< Raamatunkysymys 4. Mooseksen kirjasta
K: Miksi Neljäs Mooseksen kirja on englanniksi nimeltään ”Numbers”?
V: Nimi perustuu kreikkalaiseen Septuaginta-käännökseen (arithmoi), josta on peräisin englanninkielinen sana ”arithmetic” (aritmeettinen). Nimi johtuu kirjassa mainituista väestönlaskennan tuloksista. Heprealainen nimi on otettu ensimmäisestä jakeesta ”Aavikolla”. Se, että jotkut ihmiset voivat tuntea olevansa eksyksissä erämaassa matematiikan suhteen, ei ole merkityksellistä! 😉
K: Mikä on Neljännen Mooseksen kirjan pääajatus?
V: Neljännen Mooseksen kirjan painopisteen voi ymmärtää yksinkertaisesti muistamalla, että se on kirja, jossa on paljon sukuluetteloita ja väestönlaskentoja. Keskeinen aihe koskee yksilön ja yhteisön vastuuta Jumalan edessä. Jumala pitää ihmisiä yksilöllisesti vastuussa omista synneistään, mutta ihmiset joutuvat usein kärsimään myös muiden tekojen seurauksista.
Joillekin Neljäs Mooseksen kirja on sekä loukkaus että arvoitus. Jumala on universumin rakastavin olento, mutta jotkut kuvittelevat Jumalan olevan pelkkää rakkautta. Neljäs Mooseksen kirja on teos, joka osoittaa kaikille, jotka haluavat nähdä, että Jumalassa on muutakin kuin tämä. Jumala on pyhä, ja Jumalalla on myös viha.
K: Mikä on Neljännen Mooseksen kirjan pääpiirteet?
V: Tämän kirjan rakennetta voidaan hahmotella monin eri tavoin. Useimmat kommentaattorit ovat yhtä mieltä noin yhden luvun mittaisista pienistä osioista, mutta ovat eri mieltä siitä, mitkä pienet osiot ovat itsenäisiä ja mitkä kuuluvat suurempiin kokonaisuuksiin. Tässä on yksi rakenne, joka korostaa sitä, mitä voimme oppia Neljännen Mooseksen kirjasta ja soveltaa elämäämme, kun metaforisesti ”ylitämme huipun: erämaa Siinain vuorelta Luvattuun maahan”.
I. 19 päivän Siinain koulutus (4. Moos. 1–10:10)
A. Kansan sijoittaminen (4. Moos. 1–4)
1. Ensimmäisen väestönlaskennan tulos: 603 550 (4. Moos. 1)
2. Käskyt ja velvollisuudet (4. Moos. 2–4)
B. Kansan puhtaus (4. Moos. 5–10:10)
1. Puhtaus ja mustasukkaisuus (4. Moos. 5)
2. Nasirilaisen erottaminen (4. Moos. 6:1–21)
3. Temppelitehtävät (4. Moos. 6:22–7:89)
4. Levilaisten velvollisuudet (4. Moos. 8)
5. Jumalan antamat varusteet: pääsiäinen, pilvi ja hopeatorvet (4. Moos. 9–10:10)
II. Sisäisen vastustuksen käsittely: 34 vuotta kestänyt erämaamatka (4. Moos. 10:11–20:13)
A. Siinaista Kadeshiin (4. Moos. 10:11–12:16)
1. Lähtö Siinaista (4. Moos. 10:11–36)
2. Tuli Taberassa, viiriäiset ja rutto (4. Moos. 11)
3. Mirjam ja Aaron vastustavat Moosesta (4. Moos. 12)
B. Katastrofi Kadesissa (4. Moos. 13–20:13)
1. 12 vakoojan raportti; epäilykset ja viivästykset (4. Moos. 13)
2. Kapina johtaa tappioon (4. Moos. 14)
3. Uhrit ja muistotupsut (4. Moos. 15)
4. Korahin kapina johtajien keskuudessa (4. Moos. 16)
5. Aaronin oikeudenmukaisuuden sauva, merkki kapinallisille (4. Moos. 17)
6. Pappien velvollisuudet ja elatus (4. Moos. 18)
7. Punainen lehmä ja puhdistava vesi (4. Moos. 19)
8. Mooseksen synnit (4. Moos. 20:1–13)
III. Moabin tasangot: Vastustuksen käsitteleminen (4. Moos. 20:14–25:18)
A. Vieraantumisen ja kuoleman käsittely (4. Moos. 20:14–27)
1. Edom: kun sukulaiset kieltäytyvät (4. Moos. 20:14–21)
2. Aaronin kuolema (4. Moos. 20:22–27)
B. Erilaisten taistelujen oppiminen (4. Moos. 21)
1. Aradin pieni hyökkäys (4. Moos. 21:1–3)
2. Kuinka taistella käärmeen myrkkyä vastaan (4. Moos. 21:4–9)
3. Taistelu Sihonia ja Ogia vastaan (4. Moos. 21:10–35)
C. Moab Israelia vastaan (4. Moos. 22–25)
1. Bileamin kirous muuttuu siunaukseksi (4. Moos. 22–24)
2. Viettely ja rutto (4. Moos. 25)
IV. Valmistautuminen luvattuun maahan (4. Moos. 26–36)
A. 4. Moos. 26 Toisen väestönlaskennan tulos: 601 730
B. Velvollisuudet: perheen, yhteisön ja yksilön (4. Moos. 27–30)
C. Transjordanian valloittaminen (4. Moos. 31–32)
1. Tuomio midianilaisille (4. Moos. 31)
2. Alle parhaan: pysähtyminen ennen luvattua maata (4. Moos. 32)
D. Menneisyyden kertaaminen ja tulevaisuuden pohjustaminen (4. Moos. 33–36)
1. Menneisyyden tarkastelun merkitys (4. Moos. 33)
2. Tulevaisuuden rajojen määrittäminen etukäteen (4. Moos. 34)
3. Tunne turvapaikkasi (4. Moos. 35)
4. Valinnat perinnön säilyttämiseksi (4. Moos. 36)
K: Miten israelilaisilla saattoi 430 vuoden aikana 67 miehestä tulla 602 000 miestä (4. Moos. 1 ja 2. Moos. 1)?
V: Se tarkoittaisi 2,15 %:n vuosittaista kasvua, mikä ei ole kovin korkea vuotuinen väestönkasvuvauhti. Vertailun vuoksi: vuonna 1983 Uuden-Guinean, Indonesian ja Malesian vuotuinen väestönkasvu oli 2,5 %. Keski-Amerikan vuotuinen väestönkasvu vuonna 1983 oli noin 3,16 %. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Uuden-Guinean, Indonesian ja Malesian vuotuiset syntyvyysluvut olivat vastaavasti 4,2 %, 4,15 % ja 3,07 %. Meksikon vuotuinen syntyvyys oli 4,2 %, ja muiden Keski-Amerikan maiden luvut vaihtelivat 3,5 %:sta 4,86 %:iin vuodessa.
Jos israelilaiset olivat vapaita sodista ja nälänhädästä 430 vuoden ajan ja heidän elinikänsä oli pidempi (kuten 2. Mooseksen kirjan 6:16–20:ssa mainitaan), heidän väestönsä saattoi kasvaa 2,15 % pelkästään luonnollisista syistä. Heidän mukanaan kulki sekalainen joukko ei-israelilaisia (2. Moos. 12:38, 3. Moos. 24:10), ja Jumala lupasi myös lisätä Abrahamin jälkeläisten määrää 1. Mooseksen kirjan 17:2:ssa. Katso lisätietoja sekalaisesta joukosta teoksesta 1001 Bible Questions Answered, s. 311–312.
K: Miten Siinain niemimaa voisi 4. Mooseksen kirjan 1. luvussa ja 2. Mooseksen kirjan 1. luvussa elättää yli 600 000 miestä sekä naisia ja lapsia?
V: Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible, s. 166, toteaa, että tämä luku on epäuskottavan suuri. Vaikka sateita olisi tuolloin ollut runsaammin, alue ei silti olisi pystynyt elättämään heitä, kuten 2. Mooseksen kirjan 16:3 osoittaa. Siksi mannan ja viiriäisten ihmeet (2. Mooseksen kirja 16) eivät olleet pelkästään hyödyllisiä, vaan välttämättömiä.
K: Voisiko 4. Mooseksen kirjan 1. luvussa mainittu miesten lukumäärä olla 30 000 eikä 600 000?
V: Ei. Tämä teoria julkaistiin ensimmäisen kerran noin vuonna 1955, ja siinä hepreankielinen sana (’eleph) käännettiin ”suvuksi” eikä ”tuhatiksi”. Kun tätä sanaa käytetään, sitä seuraavat sanat ovat kuitenkin satoja, sitten kymmeniä ja ykkösiä. Lisäksi kokonaismäärä, yli 600 000, on yhdenmukainen sen kanssa, että sanaa (‘eleph) tulkitaan tuhanteiksi, eikä sen kanssa, että sanaa (‘eleph) tulkitaan klaaniksi.
K: Mikä on lyhyt vastaus siihen, miksi 4. Mooseksen kirjan 1. ja 3. luvussa esitettyjen esikoisten poikien lukumäärä oli suhteellisen pieni?
V: Luku 22 273 kattoi todennäköisesti vain ne, jotka olivat syntyneet kahden vuoden aikana, jonka he olivat vaeltaneet erämaassa. Pääsiäinen kattoi jo muut. Toisaalta faarao saattoi olla käskenyt surmata monet esikoispojat Egyptissä.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 1. ja 3. luvussa esitettyjen esikoisten poikien lukumäärä oli suhteellisen pieni?
V: Ensin perustiedot ja vähemmän merkitykselliset tiedot, sitten vastaus.
Perustiedot: 4. Mooseksen kirjan luvuissa 1:46 ja 2:32 sanotaan, että ensimmäisessä väestönlaskennassa oli 603 550 ei-leviläistä miestä, jotka olivat vähintään 20-vuotiaita ja kelpoisia palvelemaan armeijassa. 4. Mooseksen kirjan 3:42 mukaan yhden kuukauden ikäisten ja sitä vanhempien esikoisten poikien lukumäärä oli 22 273. Tästä saadaan suhde 27:1. Suhdetta voitaisiin pitää jopa korkeampana, sillä ensimmäinen luku koskee 20-vuotiaita ja sitä vanhempia terveitä miehiä, ja toinen luku yhden kuukauden ikäisiä ja sitä vanhempia miehiä.
Vähemmän merkityksellistä tietoa: Vaikka esikoisten osuus on pienempi suurissa perheissä, se ei todennäköisesti ole pääsyy korkealle suhteelle. Tietenkin Jumala olisi voinut ihmeellisesti muuttaa naisten ja miesten välistä suhdetta, mutta Raamattu ei missään vaiheessa väitä, että Jumala olisi tehnyt tällaisen ihmeen, eikä viittaus kyseiseen ihmeeseen ole tarpeen kysymykseen tyydyttävästi vastaamiseksi.
Vastaus koostuu kolmesta osasta.
Muistakaa, miksi tämä tehtiin. Kaikki Egyptistä lähteneet esikoiset olivat jo ”suojattuja” pääsiäisverellä, joten samoja esikoisia ei tarvinnut uhrata kahdesti. Niiden egyptiläisten esikoiset, jotka eivät olleet suojattuja, oli jo surmattu. Näin ollen näiden esikoisten osalta ei tarvittu uhrausta tai vaihtoa. Tarve vaihtaa tai maksaa esikoisista koski vain niitä poikia, jotka olivat syntyneet Egyptistä lähdön jälkeisenä aikana.
Kuinka pitkä tämä ajanjakso oli? 4. Mooseksen kirjan 1:1 mukaan ensimmäinen väestönlaskenta suoritettiin Egyptistä lähdön jälkeisen toisen vuoden toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä. Koska alle kuukauden ikäiset pojat jätettiin laskennan ulkopuolelle, kyseessä olivat siis 24 kuukauden aikana syntyneet esikoispojat. Israelilaisten väestönkasvuvauhti Egyptissä näytti olevan noin 2,15 % vuodessa, ja nykyään vastaavan vuosittaisen kasvuvauhdin omaavien maiden vuotuinen syntyvyys vaihtelee välillä 3–4,86 %. (Katso näitä lukuja koskeva keskustelu 4. Mooseksen kirjan 1. luvusta ja 2. Mooseksen kirjan 1. luvusta.) Kahden vuoden aikana 603 550 poikalasta ja 3–4,86 prosentin syntyvyysasteen perusteella voitaisiin odottaa syntyvän 37 000–61 000 uutta poikalasta, olettaen että miesten ja naisten suhde on tasainen. Tietenkin alle kahden vuoden ikäisten vauvojen kuolemat pienentäisivät tätä lukua, mutta se, että pariskunnat, jotka olivat aiemmin usein olleet erossa toisistaan miesten työskennellessä rakennushankkeissa, olivat nyt koko ajan yhdessä, kompensoi ehkä vauvojen kuolleisuuden enemmän kuin tarpeeksi.
Miesten kokonaismäärän vaihteluväli 37 000–61 000 on itse asiassa melko tarkka arvio 22 273 esikoispoikalle, kun otetaan huomioon, että osa esikoisista luultavasti surmattiin heidän syntyessään Egyptissä. (Muuten, 2. Mooseksen kirjan 13:12 osoittaa, että niin ihmisen kuin eläimenkin kohdalla uhraukseen lasketaan äidin esikoinen, ei isän. Vaikka perintöoikeus laskettiin usein isän esikoisen perusteella, kyseessä oli perintö, ei uhri.)
Faraon määräys: Jos et hyväksy sitä, että uhraus koski vain Egyptistä lähdön jälkeen syntyneitä, vaan kaikkia esikoispoikia, mieti tätä: jos faraon lakia olisi noudatettu tiukasti, israelilaisilla ei olisi yhtään esikoispuolta. Vaikka 2. Mooseksen kirjan 1:15–20 mukaan Shiphra ja Puah antoivat esikoispoikien elää, tämä tapahtui 80 vuotta ennen pakoa. 2. Mooseksen kirjassa ei mainita, oliko Shiphran ja Puahin seuraajilla samanlainen liikkumavara kätilöiden johtamisessa, etenkin juuri ennen pakoa.
Johtopäätös: On epätodennäköistä, että joku jo vuonna 1400 eKr. olisi kyennyt miettimään kaikkia matemaattisia laskelmia ja syntyvyyslukuja näiden lukujen keksimiseksi. Esikoisten lukumäärä vahvistaa väestönlaskennan tarkkuuden, kun otetaan huomioon tapahtumien todellinen kulku.
K: Miksi Jumala käski Mooseksen Num 1:ssä laskea vain miesten lukumäärän?
V: Vastaus löytyy 4. Mooseksen kirjan luvuista 1:3 ja 1:49. Laskettavana eivät olleet kaikki miehet, vaan soturit. Ne, jotka eivät kyenneet taistelemaan, sekä leeviläiset, joiden ei kuulunut taistella, jätettiin laskennan ulkopuolelle.
K: Tehtiin 4. Mooseksen kirjan 1. luvussa, toisena vuotena Exoduksesta, väestönlaskenta toisena kuukautena vai ensimmäisenä kuukautena, kuten 2. Mooseksen kirjan 40:2 [väitetysti] antaa ymmärtää?
V: Sotilaslaskenta tehtiin toisena kuukautena. Vastauksessa on neljä huomioitavaa seikkaa.
1. Sotilastarkoituksiin tehty heimoittain tapahtuva laskenta (4. Mooseksen kirja 1:46) suoritettiin toisena kuukautena (4. Mooseksen kirja 1:1–2).
2. Vaikka tabernaakeli (kohtaamisen teltta) pystytettiin ensimmäisenä kuukautena (2. Moos. 40:2), ei sanota, että tabernaakelia varten peritty vero olisi kerätty välittömästi tuolloin.
3. Jos väestönlaskenta suoritettiin vain kerran, toisena kuukautena, kokonaismäärä ja heimojen yhteenlaskettu lukumäärä tietenkin vastaisivat toisiaan.
4. Jos väestönlaskentoja olisi ollut kaksi, yksi ensimmäisessä kuussa tabernaakkelin veroa varten ja toinen toisessa kuussa sotilaallisiin tarkoituksiin, luvut vastaisivat toisiaan, koska ne tehtiin niin lähellä toisiaan.
K: Onko 4. Mooseksen kirjan 1:2–42:ssa mitään Raamatun ulkopuolista näyttöä siitä, että jotkut israelilaisheimot olivat Palestiinassa jo kauan ennen pakoa?
V: Ei. 1900-luvun alkupuolella jotkut viittasivat ugaritilaisissa eepoksissa esiintyviin sanoihin, joilla oli yhtäläisyyksiä sanojen Asher ja Sebulon kanssa. K.A. Kitchen teoksessaan *Ancient Orient and Old Testament* (s. 71) toteaa: ”Ugaritilaisissa eepoksissa oletetut viittaukset Asheriin, Sebuloniin jne. on jo kauan sitten osoitettu olemattomiksi.” Alaviitteissään hän mainitsee W.F. Albrightin artikkelit BASOR 63 (1936), s. 27–32 ja BASOR 71 (1938), s. 35–40 sekä R. de Langhen teoksen *Les Textes de Ras Shamra-Ugarit…*, II, 1945, s. 469–519.
K: Missä 4. Mooseksen kirjan 2. luvussa leiriytyi se ei-israelilainen ”sekakansa”, josta mainitaan 2. Mooseksen kirjan 12:38?
V: Osa heistä luultavasti lähti omille teilleen ja erosi israelilaisten joukosta. Toiset heistä leiriytyivät epäilemättä israelilaisten leirin laitamille, kuten 3. Mooseksen kirjan 24:10 mainitsema jumalanpilkkaaja, joka oli puoliksi israelilainen. Jos hekin saivat mannaa ja viiriäisiä, se oli heille kannattavaa. Vielä toiset taas asuivat luultavasti jonkin tietyn israelilaisheimon keskuudessa.
K: Koska 4. Mooseksen kirjan 3:12:n mukaan kaikkien heimojen esikoiset oli annettava Herralle, miksi sen sijaan koko Leevin heimo annettiin Jumalalle?
V: Raamattu ei kerro, miksi Leevin heimo otettiin tilalle. Tietenkin, koska kaikki olivat joka tapauksessa Jumalan kansaa, Jumala saattoi järjestää asiat niin kuin Hän halusi. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että 1. Mooseksen kirjan 49:7:ssä Jaakob ennusti, että Leevin heimo hajotettaisiin.
K: Miten 4. Mooseksen kirjan 3:13:ssa se, että Jumala surmasi egyptiläisten esikoiset, sai israelilaisten esikoiset kuulumaan Jumalalle?
V: Ei ole mitään loogista syytä, miksi asian olisi pitänyt mennä juuri niin. Raamattu ei kerro, miksi Jumala päätti sisällyttää tämän osaksi sopimusta Hänen ja liiton kansansa välillä. Voimme kuitenkin spekuloida kolmesta syystä.
Muistutus menneisyydestä: Tämä tapa toimisi tärkeänä muistutuksena heidän vapautuksestaan Egyptistä.
Ajaton totuus: Kaikki kuuluivat joka tapauksessa Jumalalle; vaikka Jumala olisi voinut vaatia tätä kaikilta, Hän päätti vaatia sitä vain joiltakin.
Tulevaisuuden tarkoitus: Tämä käytäntö saattoi toimia jonkinlaisena suojana sitä vastaan, että he olisivat ottaneet mallia kanaanilaisten tavasta uhrata esikoislapsia epäjumalille.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 3:16–34:ssä laskettiin vain leeviläiset miehet?
V: Väestönlaskennan tarkoituksena oli järjestää tabernaakkelin ja uhrausten fyysinen työ, ja miehet hoitivat sen. Katso myös seuraava kysymys.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 3:16–34:ssä laskettiin mukaan yhden kuukauden ikäiset leeviläiset, vaikka muiden heimojen yhden kuukauden ikäisiä poikia ei laskettu mukaan?
V: Raamattu ei kerro syytä. Yksi mahdollinen syy saattaa olla se, että miesten ja nuorten poikien välinen suhde ei ollut sodan vaikutuksen alainen, koska leeviläiset eivät osallistuneet sotaan.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 3:28:ssa kokonaismäärät eivät täsmää?
V: Kyseessä on todennäköisesti kopiointivirhe: tekstiin on kirjoitettu 8 600, kun sen olisi pitänyt olla 8 300.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 3:42–46:ssa esikoisten poikien prosenttiosuus näyttää alhaiselta?
V: Joko kyseessä ovat erämaassa syntyneet esikoiset, tai farao oli käskenyt surmata suurimman osan Egyptin esikoisista. Katso vastaus 4. Mooseksen kirjan 1. luvun selityksestä.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 3:48:ssa heidän piti maksaa parittomasta luvusta?
V: Jumala saattoi kohdella israelilaisia miten Hän halusi. Jumala ilmeisesti halusi kohdella heitä tavalla, jonka he pystyivät ymmärtämään.
K: Aloittivatko leeviläiset palveluksensa 30-vuotiaina (4. Moos. 4:3), 25-vuotiaina (4. Moos. 8:24) vai 20-vuotiaina (Esra 3:8)?
V: 4. Mooseksen kirjan 8:24 mukaan kaikkien 25–50-vuotiaiden leeviläisten on osallistuttava työhön Kokousmajan palveluksessa.
4. Mooseksen kirjan 4:3:ssa käsketään laskea 30–50-vuotiaat kehatilaiset miehet, ”kaikki, jotka ovat kelvollisia palvelemaan kokousmajan työssä”. Siinä ei missään sanota, etteivätkö 25–30-vuotiaat kehatilaiset palvelisi, vaan ainoastaan, ettei heitä lasketa mukaan. Tämä saattoi johtua siitä, että leeviläisillä oli oppisopimusjakso.
Esra 3:8:ssa, kun pakkosiirtolaiset rakensivat temppeliä, nimitettiin 20-vuotiaat ja sitä vanhemmat leeviläiset, ei palvelemaan temppelissä, vaan valvomaan sen rakentamista. Nuori ikä ( ) saattoi olla käytännön syy, joka johtui leeviläisten vähäisestä määrästä.
K: Pitiikö 4. Mooseksen kirjan 4:6 mukaan sauvat poistaa liitonarkista, vai pitiikö niiden jäädä arkkiin, kuten 2. Mooseksen kirjan 25:15 viittaa?
V: 4. Mooseksen kirjan 4:6 mukaan sauvat olivat [*] arkissa, kun sitä kuljetettiin. Sana [*] voi tarkoittaa kiinnitettyjä, asetettuja tai mahdollisesti säädettyjä.
2. Mooseksen kirjan 25:15 mukaan sauvoja ei saanut irrottaa arkista. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että sauvoja ei saanut poistaa arkissa olevista rei'istä.
On olemassa kaksi mahdollista vastausta.
1. Kun arkki oli paikallaan, sauvat irrotettiin arkista, mutta pidettiin sen lähellä.
2. Kantokahvat pysyivät aina arkin reikissä, mutta ne säädettiin ja kiinnitettiin ennen kuljetusta.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 5:8–10:ssä korostetaan antamista papille?
V: Jos joku on kärsinyt vääryyttä, hänelle on maksettava korvaus sekä viidesosa lisää. Mutta jos enää ei ole ketään, jolle korvaus voitaisiin maksaa, syyllinen ei saisi päästä täysin vapaaksi. Sen ei myöskään saisi olla näennäinen uhri, jossa uhri annetaan, mutta lopulta se jää itselle. Sen sijaan uhri annetaan, papit ottavat sen vastaan, ja se kuuluu papeille.
K: Num 5:13–22:ssa, jos kaikki joivat samaa vettä, eikö tämä vaikuta taikauskoiselta?
V: Ei lainkaan. Ei ollut mitään luonnollista syytä sille, miksi syyllinen turpoaisi ja viaton ei. Jumala aiheutti eron yliluonnollisella tavalla.
K: Voiko nainen olla nasiriitti (4. Moos. 6:2)?
V: Totta kai. 4. Mooseksen kirjan 6:2 opettaa nimenomaan, että myös naiset voivat olla nasireita.
K: 4. Mooseksen kirjan 6:5:ssä sanotaan, että nasirilainen ei saanut leikata hiuksiaan, ja Paavali sanoi 1. Korinttolaiskirjeen 11:14:ssä, ettei miehillä saisi olla pitkiä hiuksia. Voivatko siis vain kaljuuntuneet miehet olla miespuolisia nasirilaisia?
V: Ensinnäkin Paavali puhui tavallisesta elämästä, ei nasirilaisen erityisestä valasta, sillä kirjoitettuaan 1. Korinttolaiskirjeen Paavali itse maksoi nasirilaisille aiheutuneet kulut Apostolien tekojen 21:23–24:ssä. Toiseksi nasirilaisvaloja ei mainittu ei-juutalaisten, mukaan lukien ei-juutalaisten kristittyjen, osalta.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 7:9:ssä Jumala määräsi, että pyhäkön esineet oli kuljetettava miesten selässä, kun härkävetoiset vaunut pystyivät kuljettamaan kaiken muun?
V: Jumala halusi tämän todennäköisesti kahdesta syystä.
Käytännöllinen syy: Esineet naarmuuntuvat ja kolhiintuvat vähemmän, jos ihmiset kantavat niitä varovasti, kuin jos ne kuljetettaisiin härkien vetämällä vaunulla, joka saattaa kulkea epätasaisessa maastossa.
Symbolinen syy: Tämä oli esimerkki israelilaisille siitä, että papilliseen palvontaan liittyviä esineitä oli kohdeltava kunnioittavasti, vaikka palvontaa ei juuri sillä hetkellä suoritettukaan. 2. Samuelin kirjassa 6:6–7 Jumala surmasi Uzzan, kun tämä kosketti arkkia sen ollessa kuljetettavana vaunulla.
K: Miksi Jumala ”vaihtoi” 4. Mooseksen kirjan 8:17–19:ssä israelilaisten esikoiset leeviläisiin?
V: Neljä seikkaa, joita on syytä pohtia mahdollisena selityksenä.
1. Luojana Jumala voi vaatia oikeutta esikoisiin, toisiksi syntyneisiin ja kaikkiin syntyneisiin.
2. Jumalan sanomalla tällä hän muistutti siitä, että Jumala pelasti israelilaisten esikoiset pääsiäisenä, kun kaikki Egyptin esikoiset surmattiin.
3. Muistutukseksi Jumala vaati kaikkien eläinten ja ihmisten esikoisten ”uhraamista”. Koska ihmisiä ei saa fyysisesti surmata missään uhrissa, heidät voitiin antaa Herran työhön eliniäksi.
4. Sen sijaan, että Israelin esikoiset olisi annettu Herran työhön eliniäksi, Jumala määräsi leeviläiset ottamaan heidän paikkansa.
K: Pitiikö 4. Mooseksen kirjan 8:24 mukaan kaikkien 25-vuotiaiden ja sitä vanhempien leeviläismiesten tulla osallistumaan kokousmajan työhön, vai laskettiinko väestönlaskennassa mukaan kaikki 30-vuotiaat ja sitä vanhemmat leeviläismiehet, jotka tulivat työskentelemään kokousmajaan, kuten 4. Mooseksen kirjan 4:3 sanoo?
V: Tämä voi olla kirjoitusvirhe, mutta teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 2, s. 770, esitetään, että kyseessä saattoi olla viisivuotinen oppisopimus.
K: Pitiikö 4. Mooseksen kirjan 8:24 mukaan leeviläisten osallistua temppelityöhön 25-vuotiaina, vai olivatko temppelissä työskennelleet leeviläiset 20-vuotiaita, kuten Esran kirjan 3:8 kertoo?
V: Molemmat, koska ne viittaavat eri asioihin. Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.
Ei ole vastaus: 4. Mooseksen kirjan 8:24 antoi lain leeviläisille Mooseksen aikana, ja Esran kirjan 3:8 kertoo, että Serubbaabel nimitti 20-vuotiaita ja sitä vanhempia leeviläisiä erityisolosuhteissa eri aikana. Tämä ei ole vastaus, koska se viittaa siihen, että Serubbaabel olisi jättänyt Mooseksen lain huomiotta, ja on olemassa paljon yksinkertaisempi selitys, joka ei vaadi tätä.
Vastaus: Uhrin avustaja on eri asia kuin rakennustyöläinen. 4. Mooseksen kirjan 8:24 määräykset koskivat 25–50-vuotiaita leeviläisiä, jotka avustivat pappeja tabernaakkelissa ja myöhemmin temppelissä. Esra 3:8 kertoo, kuinka Serubbaabel nimitti 20-vuotiaat ja sitä vanhemmat leeviläiset rakennustyön valvojiksi.
K: Miten 4. Mooseksen kirjan 9:15–21 mukaan pilvi päivällä ja tulipatsas yöllä saattoivat seurata israelilaisia?
V: Ilmeisesti nämä olivat yliluonnollisia merkkejä, joita Jumala käytti yksinkertaisesti ja hyvin näkyvästi vakuuttaakseen heille läsnäolostaan. Siitä huolimatta israelilaiset olivat usein tottelemattomia. Nykyään, kun Jumala asuu meidän sisällämme, mutta meillä ei ole tällaisia näkyviä merkkejä Hänen läsnäolostaan, saattaisi olla helppoa sanoa: ”Jos vain näkisin enemmän ihmeitä, olisin tottelevaisempi.” No, israelilaiset näkivät monia ihmeitä, mutta olivat silti tottelemattomia. Myöskään monet niistä ihmisistä, jotka myöhemmin seurasivat Jeesusta väkijoukossa, eivät lopulta seuranneet häntä. Siten edes yliluonnolliset merkit eivät yksinään riitä vakuuttamaan joitakin ihmisiä.
K: Miksi Mooses pyysi 4. Mooseksen kirjan 10:30–31:ssä Hobabia johtamaan israelilaisia, kun 4. Mooseksen kirjan 10:34 ja 2. Mooseksen kirjan 13:21–22:ssa sanotaan, että Jumala johti heitä pilvessä ja tulipatsaassa?
V: Yksi vastaus voisi olla, että Mooses ehkä yksinkertaisesti erehtyi luullessaan, ettei Hobabia tarvita, koska Jumala jo johti heitä. Tämä ei kuitenkaan todennäköisesti pidä paikkaansa; vaikka Jumala johti heitä, Hobabista olisi silti ollut hyötyä.
2. Mooseksen kirjan 13:21–22 ja 4. Mooseksen kirjan 10:34 mukaan pilven ja tulipatsaan tarkoituksena oli ilmoittaa heille, milloin heidän tuli lähteä matkaan, valaista heidän matkaansa yöllä ja ohjata heitä tiellä.
4. Mooseksen kirjan 10:30–31:ssä Hobabilta ei pyydetty kertomaan, minne heidän tulisi matkustaa, vaan ohjaamaan heitä leiripaikan valinnassa ja toimimaan heidän silminään autiomaassa.
Nykyään jotkut ihmiset luottavat yksinomaan ihmisen harkintaan eivätkä käänny Jumalan puoleen. Toiset taas etsivät ohjausta Jumalalta ja halveksivat kaikkea ihmisiltä saatavaa apua. Meidän tulisi antaa Jumalan ohjata meitä, mutta meidän on myös tunnustettava, että toisinaan Jumala järjestää providentiaalisesti ihmisiä antamaan meille apua ja viisaita neuvoja.
K: Oliko arkki 4. Mooseksen kirjan 10:33:ssa leirin edessä vai sen keskellä, kuten 4. Mooseksen kirjan 2:17:ssä sanotaan?
V: Jokaisella heimolla oli oma leirinsä, joka oli suunnattu keskustaa kohti. Siten arkki oli keskellä, jokaisen heimon leirin edessä (lukuun ottamatta keskellä olleita leeviläisiä).
K: 4. Mooseksen kirjan 11:4–6:ssa kansalla oli voimakas himo lihaan, ja he alkoivat valittaa. Mietin, eikö kansa olisi voinut teurastaa muutamia lampaita ja syödä niitä lihaksi? Jakeessa 22 Mooses jopa kysyy Jumalalta, pitäisikö eläimet teurastaa koko kansan ruokkimiseksi. Tiedän, että Mooses puhui turhautuneena, mutta ehkä lampaita olisi voitu teurastaa vain niille, joilla oli voimakas himo. Ymmärtääkseni kansalla oli lupa syödä lampaita, lehmiä jne., ja heillä oli tuolloin pääsy näihin eläimiin, koska heidän piti uhrata niitä syntiuhrina, sovitusuhrina jne. ollessaan erämaassa. Onko käsitykseni tuosta ajanjaksosta oikea? Eivätkö he olisi voineet teurastaa osan karjasta sen sijaan, että valittivat Jumalalle? En usko, että Mooses olisi kieltäytynyt heidän pyynnöstään. Otan mielelläni vastaan ajatuksianne ja kaikenlaista tietoa, jota voitte tarjota.
V: Vaikka emme tunne kaikkia yksityiskohtia, voimme esittää muutamia huomioita heidän tilanteestaan. Ilmastollisesti kyseinen alue oli aiemmin hieman sateisempi kuin nykyään. Silti se oli kuitenkin kuiva erämaa. Mooses totesi 4. Mooseksen kirjan 11:21–22 kohdassa, että maa ei olisi kyennyt elättämään kaikkia ruokkimaan tarvittavia lampaita ja karjaa. Heillä oli perusteltu tarve saada enemmän ruokaa kuin maa ja heidän karjansa pystyivät tarjoamaan, ja Jumala huolehti heistä mannalla. Olen varma, että he täydensivät mannaa tappamalla joitakin lampaita ja nautoja. Raamatussa ei sanota, etteivätkö he olisi syöneet mitään muuta kuin mannaa, vaan ainoastaan, että he valittivat ikään kuin niin olisi ollut. Mutta he kyllästyivät vallitsevaan tilanteeseen, ja sen sijaan, että olisivat kunnioittavasti pyytäneet Jumalalta toivomustaan, he sanoivat epäkunnioittavasti: ”Kuka antaa meille lihaa syötäväksi? Me muistamme kalat, joita söimme ilmaiseksi Egyptissä, samoin kuin kurkut, melonit, purjosipulit, sipulit ja valkosipulit. Mutta nyt ruokahalumme on kadonnut; ei ole muuta nähtävää kuin tämä manna!” (4. Moos. 11:4b–6 BSB).
Jumala ei ollut vihainen 4. Mooseksen kirjan 11:10 kohdassa siksi, että he pyysivät Jumalalta, vaan pikemminkin sen vuoksi, miten he pyysivät. Siinä on opetus myös meille. Kun meillä on tarpeita ja myös toiveita, on hyvä, että pyydämme Jumalalta, mutta meidän tulisi olla huolellisia ja pyytää kunnioittavasti.
K: Maistiko manna 4. Mooseksen kirjan 11:8:ssa öljyllä leivotulta leivältä, vai maistiko se 2. Mooseksen kirjan 16:31:n mukaan hunajalla leivotulta leivältä?
V: Nämä kaksi vaihtoehtoa eivät sulje toisiaan pois, varsinkin kun otetaan huomioon, että öljyn maku olisi voimakkaampi, kun manna oli paistettu öljyssä.
K: Oliko 4. Mooseksen kirjan 11:16,25 mainitut seitsemänkymmentä vanhinta Jumalan idea vai Jethron idea, kuten 2. Mooseksen kirjan 18:14–27 kertoo?
V: Sen sijaan, että Jumala olisi kertonut tämän idean suoraan Moosekselle, Jumala tiesi, että Jethro keksisi tämän ratkaisun ja ehdottaisi sitä Moosekselle. Koska tämä oli hyvä idea, jonka Mooses tiesi Jumalan hyväksyvän, Mooses teki oikein noudattaessaan tätä ideaa riippumatta siitä, että hän kuuli sen ensin Jetrolta eikä Jumalalta.
Tämä pieni yksityiskohta tuolta ajalta olisi helposti voitu jättää pois Raamatusta, mutta uskon, että se sisällytettiin siihen opettamaan meille ajatonta oppituntia. Kun tiedämme, että jokin asia on oikein ja että Jumala haluaa meidän tekevän sen, ei ole merkitystä sillä, kuulimmeko sen suoraan Jumalalta, kristityltä vai ei-kristityltä.
K: Koska 4. Mooseksen kirjan 11:24:n mukaan heidän piti mennä leirin ulkopuolelle päästäkseen tabernaakkelille, miten tabernaakkeli saattoi olla leirin sisällä 4. Mooseksen kirjan 2. luvussa?
V: Tabernakeli ympäröi arkkia, joten katso keskustelu 4. Mooseksen kirjan 10:33 kohdasta.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 11:27–29:ssä oli tällainen tilanne Eldadin ja Medadin kanssa?
V: Joko he eivät pystyneet tulemaan, mikä olisi varsin ymmärrettävää, tai he eivät halunneet tulla, mikä on todennäköisempää. Jos olisi ollut se valitettava tilanne, että he pystyivät tulemaan mutta eivät halunneet, tämä tilanne olisi samanlainen kuin Joonan ja Bileamin tapauksessa. Katso lisätietoja Joonaa koskevasta keskustelusta.
K: Oliko 4. Mooseksen kirjan 11:31 kohdassa mainitut viiriäiset kasattuina kolme jalkaa maanpinnalle, vai lentivätkö ne kolme jalkaa maanpinnan yläpuolella?
V: Heprealainen sana voi tarkoittaa joko ”päällä” tai ”yläpuolella”. Teoksessa Can Archaeology Prove the Old Testament? (s. 30) sanotaan, että nykyäänkin uunilintuparvet lentävät toisinaan muutaman jalan korkeudella maanpinnasta ja jäävät kiinni verkkoihin.
K: Miksi Jumala 4. Mooseksen kirjan 11:31–34:ssä rankaisi israelilaisia siitä, että he söivät viiriäisiä, jotka Hän oli juuri antanut heille?
V: Lähes kaikki kansa oli enemmän kiinnostunut lihan syömisestä kuin Jumalan seuraamisesta, joka voisi antaa heille lihaa. Niinpä Jumala antoi heille kaiken lihan, mitä he halusivat, ja Jumala surmasi osan heistä varoittavaksi esimerkiksi muille. Vaikka kuolema saattoi johtua ruokamyrkytyksestä, emme tiedä sitä varmasti.
Joka kevät uunilinnut muuttivat Afrikasta Punaisenmeren yli. Jos voimakas tuuli ajoi ne itään, uunilinnut saapuivat Siinain niemimaan ylle.
K: Miksi Jumala rankaisi israelilaisia valittamisesta 4. Mooseksen kirjan 11:31–34:ssä, vaikka Hän ei rangaissut heitä, kun he valittivat vuotta aiemmin 2. Mooseksen kirjan 16:11–18:ssa?
V: Vaikka Raamattu ei sitä suoraan sano, voimme nähdä neljän syyn yhdistelmän.
1. Toistuva ja jatkuva tottelemattomuus on vakavampaa kuin ensimmäistä kertaa tapahtuva tottelemattomuus.
2. Toisella kerralla kyseessä oli todennäköisesti enemmän kuin pelkkä nurina. Se oli myös Jumalan hyvyyden ja huolenpidon kyseenalaistamista.
3. Jotkut pitävät merkittävänä sitä, että tämä tapahtui Siinain vuoren liiton solmimisen jälkeen, kun taas 2. Mooseksen kirjan 16:11–18 tapahtui ennen kuin heillä oli Mooseksen liiton laki. Katso lisätietoja tästä teoksesta 735 Baffling Bible Questions Answered, s. 73.
4. Murina ei johtunut pelkästään uskon puutteesta, sillä Jumala oli huolehtinut heistä edellisenä vuonna. Paikka nimettiin Kibroth-hattaavahiksi, mikä tarkoittaa ”halun hautoja”, koska keskeisenä ongelmana oli halu tulla tyydytetyksi ilman Jumalaa. Nykyään ihmiset voivat eksyä, jopa kuolemaan asti, halutessaan tyytyväisyyttä, rauhaa tai jännitystä, jotka eivät tule Jumalalta, ja käytännössä sanomalla Jumalalle, että he halveksivat sitä, mitä Hän on heille antanut.
K: Miksi Mooses [väitetysti] meni naimisiin egyptiläisen naisen kanssa 4. Moos. 12:1–6:ssa, kun 2. Moos. 34:16 ja 1. Kun. 11:2 sanovat, ettei heidän saanut mennä naimisiin muiden kansojen kanssa? (Eräs muslimi väitti näin.)
V: Nainen ei ollut kotoisin Egyptistä (Mizraimista), vaan hän oli kuusilainen. 1. Kuninkaiden kirjan 11:2 mainitsee kiellon mennä naimisiin tiettyjen kansojen kanssa, mutta ei Kuusin kansan kanssa, ja laki annettiin vasta sen jälkeen, kun Mooses oli mennyt naimisiin kuusilaisen kanssa. Joka tapauksessa 2. Mooseksen kirjan 34:11,16 mainitsee, ettei saa solmia avioliittoja kanaanilaisten kansojen kanssa, mutta tässäkään ei viitata kuusilaisiin. 4. Mooseksen kirjan 12:1–6:ssa, kun Mirjam ja Aaron vastustivat Mooseksen avioliittoa kushilaisen kanssa (ei egyptiläisen tai mizraimilaisen, vaan kushilaisen), olen hieman hämmentynyt siitä, miten tämä muslimi ajatteli tämän osoittavan, että Jumalan säännöt eivät koske Jumalan suosikkeja, miehiä.
K: Oliko Mooseksella 4. Mooseksen kirjan 12:1:ssä oikeus mennä naimisiin ei-israelilaisen etiopialaisen (kuusilaisen) kanssa?
V: Vaikka lakia, jonka mukaan saa mennä naimisiin vain uskovan kanssa, ei ollut vielä annettu, voimme olettaa, että nainen oli uskovainen, sillä miksi muuten hän olisi halunnut viettää elämänsä vaeltelemalla erämaassa? Näin ollen vain ihminen, ei Jumala, rajoittaa avioliittoja ihmisten välillä heidän rodunsa perusteella.
K: Voisiko 4. Mooseksen kirjan 12:1 kohdassa mainittu ”etiopialainen” nainen itse asiassa olla arabialainen, koska hepreankielinen sana on ”Kushi”?
V: Asimovin teoksessa ”Guide to the Bible” (s. 167–168) mainitaan tämä mahdollisuutena. En ole löytänyt yhtään tuon ajan arabien heimoa, jolla olisi ollut kyseinen nimi. Oli kuitenkin olemassa mesopotamialainen heimo, jolla oli kyseinen nimi, ja ehkä juuri siihen Isaac Asimov viittasi.
Vaikka onkin kaukaisesti mahdollista, että nainen olisi voinut olla peräisin tuosta melko kaukaisesta heimosta (Babylonin itäpuolella), on todennäköisempää, että nainen oli kotoisin Etiopiasta, ja ”kushilainen” olisi termi, joka kertoisi tämän meille.
K: Voisiko 4. Mooseksen kirjan 12:1:ssä mainittu ”kuusilainen” nainen olla Zipporah, kuten Asimovin teoksessa Guide to the Bible (s. 168) ehdotetaan?
V: Todennäköisesti ei, sillä Zipporah oli kotoisin midianilaisesta heimosta, ei kushilaisista. Jos kuitenkin joitakin mustia ihmisiä hyväksyttiin osaksi midianilaisia, on mahdollista, että Zipporah olisi voinut olla musta ja siten kutsuttu kushilaiseksi.
Vaikka Zipporah olisikin ollut tummaihoinen, hän ei todennäköisesti ollut se nainen, josta 4. Mooseksen kirjan 12:1:ssä puhutaan, sillä Mooses oli mennyt naimisiin Zipporahin kanssa jo ennen kuin hän johti israelilaiset pois Egyptistä.
K: Miksi Mooses kirjoitti 4. Mooseksen kirjan 12:3:ssa olevansa nöyrä mies?
V: Tämä jae on kirjoitettu (jonkun toimesta) selittämään, miksi Mooses ei tässä tilanteessa yrittänyt puolustautua. Teoksessa *Haley’s Alleged Discrepancies of the Bible* (s. 248) katsotaan, että Mooses kirjoitti tämän jakeen selittääkseen objektiivisesti, miksi hän ei puolustautunut. Muita esimerkkejä antiikin kirjallisuudesta, joissa ihmiset ovat kirjoittaneet itsestään kolmannessa persoonassa, ovat Julius Caesar (Aleksandrian sota 75), Tarsolainen Paavali (2. Korinttolaiskirje 11:5; 12:11–12), todennäköisesti Johannes ja mitä todennäköisimmin Markus.
Monet muut kristityt uskovat kuitenkin, että on paljon todennäköisempää, että tämän kirjoitti Mooseksen aikana kirjuri Mooseksen valvonnassa.
K: Miksi isä sylkisi tyttärensä kasvoille 4. Mooseksen kirjan 12:14:ssä?
V: Tämä ei määrää eikä rohkaise siihen. Erityisesti Lähi-idässä jonkun päälle sylkeminen on tapa osoittaa halveksuntaa. Tämä jae kertoo, että isän sylkeminen tyttärensä kasvoille osoittaisi, kuinka halveksittavina isä piti tyttärensä tekoja. Jumala ei käske isiä tekemään niin, vaan kertoo Moosekselle, että Hänen näkökulmastaan Mirjamin kritiikki Moosesta kohtaan oli yhtä pahaa.
K: Tulivatko 4. Mooseksen kirjan 13:3:ssa mainitut kaksitoista tiedustelijaa Paranista vai Kades-Barneasta, kuten 4. Mooseksen kirjan 20:1 sanoo?
V: Tämä kysymys on samanlainen kuin seuraava: asuuko Kalifornian kuvernööri Kaliforniassa vai Sacramentossa (Kalifornian pääkaupungissa)? Samalla tavalla Kades-Barnea oli paikka Paranin erämaassa.
K: Miten Mooses saattoi Num 13:16:ssa nimetä Hoshean uudelleen Joosuan, kun Joosuaa oli jo kutsuttu Joosuan nimellä Ex 17:9; 24:13:ssa?
V: 2. Mooseksen kirjan 17. luvun tapahtumat edelsivät Joosuan uuden nimen antamista. Mooses tai hänen kirjurinsa kuitenkin ilmeisesti kirjoittivat 2. Mooseksen kirjan 17. luvun vasta sen jälkeen, kun Joosua oli saanut uuden nimensä. Oli parempi käyttää uutta nimeä 4. Mooseksen kirjan 13:16:ssa, sillä niin silloin kuin nytkin lukijat tuntevat uuden nimen paremmin kuin vanhan. Vastaava esimerkki Uudesta testamentista löytyy Matteuksen evankeliumista, jossa Simonista viitataan kolme kertaa nimellä Simon Pietari ja kolme kertaa nimellä Pietari ennen kuin Jeesus kutsui häntä Pietariksi.
K: Miten Kanaan voisi 4. Mooseksen kirjan 13:32 mukaan ”syödä asukkaansa”, kun se oli niin hyvä maa kuin 4. Mooseksen kirjan 13:27 mukaan?
V: Tämä paradoksi ei aiheuttanut ongelmaa israelilaisille, eikä sen pitäisi aiheuttaa ongelmia kenellekään muullekaan. Maa oli hedelmällinen, mutta siellä asuvat ihmiset olivat sotaisia ja väkivaltaisia.
K: Miten israelilaiset vakoojat saattoivat 4. Mooseksen kirjan 13:33:ssa sanoa nähneensä nefilim-olentoja, kun nefilimit kuolivat 1. Mooseksen kirjan 6. luvun vedenpaisumuksessa?
V: He sanoivat vain nähneensä nefilim, eikä se, mitä ihmiset sanovat, ole aina totta. Joko:
1. He tarkoittivat sitä vertauskuvana.
2. He erehtyivät pitämään suuria miehiä nefilimeinä.
3. Puhuneet vakoojat eivät kertoneet totuutta, vaan liioittelivat.
K: Miksi Jumala harkitsi 4. Mooseksen kirjan 14:15:ssä kaikkien israelilaisten surmaamista?
V: Kaikkitietävä Jumala tiesi, ettei Hän aio tappaa kaikkia israelilaisia. Jumala uhkasi tappaa israelilaiset, koska Hän halusi kertoa heille, kuinka vaarallisesti he elivät. Jumalan tottelemista ei pidä ottaa kevyesti. Tässä vaiheessa Jumala olisi ollut oikeudenmukainen, jos Hän olisi vuodattanut vihansa heidän päälleen, ja Hän halusi heidän tietävän, että he olivat tuolloin elossa Hänen armonsa vuoksi, eivät siksi, että he olisivat ansainneet sen.
K: Rangaistaako Jumala 4. Mooseksen kirjan 14:18 mukaan lapsia vanhempiensa synneistä?
V: Lapset eivät ole syyllisiä vanhempiensa synteihin (Hesekielin kirja 18:4, 17–20). Raamattu kuitenkin osoittaa Aabelin ajoista lähtien, että ihmiset kärsivät tässä elämässä seurauksista synneistä, joista he eivät ole syyllisiä. Lisäksi kun lapset kasvavat, he voivat valita, osallistuvatko he niihin synteihin, joita he ovat nähneet vanhempiensa tekevän jo pienestä pitäen.
K: Miksi Jumala, vaikka Hän antoi kansalle anteeksi (4. Moos. 14:20–23, 29), ei antanut heidän mennä Luvattuun maahan?
V: Jumala voi antaa anteeksi ihmisten synnit, mutta silti kurittaa heitä sekä heidän omaksi parhaakseen että esimerkkinä muille.
K: Miten 4. Mooseksen kirjan 14:31–34 valossa kehotat lapsiasi tai muita, jotka seuraavat esimerkkiäsi, varmistamaan, etteivät he toista sitä, mitä sinä teit menneisyydessä, kun teit todella pahan virheen?
V: Ensinnäkin sinun on todella kerrottava heille, muuten he saattavat ajatella, että jos asiat sujuivat sinulle hyvin, ei ole kovin vakavaa, jos hekin tekevät samoin. Toiseksi sinun ei tarvitse mennä syyn yksityiskohtiin, varsinkin jos se saattaisi houkutella heitä tekemään samoin. Ihmiset saattavat haluta mennä yksityiskohtiin voidakseen puolustella tai osittain puolustella tekojaan, etkä sinä halua tehdä niin. Lopuksi korosta, että kun he tekevät syntiä, joko tällä tai muilla tavoilla, he voivat katua ja silti jatkaa eteenpäin, vaikka onkin tapauksia, joissa he ovat vertauskuvallisesti saattaneet menettää mahdollisuutensa päästä itse Luvattuun maahan.
K: Miksi Jumala laski 4. Mooseksen kirjan 14:34:ssä yhden vakoilupäivän vastaavan yhtä kurinpitovuotta?
V: Raamattu ei kerro sitä. Kuitenkin neljänkymmenen päivän viivästys neljänkymmenen päivän yhtenäisestä tottelemattomuudesta tuntuisi hyvin lievältä rangaistukselta. Joskus, kun ihmiset sitoutuvat pysymään samassa tilassa ja kieltäytyvät etenemästä palvelemaan Jumalaa, tuntuu sopivalta, että he pysyvät siinä tilassa.
K: Koska 4. Mooseksen kirjan 14:34–35:n mukaan kaikki aikuiset paitsi kaksi kuolivat erämaassa tämän neljänkymmenen vuoden aikana, missä heidän luunsa ovat nykyään?
V: Jos ruumiita ei haudattu syvälle, ne ovat mädäntyneet tai villieläimet ovat vieneet ne.
K: 4. Mooseksen kirjan 15:5,10:ssä sanotaan, että viinin juominen on [väitetysti] pahaa, miksi viiniä sitten uhrattiin Jumalalle?
V: Missään Vanhan tai Uuden testamentin jakeessa ei sanota, että viinin juominen olisi väärin. Monissa jakeissa opetetaan kuitenkin, että juopuminen on väärin. Katso lisätietoja 1. Timoteuksen kirjeen 5:23 kohdasta.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 15:16:ssa on yksi laki sekä israelilaisille että muille maassa asuville?
V: Oikeudenkäynneissä ei harjoitettu syrjintää. Murhasta, varkaudesta, väärästä todistuksesta ja niin edelleen annetut lait olivat samat sekä israelilaisille että muille kuin israelilaisille. Ei-israelilaisen todistus laskettiin yhtä päteväksi kuin israelilaisen, ja naisen todistus oli yhtä pätevä kuin miehen, toisin kuin monissa muslimimaissa. On kuitenkin totta, että Israelissa asuvien ei-israelilaisten piti noudattaa joitakin uskonnollisia lakeja, mutta heidän ei tarvinnut tuoda uhreja.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 15:32–36:ssa mies surmattiin, koska hän keräsi puita sapattina?
V: Puiden kerääminen oli sallittua muina päivinä. Hänen toimintansa juuri tuolloin osoitti kuitenkin täydellistä halveksuntaa Jumalan lakia kohtaan. Mies kivitettiin juuri tämän halveksivan asenteen vuoksi, ei puiden keräämisen vuoksi.
K: Mikä Num 15:35–36:ssa on epätavallista?
V: Tämä on rakennettu heprealaiseksi kiasmaksi.
- Ja Herra sanoi Moosekselle:
- - ”Mies on ehdottomasti surmattava.
- - - Koko seurakunnan on kivitettävä hänet leirin ulkopuolella.”
- - - Niin koko seurakunta vei miehen leirin ulkopuolelle ja
- - kivitti hänet kuoliaaksi,
- niin kuin Herra oli Moosekselle käskenyt.
K: Miksi Mooses käski heitä 4. Mooseksen kirjan 16:6–7:ssä laittamaan tulta suitsukkeisiinsa, vaikka hän tiesi, mitä Nadabille ja Abihulle oli tapahtunut?
V: He tiesivät yhtä hyvin kuin Mooseksikin, mitä Nadabille ja Abihulle oli tapahtunut. He tekivät niin joka tapauksessa, koska olivat niin päättäneet vastustaa Moosesta. Ehkä Mooses ei ollut heitä kohtaan ystävällinen eikä epäystävällinen, mutta jos he halusivat palvoa Jumalaa omalla, erillisellä tavallaan, Mooses sanoi: ”Tehkää niin, niin katsotaan, mitä Jumala tekee.”
K: Entä 4. Moos. 16:13–14:ssä mainittu Datanin ja Abiramin valitus? Jumala lupasi heille, että he pääsisivät maitoa ja hunajaa virtaavaan maahan, mutta 4. Moos. 14:29–34 teki selväksi, ettei Jumala loppujen lopuksi johtaisi heitä sinne, vaan vain heidän lapsensa.
V: Kansan mielestä lupaus tarkoitti varmasti sitä, että israelilaiset pääsisivät Luvattuun maahan, mutta ei välttämättä sitä, että jokainen läsnäolija eläisi niin kauan, että pääsisi sinne. Jumala ei sanonut, että Hän pakottaisi yksittäisiä ihmisiä Luvattuun maahan. Kun he kieltäytyivät menemästä sinne, Jumala rankaisi heidän avointa kapinaansa kunnioittamalla pysyvästi kapinoineen kansan päätöstä.
Jos päätät vapaaehtoisesti kapinoida Jumalaa vastaan, Jumala saattaa myöhemmin ehkä antaa sinulle katuvan sydämen, jotta voisit palata Hänen luokseen. Toisaalta Jumala ei välttämättä tee niin, eikä Hänellä ole velvollisuutta tehdä niin.
K: Nume 16:31:ssä nielaisiko maa Korahin ja hänen 250 seuraajaansa, vai paloivatko 250 seuraajaa kuoliaiksi Nume 16:35:ssä?
V: 4. Mooseksen kirjan 16:31 mukaan maa nielaisi Korahin, Datanin, Abiramin ja heidän perheensä. 4. Mooseksen kirjan 16:35 mukaan tuli poltti muut 250 miestä, jotka eivät olleet Korahin sukulaisia.
K: Miten oli oikeudenmukaista, että maa nielaisi 4. Moos. 16:31–35:n mukaan jopa Korahin, Datanin ja Abiramin pienimmät lapset (4. Moos. 16:27)?
V: Se oli oikeudenmukaista, koska Jumalalla on oikeus määrätä jokaiselle yksilölle haluamansa elinikä, eikä Hän ole velvoittanut itseään antamaan kaikille samaa elinikää. Tämä on hyvin samankaltainen kysymys kuin se, miksi Jumala käski tappaa jopa kanaanilaisten vauvat. Katso vastaus Joosuan kirjan 6:21 kohdassa olevasta keskustelusta.
K: Tapettiinko 4. Moos. 16:32:n mukaan kaikki Korahin miehet, vai vain osa heistä, kuten 4. Moos. 26:11:ssä sanotaan?
V: Kaikki Korahin miehet, jotka seurasivat Korahia, surmattiin, mutta ne, jotka eivät seuranneet Korahia, eivät surmattu. 4. Mooseksen kirjan 26:11 osoittaa selvästi, että osa Korahin jälkeläisistä ei kapinoinut eikä heitä surmattu. Itse asiassa profeetta Samuel oli Korahin jälkeläinen (1. Aikakirja 6:22–28).
K: Miten kapinallisten miesten suitsukekupit tulivat pyhiksi 4. Mooseksen kirjan 16:37–38:ssa?
V: 4. Mooseksen kirjan 16:39–40 kertoo, miksi Jumala päätti nimetä ne pyhiksi muistoksi.
Alkuperä: Se uhrattiin Jumalalle.
Käyttö: Pronssia käytettiin alttarin päällystämiseen.
Muistutus: Sen oli tarkoitus olla merkki siitä, etteivät israelilaiset yrittäisi lähestyä Jumalaa omalla tavallaan.
Ei ole viitteitä siitä, että nämä 250 miestä olisivat tehneet enemmän pahaa kuin muutkaan. He kuitenkin luulivat voivansa lähestyä Jumalaa omalla tavallaan, eivätkä Jumalan tavalla, omalla vanhurskaudellaan sen sijaan, että olisivat noudattaneet Jumalan vaatimia uhrauksia. Ihmiset yrittävät samanlaisia asioita vielä nykyäänkin.
K: Miksi Jumala alkoi Num 16:45–47:ssä surmata kaikkia israelilaisia?
V: Koko yhteisö nurisi Moosesta ja Aaronia vastaan. Vaikka Jumalan toiminta suojeli Moosesta ja Aaronia, Jumala olisi voinut suojella heitä myös muilla tavoin. Tärkein syy sille, että Jumala lähetti yliluonnollisen nopean vitsauksen, näyttää olevan kuritus, jonka tarkoituksena oli opettaa israelilaisille, etteivät he kovettaisi sydäntään kapinoidakseen Jumalaa vastaan.
K: Koska 4. Mooseksen kirjan 17:5:ssä sanotaan, että Jumala käytti Aaronin sauvaa lopettaakseen israelilaisten nurin, miksi he sitten nurisivat edelleen 4. Mooseksen kirjan 20:2–5:ssä?
V: Aaronin sauvan ihmeellä oli lyhytaikainen vaikutus, joka lopetti heidän nurinansa 4. Mooseksen kirjan 17. luvussa. Itse asiassa israelilaiset menivät melkein päinvastaiseen ääripäähän 4. Mooseksen kirjan 17:12–13:ssa.
Kun israelilaiset myöhemmin nurisivat 4. Mooseksen kirjan 20. luvussa, samaa sauvaa käytettiin (4. Moos. 20:8–9) lopettamaan nurina tuolloin.
Valitettavasti Aaronin sauvan ulkoinen ihme ei muuttanut ihmisten sydämiä sisäisesti eikä pystynyt pysäyttämään nurinaa pysyvästi.
K: Miten 4. Mooseksen kirjan luvussa 17:8–10 katkaistu oksa saattoi kukkia ja tuottaa manteleita, kun mantelipuulla ei ole tällaista ominaisuutta?
V: Jumala, joka loi kasvit niin, että ne voivat kasvaa ja tuottaa siemeniä, sai tämän tapahtumaan ihmeen avulla.
K: Miksi Jumala asetti 4. Mooseksen kirjan 18:1–2:ssa nämä ihmiset ja heidän poikansa vastuuseen heidän tavaroistaan?
V: Aaronin sukukunta on Leevin heimo, joten tämä tarkoittaa, että leeviläiset, mukaan lukien Aaron ja hänen poikansa, olivat vastuussa tabernaakkelia vastaan tehdyistä rikkomuksista. Ainoastaan Aaron, hänen poikansa ja heidän jälkeläisensä olivat vastuussa pappeutta vastaan tehdyistä rikkomuksista.
Nämä ihmiset eivät olleet vastuussa vain siitä, mitä he itse tekivät, vaan he olivat vastuussa myös pyhäkköä ja pappeutta vastaan tehdyistä rikkomuksista. Ihmiset eivät saaneet lähestyä tabernaakkelia ilman heidän lupaaansa, joten jos he olivat huolimattomia tabernaakkelin vartioinnissa ja muut häpäisivät sen, he olivat vastuussa myös omasta huolimattomuudestaan.
K: Mikä on epätavallista 4. Mooseksen kirjan 18:2 jakeessa?
V: 4. Mooseksen kirjan 18:2 on sanaleikki, jossa ”liittyvät teidän luoksenne” (weyillawu) on sanaleikki sanasta ”leeviläinen” (lewi). Niinpä erittäin kirjaimellinen tulkinta on: ”Leevin heimo … tulee ’levi’ teidän luoksenne.”
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 19:8:ssa pappi oli epäpuhdas iltaan asti, vaikka hän noudatti Jumalan käskyä punaisen lehmän uhrin suhteen?
V: Tässä on mielenkiintoinen tilanne, jossa pappi, joka tottelevaisesti teki Jumalan tahtoa, tuli epäpuhtaaksi. Siinä ei sanottu, että pappi olisi tehnyt syntiä tai että Jumala olisi ollut tyytymätön papiin, vaan ainoastaan, että hän oli epäpuhdas eikä voinut tulla pyhien esineiden lähelle jonkin aikaa. Näin ollen seremoniallisen epäpuhtauden ja henkilökohtaisen syyllisyyden välillä on selvä ero.
Kun Jeesus kuoli ristillä, Hänestä tuli hetkeksi epäpuhdas Jumalan Isän silmissä. Tämä tapahtui kuuliaisuudesta, jotta Hän voisi ottaa kantaakseen rangaistuksen meidän syntiemme puolesta. Jeesus ei ollut syntinen, eikä Saatana ”tullut Jeesukseen”, kuten jotkut lahkolaiset opettavat; pikemminkin Jeesuksesta yksinkertaisesti tuli epäpuhdas.
K: Oliko Kades Num 20:1:n mukaan Zinin erämaassa, vai oliko se Num 13:26:n mukaan Paranin erämaassa?
V: Siinain niemimaalla oli neljä erämaa-aluetta:
Shurin erämaa luoteessa, jota rajoitti lännessä Egypti, idässä Egyptin joki ja etelässä Elim. 1. Mooseksen kirja 16:7; 20:1; 25:18; 2. Mooseksen kirja 15:22; 1. Samuelin kirja 15:7; 27:8
Sin-erämaa lounaassa. Se sijaitsi Elimin [pohjoisessa] ja Siinain [idässä] välissä 2. Mooseksen kirjan 16:1 mukaan. Myös 2. Mooseksen kirjan 17:1 ja 4. Mooseksen kirjan 33:11,12 mainitsevat Sin-erämaan.
Paranin erämaa kaakkoisessa. Sitä rajoitti koillisessa Sinin erämaa ja lännessä Kades. 1. Mooseksen kirja 21:21; 4. Mooseksen kirja 10:12; 12:16; 13:3,26; 5. Mooseksen kirja 1:1; 33:2; 1. Samuelin kirja 25:1; 1. Kuninkaiden kirja 11:18.
Koilliseen sijaitseva Zinin erämaa, joka ulottui itään Kuolleellemerelle ja Arabahiin sekä länteen Kadeshin kaupunkiin. 4. Mooseksen kirja 13:21; 20:1; 27:14; 33:36; 34:3,4; 5. Mooseksen kirja 32:51; Joosuan kirja 15:1,3
Kades sijaitsi Paranin erämaan ja Zinin erämaan rajalla.
K: Pitäisikö 4. Mooseksen kirjan 20:8:ssa oleva pronomini kääntää sanalla ”hänen”, kuten KJV-käännöksessä, vai sanalla ”sen”, kuten muissa käännöksissä?
V: Kieliopillisesti hepreankielinen pronomini voidaan kääntää asianmukaisesti joko sanalla ”sen” tai ”hänen”. Mutta tässä yhteydessä sen pitäisi todennäköisesti olla ”sen”, koska Moosekselle käsketään puhua kalliolle.
K: Miksi Jumala oli vihainen Moosekselle 4. Mooseksen kirjan 20:10–13 kohdassa, kun Mooses teki juuri sen, mitä Jumala käski hänen tehdä?
V: Mooses teki oikein, mutta hänen asenteensa oli väärä, ja hän osoitti väärän asenteen muille. Sen sijaan, että kalliota lyömällä olisi tehty ihme, joka olisi kiinnittänyt huomion Jumalan armolliseen huolenpitoon, Mooses ilmeisesti löi kalliota ikään kuin vihaisena sanoen: ”Kuulkaa nyt, te kapinalliset…”
Tästä meidän on otettava opiksemme. Jos teemme asioita, joita Jumala haluaa, mutta väärällä asenteella, Jumala ei ole tyytyväinen tekoihimme.
K: Kiellettiinkö Moosesta 4. Moos. 20:12:ssa menemästä Kanaaniin epäuskon, kapinan (4. Moos. 27:12–14), rikkomuksen (5. Moos. 32:51–52) vai harkitsemattomien sanojen (Ps. 106:32–33) vuoksi? (Tämän kysyi ateisti.)
V: Tapaus oli vain yksi, Meriban vesillä, ja kaikki neljä jaetta kuvaavat samaa syytä.
4. Mooseksen kirjan 20:12 mukaan syynä oli se, että Mooses ei uskonut Jumalaan eikä kunnioittanut Häntä israelilaisten silmissä.
4. Mooseksen kirjan 27:12–14 mukaan Mooses kapinoi Jumalan käskyä vastaan, jonka mukaan hänen tuli kunnioittaa Jumalaa.
5. Mooseksen kirjan 32:51 mukaan Mooses rikkoi [synti] Jumalaa vastaan, koska Mooses ei kunnioittanut Jumalaa israelilaisten keskuudessa.
Psalmin 106:32–33 mukaan he (israelilaiset) kapinoivat Jumalan Henkeä vastaan riidan vesillä (Meribahissa), ja siksi Mooses puhui harkitsemattomasti.
Kaikki nämä jakeet välittävät yhdenmukaisen viestin. Israelilaiset riitelivät Mooseksen kanssa (4. Mooseksen kirja 20:2–5, Psalmi 106:33), eikä Mooses uskonut Jumalan huolenpitoon (4. Mooseksen kirja 20:12). Hänen hätiköity puheensa (4. Mooseksen kirja 20:10; Psalmi 106:33) ei osoittanut kunnioitusta Jumalaa kohtaan israelilaisten keskuudessa (4. Mooseksen kirja 20:12; 27:12–14; 5. Mooseksen kirja 32:51).
Siitä, mitä tapahtui, ei ole epäilystäkään, ja kolme viimeistä kohtaa ovat yksinkertaisesti muistutuksia siitä, mitä ihmiset voivat lukea itse 4. Mooseksen kirjasta 20.
K: Johtiko 4. Mooseksen kirjan 20:16 mukaan enkeli israelilaiset pois Egyptistä, vai oliko se Jumala itse 2. Mooseksen kirjan 3:8 mukaan?
V: Monissa jakeissa sanotaan, että Jumala vei heidät pois Egyptistä. 4. Mooseksen kirjan 20:16 sanoo hepreaksi, että Jumala lähetti enkelin ja [*] vei meidät pois Egyptistä. [*] on jakeessa sanomaton, ja se voi viitata enkeliin tai itse Jumalaan.
[*]-merkintää ei oikeastaan tarvitse täsmentää, koska se pätee molempiin tapauksiin. Jumala olisi voinut saada enkelinsä luomaan pilven ja tulipylvään sekä lähettämään voimakkaan tuulen, joka jakoi Punaisenmeren. Jumala itse oli mukana ainakin kahdella tavalla.
1. Enkelit toimivat täysin Jumalan käskyjen mukaisesti.
2. Jumala itse oli myös paikalla, mikä saattaa selittää heidän syntiensä rangaistuksen ankaruuden.
K: Mitä Raamatun ulkopuolista näyttöä on 4. Mooseksen kirjan luvuissa 20–24 siitä, että Bileam oli todellinen henkilö?
V: Vuonna 1967 arkeologit löysivät Jordanin laaksosta Beir Allahista (tai Deir ’Allasta) koulupojan kirjoitusharjoituksen, jossa mainittiin kolme kertaa Beorin poika Bileam. Sen radiohiiliajoitus oli 800/760 eKr. Löytö julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1976. Katso myös J. Hoftijzer, ”The Prophet Balaam in a 6th-century Aramaic Inscription”, teoksessa Biblical Archaeologist 39 (1976), s. 11–17, sekä Jo Ann Hackett, The Balaam Text from Deir ‘Alla (1984).
Katso J.E.P.D.-teoriaa käsittelevä artikkeli Walter Kaiser, Jr.:n teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 4, s. 759, tai teoksessa The NIV Study Bible, s. 223, tai kuuntele John Ankerbergin nauhoitus ”Exploding the J.E.P.D. Theory”, jonka on laatinut Walter Kaiser, Jr.
K: Miten nämä käärmeet olivat ”tulisia” 4. Moos. 21:6,8:ssa?
V: Tämä ei välttämättä tarkoita, että ne hehkuivat tai olivat kirkkaanpunaisia. Pikemminkin se tarkoittaa, että niiden purema tuntui tulelta.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 21:9:ssä israelilaisten piti katsoa pronssista käärmettä pureman jälkeen, kun se vaikuttaa epäjumalanpalvonnalta?
V: Jumala käski heidän katsoa tangon päässä olevaa pronssista käärmettä, jotta he toipuisivat käärmeen puremasta. Myöhemmin ihmiset kuitenkin tekivät tästä epäjumalan ja antoivat pronssiselle käärmeelle nimen Nehushtan. Tämän epäjumalanpalvonnan vuoksi Hiskia määräsi käärmeen tuhottavaksi 2. Kuninkaiden kirjan 18:4:ssä.
Ensimmäinen kirjailija, jonka tiedetään vastanneen tähän vastalauseeseen, oli Tertullianus teoksessaan Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 2, luku 22, s. 314 (207/208 jKr.). Jo ennen sitä Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) 12. luku, s. 145, ja Justin Martyrin Ensimmäinen puolustuspuhe (150 jKr.) 50. luku, s. 183, käsittelivät tätä aihetta, mutta ne eivät ilmeisesti nähneet siinä mitään keskustelun arvoista ongelmaa.
K: Mikä on 4. Mooseksen kirjan 21:14 kohdassa mainittu ”Herran sotien kirja”?
V: Tunnemme tämän kirjan vain sen maininnan perusteella Raamatussa. Tämä kirja oli ilmeisesti tosiasioihin perustuva historiallinen kuvaus näistä tapahtumista. Missään ei mainita, että se olisi ollut Jumalan sana tai että sen olisi pitänyt kuulua Pyhiin kirjoituksiin.
K: Kuka on Kemosh 4. Mooseksen kirjan 21:29 ja Jeremian kirjan 48:46 kohdissa?
V: Kemos oli moabilaisille pyhä epäjumala. 2. Kuninkaiden kirjan 3:27 mukaan Kemosille uhrattiin vauvoja.
K: Mitä epätavallista on lauseessa, joka esiintyy 4. Moos. 22:1; 26:3; 31:12; 33:48; 34:15; 35:1 ja 36:13?
V: Ilmaisu ”Jerikon Jordan” on epätavallinen tapa kuvata tätä jokea. Se saattaa olla vain kuvaus Jordan-joen sijainnista, mutta NIV-raamatun alaviitteissä sanotaan, että se saattaa olla hyvin vanha nimi kyseiselle joelle.
K: Onko 4. Mooseksen kirjan 22:5:ssä mitään Raamatun ulkopuolista näyttöä Bileamin kotikaupungista Pethorista?
V: Mahdollisesti. Shalmaneser II:n kirjoituksessa mainitaan Eufrat- ja Sagur-jokien varrella, Karkemishin länsipuolella, sijaitseva kaupunki nimeltä Pitru, ja tämä saattaisi olla Pethor. Asimovin teoksessa ”Guide to the Bible” (s. 183) mainitaan myös, että egyptiläiset kutsuivat tätä paikkaa Pedruksi.
K: Oliko Bileam 4. Moos. 22:5–7:n mukaan ensisijaisesti todellinen Jumalan profeetta, jonka ahneus johti harhaan, vai oliko hän ensisijaisesti pakanallinen ennustaja, jonka kautta Todellinen Jumala puhui tässä tilanteessa?
V: Raamattu ei kerro sitä. Kuitenkin niiden pahojen neuvojen vuoksi, joita hän myöhemmin antoi, Bileamin sydän ei todellakaan ollut Jumalan ja Hänen kansansa puolella. Jos voidaan luottaa kaivettuun, noin vuodelta 800/760 eKr. peräisin olevaan koulupoikien harjoitustehtävään, näyttäisi siltä, että Bileam oli pakanallinen ennustaja, jonka kautta Todellinen Jumala puhui tuolloin.
K: Miten Jumala saattoi 4. Mooseksen kirjan 22:7:ssä antaa profetian jollekin, joka harjoitti ennustamista?
V: Jumala voi antaa profetian kenelle tahansa, kenelle Hän haluaa. Raamattu ei kerro, harjoittiko Bileam ensin ennustamista vai saiko hän ensin profetian, ja se saattoi olla kumpi tahansa.
Jos Bileam yritti ensin harjoittaa ennustamista todellisen Jumalan suhteen, Jumala salli hänen toimintansa tietämättömyydestä johtuen eikä korjannut sitä tuolloin.
Jos Bileamille annettiin ensin profetian lahja ja hän myöhemmin teki syntiä yrittäessään ”kiihottaa ja vahvistaa” profetian lahjaansa ennustamisen avulla, tämä olisi esimerkki siitä, ettei Jumala ota lahjojamme pois, kun teemme syntiä. Vähän samanlainen esimerkki on se, kun Jeesus paransi kymmenen spitaalista Luuk. 17:12–17 ja vain yksi palasi kiittämään häntä; Jeesus kysyi, missä muut yhdeksän olivat, mutta Jeesus ei nimenomaisesti ”poistanut” heidän parantumistaan.
K: Kun Bileam 4. Mooseksen kirjan 22:7:ssä käytti ennustamista kiroamaan muita kuin israelilaisia, toimivatko hänen kirouksensa koskaan?
V: Vaikka Bileamia palkinneet ihmiset luulivat kirousten voivan toimia, Raamattu ei kerro, toimivatko ne todella vai eivät. Ainakin Israelin osalta Bileam tiesi, että hänen kirouksensa olivat turhia.
Katso kohta ”Astrologia ja psyykkiset ilmiöt”, jos haluat lisätietoa näkemyksestä, jonka mukaan mikään Bileamin kirouksista ei ollut koskaan tehokas, paitsi plasebo-vaikutuksena.
K: Miksi Jumala oli 4. Mooseksen kirjan 22:12–17 mukaan hyvin vihainen Balaamille, vaikka Hän oli antanut Balaamin lähteä?
V: Rahan vuoksi Bileam halusi mennä mahdollisimman lähelle Jumalan käskyjen rikkomista. Kuten teoksessa 735 Baffling Bible Questions Answered (s. 74–75) todetaan, Jumala antoi hänelle luvan, mutta ei ohjeita. Vaikka Bileam noudatti Jumalan käskyä olla kiroamatta Israelia, hän neuvoi Balakia, kuinka israelilaiset voitaisiin moraalisesti turmella ja saada heidät herättämään Jumalan tyytymättömyyden (4. Moos. 31:16; 25).
K: Miksi Jumala oli vihainen Bileamille 4. Mooseksen kirjan 22:22–33:ssa, kun Bileam ilmeisesti totteli Jumalaa?
V: Koko luvun lukeminen valaisee sitä, millaista kuuliaisuutta Jumala haluaa. Bileam ei koskaan tehnyt yhtään tekoa, jolla hän olisi suoraan uhmaillut Jumalaa. Kun sanansaattajat saapuivat, Bileam ei kuitenkaan käskenyt heitä lähtemään pois eikä sanonut, ettei hän halunnut lähteä heidän mukaansa, koska se ei olisi miellyttänyt Jumalaa. Sen sijaan, vaikka Bileam tiesi, mitä Jumala halusi, hän sanoi haluavansa lähteä heidän mukaansa, mutta Jumala kieltäytyi. Bileam yritti pysyä mahdollisimman kaukana Jumalan tahdon noudattamisesta ilman, että hän suoraan tottelisi Jumalaa. Siksi Jumala oli vihainen hänelle.
Katso laajempi keskustelu teoksesta Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 140, ja erityisesti teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 166–168.
K: Onko 4. Mooseksen kirjan 22:27–28 puhuvasta aasista kyseessä järjetön tarina? (Eräs muslimi väittää näin.)
V: Jos ihminen todella uskoisi, että Jumala on Kaikkivaltias, Jumala voi tehdä mitä tahansa.
Muslimi ei ehkä ole tietoinen siitä, mitä hänen omissa haditheissaan sanotaan. ”Profeetta tapasi seistä (saarnaaessaan) datelpalmuun varren vieressä. Kun hänelle pystytettiin saarnatuoli, kuulimme sen varren itkevän kuin raskaana oleva kameli, kunnes profeetta laskeutui saarnatuolista ja laski kätensä sen päälle.” (Bukhari, osa 2, kirja 13, luku 24, nro 41, s. 19). En usko, että näin tapahtui, mutta en kiistä, etteikö Kaikkivaltias Jumala olisi voinut saada sen (tai minkä tahansa muun) tapahtumaan.
K: Totteliko Bileam 4. Mooseksen kirjan 22:34:ssä Jumalaa puhumalla vain sen, mitä Jumala käski hänen sanoa?
V: 4. Mooseksen kirjan 22:38 mukaan Bileam totteli tuolloin. Kuitenkin jonkin aikaa myöhemmin hän antoi pahan (mutta oikean) neuvon siitä, kuinka israelilaiset saataisiin kääntymään pois Jumalasta.
K: Onko Num 22:41:n kohdalla totta, että Baal, joka tarkoittaa ”Herraa”, ei koskaan ollut minkään tietyn jumalan nimi, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 185) väittää?
V: Isaac Asimov antaa tässä väärää tietoa. Raamatun lisäksi ugaritilaisessa kirjallisuudessa mainitaan tietty epäjumala nimeltä Baal, kuten Wycliffe Dictionary of Biblical Archaeology -teoksessa sivulla 121 todetaan. Sivulla 593 on mainittu yksi tietty kirjoitus nimeltä ”Baalin eepos”.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 23:10:ssä mainittu Bileamin ennustus siitä, että hän kuolisi vanhurskaan kuoleman, ei todellakaan toteutunut?
V: Bileam neuvoi moabilaisia ja midianilaisia kääntämään israelilaiset pois Jumalasta lähettämällä naisensa harrastamaan seksiä heidän kanssaan (4. Mooseksen kirja 31:16). Israelilaiset teloittivat Bileamin 4. Mooseksen kirjan 31:8 ja Joosuan kirjan 13:22 mukaisesti.
Bileam ei esittänyt profeetallista tosiasiaa, vaan ainoastaan toiveensa siitä, että hän kuolisi vanhurskaan kuoleman. Hänen toiveensa ei toteutunut hänen oman syntinsä vuoksi. Samoin nykypäivän ihmisillä voi olla vilpittömiä hyviä toiveita, jotka eivät toteudu heidän oman syynsä vuoksi.
K: Miksi Bileam ennusti 4. Mooseksen kirjan 23:24:ssä, että israelilaiset olisivat kuin leijona, joka joi saaliinsa verta, kun veren juominen on kiellettyä?
V: Leijonat tappoivat epäpuhtaita eläimiä ja joivat verta. Molemmat olivat kiellettyjä ihmisiltä, mutta eivät leijonilta. Tarkoitus ei ollut elää kuin leijona, vaan että israelilaiset olisivat taistelussa yhtä vahvoja ja hurjia kuin leijona.
K: Mitä 4. Mooseksen kirjan 23:19 sanoo mormonismin (LDS) ytimessä olevasta Jumalan käsitteestä, jonka mukaan ”niin kuin ihminen on, niin Jumala kerran oli; niin kuin Jumala on, niin ihminen voi tulla”?
V: Toisin kuin mormonien teologiassa väitetään, siinä sanotaan, että
a) Todellinen Jumala ei ole ihminen.
(Mormoni saattaisi sanoa, että Jumala ei ole enää ihminen, vaan oli aikoinaan ihminen ja on nyt kirkastettu ihminen. En ole kuitenkaan koskaan kuullut mormonin käyttävän tätä sanontaa.)
b) Todellinen Jumala ei ole ihmisen poika tai jälkeläinen, mikä kumoaa kohdan a).
Katso myös 1. Samuelin kirja 15:29 ja seuraava kysymys.
K: Mitä mormonit sanovat 4. Mooseksen kirjan 23:19 kohdasta?
V: Eräs mormonimies, jonka kanssa keskustelin, näytti kunnioittavan Raamattua suuresti. Kun kuitenkin pyysin häntä lukemaan tämän jakeen antamatta hänelle mitään selitystä, hän sanoi: ”No, no, se on ihan väärin.” Emme keskustelleet paljon enempää, mutta tunsin tehneeni tehtäväni. Osoitin hänelle eron Raamatun ja mormonismin opetusten välillä, ja nyt hänellä oli valinta tehtävänä.
Olen puhunut tästä jakeesta sekä 1. Samuelin kirjan 15:29:stä niin monen mormonin kanssa, etten edes muista kaikkia, ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta heillä kaikilla oli vastaus.
Yksi mormonilähetyssaarnaaja, jonka kanssa keskustelin, tiesi kuitenkin vastauksen. Hän sanoi, että jae tarkoitti: ”Jumala ei ole sellainen ihminen, että Hän valehtelisi, eikä sellainen ihmisen poika, että Hän katuisisi.”
Tässä muutama huomio:
1. Sanat ”sellaista” eivät esiinny hepreankielisessä tekstissä.
2. Tämä uusi tulkinta ”sellaista” oli tuntematon kaikille juutalaisille, kristityille ja jopa harhaoppisille kirjoittajille, kunnes mormonismi syntyi 1800-luvulla.
3. Koska yksikään hepreaa tai kreikkaa puhuva uskovainen ei ymmärtäisi tätä jaetta tällä tavalla, jos tämä olisi oikea tulkinta, kyseessä olisi ”salakoodi”, jonka vain mormonit ymmärtäisivät.
Varo, jos teologiasi säilyttämiseksi joudut tulkitsemaan vieraskielisen lauseen tavalla, jota kukaan kyseisen kielen äidinkielinen puhuja ei tunnistaisi sellaiseksi.
K: Miksi meidän pitäisi kiinnittää huomiota 4. Mooseksen kirjan 23:19:ssä siihen, mitä mies sanoi, joka harjoitti ennustamista?
V: Vaikka Bileam myöhemmin teki suuren synnin, tällä hetkellä, kun Bileam puhui näitä sanoja, hän lausui sanoja, jotka Jumala oli pannut hänen suuhunsa (4. Moos. 23:16), ja ainoastaan niitä sanoja, jotka Jumala oli pannut hänen suuhunsa (4. Moos. 22:38).
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 23:19:ssä sanotaan, ettei Jumala kadu tai muuta mieltään, kun 1. Sam. 15:35 ja 2. Moos. 32:14 sanovat, että Hän tekee niin? (eräs muslimi esitti tämän kysymyksen)
V: Jumalan ilmoitettu tahto on usein ajankohtainen ja ehdollinen, ja sitä selitetään toisinaan antropomorfisena ilmaisuna.
Ajoitettu: Jumala sanoi kapinalliselle sukupolvelle, ettei Hän kulkisi heidän kanssaan. He kaikki kuolivat, ja Jumala kulki seuraavan sukupolven kanssa.
Ehdollinen: Moniin Jumalan uhkauksiin tai lupauksiin liittyy nimenomainen tai epäsuora ehto. Esimerkkejä epäsuorista ehdollisista uhkauksista löytyy Joona 3:sta ja 1. Mooseksen kirjan 20:3:sta.
Antropomorfinen: Jumala, joka on ajattomuuden ulkopuolella, tiesi jo etukäteen, mitä he tekisivät, ja Hän tiesi jo etukäteen, mitä Hän itse tekisi. Ihmisten on kuitenkin toisinaan vaikea ymmärtää tätä ja samalla nähdä, että ihmisillä oli silti todellinen valinnanvapaus. Varmasti jos Jumala olisi vain kertonut heille, mitä he varmasti tekisivät ja mitä Hän varmasti tekisi, se olisi rajoittanut heidän valintamahdollisuuksiaan.
Ihmisen ei tarvitse olla samaa mieltä tai edes ymmärtää käsitettä, että Jumala on ajattomuuden ulkopuolella. Heidän ei tarvitse pohtia ajattomuutta, ennen kuin Jumala edes kommunikoi heidän kanssaan merkityksellisellä tavalla. Jumala kommunikoi ihmisten kanssa termeillä, joita kaikki voivat ymmärtää.
K: Miten Agag saattoi olla elossa 4. Mooseksen kirjan 24:7 kohdassa, kun hän eli jo kuningas Saulin aikana 1. Sam. 15:8:n mukaan?
V: Tähän on kaksi mahdollista vastausta.
Kaksi samannimistä kuningasta: Ei ole harvinaista, että kuninkaat saavat edeltäjänsä nimen. Esimerkkejä ovat monet brittiläiset kuninkaat nimeltä Henry, kaksi pohjois-israelilaista kuningasta nimeltä Jerobeam, kaksi foinikialaista kuningasta nimeltä Hiram sekä monet egyptiläiset faaraot nimeltä Thutmose ja Rameses. Näin ollen Saulin aikainen Agag oli tässä mainitun Agagin seuraaja. Tämä kysymys on siis sama kuin kysyisi: ”Kuinka Englannin Henrik [VIII] olisi voinut teloittaa vaimonsa, kun Henrik [I] kuoli vuosisatoja ennen heidän syntymäänsä?”
Agag on arvonimi, kuten faarao: Foinikialaisessa Corpus Inscriptionum Semiticarum I 3196 -teoksessa mainitaan eräs Agag eri ajalta ja paikasta kuin nämä kaksi Agagia. Emme tiedä paljoakaan amalekilaisista, ja ”Agag” saattoi olla amalekilaisten hallitsijan arvonimi, aivan kuten faarao oli Egyptin hallitsijan arvonimi. Keil-Delitzschin Vanhan testamentin kommentaari, osa 1, s. 189, tukee tätä näkemystä.
K: Miksi joissakin englanninkielisissä käännöksissä Num 24:8 ja Jes 34:7 mainitaan tämän olevan yksisarvinen?
V: Käännös on virheellinen. 5. Mooseksen kirjan 33:17:ssä käytetään samaa hepreankielistä sanaa, ja eläimellä on useampi kuin yksi sarvi.
Arabian aavikolla elää eräs antilooppilaji, oryx, jolla on kaksi pitkää, suoraa sarvea, jotka ovat kuitenkin lähellä toisiaan, ja sivulta katsottuna näyttää siltä, että sillä olisi vain yksi sarvi. Ehkä juuri tästä on peräisin eurooppalainen yksisarvislegenda.
Katso Stephen Caesar, ”Zoology in the Pentateuch: Three Alleged Errors”, Science, Scholarship and Scripture, The Christian News, 2. heinäkuuta 2001, s. 26. Katso myös Hoch, E. (1979), ”Reflections on Prehistoric Life at Umm an-Nar (Trucial Oman) Based on the Faunal Remains from the Third Millennium BC.” Julkaistu teoksessa South Asian Archaeology 1977. Ja Harrison, D.L. ja P.J.J. Bates (1991) ”The Mammals of Arabia”, 2. painos. Sevenoaks, Kent (Englanti): Harrison Zoological Museum.
K: Kuka on profetian kohteena 4. Mooseksen kirjan 24:17:ssä?
V: Tähän on kaksi tulkintaa.
Välitön: Moabin ja Edomin välittömästä tuhoamisesta ennustetaan kuningas Daavidille tai Juudan heimolle.
Messiaaninen: Tämä on todennäköisesti myös ennakkoilmaus Jeesuksesta, joka on myös Juudan sukua ja joka tulisi tuhoamaan kaikki häntä vastaan kokoontuneet armeijat. Myös essealaiset ja muut uskoivat tämän olevan messiaaninen profetia. Simon bar Kosiba, joka johti kapinaa roomalaisia vastaan vuosina 132–135 jKr, kutsuttiin tämän jakeen vuoksi nimellä ”Bar Kochba” eli ”tähden poika”.
Kirjoittajia, jotka pitivät tätä messiaanisena, olivat muun muassa Justinus Marttyyri (kirjoitti n. 138–165 jKr.), Athanasius (296–373 jKr.) sekä juutalaiset kirjoitukset Targum Onkelos, Targum Jonathan ja Jerusalemin Talmud, Taanith 68:4; Debarim Rabba (osa 1) sekä Pesikta Sotarta 58:1. Kuolleenmeren kääröistä mainittakoon Damaskoksen asiakirja (CD 7:9–20) ja Sotakäärö (1 QM:7).
K: Miten 4. Mooseksen kirjan 24:24:ssä mainitut laivat voivat tulla ja vaivata Assuria, kun Assur oli sisämaassa sijaitseva kaupunki?
V: 4. Mooseksen kirjan 24:24:ssä sanotaan ”Asshur”, ei ”Asshurin” kaupungin välitöntä ympäristöä. Sekä foinikialaiset että kreikkalaiset olivat jatkuva piikki Assyrian valtakunnan kyljessä. Jotta saat käsityksen Foinikian vaikutusvallasta, The New Bible Dictionary (1978), s. 1194, kertoo, että foinikialaiset kävivät kauppaa jopa Intian kanssa. Lisätietoja foinikialaisista löytyy National Geographic -lehden elokuun 1974 numerosta, s. 149–189.
K: Mikä Num 25:1:n sanavalinnassa on epätavallista?
V: Kyseessä saattaa olla sanaleikki tai kaksimielisyys. Vaikka sana wayyahel tarkoittaa ”alkoi”, sanan juuri halal tarkoittaa ”saastuttaa, tahraa tai häpäistä”.
K: Miksi Jumala ylisti 4. Mooseksen kirjan 25:7–13:ssa Pinehasta Kozbin ja Zimrin surmaamisesta?
V: Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.
1. Kansa oli juuri ryhtymässä vakavaan tehtävään, Luvatun maan valloittamiseen. Pinehas osoitti ymmärtävänsä Jumalan pyhyyden vakavuuden. Bileam ymmärsi pyhyyden merkityksen ovelalla tavalla. Siksi Bileam antoi tehokkaita neuvoja israelilaisten vahingoittamiseksi. Bileam kuitenkin surmattiin yhdessä Kozbin ja Zimrin kanssa 4. Mooseksen kirjan 31:8:ssa.
2. Syyllinen seksuaalisen moraalittomuuden vuoksi kuolemalla rangaistavaan rikokseen.
3. On mahdollista (mutta ei todistettu), että tämä moraalittomuus saattoi liittyä uskonnollisiin käytäntöihin.
4. Rikos oli sitäkin vakavampi, koska se tehtiin röyhkeästi ja uhmakkaasti koko seurakunnan edessä.
5. Pinehas ei ollut omavaltaisesti toimiva kostaja. Koska rikos oli kuolemalla rangaistava ja Pinehas oli papin virassa, hän pani täytäntöön Jumalan lakia israelilaisten puolesta.
K: Pitäisikö meidän tutkia 4. Moos. 26:5–50; 57–62:n sukuluetteloita, vaikka 1. Tim. 1:4 ja Tit. 3:9 kehottavat meitä olemaan kiinnittämättä huomiota sukuluetteloihin?
V: Meidän tulisi kunnioittaa Jumalan sanaa, vaikka emme ymmärtäisikään, miksi Jumala halusi meidän lukevan sitä. Nämä sukuluettelot merkitsivät todennäköisesti paljon niille Vanhan testamentin juutalaisille, jotka niitä lukivat. Emme kuitenkaan saa niistä yhtä paljon viisautta, oikaisua ja rohkaisua kuin muista Raamatun jakeista. 1. Timoteuksen kirjeen 1:4 mukaan meidän ei tule omistautua loputtomille sukuluetteloille.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 26:14–18 ja 1. luvussa Simeonin heimo menetti noin 60 % jäsenistään?
V: Useimmat heimot menettivät muutamia jäseniä, sillä kokonaismäärä laski 603 550:stä 601 730:een. Simeonin heimon jäsenmäärä kuitenkin laski 59 300:sta 22 200:aan, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 166, ) huomauttaa. Myös Wycliffe Bible Dictionary (s. 1592) mainitsee tämän ja toteaa, että todennäköinen syy on se, että monet heistä saatettiin teloittaa johtajansa Zimrin mukana Peorin Baalin tapahtumien yhteydessä (4. Mooseksen kirja 25:1–15).
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 26:51:ssä mainittu luku 601 730 on lähes sama (0,3 % vähemmän) kuin 40 vuotta aiemmin 4. Mooseksen kirjan 2:32:ssa tehdyssä väestönlaskennassa mainittu 603 550 miestä?
V: Raamattu ei kerro, miksi nämä luvut ovat niin lähellä toisiaan, mutta voidaan nähdä kaksi samanaikaista syytä:
Ihmisistä johtuva: Erämaassa vaeltaminen, taistelut ja vitsaukset vaativat veronsa israelilaisilta, minkä vuoksi heidän väestömääränsä ei kasvanut.
Jumalallinen syy: Jos luku olisi ollut suurempi, he saattaisivat ajatella, että ylimääräiset neljäkymmentä vaelluksen vuotta olivat hyvä asia, koska heillä oli enemmän sotureita. Jos luku olisi ollut paljon pienempi, se olisi tarkoittanut joko sitä, että Jumalalla oli ensimmäisellä kerralla enemmän sotilaita kuin tarvittiin, tai sitä, että heillä oli liian vähän sotilaita taisteluun. Se, että luvut ovat lähes samat, kuvaa sitä tosiasiaa, että heidän tottelemattomuutensa ja rangaistuksensa eivät auttaneet heitä eivätkä vahingoittaneet heitä sotureiden lukumäärän suhteen.
K: Miksi Mooseksen piti 4. Mooseksen kirjan 27:5:ssä kysyä Herralta sen sijaan, että olisi ratkaissut heidän vaatimuksensa järkevästi?
V: Vaikka emme tunne tätä nimenomaista tapausta, on yleisesti ottaen ainakin neljä syytä, miksi on hyvä rukoilla ja kääntyä Herran puoleen.
1. Ehkä Mooses oli jo sitä mieltä, että heidän pitäisi saada perintöosa, mutta hän rukoili silti, koska hän tajusi olevansa erehtyväinen ja voivansa olla väärässä.
2. Muilla ihmisillä on erilaisia näkemyksiä naisten perintöosasta. Esimerkiksi islamissa tyttäret saavat suura 4:11:n mukaan vain puolet poikien perintöosasta. Joissakin kulttuureissa naiset eivät voineet periä lainkaan.
3. Oli olemassa ennakkotapaus, kun Job antoi perinnön tyttärilleen (Job 42:15). Joskus Mooseksen kaltainen henkilö voi jo olla oikeilla jäljillä, mutta tarvitsee silti Jumalan ohjausta joissakin yksityiskohdissa. Esimerkiksi vaikka Selofhadin tyttäret ja heidän jälkeläisensä perivät maan ikuisesti, heidän piti mennä naimisiin heimonsa sisällä 4. Mooseksen kirjan 36:6–9 mukaan.
4. Vaikka Mooses olisi jo tiennyt tarkalleen, mitä tehdä, tuntenut kaikki yksityiskohdat ja ollut varma tiedoistaan, rukoilemalla Herraa ja odottamalla vastausta hän ei ainoastaan kunnioittanut Jumalaa ja tunnustanut, että Jumala tiesi paremmin kuin hän, vaan osoitti myös muille, joilla saattoi olla erilaisia näkemyksiä, ettei Mooses tehnyt päätöstä hätiköiden.
K: Mikä on 4. Mooseksen kirjan 28. luvussa esitetty yhteenveto uhreista, joita Jumala käski?
V: Oli tapahtumista ja olosuhteista johtuvia uhrauksia sekä tiettyyn aikaan suoritettavia uhrauksia. 4. Mooseksen kirjan 28. luku käsittelee tiettyyn aikaan suoritettavia uhrauksia. Ne ovat:
Päivittäin: (2. Moos. 29:38–42; 4. Moos. 28:3–8)
Viikoittaiset: (3. Mooseksen kirja 23:3; 4. Mooseksen kirja 28:9–10)
Kuukausittain uudenkuun aikaan: (4. Mooseksen kirja 28:11–15)
Hapattomien leipien juhla ja pääsiäinen (3. Mooseksen kirja 23:4–14; 4. Mooseksen kirja 28:16–25; 5. Mooseksen kirja 16:1–8)
Viikkojen juhla (helluntai) (3. Mooseksen kirja 23:15–21; 4. Mooseksen kirja 28:26–31; 5. Mooseksen kirja 16:9–12)
Torvien juhla (3. Mooseksen kirja 23:23–25; 4. Mooseksen kirja 29:1–6)
Sovituspäivä (3. Mooseksen kirja 16:1–28; 23:26–32; 4. Mooseksen kirja 29:7–11)
Lehtimajajuhla (3. Mooseksen kirja 23:33–39, 43; 4. Mooseksen kirja 29:12–38; 5. Mooseksen kirja 16:13–17)
Katso teoksesta *The Bible Knowledge Commentary: Old Testament*, s. 248, taulukko, jossa on erittäin yksityiskohtaiset tiedot kalenterin mukaisista uhreista.
K: Miksi Jumala antoi 4. Mooseksen kirjan 30:1–15:ssä nämä säännöt valoista, kun vuosisatoja myöhemmin Jaakobin kirjeen 5:12:ssa sanotaan, ettei pidä vannoa lainkaan?
V: Jaakobin kirjeen 5:12 viittaa valan vannomiseen, ei kaikkien lupausten antamiseen. 4. Mooseksen kirjan 30:1–15 on yleisluontoisempi ja viittaa lupauksen antamiseen, olipa se sitten valan vannomista tai ei.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 30:3–16:ssa sanotaan, että naisen lupaus voidaan peruuttaa hänen isänsä tai aviomiehensä toimesta? (Tämän kysymyksen esitti muslimi.)
V: Naimisissa olevien naisten ja vielä naimattomien naisten (jotka oletettavasti asuivat vanhempiensa luona) lupaukset saattoi kumota vastaavasti aviomies tai isä. Muinaisessa maailmassa aviomies tai isä oli ensisijaisesti vastuussa toimeentulosta, ja lupaus saattoi olla taloudellisesti kallis. Kuten teoksessa 735 Baffling Bible Questions Answered (s. 75) todetaan: ”On tärkeää huomata, että leskelle tai eronneelle naiselle, joka oli vastuussa itsestään, ei asetettu tällaista rajoitusta. Tämä valoja koskeva sääntö ei siis millään tavoin ollut naisten halveksuntaa. Se heijasti sen sijaan yksinkertaisesti ajan taloudellisia realiteetteja ja Jumalan huolehtivaa osallistumista kansansa elämän jokaiseen yksityiskohtaan.”
Tämä osoittaa isän johtavan aseman perheessä ja aviomiehen johtavan aseman vaimoonsa nähden. Muslimit yleensä (tätä yhtä lukuun ottamatta) eivät näe tässä mitään ongelmaa. Koska hän halusi tuoda tämän esille, hän voi mielellään selittää seuraavat asiat islamin näkökulmasta.
Vaimo ei voi paastota (ylimääräistä paastoa) eikä sallia kenenkään tulla kotiinsa ilman miehensä lupaa. Abu Dawud, osa 2, nro 2452, 2453, s. 677–678. (ylimääräinen tarkoittaa vaadittua enemmän)
Ramadanin ulkopuolella vaimo voi paastota vain miehensä luvalla. Ibn-i-Majah, osa 3, nro 1761–1762, s. 62
Profeetta Muhammad ei nuhdellut aviomiestä, joka löi vaimoaan tämän rukoilemisen ja ylimääräisen paastoamisen vuoksi. Abu Dawud, osa 2, nro 2453, s. 677–678
Miehet määräävät vaimoilleen, milloin heidän tulee käydä kylvyssä. ”Jos joku käskee (vaimonsa) pesemään itsensä ja pesee itsekin perjantaina, lähtee aikaisin (perjantairukoukseen), osallistuu saarnaan alusta alkaen, kävelemällä, ei ratsastamalla, istuu imamin lähelle, kuuntelee tarkkaavaisesti eikä anna periksi turhaan puheeseen, hän saa palkkion vuoden paastosta ja yörukouksista jokaisesta ottamastaan askeleesta.” Abu Dawud, osa 1, nro 345, s. 91. Vaimolle annettavasta palkkiosta ei mainita nimenomaisesti.
Naisen ei tule antaa lahjaa yhteisestä omaisuudesta miehensä kanssa. Abu Dawud, osa 2, nro 3539, s. 1006. Tämä johtuu yleisesti siitä, että naiselta puuttuu viisautta ja älykkyyttä. Abu Dawud, osa 2, alaviite 2991, s. 1006.
Vaimo ei voi antaa lahjaa ilman miehensä suostumusta. Ibn-i-Majah, osa 3, nro 2388, s. 423
K: Oliko 4. Mooseksen kirjan 31:1–24 mukainen sota midianilaisia vastaan epähistoriallinen tarina, jolla peiteltiin ratkaisematon sota moabilaisia vastaan, kuten Asimovin teoksessa ”Guide to the Bible” (s. 190) väitetään?
V: Israelilaiset taistelivat midianilaisia vastaan 4. Mooseksen kirjan 22:4 ja 25:14–18 mainittujen tapahtumien vuoksi. Asimoville on tyypillistä, ettei hän esitä mitään todisteita väitteelleen. Terve järki kuitenkin sanoo, että jos muinaiset kansat asuivat vuosikausia toisen kansan naapurissa, ne joko ystävystyivät tai kävivät keskenään taisteluita. Israelilaisista ja midianilaisista ei koskaan tullut ystäviä.
K: Miksi oikeudenmukainen ja hyvä Jumala käski 4. Mooseksen kirjan 31:1–24:ssä israelilaisia tuhoamaan midianilaiset?
V: Israelilaiset taistelivat midianilaisia vastaan 4. Mooseksen kirjan 22:4 ja 25:14–18 mainittujen tapahtumien vuoksi.
Jumala on pyhä, ja pahan tuhoaminen on sopusoinnussa Hänen vanhurskautensa, hyvyytensä ja pyhyytensä kanssa. Midianilaiset olivat 1. Mooseksen kirjan 25:1–4 mukaan Abrahamin jälkeläisiä. Heidän esi-isänsä eivät ainoastaan tienneet Abrahamin Jumalasta ja lakanneet seuraamasta Häntä, vaan he myös tahallaan houkuttelivat israelilaisia miehiä tekemään syntiä.
Muut kansat muualla maailmassa saattoivat olla yhtä pahoja kuin midianilaiset, mutta niitä ei tuhottu heti. Midianilaiset kuitenkin tiesivät enemmän, koska he olivat Abrahamin jälkeläisiä, ja suurempi tieto tuo mukanaan suuremman vastuun. (Katso Roomalaiskirje 4:15; 5:12; ~Johanneksen evankeliumi 9:41) Lisäksi Jumala on oikeudenmukainen, mutta Hän ei välttämättä ole tasapuolinen tässä elämässä. Jumala asettaa kaiken oikealle paikalleen tuomion päivänä, mutta siihen asti jotkut ihmiset tuhotaan, vaikka heidät olisi pitänyt säästää, ja toiset, jotka olisi pitänyt tuhota, pääsevät väliaikaisesti pakoon.
K: Vahvistiko 4. Mooseksen kirjan 31:16:ssa kuvattu Peorin tapahtuma myöhempien Jahvistien kantaa ulkomaalaisten kanssa solmittavia avioliittoja vastaan?
V: Asimov olettaa, ettei Vanha testamentti ole peräisin Jumalalta. Hän yrittää tulkita siihen poliittisen taistelun niiden välillä, jotka vastustivat avioliittoja vieraiden kansojen kanssa, ja niiden, jotka kannattivat niitä.
Vaikka Vanhan testamentin aikana oli kiistoja niiden israelilaisten välillä, jotka ottivat Jumalan lain noudattamisen vakavasti, ja niiden, jotka eivät ottaneet, 1. Mooseksen kirjan ” ”-tekstin varhainen syntyajankohta oli ennen niitä väitettyjä poliittisia ryhmittymiä, joita Asimov yrittää luoda.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 31:17:ssä tapettiin midianilaiset poikavauvat?
V: Tämä on hyvin samankaltainen kysymys kuin se, miksi Jumala käski tappaa jopa kanaanilaisten vauvat. Katso vastaus Joosuan kirjan 6:21 kohdasta sekä seuraavasta kysymyksestä.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 31:17–18:ssa tapettiin kaikki midianilaiset pojat, mutta ei neitsyitä naisia eikä pieniä tyttöjä?
V: Raamattu ei kerro syytä. Ehkä siksi, että israelilaisten sukulaisuus jäljitettiin miesten kautta, pojat eivät olisi sopineet yhteiskuntaan yhtä hyvin, koska he eivät olleet peräisin kahdestatoista heimosta, eikä adoptio ollut heidän tapansa.
Raamattu kertoo tässä vain rehellisesti, mitä Mooses käski. Ei ole viitteitä siitä, että Jumala olisi hyväksynyt tai paheksunut tätä. Katso myös seuraava kysymys.
K: Miksi Mooses käski 4. Mooseksen kirjan 31:17–18 mukaan pitää nuoret naisvangit seksuaalisista syistä? (Tämän kysymyksen esitti ateisti.)
V: Ensinnäkin ilmaisu ”seksuaalisista syistä” on vihjaus, jota ei löydy Raamatusta. Nämä sotilaat olivat israelilaisia, eivät muslimeja (joita jotkut amerikkalaiset ateistit eivät ilmeisesti pidä niin suurena ongelmana).
Naisista tulisi orjia, ja miehet voisivat mennä naimisiin heidän kanssaan, jos halusivat. Raamattu kuitenkin sanoo, että miehet, jotka harrastivat seksiä naisten kanssa – jopa vangittujen naisten – ilman että heistä tuli heidän aviomiehiään, oli rangaistava kuolemalla.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 31:18 mukaan miehet, jopa naimisissa olevat miehet, saivat pitää vangitut naiset itsellään, kun 2. Mooseksen kirjan 20:14 ja 5. Mooseksen kirjan 5:18 käskevät ihmisiä olemaan tekemättä aviorikosta?
V: Avioliitto ei ole aviorikos. Tässä kysymyksessä sekoitetaan vangitun naisen laillinen naimisiinmeno aviorikokseen. Naimisiinmenon myötä, olipa nainen sitten vanki tai vapaa, lapset olivat laillisia, he saivat isänsä nimen ja kuuluivat tämän esi-isien heimoon. Perintöasioissa, aviorikosepäilyissä ja muissa asioissa vaimolla, joka oli aiemmin ollut vanki, oli kaikki samat oikeudet kuin vaimolla, joka ei ollut koskaan ollut vanki.
K: Miksi israelilaisille sallittiin Num 31:18:ssa ja muissa kohdissa mennä naimisiin vangitsemiensa naisten kanssa?
V: Aleksandrialainen Klemens selittää tämän tavan hyvin teoksessaan Stromata (193–202 jKr.), kirja 2, luku 18, s. 367. ”Lisäksi se kieltää sukupuoliyhteyden vangitun naisen kanssa, jotta häntä ei häpäistäisi. ’Mutta antakaa hänelle’, siinä sanotaan, ’kolmekymmentä päivää surra haluamallaan tavalla, ja kun hän on vaihtanut vaatteensa, olkaa hänen kanssaan kuin laillisen vaimonne kanssa.’ … Näetkö, kuinka inhimillisyys yhdistyy itsehillintään? Se, joka on rakastunut vangittuun palvelijattareensa, ei saa tyydyttää himoaan, vaan hänen himonsa pidätellään määrittelemällä tietty ajanjakso; lisäksi vangin hiukset leikataan pois häpeällisen rakkauden nöyryyttämiseksi: sillä jos järki saa hänet menemään naimisiin, hän pysyy uskollisena hänelle silloinkin, kun nainen on menettänyt ulkonäkönsä [hiukset leikattuina].”
K: Miksi Ruuben ja Gaad asettuivat asumaan Luvattuun maahan ulkopuolelle (4. Moos. 32:1–2)?
V: 4. Mooseksen kirjan 34:12 rajat tekevät selväksi, että tämä oli Luvatun maan ulkopuolella. Käytännön syyt, joiden vuoksi he asettuivat asumaan Jordan-joen itäpuolelle, ovat seuraavat:
1. Tämä maa oli jo valloitettu,
2. He huomasivat, että maa oli hyvä karjalle.
3. Mooses ja he sopivat, että he saisivat sen, jos auttaisivat muita heimoja taistelemaan Luvattua maata varten.
Siitä, olisiko heidän pitänyt vallata tämä maa, katso seuraava kysymys.
K: Olisiko kenenkään israelilaisen pitänyt asettua asumaan Jordan-joen itäpuolelle (4. Moos. 32:1–2)?
V: Raamattu sanoo, että heidän oli määrä asettua asumaan Luvattuun maahan. Muut heimot mainitsivat Joosuan kirjassa 22:19, että maa saattaisi tulla saastutetuksi ja että heidän tulisi tulla Luvattuun maahan. Tulevaisuudessa Luvattuun maahan asettuneet heimot tarvitsivat lisää työvoimaa voittaakseen loput kanaanilaiset ja filistealaiset. Kun tarkastellaan näiden kahden ja puolen heimon tulevaa kohtaloa, edomilaiset, ammonilaiset ja moabilaiset hyökkäsivät heitä jatkuvasti, kunnes kaikki heidän jälkeläisensä, joita ei ollut surmattu, sulautuivat muihin kansoihin ja unohtivat täysin Herran, Jumalansa. Joosuan valloituksen loppuvaiheessa nämä kaksi ja puoli heimoa huomasivat, että muut heimot saattaisivat laiminlyödä heitä (Joosua 22:24–28).
Tässä on opetus nykypäivän kristityille. 1. Korinttolaiskirjeen 12:21–27 mukaan kaikki Kristuksen ruumiin osat tarvitsevat toisiaan. Kun emme ole siellä, missä Jumala haluaa meidän olevan, ongelmia ei ole yksi vaan kaksi. Yksi ongelma on se, että menetämme osan yhteydestä Jumalaan tottelemattomuutemme vuoksi. Toinen ongelma on se, että myös muut, jotka tarvitsevat apuamme ja Jumalan antamia lahjojamme, jäävät paitsi niistä.
K: Kestiikö 4. Mooseksen kirjan 32:13 mukaan Jumalan viha israelilaisia kohtaan 40 vuotta, vai kestääkö se vain minuutin, kuten Psalmin 30:5 sanoo? (Tämän kysyi muslimi)
V: Siinä voi olla ero, kuinka kauan Jumala on vihainen Hänen ajassaan verrattuna siihen, kuinka kauan seuraukset kestävät meidän ajassamme. Siitä huolimatta Psalmin 30:5 ei sano ”60 sekuntia”; siinä sanotaan, että Hänen vihansa on ”ohimenevää” (hepreankielinen sana tarkoittaa ”hetkeä”). Jumalan viha ja kuritus kansaansa kohtaan on vain hetkellistä verrattuna Hänen suosiotaan, joka on heidän kanssaan ikuisesti.
Jumala lähettää erämaassa olleet israelilaiset sekä muut, jotka kieltäytyivät seuraamasta Häntä, ikuisesti helvettiin. Jumala oli kuitenkin vihainen israelilaisille siinä mielessä, että Hän ei päästänyt heitä Luvattuun maahan neljänkymmenen vuoden ajan. Mutta kuritus maan päällä, vaikka se kestäisikin neljäkymmentä vuotta, on vain hetki verrattuna ikuisuuteen.
K: Miten Jumala tuomitsi egyptiläiset epäjumalat 4. Mooseksen kirjan 33:4:ssä?
V: Epäjumalat itsessään olivat elottomia, mutta Jumala ilmeisesti ”tuomitsi” ne osoittaakseen niiden palvojille hyvin konkreettisella tavalla, kuinka voimattomia ne olivat.
Suurin osa 2. Mooseksen kirjan kymmenestä vitsauksesta symboloi tiettyä egyptiläistä jumaluutta.
1. Verinen Niili: Apis, Isis ja Khnum olivat Niilin jumalia.
2. Sammakot: Jumalatar Heqet, joka avusti naisia synnytyksessä, oli sammakonpäinen.
3. Hyttyset: Set oli aavikon jumala. Häntä pidettiin hyvänä varhaisessa egyptiläisessä mytologiassa, mutta myöhemmässä egyptiläisessä mytologiassa häntä pidettiin pahana, sillä hän silpoi Osirisin.
4. Kärpäset: Liittyvät mahdollisesti aurinkojumala Reen.
5. Kuolleet eläimet: Jumalalla Hathorilla oli lehmän pää, ja jumalalla Apiksella oli härän pää.
6. Paiseet: Sekhmet oli sairauksia parantava jumalatar; Sunu oli ruttojumala ja Isis parantumisen jumalatar.
7. Rakeet: Nut oli taivaan jumalatar.
8. Heinäsirkat: Osiris oli satojen ja hedelmällisyyden jumala.
9. Pimeys: Re oli aurinkojumala.
10. Pääsiäinen: Jumalatar Isiksen uskottiin suojelevan lapsia. Tietenkin faaraon poikaa, tulevaa faaraota, pidettiin jumalana.
Tämän ajanjakson jälkeen egyptiläiset kunnioittivat epäjumaliaan vähemmän kuin useimmat muut kulttuurit. Kun he rukoilivat epäjumalaa eikä rukoukseen vastattu, he olivat tunnettuja siitä, että ottivat ruoskan ja lyövät epäjumalaa. (Everyday Life in ANCIENT EGYPT, Jon Manchip White (Dorset Press 1963), s. 131.)
K: Miten 4. Mooseksen kirjan 34:5:ssä luvatun maan lounaisraja voisi [väitetysti] olla Niili, Egyptin joki?
V: ”Egyptin puro” (kuten BSB-käännös sen ilmaisee; joissakin käännöksissä on ”Egyptin joki”) ei viittaa suureen Niilijokeen. Se viittaa pikemminkin pieneen puroon, joka erottaa Egyptin Kanaanista. Monissa kartoissa tämä joki näkyy Siinain niemimaan koillisosassa, missä se laskee Välimerelle.
K: Missä Kinneretin järvi sijaitsee 4. Moos. 34:11, 5. Moos. 3:17, Joos. 12:3 ja Joos. 13:27:ssa?
V: Kinneretin järvi on Galileanmeren muinainen nimi. NIV Study Bible -raamatun mukaan Kinneret tarkoittaa ”harppua”, ja Galileanmeri on muodoltaan kuin muinainen harppu.
K: 4. Moos. 34:13–15: Koska Mooses kuoli ennen kuin hän pääsi Kanaanin maahan, miksi hän sitten sanoi juutalaisille, että Ruubenin, Gadin ja puolen Manassen heimoilla oli jo maa Jordanin itäpuolella?
V: Jordan-joki on Kanaanin raja, joten Ruubenin, Gadin ja puolen Manassen heimojen maa Jordan-joen itäpuolella sijaitsee Kanaanin ulkopuolella. Mooses itse saattoi olla jo sillä alueella, joka oli annettu näille 1,5 heimolle, ja hän saattoi nähdä Kanaanin Jordanin itäpuolella sijaitsevalta vuorelta, mutta Mooseksella oli kiellettyä ylittää Jordan-joki.
Teologisesti tässä on joitakin mielenkiintoisia seikkoja. Jumala lupasi israelilaisille Kanaanin maan. Mutta nämä 2,5 israelilaisheimoa katselivat ympärilleen ja ajattelivat, että tämä maa oli varsin hyvä, joten he päättivät olla asumatta Jumalan luvatussa maassa. Maa näytti hyvältä, paitsi että se oli alttiimpi hyökkäyksille, ja Daavidin ajan jälkeen näistä heimoista ei enää juurikaan kuule. Osa heistä surmattiin, ja osa sulautui muihin kansoihin menettäen tietoisuuden siitä, keitä he olivat. Nykyäänkin Jumala saattaa luvata meille jotain, ja voimme katsella ympärillemme ja ajatella, että asuminen jossain muualla saattaisi tuntua houkuttelevammalta kuin eläminen Jumalan lupauksen alla. Jumala kuitenkin tuntee tulevaisuuden, ja on aina turvallisempaa elää Jumalan lupauksen alla muistamalla, kuka olet.
K: 4. Moos. 34:14; 1:18–44 ja 3. Moos. 24:10:n mukaan juutalaisten heimoyhteys periytyi oletettavasti vain biologisen isän kautta. Jos Jeesuksella ei ollut inhimillistä isää, miten hänellä sitten voisi olla heimoyhteys Juudan heimoon?
V: Ennen kuin vastaamme tähän kysymykseen, selvennetään ensin, mitä näissä jakeissa EI sanota. 4. Mooseksen kirjan 34:14 ei sano, että heimoyhteys periytyy ainoastaan biologisen isän kautta. Siinä sanotaan: ”Sillä Ruubenin ja Gaadin heimot sekä Manassen puoliheimo ovat jo saaneet perintöosansa.” 4. Mooseksen kirjan 1:18–44 luettelee pelkästään heimot ja miesten väestönlaskennan tulokset. 3. Mooseksen kirjan 24:10 ei myöskään käsittele kysymystä suoraan, mutta koska pojalla oli israelilainen äiti ja egyptiläinen isä, ja poika kuului ryhmään, se viittaisi siihen, että häntä pidettiin israelilaisena. Lisäksi siinä mainitaan nimenomaan Danin heimoon kuuluminen – äidin kautta.
Kaksi toisiaan täydentävää vastausta: Heimo- tai klaanikuuluvuus määräytyi yleensä isän kautta; joissakin harvoissa tapauksissa se kuitenkin määräytyi äidin kautta. Se saattoi myös perustua lailliseen isään.
Biologinen sukujuuri kokonaan Juudasta: Jeesuksella ei ollut muuta inhimillistä sukujuurta kuin juutalainen. Koska Maria oli biologisesti Daavidin (Juudan heimosta) jälkeläinen, Jeesus kuului Juudan heimoon. Vanha testamentti antaa meille kolme esimerkkiä, joissa heimokunta määritettiin äidin kautta.
Attai: Juudan heimossa Sheshanilla ei ollut poikia, vaan vain tyttäriä. Niinpä hän antoi tyttärensä vaimoksi egyptiläiselle palvelijalleen Jarhalle, ja he saivat pojan nimeltä Attai. Attain sukuluettelo on esitetty muiden israelilaisten joukossa 1. Aikakirjan 2:34–41.
Jair oli Juudan heimon Hezronin pojanpoika ja manassilaisen Makirin tytär. 1. Aikakirjan 2:21–23:ssa Jair hallitsi kaksikymmentäkolmea kaupunkia Gileadissa ( :ssa Manassen alueella). Vaikka Jairin isä oli Juudan heimosta, Jairia kutsutaan silti manassilaiseksi 4. Mooseksen kirjan 32:41:ssä ja 5. Mooseksen kirjan 3:14:ssä.
Barzillain tyttären pojat. Kolmas esimerkki löytyy Esran kirjasta 2:61 ja Nehemian kirjasta 7:63, joissa papin poikia, jotka olivat naimisissa Barzillain tyttären kanssa, kutsuttiin Barzillain pojiksi.
Myös laillinen sukulaisuus Juudasta: Oli tärkeää, että myös Jeesuksen adopti- eli laillinen isä oli Juudasta. Jos Joosef ei olisi ollut Daavidin jälkeläinen, Jeesuksella ei olisi ollut oikeutta Daavidin valtaistuimeen.
5. Mooseksen kirjan 25:5–10 osoittaa, että perintöoikeudet periytyivät laillisen isän kautta, eivät biologisen isän. Kun naimisissa oleva mies kuoli lapsettomana, hänen veljensä oli velvollinen menemään naimisiin lesken kanssa, ja pojan laillinen isä oli kuollut mies, ei biologinen isä. 5. Mooseksen kirjan 25:6 sanoo: ”Ensimmäinen poika, jonka hän synnyttää, kantaa kuolleen veljen nimeä, jotta tämän nimi ei häviäisi Israelista” (BSB). Ruutin kirjan 4:5–6 osoittaa, että perintöasiat riippuivat laillisesta isästä, eivät biologisesta isästä.
Heimoon kuuluminen oli tärkeää maan jakamisen kannalta, ja se tapahtui yleensä isän kautta. Kun isää tai miestä ei kuitenkaan ollut, 4. Mooseksen kirjan 27:1–11 osoittaa, että erityistilanteissa tehtiin poikkeuksia.
Yhteenvetona: Jeesus oli biologisesti vain Juudan sukua, ja Vanhan testamentin mukaan heimoyhteys välittyi toisinaan äidin kautta. Jeesus oli myös Juudan sukua adopti-isänsä kautta, ja leviraattiavioliittoa koskeva laki osoitti, että siinä oli tärkeää laillinen isä, ei biologinen isä.
K: Pitäisikö 4. Mooseksen kirjan 34:24:ssä (NIV) lukea ”Joosefin poika” ennen ”Efraimin heimosta”?
V: Teoksessa ”The Expositor’s Bible Commentary”, osa 2, s. 998 todetaan, että tätä ei ole hepreankielisessä tekstissä. Englanninkieliset kääntäjät lisäsivät sen, jotta teksti olisi yhtenäisempi ja helpommin ymmärrettävä, koska se oli jo implisiittisesti selvää.
K: Miksi 4. Mooseksen kirjan 35:31:ssä ei mainita lunnaita murhasta, kun muista rikoksista oletettavasti sallittiin lunnaat?
V: Toorassa oli useita rikoksia, joista seurasi kuolemanrangaistus. Useimmissa näistä rikoksista syyllinen saattoi kuitenkin maksaa sovitun sakon ja välttää kuolemanrangaistuksen. Kaksi poikkeusta olivat murha ja Jumalan pilkkaaminen.
K: Voiko 4. Mooseksen kirjan 35:30:n mukaan henkilö tuomita murhasta ainoastaan aihetodisteiden perusteella?
V: Kyllä, jos todistajia oli useita. 4. Mooseksen kirjan 35:30 mukaan vaaditaan kaksi todistajaa, mutta siinä ei sanota, että heidän olisi oltava silminnäkijöitä. 3. Mooseksen kirjan 5:1 osoittaa, että todistaja ei välttämättä ole silminnäkijä, vaan henkilö, jolla on asiaankuuluvaa tietoa jostakin, ”jonka hän on todistanut, olipa hän sen nähnyt tai saanut siitä tietää”. Esimerkiksi jos joku on kuullut murhaajan kerskailevan teostaan tai uhkaavan sen tekemistä, hän on todistaja siitä, mitä on kuullut.
K: Koska 4. Mooseksen kirjan 35:33 mukaan maata ei voida puhdistaa epäoikeudenmukaisesti vuodatetusta verestä, onko koko maa nykyään saastunut?
V: Ei. Ihmiset eivät voi puhdistaa maata epäoikeudenmukaisesti vuodatetusta verestä. Jumala voi kuitenkin pyhittää jopa sen paikan, jossa Jeesus surmattiin epäoikeudenmukaisesti meidän syntiemme vuoksi.
K: Miksi naiset [väitetysti] eivät voineet periä 4. Mooseksen kirjan 36. luvussa? Esimerkiksi islamissa tyttärillä on oikeus periä, vaikkakin vain puolet siitä, mitä pojilla on.
V: Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.
Selofhadin tyttäret perivät isänsä omaisuuden. Tämä oli oikein ja asianmukaista Jumalan tahdon mukaisesti, kuten 4. Mooseksen kirjan 27:7–8 osoittaa. Lisäksi 4. Mooseksen kirjan 36:8 puhuu tulevaisuudessa jokaisesta tyttärestä, joka perii maata, joten he pystyivät perimään.
Jo ennen tätäkin Jobin tyttäret perivät yhdessä veljiensä kanssa (Job 42:15).
Kysymys koskee 4. Mooseksen kirjan 36:9 kohdassa mainittua perintöoikeuden siirtymistä heimosta toiseen, ei Zelofhadin tyttärien omaisuutta.
Ratkaisuna oli, että tyttäret saivat pitää maan, mutta heidän oli avioiduttava oman Manassen heimon sisällä. Tulevaisuudessa kaikkien maata perivien naisten oli avioiduttava oman heimonsa sisällä.
Uudessa testamentissa 1. Pietarin kirjeen 1:3–4 osoittaa, että kaikilla uskovilla on kaikkein tärkein perintö, taivaassa meille varattu perintö.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että ortodoksisessa islamissa tyttäret saavat vain puolet veljiensä perinnöstä. Sura 4:11 sanoo: ”Allah ohjeistaa teitä lastenne (perinnön) suhteen: miehelle kuuluu osuus, joka vastaa kahden naisen osuutta:…” (Yusuf Alin käännös, s. 209).
Yhteenvetona voidaan todeta, että koska 4. Mooseksen kirjan 36:8 puhuu tyttärien perimästä maasta ja 4. Mooseksen kirjan 27:7–8 puhuu tyttärien perimisestä yleisesti, olisi Vanhan testamentin vastaista kieltää tyttäriä perimästä. Galatalaiskirjeen 3:28 sanoo, että Kristuksessa ei ole miestä eikä naista, eikä muualla Raamatussa, vanhassa eikä uudessa testamentissa, ole mitään, mikä rajoittaisi naisen perintöoikeuksia tai taloudellisia mahdollisuuksia yleisesti. Toisin kuin islamissa, kristinuskossa naisilla on taivaassa yhtä paljon odotettavaa kuin miehillä.
K: Mitä viittauksia Num-kirjaan löytyy aleksandrialaisen juutalaisen Filon kirjoituksista?
V: Kristittyinä luotamme siihen, että Vanha testamentti, jonka Kristus vahvisti, on se Vanha testamentti, joka meillä on. Itse asiassa muslimien Koraanissa sanotaan suura 5:46:ssa, että Jeesukselle annettiin Toora. Meillä on varhaisia käsikirjoituksia Kristuksen ajalta, joita käsitellään seuraavassa kysymyksessä. On kuitenkin olemassa myös toinen todistusketju. Aleksandrialainen Filon oli juutalainen oppinut, joka eli vuosina 15/20 eKr.–50 jKr. Hän kirjoitti kreikaksi, mutta on mielenkiintoista, että hänen kreikankieliset lainauksensa Vanhan testamentista ovat lähempänä heprealaista masoreettista tekstiä kuin kreikkalaista Septuagintaa. Hän käsitteli hyvin yksityiskohtaisesti eri jakeiden merkitystä. Tässä ovat luvut ja jakeet, joihin hän viittasi Neljännessä Mooseksen kirjassa.
3:12; 5:2,14,15,18,27; 6:2,9,14,18; 7:5,14; 8:24; 9:10; 10:29; 11:4,5,7,8,11,16,17,20,23,31; 12:6,7,12–14; 13:18,23,25; 14:1,9,11,20,24,44; 15:19,30; 16:1,15,48; 18:12,20,26,28,31; 19:1,15; 20:17,25; 21:5,6,17,18,27,30; 22:29,31; 23:7,8,19; 24:7,17,20; 25:1,4,7,8,11,12; 26:16; 27:3, 4, 16, 17; 28:2; 29:13; 30:10; 31:8, 26, 28, 40; 35:1, 5, 25, 30
Katso lisätietoja teoksesta The Works of Philo: Complete and Unabridged new updated version.
K: Mitkä ovat 4. Mooseksen kirjassa säilyneet varhaisimmat käsikirjoitukset?
V: Tässä ovat varhaisimmat.
Ketef Hinnomin kääröt ovat peräisin vuosilta 650–587 eKr., ne on kirjoitettu hopealle (joten ne ovat säilyneet), ja niissä on katkelmia 2. Mooseksen kirjan 20:6; 4. Mooseksen kirjan 6:24–26; 5. Mooseksen kirjan 5:10; 7:9; Nehemian kirjan 1:5; sekä Danielin kirjan 9:4.
Raamatun Kuolleenmeren kääröt: (ennen Kristusta) 8 kappaletta. (The Dead Sea Scrolls Today, s. 30; The Dead Sea Scrolls in English, 4. painos; ja The Dead Sea Scrolls Translated: The Qumran Texts in English, 2. painos). Kuolleenmeren kääröissä on osia jokaisesta 4. Mooseksen kirjan luvusta lukuun ottamatta lukuja 6 ja 14. Kuolleenmeren kääröjen käsikirjoitukset ovat:
1Q3 150–100 eKr. (paleo-3. Mooseksen kirja, mutta sisältää 8 sanaa 4. Mooseksen kirjan 1:48–50 ja 36:7–8? kohdista).
2Q6 (=2QNum(a)) (kaksi erillistä fragmenttia) 40–60 jKr. (24 sanaa) 4. Mooseksen kirja 3:38–41,51; 4:1–3
2Q7 30–1 eKr. (19 sanaa)
2Q8 (=2QNum(b)) 20–50 jKr. 4. Mooseksen kirja 33:47–53
2Q9 (mahdollisesti sama käsikirjoitus kuin 2Q7) 30–1 eKr. (3 sanaa) 4. Mooseksen kirja 7:88
4Q23 (=4QLevNum(a)) 150–100 eKr. (710 sanaa) Näissä 4. Mooseksen kirjan osissa esiintyvistä 40 tekstivariaatiosta 4Q23 on yhdenmukainen masoreettisen tekstin kanssa 30:ssä, samarialaisen Pentateukin kanssa 12:ssa, Septuagintan kanssa 8:ssa ja ei ole yhdenmukainen minkään muun käsikirjoituksen kanssa 5:ssä. 1:1–5, 21–22, 36–40; 2:18–20, 31–32; 3:3–19, 51; 4:1–2, 40–49; 5:1–9; 8:7–12, 21–22; 9:3–10, 19–28; 10:13–23; 11:4–5, 16–22; 12:3–11; 13:21; 26:5–7; 30:3?, 7?, 9?, 13?; 32:8–15, 23–42; 33:5–9, 22–34, 52, 54
Vuoden 27 neljäs neljännes, 400–20 eKr. (1528 sanaa) Tämä on noin 9 % koko kirjasta. Siihen sisältyvät 4. Mooseksen kirja 11:31–35; 12:1–6, 8–11; 13:7, 10–13, 15–24; 15:31; 16:1–11, 14–16; 17:12–17; 18:25–32; 19:1–6; 20:12–13b, 16–17, 19–29; 21:1–2, 12a–13a, 20–21a; 22:5–21, 31–34, 37–38, 41; 23:1–4, 6, 13–15, 21–22, 27–30; 24:1–10; 25:4–8,16–18; 26:1–5,7–10,12,14–34,62–65; 27:1–5,7–8,10,18–19,21–23b; 28:13–17,28,30–31; 29:10–13, 16–18, 26–30; 30:1–3, 5–9, 12–17; 31:2–6, 21b–25, 30–33, 35–36, 38, 43–44, 46–54; 32:1, 4–5, 7–10, 13–17, 19, 21–30, 35, 37–39, 41; 33:1–4, 23, 25, 28, 31, 45, 47–48, 50–52; 34:4–9, 19–21, 23; 35:3–5, 11–12, 14–15, 18–25, 27–28, 33–34; 36:1–2a, 4a–7;
4Q121 (4QLXXNum) 25 eKr.–25 jKr. (134 sanaa) Tämä on varsin mielenkiintoinen kreikankielinen käsikirjoitus. Masoreettinen teksti ja Septuaginta ovat 4. Mooseksen kirjassa melko lähellä toisiaan, mutta 4Q121 sijoittuu niiden välille. Tutkijat kiistävät, onko 4Q121 lähempänä Septuagintan alkuperäistä versiota – ja poikkesivatko Septuagintan myöhemmät versiot siitä enemmän – vai oliko 4Q121 yritys tuoda Septuaginta vielä lähemmäksi masoreettista tekstiä. 4. Mooseksen kirja 4:1?, 5–9, 11–16; 3:3a?, 40–43, 50–51?
Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa (s. 436–438) todetaan, että kopioita on kuusi. Kuolleenmeren kääröjen tutkija Nathan Jastram sanoi, että yksi Neljäs Mooseksen kirjan kopio oli peräisin vuosilta 30–50 eKr. (Issues etc. -radio-ohjelma 17.4.1999)
Expositor’s Bible Commentary -teoksen 2. osan sivulla 551 todetaan: ”Neljännen Mooseksen kirjan hepreankielinen teksti (MT) on suhteellisen vaivaton. Koska Tooraa kunnioitettiin erityisen paljon muinaisina aikoina, sen välittyminen näyttää olevan puhtaampaa kuin useimpien muiden raamatunkirjojen.”
Raamatun ulkopuoliset Kuolleenmeren kääröt: Qumranista löydettyjä ei-raamatullisia tekstejä, joissa viitataan Neljännen Mooseksen kirjaan, ovat mm. 4Q364–366; 4Q423 5.2; 11Q19 49.5–51.6; 4Q251 6.2–6; 4Q276–277; 4Q284 4; 4Q394–399 B 13–17, 72–74; 11Q19 13–14, 17–19, 25–29; 11Q19 52:13–54.5;
Wadi Murabba’atin käärö 1, rivit 6–7 (75–125 jKr.) sisältää 31 sanaa 4. Mooseksen kirjan 34:10; 36:7–11
Nahal Hever Kirjeiden luolassa (=5/6Hev 1a) (50 eKr.–50 jKr.) sisältää 4. Mooseksen kirjan 19:2–4; 22:7–8.
Nahal Hever (X Hev/SeNum) sisältää 4. Mooseksen kirjan 27:2–13; 28:11–12
Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä on säilynyt seuraavat 461,5 jaetta 4. Mooseksen kirjan 1 288 jakeesta.
4. Moos. 1:1–5, 21–22, 36–40, 48–50; 2:18–20, 31–32; 3:3–19, 38–43, 50–51; 4:1–16, 40–49; 5:1–9; 6:ei mitään; 7:88; 8:7–12, 21–22; 9:3–10, 19–20; 10:13–23; 11:4–5, 16–22, 31–35; 12:1–11; 13:7, 10–13, 15–24; 14:ei mitään; 15:41; 16:1–11, 14–16; 17:12–17; 18:8–9 (tai 3. Moos. 23:1–3), 25–32; 19:1–6; 20:1–2, 7–8, 12–13, 16–17, 19–29; 22:5–24, 31–34, 37–38, 41; 23:1–4, 6, 13–15, 21–22, 27–30; 24:1–10; 25:4–8, 16–18; 26:1–10, 12, 14–34, 62–65; 27:1–13, 18–19, 21–23b; 28:11–17, 28, 30–31; 29:10–13, 16–18, 26–30; 30:1–3, 5–9, 13?, 15–17; 31:2–6, 21b–25, 30–33, 35–36, 38, 43–44, 46–54; 32:1, 4–5, 7–17, 19, 21–42; 33:1–9, 22–34, 45, 47–53; 34:4–10, 19–21, 23; 35:3–5, 11–12, 14–15, 18–25, 27–28, 33–34; 36:1–2a, 4a–11
Samarialaiset laativat oman Tooran kopionsa 2. vuosisadalla eKr., vaikka varhaisimmat säilyneet samarialaiset kopiot ovat peräisin keskiajalta. Katso The Dead Sea Scrolls Today, s. 125–126.
Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin, mukaan lukien Neljäs Mooseksen kirja. Teoksen The Encyclopedia of Religious Knowledge, s. 746, mukaan Chester Beatty -papyrukset (2.–4. vuosisata jKr) sisältävät Neljännen Mooseksen kirjan.
Chester Beatty VI (Neljäs Mooseksen kirja–Viides Mooseksen kirja) 2. vuosisata (Kenyon) tai 117–138 jKr. (Wilcken).
Vaticanus (325–350 jKr.) sisältää koko Neljännen Mooseksen kirjan.
Sinaiticus (340–350 jKr.) sisältää 4. Mooseksen kirjan 5:26–6:18; 6:22–7:20; 16:7–16:31; 16:31–20:28; 23:22–26:2.
Alexandrinus (n. 450 jKr.) sisältää koko Neljännen Mooseksen kirjan.
Tellan piispa Paavali (616–617 jKr.) teki syyriankielisen käännöksen Septuagintasta, joka on säilynyt nykypäivään asti.
Jerusalemin läheltä sijaitsevasta luolasta löydettiin 7. vuosisadalta eKr. peräisin oleva hopeinen käärö, joka sisälsi 4. Mooseksen kirjan 6:24–26.
Varhaiskirkon kirjoittajat tunnustivat Neljännen Mooseksen kirjan auktoriteettiseksi pyhäksi kirjoitukseksi. Katso seuraavasta kysymyksestä täydellinen luettelo ennen Nikean kirkolliskokousta.
K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Neljänteen Mooseksen kirjaan?
V: Nikäan kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka lainasivat tai viittasivat 4. Mooseksen kirjan jakeisiin, ovat:
Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) lainaa 4. Mooseksen kirjan 12:7: ”Siunattu olkoon myös Mooses, ’uskollinen palvelija koko hänen talossaan’, joka merkitsi pyhiin kirjoihin kaikki hänelle annetut käskyt…” 1. Klemensin kirje, luku 43, s. 16
Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) luku 12, s. 145 viittaa 4. Mooseksen kirjan 21:8–9: ”Ja Mooses puhui heille sanoen: ’Kun joku teistä on purettu, tulkoon hän käärmeen luo, joka on asetettu tangon päähän; ja toivakoon ja uskokoon, että vaikka se on kuollut, se voi antaa hänelle elämän, ja heti hänet parannetaan. ”Ja he tekivät niin.” Tässäkin on [viittaus] Jeesuksen kirkkauteen;”
Myös Justinus Marttyyri (150 jKr.) kertoo 4. Mooseksen kirjan 21:6–9:ssä mainitusta vaskikäärmeestä. Hän aloittaa sanoen: ”Sillä Mooseksen kirjoituksissa kerrotaan, kuinka tuolloin, kun israelilaiset lähtivät Egyptistä ja olivat erämaassa, he kohtasivat myrkyllisiä eläimiä, sekä kyykäärmeitä että aspia…” Justinuksen Marttyyrin Ensimmäinen puolustus, luku 50, s. 183.
Hermaksen Paimen (n. 115–155 jKr.) luku 3, s. 12 viittaa Eldadiin ja Modatiin 4. Mooseksen kirjan 11:26–27 kohdassa.
Sardiksen Meleto/Melito (170–177/180 jKr.) mainitsi 4. Mooseksen kirjan Vanhan testamentin kirjojen joukossa kirjeessään Onesimukselle. On epätavallista, että hän vaihtaa 4. Mooseksen kirjan ja 3. Mooseksen kirjan järjestyksen. Teoksessa On Pascha, s. 72. Säilynyt Eusebiuksen teoksessa Kirkkohistoria 4.26.
Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa 4. Mooseksen kirjan 16:15:n Mooseksen sanoina. Irenaeus, *Häresioiden vastustaminen*, kirja 3, luku 26.4, s. 497
Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa 4. Mooseksen kirjan 6:9:ää sanoen, että se on peräisin ”Opettajalta”, joka puhui Mooseksen kautta. Teos ”Opettaja”, kirja 1, luku 2, s. 210.
Tertullianus (198–220 jKr.) käsittelee Baal-Peorin tapahtumaa ”sellaisena kuin se kerrotaan Neljännessä Mooseksen kirjassa” (Scorpiace, luku 3, s. 636). Hän käsittelee myös Neljännen Mooseksen kirjan 21. lukua teoksessaan Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 2, luku 22, s. 314 (207/208 jKr.).
Hippolytos (222–235/6 jKr.) kirjoitti teoksen nimeltä Balaamin siunaukset. Siitä on säilynyt yksi kappale (81 sanaa englanniksi), joka löytyy teoksesta The Ante-Nicene Fathers, osa 5, s. 160.
Origenes (240 jKr.) viittaa 2. Mooseksen kirjaan, 3. Mooseksen kirjaan ja 4. Mooseksen kirjaan. ”Commentary on the Song of Songs” -teoksen prologissa, s. 47
Nimetön teos *Treatise Against Novatian* (n. 246–258 jKr.) 2. luku, s. 658, lainaa 4. Mooseksen kirjan 5:2:ta Mooseksen sanoina.
Nimetön teos kasteesta (n. 248–256 jKr.), luku 15, s. 676, lainaa 4. Mooseksen kirjan 11:17:ää sanoina, jotka Jumala lausui Moosekselle Vanhassa testamentissa.
Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa ”Neljännestä Mooseksen kirjasta” teoksensa 12. luvun kolmannessa osassa, kohdassa 14.
Archelaus (262–278 jKr.) Kristitty Diodorus käsittelee Mooseksen käskyä kivittää mies, joka keräsi puuta sapattina (4. Mooseksen kirja 15:32). Teos ”Väittely Manesin kanssa”, luku 40, s. 214. Hän viittaa myös 4. Mooseksen kirjan 15:32 kohtaan teoksessaan ”Väittely Manesin kanssa”, luku 31, s. 204.
Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) viittaa 4. Mooseksen kirjan 23. lukuun käsitellessään Bileamia ja Balakia, jotka asettivat kompastuskiven Israelin tielle. ”Kommentaari Ilmestyskirjaan”, 2. luku, 14–16, ANF, osa 7, s. 346–347.
Olympoksen ja Pataran Methodius (270–311/312 jKr.) lainaa 4. Mooseksen kirjan 6:2:ta Septuagintasta sanoen: ”Se, mikä on määrätty 4. Mooseksen kirjassa.” Teoksessa ”Kymmenen neitsyen juhla”, puhe 5, luku 4, s. 326.
Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.): ”[Mooses sanoo myös] 4. Mooseksen kirjassa” ja parafraasee 4. Mooseksen kirjan 23:19 teoksessaan ”Jumalallisten instituutioiden tiivistelmä”, luku 46, s. 241
Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen Muut, jotka viittaavat Neljännen Mooseksen kirjaan, ovat (aikajärjestyksessä): Eusebius Kesarealainen, Aphrahat Syyrialainen, Athanasius, Efraim Syyrialainen, Basileios Kappadokialainen, Kyrillos Jerusalamilainen, Ambrosius Milanolainen, Gregorios Nazianzenos (viittaus), Gregorios Nyssalainen, Rufinus, Hieronymus, Karthagon kirkolliskokous (393–419 jKr.), Epifanius Salamisilainen, Johannes Krysostomos, Orosius Bragalainen (viittaus), harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (viittaus), Augustinus Hippolainen, Johannes Cassianus ja muut.
Hieronymus (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Tooraa, Jobin kirjaa, Naven [Joosuan] poikaa Jeesusta, Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin ja Kuningasten kirjoja (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean kirjaa, Joelin kirjaa, Aamoksen kirjaa, Obadjan kirjaa, Joonan kirjaa, Miika, Nahum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja, Malakia, Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Daniel, Ester, Esra, Nehemia, Kirje 53, luku 7–8, s. 99–101.
K: Mitkä ovat 4. Mooseksen kirjassa joitakin käännöseroja heprean, kreikkalaisen Septuagintan ja muiden käännösten välillä?
V: Tässä on muutamia käännöseroja sekä muutamia muita käsikirjoituksiin liittyviä epävarmuustekijöitä 4. Mooseksen kirjan 1 288 jakeessa. Tässä keskitytään erityisesti 4. Mooseksen kirjan 21. lukuun. Ellei toisin mainita, ensimmäinen lause on masoreettinen teksti (MT) ja toinen Septuaginta (LXX).
4. Moos. 2:14: nimi ”Reuel” vs. ”Deuel” samarialaisessa Pentateukissa, Vulgatassa ja monissa masoreettisissa käsikirjoituksissa. Heprealaiset kirjaimet ”r” ja ”d” ovat hyvin samankaltaisia, ja tämä on samanlainen tapaus kuin ”Rodanim” vs. ”Dodanim” 1. Mooseksen kirjan 10:4:ssä. Teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 2, s. 715 todetaan, että Deuel on todennäköisesti parempi lukutapa.
4. Moos. 3:9 ”hänelle” vs. ”minulle” samarialaisessa Pentateukissa, Septuagintassa ja joissakin masoreettisissa käsikirjoituksissa.
4. Moos. 3:12 ”Olen ottanut leeviläiset … jokaisen esikoisen sijasta” (MT ja 4Q23) vs. ”Olen ottanut leeviläiset … he ovat ne, jotka lunastetaan jokaisen esikoisen sijasta” (Samarialainen Pentateukki)
4. Moos. 3:28 ”8 600” vs. ”8 300” joissakin Septuagintan käsikirjoituksissa
4. Moos. 3:39 ”ja Aaron”, sanan päällä erityiset pisteet (monissa masoreettisissa teksteissä) vs. ”ja Aaron” (Septuaginta) vs. puuttuu lukuisista heprealaisista käsikirjoituksista, syyriankielisistä ja samarialaisesta Pentateukista. Kirjoittajat tekivät näin ilmaistakseen epäilyä kyseisestä jakeesta. Katso lisätietoja aiheesta teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 2, s. 728.
4. Moos. 4:3 ”30-vuotiaasta alkaen” (MT, 4Q23, samarialainen Pentateukki) vs. ”25-vuotiaasta alkaen” (Septuaginta)
4. Moos. 6:2 ”tekee nasirilaisen erityisen lupauksen” (MT) vs. ”tekee erityisen lupauksen erottaakseen itsensä” (Septuaginta, Methodius (270–311/312 jKr.), The Banquet of the Ten Virgins, 5. luku, 4. luku, s. 326)
4. Moos. 9:3 ”illalla” (MT, samarialainen Pentateukki, Septuaginta) vs. ”päivällä” (4Q23)
4. Moos. 9:16 ”se” vs. ”se päivällä” (kreikka, syyria, Vulgata)
4. Moos. 10:11:n välittömänä edeltäjänä on 5. Moos. 1:6–8 samarialaisessa Pentateukissa. (The Anchor Bible Dictionary, osa 5, s. 937)
4. Moos. 13:8 Hoshea (heprea) vs. ”Oshea” (Septuaginta, Vulgata)
4. Moos. 14:33 ”paimenet” vs. ”vaeltajat/nomadit” (Vulgata)
Num 14:41:n välittömästi edeltää Dt 1:20–23 samarialaisessa Pentateukissa. (The Anchor Bible Dictionary, osa 5, s. 937)
4. Moos. 20:13:n jälkeen seuraa välittömästi 5. Moos. 3:24–28 samarialaisessa Pentateukissa. (The Anchor Bible Dictionary, osa 5, s. 937)
4. Moos. 20:13b:n jälkeen seuraa välittömästi 5. Moos. 2:2–6 samarialaisessa Pentateukissa. (The Anchor Bible Dictionary, osa 5, s. 937)
4. Moos. 21:1 ”asui etelässä” vs. ”asui erämaassa”
4. Moos. 21:2 ”käsi” vs. ”voima” (sama merkitys tässä yhteydessä)
4. Moos. 21:2 ”tuhoa heidän kaupunkinsa täysin” vs. ”omista se ja sen kaupungit”
4. Moos. 21:3 ”antoi kanaanilaiset” vs. ”antoi kanaanilaisen hänen valtaansa”
4. Moos. 21:3 ”tuhoa heidät ja heidän kaupunkinsa täysin” vs. ”omista hänet ja hänen kaupunkinsa”
4. Moos. 21:4 ”kärsimätön” vs. ”menetti rohkeutensa”
4. Moos. 21:5 ”Miksi olet tuonut” vs. ”Miksi näin on? Miksi olet tuonut”
4. Moos. 21:6 ”tulikäärmeet” vs. ”tappavat käärmeet”
4. Moos. 21:7 ”Ja Mooses rukoili kansan puolesta” vs. ”Ja Mooses rukoili Herraa kansan puolesta”
4. Moos. 21:8 ”aseta se tangon päähän” vs. ”aseta se merkkitangon päähän”
4. Moos. 21:8 ”aina kun joku on purettu” vs. ”aina kun käärme puree ihmistä,”
4. Moos. 21:8 ”kun hän sen näkee, hän jää eloon” vs. ”jokainen, joka on purettu ja katsoo sitä, jää eloon”
4. Moos. 21:9 ”kupari … sauva … kupari” vs. ”messinki … merkkisauva … messinki”
4. Moos. 21:11 ”Ije-abarim, Moabin edessä olevalla erämaalla, auringonnousun suuntaan” vs. ”Achalgai, erämaan toisella puolella, Moabin vastapäätä, itään päin”
4. Moos. 21:11:n jälkeen seuraa välittömästi 5. Moos. 2:9 samarialaisessa Pentateukissa. (The Anchor Bible Dictionary, osa 5, s. 937)
4. Moos. 21:12:n jälkeen seuraa välittömästi 5. Moos. 2:17–19 samarialaisessa Pentateukissa. (The Anchor Bible Dictionary, osa 5, s. 937)
4. Moos. 21:13 ”joka on erämaassa” vs. ”erämaassa”
4. Moos. 21:14 ”Waheb Suphassa” vs. ”mitä Hän teki Punaisellamerellä” (Vulgata)
Num 21:20:n jälkeen seuraa välittömästi Dt 2:24–29,31 samarialaisessa Pentateukissa. (The Anchor Bible Dictionary, osa 5, s. 937)
4. Moos. 21:28 ”kuten Ar [alue tai kaupunki] Moabissa” vs. ”kuten Moab” (Septuaginta)
4. Moos. 21:28 ”ja korkeuksien herrat” vs. ”ja nielaisi korkeudet”
4. Moos. 21:30 ”olemme ampuneet heitä; Hesbon on tuhoutunut” vs. ”Niinpä heidän jälkeläisensä ovat tuhoutuneet Hesbonista” (Septuaginta)
4. Moos. 22:20; 23:4,5,16 ”Jumala” (MT) vs. ”Jumalan enkeli” (Samarialainen Pentateukki) (The Anchor Bible Dictionary, osa 5)
4. Moos. 24:6 Tetragrammaton (Jumalan nimestä) oli jätetty pois 4Q27:stä, mutta se korjattiin.
4. Moos. 24:9: 4Q27:ssä kahden kirjaimen järjestys sanassa oli vahingossa vaihtunut.
4. Moos. 24:17 (epävarma) vs. ”kallot” samarialaisessa Pentateukissa
4. Moos. 26:17 ”Arod” vs. ”Arodi” samarialaisessa Pentateukissa ja syyriankielisessä käännöksessä
4. Moos. 26:23 ”Puvahin/Puwahin/Puwwahin, punilaisen, kautta” (monissa heprealaisissa käsikirjoituksissa) vs. ”Pu’ahin, puilaisen, kautta” Septuagintassa, samarialaisessa Pentateukissa, Vulgatassa ja syyriankielisessä tekstissä.
4. Moos. 26:39 ”Shephupham” vs. ”Shupham” samarialaisessa Pentateukissa, Vulgatassa, syyriankielisessä käännöksessä, Septuagintassa ja joissakin masoreettisissa käsikirjoituksissa
4. Moos. 26:40 puuttuu vs. ”Ardin kautta” samarialaisessa Pentateukissa ja Vulgatassa
4. Moos. 27:7 pronominien feminiininen sukupuoli vs. Zelofhadin tyttärien maskuliininen sukupuoli.
4. Moos. 27:22 ”otti Joosuan” vs. ”otti Joosuan, Nuunin pojan” (Kuolleenmeren kääröt 4QNumb)
4. Moos. 27:23: Samarialaisessa Pentateukissa lisätään ”ja sanoi hänelle” ja sen jälkeen lisätään 5. Moos. 3:21–22. The Expositor’s Bible Commentary, osa 2, s. 947
4. Moos. 27:23 ”Mooseksen kautta” vs. ”Mooseksen toimesta. [Ja Mooses] sanoi hänelle: ’Sinun silmäsi ovat nähneet, mitä Herra, sinun Jumalasi, on tehnyt [näille] kahdelle kuninkaalle; niin Herra tekee kaikille valtakunnille, joihin sinä olet menossa. Älä pelkää heitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, on se, joka taistelee puolestasi.]” (Kuolleenmeren kääröt 4QNumb) Teoksessa The Meaning of the Dead Sea Scrolls, s. 110, 4QNumbia (30 eKr.) kutsutaan ” in juutalaiseksi eläväksi raamatuksi”, ja tätä pidetään vain yhtenä esimerkkinä lisäyksistä, joita on tehty.
4. Moos. 31:6 ”sodan pappi” vs. ”pappi” (Septuaginta)
4. Moos. 32:11 ”kaksikymmentä vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat” vs. ”kaksikymmentä vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat, jotka tuntevat hyvän ja pahan” (Septuaginta)
4. Moos. 32:29, 31, 33: ”Gad … Ruuben” 3 kertaa (masoreettinen teksti, 4Q23) vs. ”Ruuben … Gad” 3 kertaa (samarialainen Pentateukki, Septuaginta)
4. Moos. 33:8 ”Hahirothin edestä” vs. ”Pi-Hahiroth” samarialaisessa Pentateukissa, Vulgatassa ja monissa masoreettisissa käsikirjoituksissa
4. Moos. 33:52 Kuolleenmeren käärössä 2Q7 ensimmäinen ”kaikki” puuttuu.
4. Moos. 34:6 ”ja rannikko” vs. ”ja sen rannikko” (syyriankielinen)
Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta *Literal Translation*, ja Septuagintan käännös on peräisin Sir Lancelot C.L. Brentonin käännöksestä *The Septuagint: Greek and English*. Lisäksi on käytetty teoksia *The Expositor’s Bible Commentary*, *The Anchor Bible Dictionary* (osa 5) sekä NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteitä.