< Raamatunkysymys 2. Aikakirjasta

K: Miksi 2. Aikakirja 1:10–11:ssä jotkut rukoukset ovat kiitettävämpiä kuin toiset?

V: Kun pohdin tätä kysymystä, muistan eilisiltana yhden pikkulapsistani rukoilleen ja kiittäneen Jumalaa Digimon-leluistaan. Salomonin rukous oli kiitettävä kahdesta syystä.

1. Salomo rukoili sitä, mitä hänen sydämellään oli, ja hän oli enemmän huolissaan siitä, että hän palvelisi Jumalaa ja hallitsisi kansaa hyvin, kuin omasta hyödystään.

2. Salomo arvosti viisautta enemmän kuin rikkautta ja kostoa.

On hyvä rukoilla Jumalalta mitä tahansa, mikä on sydämellämme, mutta rukouksemme ovat kiitettäviä silloin, kun sydämemme jakaa Jumalan huolenaiheet.

K: Kerättiinkö 2. Aik. 1:14,17:n mukaan Salomon heti vaunuja ja ratsumiehiä palattuaan Gibeonista?

V: Ei, se, että jae 14 seuraa suoraan jaetta 13, ei tarkoita, että hän olisi alkanut koota niitä välittömästi. Raamattu ei kerro, milloin Salomo alkoi kerätä sotavaunuja ja ratsumiehiä, toisin kuin laki määräsi.

K: 2. Aikakirja 2:3–10: milloin meidän tulisi ottaa vastaan rahaa ja aineellista tukea vääriltä uskonnollisilta ryhmiltä tai muilta ei-kristityiltä Jumalan työtä varten?

V: Katsotaanpa ensin, mitä Salomo teki, ja sovelletaan sitten oppimaamme omaan elämäämme. 2. Aikakirjan 2:3–10:ssä Salomo lähetti kirjeen Tyyron pakanakuninkaalle Hiramille pyytääkseen apua temppelin rakentamiseen. Hiram lähetti Salomolle kirjeen (joko ennen tai jälkeen) 1. Kuninkaiden kirjan 5:7:ssä, mikä antaa vaikutelman, että Hiram kunnioitti todellista Jumalaa. Myöhemmin Salomo ja Hiram solmivat kauppakumppanuuden. Vielä myöhemmin Salomo vaihtoi israelilaisia kaupunkeja Hiramille tämän avusta vastineeksi, ja Salomo otti vaimokseen foinikialaisen naisen Sidonista, joka oli yksi niistä vaimoista, jotka johtivat Salomon sydämen harhaan. Tässä ovat tehdyn toiminnan eri ”vaiheet” sovellettuina nykypäivään.

Markkinoilla ostetaan tavaraa ei-kristityiltä reilulla markkinahinnalla. Kun kristityt menevät kauppaan, kuten rautakauppaan, emme poistu sieltä siksi, että johto tai omistajat eivät välttämättä ole kristittyjä. Ajan myötä voi syntyä luottamussuhde, jossa he tietävät voivansa luottaa meidän rehellisyyteemme ja me voimme luottaa heihin. Sekin on hyväksyttävää. Kun ostamme kaupasta jotain Jumalan työtä varten, ei näytä siltä, että tukisimme (suoraan tai epäsuorasti) heidän uskonnollisia vakaumuksiaan tai että he tukisivat meidän vakaumuksiamme. Niin kauan kuin tavaroiden ei tiedetä olevan varastettuja, kyseessä on pelkkä kaupallinen kauppa.

Kumppanuuden solmiminen epäuskoisten kanssa ei ole hyvä asia, ja se on kielletty 2. Korinttolaiskirjeen 6:14–18:ssa.

Helmiä sioille heittäminen on kielletty Matteuksen evankeliumin 7:6:ssa. Foinikialaisten työntekijöiden päästämisen temppeliin työskentelemään ei ehkä ole asianmukaista.

Monet yrittävät johtaa sinut harhaan, eikä sinun tule alistua ystäville tai muille, jotka yrittävät johtaa sinut harhaan Kristukseen kohdistuvasta omistautumisestasi, kuten 2. Korinttolaiskirjeen 11:3–4 osoittaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että jokainen vaihe on vain asteittainen muutos edellisestä vaiheesta. Ensimmäinen vaihe on kuitenkin hyväksyttävä, mutta muut eivät.

K: Mikä on outoa Hiramin lausunnossa 2. Aikakirjan 2:11:ssä 1. Kuninkaiden kirjan 11:5 valossa?

V: 2. Aikakirjojen 2:11:ssä Hiram, Tyyron pakanakuningas, sanoi Salomosta: ”Koska Herra rakastaa kansaansa, Hän on asettanut sinut heidän kuninkaakseen.” Silti vanhoilla päivillään Salomo palvoi Astartea (Ishtar, Ashtarte), sidonilaisten jumalattarta. Tyros ja Siidon olivat kulttuurillisesti hyvin läheisiä. Foinikialaiset esittivät olevansa israelilaisten ystäviä ja käyttivät tätä ystävyyttä houkutellakseen Salomon ja muut pois Jumalan luota.

K: Miten joillakin nykypäivän kristityillä on sama ongelma kuin 2. Aik. 2:11 ja 1. Kun. 11:5:ssä?

V: Joskus emme näe eroa joidenkin ystäviemme välillä, jotka aidosti toivovat meille hyvää, ja niiden välillä, jotka toivovat meille hyvää, mutta ajattelevat, että meidän kääntäminen pois Jumalasta on meille hyväksi.

K: Miksi 2. Aikakirjan 2:17:ssä Salomoa ei rangaistu muukalaisten väestönlaskennasta, vaikka Daavid rangaistiin 1. Aikakirjan 21:7–19:ssä?

V: Daavidin väestönlaskenta oli Jumalan silmissä pahaa 1. Aikakirjan 21:7:n mukaan. Vaikka Raamattu ei kerro, miksi Jumala ei tuominnut eikä ylistänyt Salomonin väestönlaskentaa, voimme nähdä ainakin kaksi toisiaan täydentävää mahdollisuutta.

1. Kun Daavidin väestönlaskenta koski israelilaisia, Salomonin väestönlaskenta koski muita kuin israelilaisia. Salomonin väestönlaskennan ilmeinen tarkoitus – työvoiman hankkiminen oikeudenmukaisesti – ei johtunut pelkästään ylpeydestä valtakuntansa suuruudesta.

2. Aivan kuten vanhemmat toisinaan kohtelevat vanhempaa lasta eri tavalla kuin nuorempaa, myös Jumala kohtelee toisinaan eri uskovia eri tavoin. Salomo ei ollut lainkaan tietoinen siitä, että hänen muukalaisten väestönlaskennansa olisi ollut väärin (jos se niin oli), kun taas Daavidilla oli omantunnontuskia väestönlaskennan määräämisestä 2. Samuelin kirjan 24:10 kohdassa. Roomalaiskirjeen 14:23b sanoo, että ”kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä”.

K: Miksi 2. Aik. 3:7:ssä seinillä oli veistettyjä kerubeja, kun 2. Moos. 20:4–5 ja 5. Moos. 5:8–9 sanovat, ettei heidän pidä pitää veistettyjä kuvia edessään?

V: Nämä kaksi jaetta yhdessä antavat meille tasapainoisen näkemyksen kuvista. Meidän ei tule kumartaa kuvia, asettaa niitä Jumalan ja itsemme väliin, palvoa tai kunnioittaa niitä. Koristeelliset kuvat, jopa temppelin uskonnollinen taide, ovat kuitenkin sallittuja.

Tämä on ristiriidassa tiukan muslimien opetuksen kanssa, joka kieltää kuvat, jopa ihmisten muotokuvat ei-uskonnollisessa yhteydessä, estääkseen mahdollisuuden, että niitä saatettaisiin palvoa. (Huomaa, että turkkilaiset muslimit ja muut muslimit jättävät usein huomiotta tämän perinteisen kiellon, jota ei ole Koraanissa.)

Tämä on myös ristiriidassa katolisen kirkon ja useimpien itäortodoksisten kirkkojen käytännön kanssa, jossa kuvia ei palvota, vaan kunnioitetaan. He eivät usko, että kuvat olisivat Jumalaa tai että niillä olisi muuta voimaa kuin toimia keskittymiskohteena, mutta en ole koskaan kuullut vakuuttavaa selitystä sille, miten kuville rukoileminen ei merkitse veistetyn kuvan asettamista Jumalan eteen.

Kreikkalais-ortodoksisessa kirkossa ei aina ollut näin. Joissakin vaiheissa he vastustivat kuvia. Esimerkiksi Bysantin keisari Leo III, joka hallitsi vuosina 717–741 jKr., tunnetaan nimellä ”ikonoklaatti”, koska hän yritti kitkeä ortodoksisesta kirkost isen ikonien palvonnan. Pian hänen kuolemansa jälkeen ikonit kuitenkin palautettiin kaikki paikoilleen.

K: Miksi 2. Aik. 4:2–4 ja 1. Kun. 7:23:ssa ympyrän kehän ja halkaisijan suhde on 3,0 eikä piin arvo (3,14159)?

V: Koska emme tiedä mitään pyöreän ”meren” muodosta näiden kahden mitan lisäksi, on olemassa kolme yksinkertaista selitystä.

Merkittävien numeroiden pyöristäminen: Oletetaan, että ympärysmitta oli tarkalleen 30,0 kyynärää. Koska mitat ilmoitettiin vain kokonaislukuina, minkä luvun Asimov olisi antanut heidän käyttää? Täysin pyöreän, reunattoman altaan halkaisija olisi 9,55 kyynärää, ja se on lähempänä lukua 10 kuin mitään muuta lukua.

Reuna: Oletetaan, että joko sisäkehä oli tarkalleen 30,0 kyynärää tai että altaan paksuus teki sisä- ja ulkokehän lähes samankokoisiksi. Halkaisija, joka sisälsi 4 tuuman (0,22535 kyynärää) reunan, antaisi suhteen, joka on tarkalleen 3:1.

Levenevä yläreuna: Mikään ei viittaa siihen, että altaan seinämät olisivat olleet täysin pystysuorat. Jos altaan yläreuna olisi levinnyt hyvin hieman, 0,75 %, kapeimman kohdan ulkoympärysmitta ja yläosan ulko- tai sisähalkaisija antaisivat suhteen, joka olisi tarkalleen 3:1.

K: Oliko 2. Aik. 5:10:n mukaan arkissa vain kaksi laattaa, vai oliko siellä myös manna-astia ja Aaronin verson tuottanut sauva, kuten 2. Moos. 16:33–34 ja Hebr. 9:4 kertovat?

V: Alun perin kaikki kolme esinettä olivat arkissa. Kuitenkin vuosisatojen kuluessa, kun manna ja oksa todennäköisesti mätänivät ja kun filistealaiset ja epäkunnioittavat israelilaiset ottivat arkin haltuunsa, ilmeisesti jäljellä olivat enää kivitaulut. Katso teoksesta ”Bible Difficulties & Seeming Contradictions” s. 160, jossa on periaatteessa sama vastaus.

K: Miten 2. Aik. 6:5–6:n mukaan Jumala ei ollut aiemmin valinnut ketään hallitsijaksi Israelin yli, vaikka Israelilla oli ollut monia tuomareita?

V: Tuomarit olivat johtajia löyhässä heimojen liitossa. He eivät olleet kuninkaita, heillä ei ollut pysyvää armeijaa, eivätkä he keränneet veroja. Tässä sanalla ”hallitsija” viitataan kuninkaaseen.

K: Miten 2. Aikakirjan 6:5–6:ssa Jumala ei valinnut yhtään hallitsijaa ennen Daavidia, kun Jumala oli valinnut Saulin?

V: Jumala valitsi alun perin Saulin, mutta kun Saul ei odottanut Samuelin uhrausta ja kun Saul oli tottelematon amalekilaisten suhteen, Jumala peruutti valintansa, eikä Saul ollut enää valittu kuningas.

Voisi väittää, että se, ettei Saulia ”valittu”, oli eri asia kuin se, ettei Saulia ”koskaan valittu”, mutta se menee ohi asian ytimen. Puhuiko Daavid rukouksessaan tarkasti vai ei, Raamattu kirjaa sen, mitä Daavid rukoili. Onneksi Jumala kuulee yhä rukouksemme, vaikka meillä olisi virheellistä tietoa tai ennakkoluuloja.

K: Oliko Jumala 2. Aik. 6:5–6:ssa tyytyväinen siihen, että Israelilla oli kuningas, vai oliko Hän tyytymätön, kuten 1. Sam. 8:5–22 ja erityisesti 1. Sam. 12:17–20 osoittavat?

V: 1. Samuelin kirjassa ja 2. Aikakirjassa näiden eri tapahtumien kontekstit olivat erilaiset. Samuelin aikana israelilaisten motiivit olivat sekä Jumalalle että Samuelille epämieluisia. Jumala oli tyytymätön siihen, että israelilaiset halusivat olla aivan kuten muut ympäröivät kansat.

Tietyssä mielessä voimme samaistua israelilaisiin. He luultavasti pitivät turvallisuuttaan ja varmuuttaan tärkeimpänä asiana. He ilmeisesti päättelivät, että olisivat turvallisemmassa asemassa, jos heillä olisi aina kuningas järjestelemässä ja johtamassa heitä, riippumatta siitä, seurasivatko he Jumalaa vai eivät. Se vaikutti vakaammalta kuin tuomareiden järjestelmä, jossa Jumala asetti tuomareita vain silloin, kun kansa halusi seurata Häntä. Salomonin ajasta lähtien kansalla oli tietty turvallisuuden tunne, ja heillä oli jatkuvasti ongelmia epäjumalien palvonnan kanssa.

Nykyään kristityt haluavat toisinaan luottaa ohjelmiin ja ihmisjohtajiin varmistaakseen organisaationsa menestyksen, riippumatta siitä, onko Jumala osa sitä vai ei. Ihmiset luottavat usein luonnostaan mieluummin itseensä kuin Jumalaan. Kun seurakunnan tai organisaation jäsenet lakkaavat yrittämästä seurata Jumalaa, ja jos he eivät palaa takaisin, on parasta, että kyseinen seurakunta lakkaa olemasta.

Sen jälkeen kun kansa oli valinnut kuninkaan, Jumala halusi valita Daavidin heidän kuninkaakseen. Tämä antaa toivoa nykypäivän kristityille. Kun uskovainen on epäsuotuisassa tilanteessa, hän voi silti olla Jumalalle mieluinen. Esimerkiksi kristityn ei tulisi olla valjaissa epäuskoisen kanssa menemällä naimisiin ei-kristityn kanssa, kuten 2. Korinttolaiskirjeen 6:14–18 sanoo. Jos kristitty kuitenkin tekee synnin päättämällä mennä naimisiin epäuskoisen kanssa, hän voi avioliiton solmimisen jälkeen miellyttää Jumalaa päättämällä olla erottamatta aviomiehestään tai vaimostaan, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 7:12–14 opettaa.

K: Miksi Salomo 2. Aikakirjan 6:23,30:ssa toivoi innokkaasti, että Jumala antaisi jokaiselle ihmiselle hänen tekojensa mukaan?

V: Salomo ei ajatellut kenenkään olevan synnitön ja täydellinen, sillä hän sanoi 2. Aikakirjan 6:36:ssa, ettei ole ketään, joka ei tekisi syntiä. Pikemminkin Salomo pyytää Jumalaa rankaisemaan jumalattomia ja puolustamaan vanhurskaiden asiaa. Vanhurskailla ei tässä tarkoiteta ketään, joka olisi synnitön ja täydellinen, vaan pikemminkin Jumalaa pelkääviä ihmisiä.

K: Miksi 2. Aikakirjan 6:36:ssa sanotaan, että kaikki tekevät syntiä, kun 1. Johanneksen kirjeen 3:4–6, 3:9 ja5:18 :ssa sanotaan, että meidän pitäisi olla synnittömiä?

V: Johannes ei opettanut, että ihmiset olisivat synnittömiä, sillä muuten miten hän olisi voinut kirjoittaa 1. Johanneksen kirjeen 1:8? Kreikkalainen sana on jatkuvassa aikamuodossa. Wuestin Uusi testamentti kääntää 1. Johanneksen kirjeen 3:9 seuraavasti: ”Jokainen, joka on syntynyt Jumalasta ja jonka nykyinen tulos on, että hän on Jumalasta syntynyt, ei tee syntiä tavanomaisesti…”. Teoksessa When Critics Ask (s. 539) tämä käännetään seuraavasti: ”Joka on syntynyt Jumalasta, ei jatkuvasti harjoita syntiä.” Geisler ja Howe selittävät eron seuraavasti: ”Jos sika ja karitsa putoav in mukaan mutaan, sika haluaa jäädä sinne, mutta karitsa haluaa päästä pois. Sekä uskovainen että epäuskovainen voivat langeta samaan syntiin, mutta uskovainen ei voi jäädä siihen ja tuntea oloaan mukavaksi.” Myös 2. Aikakirja6:36 sanoo, että kaikki tekevät syntiä.

K: Mistä Salomo tiesi 2. Aikakirjan 6:38:ssa, että israelilaiset saattaisivat joutua vankeuteen?

V: Vaikka Salomo olisi voinut tietää sen yksinomaan jumalallisen ilmoituksen kautta, mikään ei vaadi, että asia olisi ollut näin. Salomo olisi voinut yksinkertaisesti lukea 5. Mooseksen kirjan 29:28 tai 3. Mooseksen kirjan 26:33–35, 43–44.

K: Milloin kansa lähetettiin kotiin 2. Aikakirjan 7. luvussa ja 1. Kuninkaiden kirjan 8:65–66:ssa?

V: Molemmat kuvaukset viittaavat temppelin vihkimiseen. 1. Kuninkaiden kirjan 8:65–66 mukaan kansa lähetettiin kotiin yhteensä 14 päivän kuluttua. 1. Kuninkaiden kirjan 8:2 mukaan tämä tapahtui seitsemännessä kuussa. 2. Aikakirjojen 7:9 mukaan se kesti seitsemän päivää ja vielä seitsemän päivää lisää. 2. Aikakirja 7:10 kertoo, että kansa lähti kotiin seitsemännen kuukauden 23. päivänä. NIV Study Bible 1985, s. 632, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 4, s. 464, kertovat, että israelilaiset vihkivät temppelin kuukauden 8. päivästä 14. päivään, ja lehtimajajuhla kesti 15. päivästä 22. päivään.

K: Mitä tarkalleen ottaen tarkoitetaan 2. Aikakirja 7:1:ssä mainitulla Herran kunnialla?

V: Teoksessa *735 Baffling Bible Questions Answered* (s. 136) se määritellään seuraavasti: ”Vanhan testamentin teologinen erikoistermi, joka viittaa Herran näkyvään tunkeutumiseen aineelliseen maailmaan – Jumalan läsnäolon ilmestymiseen.”

K: Paastosiko Salomo 2. Aik. 7:8–10:ssä niin kuin 3. Moos. 16:30 käskee?

V: Salomo ei ollut täydellinen. 2. Aikakirja 7:8–10 ei kuitenkaan varsinaisesti osoita, että Salomo olisi rikkonut tässä mitään lakia. He järjestivät seitsemän päivää kestäneen juhlan, mutta tekstissä ei mainita, paastosivatko he sovituspäivänä vai eivät.

K: Asuuko Jumala 2. Aikakirjan 7:12:n mukaan temppelissä, vai eikö Jumala asu ihmiskäsin rakennetuissa temppeleissä, kuten Stefanus saarnasi Apostolien tekojen 7:48:ssa?

V: Salomo itse sanoi 2. Aikakirjan 6:18:ssa, että edes taivaat eivät riitä sisältämään Jumalaa. Salomo ei nähnyt tässä mitään ongelmaa, eikä meidänkään pitäisi. 2. Aikakirjan 7:12:ssa Jumala sanoo: ”Minä olen kuullut rukouksesi ja valinnut tämän paikan itselleni uhraustaloksi.” Siinä ei sanota, että se olisi paikka, jossa Jumala asui, tai että Jumala ei voisi olla missään muualla. Samoin Stefanus tunnusti tabernaakkelin Jumalan pyhäksi paikaksi, mutta tarkoitti Apostolien tekojen 7:48:ssa, ettei Jumala ole rajoittunut asumaan pelkästään tabernaakkelissa, eikä sitä, että taivas olisi ollut tyhjä, kun tabernaakkeli ja temppeli olivat maan päällä.

Jumalalla oli erityinen paikka, joka oli Hänelle pyhä: ensin tabernaakkeli (kohtaamisteltta) ja sitten temppeli. Jumala kuitenkin täyttää taivaan ja maan. Kun kutsumme kirkkoa ”Jumalan taloksi”, se ei tarkoita, ettei Jumala voisi asua missään muualla kuin maan päällä olevassa kirkossa!

K: Mikä on 2. Aikakirjan 7:14:ssä esitetyn Jumalan lupauksen merkitys, jonka mukaan Hän parantaa heidän maansa, jos Hänen kansansa nöyrtyy, rukoilee ja kääntyy pois pahoista teistään?

V: Jumalan lupauksilla ei ole vanhentumispäivää. Tämä lupaus pätee yhä tänäkin päivänä. Siinä ei sanota, että jokaisen maassa asuvan täytyy kääntyä pois pahuudesta, vaan että jos vain Jumalan kansa, joka on kutsuttu Hänen nimessään, kääntyy pois pahuudesta, Jumala parantaa koko maan.

K: Onko Jumalan nimi 2. Aikakirjan 7:16:n mukaan edelleen Jerusalemissa tänä päivänä?

V: Jumalan nimi on yhä siellä, mutta Hänen kunniaansa ei ole siellä samalla tavalla kuin ennen. Tämän vastauksen ymmärtämiseen liittyy neljä osaa.

Jumalan nimi on aina siellä sekä paikkana, jossa pyhää arkkia säilytettiin, että paikkana, jossa Jeesus kuoli maksaakseen rangaistuksen meidän syntiemme puolesta.

2. Aikakirjan 7:1–3 mukaan Jumalan kirkkaus tuli Salomon temppeliin. Myöhemmin kansa kuitenkin tuli niin jumalattomaksi, että ennen Juudan pakkosiirtolaisuutta Jumalan kirkkaus poistui temppelistä Hesekielin kirjan 9:3 ja 10. luvun mukaan.

Jeesus astui temppeliin, joten koska Jeesus on Jumalan Poika, Jumala itse astui temppeliin 2 000 vuotta sitten. Jeesus tulee jälleen Jerusalemiin, kuten Ilmestyskirjan 14. luvussa ja muissa jakeissa kerrotaan.

Uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta uudelle maalle Ilmestyskirjan 21:1–2 mukaan. Jumala asuu siellä kirkkaudessaan ihmisten kanssa ikuisesti.

K: Mitkä ovat 2. Aikakirjan 8:11:ssä mainitut hengelliset kompromissit, joista Raamattu antaa esimerkkejä?

V: Jaakobin kirjeen 4:17 (BSB) mukaan: ”Jokainen, joka tietää, mitä on oikein tehdä, mutta ei tee sitä, on syyllinen syntiin.” Tässä on esimerkkejä kompromisseista, joita eri ihmiset ovat tehneet.

Antaa jonkun muun tehdä työsi: Kuningas Daavid teki kompromissin 1. Kuninkaiden kirjan 2:5:ssä, kun hän ei rangaissut Joabin ja muiden pahuutta, vaan siirsi vastuun siitä pojalleen Salomolle.

Avioliitto rahan tai suhteiden vuoksi: Avioliitto on hyvä asia, mutta sen ei pitäisi olla väline tai ase. Salomo meni naimisiin faaraon tyttären kanssa poliittisista syistä (1. Kuninkaiden kirja 3:1 ja 2. Aikakirja 8:11). Faarao kuitenkin hyökkäsi Juudan kimppuun Salomon pojan Rehabeamin aikana.

Avioliitto epäuskoisten kanssa: Salomo teki syntiä ottamalla monia vaimoja ja menemällä naimisiin naisten kanssa, joiden kanssa hänen ei olisi pitänyt mennä naimisiin (1. Kuninkaiden kirja 3:1–3; 11:1–8). Kuningas teki syntiä menemällä naimisiin epäuskoisten naisten kanssa (1. Kuninkaiden kirja 11:1–2), eikä kuninkaan ollut tarkoitus mennä naimisiin monien naisten kanssa (5. Mooseksen kirja 17:17). Samoin taideteosten valvontaan lähetetty tyyrolaisen taiteilijan Hiram oli puoliksi tyyrolaista ja puoliksi israelilaista (2. Aikakirja 2:13–14).

Aseiden ja rikkauden kerääminen (1. Kuninkaiden kirja 10:26–29). Israelin kuninkaiden ei 5. Mooseksen kirjan 17:16–17 mukaan saanut kerätä itselleen sotavaunuja, hevosia eikä suurta määrää kultaa. Jerusalemin kulta toimi myöhemmin magneettina ulkomaisille hyökkääjille. Kun nykyään keräämme aseita ja kohtuutonta rikkautta, kehen me luotamme?

Tuomitsemalla kahden prostituoidun välistä riitaa 1. Kuninkaiden kirjan 3:16:ssa Salomo osoitti suurta viisautta selvittäessään, kumpi naisista oli lapsen äiti. Asia olisi kuitenkin pitänyt olla merkityksetön, sillä molemmat olisi pitänyt teloittaa prostituutiosta.

Salomo luovutti 1. Kuninkaiden kirjan 9:11–13 mukaan israelilaisia kaupunkeja Tyrokselle vastineeksi avusta temppelin rakentamisessa. Nykyäänkin ihmiset voivat toisinaan rakastaa esineitä ja käyttää ihmisiä hyväkseen sen sijaan, että rakastaisivat ihmisiä ja käyttäisivät esineitä.

Viisaus Jumalan edelle: Maailman kuninkaat etsivät Salomon viisautta 2. Aikakirjojen 9:23:ssa. Kertoiko Salomon heille Jumalastaan? Tästä ei ole mainintaa, ja jos Salomon kertoikin, se ei ehkä ollut kovin näkyvää. Eräs kristitty poliitikko vastasi kerran toimittajan kysymykseen: ”Luuletko, että Kristus on ainoa tie taivaaseen?”, seuraavasti: ”Kristus on ainoa tie taivaaseen – minulle.” Kun ihmiset etsivät viisauttamme, yritämmekö antaa kunnian Jumalalle vai pidämmekö kunnian itsellämme?

Useita temppeleitä: Salomo rakensi upean näköisen temppelin ainoalle todelliselle Jumalalle. Suurin pettymys oli kuitenkin se, että Salomo rakensi myös muita temppeleitä epäjumalille (1. Kuninkaiden kirja 11:5–8). Kun annamme aikamme, rahamme ja elämämme Jumalan palvelemiseen, rakennammeko samalla myös epäjumalatemppeleitä tai jumalattomia asioita?

K: Miksi Salomo käytti 2. Aikakirjan 8:11:ssä ”lokeroitua ajattelua”?

V: Lokeroitu ajattelu tarkoittaa sitä, että käyttää yhtä joukkoa oletuksia ja luottaa yhteen asiaan tietyssä elämänalueessa, mutta käyttää erilaisia ja usein ristiriitaisia oletuksia ja luottaa toiseen asiaan toisella alueella. Yksi esimerkki on varas, joka päättää, että on väärin varastaa sunnuntaina. Toinen on henkilö, joka tarvitsee lähes ehdottoman todisteen ennen kuin hän päättää uskoa yliluonnolliseen Jumalaan, mutta uskoo helposti henkiin ja muihin New Age -ilmiöihin. Lokeroitu ajattelu on yksi tekopyhyyden muoto. Joku sanoi kerran, että useimmilla todella huonoilla päätöksillä on erittäin hyvät perustelut.

1. Kuninkaiden kirjan 9:16 mukaan Salomonin liitto Egyptin kanssa, joka syntyi hänen mennessään naimisiin faaraon tyttären kanssa, oli poliittisesti erittäin korrektia. Salomo hyötyi häälahjasta, joka oli se, että egyptiläiset valloittivat filistealaisten kaupungin Gezerin ja antoivat sen Salomolle (1. Kuninkaiden kirja 9:16). Palatsin rakentaminen vaimolleen vaikutti riittävän viattomalta (1. Kuninkaiden kirja 7:8 ja 9:24), mutta syynä oli se, ettei hänen vaimonsa saanut astua pyhiin paikkoihin. No, jos se oli totta, Salomo, miksi sitten luulit, että Jumala halusi sinun menevän naimisiin hänen kanssaan?

K: Kuka oli 2. Aikakirjan 9. luvussa mainittu Saaban kuningatar?

V: Seba oli vauraa kauppakansaa Arabian niemimaan lounaisosassa ja Etiopiassa. Salomonin laivojen oli kuljettava meren kautta, jota hän hallitsi.

K: Toisessa Aikakirjassa 9:21, hakivatko Salomonin laivat kultaa Tarsisista (Espanjasta) vai etelästä Ofirista, kuten 1. Kuninkaiden kirjassa9:28 sanotaan?

V: Molemmat ovat totta. Salomolla ja Hiramilla oli kaksi laivastoa. Muistakaa, että tuolloin ei ollut Suezin kanavaa, joten laivat eivät voineet kulkea Välimereltä Punaisellemerelle. Kulta oli valuuttakaupan standardi, ja Salomo ja Hiram saivat voittoa molemmista laivastoista.

K: Oliko Salomolla 2. Aik. 9:25:n mukaan 4 000 myyntikojua vai 40 000 myyntikojua, kuten 1. Kun.4:26 kertoo?

V: Salomolla oli 4 000 tallipaikkaa; 40 000 tallipaikkaa on todennäköisesti kopioijan virhe. Teoksessa When Critics Ask (s. 181) huomautetaan, että koska molemmissa kohdissa mainitaan 1 400 sotavaunua, 4 000 tallipaikkaa tarkoittaa lähes kolmea tallipaikkaa vaunua kohti, kun taas 40 000 tallipaikkaa antaa suhteen 28,6 tallipaikkaa vaunua kohti. Näin ollen 4 000 antaa paljon järkevämmän suhteen. Hepreankielinen sana 40 on rbym ja 4 on rbh, joten ero olisi vain kaksi kirjainta.

K: Miksi kansa valitti 2. Aik. 10:4 ja 1. Kun. 12:4 kohdissa, jos he saivat osansa Salomon rikkaudesta?

V: Kaikkien kauppasopimustensa ansiosta 2. Aikakirja 9:22 ja 1. Kuninkaiden kirja 10:23 kertovat, että Salomonista tuli äärimmäisen rikas, rikkaampi kuin muut maan kuninkaat. Siinä ei sanota, että kansa olisi tullut rikkaammaksi tai että valtakunta olisi rikastunut, vaan ainoastaan, että Salomonista tuli rikas. Ehkä Seban kuningatar menetti asian ytimen täysin, kun hän sanoi: ”Kuinka siunattuja ovat miehesi! Kuinka siunattuja ovat nämä palvelijasi, jotka seisovat jatkuvasti edessäsi ja kuulevat viisauttasi!” (2. Aikakirja 9:7 ja 1. Kuninkaiden kirja 10:8). Ehkä kansa ei tuntenut oloaan lainkaan siunatuksi palvellessaan Salomoa ja kuunnellessaan hänen yhä suureellisemmaksi käyvistä rakennus- ja kauppasuunnitelmistaan, jos he eivät saaneet siitä hyötyä. Johtajien on aivan liian helppoa päätyä siihen johtopäätökseen, että heidän alaisensa ovat olemassa palvelemaan heitä ja kartuttamaan heidän varallisuuttaan, eikä jakamaan sitä alaistensa kanssa.

Kun sinulla on alaisia liiketoiminnassa, haluat heidän työskentelevän, jotta sinä ja organisaatiosi menestyisitte. Mutta jotkut työnantajat eivät ymmärrä lainkaan, miksi heidän työntekijänsä eivät koe asiaa samoin tai miksi he eroavat, kun työnantajat eivät tee mitään auttaakseen työntekijöitään menestymään.

K: Miksi luulet, että Rehabeam käski heitä palaamaan kolmen päivän kuluttua (2. Aik. 10:5)?

V: Tämä osoittaa, että Rehabeam oli ainakin jossain määrin älykäs. Osa väkijoukosta, joka ei välittänyt asiasta niin paljon, olisi hajonnut kolmen päivän kuluttua. Lisäksi Rehabeam ei ollut varma, miten vastata heille, eikä halunnut toimia hätiköidysti. Rehabeamilla oli todennäköisesti ristiriitaisia toiveita; hän halusi pysyä heidän suosiossaan, mutta halusi myös saada heiltä irti kaiken mahdollisen. Ovatko hallintovirkamiehet olemassa palvelemaan kansaa, vai onko kansa olemassa palvelemaan hallintovirkamiehiä? Ainakin tässä asiassa Rehabeam oli selvä: kyseessä oli jälkimmäinen.

Kun katsot nykypäivän hallintovirkamiehiä tai uskonnollisten järjestöjen johtajia, onko johtajilla asenne, että he ovat siellä palvelemaan kansaa, vai ”hallitsevatko he niitä, jotka on uskottu heidän hoitoonsa” (1. Piet. 5:3)?

K: 2. Aik. 10:6–7: millaiset neuvonantajat saattaisivat nykyään antaa hyviä neuvoja, mutta heidät jätetään usein huomiotta?

V: Kuten tämä kohta osoittaa, ihmiset, jotka jätetään luonnollisesti oman onnensa varaan, jättävät usein neuvonantajien neuvot huomiotta, kun he eivät ole samaa mieltä niistä. He eivät ole eri mieltä siksi, että pitäisivät neuvoa vääränä, vaan pikemminkin siksi, että eivät halua kuulla sitä. Jos et osaa erottaa toisistaan sitä, että olet eri mieltä, koska et halua kuulla jotain, ja sitä, että olet eri mieltä, koska se on todennäköisesti väärin, sinussa on jo alkanut kasvaa suuri tyhmyys.

Toiseksi ihmiset hylkäävät neuvot ja neuvonantajat usein suoralta kädeltä, koska nämä eivät ole auktoriteettiasemassa, neuvonantajat eivät itse ole täydellisiä, kaikki muut toimivat toisin tai he ovat kuulleet toisenlaisen neuvon ja uskoneet siihen ennen kuin kuulivat viisaan neuvon. Nämä ovat loogisia virhepäätelmiä, jotka meidän on tunnistettava ja varmistettava, ettemme itse syyllisty niihin.

K: Kertoivatko neuvonantajat 2. Aik. 10:7:ssä Rehabeamille, että hänen tulisi sanoa: ”Ole ystävällinen näille ihmisille ja miellytä heitä”, vai ”Ole näiden ihmisten palvelija ja palvele heitä”, kuten 1. Kun. 12:7 sanoo?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

Parafraasi: Hepreankielisessä tekstissä ei ollut lainausmerkkejä, ja todennäköisesti molemmat lauseet ovat parafraaseja.

Ajoitus: Aikakirjat kirjoitettiin paljon myöhemmin kuin Kuningasten kirjat, ja merkityksen pienistä muutoksista huolimatta 2. Aikakirjassa käy selvemmin ilmi, että neuvonantajat eivät kehottaneet Rehabeamia luopumaan valtaistuimesta.

Toisaalta molemmat tarkat lauseet saattoivat tulla yhden tai useamman neuvonantajan suusta. Kun yksi neuvonantaja sanoi yhden asian, toinen liittyi mukaan samankaltaisella ajatuksella.

Sisältö on tärkeää: Näistä jakeista löytyy meille opetus. Raamattu on säilyttänyt meille näiden sanojen sisällön ja merkityksen, ei tarkkoja sanoja.

K: 2. Aikakirja 10:8–12: millaisiin neuvonantajiin voitaisiin nykyään luottaa, vaikka he antavatkin usein vääriä neuvoja?

V: Jos neuvonantaja ei edes näe perusasioita, joiden pitäisi olla ilmeisiä viisaalle henkilölle, jos neuvonantajalla on huono menneisyys (jos olet vaivautunut tarkistamaan sen) tai jos tiedät, että neuvonantajalla on piilomotiiveja (tai provisioita tai uhka työpaikan menettämisestä) tietyn neuvon antamiselle, jotkut ihmiset kuuntelisivat neuvonantajaa silti, jos tämä sanoo sen, mitä he haluavat kuulla. Siinä tapauksessa he eivät oikeast i halua neuvoja neuvonantajalta. Pikemminkin he haluavat vain oikeuttaa ja vahvistaa muille päätöksen, johon he ovat jo itse päätyneet.

Lopuksi jotkut ajattelevat, että vaikka henkilö olisi epärehellinen, häneen voi luottaa niin kauan kuin he eivät ole huomanneet, että hän on epärehellinen juuri heitä kohtaan – vielä. Intiassa oli eräs poliitikko, joka joutui vankilaan korruption vuoksi. Vapautumisensa jälkeen hän asettui jälleen ehdolle ja voitti vaalit. Demokratia ei tarkoita, että saat hyvän hallituksen; pikemminkin (olettaen, että äänet lasketaan rehellisesti) se tarkoittaa vain, että saat hallituksen, jonka äänestäjät ansaitsevat.

Sekä Rehabeam että hänen nuoret neuvonantajansa eivät ilmeisesti olleet lainkaan tietoisia kymmenen pohjoisen heimon voimakkaista tunteista. Nykyään, jos joku lakkaa välittämästä muista ihmisistä riittävän pitkään, hän ei lopulta enää kykene ymmärtämään, mitä muut ihmiset tuntevat.

K: Mitkä ovat 2. Aikakirjan 10:11:ssä esimerkkejä siitä, että joku päättää tietyllä tavalla pelkästään osoittaakseen, kuinka kova hän on?

V: Rehabeamilla ei olisi tarvinnut vastata heidän pyyntöönsä niin loukkaavasti. Rehabeam olisi voinut sanoa: ”Ymmärrän, että kaikkien näiden rakennushankkeiden toteuttaminen voi olla vaikeaa, mutta haluan teidän ymmärtävän, että tämä on välttämätöntä, jotta voimme vahvistaa puolustustamme”, tai jotain sen tapaista. Mutta Rehabeam yritti tässä ”johtaa pelottelulla”. Hän ei ollut kiinnostunut osoittamaan heille, että välitti heistä tai edes ymmärsi heitä. Rehabeam ei välittänyt siitä, ymmärsivätkö he hyvän syyn (jos sellainen oli) kaikkien näiden rakennushankkeiden toteuttamiseen. Rehabeamille oli tärkeää vain osoittaa, kuinka kova hän oli, ja että ehkä rakentamalla lisää häntä ei pidettäisi isänsä varjossa.

Muuten, 2. Aikakirjan 10:11:ssä mainitut ”skorpionit” eivät olleet kirjaimellisia skorpioneja, vaan erityisen julma ruoska, jossa oli teräviä metallikappaleita. Onko tämä sellainen kielikuva, jota haluat käyttää uhkaillaksesi diktatorisesti ihmisiä, joista sinun pitäisi huolehtia ja joita sinun pitäisi paimentaa kuin laumaa?

Nykyään ihmiset voivat aloittaa sotia tai kieltäytyä lopettamasta niitä samankaltaisista syistä. Sotiva armeija tulisi kysyä: ”Kenen puolesta taistelen?” Onko se todella hyödyllistä sen maan kansalle, jota vastaan taistelen, ja uskonko, että kun valloitan heidät, tuloksena on kansa, joka rakastaa minua ja haluaa palvella armeijassani? Luottaisinko heihin? Vai taistelenko oman maani kansan puolesta – olisiko heidän tilanteensa todella huonompi ilman tätä sotaa kuin nyt, kun he kuolevat taistelussa valloittamassa toista maata? Jos vastaus ei ole kumpikaan, miksi sitten taistelen, ellei se ole vain oman ylpeyteni ja vihani vuoksi, koska en halua myöntää, että voin olla väärässä?

Jos teet sijoituksen, ja se alkaa tuottaa tappiota, ehkä sellaisten olosuhteiden vuoksi, joita et osannut ennakoida, onko sinulla taipumusta pitää siitä kiinni, tapahtui mitä tahansa, koska luopuminen merkitsisi myöntämistä, että olit väärässä? Missä määrin egosi tulisi ohjata sijoituspäätöksiäsi? Missä määrin egosi tulisi ohjata mitään päätöksiäsi?

K: Missä tilanteessa, jos koskaan, sinun pitäisi puhua loukkaavasti jollekin, kuten 2. Aikakirjan 10:11:ssä sanotaan?

V: Voit tehdä niin, jos haluat katkaista siteet, tuhota suhteita ja hankkia vihollisia. Mutta jos et halua tehdä noita asioita, on varsin harvinaista, että sinun pitäisi olla loukkaava. Jos voit sanoa jotain hauskaa vain vaarantaen suhteen, sinun pitäisi valita olla olematta hauska.

K: Rikkooko Israelin jakautuminen 2. Aikakirjan 11:2:ssa Jumalan Salomolle antamaa lupausta, joka mainitaan 2. Aikakirjan 7:18:ssa?

V: Ei. Vaikka Juuda voitaisiin ajatella osana Israelin yhdistynyttä valtakuntaa, sillä ei ole merkitystä vastauksen kannalta. Vastaus löytyy edellisen jakeen ehdollisesta lauseesta, 2. Aikakirja7:17 , jossa sanotaan: ”jos vaellat minun edessäni niin kuin isäsi Daavid vaelsi…” (BSB). Jotkut Jumalan siunaukset ja lupaukset ovat ehdollisia meidän kuuliaisuudellemme.

K: Oliko Rehabeam 2. Aikakirjan 11:18:ssa oikeassa mennessään naimisiin kahden serkkunsa kanssa?

V: Se oli sallittua. 3. Mooseksen kirja 20 opettaa meille sukulaisavioliittoja koskevia rajoituksia, ja vaikka Rehabeam ei voinut mennä naimisiin tätinsä kanssa, oli sallittua mennä naimisiin serkun kanssa, jolla oli sama isoisä.

K: Oliko 2. Aikakirjan 11:20:ssä mainittu Abijan äiti Maaka Absalomin tytär vai Gibean Urielin tytär, kuten 2. Aikakirjan 13:2 sanoo?

V: Vaikka 2. Aikakirja11:20 :ssä ei nimenomaisesti sanota, että tämä Absalom olisi sama henkilö kuin Daavidin poika, hän oli todennäköisesti sama henkilö.

Heprealainen sana ”tytär” (bat) voi tarkoittaa myös jälkeläistä, ja Maaka saattoi olla Absalomin tyttärentytär. 1. Mooseksen kirjan 46:15 on esimerkki siitä, että ”Lean pojat” tarkoittaa Leaan jälkeläisiä. Tähän on ainakin kolme mahdollista selitystä.

Absalom -> Uriel -> Maaka Absalomilla oli poika, Uriel, joka asui Gibeassa ja jolla oli tytär nimeltä Maaka.

Uriel -> tytär + Absalom -> Maaka Gibeassa asuneella Urielilla oli tytär, joka meni naimisiin Absalomin kanssa. Heillä oli tytär nimeltä Maaka.

Absalom -> tytär + Uriel -> Maaka Absalomilla oli tytär, joka meni naimisiin Gibeassa asuneen Urielin kanssa, ja he saivat tyttären nimeltä Maaka.

K: Mitä voimme oppia Rehabeamista 2. Aikakirjan 11:21:stä?

V: Rehabeam ei ottanut oppia isänsä virheestä, sillä hänellä oli 18 vaimoa ja 60 sivuvaimoa. 5. Mooseksen kirjan17:17 mukaan kuninkaalla ei saanut olla monia vaimoja, mutta Rehabeam ei ehkä ollut kovin huolissaan lain noudattamisesta.

K: Keitä olivat sukkilaiset 2. Aikakirjan 12:3:ssa?

V: Emme tiedä paljoakaan tästä heimosta, paitsi että sukkilaiset olivat todennäköisesti sama kansa, jota egyptiläiset kutsuivat nimellä Tjuku tai Tjukten. He olivat kevyesti aseistettuja tiedustelijoita ( ). Vaikka skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 418) spekuloi, että he saattaisivat olla kotoisin Sukkotista, joka oli egyptiläinen kaupunki Niilin suistossa, tämä on todennäköisesti virheellinen oletus. Heistä mainitaan myös egyptiläisissä kirjoituksissa.

K: Liioitteleeko 2. Aik. 12:3 huomattavasti faraon armeijan kokoa?

V: Ei. Mikään ei viittaa siihen, että koko Egyptistä, Libyasta ja Pohjois-Sudanista koostuva joukko tai 1 200 sotavaunua, 60 000 ratsumiestä ja lukematon määrä jalkaväkeä olisi liioiteltu.

K: Mitä arkeologisesti tiedämme 2. Aikakirjan 12:5,9 mainitusta Egyptin faraosta Shishakista?

V: Hänet tunnetaan myös nimellä Sheshonk I, ja hän oli itse asiassa libyalainen, joka kapinoi ja perusti Egyptin 22. dynastian. Luettelo 156 kaupungista, jotka hän valloitti Palestiinassa, on kirjoitettu hänen Amonin temppelinsä eteläiselle ulkoseinälle Tebessä. Shishak oli poliittinen opportunisti. Hän naitti poikansa 21. dynastian viimeisen kuninkaan tyttäreen. Kun Jerobeam pakeni Salomonin luota, Shishak antoi hänelle turvapaikan. Kuitenkin heti kun Jerobeamista tuli pohjoisen kuningas, Shishak ryösti sekä Israelin että Juudan. Wycliffe Bible Dictionaryn s. 1581–1582 ja erityisesti The New International Dictionary of the Biblen s. 938–939 mukaan näihin 156 kaupunkiin kuuluivat Adoraim, Aijalon, Bet-Horon, Bet-Shan, Gibeon, Megiddo, Sikem, Sunem, Sokoh, Taanach sekä tuntematon paikka nimeltä ”Aabrahamin pelto”.

K: Oliko Salomo oikeassa mennessään naimisiin ammonilaisen kanssa (2. Aik. 12:13)?

V: Ei, Salomo teki syntiä. Myöhemmin Salomo rakensi temppelin ammonilaisten pääjumalalle Milkomille (1. Kuninkaiden kirja 11:1, 5, 7, 33).

K: Miksi Jumala salli 2. Aikakirjan 12:15 ja 13:3 mukaan jatkuvan sodan Juudan ja Israelin välillä, kun Hän olisi voinut lopettaa sen tai estää valtakunnan jakautumisen?

V: Kysymys olettaa, että Jumalalla olisi jonkinlainen velvollisuus edistää rauhaa niiden ihmisten keskuudessa, jotka olivat Hänelle tottelemattomia. He halusivat taistella vallasta, ja niin kauan kuin he eivät halunneet Jumalan herruutta elämäänsä, he eivät koskaan olisi oikeiden valtaapitävien alaisuudessa.

K: Mitkä ovat 2. Aikakirjan 12:15 ja 13:2 sekä 1. Kuninkaiden kirjan 14:30 ja 15:6 kohdissa mainitut esimerkit lähihistoriasta, joissa on käyty järjettömiä sotia, joissa ei pitäisi taistella kummallakaan puolella?

V: Tyypillisesti silloin, kun kaksi hallitsijaa, jotka vaikuttavat lähes yhtä pahoilta, taistelevat keskenään, ei ole mitään järkeä taistella kummankaan puolella. Jos olet maassa, jossa tilanne on tällainen, on parempi etsiä rauhanomaisia ihmisiä vastapuolelta, jotta voitte suojella toisiaan. Esitän ensin henkilökohtaiset näkemykseni sodista, joissa oli hyvin selkeitä moraalisia kysymyksiä, ja sen jälkeen sodista, joissa oli turhaa kuolla kummankaan puolella.

Sodat, joissa oli selkeitä moraalisia kysymyksiä:

Cherokeiden ”kyynelten polku” eli ”ei-sota”: Vaikka monet cherokeet taistelivat Andrew Jacksonin rinnalla creek-intiaaneja vastaan vuoden 1812 sodassa, presidenttinä ollessaan Jackson ajoi heidän siirtämistään Oklahomaan. Worcester v. Georgia -oikeustapauksessa (1832) korkein oikeus päätti cherokeiden eduksi, mutta Jackson kieltäytyi panemasta päätöstä täytäntöön. Käyttäen kiistanalaista New Echotan sopimusta (1835) Yhdysvaltain hallitus siirsi cherokeet väkisin Oklahomaan vuosina 1838–1839 presidentti Van Burenin hallinnon aikana. Kristittyjen olisi pitänyt puolustaa sorrettuja cherokeita, ei aseilla, vaan rauhanomaisesti lakien, oikeusjuttujen ja poliittisen prosessin avulla. Arviolta 4 000 cherokeeta kuoli pakkomarssilla.

Yhdysvaltain sisällissota (1861–1865) – Yksi vai kaksi valtiota ei ollut moraalinen kysymys, mutta neljän miljoonan mustan orjan epäkristillinen, ihmisarvon loukkaava kohtelu oli moraalinen kysymys. Noin puoli miljoonaa ihmistä kuoli.

Kiinan oopiumisodat (1839–1842 ja 1856–1860). Kristittyjen olisi pitänyt olla aktiivisesti mukana kiinalaisten puolella, ei brittien puolella. Lisää aseita ei olisi ollut apua brittien tykkiveneitä vastaan. Sen sijaan Englannin yleisen mielipiteen olisi pitänyt nöyryyttää brittejä siitä, että he pakottivat oopiumin tuonnin Kiinaan, mikä aiheutti yli 2 miljoonaa kiinalaista oopiumiriippuvaista.

Toinen maailmansota – Se, oliko suurin osa Euroopasta yhdistynyt, kuten Kaarle Suuren tai Napoleonin aikana, ei ollut moraalinen kysymys. Juutalaisten joukkoteurastus Euroopassa ja kiinalaisiin kohdistunut julmuus olivat moraalisia kysymyksiä.

Bosnian sota – Eri osapuolten uskonnot eivät olleet tässä asiassa ongelmana. Serbit harjoittivat bosnialaisten muslimien ”etnistä puhdistusta”, bosnialaisia miehiä teurastettiin ja naisia raiskattiin. Tilanne oli vaikea, koska bosnialaisetkaan eivät olleet täysin viattomia. Mielestäni ratkaisu ei kuitenkaan ollut niinkään puuttua konfliktiin bosnialaisten puolella, vaan puuttua siihen rauhan ja tulitauon puolesta.

Etelä-Sudanin sota – Kummankin osapuolen uskonnot eivät ole tässä asiassa ongelmana, eikä se, hallitsisiko koko maata rauhanomainen muslimihallinto (jota Sudan ei ole), olisi tässä asiassa myöskään ongelmana. Muslimihallituksen ihmisoikeusrikkomukset, kuten kokonaisen kylän miesten joukkomurhat sekä naisten ja lasten myyminen orjiksi, tekevät siitä vähintään yhtä pahan kuin serbit Euroopassa. Yhdysvallat on kuitenkin tässä asiassa jonkin verran tekopyhä, sillä Jesse Jackson, Louis Farrakhan ja useat merkittävät mustat johtajat Yhdysvalloissa ilmeisesti sulkevat silmänsä nykypäivän mustien orjuudelta.

Taistelu Shining Path -kapinallisia vastaan Perussa 1980–: Nämä maolaiset käyttivät huumerahoja ja kohdistivat toimensa rauhanomaisiin ihmisiin, mukaan lukien kristilliset lähetyssaarnaajat.

Neuvostoliiton ja Puolan ”ei-sota”: Puolalaiset halusivat itsenäisyyttä Neuvostoliitosta, ja he saavuttivat sen ilman verenvuodatusta. Taistelua ei tässä tapauksessa vaadittu, mutta ”solidaarisuus” puolalaisten kanssa oli hyvä asia.

Apartheid Etelä-Afrikassa (ei-sota): Monet kristityt vastustivat apartheidia rauhanomaisin keinoin.

Ja on muitakin esimerkkejä.

Sodat, joissa ei ollut selkeitä moraalisia kysymyksiä:

Aivan kuten hyvällä kuningas Josialla ei ollut mitään syytä sekaantua Egyptin ja Assyrian väliseen sotaan, tässä on muutamia suuria sotia, joissa oli energian ja veren tuhlausta olla kummallakin puolella.

Vuoden 1898 Espanjan–Yhdysvaltain sota oli Yhdysvaltain mahtailua, joka alkoi amerikkalaisen aluksen räjäyttämisestä tuntemattomasta ja todistamattomasta syystä.

Kolmikantaliiton sota (1864–1870) oli erityisen verinen sota, joka käytiin suunnilleen samaan aikaan kuin Yhdysvaltain sisällissota. Paraguay taisteli Argentiinaa, Brasiliaa ja Uruguayta vastaan, ja sota vaati useiden satojen tuhansien ihmisten hengen, mukaan lukien ehkä puolet tai jopa enemmän Paraguayn väestöstä.

Vuosina 1980–1988 käydyssä Iranin ja Irakin sodassa kuoli noin 1,55 miljoonaa ihmistä. Lopulta sodan ainoa saavutus oli köyhyyden lisääntyminen ja molempien maiden väestömäärän väheneminen.

Tadžikistanin sisällissodassa muslimit ovat käyneet kiivasta taistelua toisten muslimien kanssa tämän uuden valtion hallinnasta.

K: Luottiko Abija 2. Aik. 13:ssa Herraan, vai oliko Abija paha, kuten 1. Kun. 15:3 sanoo?

V: Molemmat väitteet pitivät paikkansa eri aikoina. Abija oli paha, mutta tällä kertaa kuningas päätti luottaa Herraan.

K: Miten kuningas Abija saattoi 2. Aikakirjan 13:3–4:n mukaan seistä Zemaraimin vuorella ja puhua 1,2 miljoonalle sotilaalle?

V: Abija antoi sanoman, joka oli osoitettu kaikille, ja vaikka ääni kantautuu kauas vuorelta, ei ole välttämätöntä, että jokainen sotilas olisi kuullut hänet suoraan. Ne, jotka kuulivat, saattoivat välittää sanoman muille.

K: Mikä on 2. Aikakirjan 13:5:ssä mainittu suolaliitto?

V: Tästä mainitaan 3. Mooseksen kirjan 2:13 ja 4. Mooseksen kirjan 18:19. Kaikki Jumalalle uhratut uhrit siroteltiin suolalla, mikä oli Jumalan liiton symboli. Jumala solmi liitot Daavidin ja Salomon kanssa 1. Aikakirjan17:13 –14 ja 2. Aikakirjan 7:17–22.

K: Keitä olivat 2. Aikakirjan 13:7:ssä mainitut ”arvottomat ja jumalattomat miehet” (kirjaimellisesti ”Belialin pojat”)?

V: Tämä heprealainen sanonta tarkoitti ”arvottomia ihmisiä”. Termiä ”Belial” käytetään myös 1. Samuelin kirjassa 1:16;2:12 ;10:27 ; 25:17,25 ja 1. Samuelin kirjassa 30:22.

K: Kuka oli profeetta Iddo 2. Aikakirjan 13:22:ssa?

V: Teoksen *1001 Bible Questions Answered* sivun 372 mukaan perimätiedon mukaan Iddo oli se profeetta, joka tuomitsi Jerobeamin vasikan 1. Kuninkaiden kirjassa 13. Sakarjan kirjan kirjoittaja oli Berechian poika, joka puolestaan oli Iddon poika (tai jälkeläinen). Tämä Iddo saattoi olla Sakarjan esi-isä.

K: Poistiko Juudan kuningas Asa 2. Aikakirjan 14:3–4:n mukaan vieraat alttarit ja uhrikukkulat Juudasta, vai eikö uhrikukkuloita poistettu 1. Kuninkaiden kirjan 15:14 ja 2. Aikakirjan 15:17 mukaan?

V: Molemmat väitteet pitävät paikkansa. Hallituskautensa alussa hän tuhosi kaikki uhrikukkulat Juudassa, mutta hallituskautensa loppuun mennessä kaikkia uhrikukkuloita ei ollut tuhottu Israelissa, mukaan lukien uudelleenrakennetut. Ellei kansan sydän muutu, uhrikukkuloiden tuhoamisen ongelmana on se, että ne rakennetaan uudelleen. Uhrikukkula oli hyvin yksinkertainen rakentaa, ja se voitiin rakentaa nopeasti uudelleen.

Hallituskautensa alussa Asa poisti kaikki vieraat alttarit ja uhrikukkulat Juudasta. Sekä 2. Aikakirja 14:3–4 että 1. Kuningasten kirja15:12 osoittavat, että hän oli hyvin perusteellinen.

Pysyivätkö ne poissa? Ei, sillä ennen hallituskautensa 15. vuotta hänen täytyi poistaa epäjumalat paitsi Benjaminista ja Efraimista, mutta mainitaan jälleen myös Juuda.

Pysyivätkö ne poissa? Ei, sillä joskus ennen hänen 35. hallitusvuottaan hänen oma isoäitinsä Maaka teki Aseran pylvään (2. Aikakirja15:16 ). Hän erotti isoäitinsä tämän vuoksi.

2. Aikakirja15:17 ei kerro, pysyivätkö kaikki uhrikukkulat poissa Juudasta vai eivät, mutta siinä sanotaan, ettei niitä kaikkia poistettu Israelista. Asa ei hallinnut koko Israelia, mutta oletettavasti viittaus koski Benjaminin ja Efraimin alueita, joita Asa hallitsi.

Tässä on opetus kristityille. Jos Jumalan armosta voittamme jonkin epäjumalan elämässämme, työ ei ole vielä tehty. Myöhemmin, eri paikassa, meidän on pysyttävä valppaina, jotta se ei palaa takaisin.

K: Miksi 2. Aik. 14:3–4,15:17 ja 1. Kun. 15:14 mukaan kaikkia uhrikukkuloita ei poistettu Israelista?

V: On neljä mahdollista syytä, ja todellinen vastaus saattaa olla niiden yhdistelmä.

a) Asa ei hallinnut koko Israelia, vaan vain Juudan ja osan Israelista. Ehkä Jumala oli tarkoittanut, että Asa kukistaisi Israelin kuninkaan Baasan, mutta Israelin uhrikukkuloita ei poistettu, koska Asalla ei ollut valtaa suurimpaan osaan Israelia.

b) Asalta kesti vuosikymmeniä, ennen kuin hän [väitetysti] onnistui pitämään kaikki uhrikukkulat poissa Juudasta, mutta hänen hallitsemassaan Israelin osassa oli uhrikukkuloita, koska hän ei hallinnut sitä tarpeeksi kauan.

c) Hän poisti kaikki Juudan uhrikukkulat hallituskautensa alkuvaiheessa, mutta ne hiipivät takaisin paitsi Israelissa myös [oletettavasti] Juudassa.

d) Nuoruudessaan hän seurasi Jumalaa koko sydämestään, mutta sen jälkeen, kun hän luotti omiin voimiinsa voittaakseen Baasan, vangitsi Jumalan näkijän eikä kysynyt Jumalalta neuvoa jalkavaivansa vuoksi, hän lakkasi estämästä uhrikukkuloiden uudelleenrakentamista.

K: Mikä on Asan elämän tapahtumien kulku 2. Aik. 14:2–16:14 ja 1. Kun. 15:11–24:n perusteella?

V: Tässä on molempien kirjojen tapahtumien yhdistetty järjestys.

2. Aikakirja 14:2 ja 1. Kuninkaiden kirja 15:11 Asa teki sitä, mikä oli oikeaa Herran silmissä.

2. Aikakirja 14:3–5 ja 1. Kuninkaiden kirja 15:12 Kuningas Asa karkotti pyhäköiden miespuoliset ”palvelijat” ja hävitti kaikki isänsä tekemät epäjumalat. 2. Aikakirja 14:3–4 kertoo, että Asa mursi vieraiden jumalien alttarit ja uhrikukkulat, mursi pyhät kivet ja kaatoi Aseran pylväät. Jae 5 kertoo, että tämä tehtiin jokaisessa Juudan kaupungissa. Jotkut katsovat, että hän tuhosi vain väärien jumalien uhrikukkulat, ei todellisen Jumalan uhrikukkuloita. Tämä saattoi tapahtua hänen hallituskautensa alkuvaiheessa. Toisaalta tämä saattaa olla yhteenveto Asan elämästä, ja tapahtuma saattoi itse asiassa sijoittua 2. Aikakirjan 15:8:aan. Kumpikaan vaihtoehto ei kuitenkaan vaikuta edellisen kysymyksen vastaukseen.

2. Aikakirja 14:6–8 Juudassa vallitsi rauha, mutta Asa myös linnoitti maata.

2. Aikakirja 14:9–15 Kushiilainen Zerah hyökkäsi Juudaan, mutta Asa huusi Jumalan apua, ja kushiilaiset kukistettiin.

2. Aikakirja 15:1–8 Asa kuunteli profeetta Azariaa ja poisti epäjumalat Juudasta, Benjaminista ja niistä Israelin kaupungeista, jotka hän oli valloittanut.

2. Aikakirja 15:9–10 Monet ihmiset lähtivät Israelista ja asettuivat Juudaan. Asa kokosi heidät kaikki yhteen hallituskautensa viidentoista vuoden kolmannella kuukaudella.

2. Aikakirja 15:15–17a ja 1. Kuninkaiden kirja 15:13–14 Asa syrjäytti isoäitinsä Maakan, koska tämä oli tehnyt Aseran pylvään, mutta hän ei poistanut uhrikukkuloita Israelista.

2. Aikakirja 15:17b, 19 ja 1. Kuninkaiden kirja 15:14 Asa oli koko elämänsä uskollinen Herralle. 2. Aikakirja 15:19 kertoo, ettei sotaa ollut hänen 35. hallitusvuoteensa asti.

2. Aikakirja 15:18 ja 1. Kuninkaiden kirja 15:15 Asa toi temppeliin kaiken hopean, kullan ja esineet, jotka hänen isänsä oli vihkinyt.

1. Kuninkaiden kirja 15:16 Asan ja Baasan välillä käytiin sotaa heidän koko hallituskautensa ajan.

2. Aikakirja 16:1–6 ja 1. Kuninkaiden kirja 15:17–22: 36. hallitusvuonna Israelin kuningas Baasa hyökkäsi Juudaan. Asa turvautui omiin varoihinsa maksaakseen aramealaisille, jotta nämä hyökkäisivät Israelia vastaan. Aramealaiset tekivät niin, ja Asa valloitti kaupungit takaisin.

2. Aikakirja 16:7–10 Näkijä Hanani nuhteli Asaa, ja Asa vangitsi hänet. Asa sortoi myös julmasti osaa kansasta.

2. Aikakirja 16:11–13 ja 1. Kuninkaiden kirja 15:23b 39. hallitusvuotenaan Asa sairastui jalkavaivoihin ja haki apua vain lääkäreiltä, ei Herralta.

2. Aikakirja16:13 . hallitusvuonna Asa kuoli.

2. Aikakirja16:14 ja 1. Kuninkaiden kirja 15:24a Hänet haudattiin hautaan, jonka hän oli itse valmistellut itselleen Jerusalemiin. Asa haudattiin isiensä joukkoon.

K: Oliko 2. Aikakirjan 14:5–6 mukaan Asan hallituskaudella rauha valtakunnassa, vai käytiinkö Asan ja Baasan välillä sotaa koko heidän elinaikansa ajan, kuten 1. Kuninkaiden kirjan15:16 kertoo?

V: 2. Aikakirja 14:5-6 osoittaa, että Asan hallituskaudella vallitsi rauha 2. Aikakirja 16:1:een asti, Asan hallituskauden 36. vuonna, jolloin Baasa hyökkäsi Juudaan. Siitä lähtien käytiin sotaa.

K: Miksi 2. Aikakirja 14:9–12:ssa mainittu kuusilainen (”etiopialainen”) hyökkäisi Juudaan?

V: Kush oli maa Egyptin eteläpuolella, nykyisen Pohjois-Sudanin alueella, ei nykyinen Etiopia. Egyptin kushilainen dynastia (25. dynastia) nousi valtaan vasta noin 150 vuotta myöhemmin, joten Zerah oli todennäköisesti joko kushilainen komentaja, joka palveli 22. dynastian libyalaisia faaraoita (mahdollisesti Osorkon I, Šišakin seuraaja), tai Juudan eteläpuolella Gerarin lähellä asuvien kušilaisten uudisasukkaiden johtaja (2. Aikakirja 14:13–15).

K: Miten 2. Aik. 14:9–12:ssa voisi olla kyse miljoonan miehen armeijasta?

V: Hepreankielinen ilmaisu tarkoittaa tässä kirjaimellisesti ”tuhansia tuhansien joukossa”, mikä voi yksinkertaisesti tarkoittaa valtavaa armeijaa. Egyptin ja Sudanin väkiluku saattoi olla4 to 5 miljoonaa ihmistä, mikä ei riitä miljoonan miehen armeijaan.

K: Miksi 2. Aikakirjan 15:13:ssa he päättivät surmata kaikki juutalaiset, jotka eivät halunneet etsiä Jumalaa?

V: He elivät teokraattisessa monarkiassa. Epäjumalanpalvonta on niin vakava synti, että epäjumalanpalvojat oli määrä surmata 5. Mooseksen kirjan 13. luvun ja 17:2–7 mukaisesti.

K: Tapettiinko kuningataräiti Maaka 2. Aikakirjan 15:16:ssa, koska hän oli valmistanut epäjumalan?

V: Siinä ei sanota niin. Siinä sanotaan, että hänet erotettiin kuningataräidin virasta. Siinä ei sanota, toteutettiinko päätös ja tapettiinko hänet.

K: Taisteliko Baasa 2. Aikakirjan 16:1:n mukaan Juudaa vastaan Asan 36. hallitusvuonna, vai tuliko Baasan poika Ela kuninkaaksi Asan 26. hallitusvuonna, kuten 1. Kuninkaiden kirjan 16:8 sanoo?

V: Ensinnäkin tässä on kyseisten kuninkaiden aikajärjestys.

909–868 eKr. Juudan Asa aloitti hallitsemisensa Jerobeamin 20. hallitusvuonna ja hallitsi 41 vuotta (1. Kuninkaiden kirja 15:9–10)

909–886 eKr. Israelin Baasa hallitsi 24 vuotta (1. Kuninkaiden kirja 15:33)

886–885 eKr. Israelin Elah, Baasan poika, aloitti hallitsemisensa Asan hallituskauden 26. vuonna (1. Kuninkaiden kirja 16:8)

Se ei ollut Asan 36. hallitusvuosi, koska 2. Aikakirjojen 16:5:ssä Elahin isä Baasha oli vielä hallitsijana. Kristityillä on kaksi vastausta.

Kirjoitusvirhe: Kyseessä on todennäköisesti Asan hallituskauden 16. vuosi. Vastaavasti 2. Aikakirjan 15:19:ssä pitäisi lukea ”15” eikä ”35”.

Laskeminen eri lähtökohdasta: Kopioijan virheen sijaan jotkut ajattelevat, että 36. vuosi laskettiin valtakunnan jakautumisesta lähtien. Rehabeam hallitsi 17 vuotta ja Abija 3 vuotta, joten tämä olisi Asan hallituskauden 16. vuosi. Heprealainen sana ”hallituskauden” voi tarkoittaa myös ”valtakuntaa”.

Heprealaisessa numeromerkinnässä kirjain yod (10) ja kirjain lamed (30) eroavat toisistaan vain kahdella pienellä viivalla yläosassa.

K: Miksi Asan asenne muuttui niin äkillisesti 2. Aik. 16:4–17:ssä?

V: Asa oli ensimmäinen kuningas, joka vangitsi profeetan. Ainoa tapahtuma, jonka Raamattu mainitsee, on se, että Israelin Baasa hyökkäsi Juudaa vastaan. Ehkä Asa ajatteli, että niin kauan kuin hän totteli Jumalaa, Juudaa ei koskaan hyökättäisi, saati sitten heidän veljiensä, israelilaisten, toimesta. Kun Jumala ei täyttänyt Asan ehtoja, Asan kuuliaisuus haihtui. Vaadimmeko nykyään tietoisesti tai tiedostamatta, että Jumalan on täytettävä ehdot, jotta olemme kuuliaisia? Jos näin on, katoaako kuuliaisuutemme, kun Jumala koettelee meitä jättämällä odotuksemme täyttämättä?

Jumala haluaa ihmisten rakastavan ja palvelevan Häntä ehdoitta, kuten Abraham teki.

K: Opetaako 2. Aik.16:12 , että Asa kuoli, koska hän haki apua lääkäreiltä Jumalan sijaan, kuten väärä uskonto, kristillinen tiede, opettaa?

V: Ei. Evankeliumin kirjoittaja Luukas oli lääkäri, eikä lääkäreiden ja lääkkeiden avun hakemisesta annettu mitään nuhdetta. Loppujen lopuksi jopa Jesaja käski kuningas Hiskialle käyttää viikunahautomusta lääkkeenä, kun Hiskia oli kuolemaisillaan.

2. Aikakirja 16:12 opettaa pikemminkin, että Asa kysyi neuvoa lääkäreiltä Herran sijaan, mikä tarkoittaa, että hän ei rukoillut Jumalaa vaan luotti pelkästään lääkäreihin.

K: Onko 2. Aikakirjan 16:12:ssa sairaus rangaistus synnistä?

V: Kyllä, ei, kyllä, kyllä ja kyllä, oikein ymmärrettynä.

Syntiinlankeemuksen jälkeen se, että jokaisen on elettävä sairauden kanssa, on seurausta ihmisen lankeemuksesta. Tiesitkö, että tartuntatautien lisäksi ihmisillä on ainakin 2 000 geneettisesti periytyvää sairautta ja vaivaa? Myös maailma joutui turhautumisen alaiseksi, kun ihminen teki syntiä (Roomalaiskirje 8:20–22).

Siitä huolimatta Jeesus osoitti, että esimerkiksi sokeus, sorto ja yksilöä koettelevat luonnonkatastrofit eivät johdu kyseisen henkilön omasta synnistä tai siitä, että hän olisi pahempi syntinen kuin muut.

Tietyssä kulttuurissa sairauden laajamittainen esiintyminen on toisinaan laajalle levinneen synnin luonnollinen seuraus. Esimerkiksi aids ja sukupuolitaudit ovat levinneet laajalle Kaakkois-Aasiassa ja suuressa osassa Afrikkaa. Erään arvion mukaan 15 % kaikista Etelä-Afrikan aikuisista kuolee aidsiin.

Maailma ei ole (vielä) oikeudenmukainen: Joskus tietty henkilö kärsii sairaudesta jonkun toisen tietyn synnin vuoksi. Useat ihmiset ovat kuolleet aidsiin verensiirtojen seurauksena, eivät moraalittoman seksuaalisen toiminnan vuoksi.

Kaiken tämän sanottuani on kuitenkin todettava, että toisinaan Jumala päättää rangaista tiettyä henkilöä sairaudella erityisenä rangaistuksena synnistä, kuten Elymas joutui hetkeksi sokeaksi vastustettuaan Paavalia. Asa ei ainoastaan kärsinyt 2. Aikakirj16:12 , vaan Herodes sairastui suolistosairauteen (Apostolien teot12:23 ), Mirjam sai spitaalin (4. Mooseksen kirja 12), Joram sairastui parantumattomaan suolistosairauteen (2. Aikakirja21:18 –19) ja Ussia sai spitaalin 2. Aikakirjassa 26:19.

K: Miksi Asa ei 2. Aikakirjan 16:12–14:ssä rukoillut Jumalalta parannusta?

V: Asaa oli nuhdeltu 2. Aikakirja 16:7–10:ssä. Asa ei ollut katunut, ja ehkä hän ajatteli virheellisesti, että oli tehnyt niin paljon väärää, ettei katumuksella ja Jumalalta parannuksen pyytämisellä ollut enää mitään järkeä. Niin kauan kuin hengität, ei ole kuitenkaan koskaan liian myöhäistä katua ja kääntyä Jumalan puoleen. Ei ole takeita siitä, että Jumala parantaa fyysisesti, mutta Jumala iloitsee armahduksen osoittamisesta, joten älä epäröi katua vilpittömästi ja pyytää Hänen armoaan ja armahdustaan.

Katso täydentävä vastaus teoksesta 735 Baffling Bible Questions Answered, s. 137.

K: Miksi nykypäivän kristityt eivät toisinaan pyydä Jumalalta sitä, mitä tiedämme tarvitsevamme (2. Aik. 16:12–14)?

V: Vaikka jotkut saattavat tehdä niin samasta syystä kuin Asa, useimmiten kristityt yksinkertaisesti unohtavat sen, koska he ovat liian kiireisiä kehittääkseen rukouselämäänsä.

K: Miten Joosafatilla oli 2. Aikakirjan 17:14–18:ssa niin suuri, 1,16 miljoonan miehen armeija?

V: Emme ole varmoja siitä, mitä lukua tässä tarkoitetaan. ”200 000” jne. saattaa tarkoittaa 200 yksikköä eikä 200 000 miestä. Lisäksi 2. Aikakirjassa on suhteellisen paljon kopiointivirheitä. Katso The NIV Study Bible 1985, s. 642, josta löytyy olennaisesti sama vastaus.

K: Kuka oli Sakarja 2. Aikakirjan 17:7:ssä?

V: Tämä tapahtui ennen pakkosiirtolaisuutta, joten tämä Sakarja eli paljon aikaisemmin kuin Sakarja, Berekian poika, joka kirjoitti Sakarjan kirjan.

K: Miksi Ahab moitti Miikaiaa 2. Aikakirjan 18:14–16 kohdassa?

V: Ahab sanoi vihaavansa Mikaiaa, koska Mikaia puhui aina pahaa kuningas Ahabista (2. Aikakirja 18:7). Mikaia antoi vastauksen, jonka kaikki halusivat kuulla (2. Aikakirja 18:14). Hänen sävyään oli kuitenkin oltava sarkastinen, sillä jopa Ahab tiesi, että häntä leikitellään, kuten 2. Aikakirja 18:15 osoittaa. Sitten Mikaia kertoi kaikille, miten asiat todellisuudessa olivat.

Mika ei ainoastaan nöyryyttänyt Ahabia Joosafatin ja muiden edessä, vaan Ahab ei todennäköisesti halunnut Mikaan heikentävän joukkojensa taistelutahtoa.

K: Miksi Mikaia vietiin Joasin luo (2. Aik. 18:25)?

V: Ehkä Ahab ei halunnut Mikaian kuolevan ennen kuin Mikaia oli nähnyt, että hänen profetiansa oli väärä. Kuitenkin juuri Ahab oli väärässä.

K: Miksi hyvä kuningas Joosafat liittoutui kuningas Ahabin kanssa 2. Aikakirjan 19. luvussa?

V: Josafat oli epätavallinen mies. 2. Aikakirjan 19:1–2:n mukaan Josafat teki väärin liittymällä Ahabin puolelle. Tässä on spekulaatio siitä, miksi.

Israelin ja Juudan välillä oli ollut kauhea sota ennen Joosafatin aikaa, ja hän arvosti ystävyyttä ja tietynlaista yhtenäisyyttä pohjoisen kuningaskunnan uskottomien kansalaisten kanssa yhtä lailla kuin Jumalan seuraamista.

Ilmestyskirjan 18:4:ssä taivaasta kuuluva ääni joutui itse asiassa käskemään Jumalan kansaa tulemaan ulos Babylonista. Muuten he eivät oletettavasti olisi jättäneet tätä hengellistä porttoa. Vielä nykyäänkin monet kristityt kuuluvat seurakuntiin, joiden johtajat kieltävät Kristuksen sovitustyön ristillä tai Hänen fyysisen ylösnousemuksensa. Toiset aidot kristityt ovat sellaisten ryhmien jäseniä, jotka saarnaavat erilaista evankeliumia tai erilaista Jumalaa, kuten vapaamuurarit. Tiedätkö, ehkä Joosafat ei ollutkaan niin poikkeuksellinen, kun hän teki virheen ja joutui kompromissisuhteeseen. Onko sinulla organisaatioita, järjestelyjä tai sitoumuksia, jotka ovat kompromisseja eivätkä miellytä Jumalaa? Jos on, irtaudu niistä niin pian kuin mahdollista.

K: Miksi nämä ihmiset hyökkäsivät juuri nyt (2. Aik. 20:1–2)?

V: Ehkä he ajattelivat, että Joosafat oli niin keskittynyt sisäisiin asioihin, että nyt olisi hyvä hetki heikentää vihollisensa valtaa. He tekivät vakavan virheen.

K: Miksi 2. Aikakirjan 20:1–2:n mukaan ammonilaiset ja moabilaiset hyökkäsivät Juudaan Aramista/Syyriasta En-gedin kautta?

V: Ammon ja Moab sijaitsivat Jordan-joen ja Kuolleenmeren itäpuolella, ja En-Gedi oli niiden välissä, joten leiriytyminen En-Gediin on täysin järkevää. Ongelmana on, että Aramin pääkaupunki Damaskos sijaitsee Ammonin pohjoispuolella, 120 mailia Jerusalemista, eikä Aram rajoitu Israeliin muualla kuin sen pohjoisimmassa kärjessä, joten ei olisi järkevää mennä pohjoiseen Aramiin ja sitten palata takaisin kotiin mennäkseen länteen En-Gediin. Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten kaksi todennäköistä vastausta.

Ei ole vastaus: Joosafatin lähettiläät olivat erehtyneet; he luulivat tulijoiden olevan peräisin Aramista/Syyriasta, mutta niin ei ollut. Vaikka tämä on mahdollista, on järkevämpää olettaa, että he tunsivat maantieteen ja tiesivät, ettei En-Gedi ollut lähelläkään Aramia.

Osa armeijasta tuli niin kaukaa kuin Aramista. 2. Aikakirja 20:1–2 kertoo, että armeija koostui ammonilaisten ja moabilaisien lisäksi muista kansoista, jopa niin kaukaa kuin Aramista tulleista syyrialaisista. Syyrialaiset taistelivat toisinaan Israelia vastaan, joten he olivat todennäköisesti liittolaisia, vaikka onkin mahdollista, että he olivat palkkasotureita.

Käsikirjoitusvariantti, jossa ”d” on kirjoitettu ”r”:llä. Vanha testamentti kirjoitettiin alun perin ilman vokaaleja, ja Aramin ja Edomin ero on vain yksi kirjain. Tämän voi kuvata ylösalaisin olevana ”L”-kirjaimena, jossa on terävä kulma, verrattuna ylösalaisin olevaan ”L”-kirjaimeen, jossa on pyöristetty kulma. Useimmissa käsikirjoituksissa lukee ”Aram”, mutta joissakin ”Edom”. Edom oli usein liittoutunut Moabin kanssa, jonka kanssa sillä oli pidempi yhteinen raja, ja Edom sijaitsi lähempänä kuin Aram.

Katso www.carm.org, josta löytyy samanlainen vastaus.

K: Miten 2. Aikakirja 20:15–17:ssä jotkut taistelut ovat meidän taistelujamme ja toiset Herran taisteluja?

V: Jumala on saattanut sallia Saatanan koota tämän joukon koettelemaan Joosafatia, aivan kuten Asaa koeteltiin 2. Aikakirjan 16:1–2:ssa. Vaikka Asa alun perin näytti luottavan Herraan, Joosafat jatkoi luottamistaan Herraan. Kärsivällisyys koettelemusten keskellä voi tuoda siunauksen, kuten Jaakobin kirjeen 1:2 ja 1. Pietarin kirjeen 1:6–7 osoittavat.

K: Miksi vihollisarmeija kantoi mukanaan kallisarvoisia jalokiviä (2. Aik. 20:25)?

V: Heidän joukossaan oli kuningas ja aatelisia. Jalokivet saattoivat olla erittäin käteviä, jos he joutuivat vangiksi ja tarvitsivat lahjuksia. Myös tavalliset sotilaat saattoivat kantaa mukanaan jalokiviä, jotka he olivat saattaneet ryöstää valloitetuista kaupungeista.

K: Miksi Joosafat 2. Aikakirjan 20:35:ssä liittoutui Ahasian kanssa sen sijaan, että olisi ottanut opikseen 2. Aikakirjan 19:2:sta ja 1. Kuninkaiden kirjan 22:6–7:stä?

V: Josafat joko ei kuunnellut profeettaa tai sitten hän otti väärän opetuksen. 2. Aikakirjan20:35 mainittu liitto oli rauhanomainen kauppaliitto, ei sotilaallinen liitto. Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 421) väittää, että Joosafat oli alistettu liittolainen, mutta ei ole todisteita siitä, että Joosafat olisi hallinnut Ahabin valvonnassa. Ehkä Joosafat ajatteli virheellisesti, että profeetan sanat koskivat vain yhteistä taistelua sodassa. Joskus kun ihmiset ottavat opikseen, se voi olla väärä tai puutteellinen opetus.

K: Miksi 2. Aikakirja 20:36:ssa he rakensivat laivoja Ezion-Geberissä, Punaisella merellä, matkustaakseen Tarsisiin?

V: He olivat tässä asiassa hyvin kunnianhimoisia, sillä heidän olisi pitänyt purjehtia Afrikan ympäri. Karthagolaiset saattoivat purjehtia Afrikan ympäri.

K: Miten Juudan kuningas Joram sai 2. Aikakirjan 21:12–15:ssä mainitun kirjeen Elialta, kun Elia oli otettu taivaaseen Israelin kuninkaan Ahasjan hallituskaudella?

V: Kirje saattoi olla annettu kuninkaalle Elian lähdön jälkeen. Ei kuitenkaan ole mitään syytä olettaa, ettei Elia olisi ollut elossa 2. Aikakirjan 21:12–15 kohdassa.

Kirje luovutettiin todennäköisesti vuoden 848/7 eKr. jälkeen. Juudan kuningas Jehoram hallitsi vuosina 853/2–841 eKr. Noin viisi ensimmäistä vuotta hän hallitsi yhdessä isänsä Josafatin kanssa. Vaikka päivämäärien perusteella kirjeen lukemista ei tiukasti ottaen vaadita tapahtuneen vasta Josafatin kuoleman jälkeen vuonna 848/7 eKr., se luultavasti luettiin silloin, koska Jehoram oli vallassa.

Vuosina 852–841 eKr. Israelia hallitsi Ahabin poika Joram (eri henkilö kuin Juudan Joram/Jehoram). Elian pyörremyrsky mainitaan sen jälkeen, kun Ahabin poika Joram tuli kuninkaaksi 2. Kuninkaiden kirjassa1:17 .

2. Kuninkaiden kirja on usein aihekohtainen, ei tiukasti kronologinen: Esimerkiksi Elian pyörremyrskystä kerrotaan 2. Kuninkaiden kirjassa 1:17 sen jälkeen, kun Israelin Joram oli tullut kuninkaaksi, ja ennen kuin 2. Kuninkaiden kirjassa 3:1 alkaen käsitellään sitä, mitä Israelin Joram teki kuninkaana. Suoraan sanottuna kirjallinen tyyli kärsisi, jos 2. Kuninkaiden kirjassa käsiteltäisiin ensin Eliaa, sitten Joramia, sitten taas Eliaa ja lopuksi taas Joramia.

K: Miten arabit 2. Aikakirjan 22:1:ssä surmasivat kaikki Ahasjan veljet, kun he olivat ottaneet heidät vangiksi 2. Aikakirjan 21:16–17:ssä?

V: Valitettavasti vangiksi joutuminen ei takaa tulevaisuuden turvallisuutta; vangit saatetaan myöhemmin surmata. Ehkä Jehoram ei ollut valmis maksamaan riittävän suurta lunnaita.

Toinen samanlainen esimerkki vankeiksi otettujen surmaamisesta löytyy Jeremian kirjasta 52:9–10. Babylonialaiset vangitsivat Sidkian ja hänen seurueensa, langettivat sitten tuomion Sidkialle ja surmasivat sen jälkeen hänen poikansa hänen silmiensä edessä.

K: Pitäisikö 2. Aik. 22:8 kääntää niin, että siinä viitataan Ahazian veljiin vai Ahazian sukulaisiin?

V: Heprealainen sana voidaan kääntää kummallakin tavalla. Koska Ahazia syntyi, kun hänen isänsä oli 18-vuotias, ja hänen isänsä oli 40-vuotias kuollessaan, se tarkoittaa todennäköisesti sukulaisia, sillä Ahazian veljien ”pojat” eivät todennäköisesti olleet tarpeeksi vanhoja huolehtimaan Ahaziasta.

K: Mikä oli 2. Aikakirjan 23:11 kohdassa mainittu todistuksen/liiton jäljennös?

V: Se saattoi olla sopimus, jonka nojalla Joas oli määrä hallita, mutta todennäköisemmin se oli Tooran kopio, jossa määriteltiin kuninkaan velvollisuudet.

K: Miksi 2. Aikakirjan 24:2, 17–18 mukaan Joas oli niin jumalallinen, kun Jehojada oli vielä elossa, mutta kääntyi pois Jumalasta, kun Jehojada kuoli?

V: Joas oli varmaankin hyvin kiitollinen Jehojadalle. Ilman Jehojadaa Joas olisi kuollut eikä noussut kuninkaaksi. Muiden silmissä huomaamatta Jehojadan usko ei kuitenkaan ilmeisesti tullut Joasin uskoksi. Joasin uskollisuus ja kiitollisuus kesti vain niin kauan kuin Jehojada eli, eikä se korvannut aitoa uskoa.

Jojada kasvatti Joasia, ja on mahdollista, että Jojadan poika Sakarja ja Joas leikkivät yhdessä lapsina. Valitettavasti Joas tappoi myöhemmin Sakarjan (2. Aikakirja 24:21).

K: Miksi 2. Aikakirjan 24:2, 17–18:n mukaan jotkut ihmiset käyvät nykyään vuosikausia ahkerasti kirkossa ja kääntyvät sitten pois Jumalasta?

V: Näin kävi Demakselle 2. Timoteuksen kirjeen 4:10:ssä ja Diotrefeelle 3. Johanneksen kirjeen 9–10:ssä, ja niin tapahtuu myös nykyään. Jeesus puhui tuhlaajapoikasta, ja neljän maaperän vertauksessa yksi maaperä edustaa niitä, jotka ottavat evankeliumin innokkaasti vastaan, mutta jotka tämän maailman huolet tukahduttav . Jotkut voivat joutua harhaan väärien opettajien johdattamina, toiset pettyvät, ja toiset ajautuvat pois yksinkertaisesti laiminlyömällä suhteensa Jumalaan.

Vaikka Jumala tietää, ketkä kaikki valitut pääsevät taivaaseen, Raamattu sanoo hyvin selvästi, että meillä kaikilla on vastuu pysyä lujana – niin uskossa, rakkaudessa, kärsimyksissä kuin koko elämämme ajan. Jakeita, jotka osoittavat uskovan velvollisuuden pysyä lujana, ovat muun muassa Heprealaiskirje 10:23,26; 12:1, 12–13; 1. Johanneksen kirje 2:24; 1. Korinttolaiskirje 13:7; Roomalaiskirje 5:3–4; Jaakobin kirje 1:3–4,12; Jaakobin kirje 5:11 sekä 2. Pietarin kirje 1.

K: Oliko palvelijoilla 2. Aikakirja 24:25:n mukaan oikeus surmata Joas, koska tämä oli surmannut Jehojadan pojan Sakarjan?

V: Mikään ei viittaa siihen, että virkamiehet olisivat toimineet jumalallisista syistä; heidän motiivinaan oli todennäköisesti yksinkertaisesti päästä nopeasti eroon kuninkaasta, joka oli fyysisesti ja sotilaallisesti toimintakyvytön ja menettänyt virkamiestensä kunnioituksen.

Motiiveistaan riippumatta Jumala voi käyttää sekä pahoja että hyviä ihmisiä toteuttaakseen tarkoituksensa.

K: Oliko Amatsia oikeassa, kun hän suoritti väestönlaskennan (2. Aik. 25:5)?

V: Amatsia saattoi olla väärässä, mutta tämä oli vähäpätöinen asia verrattuna siihen, mitä hän oli aikeissa tehdä palvoessaan muita jumalia.

K: Miksi Amasja kääntyi pois 2. Aikakirjan 25:14–15 kohdassa?

V: Amasja seurasi aluksi Jumalaa 2. Aikakirjan 25:2:ssa. Meistä tuntuu oudolta, että heti edomilaisten voittamisen jälkeen Amasja alkoi palvoa voittamiensa kansojen jumalia. Ehkä Amasja ajatteli, että edomilaisten uskollisuuden voittaminen oli tärkeämpää kuin luottaminen Jumalaan. Tiedämme kuitenkin, että hänen strategiansa epäonnistui.

K: Miksi Ussia rangaistiin 2. Aikakirjan 26:16–21:ssä siitä, että hän astui arkin eteen, vaikka Daavid ei ollutkaan siellä 2. Sam. 6:5:ssä?

V: Skeptisessä teoksessa Asimov’s Guide to the Bible (s. 423) sanotaan, että syynä oli se, että ”papiston kanta oli koventunut noista ajoista lähtien”. Ussian ongelma ei kuitenkaan ollut papiston, vaan Jumalan kanssa.

Vastaamme kysymykseen ensin toiminnan näkökulmasta ja sitten motiivien näkökulmasta.

Toiminta: Daavid ja muut kulkivat arkin edessä, joka oli kaikkien nähtävillä. Ennen kuin arkki oli Jerusalemissa ja piilotettuna kansalta, se oli kaikkien nähtävillä yli 40 vuoden ajan Exoduksen aikana ja siitä lähtien Daavidin aikaan asti.

Daavid ei noudattanut arkin kuljettamisessa asianmukaisia sääntöjä, mutta hän teki väärin huolimattomasta tietämättömyydestä, ja hänen sydämensä oli oikeassa paikassa.

Motiivit: Daavid palvoi Jumalaa ja yritti miellyttää Häntä. Ussia yritti ottaa papin roolin itselleen. On mielenkiintoista, että Ussia yritti tehdä jotain, minkä hän tiesi Jumalan kieltäneen, ja yritti samalla olla hyvin uskonnollinen.

K: Miksi Jumala antoi 2. Aikakirjan 26:19–20:ssa ankarana rangaistuksena parantumattoman spitaalin?

V: Jumala käytti Vanhan testamentin aikana monia keinoja antaakseen kansalleen käsityksen Jumalan pyhyyden tärkeydestä. Ussian motiiveista riippumatta 2. Aikakirja 26:18 sanoo, että Ussia oli ”toiminut uskottomasti”. Hän ylitti tietoisesti roolinsa rajat; hänen tekonsa oli suora loukkaus Jumalan pyhyyttä kohtaan. Ja tämän teki Jumalan palvelija, jonka olisi pitänyt tietää paremmin jo ennen kuin häntä nimenomaisesti varoitettiin. Kun Ussiaa nuhdeltiin selvästi, hän ei vastannut katumuksella vaan raivolla, ja rangaistuksen tarkoituksena ei ollut pelkästään lopettaa Ussian tahallista uhmakkuutta, vaan myös antaa muille opetus Jumalan pyhyyden ensisijaisuudesta.

Tässä on opetus nykypäivän kristityille. Vaikka ihmiset saattavat tietää, että seuraamme Kristusta, voimme puhua Jumalasta ja pyhistä asioista niin rennosti tai epäkunnioittavasti, ettemme kunnioita Jumalan asioita muiden edessä. Huumori voi olla hyväksyttävää, mutta jos käytät huumoria, joka häpäisee Jumalaa, enkeleitä tai edeltäjiämme kristittyjä, varmista, ettet häpäise Jumalan pyhyyttä muiden silmissä.

K: Mitä arkeologisia todisteita meillä on kuningas Ussiasta 2. Aikakirjan 26:20:n perusteella?

V: Öljymäeltä, erään kirkon pihalta, löydettiin muistolaatta, jossa lukee: ”Tänne tuotiin Juudan kuninkaan Ussian luut. Älkää avatko.”

K: Missä 2. Aikakirja 26:22:ssa Jesaja kirjoitti kuningas Ussian teoista?

V: Jesajan kirjassa mainitaan Ussian kuolema vain lyhyesti Jesaja 6:1:ssä, joten ilmeisesti Jesaja kirjoitti toisen teoksen, jota meillä ei nykyään ole. Mutta yleistäen Jesajan tapauksen ulkopuolelle voidaan sanoa, että luultavasti jokainen profeetta, joka puhui vuosikausia, sanoi epäilemättä asioita, joita ei ole kirjattu niissä kirjoissa, joita meillä on heistä. Jumalalla on vapaus antaa sanoja tietyille ihmisille tiettynä aikana, mutta jättää ne kirjaamatta muiden saataville.

K: Miten jumalisen hallitsijan, kuten Daavidin, tulisi 2. Aikakirjan 27:2:n mukaan hallita turmeltunutta kansaa?

V: Daavid hallitsi ensin lampaita, sitten hylkiöitä ja lopulta koko Israelia. Ensin Daavidin piti saada oma elämänsä kuntoon. Silloin ihmiset kunnioittaisivat häntä ja olisivat taipuvaisempia seuraamaan häntä.

K: Mitä olivat 2. Aik. 27:4:ssä mainitut metsäiset alueet Juudassa?

V: Juuda oli melko kuivaa aluetta. Kuitenkin jopa sellaisissa paikoissa kuin Texasin panhandle-alueella on metsäalueita. Erityisesti Juudan kukkuloilla kasvoi paljon pieniä puita.

K: Kuinka paljon 100 talentin hopeamaksu oli arvoltaan 2. Aik. 27:5:ssä?

V: Sata talenttia hopeaa oli noin 3 3/4 tonnia (3,4 metristä tonnia) NIV 1985 -raamatunkäännöksen alaviitteen mukaan. Teoksessa Expositor’s Bible Commentary, osa 4, s. 524 mainitaan, että Curtis laski vuonna 1910 tämän arvon olevan 187 500 dollaria. Siinä kerrotaan myös, että Marin kaupunki maksoi samanlaisen summan verona Ebla-kaupungille yhtenä kertamaksuna.

K: Miten Jotam 2. Aik. 27:6:ssa ”järjesti elämänsä Herran, Jumalansa, edessä”?

V: Vaikka hepreankielisellä sanalla kuwn on englanniksi monia synonyymejä, 2. Aikakirjan 27:6:n ydin tulee selvästi esiin. Jotam huolehti siitä, että hänen aikomuksensa, suunnitelmansa ja tekonsa olivat sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa.

Kummallista kyllä, hepreankielinen sana kuwn (Strongin numero 3559) juontuu sanasta, joka tarkoittaa ”olla kohtisuorassa”. Se tarkoittaa ”(vakiinnuttaa, vahvistaa, valmistella, soveltaa) tai [kuvaannollisesti] (määrätä, tehdä, varmistaa, asianmukainen tai menestyvä)”.

Tässä käytetty tarkka sanamuoto ei ole tärkeä; tärkeää on pikemminkin se, oletko päättänyt järjestää kaikki tiensä Herran edessä.

K: Miten Israelin armeija vei 2. Aikakirja 28:8:ssa 200 000 vankia?

V: Israelin armeija otti käytännössä koko Juudan yläluokan vangiksi. He kuitenkin vapauttivat kaikki vangit 2. Aikakirjojen 28:14–15:ssä. Vain muutama vuosi tämän jälkeen assyrialaiset veivät monia Israelista (2. Kuninkaiden kirja 15:29; 17:6).

K: Sulkiko kuningas Ahas 2. Aikakirjan 28:24:n mukaan Jumalan temppelin ovet, vai rohkaisiko hän temppelissä tapahtuvaa palvontaa, kuten 2. Kuninkaiden kirjan16:15 :ssä sanotaan?

V: Molemmat väitteet pitivät paikkansa eri aikoina. Kuningas Ahas oli paha, mutta hallituskautensa alkupuolella hän salli palvonnan temppelissä. Sen jälkeen, kun aramealaiset, israelilaiset, filistealaiset, edomilaiset ja assyrialaiset olivat kaikki voittaneet Ahasia taisteluissa, 2. Aikakirja 28:22 (BSB) sanoo: ”Ahasin ahdistuksen aikana hänestä tuli entistäkin uskottomampi Herralle.”

Miksi Ahasin tilanne meni huonosta pahempaan? 2. Kuningasten kirjan 16:17–18 mukaan hän poisti temppelistä monia esineitä Assyrian kuninkaan takia. Syynä saattoi olla sekä metallin sulattaminen veronmaksua varten että se, että Assyrian kuningas vaati alaisiltaan assyrialaisten jumalien palvomista.

Kuningas Ahasin uran alkuvaiheissa on yhtäläisyyksiä Tyyron kuninkaan Hiramin kanssa, joka ylisti Salomon Jumalaa 2. Aikakirjan 2:11:ssä. Molemmat kannustivat Jumalan palvontaan, mutta kumpikaan heistä ei ollut uskovainen. Nykyään kaikki, jotka sanovat jotain hyvää Jumalasta ja haluavat ihmisten käyvän kirkossa, eivät välttämättä ole kristittyjä.

K: Eikö Ahasia 2. Aikakirjan 28:27:n mukaan haudattu Israelin kuninkaiden hautoihin, vai haudattiinko hänet isiensä viereen 2. Kuninkaiden kirjan 16:20a:n mukaan?

V: Sekä 2. Kuningasten kirjan 16:20a että 2. Aikakirjan 28:27 sanovat, että Ahas lepää isiensä luona ja haudattiin Jerusalemiin (”Daavidin kaupungissa” 2. Kuningasten kirjassa, ”Jerusalemin kaupungissa” 2. Aikakirjassa). Mutta epäjumalia palvova kuningas Ahas ei 2. Aikakirjan 28:27 mukaan haudattu samoihin hautoihin kuin Israelin hyvät kuninkaat (Daavid ja Salomo). Se, että hänet haudattiin isiensä luo 2. Kuninkaiden kirjan 16:20a mukaan, voi tarkoittaa kolmea asiaa:

1) Heidät haudattiin samaan kaupunkiin.

2) Heidät haudattiin lähelle toisiaan samaan kaupunkiin.

3) Ahas haudattiin epäjumalia palvovien isiensä viereen, mutta ei Israelin kuninkaiden Daavidin ja Salomonin viereen. (Muut kuninkaat eivät olleet koskaan Israelin kuninkaita.)

Seuraavassa on muutamia muita esimerkkejä, joissa kuninkaat haudattiin lähelle toisiaan Jerusalemiin, mutta eivät samaan hautaan.

Asarja/Ussia ”nukkui isiensä kanssa ja haudattiin heidän lähelleen Daavidin kaupunkiin” (2. Kuninkaiden kirja 15:7a); ”nukkui isiensä kanssa ja haudattiin heidän lähelleen kuninkaiden hautausmaalle; sillä kansa sanoi: ’Hän oli spitaalinen’” (2. Aikakirja 26:23).

Joas haudattiin ”isiensä luo Daavidin kaupunkiin” (2. Kuninkaiden kirja 12:21); hänet ”haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta ei kuninkaiden hautoihin” (2. Aikakirja 24:25).

Joram ”nukkui isiensä kanssa ja haudattiin heidän kanssaan Daavidin kaupunkiin” (2. Kuningasten kirja 8:24a); hän ”kuoli, eikä kukaan surinut häntä, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta ei kuninkaiden hautoihin” (2. Aikakirja 21:20). Tässä ”haudattiin heidän kanssaan Daavidin kaupunkiin” tarkoittaa ”haudattiin samaan kaupunkiin” ja mahdollisesti myös ”haudattiin lähelle”.

K: Miten Daavid voi olla Hiskian isä 2. Aikakirjan 29:2:ssa?

V: Heprealaisella sanalla, joka tarkoittaa isää, viitattiin myös esi-isään.

K: Miksi 2. Aikakirja 29:15–19:ssä temppeliä piti puhdistaa?

V: On väärin asetettu prioriteetti olla enemmän huolissaan oman talomme siisteydestä kuin siitä, että Jumalan kirkko olisi kaikilta osin puhdas. Tässä oli kaksi näkökohtaa, ja meille nykypäivänä on kaksi lisäaspektia.

Fyysinen: Ensin he poistivat pyhät epäjumalanpalvontatavarat ja muun roskan.

Vihkimyksellinen: Sitten he suorittivat puhdistautumisrituaalin ennen kuin alkoivat käyttää temppeliä sen alkuperäiseen tarkoitukseen, eli ainoan todellisen Jumalan palvomiseen.

Seurakunnan puhtaudella on kaksi muuta ulottuvuutta, vaikka ne eivät olleetkaan ajankohtaisia tuolloin.

Harhaopit: Paikallisseurakunnan on oltava puhdas hengellisesti vakavista, harhaoppisista opetuksista. Erityisesti niitä, jotka kieltävät Kristuksen ruumiillisen ylösnousemuksen, kieltävät, että Jeesus kuoli meidän syntiemme vuoksi, kieltävät Kristuksen neitseellisen syntymän tai kieltävät Raamatun auktoriteetin, ei pitäisi sallia opettamaan tai tulemaan jäseniksi.

Eripuraisuus: Edellisen kohdan vastapainoksi meidän tulisi hyväksyä toisemme juuri niin kuin Kristus hyväksyi meidät, ”jotta Jumalalle tulisi kunnia” (Roomalaiskirje 15:7). Ihmisillä voi olla vääriä näkemyksiä esimerkiksi sapattia (Roomalaiskirje 14:5), ruokaa (Roomalaiskirje 14:1) ja muita asioita koskien, ja he voivat silti olla aitoja kristittyjä. Huolimatta eroistamme epäolennaisissa asioissa meidän tulisi ottaa heidät avosylin vastaan. On olemassa termi kristityille, jotka eivät tee näin, vaikka he itse olisivatkin opillisesti oikeassa; heitä kutsutaan skismaatikoiksi, koska he voivat aiheuttaa skismoja tai jakautumisia seurakunnan sisällä.

K: 2. Aikakirja 29:15–19: milloin meidän nykyään tulisi ”puhdistaa temppeli”?

V: Elämässämme on hetkiä, jolloin meidänkin on poistettava kaikki epäjumalat ja kaikki muu, mikä estää meitä lähestymästä Jumalaa. Sitten meidän on omistaututtava Herralle ja Hänen palvelukselleen.

K: Oliko heillä 2. Aikakirjan 29:34; 30:2–3; 30:18–20 kohdissa oikeus poiketa tässä Jumalan määräyksistä?

V: Kyllä. Muuten he eivät olisi pystyneet uhraamaan kaikkia uhreja tai eivät olisi pystyneet varmistamaan, että vain papit suorittaisivat ne. Poikkeuksellisissa olosuhteissa he tekivät oikean valinnan. Legalismia on kutsuttu lain noudattamiseksi ilman asiayhteyttä. Heidän tavoitteenaan oli ensisijaisesti miellyttää Jumalaa, ei pelkästään noudattaa lakia.

Mooses itse joutui tilanteeseen, jossa jotkut miehet eivät voineet viettää pääsiäistä tavalliseen aikaan, koska he olivat tulleet epäpuhtaiksi ollessaan lähellä ruumista. Mooses kysyi Jumalalta 4. Mooseksen kirjan 9:6–8:ssa, ja Herra käski heidän viettää pääsiäistä tavalliseen tapaan, mutta kuukauden myöhässä, kuten 4. Mooseksen kirjan 9:9–12:ssa kerrotaan.

K: Miksi israelilaiset halveksivat Juudan lähettäjiä 2. Aikakirjan 30:10:ssä?

V: Israel oli juuri voittanut Juudan. Israelilaiset eivät pelänneet Juudan kansaa eivätkä halunneet Jumalaa, jota palvottiin valloitetussa kaupungissa, Jerusalemissa. Kuinka kaukana tämä olikaan Daavidin ajasta, jolloin heidän esi-isänsä tekivät yhteistyötä ja taistelivat samalla puolella Jumalan valtakunnan puolesta maan päällä.

K: Miksi 2. Aikakirjan 31:17–18:ssa he pitivät sukuluetteloita tärkeinä?

V: Assyrialaiset karkottivat elamilaiset, israelilaiset ja muut kansat, ja jos Juudan kansa joutui seuraavaksi karkotetuksi, he tarvitsisivat sukuluetteloita leviläisjärjestelmän palauttamiseksi. Ehkä Juudan kansa ajatteli, että olisi tärkeää tunnistaa, kuka oli juutalainen karkotuksen jälkeen. Sekä Jesaja että Jeremia profetoivat, että Juuda joutuisivat karkotetuksi, joten he tiesivät, että se oli vain ajan kysymys.

K: Miten assyrialaiset kuolivat 2. Aikakirjan 32:21:ssä?

V: Raamattu ei nimenomaisesti kerro, millä keinoin Jumala surmasi niin suuren joukon miehiä niin lyhyessä ajassa. 2. Aikakirja 32:3–5 antaa kuitenkin vihjeen. Siinä sanotaan, että Hiskia käski miehiään tukkia kaikki vesilähteet. Tämä olisi pakottanut rotat ja muut eläimet etsimään myös muita vesilähteitä. Herodotos mainitsee, että assyrialainen armeija kärsi rottaepidemiasta ollessaan Egyptin pohjoispuolella Pelusiumissa. Rotien levittämä buboninen rutto voi tappaa alle viikossa.

K: Miten Hiskian sydän ylpistyi 2. Aikakirjan 32:24:ssä?

V: Hiskia tuli ylpeäksi, koska maailman mahtavin imperiumi oli juuri pysäytetty hänen kaupunkinsa porttien ulkopuolella. Ilman Raamattua ja kreikkalaista historioitsijaa Herodotosta, joka myös kirjoitti Pelusiumissa vallinneesta peltohiirien vitsauksesta, joka tuhosi assyrialaisten nuolet ja kilpien nahat, maalliset historioitsijat olisivat täysin ymmällään siitä, miksi aggressiivinen ja mahtava Assyrian imperiumi päätti lopettaa laajentumisensa tähän suuntaan. Jopa babylonialaiset tulivat vierailemaan Hiskian luona, ehkä oppiakseen, kuinka ”hän” oli sen tehnyt. Olisi ymmärrettävää, jos Hiskia olisi sortunut ylpeyden syntiin.

K: Onko 2. Aikakirjan 33:13–16:ssa mainittu Manassen katumus keksitty, koska 2. Kuninkaiden kirjassa sitä ei mainita?

V: Ei. Ehkä Kuningasten kirja kirjoitettiin ennen kuin juutalaiset tiesivät Manassen katumuksesta, sillä Manasse katui teojaan Babyloniassa. Kuten teoksessa Encyclopedia of Bible Difficulties (s. 227–228) ja useimmissa kommentaareissa osoitetaan, Aikakirjat kiinnittävät yleensä enemmän huomiota uskonnolliseen elämään yleisesti ja kunkin kuninkaan hyviin puoliin, kun taas Kuningasten kirja keskittyy poliittisiin valtakuntiin ja niiden pahuuden seurauksiin. Joka tapauksessa joko 2. Kuningaskirjan kirjoittaja ei ollut tietoinen tästä, tai sitten hän päätti jättää sen pois, koska se ei edistänyt teemaa, joka käsitteli kuninkaiden Jumalalle tottelemisen ja tottelemattomuuden seurauksia.

K: Onko 2. Aikakirjan 33. luvussa Raamatun ulkopuolista todistusaineistoa kuningas Manassesta?

V: Kyllä, assyrialaisen kuninkaan Esarhaddonin muistiinpanoissa mainitaan Manasse ja 21 muuta kuningasta, joiden oli toimitettava rakennusmateriaaleja assyrialaisille, kuten The NIV Study Bible 1985, s. 663 kertoo. Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 425) toteaa, että assyrialaisten lähteiden mukaan vuonna 672 eKr. Manasse joutui muiden vasallikuninkaiden kanssa matkustamaan Assyrian pääkaupunkiin vannomaan uskollisuutta Asshurbanipalille, kuningas Esarhaddonin seuraajalle.

K: Missä 2. Aikakirja 33:18:ssa mainitut Manassen teot ja hänen rukouksensa on kirjoitettu Israelin kuninkaiden kirjaan?

V: Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible, s. 426, toteaa, että jos viitataan Raamatun Kuningaskirjaan, kronikoitsija on erehtynyt.

Asimov saattaa olla tässä asiassa hieman hämmentynyt. Kuningasten kirja (vuosikirjat) tarkoittaa virallisia asiakirjoja, ei Raamatun Kuningasten kirjaa. Tiedämme tämän, koska Kuningasten kirjassa itsessään mainitaan ”Israelin kuninkaiden kirja” ja myös ”Juudan kuninkaiden kirja” 32 jakeessa: 1. Kuningasten kirja 14:19,29; 15:7,31; 16:5,14,20,27; 22:39,45; 2. Kuninkaiden kirja 1:18; 8:18,23; 12:19; 13:8; 14:15,16,18,28; 15:6,11,15,21,26,31,36; 16:19; 20:20; 21:17,25; 23:28; 24:5.

Aikakirjoissa tämä mainitaan vain 12 jakeessa: 1. Aikakirja 1:43; 9:1; 2. Aikakirja 16:11; 20:34; 24:27; 25:26; 27:7; 28:26; 32:32; 33:18; 35:27; 36:8.

K: Oliko 2. Aikakirja 34:1:ssä tapahtumien järjestys seuraava: epäjumalien poistaminen, temppelin kunnostaminen, lain löytäminen ja pääsiäisen viettäminen, vai oliko järjestys temppelin kunnostaminen, lain löytäminen ja epäjumalien poistaminen, kuten 2. Kuninkaiden kirja 22:1–23:30 antaa ymmärtää?

V: Kyseessä on ensimmäinen järjestys, koska 2. Kuninkaiden kirjan 22:1–23:30 ei täsmennä järjestystä.

K: Miksi Joosia tuhosi 2. Aikakirjan 34:3–5:ssä epäjumalat ja alttarit, kun Manasse oli jo tuhonnut ne 2. Aikakirjan 33:15:ssä?

V: Tämä kysymys olettaa, että kun kerran tuhoaa pahat alttarit, jotka on kerran ja lopullisesti rakennettu, ei ole enää mitään tekemistä jäljellä. Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Manasse tuhosi 2. Aikakirjan 33:15:ssä vain ne alttarit, jotka hän itse oli rakentanut.

2. Ehkäpä yhtä nopeasti kuin Manasse ja Joosia tuhosivat alttareita, Baalin ja Astarten palvojat yrittivät rakentaa niitä uudelleen.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että vaikka Manasse oli katunut, hän oli aiemmin rohkaissut epäjumalanpalvontaa, ja hänen aiempien syntiensä hedelmät jatkoivat kasvuaan muissa.

K: Miksi Joosia poltti 2. Aikakirjan 34:5:ssä papien luut alttareilla?

V: Nämä olivat lähellä haudattujen pappien luita. Luiden polttaminen alttarilla saastuttaisi alttarit, jotta Baalin palvojat eivät enää käyttäisi niitä. Tuntuu sopivalta, että niiden epäjumalanpalvojien luita, jotka olivat johtaneet israelilaiset harhaan, käytettiin saastuttamaan se, mihin he olivat uskonnollisesti ja jumalattomasti omistautuneet.

K: Miten meidän tulisi nykyään ”polttaa luita alttareilla”, kuten 2. Aikakirja 34:5:ssä sanotaan?

V: Kun me yksilöinä tai kansana käännymme synnistä, on hyvä, jos mahdollista, tehdä niin, ettemme voi enää palata takaisin tekemään sitä syntiä. Synnin tunnustaminen kypsälle uskovalle (Jaakobin kirje5:16 ) ja vastuukumppanin hankkiminen ovat askelia oikeaan suuntaan. Varkauden tai rahallisen petoksen tapauksessa katuvan henkilön tulisi palauttaa rahat tai varastetut esineet.

K: Miten 2. Aik. 34:12–13:ssa kuvatut taitavat muusikot, taakan kantajat, valvojat, kirjurit, virkamiehet ja portinvartijat vastaavat nykypäivän seurakunnan jäseniä vertauskuvallisesti?

V: Konkreettiset tehtävät ovat muuttuneet, mutta roolit ovat pysyneet samankaltaisina. Valvojat järjestävät, johtavat ja nimittävät ihmisiä. Kirjurit kirjaavat opetuksia, taloutta ja muita asioita. Portieerit kantavat toisten taakkoja, ja muusikot, niin silloin kuin nykyäänkin, johtavat ihmisiä Jumalan musiikillisessa ylistyksessä.

K: Mistä tiedämme 2. Aik. 34:14–18:n perusteella, että he löysivät Tooran eivätkä keksineet sitä tuolloin?

V: Vaikka hepreankielinen sana tässä on Toora, se voi tarkoittaa joko koko Mooseksen viittä kirjaa tai vain 5. Mooseksen kirjaa. Joka tapauksessa he eivät keksineet sitä tuolloin seuraavista syistä.

1. Jos he olisivat keksineet kaiken tuolloin, he eivät mainitsisi tässä, että he löysivät sen. He eivät sanoisi siitä mitään.

2. Lyhyessä ajassa olisi lähes mahdotonta luoda niin monimutkaista kirjallista teosta kuin koko Vanha testamentti siihen asti.

3. Tuona aikana eläneiden ihmisten olisi ollut vaikeaa saada kaikki aikaisempien aikakausien yksityiskohdat oikein, etenkin Egyptissä elämistä koskevat yksityiskohdat.

K: Miksi Jumala antoi 2. Aikakirjan 34:23–28:ssa niin kielteisen viestin hurskaalle kuninkaalle Joosialle?

V: Jumala ei anna epämiellyttäviä viestejä vain jumalattomille ihmisille ja miellyttäviä viestejä vain hyville ihmisille. Pikemminkin Jumala kertoo heille sen, mitä heidän on tarpeen kuulla. Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Jumala kertoi Joosialle, että suuri katastrofi oli tulossa. Jumala kertoi tämän Joosialle ei siksi, että Joosia olisi ollut paha, vaan osoittaakseen hänelle, kuinka kiireellistä oli kääntää kansa takaisin Jumalan puoleen.

2. Viesti ei ollut osoitettu vain Joosialle, vaan myös kansalle. Vaikka Joosia oli jumalallinen, monet Juudan asukkaat eivät olleet, ja israelilaisista vain harvat olivat tuolloin.

K: Missä 2. Aikakirja 35:4:ssä Daavid ja Salomo kirjoittivat pappien ja leeviläisten velvollisuuksista?

V: He kirjoittivat niistä 1. Aikakirjan 15. luvussa ja 16:1–6. He saattoivat myös kirjoittaa muita aikansa määräyksiä, joita ei ole Raamatussa.

K: Käskikö Jumala 2. Aikakirjan 35:21:ssä todella farao Nekon taistelemaan babylonialaisia vastaan?

V: Luultavasti ei, mutta tämä on kiistanalainen asia. Jumala saattoi tarkoittaa, että farao Neko taistelisi babylonialaisia vastaan, ja saattoi jopa viestittää faraolle tämän. Kuitenkin, vaikka Jumala olisi suoraan käskenyt Nekoa, olisiko Neko kuunnellut? Neko oli päättänyt puolustaa Egyptiä hyökkäämällä babylonialaisia vastaan riippumatta siitä, mitä hän olisi väittänyt kuulleensa Israelin Jumalalta. Sanherib esitti samanlaisen väitteen, joka oli valhe, 2. Kuninkaiden kirjan 18:25 kohdassa.

K: Antoiko farao Neko 2. Aikakirjan 35:21:ssä Joosialle viestin Jumalalta?

V: Kyllä, 2. Aikakirjojen 35:22:ssa sanotaan, että Neko antoi. Farao Neko saattoi itsekin ajatella, että hän vain keksi sen, että Jumala puhui hänelle. Lähteestä riippumatta tämä viesti oli kuitenkin totta, ja Joosian olisi pitänyt ymmärtää, ettei egyptiläisiä vastaan taistelemisessa ollut mitään järkeä.

K: Miksi Joosia naamioitui 2. Aikakirja 35:22:ssa?

V: Josia luotti tähän temppuun turvallisuutensa parantamiseksi. Egyptiläiset luottivat vahvasti jousiammuntaan, ja monia nuolia saatettiin ampua sattumanvaraisesti. Ahab yritti tätä aiemmin, myös tuloksetta, 2. Aikakirjan 18:29:ssä.

K: Olivatko 2. Aikakirjan 35:25 mainitut valituslaulut osa Valituskirjaa?

V: Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 581) mainitsee, että 2. Aikakirjan 35:25 valitukset eivät voineet olla Valituskirjasta, koska tämä tapahtui ennen Jerusalemin tuhoa. Asimov saattaa olla tässä oikeassa, tai sitten osia kirjoitettiin ennen Jerusalemin tuhoa. Muistakaa, että Jeremia tiesi tuhon tapahtuvan, ja hän saattoi kirjoittaa osia ennen tuhoa. Katso lisätietoja Valitusvirsien kohdalla olevasta ensimmäisestä kysymyksestä.

K: Kuinka paljon yksi talentti kultaa ja 100 talenttia hopeaa olivat 2. Aikakirjan 36:3:ssa?

V: 100 talenttia hopeaa oli noin 3 3/4 tonnia (3,4 metristä tonnia) NIV 1985 -raamatun alaviitteen mukaan. Yksi talentti kultaa oli noin 75 paunaa (34 kilogrammaa) NIV 1985 -raamatun alaviitteen mukaan. Wycliffe Bible Dictionary -teoksen sivulla 1792 todetaan, että talentti painoi Israelissa noin 75 paunaa. Babyloniassa oli myös raskas talentti (132 paunaa) ja kevyt talentti (66 paunaa).

New International Dictionary of the Bible -teoksessa, s. 1062, todetaan, että heprealaiset käyttivät 60 minaa yhtä talenttia kohti ja 50 sekeliä yhtä minaa kohti. Temppelisekeli painoi 0,35 unssia, kauppasekeli 0,4 unssia, ja lisäksi oli olemassa ”raskas” sekeli, joka painoi 0,45 unssia. Tällöin talentin paino olisi noin 66–84 paunaa.

K: Sidottiinko Jojakim 2. Aik. 36:6:ssa ketjuilla viedäkseen hänet Babyloniaan, vai lepääkö Jojakim isiensä luona, kuten 2. Kun. 24:6 sanoo?

V: Molemmat ovat totta. Kaikki, jotka vangitaan ja lähetetään vankeuteen, eivät välttämättä saavuta määränpäätään. Jotkut jopa kuolevat ennen matkan alkua.

2. Kuninkaiden kirjassa 24:6 lause ”nukkui isiensä kanssa” tarkoittaa, että hän kuoli. Siinä ei mainita mitään siitä, mihin hänet haudattiin tai missä hän kuoli.

Jeremian kirjan22:19 kohdassa kerrotaan, että Jojakimin hautajaiset olisivat yhtä loistokkaat kuin aasin hautajaiset. Jeremian kirjan 36:30 kohdassa sanotaan, että hänen ruumiinsa heitetään ulos ja jätetään näkyville. Jeremian kirjan22:19 kohdan loppuosa, ”raahataan pois ja heitetään Jerusalemin porttien ulkopuolelle”, kuulostaa melkein kuin aasin hautajaisilta Jerusalemissa, mutta se viittaa itse asiassa Jojakimin hautajaisiin.

2. Aikakirja 36:6 kertoo, että Jojakim sidottiin kahleisiin, jotta hänet voitaisiin viedä Babyloniaan. Siinä ei mainita, kuoliko Jojakim ennen kuljetusta, matkan varrella vai Babyloniassa.

Yhteenvetona voidaan todeta, ettei missään näistä jakeista mainita, missä Jojakim kuoli, vaikka Jeremian kirjan 22:19 tarkoittaa todennäköisesti, että Jojakimin ruumis heitettiin pois Jerusalemin porttien ulkopuolelle.

K: Oliko Jojakin (Jekonja) 2. Aikakirjan 36:9:n mukaan kahdeksanvuotias tullessaan kuninkaaksi vai kahdeksantoistavuotias, kuten 2. Kuninkaiden kirjan 24:8 sanoo?

V: 2. Aikakirjojen 36:9:ssä on kopiointivirhe. Eräässä heprealaisessa käsikirjoituksessa, joissakin Septuagintan käännöksissä ja syyriankielisessä tekstissä mainitaan kahdeksantoista vuotta, kun taas useimmissa heprealaisissa käsikirjoituksissa mainitaan kahdeksan vuotta. Kontekstin perusteella voimme olla varmoja, että luku 18 on oikea eikä 8. 1. Aikakirja 3:17 kertoo, että Jojakimilla oli seitsemän poikaa, ja hän hallitsi vain kolme kuukautta (2. Kuninkaiden kirja 24:8), ennen kuin hänet vangittiin Babyloniassa. Seitsemän poikaa omaavan kahdeksanvuotiaan pojan vangitseminen ei ole kovin todennäköistä.

(Tämä vastaus toistuu 2. Kuninkaiden kirjassa 24:8).

K: Miten nykypäivän ihmiset voivat 2. Aikakirjan 36:14:n mukaan saastuttaa Herran temppelin?

V: ”Saastuttaminen” on laaja termi laajalle ongelmalle. Tarkastellaan ensin maan saastuttamista ja liitetään se sitten hengelliseen saastuttamiseen.

Maapallolla saastuminen viittaa asioihin, joita otamme sisäämme ja joiden ei pitäisi olla siellä, jotka ovat haitallisia lyhyellä aikavälillä tai pitkällä aikavälillä. Maaperän saastuminen näyttää yksinkertaisesti rumalta. Ihmiset saastuttavat saadakseen lyhytaikaista hyötyä itselleen, vaikka se aiheuttaisi haittaa muille. Saastuminen voi tarkoittaa, että et voi rakentaa taloa sinne, minne muuten rakentaisit, tai käyttää vesistöä, joka saattaisi näyttää viileältä ja kutsuvalta. Se voi tarkoittaa, että eläimet, jotka muuten olisivat ympärilläsi tarjoamassa ruokaa ja muita siunauksia, ovat kuolleet. Yleensä saastuminen on vaikeampaa lapsille ja vauvoille kuin aikuisille. Saastumisen puhdistaminen on usein kallista, mutta välttämätöntä.

Me olemme Jumalan koti, Jumalan temppeli. Hengellisellä saastumisella on useimmat maallisen saastumisen piirteet.

Harhaoppi on sielua tuhoava opetus, joka vahingoittaa muita. Se tappaa monia, ja jopa niille kristityille, jotka eivät usko siihen, sen suvaitseminen voi turruttaa heidät sille, mikä on kristinuskossa olennaista. Joihinkin nykypäivän seurakuntiin levinneisiin harhaoppeihin kuuluu se, että kiistetään Kristuksen kuolema meidän syntiemme vuoksi tai se, että Jeesus nousi fyysisesti kuolleista, kuten 1. Korinttolaiskirje 15:1–5 ja 1. Johanneksen kirje 2:2 osoittavat.

Ihmisten oppi voi muuttua saastaksi, kun ihmiset asettavat sen samalle tasolle kuin Jumalan sanan. 1. Korinttolaiskirjeen 4:6 ja Sananlaskujen kirjan 30:5–6 korostavat, ettemme saa lisätä mitään Jumalan sanaan.

Eripura saastuttaa Jumalan temppelin, kun emme hyväksy muita aitoja kristittyjä niin kuin Kristus hyväksyi meidät (Roomalaiskirje 15:7; 1. Korinttolaiskirje 1:11–13). Johanneksen evankeliumin 17:21 mukaan yhtenäisyytemme on se, mistä maailma tunnistaa meidät. Meidän on kuitenkin erotettava itsemme niistä, jotka väittävät olevansa kristittyjä mutta eivät ole, kuten 2. Korinttolaiskirjeen 6:14–16 ja 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–3 käskevät meitä. Efesolaiskirjeen 4:3 kehottaa säilyttämään (ei luomaan) Hengen yhtenäisyyttä.

Siveettömyys ja muut pahuudet ovat asioita, joiden ei pitäisi olla seurakunnassa. Ilmestyskirjan 2:20–24 mukaan Tyatiran seurakuntaa ei nuhdeltu siveettömyydestä, vaan siitä, että se suvaitsee siveetöntä naista.

Epärehellisyydellä ei ole sijaa seurakunnassa, kuten Efesolaiskirjeen 4:25 osoittaa.

Epäjumalanpalvonta ei ole koskaan sopusoinnussa todellisen Jumalan palvonnan kanssa. Et voi syödä sekä Jumalan pöydästä että demonien pöydästä, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 10:20–21 osoittaa.

Materialismi ja tämän maailman huolet voivat olla kuin maaperän saastumista. Jotkut saattavat ajatella, etteivät ne ole haitallisia, koska välitöntä ja äkillistä haittaa ei näy. Kuitenkin, kuten maaperän saastuminen, ne kertyvät, tukkivat asioita ja estävät ihmisiä rakentamasta niiden päälle.

Huolenpidon ja rakkauden puute sekä muita uskovia että kadonneita kohtaan ovat asioita, jotka voivat saada seurakunnan näyttämään rumalta ja epäkristilliseltä. 1. Johanneksen kirje 4:7–21 korostaa toisten rakastamisen tärkeyttä.

Yhteenvetona: jokaisella meistä on vastuu olla tuomatta saastetta Jumalan taloon, ja seurakunnan johtajilla (sekä virallisilla että epävirallisilla) on vastuu suojella laumaa kaikenlaiselta saastumiselta.

K: Miksi 2. Aik. 36:17 sanoo ”kaldealaiskuningas”, kun Nebukadnessar oli babylonialaisten kuningas?

V: Kaldea oli synonyymi Babylonian maalle, kuten Habakuk 1:6 ja muut jakeet osoittavat.

Skeptisessä teoksessa Asimov’s Guide to the Bible (s. 429) esitetään tästä mielenkiintoinen spekulaatio, joka kuulostaa hyvin järkevältä. 1. Aikakirjan ensimmäisessä luvussa mainitaan Abraham, joka lähti Kaldean Urista, ja 2. Aikakirjan viimeinen luku päättyy juutalaisten paluuseen Kaldeasta.

K: Kuinka pahaa kansan täytyy olla, jotta sille ei olisi enää pelastusta (2. Aikakirja 36:17)?

V: Heidän pitäisi olla niin pahoja, ettei heillä ole koskaan halua muuttua. Edes kaivolla ollut moraaliton nainen, edes Daavid Batseban kanssa käymänsä suhteen jälkeen eikä edes Tarsuksen Saulus, niin pahoja kuin he olivatkin, eivät olleet niin pahoja, etteivätkö he olisi voineet saada apua Jumalalta. Mutta fariseukset, jotka ulkoisesti eivät näyttäneet lainkaan pahoilta, eivät nähneet mitään tarvetta lähentyä Jumalaa.

Riippumatta siitä, kuinka hyväksi tai pahaksi saatat itseäsi pitää, haluatko lähentyä Jumalaa? Jos haluat, vietä enemmän aikaa Hänen kanssaan, rukouksessa, Hänen sanassaan ja palvelemalla muita Hänen nimessään.

K: Miksi Jumala näyttää 2. Aik. 36:18–19, 2. Aik. 28:21 ja 2. Kun. 18:14–16 niin välinpitämättömältä Jerusalemin aarteita kohtaan?

V: Enkelit varmaan pitävät outona, että ihmiset ovat niin kiinnostuneita kiiltävistä metalliesineistä, mutta toisaalta niin ovat variskin. Ainoana todellisena käyttötarkoituksena noille aarteille oli antaa ne Jerusalemia uhkaaville vieraiden armeijoille, kun he eivät olleet kuuliaisia eivätkä luottaneet Jumalaan puolustamaan heitä.

Paljon arvokkaampia kuin kaikki aarteet olivat ihmiset, jotka rakastivat Jumalaa ja tottelivat Häntä.

K: Kun 2. Aik. 36:19:ssä sanotaan, että kaikki hyvät astiat tuhottiin, miten ne sitten vietiin Babyloniaan (Dan. 5:2–3 ja Esr. 1:7–11)?

V: Kaikkia astioita ei tuhottu. Jakeessa 18 sanotaan, että monet astiat vietiin Babyloniaan. Jakeessa 19 sanotaan, että babylonialaiset tuhosivat kaiken arvokkaan, mikä oli jäänyt Jerusalemiin.

K: Onko 2. Aikakirjan 36:22–23 viittaus Kyyrosiin profetia?

V: Ei, se ei ole, eikä siinä väitetä sen olevan profetiaa. Tämä osoittaa, että Aikakirjojen kirjoittaminen saatiin päätökseen vasta pakkosiirtolaisuuden jälkeen, koska siinä puhutaan Kyyroksen vapauttamisesta jo tapahtuneena asiana.

On mahdollista, että koko Aikakirjat-kirja kirjoitettiin pakkosiirtolaisuuden jälkeen (548 eKr.), tai sitten, että sen eri osat kirjoitettiin eri aikoina ja viimeinen osa syntyi pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 403) mainitsee Anchor Bible Dictionaryn ja toteaa, että Aikakirjojen kirjoittaja saattoi kirjoittaa noin vuonna 400 eKr.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat 2. Aikakirjaan?

V: Nikäänin kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat tai vihjasivat 2. Aikakirjan jakeisiin, ovat:

Melito/Meleto Sardiksesta (170–177/180 jKr.) luettelee kaikki Vanhan testamentin kirjat, ja hän mainitsee kaikki nykyisin säilyneet kirjat paitsi Nehemian kirjan ja Esterin kirjan. Fragmentti 4 teoksesta ”Book of Extracts”, s. 759.

Hippolytos (222–235/6 jKr.) viittaa 2. Aikakirjojen 3:1, 3, 4:ään nimellä ”Aikakirjojen kirja”. Fragmentti Jeremian ja Hesekielin kommentaarista, s. 177.

Origenes (225–254 jKr.) viittaa 2. Aikakirjaan. Hän lainaa 1. Aikakirjan 16:8:aa sanoilla ”Jälleen, 1. Aikakirjassa”, mikä viittaa siihen, että on olemassa toinen Aikakirja.

Origenes (240 jKr.) mainitsee ”ensimmäisen Paralipomenon-kirjan”, joka on toinen nimi 1. Aikakirjalle. Kommentaari Hoosiannan laulun prologista, s. 49

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) viittaa 2. Aikakirjojen kirjan 15:2 kohtaan sanoilla ”Aikakirjoissa”. Cyprianuksen kirjoitukset, kirjoitus 3, kolmas kirja, luku 27, s. 542.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Caesarean Eusebius (318–339/340 jKr.)

Syyrialainen Aphrahat (337–345 jKr.) Valikoituja todistuksia

Efraim/Efrem (350–378 jKr.)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.)

Gregorius Nazianzenos (330–391 jKr.) mainitsee Kronikat yhtenä teoksena raamatullisessa runossaan. Gregoriuksen runo on (kreikaksi) Mignen Patrologia Graeca -teoksen 37. osassa, sarakkeet 471–474 (Carmina Dogmatica, kirja 1, osa 1, Carmen XII). Lisätietoja löytyy osoitteesta http://www.bible-researcher.com/gregory.html.

Gregorius Nazianzenus (330–391 jKr.) viittaa 2. Aikakirjaan

Rufinus (374–406 jKr.)

Hieronymus (373–420 jKr.)

Karthagon kirkolliskokous (218 piispaa) (393–419 jKr.)

Salamiksen Epifanius (360–403 jKr.) viittasi asiaan

Johannes Krysostomos (–407 jKr.)

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) viittaus

Semi-pelagianilainen Johannes Cassianus (419–430 jKr.)

K: Mitkä ovat 2. Aikakirjassa joitakin käännöseroja hepreankielisen tekstin ja kreikankielisen Septuagintan välillä?

V: Tässä on muutamia käännöseroja. Ensimmäinen lause on hepreankielisestä tekstistä ja toinen kreikkalaisesta Septuaginta-käännöksestä. Esimerkkinä tässä osassa keskitytään 22. lukuun.

2. Aik.1:13 : ”tuli Gibeonin korkealle paikalle” (masoreettinen teksti) ”tuli Gibeonin korkealta paikalta” (muinaiset versiot, Septuaginta, Vulgata)

2. Aik. 3:1 ”missä Hän” (masoreettinen teksti, Vulgata) vs. ”missä Herra” (Septuaginta) vs. ”missä Herran enkeli” (targumit)

2. Aik. 3:4 ”120” (masoreettinen teksti, Septuaginta, Vulgata) vs. ”20” (jotkut Septuaginta-käsikirjoitukset, syyriankieliset, arabiankieliset)

2. Aik.3:12 . Masoreettisessa tekstissä ja Aleksandrian Septuagintassa, mutta puuttuu muista Septuagintan käsikirjoituksista.

2. Aik. 5:9 ”se [arkki] on yhä siellä” vs. ”ne [arkin sauvat] ovat yhä täällä” (joissakin heprealaisissa käsikirjoituksissa, The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 4. osan s. 465 mukaan).

2 Aik6:42 : ”Sinun voideltusi” vs. ”Sinun voidellut” (Leningradin käsikirjoitus B 19A ja muut, The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 4. osan s. 465 mukaan).

2 Aik8:16 : ”toteutui siihen päivään mennessä” (masoreettinen teksti NRSV:n mukaan) vs. ”hyvin järjestetty siihen asti” (masoreettinen teksti) vs. ”toteutui siitä päivästä lähtien” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata NRSV:n mukaan) vs. ”hyvin järjestetty siitä päivästä lähtien” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

2. Aik. 9:4 ”hänen nousunsa” vs. ”hänen polttouhrinsa” (Septuaginta, Vulgata)

2 Aik10:14 : ”Minä tein teidän ikeenne raskaaksi” (masoreettinen teksti, mukaan lukien Leningradin käsikirjoitus B 19A) vs. ”Isäni teki teidän ikeenne raskaaksi” (monet heprealaiset käsikirjoitukset, mukaan lukien Ben Hayyimin (Bombergin) MT, Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

2. Aik. 13:2 ”Mikaia” vs. ”Maaka” (suurin osa Septuagintasta, syyriankielinen käännös) (NIV 1985 alaviite)

2. Aik. 15:1 ”Oded” vs. ”Azaria, Odedin poika” (Vulgata, syyriankielinen käännös)

2. Aik. 15:8 ”ennustus, profeetta Oded” (masoreettinen teksti, Septuaginta) vs. ”Odedin pojan Azarian ennustus” (syyriankielinen käännös, Vulgata)

2. Aik. 20:1 ”osa ammonilaisista” (masoreettinen teksti, Vulgata) vs. ”osa meunilaisista” (Septuaginta)

2. Aik. 20:2 ”Aramista” (masoreettinen teksti, Septuaginta, Vulgata) vs. ”Edomista” (yksi masoreettinen teksti, vanha latinalainen/italialainen teksti)

2. Aik.20:25 : ”varusteet ja ruumiit” (useimmat masoreettiset tekstit) vs. ”haarniskat” (Septuaginta) vs. ”varusteet ja vaatteet” (jotkut heprealaiset tekstit, Vulgata, vanha latina/italika)

2. Aik. 22:1 ”nuorin poika” vs. ”pieni [tai nuorin] poika”

2. Aik. 22: ”Ahazia … Atalia” vs. ”Ochozias … Gotholia” (koko luvussa)

2. Aik. 22:1 ”joukko, joka tuli arabien mukana taisteluun” vs. ”ryöstäjien joukko, joka hyökkäsi heitä vastaan, nimittäin arabit ja alimazonialaiset”

2. Aik. 22:2 ”42” vs. ”22” (joissakin Septuaginta-käännöksissä, syyriankielisissä teksteissä, 2. Kuninkaiden kirja8:26 ) (Huomaa, että jos Ahazia olisi tässä 42-vuotias, hän olisi vanhempi kuin isänsä 2. Aikakirjassa21:20 .)

2. Aik. 22:5 ”syyrialaiset” vs. ”jousimiehet”

2. Aik. 22:6 ”Azaria” (masoreettinen teksti) vs. ”Ahazia” (joissakin heprealaisissa käsikirjoituksissa, Septuagintassa, syyriankielisessä käännöksessä, Vulgatassa)

2. Aik. 22:7 ”Ahazian tuho oli Jumalalta, sillä hän oli tulossa” vs. ”Ja Jumalan tuho kohtasi Ochozian hänen tullessaan”

2. Aik. 22:7 ”lähti Jehoramin kanssa Jehun luo” vs. ”lähti hänen kanssaan Jeua vastaan”

2. Aik. 22:7 ”jonka Jehova oli voidellut hävittämään Ahabin suvun” vs. ”Herran voideltu Achaabin suvun vastaiseksi”.

2. Aik. 22:8 ”tuomion täytäntöönpano” vs. ”koston toteuttaminen”

2. Aik. 22:9 ”hän etsi” vs. ”hän käski etsiä”

2. Aik. 22:9 ”piiloutui Samariaan” vs. ”paransi haavansa Samariassa”

2. Aik.22:10 : ”ja puhui tuhoavansa kaikki Juudan suvun jälkeläiset” vs. ”ja tuhosi kaikki Juudan suvun kuninkaalliset jälkeläiset”

2. Aik.22:11 : ”makuuhuoneen varastoon” vs. ”makuuhuoneessa”

2. Aik.22:11 : ”koska hän oli Ahazian sisar” vs. ”Ochozian sisar”

2. Aik.22:11 : ”piilotti hänet Ataljan silmiltä” vs. ”piilotti hänet Gotholian silmiltä”

2. Aik. 23:1 ”seitsemäs vuosi” vs. ”kahdeksas vuosi”

2. Aik. 23:1 ”Zichri” vs. ”Zecharias”

2. Aik. 23:3 ”Daavidin pojat” vs. ”Daavidin suku”

2. Aik. 24:6 ”ja seurakunta” (masoreettinen teksti) vs. ”seurakunnalle” (Vulgata)

2. Aik. 24:25 ”pojat” vs. ”poika” (Septuaginta, Vulgata) (vain yhden Jehojadan pojan tiedetään tulleen murhatuksi)

2. Aik. 26:5 ”Jumalan pelko” (monet heprealaiset käsikirjoitukset, Septuaginta, syyrialaiset, targumit, arabialaiset) vs. ”Jumalan näky” (muut heprealaiset käsikirjoitukset)

2. Aik. 27:8 Masoreettisessa tekstissä ja Aleksandrian Septuagintassa, mutta ei muissa Septuagintan versioissa

2. Aik. 28:1 ”20-vuotias” vs. ”25-vuotias” (joissakin Septuagintan ja syyriankielisissä käsikirjoituksissa)

2. Aik. 28:6 ”Assyrian kuninkaat” (useimmat heprealaiset käsikirjoitukset) vs. ”Assyrian kuningas” (yksi heprealainen käsikirjoitus, Septuaginta, Vulgata)

2. Aik. 28:16 ”Assyrian kuninkaat” vs. ”Assyrian kuningas” (Septuaginta, syyrialaiset käännökset, Vulgata)

2. Aik. 32:4 ”Assyrian kuninkaat” (masoreettinen teksti, Vulgata) vs. ”Assyrian kuningas” (Septuaginta, syyrialainen käännös, arabialainen käännös)

2. Aik. 32:22 ”Hän huolehti heistä” (masoreettinen teksti NIV 1985:n mukaan) vs. ”Hän ohjasi heitä” (masoreettinen teksti NRSV:n mukaan) vs. ”Hän antoi heille levon” (Septuaginta ja Vulgata NRSV:n mukaan) vs. ”antoi heille aarteita” (Vulgata NKJV:n mukaan)

2. Aik. 32:28 ”laumoja lammastarhoihin” (masoreettinen teksti) vs. ”tarhoja laumoille” (Septuaginta, Vulgata) vs. (puuttuu) (syyria, arabia)

2 Aik. 33:19 ”Hozain muistiinpanot” (useimmat masoreettiset tekstit) vs. ”näkijöiden muistiinpanot” (yksi heprealainen käsikirjoitus, Septuaginta)

2 Aik. 34:22 ”Hilkija ja ne, joiden luo kuningas meni puhumaan” (useimmat masoreettiset tekstit) vs. ”Hilkija ja ne, jotka kuningas oli lähettänyt hänen mukanaan, menivät puhumaan” (yksi heprealainen käsikirjoitus, Vulgata, syyria)

2. Aik. 36:9 ”8” (useimmat masoreettiset tekstit) vs. ”18” (yksi heprealainen käsikirjoitus, osa Septuagintasta, syyrialainen käännös)

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta The Septuagint: Greek and English. Lisäksi on käytetty teosta The Expositor’s Bible Commentary sekä NASB-, NIV 1985-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteitä.