittää ulos tai hengittää viimeisen kerran. Tarkempi käännös olisi ”hengitti viimeisen kerran”.

K: 1. Mooseksen kirjan 25:8, 17 ja 49:33:ssa Abraham ja Jaakob ”liittyivät kansaansa”, joten miten kuoleman jälkeen voisi olla elämää?

V: Tämä on ilmaisu, joka tarkoittaa, että henkilö kuoli, ja se kuulostaa paljon paremmalta kuin ”heitti veivinsä”.

K: Liittyvätkö 1. Mooseksen kirjan 25:13 kohdassa olevat viittaukset Kedariin Muhammediin?

V: 1. Mooseksen kirjan 25:13 mainitsee Kedar, Ismaelin pojan, mutta on epäilyksiä siitä, oliko Muhammed Ismaelin ja Kedarin jälkeläinen. Siitä huolimatta 1. Mooseksen kirjan 25:13 maininta Ismaelin kahdestatoista pojasta, mukaan lukien Kedar, ei sano heistä mitään hyvää tai pahaa. al-Tabari, osa 6, s. 6, mainitsee kolme asiaa:

1) Sukututkijoiden keskuudessa on erimielisyyttä Muhammedin sukulaisuussuhteista ’Adnanin jälkeen (s. 37)

2) Monissa, mutta ei kaikissa, sukuluetteloissa mainitaan Muhammed … ’Adnan … Nabt b. Qaydhar [Kedar?], b. Isma’il [Ishmael]

3) ”Nämä erimielisyydet johtuvat siitä, että kyseessä on vanha tiede, joka on peräisin Ensimmäisen Kirjan (Vanhan testamentin) kansalta.”

Jos siis varhainen muslimihistorioitsija al-Tabari myöntää, että he ottivat sukututkimuksen nimet juutalaisilta ja Vanhasta testamentista, kyseessä ei ole täysin riippumaton todistus.

K: 1. Mooseksen kirjan 25:22–23:ssa Rebekan kysymys koski nykyhetkeä ja lähitulevaisuutta, mutta Jumalan vastaus kertoi kaukaisesta tulevaisuudesta. Miksi Jumala tekee niin?

V: Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. Jumala halusi ilmeisesti paljastaa tämän profeetallisen totuuden Jaakobista ja Eesausta.

2. Kuten hyvät ihmisopettajat, Jumala tietää, että asia muistetaan paremmin, jos se on vastaus oppilaan kysymykseen.

3. Riippumatta siitä, aiheuttiko Jumala vauvojen tönimisen pelkästään saadakseen Rebekan esittämään kysymyksen, töniminen sai hänet esittämään kysymyksen.

4. Ehkä Rebekka ei tässä vaiheessa ajatellut pitkällä aikavälillä, mutta hänen kysymyksensä oli riittävän avoin, jotta Jumalan ilmoitus silti vastasi hänen kysymykseensä.

5. Kun pyydämme Jumalalta asioita, meidän tulisi pyytää ”avoimesti” eikä pelkästään omilla ehdoillamme. Meidän tulisi olla valmiita siihen, että Jumala paljastaa meille totuuksia, joita emme odottaneet ja joita emme suoraan pyytäneet.

K: Saiko Jaakob 1. Mooseksen kirjan 25:31–33:ssa esikoisoikeutensa ostamalla vai valehtelemalla?

V: Molemmilla tavoilla.

1. Jaakob ”osti” sen Eesaulta kulhollisen linssejä vastaan (1. Mooseksen kirja 25:29–34).

2. Myöhemmin Jaakob huijasi Iisakin antamaan hänelle sen esikoisoikeuden siunauksen, josta Eesau oli jo päättänyt luopua. (1. Mooseksen kirja 27:19)

Huomaa, että Jaakob osti vain esikoisoikeuden, mutta valehteli saadakseen siunauksen.

Riippumatta sekä ostosta että petoksesta Jumala päätti, että Hänen kansansa, juutalaiset, syntyisivät Jaakobin kautta (1. Mooseksen kirja 25:23–34).

K: Pitiikö israelilaisten 1. Mooseksen kirjan 26:2:n mukaan mennä Egyptiin vai ei?

V: Iisakille käskettiin 1. Mooseksen kirjan 26:2:ssa, ettei hän menisi Egyptiin. Jaakobille, ei Iisakille, käskettiin mennä sinne 1. Mooseksen kirjan 46:3:ssa. Samalla tavalla 2. Samuelin kirjan 7:5, 12–13:ssa Daavidille kerrottiin, ettei hän itse, vaan hänen poikansa rakentaisi temppelin Jerusalemiin. Tämän opetus ei ole se, että Egyptiin meneminen olisi hyvää tai pahaa, vaan se, että meidän tulisi mennä sinne, minne Jumala haluaa meidän menevän, silloin kun Jumala haluaa meidän menevän.

K: Siuniko Jumala 1. Mooseksen kirjan 26:3–5, 12:1, 17:1, 9–14 ja 22:16 kohdissa Aabrahamin hänen tekojensa vuoksi?

V: Ei. Sekä Abrahamin että ihmisten yleensä kohdalla tässä on kyse kahdesta erillisestä asiasta: pelastuksesta ja siunauksista.

Pelastus: Abrahamin teot eivät olleet tärkeitä siinä mielessä, että ne eivät olisi vieneet häntä taivaaseen. Abrahamin teot olivat erittäin tärkeitä, koska ne olivat näkyvä ilmaus hänen uskostaan Jumalaan ja erottamattomia hänen uskostaan Jumalaan.

Siunaukset: Tekojemme ansiosta sekä Abraham että me saamme usein siunauksia tässä elämässä ja palkintoja seuraavassa.

Jaakob mainitsee Aabrahamin esimerkkinä siitä, että Aabraham vanhurskautettiin tekojen perusteella. Aabraham ”uskoi Jumalaan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi” pari vuosikymmentä ennen kuin hän oli vähällä uhrata Iisakin.

Jumalan liitossa oli sekä muuttumaton osa että ehdollinen osa. 3. Mooseksen kirjan 26:44–45 osoittaa, että vaikka Jumalan kansa epäonnistuisi ehdollisen osan täyttämisessä, muuttumaton osa pysyy silti voimassa.

K: Miksi Iisak on 1. Mooseksen kirjan 26:6–7:ssä esikuvamme, vaikka hän valehteli tässä kohdassa?

V: Ei. Katso vastaus 1. Mooseksen kirjan 12:10–20 kohdasta.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 26:8–9:ssä mainittu Abimelek Gerarista sama henkilö kuin 1. Mooseksen kirjan 20:2–3:ssa?

V: Nimen perusteella luultavasti ei. Abimelek tarkoittaa ”isä on kuningas”. Toisaalta on monia tapauksia, joissa isällä ja pojalla tai jälkeläisellä on sama nimi. Toisaalta tässä kyseessä on luultavasti arvonimi, ei henkilönimi, kuten teoksessa 735 Baffling Bible Questions Answered, s. 42 todetaan.

Muita samannimisiä hallitsijoita olivat Tobias I, II, III, IV ja V vuosina 590–200 eKr., Sanballat I, II ja III vuosina 445–330 eKr., Shalmaneser I, II ja III, Antiochus I, II, III ja IV sekä Tiglath-Pileser I, II ja III.

K: Annoiko Abraham 1. Mooseksen kirjan 26:33:ssa nimen Beersheba kaupungille, vai tekikö sen Iisak?

V: 1. Mooseksen kirjan 21:31 mukaan paikkaa kutsuttiin Beersebaksi jo Abrahamin aikana Abrahamin ja Abimelekin välisen valan vuoksi. Iisak tiesi tämän varmasti, koska hän asui isänsä kanssa Beersebassa (1. Moos. 22:19). Muistuttaakseen Abimelekia (joka oli todennäköisesti Abrahamin aikaisen Abimelekin poika) aiemmasta liitosta hän antoi uudelle kaivolle samanlaisen nimen, ”Shibah”.

K: Ketkä olivat Eesau neljä vaimoa 1. Mooseksen kirjan 26:34 ja 36:2–3 mukaan?

V: Vaimot 1–2: 40-vuotiaana Eesau nai kaksi heettiläistä, Juuditin ja Elonin tyttären Basematin (1. Mooseksen kirja 26:34–35).

Adah, heettiläisen Elonin tytär (1. Moos. 36:2), on todennäköisesti toinen nimi Basematille.

Vaimo 3: Jaakobin lähdettyä Eesau meni naimisiin ismaelilaisen Mahalatin, Nabaiotin sisaren, kanssa (1. Mooseksen kirja 28:8–9).

Basemat, Ismaelin tytär ja Nabaiotin sisar (1. Mooseksen kirja 36:3), on todennäköisesti toinen nimi Mahalathille.

Vaimo 4: Eesau meni naimisiin Anahin tyttären Oholibaman kanssa (1. Mooseksen kirja 36:3).

Judithia ei luultavasti mainittu 1. Mooseksen kirjan 36. luvun sukuluetteloissa, koska hänellä ei ollut lapsia.

K: Miksi Jumala 1. Mooseksen kirjan 27. luvussa ilmeisesti hyväksyi sen, että Jaakob petti Iisakin, ja 1. Mooseksen kirjan 31:20:ssa sen, että hän huijasi Labanin?

V: Jumala ei hyväksynyt Jaakobin valheita. Ensinnäkin Raamattu kirjaa tarkasti ja rehellisesti sekä ihmisten tekemät pahat että hyvät teot. Toiseksi jopa Raamatun Jumalan kansa on tehnyt vääriä asioita. Kuten teoksessa 735 Baffling Bible Questions Answered (s. 43) sanotaan: ”Jumala ei siunannut Jaakobia siksi, että hän valehteli ja käytti petosta, vaan siitä huolimatta.”

K: Miksi siunaus oli tärkeä 1. Mooseksen kirjan 27. luvussa?

V: Yleensä esikoinen sai siunauksen, mikä tarkoitti kaksinkertaista perintöosuutta sekä perheenpään asemaa. Nuzista löydetty 15. vuosisadalta eKr. peräisin oleva savitaulu kertoo kolmen veljen välisestä oikeusjutusta, jossa riidettiin siitä, kuka saisi naida naisen nimeltä Zululishtar. Yksi veljistä voitti, koska hän pystyi osoittamaan, että hänen isänsä oli antanut luvan avioliittoon kuolinvuoteellaan.

K: Mitä hepreankielinen sana, joka on käännetty 1. Mooseksen kirjan 27:29:ssä sanalla ”herra”, tarkoittaa kirjaimellisesti?

V: Tässä käytetty hepreankielinen sana gebiyr (lausutaan gheb-EER) voidaan kääntää kahdella tavalla: isäntä tai sankari. Eesau ja hänen jälkeläistensä tapauksessa kyseessä oli [ei-toivottu] isäntä. Jos Jumala on asettanut elämässämme jonkun, josta emme pidä, voimme valita, kohtelemmeko häntä ei-toivottuna isäntänä vai sankarina.

K: Miksi Iisak ei 1. Mooseksen kirjan 27:39–40:ssä voinut siunata Eesausta samalla tavalla kuin hän siunasi Jaakobia?

V: Raamattu ei kerro, miksi Iisak uskoi (olipa se oikein tai väärin), ettei hän voinut siunata molempia. Nuzin kaupungista löydettyjen tuon ajan savitaulujen mukaan kuolinvuoteella annetut testamentit kuitenkin katsottiin päteviksi ja peruuttamattomiksi. Katso myös vastaus seuraavaan kysymykseen.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 27:39–40 mukaan Jumala ei siunannut Eesausta samalla tavalla kuin Jaakobia?

V: Tähän on kolme toisiaan täydentävää syytä.

1. Roomalaiskirjeen 9:10–15 osoittaa, että Jumala voi toimia mielensä mukaan kertomatta meille syitä.

2. Eesau oli pakanalainen (jumalaton) (Hepr. 12:16), ja Jaakob oli huijari; Jumala olisi ollut oikeudenmukainen kirotaessaan molemmat. Sen sijaan molemmat saivat siunauksen (Hepr. 11:20).

3. Jumalalla on oikeus päättää antaa erityistä armoa ja rakkautta vain joillekin, kuten Hän katsoo sopivaksi – kysy vaikka Paavalilta.

K: Menikö Jaakob 1. Mooseksen kirjan 27:42–44 mukaan Haranin kaupunkiin paetakseen Eesausta vai hankkiakseen vaimon?

V: Molempia. Joskus yhdelle teolle voi olla useita syitä. Rebekka käski Jaakobia lähtemään pakoon Eesausta 1. Mooseksen kirjan 27:42–46:ssa, mutta hän kertoi Iisakille, että syy oli vaimon etsiminen 1. Mooseksen kirjan 27:46:ssa. Iisakin syy lähettää Jaakob oli vaimon etsiminen 1. Mooseksen kirjan 28:1–6:ssa.

K: Viittaako 1. Mooseksen kirjan 27:45 kohdassa oleva sana ”molemmat” Jaakobiin ja Iisakiin vai Jaakobiin ja Eesauun?

V: Kielitieteellisesti se voi tarkoittaa kumpaakin. Kyseessä oli kuitenkin Iisak eikä Eesau, koska Iisak oli kuolemaisillaan, Eesau olisi tappanut Jaakobin heti sen jälkeen eikä Eesauun kohdistunut mitään uhkaa. Valitettavasti Rebekka saattoi ajatella ”molempia” rakkaitaan eikä ”kahta kolmesta”.

K: Olivatko Eesauin vaimot 1. Mooseksen kirjan 27:46:ssa heettiläisiä vai kanaanilaisia?

V: Voiko joku olla sekä texasilainen että amerikkalainen? Kanaanissa asuneet heettiläiset olivat yksi Kanaanin kansoista.

K: Onnistuivatko Rebekka ja Jaakob 1. Mooseksen kirjan 28. luvussa saamaan mitä halusivat?

V: Pintapuolisesti kyllä, mutta todellisuudessa ei. He halusivat Jaakobin saavan esikoisoikeuden, ja väärin keinoin, valehtelemalla ja petoksella, he saivat sen, joten he onnistuivat.

Perintöoikeuden saaneella pojalla oli kuitenkin yleensä sen jälkeen kunnioitettu asema perheessä; Jaakobin piti kuitenkin paeta henkensä edestä. Rebekka onnistui auttamaan suosikkipoikaansa; hän ei kuitenkaan enää koskaan nähnyt Jaakobia maan päällä. Kuten teoksessa Women in the Bible todetaan, Rebekkan piti elää loppuelämänsä sen pojan kanssa, jota hän oli kohdellut väärin.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 28:12 lauseessa ”sillä/hänellä” monitulkintainen?

V: Ei oikeastaan. Jotkut rabbit tulkitsivat ilmaisun ”sillä” tarkoittavan ”hänellä”. Toisin sanoen joko taivaan enkelit nousivat ja laskeutuivat tikkaita pitkin, tai sitten he nousivat ja laskeutuivat Jaakobin itsensä päällä. Tämä tuodaan esiin, koska Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumin 1:51:ssä, että Natanael tulee näkemään Jumalan enkelit nousevan ja laskeutuvan Ihmisen Pojan [Jeesuksen] päällä.

”Sillä” -tulkintaa puoltava seikka: vertaus on järkeenkäypä, sillä tikkaat (tai portaikko) ovat läsnä ja Jaakob näkee unessa useita enkeleitä hoitamassa tehtäviään. Metaforisesti Jeesus on tikkaat, joiden kautta Jumalan siunaukset laskeutuvat maan päälle, ja tikkaat, joiden kautta meidät viedään taivaaseen.

”Hänen päällään” -tulkintaa vastaan voidaan kysyä: tallovatko enkelit Jaakobia päästäkseen tikkaille? Kiipeävätkö enkelit Jaakobin päälle päästäkseen taivaaseen? Mihin sitten tikkaat tai portaikko sitten tarvitaan? Jeesus oli Jaakobin jälkeläinen, mutta Jeesus on enemmän tikkaiden kaltainen kuin Jaakob, joka usein huijasi ihmisiä.

K: Miksi meidän pitäisi ihailla Raamatun Labania 1. Mooseksen kirjan 29:15–25:ssä, kun hän petti Jaakobia ja valehteli hänelle?

V: Kuka on sanonut, että meidän pitäisi ihailla Labania? Meidän ei pitäisi. Tämä kysymys olettaa, että Raamattu voisi puhua Jumalan kansasta vain tyhjiössä eikä se voisi mainita muita ihmisiä, joiden kanssa heidän piti olla tekemisissä. Tietenkin Raamattu puhuu sekä pahoista että hyvistä ihmisistä. Lisäksi Raamattu osoittaa meille, että edes hyvät ihmiset eivät olleet aina hyviä.

Tässä voi olla apua vertauskuvasta. Joku saattaisi sanoa: ”Et voi ihailla amerikkalaisia sankareita. Katso esimerkiksi John Wilkes Boothia, joka ampui Abraham Lincolnin.” No, voimme lukea, kuinka John Wilkes Boothilla oli merkittävä rooli Yhdysvaltain historiassa, mutta hän ei ollut mikään amerikkalainen sankari.

Labanilla oli roolinsa Israelin historiassa, mutta hänkään ei ollut sankari. Vertaus Boothiin saattaa tuntua hieman typerältä, koska kukaan ei pidä Boothia sankarina, mutta Labanin esiin tuominen kritisoimaan ihmisiä, joita meidän pitäisi ihailla Raamatussa (kuten eräs ateisti itse asiassa teki), tuntuu myös paikoistaan.

K: Milloin Raakel annettiin Jaakobille 1. Mooseksen kirjan 29:21–30:ssa?

V: Jaakob työskenteli seitsemän vuotta, sai Leahin, odotti viikon ja sai sitten Raakelin vastineeksi lupauksesta työskennellä vielä seitsemän vuotta.

K: Miksi Jaakob meni naimisiin kahden sisaren kanssa 1. Mooseksen kirjan 29:28:ssa, kun 3. Mooseksen kirjan 18:18 kieltää kahden sisaren naimisiinmenon, kun molemmat ovat elossa?

V: 3. Mooseksen kirjan 18:18 oli osa Mooseksen lakia, joka annettiin yli 400 vuotta sen jälkeen, kun Jaakob oli nainut vaimonsa. Ei tietenkään voitu vaatia Jaakobia noudattamaan lakia, josta hän ei ollut kuullut ja jota Jumala ei ollut vielä käskenyt.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 29:31:ssä Jumala ei yksinkertaisesti käskenyt Jaakobia rakastamaan myös Leaa sen sijaan, että teki Raakelin hedelmättömäksi?

V: Joskus ihmiset oppivat läksynsä vasta kantapään kautta. Olemmeko me mitenkään erilaisia?

K: Eikö mandrake-juuren käyttö 1. Mooseksen kirjan 30:14–15:ssä kuulosta taikauskolta?

V: Suuri osa kansanlääketieteestä ei toimi. Se, että Raakel oli sen jälkeen pitkään lapseton, osoittaa selvästi, ettei mandragora-juurella ollut mitään tekemistä sen kanssa, että Jumala avasi Raakelin kohdun. Tämä kohta osoittaa, että jopa uskovat voivat tehdä virheitä ja asettaa toivonsa typeriin parannuskeinoihin.

K: Miten Laban saattoi 1. Moos. 30:27:n mukaan käyttää ennustamista saadakseen tietoa Jaakobista?

V: Olettaen, että Laban puhui tässä totta, ihmiset saavat toisinaan oikeita vastauksia ennustamisen avulla. Vaikka ennustaminen antaisikin pelkästään totuutta eikä sekoitusta totuudesta ja virheistä, uskovien ei kuitenkaan tulisi seurata Labanin esimerkkiä, sillä Jumala kielsi ennustamisen harjoittamisen 5. Mooseksen kirjan 18:10,14:ssä. Muuten, Labanin ennustaminen ei tuottanut hänelle toivottua tulosta 1. Mooseksen kirjan 31:1–2,9:ssä.

K: Eikö 1. Mooseksen kirjan 30:37–43 kohdassa se, että Jaakob ”sai” lampaat ja vuohet täplikkäiksi, kuulosta taikauskolta?

V: Siinä ei ole mitään viitteitä taikauskoon, vaan kyse on vain virheellisistä käsityksistä eläinten genetiikasta. Jumala siunasi Jaakobia tästä huolimatta, kuten Jaakob itsekin tiesi 1. Mooseksen kirjan 31:7–13:ssa.

K: Onko Gilead 1. Mooseksen kirjan 31:23 ja 37:25 kohdissa anakronismi, koska 4. Mooseksen kirjan 26:29 mukaan Manasse oli Gileadin isoisä?

V: Ei lainkaan. Ensin asia, jolla ei ole merkitystä vastauksen kannalta, ja sitten vastaus.

Ei kuulu vastaukseen: Gilead oli melko yleinen nimi. Gilead ei ollut ainoastaan Manassen jälkeläinen (4. Mooseksen kirja 26:29–30 ja Joosuan kirja 17:1), vaan toinen Gilead oli Jeftan isä (Tuomarien kirja 11:1), ja kolmas Gilead oli Gadin sukua (1. Aikakirja 5:14).

Vastaus on, että sana ”Gilead” paljastaa tekstin kirjoittamisajan. Jaakob ja Joosef eivät olisi kutsuneet aluetta Gileadiksi, mutta kukaan ei väitä, että 1. Mooseksen kirja olisi kirjoitettu Jaakobin ja Joosefin aikana. Sen sijaan 1. Mooseksen kirja kirjoitettiin Mooseksen aikana. Kaksi ja puoli Transjordanian heimoa olivat jo saamassa maansa ennen Mooseksen kuolemaa.

Anakronismista on kyse silloin, kun asiakirjassa, jonka väitetään olevan kirjoitettu tiettynä ajankohtana, käytetään sanoja tai termejä, joita käytettiin vasta myöhemmin. Ei ole anakronismia käyttää kirjoitusajankohdan sanoja kuvaamaan aikaisempaa aikaa. Esimerkiksi ei ole anachronismia, kun joku 1900-luvulla sanoo, että Gileadin alue sijaitsi Jordanian maassa. Jaakob, Joosef ja Mooses eivät tienneet nykyisestä Jordanian valtiosta, mutta kukaan ei myöskään väitä, että he olisivat tienneet.

K: Miten Raamattu voisi 1. Mooseksen kirjan 31:32,34:ssä [väitetysti] hyväksyä sen, että Raakel varasti epäjumalia isältään?

V: Se ei hyväksy Raakelin varkautta. Kotijumalilla oli paitsi uskonnollisia merkityksiä, mutta niiden omistaminen merkitsi myös perintöoikeutta Niuzin kaupungista löydettyjen, Mooseksen aikakaudella kirjoitettujen savitaulujen mukaan.

Teoksessa Hard Sayings of the Bible (s. 130–131) on Nuzin laattateksti, mutta siinä myös esitetään, että Raakelin uskonnollinen kiintymys näihin epäjumaliin saattoi olla osasyynä.

Vaikka jotkut saattaisivatkin ymmärtää Raakelin kostonhimoista asennetta, Raamattu ei hyväksy sitä; se vain kertoo siitä. Raakel kuoli synnytyksessä vain muutama vuosi sen jälkeen, kun hän oli ottanut jumalat haltuunsa (1. Moos. 35:17–19), joten nuo kotijumalat eivät todellakaan tehneet hänelle mitään hyvää. Raamattu ei ole kirja täydellisistä supersankareista, vaan hyvin todellisista ihmisistä, joilla oli monia vikoja – aivan kuten meilläkin.

K: 1. Mooseksen kirjan 31:47:ssä on kaksi arameankielistä sanaa. Koska 1. Mooseksen kirja on kirjoitettu varhaisessa vaiheessa, miksi näin on?

V: Tämä osoittaa, että aramea oli olemassa heprean rinnalla jo varhaisessa vaiheessa. Muistakaa, että aramealaiset asuivat Syyriassa, jossa myös Laban asui. Jaakobin vaimot olivat kotoisin sieltä. Toisaalta nämä voivat olla sanoja, jotka olivat yleisiä varhaisessa hepreassa.

K: Miten Jumala 1. Mooseksen kirjan 32:1–2 ja 33:ssa valmistaa meitä konfliktiin?

V: Kyse ei ole pelkästään voimasta konfliktia varten, vaan myös kestävyydestä. Meitä voidaan vahvistaa ainakin kolmella tavalla.

1) Meitä on muistutettava siitä, mihin meidän on kiinnitettävä katseemme, mikä on edessämme oleva päämäärä ja mikä on se rakkaus, joka vahvistaa meitä jatkamaan eteenpäin.

2) Jumala voi vahvistaa meitä antamalla meille uusia hengellisiä lahjoja ja syventämällä niitä, jotka meillä jo on. Saatamme joutua oppimaan uusia taitoja ja harjoittelemaan vastikään löydettyjä kykyjä.

3) Mutta paradoksaalisesti 1. Mooseksen kirjan 32. luvussa Jumala heikensi Jaakobia. Siirtämällä hänen lonkkansa pois paikaltaan Jumala teki sen, että Jaakobilla olisi vielä vähemmän mahdollisuuksia vastustaa Eesausta fyysisesti. Jumalan on autettava meitä pääsemään eroon ylimääräisestä taakasta, jota emme tarvitse ja joka painaa meitä alas, kun palvelemme Häntä. Joskus jokin asia ei sinänsä ole paha, mutta jos luotamme siihen liikaa Jumalan sijaan, Jumala saattaa haluta meidän palvelevan Häntä ilman sitä.

K: Mitkä olivat mielestäsi kaksi syytä, miksi Jaakob lähetti sanansaattajia Eesauun (1. Moos. 32:1–6)?

V: Koska Jumala lähetti hänelle enkelilähettiläitä, ehkä Juakob sai juuri tästä idean lähettää lähettiläitä Eesauun. Juakobin ja Eesauun viimeisestä kohtaamisesta oli kulunut 20 vuotta. Millaisen vastaanoton Juakob saisi? Toisaalta Juakob pelkäsi selvittää sitä, mutta toisaalta hän tiesi, ettei halunnut paeta tätä tilannetta ja jäädä Labanin luo ikuisesti. Huomaa, että Jaakob ei sano Eesauille ”veljesi”, vaan pikemminkin ”palvelijasi”.

K: Mitkä ovat mielestäsi kaksi syytä, joiden vuoksi Eesau päätti tulla Jaakobin luo 400 miehen kanssa (1. Moos. 32:6–7)?

V: Ensinnäkin, miksi Eesauilla olisi 400 miestä? Eesau oli luultavasti varsin varakas, ja hän saattoi tarvita tuota armeijaa taistellakseen maassa asuvia horilaisia vastaan.

Tällä hetkellä Eesau saattoi olla tulossa toteuttamaan sen, mitä oli aiemmin vannonut tekevänsä: tappamaan Jaakobin. Tai ehkä Eesau oli vielä epävarma siitä, mitä aikoi tehdä, mutta halusi riittävän määrän sotureita pitääkseen kaikki vaihtoehdot avoimina. Joka tapauksessa Eesau halusi tehdä selväksi, että hänellä oli valta. Jos hänen tarkoituksenaan oli pelotella Jaakobia, hän onnistui siinä; Jaakob oli kauhuissaan.

K: Mitä luulet Jaakobin vaimojen olleen ensimmäisiä vaikutelmia Kanaanista ja Jaakobista 1. Moos. 32:6–7:n kohdalla?

V: Muistakaa, että Jaakob selvisi hädin tuskin ongelmista Labanin kanssa. Voisi miettiä, kuinka läheinen ja luottamuksellinen suhde Raakelin ja Labanin välillä oli, kun otetaan huomioon, että Laban antoi ensin Leahin Jaakobille. Niinpä Raakel saattoi olla helpottunut siitä, että hänellä oli jonkin verran etäisyyttä Labanista. Maa näytti samankaltaiselta, paitsi että siellä oli monia kanaanilaisten linnoitettuja kaupunkeja, joiden kanssa Jaakobin piti tulla toimeen.

K: Mitkä olivat ne kolme strategiaa, joita Jaakob yritti samanaikaisesti 1. Mooseksen kirjan 32:7–23:ssa?

V: Ensinnäkin Jaakob yritti tasoittaa tietä antamalla suuria lahjoja Eesauille. Toiseksi Jaakob jakoi perheensä ryhmiin; jos yksi ryhmä joutui hyökkäyksen kohteeksi ja tapettiin, muut saattaisivat pystyä hajaantumaan ja pakenemaan. Lopuksi Jaakob päätti mennä viimeisenä. Jaakob tunsi itsensä tässä tilanteessa todella epätoivoiseksi ja yksin. Mutta kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa sivulla 68 sanotaan: ”Ihmisten luomilla turvajärjestelmillä suojelemme itseämme usein dynaamiselta rukouselämältä. Miksi teemme itsellemme tämän vääryyden?”

K: Nimettiinkö Jaakob 1. Mooseksen kirjan 32:22–32 kohdassa Israeliksi, vai tapahtuiko se vasta 1. Mooseksen kirjan 35:9–10 kohdassa? (Eräs liberaali kristitty mainitsi tämän todisteena siitä, että 1. Mooseksen kirjan ovat kirjoittaneet useat eri kirjoittajat.)

V: 1. Mooseksen kirjan 32:22–32 on hyvin yksityiskohtainen ja kertoo, kuinka Jaakob painii Jumalan kanssa ja kuinka Jumala nimeää hänet uudelleen Israeliksi. 1. Mooseksen kirjan 35. luku antaa yhteenvedon Jaakobin elämästä, ja kahdessa jakeessa, 35:9–10, mainitaan Jaakobin uudelleennimeäminen, jotta voimme sijoittaa 1. Mooseksen kirjan 32. luvun kertomuksen tapahtumapaikan. Kyllä, nämä kaksi jaetta ovat toistoa, mutta se palvelee tarinaa eikä ole tahatonta toistamista. Nykyään, kun ihmiset kirjoittavat, he toistavat usein johtopäätöksessä sen, mitä ovat sanoneet tekstin pääosassa, mutta se ei tarkoita, että tekstin eri osat olisivat useiden kirjoittajien tekemiä.

K: Miksi Jaakob nimettiin uudelleen Israeliksi 1. Mooseksen kirjan 32:27–28:ssa?

V: Vaikka Raamattu ei sitä sano, on olemassa kaksi mahdollisuutta, ja molemmat voivat olla totta.

Nimenmuutos osoitti, että Jumala hallitsee heidän koko elämäänsä, jopa heidän nimeään, ja että he olivat Jumalan ansiosta eri henkilöitä, joilla oli erilainen kohtalo. Luulen, että kun pääsemme taivaaseen, voimme kysyä tästä Abramilta, Simonilta ja Tarsuksen Saulilta – tai pitäisikö minun sanoa Abrahamilta, Pietarilta ja Paavalilta.

Nimillä oli tuohon aikaan suuri merkitys, ja Israel tarkoittaa ilmeisesti ”Jumala kestää” tai ”hän kestää Jumalan kanssa”, ja se liittyy lauseeseen ”olet taistellut Jumalan kanssa”.

K: 1. Mooseksen kirjan 32:24,27:ssä Jaakob paini miehen kanssa, joka osoittautui enkeliksi tai Jumalaksi. Onko Jumala siis enkeli vai ihminen?

V: Jumala voi ilmestyä jopa palavana pensasena, mutta se ei tee Jumalasta kasvia. Vaikka Jumala on läsnä kaikkialla, Hän voi myös olla paikallisesti läsnä missä tahansa Hän haluaa.

Tässä on, mitä Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) ajatteli: ”Kun Hän [Jeesus] taas puhuu omassa persoonassaan, Hän tunnustaa olevansa Opettaja: ’Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut pois Egyptin maasta.’… Ja Hän ilmestyy mitä ilmeisimmin Jaakobin opettajana. Hän sanoo tälle: ’Katso, minä olen sinun kanssasi, suojellakseni sinua kaikilla teillä, joita kuljet; ja minä tuon sinut takaisin tähän maahan; sillä en jätä sinua, ennen kuin olen tehnyt sen, mitä olen sinulle sanonut.’ Hänen sanotaan myös painineen Hänen kanssaan. ”Ja Jaakob jäi yksin, ja siellä paini hänen kanssaan eräs mies (Opettaja) aamuun asti.” Tämä oli se mies, joka johti, toi, paini ja voitelin urheilija Jaakobia pahaa vastaan.” Opettaja, kirja 1, luku 7, s. 223

K: Taisteliko Jaakob 1. Mooseksen kirjan 32:24–32:ssa kirjaimellisesti enkelin kanssa, vai taisteliko hän vain jonkin ongelman kanssa?

V: Mikään ei viittaa siihen, että voisimme lisätä Raamattuun, ettei kyseessä ollut todellinen enkeli.

1. Raamatun kirjaimellinen tulkinta on ainoa rehellinen tapa tulkita sitä

2. Raamatun kirjaimellinen tulkinta ei tarkoita jäykän ja konkreettisen kirjaimellisuuden soveltamista

3. Raamatun kirjaimellinen tulkinta tarkoittaa sen tulkintaa sellaisena kuin se on kirjoitettu.

Vaikka juutalaiset Josephus ja Philo tulkitsivat Jaakobin painiskelun uneksi, unet eivät jätä lonkkaniveliä pysyvästi sijoiltaan.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 32:24–30 kohdassa mainittu kristinuskon Allah [Jumala] niin heikko, että Häneltä kestää koko yön painia Jaakobin kanssa, kuten eräs muslimi mainitsi?

V: Ensinnäkin paini oli Jumalan enkeli (jonka Jaakob kutsui mieheksi), ei Jumala itse. Jaakob sanoi nähneensä Jumalan kasvotusten, mutta hän kohtasi Jumalan vain enkelin välityksellä. Siitä huolimatta Jumala lähetti tämän enkelin, jolla oli voima murskata Jaakob.

Jos isä painii itsepäisen kaksivuotiaan kanssa ja jopa antaa kaksivuotiaan voittaa toisinaan, se ei tee hänestä heikkoa isää. Samalla tavalla Jumalan tarkoituksena oli taistella Jaakobin itsepäisyyttä vastaan, ei tuhota Jaakobia ja hänen sitkeyttään. Jumala halusi saada Jaakobin ymmärtämään, kuka hän oli, ei tappaa häntä.

Kuvittele, kuinka upeaa olisi, jos kehosi olisi sama, paitsi että se olisi 1 000 kertaa vahvempi. Voisit loistaa urheilussa, murtaa seiniä ja juosta uskomattoman nopeasti. Kuitenkin joka kerta, kun yrittäisit poimia kukan, murskaisit sen; joka kerta, kun pitäisit pienen lapsen kädestä, katkaisit sen; ja joka kerta, kun syleilisit puolisoasi, hän joutuisi sairaalaan. Ehkä se, että lihaksesi olisivat tuhat kertaa vahvemmat, ei olekaan niin hyvä asia.

Jumala on kaikkivaltias, mutta Jumalalla on myös lempeyttä ja hienovaraisuutta. Jumala on äärettömän paljon voimakkaampi kuin me, mutta Jumala hallitsee omaa voimaansa paremmin kuin me omaamme. Sefanja 3:17 antaa esimerkin siitä, kuinka Kaikkivaltias on lempeä: ”Herra, sinun Jumalasi, on keskelläsi; hän on voimallinen pelastamaan. Hän iloitsee sinusta riemulla; hän rauhoittaa sinua rakkaudellaan; hän iloitsee sinusta laululla.”

1. Kuninkaiden kirjassa 19:11–13 Jumala kertoo Elialle, että tämä tulee kokemaan Herran läsnäolon. Se ei ilmennyt seuraavassa voimakkaassa tuulessa, maanjäristyksessä tai tulessa, vaan hiljaisessa, hiljaisessa äänessä.

Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että kristityt palvovat Jumalaa, joka on lempeä menettämättä mitään Kaikkivaltiaan ominaisuuksistaan.

K: Voiko joku nähdä Jumalan kasvoja 1. Mooseksen kirjan 32:30:ssa, kun 2. Mooseksen kirjan 33:20:ssa sanotaan, ettei kukaan voi nähdä niitä ja jäädä henkiin?

V: Jaakob näki enkelin ilmestymisen; hän luuli sitä aluksi mieheksi, eikä hän todellakaan nähnyt Jumalaa Hänen kirkkaudessaan kasvotusten.

K: Miksi luulet, että Jaakob halusi niin kovasti saada Jumalan siunauksen 1. Mooseksen kirjan 32:26:ssa?

V: Jaakob olisi voinut pyytää lisää rikkautta, turvallisuutta tai sitä, että Eesau suhtautuisi häneen suopeasti, mutta Jaakob ei pyytänyt suoraan mitään edellä mainituista. Hän pyysi vain, että Jumala siunaisi hänet. Jaakob ei odottanut Jumalan antavan hänelle mahdollisuutta välttää Eesauta, vaan hän halusi Jumalan siunauksen, jotta hän selviäisi Eesauta kohtaamisesta hengissä.

K: Erkanivatko Eesau ja Jaakob 1. Mooseksen kirjan luvuissa 33 ja 36:7 siksi, että heidän omaisuutensa oli liian suuri, vai siksi, että Jaakob pelkäsi Eesausta?

V: Molempien vuoksi.

K: Ostiko Jaakob 1. Mooseksen kirjan 33:18–19 ja Joosuan kirjan 24:32 mukaan maata Sikemissä, vai ostiko Abraham sen, kuten Apostolien tekojen 7:15–16 ja 1. Mooseksen kirjan 23:16–20 kertovat?

V: Abraham osti maata Mamresta Hebronin läheltä Saaralle 1. Mooseksen kirjan 23:16–20 mukaan, mutta se ei ole samassa paikassa. Sichemin lähellä ostetun maan osalta on kolme mahdollista vastausta.

Jaakob ja Abraham ostivat sen: Sekä Joosuan kirjan 24:32 että 1. Mooseksen kirjan 33:18–19 mukaan Jaakob, Abrahamin pojanpoika, oli se henkilö, joka osti maan Sekemin läheltä. Riippumatta siitä, tuliko Abraham todistamaan maan ostamista rahoilla, jotka hän oli jättänyt Iisakille, vai ei, voitaisiin sanoa, että Abrahamin suku osti maan. Vielä nykyäänkin teini-ikäinen voi isänsä suostumuksella ostaa auton isänsä nimissä.

Stefanos saattoi olla väärässä: Koska Jaakob osti maan, johon hänen poikansa haudattiin, mutta Jaakob itse haudattiin Mamreen Abrahamin viereen, Stefanos saattoi vahingossa sekoittaa nämä kaksi erillistä tapahtumaa. Vaikka Stefanos olisikin ollut väärässä, Raamattu olisi silti erehtymätön. Raamattu yksinkertaisesti kirjasi erehtymättömästi sen, mitä Stefanos sanoi, virheet mukaan lukien.

Uudelleenhautaus: Kun he olivat asettuneet maahan pysyvästi, he päättivät haudata Abrahamin, Saaran, Iisakin ja Rebekan uudelleen, jotta he olisivat kaikki yhdessä.

K: Mitä muuta tiedämme 1. Mooseksen kirjan 33:18–19 perusteella Sikemin kaupungista?

V: Vaikka kaupunki oli raunioina Abrahamin aikana, sen sijainti oli tiedossa. Abraham ei ostanut kaupunkia, vaan maata Sekemin läheltä.

Kaupunkia rakennettiin jatkuvasti uudelleen, koska se sijaitsi kukkulalla, jota voitiin linnoittaa, ja sillä oli erinomainen lähde. Sikem rakennettiin uudelleen noin vuonna 1900 eKr., mutta faarao Senusert III (n. 1880–1840 eKr.) valloitti sen. Sekem tuhoutui jälleen noin vuonna 1750 eKr. Se rakennettiin uudelleen, mutta egyptiläiset tuhosivat sen jälleen noin vuonna 1550 eKr. Se rakennettiin uudelleen Amarnan kirjeiden aikakaudella (1400–1370 eKr.), jolloin sitä mainitaan kuningas Lab’ayun keskuksena; tämä oli liittoutunut ”habiru”-hyökkääjien kanssa. Se rakennettiin uudelleen, mutta aramealaiset, Israelin kuningas Menahem ja assyrialaiset tuhosivat sen vuonna 723 eKr.

K: Miten Jumala [väitetysti] saattoi suvaita, että Jaakobin pojat vastasivat valheellisesti Dinasta 1. Moos. 34:13–17:ssa?

V: Jumala ei suvainnut sitä, ja ne kaksi Jaakobin poikaa, jotka surmasivat sekemiläiset, kirottiin sen vuoksi.

K: Miten Simeon ja Levi pystyivät yksin tuhoamaan kokonaisen kaupungin (1. Moos. 34:25–30)?

V: He johtivat hyökkäystä, mutta heidän alaisuudessaan oli muita palvelijoita, palkattuja sotilaita ja/tai sukulaisia.

K: 1. Mooseksen kirjan 35:1–5:ssä, mikä oli tapahtumien kulku?

V: Tässä on tapahtumien järjestys.

1. Jaakob oli ilmeisesti liian salliva sallimalla vieraita epäjumalia nomadiryhmänsä keskuudessa.

2. Jumala sanoi Jaakobille, että Hän halusi Jaakobin asuvan Betelissä ja rakentavan Hänelle alttarin.

3. Jaakob ymmärsi oikein, että jos he aikoisivat rakentaa alttarin Jumalalle, heidän joukossaan ei saisi olla mitään epäjumalia.

4. Kun he olivat täysin omistautuneet Herralle, heillä ei ollut mitään pelättävää ympäröiviltä kansoilta.

K: Syntymäkirjan 35:21 mukaan syntyivätkö kaikki Jaakobin pojat Migdal Eberissä, vai syntyivätkö he aikaisemmin, kuten muissa Syntymäkirjan kohdissa sanotaan? (Eräs liberaali kristitty toi tämän esiin ristiriitana.)

V: 1. Mooseksen kirjan 35:21–26 ei sano, että jokainen Jaakobin poika olisi syntynyt Migdal-Eberissä, varsinkin kun 1. Mooseksen kirjan 35:19–20 mukaan kahden pojan äiti Raakel oli juuri kuollut ennen kuin he muuttivat sinne. 1. Mooseksen kirjan 35:21–26 luettelee yksinkertaisesti pojat sen kertomuksen jälkeen, jossa Israel (=Jaakob) pystytti telttansa Migdal-Eberin taakse.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 36. luvussa luetellaan Eesauin jälkeläiset niin yksityiskohtaisesti?

V: On totta, että tämä ei ole Raamatun tärkein luku. Vaikka yksittäiset nimet eivät ole tärkeitä, opimme tästä kuusi asiaa.

1. Tämä osoittaa Raamatun väitteen historiallisesta tarkkuudesta ja huomiosta historiallisiin yksityiskohtiin.

2. Eesauin jälkeläiset (edomilaiset) ja israelilaiset tunsivat toisensa. Jobin kirjassa Elifas oli temalainen, Temanin jälkeläinen (1. Mooseksen kirja 36:11, 15, 42 ja 1. Aikakirja 1:45). Myöhemmin Jeremian kirjassa 49:7, 20 Teman-nimeä käytetään runollisesti synonyyminä sanalle Edom.

3. Nämä kaksi sukulaiskansaa olivat, vaikka erilläänkin, hyvin ystävällisiä toisiaan kohtaan, ainakin tuolloin. Myöhemmin Aamosin kirjassa 1:9–11 puhutaan ”veljeyden liitosta”, jonka edomilaiset rikkoivat. Kyseessä ei ollut muodollinen liitto, vaan epävirallinen suhde, joka juontui 1. Mooseksen kirjan 33:4–16 ajoilta.

4. Edomilaiset yhdistyivät käytännössä horilaisiin, jotka olivat jo asuneet maassa 1. Mooseksen kirjan 36:20–29 mukaan. Tämä yhdistymisjärjestely on luultavasti samanlainen kuin se, mitä sekemilaiset ehdottivat israelilaisille. Vuosisatoja myöhemmin oli todellakin olemassa voimakas Lähi-idän kansakunta, jota kutsuttiin Mitanniksi tai myös hurrilaisiksi ja joka oli kahden kansan yhdistymä. Yhteistyössä hallitsevana ryhmänä olivat hurrilaiset, jotka ilmeisesti olivat kotoisin Intiasta.

5. Kun Kanaan annettiin israelilaisille, edomilaisilla oli Edom ja Seirin vuori. Jumala sanoi antaneensa Seirin vuoren Eesauin lapsille 5. Mooseksen kirjan 2:5:ssä.

6. Eesauin jälkeläisten suuri määrä, sekoittuminen horilaisiin sekä varhainen hallinnon aloittaminen osoittivat, että edomilaiskansa kehittyi nopeasti ja että heistä voisi myöhemmin tulla voimakkaita kilpailijoita.

Seuraavassa on lueteltu Edomin ja Israelin väliset taistelut.

1. Samuelin kirja 14:47 He taistelivat Saulin aikana

1. Kuninkaiden kirja 11:14–22 Hadadin johtamat edomilaiset taistelivat Salomon aikana

2. Aikakirja 20:1–23: Edomilaiset solmivat liiton ja taistelivat Joosafatin aikana

2. Kuninkaiden kirja 8:21 Edomilaiset taistelivat Joramin aikana

2. Aikakirja 28:17 Edomilaiset taistelivat Ahasin aikana

Psalmi 137:7; Valitusvirret 4:21–22; Obadja 10–14 Edomilaiset auttoivat babylonialaisia Juudaa vastaan.

Malakian kirja 1:2–5: Noin vuonna 433 eKr., paluun jälkeen pakkosiirtolaisuudesta, edomilaiset olivat edelleen vihollisia.

Ezekielin kirjassa 25:12–17, Jerusalemin kaatumisen jälkeen, edomilaiset odottivat risteyksissä tappaakseen ja ryöstääkseen pakenevia juutalaisia.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 36:2:n mukainen Zibeon hiviittien kaupunki vai horittien kaupunki, kuten 1. Mooseksen kirjan 36:20:ssä lukee?

V: On kaksi mahdollisuutta:

Kirjoitusvirhe: Monet tutkijat olettavat, että kyseessä on kirjoitusvirhe masoreettisessa tekstissä, sillä hepreaksi hiviitti on h[i]wwt ja horiitti on h[o]rrt. Septuagintassa on horiitit 1. Mooseksen kirjan 34:2:ssa ja Joosuan kirjan 9:7:ssa.

Kaksi nimeä yhdelle ryhmälle tai kahdelle sulautuneelle ryhmälle: Horilaiset (hurrit) asettuivat myös Palestiinaan alueille, joilla hivilaiset asuivat, kuten hurrilaiset henkilönimet osoittavat. Jopa Jerusalemin ruhtinas 14. vuosisadalla eKr. kantoi hurrilaista nimeä Abdi-Hepa.

K: Osoittaako 1. Mooseksen kirjan 36:31 lause ”ennen kuin kukaan kuningas hallitsi israelilaisia” kirjoitusajankohdan olevan Saulin aikakaudella tai myöhemmin?

V: Ei. Paitsi että Mooses saattoi tietää, että Israelilla olisi kuningas (5. Mooseksen kirja 17:14–15), myös kaikki israelilaiset jo Jaakobin ajoista lähtien tiesivät, että Israelilla olisi Juudan sukukunnasta peräisin oleva kuningas, sillä Jaakob oli ennustanut sen 1. Mooseksen kirjan 49:10:ssä.

K: Mikä 1. Mooseksen kirjan 37:1–11:ssä johti siihen, että Joosefin suhteet perheeseensä huononivat? Luuletko, että Joosef oli tietoinen tästä?

V: Syitä oli viisi.

1. Veljiensä ilmiantaminen 1. Mooseksen kirjan 37:2:ssa

2. Jaakob rakasti Joosefia enemmän kuin muita (1. Mooseksen kirja 37:3).

3. Se, että Jaakob antoi Joosefille, mutta ei muille veljille, koristellun viitan (1. Moos. 37:3–4).

4. Se, ettei Joosef nähnyt unta, vaan kertoi veljilleen unestaan viljakimppuista (1. Moos. 37:5–8).

5. Joosef kertoi veljilleen ja isälleen toisen unen, jossa aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat häntä 1. Mooseksen kirjan 37:9–11.

Joosef, seitsemäntoistavuotias poika, näytti olevan täysin tietämätön siitä, miten muut ihmiset suhtautuisivat hänen sanoihinsa. Myöskään paljon vanhempi Jaakob ei ilmeisesti koskaan miettinyt, miten hän saattoi lietsoa kateutta veljien keskuudessa. Luulisi, että Jaakob tietäisi jotain siitä. Ilmeisesti Jaakob oli oppinut ”huonon opetuksen” suosimisesta, mutta ei ”hyvää opetusta” siitä, että suosimisella on pahoja seurauksia.

K: Miksi Juosefin veljet 1. Mooseksen kirjan 37:1–11:ssä tarkalleen ottaen vihasivat häntä?

V: Joosefin veljet luultavasti ajattelivat, että hänen unensa olivat hänen omia keksintöjään. Oli helppoa pitää Joosefia ylpeänä ja itsekeskeisenä, koska hänen isänsä rakasti häntä (ja hänen äitiään Raakelia) enemmän.

K: Millaisia asioita ihmiset tekevät nykyään, jotka aiheuttavat huonoja suhteita muihin, kuten 1. Mooseksen kirjan 37:1–11:ssä kuvataan?

V: Ylpeyden, kateuden tai pahantahtoisuuden vuoksi he voivat olla hallitsevia, kerskailevia, panettelevia tai juoruilevia. Empatian puutteen vuoksi he voivat olla tunteettomia. Epävarmuuden vuoksi he voivat olla selkäänpuukottajia. Joskus he tekevät näitä asioita tahallaan, ja joskus he eivät edes itse tiedosta tekevänsä niin. Meillä on luonnostaan itsekeskeiset sydämet.

Tarvitsemme Jeesusta, jotta voimme rakastaa lähimmäisiämme kuin itseämme ja jotta voimme jatkaa lähimmäistemme rakastamista kuin itseämme.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 37:3, 23 ja 32 kohdissa mitään Raamatun ulkopuolista näyttöä monivärisestä viitasta?

V: Kyllä, vaikkakaan ei Juozekin varsinaisesta viitasta. Arkeologit ovat löytäneet, että egyptiläisen aatelismiehen Khnumhotepin haudan seinille oli piirretty ”aasialaisia”, joilla oli moniväriset viitat. Katso kuvia ja lisätietoja teoksesta Pharaohs and Kings: A Biblical Quest, s. 332, 360.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 37:17:ssä mitään Raamatun ulkopuolista näyttöä siitä, että ihmisiä olisi saatu ”katoamaan” heittämällä heidät kaivoihin?

V: Kyllä. Teoksessa *Can Archaeology Prove the Old Testament?* (s. 29) kerrotaan, että Dothanista (13 mailia Sikemin pohjoispuolella) löydettiin vesisäiliö, josta löytyi useita luurankoja. Muuten, Joosefin veljet olivat Dothanin lähellä.

K: Jos kysyisit 1. Mooseksen kirjan 37:17 kohdassa Joosefin veljiltä, miksi he aikoivat tappaa hänet, mitä he sanoisivat?

V: Joosef aiheuttaa heille ongelmia (Jaakob oli lähettänyt Joosefin kertomaan heistä). Joosef antoi Jaakobille huonon (ra’ah) raportin heistä, ja he kertoisivat Jaakobille, että paha (ra’ah) eläin oli syönyt Joosefin.

He kutsuivat Joosefia uneksijaksi.

Oman edun tavoittelu, kateus siitä, että heidän isänsä rakasti Joosefia enemmän. Jos unet olivat peräisin Jumalalta (kuten ne lopulta osoittautuivatkin), jopa Jumala suosi Joosefia enemmän.

Sekem sijaitsi noin 50 mailia Hebronista pohjoiseen, missä Jaakob oli. Dothan sijaitsi siitä noin 13 mailia pohjoiseen. He olivat siis todennäköisesti liian kaukana Jaakobista, jotta kukaan olisi voinut kertoa hänelle, mitä oli tapahtunut.

On ironista, että varhaisessa vaiheessa elämäänsä Jaakob käytti vaatteita pettääkseen omaa isäänsä Iisakia luulemaan häntä Eesaukseksi. Nyt vaatteita käytettäisiin pettämään häntä hänen omien poikiensa toimesta.

K: Aioivatko Joosefin veljet 1. Moos. 37:17:n mukaan tappaa hänet, vai päättivätkö he myydä Joosefin midianilaisille kauppiaille, kuten 1. Moos. 37:28–29 kertoo?

V: Molemmat ovat totta, koska ihmiset voivat muuttaa suunnitelmiaan. Alun perin he aikoivat tappaa Joosefin, paitsi että Ruuben aikoi pelastaa hänet. Kun he kuitenkin näkivät midianilaiset kauppiaat, he ajattelivat voivansa ansaita rahaa Joosefin avulla ja muuttivat suunnitelmiaan. Luonnollisesti voisi ajatella, että Joosefilla olisi ”oikeus” katkeroitua tämän vuoksi. Joosef kuitenkin seurasi Jumalaa, eivätkä vaikeat ajat tehneet hänestä katkeraa, vaan vain paremman ihmisen.

K: Olivatko 1. Mooseksen kirjan 37:25:ssä mainitut kauppiaat ismaelilaisia vai midianilaisia, kuten 1. Mooseksen kirjan 37:28 sanoo?

V: Etäisyydestä veljet eivät voineet erottaa, ketkä olivat tulossa, tai oliko joukossa molempia. Sillä ei kuitenkaan ollut veljille merkitystä; he halusivat vain rahaa. Joko sana ”ismaililaiset” tai sana ”midianilaiset” saattaa olla kopioijan virhe. Tai veljet luulivat heitä ismaililaisiksi, mutta he olivatkin itse asiassa midianilaisia.

K: Oliko 20 hopeasekeliä 1. Moos. 37:28:ssa sopiva hinta Joosefin kaltaisesta orjasta?

V: Kyllä. K.A. Kitchenin teoksen *Ancient Orient and Old Testament Introduction* (s. 52–53) mukaan tämä oli oikea hinta noin vuonna 1800 eKr. Vuosisatoja aiemmin hinta oli 10–15 hopeasekeliä, Mooseksen aikoihin se oli 30 hopeasekeliä, ja myöhemmin orjat olivat kalliimpia. Hoosean kirjassa 3:2 orjan arvo oli noin 30 sekeliä. Katso Biblical Archaeology Review -lehden 21. vuosikerran nro 2, s. 53, josta löytyy kaavio orjan hinnan kehityksestä ajan myötä.

K: Miksi Jumala ei helpottanut Joosefin tilannetta 1. Mooseksen kirjan 37:28 kohdassa?

V: Jumala olisi voinut helpottaa Joosefin tilannetta huomattavasti. Hän olisi voinut jättää antamatta Joosefille niitä unia, tai hän olisi voinut saada Joosefin pelastamaan veljensä, jotta he olisivat olleet kiitollisia hänelle. Jumala käytti Joosefia pelastamaan tämän perheen suuren nälänhädän aikana, mutta Jumala olisi voinut tehdä myös jotain muuta pelastaakseen heidät nälänhädältä.

Emme tiedä, miksi Jumala valitsi juuri ne keinot, joilla Hän toteutti tahtonsa. Voimme kuitenkin havaita, että Joosefin lohduttaminen ei ollut Jumalan ensisijainen tavoite; Jumala käytti Joosefin aikaa maan päällä saadakseen aikaan tiettyjä asioita Joosefin ja hänen veljiensä elämässä.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 38:1–21 sisältämä kertomus Juudasta ja Tamarista on Raamatussa?

V: Jos asteikolla 1 (lievin, ei niin paha) – 10 (pahin) seksuaalinen moraalittomuus olisi 10, miten luokittelisit sen, että joku tahallaan jättää täyttämättä lupauksen, johon toinen on luottanut koko elämänsä ajan? – Se on varmasti enemmän kuin 1. Tästä voimme oppia ainakin kolme asiaa.

1. Jotta emme luulisi, että Juuda ja muut patriarkat olivat vanhurskaampia kuin muut, tämä ja muut kertomukset palauttavat meidät todellisuuteen, että he eivät olleet erityisen vanhurskaita.

2. Raamattu antaa meille rehellisen ja tarkan kuvan siitä, miten ihmiset elivät tuolloin. Raamattu ei kaunistele heidän historiaansa lainkaan. Voimme oppia sekä heidän virheistään että heidän oikeista teoistaan.

3. Tämä osoittaa eräänlaisen synnin, joka on läsnä nykyäänkin, mutta josta ei usein puhuta: vastuun pakoilun. Tätä pidetään Jumalan silmissä erittäin vakavana synninä, sillä Onan surmattiin sen vuoksi. Myöskään Juuda ei toiminut vastuullisesti miniäänsä kohtaan, ja hän rikkoi oman lupauksensa. Juuda ei antanut poikaansa naimisiin Tamarin kanssa, koska hän pelkäsi poikansa hengen puolesta ja koska hän epäili Jumalan hyvyyttä. On selvää, että Juuda ei katsonut Onanin ansainneen kuolemaa siitä, että tämä kieltäytyi täyttämästä velvollisuuttaan.

K: Mitä Zerah/Zarah ja Perez/Pharez tarkoittavat 1. Mooseksen kirjan 38:29–30:ssa?

V: Ensin niiden merkitys, sitten kaksi sovellusta. Strongin sanakirja, raamatun sanakirjat ja kommentaarit ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että Perez/Pharez tarkoittaa läpimurtoa tai aukkoa. Hän avasi kohdun. Zerah/Zarahin merkityksestä on kuitenkin hieman erimielisyyttä.

Scarlet: Koska hänen käteensä oli sidottu punainen lanka, Zerah voi tarkoittaa punaista. Joidenkin tutkijoiden mukaan se voi tarkoittaa myös kirkkautta tai punaisuutta.

Nousu: Zerah tulee hepreankielisestä sanasta Zerah, joka tarkoittaa ”nousu” joidenkin tutkijoiden mukaan.

Syyn mielipide-eroihin löytyy Strongin kattavasta konkordanssista (sana 2226). Siinä sanotaan, että se on sama kuin 2225 ”zerach, zeh’-rakh”, joka on johdettu sanasta 2224; valon nousu: – nousu.” Sanassa 2224 sanotaan ”zarach, zaw-rakh”; primaarinen Juuri; vars. säteillä (tai lähettää säteitä), eli nousta (kuten aurinko); erityisesti ilmestyä (lepran oireena): – nousta, nousta (ylös), heti kun se on noussut.” Sana Zerah on siis peräisin auringonnoususta, ja se voi viitata itse nousuun tai aamunkoiton punertavaan väriin.

Matteuksen evankeliumin 1:3:ssa oleva messiaaninen sukupuu mainitsee lyhyesti sekä Perezin että Zerahin syntymät. Ensimmäisessä tulemisessaan Jeesus sanoi Luukkaan evankeliumin 12:51:ssä, että Hän toisi eripuraa. Paavali puhuu Kristuksen toisen tulemisen kirkkaudesta 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:8:ssa. Kaksoset tulivat siis Kristuksen kahden tulemisen järjestyksessä. Toisaalta Johanneksen evankeliumin 1:5,9 mainitsee, että Jeesus oli se todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, ja että Hän tuli maailmaan.

Joosuan kirjassa 7 teloitettu Aakan oli Zerahin jälkeläinen. Joten erityinen tai jumalallinen sukutausta ei takaa, että henkilö olisi välttämättä vanhurskas tai voisi välttyä tuomiolta. On sanottu, että ”Jumalalla ei ole lapsenlapsia”. Toisin sanoen, joko olet Jumalan lapsi tai et ole. Et kuitenkaan voi vedota suhteeseen Jumalaan pelkästään vanhempiesi uskon perusteella, ilman omaa uskoasi.

K: Koska 1. Mooseksen kirjan 39:7–10:ssä kymmenen käskyä ei ollut vielä kirjoitettu, mikä olisi ollut väärää siinä, että Joosef olisi maannut isäntänsä vaimon kanssa?

V: Joosef ei tarvinnut Kymmenen käskyä tietääkseen, että näin tekemällä hän pettäisi täysin isäntänsä häneen asettaman luottamuksen. Joosef sanoi myös, että se olisi synti Jumalaa vastaan.

Jotkut ihmiset toimivat ainoastaan lain kirjaimen mukaan. Se ei kuitenkaan ollut Joosefin tapa toimia, eikä se ole se tapa, jolla kristittyjen tulisi toimia. Sen sijaan, että kysyisimme vain ”pääsenkö tästä kuin koira veräjästä” tai ”onko tätä vastaan mitään ehdottomasti mustavalkoista kieltoa”, meidän pitäisi kysyä ”mikä olisi Jumalalle mieluista”.

Joosef oli menettänyt takkinsa jo kahdesti! Mutta kuten joku kerran sanoi, on parempi menettää takki ja säilyttää luonteensa kuin menettää luonteensa ja säilyttää takkinsa.

On olemassa mielenkiintoinen arabialainen tarina, joka havainnollistaa ajattelutapaa, jossa noudatetaan vain lain kirjainta. Kerran eräs mies teki sopimuksen pahan hengen kanssa. He allekirjoittivat molemmat paperin, jossa hengen osuus sopimuksesta oli antaa miehelle kaunein nainen, jonka tämä voisi kuvitella vaimokseen, ja että henki ei tekisi hänelle pahaa. Henki katosi, ja myöhemmin paikalle saapui kaunis nainen, joka halusi tulla miehen vaimoksi. Mies ei tiennyt, että nainen oli naamioitunut henki. Eräänä yönä ”nainen” pyysi miestä näyttämään sopimusta. Kun mies otti sopimuksen käteensä, henki sai kynttilän vahan peittämään sanan ”ei” lauseesta ”ei vahingoita miestä”, ja henki tappoi miehen.

On mielenkiintoista, että joillekin riitti pelkkä pieni määrä kynttilävahaa perusteluksi sille, että heidän tekemänsä lupaus mitätöitiin. Nykyään jotkut ihmiset pitävät täysin hyväksyttävänä ja asianmukaisena perua sopimuksen syistä, jotka ovat tuskin sen merkittävämpiä. Me, jotka todella uskomme Jumalaan, pidämme paitsi sanamme kirjaimellisesti, myös sanamme tarkoituksen, emmekä anna heikoista syistä tulla tekosyiksi epärehellisyydelle.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 39:7–20:ssa muita tämänkaltaisia tarinoita?

V: Mitään aivan samanlaista ei ole, mutta on yksi kuvitteellinen tarina, jossa on pieniä yhtäläisyyksiä. Ajatus siitä, että vaimo harhaantuu miehensä poissa ollessa, ei ole ainutlaatuinen Joosefin tapauksessa. Noin 600 vuotta tämän jälkeen, 1200-luvulla eKr., oli olemassa egyptiläinen tarina nimeltä ”Kertomus kahdesta veljestä”, jossa oli muutamia yhtäläisyyksiä. Kun aviomies oli poissa, vaimo yritti vietellä tämän veljeä, joka torjui hänen lähentelynsä. Kun aviomies palasi, vaimo esitti väärän syytöksen tämän veljeä vastaan. Lopulta totuus tuli ilmi, ja vaimo teloitettiin.

K: Miten Joosef vietiin pois heprealaisten maasta (1. Moos. 40:15)?

V: Yhtäältä Joosef oli kotoisin maasta, joka oli israelilaisille heprealaisille luvattu ja tuleva perintömaa. Toisaalta ajattelemme, että ”heprealainen” on synonyymi sanalle ”israelilainen”, mutta niin ei ollut tuolloin. Heprealainen, eli ”apiru”, tarkoitti myös nomadia, ja Abramia kutsuttiin heprealaiseksi. Näin ollen Joosef viittasi joko siihen, että hän oli Abrahamin jälkeläinen ja asui Abrahamin uudella maalla, tai siihen, että hän oli kotoisin nomadien maasta, tai molempiin.

K: Onko 1. Moos. 40:20–22:ssa, Matt. 14:6:ssa ja Mark. 6:21:ssa syntymäpäivien juhliminen väärin, koska ainoat [väitetysti] Raamatussa mainitut syntymäpäivät ovat ne, jolloin faarao teloitti leipurin ja Herodes teloitti Johannes Kastajan?

V: Ei. Jehovan todistajat yrittävät käyttää hiljaisuuden argumenttia kieltääkseen syntymäpäiväjuhlien viettämisen. Sekä faarao että Herodes olivat julmia, mielivaltaisia hallitsijoita, jotka tappoivat ihmisiä myös muina päivinä kuin syntymäpäivinä, mutta on kaksi vahvempaa syytä, miksi jonkun syntymän kunniaksi järjestetyn erityispäivän viettäminen on hyväksyttävää.

Job oli jumalinen mies, ja hänen poikansa ”järjestivät vuorotellen juhlia kodeissaan” (Job 1:4). Hepreankielisessä tekstissä sanotaan kirjaimellisesti, että kukin teki niin ”omana päivänään”, ja tämä ilmaisu tarkoittaa henkilön syntymäpäivää, kuten käy ilmi siitä, että Job kirosi ”oman päivänsä” (hepreaksi), minkä BSB-käännös esittää ilmaisulla ”hänen syntymäpäivänsä” Jobin kirjassa 3:1–3.

Myös enkeli Gabriel ilmoitti, että monet iloitsevat Johannes Kastajan syntymästä (Luuk. 1:14), ja jos enkelit saivat juhlia Jeesuksen syntymää Luuk. 2:13–14:ssä, on meilläkin hyväksyttävää juhlia Hänen syntymäänsä.

K: Miten juomanjakaja saattoi 1. Mooseksen kirjan 40:23:ssa unohtaa Joosefin niin helposti?

V: Tuolloin juomanjakaja oli huolissaan siitä, mitä uni merkitsi. Mutta kun hänet oli palautettu virkaansa, hän päätteli, ettei Joosef ollut se, joka oli palauttanut hänet, eikä Joosef tuonut hänelle nyt mitään hyötyä, joten hän keskittyi siihen, mikä ja kuka voisi olla hänelle hyödyksi. Hän unohti sekä kiitollisuutensa Joosefia kohtaan että lupauksensa Joosefille muistaa hänet ja mainita hänet faraolle. Joosef joutui veljiensä, Potifarin vaimon ja juomanjakajan kohdeltavaksi, hänet paneteltiin ja unohdettiin. Mutta Jumala pystyi silti toimimaan juomanjakajan unohduksesta huolimatta; se vain kesti kaksi kokonaista vuotta. On mielenkiintoista, että Joosefin esikoispoika sai nimekseen Manasse, mikä tarkoittaa ”unohtaa” teoksen Evangelical Commentary on the Bible sivun 33 mukaan. Joosefin veljien kateus, Potifarin vaimon maineen pilaaminen ja juomanjakajan unohdus olivat merkityksettömiä verrattuna tämän luvun keskeiseen jakeeseen: 1. Mooseksen kirjan 41:32, jossa sanotaan, että asia ”on Jumalan määräämä”.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 41:18:ssa lehmät ovat joessa?

V: Useimmissa paikoissa lehmät eivät pysyisi joessa. Mutta Egyptissä lehmät ovat usein siellä saadakseen helpotusta kuumuudesta ja jonkinlaista suojaa kärpäsiä vastaan. Kirjoittajan olisi kuitenkin pitänyt asua Egyptissä tietääkseen tämän.

K: Miksi faarao nimittäisi 1. Mooseksen kirjan 41:32:ssa ei-egyptiläisen varakuningaksi?

V: Vaikka kuninkaat voivat toisinaan tehdä outoja asioita, tässä tapauksessa se oli erittäin järkevää. Jos Joosef yrittäisi kapinoida, egyptiläiset eivät seuraisi häntä. On kirjattu, että kanaanilaiset, kuten Meri-Ra, Ben-Mat-Ana ja Amenhotep III:n semiläinen varamies Yanhamu, olivat korkeissa asemissa Egyptin hovissa. (Amenhotep III:sta tuli farao sen jälkeen, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptistä.) Paljon myöhemmin turkkilaiset ottomaanit asettivat usein armenialaisia korkeisiin hovitehtäviin, tietäen, että kansa ei koskaan tukisi valtaa tavoittelevaa ei-muslimia.

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 41:45 kohdassa mainittu Joosefin egyptiläinen nimi, Zaphenath-Paneah, arvonimi vai egyptiläinen nimi?

V: Se tarkoitti todennäköisesti ”se, jota kutsutaan elämäksi” tai jotain vastaavaa. Ei ole todisteita siitä, että kenelläkään egyptiläisellä olisi ollut tällainen arvonimi, joten se oli todennäköisesti nimi. Farao halusi luultavasti, että Joosef voisi vaikuttaa egyptiläisemmältä monien virkamiestensä silmissä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Joosef olisi hylännyt alkuperäisen nimensä. Se on vähän sama kuin kun ihmiset tulevat Kiinasta länteen, he ottavat usein myös länsimaisen nimen, ja kun ihmiset menevät lännestä Kiinaan, he ottavat usein myös kiinalaisen nimen.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 41:45:ssä mitään Raamatun ulkopuolista näyttöä Joosefin egyptiläisestä nimestä, Zaphenath-Paneahista?

V: Kyllä. Vaikka tutkijat eivät tunne yhtään nimeä niistä Egyptin visiireistä, jotka olivat virassa Joosefin aikakauden ympärillä, arkeologit ovat löytäneet yhteyden.

Zaphenath: Joosefin egyptiläinen nimi 1. Mooseksen kirjan 41:45:ssä on todennäköisesti periytynyt meille siten, että ”t” ja ”p” ovat vaihtuneet paikoilleen. Zat-en-aph tarkoittaa ”se, jota kutsutaan”, mikä oli yleinen ilmaisu. Papyrus Brooklyn 35.1446 sisältää monia esimerkkejä aasialaisista, joille on annettu egyptiläisiä nimiä. Monissa näistä nimistä on ensimmäisenä osana ”se, jota kutsutaan”.

Paneah: ”Pa” tai ”Pe” edustaisi egyptiläistä Ipiä tai Ipuja. ”anea” on samankaltainen kuin egyptiläinen ankh, joka tarkoittaa ”elämää”, tai ankhu, joka tarkoittaa ”on elossa”. Teoksessa Pharaohs and Kings: A Biblical Quest (s. 350) todetaan lopuksi, että nimi Ipiankhu ja sen muunnelmat olivat yleisiä Joosefin aikana, mutta eivät kovin yleisiä aiemmin tai myöhemmin.

K: Kun muistelemme 1. Mooseksen kirjan 41:45:ssä, kuinka Iisak sai vaimonsa ja Jaakob sai vaimonsa, mikä ero on siinä, kuinka Joosef sai vaimonsa? Miten Joosef selviytyi siitä?

V: Farao ei ollut uskovainen, eikä todennäköisesti myöskään Joosefin vaimo, ainakaan aluksi. Emme näe, että uskovat ihmiset olisivat kiinnittäneet huomiota Joosefin vaimon valintaan; mutta Joosef selviytyi siitä silti. Kuten Jumala antoi Aadamille maan hallinnan ja vaimon, niin farao antoi Joosefille maan hallinnan ja vaimon.

Muuten, Potifar ja Potifera eivät todennäköisesti ole sama henkilö. Egyptissä on muistomerkki, jota kutsutaan Potifarin steleksi, ja siinä lukee: ”Putifar, ’Ank h-Horin poika”. Tämä ei todennäköisesti viittaa kumpaankaan näistä miehistä; pikemminkin Potifar oli yleinen nimi.

K: Miten Joosef oli 1. Mooseksen kirjan 41:53–57 mukaan Kristuksen esikuva?

V: Joosef kärsi itse, jotta hän voisi huolehtia koko Jumalan kansan tarpeista. Siitä hetkestä, kun Joosef myytiin orjaksi, siihen hetkeen, kun hänestä tuli toiseksi korkein virkamies, kului noin 13 vuotta. Tuona aikana Joosefin piti olla kärsivällinen, vaikka hänellä ei ollut mitään ulkoisia merkkejä siitä, että hänen tilanteensa koskaan paranisi. Ajattele, kuinka kärsivällinen Jumala on meitä kohtaan!

K: Oliko 1. Mooseksen kirjan 41:57:ssä kuvattu tapahtuma lopulta Joosefin eduksi?

V: Tässä tapauksessa se hyödytti häntä toissijaisesti, sillä hän ei ollut Kanaanissa, kun nälänhätä koitti. Mutta ensisijaisesti se ei ollut Joosefin hyödyksi; loppujen lopuksi Joosef olisi voinut vain livahtaa Syyriaan ja elää siellä yksin, kuten Jaakob teki. Ei, ensisijainen hyöty koitui hänen suvunsa 70 jäsenelle. Jumala ei tuonut tätä vaivaa Joosefin päälle ensisijaisesti Joosefin hyödyksi, vaan hänen perheensä hyödyksi.

Toisaalta Joosef hyötyi suuresti toisella tavalla. Kuvittele, että Joosef olisi jäänyt Kanaaniin tai Syyriaan eikä olisi tehnyt mitään koko elämänsä aikana. Hänellä olisi ehkä silti ollut vankka luonne, mutta häntä ei pidettäisi Raamatussa suurena uskon sankarina ilman näitä kokemuksia, jotka muovasivat häntä, vaikka muovautuminen olikin toisinaan tuskallista.

K: Jos nälänhätä oli 1. Moos. 41:57:n mukaan vakava kaikkialla maailmassa, miksi nälänhätää ei koettu joka paikassa maailmassa?

V: Tämä lause ilmaisee, että nälänhätä oli vakava myös Egyptin ulkopuolella.

K: Mitä perhe oppi suosimisesta 1. Mooseksen kirjan 42:3–4:ssä?

V: Jaakobin tapauksessa ilmeisesti ei mitään. Hän ei lähettänyt Benjaminiä muiden mukana tälle matkalle, koska näytti siltä, että hän rakasti Benjaminiä enemmän kuin muita. Jaakobin mielessä hänen kuollut vaimonsa Raakel, hänen (kuolleeksi luultu) poikansa Joosef ja Benjamin olivat sidoksissa toisiinsa, eikä hän halunnut menettää viimeistä heistä. Ilmeisesti muita veljiä pidettiin helpommin korvattavina. Tämä oli kauheaa vanhemmuutta.

Veljet olivat kuitenkin tunteneet syyllisyyttä lähettäessään Joosefin matkaan ja salatessaan asian isältään kaikki nämä vuodet. Mutta siitä lähtien, kun otettiin huomioon, että Jaakob oli ollut heitä kohtaan epäoikeudenmukainen eikä tilanne ollut muuttumassa, he olivat oppineet elämään sen kanssa.

K: Miksi egyptiläiset virkamiehet myivät viljaa 1. Mooseksen kirjan 42:7:ssä?

V: Joosefin johdolla Egypti oli varastoinut ruokaa vakavaa nälänhätää varten. Joko Egyptin hallitus oli ottanut viljelijöiltä enemmän kuin tarvitsi, tai joillakin egyptiläisillä oli vähemmän kuin tarvitsivat, koska he myivät kansan viljaa voittoa tavoitellen. Tuhansia vuosia tämän jälkeen oli aivan liian yleistä, että ruokaa vietiin maasta huomattavan voiton toivossa, samalla kun ruoan tuottaneet viljelijät kuolivat nälkään.

K: Miksi Joosefin veljet eivät tunnistaneet häntä 1. Mooseksen kirjan 42:8 kohdassa?

V: Mikään ei viittaa siihen, että kyseessä olisi ollut ihme tai yliluonnollinen ilmiö. He olivat viimeksi nähneet avuttoman, pelokkaan 17-vuotiaan pojan, jolla oli parta, ja nyt he näkivät varakkaan, vaikutusvaltaisen 30-vuotiaan miehen, jolla ei olisi partaa, jos hän noudattaisi egyptiläisiä tapoja. Vaikka ihmiset huomaavatkin samankaltaisuutta, he päättelevät usein hätiköidysti, ettei kyseessä voi olla sama henkilö, jos olosuhteet näyttävät tekevän sen mahdottomaksi.

K: Miksi Joosef kohteli vieraantuneita veljiään tällä tavalla 1. Mooseksen kirjan 42:6–20:ssa?

V: Vaikka Raamattu ei hyväksy eikä kritisoi tätä strategiaa, se osoittautui Joosefin puolelta ovelaksi. Joosef halusi tietää, mikä oli heidän asenteensa äitinsä toista poikaa kohtaan ja mitä he olivat oppineet vuosien varrella. Hän halusi nähdä, mitä heidän sydämissään oli, ennen kuin avasi oman sydämensä heille.

Vaikka kukaan ei nykyään todennäköisesti joudu samaan tilanteeseen, yleinen periaate pätee edelleen: on hyvä yrittää saada selville jotain siitä, mitä henkilön sydämessä on, ennen kuin otat hänet luottamuksellesi. Eräässä toisessa yhteydessä Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 7:6:ssa, ettei helmiä pidä heittää sikojen eteen.

K: Miksi he tunsivat 1. Mooseksen kirjan 42:21–23 kohdassa niin suurta syyllisyyttä?

V: Tämä oli suuri salaisuus, jonka vain veljet tiesivät. (He eivät tienneet, että Joosef oli heidän edessään ja osasi hepreaa.) Kuvittele, että menneisyydessäsi mätänee salaisuus siitä, mitä olet tehnyt jollekin läheisellesi, mutta et voi kertoa sitä hänelle. Ajattele, kuinka vaikeaa veljille oli ollut kaikki nämä vuodet heidän syntinsä takia.

Ruubenilla oli jo 1. Mooseksen kirjan 37:21–22:ssa ajatus pelastaa Joosef. Ruuben ei suostunut Joosefin myymiseen 1. Mooseksen kirjan 37:29:ssä, mutta hän suostui ottamaan Joosefin viitan ja kastamaan sen vereen. Tässä tilanteessa Ruuben oli yhä yhtä syyllisyyden vaivaama kuin muutkin, mutta hänellä oli myös ”minähän sanoin” -asenne, jolla hän syytti heitä.

K: 1. Mooseksen kirjan 42:25–28:ssa, kun he olivat kokeneet järkytyksen jouduttuaan jättämään Simeonin vankilaan, miltä luulet heidän tuntuneen nähdessään hopearahat takaisin säkissä?

V: 1. Mooseksen kirjan 42:28b todennäköisesti vähätteli tilannetta sanoessaan: ”heidän sydämensä painui”. He olivat pahoillaan Simeonin puolesta, he olivat pahoillaan isänsä puolesta, ja he pelkäsivät kertoa asiasta iäkkäälle isälleen. Jaakob sanoi myöhemmin, että jos myös Benjamin katoaisi, ”te saatte surun vuoksi minun harmaat hiukseni alas tuonelaan” (1. Mooseksen kirja 42:38b).

Ruubenin suunnitelmana oli palata Egyptiin yksin, mukanaan vain Benjamin ja hopea, ja yrittää saada Simeon takaisin. Mutta Jaakob rakasti Benjaminiä enemmän kuin halusi saada Simeonin takaisin.

K: Miksi Ruuben sanoi 1. Mooseksen kirjan 42:37:ssa: ”Voitte tappaa molemmat poikani, jos en tuo häntä takaisin teille”?

V: Jaakobilla ei ollut minkäänlaista halua surmata yhtäkään lapsenlapsistaan. Ruuben sanoi tämän vain vaikuttaakseen ja yrittääkseen suostutella Jaakobia. On kuitenkin hieman outoa, että Ruuben ehdotti tällaista sopimusta Jaakobille. Vaikuttaa siltä, että vaikka Jaakob ei tiennyt totuutta Joosefista, Jaakobin ja hänen poikiensa välillä ei ollut paljon luottamusta. Valitettavasti tämä voi päteä myös joissakin nykypäivän perheissä.

K: 1. Mooseksen kirjan luvuissa 43–44 veljekset joutuvat koetukselle. Miksi heitä koeteltiin?

V: Katsotaanpa tilannetta Joosefin näkökulmasta. Eräänä päivänä, niin monen vuoden jälkeen, Joosefin veljet ilmestyivät hänen hoviinsa pyytämään apua. Mitä Joosef tiesi heistä ja heidän luonteestaan tuossa vaiheessa? Ainoa asia, jonka Joosef tuolloin tiesi, oli se, että nämä olivat samat veljet, joiden pitäisi olla rakastavia, mutta jotka olivat keskustelleet siitä, miten hänet tapettaisiin, ja sitten myyneet hänet orjaksi. Ai niin, ja he osasivat sitoa ihmisen hyvin. Emme tiedä, kävikö koston ajatus Joosefin mielessä vai ei, mutta muille se olisi saattanut olla aivan luonnollista. Mitä Joosefin olisi pitänyt tehdä?

Joosef ei nauttinut veljiensä huijaamisesta. Mutta Joosefilla oli vakava päätös edessään: jos veljensä eivät olleet muuttuneet siitä ajasta, kun he olivat myyneet hänet orjaksi, hän ei nähnyt mitään syytä pelastaa heitä.

Teoksessa *Bible Knowledge Commentary: Old Testament* (s. 93–94) sanotaan: ”Joosef, joka oli jo loistavasti onnistunut luomaan jännitteitä veljiensä kahden vierailun aikana, esitti nyt mestarillisen siirtonsa. Hän koetteli heidän huolenpitoaan Benjaminia kohtaan saadakseen heidät tunnustamaan pahuutensa. Jos he epäonnistuisivat tässä kokeessa, jos heillä ei olisi myötätuntoa Raakelin tätä toista poikaa kohtaan, heillä ei olisi osaa lupauksien täyttymiseen. Jumala voisi aloittaa alusta ja tehdä Joosefista suuren kansan, jos muut osoittautuisivat kelvottomiksi (ks. 2. Moos. 32:10).”

K: Milloin meidän tulisi 1. Mooseksen kirjan 44. luvun mukaan koetella muita? Miten meidän yleensä tulisi koetella muita?

V: Koetatko yleensä veljiäsi ja sisariasi tällä tavalla? – Toivottavasti et. Vaikka emme näe jumalallisten ihmisten koettelevan toisia yhtä ankarasti kuin Joosef teki, ihmisille on esitettävä kysymyksiä ja heitä on koeteltava johtajuuden kannalta. Ihmiset voivat oppia, kun heitä koetellaan, mutta se ei ole pääasia. Tärkeintä on nähdä, voidaanko henkilöön luottaa jonkin tehtävän suorittamisessa tai voidaanko häneen luottaa terveen opin opettamisessa.

1. Timoteuksen kirjeen 3:10 sanoo: ”Heidät on ensin koeteltava. Jos he ovat moitteettomia, antakaa heidän toimia diakonina.” Ilmestyskirjan 2:2 puhuu hyväksyvästi Efesoksen seurakunnasta sanoen: ”Olette koetelleet ja paljastaneet valehtelijoiksi ne, jotka väittävät väärin olevansa apostoleja.” Roomalaiskirjeen 16:10:ssä Apelles testattiin ja hyväksyttiin; todennäköisesti kuitenkin Jumala suoritti testin.

Toisaalta, jos henkilö on läpäissyt kokeen, on väärin yrittää huijata häntä lisäkokeen verukkeella. Fariseukset tekivät väärin, kun he tulivat koettelemaan Jeesusta pyytämällä merkkiä Markuksen evankeliumin 8:11 ja Luukkaan evankeliumin 11:16 kohdissa.

He koettelivat Jeesusta kysymyksillä Matt. 16:1 ja 22:35.

Naomi koetteli Ruutia ja Orpaa Ruutin kirjassa 1:11–15. Heillä ei ollut mitään syytä lähteä Israeliin, maahan, jota he eivät olleet koskaan nähneet, vain siksi, että he pitivät Naomista. Jos he eivät seuranneet samaa Jumalaa, heidän olisi pitänyt vain jäädä sinne, missä olivat.

Kuningas Saul joutui koetukselle 1. Samuelin kirjassa 13:7b–14, mutta on epäselvää, oliko Samuel vahingossa muutaman tunnin myöhässä vai oliko hän tarkoituksella myöhässä.

Luin kerran, että Neuvostoliiton aikoina eräät siviilivaatteissa olevat, aseistetut sotilaat ryntäsivät kerran maanalaisiin jumalanpalveluksiin juuri ennen niiden alkamista. He kysyivät, ketkä olivat kristittyjä, ja sanoivat, että kaikki ei-kristityt saivat poistua. Sitten he laskivat aseensa ja liittyivät itsekin jumalanpalvelukseen; he halusivat saada kaikki vakoojat pois jumalanpalveluksesta.

K: Miten 1. Mooseksen kirjan 44:2–13:ssa mainittu hopeamalja Benjaminin säkissä muistuttaa Raakelin isänsä jumalankuvien varastamista?

V: Veljet saattoivat tuntea tarinan siitä, kuinka Raakel varasti isänsä Labanin jumalankuvat. Laban ja Jaakob olivat sopineet, että kuka tahansa, jolta nämä jumalankuvat löydettäisiin, tapettaisiin. Tuolloin he eivät tienneet, että Raakel oli varastanut ne. Jos Laban ja Jaakob olivat sopineet tuosta rangaistuksesta, millaisen rangaistuksen Egyptin korkea virkamies antaisi sellaisen esineen varastamisesta, joka oli (ilmeisesti) hänelle rakas ja jolla oli suuri rahallinen arvo?

K: Miten 1. Mooseksen kirjan 44:5:ssä mainittu, jumalaapelkäävä Joosef saattoi väittää käyttävänsä ennustamista?

V: Siinä ei sanota, että Joosef olisi koskaan käyttänyt kyseistä maljaa, vaan ainoastaan, että hän kertoi veljilleen käyttäneensä sitä ennustamiseen. 1. Mooseksen kirjan 44:15 mukaan Joosef ei ilmeisesti ollut kovin huolissaan maljasta. Meidän ei tule käyttää ennustamista (5. Mooseksen kirja 18:10), ja meidän tulee välttää jopa pahan näennäisyyttä (2. Korinttolaiskirje 8:21; 1. Tessalonikalaiskirje 5:22), eikä edes Joosef ollut täydellinen ihminen.

Teoksessa ”The Evangelical Commentary on the Bible” (s. 34) sanotaan, että veden ennustaminen oli yleistä Egyptissä. He tarkastelivat vesipisaroita ja tekivät ennusteita.

K: Mitkä ovat neljä syytä, joiden vuoksi Joosefin veljet saattoivat olla sanattomia 1. Mooseksen kirjan 45:3:ssa?

V: Veljet olivat 1) sanattomia, koska he olivat järkyttyneitä paitsi Joosefin näkemisestä myös tämän asemasta; 2) sanattomia, koska heidät oli paljastettu; 3) sanattomia miettiessään, mitä heille nyt tapahtuisi; 4) he olivat sanoneet: ”Aiotko hallita meitä?” (1. Moos. 37:8). Nyt Joosef hallitsi koko Egyptiä (1. Moos. 45:8).

K: 1. Moos. 45:5,8; 50:19–20: Kenen Joosef sanoi lähettäneen hänet Egyptiin? Miksi?

V: Kuinka monta kertaa olet kuullut, että kun joku suunnitteli murhaa, se kääntyi lopulta hänen edukseen? Niin kävi myös veljille.

Joosef sanoi nimenomaan, että se ei ollut veljien vaan Jumalan teko. Joosef näki vaikeutensa ja koettelemuksensa tulevan Jumalalta, ja hän ylisti Jumalaa siitä, koska nyt, ja vasta nyt, Joosef näki lopputuloksen.

K: Tulivatko israelilaiset 1. Moos. 45:6 ja 1. Moos. 47:28 mukaan orjiksi Joosefin vielä eläessä?

V: Kyllä. Kun tarkastellaan 1. Mooseksen kirjan 37:2; 41:1; 41:29–39; 45:6; 47:28, israelilaiset olivat Egyptissä 71 vuotta Joosefin 110-vuotisesta elämästä. Joten heprealaiset joutuivat orjiksi vielä Joosefin elinaikana, koska he olivat orjia Egyptissä 400 vuotta ja olivat Egyptissä yhteensä 430 vuotta.

K: Orastuskirjan 45:8 ja 50:19 kohdissa: orjuuttaako Jumala jumalallisia ihmisiä? Orjuuttiko Jumala Joosefin vai Joosefin veljet?

V: Tämä on esimerkki teologisesta käsitteestä, jota kutsutaan yhteisvaikutukseksi. Jumala ei ainoastaan tiennyt, mihin pahuuteen he vapaasti ja vapaaehtoisesti päättäisivät ryhtyä siinä tilanteessa, vaan Jumala myös antoi heidän joutua siihen tilanteeseen ja toteuttaa sydämensä aikeet. Lisäksi Jumala suunnitteli ja käytti heidän pahuuttaan hyvän aikaansaamiseksi. Kuten Roomalaiskirjeen 8:28 sanoo: ”...Jumala vaikuttaa kaikki asiat yhdessä niiden hyväksi, jotka Häntä rakastavat...” Kaikki asiat sisältävät jopa pahat asiat.

K: Mitkä ovat kaksi syytä, joiden vuoksi Jaakob on 1. Mooseksen kirjan 45:25–28:ssa järkyttynyt kuullessaan, että Joosef on elossa?

V: Ensinnäkin hän luuli tietävänsä varmasti, että Joosef oli kuollut; hän olihan nähnyt verisen monivärisen takin. Toiseksi hän olisi järkyttynyt, joko nyt tai myöhemmin, kun hän saisi tietää, että kaikki hänen kymmenen poikaansa olivat salaliitossa pettääkseen häntä yli kaksikymmentä vuotta.

K: Puhuuko Jumala 1. Mooseksen kirjan 46:3–4:ssä Jaakobille yksilönä vai hänen jälkeläisilleen?

V: Molemmille. Jumala yhdistää nämä kaksi, kun Hän sanoo Jaakobille, että ”sinusta” tulee suuri kansa. Vaikka Jaakob kuolikin Egyptissä, hänen ruumiinsa tuotiin takaisin Palestiinaan haudattavaksi. Tämä oli merkki siitä, että ”te” monikossa tulisitte pois Egyptistä 430 vuotta myöhemmin.

K: Miten Jaakob reagoi 1. Mooseksen kirjan 46:1–6:ssa tähän järkyttävään uutiseen?

V: Ensin hän suostui lähtemään Egyptiin poikiensa kehotuksen mukaisesti. Ehkä hän ei nähnyt muuta vaihtoehtoa Kanaanin nälänhädän vuoksi. Mutta ennen lähtöään Jaakob meni Beersebaan, jossa he olivat rakentaneet alttarin ja uhranneet Jumalalle (1. Moos. 46:1). Beerseba sijaitsi suunnilleen samassa suunnassa kuin Egypti, joten alttarille meneminen saattoi viivästyttää matkaa vain vähän. Sitten sinä yönä Jumala antoi Jaakobille näyn, jossa Hän käski häntä olemaan pelkäämättä mennä Egyptiin (1. Moos. 46:3). Tämä on ristiriidassa 1. Mooseksen kirjan 26:2:n kanssa, jossa Jumala käski Iisakin olla menemättä Egyptiin. Sitten Jaakob ja hänen suvunsa kiiruhtivat Egyptiin. Myöhemmin Jaakob meni faraon eteen ja siunasi faraon (1. Moos. 47:7, 10).

Mielenkiintoista on, että 1. Mooseksen kirjan 46:4:ssä sanotaan, että Jaakob tuodaan takaisin. Tietenkin sekä hänen jälkeläisensä että hänen ruumiinsa tuotiin Egyptistä, vaikka Jaakob kuolikin siellä. Mutta Jumala mainitsi, että Jaakob kuolisi, sillä Hän sanoi, että Joosef panisi kätensä Jaakobin silmille sulkeakseen ne viimeisen kerran (1. Mooseksen kirja 46:4).

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 46:4:n mukaan Jaakob kuoli Egyptissä, vaikka Jumala oli luvannut viedä hänet sieltä pois?

V: Ihmiset ajattelivat sekä itsensä että jälkeläistensä kannalta. Jaakobin jälkeläiset vietiin pois Egyptistä. Lisäksi Jaakobin ruumis vietiin pois Egyptistä 1. Mooseksen kirjan 50:13–14 mukaan.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 46:8–27:ssä 12, 13 vai 14 heimoa?

V: Israelilla oli 12 poikaa (10 + Levi + Joosef)

Taisteluyksiköitä ja maata omistavia heimoja oli 12 (10 + Joosefin kaksi poikaa, Manasse ja Efraim, mutta ei Leeviä).

K: 1. Mooseksen kirjan 46:8–27:ssä haluaisin tietää, ketkä olivat ne 11 poikaa, jotka Jaakob sai Israelin maassa, ja ketkä olivat heidän vaimonsa? Raamatun 2. Mooseksen kirjassa vahvistetaan, että 70 ihmistä, mukaan lukien Jaakob, lähti Egyptiin. Voisitko luetella heidät minulle?

V: Itse asiassa ”Exodus” viittaa eri tapahtumaan, nimittäin siihen, kun he lähtivät Egyptistä. Mutta vastauksena kysymykseesi: Jaakobin yksitoista poikaa ovat:
Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar, Sebulon, Gad, Asser, Benjamin, Dan ja Naftali. Tietenkin Joosef oli Jaakobin poika, mutta Joosef asui Egyptissä, ei Israelin maassa.

Jaakobin jälkeläiset, jotka lähtivät Egyptiin, on lueteltu 1. Mooseksen kirjan 46:8–27; siinä ei kuitenkaan mainita niitä, joilla ei ollut biologista sukulaisuutta Jaakobiin. Jaakobin pojat ja miespuoliset jälkeläiset, jotka matkustivat tuolloin Egyptiin, olivat yhteensä 64 miestä. Myös Jaakobin tytär Dina ja Aaserin tytär Sera lähtivät mukaan. Kun tähän lisätään vielä neljä henkilöä – Joosef, hänen kaksi poikaansa Efraim ja Manasse sekä Jaakob – luettelossa on yhteensä 70 henkilöä. Tietenkin myös vaimot ja muut olisivat lähteneet mukaan, eikä Raamattu sano, että matkalle olisi lähtenyt enintään 70 henkilöä, vaan ainoastaan, että 70 Jaakobin jälkeläistä, mukaan lukien Jaakob itse, lähti.

K: Onko 1. Mooseksen kirjan 46:33:ssa mitään Raamatun ulkopuolista näyttöä siitä, että paimenet olivat egyptiläisille inhottavia?

V: Meillä ei ole suoraa todistetta, mutta meillä on muutama tieto.

1. Kun vieraat hyksos-valloittajat hallitsivat Egyptiä, myöhemmät egyptiläiset kutsuivat halveksittuja ulkomaalaisia hallitsijoita ”paimenkuninkaiksi”.

2. Arkeologien mukaan Joosefin aikana Niilin suistossa asui suuri joukko aasialaisia. Lampaiden luurankojen analysointi osoitti, että juuri tuona aikana aasialaiset uudisasukkaat toivat ensimmäistä kertaa pitkäkarvaisia lampaita Egyptin Niilin suistoalueelle.

K: Miten Jaakobin perhe saattoi asua 1. Mooseksen kirjan 47:11 mukaan Ramesesin alueella, kun Ramesesin kaupunkia ei ollut vielä rakennettu?

V: He asettuivat asumaan Niilin suistoalueelle, jonne heprealaiset orjat myöhemmin rakensivat Ramesesin kaupungin. Vaikka sitä ei vielä tunnettu sillä nimellä, kun Jaakob asettui sinne, Ramesesin kaupunki oli jo rakennettu siihen mennessä, kun Mooses kirjoitti 1. Mooseksen kirjan.

K: Miten Jumala saattoi 1. Mooseksen kirjan 47:20–21 mukaan hyväksyä sen, että Joosef orjuutti Egyptin kansan faraolle?

V: Jumala ei ottanut asiaan kantaa, mutta salli tämän 20 prosentin tuloveron 1. Mooseksen kirjan 47:23–26:ssa.

K: Palvoiko Jaakob 1. Mooseksen kirjan 47:31:n mukaan sänkynsä päässä vai nojautuen sauvaansa, kuten Heprealaiskirjeen 11:21 sanoo?

V: Vaikka sängyssä voisi istua nojautuen sauvaan puhuakseen, on olemassa yksinkertaisempi selitys. Konsonantit sanoille ”sänky” ja ”sauva” ovat samat hepreassa, ja Vanha testamentti kirjoitettiin alun perin pelkillä konsonanteilla. Masoreettisessa tekstissä lisättiin vokaalit, jolloin sanasta tuli ”sänky”, kun taas Septuagintassa se käännettiin sanaksi ”sauva”. Heprealaiskirjeen 11:21 kreikankielisessä tekstissä lukee ”sauva”.

K: Mikä oli merkitys sille, että Jaakob sanoi 1. Mooseksen kirjan 48:5:ssä, että Manasse ja Efraim kuuluivat hänelle?

V: Ilmeisesti tulevassa maan jakamisessa Manasse ja Efraim katsottiin kuuluvan samaan luokkaan kuin Jaakobin omat pojat. Siten Joosefin jälkeläiset saivat kaksi maanosuutta, eivät yhtä. Usein esikoinen sai kaksinkertaisen osuuden. Vaikka Joosef ei ollut kronologisesti esikoinen, hänelle oli annettu esikoisoikeus.

K: Miten nämä profetiat täyttyivät 1. Mooseksen kirjan 49. luvussa ja 5. Mooseksen kirjan 33. luvussa?

V: Jokaisesta pojasta annetaan yhteenveto profetioista ja sen jälkeen niiden täyttyminen. Yleisesti ottaen 1. Mooseksen kirjan 49. luvussa annettiin monia profetioita, kun taas 5. Mooseksen kirjassa on vain muutamia vihjeitä tulevaisuudesta Mooseksen rukouksissa.

Ruuben, vaikka hän oli biologisesti esikoinen, ei enää nousisi muihin nähden esiin. Ruuben asettui asumaan Jordan-joen itäpuolelle, eikä hänen heimostaan koskaan tullut suurta. Encyclopedia of Bible Difficulties -teoksen sivun 103 mukaan Moab alisti Ruubenin 9. vuosisadalla (900–800 eKr.), kuten Moabin kivessä (850 eKr.) olevasta kirjoituksesta käy ilmi. Tämä tapahtui Salomon ajan jälkeen, Juudan kuninkaiden Asan ja Joasin hallituskausien välillä.

Simeon hajotettaisiin Israelin alueelle. Simeon asettui Juudan keskiosaan (Tuomarien kirja 1:3), ja he menettivät suuren osan heimollisesta identiteetistään hajotessaan ympäri Juudaa.

Myös leeviläiset hajotettaisiin Israelissa. Leeviläisille ei annettu maata, vaan ainoastaan kaupunkeja, joissa asua ympäri Israelia. Heidän oli tarkoitus toimia Israelin opettajina. Kuningaskunnan jakautumisen aikana monet heistä muuttivat etelään Juudaan.

Juuda saa ylistystä veljiltään, hänen kätensä on vihollistensa kaulalla, ja muut pojat kumartavat hänen edessään. Juuda on kuin leijona. Valtikka ei poistu, ennen kuin Shiloh tulee. Daavid ja eteläisen valtakunnan myöhemmät hallitsijat olivat kaikki Juudan heimosta. Jeesus oli Daavidin jälkeläinen sekä biologisesti Marian kautta että ”oikeudellisesti” adoptiosisänsä Joosefin kautta. 1. Mooseksen kirjan 49:10–12 jakeet ovat messiaanisia Targum Jonathanin, Targum pseudo-Jonathanin, Targum Onkelosin ja Babylonian Talmudin mukaan.

Sebulon asuu meren rannalla, ja hänen rajansa ulottuu kohti Sidonia Foinikiassa. Tämä profetia heidän sijainnistaan täyttyi.

Issakar olisi hyvällä ja mukavalla lepopaikalla ja joutuisi tekemään pakkotyötä. Issakar joutui muiden pohjoisten heimojen tavoin vieraiden vallan alle assyrialaisten hallinnassa vuonna 732 eKr.

Dan jakaa oikeutta kuin ilkeä käärme. Kuten leijonanpentu, hän hyppää esiin Basanista. Dan peri alueen keskiosassa (kaukana Basanista), mutta kun he hyökkäsivät raa’asti Laisiin Tuomarien kirjassa 18, he siirtyivät pohjoiseen Basanin lähelle.

Gad joutuu hyökkäyksen kohteeksi, mutta hyökkää vastapuolelle. Siunattuja ovat ne, jotka laajentavat Gadin aluetta. Tämä saattaa profeetallisesti viitata gadilaisiin Jeftaan, joka voitti ammonilaiset.

Aaseri saisi runsasta ja hienoa ruokaa. Aaseri olisi vahva koko elämänsä ajan. Aaserilla oli vain vähän vaikeuksia sodankäynnissä, vaikka he sulautuivatkin jonkin verran foinikialaiseen kulttuuriin.

Naftali on kuin naarashirvi, joka synnyttää kauniita vasaita. Naftali perii maata etelään järvelle asti. Naftali ei ollut merkittävässä roolissa monissa sodissa, ja he asettuivat asumaan Galileanmeren rannalle.

Joosef on hedelmällinen viiniköynnös, jonka oksat kiipeävät muurin yli. Jousimiehet ampuvat häntä, mutta hänen jousensa pysyy vakaana. Kuin prinssi veljiensä joukossa. Joosefilla on runsaus. Joosefin kaksi puolikansaa, Efraim ja Manasse, olivat väkiluvultaan suurimpia Juudan jälkeen. Itse asiassa Efraimista tuli myöhemmin pohjoisen kuningaskunnan synonyymi, aivan kuten Juudasta tuli eteläisen kuningaskunnan synonyymi.

Benjamini olisi ahne susi. Benjamilainen Ehud oli tuomari, joka surmasi moabilaisen Eglonin. Vaikka Benjamini oli pieni heimo, se taisteli kiivaasti muita heimoja vastaan Tuomarien kirjassa 20.

K: Mitä 1. Moos. 49:3 ja 5. Moos. 21:17 tarkoittavat ilmaisulla ”miehen voiman alku”? Joissakin käännöksissä viitataan miehen lisääntymiskyvyn tai miehisyyden alkuun. Ps. 127 saattaa viitata johonkin muuhun, kun se puhuu miehen nuoruuden lapsista, jotka ovat kuin nuolet mahtavan soturin jousikotelossa.

V: Mies voi olla hedelmällinen ilman, että hänellä on lapsia, vaikka ilman lapsia ei voida todistaa, että hän on hedelmällinen. Mutta jos halutaan olla tarkkoja, tämän ilmaisun tarkalle merkitykselle on neljä mahdollisuutta.

a) vauva, mikä osoittaa myös, että miehellä voi olla tämän jälkeen lisää lapsia.

b) poikalapsi, joka voi elättää perhettä miehen vanhuudessa ja taistella maansa puolesta.
c) Tämä on ilmaus, joka viittaa esikoispojan oikeuteen.
d) jälkeläinen, mikä tarkoittaa, että miehellä voi olla jatkuva sukupolvi.

Mielestäni tässä viitataan todennäköisesti vaihtoehtoon d), koska jälkeläisten saaminen suvun jatkamiseksi oli kyseisessä kulttuurissa erittäin tärkeää. Itse asiassa, kun naimisissa oleva mies kuoli ilman jälkeläisiä, hänen veljensä oli määrä mennä naimisiin hänen vaimonsa kanssa, ja esikoinen saisi kuolleen veljen nimen.

Vaihtoehto c) on ehdottomasti kyseessä myös 5. Mooseksen kirjan 21:16–17 kohdassa.
Mutta mielestäni myös vaihtoehto b) on tässä mielessä, kuten Psalmin 127:4–5 sanoo.

”Alku...” ei kuitenkaan ole jotain, mitä useilla lapsilla on, tai että he yhdessä olisivat ”alku”. Tämä viittaa siihen, että lapsi oli miehen voiman alku, kun lapsi syntyi, mikä osoittaisi, että a) oli kyseessä. Ruuben menetti esikoisoikeutensa, mutta 1. Mooseksen kirjan 49:3:ssa hän oli silti biologisesti esikoinen, ”voimani alku”.

Näkemykseni on siis kaikki edellä mainittu.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 49:3–4:ssä oli asianmukaista, että Ruuben, joka oli ylivoimainen kunniassa ja vallassa, ei enää olisi ylivoimainen? Onko sama tapahtunut muissakin kirkon osissa?

V: Tämä on itse asiassa sanaleikki sanasta ”excel”. Syynä tähän on se, mitä Ruuben teki 1. Mooseksen kirjan 35:22:ssa ja 1. Aikakirjan 5:1–2:ssa.

K: Miten Jaakob saattoi 1. Mooseksen kirjan 49:5–7:ssä kirota Leevin, kun Mooses myöhemmin siunasi Leevin 5. Mooseksen kirjan 33:8–11:ssä?

V: Leevin jälkeläiset hajotettiin ympäri Israelia tämän julman teon vuoksi. Leevin jälkeläiset siunattiin saamalla etuoikeuden opettaa Israelia. Tästä on opittavaa. Kirous voi muuttua siunaukseksi, kun kestämme sen ja seuraamme Jumalaa.

K: Milloin kansan tai kansakunnan tulisi tuntea raivoa ja julmaa vihaa (1. Moos. 49:7)?

V: 1. Mooseksen kirjan 49:6:ssa he jopa rampauttivat härkiä raivonsa vuoksi: he eivät olleet oikeuden edustajia, vaan hallitsemattoman raivon edustajia.

Vastaus tähän kysymykseen on: ei koskaan. Meidän tulee olla rakastavia. Vihan kantaminen on merkki siitä, ettei ole pelastettu, 1. Johanneksen kirjeen 4:8,20 mukaan. ”Sillä ihmisen viha ei tuota sitä vanhurskautta, jota Jumala haluaa”, Jaakobin kirjeen 1:20 mukaan.

Simeon ja Levi olivat Ruubenin jälkeen seuraavaksi vanhimmat pojat. Heidät hylättiin yksinomaan heidän kiivaan vihansa vuoksi. Samoin nykyäänkin päteviä, kokeneita ja älykkäitä ihmisiä jätetään joskus huomioimatta tiettyyn tehtävään tai heidät erotetaan siitä heidän temperamenttinsa vuoksi. Voimme menettää paljon hyviä asioita ja hyviä ihmissuhteita vihan takia.

K: Miksi Juuda ei 1. Mooseksen kirjan 49:9:n mukaan hylätty 1. Mooseksen kirjan 38. luvussa mainitun Tamarin takia?

V: Juuda on seuraavaksi vanhin Ruubenin, Simeonin ja Leevin jälkeen. Kaikki neljä olivat Leahin lapsia. Juuda yritti saada Tamarin surmatuksi, mutta kun hänen oma syntinsä paljastui, Juuda korjasi tilanteen, tai ainakin niin hyvin kuin pystyi, lopulta.

K: Mitä tarkalleen ottaen ennustetaan 1. Mooseksen kirjan 49:9–11:ssä?

V: Shiloh tarkoittaa yksinkertaisesti ”sille kuuluvaa”. Juutalaiset itse tulkitsivat 1. Mooseksen kirjan 49:10 messiaaniseksi profetiaksi. Babylonian Talmudin Sanhedrin-teoksessa, luvussa 4, kohdassa 37, recto, rabbi Rachman sanoi: ”Kun Sanhedrinin jäsenet huomasivat menettäneensä oikeutensa päättää elämästä ja kuolemasta, heitä valtasi yleinen kauhu; he peittivät päänsä tuhkalla ja vartalonsa säkkikankaalla huudaen: ’Voi meitä, sillä valtikka on poistunut Juudasta, eikä Messias ole tullut!’”

Kuolleenmeren kääröjen 1. Mooseksen kirjan kommentaarissa (4Q252 [=4QpGen^a ]), fragmentissa 2, jossa käsitellään 1. Mooseksen kirjan 49:10, sanotaan: ”Aina kun Israel hallitsee, Daavidin jälkeläinen on [varmasti] valtaistuimella. Sillä hallitsijan sauva on kuninkuuden liitto, ja Israelin [suvut] ovat sen osastot, kunnes vanhurskauden Messias, Daavidin verson, tulee.” Katso The Dead Sea Scrolls in English, 4. painos, s. 300–302, jossa myös huomautetaan, että tämä kommentaari pitää juutalaisia hasmonealaiskuninkaita laittomina hallitsijoina, koska he eivät olleet Juudasta.

Babylonian Talmud, Sanhedrin 98b: rabbi Johanan kirjoitti: ”Maailma luotiin Messiaan vuoksi; mikä on tämän Messiaan nimi? Rabbi Shilan koulukunta sanoi: ’Hänen nimensä on Shiloh, sillä on kirjoitettu: ’kunnes Shiloh tulee.’”

Jerusalemin Talmud, Sanhedrin, folio 24: ”Hieman yli neljäkymmentä vuotta ennen temppelin tuhoa juutalaisilta riistettiin valta langettaa kuolemantuomioita.”

Targum Onkelos sanoo: ”Hallitsijan valta ei lakkaa Juudan suvusta, eikä kirjurin virka hänen lastensa lasten suvusta, ikuisesti, kunnes Messias tulee.”

Targum Pseudo-Jonathan 1. Mooseksen kirjan 49:11a: ”Kuningat ja hallitsijat eivät lakkaa Juudan suvusta … ennen kuin Messias-kuningas tulee.”

Toinen juutalainen lähde, joka osoittaa juutalaisten ymmärtäneen tämän olevan messiaaninen profetia, on Targum Jonathan 1. Mooseksen kirjan 49:10,11a:sta.

Varhaiskristittyjä, jotka viittasivat tähän messiaaniseen profetiaan, olivat Irenaeus Lyonilainen (n. 160–202 jKr.), Hippolytus Portuslainen (222–235/236 jKr.) ja Origenes (225–253/254 jKr.). Harhaoppisten joukosta tämän mainitsee ebionilainen teos ”Klemensin saarnat” (–188 jKr., päivämäärä epävarma).

K: Koska 1. Moos. 49:10 sanoo, että valtikka ei poistu, ennen kuin ”Shiloh” tulee, kuinka tämä voisi olla Messias?

V: Kreikan- ja latinankielisissä käännöksissä lukee ”se, jolle se kuuluu”. Historialliset juutalaiset tulkitsijat ymmärsivät tämän viittaavan Messiaaseen, sillä arameankielinen targum kääntää tämän sanan ”Messias”. Tämä on messiaanista myös Targum Jonathanin ja Targum Pseudo-Jonathanin (=Targum Yerushalmi I, = Targum Ezez) mukaan. Juutalaiset menettivät oikeuden kuolemanrangaistukseen noin vuonna 6 jKr. Babylonian Talmud mainitsee tämän Sanhedrin-teoksen luvussa 4, kohdan 51b jälkeen; luvussa 4, kohdan 37 jälkeen; recto. Hesekielin kirjan 21:27 rakenne on samankaltainen kuin 1. Mooseksen kirjan 49:10.

Toiset pitäisivät tätä Palestiinan virallisena hallitsijana. Roomalaisten vallan alla juutalainen kuningas Arkelaus syrjäytettiin valtaistuimeltaan, ja roomalainen prokuratori Koponius korvasi hänet.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 1, s. 224 todetaan, että Babylonian Talmudin mukaan Targum Jonathanin kirjoitti Jonathan bin Uzziel, joka eli 1. vuosisadalla eKr. ja oli Hillelin merkittävin oppilas.

Kuolleenmeren kääröjen 1. Mooseksen kirjan kommentaarissa (4Q252 [=4QpGen(a)]) fragmentti 2 käsittelee 1. Mooseksen kirjan 49:10 ja sanoo: ”Aina kun Israel hallitsee, Daavidin jälkeläinen on [varmasti] valtaistuimella. Sillä hallitsijan valtikka on kuninkuuden liitto, ja Israelin [suvut] ovat sen osastot, kunnes Vanhurskauden Messias, Daavidin Verso, saapuu.” Teoksessa *The Dead Sea Scrolls in English* (4. painos, s. 300–302) todetaan myös, että tässä kommentaarissa juutalaiset hasmonealaiset kuninkaat nähdään laittomina hallitsijoina, koska he eivät olleet Juudan sukua.

Josephus kirjoittaa teoksessaan ”Juutalaisten sodat” (93–94 jKr.) 2. kirjan 8. luvussa: ”Ja nyt Arkelauksen hallitsema osa Juudeaa alennettiin provinssiksi, ja Coponius, yksi Rooman ratsumieskunnan jäsenistä, lähetettiin prokuratoriksi, jolle keisari oli antanut valtaa päättää elämästä ja kuolemasta.” Josephus mainitsee myös, että sanhedrin menetti vallan kuolemantuomioasioissa teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria” 20.9. (kirjoitettu noin vuosina 93–94 jKr.)

Juutalaiset itse tulkitsivat tämän messiaaniseksi profetiaksi. Babylonian Talmudin Sanhedrin-osassa, luvussa 4, kohdassa 37, recto, rabbi Rachman sanoi: ”Kun Sanhedrinin jäsenet huomasivat menettäneensä oikeutensa päättää elämästä ja kuolemasta, heitä valtasi yleinen kauhu; he peittivät päänsä tuhkalla ja ruumiinsa säkkikankaalla huudaen: ’Voi meitä, sillä valtikka on poistunut Juudasta, eikä Messias ole tullut!’” Tämä tapahtui noin vuonna 6 jKr. (Lähde: Josh McDowellin teos *Evidence That Demands a Verdict*, osa 1, s. 169, sekä Augustin Lemannin teos *Jesus Before the Sanhedrin* (1886), käännös: Julius Magath, NL#0239683, Kongressin kirjaston numero 15-24973.) Katso myös Pugio Fidei, Martini, Raymundus, julkaissut De Vosin vuonna 1651, s. 148.

Babylonian Talmud, Sanhedrin 98b: rabbi Johanan kirjoitti: ”Maailma luotiin Messiaan vuoksi. Mikä on tämän Messiaan nimi? Rabbi Shilan koulukunta sanoi: ’Hänen nimensä on Shiloh, sillä on kirjoitettu: ’kunnes Shiloh tulee.’” s. 147

Talmud: ”[vuonna 30 jKr.] Hieman yli neljäkymmentä vuotta ennen temppelin tuhoa juutalaisilta riistettiin valta langettaa kuolemantuomioita.” Jerusalemin Talmud, Sanhedrin, folio 24, s. 147

Targum Onkelos sanoo: ”Hallitsijuuden siirtyminen ei lakkaa Juudan suvusta, eikä kirjurin virka hänen lastensa lapsista, ikuisesti, kunnes Messias tulee.” (The Messiah: An Aramaic Interpretation; The Messianic Exegesis of the Targum, Samson H. Levy (Cincinnati: Hebrew Union College Jewish Institute of Religion 1974) s. 2) s. 146

Targum Pseudo-Jonathan, 1. Mooseksen kirja 49:11a: ”Juudan suvusta ei lakkaa tulemasta kuninkaita ja hallitsijoita … ennen kuin Messias-kuningas saapuu”, ibid., s. 7

Toinen juutalainen lähde, joka osoittaa, että juutalaiset ymmärsivät tämän olevan messiaaninen profetia, on Targum Jonathan, 1. Mooseksen kirja 49:10,11a. Justin Martyr (kirjoitti n. 138–165 jKr.) mainitsee tämän viittaavan Kristukseen teoksessaan Ensimmäinen puolustuspuhe, luku 32.

K: Mitä hepreankielinen sana Shiloh tarkalleen tarkoittaa 1. Mooseksen kirjan 49:10 kohdassa?

V: Alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä ei ollut vokaaleja, minkä vuoksi asiassa on jonkin verran epävarmuutta.

a) Se voi olla henkilön nimi: Shiloh

b) Se voisi tarkoittaa ”jonka se on” tai ”joka kuuluu hänelle” (siloh / selloh). Tätä tukee osittain Septuaginta ja syyrialainen Peshitta. Hesekielin kirjan 21:26–27 liittyy tähän.

c) Se voisi tarkoittaa ”kunnianosoitus hänelle” (say loh). Tämä olisi rinnakkaista seuraavan jakeen kanssa.

d) Se voi viitata paikkaan nimeltä Shiloh.

e) Lopuksi on syytä huomata, että Raamatussa on paljon sanaleikkejä, joten kyseessä voi olla useampi kuin yksi näistä tulkinnoista.

K: 1. Mooseksen kirjan 49:10 sanoo kuninkaallisesta valtikasta: ”kunnes Shiloh tulee”. Miten tämä sotaisa profetia voisi viitata Jeesukseen?

V: Jeesus oli hengellisesti sotaisa kukistaessaan Saatanan ensimmäisessä tulemisessaan. Lisäksi Jeesus on sotaisa ja tappaa monia toisessa tulemisessaan Ilmestyskirjan 19:11–16 mukaan.

K: Koska 1. Moos. 49:10:n mukaan valtikka ei poistu Juudasta ennen kuin Messias tulee, miksi Juudasta ei tullut pakkosiirtolaisuuden jälkeen muita kuninkaita kuin Makkabealaiset?

V: 1. Mooseksen kirjan 49:10 ei taannut, että olisi itsenäisiä kuninkaita. Siinä sanotaan vain, että olisi hallitsija, ja Gedalja sekä monet muut toimivat hallitsijoina Babylonin, Persian ja muiden hallitusten alaisuudessa. Katso teoksesta 1001 Bible Questions Answered, s. 28, erilainen mutta täydentävä vastaus.

K: Jos 1. Mooseksen kirjan 49:10 mukaan Juudan oli määrä hallita, kunnes Messias tulisi, miksi Saul oli Benjaminin heimosta?

V: Kun tämä profetia annettiin, ei ollut kuningasta. Saul hylättiin kuninkaana, mutta kun Daavid (Juudan heimosta) tuli kuninkaaksi, tunnustettiin, että Juuda oli kuninkaallinen sukuhaara, kunnes Messias saapuu. Jeesus oli ”laillisesti” Juudan heimosta, sillä Joosef oli Hänen laillinen isänsä, ja biologisesti, sillä myös Maria oli Juudan heimosta.

K: Miksi Jaakob ennusti 1. Moos. 49:14–15:ssä orjuutta Issakarille, mutta 5. Moos. 33:18–19:ssä siunausta?

V: Molemmat profetiat täyttyivät. Issakar sai suuren siunauksen hedelmällisen maansa muodossa. Assyrialaisten aikana heistä tuli kuitenkin orjia, ja heidän heimonsa pysyi siinä asemassa. Kun pidämme Jumalan siunauksia itsestäänselvyytenä, ne voivat tehdä meistä laiskoja ja alttiita antautumaan synnille. Katso Tuomarien kirjan 8:27,33, jossa on toinen surullinen esimerkki Gideonista.

K: Mihin 1. Mooseksen kirjan 49:16–17 voisi viitata?

V: Simson oli Danin heimosta. Dan on ollut pohjoisin heimo Tuomarien kirjan 18. luvun ajoista lähtien. Danin heimon oli tarkoitus huolehtia oikeudenmukaisuudesta, mutta sen sijaan he harjoittivat epäjumalanpalvontaa (Tuomarien kirja 18:30). Jeremian kirjassa 4:15–16 ja 8:16 sanotaan, että onnettomuus tulee Danista.

Gilead, Dan ja Aser eivät tukeneet Deboraa ja Barakia Tuomarien kirjan 5:17 mukaan.

Ilmestyskirjan 7:5–8 mukaan yksikään 144 000:sta ei ole Danin heimosta. Jotkut ajattelevat, että Antikristus saattaisi olla juutalainen Danin heimosta.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjan 50:3:ssa kesti juuri 40 päivää Jaakobin ruumiin balsamointi, eikä enempää tai vähemmän?

V: Tässä ei tarvitse etsiä allegorista merkitystä, kun Raamattu kertoo syyn. 1. Mooseksen kirjan 50:3 mukaan 40 päivää oli balsamointiin tarvittava aika. KMT: A Modern Journal of Ancient Egypt -lehden vol. 3, nro 3, syksy 1993, s. 7 kertoo, että rottien muumiointikokeet osoittavat, että 40 päivää on aika, joka tarvitaan ruumiin kuivattamiseen natronisuoloilla. Siinä mainitaan myös, että 40 päivää on edelleen suruaika nyky-Egyptissä.

K: Haudattiinko Jaakob 1. Mooseksen kirjan 50:13 mukaan luolaan, jonka Abraham osti Mamren läheltä, vai haudattiinko osa patriarkoista Sikemin läheisyyteen, kuten Apostolien tekojen 7:15–16 viittaa?

V: Ensin kolme vastaukseen liittyvää seikkaa ja sitten kaksi mahdollista vastausta.

Ensinnäkin kyseessä olivat kaksi erillistä paikkaa, sillä Mamren ja Sikemin välinen etäisyys oli noin 45 mailia (72 kilometriä).

Ennen pakoa 1. Mooseksen kirjan 50:13 mukaan Jaakob haudattiin Mamren lähelle. 1. Mooseksen kirjan 50:24–26 mukaan Joosefin ruumis balsamoitiin ja säilytettiin arkussa Egyptissä, sillä oli tarkoitus, että se myöhemmin haudattaisiin Luvattuun maahan.

Mooseksen kirjan 7:15–16 mukaan Jaakobin pojat haudattiin Sikemin lähelle yli 477 vuotta myöhemmin, toisen lajin jälkeen. Joosuan kirjan 24:32 lisää myös, että Joosefin luut haudattiin Sikemin lähellä sijaitsevalle maa-alueelle.

Tässä on kaksi erillistä vastausta.

”He”: Apostolien tekojen 7:15 sanoo: ”Ja Jaakob laskeutui Egyptiin ja kuoli, hän ja meidän isämme.” (Greenin kirjaimellinen käännös) ”He” Apostolien tekojen 7:16:ssa viittaa Jaakobin kahteentoista poikaan (meidän isäihimme), jotka haudattiin Exoduksen jälkeen, eikä Jaakobiin, joka haudattiin yli 477 vuotta aiemmin.

Stefanoksen virhe: Jos Stefanos oli puhuessaan virheellisesti ”yhdistänyt” nämä kaksi tapahtumaa yhdeksi, Apostolien teot 7:15–16 on silti erehtymätön. Apostolien teot 7:15–16 kertoo erehtymättömästi Stefanoksen tekemästä vähäpätöisestä virheestä. Mikään ei viittaa siihen, että Stefanoksen olisi pitänyt olla erehtymätön kaikessa, mitä hän sanoi. Ottaen kuitenkin huomioon Stefanoksen aiemman toiminnan muissa asioissa Apostolien teoissa 7, voisi olla syytä suosia ensimmäistä vastausta.

Vaikka toinen vastaus olisikin oikea, siitä voidaan kuitenkin oppia jotain. Kun nykypäivän uskovat ovat Jumalan tahdon keskipisteessä ja puhuvat muille niin kuin Jumala haluaa meidän puhuvan, Jumala ei ole luvannut, että kaikki sanamme ja opetuksemme olisivat erehtymättömiä. Mutta se ei haittaa. Jumala toimii meissä virheistämme huolimatta ja jopa virheidemme kautta tuodakseen esiin totuutensa.

Riippumatta siitä, käyttikö Stefanus pronomineissaan nykyaikaista tarkkuutta vai oliko hän erehtynyt pienessä historiallisessa yksityiskohdassa, Jumalan sanoma ei ole se, kuuluiko Jaakob niihin, jotka haudattiin Sikemiin. Jumalan sanoma on se, että Jumala ohjasi israelilaisia liitossuhteessa Hänen kanssaan, ja Jumala käytti israelilaisia tuhansien vuosien ajan luodakseen taustan kaikkien aikojen suurimmalle tapahtumalle, Jumalan oman Pojan, Jeesuksen Kristuksen, tulemukselle.

K: 1. Moos. 50:16:ssä, valehtelivatko Joosefin veljet sanoessaan, että Jaakob oli käskenyt Joosefia olemaan vahingoittamatta heitä?

V: Raamattu ei kerro, käskikö Jaakob tätä koskaan nimenomaisesti, joten veljet saattoivat valehdella. Toisaalta Jaakob varmasti toivoi epäsuorasti, ettei Joosef kostaisi veljilleen. Nykyään kuulemme ihmisiltä monia asioita tietämättä varmuudella, puhuuko henkilö täysin totta vai ei. Meidän on silti vastattava viisaasti ja niin kuin Jumala haluaisi meidän vastaavan, vaikka emme pystyisikään todistamaan tai kumoamaan sanotun totuudenmukaisuutta.

K: Miten voimme tehdä omia valintojamme 1. Mooseksen kirjan 50:19–20 mukaan, jos Jumala ”tarkoittaa”, että teemme juuri ne valinnat, jotka teemme?

V: Kolme yksinkertaista seikkaa selittää tämän samanaikaisuuden.

Jumala ei koskaan pakota ihmisiä tekemään syntiä tai valitsemaan pahaa. Jumala ei kiusaa ketään, kuten Jaakobin kirjeen 1:13 mukaan.

Jumala tiesi etukäteen heidän valintansa ja antoi heidän tehdä ne valinnat. Charles Hodge viittaa tähän käsitteeseen ”sallivina määräyksinä”.

Jumala käytti heidän pahoja valintojaan osana suunnitelmaansa. Itse asiassa kaikki sisältyy Jumalan suunnitelmaan, kuten Efesolaiskirjeen 1:11 ja Sananlaskujen kirjan 16:4 mukaan. Louis Berkhof loi tämän käsitteen kuvaamiseksi termin ”yhteisvaikutus”.

K: Miksi 1. Mooseksen kirjassa sana ”Elohim” mainitaan 33 kertaa ensimmäisissä 34 jakeessa, minkä jälkeen ”Jahve-Elohim” esiintyy 20 kertaa 45 jakeessa ja ”Jahve” 10 kertaa 25 jakeessa (Evidence That Demands a Verdict, osa 2, s. 121)? Viittaako tämä siihen, että kirjoittajia olisi ollut useita?

V: Tämä ei ollut sattumaa, vaan tarkoituksena oli ilmaista ensin Jumalan universaali, transsendenttinen luonne ja sen jälkeen Hänen henkilökohtaisemmat piirteensä. Koraanissa oli hyvin samankaltainen tilanne. Sana ”Allah” on hallitseva myöhemmissä, Medinan suuroissa, kun taas aikaisemmissa, Mekkan suuroissa käytetään pääasiassa sanaa ”Herra”, ei ”Allah”. Tässä on laskelmani Medinan suuroista: 4 (~211 kertaa), 9 (~152 kertaa), 24 (75 kertaa), 33, 48, 49, 57 (33 kertaa), 58 (37 kertaa), 59 (29 kertaa), 60–66. Tässä on laskelmani sanasta ”Herra” mekkalaisissa suuroissa, ja sen jälkeen arvio siitä, kuinka monta kertaa sanaa ”Allah” on käytetty: 15 (3 kertaa), 32 (1 kertaa), 50–53, 54–55 (0 kertaa), 56 (2 kertaa), 67 (4 kertaa), 68 (0 kertaa), 75 (0 kertaa), 78 (0 kertaa), 85–96 (9 kertaa), 100–109 (1 kertaa), 110–112 (6 kertaa), 113–114 (0 kertaa).

Samoin Uuden testamentin Heprealaiskirjeen 1. luvussa ei käytetä lainkaan sanoja ”Kristus” tai ”Jeesus”, vaan Häneen viitataan ainoastaan nimellä ”Poika”. Sen sijaan ”Jeesus” ja ”Kristus” esiintyvät usein muualla Heprealaiskirjeessä.

Tämä ei osoita, että Koraanilla olisi ollut useita kirjoittajia tai että Heprealaiskirjeellä olisi ollut useita kirjoittajia, sen enempää kuin todisteet osoittavat, että 1. Mooseksen kirjalla olisi ollut useita kirjoittajia. Pikemminkin tämä osoittaa, että nimien epäsymmetrinen käyttö ei ollut epätavallista Lähi-idän kirjallisuudessa.

K: Milloin 1. Mooseksen kirja on kirjoitettu?

V: Varhaiset juutalaiset ja kristilliset kirjoitukset sanovat yksimielisesti, että Mooses kirjoitti sen. Olipa Mooses itse kirjoittanut sen tai olipa hänen ohjauksessaan ollut kirjuri, se tapahtui silti Mooseksen aikana.

Liberaali Julius Wellhausen sanoi vuonna 1885, että ne syntyivät Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana tai sen jälkeen (598–539 eKr.). Nykyään kukaan, ei edes liberaalit, ei kuitenkaan usko tähän.

Nykypäivän liberaalit uskovat, että se kirjoitettiin vuosisatoja Mooseksen ajan jälkeen.

K: Mistä tiedämme, että 1. Mooseksen kirjassa oleva teksti on sama kuin alkuperäinen?

V: Kristittyinä luotamme siihen, että Vanha testamentti, jonka Kristus vahvisti, on se Vanha testamentti, joka meillä on. Sitä paitsi muslimien Koraanissa sanotaan suura 5:46:ssa, että Jeesukselle annettiin Toora. Meillä on varhaisia käsikirjoituksia Kristuksen ajalta, joita käsitellään seuraavassa kysymyksessä. On kuitenkin olemassa vielä yksi todistusketju. Aleksandrialainen Filon oli juutalainen oppinut, joka eli vuosina 15/20 eKr. – 50 jKr. Hän kirjoitti kommentaarin 1. Mooseksen kirjaan ja vastasi Vanhaa testamenttia koskeviin kysymyksiin. Hän kirjoitti kreikaksi, mutta on mielenkiintoista, että hänen kreikankieliset lainauksensa Vanhasta testamentista ovat lähempänä heprealaista masoreettista tekstiä kuin kreikkalaista Septuagintaa. Hän käsitteli hyvin yksityiskohtaisesti eri jakeiden merkitystä. 1. Mooseksen kirjan yhteensä 1 533 jakeesta Philo viittasi 410:een jakeeseen kokonaan tai osittain. Tässä ovat jakeet, joihin hän viittasi 1. Mooseksen kirjassa.

1:1–2, 4, 26, 27, 31; 2:1–10, 13–25; 3:1–24; 4:1–12, 14, 25–26; 5:1, 3, 23–24, 29, 32; 6:1–12, 14–17; 7:1–2, 4–5, 10–11, 16–17, 19, 21–24; 8:1–18, 20–22; 9:1, 3–8, 10–11, 13, 18, 20–28; 10:1, 6, 8; 11:1–2, 4, 6–8, 10, 29; 12:1–4, 6–7; 13:1, 9; 14:1, 3, 7, 17, 18, 20–24; 15:1–3,5,20; 16:1–9,11–16; 17:1,6,8,10–22,24,26,27,32; 18:1,3,6,7,9–11,15–17,22,23,27,32,33; 19:4,11,20,20,32,33,35; 20:7,12; 21:1–2,5–7,11–12,14,19–20,33; 22:1–2,4,6,7,9,16,22,62–63,67; 25:5, 8, 11, 17, 21, 23–25, 27, 29, 33; 26:2, 3, 5, 9, 12, 32–33; 27:1, 20, 28, 30, 33, 36, 40–43, 45; 28:1–2, 7, 11–17, 21–22; 29:4, 13, 26, 31, 35; 30:1, 2, 13, 16, 18, 24, 30, 36, 37, 42;

31:3–5, 10–14, 20, 27–28, 33, 35, 43; 32:10, 25, 28–29, 31; 33:5, 11; 34:1, 3; 35:2, 4, 16, 18, 25; 36:12; 37:2–3, 7–9, 12–13, 15, 33, 36; 38:7, 9, 11, 20, 25; 39:1, 3, 7, 21; 40:8–10, 15–17, 20; 41:17, 28, 45, 49; 42:1, 11, 16, 18, 36; 43:9; 45:5, 11, 16, 18, 22, 26, 28; 46:1,4,27,33–34; 47:3,9,24; 48:1,5,13,15–16,22; 49:2,15–18,22,33; 50:7–8,19,24

Hänen viittaamissaan jakeissa on kuitenkin neljä eroa, jotka kaikki löytyvät 1. Mooseksen kirjasta.

Kuten edellisestä luettelosta voi nähdä, hän kommentoi laajasti 1. Mooseksen kirjan aikaisempia lukuja ja käsitteli myöhempiä lukuja kevyemmin. Niille muslimeille, jotka lukevat tätä: 1. Mooseksen kirjan 22. luvussa Filon sanoo, että uhriksi annettiin Iisak, ei Ismael, aivan kuten nykyisissä Vanhan testamentin 1. Mooseksen kirjan käsikirjoituksissa.

K: Mitkä ovat 1. Mooseksen kirjan varhaisimmat käsikirjoitukset, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

V: Kuolleenmeren kääröt: (ennen Kristusta) 20 kappaletta tai fragmenttia, joiden arvioidaan muodostavan 15 tai 18 erillistä kappaletta. Näitä käsikirjoituksia kutsutaan:

1Q1 – 1. Mooseksen kirjan fragmentteja

2Q1 1. Mooseksen kirja

4Q1 1. Mooseksen kirja + 2. Mooseksen kirja

4Q2 1. Mooseksen kirja, identtinen masoreettisen tekstin kanssa

4Q3 1. Mooseksen kirja 40–41

4Q4 1. Mooseksen kirja 1

4Q5 1. Mooseksen kirja, samankaltainen kuin masoreettinen ja samarialainen teksti

4Q6 – Osa 1. Mooseksen kirjan 48. luvusta

4Q7 1. Mooseksen kirjan 1 ja 2 luvun katkelmia

4Q8a 1. Mooseksen kirja 2:17–18

4Q8b Parafraasi 1. Mooseksen kirjan 12:4–5:stä

4Q8c 1. Mooseksen kirjan käsikirjoituksen otsikko

(4Q8a, b ja c ovat peräisin kolmesta eri käsikirjoituksesta)

4Q9 1. Mooseksen kirja, samarialaisen tekstin kaltainen

4Q10 1. Mooseksen kirja 1–3

4Q11 1. Mooseksen kirja 50:26 – 2. Mooseksen kirja 36

4Q12 1. Mooseksen kirja 26 paleoheprealaisilla kirjaimilla

6Q1 1. Mooseksen kirjan 5. luvun katkelma

8Q1 Kaksi katkelmaa 1. Mooseksen kirjan 17:12–19 ja 18:20–25.

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä on säilynyt seuraavat 265 1 533:sta 1. Mooseksen kirjan jakeesta (17,3 %).

1. Moos. 1:1–28; 2:1–3, 6–7, 14–19; 3:1–2, 11–14; 4:2–11; 5:13–14; 6:13–21; 8:21; 10:6; 12:4–5; 17:12–19; 18:20–25; 19:27–28; 22:13–15; 23:17–19; 24:22–24; 26:21–28; 27:38–39,42–43; 32:4–5,30,33; 33:1, 18–20; 34:1–3, 5–10, 17–21, 30–31; 35:1, 4–10, 25–29; 36:1–17, 19–27, 35–37, 43; 37:1–2, 5–6, 22–30; 39:11–23; 40:1, 12–13, 18–23; 41:1–11, 15–18, 23–27, 29–44; 42:15–22,38; 43:1–2,5–14; 45:14–22,26–28; 46:7–11?; 47:13–14; 48:1–11,15–17,18–22; 49:1–8; 50:3,26?

Kuolleenmeren kääröjen kommentaari 1. Mooseksen kirjaan luolassa 4

Septuaginta on kreikankielinen käännös Vanhan testamentin ja apokryfien teksteistä. Fragmentti Rahlfs 814, 1. Mooseksen kirja 14:12–15, on peräisin noin 2. vuosisadan jälkipuoliskolta (150–200 jKr.)

1. Mooseksen kirjan kreikankielinen kopio, nimeltään inv. 319, on peräisin ennen vuotta 100 jKr.

Sivulla 7.2 mainitaan, että Septuagintan 1. Mooseksen kirjan 1:1–5 oli kirjoitettu sivulle 12 (Papyrus Amherst 3b). Tämä on ajoitettu vuosille 264–282 jKr.

Wienin käsikirjoitus on kirjoitettu 5. tai 6. vuosisadalla jKr., ja siitä on säilynyt 24 sivua 1. Mooseksen kirjaa.

Muita kreikankielisiä käsikirjoituksia ovat muun muassa

Papyrus Oxyrhynchus 656 on 2. vuosisadalta jKr. peräisin oleva käsikirjoitus, joka sisältää 1. Mooseksen kirjan kreikaksi.

Papyrus Oxyrhynchus 1007 on fragmentti 3. vuosisadalta jKr. Kirjoittajalla oli epätavallinen tapa kirjoittaa Tetragrammatonin alkuperäinen yod-kirjain kahdesti peräkkäin.

Chester Beatty Papyrus 5 sisältää 1. Mooseksen kirjan 42:7–19. Se on peräisin vuosilta 350–400 jKr.

Vaticanus (325–350 jKr.) sisältää 1. Mooseksen kirjan 46:29–50:26. Vaticanus sisältää myös kaiken muun Vanhan testamentin.

Alexandrinus (n. 450 jKr.) sisältää koko 1. Mooseksen kirjan lukuun ottamatta 1. Mooseksen kirjan 14:14–17; 15:1–5, 16–19; 16:6–9, jotka ovat vahingoittuneita.

Sinaiticus (340–350 jKr.) 1. Mooseksen kirja 21:26–22:17; 22:21–23:16; 23:19–24:20; 24:23–24:46;

Samarialaiset tekivät oman kopionsa Toorasta 2. vuosisadalla eKr., vaikka varhaisimmat säilyneet samarialaiset kopiot ovat peräisin keskiajalta.

Varhaiskristilliset käsikirjoitukset: Chester Beatty -papyrukset (2.–4. vuosisata jKr.) sisältävät 1. Mooseksen kirjan.

Syyriankielinen Peshitta-käännös 1. Mooseksen kirjasta on peräisin 5. vuosisadalta jKr.

Tellan piispa Paavali (616–617 jKr.) teki syyriankielisen käännöksen Septuagintasta, joka on säilynyt nykypäivään asti.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat 1. Mooseksen kirjaan?

V: Juutalainen Filon (15/20 eKr.–50 jKr.) viittaa 410:een jakeeseen 1. Mooseksen kirjasta joko kokonaan tai osittain. Yksi hänen teoksistaan, jossa siteerataan laajasti 1. Mooseksen kirjaa, on Allegorical Interpretation, I.

29 Nikäan kirkolliskokousta edeltävää kirkollista kirjailijaa viittasi 1. Mooseksen kirjaan.

1. Klemensin kirje (96–98 jKr.) lainaa tai viittaa 25:n 1. Mooseksen kirjan jakeen sisältöön. 1. Moos. 1:26–28; 2:23; 4:3–8 (Septuaginta); 5:24; 9:6; 12:1–3; 13:14–16; 15:5,6; 18:27; 19:24; 21:22; 22:17; 27:41; 37:6.

Justin Martyr (kirjoitti n. 138–165 jKr.) lainaa tai viittaa 1. Moos. 1:26,28; 2:3; 3:15,22; 6:16; 8:10,12; 9:24–27; 11:5,6; 15:6; 18:1,2,10,13,14,16,17,20–23,33; 19:1,10,16–25,27,28; 21:9–12; 26:4; 28:10–19; 31:10–13; 32:22–30; 35:6–10; 49:5,8–12,18.

Sardiksen Meleto/Melito (170–177/180 jKr.) mainitsi 1. Mooseksen kirjan Vanhan testamentin kirjojen joukossa kirjeessään Onesimukselle teoksessa *On Pascha*, s. 72. Tämä on kirjattu Eusebiuksen teokseen *Kirkkohistoria*, 4. kirja, luku 26.

Antiokian Theofilus (168–182/8 jKr.) lainaa sanatarkasti 1. Mooseksen kirjan 2:8–3:19, yhtenä 37 jakeen kokonaisuutena, teoksessaan *Theophilus to Autolycus*, kirja 2, luku 21, s. 102–103. Hän lainaa myös 1. Mooseksen kirjan 2:4–5,7 teoksessaan *To Autolycus*, luku 19, s. 102.

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) kirjoittaa: ”Lisäksi opimme itse Raamatusta”, ja lainaa pian sen jälkeen 1. Mooseksen kirjan 17:9–11. Irenaeus, *Häresioita vastaan*, 4. kirja, luku 26.1, s. 480. Hän lainaa lukuisia, lukuisia kohtia 1. Mooseksen kirjasta.

Theodotus, todennäköisesti montanisti (n. 240 jKr.), lainaa 1. Mooseksen kirjan 1:1:tä nimellä ”1. Mooseksen kirja” teoksessaan ”Theodotuksen otteet”, luku 1, s. 43. Hän lainaa myös 1. Mooseksen kirjan 1:2 luvussa 7, s. 44, 1. Mooseksen kirjan 1:3 luvussa 38, s. 48, sekä osan 1. Mooseksen kirjan 1:18:sta luvussa 56, s. 50.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.). Hän lainaa 1. Mooseksen kirjaa ja mainitsee sen nimellä ”1. Mooseksen kirja” muun muassa teoksessaan ”Treatise 12”, kolmas kirja, 20:32.

Muita 1. Nikean kirkolliskokousta edeltäneitä kirkolliskirjailijoita, jotka lainasivat 1. Mooseksen kirjaa, ovat muun muassa Barnabaksen kirje, Sardiksen Meleto/Melito, Athenagoras, Aleksandrian Klemens, Tertullianus, Hippolytos, Origenes, Novatianus, Archelaus, Aleksandrian Aleksandros ja Methodius.

Nikaian jälkeen

Hieronymus (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Tooraa, Jobin kirjaa, Naven [Joosuan] poikaa Jeesusta, Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin ja Kuningasten kirjoja (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean kirjaa, Joelin kirjaa, Aamoksen kirjaa, Obadjan kirjaa, Joonan kirjaa, Miikaa, Nahumia, Habakukia, Sefanjaa, Haggaiia, Sakarjaa, Malakiaa, Jesajaa, Jeremiaa, Hesekielia, Danielia, Esteriä, Esraa, Nehemiaa, Kirje 53, luku 7–8, s. 99–101.

K: Kuinka tarkkoja Filon lainaukset olivat 1. Mooseksen kirjassa?

V: Tässä on lainauksia, joita Filon käyttää peräkkäin teoksessaan Luomuksesta:

”Alussa Jumala loi taivaan ja maan” … ”pimeys peitti syvyyden pinnan” … ”jota kutsuttiin ’päiväksi’”. … ”Tehkäämme ihminen meidän kuvaksemme ja meidän kaltaiseksemme.” … ”heidät luotiin mieheksi ja naiseksi” … ”tämä on kirja taivaan ja maan luomisesta, milloin se tapahtui, sinä päivänä, jona Jumala loi taivaan ja maan, ja jokaisen vihreän yrtin, ennen kuin se ilmestyi maan päälle, ja kaiken kedon ruohon, ennen kuin se versoi.” … ”Ja lähde nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.” … ”Jumala loi ihmisen ottamalla savea maasta, ja hän puhalsi hänen kasvoihinsa elämän hengen.” … ”Jumala toi kaikki eläimet ihmisen eteen, haluten nähdä, mitä nimiä hän antaisi kullekin.” …
Tässä on lainauksia, joita hän käyttää epäjärjestyksessä teoksessaan Allegorical Interpretation, I ja pienessä osassa II.

”Ja taivas ja maa sekä koko niiden maailma valmistuivat.” … ”Ja kuudentena päivänä Jumala saattoi päätökseen työnsä, jonka hän oli tehnyt.” … ”Jumala saattoi työnsä päätökseen kuudentena päivänä.” … ”Hän antoi levätä niille asioille, jotka hän oli aloittanut.” … ”Niinpä seitsemäntenä päivänä Jumala antoi levätä kaikista töistään, jotka hän oli tehnyt.” … ”Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen.” … ”Tämä on kirja taivaan ja maan syntymästä, kun ne luotiin.” … ”Sinä päivänä Jumala loi taivaan ja maan sekä kaiken vihreän ruohon kedolla, ennen kuin se ilmestyi maan päälle, ja kaiken kedon ruohon, ennen kuin se versoi. Sillä Jumala ei ollut vielä antanut sateen maan päälle, eikä ihmistä ollut olemassa viljelemään maata.” … ”Mutta lähde nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.” … ”Ja Jumala loi ihmisen ottamalla savipalan maasta ja puhalsi hänen kasvoihinsa elämän hengen; ja ihminen tuli eläväksi sieluksi.” … ”Ja Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään; ja sinne hän asetti ihmisen, jonka hän oli luonut.” … ”Ja ihminen, jonka hän oli luonut,” … ”jonka Jumala asetti paratiisiin.” … ”Ja Jumala sai maasta kasvamaan kaikenlaisia puita, jotka olivat silmälle miellyttäviä ja ruokaksi kelvollisia, ja hän kasvatti elämän puun paratiisin keskelle sekä hyvän ja pahan tuntemisen puun.” … ”Ja Eedenistä virtaa joki kastelemaan paratiisia. Sieltä se haarautuu neljään haaraan: yhden nimi on Feison. Se on se, joka kiertää koko Evilatin maan. Siellä on maa, jossa on kultaa, ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös rubiini ja safiiri. Ja toisen joen nimi on Gihon; se on se, joka kiertää koko Etiopian maan. Ja kolmas joki on Tigris. Se on joki, joka virtaa assyrialaisten edessä. Ja neljäs joki on Eufrat.” … ”Ja Herra Jumala otti ihmisen, jonka hän oli luonut, ja asetti hänet paratiisiin viljelemään ja vartioimaan sitä.” … ”Ja Herra Jumala käski Aadamia sanoen: ’Jokaisesta puusta, joka on paratiisissa, saat vapaasti syödä; mutta hyvän ja pahan tiedon puusta ette saa syödä; sillä sinä päivänä, jona siitä syötte, te kuolette kuoleman kuoleman.’” (II) ”Ja Herra Jumala sanoi: ’Ei ole hyvä, että ihminen on yksin; tehkäämme hänelle avustaja, joka sopii hänelle.’ … ’Ja Jumala sanoi: ’Tuottakoon maa eläviä olentoja lajinsa mukaan, nelijalkaisia eläimiä, matelijoita ja villieläimiä.’ (Hän jatkaa Aabrahamin kautta.)

Näiden kahden kohdan vertailu osoittaa, että Filon ei välttämättä käyttänyt täsmälleen samoja sanoja siteeratessaan samaa kohtaa.

K: Mitkä ovat 1. Mooseksen kirjassa joitakin käännöseroja heprean ja kreikkalaisen Septuagintan välillä?

V: Keskittyen pääasiassa 1. lukuun, tässä on muutamia käännöseroja 1. Mooseksen kirjan 1 533 jakeessa. Anchor Bible Dictionary -teoksen 5. osan sivun 934 mukaan samarialainen Pentateukki on 1 900 kohdassa yhtä mieltä Septuagintan kanssa ja poikkeaa masoreettisesta tekstistä. Ellei toisin mainita, ensimmäinen lause on peräisin masoreettisesta tekstistä (MT) ja toinen Septuagintasta (LXX).

1. Moos. 1:1 ”taivaat” (MT) vs. ”taivas” (Septuaginta)

1. Moos. 1:2 ”muodoton ja tyhjä” vs. ”ruma ja kalustamaton” (Septuaginta) vs. ”tyhjä ja olematon” (Aquila) vs. ”kesannoitu ja epäselvä” (Symmachus) vs. ”autio, ilman ihmisiä tai eläimiä ja vailla minkäänlaista kasvien tai puiden viljelyä” (Neophyti I:n Targum [parafraasi]) vs. ”tyhjä ja autio” (Vulgata)

1. Moos. 1:2 ”syvyyden pinta” vs. ”syvyys”

1. Moos. 1:2 ”vesien pinta” vs. ”vesi”

1. Moos. 1:5 ”päivä” (MT, Septuaginta) vs. ”päiväaika” (Kuolleenmeren kääröt 4QGen(g))

1. Moos. 1:6 ”vedet” vs. ”vesi” (3 kertaa)

1. Moos. 1:7 ”Ja niin tapahtui” vs. (puuttuu) (2 hepreankielistä sanaa, 3 kreikankielistä sanaa)

1. Moos. 1:8 ”taivaat” vs. ”taivas”

1. Moos. 1:9 ”niin tapahtui” vs. ”niin tapahtui. Ja vesi, joka oli taivaan alla, kerääntyi paikoilleen, ja kuiva maa tuli esiin.” (17 kreikkalaista sanaa)

1. Moos. 1:11–12 ”herkät versot” vs. ”yrtit” (kaksi kertaa)

1. Moos. 1:14 ”taivaat, erottamaan” vs. ”taivaat, valaisemaan maata, erottamaan”

1. Moos. 1:16 ”hallitsemaan” vs. ”säätelemään” (kaksi kertaa)

1. Moos. 1:16 ”ja tähdet hallitsemaan yötä” vs. ”säätelemään yötä, myös tähdet”.

1. Moos. 1:20 ”parveilevat” vs. ”matelijat” (kreikaksi reptilia)

(Huomaa, että 1. Moos. 1:20,21:ssä Greenin kirjaimellisessa käännöksessä on virheellisesti ”linnut”, kun sen pitäisi olla ”lentävät olennot”, koska sama hepreankielinen sana viittaa lepakoihin ja siivekkäisiin hyönteisiin 3. Mooseksen kirjan 11:19–22 ja 5. Mooseksen kirjan 14:18–20 kohdissa.)

1. Moos. 1:21 ”ja kaikki, mikä ryömii” vs. ”ja jokainen elävä matelija”

1. Moos. 1:21–25 ”se” vs. ”ne” (monta kertaa) (tämä on pikkumainen kieliopillinen kysymys)

1. Moos. 1:22 ”lisääntykää” vs. ”lisääntykää”

1. Moos. 1:24 ”karja ja matelijat” vs. ”nelijalkaiset ja matelijat”

1. Moos. 1:26 ”meidän kuvaksemme, meidän kaltaisuutemme mukaan” vs. ”meidän kuvamme ja kaltaisuutemme mukaan”

1. Moos. 1:26 ”villieläimet ja koko maan päällä” (MT, Septuaginta) vs. ”maan villieläimet” (syria)

1. Moos. 1:26 ”ryömivät matelijat” vs. ”ryömivät matelijat”

1. Moos. 1:27 ”Hänen omaksi kuvakseen; Jumalan kuvaksi” vs. ”Jumalan kuvan mukaan”

1. Moos. 1:28 ”Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille” vs. ”Ja Jumala siunasi heidät sanoen”

1. Moos. 1:30 ”kaikki elävät olennot” vs. ”kaikki villieläimet”

1. Moos. 2:1 ”kaikki heidän joukkonsa” vs. ”koko heidän maailmansa”

1. Moos. 4:8 ”Abel” vs. ”Abel, mennään pellolle” (Samarialainen Pentateukki, Septuaginta, Neophyti I -targum, syyrialainen käännös, vertaa Vulgataan)

1. Moos. 4:15 ”Siksi” (MT, targumit) vs. ”Ei niin. Siksi” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata) (merkityksessä ei muutosta)

1. Mooseksen kirjan 5. luvun ja 11:10–26:n sukuluettelot ovat hieman erilaiset samarialaisessa Pentateukissa (The Anchor Bible Dictionary, osa 5)

1. Moos. 5:24 ”vaelsi Jumalan kanssa” (MT) vs. ”miellytti Jumalaa” (LXX, Hepr. 11:5b)

1. Moos. 6:4 ”Jumalan pojat” (MT, osa Septuagintasta) vs. ”Jumalan enkelit” (osa Septuagintasta) vs. ”jumalten pojat” (juutalaisen Aquilan käännös). Katso Hippon Augustinuksen teos Jumalan kaupunki (413–426 jKr.) kirja 15, luku 23, s. 304

1. Moos. 6:5 ”Herra” (MT, Targumit) vs. ”Herra Jumala” (Septuaginta) vs. ”Jumala” (Vulgata)

1. Moos. 7:22 ”elämän hengen henkäys” vs. ”elämän henkäys” (Septuaginta, Vulgata)

1. Moos. 9:25 Joissakin Septuagintan ja arabialaisissa Vanhan testamentin käsikirjoituksissa sanotaan, että kirous ei koskenut ”Kanaania” vaan ”Hamia, Kanaanin isää”.

1. Moos. 10:4 ”Dodanim” (useimmat masoreettiset käsikirjoitukset) vs. ”Rodanim” (jotkut masoreettiset käsikirjoitukset, samarialainen Pentateukki, Septuaginta)

1. Moos. 10:23 ”Mash” (MT) vs. ”Meshech” (Septuaginta ja 1. Aikakirja 1:17, masoreettinen teksti)

1. Moos. 11:12:ssa ”Kainan” on lisätty Arfaksadin ja Shelan väliin sekä Septuagintassa että Luuk. 3:36:ssa.

1. Moos. 11:32 Terah kuoli ”205-vuotiaana” (MT) vs. ”145-vuotiaana” (Septuaginta, samarialainen Pentateukki)

1. Moos. 14:1,9: ”Arioch Ellasarista” (heprealaiset käsikirjoitukset) vs. ”kuningas Arioch, kuningas Ellasar” -parafraasi teoksessa Theophilus to Autolycus, kirja 2, luku 31, s. 107. Sumerilaisissa arkeologisissa löydöissä on mainittu ”kuningas Ariochu Larsaista”.

1. Moos. 14:23 ”nahkahihna/sandaali” (MT) vs. tuntematon sana samarialaisessa Pentateukissa (ero yksi kirjain, todennäköisesti kirjoitusvirhe)

1. Moos. 18:22 ”miehet jäivät seisomaan Herran eteen” vs. ”Herra jäi seisomaan Abrahamin eteen” (muinainen heprealainen kirjureiden perinne)

1. Moos. 19:17 ”hän sanoi” vs. ”he sanoivat” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

1. Moos. 20:13; 31:53; 35:7 ”Elohim” vs. ”El” (samarialainen Pentateukki). Myös 2. Moos. 22:8.

1. Moos. 21:9 ”Iisakin kanssa” vs. ”poikansa Iisakin kanssa” (Septuaginta, Vulgata)

1. Moos. 22:2 ”poikasi Iisak, ainoa poikasi, jota rakastat” vs. ”Ota poikasi, rakastettu, jota olet rakastanut, Iisak”

1. Moos. 22:13 ”pässi [hänen] takanaan” (useimmat masoreettiset tekstit) vs. ”pässi” (jotkut masoreettiset tekstit, samarialainen Pentateukki, Septuaginta, syyriankielinen käännös)

1. Moos. 23:1 ”vuodet, Saaran elinvuodet” vs. ”vuodet” (Septuaginta, Vulgata)

1. Moos. 24:62 ”tulemisesta” vs. ”täältä” (syyrialaiset targumit)

1. Moos. 30:36 puuttuu vs. ”että enkeli ilmestyi Jaakobille unessa ja paljasti hänen osuutensa Labanin karjasta” (Samarialainen Pentateukki)

1. Moos. 30:11 ”onni” (MT, Kethib, Septuaginta, Vulgata) vs. ”joukko” (Qere, syyrialaiset, Targumit) (Qere tarkoittaa tiettyjä ääneen luettuja arameankielisiä sanoja, jotka eroavat masoreettisen tekstin kirjoitetuista sanoista. Kethib (kirjoitettu arameaksi) ovat heprealaisen Vanhan testamentin kirjoitettuja sanoja)

1. Moos. 31:40 ”paahtava kuumuus” (MT, Septuaginta) vs. ”sadonkorjuuaika” (Samarialainen Pentateukki, ilmeisesti virhe)

1. Moos. 31:49 ”Mizpa” vs. ”todistajapylväät” (Septuaginta) vs. ”Mizpan pylväs” (samarialainen Pentateukki)

1. Moos. 33:4 ”ja [hän] suuteli häntä” (läsnä, mutta merkitty pisteillä masoreettisessa tekstissä) vs. puuttuu (Septuaginta)

1. Moos. 36:2,14 ”tytär” vs. ”poika” [Zibeon/Sebegon] (Pentateukki, syyriankielinen)

1. Moos. 36:3 ”Basemath” (MT, Septuaginta) vs. ”Mahalath” (samarialainen Pentateukki)

1. Moos. 36:16 ”Korah/Core” (MT ja Septuaginta) vs. (puuttuu) (samarialainen Pentateukki, 1. Aik. 1:36)

1. Moos. 36:24 ”vesi” (MT, Vulgata) vs. ”kuumat lähteet” (Septuaginta)

1. Moos. 36:39 ”Hadar” (useimmat masoreettiset tekstit) vs. ”Barad” (Septuaginta) vs. ”Hadad” (jotkut masoreettiset tekstit, samarialainen Pentateukki, syyriankielinen käännös)

1. Moos. 37:36 ”medanilaiset” vs. ”midianilaiset” (Septuaginta, samarialainen Pentateukki, Vulgata, syyriankielinen käännös)

1. Moos. 41:22 ”ja minä näin” vs. ”minä nukahdin toisen kerran ja näin” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

1. Moos. 41:48 ”maassa olleiden seitsemän vuoden ruoka” vs. ”seitsemän vuoden ruoka, jolloin maassa oli runsaus” (Septuaginta, samarialainen Pentateukki)

1. Moos. 41:56 ”avasi kaiken, mitä niissä oli” vs. ”kaikki varastot” (Septuaginta, Vulgata, syyriankielinen käännös)

1. Moos. 44:4 ”Hyvä?” vs. ”Hyvä? Miksi olette varastaneet hopeamaljani?” (Septuaginta, Vulgata)

1. Moos. 46:13 ”Puah” vs. ”Phua” (Septuaginta) vs. ”Puvah” (Samarialainen Pentateukki, syyriankielinen käännös, 1. Aikakirja 7:1)

1. Moos. 46:13 ”Iob” vs. ”Jashub” (osa Septuagintasta, samarialainen Pentateukki)

1. Moos. 46:16 ”Ziphion” vs. ”Zephon” (Septuaginta, samarialainen Pentateukki, 4. Moos. 26:15)

1. Moos. 46:20 ”hän” vs. ”hän, [nimittäin] Manasse ja Efraim. Ja Manasselle syntyi poikia, jotka syyrialainen sivuvaimo synnytti hänelle, [nimittäin] Makir. Ja Makir siitti Galaadin. Ja Manassen veljen Efraimin pojat olivat Sutalaam ja Taam. Ja Sutalaamin pojat olivat Edom.” (Septuaginta, vertaa Kuolleenmeren kääröjä 4QExod(a))

1. Moos. 46:23 ”Hushim” vs. ”Hashum”

1. Moos. 46:27 ”Egyptissä oli kaksi sielua. Kaikkia Jaakobin suvun sieluja, jotka tulivat Egyptiin, oli seitsemänkymmentä.” (MT) vs. ”Egyptin maassa oli yhdeksän sielua; kaikkia Jaakobin suvun sieluja, jotka tulivat Joosefin mukana Egyptiin, oli seitsemänkymmentäviisi sielua.” (Septuaginta)

1. Moos. 47:21 ”hän siirsi heidät kaupunkeihin” vs. ”hän teki heistä orjia” (Septuaginta, samarialainen Pentateukki)

1. Moos. 49:4 ”hän saastutti sen” vs. ”te saastutitte sen” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, targumit)

1. Moos. 49:5 ”Joosef” vs. ”he”

1. Moos. 49:7 ”heidän vihansa on kirottu” vs. ”heidän vihansa on kaunis” (Samarialainen Pentateukki)

1. Moos. 49:20 ”Asherista” vs. ”Asher” (Septuaginta, Vulgata, syyriankielinen käännös)

1. Moos. 50:16 ”he käskivät Joosefia” vs. ”he lähestyivät Joosefia” (Septuaginta, syyriankielinen käännös)

1. Moos. 50:23 ”Joosefin polvilla” vs. ”Joosefin päivinä” (Samarialainen Pentateukki)

Elohim- ja Jehova-nimien käyttö vaihtelee Septuagintassa ja masoreettisessa tekstissä. Julius Wellhausen piti näitä dokumenttihypoteesinsa heikoimpina kohtina.

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta *Literal Translation* ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin käännöksestä *The Septuagint: Greek and English*. Lisäksi on käytetty teoksia *The Expositor’s Bible Commentary*, *The Anchor Bible Dictionary* (osa 5) sekä NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteitä.