< Raamatunkysymys 3. Mooseksen kirjasta

K: Miksi tämä kirja englanniksi on nimeltään Leviticus?

V: Englanninkielinen nimi tulee latinankielisestä sanasta, joka tarkoittaa ”leviitteihin liittyvää”. Heprealainen nimi on otettu kirjan ensimmäisestä lauseesta: ”Ja Hän [Jumala] kutsui.”

K: Mikä on tämän kirjan tärkein merkitys nykypäivän Raamatussa?

V: Koska Jeesus ja varhaiskirkko hyväksyivät Mooseksen kirjan kokonaan Jumalan sanana, meidän tulisi arvostaa tätä Tooran kirjaa pyhänä kirjoituksena riippumatta siitä, ymmärrämmekö sen merkityksen vai emme.

Itse asiassa Leviticus-kirjan tutkimisesta voi saada niin paljon opetuksia pyhyydestä, että sen voisi melkein nimetä uudelleen ”kuvallisiksi oppitunneiksi pyhyydestä”.

K: Millä tavoin Mooseksen kirjaa voidaan tulkita?

V: Mooseksen kirjaa voidaan tarkastella ainakin viidellä tasolla.

Mysteeri: Jumala on äärimmäisen armollinen ja ymmärtäväinen, mutta jotkut yrittävät nähdä Jumalan vain armona, ymmärtämättä miksi Jumalan armoa tarvitaan. Jumala on pyhä, ja ilman pyhyyttä kukaan ei näe Herraa (Hepr. 12:14). Ilman ymmärrystä tästä Jumalan luonteen keskeisestä piirteestä ja omasta luonteestamme Mooseksen kirja pysyy ”suljettuna kirjana”, josta löytyy vain vähän vihjeitä sen olemassaolon syystä.

Säännöt Jumalan miellyttämiseksi: Perustasolla jotkut näkevät siinä vain joukon seremoniallisia ja henkilökohtaisia sääntöjä, joita israelilaisten tuli noudattaa. Se on totta, ja Jumala suhtautui näihin sääntöihin vakavasti, mutta kyse on myös paljon enemmän.

Muinaista elämänviisautta: Ihmiset ovat tarkastelleet 3. Mooseksen kirjaa ja nähneet siinä suurta viisautta terveyden ylläpitämiseksi, etenkin epähygieenisessä ympäristössä, jossa puhdistautumiseen ei ollut paljon vettä. Eläimet ja ihmiset saivat usein loisia syömästään kypsentämättömästä lihasta. Yleensä eläimet, jotka söivät kuolleita eläimiä, hyönteisiä ja muita eläimiä, olivat kiellettyjä. Vaikka egyptiläiset hallitsijat menivät toisinaan naimisiin sisartensa kanssa, lähisukulaisiin kohdistuvat avioliitot kiellettiin nimenomaisesti 3. Mooseksen kirjassa. Ihosairauksia koskevat erityissäännökset olivat paitsi viisaita, myös äärimmäisen tärkeitä, kun suuri joukko ihmisiä eli yhdessä ilmastossa, jossa vettä pesemiseen oli niukasti. Muiden sääntöjen osalta emme kuitenkaan näe mitään käytännöllistä, maallista syytä. Ehkä sellaista ei edes ollut. Ehkä ainoa syy oli muistuttaa kansaa siitä, että myös heidän tuli olla erillään ja pyhiä Jumalalle. Mooseksen kirja on viisas kirja, mutta se ei niinkään käsittele terveellisiä käytäntöjä kuin kuvaa pyhyyttä.

Yleisiä opetuksia pyhyydestä: Pyhyyttä – olipa kyseessä sitten Jumalan pyhyys tai oma pyhä elämämme – ei ole helppo ymmärtää; ehkä juuri siksi Jumala käytti kokonaisen kirjan sen selittämiseen. Egyptistä lähteneet israelilaiset tulivat kulttuurista, jossa epäjumalia kunnioitettiin vähemmän kuin useimmissa muissa kulttuureissa. Kun egyptiläiset rukoilivat apua patsaailtaan, he saattoivat toisinaan ruoskia patsasta, jos apua ei tullut. Mutta 3. Mooseksen kirja osoittaa, että todellisella Jumalalla on ”erillisyys” arkipäiväisestä elämästä. He eivät voineet vain uhrata Jumalalle, vaan he saattoivat uhrata vain määrätyllä tavalla. Mitä tulee synnytykseen, ruokailuun ja uskonnollisiin seremonioihin, oli olemassa vain yksi tapa, ja se oli Jumalan tapa. 3. Mooseksen kirjan 22. luku on kokonaan omistettu sille, miten joku saattoi luopua jostakin uhrataakseen sen, ja silti se saattoi olla kelvoton. Nykyään, kun haluamme palvella Jumalaa omalla tavallamme, omien ehtojemme mukaisesti, meidän tulisi olla varovaisia, sillä vaikka tekisimmekin uhrauksia, ponnistelumme eivät välttämättä ole kelvollisia, jos meillä ei ole käsitystä pyhyydestä. Meitä kutsutaan yksilöinä olemaan pyhiä (1. Piet. 1:15–16) ja meitä kutsutaan olemaan pyhä kansa (1. Piet. 2:9). Kun elämme pyhää elämää, joka heijastaa Jumalan pyhyyttä, voimme itse olla oppitunteja pyhyydestä (2. Kor. 1:12), Kristuksen kirjeitä, jotka on kirjoitettu Jumalan Pyhällä Hengellä (2. Kor. 3:3).

Erityisiä motivaatioita ja toimintamalleja Jumalan palvelemisessa: Raamatussa on niin paljon viisautta, että kypsien kristittyjen on kiinnitettävä huomiota tasapainoon: keskitymmekö johonkin yhteen osa-alueeseen Jumalan tuntemisessa, rakastamisessa ja palvelemisessa laiminlyöden muita osa-alueita? Mooseksen kirja valaisee useita erilaisia tapoja palvella Jumalaa, ja kasvava kristitty voi arvostaa niitä kaikkia, saada niistä ravintoa ja oppia ylistämään Jumalaa niiden kautta.

K: Mikä on 3. Mooseksen kirjan rakenne?

V: Mooseksen kirja on Pentateukin keskimmäinen kirja, ja se voidaan jakaa viiteen osaan.

I. Viisi erilaista uhrausta Jumalalle (3. Moos. 1–7)

A. Polttouhri (’Olah) – täydellisen antautumisen sitoumus (3. Moos. 1:1–17)

1. Nuori sonni (3. Moos. 1:1–9)

2. Uroslammas tai -vuohi (3. Moos. 1:10–13)

3. Kyyhkynen tai kyyhky (3. Moos. 1:14–17)

B. Viljauhri (Minchah) – Jumalaa ylistävä muistojuhla (3. Moos. 2:1–16)

1. Paistamaton jauho, öljy ja suitsuke (3. Moos. 2:1–3)

2. Paistettu jauho ja öljy (3. Moos. 2:4–10)

Huomautus: Ei hiivaa, mutta suolaa (3. Moos. 2:11–13)

3. Murskatun viljan, öljyn ja suitsukkeen ensisato (3. Moos. 2:14–16)

C. Rauhan-/yhteysuhri (Zebach Shalamim) – Kiitollisuus, lupaukset ja vapaaehtoisuus (3. Moos. 3:1–16)

1. Uros- tai naaraslehmä (3. Moos. 3:1–5)

2. Uros- tai naaraslammas tai -vuohi (3. Moos. 3:6–16)

a. Karitsa (3. Moos. 3:6–11)

b. Vuohi (3. Moos. 3:12–16)

Huomautus: Älä koskaan syö rasvaa tai verta (3. Moos. 3:17)

D. Syntiuhri (Chattat) – Tunnustus ja sovitus (3. Moos. 4:1–5:13)

1. Voidellun papin synti: nuori härkä (3. Moos. 4:1–12)

2. Yhteisön synti: nuori sonni (3. Moos. 4:13–21)

3. Johtajan synti: urosvuohi (3. Moos. 4:22–26)

4. Tahattomat yksilölliset synnit: naaraspuolinen vuohi tai karitsa (3. Moos. 4:27–35)

5. Hiljaisuus, epäpuhtauden koskettaminen, harkitsemattomat valat: naaraslammas tai -vuohi (3. Moos. 5:1–6)

6. Huomioitavaa köyhien osalta: kaksi kyyhkyä, kyyhkystä tai jauhoja (3. Moos. 5:7–13)

E. Syyllisyysuhri (’Asham) – anteeksianto pyhyyttä vastaan tehdyistä synneistä: oinas (3. Moos. 5:14–6:7)

1. Tahattomat synnit, jotka kohdistuvat Jumalan pyhiin asioihin (3. Moos. 5:14–16)

2. Tahaton synti Jumalan käskyjä vastaan (3. Moos. 5:17–19)

3. Naapurin pettäminen ja +1/5 korvaus (3. Moos. 6:1–7)

II. Pappina oleminen (3. Moos. 8–10)

A. Pappien vihkiminen (3. Moos. 8)

1. Vihkimyksen valmistelu (3. Moos. 8:1–13)

2. Härän uhraus (3. Moos. 8:14–17)

3. Ensimmäinen oina-uhri (3. Moos. 8:18–21)

4. Toinen oina-uhri (3. Moos. 8:22–30)

5. Ruoka ja odottaminen (3. Moos. 8:31–36)

B. Pappien virka (3. Moos. 9)

1. Yksityiset ohjeet (3. Moos. 9:1–4)

2. Julkinen palvelu (3. Moos. 9:5–22)

3. Jumalan mielihyvä (3. Moos. 9:23–24)

C. Papiston virheet (3. Moos. 10)

1. Tahallinen omien tapojen noudattaminen (3. Moos. 10:1–3)

2. Eteenpäin jatkaminen muiden epäonnistumisen jälkeen (3. Moos. 10:4–15)

3. Asenne tahattomaan laiminlyöntiin (3. Moos. 10:16–20)

III. Yksilöitä koskevat pyhät lait (3. Moos. 11–20)

A. Ruokavalio (3. Moos. 11)

1. Maaeläimet (3. Moos. 11:1–8)

2. Merenelävät (3. Moos. 11:9–12)

3. Lentävät eläimet (3. Moos. 11:13–23)

4. Epäpuhtaat eläimet (3. Moos. 11:24–44)

B. Synnytys (3. Moos. 12)

C. Ihosairaudet ja home (3. Moos. 13–14)

1. Ihosairaudet (3. Moos. 13:1–46)

2. Home (3. Moos. 13:47–59)

3. Puhdistautuminen ihosairaudesta (3. Moos. 14:1–32)

4. Puhdistautuminen homeesta (3. Moos. 14:34–54)

D. Vuodot (3. Moos. 15)

E. Jom Kippur (sovituspäivä) (3. Moos. 16)

F. Veren syöminen on kielletty (3. Moos. 17)

G. Laittomat sukupuolisuhteet (3. Moos. 18)

1. Laittomat sukupuolisuhteet (3. Moos. 18:1–20)

2. Ei lasten uhraamista Molechille (3. Moos. 18:21)

3. Homoseksuaalisuus on kielletty (3. Moos. 18:22)

4. Eläinten kanssa ei saa olla sukupuoliyhteyttä (3. Moos. 18:23)

5. Älkää olko kuten ympärillänne olevat kansat (3. Moos. 18:24–30)

H. Toisia koskevat lait (3. Moos. 19)

I. Molek, spiritismi ja moraalittomuus (3. Moos. 20)

1. Älkää uhraako lapsia Molechille (3. Moos. 20:1–5)

2. Älä ole spiritisti, vaan ole pyhä (3. Moos. 20:6–8)

3. Älä kiroa vanhempiasi (3. Moos. 20:9)

4. Aviorikos, myös sukulaisiin kohdistuva (3. Moos. 20:10–12)

5. Ei homoseksuaalisuutta (3. Moos. 20:13)

6. Laittomat sukupuolisuhteet (3. Moos. 20:14–21)

a. Ei sukupuoliyhteyttä eläinten kanssa (3. Moos. 20:15–16)

7. Siunaukset ja kiroukset (3. Moos. 20:22–26)

8. Meedioiden teloittaminen (3. Moos. 20:27)

IV. Pyhät lait pappeille (3. Moos. 21–22)

1. Papit ja heidän perheensä (3. Moos. 21)

2. Pappeille ja kansalle kiellettyjä asioita (3. Moos. 22)

V. Pyhyys koskee myös yhteisöä (3. Moos. 23–27)

A. Herralle omistetut juhlat ja pyhät päivät (3. Moos. 23)

1. Sapatti (3. Moos. 23:3)

2. Pääsiäinen ja happamattomat leivät (3. Moos. 23:4–8)

3. Ensimmäisten hedelmien juhla (3. Moos. 23:9–14)

4. Viikkojen juhla (3. Moos. 23:15–22)

5. Torvien juhla (3. Moos. 23:23–25)

6. Sovituspäivä (3. Moos. 23:26–32)

7. Lehtimajajuhla (3. Moos. 23:33–44)

B. Jatkuva pyhyytemme (3. Moos. 24:1-9)

C. Kivittäminen jumalanpilkasta (3. Moos. 24:10–23)

D. Erityiset sapatit ja juhlavuodet (3. Moos. 25)

1. Sapattivuosi (3. Moos. 25:1–7)

2. Juhlavuosi 50. vuonna (3. Moos. 25:8–17)

3. Luonnollinen runsaus sapatteina (3. Moos. 25:18–23)

4. Lunastus juhlavuosina (3. Moos. 25:24–54)

E. Lain seuraukset (3. Moos. 26)

1. Palkkio tottelevaisuudesta (3. Moos. 26:1–13)

2. Rangaistus tottelemattomuudesta (3. Moos. 26:14–39)

3. Katumuksen hyväksyminen (3. Moos. 26:40–46)

F. Omistautuminen ja lunastus Herralle (3. Moos. 27)

K: Mitä voimme oppia nykypäivänä 3. Mooseksen kirjan 1. luvussa mainitusta polttouhrista?

V: Polttouhri oli täydellinen uhraus: kukaan ei saanut syödä tai muuten käyttää mitään sen osaa. Mutta voisiko joku käydä vaihtokauppaa Jumalan kanssa?

Oletetaan, että nuoren härän paino oli 1 000 paunaa. Voisi yrittää perustella, että koska jokainen eläimen osa oli Jumalalle mieluinen tuoksu, joku voisi syödä härän ja antaa Jumalalle 1 000 paunaa muiden härkien häntiä. Mutta se ei ollut se, mitä Jumala vaati. Hän vaati koko eläimen, ei vain jäännöksiä. Nykyään jotkut palvelevat mielellään Jumalaa ”jäännöksillään”: ylimääräisellä rahallaan, kehittymättömillä kyvyillään ja ylimääräisellä ajallaan, kun heillä ei ole parempaa tekemistä. Mutta se ei ole sitä, mitä Jumala vaatii. Jumala vaatii täydellistä omistautumista.

Oletetaan, että joku haluaisi todella tehdä Jumalaan vaikutuksen, joten hän söisi joidenkin härkien sitkeämmät osat ja antaisi Jumalalle 1 000 paunaa viiden härän parhaita osia. Mutta sekään ei ole sitä, mitä Jumala vaati. Hän ei vaatinut sinua raatamaan itsesi kuoliaaksi viiden härän ostamiseksi, vaan Hän vaati yhden härän kokonaan. Itse asiassa jotkut palveluksemme osat, joita saatamme pitää vähemmän arvokkaina, mutta joista olemme kuitenkin kaikkein haluttomimpia luopumaan, saattavat olla juuri ne osat, joita Jumala pitää kaikkein arvokkaimpina. Jumala vaati vain yhtä eläintä, mutta Hän vaati koko yhden eläimen. Nykyään saattaa olla muita ihmisiä, joilla on enemmän lahjoja, kykyjä ja rahaa, eikä Jumala vaadi meitä omistautumaan Hänelle sillä, mitä muilla on ja meillä ei. Mutta Herramme vaatii meitä antamaan Hänelle koko elämämme.

Kristittyinä emme nykyään uhraa härkiä, lampaita, vuohia tai lintuja. Kuolleiden uhrien antamisen sijaan Roomalaiskirjeen 12:1 mukaan meidän tulee uhrata ruumiimme eläviksi uhreiksi Jumalalle. Jumalan kanssa ei käydä vaihtokauppaa. Mutta miksi meidän pitäisi haluta tehdä niin? Jumala on armossaan antanut meille niin paljon, sekä tässä elämässä että ikuisesti, että kaiken antaminen Hänelle on itse asiassa mitätöntä verrattuna siihen, mitä Hän on meille luvannut.

K: Osoittavatko 3. Mooseksen kirjan luvuissa 1–7 esitetyt yksityiskohtaiset uhrausohjeet, että teksti on kirjoitettu 5. vuosisadalla eKr., koska tuolloin olisi ollut aikaa kehittää temppelipalvontaa ja keksiä kaikki tämä, kuten Julius Wellhausen väitti?

A: Ei lainkaan. Wellhausenin väite olettaa, että ihmiset eivät olleet tarpeeksi älykkäitä kehittääkseen hienostuneita uhrausjärjestelmiä ennen tätä aikaa. Mutta 15. vuosisadalla eKr. ugaritilaisissa Ras Shamran laatoissa esiintyy termejä kuten ”tulella tehty uhri”, ”rauhanuhri”, ”syntiuhri”, ”rikkomusuhri” ja mahdollisesti jopa ”nostouhri”. Niissä mainitaan myös vuohenpoikasen keittäminen sen emän maidossa.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 1:3, 5, 10; 5:15 ja 22:19 mukaan polttouhriksi vaadittiin urospuolisia eläimiä eikä naaraita?

V: Raamattu sanoo vain, että se oli Jumalan tahto. 3. Mooseksen kirjan 3:1:ssä uhreiksi kelpasivat sekä uros- että naaraspuoliset eläimet, ja 4:32:ssa vain naaraspuolinen karitsa oli sopiva. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että sana ”sovitus” (kipper) esiintyy 3. Mooseksen kirjassa lähes 50 kertaa ja Vanhan testamentin muissa osissa noin 50 kertaa lisää, kuten teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 2, s. 538 todetaan.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 2:11 mukaan uhreissa ei saanut olla hapatetta (hiivaa) tai hunajaa?

V: Raamattu ei kerro syytä. Kuitenkin, kun olin aloitteleva 12-vuotias kemisti, opin, kuinka pahalta palava sokeri haisee, ja hunaja on pääasiassa sokeria. Raamatussa hiiva edustaa usein asioita, jotka kasvavat, kuten perinteitä ja fariseusten opetuksia.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 1:14:ssä ei mainita nimenomaan uroslintuja?

V: Raamattu ei kerro syytä. Yksi mahdollinen syy on se, että monien luonnonvaraisten lintujen sukupuolta on vaikea määrittää.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 1:17 ja 5:8 kohdissa pappi ei saa leikata lintua kahtia?

V: Raamattu sanoo vain, että Jumala haluaa sen näin. 1. Mooseksen kirjan 15:10:ssä Abrahaminkaan ei ollut tarkoitus leikata lintuja kahtia uhrissaan.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 2:13:ssa uhreihin laitetaan suolaa?

V: Raamattu sanoo vain, että se oli Jumalan tahto. Tässä on kuitenkin muutamia mahdollisia syitä.

1. Suola oli arvokas hyödyke muinaisessa maailmassa.

2. Papit ja leeviläiset söivät osan uhreista, ja hekin tarvitsivat suolaa. (3. Mooseksen kirja 6:16–18, 26; 7:6–9)

K: Ripotettiinko 3. Mooseksen kirjan 3:2:ssa uhrin verta alttarille vai kaadettiinko se pois kuten 5. Mooseksen kirjan 12:27:ssa?

V: Asiasta on kaksi näkemystä.

Kaadettiin vs. kaadettiin pois: Ensimmäisessä näkemyksessä, jonka Haley teoksissaan Alleged Discrepancies of the Bible, s. 219–220, ja When Critics Ask, s. 89, katsoo keskiaikaisen juutalaisen oppineen Maimonideen esittäneen, huomautetaan, että verbit ovat ”kaadettiin/ruiskutettiin” vs. ”kaadettiin pois”. Näin ollen pieni määrä verta ripoteltiin alttarille, ja loput kaadettiin maahan.

Myöhempi aika: Kolme huomioitavaa seikkaa:

3. Mooseksen kirjan 3:2 mainitsee nimenomaan uhrit, jotka teurastettiin kokousmajan edessä, jota käytettiin vain ennen kuin he saapuivat Luvattuun maahan.

5. Mooseksen kirjan 12:1, 18 ja 27 mainitsee nimenomaisesti uhraamisen valitussa paikassa sen jälkeen, kun he olivat tulleet Luvattuun maahan. 5. Mooseksen kirjan 12:8 toteaa nimenomaisesti, että osa uhraussäännöistä muuttuisi, kun he tulisivat Kanaanin maahan.

Miksi? Raamattu ei kerro, miksi Jumala halusi tämän muutoksen, mutta voimme esittää arvailuja. Kaikkien oli uhrattava ruokaa varten tarkoitetut eläimensä kokousmajan edessä, joka sijaitsi avoimella paikalla. Kaiken veren kaataminen sinne saattoi aiheuttaa logistisia ongelmia. Myöhemmin 5. Mooseksen kirjan 12:21–22 antaa luvan teurastaa eläimiä kaukana palvonnan keskuksesta sen jälkeen, kun he olivat saapuneet Kanaaniin. Koska teurastettavia eläimiä oli vähemmän ja pysyvässä paikassa oli todennäköisesti varauduttu veren käsittelyyn, veri voitiin nyt kaataa pois.

K: Koska Jeesuksen piti kuolla sovittaakseen syntimme (3. Moos. 4), mitä tapahtui Vanhan testamentin syntiuhrille, joilla sovitettiin syntejä?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Vanhan testamentin uhrit peittivät vain synnin, eivätkä poistaneet sitä.

2. Vanhan testamentin syntiuhrit koskivat vain tahattomia ja huolimattomia syntisiä tekoja sekä epäpuhdasta tilaa. Tahallisesta synnistä ei ollut uhrausta. (4. Mooseksen kirja 15:22–30; 35:31)

K: Miten oikeudenmukainen Jumala voi 4. Mooseksen kirjan 4:13 mukaan pitää ihmisiä syyllisinä tahattomista synneistä?

V: Raamattu esittää kolme seikkaa tahattomasta synnistä.

1. Kun joku tekee synnin tahattomasti, se ei tarkoita, että hän olisi ollut viatonkaan. Saattoi olla niin, että kun henkilö huomasi tehneensä synnin, hän oli iloinen siitä. Osoittaakseen, ettei asia ollut niin, hän toi uhrin. (5. Mooseksen kirja 21:1–9)

2. Sekä Raamattu että nykyaikainen laki tunnustavat, että jotkut tahattomat teot ovat silti rikollisia. Tappo ja toisten hengen vaarantaminen huolimattomasti ansaitsevat rangaistuksen, vaikka tappaja ei olisi toivonut uhrin kuolemaa (4. Mooseksen kirja 35:22–28). Tapposta määrättiin rangaistukseksi pakko jäädä turvakaupunkiin, kunnes silloinen ylipappi kuoli.

3. Riippumatta siitä, oliko teko tahallinen vai ei, jos syntiä tehneellä henkilöllä ei ollut mahdollisuutta tietää, että se oli pahaa, Roomalaiskirjeen 4:15 ja 5:13 mukaan tahaton synti on silti synti, mutta syntiä ei lasketa siellä, missä ei ole lakia.

K: Pitiikö seurakunnan 4. Mooseksen kirjan 14. luvun mukaan uhrata vain nuori härkä syntiuhriksi, vai sekä nuori härkä että nuori vuohi, kuten 4. Mooseksen kirjan 15:24:ssä sanotaan?

V: Molempien kohdissa viitataan koko yhteisöön, mutta

a) 3. Mooseksen kirjan 4:14 koskee Exoduksen aikaa

b) 4. Mooseksen kirjan 15:24 koskee tuosta ajasta lähtien kaikkia tulevia sukupolvia.

Tästä voimme oppia jotain Jumalan armollisesta suhtautumisesta ihmisiin. 3. Mooseksen kirjan pienempi uhri koski aikaa, jolloin laki oli heille vielä suhteellisen uusi, ja 4. Mooseksen kirjan suurempi uhri koski aikaa, jolloin heidän olisi jo pitänyt oppia. Ilmeisesti Jumala ei ainoastaan erottele, tekikö joku väärin tahallaan vai tahattomasti, vaan tahattomien syntien osalta Jumala ottaa huomioon myös sen, kuinka paljon aikaa henkilöllä on ollut oppia, mikä on oikein.

Teokset When Critics Ask, s. 105, ja Haley’s Alleged Discrepancies of the Bible, s. 242, antavat hieman erilaisen vastauksen. 3. Mooseksen kirjan 4:14 koskee nimenomaan väärän ”tekemistä” eli ”tekosyntejä”. 4. Mooseksen kirjan 15:24 koskee nimenomaan käskyn noudattamatta jättämistä eli ”laiminlyöntisyntiä”.

K: Mitä 3. Mooseksen kirjan 5:1 tarkoittaa?

V: Kun todistajia kutsutaan julkisesti ja joku vaikenee näkemästään, se on synti. Seuraava lause, jossa sanotaan, että heidät pidetään vastuussa, voi olla ankara. Jos viaton henkilö teloitetaan väärin, koska todistaja ei puhunut, todistaja on oletettavasti syyllinen murhaan.

K: Tehtiinkö 3. Moos. 5:13, 9:7, 16:16, 24, 32–33 sekä 17:11 ja 23:28 kohdissa pappi sovituksen kansan puolesta, vai tekikö Kristus sen Heprealaiskirjeen 10:1–4 kohdassa?

V: Vanhan testamentin uhrit sovittivat syntejä siinä mielessä, että ne peittivät synnin, mutta eivät poistaneet sitä. Heprealaiskirjeen 9:9–10 mukaan nämä ulkoiset toimet eivät puhdistaneet palvojien omatuntoa sisäisesti. Ne olivat voimassa vain siihen asti, kunnes Kristus tuli.

Niille, jotka ovat eri mieltä, muistakaa, että Johanneksen evankeliumissa 1:29–31 Johannes Kastaja sanoi Jeesuksen läsnä ollessa: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Jeesus ei oikaissut Johannesia. Pietari sanoi jotain vastaavaa 1. Pietarin kirjeessä 1:19. Jostakin seuraavista neljästä vaihtoehdosta on oltava totta:

1. Johannes oli väärässä sanoessaan tämän

2. Johannes oli oikeassa

3. Johannes oli oikeassa, mutta merkitys oli erilainen, tai

4. Johanneksen evankeliumi on vääristynyt tässä keskeisessä kohdassa.

Jos 1, niin Jeesus oli laiminlyönyt velvollisuutensa, kun ei oikaissut häntä, ja Jumala oli laiminlyönyt velvollisuutensa, kun ei oikaissut Johanneksen, Jeesuksen apostolin, virhettä.

Jos 2, meidän pitäisi uskoa, mitä siinä sanotaan.

Jos 3, niin se kuulostaa tahalliselta valheelta, koska 1400 vuoden ajan israelilaiset tiesivät tarkalleen, mitä tarkoitettiin Jumalan uhrilampaalla.

Jos 4, niin sen on täytynyt olla tuntematon varhaisille kristityille, koska kukaan heistä ei sanonut niin. Se ei ole voinut vääristyä vuoden 150–200 jKr. jälkeen, koska meillä on useita Johanneksen evankeliumin 1. luvun sisältäviä käsikirjoituksia, joista vanhin säilynyt on Bodmerin papyrus II, joka on peräisin vuosilta 150–200 jKr. Meillä on myös tämän jakeen teksti, jonka ovat tallentaneet Origenes (225–254 jKr.) ja Krysostomos (n. 407 jKr.). Jos se olisi vääristynyt, Jumalan olisi pitänyt haluta tai ainakin sallia, että kaikki Hänen seuraajansa olisivat olleet harhaanjohdettuja koko tämän ajan.

K: Tuotiinko 3. Mooseksen kirjan 5:15 mukainen uhri Jumalalle vai pappeille, kuten 3. Mooseksen kirjan 5:18 sanoo?

V: Koska israelilaiset eivät voineet itse päästä taivaaseen ja koska papit edustivat Jumalaa, uhrin vieminen suoraan papeille oli se keino, jonka Jumala oli asettanut uhrien esittämiseksi Hänelle. Haleyn teoksessa Alleged Discrepancies of the Bible, s. 245, todetaan yksinkertaisesti, että pappi toimi Jumalan edustajana. Katso teoksesta When Critics Ask, s. 89, jossa on olennaisesti sama vastaus.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 5:16:ssa, kun joku teki tahattomasti syntiä uhrien suhteen, lisättiin rangaistukseksi ”viidesosa”?

V: Raamattu ei itse asiassa kerro sitä. Henkilön virhe ei ollut tahallinen, mutta hänen olisi pitänyt tuntea laki paremmin. Viidesosa lisättiin myös korvauksena, jos joku oli hankkinut omaisuutta valehtelemalla tai huijaamalla (3. Mooseksen kirja 6:5).

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 6:13:ssa sanotaan, että tuli ei saa koskaan sammua?

V: Raamattu ei kerro sitä. Se voisi kuitenkin symboloida sekä jatkuvan uhrauksen tarvetta että mahdollisuutta uhrata Jumalalle milloin tahansa.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 7:1–2 ja 8:17:ssä eläimet teurastettiin leirin ulkopuolella, tai miksi tuhka vietiin leirin ulkopuolelle 3. Mooseksen kirjan 6:11:ssä?

V: Raamattu ei kerro sitä. Ruumiit ja tuhka vietiin kuitenkin pois paikasta, jossa ihmiset söivät, nukkuivat ja asuivat. Heprealaiskirjeen 13:11–13 mainitsee, että Jeesus ristiinnaulittiin kaupungin portin ulkopuolella (häpeällisesti), aivan kuten eläinten ruumiit poltettiin leirin ulkopuolella.

K: Täytyykö 3. Mooseksen kirjan 7:15 mukaan kaikki rauhanuhrin osat syödä samana päivänä, vai voidaanko osa siitä syödä myös seuraavana päivänä, kuten 3. Mooseksen kirjan 7:16–17 ja 19:6 sanovat?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. 3. Mooseksen kirjan 7:16 erottaa toisistaan kaksi erilaista rauhanuhria: kiitoksen uhrit ja vapaaehtoiset uhrit, jotka tehdään omasta tahdosta.

2. Kiitoksen rauhanuhrin on syötävä kokonaan samana päivänä, kuten 3. Mooseksen kirjan 7:15 sanoo.

3. Vapaaehtoinen rauhanuhri voidaan syödä myös seuraavana päivänä, kuten sekä 3. Mooseksen kirjan 7:16–19 että 19:6 sanovat.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 7:23–25:n mukaan lihan rasvaa ei saanut syödä, ja entä lihassa olevat huomaamattomat rasvapalat?

V: Raamattu ei kerro, miksi Jumala määräsi niin. Nykyään tiedämme kuitenkin, että suuret määrät rasvaa, etenkin punaisen lihan sisältämää tyydyttynyttä rasvaa, eivät ole terveellisiä ihmisille. Vaikka jonkin verran rasvaa on väistämätöntä, mikroskooppisten määrien syöminen on aivan eri asia kuin puhtaan silavan syöminen.

K: Miksi israelilaiset eivät saaneet syödä verta 3. Mooseksen kirjan 7:26–27 ja 17:10–14 mukaan?

V: Itse asiassa tämä käsky annettiin ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjan 9:4:ssä, ei israelilaisille, vaan kaikille. Myös Apostolien tekojen 15:20:ssä varhaiskirkko käski kaikkia olemaan syömättä verta.

Vastaus löytyy 1. Mooseksen kirjan 9:4:stä ja 3. Mooseksen kirjan 17:11,14:stä. Elämä on veressä, ja juuri veren kautta sovitus tehdään meidän puolestamme. Vanhan testamentin aikoina veri peitti ihmisten synnit (Hepr. 9:22), kunnes Kristuksen veri vuodatettiin meidän puolestamme.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 7:30–31, 8:16,20 ja 16:25 mukaan rasva piti polttaa?

V: Raamattu sanoo 3. Mooseksen kirjan 8:28:ssa, että se oli miellyttävä tuoksu. Aivan kuten grillauskuopassa tippuva rasva tuoksuu hyvältä ja tuottaa savua, uhrien rasvan polttamisella oli todennäköisesti samanlainen vaikutus.

K: Miksi juutalaiskristityt lopettivat uhraamisen Apostolien tekojen 15:1–29:ssä, vaikka 3. Mooseksen kirjan 7:36 ja 16:31, 34:n mukaan uhraamista koskevat säädökset olivat israelilaisille ikuisia?

V: Itse asiassa uhrauksia ei tuonut Jumalalle kansa, vaan pappi. Nykyään tilanne on sama. Tarvitsemme uhrin, jonka pappimme tuo Jumalalle. Meillä on se ylipappissamme, Jeesuksessa Kristuksessa, kuten Johanneksen evankeliumin 1:29 viittaa ja Heprealaiskirjeen luvut 8–10 sekä 1. Johanneksen kirjeen 2:2 osoittavat.

K: Mitä olivat Urim ja Tummim 3. Mooseksen kirjan 8:8:ssa, 5. Mooseksen kirjan 33:8:ssa, Esran kirjan 2:63:ssa ja Nehemian kirjan 7:65:ssa?

V: Tarkoitus: Tuolloin Urim ja Tummim olivat keino, jolla ylipappi selvitti Jumalan tahdon jossakin asiassa (2. Moos. 28:30; 4. Moos. 27:21). Jumala oli toisinaan vaitonainen Urimin ja Tummimin kautta (1. Sam. 28:6).

Kuvaus: Ne olivat osa rintakilpeä, jossa oli kaksitoista kiveä, yksi kutakin Israelin kahdestatoista heimosta kohden.

Kuinka se toimi: Sillä ei ollut omaa sisäistä voimaa, vaan se toimi vain siksi, että Jumala päätti käyttää sitä viestintään. Kuinka se toimi? Emme tiedä. Juutalainen historioitsija Josephus, joka kirjoitti noin vuosina 93–94 jKr., ajatteli, että Jumala sai kivet loistamaan tilanteen mukaan.

K: Miten he 3. Mooseksen kirjan 9:12–13 mukaan pystyivät tappamaan ja asettamaan polttouhrin alttarille, kun se oli jo poltettu?

V: Polttouhrit ovat nautoja, lampaita tai vuohia, jotka on tarkoitus surmata ja polttaa, jo ennen kuin ne poltetaan.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 10:1–2 ja 4. Mooseksen kirjan 3:4 mukaan Jumala surmasi Aaronin pojat Nadabin ja Abihun, jotka uhrasivat Jumalalle luvatonta tulta?

V: Jumala suhtautuu itseensä kohdistuvaan palvontaan erittäin vakavasti. Se, että he uskalsivat hylätä Jumalan täsmällisen palvontatavan ja tietoisesti tehdä sitä, mihin heillä ei ollut lupaa, rangaistiin esimerkkinä muille. Heprealaiskirjeen 12:18–23 kertoo, että asiat ovat nyt toisin. Vaikka he palvoivat vuorella, jossa oli palava tuli, Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen me tulemme nykyään luottavaisin mielin iloiseen seurakuntaan.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 10:6:ssa Aaron ei saanut surra omia lapsiaan?

V: 3. Mooseksen kirjan 21:1–4 mukaan papit saattoivat tulla epäpuhtaiksi omien lastensa vuoksi. 3. Mooseksen kirjan 21:10–12 mukaan ylipappi ei kuitenkaan saanut tulla epäpuhtaaksi lainkaan, edes oman isänsä tai äitinsä kuoleman vuoksi.

K: Miksi Mooses oli 3. Mooseksen kirjan 10:16–20:ssa vihainen Aaronille, ja miksi hän sitten tyytyi asiaan?

V: Koska Jumala surmasi kaksi Aaronin poikaa virheellisten uhrausten vuoksi, Mooses oli todennäköisesti sekä vihainen Aaronille että peloissaan siitä, että hänelle voisi koitua sama kohtalo. Kun Moosekselle kuitenkin selvisi, että Aaronin virhe oli tahaton ja että Aaron katui sitä, Mooses, joka tunsi Jumalan sydämen, ei ollut huolissaan.

K: Mikä on ruokasääntöjen yhteenveto 3. Mooseksen kirjan 11. luvussa ja 5. Mooseksen kirjan 14. luvussa?

V: Tässä on lyhyt yhteenveto.

Ei rasvaa – 3. Mooseksen kirja 7:23–25

Ei verta – 1. Mooseksen kirja 9:4; 3. Mooseksen kirja 7:26–27; 17:10–14; 19:26

Jotkut kasvissyöjät, joilla on halkaistut sorkat ja jotka myös märehtivät, ovat sallittuja. Kamelit, kaniinit, jänikset ja siat eivät ole. – 3. Mooseksen kirja 11:3–8; 5. Mooseksen kirja 14:6–8. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että siat kantavat heisimatoja, trikinoosia, ruusua ja lavantautia.

Vain kalat, ei muita mereneläviä, ellei niillä ole sekä eviä että suomuja. Ei rapuja, hummereita, katkarapuja, ankeriaita, haita tai delfiinejä (3. Mooseksen kirja 11:9–12; 5. Mooseksen kirja 14:9–10). Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kielletyt eläimet olivat yleensä raadonsyöjiä.

Ei kotkia, haukkoja, korppikotkia, tuulihaukkoja, pöllöjä, merimetsoja, joutsenia, pelikaaneja, haikaroita tai lepakoita (3. Mooseksen kirja 11:13–19; 5. Mooseksen kirja 14:11–18). Sivuhuomautuksena mainittakoon, että monet näistä linnuista olivat raadonsyöjiä, ja ne, jotka eivät olleet, saalistivat rottia, hiiriä ja muita raadonsyöjiä.

Hyönteisiä oli vain vähän: ainoastaan joitakin heinäsirkkoja, heinäsirkkoja ja kovakuoriaisia. Ei suklaalla päällystettyjä muurahaisia tai torakoita (3. Mooseksen kirja 11:20–23; 5. Mooseksen kirja 14:19). Joten voit kertoa vaimollesi, että jätät torakat pois illalliselta tänä iltana. ;-)

Sekalaiset: ei rottia, kärppä, kilpikonnaa, liskoa, etanoita tai myyriä (3. Mooseksen kirja 11:26–31).

K: Olisiko Mooses voinut oppia 3. Mooseksen kirjan 11. luvussa ja 5. Mooseksen kirjan 14. luvussa mainitut terveysperiaatteensa egyptiläisiltä?

V: Ei missään nimessä. Egyptiläiset terveyskäytännöt on dokumentoitu hyvin ja ne ovat säilyneet nykypäivään asti. On lukuisia viittauksia matojen veren, taikaveden, kärpäsen ulosteiden ja lannan parantaviin voimiin, mutta ne puuttuvat (onneksi) Vanhan testamentin teksteistä. Egyptiläisissä teksteissä ei mainita Vanhan testamentin hygieniakäytäntöjä.

Egyptiläisillä oli kuitenkin jonkin verran kehittynyttä tietoa, sillä he tunsivat 48 erilaista leikkausmenetelmää. Tästä ei myöskään löydy todisteita Raamatusta.

K: Sallittiinko juutalaisille silloin ja nykyäänkin eläinten metsästys (3. Moos. 11 ja 5. Moos. 14)?

V: Jotkut nykyjuutalaiset katsovat, ettei saanut. He perustelevat kantaansa sillä, että sellaisten eläinten metsästys, joita ei syödä, on julmaa, eikä juutalaisten tulisi syödä edes kosher-sääntöjen mukaisesti metsästettyjä eläimiä, koska niiden verta ei ole valutettu asianmukaisesti.

Se ei kuitenkaan ole se, mitä Jumalan sana sanoo. Ruokaa tai urheilua varten tapahtuvaa metsästystä ei ole kielletty. Mooseksen laissa, 3. Mooseksen kirjan 17:13:ssa, sanotaan, että eläimiä ja lintuja saa metsästää, kunhan vain varmistaa, että veri on valunut pois. Eläimen veren valuttaminen maastossa ei ole yhtä perusteellista kuin nykypäivän juutalaisten kosher-menettely, mutta valuttaminen niin kuin metsästäjä sen tekisi, on kaikki mitä Jumala vaati.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 11. luvussa ja 5. Mooseksen kirjan 14. luvussa sanotaan, että lentäviä lintuja sai syödä? Lentävillä linnuilla on vain tummaa lihaa, mikä johtuu siitä, että lihassa on suurempi veren osuus.

V: Veren kieltämisen tarkoituksena oli ”vuodattaa veri”, eli se veri, joka valui ulos ruumiista. Tarkoitus ei ollut poistaa kaikkia mikroskooppisen pieniä verijälkiä.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 11:3–8 ja 5. Mooseksen kirjan 14. luvussa ei sallittu syödä eläimiä, jotka märehtivät mutta joilla ei ollut halkaistuja sorkkia?

V: Raamattu sanoo vain, että niin Jumala käski. Jumala ei ainoastaan kuvannut tarkasti eläimiä, jotka he tunsivat, vaan Hän antoi yleisiä sääntöjä myös eläimille, joita he eivät ehkä vielä tunteneet.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 11:6 ja 5. Mooseksen kirjan 14:7:ssä sanotaan, että kaniinit (hyraxit) ja jänikset (kanit) märehtivät, vaikka eläintieteilijät tietävät varmasti, etteivät ne tee niin?

V: Heprealainen sana noudattaa muinaisia eläinluokituksia, ei nykyaikaisia. Englanninkielinen termi ”chewing the cud” viittaa märehtijöiksi kutsuttuihin eläimiin, joilla on useita mahalaukkuja kasvien sulattamista varten. Yksi mahalaukku aloittaa ruoansulatuksen, minkä jälkeen ruoka oksennetaan osittain takaisin ja siirretään toiseen mahalaukkuun. Eläin ei voi märehtiä, jos sen ruoansulatusjärjestelmä ei tue sitä. Vastauksessa on huomioitava neljä seikkaa.

Eivät märehtijöitä: Jäniksillä ja kaniineilla ei ole ruoansulatusjärjestelmää, joka tukisi sitä, mitä nykyään kutsumme märehtimiseksi.

Näyttävät märehtijöiltä: Koska jänikset ja kanit liikuttavat leukojaan sivusuunnassa kuten märehtijät ja syövät samaa ruokaa, ne antavat vaikutelman, että ne märehtivät. Jopa luonnontieteilijä Linnaeus luuli aluksi niitä märehtijöiksi.

Jumala viestii ymmärrettävästi: Jumalan tarkoituksena oli välittää israelilaisille noudatettavia käytännön sääntöjä sanoilla ja käsitteillä, joita he pystyivät ymmärtämään, ja israelilaiset luokittelivat jänikset ja kanit eläimiksi, jotka ”nostavat ylös sen, mitä ovat nielleet”.

Heidän omia termejään käyttäen: Jumala käytti heidän omaa kieltään, termejään ja kuvauksiaan kommunikoidakseen heidän kanssaan. Jokainen ennen nykyaikaa elänyt heprealainen olisi ymmärtänyt, että ”märehtiviin” eläimiin kuuluvat myös kanit ja jänikset. Soveltaa Mooseksen kirjoituksiin anachronistisesti erilaista ja nykyaikaista luokittelujärjestelmää tarkoittaa modernin merkityksen pakottamista muinaisiin sanoihin.

Katso When Critics Ask, s. 89–90, Hard Sayings of the Bible, s. 158–160, Bible Difficulties and Seeming Contradictions, s. 89–90, Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 126, Wycliffe Bible Dictionary, s. 78 sekä Stephen Caesar, ”Zoology in the Pentateuch: Three Alleged Errors”, Science, Scholarship and Scripture, The Christian News, 2.7.2001, s. 26, joista löytyy periaatteessa sama vastaus.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 11:9–10, 31 mukaan he saivat syödä evillä ja suomilla varustettuja kaloja, mutta eivät muita kaloja, kalmareita ja katkarapuja?

V: Raamattu ei kerro syytä, mutta yksi syy saattoi olla se, että Jumala ei halunnut heidän sairastuvan syömällä pohjalla eläviä kaloja, joita ei ollut kypsennetty asianmukaisesti. Se, että Mooseksen laki kielsi pohjalla elävien kalojen syömisen, huomattiin jo vuonna 100 jKr. Barnabaksen kirjeen 10. luvussa, s. 143–144.

K: Jos delfiinien ruhoja pidettiin kauhistuttavina (3. Moos. 11:11 ja 2. Moos. 35:7), miksi Jumala käski peittää tabernaakkelin niillä?

V: Raamattu ei missään vaiheessa sanonut, että delfiinit olisivat sinänsä kauhistuttavia eläimiä. Siinä sanottiin vain, että delfiinien syöminen oli kauhistuttavaa ja että niiden nahkojen käyttäminen tavallisiin tarkoituksiin oli kauhistuttavaa.

Tämä ei ollut yleisesti käytetty hepreankielinen sana, joten asiassa on jonkin verran epävarmuutta. Tavallinen delfiini eli Välimeressä. Wycliffe Bible Dictionary -teoksen sivulla 97 sanotaan kuitenkin, että tässä kohdassa tarkoitettu eläin oli dugongi (eli merilehmä). Dugongit uivat toisinaan Punaisenmeren rannoilla. BSB-käännös kääntää tämän sanan ”hienoksi nahaksi”, ja alaviitteessä todetaan, että kyseessä ovat mahdollisesti suurten vesieläinten nahat. Teoksessa Can Archaeology Prove the Old Testament? (s. 31) lisätään myös, että dugongeja esiintyy runsaasti tällä alueella ja että arabit valmistavat nykyään niiden nahoista sandaaleja. Hesekielin kirjassa 16:10 käytetään samaa hepreankielistä sanaa mainittaessa sandaalien ”nahkaa”.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 11:13–19 mainitsee kaksikymmentä lintua, kun 5. Mooseksen kirjan 14:11–18 mainitsee kaksikymmentäyksi lintua?

V: Molemmat luettelot sisältävät samat linnut seuraavin poikkeuksin:

3. Mooseksen kirja 11:13–19 5. Mooseksen kirja 14:11–18

Kaikki mustahaukkalajit Musta haukka

Kaikki haukkalajit

Molemmissa luetteloissa mainitaan kaikenlaiset haukat. Vaikka nykyaikaiset eläintieteilijät luokittelevat haukat haukkalajeiksi, teknisesti ottaen sillä ei ole merkitystä, sillä nykyaikaisia luokituksia ei voi soveltaa muinaisiin luetteloihin, jotka on laadittu toisella kielellä ja toisessa kulttuurissa. Keskeistä on, että muinaiset heprealaiset ilmeisesti pitivät haukkoja myös haukkalajeina.

Toinen vastaus, joka löytyy Haleyn teoksesta Alleged Discrepancies of the Bible (s. 391), on se, että ”haukka” on kirjoitusvirhe. Hän sanoo näin, koska hepreankielisessä sanassa ”korppikotka/haukka” (daah) on vain yhden kirjaimen ero ”glede”-sanaan (raah), ja sana ”korppikotka” puuttuu samarialaisesta Pentateukista, Septuagintasta ja monista heprealaisista käsikirjoituksista.

K: Onko väärin sanoa, että 3. Mooseksen kirjan 11:20–21:ssä mainitaan nelijalkaisia hyönteisiä (sekä ateisti että muslimi kysyivät tätä)?

V: Heprealainen sanonta ”neljällä” tarkoittaa, ettei se kävele pystyssä. Siten koira, jolta on katkaistu yksi jalka, liikkuu edelleen ”neljällä”. Heprealaisilla ei ilmeisesti ollut sanaa ”rinnakkain”. Kun asiaa miettii, miten edes englanniksi tai kiinaksi selittäisi lyhyesti jollekin, miten nelijalkaiset, kuusijalkaiset ja monijalkaiset eläimet kaikki kävelevät samalla tavalla käyttämättä sanaa ”rinnakkain”?

K: Miksi naiset ovat [väitetysti] syntisiä synnytyksen jälkeen (3. Moos. 12:1–8)? (Tämän kysymyksen esitti muslimi.)

V: Raamattu ei sano ”syntinen”, vaan ainoastaan ”epäpuhdas”. Kun joku leeviläisen perheestä kuoli, Jumala käski heitä hautaamaan ruumiin, ja he olivat epäpuhtaita iltaan asti. Epäpuhtaaksi tuleminen on eri asia kuin syntisyys, kuten osoittaa se, että Jumala käski heitä tulemaan epäpuhtaiksi tietyissä tilanteissa.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 12:1–5 mukaan äiti on epäpuhdas synnytyksen jälkeen?

V: Raamattu ei kerro syytä. Epäpuhtauden tila kuitenkin vapautti hänet päivittäisistä askareista, ja lepoaika teki hänelle hyvää.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 12:1–5:n mukaan vastasyntynyt äiti on epäpuhdas 7 päivää pojan ja 14 päivää tyttären syntymän jälkeen?

V: Raamattu ei kerro syytä. Epäpuhdas ei kuitenkaan tarkoita syntistä. Yksi todennäköinen syy on se, että poikavauvat ympärileikattiin kahdeksantena päivänä, ja lyhentämällä poikien puhdistautumisaikaa äiti voisi olla läsnä ympärileikkausseremoniassa.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 12:5–7:n mukaan vastasyntyneiden äidit toivat polttouhrin ja syntiuhrin lapsen syntymän vuoksi, kun Psalmin 128:3:ssa sanotaan, että äitiys on siunaus?

V: Äitiys on siunaus. Kuitenkin, kuten lähes kaikki muu, mitä teemme, sekin on synnin tahraama. Jopa syntyneillä lapsilla on syntinen luonne.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 13. luvussa mainitut spitaalin oireet eivät tuolloin vastanneet niitä ominaisuuksia, jotka tunnemme spitaalina?

V: Heprealaisella sanalla tarkoitettiin monenlaisia ihosairauksia, ei pelkästään sitä, mitä me kutsumme spitaalisuudeksi tai Hansenin taudiksi.

Sivuhuomautuksena: kuvittele, kuinka tärkeää ihon hygienia oli muinaisessa maailmassa, jolloin ihmiset eivät voineet kylpeä usein.

K: Mitkä sairaudet 3. Mooseksen kirjan 13. luvussa saatettiin tuolloin katsoa lepraksi?

V: Wycliffe Bible Dictionary -teoksen sivulla 462 on seuraava luettelo:

Todellinen lepra (Hansenin tauti), kuppa, isorokko, syyhy, favus, päänahan silsa, systeemiset sieni-infektiot, paiseet ja furunkkelit, pemfigus, herpetiforminen dermatiitti sekä ihosyöpä. Tämä luettelo on peräisin Harold M. Spinkan, M.D., artikkelista ”Leprosy in Ancient Hebraic Times”, joka julkaistiin Journal of the American Scientific Affiliation -lehdessä maaliskuussa 1959.

K: Mitä tarkoitetaan 3. Mooseksen kirjan 13:51–52 kohdassa mainitulla ”syövyttävällä spitaalisuudella”?

V: Monet tuon ajan ihosairaudet on nykyään hävitetty. Heprealainen termi tarkoittaa ilmeisesti jonkinlaista hometta tai lepraa, jota emme tunne nykyään.

K: Miten vaatteet ja talot voivat 3. Mooseksen kirjan 13:47–59 ja 14:33–53 mukaan ”sairastua” ja saada lepran?

V: Vaatteet voivat levittää ihosairauksia. Sieniä ja hometta voi kasvaa sekä vaatteissa että ihmisissä, ja vaatteet voivat toimia myös taudin kantajina.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 14:12:n mukaan jonkun piti tuoda syyllisyys- ja syntiuhri, kun hän oli parantunut sairaudesta?

V: Raamattu ei sano sitä suoraan, mutta

1. Uhri kuului aina seremonialliseen puhdistautumiseen.

2. Missään ei mainita, että henkilö olisi ollut ”syyllinen” tai ”syntisempi” kuin muut, koska hänellä oli tämä sairaus.

Tästä voimme oppia hengellisen opetuksen. Sen lisäksi, että Jumala antaa uskoville anteeksi kaikki heidän syntinsä, tarvitsemme silti puhdistusta myös syntisen luontomme vuoksi.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 14:14,17:ssä veri ja öljy laitetaan oikeaan korvaan, oikeaan peukaloon ja oikeaan isovarpaaseen?

V: Raamattu ei nimenomaisesti sano sitä, mutta tämä on luultavasti siksi, että uhrin tekijä voidaan tunnistaa uhrin avulla. Muita esimerkkejä oikean korvan, oikean peukalon ja oikean isovarpaan käytöstä ovat 3. Mooseksen kirja 8:23–24 ja 2. Mooseksen kirja 29:20.

K: Koska 3. Mooseksen kirjan 15:16:n mukaan ihmiset olivat seksin jälkeen epäpuhtaita iltaan asti, tarkoittaako se, että avioliitossa harrastettu seksi on jollain tavalla syntistä?

V: Ei. Epäpuhtaus ei tarkoita tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan, vaan suurempaa varovaisuutta terveysriskien vuoksi. Esimerkiksi kun läheinen sukulainen kuoli, sinun piti haudata hänet, ja (ilman että olisit ollut tottelematon) olit epäpuhdas iltaan asti. Puhtautta koskevat lait olivat erittäin tärkeitä aavikkokulttuurissa, jossa vettä oli vähän.

Esimerkki papista, joka tuli epäpuhtaaksi noudattaessaan Jumalan tahtoa, löytyy 4. Mooseksen kirjan 19:8:sta.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 15:19–30,33 mukaan naiset ovat [väitetysti] syntisiä kuukautistensa aikana? (Eräs muslimi väitti näin.)

V: He eivät ole syntisiä, vaan ainoastaan epäpuhtaita. Kun joku leeviläisen perheenjäsenistä kuoli, Jumala käski heitä hautaamaan ruumiin, ja he olivat epäpuhtaita iltaan asti. Epäpuhtaaksi tuleminen on eri asia kuin syntisyys, kuten osoittaa se, että Jumala käski heitä tulemaan epäpuhtaiksi tietyissä tilanteissa.

Koska tämä oli huolenaihe tälle muslimille, ehkä hän haluaisi kommentoida asiaa sharian näkökulmasta: nenän niistäminen ja kuukautiset ovat saatanan tekoja (Ibn-i-Majah, osa 2, nro 969, s. 87).

Hänen tulisi kysyä muslimioppineilta, miksi musliminaisten on kiellettyä rukoilla kuukautisten aikana. Tässä on joitakin šaria-lähteitä, joita hän voi käyttää kysyessään heiltä.

Musta koira tai nainen, tai koira ja kuukautiset saava nainen keskeyttävät rukouksen. Abu Dawud, osa 1, nro 702, 703, s. 181; Ibn-i-Majah, osa 2, nro 949–953, s. 78–80

Kuukautiset omaavalla naisella ei ole lupaa lukea Koraania. Abu Dawud, osa 1, alaviite 111, s. 56

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 16:1–2:ssa Jumala antoi Aaronille hieman armoa, vaikka Jumala ei osoittanut armoa Aaronin kahdelle pojalle, Nadabille ja Abihulle?

V: Konteksti osoittaa, että Aaron teki virheensä tietämättömyydestä, ja Roomalaiskirjeen 4:15 ja 5:13 osoittavat, että Jumala ei laskekaan syntiksi niitä tekoja, jotka teemme viattomasta tietämättömyydestä.

K: Kuka on 3. Mooseksen kirjan 16:8:ssa mainittu Azazel, ja mikä suhde hänellä on syntipukkiin?

V: Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 158–159) väittää, että tämä oli todiste aiemmasta, primitiivisemmästä juutalaisesta mytologiasta. Kolme kohtaa kristillistä vastausta varten.

1. Ei, tälle oletetulle primitiiviselle juutalaiselle mytologialle ei ole lainkaan todisteita. Ne todisteet, joita meillä on israelilaisten epäjumalanpalvonnasta, viittaavat siihen, että kaikki käytännöt oli lainattu ympäröiviltä kansoilta.

2. Kristityt myöntävät avoimesti, että jo varhaisimmista ajoista lähtien monilla israelilaisilla oli epäjumalanpalvontakäytäntöjä ja mytologisia perinteitä. Riittää, kun lukee Siinain vuoren kultaisesta vasikasta tai jatkuvista kehotuksista epäjumalanpalvonnan vastaisuuteen, jotta huomaa, että Vanha testamentti myöntää rehellisesti tämän pahuuden, vaikka Raamattu ei mene liian yksityiskohtiin.

3. Asimovin väitteen taustalla on oletus, että Vanhan testamentin rituaaleja ei olisi voinut antaa transsendenttinen Jumala. Sen sijaan Asimov olettaa, että lähteenä ovat olleet epäjumalanpalvontakäytännöt, ja käyttämällä kehäpäätelmää hän vetoaa Azazelin esimerkkiin todistaakseen väitteensä. Asimovin virhe on siinä, että vaikka hän vertaa Azazelia hypoteettiseen israelilaisten epäjumalanpalvontakäytäntöön osoittaakseen, ettei tätä rituaalia ole antanut transsendenttinen Jumala, ei ole todisteita siitä, että epäjumalia palvoneilla israelilaisilla olisi ollut Azazelia vastaavaa käytäntöä.

K: Miksi Jumala esitteli 3. Mooseksen kirjan 16:10, 22 ja 26:ssa syntipukin käsitteen?

V: Raamatullinen syntipukin käsite eroaa nykyaikaisesta termistä. Nykyaikaisessa merkityksessä syntipukki on henkilö, jota syytetään jostakin, mistä hän ei ole vastuussa.

Raamatussa syntipukki vapautettiin elämään erämaahan, ja kaiken syyllisyyden katsottiin symbolisesti siirtyneen vuohen päälle. Raamatullisessa merkityksessä Jeesus on meidän syntipukkimme.

Ajatus siitä, että syntipukki olisi Saatanan symboli, oli juutalainen perinne, joka syntyi vasta paljon myöhemmin.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 16. luvussa kaiken piti tapahtua juuri tällä tavalla?

V: Syistä voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan, ja niin Jumalakin teki – tarkemmin sanottuna Heprealaiskirjeessä. Katso erityisesti Heprealaiskirjeen luvut 7–10 ja 13.

K: Voivatko ihmiset 3. Mooseksen kirjan 17:3–4, 9:n mukaan tappaa minkä tahansa eläimen ilman, että se olisi uhri?

V: Toisen Mooseksen kirjan aikaan ei. Syynä tähän oli se, että Jumala ei halua meidän vain palvovan Häntä, vaan Hän haluaa myös, että palvomme yksin Häntä, emmekä palvo tai uhraa millekään muille jumalille, kuten 3. Mooseksen kirjan 17:7 osoittaa.

Mooseksen kirjan 12:20–23:ssa todetaan kuitenkin nimenomaisesti, että tämä muuttuisi, kun he pääsisivät Kanaanin maahan.

K: Olivatko 3. Mooseksen kirjan 17:7 kohdassa mainitut demonit (se’irim) villivuohijumalia, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 159) väittää?

V: Greenin kirjaimellisen käännöksen mukaan hepreankielinen ilmaisu tarkoittaa tässä ”uhreja vuohille”. Niinpä heitä houkuteltiin tekemään uhrauksia vuohijumalille, kuten Asimov esittää.

K: Vuodettiinko 3. Mooseksen kirjan 17:13 kohdassa veri pois ja peitettiinkö se maalla, vai kaadettiinko veri ulos kuin vesi, kuten 5. Mooseksen kirjan 12:24 sanoo?

V: Molemmat ovat oikein. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Veren kaataminen ja tyhjentäminen ovat pohjimmiltaan sama asia.

2. 5. Mooseksen kirjan konteksti koskee lihan syömistä yleisesti, erityisesti kotona, jossa ihmiset pitävät talonsa puhtaana. Siksi ei annettu tarkempia ohjeita siitä, miten veri tulisi hävittää talon puhtauden säilyttämiseksi.

3. Mooseksen kirja mainitsee nimenomaan metsästyksen maastossa. Vaikka metsästäjä saattaisi olla kiusaus jättää veri vain maahan, Mooseksen kirjan 17:13 lisää nimenomaan, että metsästäjän on ”siivottava jälkensä” ja peitettävä veri mullalla.

K: Mitkä ovat 3. Mooseksen kirjan 18:1–17 ja 20:12,14 kohdissa esitetyt leviläisten avioliittolakien pääkohdat?

V: Mooseksen kirjan 17–25 luvuissa esitetystä pyhyyslainsäädännöstä löytyvät seuraavat avioliittoa koskevat rajoitukset.

Miehen näkökulma Naisen näkökulma

Tytär (läheinen sukulainen) Poika (läheinen sukulainen)

Äiti (läheinen sukulainen) Isä (läheinen sukulainen)

Äiti/äitipuoli Poika/poikapuoli

Täys-/puoli-/siskopuoli Täys-/puoli-/uusi veli

Tytärtytär Isoisä

Vanhemman sisar Sisaruksen poika

Isän veljen vaimo Aviomiehen veljen poika

Miniä Appi

Veljen vaimo Aviomiehen veli

Anoppi Vävy

Elossa olevan vaimon sisar Elossa olevan sisaren aviomies

Ei rajoituksia:

Sisaruksen tytär Vanhemman veli

Vaimon veljen tytär Isän sisaren aviomies

Äidin veljen vaimo Siskon poika

Vanhemman veljen tytär Vanhempien veljen poika

Veljen tytär Isän veli

Äidin veljen vaimo Aviomiehen sisaren poika

Epäsymmetria: Rajoitukset ovat ”epäsymmetrisiä” seuraavien suhteessa. Nainen voi mennä naimisiin sisarensa pojan kanssa, mutta ei veljensä pojan kanssa. Mies voi mennä naimisiin äitinsä veljen [entisen] vaimon kanssa, mutta ei isänsä veljen [entisen] vaimon kanssa.

K: Voidaanko 3. Mooseksen kirjan 18:5:n mukaan pelastua noudattamalla lakia, kun Uusi testamentti opettaa, että vain Kristus voi pelastaa meidät?

V: 3. Mooseksen kirjan 18:5 totuus on vain yksi palanen Jumalan lain, armon ja laupeuden mosaiikista. Tässä on joitakin muita palasia, jotka sopivat yhteen 3. Mooseksen kirjan 18:5 kanssa.

1. Hypoteettisesti ajateltuna ihminen ei tarvitsisi Jumalan armoa, jos hän noudattaisi lakia täydellisesti.

2. Hänen (ja meidän) tulisi pyrkiä elämään synnitöntä elämää ja tottelemaan Jumalaa täydellisesti.

3. Emme kuitenkaan kykene siihen. Kukaan ei ole synnitön (Sananlaskut 20:9; Psalmi 14:2–3; 19:12).

4. Kun ymmärrämme tämän, meidän tulisi kääntyä Jumalan puoleen ja arvostaa Hänen armoaan ja armahdustaan.

5. Jumala lupasi Vanhan testamentin aikana Häntä seuranneille ihmisille, että (jollain tavalla) jos he sitoutuisivat Jumalaan ja Hänen lakiinsa, he pelastuisivat. Tämän osoittavat monet muut jakeet 3. Mooseksen kirjan 18:5:n lisäksi.

6. Jumala ilmoitti Jeesuksessa Kristuksessa sen ainoan keinon, jonka Hän valitsi sekä heidän että meidän syntiemme anteeksiantamiseksi.

7. Vaikka elämme Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen, 3. Mooseksen kirjan 18:5 koskee meitä nykyään toissijaisessa merkityksessä. Jumala käskee kaikkia ihmisiä uskomaan Jeesukseen ja tottelemaan Häntä (2. Tessalonikalaiskirje 1:8). Jos joku uskoo ja tottelee Jumalaa, hän saa iankaikkisen elämän.

Katso eri vastaus teoksista *Hard Sayings of the Bible*, s. 160–161, ja *735 Baffling Bible Questions Answered*, s. 67.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 18:16 ja 20:21 mukaan miehen oli kiellettyä mennä naimisiin veljensä vaimon kanssa, kun 5. Mooseksen kirjan 25:5–10 käski häntä menemään naimisiin veljensä vaimon kanssa?

V: 3. Mooseksen kirjan 18:16–18 mukaan ei saa mennä naimisiin veljensä vaimon kanssa tämän elinaikana. 5. Mooseksen kirjan 25:5–10 sisältämä käsky mennä naimisiin veljensä vaimon kanssa on tarkoitettu veljen suvun nimen jatkamiseksi tämän kuoleman jälkeen.

K: Miksi Raamatussa käsitellään insestiä 3. Mooseksen kirjan 18:8–18 ja 20:11–14, 17–21 kohdissa? (Eräs muslimi otti tämän esille.)

V: Tästä epämiellyttävästä aiheesta oli tarpeen keskustella; Egyptin kuninkaalliset ja myöhemmin persialaiset harjoittivat insestiä säännöllisesti.

K: Pitäisikö aviomiehien ja vaimojen olla yhdynnässä vaimon kuukautisten aikana (3. Moos. 18:19 ja 20:18)?

V: Tämä jae osoittaa, että Mooseksen lain mukaan heidän ei pitäisi.

K: Onko 3. Mooseksen kirjan 18:22,24 ja 20:13 mukaan homoseksuaalisuus edelleen väärin, vai onko se asia, joka on muuttunut, kuten sianlihan syöminen, vai asia, joka on pysynyt muuttumattomana, kuten vauvojen uhraamisen kieltäminen?

V: Se on edelleen väärin. Uusi testamentti ei ainoastaan vaikene tämän muuttumisesta, vaan saamme myös vahvistuksen Roomalaiskirjeen 1:26–27:stä ja 1. Korinttolaiskirjeen 6:9:stä siitä, että tämä on edelleen syntiä.

3. Mooseksen kirjan 18:22 sijaitsee heti vauvojen uhraamisen kieltävän jakeen jälkeen ja eläimiin sekaantumisen kieltävän jakeen edessä, joten Jumala ehkä suhtautuu näihin kolmeen asiaan samalla tavalla. 3. Mooseksen kirjan 20:13 tulee kaksi jaetta ennen kahta eläimiin sekaantumisen kieltävää jaetta. Katso myös keskustelu Roomalaiskirjeen 1:26–27 ja 1. Korinttolaiskirjeen 6:9 kohdista.

K: Tuomittiinko 3. Mooseksen kirjan 18:22–24 ja 20:13 kohdissa homoseksuaalisuus ja eläimiin sekaantuminen yksinomaan siksi, ettei niistä voinut syntyä lapsia?

V: Ei, se ei ollut syy, jonka Jumala antoi. Syy on selvästi ilmaistu 3. Mooseksen kirjan 18:22–23:ssa. Aivan kuten seksi eläimen kanssa on perversiota, myös kahden miehen välinen seksi on Jumalalle inhottavaa, ja tuohon aikaan siitä rangaistiin kuolemalla.

K: Kuka on se lähimmäinen, jota juutalaisten tuli rakastaa 3. Mooseksen kirjan 19:18:ssa?

V: 3. Mooseksen kirjan 19:18 mukaan se tarkoitti ketä tahansa heidän omasta kansastaan. Oletettavasti se kattoi myös maassa oleskelevat muukalaiset (matkustajat ja väliaikaiset asukkaat), mutta ei kanaanilaisia.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 19:20:n mukaan naisorja, joka harrasti seksiä, piti rangaista?

V: Mooseksen laki ei rangaissut naista – olipa hän orja tai vapaa – joka oli joutunut raiskauksen uhriksi. Mutta jos naista ei ollut raiskattu tai jos hän oli kaupungissa eikä huutanut apua, vapaa nainen surmattiin. Orjattaria ei heidän olosuhteidensa vuoksi surmattu. Katso seuraavasta kysymyksestä, millainen rangaistus heille määrättiin.

Tämä on jyrkässä ristiriidassa myöhemmän roomalaisen lain kanssa, jossa orjatyttö voitiin rangaista leikkaamalla hänen nenänsä irti ”rikoksesta”, joka oli se, että hän peitti itsensä säädyllisesti isäntänsä edessä. Mooseksen laki on myös jyrkässä ristiriidassa islamilaisen lain kanssa, jossa seksi naisorjien ja vankien kanssa oli sallittua eikä sitä missään nimessä edes paheksuttu. Heitä kutsuttiin ”naisiksi, jotka oikeat kätemme omistavat”. Tästä löytyy dokumentaatiota sunni-islamilaisessa laissa, lue Bukhari Hadith, osa 3, kirja 34, luku 113, kohdan 436 jälkeen, sivut 239–240.

K: Ruut. 19:20:ssa, ruoskittiinko nainen?

V: Heprealaisessa sanassa on epävarmuutta. Tässä on joitakin käännöksiä.

King James -versio: ”hänet ruoskitaan; heitä ei surmata…”

New King James -versio: ”tästä seuraa ruoskiminen; mutta heitä ei surmata…”

NIV: ”on määrättävä asianmukainen rangaistus. Heitä ei kuitenkaan saa surmata…”

NASB: ”rangaistus on annettava; heitä ei kuitenkaan surmata…”

Berean Standard Bible: ”On annettava asianmukainen rangaistus. Mutta heitä ei saa surmata…”

Jay P. Greenin Interlinear Bible: ”on suoritettava tutkinta; heitä ei saa surmata…”

Käännökset jakautuvat kahteen ryhmään: joko hepreankielinen sana tarkoittaa ruoskimista tai tutkintaa/rangaistusta. On selvää, että nainen sai jonkinlaisen rangaistuksen. Kuitenkin vain 400 vuotta vanha King James -versio sanoo, että ainoastaan nainen ruoskittiin.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 19:26,31 ja 20:6,27:ssä kiellettiin loitsut, taikuus ja spiritistit?

V: Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että

A. Jos käännyt meedion puoleen, meedio saastuttaa sinut (3. Mooseksen kirja 19:31)

B. Jos käännyt heidän puoleensa, harjoitat (hengellistä) haureutta heidän kanssaan. (3. Mooseksen kirja 20:6)

Muita syitä, miksi ne ovat vääriä, ovat:

1. Ihmiset etsivät niiden viisautta Jumalan sijaan

2. Ihmiset luottavat heidän voimaansa Jumalan sijaan

3. Ihmiset ovat omistautuneet taikuudelle ja meedioille Jumalan sijaan.

4. Ihmiset joskus kunnioittavat ja palvovat näitä asioita Jumalan sijaan.

Vaikka et tekisikään kaikkia näitä neljää asiaa, jo yhdenkin tekeminen merkitsisi, että kohdat A ja B koskevat sinua. Kristittyjen ei pitäisi mennä minkäänlaisten ennustajien luo, edes huvin vuoksi tivoleissa.

K: Miksi Jumala oli huolissaan kampauksista 3. Mooseksen kirjan 19:27:ssä?

V: Raamattu ei kerro sitä. Hiukset ovat näkyvä asia, ja hiusten leikkaamatta jättäminen kulmista olisi yksi tapa tunnistaa juutalaiset miehet. Huomaa, että tässä kulttuurissa jopa muut kuin nasirilaiset saattoivat pitää pitkiä hiuksia. Katso myös keskustelu 1. Korinttolaiskirjeen 11:14 kohdasta.

K: Tarkoittaako 3. Mooseksen kirjan 19:28, ettei ihmisen pitäisi ottaa tatuointia?

V: Tämä on osa Mooseksen lakia. Uudessa testamentissa sanotaan kuitenkin, että olemme Jumalan temppeli, emmekä halua tehdä graffiteja Jumalan temppelin seinille. Ilmestyskirjan 13:16–18 mukaan useimmilla ihmisillä, uskovia lukuun ottamatta, on oikeassa kädessään tai otsassaan merkki, joka edustaa 666:ta, pedon lukua. Ainoa peruste tatuointien puolesta on se, että nykypäivän Egyptissä jotkut koptit tatuoivat vastasyntyneille lapsilleen näkyvästi ristin. Tämä johtuu siitä, että muuten muslimifundamentalistit ovat taipuvaisia varastamaan heidän lapsensa ja kasvattamaan heitä muslimeiksi.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 20. luvussa niin monista rikoksista määrättiin kuolemanrangaistus?

V: Ilmeisesti nämä teot olivat Jumalan silmissä riittävän vakavia ansaitakseen teloituksen. Sen sijaan, että yrittäisimme sovittaa Jumalaa omiin ennakkokäsityksiimme, opettakaamme, mitä Jumala opetti, ja etsitään sitten syitä tälle. Kuolemanrangaistuksen ansaitsevat rikokset jakautuvat kolmeen luokkaan:

Ihmishengen riistäminen: tahallinen murha ja tahaton tappo, ellei tekijä pakene turvakaupunkiin. Tärkeä ero Vanhan testamentin lain ja muiden lakien välillä on se, että sillä ei ollut merkitystä, oliko uhri orja vai vapaa. Ihmishengen riistämisestä teloitettava henkilö on sopiva rangaistus ihmishengen riistämisestä.

Seksuaaliset synnit: Useimmat seksuaaliset synnit – aviorikos, homoseksuaalisuus, insesti, eläimiin sekaantuminen – rangaistaan kuolemalla. Monet seksuaaliset synnit ovat riippuvuutta aiheuttavia, ja niiden harjoittajat yrittävät vetää muita mukaan syntiinsä. Tuon ajan yhteisön edun vuoksi heidät teloitettiin.

Avoin uhmakkuus: Muiden jumalien palvonta, ennustaminen jne. ovat Jumalan valitulle kansalle, juutalaisille, uhmakkuutta Jumalaa kohtaan. Tietenkin juutalainen saattoi jättää kansansa, sopeutua toiseen maahan ja tehdä mitä halusi. Mutta valittuna kansana elävien juutalaisten kohdalla Jumala ei suvainnut uhmakkuutta itseään kohtaan. Hän ei myöskään suvainnut uhmakkuutta vanhempia kohtaan, kuten heidän avointa kiroamistaan (3. Mooseksen kirja 20:9).

Vanhan testamentin laissa oli vähemmän rikoksia, joista rangaistuksena oli kuolemanrangaistus, kuin muissa lakikokoelmissa. Monissa muissa lakikokoelmissa varkaat teloitettiin.

Toisin kuin Vanhan testamentin laki, islamilainen sharia-laki on erilainen. Jos vapaamies ja orja tappavat yhdessä orjan, orja teloitetaan ja vapaamiehen on maksettava vain puolet verirahasta. Tässä on lainaus: ”Malik sanoi aikuisesta ja lapsesta, kun he murhaavat yhdessä miehen. ’Aikuinen teloitetaan ja lapsi maksaa puolet täysimääräisestä verirahasta.’ Malik sanoi: ’Sama pätee vapaaseen mieheen ja orjaan, kun he murhaavat orjan. Orja teloitetaan ja vapaa mies maksaa puolet tämän arvosta.’” Muwatta Malik 43.3.3

K: Viittaako ”Molech” 3. Mooseksen kirjan 20:2 kohdassa todella sanaan ”melech” (kuningas), ja onko kyseessä kielto, joka kohdistuu kansan jumalaan, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 162) väittää?

V: Ei. Nimi Molech saattaa olla johdettu sanasta, joka tarkoittaa kuningasta. Kyseessä oli kuitenkin tietty epäjumala, jota ammonilaiset palvoivat. On viitteitä siitä, että Mari-kaupunkivaltiossa tunnettiin noin vuonna 1700 eKr. jumala nimeltä Muluk.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 21:1–4 mukaan pappi sai surra vain kotona asuvia vanhempiaan, veljiään ja sisariaan, mutta ei muita?

V: Ilmeisesti pidettiin tärkeämpänä, että pappi oli rituaalisesti puhdas tehtäviään varten, kuin että hän tulisi rituaalisesti epäpuhtaaksi muiden kuin lähimpien perheenjäsentensä vuoksi.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 21:11 mukaan ylipappi ei saanut tulla rituaalisesti epäpuhtaaksi edes omien vanhempiensa hautajaisissa?

V: Ylipapin viran merkitys ilmeisesti esti tämän.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 21:18–23:ssa Jumala näyttää suhtautuvan kielteisesti vammaisiin ja kieltää fyysisesti vammaisia henkilöitä tulemasta ylipapeiksi?

V: Jos Jumala olisi halunnut, Hänellä olisi ollut vapaus valita vain lyhyitä, pitkiä, mustatukkaisia, vasenkätisiä tai mitä tahansa ihmisiä Hän olisi halunnut. Jos Jumala valitsi ihmisiä, joilla ei ollut fyysisiä vikoja, eikä nähnyt tarvetta kertoa meille syitään, se on Jumalan etuoikeus.

Voimme spekuloida, että syy saattaa liittyä siihen, että papin on toimittava ”esikuvana” kansalle uhrien uhraamisessa. Tietenkin myös eläinuhrin oli oltava virheetön, kuten 3. Mooseksen kirjan 22:20–25 osoittaa.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 22:28:n mukaan emoa ja sen poikasta ei saanut teurastaa uhriksi samana päivänä?

V: Raamattu ei kerro sitä. Ehkä se liittyy 2. Mooseksen kirjan 23:19:ään: ”Älä keitä vuohivauvaa sen emän maidossa.”

K: Onko totta, että 3. Mooseksen kirjan 23:6:ssa todetaan: ”Epäilemättä happamattoman leivän käyttö rituaaleissa on erittäin vanhaa perinnettä, joka juontaa juurensa kauas ennen Toista lähtöä”?

V: Meillä ei ole todisteita siitä, että tätä olisi harjoitettu ennen Toisen Mooseksen kirjan aikaa. Jos Asimov pitää merkittävänä sitä, että meillä ei ole todisteita sovituspäivästä (Jom Kippur) ennen pakkosiirtolaisuutta (ks. keskustelu 3. Mooseksen kirjan 23:26–32 kohdasta), miksi hän sitten katsoo, että happamattoman leivän käyttö oli hyvin ikivanhaa?

Joku muu voisi väittää (yhtä vähäisin perustein) päinvastaista, eli että sovituspäivä oli ennen Exodusta ja happamattoman leivän käyttö alkoi vasta maanpaon jälkeen. Tietenkin kaikki pyhät kirjoitukset, joissa mainitaan happamaton leipä, voitaisiin sivuuttaa ”lisäyksinä, jotka on ilmeisesti kirjoitettu maanpaon jälkeen, koska happamaton leipä viittaa myöhäiseen ajankohtaan”.

Arvelen, että Asimov sai tämän tiedon Anchor Bible Dictionaryn 6. osasta, sivulta 756 ja erityisesti sivuilta 759–760 kohdasta ”Theories of Origin”. Tämä liberaali teos ei kuitenkaan esitä mitään todisteita siitä, että tätä juhlaa olisi vietetty Raamatun ulkopuolella. Ilmeisesti tämä teoria sai alkunsa Julius Wellhausenilta 1800-luvulla.

Mitä minuun tulee, koska ainoat todisteet osoittavat israelilaisten harjoittaneen molempia täällä, päätän noudattaa todisteita.

K: Onko totta, että 3. Mooseksen kirjan 23:26–32, 16:1–34 ja 4. Mooseksen kirjan 29:7–11 kohdissa ei ole mainintaa sovituspäivän viettämisestä ennen pakkosiirtolaisuuden jälkeistä aikaa, kuten Asimovin teoksessa ”Guide to the Bible” (s. 158) väitetään?

V: Asimov ei esitä todisteita siitä, että sitä olisi vietetty myöskään Vanhan testamentin pakkosiirtolaisuuden jälkeisenä aikana, mutta se ei ole asian ydin. Ei ole odotettavissa, että temppelirituaaleista olisi paljon mainintoja, joissa sanottaisiin: ”suoritimme sen niin kuin pitikin”. Vastaavasti ei ole historiallisia mainintoja puun keräämisestä temppeliä varten, mutta tiedämme, että gibeonilaiset, jotka olivat puunkerääjiä, hoitivat tehtäväänsä sekä ennen pakkosiirtolaisuutta että sen jälkeen. Samoin meillä ei ole pakkosiirtolaisuutta edeltäviä mainintoja mistään temppelirituaalista, lukuun ottamatta sitä, mitä Raamatussa jo on kirjoitettu.

Juhlavuoden aikana soitettiin trumpettia sovituspäivänä 3. Mooseksen kirjan 25:8–9 mukaisesti. Näin ollen juhlavuoden viettoon kuuluu myös sovituspäivän vietto.

Olisi outoa, jos Mooses olisi kirjoittanut sovituspäivän rituaalit muistiin 3. Mooseksen kirjan 16:1–34; 23:26–32 ja 4. Mooseksen kirjan 29:7–11 ja sitten välittömästi jättänyt noudattamatta niitä.

K: Oliko sovituspäivän juhla 3. Mooseksen kirjan 23:32 mukaan yhdeksäntenä päivänä vai kymmenentenä päivänä, kuten 3. Mooseksen kirjan 16:29 [väitetysti] sanoo?

V: Se alkoi yhdeksännen päivän iltana ja jatkui kymmenenteen päivään asti. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. 3. Mooseksen kirjan 23:32 sanoo nimenomaan, että aika oli yhdeksännen päivän illasta kymmenennen päivän iltaan.

2. Ihmiset eivät yleensä tehneet mitään työtä pimeän tultua.

3. 3. Mooseksen kirjan 16:29 sanoo vain, ettei 10. päivänä saa tehdä mitään työtä.

K: Asuivatko Egyptistä lähteneet israelilaiset 3. Mooseksen kirjan 23:42–43 mukaan lehtimajoissa vai teltoissa, kuten 2. Mooseksen kirjan 16:16, 33:8 ja 4. Mooseksen kirjan 11:10 sanovat?

V: Yksi vastaus on, että hepreankielinen sana majalle, cukkah, on yleisnimitys, joka voi tarkoittaa sekä majaa että telttaa. Se ei kuitenkaan todennäköisesti ole oikea vastaus, sillä on olemassa järkevämpi selitys.

Tässä ovat vastauksen pääkohdat.

1. Erämaassa israelilaiset asuivat yli 40 vuotta kestävissä teltoissa, eivätkä vain hätäisesti pystytetyissä majoissa, kuten 2. Moos. 16:16; 33:8 ja 4. Moos. 11:10 todistavat ja Joosua 7:22 osoittaa.

2. Egyptissä ollessaan 2. Mooseksen kirjan 12:7, 22–23 todistaa, että he asuivat taloissa (majoissa), koska pääsiäisenä heidän kaikkien piti levittää verta talojensa ovenkarmeihin.

3. Israelilaisilla oli 2. Mooseksen kirjan 11:4–12:14 mukaan vain yksi päivä aikaa pakata tavaransa ja valmistautua lähtöön. 2. Mooseksen kirjan 12:11 muistuttaa, että heidän lähtönsä tapahtui suuressa kiireessä.

4. Siksi, vaikka he rakensivat telttoja erämaassa, heillä ei ollut telttoja, kun he lähtivät Egyptistä.

5. Huomaa, että 3. Mooseksen kirjan 23:42–43 ei viittaa siihen, että israelilaiset asuivat lehtimajoissa yli 40 vuotta, vaan siihen, että he asuivat lehtimajoissa silloin, kun heidät vietiin pois Egyptistä.

6. Joku voisi helposti jättää huomaamatta tämän eron yli 40 vuotta kestäneen teltassa asumisen ja alkuvaiheessa lehtimajoissa asumisen välillä, ellei hän kirjoittaisi omakohtaisista kokemuksistaan.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 24:3:ssa Jumala halusi, että oliiviöljyllä toimiva lamppu palaisi jatkuvasti päivin ja öisin, vaikka kukaan ei sitä näkisikään?

V: Ihmiset tietäisivät silti, ettei se koskaan sammunut. Ehkä tämän oli tarkoitus symboloida sitä, että Jumala ei koskaan nuku, Hän ei lakkaa valvomasta maailmaa eikä Hän lakkaa valvomasta meitä.

K: Oliko 3. Mooseksen kirjan 24:10–22 mukainen jumalanpilkkaavan pojan kivittäminen kuoliaaksi liian ankara rangaistus?

V: Ei. Kyseessä ei ollut pelkkä kiroilu, vaan Jumalan pyhän nimen pilkkaaminen kirouksella. Tämä oli enemmän kuin vain Jumalan nimen turhaan käyttäminen, vaan Jumalan lain uhmaamista teokraattisessa hallintojärjestelmässä. Tietenkään emme elä nykyään sellaisen hallinnon alla, ja jos joku tekisi niin, meidän ei pitäisi yrittää vahingoittaa häntä.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 25:35:ssä ja 2. Mooseksen kirjan 22:25:ssä ei saanut periä korkoa omilta kansalaisiltaan, vaikka 5. Mooseksen kirjan 23:20:n mukaan ulkomaalaisilta saattoi periä korkoa?

V: 5. Mooseksen kirjan 23:20 osoittaa, että korkojen periminen ulkomaalaisilta on sallittua kaupallisista syistä. Jumalaa pelkäävä ihminen ei kuitenkaan perisi kohtuutonta korkoa Sananlaskujen kirjan 28:8 ja Hesekielin kirjan 18:8 mukaisesti. Ystävän tai israelilaisen auttaminen ei kuitenkaan saisi perustua kaupallisiin syihin. Heitä käskettiin antamaan köyhille israelilaisille, eikä kiertämään vastuutaan ansaitsemalla rahaa lainoilla, joita annettiin köyhille.

K: Koska 3. Mooseksen kirjan 25:35:ssä ja 2. Mooseksen kirjan 22:25:ssä sanotaan, että he saivat periä korkoa ulkomaalaisilta mutta eivät omalta kansaltaan, rikkooko tämä monia jakeita, joissa sanotaan, että tiettyjen lakien tuli olla samat sekä israelilaisille että ulkomaalaisille?

V: Alla olevat jakeet osoittavat, että suuri osa uskonnollisesta ja siviilioikeudesta oli samaa sekä syntyperäisille että muille kuin israelilaisille. Missään jakeessa ei kuitenkaan sanota, että lakien olisi pitänyt olla samat rahan lainaamisen osalta. Tässä ovat kaikki asiaan liittyvät jakeet.

2. Mooseksen kirjan 12:49 ja 4. Mooseksen kirjan 9:14 käsittelevät pääsiäislakeja niille muille kuin israelilaisille, jotka vapaaehtoisesti haluavat viettää pääsiäistä.

3. Mooseksen kirjan 24:16 ja 4. Mooseksen kirjan 15:29–30 mukaan lait ovat samat sekä rituaalisten syntien että jumalanpilkan osalta.

3. Mooseksen kirjan 16:29 viittaa sapatin lakeihin. Israelilaiset joutuisivat markkinoinnilliseen epäedulliseen asemaan, jos ulkomaalaiset voisivat myydä sapattina, mutta jumalaapelkäävät israelilaiset eivät.

3. Mooseksen kirjan 19:33 mukaan he eivät saa kohdella huonosti maassaan asuvia muukalaisia, jotka eivät ole israelilaisia.

3. Mooseksen kirjan 24:22 mukaan murhaa ja ruumiinvammoja koskevien lakien on oltava samat sekä syntyperäisille että ulkomaalaisille.

K: Miksi 3. Mooseksen kirjan 25:46 ja 2. Mooseksen kirjan 21:2–21 sallivat orjuuden?

V: Raamatun orjuus oli luonteeltaan samanlaista kuin sopimuspalvelus. Kaikki heprealaiset orjat oli vapautettava joka seitsemäs vuosi (2. Moos. 21:2–5). Kun orja vapautettiin, entisen isännän oli annettava hänelle anteliaasti siitä, mitä isännällä oli, 5. Mooseksen kirjan 15:13–15 mukaan. Ainoa poikkeus heprealaisen orjan vapauttamisesta oli se, että orja rakasti isäntäänsä niin paljon, että päätti jäädä orjaksi eliniäkseen (2. Moos. 21:5–6). Heprealaiset eivät kuitenkaan aina vapauttaneet orjiaan, kuten Jeremian kirjan 34:8–22 osoittaa; Jumala nuhteli heitä siitä. Seuraavat joutuivat orjiksi:

Varkaat, jotka eivät kyenneet maksamaan velkojaan takaisin (2. Mooseksen kirja 22:3)

Vanhempien sivuvaimoiksi myymät naiset (2. Mooseksen kirja 21:7–11)

Ihmiset, jotka myivät itsensä orjiksi nälän vuoksi

K: In Lev 26:30, did God abhor Israel, or were they the apple of His eye in Zech 2:8, and did He not abhor them in Lev 26:44?

V: Jumala piti valittuja israelilaisia kallisarvoisina, silmäteränään. Jumala piti tottelemattomia israelilaisia, jotka hylkäsivät Jumalan lain, inhottavina ja arvottomina (Jeremia 2:5; 12:8). Vastaavalla tavalla Kristus kuoli sovitusuhrina koko maailman puolesta (1. Joh. 2:2), mutta niille, jotka hylkäävät Kristuksen, Jumala ei epäröi kertoa meille vihan laajuutta. Katso lisäselvitystä samasta vastauksesta teoksesta When Critics Ask, s. 94.

K: Osoittaako 3. Mooseksen kirja 27:1–8, että miehet ovat arvokkaampia kuin naiset?

V: Ei. 1. Mooseksen kirja 1:27 osoittaa, että sekä miehet että naiset on luotu Jumalan kuvaksi, ja Galatalaiskirje 3:26–28 osoittaa, että miehet ja naiset, juutalaiset ja ei-juutalaiset, ovat kaikki yhtä arvokkaita Jumalan lapsina. Mutta 3. Mooseksen kirja 27:1–8 osoittaa, että tuohon aikaan miehillä oli suurempi taloudellinen arvo kuin naisilla tai lapsilla.

3. Mooseksen kirjan 27:1–8 viittaa siihen, että jollekin asialle annetaan rahallinen vastine Herralle. Esimerkiksi yli 60-vuotiaan miehen arvo oli pienempi kuin alle 60-vuotiaan naisen.

K: Sallitaanko 3. Mooseksen kirjan 27:28–29 kohdassa ihmisten uhraaminen Herralle ihmisuhreja?

V: Ei, koska teloitus ei ole ihmisuhri. Murhaajien ja muiden rikollisten surmaaminen tehtiin, koska Jumala käski sitä järjestyksen säilyttämiseksi. 3. Mooseksen kirjan luvuissa 23–27 käsitellään lakeja, eikä niillä ole mitään tekemistä eläinuhrien kanssa, saati sitten ihmisuhrien. Raamattu ei koskaan hyväksy mitään ihmisuhria muistuttavaa, kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Jumala koetteli Aabrahamia nähdäkseen, uhraako hän Iisakin, vaikka ihmisuhria ei tapahtunutkaan, ja Jeesus kuoli vapaaehtoisesti meidän puolestamme.

K: Pitäisikö kristittyjen nykyään maksaa kymmenykset, kuten 3. Mooseksen kirjan 27:30–33, 4. Mooseksen kirjan 18:21–32, 5. Mooseksen kirjan 12:5–14, 14:22–29, 26:12–15 ja Malakian kirjan 3:10 mukaan?

V: Ei. Meidän tulee edelleen antaa aineellista tukea Jumalan työlle nykyäänkin (2. Kor. 8–9). Kyse ei kuitenkaan ole tarkasta kymmenyksestä, sillä Room. 7:6 sanoo: ”Mutta nyt, kun olemme kuolleet sille, mikä meitä sitoi, olemme vapautuneet laista, jotta palvelisimme Hengen uudella tavalla, emmekä vanhan kirjallisen lain tavalla.” (BSB)

Koko elämämme tulisi olla omistettu Jumalalle, jotta voimme antaa enemmän kuin kymmenykset. Mutta koska Vanha testamentti määräsi kymmenykset ja meillä on korkeampi standardi kuin Vanhassa testamentissa, voidaan sanoa, että kymmenysten maksaminen määrittelee anteliaisuuden alarajan. Mutta 2. Korinttolaiskirjeen 9:7 sanoo, että meidän tulisi antaa iloisesti, ei pakosta.

K: Mistä tiedämme juutalaisen Filon kirjoituksista, että se, mitä meillä on, on se, mikä alun perin kirjoitettiin?

V: Kristittyinä luotamme siihen, että Vanha testamentti, jonka Kristus vahvisti, on se Vanha testamentti, joka meillä tulisi olla. Muuten, muslimien Koraanissa sanotaan suura 5:46:ssa, että Jeesukselle annettiin Toora. Meillä on varhaisia käsikirjoituksia Kristuksen ajalta, joita käsitellään seuraavassa kysymyksessä. On kuitenkin olemassa myös toinen todistusketju. Aleksandrialainen Filon oli juutalainen oppinut, joka eli vuosina 15/20 eKr. – 50 jKr. Hän kirjoitti kreikaksi, mutta on mielenkiintoista, että hänen kreikankieliset lainauksensa Vanhasta testamentista ovat lähempänä heprealaista masoreettista tekstiä kuin kreikankielistä Septuagintaa. Hän käsitteli hyvin yksityiskohtaisesti eri jakeiden merkitystä. Tässä ovat jakeet, joihin hän viittasi 3. Mooseksen kirjassa.

1:3, 9, 13; 2:1, 11, 13; 3:12, 16, 17; 4:22, 31; 5:2, 4, 5, 20, 21; 6:9, 13, 20; 7:5,34; 8:29–36; 9:1–14,24; 10:1–3,6,8,9,16; 11:3,4,9,10,20–22,42,43; 13:3,11,12,14; 14:35,36; 15:31; 16:7,10,17,20; 17:11; 18:1,6,7; 19:13,4,9,11,13,14,16,23–25,32,35,36; 20:18; 21:11,17; 22:4, 6, 10, 12; 23:1, 2, 10, 27; 24:2, 15; 25:4, 8, 9, 10, 23, 31; 26:3, 8, 10, 12, 36; 27:3, 32, 33

Katso lisätietoja teoksesta The Works of Philo: Complete and Unabridged new updated version.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat 3. Mooseksen kirjaan?

V: Nikäänin kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka lainasivat tai viittasivat 3. Mooseksen kirjan jakeisiin, ovat:

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.)

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.)

Sardiksen Meleto/Melito (170–177/180 jKr.) mainitsi 3. Mooseksen kirjan Vanhan testamentin kirjojen joukossa kirjeessään Onesimukselle. On epätavallista, että hän vaihtaa 4. Mooseksen kirjan ja 3. Mooseksen kirjan järjestystä. Teoksessa *Pascha*, s. 72. Tämä maininta on säilynyt Eusebiuksen teoksessa *Kirkkohistoria* 4.26.

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) siteerasi puolen jakeen

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.)

Tertullianus (198–220 jKr.) ”…kun papillinen laki laadittiin Mooseksen välityksellä 3. Mooseksen kirjassa, löydämme sen määrättyä…” Vastaus juutalaisille, luku 5, s. 156

Origenes (225–254 jKr.)

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.)

Anatolius Aleksandrialainen (270–280 jKr.)

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.)

Methodius Olympoksesta ja Patarasta (270–311/312 jKr.)

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen myös muut kirjoittajat viittasivat 3. Mooseksen kirjaan.

Hieronymus (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Tooraa, Jobin kirjaa, Naven [Joosuan] poikaa Jeesusta, Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin kirjaa, Kuningasten kirjaa (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean kirjaa, Joelin kirjaa, Aamoksen kirjaa, Obadjan kirjaa, Joonan kirjaa, Miikaa, Nahumia, Habakukia, Sefanjaa, Haggaiia, Sakarjaa, Malakiaa, Jesajaa, Jeremiaa, Hesekielia, Danielia, Esteriä, Esraa ja Nehemiaa. Kirje 53, luvut 7–8, sivut 99–101.

K: Mitkä ovat Lev-kirjassa joitakin varhaisimmista käsikirjoituksista, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

V: Kuolleenmeren kääröt: (vuodesta 250 eKr. lähtien) 13 kappaletta teoksen The Dead Sea Scrolls Today, s. 30, ja teoksen The Encyclopedia of the Dead Sea Scrolls, osa 1, s. 488, mukaan. Teoksessa The Dead Sea Scrolls Translated: The Qumran Texts in English, 2. painos, mainitaan vähintään 12 alkuperäiskappaletta. Teoksessa *Wycliffe Bible Dictionary*, s. 436–438, mainitaan olevan 8 kappaletta. Teoksen *The Dead Sea Scrolls Translated: The Qumran Texts in English*, 2. painos, s. 474 mukaan fragmentti 4Q17, joka sisältää 2. Mooseksen kirjan 38. luvun ja 3. Mooseksen kirjan 2. luvun, on peräisin vuodelta 250 eKr. Sen sisältö on lähes identtinen masoreettisen tekstin kanssa. Kappaleita kutsutaan seuraavasti:

1Q3 sisältää 21 fragmenttia, jotka ovat peräisin 3 tai 4 alkuperäisestä käsikirjoituksesta.

2Q5 (3. Mooseksen kirja 11:22–29 paleohepreaksi)

4Q23 3. Mooseksen kirja 26:2–16 kreikaksi. (150–1 eKr., varhaisen hasmonealaisten virallisen käsialan perusteella) (15 tekstieroa Septuagintasta)

4Q24 sisältää 30 fragmenttia, mutta ne ovat todennäköisesti kaikki peräisin samasta alkuperäiskäsikirjoituksesta. 1. vuosisata eKr.

4Q25: Vain 6 tai 9 fragmenttia on säilynyt luvuista 1, 3–5 ja 8.

4Q26 sisältää neljä fragmenttia (30 eKr.–20 jKr., varhainen herodialainen käsiala)

4Q26a: yhdeksän fragmenttia luvuista 3, 19–22

4Q26b: yksi fragmentti 3. Mooseksen kirjan 7:19–26:sta

4Q119 (Septuaginta)

4Q120 (Septuaginta)

6Q2 (3. Mooseksen kirja 8)

11Q1

11Q2 sisältää kaksi fragmenttia, jotka ovat todennäköisesti peräisin samasta alkuperäiskappaleesta. (fragmentteja luvuista 7–10, 14–15, 25) (noin 50 jKr. ”myöhäisen herodialaisen käsialan” perusteella)

Kuolleenmeren kääröjen Septuaginta: Wycliffe Bible Dictionary -teoksen sivuilla 436–438 todetaan, että vanhin tunnettu Septuagintan jäljellä oleva kopio on 3. Mooseksen kirjan teksti, joka on peräisin Kuolleenmeren kääröjen luolasta 4; se on ajoitettu vuoteen 100 eKr.

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä on säilynyt seuraavat 487 jakeita 859:stä 3. Mooseksen kirjasta (56,7 %).

3. Moos. 1:1–17; 2:1–16; 3:1–14, 16–17; 4:1–8, 12–14, 18–19, 23–28, 30; 5:6, 8–10, 12–13, 16–24; 6:ei mitään; 7:19–26; 8:12–13, 26–28, 31, 33–34; 9:1–10, 12–13, 15, 22–24; 10:1–2, 9–20; 11:1–40; 12:ei mitään; 13:3–9, 32–33, 39–43, 58–59; 14:16–34, 40–57; 15:1–5, 10–11, 19–24; 16:1–15, 15–29, 34; 17:1–11; 18:16–21, 27–30; 19:1–8, 30–37; 20:1–6, 20–24, 27; 21:1–4, 6–12, 17–24; 22:1–33; 23:1–8, 10–29, 40; 24:2–23; 25:28–36, 45–49, 51–52; 26:2–33; 27:5–22, 30–31? Katso lisätietoja teoksesta The Meaning of the Dead Sea Scrolls, s. 423.

Masadasta löytyi kaksi säilynyttä 3. Mooseksen kirjan kappaletta:

Mas1a (3. Mooseksen kirja 4:3–9) (50–1 eKr.)

Mas1b 45 fragmenttia 3. Mooseksen kirjasta 8:31–11:40 (25–75 jKr.) (täsmälleen sama kuin masoreettinen teksti).

Kuolleenmeren kääröistä on löydetty 3. Mooseksen kirjan arameankielisiä käännöksiä, joita kutsutaan targumeiksi, kuten 4Q156. Kaksi pientä arameankielistä fragmenttia on peräisin 2. vuosisadalta eKr.

Kreikkalaisiin käsikirjoituksiin kuuluvat Vaticanus (325–350 jKr.) (koko 3. Mooseksen kirja) ja Alexandrinus (n. 450 jKr.) (koko 3. Mooseksen kirja). Katso Raamatun yleisesittely, s. 391–394.

Sinaiticus (340–350 jKr.) sisältää 3. Mooseksen kirjan 20:27–22:30.

Samarialaiset tekivät oman kopionsa Toorasta 2. vuosisadalla eKr., vaikka varhaisimmat säilyneet samarialaiset kopiot ovat peräisin keskiajalta. The Dead Sea Scrolls Today, s. 125–126.

Tellan piispa Paavali (616–617 jKr.) teki syyriankielisen käännöksen Septuagintasta, joka on säilynyt nykypäivään asti, kuten teoksessa Kreikkalaisen Raamatun käsikirjoitukset, s. 35 (alaviite) todetaan.

Varhaisen kirkon kirjoittajat tunnustivat 3. Mooseksen kirjan osaksi Raamattua.

K: Mitkä ovat 3. Mooseksen kirjan käännöksissä esiintyvät erot hepreankielisen tekstin ja kreikankielisen Septuagintan välillä?

V: Tässä on muutamia niistä, mutta ensin muutama yleinen kielenkäännösasia.

Heprealainen masoreettinen teksti Kreikkalainen Septuaginta

jne.

Mooseksen kirja sisältää yhteensä 859 jaetta. Alla on muutamia jae-katkelmia, joissa esiintyy käsikirjoitusvaihteluita. Luetteloa ei ole laadittu koko Mooseksen kirjan osalta, vaan se keskittyy pääasiassa lukuihin 16–18. Ellei toisin mainita, ensimmäinen lause on masoreettinen teksti (MT) ja toinen Septuaginta (LXX).

3. Moos. 1:16 sato ja sen ”*”. Epäselvää, onko ”*” ”sisältö”, ”höyhenet” vai jokin muu sana.

3. Moos. 3:1–11 näyttää puuttuvan 4Q24:stä

3. Moos. 4:7 ”kaataa” vs. ”kaataa” kirjoitettu väärin Masadan tekstissä Mas1a

3. Moos. 4:19 ”leveä häntä, peittävä rasva ja munuaiset” vs. ”leveä häntä, sisäelimiä peittävä rasva, molemmat munuaiset ja niiden päällä oleva rasva” (NRSV:n alaviite)

3. Moos. 7:21 ”inhottava asia” vs. ”parveileva asia”

3. Moos. 7:29–38 ei ole Septuagintassa.

3. Moos. 9:19 ”leveä häntä, peittävä rasva ja munuaiset” vs. ”ne” (Septuaginta)

3. Moos. 11:13–19 ”korppikotka” (21 lintua) vs. puuttuu (20 lintua) Septuaginta, samarialainen Pentateukki

3. Moos. 11:26 ”jolla on sorkat, mutta joka ei märehtikö” vs. ”jolla on sorkat ja joka märehtii” (Septuaginta, 2Q5)

3. Moos. 14:24 alkuperäinen kirjoittaja jätti tämän jakeen pois, ja se lisättiin rivin yläpuolelle käsikirjoituksessa 4Q23.

3. Moos. 14:45: alkuperäinen kirjoittaja jätti tämän jakeen pois, ja se lisättiin rivin yläpuolelle käsikirjoituksessa 4Q23.

3. Moos. 14:31 ”sen, mihin henkilöllä on varaa” vs. ”jonka henkilö voi itselleen hankkia, yhden” Septuagintassa ja syyriankielisissä käännöksissä. (NRSV:n alaviite)

3. Moos. 15:31 ”erottaa Israelin pojat / lapset heidän saastaisuudestaan” vs. ”saada Israelin lapset / pojat varomaan saastaisuuksiaan”

3. Moos. 16:1 Septuaginta lisää sanan ”kuollut” jälkeen: ”tuodessaan vieraata tulta”

3. Moos. 16:10 2 kertaa ”syntipukki” vs. ”täydellinen poistaminen”

3. Moos. 16:12 ”suitsuke” vs. ”tuoksuva suitsuke”

3. Moos. 16:13 ”todistus” vs. ”todistuksen laudat”

3. Moos. 16:20 ”kun hän on lopettanut” vs. ”hän lopettaa”

3. Moos. 16:25 ”hän polttaa syntiuhrin rasvan suitsukkeena” vs. ”hän uhraa rasvan syntiuhriksi”

3. Moos. 16:34 ”Ja hän teki niin kuin Jehova oli käskenyt Moosekselle” vs. ”niin kuin Herra käski Moosekselle”

3. Moos. 17:2 ”Aaronille ja hänen pojilleen ja…” (MT, samarialainen Pentateukki) vs. ”Aaronille ja…” (11Q2)

3. Moos. 17:3 ”Israelista” vs. ”Israelista tai muukalaisista/vieraista, jotka oleskelevat/asuvat teidän keskuudessanne”

3. Moos. 17:3 puuttuu (MT) vs. ”jotka oleskelevat/asuvat Israelissa” (4Q26) vs. ”jotka oleskelevat/asuvat teidän keskuudessanne” (Septuaginta)

3. Moos. 17:4 ”uhrauksena Herralle, Herran tabernaakkelin edessä” vs. ”jotta se voitaisiin uhrata lahjana Herralle (kuriou) Herran tabernaakkelin edessä”

3. Moos. 17:6 ”Polttakaa rasva suitsukkeena, jotta siitä nousee miellyttävä tuoksu” vs. ”uhraakaa rasva miellyttävän tuoksun vuoksi”

3. Moos. 17:7 ”uhraavat uhrauksensa vuohille” vs. ”uhraukset turhille [jumalille]”

3. Moos. 17:8 ”muukalaiset, jotka asuvat teidän keskuudessanne” vs. ”teidän keskuudessanne asuvat käännynnäisten pojat”

3. Moos. 18:5 ”Minä olen Jehova” vs. ”Minä olen Herra (Kuriou), teidän Jumalanne”

3. Moos. 18:11 ”isäsi vaimon tytär, jonka isäsi on siittänyt, hän on sinun sisaresi” vs. ”isäsi vaimon tytär; hän on sinun sisaresi, jolla on sama isä”

3. Moos. 18:14 ”hän on sinun tätisi” vs. ”hän on sinun sukulaisesi”

3. Moos. 18:17 ”ovat lihaa” vs. ”ovat sinun lihaasi” (Septuaginta)

3. Moos. 18:21 ”uhraa heidät Molechille” vs. ”palvele hallitsijaa” [ehkä Septuagintan kääntäjät eivät tienneet, miten jumalankuva ’Molech’ tulisi kääntää kreikaksi]

3. Moos. 18:21 ”tahraa sinun Jumalasi nimen” vs. ”häpäise minun pyhän nimeni”

3. Moos. 18:23 2 kertaa ”eläin” vs. ”nelijalkainen”

3. Moos. 18:23 ”häpeällinen sekoittuminen” vs. ”kauhistuttava teko”

3. Moos. 18:25 ”Minä rankaisen sitä sen vääryydestä, ja maa oksentaa pois asukkaansa” vs. ”Minä olen kostanut heille heidän vääryytensä sen vuoksi, ja maa on kyllästynyt niihin, jotka siinä asuvat.”

3. Moos. 18:27 ”Maan kansa teki” (MT, samarialainen Pentateukki) vs. ”Te, maan kansa, teitte [ja hän inhosi heitä ja sanoi teille: y] peritte heidän la’n’insa.” (11Q2)

3. Moos. 18:28 ”oksentaa” vs. ”kärsii”

3. Moos. 19:2 ”Te olette pyhiä” vs. ”Olkaa pyhiä”

3. Moos. 19:36 ”vanhurskaiden korvista vanhurskauden kivet” (MT, Septuaginta, samarialainen Pentateukki) vs. ”vanhurskauden kivet” 4Q26a

3. Moos. 22:9 ”syyllisyys siitä ja kuolee siinä” vs. ”syyllisyys ja kuolee pyhäkössä” (Vulgata)

3. Moos. 22:22 ”Joko syylä tai ekseema tai kosteava ihottuma” (MT, samarialainen Pentateukki) vs. ”Joko kosteava ihottuma tai ekseema tai syylä” (11Q2)

3. Moos. 26:31 ”teidän pyhäkkönne” vs. ”teidän pyhäkkönne” (Samarialainen Pentateukki) (The Anchor Bible Dictionary, osa 5)

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta *Literal Translation* ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta *The Septuagint: Greek and English*. Lisäksi on käytetty teoksia *The Expositor’s Bible Commentary*, *The Anchor Bible Dictionary*, osa 5, sekä NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteitä.