< Raamatunkysymys 5. Mooseksen kirjasta

K: Mikä on 5. Mooseksen kirjan (Dt 1–34) pääkohta?

V: Viides Mooseksen kirja on yksi neljästä Uudessa testamentissa useimmin siteeratusta kirjasta. Se on viimeinen viidestä lain kirjasta, joita kutsutaan Tooraksi. Kuninkaiden käskettiin nimenomaan lukea (ja lukea uudelleen) tämä kirja (5. Moos. 17:14). Englanninkielinen sana Deuteronomy tulee kreikasta ja tarkoittaa ”toista lakia” tai ”lain toistoa”. Se ei kuitenkaan ole toinen laki, vaan uudelleenmuotoilu ja osittainen yhteenveto 2. Mooseksen kirjan, 3. Mooseksen kirjan ja 4. Mooseksen kirjan laeista. Kirja on suunnattu muille kuin leeviläisille, erityisesti muistutukseksi ennen Luvattuun maahan menoa. Se ei ole täydellinen yhteenveto, sillä siinä ei esimerkiksi käsitellä kovin yksityiskohtaisesti yksittäisiä yhteiskunnallisia lakeja, ympärileikkausta jne. Pikemminkin Jumala antoi Moosekselle tehtäväksi pitää nämä puheet siitä, mihin heidän tuli keskittyä, kun he olivat aikeissa astua Luvattuun maahan; esimerkiksi toistamalla Kymmenen käskyä ja muita lakeja, turvakaupunkien perustamisesta sekä siitä, että uhrauksille oli vain yksi keskus. Keskus siirtyi Ebal-vuorelta (5. Mooseksen kirja 27:1–8; Joosua 8:30–35) Sekemiin (Joosua 24:1–28), Siloon (Joosua 18:1 ja Tuomarien kirja 21:19) ja lopulta Jerusalemiin.

Mooseksen kirja annettiin Jumalan toimesta miehen välityksellä, jolle Jumala ilmoitti, että hän kuolisi pian pääsemättä luvattuun maahan. Kun heidän monivuotinen vaelluksensa oli päättymässä, Mooses sanoo jäähyväisteoksessaan olennaisesti, että kun kohtaatte aineellisia siunauksia sekä pakanallisia vaikutteita, ”muistakaa erityisesti nämä asiat”.

K: Mitkä ovat 5. Mooseksen kirjan 1–34 luvuissa esiintyviä avainlauseita?

V: Mooseksen kirjan avainlauseita ovat muun muassa ”Herra, sinun Jumalasi” 280 kertaa, ”ottakaa haltuunne” 18 kertaa, ”maa” 200 kertaa ja ”älkää peljätkö” 9 kertaa.

K: Miksi meidän tulisi tutkia 5. Mooseksen kirjan lukuja 1–34?

V: Syitä on ainakin neljä. Ensinnäkin koko Raamattu (ei vain osa siitä) on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja vanhurskauden kasvatukseksi 2. Timoteuksen kirjeen 3:16 mukaan. Toiseksi, kuten alla oleva taulukko osoittaa, 5. Mooseksen kirja oli usein Jeesuksen ja Uuden testamentin kirjoittajien mielessä. Kun Jeesusta kiusattiin erämaassa, Hän vastasi Saatanalle kaikki kolme kertaa 5. Mooseksen kirjan sanoilla. Kolmanneksi tarvitsemme tasapainoisen näkemyksen Jumalasta: Hänen armostaan, vihastaan sekä Hänen salaperäisestä ja majesteettisesta kunnioitusta herättävästä olemuksestaan. Neljänneksi voimme oppia konkreettisesti, kuinka määrätietoisia ja järjestelmällisiä Jumala haluaa meidän olevan pyrkiessämme jumalisuuteen. Voimme myös saada muistutuksen yhteisöllisen vastuun tärkeydestä, todistamisesta lähimmäisillemme, materialismista, tehokkaasta johtajuudesta jatkuvien valitusten rasittavuudesta huolimatta sekä seuraavan sukupolven opettamisesta.

K: Mikä on 5. Mooseksen kirjan (1–34) pääpiirteinen rakenne?

V: Tutkijat, kuten Kenneth A. Kitchen, ovat löytäneet useita yhtäläisyyksiä 5. Mooseksen kirjan rakenteen ja toisen vuosituhannen eKr. heettiläisten poliittisten suzerainiteettisopimusten välillä. Peter Craigie on myös huomannut joitakin yhtäläisyyksiä egyptiläisten työsopimusten kanssa.

Suurin osa 5. Mooseksen kirjasta rakentuu Mooseksen kolmen pitkän puheen ympärille.

1–4 Ensimmäinen puhe: Johdanto

. 1:1–5 Johdanto

. 1:6–3:29 Historiallinen johdanto

. 4:1–40 Perussäännökset

5:1–11:32 Toinen puhe: Liiton ehdot

12:1–26:29 Soveltaminen

27–30 Kolmas puhe

. 28:1–14 Liiton noudattamisen edut/siunaukset

. 28:15–38 Liiton rikkomisen rangaistukset/kiroukset

. 29:1–30:30 Yhteenveto

31–34 Lopulliset huomautukset

Suzerainti-sopimuksissa käsiteltiin usein vasallin rakkautta isäntää kohtaan. Hittien suzerainti-sopimusten ja 5. Mooseksen kirjan rakenteen välillä oli kuitenkin yksi suuri ero. Suzerainti-sopimuksissa tyypillisesti kutsuttiin monia jumalia todistamaan sopimusta, mutta 5. Mooseksen kirjassa tällaista ei esiinny.

K: Missä kohdissa Uudessa testamentissa viitataan tai mainitaan Deuteronomiumia?

V: Siihen viitataan monissa kohdissa.

K: Kuinka kauan israelilaisten oli tarkoitus olla erämaassa (5. Moos. 1:1)?

V: 5. Mooseksen kirjan 1:2 muistuttaa meitä siitä, että matka Kanaanin lounaaseen kestäisi noin yksitoista päivää. Koska he kuitenkin kieltäytyivät seuraamasta Jumalaa maahan kahdentoista tiedustelijan joukosta kymmenen antaman huonon raportin jälkeen, siitä oli kulunut 38–40 vuotta. Israelilaisia kuritettiin, mutta heitä ei hylätty. Kuritus ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Voit vastata kuritukseen tekemällä siitä erityisen hartausajan.

Raymond Brown sanoo: ”Murtuneet ja masentuneet kapinalliset ajettiin takaisin karuiseen erämaahan. Synkkä joukko toisiinsa läheisesti liittyviä syntejä – unohdus, tottelemattomuus, itsepäisyys ja ylimielisyys – oli riistänyt heiltä paremmat asiat. Kaikki olisi voinut olla niin erilaista. … Seuraavien vuosien aikana satoja noista surullisista epäuskoisista vietiin hautoihinsa. Jokainen hautajaiset olivat uusi todistus synnin vakavuudesta. Silti heidän katkera tappionsa amorilaisille muuttui haalistuvaksi muistoksi. Vähitellen uusi päivä alkoi koittaa. Oli aika aloittaa alusta.”

K: Miksi Mooses sanoi 5. Moos. 1:6, 9, 14; 5. Moos. 15:2, 5; 5. Moos. 11:2, 7 kansalle, että he olivat todistajia siitä, mitä tapahtui ennen 40 vuoden vaellusta, kun 4. Moos. 14:29–30 ja 4. Moos. 26:64–65 sanovat, että kaikki kuolisivat erämaassa?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

Kansan oli ollut erämaassa arviolta seitsemän vuotta ennen kuin 40 vuoden vaelluksen kirous langetettiin.

4. Moos. 26:64–65 sanoi vain, että kaikki armeijan väestönlaskennassa lasketut eivät olleet elossa aiemmin.

4. Mooseksen kirjan 14:29–30 lupasi vain, että edellisessä väestönlaskennassa lasketut miehet kuolisivat kaikki ennen kuin pääsisivät luvattuun maahan, lukuun ottamatta Joosuaa ja Kaalebia.

Näin ollen kirouksen ulkopuolelle jäivät kaikki alle 20-vuotiaat miehet (joita ei laskettu väestönlaskennassa), kaiken ikäiset leeviläismiehet sekä kaikki naiset. Monet heistä olisivat elossa ja voisivat toimia henkilökohtaisina todistajina aiemmista tapahtumista. 40 vuoden vaelluksen alkamisen jälkeen syntyneet olisivat vain toisen käden todistajia, jotka saivat tietonsa vanhemmiltaan ja yhteisöltä.

K: Mitä piirteitä voimme havaita Mooseksen johtajuudessa 5. Moos. 1:6–18:ssa?

V: Mooseksella oli ainakin kuusi ominaisuutta.

Alistuva – Mooseksen elämässä oli monenlaisia vaiheita: hän oli ensin hovin suosikki, sitten lainsuojaton, rohkea vapauttaja, ylikuormitettu tuomari ja lopulta salaperäinen ihmeiden tekijä. Mutta yksi asia pysyi muuttumattomana: Mooseksen alistuminen Jumalalle.

Realistinen – Mooses oli realistinen itsensä ja muiden suhteen. Mooses tajusi omat puutteensa ja sen, ettei hän kyennyt kantamaan taakkaa yksin. Niinpä hän ei vain lyönyt päätään seinään yrittäessään lieventää epäonnistumistaan, kun ei pystynyt tekemään kaikkea. Sen sijaan Mooses ryhtyi toimeen ja löysi ihmisiä auttamaan. Mooses ei voinut johtaa kansaa sinne, missä hän olisi halunnut heidän olevan, vaan hänen täytyi johtaa kansaa siitä, missä he olivat.

Jumalaan luottava – Mooses oli erittäin luottavainen ihminen, mutta hän ei luottanut itseensä, etenkään puhe- ja johtamistaitoihinsa. Mooses kuitenkin luotti Jumalan kykyihin ja siihen, että Jumala käyttäisi häntä huolimatta hänen puutteistaan.

Uhrautuva – Mooseksella oli seuraajia, jotka olivat kaukana ihanteellisesta. Tiimityön ja harmonian sijaan Mooseksen piti jatkuvasti käsitellä nurinaa ja riitoja. Lukuun ottamatta lyhyttä hetkeä Meribassa Mooses ei koskaan luopunut heistä. Mooses ei ollut vain johtaja tyhjiössä; hän oli johtaja juuri heille.

Jaettu – Mooses delegoi monia päivittäisiä päätöksiä seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Hän ei vain antanut heille tehtäviä, vaan delegoi heille vastuun toimia oikeudenmukaisesti ja viisaasti.

Haavoittuvaisuus – Mooses mainitsi kolme heikkoutta, joita johtajien on varottava: suosimista, pelkoa ja yksinäisyyttä.

K: Onko 5. Mooseksen kirjan 1:8–12 kohdassa puhuva ”minä” Mooses vai Jumala?

V: 5. Mooseksen kirjan 1:6:ssa Mooses kertoi: ”Näin sanoi Jumala”, joten jakeen 8 ”minä” on Jumala. Kun Mooses oli lopettanut toistamasta Jumalan sanoja jakeen 8 lopussa, jakeesta 9 eteenpäin ”minä” viittaa Moosekseen.

K: 5. Mooseksen kirjan 1:8. Koska israelilaiset olivat ottamassa maan haltuunsa, miksi heidät myöhemmin karkotettiin assyrialaisten ja babylonialaisten vallan alle?

V: He menivätkin ottamaan maan haltuunsa. Kuitenkin tottelemattomuutensa vuoksi he eivät pystyneet pitämään hallussaan sitä, mitä olivat saaneet, ja menettivät sen 70 vuodeksi. 5. Mooseksen kirjan 4:25–31; 28:20–28; 29:22–28; 30:1–10; 32:23–43 varoittivat kaikki, että näin saattaisi tapahtua. Jumala voi antaa lupauksia ja siunauksia myös meille, mutta jos emme koskaan ota niitä haltuumme, emme ehkä saa niitä. Se, että Jumala antoi heille maan, ei kuitenkaan tarkoittanut, että he voisivat tehdä mitä tahansa ja silti asua maassa. He (ja me) voivat menettää ne tottelemattomuuden vuoksi.

K: Valitsiko kansa 5. Moos. 1:13,16:ssa omat tuomareitaan, vai nimittikö Mooses heidät 2. Moos. 18:25:ssa?

V: Vertaus voi auttaa tässä. Nimittääkö Yhdysvaltain presidentti ihmisiä ministerin virkoihin, vai vahvistaako senaatti heidät?

Molemmat ovat totta. Raamatussa kansa esitti ehdokkaita tuomareikseen, ja Mooses valitsi nämä miehet. Mooses saattoi valita kaikki esitetyt ehdokkaat, mutta hän ei välttämättä tehnyt niin.

K: Miksi Kaikkitietävän Jumalan seuraajien piti lähettää vakoojia ympäri maata (5. Moos. 1:22–23)?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi erillistä seikkaa.

1. Mooses luultavasti piti tätä hyvänä ajatuksena, koska Jumala antaa meidän oppia monia asioita itse. He pystyivät tiedustelemaan Kanaanin maata selvittääkseen parhaan tavan päästä sinne sekä sen asevoimien suhteellisen vahvuuden.

2. Jumala ei kuitenkaan koskaan käskenyt heitä lähettämään vakoojia. Kansa esitti tämän ehdotuksen Moosekselle, ja Mooses vain piti sitä hyvänä ajatuksena jakeessa 23. Siitä tuli kuitenkin katastrofi, sillä kun he kohtasivat vaikeuksia, he menettivät uskonsa. He eivät menettäneet uskoaan siihen, että Jumala oli läsnä, vaan siihen, että Jumala suojelisi heitä.

Tästä on kaksi keskeistä opetusta nykypäivän kristityille. Ensinnäkin tilanteen analysoiminen on yleensä hyvä asia. Jos analyysin yhtenä tarkoituksena on kuitenkin päättää, luottaako Jumalaan vai ei, tai totteleeko Jumalaa vai ei, analyysi itsessään on pahaa, koska se juontuu pahoista motiiveista.

Toinen tärkeä opetus liittyy johtajuuteen. Mooseksella ei tässä ollut mitään pahoja motiiveja, eikä hän luultavasti ollut tietoinen siitä, että joidenkin vakoojien lähettämistä pyytäneiden ihmisten salaisena motiivina oli päättää, halusivatko he totella vai eivät. Kun joku esittää meille oudon pyynnön, joka vaikuttaa harmittomalta, on parempi ensin ymmärtää miksi, sen sijaan että suostuisimme tai kieltäytyisimme siitä impulsiivisesti.

K: Koska 5. Mooseksen kirjan 1:26–43:ssa Jumala halusi israelilaisten lähtevän Kanaanin maahan välittömästi ja he olivat ensin kieltäytyneet, miksi Jumala sitten suuttui heille, kun he päättivät lähteä?

V: Roomalaiskirjeen 14:23 ilmaisee nimenomaisesti 5. Mooseksen kirjan 1:26–43:ssa kuvatun periaatteen: ”Mikä ei lähde uskosta, se on synti.” Aluksi israelilaiset kieltäytyivät lähtemästä, koska heillä ei ollut luottamusta Jumalaan. Myöhemmin he päättivät lähteä, koska luottivat itseensä. Jumala ei ollut niinkään huolissaan siitä, lähtisivätkö he tiettynä ajankohtana vai eivät, vaan siitä, olivatko he Hänelle kuuliaisia.

Jos sinulla oli vaikeuksia tämän kysymyksen kanssa ennen vastauksen lukemista, kannattaa muistaa seuraava asia. Jotkut ihmiset keskittyvät siihen, mitä pitää tehdä tai mitä ei saa tehdä ollakseen oikeassa suhteessa Jumalaan. Tässä mennään ohi asian ytimestä. Jumala ei halua meidän vain yrittävän totella Häntä etäältä, vaan kutsuvan Häntä, lähestyvän Jumalaa ja tottelevan Häntä. Lue Roomalaiskirjeen 14. luku, josta löydät esimerkkejä, joita voit ymmärtää vain, jos ymmärrät tämän periaatteen.

K: Mitä 5. Mooseksen kirjan 1:27 sanoo israelilaisista?

V: Heidän pelkonsa sai heidät ymmärtämään väärin, vaikka he näkivätkin todisteita päinvastaisesta. He unohtivat ne ihmeelliset tavat, joilla Jumala oli pelastanut heidät aiemmin: Punaisenmeren, mannalla ja viiriäisillä. Jopa tulevaisuudessa Jumala lähettäisi suuria kiviä eteläisille kanaanilaisille. He ajattelivat, että Jumala, joka auttoi heitä ylittämään Punaisenmeren, ei voisi pelastaa heitä amorilaisilta. He ajattelivat, että Jumala vihasi heitä ja tuhoaisi heidät, vaikka Jumala oli antamassa heille uuden haasteen. He ajattelivat, että Jumalan käskyjen laajuus oli suurempi kuin Hänen armonsa ja voimansa. He näkivät vain lyhyen aikavälin ja sen, mitä he pystyivät saavuttamaan itse, eivät sitä, mitä Jumala voisi tehdä.

K: Kuka ovat 5. Moos. 1:28, 5. Moos. 2:10 ja 5. Moos. 9:2 mainitut Anakin pojat (Anakim), emilaiset ja refalaiset?

V: Anakilaiset olivat miehen nimeltä Anakin jälkeläisiä. Anakilaiset olivat heimo, jonka miehet olivat pelottavia sotureita, luultavasti heidän kokonsa ja voimansa vuoksi. Koska jouset eivät olleet tuolloin kovin tehokkaita ja pitkä ulottuvuus sekä voima olivat arvokkaita taistelun ominaisuuksia miekkoja ja nuijia käyttäville, nämä kolme toisiinsa liittyvää klaania tuottivat monia pelättyjä sotureita. Katso lisätietoja 5. Mooseksen kirjan 31:3 kohdasta.

K: Miten ihmiset reagoivat 5. Mooseksen kirjan 1:34–46 ja 1:2 kohdissa, kun he olivat tuhlanneet suuren tilaisuuden, jonka Jumala oli heille antanut?

V: He voivat reagoida aloittamalla jälleen tottelemisen. Tämä voi olla vaikeaa, vaikka se olisi ollut paljon helpompaa, mutta Jumala haluaa silti meidän saavuttavan nämä asiat. Toisaalta joku voisi kapinoida täysin eikä koskaan palata. Tavallaan he ovat vihaisia itselleen, eivät Jumalalle.

K: Mitä 5. Moos. 1:39:ssä tarkoitetaan Jumalan tuntemisella ja vastuullisuuden iällä?

V: Vastuullisuuden ikä on käsite, jonka mukaan lapset saavuttavat iän, josta lähtien he ovat vastuussa Jumalan edessä valinnoistaan. Mikään raamatunlause ei osoita, että tämä ikä olisi sama kaikille lapsille. Tässä kohdassa tuodaan esiin kolme Jumalan oikeudenmukaisuuden periaatetta.

1. Jumala tuomitsee sen perusteella, mitä ihmiset tietävät, eikä pieniä lapsia, jotka tietämättömyydestään johtuen eivät valitse sitä, mikä on oikein, tuomita siitä. Syntiä ei lasketa siellä, missä ei ole lakia (Roomalaiskirje 4:15; 5:12).

2. Jumala ei tuomitse ihmisiä siitä, mitä he eivät voineet valita. Maaseudulla raiskattu nainen, jonka huutoja ei voitu kuulla, ei joutunut rangaistukseen seksuaalisesta synnistä (5. Mooseksen kirja 22:25–27). Samoin edes teini-ikäiset, jotka ymmärsivät oikean ja väärän eron, mutta joilla ei ollut ääntä kansankokouksessa tai sen päätöksissä, eivät joutuneet rangaistukseen kuolla erämaassa.

3. Siitä huolimatta ihmiset kärsivät tässä elämässä usein muiden tekemän pahan seurauksista. Lasten oli silti elettävä erämaassa 40 vuotta. Jumala kuitenkin tekee kaiken oikeudenmukaiseksi tuomion päivänä.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 1:30–46 mukaan israelilaiset tekivät väärin, kun he myöhässä tottelivat Jumalaa ja taistelivat amorilaisia vastaan?

V: Useimpien israelilaisten mielessä ydinongelmana oli se, pitäisikö taistella amorilaisia vastaan vai ei. He olivat väärässä. Ydinongelmana oli se, pitäisikö totella Jumalaa vai ei. He ajattelivat tuloksen perusteella, eivät tottelevaisuuden perusteella. Kun Jumala sanoi, etteivät he enää voineet mennä taistelemaan amorilaisia vastaan, heidän tuolloin osoittamansa tottelemattomuus ei eronnut siitä, kun he olivat aiemmin kieltäytyneet lähtemästä.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 2:4–8:ssa israelilaiset eivät kyenneet voittamaan edomilaisia, vaikka he olivat niin paljon vahvempia?

V: Israelilaiset eivät koskaan taistelleet heitä vastaan, eikä heikompaa kansaa voida voittaa, jos kieltäytyy taistelemasta sitä vastaan. Missään ei sanota, etteivätkö he olisi kyenneet voittamaan edomilaisia. Pikemminkin Jumala käski heitä olemaan taistelematta edomilaisia vastaan, ja he tottelivat.

Katso lisätietoja osoitteesta https://www.thetorah.com/article/ar-moab.

K: Miksi Jumala sanoi 5. Mooseksen kirjan 2:4–7:ssä israelilaisille, että he olivat kulkemassa Edomin läpi, kun 4. Mooseksen kirjan 20:14–21 ja 5. Mooseksen kirjan 2:8 osoittavat, etteivät he koskaan tehneet niin? Eikö Jumala tiennyt sitä etukäteen?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Jumala tietää kaiken, mitä meille tulee tapahtumaan (Psalmi 139:16, Jesaja 46:10; 41:22–23; 42:9; 44:7, 1. Johanneksen kirje 3:20)

2. Jumala käski Moosesta antamaan israelilaisille nämä käskyt. Moabin keskustan läpi kulkeva yleinen reitti tunnettiin nimellä Kuninkaan tie, ja olisi voinut olla helpointa kulkea tätä reittiä pitkin.

3. He olivat ”juuri” kulkemassa Edomin sisämaan läpi, ja he olisivat kulkeneet sen läpi, jos edomilaiset olisivat päästäneet heidät. Mutta koska edomilaiset eivät päästäneet heitä, he kulkivat vain Edomin ulkoreunan kautta.

Lisäksi teoksessa The Bible Knowledge Commentary: Old Testament, s. 265, todetaan, että nykyään tällä alueella sataa vuosittain vain noin viisi tuumaa (vaikka tuolloin määrä oli todennäköisesti hieman suurempi). Edomilaiset saattoivat olla huolissaan siitä, että tämä suuri joukko ihmisiä kuluttaisi kaiken veden.

Kuten Gleason Archer seuraavassa kysymyksessä huomautti, toinen vastaus on, että he olivat todennäköisesti Edomissa, kun esittivät pyyntönsä edomilaisille, ja kulkivat Edomin laitamien läpi, joten itse asiassa he kulkivatkin Edomin läpi.

K: Kiertivätkö israelilaiset 5. Moos. 2:4–7:n ja 4. Moos. 20:14–21:n mukaan Edomin ympäri vai kulkivatko he Edomin läpi, kuten 5. Moos. 2:4–7 sanoo?

V: 5. Mooseksen kirjan 2:4–7:ssä ei missään vaiheessa sanota, että he kulkivat Edomin läpi. Sen sijaan ennen kuin he saavuttivat Edomin rajan, israelilaisille kerrottiin, että he olivat aikeissa kulkea Edomin läpi, ja heitä kehotettiin varmistamaan, etteivät he provosoi edomilaisia sotaan.

Sekä 4. Mooseksen kirjan 20. luku osoittaa, että edomilaiset eivät antaneet heidän kulkea Edomin läpi, ja että edomilaiset mobilisoivat armeijansa. Israelilaiset eivät siis kulkeneet yleistä reittiä, jota kutsutaan Kuninkaan tieksi, vaan kiertelivät Edomin.

Joskus ihmiset voivat olla aikeissa tehdä jotain, mutta kun armeija hyökkää heitä vastaan, he päättävät tehdäkin jotain muuta. Katso myös seuraava kysymys

Gleason Archer antaa toisenlaisen vastauksen. Jos seuraat heidän matkaansa, he olivat todennäköisesti Edomissa, kun he neuvottelivat edomilaisten kanssa. Sitten he kulkivat Edomin (merkitsemättömän) rajan varrella, joten tietyssä mielessä he kuitenkin kulkivat sen läpi, vaikkakaan eivät sitä helpompaa reittiä, jota olisivat halunneet käyttää.

K: Miten suhtaudut tilanteeseen, jossa joudut tekemään kiertotien suorittaaksesi tehtäväsi pelkästään muiden itsepäisyyden takia (5. Moos. 2:4–19 ja 4. Moos. 20:14–21)?

V: Kun Jumala antaa sinulle tehtävän, luuletko, etteivät demonit tai muut koskaan asettaisi vastustusta? Joskus Jumala antaa meille jotain tehtävää, ja meidän on tehtävä kiertotie, mutta se ei tarkoita luopumista vaan sitä, että meillä on sinnikkyyttä viedä se loppuun. Kun joudut tekemään kiertotien, sinun tulisi suhtautua siihen armollisesti, ilman suuttumista, ilman vihaa tai ajatuksia kostaa heille. Sinun ei tarvitse osoittaa heille mitään. Mutta Jumala on suunnitellut, kuinka elät elämääsi Häntä palvellen, ja epäilemättä Jumala on ottanut tämänkin huomioon. Kun sinua houkuttelee suuttua, älä suutu, vaan ole päättäväinen.

K: Puuttuiko israelilaisilta mitään 5. Moos. 2:7:n mukaan, vai olivatko olosuhteet niin huonot, että niistä kannatti valittaa, kuten 2. Moos. 16:2–3 ja 4. Moos. 11:4–6 kertovat?

V: Olosuhteet olivat siedettävät siinä mielessä, että kansalla oli tarpeeksi ruokaa, vettä ja vaatteita. Kuitenkin, aivan kuten nykyäänkin, se, onko tilanne valittamisen arvoinen, riippuu yhtä paljon valittajasta kuin tilanteesta itsestään. Uskoville Paavali käski Filippiläiskirjeen 2:14–15:ssä, että meidän tulee tehdä kaikki valittamatta tai riitelemättä.

K: Miksi israelilaiset eivät 5. Mooseksen kirjan 2:9–12, 22 ja 37 mukaan valloittaneet moabilaisia ja ammonilaisia?

V: Yksinkertaisesta syystä, että Jumala käski israelilaisia olemaan taistelematta heitä vastaan. Todennäköisiä syitä sille, miksi Jumala käski näin, ovat se, että moabilaiset ja ammonilaiset olivat israelilaisten sukulaisia, israelilaisten tuli keskittyä kanaanilaisiin, eikä ollut mitään järkeä menettää yhtäkään soturia taistelussa maasta, jota heitä ei kuitenkaan ollut käsketty valloittamaan.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Moabin Ar ei ollut kaupunki (ainakaan tuolloin), vaan pikemminkin ”asuttu alue” (4. Mooseksen kirja 21:14), jossa oli useita puroja.

Katso lisätietoja osoitteesta https://www.thetorah.com/article/ar-moab. Keil-Delitzschin Vanhan testamentin kommentaari, osa 1, luku 3, s. 293, esittää näkemyksen, että Arin kaupunki oli olemassa, mutta että tässä viitataan alueeseen.

K: Miten Kanaan oli 5. Mooseksen kirjan 2:10–12 mukaan ”heidän perintömaansa”, kun he eivät olleet vielä astuneet sinne?

V: Jordan-joen länsipuolinen maa oli luvattu heidän perintömaakseen. Lisäksi 5. Mooseksen kirja kirjoitettiin todennäköisesti viimeisenä, ja 2 1/2 heimoa olivat jo ottaneet haltuunsa Jordan-joen itäpuolisen maan.

Katso teoksesta When Critics Ask, s. 115–117, lisätietoja ja mielenkiintoisia vertailuja niiden näkemyksistä, jotka pitävät kiinni Raamatun auktoriteetista, ja kristillisten liberaalien kriittisestä näkemyksestä. (Termi ”kristillinen liberaali” viittaa muuten uskonnollisiin näkemyksiin, ei politiikkaan.)

K: Eikö Jumala antanut 5. Mooseksen kirjan 2:19:ssä ammonilaisten maata israelilaisille, vai antoiko Mooses sen heille Joosuan kirjan 13:25:ssä?

V: Molemmat ovat totta. Ammonilaisilla oli kaksi osaa valtakuntaansa: esi-isiltä peritty osa ja valloitusten kautta saatu osa. Ennen näitä molempia jakeita israelilaiset olivat miehittäneet jälkimmäisen osan. Siksi 5. Mooseksen kirjan 2:19 kirjoitettiin nimenomaan kertomaan israelilaisille, etteivät he saisi vallata maata, joka oli ammonilaisten hallussa sekä tuolloin että alun perin.

Tämän lisäksi Jordan-joen itärannalla sijaitseva maa ei kuulunut Kanaanin alueeseen. Israelilaiset valloittivat sen ja asuttivat sen, mutta Jumala ei luvannut sitä heille. Nykyäänkin saatamme joskus hankkia asioita, joita Jumala ei halua meidän saavan, mistä joudumme myöhemmin katumaan.

K: Miksi Herra kovetti 5. Mooseksen kirjan 2:30:ssa Heshbonin kuninkaan Sihonin sydämen?

V: Luultavasti samasta syystä kuin Jumala kovetti faraon sydämen. Sihonin sydän oli jo kovettunut Jumalaa ja Hänen kansaansa vastaan, ja Jumala kovetti sitä vielä entisestään. Joku vertasi kerran Jumalan vaikutusta auringonvaloon. Auringonvalo pehmentää vahaa mutta kovettaa savea, vaikka kyseessä on sama auringonvalo.

K: Miksi 5. Moos. 2:31 ja 4. Moos. 21:23–26:ssa kansan piti taistella Sihonia vastaan ja menettää joitakin henkiä, vaikka Jumala oli sanonut jo antaneensa heille maan omistukseksi?

V: Jumala antoi heille kohtalon valloittaa se ja oikeuden valloittaa se, mutta heidän piti silti tehdä itse työ. Jumala saattaa antaa meille tänään jonkin siunauksen, mutta jos emme ole valmiita tekemään työtä sen saamiseksi, emme saa sitä.

K: Mitä 5. Moos. 3:11:ssä tarkoitettiin Basanin kuninkaan Ogin ”sängyllä” ja kuinka pitkä se oli?

V: Se oli noin 13–13,5 jalkaa pitkä. Tässä käytetty hepreankielinen sana ”sänky” on monitulkintainen. Se voi viitata sänkyyn, jossa hän vietti yön, tai se voi olla ”hautasänky” (todellisuudessa sarkofagi tai hauta), jossa hänen ruumiinsa lepää. Muita tämän kokoisia sarkofageja on löydetty jopa Foinikiasta asti.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Basan sijaitsi pohjoiseen siitä paikasta, jonne heidän piti mennä päästäkseen Luvattuun maahan. He eivät kuitenkaan halunneet lähettää lähes koko joukkoaan Jordan-joen yli, jotta vihamielinen valtakunta heidän pohjoispuolellaan ei tuhoaisi heidän perheitään, lampaita ja karjaansa. Joten Basania ei todennäköisesti olisi valloitettu, jos he olisivat päässeet yli halustaan taistella israelilaisia vastaan pelon vuoksi ja olisivat suhtautuneet heihin rauhanomaisesti sen jälkeen, kun Mooses oli lähettänyt heille rauhanlähetystön 4. Mooseksen kirjan 21:21–22:ssa.

K: Miten 5. Mooseksen kirjan 3:11 mukaan kuningas Ogin sänky saattoi olla rautaa, kun heillä ei ollut kehittynyttä rautatyöstötekniikkaa?

V: Tämä ei välttämättä tarkoita, että koko sänky olisi ollut rautaa (se olisi melko epämukavaa). Sen sijaan sänky oli koristeltu raudalla. Egyptiläiset käyttivät meteoriiteista peräisin olevaa rautaa koristeina ja tikareina ainakin jo 3000 eKr. Mutta vaikka heillä oli jonkin verran meteoriiteista peräisin olevaa rautaa, rautamalmin puhdistaminen oli heille erittäin vaikeaa, koska siihen tarvitaan paljon kuumempi sulatuspalo kuin pronssin tai messingin sulattamiseen.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 3:12–17 mukaan Gaadin, Ruubenin ja puolen Manassen heimojen piti asua Jordanin itäpuolella, kun kansan oli tarkoitus asua Kanaanissa?

V: Yksinkertaisesti siksi, että he päättivät asua siellä. Raamattu kertoo heidän valinnastaan ilman, että se hyväksyisi sitä. Historia osoittaa, että heidän valintansa ei ollut viisas. Sateita satoi siellä vähän, mutta se oli hyvää karjankasvatusmaata.

Joskus nykyäänkin, kun uskovat haluavat tehdä jotain, mikä ei ole avointa uhmakkuutta, mutta ei myöskään täysin sitä, mitä Jumala halusi meidän tekevän, Jumala antaa meille vapauden tehdä epäviisaan valintamme ja usein myös nähdä sen seuraukset.

K: Miten Mooses valmisteli johtajuuden siirtoa 5. Mooseksen kirjan 3:21–22, 28:ssa?

V: Tehokkaat johtajat voivat olla haluttomia siirtämään tehtäväänsä muille ikääntyessään, mutta heidän on silti tehtävä se. Vaikka tämä oli luultavasti epämiellyttävää Moosekselle, joka tiesi kuolevansa pian, hän aloitti tämän prosessin mieluummin aikaisemmin kuin viivytteli. Mooses ei aloittanut tätä vasta tässä vaiheessa, vaan hän oli aloittanut Joosuan kouluttamisen jo kauan sitten. Se tapahtui asteittain, odotetusti, eikä se tullut organisaatiolle suureksi järkytykseksi, kun se tapahtui. Kristilliset palvelutyöt ovat toisinaan joutuneet vaikeuksiin johtajuuden siirron huonon toteutuksen vuoksi. Mutta Jumala muistutti Moosesta jatkamaan Joosuan kouluttamista 5. Mooseksen kirjan 3:21–22, 28:ssa.

K: Mitkä ovat Mooseksen rukouksen piirteitä 5. Mooseksen kirjan 3:23–25:ssä?

V: Mooses aloittaa jakeesta 23, mikä osoittaa, että Mooses on kiinnostuneempi ylistämään Jumalan nimeä kuin esittämään pyyntöä itsensä puolesta. Jakeissa 24–25 Mooses pyytää Jumalaa antamaan periksi ja sallimaan hänen päästä luvattuun maahan. Mooseksen koko elämä, viimeiset 40 vuotta, oli omistettu kansan viemiselle luvattuun maahan, ja hän pyysi Jumalalta, että hän saisi nähdä elämänsä suurimman unelman täyttyvän. Jumala sanoi ei; se tapahtuisi, mutta Mooses ei näkisi sitä vielä maan päällä ollessaan.

K: Miten 5. Mooseksen kirjan 4:1–4, 40:ssä kuvattu Israelin kokemus maasta heijastaa sitä, mitä Jumala tekee elämässämme?

V: Jumala antoi, mutta heidän piti ottaa se haltuunsa, ja heidän olisi pitänyt haluta pitää siitä kiinni. Jumala antoi Israelille maan erityisenä lahjana; he eivät tehneet työtä saadakseen Jumalalta tämän lupauksen. Sen puitteissa, mitä Jumala oli heille antanut, he pystyivät kasvamaan, menestymään ja (toivottavasti) olemaan valona muille kansoille. Mutta heidän piti silti tehdä kovasti töitä ottaakseen sen haltuunsa. Kuten 5. Mooseksen kirjan 4:43 osoittaa, jotkut eivät päässeet sinne pahuutensa vuoksi. Heidän pahuutensa oli muiden yllyttämää (moabilaiset ja midianilaiset 4. Mooseksen kirjan 22:26), mutta he olivat silti vastuussa siitä, että päättivät seurata sitä. Kuten pakkosiirtolaisuus osoittaa, kun he olivat päässeet maahan, Jumala saattoi karkottaa heidät sieltä, jos he käänsivät selkänsä Hänelle. 5. Mooseksen kirjan 4:40 korostaa, että heidän pysymisensä maassa ei ollut itsestään selvää; heidän tulisi haluta pidentää päiväänsä maassa noudattamalla Jumalan käskyjä.

Jumala on antanut jokaiselle meistä yhden tai useamman lahjan ”omaisuudeksi”. Se voi olla kyky ansaita rahaa, auttaa ihmisiä fyysisesti hyvän terveytesi ansiosta, ihmissuhteet, taidot ja kokemus tai jokin alue, jonka Jumala on sinulle suonut – ”etuoikeutettu tilaisuus” tai ”osaamisalue”, jossa pysyessäsi menestyt suuresti ja pystyt siunaamaan muita. Mutta ei ole itsestään selvää, että pysyt siellä. Jos käännät selkäsi Jumalalle, Hän voi karkottaa sinut. Voit myös poistua ”erinomaisuuden alueeltasi” apatian, maailman rakkauden tai liian kiireisen ja merkityksettömien asioiden tekemisen vuoksi.

K: Tarkoittaako 5. Mooseksen kirjan 4:2 käsky, ettei Jumalan antamaan sanaan saa lisätä mitään, sitä, ettei Raamatussa pitäisi olla 5. Mooseksen kirjan jälkeisiä kirjoja?

V: Ei lainkaan. Kyseinen jae on nimenomaan kansalle annettu rajoitus, ettei 5. Mooseksen kirjan käskyihin saa lisätä tai niistä poistaa mitään. Se ei ole rajoitus Jumalalle, ettei Hän saisi lähettää lisää ilmoituksia. Yleisesti ottaen Jumalan Raamatussa antamat rajoitukset eivät rajoita Jumalaa.

K: Mitä Mooses halusi heidän kiinnittävän erityistä huomiota 5. Mooseksen kirjan 4:9:ssä?

V: Mooses vaikutti varsin ”kiihkeältä” siinä, että he muistaisivat. Ilmeisesti Jumala oli kertonut Moosekselle jotain tulevaisuudesta 5. Mooseksen kirjan 4:27–30:ssa. 5. Mooseksen kirjan 4:9–40 vastaa kysymykseen siitä, mitä Mooses halusi heidän muistavan. Yhteenvetona voidaan sanoa, että siinä on neljä osaa.

Jakeet 8,23 alkaen: Olkaa tarkkaavaisia oppiaksenne, muistaaksenne ja opettaaksenne lain määräyksiä ja lupauksia, sekä positiivisia että negatiivisia.

Jakeet 6, 23 ja eteenpäin: Olkaa tarkkaavaisia noudattamaan lakia ja älkää tehkö kuvia tai muita asioita, jotka rikkovat lakia.

Jakeet 7, 9, 33 ja seuraavat: Olkaa huolellisia oppimaan, muistamaan ja opettamaan Jumalan ihmeellisiä tekoja kansan keskuudessa.

Jakeet 9,25: Pitäkää huoli siitä, että opetatte niitä sekä lapsillenne että lapsenlapsillenne.

K: Miten opetat lapsenlapsillesi Jumalan tietä 5. Moos. 4:9, 25; 6:2:n mukaisesti, vaikka et asuisi heidän kanssaan koko ajan?

V: Ihannetapauksessa olet opettanut lapsesi hyvin, ja he ovat menneet hyvään avioliittoon, eli he ovat menneet naimisiin uskovien kanssa, joten hekin opettavat. Voit vahvistaa tätä opetusta ja olla hyvä esimerkki teoissasi ja sanoissasi sekä tunnustaa virheesi, kun olet tehnyt väärin.

Mutta joskus kristittyjen lapset kääntyvät pois Herran luota tai menevät naimisiin sellaisen puolison kanssa, joka ei tunne Herraa. Silloin se on haastavampaa. Jos vanhemmat suostuvat, vie lapsenlapset kirkkoon, kesäraamattukouluun, joulujuhliin ja muihin suunniteltuihin toimintoihin. Kerro heille myös spontaaneissa tilanteissa, mitä Kristus merkitsee sinulle. Kun teet päätöksiä sen perusteella, mikä miellyttää Jumalaa, kerro lapsenlapsillesi, mitä vaihtoehtoja sinulla oli ja miksi teit juuri sen valinnan.

K: Annoiko Jumala Moosekselle 5. Mooseksen kirjan 4:10–15 mukaan Kymmenen käskyä Horebin vuorella vai Siinain vuorella, kuten 2. Mooseksen kirjan 19:11 sanoo?

V: Tähän on kaksi vaihtoehtoista vastausta.

Synonyymit: Näitä kahta nimeä käytettiin keskenään vaihdellen, samalla tavalla kuin Mooseksen appi, jota kutsuttiin sekä Jetroksi että Reuliksi. Useat nimet ovat hyvin yleisiä paikoissa, joissa on useita kieliä ja kulttuureja. Alaskassa on Denali-vuori, jota aiemmin kutsuttiin McKinley-vuoreksi. The Believer’s Bible Commentary -teoksen s. 205 viittaa tähän.

Alue: Horeb saattoi tarkoittaa muutakin kuin pelkästään Siinain vuorta. Se saattoi olla alueen tai ylängön nimi, ei pelkästään vuorenhuippua.

K: Eivätkö ihmiset nähneet Jumalan muotoa 5. Moos. 4:12:ssa, vai näki Mooses Jumalan muodon 4. Moos. 4:12:ssa?

V: Molemmat. Mooseksella oli etuoikeus nähdä Jumalan muoto, luultavasti Kristuksen inkarnaatiota edeltävä ilmestys. Kansa ei nähnyt mitään muotoa. Tämä on samanlainen tilanne kuin Tarsuksen Saulus Damaskoksen tiellä, kun hän kuuli Jeesuksen äänen, kun taas hänen seuralaisensa kuulivat vain äänen.

K: Miksi 5. Moos. 4:13:ssa mainitaan kaksi kivitaulua?

V: Vaikka jotkut ajattelevat, että kuhunkin voitiin kirjoittaa viisi käskyä, ei olisi ollut vaikeaa sijoittaa koko tekstiä yhdelle laudalle. Todennäköisempi vastaus on, että Mooseksen aikaisissa suzerainti-sopimuksissa tehtiin myös kaksi kopiota sopimuksesta: yksi kopio kummallekin osapuolelle. Niinpä yksi kopio laitettiin arkin sisään, missä kukaan ei enää näkisi sitä, ja toinen kopio oli esillä.

K: Kielsikö tämä käsky 5. Moos. 4:16–18:ssa kaikenlaisen ihmisten tai eläinten kuvan tekemisen?

V: Ilmeisesti ei, sillä 2. Mooseksen kirjan 37:8–9 mukaan arkin päällä oli kerubien patsaita. Moosekselle käskettiin myös valmistaa pronssinen käärme 4. Mooseksen kirjan 21:4–9 mukaan. Salomonin temppelissä oli myös kerubeja (1. Kuninkaiden kirja 6:23–27). Temppeliin oli veistetty monia muita kerubikuvia (1. Kuninkaiden kirja 6:39, 32, 35).

Kiellettyä on kuvien käyttö palvonnan kohteina kahdella tavalla. Heiltä kiellettiin pakanajumalan palvominen kuvan avulla, ja heiltä kiellettiin myös todellisen Jumalan palvominen kuvan avulla. Pakanat palvoivat sekä itse patsaita että pakanajumalia patsaiden kuvien kautta.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 4:20:ssa Egypti oli ”uuni”?

V: Se oli uuni ainakin kolmella eri tavalla.

1. Egypti oli kuiva ja kuuma paikka; kuumempi kuin Palestiina.

2. Uunit voivat kuluttaa, polttaa ja tuhota pilaantuvia asioita.

3. Uunit ovat hyödyllisiä metallien jalostamisessa ja kuonan poistamisessa.

Jotkut nykypäivän kokemukset ovat kuin uuneja. Sama kokemus voi tuhota yhden henkilön ja puhdistaa toisen, puhdistamalla ”kultaa” tämän sydämestä.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 4:20:ssä Egypti verrattiin ”rautauuniin”, kun vuosi 1447 eKr. oli ennen rautakautta eikä heillä ollut rautasta valmistettuja uuneja?

V: Arkeologiset löydöt osoittavat, että Egyptissä oli rautatyökaluja jo vuodesta 3000 eKr. lähtien. Rautaa oli kuitenkin vaikea työstää ja se oli erittäin kallista, koska sen sulattaminen vaati korkeampaa lämpötilaa kuin pronssin tai kuparin. Tämä jae ei viittaa rautasta tehtyyn uuniin, vaan pikemminkin uuniin, joka oli rakennettu raudan sulattamista varten.

K: Miten Jumala on ”mustasukkainen Jumala” (5. Moos. 4:24; 5:9; 6:15; 2. Moos. 20:5; 34:14; Joos. 24:19; Nah. 1:2)?

V: Jumala korosti tätä pyhän rakkautensa yksinoikeudellista vaatimusta, sillä se on yleinen ilmaisu Raamatussa. Aivan kuten aviomies tai vaimo vaatii uskollisuutta avioliittosopimukselle, Jumala vaatii meiltä yksinoikeudellista palvontaa. Jumala loi meidät rakkaudella, huolehtii meistä ja on lastensa kanssa ikuisesti. Kääntyminen pois Jumalasta ja jonkun tai jonkin muun palvominen on kuin isku Jumalan kasvoille. Jumala ei halua, että palvotaan asemaa tai muita kuvia. Jumala ei halua, että palvotaan mitään muuta, vaikka se ei olisikaan fyysinen kuva. Lopuksi, Jumala ei halua meidän palvovan mitään kuvia tai esikuvia, vaikka niiden väitettäisiin esittävän Häntä. Sinun on ymmärrettävä tämä, ennen kuin voit ymmärtää, miksi epäjumalanpalvonta oli Jumalalle niin suuri asia, vaikka he palvoivatkin samalla todellista Jumalaa.

Mutta heidän oli vaikea luopua niistä. Kuten Martin Luther sanoi: ”Jos ihminen ei halua Jumalaa, hänen on pakko saada epäjumalansa.” Raymond Brownin teos The Message of Deuteronomy, s. 69.

K: Koska 5. Mooseksen kirjan 4:25–26 mukaan he tuhoutuivat täysin, jos he palvoivat epäjumalia, ja he palvoivat epäjumalia, miksi he eivät sitten tuhoutuneet täysin?

V: Vastauksen löydät lukemalla heti seuraavan jakeen: 5. Mooseksen kirja 4:27. Jumala tuhoaisi juutalaiset kansana ja hajottaisi heidät kansojen sekaan. Tässä käytetty sana ”tuhoaa” ei kuitenkaan tarkoita täydellistä tuhoamista. 5. Mooseksen kirja 4:28–29 täsmentää jakeita 25–27 sanomalla, että jos he sitten etsisivät Herraa, ne, jotka niin tekisivät, palaisivat takaisin.

Kun tarkastellaan juutalaisia kulttuurisesta näkökulmasta, oli yksi valtava ero juutalaisten välillä ennen kuin he menivät Babyloniaan ja sen jälkeen, kun he palasivat sieltä. Siitä lähtien kun he palasivat Babyloniasta, kaikista virheistään huolimatta he eivät enää sortuneet kiusaukseen palvoa epäjumalia. Jos mikään muu ei auta, joskus tarvitaan katastrofaalinen tapahtuma, jotta henkilö tai kansa parantuu synnistä.

K: Miksi Mooses erotti kolme kaupunkia 5. Moos. 4:41, 19:1–13 ja 4. Moos. 35:10–34:ssä?

V: Nämä kolme kaupunkia erotettiin erityisesti turvakaupungeiksi, joihin joku, joka oli vahingossa tappanut toisen, voisi paeta. He olivat turvassa verikostajalta vain kaupungin sisällä. Mutta kun ylipappi kuoli, he saattoivat palata turvallisesti kotiin.

K: Tarkoittaako 5. Moos. 4:41:n hepreankielinen ilmaisu ”auringonnousun suuntaan” kirjaimellisesti, että aurinko kiertää maata?

V: Ei. Jopa nykypäivän asiantuntevimmat tähtitieteilijät puhuvat auringonnoususta ja -laskusta. Se, että Jumala käytti puhekielistä ilmaisua, ei vahvista tieteellistä näkemystä sen enempää kuin nykypäivän tiedemiestä potkaistaan pois alaltaan sen vuoksi, että hän sanoo nauttivansa auringonlaskuista.

Jotta Raamatun jae olisi joko yhdenmukainen tai ristiriidassa tieteellisen näkemyksen kanssa, sen tulisi esittää tosiasiana jotain maailmastamme, kuten eräät 1. Mooseksen kirjan jakeet tekevät.

K: Mikä on lakien ”noudattamisen” merkitys 5. Mooseksen kirjan 5:1:ssä?

V: ”Noudattaminen” tarkoittaa tottelemista teoilla. Annan esimerkin. Tunnen koripallon säännöt varsin hyvin, mutta aioin opiskella niitä vielä paremmin. Sitten ajattelin hakea Dallas Mavericksin joukkueeseen. Olen varma, että he ottaisivat minut mukaan, koska tunnen pelin niin hyvin. Ottaisivatko he minut? Vai haluavatko he jonkun, joka osaa ”suorittaa” eli tehdä koreja, syöttää hyvin, puolustaa ja torjua heittoja sekä ottaa levypalloja? Säännöt voidaan opettaa, mutta vain jotkut osaavat suorittaa. Samoin kuka tahansa israelilainen saattoi kasvaa lain tuntemuksen parissa, mutta Jumala vaati heiltä suorittamista. On totta, että ihmisen on tunnettava laki voidakseen noudattaa sitä, mutta missään kohdassa Vanhaa testamenttia ei luvata mitään etua niille, jotka tunsivat lain mutta eivät noudattaneet sitä.

K: Onko 5. Moos. 5:1–30:ssa käytetty toinen pronomini ”te” yksikössä vai monikossa?

V: Yksikkö- ja monikkomuodot näyttävät sekoittuvan tässä luvussa ilman erottelua. Kenneth A. Kitchen (AOOT, s. 129) on havainnut, että tämä on yleistä seemiläisissä teksteissä. Tästä voimme nähdä, että lait koskevat paitsi yksilöitä myös kansaa kokonaisuutena.

K: Ketkä ovat ”isät” 5. Moos. 5:2–3:ssa?

V: Mielipiteet vaihtelevat.

Ne eivät voineet olla Egyptissä olleet heprealaiset orjat, huolimatta siitä, mitä Calvin opetti.

Jumala teki liiton edellisen sukupolven kanssa, joka oli nyt lähes kuollut sukupuuttoon, kuten Augustinus opetti.

Mutta ennen tätä Jumala teki liiton patriarkkojen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.

K: Miksi 5. Moos. 5:3:ssa sanotaan, ettei Jumala tehnyt liittoa heidän isiensä kanssa, kun 5. Moos. 5:2:ssa sanotaan, että Jumala teki?

V: Mooses, Jumalan profeettana, korostaa tässä tiettyä asiaa. Se on tiivistetty lauseeksi: ”Jumalalla ei ole lapsenlapsia”.

Jumala teki kyllä liiton Abrahamin, Iisakin ja heidän esi-isiensä kanssa menneisyydessä. Mutta siitä ei ole heille nyt apua. Liiton uudistaminen on vakava asia; he solmivat itse liiton Jumalan kanssa. Asia on joko niin, että olet solminut liiton Jumalan kanssa, tai et ole. Mutta se, että vanhempasi ovat solmineet liiton Jumalan kanssa, ei auta sinua lainkaan, ellet solmi liittoa itse. Olet joko Jumalan lapsi tai et. Hesekielin kirjan 18. luku antaa tarkemman selityksen tästä asiasta.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 5:6–10:ssä kaksi ensimmäistä käskyä ovat ensimmäisinä?

V: Kymmenen käskyä eivät alkaneet kielloista, vaan siitä, kuka Jumala on. Jeesus sanoi, että rakastaa Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, mielestäsi, sielustasi ja voimastasi oli suurin käsky, ja nämä kaksi ensimmäistä käskyä keskittyivät juuri siihen. Ne ovat myös kaiken muun perusta. Jos et ole uskollinen Jumalalle, muilla käskyillä ei ole niin suurta merkitystä. Voit olla uskoton, jos tavoittelet jotain muuta, jota pidät jumalana, tai jos sinulla on kuva, jonka tiedät olevan itse asiassa ei-jumala, mutta joka vie sinut pois todellisesta, näkymättömästä Jumalasta.

Muuten, roomalaiskatolisessa opetuksessa kymmenen käskyn järjestys on erilainen kuin protestanteilla ja juutalaisilla. Joissakin roomalaiskatolisissa opetuksissa 5. Mooseksen kirjan 5:6–10 katsotaan olevan yksi ainoa käsky, ja viimeinen käsky, joka koskee himoitsemista, jaetaan kahteen osaan. Noin vuosina 500–700 jKr., kun ortodoksinen katolinen kirkko yritti laatia luetteloita sekä kuolemansynneistä että lievistä synneistä, yksi synti, joka jäi heidän huomiostaan, oli kuvien palvonta.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 5:6–21 oli vain parafraasi 2. Mooseksen kirjan 20:2–17:stä, joka oli Jumalan tarkat sanat?

V: Lyhyt vastaus on, että 5. Mooseksen kirjan 5:6–21 sisältää muistutuksen kansalle, ja Mooses parafraasi tekstiä tässä kohdassa. Tämä on todennäköisesti tehty tarkoituksella, jotta meille osoitettaisiin, että merkityksellä on väliä, ei tarkkoilla sanoilla.

Pitkä vastaus osoittaa erot ja esittää neljä huomioitavaa seikkaa.

Eroja 2. Mooseksen kirjan ja 5. Mooseksen kirjan välillä

Muista (20:8) vs. Noudata … niin kuin Herra Jumala on sinulle käskenyt (5:12)

”Eikä eläimiäsi” (20:10) vs. ”eikä härkääsi, aasiasi tai mitään eläimiäsi” (5:13)

[puuttuu] (20:10) vs. (5:14) lisää: ”jotta palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä, kuten sinäkin.”

Koko 20:11 vs. koko 5:15

[puuttuu] (20:12) vs. niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinulle käskenyt… ja jotta sinulla menisi hyvin (5:16)

talo … vaimo (20:17) vs. vaimo … talo tai maa” (5:21)

Samat käskyt: Siinä, mitä oli noudatettava, ei ole lainkaan eroja.

5. Mooseksen kirjan 5:6–21 voi olla myös tarkka: 5. Mooseksen kirja saattaa olla myös tarkkoja sanoja. Se saattaa olla Mooseksen parafraasin tarkat sanat. Ei ole kuitenkaan ongelmaa, vaikka ne eivät olisikaan Mooseksen tarkkoja sanoja. Muinaisessa lainauskäsityksessä oli mukana sekä tarkat lainaukset että se, mitä me kutsumme parafraaseiksi.

Mitä voimme oppia: Jumala halusi ihmisten muistavan enemmän merkityksen kuin tarkat sanat.

K: Koska 5. Mooseksen kirjan 5:9:ssä sanotaan, että Jumala rankaisee vääryydestä jopa kolmanteen ja neljänteen sukupolveen asti niitä, jotka vihaavat Jumalaa, onko Jumala oikeudenmukainen?

V: Raamattu opettaa, että kaikki Jumalan tiet ovat oikeudenmukaisia (5. Moos. 32:4; Ps. 99:4), mutta ennen kuin voimme ymmärtää, mitä oikeudenmukaisuus on, meidän on määriteltävä neljä termiä.

Oikeudenmukaisuus: Jumala antaa lupauksensa mukaiset palkkiot vanhurskaista teoista ja rankaisee Häntä kohtaan osoitetusta tottelemattomuudesta, kuten Hän on luvannut. Jumalan oikeudenmukaisuus ei ole mikään salaperäinen, käsittämätön asia, vaan se on kuvattu Hänen sanassaan, Raamatussa.

Tasapuolinen: Tasapuolinen tarkoittaa sekä sitä, että kaikkia kohdellaan täsmälleen samalla tavalla, että Jumala kohtelisi aina kaikkia täsmälleen samalla tavalla. Jumala ei ole tasapuolinen, eikä Hän väitä olevansa sitä Raamatussakaan, kuten Matteuksen evankeliumin 20:1–16, 5. Mooseksen kirjan 5:9, Roomalaiskirjeen 9:10–18 ja muut jakeet osoittavat. Johanneksen evankeliumin 19:11 ja 2. Pietarin kirjeen 2:21 osoittavat, että niitä, joilla on enemmän tietoa, tuomitaan ankarammin. Tämä osoittaa epäsuorasti, ettei kaikille anneta yhtä paljon tietoa, mikä on epätasapuolista. Jumala on kuitenkin edelleen oikeudenmukainen, ja Hän ottaa tämän huomioon (Roomalaiskirje 4:15; 5:12). Monilla ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä oikeudenmukaisuudesta, ja jos oma käsityksesi oikeudenmukaisuudesta ei salli minkäänlaista epäoikeudenmukaisuutta, muista, että Jumala on luvannut olla oikeudenmukainen vain Hänen omien, Raamatussa esitettyjen oikeudenmukaisuuden määritelmiensä mukaan, eikä minkään tietyn ihmisen määritelmän mukaan.

Syyllisyys/vastuu: Syyllisyys voi olla inhimillinen tunne, mutta se ei ole se syyllisyyden tyyppi, josta tässä puhutaan. Tässä syyllisyys tarkoittaa vastuuta, joka Jumalan oikeudenmukaisuuden vaatimusten mukaan johtaa Jumalan vihan kohteeksi joutumiseen. On suurempaa ja pienempää syyllisyyttä (Joh. 19:11). Jokainen on syyllinen omiin syntiinsä; emme ole vastuussa esi-isiemme synneistä (Hesekiel 18; 5. Mooseksen kirja 24:16), emmekä jaa lastemme syyllisyyttä (Hesekiel 18:20).

Seuraukset: Monet siunaukset, kiroukset ja muut seuraukset yhden henkilön teoista periytyvät ja siirtyvät muille. Kun äiti voi valita, pidättäytyykö hän tupakoinnista, juomisesta, huonosta ruokavaliosta tai kokaiinin ja muiden huumeiden käytöstä vai antautuuko hän niille, vauva joutuu kärsimään seurauksista. Esimerkkejä periytyvistä seurauksista ovat kristittyjen vanhempien lapsi, synnynnäisiä vikoja omaava vauva, joka syntyy erittäin saastuneella alueella, sekä vauvat, jotka abortoidaan tai murhataan syntymän jälkeen.

Seuraukset vaikuttavat epäoikeudenmukaisilta, ja ne saattaisivat tehdä Jumalasta epäoikeudenmukaisen, jos tämä lyhyt, maallinen elämä olisi kaikki mitä on. Scientific American -lehden entinen toimittaja, agnostikko nimeltä Martin Gardiner, esitti syvällisen ajatuksen kirjassaan *The Whys of a Philosophical Scrivener*. Hän sanoi, että jos uskot oikeudenmukaisuuteen (ja hän uskoi), sinun on uskottava tuonpuoleiseen. Toisin sanoen, elämä tällä maalla on niin epäoikeudenmukaista, että jos jokainen todella saa oikeudenmukaisen kohtalon, on oltava kuoleman jälkeinen aika, jolloin oikeudenmukaisuus toteutuu. Me kristityt kutsumme tätä tuomionpäiväksi. Vuosisatoja aiemmin Lactantius (n. 303–325 jKr.) esitti lähes saman ajatuksen teoksessaan The Divine Institutes, kirja 6, luku 9, sivut 171–172.

Vastaan nyt kysymykseen Jumalan oikeudenmukaisuudesta 5. Mooseksen kirjan 6:4:ssä. Jumala on oikeudenmukainen, mutta ei tasapuolinen. Ihmiset voivat periä seurauksia, mutta eivät syyllisyyttä. Mutta ylistys Jumalalle, että Hän ei ole vain oikeudenmukainen, vaan myös armollinen.

K: Millä eri tavoilla ihmiset käyttävät Jumalan nimeä turhaan 5. Mooseksen kirjan 5:11 ja 2. Mooseksen kirjan 20:7 mukaan?

V: Heprealaisen sanan merkitys on tässä yhteydessä hyvin laaja. Se tarkoittaa kirjaimellisesti Jumalan nimen liittämistä tyhjyyteen. Siihen sisältyy Jumalan nimen käyttäminen kirosanana, jonkun kiroamiseksi tai maagisena lausumana.

K: Koska eläimet eivät tunne Mooseksen lakia, miksi niitä ei sallittu käyttämään työhön 5. Moos. 5:14:n mukaan?

V: Vaikka Raamattu ei kerro syytä, voimme nähdä useita mahdollisia syitä.

Niiden ei ollut tarkoitus tuottaa omistajilleen hyötyä työskennellessään.

Eläimellekin olisi terveellisempää saada lepopäivä.

Meidän ei pitäisi unohtaa (kuten israelilaiset itse tekivät), että heidän oli tarkoitus olla valo ja esimerkki muille kansoille siitä, että heidän tulisi ottaa Jumalan käsky erittäin vakavasti.

K: Pitiikö israelilaisten 5. Mooseksen kirjan 5:15 mukaan noudattaa sapattia, koska he olivat orjia Egyptissä, vai käskikö Jumala sitä, koska Hän loi taivaan ja maan kuudessa päivässä, kuten 2. Mooseksen kirjan 20:11 sanoo?

V: Molemmat syyt pitävät paikkansa. Syy, joka liittyy Jumalan luomistyöhön, mainitaan 2. Mooseksen kirjan 20:11:ssä. Lisäsyy, eli se, että he olivat orjia (ilman sapattia) Egyptissä, mainitaan 5. Mooseksen kirjan 5:15:ssä.

Voi olla hyödyllistä tarkastella ihmisen esimerkkiä siitä, miten asioita tehdään kolmesta eri motiivista. Voimme kehottaa yhtä henkilöä olemaan juoruamatta, koska Jumala niin käskee. Voimme kehottaa toista henkilöä olemaan juoruamatta, koska se osoittaa hänen rakkauttaan ja kunnioitustaan Jumalaa kohtaan. Voimme kehottaa kolmatta henkilöä olemaan juoruamatta hänen rakkautensa toisia kohtaan vuoksi. Katso teoksesta ”Bible Difficulties and Seeming Contradictions” (s. 209–210) toinen esimerkki.

Yleistäen voidaan sanoa, että kristityt voivat olla motivoituneita tekemään hyvää Jumalan luonteen perusteella, omien tai muiden aiempien kokemusten perusteella, nykyisen rakkauden Jumalaa ja muita kohtaan perusteella tai tulevaisuuden toivon perusteella. Vahvin motivaatio on luultavasti kaikkien edellä mainittujen yhdistelmä. Teoksessa *When Critics Ask* (s. 118) on samanlainen vastaus, jossa todetaan, että jotain voidaan muistaa kahdesta syystä. Toinen oli luomisen ”alkuperäinen” syy ja toinen lunastuksen ”myöhempi” syy.

K: Koska 5. Moos. 5:17 ja 2. Moos. 20:13 sanovat: ”Älä tapa”, miksi kuolemanrangaistus oli olemassa?

V: Jumala ei koskaan sanonut ”Älä tapa”, vaan Jumala käski ”Älä murhaa” (2. Moos. 20:13; 5. Moos. 5:17). Tämä käy ilmi paitsi hepreankielisestä tekstistä myös itse asiayhteydestä, sillä israelilaisia kehotettiin teloittamaan ihmisiä tietyistä rikoksista, kuten 2. Mooseksen kirjan 21:12–17 osoittaa. Lisäksi sekä 2. Mooseksen kirjassa että 5. Mooseksen kirjassa sodat olivat oikeutettuja tietyissä olosuhteissa.

Uudessa testamentissa meitä kehotetaan rakastamaan vihollisiamme (Luuk. 6:27–36 ja Matt. 5:43–44), eikä meidän yksilöinä tule kostaa, kuten Room. 12:17–21 opettaa. Tätä tasapainottaen kuitenkin jo seuraavassa luvussa opetetaan, että hallituksella on vastuu Jumalaa kohtaan ”kantaa miekkaa vihan välineenä rangaistakseen pahantekijöitä”, kuten Roomalaiskirjeen 13:4 osoittaa.

K: Mitkä ovat 5. Mooseksen kirjan 5:19 ja 2. Mooseksen kirjan 20:15 mukaan tapoja, joilla ihmiset voivat varastaa?

V: Ilmeisin tapa on rahan tai aineellisen omaisuuden varastaminen, kuten 2. Mooseksen kirjan 22:2:ssa mainitaan. Mutta se viittaa myös ihmisten varastamiseen, kuten sieppaamiseen tai orjuuttamiseen, kuten 5. Mooseksen kirjan 24:7 ja 2. Mooseksen kirjan 21:16 osoittavat. Se voi viitata myös rahan ottamiseen väärin petoksen tai harhautuksen avulla. Varastaminen voi olla asioiden, kuten ohjelmistojen, DVD-levyjen tai kappaleiden, laitonta käyttöä. Varastaminen voi olla ajan varastamista työnantajalta. Varastaminen voi olla laitonta, tai se voidaan tehdä huonojen lakien avulla, mutta kummassakin tapauksessa se on pahaa Jumalan silmissä.

K: Mitkä ovat 5. Mooseksen kirjan 5:20 ja 2. Mooseksen kirjan 20:16 mukaan tapoja, joilla ihmiset voivat antaa väärän todistuksen?

V: Oikeudessa annetun väärän valan lisäksi se voi viitata myös valheiden kertomiseen myynnin edistämiseksi, jonkun kääntämiseksi jotain muuta vastaan tai yritykseen saada joku pitämään sinusta. Jumalaa ei kunnioiteta, jos sanot jotain, jonka tiedät olevan valhetta, saadaksesi jonkun kääntymään kristityksi. Evankeliumia julistaessamme meillä on toisinaan valinta: joko ”pehmentää totuutta” ollaksemme vakuuttavampia, tai kertoa koko totuus rehellisesti, vaikka se ei olisikaan yhtä vakuuttavaa. Aina kun joudut tällaiseen tilanteeseen, ymmärrä, että ensimmäinen vaihtoehto – ”totuuden pehmentäminen” – on kiusaus, joka saa meidät suututtamaan Jumalaa. Valitse aina toinen vaihtoehto.

K: Mikä ero on 5. Moos. 5:21:n ja 2. Moos. 20:17:n käskyssä verrattuna muihin yhdeksään käskyyn?

V: Kun joku rikkoo jotakin yhdeksästä ensimmäisestä käskystä, siitä jää ulkoisia, näkyviä merkkejä, mutta ihminen voi himoita sisäisesti ilman, että siitä näkyy mitään merkkejä. Voit himoita jonkun varallisuutta, puolisoa, mainetta, suosiota tai ulkonäköä ilman, että ryhdyt mihinkään toimenpiteisiin. Mutta himoittava sydämen asenne on silti synti.

K: Miksi 5. Moos. 5:21, kymmenen käskyn viimeinen, [väitetysti] opettaa, että vaimot ovat miesten omaisuutta? (Eräs muslimi väitti näin.)

V: Siinä EI opeteta, että vaimot olisivat miesten omaisuutta. Siinä sanotaan, ettei miehen tule himoita naapurinsa vaimoa tai omaisuutta, mutta se ei tarkoita, että vaimo olisi omaisuutta.

Toisaalta tiedän ainakin yhden muslimin, joka saapuessaan Amerikkaan joutui ilmoittamaan omaisuutensa ja merkitsi vaimonsa luetteloon. Kun olet selittänyt Koraanin kohdan ”naiset, jotka oikea kätesi omistaa”, voisimme ehkä selittää seuraavan sunni-hadithien kohdan.

Kun joku saa naisen, palvelijan tai karjan, hänen tulee tarttua sen otsaan ja rukoilla Allahia. Ibn-i-Majah, osa 3, nro 1918, s. 157

”Kohtelkaa naisia hyvin, sillä he ovat teille [kuin] kotieläimiä (’awan) eivätkä omista mitään itselleen.” al-Tabari, osa 9, s. 113. [Muut muslimioppineet eivät olleet samaa mieltä Tabarin kanssa siitä, että naisten olisi kiellettyä omistaa mitään itse.

K: Miksi 5. Moos. 5:22 sanoo, että Jumala ei lisännyt enää mitään, vaikka oli olemassa muita käskyjä?

V: Tässä on kaksi näkökulmaa: pienempi ja suurempi.

Ensinnäkin, siinä ajassa ja paikassa, jossa Jumala antoi Kymmenen käskyä, Jumala ei antanut enempää tuolloin.

Tärkeämpi seikka on se, että Jumala ei ole milloinkaan antanut yhdettätoista käskyä. Jumala antoi monia käskyjä – juutalaiset laskivat Toorassa olevan 613 käskyä –, mutta nämä ovat ensisijaiset ”kymmenen suurta käskyä”, eikä niihin ole lisätty mitään muita.

K: Mitä Jumala tarkalleen ottaen arvostaa ja kiittää 5. Mooseksen kirjan 5:28–29:ssä?

V: Hän ei kiitä heitä kymmenen käskyn noudattamisesta, koska ne oli juuri annettu eikä heillä ollut vielä mitään näyttöä siitä, että he olisivat noudattaneet saamiaan käskyjä. Pikemminkin Jumala on tyytyväinen heidän kunnioittavaan ja kunnioitusta herättävään asenteeseensa sekä heidän vilpittömään sitoutumiseensa noudattaa niitä. Mutta Jumala, joka tuntee tulevaisuuden, ilmaisee 5. Mooseksen kirjan 5:29:ssä, kuinka paljon Hän turhaan toivoi, että kansa pysyisi aina uskollisena sitoumukselleen miellyttää Häntä.

K: 5. Moos. 6:3, 11:9; 26:9,15; 27:3; 31:20; 2. Moos. 3:8,17; 13:5; 33:3; 3. Mooseksen kirjan 20:24; 4. Mooseksen kirjan 13:27; 14:8; 16:14; Joosuan kirjan 5:6; Jeremian kirjan 11:5; 32:22; ja Hesekielin kirjan 20:6,15; miksi Vanha testamentti viittaa usein maitoa ja hunajaa virtaavaan maahan?

V: Tarkastellaan ensin maitoa ja sitten hunajaa.

Ihmisten juoma maito tuli lehmistä, lampaista, vuohista ja kameleista. Paimenet eivät voineet elää pelkästään lihalla, ja maito korvaa suurimman osan muista ravintoaineista. Loppujen lopuksi maito on ainoa ravinto, jota eläinpoikasella on. Maitoa siis löytyi lähes kaikista maista, mutta sitä oli enemmän siellä, missä ihmiset pystyivät kasvattamaan enemmän karjaa.

Hunaja: Hunaja oli herkku, jolla makeutettiin ruokia. Runsaiden hunajasaantojen tuottamiseksi tarvitaan paljon kukkia, joita Egyptissä ei yleensä ollut. Kanaan oli PEQ 98:n (heinä–joulukuu 1966) mukaan tunnettu hunajastaan. Noin vuosina 1950/1920 eKr. egyptiläinen matkailija Sinuhe kertoi, että Kanaanissa oli runsaasti hunajaa ja oliiveja (ANET s. 19–20). Farao Thutmose III (1483–1450 eKr.) keräsi Kanaanista satoja hunajapurkkeja verona. Israelilaiset nurisijat Datan ja Abiram kuitenkin kutsuivat Egyptiä maidon ja hunajan maaksi 4. Mooseksen kirjan 16:13:ssa. Ugaritissa (nykyisen Syyrian luoteisrannikolla) he kirjoittivat Kanaanista liioitellusti: ”Taivaalta satoi öljyä, ja purot virtaivat hunajaa” (BA, 27.12.1965). Hunajaa oli runsaasti, sillä Joonatan söi maasta löytynyttä hunajaa 1. Samuelin kirjan 14:29–43 mukaan. Johannes Kastaja eli pelkästään heinäsirkoilla ja villihunajalla Matteuksen evankeliumin 3:4 mukaan. Kuningas Hiskia oli kesyttänyt mehiläispesät.

K: Kun 5. Mooseksen kirjan 6:4:ssä sanotaan, että Jumala on ”Yksi”, miten tämä sopii yhteen kolminaisuuden kanssa?

V: Ensinnäkin monissa heprealaisissa käsikirjoituksissa tämän jakeen lopussa on erityisen suuria kirjaimia, joita latinaksi ja englanniksi kutsutaan majuscula-kirjaimiksi. Tässä on joitakin Vanhan testamentin sanoja, joilla tarkoitetaan yhtä.

chad: tarkoittaa yksinkertaisesti ”yksi” ja sitä käytetään harvoin.

‘ishshah: yksi, kukin, jokainen, nainen

‘oysh: mies tai yksilö. (erittäin yleinen Vanhan testamentin kielessä)

‘echad: tarkoittaa ”yhdistynyt, samanlainen, yksin ja kokonaisuudessaan.” (erittäin yleinen Vanhan testamentin kielessä)

5. Mooseksen kirjan 6:4:ssä käytetty sana on ’echad. Tämän sanan voisi siis kääntää sanalla ”yhdistynyt”, vaikka ”yksi” on laajempi ja suositeltavampi käännös. Samaa sanaa käytetään myös seuraavissa kohdissa:

1. Mooseksen kirjan 2:24:ssä sanotaan, että mies ja vaimo ovat yksi liha.

5. Mooseksen kirjan 6:4:ssä sanotaan, että on yksi Jumala.

1. Mooseksen kirjan 1:5 sanoo: ”Ilta ja aamu olivat yksi päivä.”

Esimerkki tästä sanasta, joka tarkoittaa useista osista koostuvaa yhtenäisyyttä, löytyy 2. Mooseksen kirjan 26:6,11:sta, jossa viisikymmentä kiinnikettä pitää verhot (monikossa) yhdessä, jotta teltta olisi ”yksi”. Myös Hesekielin kirjassa 37:17,19,22 puhutaan kahdesta sauvasta, jotka liitetään yhteen ”yhdeksi”, käyttäen samaa sanaa.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 6:4:ssä, tässä shema-nimisessä käskyssä, mainitaan sydän, sielu ja voima?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta voimme pohtia seuraavaa.

1. Kuvittele, että Raamattu käskisi meitä rakastamaan Jumalaa vain sielullamme. Luottaisimme Häneen elämämme säilyttämisessä ja haluaisimme ehkä pitää sielumme puhtaana, mutta se ei tarkoita, että olisimme mitenkään sitoutuneita Jumalaan.

2. Kuvittele, että Raamattu käskisi meitä rakastamaan Jumalaa vain voimallamme. Suorittaisimme velvollisuutemme Jumalan edessä ja työskentelisimme ahkerasti Hänen palveluksessaan, mutta sitoutuminen ei tarkoita, että meillä olisi minkäänlaista kiintymystä tai rakkautta Jumalaa kohtaan.

3. Kuvittele, että Raamattu sanoisi, että meidän pitäisi rakastaa Jumalaa vain sydämellämme. Meillä olisi suuri halu syvempään suhteeseen Jumalan kanssa, mutta emme lakkaisi luottamasta itseemme emmekä tekisi ahkerasti mitään totellaksemme ja palvellaksemme Häntä.

Vaikka yrittäisimme kuinka kovasti tahansa, emme voi rakastaa Jumalaa täysin ilman kaikkia kolmea elementtiä. Neljäs elementti löytyy Markuksen evankeliumin 12:30:sta.

Sivuhuomautuksena voidaan todeta, että 5. Mooseksen kirjan 6:4 voidaan pitää yhteenvetona koko 5. Mooseksen kirjan luvuista 6–11. Sana ”shema” tarkoittaa kirjaimellisesti ”kuule”.

K: Pitäisikö meidän 5. Mooseksen kirjan 6:7,20:n mukaan kasvattaa lapsiamme, vai antaa heidän vain kasvaa ja päättää itse?

V: Opetus ei ole aivopesua, ja aivan kuten vanhempi laiminlöisi velvollisuutensa, jos ei opettaisi lapsilleen turvallisuudesta, myös kristityt vanhemmat laiminlyövät velvollisuutensa, jos eivät opeta lapsilleen Jumalasta. Lapsemme ovat meidän vastuullamme. Emme ole vastuussa Jumalalle heidän vapaasti tekemistään valinnoista, mutta meitä pidetään vastuussa siitä, miten olemme heidät kasvattaneet ja mitä olemme heille opettaneet. Sananlaskujen kirjan 22:6 mukaan lapsi on kasvatettava sillä tiellä, jota hänen tulee kulkea. Efesolaiskirjeen 6:4 on käsky isille kasvattaa lapsiaan Herran opetuksessa ja ohjauksessa. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 19:14:ssä, että lasten on annettava tulla hänen luokseen, eikä heitä saa estää.

Sen sijaan, että huolehtisit siitä, opetatko heille oikeita asioita, ole huolissasi pahoista asenteista, joita he voivat omaksua ympäristöstään, jos he eivät ole varovaisia. Sen sijaan, että jättäisit heidät oman onnensa nojaan, rukoile heidän puolestaan ja rukoile heidän kanssaan joka päivä. Perheellä on ensisijainen vastuu opettaa lapsilleen Jumalasta, ja seurakunnalla toissijainen – ei päinvastoin.

K: Pitäisikö uskovien 5. Mooseksen kirjan 6:8–9 mukaan pitää shema (5. Moos. 6:4) otsallaan ja käsissään?

V: Katso seuraavasta kysymyksestä, miten voit tietää, milloin tulkitset jotain liian kirjaimellisesti ja lainalaisesti.

Ei ole todisteita siitä, että kukaan Israelissa olisi ymmärtänyt tätä kohtaa liian kirjaimellisesti ennen fariseusten aikaa. Meillä ei ole tietoja siitä, että Mooses tai Joosua itse olisivat tehneet näin.

Toisaalta nykypäivän kristityillä on usein kotonaan koristeita, joissa on raamatunjakeita. Tätä ei tehdä lainalaisuuden vuoksi, vaan halusta pitää Jumalan sana sydämessämme.

K: Koska uskovien ei tarvitse kantaa raamatunjakeita otsallaan (5. Moos. 6:8–9), miten voit tietää, tulkitsetko kohtaa liian kirjaimellisesti?

V: Jos aiot tulkita tätä kohtaa liian kirjaimellisesti, sinun tulisi olla johdonmukainen ja tulkita koko kohta samalla tavalla. 5. Mooseksen kirjan 6:6:ssa sanotaan, että sanat tulisi olla sydämessämme, ja koska nykyään tehdään avosydänleikkauksia…

Vakavasti puhuen, ennen kuin löydät vastauksen siihen, miten jakeita tulkitaan, on tärkeää esittää rukouksessa oikea kysymys. Oikea kysymys on: ”Miten Jumala ja ihmiskirjoittaja tarkoittivat uskovien tulkitsevan tätä kohtaa?” On olemassa viisivaiheinen testi, jota sinun tulisi soveltaa minkä tahansa kohdan tulkintaan vastataksesi tähän kysymykseen.

1. Onko tulkintani johdonmukainen, vai tulkinko osaa kohdasta yhdellä tavalla ja osaa toisella tavalla?

2. Tekeekö tulkintani osista tekstiä merkityksettömiä? Jos näin on, tulkinnassani on jotain vikaa.

3. Onko tulkintani järkevä, kun otetaan huomioon kyseisen kohdan edeltävien ja seuraavien jakeiden asiayhteys?

4. Onko tulkintani yhdenmukainen sen kanssa, mitä Jumala on sanonut muualla Raamatussa näistä totuuksista ja tästä kohdasta? Muista kuitenkin, että yksi kohta voi sisältää useamman kuin yhden totuuden.

5. Lopuksi on vielä yksi, vähemmän tärkeä testi. Katso, miten Jumala on ohjannut raamatullisia kristittyjä, sekä varhaisaikaisia että nykyaikaisia, tulkitsemaan tätä kohtaa.

K: Kun 5. Moos. 6:10–13:ssa jumalalle uskolliset ihmiset saavuttavat vaurauden tai paremman terveyden, mitkä tekijät saavat toiset pysymään kiitollisina ja lähellä Jumalaa, kun taas toiset ajautuvat pois, nyt kun heillä ei ole välittömiä tarpeita?

V: Uskovilla voi olla hyvin erilaisia reaktioita kiusaukseen loitontua rikkauden vuoksi, ja tähän on useita syitä.

Jotkut eivät edes huomaa kiusausta loitontua, ennen kuin ovat jo langenneet siihen.

Kiittämättömyys

Maailman rakkauden pauloissa. (1. Joh. 2:15)

He ovat menettäneet yhteyden Jumalan kunnioitusta herättävään luonteeseen. (Psalmi 50:21)

Ylpeys, koska he luulivat tehneensä kaiken itse. (Psalmi 115:1)

He eivät ajattele, että he tarvitsisivat Jumalaa tekemään mitään muuta heidän puolestaan nyt. (Sananlaskut 30:7-9)

Rahan pauloissa; joko haluavat ansaita lisää, pelkäävät menettävänsä kaiken tai pelkäävät jättävänsä rahaa saamatta. 1. Timoteuksen kirje 6:9-11

He viettelivät uusia ystäviään.

He unohtavat Jumalan kallisarvoiset lupaukset meille.

K: Mitä merkittävää on Massassa (5. Moos. 6:16)?

V: Hepreaksi massah tarkoittaa ”kokeilua”. Tämä on nimi, jonka he antoivat paikalle, jossa he nurisivat Jumalaa vastaan, koska heillä ei ollut vettä. He unohtivat, kuinka Jumala oli huolehtinut heistä aiemmin, kun he olivat vaarassa faaraon armeijan edessä ja aiemmilla matkoillaan erämaassa, ja he alkoivat epäillä, jatkaisiko Jumala heidän huolenpitoaan.

Jeesus siteerasi tätä jaetta Matteuksen evankeliumissa 4:7 ja Luukkaan evankeliumissa 4:12, kun Saatana kiusasi Jeesusta kehottamalla Häntä heittäytymään temppelin siiveltä alas. Samoin meidän ei pitäisi tehdä mitään hullua vain nähdäksemme, suojeleeko Jumala meitä.

Kristityillä voi olla elämässään vaikeita aikoja, jolloin he alkavat epäillä, huolehtiko Jumala heistä edelleen. Se voi olla meille paikka nimeltä Massah. Kun olemme siinä paikassa, ylistäkäämme silti edelleen Jumalaa, muistakaamme, kuinka Jumala on huolehtinut meistä aiemmin, ja säilyttäkäämme toivomme siitä, että Hän huolehtii meistä edelleen maan päällä, kunnes on aika palata kotiin taivaaseen.

K: Mitä opetusta 5. Mooseksen kirjan 6:20:ssä tarkoitetaan?

V: Vanhempien oli tarkoitus opettaa lapsiaan päivittäin. Kun lapsella oli kysymys, etenkin tällainen tärkeä kysymys, vanhempien ei pitäisi mennä pois miettimään vastausta. Meidän pitäisi pystyä vastaamaan heti, koska meillä on jo valmiina vastaus. Meidän pitäisi pystyä opettamaan niin paljon kuin lapsi haluaa, lapselle sopivalla tasolla.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 6:20:ssa ei mainita tyttäriä?

V: Mooseksen kirjan 6. luvun 7. jakeen mukaan heidän oli tarkoitus opettaa kaikkia lapsia, sekä poikia että tyttäriä. Hepreassa sana ”mies” voi viitata ihmisiin yleisesti, ja sana ”pojat” voi viitata lapsiin yleisesti. Christianity Today -lehden 27.10.1997 ilmestyneen numeron sivulla 35 julkaistun artikkelin mukaan hepreassa ei ole sanaa ”lapset”, vaan on vain sana ”pojat” ja sana ”tyttäret”. Kun hepreankielinen puhuja tarkoitti sekä poikia että tyttäriä, käytettiin sanaa ”pojat”.

K: Mikä oli 5. Mooseksen kirjan 7:1 mukaan niiden seitsemän Kanaanin kansan arvioitu väkiluku, jotka olivat israelilaisia suurempia?

V: Ei. Asia on niin, että kun israelilaiset tarkastelivat identiteettiään kansakuntana ja pyhänä kansana, heidän ei tarvinnut tuhlata aikaa miettimään sotilaallista kykyään, koska Jumala sanoi, että kanaanilaisiin verrattuna se ei ollut kovin suuri. Vastaukseen kuuluu kolme osaa.

1. Israelilaisia oli vähemmän kuin kanaanilaisten yhteenlaskettu väkiluku.

2. Palestiinassa satoi tuolloin runsaammin, joten maa pystyi elättämään enemmän ihmisiä. Raamatun aikojen 2,5 miljoonaa israelilaista on silti vähemmän kuin nykypäivän 5 miljoonaa israelilaista.

3. Tässä ovat väestölukemat Joosuan aikakaudella, arvioituna osoitteessa± 40 %.

Katso seuraava kysymys näiden lukujen lähteestä.

K: Mikä on edellisen kysymyksen väestölukujen lähde 5. Moos. 7:1:ssä?

V: En löytänyt kirjallisuutta, jossa muinaista väestömäärää olisi eritelty näin yksityiskohtaisesti, joten edellinen on yhteenveto omista arvioistani. Tässä ovat luvut. Muista, että tietyn kaupungin vieressä oleva luku ei tarkoita kyseisessä kaupungissa asuvaa väestöä, vaan kaupungin väestöä ja sitä ympäröivää maaseutua yhteensä.

K: Kuka olivat girgashilaiset 5. Moos. 7:1:ssä?

V: Nykyään emme tiedä, keitä he olivat. G. Douglas Youngin teoksen Concordance of Ugaritic (s. 14) ja C.H. Gordonin teoksen UT (s. 381) mukaan heitä mainitaan kuitenkin Raamatun ulkopuolella Ugaritin kirjoituksissa.

K: Miksi Mooses sanoi 5. Moos. 7:1:ssä, että he ylittäisivät Jordan-joen tänä päivänä, kun se tapahtui todennäköisesti vasta yli 24 tuntia myöhemmin?

V: Heprealainen sana ”päivä” (yom) voi tarkoittaa myös ajanjaksoa, kuten ”Herran päivää”. Toinen esimerkki on tuleva ”Herran päivä”, joka edeltää välittömästi Kristuksen paluuta ja kestää yli 24 tuntia. Tietenkin he olisivat voineet ylittää Jordanin myös 24 tunnissa, jos ylittävän kansanjoukon rivi olisi ollut hyvin leveä.

K: Mikä oli 5. Moos. 7:1–5:n mukaan se todellinen vaara, johon israelilaiset olivat astumassa?

V: Ihmisen näkökulmasta katsoen todellinen vaara näyttäisi olevan se, että he olivat menossa maahan, jossa heidän vihollisensa olivat hyvin aseistettuja ja lukumääräisesti israelilaisia suurempia. Mutta se ei ollut todellinen vaara; Jumala pystyi hoitamaan sen, vaikka Hänen olisi pitänyt lähettää kiviä taivaalta taistelemaan heitä vastaan, minkä Hän tekikin. Mutta oli olemassa hyvin todellinen ja suurempi vaara: että he lakkaisivat taistelemasta ja tekisivät kompromisseja. He alkaisivat kunnioittaa vihollisjoukkojen jumalia, solmisivat avioliittoja heidän kanssaan ja sallisivat lastensa solmia avioliittoja heidän kanssaan. Kun he alkoivat kunnioittaa kanaanilaisten jumalia, Jumala pidätti apunsa kanaanilaisten ja filistealaisten armeijoiden aiheuttamaa näkyvää vaaraa vastaan.

Tulevaisuus oli lupaava, mutta täynnä vaaroja. He olivat matkalla suureen maitoa ja hunajaa virtaavaan maahan, mutta he olivat käymässä läpi suuria elämänmuutoksia. Joskus, kun Jumala antaa meille hyviä asioita, unohdamme sen tosiasian, että meidän on muututtava tai että myös meidän elämässämme tapahtuu suuria muutoksia.

Pieni yksityiskohta on se, että kyse ei ollut kääntymisestä pois ainoasta todellisesta Jumalasta. Kyse oli kääntymisestä muiden jumalien puoleen, riippumatta siitä, tunnustivatko he edelleen ainoaa todellista Jumalaa vai eivät.

K: Mitkä ovat 5. Moos. 7:2–5:n valossa nykypäivän tapoja, joilla meidän tulisi ”olla tekemättä liittoa” muiden asioiden kanssa, kun meitä houkutellaan tekemään niin?

V: Miksi muuten kristitty harrastaisi astrologiaa, juopottelua, marihuanan tai muiden huumeiden käyttöä? Terveellinen ruokavalio on hyvä asia, mutta miksi herkkäuskoinen ihminen, olipa hän kristitty tai ei, haluaisi maksaa kristallien parantavasta voimasta? Demonit löytävät lähes loputtomasti asioita, joihin ne voivat houkutella kristittyjä kokeilemaan tai jakamaan uskollisuutensa: LGBTQ+, abortti, kristinuskon ja islamin yhdistäminen, kristinuskon ja hindulaisuuden yhdistäminen, klassinen kreikkalais-roomalainen mytologia. Kristinuskon ja maallisen psykologian yhdistäminen, kristinuskon ja maallisen filosofian yhdistäminen. Nämä voidaan kuitenkin jakaa muutamaan luokkaan.

Huvi tai oman edun tavoittelu (vaurauden evankeliumi)

1896–1911 Wallace Wattles oli sosialistinen Uuden ajattelun kirjailija. Hän kirjoitti teoksen The Science of Getting Rich (Rikkauden tiede) ja hänet erotettiin metodistiseurakunnasta.

1879–1925 Russell H. Conwell oli Philadelphian baptisti, joka toimi tuolloin Yhdysvaltojen suurimman seurakunnan pastorina. Hän opetti, että takapihalta voi löytää timantteja, jos vain etsii. (World Christian Trends AD 30–AD 2200, s. 143)

Uusien ideoiden avulla yritetään tuoda innovaatioita (korvia kutkuttavat ajatukset)

1831–1844 Maallikkopastori William Miller New Yorkin koillisosassa perusti milleriittien liikkeen. Hän sanoi, että Kristus palaisi 21. maaliskuuta 1843 ja 21. maaliskuuta 1844 välisenä aikana. Liikkeellä oli 50 000–100 000 seuraajaa. Sitten tuli 22. lokakuuta 1844, jota myöhemmin kutsuttiin nimellä ”Suuri pettymys”. Liikkeestä syntyivät Jehovan todistajat (noin 8,8 miljoonaa), kristadelfialaiset (joita on nykyään jäljellä vain 60 000) ja seitsemännen päivän adventistit (noin 21 miljoonaa).

Vuosina 1843–1864 Hung Hsiu-Chuan kutsui itseään ”Jeesuksen veljeksi”. Hän aloitti Tai-ping-kapinan, jossa kuoli 35 miljoonaa ihmistä hänen yrittäessään perustaa ”Suuren rauhanomaisen taivaan valtakunnan”. Vaikka harvat länsimaalaiset tietävät tästä, se tapahtui suunnilleen samaan aikaan kuin Yhdysvaltain sisällissota, ja sai sisällissodan näyttämään vertailussa vain pieneltä kahakalta.

1783–1872 N.F.S. Grundvig halusi sulauttaa pohjoismaisen mytologian luterilaisuuteen.

1867 Ensimmäinen kansallinen pyhyysleiri pidettiin Vinlandissa, New Jerseyssä. Siellä kuultiin huutoa, tanssittiin Hengen voimassa, kuultiin pyhää naurua ja nähtiin pyhää pyörimistä, teoksen World Christian Trends AD 30 – AD 2200 s. 142 mukaan

1855–1900 Suuri joukko Tyynenmeren saarilaisia kääntyi kristinuskosta mormonismiin. Havaijin mormonitemppeli vihittiin käyttöön vuonna 1909.

1907– ”Vesimiehen aikakausi”: L.H. Dowling kirjoitti teoksen ”Aquarian Gospel of Jeus Christ”. Hän väitti, että Jeesus opiskeli hindulaisuutta gurujen johdolla.

1919 – Le Van Trung perusti Vietnamiin Cao Daist Missionary Church -kirkon, jossa yhdistyvät buddhalaisuus, konfutselainen etiikka, esi-isien palvonta ja katolisen tyyppinen organisaatio.

1954 – Sung Myung Moon uskoi olevansa palannut Kristus [ei Jeesus], kirjoitti teoksen ”Jumalallinen periaate” ja perusti Yhdistymiskirkon.

1933–1959 – Victor ja Florence Houteff erosivat seitsemännen päivän adventisteista perustaakseen Davidian seitsemännen päivän adventistit. Jumala tappaisi jumalattomat seitsemännen päivän adventistit 22. huhtikuuta 1959. Sen jälkeen ryhmä hajosi, ja yhdestä osasta tuli Branch Davidians.

1964 – World Mission Society Church of God (= Ahnsahnghongin kirkko, = Elohistit) (2 miljoonaa jäsentä) Uskoo taivaalliseen Isään ja taivaalliseen äitiin. Perusti Ahnsahnghong, joka väitti olevansa taivaallisen Isän inkarnaatio. Jäsenten on noudatettava Vanhan testamentin juhlia.

-1978 Jim Jones ja Jonestown, Guyana, jossa kuoli 925 ihmistä. Jonestownin asukkaille annettiin juotavaksi punaista Kool-Aidia, johon oli sekoitettu syanidia.

1985 – Apollo Quiboloy on filippiiniläinen ykseyden evankelista. Hän väitti olevansa ”Jumalan nimitetty Poika”, joka päättää, kuka pääsee taivaaseen.

1931–1986 Herbert W. Armstrong perusti Worldwide Church of God -seurakunnan. Hän opetti, että ylösnousemus tapahtuisi vuonna 1986. Hän opetti brittiläis-israelilaisuutta ja noudatti Mooseksen ruokasääntöjä. Hän piti kolminaisuutta saatanallisena. Hänen kuolemansa jälkeen seurakunta jakautui, ja yksi ryhmä hyväksyi kolminaisuuden.

1941–2000 George Hunston Williams, unitaristinen harhaoppinen, socinilaisten unitaristien historioitsija

1985–2014 Andrew B. Murray ja Shepherd’s Chapel. Modalistit, käärmeen siemen -oppi, sielujen esiasuminen, brittiläis-israelilaisuus, Christian Identity -liike, kieltävät ylösnousemuksen, tuhoamisoppi

Kyky tavoittaa enemmän ihmisiä sanomallasi

En sano, että he tavoittavat heitä evankeliumilla, koska he joutuvat usein ”tyhjentämään evankeliumin sisällön” ja tavoittavat ihmisiä vain puutteellisella versiolla evankeliumista. Tässä muutamia esimerkkejä:

Wycliffe-raamatunkääntäjät tekivät raamatunkäännöksen arabiaksi ja myös turkiksi, joissa he korvaavat sanat ”Poika” ja ”Isä” viitatessaan Jumalaan.

Andy Stanley ja harjoittavien LGBTQ+-ihmisten hyväksyminen kertomatta heille, että heidän on tehtävä parannus ja hylättävä elämäntapansa.

Rick Warren (kirjan ”Purpose Driven Life” kirjoittaja) opetti, että muslimit uskovat samaan Jumalaan.

Yrittää sulautua joukkoon tai välttää vainoa

Tämä voi tarkoittaa muiden uskontojen piirteiden omaksumista ja niiden yhdistämistä kristinuskoon.

130 – Noin kolmekymmentä gnostilaista kulttia kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina teki näin, erityisesti hermeettiset gnostikot. Jumala lähetti Aadamin, sitten Mooseksen, sitten Herkuleen ja sitten Jeesuksen.

1870 – Kali Chan Banurji aloitti vuonna 1870 hinduille suunnatun Insider-liikkeen.

1875/1879 – Mary Baker Eddy halusi sisällyttää ”tieteellisiä periaatteita” kristinuskoon ”kristillisenä tieteenä”. (Nykyään 100 000–400 000 jäsentä, aiempien erimielisyyksien jälkeen)

1899 – Charles Fillmore oli Unity School of Christianity -liikkeen perustaja (1 miljoona jäsentä).

1870-luku – ”Chrislam” on synkretistinen uskonto Nigeriassa

1970-luku – Insider (C5) -liike muslimien keskuudessa. Sen mukaan myös Koraani ja Muhammed ovat peräisin Jumalalta, ja liikkeen jäsenet yleensä hylkäävät kolminaisuuden. He eivät halua tulla kutsutuiksi kristityiksi (paitsi silloin, kun he pyytävät rahaa länsimaisilta kirkoilta).

Liberaalien kristittyjen kompromissi maailman kanssa

1930–1945: luterilainen Dietrich Bonhoeffer seurasi sosiaalista evankeliumia. Hän kiisti Kristuksen ruumiillisen ylösnousemuksen. Hän oli mukana salaliitossa Hitlerin murhaamiseksi ja teloitettiin juuri ennen Saksan antautumista.

1848–1990: Kansainvälisellä kirkkojen neuvostolla (WCC) oli vuonna 1990 404 miljoonaa jäsentä. Se tuki marxilaisia sissijoukkoja Rhodesiassa/Zimbabwessa, jotka surmasivat kristittyjä lähetyssaarnaajia.

1951–1963 Liberaali Paul Tillich: Jumala = rakkaus, joten rakkaus = Jumala.

1901–1965 Albert Schweitzer, liberaali kristitty ja lääkärilähetyssaarnaaja. Kirjoitti historiallisen Jeesuksen etsinnästä.

1955–1968 Martin Luther King Jr., amerikkalainen baptistipappi. Merkittävä väkivallaton kansalaisoikeusjohtaja, joka kiisti Jeesuksen ruumiillisen ylösnousemuksen ja jolla oli useita suhteita.

1944–1969 Agnostikko, myöhemmin episkopaaliset pappi James Pike. Myöhemmin häntä uhkailtiin erottamisella. Hän kyseenalaisti neitseellisen syntymän, helvetin ja kolminaisuuden. Yksi ensimmäisistä radiojuontajista; hänen radio-ohjelmansa oli suositumpi kuin Fulton J. Sheenin. Union Theological Seminaryn valmistunut.

1915–1973 C.H. Dodd johti New English Bible -raamatunkäännöksen työtä. Hän uskoi ”nykyisiin todellisuuksiin”, ei apokalyptiseen tulevaisuuteen, ja katsoi, että Paavali oli joissakin asioissa yksinkertaisesti väärässä.

1966–2021 Desmund Tutu. Etelä-afrikkalainen anglikaaninen pappi, Nobelin rauhanpalkinnon saaja, myöhemmin poliitikko. Vastusti apartheidia ja rotuerottelua. Kannatti kirkon samaa sukupuolta olevien avioliittoja sekä väkivallattoman vapautusteologian periaatteita.

H. Richard Neibuhr oli barthilainen ”postliberalisti” (1924–1962), joka tiivisti liberaalin teologian osuvasti: ”Jumala ilman vihaa toi syntittömät ihmiset tuomion puuttuvaan valtakuntaan ristin puuttuvan Kristuksen välityksellä.”

Kompromissi agnostismin tai ateismin kanssa

1950–1979 Äiti Teresa Kalkuttasta, Intiasta. Voitti Nobelin rauhanpalkinnon. Intian Charity-sisarkunnan perustaja. Roomalaiskatolinen, elämän puolustaja, auttoi köyhiä. Sen sijaan, että olisi lievittänyt kipua, hän ajatteli, että kipu kirkasti Jumalaa.

Kompromissi marxilaisuuden kanssa

1964– Leonardo Boff, vapautuksen teologia. Entinen katolinen pappi. Kutsui paavi Benedictus XVI:ta (Ratzinger) uskonnollisen terrorismin johtajaksi.

1954–1966 Camilo Torres Restrepo. Marxilais-leniniläinen roomalaiskatolinen, vapautuksen teologian kannattaja. Kuoli taistellessaan ELN-sissien riveissä Kolumbian hallitusta vastaan. Hänen tunnetuin lauseensa on: ”Jos Jeesus eläisi tänään, hän olisi sissisotilas.”

1950-luku–1971: Gustavo Guitierrez oli vapautuksen teologian perustaja

1981 Neitsyt Marian ilmestys Medjugorjessa ( ) Bosniassa. Hän kehotti ihmisiä muun muassa lukemaan kirjan *Jumalaihmisen runo*. Teos on roomalaiskatolisen kirkon kiellettyjen kirjojen listalla, koska se sisältää harhaoppisia opetuksia. Katolinen kirkko hyväksyi sen vasta vuonna 2019 paavi Franciscuksen toimesta.

1962–2003 Canaan Banana, entinen metodistipastori ja Zimbabwen ensimmäinen presidentti. Hän kirjoitti teoksen *The Gospel According to the Ghetto*. Hänen näkemyksensä vapautusteologiasta oli seuraava: ”Kun näen sissin, näen Jeesuksen.” Hän istui kuusi kuukautta vankilassa homoseksuaalisuuden vuoksi. Hän oli aktiivinen Maailman kirkkojen neuvostossa ja Afrikan yhtenäisyysjärjestössä.

Yhteenveto

Tärkeintä tässä ei ole se, että nämä asiat ovat vääriä (kuten ne ovatkin), vaan se, että kristityt ovat väärässä hyväksyessään mitään näistä asioista kristillisiksi. Kyllä, joissakin näistä asioista on aitoja kristittyjä, ja joitakin aitoja kristittyjä on jopa mainittu tässä. Mutta emme saisi hyväksyä, että nämä virheet ovat kristillisiä. Jos tarkastelet huolellisesti Ilmestyskirjan 2:20–23, huomaat, että väärää profeetattaria Isebelia ei tässä nuhdella. Sen sijaan nuhdellaan seurakuntaa, joka sieti ja hyväksyi hänet. Tämä on osa muinaista teemaa, joka alkoi Jeremian kirjasta ja jatkuu Ilmestyskirjaan asti: ”Pakene Babylonia” ja tule ulos sekä erottaudu siitä.

Saatko vaikutelman, että demoniset voimat ”pommittavat seurakuntaa harhaanjohtamisella”? No, demonit ovat taitavia siinä mitä tekevät, ja heillä on kädet täynnä töitä. Se on melkein kuin vertauskuva siitä, että olemme kristittyjen armeija, joka etenee julistamaan evankeliumia ja palvelemaan Jumalaa, mutta toverisotilaamme kaatuvat oikealle ja vasemmalle demonisten valheiden vuoksi. Mutta kun luet läpi luettelon siitä, mitä erilaiset kristityt ovat hyväksyneet, vältä kiusausta ajatella, että kristityt olisivat uskomattoman tyhmiä, herkkäuskoisia uhreja. Tämä koskee vain osaa (vaikka ehkä enemmistöä) niistä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, ei kaikkia. Mitä siis ajattelet, kun kristitty pastori ylistää Äiti Teresiaa, Dietrich Bonhoefferia, Martin Luther Kingiä nuorempaa, Desmond Tutua tai Maailman kirkkojen neuvostoa?

K: Miksi Jumala valitsi israelilaiset 5. Mooseksen kirjan 7:6–8:ssa?

V: Osa vastauksesta löytyy 5. Mooseksen kirjan 7:7–9:stä. Se ei johtunut siitä, että he olisivat olleet mahtava tai ihmeellinen kansa. Syynä oli pikemminkin Jumalan rakkaus ja se, että Hän valitsi ensin Aabrahamin ja sitten Iisakin ja Jaakobin. Usein ihmiset saavat hyviä seurauksia sen ansiosta, mitä muut ennen heitä ovat tehneet. Saavatko muut ihmiset hyviä seurauksia sinun tekojesi ansiosta?

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 7:10:ssä Jumala katsoo tarpeelliseksi kostaa joillekin ihmisille, varsinkin kun meidän ei ole tarkoitus kostaa itse?

V: Meidän ei tule kostaa, ei siksi, etteivätkö toiset ansaitsisi sitä, vaan siksi, että Jumala on tuomari, joka langettaa asianmukaisen rangaistuksen. Jos Jumala rankaisisi joitakin, jotka ovat tehneet vääryyttä, mutta jättäisi huomiotta toiset, jotka ovat tehneet saman vääryyden tai yhtä vakavia tekoja, tämä ei olisi sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jumala on ilmoittanut Raamatussa oikeudenmukaisuudestaan. Katso myös seuraava kysymys.

K: Kun otetaan huomioon, että Jumalan on langetettava rangaistus oikeudenmukaisesti (5. Moos. 7:10), miksi Jumala haluaa langettaa rangaistuksia lainkaan?

V: Pitäisikö Jumalan antaa kaikkien päästä rangaistuksetta ja silti päästä taivaaseen? Entä jos he eivät haluaisikaan mennä taivaaseen ja elää ikuisesti Jumalan kanssa? Entä millainen taivas se sitten olisi?

Kuvittele, että Hitler, Tamerlani, Stalin, Idi Amin tai muut ”suuret” murhaajat, jotka eivät ole katuneet tekojaan, olisivat silti taivaassa? Millainen puhdas paikka se olisi? Jos taivaan suurin asia on Jumalan palvominen, voitko kuvitella, että Jumala pakottaisi ihmisiä olemaan taivaassa ikuisesti vastoin heidän tahtoaan? Minä en voi.

K: 5. Moos. 7:14:ssä sanotaan, että Jumala poistaa hedelmättömyyden israelilaisilta naisilta, mutta entä Miikal (2. Sam. 6:20–23), Hanna (1. Sam. 1:2, 5–8) ja Elisabet (Luuk. 1:7)?

V: Miikal ei välttämättä ollut hedelmätön. On todennäköisempää, että Daavid ei ollut aviollisessa suhteessa hänen kanssaan. Hanna ja Elisabet olivat molemmat hedelmättömiä osan elämästään, mutta Jumala otti heidän hedelmättömyytensä ja teki siitä erityisen siunauksen. Joskus, kun Jumala aikoo antaa meille jotain ihanaa, kuten lapsia, meidän on odotettava Hänen aikatauluaan.

K: Miksi 5. Moos. 7:15:ssä mainitaan nimenomaan ”Egyptin taudit” eikä vain taudit yleensä?

A: Egyptissä oli kiusallisia hiekkasääskiä, ja Niilin länsirannalla esiintyi Länsi-Niilin virusta, mutta koska Egypti sijaitsi suoisella alueella, siellä esiintyi myös malariaa. Niilin joen ja seisovan veden vuoksi siellä oli enemmän sairauksia kuin paikoissa, joissa vettä oli vähän. Historioitsija Plinius Vanhempi kutsui Egyptiä ”sairauksien äidiksi” käsiteltyään siellä esiintyviä erilaisia sairauksia.

K: Todistavatko 5. Moos. 7:19, 2. Moos. 13:14, 2. Moos. 15:8, 12, 16, 2. Moos. 31:8; Ps. 91:4; Hepr. 4:13, että Jumalalla on sormet, kädet, käsivarret, sieraimet, siivet, höyhenet ja silmät?

V: Ei. Kyseessä on antropomorfinen ilmaisu. Katso vastaus 2. Moos. 8:19:n kohdalla.

K: Miksi 5. Moos. 7:22:n mukaan Jumala toisinaan poistaa asioita elämästämme vähitellen eikä kerralla?

V: Joskus Jumala näkee, että Hänen tarkoituksensa toteutuvat parhaiten vähitellen. William Carey työskenteli lähetyssaarnaajana Intiassa seitsemän vuotta, ennen kuin hän näki ensimmäisen ihmisen tulevan tuntemaan Herraa. Joskus viivästys johtuu valmistautumisesta, jota sinun elämässäsi on tehtävä. Mutta monesti syy siihen, miksi Jumala viivyttää, ei liity sinuun lainkaan. Kyse voi olla maailman tapahtumien valmistelusta, epäuskoisten sydänten valmistelusta tai tarvittavan avun saamisesta muilta uskovilta. Taivaassa on hämmästyttävää nähdä, kuinka Jumala on tuonut yhteen niin monia säikeitä, joilla ei ole ilmeistä välitöntä yhteyttä, yhden tehtävän toteuttamiseksi. Mutta vaikka emme usein ymmärräkään, meidän tulisi olla kärsivällisiä Jumalan toimintatavoissa.

Eräässä vertauksessa kerrottiin rikkaasta kuninkaasta ja hänen rakkaasta pojastaan, prinssistä. Kerran vuodessa poika tuli isänsä eteen ja pyysi taskurahaa, jonka isä antoi. Sen jälkeen isä ei nähnyt poikaa melkein lainkaan koko vuoden ajan. Kuningas oli paitsi varakas myös viisas. Niinpä seuraavan kerran, kun poika pyysi elatusrahojaan, isä antoi hänelle vain sen verran, mikä riitti juuri kyseiselle päivälle. Näin pojan oli pakko tulla puhumaan isänsä kanssa joka päivä, jos hän halusi elatusrahansa. Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että kohtelet taivaallista Isääsi samalla tavalla kuin prinssi alun perin kohteli isäänsä?

Luin kahdesta nuoresta skotlantilaisesta miehestä, ystävistä, jotka olivat molemmat alkoholisteja. Lopulta heidän tiensä erosivat, ja sitten molemmat tulivat kristityiksi. He tapasivat toisensa ja kertoivat toisilleen uskonmatkastaan. Toinen mies kertoi, kuinka kun hän ensimmäisen kerran tuli uskoon, Jumala poisti ihmeellisesti kaiken hänen halunsa alkoholiin. Toinen kertoi, kuinka hänellä oli monta kertaa kova kiusaus antaa periksi ja juoda uudelleen, mutta hän ei koskaan antanut periksi. Joskus Jumala vaikuttaa ihmisten elämässä pyhittäen heidät synneistään ensimmäisellä tavalla, ja joskus Jumala vaikuttaa toisella tavalla. Toisella tavalla miehen täytyi pyytää Jumalan apua kiusauksiin päivä päivältä. Molemmat tavat kunnioittavat Jumalaa, mutta kuka voi sanoa, että toinen tapa kunnioittaa Jumalaa vähemmän kuin ensimmäinen?

Jotkut asiat vaativat siis aikaa, jotta voimme vaalia läheistä suhdetta Jumalaan. Mutta toiset asiat vaativat aikaa vain siksi, että voimme ymmärtää ja oppia ne. Jopa maailman parhaalta opettajalta kesti kolme vuotta kouluttaa kaksitoista opetuslapsiaan. Silloinkin koettiin monia pettymyksiä, ja yksi opetuslapsista epäonnistui täysin.

K: Missä tilanteissa meidän ei pitäisi hyötyä siitä, mitä ovat tehneet kansat, joiden kanssa meidän ei pitäisi tehdä liittoa (5. Moos. 7:25–26), ja milloin meidän pitäisi, kuten 2. Moos. 11:2–3 ja 12:35–36 osoittavat?

V: Näissä nimenomaisissa tapauksissa lyhyt vastaus on: silloin kun Jumala käskee olla tekemättä niin, ja silloin kun Jumala sanoo, että se on sallittua. Yleistäen voidaan kuitenkin todeta, että israelilaisille oli sallittua käydä kauppaa ja solmia sopimuksia muiden pakanakansojen kanssa, paitsi kanaanilaisten. Joten nykyään voimme tehdä sopimuksia ja käydä kauppaa ihmisten kanssa yleisesti ottaen, riippumatta heidän uskonnollisista vakaumuksistaan. Jos kuitenkin on olemassa organisaatio, joka vastustaa kristittyjä tai harjoittaa moraalitonta toimintaa, meidän ei pitäisi olla missään tekemisissä sen kanssa. Esimerkiksi gangsterien kirjanpitäjänä toimiminen tai pianon soittaminen bordellissa eivät ole uskoville hyväksyttäviä asioita.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 8:1:ssä tätä ajanjaksoa kutsutaan yleensä erämaassa olemiseksi?

V: Se ei ollut Saharan aavikon tai Arabian autiomaan kaltainen aavikko. Siellä ei ollut tarpeeksi vettä viljelyyn, mutta kasvillisuutta riitti laiduntamiseen. Abraham oli erämaassa. Myös Daavid oli erämaassa, samoin kuin Johannes Kastaja. Jeesus oli erämaassa 40 päivää. Ilmestyskirjan 12. luvussa mainittu nainen saa suojan erämaassa. Kuten New International Bible Commentary -teoksessa sivulla 265 todetaan, koko Raamatun läpi ”erämaa on paikka, jossa Jumala kohtaa ihmisen kurinpidon ja vapautuksen kautta”. Erämaa on suojaava paikka ja paikka kasvaa, erityisesti kuuliaisuudessa, uskossa ja läheisyydessä Jumalaan. He luottivat Jumalaan erämaassa; mitä muuta vaihtoehtoa heillä oli? Erämaa ei kuitenkaan aina ole hauska paikka olla.

K: Miten 5. Mooseksen kirjan 8:1:ssä oli tulossa suuria muutoksia?

V: He olivat lähdössä erämaasta ja astumassa vaurauden ja kiusauksen maahan. He siirtyisivät erämaan telttasukukansasta asumaan kaupunkeihin ja taajamiin. He siirtyisivät mannan, eli 40 vuoden ajan syömänsä saman ruoan, varassa elämisestä monipuoliseen ja herkullisempaan ruokavalioon, johon kuuluivat hunaja, viinirypäleet, oliivit, viikunat, granaattiomenat, omenat, marjat, vehnä ja ohra. Heidän piti varoa, etteivät unohtaisi ensimmäistä rakkauttaan: Jumalaa.

K: Miten suhtaudut 5. Moos. 8:1:n sanomaan, kun huomaat, että elämässäsi on tulossa suuria muutoksia?

V: Olosuhteet saattavat muuttua paljon, mutta Jumala on sama. Sinun piti ylistää Jumalaa, olla iloinen, kuuliainen ja kukoistaa aiemmissa olosuhteissasi. Nyt sinun tulee tehdä samoin uusissa olosuhteissasi.

K: Onko Jumala 5. Moos. 8:2:n mukaan todella kaikkitietävä?

V: Kyllä. Mikään, mikä on tapahtunut, tapahtuu tai tulee koskaan tapahtumaan, ei ole Jumalalta piilossa. Jumala tietää lopun alusta alkaen (Jesaja 46:10). Jokainen elämämme päivä oli kirjoitettu Jumalan kirjaan ennen kuin yksikään niistä oli tullut olemassa (Psalmi 139:16). Kuka pelastuu, oli tiedossa jo ennen kuin me olimme olemassa (Roomalaiskirje 9:10–23; 8:29; Efesolaiskirje 1:4). Jumala tutkii kaikki polkumme (Sananlaskut 5:21).

Johanneksen evankeliumin 21:17:ssä Pietari sanoi Jeesukselle, että Jeesus tiesi kaiken, eikä Jeesus oikaissut tätä näkemystä. 1. Johanneksen kirjeen 3:20:ssä sanotaan, että Jumala tietää kaiken. Hypoteettinen tapaus ei kuitenkaan välttämättä ole ”asia”. Esimerkiksi, jos siat osaisivat lentää, olisiko taivas vihreä? Raamattu ei ota kantaa siihen, tietääkö Jumala ”metatietoa”, eli jokaisen mahdollisuuden jokaisen hypoteettisen yksityiskohdan. Näkemystä, jonka mukaan Jumala tietää jokaisen mahdollisuuden metatiedon, kutsutaan myös molinismiksi.

K: Miten mannan syöminen oli nöyryytystä 5. Mooseksen kirjan 8:3:ssa?

V: Se muistutti kansaa siitä, että 40 vuoden ajan he eivät pääasiassa syöneet omaa ruokaa. Joka aamu he yksinkertaisesti keräsivät mannaa, jonka Jumala antoi.

K: Miten israelilaisten vaatteet ja sandaalit eivät kuluneet 5. Moos. 8:4 ja 29:5:n mukaan?

V: Ei ole luonnollista, että vaatteet ja sandaalit kestävät neljäkymmentä vuotta aavikon auringossa. Tämä osoittaa yhden tavan, jolla Jumala antaa yliluonnollisia siunauksia. On ihmeellistä nähdä, että Jumala ei tee vain muutamia suuria ihmeitä, vaan Hän voi tehdä myös miljoonia samanlaisia pieniä ihmeitä.

K: Onko nykyinen Palestiina 5. Moos. 8:7:n mukaan kuivempi kuin se oli Mooseksen aikana?

V: Kyllä. Historiallisina aikoina sää on vaihdellut suuresti. Esimerkiksi ilmastotieteilijät sanovat, että keskiajan loppupuolella oli ”keskiaikainen lämmin kausi”. He ovat jopa löytäneet todisteita tästä Kalifornian kuivuudesta vuonna 1340 jKr. (Natural History, syyskuu 1996). Ohraa viljeltiin Grönlannissa vuoden 1000 jKr. jälkeen. Toisena esimerkkinä ilmastotieteilijät sanovat, että Sahara ei ollut aavikko ennen noin vuotta 4000 eKr.

K: Missä olivat 5. Mooseksen kirjan 8:9:ssä mainitut kuparipitoiset kukkulat, jotka israelilaisille oli luvattu?

V: Kuolleenmeren eteläpuolella 20 mailin (33 km) päässä löydettiin monia uuneja ja kuparikuonaa. Osa kupariesiintymistä on edelleen näkyvissä maan pinnalla.

Myös teoksessa *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 3, s. 75, mainitaan Salomonin kuuluisat kuparikaivokset Ezion-Geberissä.

Teoksessa *The New International Dictionary of the Bible*, s. 1124, todetaan, että kuparityöläisiä asui Beershebassa jo kalkoliittisella kaudella (4500–3100 eKr.). Malmi tuotiin 60 mailin päästä etelästä. Palestiinan vanhin kupariesine on peräisin Jerikosta, ja se on peräisin jo vuosilta 4500–4400 eKr.

K: Mitkä ovat 5. Mooseksen kirjan 8:16–20:n kaksi keskeistä kohtaa?

V: Vaurastumisen houkutuksen edessä heidän tuli muistaa kaksi asiaa.

Älkää antako itsellenne tai omille kyvyillenne kunniaa, joka oikeutetusti kuuluu Jumalalle.

Koska sinulla on liitto Herran kanssa, älä anna minkään muun epäjumalan ”varastaa” sitä omistautumista, joka oikeutetusti kuuluu Jumalalle. Jumala varoittaa heitä, että jos he käyttäytyvät kuin kanaanilaiset, Jumala kohtelee heitä kuin kanaanilaisia.

K: Kun 5. Moos. 8:16–20:n mukainen vauraus houkuttelee sinua asettamaan Jumalan ”odotustilaan” ja luottamaan omaan voimaasi, mitä voit tehdä palataksesi oikealle tielle, jossa luotat Jumalaan?

V: Katsokaa ylöspäin Jumalaan ja muistakaa. Ei ole mitään, mitä sinulla voisi olla – aineellista omaisuutta, ihmissuhteita, terveyttä, elämääsi jne. – mitä ei voitaisi viedä pois hetkessä. Muista kertoa perheellesi tänään, että rakastat heitä, sillä et voi olla varma, pystytkö sanomaan sitä heille huomenna. Mutta vaikka et tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, tiedät kyllä, kuka huomenna hallitsee. Joten tässä hetkessä, juuri nyt, iloitse ja ammenna rauhaa ja tyytyväisyyttä Herralta.

K: Milloin he ylittivät Jordan-joen 5. Moos. 9:1:n mukaan?

V: ”Tänä päivänä” tarkoittaa tällä hetkellä, ei tätä 24 tunnin jaksoa, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 3. osan sivulla 78 todetaan. NIV-käännös kääntää tämän sanalla ”nyt”. Itse asiassa se tapahtui noin kuukausi ennen kuin he ylittivät Jordanin.

Sakarjan kirjassa 14:7 lause ”yksi päivä” (yom ’ehad) on sama sana, jota käytetään 1. Mooseksen kirjassa 1. Ei ole tarkennettu, tarkoittaako tämä tarkalleen 24 tuntia vai ei.

K: Tuom. 9:3–6:ssa, tuhottiinko kanaanilaiset nopeasti vai hitaasti, kuten Tuom. 7:22:ssa?

V: Israelilaiset valloittivat Kanaanin salamannopeasti. Tämä johtuu siitä, että Jumala tuhosi kanaanilaiset Israelin edessä nopeasti useaan otteeseen, muun muassa Jerikossa ja Aijalonin laaksossa. 5. Mooseksen kirjan 9:3 profetoi, että Jumala tekisi näin. Vaarana oli, että jos heidät olisi tuhottu kerralla, he saattaisivat ajatella tehneensä sen omalla voimallaan ja luottaa itseensä.

Vaikka osa kanaanilaisista kansoista tuhottiin täysin, 5. Mooseksen kirjan 9:3 ei kuitenkaan sano, että jokainen kanaanilainen kansa tuhottaisiin nopeasti 100-prosenttisesti. Itse asiassa kuka tahansa, joka lukee kirjan läpi, huomaa, että 5. Mooseksen kirjan 7:22 tarkentaa 5. Mooseksen kirjan 9:3:a sanomalla, ettei kaikkia kanaanilaisia tuhota nopeasti.

K: Mikä on 5. Mooseksen kirjan 9:3:ssa ero sen välillä, että Jumala on heidän kanssaan/heidän keskellään, ja sen välillä, että Jumala kulkee heidän edellään?

V: Meillä saattaa olla taipumus sekoittaa nämä kaksi asiaa toisiinsa, koska molemmat ovat totta, mutta ne ovat itse asiassa erillisiä. Jumala oli heidän keskellään, ja he saattoivat nähdä mannan ja viiriäisten antaman ravinnon, pilven päivällä ja tulipatsaan yöllä. Mutta Jumala kulki myös heidän edellään valmistamaan heidän tiensä. Niinpä tänään voimme ylistää Jumalaa siitä, että Hän on kanssamme, mutta voimme myös ylistää Häntä siitä, että Hän kulkee edellämme.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 9:4–6:ssa ihmiset ovat usein niin haluttomia tunnustamaan lahjaa lahjaksi, vaan pikemminkin niin innokkaita ottamaan kunnian itselleen?

V: Koska teko tai siunaus on jo tapahtunut, haluamme joskus ottaa kunnian siitä ja kertoa muille, että se johtui siitä, että olimme niin hyviä tai vahvoja, vaikka se ei ollutkaan kokonaan omaa ansiotamme tai joskus vain toissijaisesti omaa ansiotamme. Toiseksi haluamme vakuuttaa itsellemme niin, koska itsetuntomme ja ylpeytemme saattavat perustua, ainakin osittain, siihen, mitä ME olemme saavuttaneet.

K: Mitä eroa on 5. Moos. 9:4:ssä sillä, että Jumala on heidän kanssaan/heidän keskellään, ja sillä, että Jumala kulkee heidän edellään?

V: Meillä saattaa olla taipumus sekoittaa nämä kaksi asiaa toisiinsa, koska molemmat ovat totta, mutta ne ovat itse asiassa erillisiä. Jumala oli heidän keskellään, ja he saattoivat nähdä mannan ja viiriäisten antaman ravinnon, pilven päivällä ja tulipatsaan yöllä. Mutta Jumala kulki myös heidän edellään valmistamaan heidän tiensä. Niinpä tänään voimme ylistää Jumalaa siitä, että Hän on kanssamme, mutta voimme myös ylistää Häntä siitä, että Hän kulkee edellämme.

K: Miksi Mooses korosti 5. Moos. 9:7–12, 20–24:ssä heidän tekemiään suuria syntejä negatiivisesti sen sijaan, että olisi korostanut positiivisia asioita?

V: Molemmille on oma aikansa ja paikkansa. Mooses toi tämän esiin, jotta he eivät olisi ylimielisiä, vaan toimisivat paremmin ja yrittäisivät kovemmin totella Jumalaa. Nykyään, jos työntekijä, opiskelija, lapsi tai ystävä todella ”epäonnistui tehtävässään”, et halua väärin sanoa, että hän teki hyvää työtä, väärin sanoa, ettei sillä ollut väliä, vaikka todellisuudessa sillä oli, tai antaa hänen uskoa, ettei muutosta tarvita. Yleensä monien kristillisten laulujen teologia on hyvää, mutta kuulin viime viikolla poikkeuksen. Siinä sanottiin, että Jumala rakastaa sinua sellaisena kuin olet eikä halua muuttaa mitään. Itse asiassa uskovina Jumala rakastaa meitä sellaisina kuin olemme, mutta Jumala rakastaa meitä liikaa halutakseen meidän pysyvän sellaisina.

Estääkseen heitä olemasta ylimielisiä omassa vanhurskaudessaan Mooses sanoi heille, että he olivat yksitoista asiaa: ylimielisiä (9:4), itsepäisiä (9:6, 13, 27), kapinallisia (9:7, 23–24), provosoivia (9:8, 18), turmeltuneita (9:12), epäjumalanpalvojia (9:12, 16), syntisiä (9:16), pahoja (9:18), epäuskoisia (9:23), tottelemattomia (9:23) ja jumalattomia (9:27). Ehkä 5. Mooseksen kirjan 9:7–24 voitaisiin ajatella yhtenä suurena kysymyksenä. Jumala kysyy: oletteko oppineet näiden kaikkien kapinointien jälkeen tarpeeksi luottaaksenne minuun nyt?

On hetkiä, jolloin on syytä olla kielteinen. Toisaalta emme kuitenkaan halua ärsyttää lapsiamme (Efesolaiskirje 6:4) tai muita. Älkää lannistako heitä, vaan näyttäkää heille jopa nuhteessa kuva siitä, millaisia he voivat olla ja mihin he voivat toivoa.

K: Miksi Mooses hylkäsi 5. Mooseksen kirjan 9:13–18, 25–29 kohdissa esitetyn Jumalan tarjouksen tehdä Mooseksesta suuri kansa?

V: Tämä paljasti Mooseksen sydämen. Oliko Mooses kiinnostunut enemmän omasta vallastaan ja maineestaan, vai oliko hän kiinnostunut enemmän kansasta? Kuten todellinen johtaja, hän oli kiinnostunut enemmän Jumalan kunniasta ja kansasta. Nykypäivän seurakunnan johtajien tulisi olla samanlaisia.

Mooseksen perustelu 5. Mooseksen kirjan 9:25–29:ssä on, että jos kansa tuhoutuisi, saatettaisiin sanoa, ettei Jumala kyennyt huolehtimaan kansastaan ja säilyttämään sitä. Joskus Jumala voi olla ”kiven ja kovien paikkojen välissä”, koska Hän ottaa huomioon kaikkien tekojensa seuraukset.

Raymond Brownin teoksessa The Message of Deuteronomy, s. 129–133, on hyvä keskustelu Mooseksen kaltaisen jumalisen johtajan ominaisuuksista. Hän oli kuuliainen (9:18, 25), sinnikäs (9:18, 25), uhrautuva (9:18), täsmällinen (9:14), myötätuntoinen (9:20), kattava (9:26, 28–29) ja lopulta tehokas. Mooses käytti enemmän aikaa rukoilemiseen heidän puolestaan kuin heidän kanssa keskustelemiseen.

K: Mitä tärkeää on tässä rukouksessa (5. Moos. 9:25–29, 2. Moos. 32:9–14)?

V: Tämä oli ratkaisevan tärkeä esirukous kansan puolesta. Olen varma, että myös Aaron oli iloinen siitä, että Mooses rukoili hänen puolestaan. Mooses ei ollut rukoillut Datanin ja Abiramin puolesta. Huomaa, että tässä rukouksessa Mooses ei rukoillut kansan puolesta tai ”minun” kansani puolesta, vaan puhuessaan Jumalan kanssa ”sinun kansasi” puolesta, korostaen paitsi heidän suhdettaan Jumalaan, myös Jumalan johtajuutta heidän suhteensa.

Toinen ratkaiseva esirukous oli Samuelin rukous Mispassa (1. Samuelin kirja 7:5–9).

K: Paastosiko Mooses 5. Mooseksen kirjan 9:18 mukaan todella neljäkymmentä päivää ja yötä ilman edes vettä?

V: Tämä ei ollut tavallinen paasto, sillä se olisi luonnollisin keinoin mahdotonta. Kun olemme taivaassa, meillä ei kuitenkaan ole maallista ravintoa, ja kun Mooses oli Jumalan luona, Jumala pystyi pitämään Mooseksen hengissä ilman ruokaa.

K: Oliko Mooseksella 5. Moos. 9:28, 2. Moos. 32:31–35 ja 4. Moos. 14:11–19:ssä perusteltu näkemys?

V: Kyllä. Jumala sanoi tämän Moosekselle, jotta Mooses voisi osoittaa ymmärtävänsä oikein Jumalan luonteen kahdella tavalla.

1. Mooses otti Jumalan sanat hyvin vakavasti, sillä hän tiesi, että Jumalalla oli oikeudenmukaisuutensa perusteella täysi oikeus tuhota israelilaiset kokonaan.

2. Mooses tiesi tarpeeksi Jumalan lupauksista ja uskollisuudesta voidakseen ”muistuttaa” Jumalaa siitä, ettei Hän tuhoaisi tätä jääräpäistä kansaa.

Tästä voimme oppia jotain keskustelustamme Jumalan kanssa. Rukouksissamme on hyvä nojautua Jumalan antamiin lupauksiin.

K: Mikä on 5. Moos. 10:1–3 ja 2. Moos. 34:1–3:ssa mainittujen, ensimmäisten laattojen kaltaisten toisten laattojen merkitys?

V: Kun Mooses laskeutui vuorelta ensimmäisten kivitaulujen kanssa, hän rikkoi ne nähdessään israelilaisten järjestävän suuren juhlan kultaisen vasikan kunniaksi. Kun Jumala oli hoitanut tilanteen, Mooses nousi jälleen vuorelle ja toi uudet kivitaulut. Israelilaisten tottelemattomuuden, rangaistuksen ja katumuksen jälkeen tilanne oli aivan kuten ennenkin. Muutamia eroja oli, kuten se, että Jumala teki ensimmäiset kivitaulut 2. Mooseksen kirjan 32:15–16 mukaan, kun taas Mooseksen piti valmistaa uudet 2. Mooseksen kirjan 34:1 mukaan. Mutta Jumala

Samoin kun olemme tottelemattomia ja kadumme, suhteemme Jumalaan voi olla aivan kuten ennenkin. Jumala kirjoitti kymmenen käskyä uusille kivitauluille aivan kuten Hän teki vanhoillekin, ja he jatkoivat matkaansa ikään kuin suhde olisi ollut katkeamaton.

K: Tehtiin 5. Mooseksen kirjan 10:3 mukaan arkki 40 vuoden erämaavaelluksen jälkeen vai ennen sitä, kuten 2. Mooseksen kirjan 25:10, 35:12 ja 37:1 antavat ymmärtää?

V: Tässä on kaksi kysymystä.

1. 5. Mooseksen kirja yleisesti ottaen, mukaan lukien 10. luku, on tiivistetty yhteenveto heidän matkoistaan. Siinä sanotaan, että arkki valmistettiin ennen toista kivitaulujen sarjaa; siinä ei sanota, kuinka kauan ennen tätä arkki valmistettiin.

2. Arkki valmistettiin ensimmäisen Siinain vuorelle suuntautuneen matkan jälkeen (2. Moos. 19). Teoksessa The Expositors Commentary, osa 3, s. 83 mainitaan, että kun 5. Mooseksen kirjan 10:1 sanoo ”tuolloin”, se viittaa 5. Mooseksen kirjan 9:25–29:ssä kuvattuun rukoushetkeen, ei myöhempään ajankohtaan, jolloin 10. luku kirjoitettiin muistiin.

K: Valmistiko Mooses liitonarkin itse 5. Mooseksen kirjan 10:3:ssa, vai valmistiko sen Bezalel 2. Mooseksen kirjan 37:1–9:ssä?

V: Mooses ohjasi tarkasti Bezalelin tekemää arkin rakentamista. Ei ole harvinaista, että johtaja sanoo tehneensä jotain (kuten rakentaneensa pyramidin tai keränneensä veroja), vaikka sen ovatkin tehneet hänen ohjauksessaan toimineet työntekijät. 5. Mooseksen kirja on lain yhteenveto, joten yksityiskohdat löytyvät 2., 3. ja 4. Mooseksen kirjasta.

K: Rakennettiinko liitonarkki 5. Mooseksen kirjan 10:3 mukaan sen jälkeen, kun Mooses oli tullut alas vuorelta, vai ennen sitä, kuten 2. Mooseksen kirjan 37:1–9 osoittaa?

V: Bezalel rakensi sen jo aiemmin. 5. Mooseksen kirjan 10:3:ssa sanotaan, että se valmistettiin, mutta tämän kohdan tapahtumat eivät välttämättä ole kronologisessa järjestyksessä. Sekä 2. Mooseksen kirjassa että 5. Mooseksen kirjassa arkkia ei kuitenkaan käytetty kymmenen käskyn säilyttämiseen ennen kuin myöhemmin. Yleensä suzerainti-sopimuksista tehtiin kaksi kappaletta; kumpikin osapuoli säilytti yhden kappaleen.

K: Kuoliko Aaron 5. Mooseksen kirjan 10:6:n mukaan Moserassa, vai tapahtuiko se Horin vuoren huipulla, kuten 4. Mooseksen kirjan 20:22–29, 33:37–39 ja 5. Mooseksen kirjan 32:50 kertovat?

V: Tähän on kaksi erilaista vastausta.

Moseran alue: Tässä ei mainita ”Moseran vuorta”, vaan yksinkertaisesti Mosera ja Horin vuori. Vaikka Aaron kuoli nimenomaan Horin vuorella, se tapahtui Moseran alueella.

Useita ”katkeruuden” paikkoja: Sana Mosera tarkoittaa katkeruutta, eikä sitä tunneta paikannimenä Raamatun ulkopuolella. Se saattoi olla nimetön alue, ja israelilaiset saattoivat todennäköisesti nimetä useamman kuin yhden paikan Moseraksi. Esimerkiksi Arabiassa on kaksi melko lähellä toisiaan sijaitsevaa paikkaa, joiden nimi on Nakhla. Toinen sijaitsee Mekan ulkopuolella Ta’ifin suuntaan, ja toinen on laakso Mekan ulkopuolella matkalla Irakiin. Israelissa oli kaksi kaupunkia, joista kummassakin oli nimi Bet-Semes ja Betlehem.

K: Leiriytyivätkö israelilaiset 5. Moos. 10:6:n mukaan ensin Bene-Jaakaniin ja sitten Moseraan, vai Moserothiin ja sitten Bene-Jaakaniin, kuten 4. Moos. 33:37–38 kertoo?

V: Kristityillä on kaksi erilaista vastausta.

Kaksi eri paikkaa: Mosera ja Moserot ovat eri paikkoja. Nimet ovat samankaltaisia, mutta konsonantit ovat hepreassa erilaiset. 4. Mooseksen kirjan 33. luku ja 5. Mooseksen kirjan 10. luku koskevat eri aikoja eksoduksen aikana, jolloin he palasivat samalle yleiselle alueelle.

Yksi paikka ja yksi alue: Mosera oli alue, ja Moserot oli varsinainen paikka. Vaikka Aaron kuoli nimenomaan Horin vuorella, se sijaitsi Moseran alueella.

K: Mitä 5. Mooseksen kirjan 10:12 kohdassa tarkoittaa ”vaeltaa Jumalan teillä”?

V: Osittain se tarkoittaa Jumalan lakien noudattamista, sitä, että teemme sen, mitä Jumala nimenomaisesti käskee tehdä, emmekä tee sitä, mitä Jumala nimenomaisesti kieltää. Se tarkoittaa kuitenkin paljon enemmän kuin vain sitä. Meidän on pyrittävä tuntemaan Jumalaa, lähestymään Jumalaa ja selvittämään, mikä miellyttää Herraa.

Jumalan teillä vaeltaminen on niin helppoa, että lapsikin pystyy siihen, ja niin vaativaa, että se on haaste jopa vanhurskaimmalle ja viisaimmalle aikuiselle.

K: Mikä rooli meillä on nykyään, kun kerromme ihmisille, että Jumala ”vaatii” ja käskee meitä tekemään tiettyjä asioita (5. Moos. 10:12–13)?

V: Jos emme tee niin, emme julista koko evankeliumia. Heidän on tehtävä päätös: hyväksyvätkö he Jeesuksen Herrakseen ja tekevätkö ne asiat vai eivät. Heidän oli tehtävä päätös, ja Jumala vaati heiltä vastausta sekä sanoin että teoin.

K: Mitä mieltä olet 5. Moos. 10:12–16:ssa esitetystä väitteestä, että Vanhan testamentin Jumala kiinnitti huomiota ulkoisiin tekoihin, kun taas Uuden testamentin Jumala kiinnittää huomiota sisäiseen sydämeen?

V: Se ei ole vain väärin, vaan kaksinkertaisesti väärin. Esimerkiksi 5. Mooseksen kirjan 10:12–16,19:ssä ensisijaisena asiana oli Herran pelko. Israelilaisten tuli ”ympärileikata sydämensä”. Tietenkin Vanha testamentti korostaa myös tekoja, kuten 5. Mooseksen kirjan 10:13,19 osoittaa. Tietenkin Uudessa testamentissa meillä on Pyhä Henki, joka asuu meissä. Meidän on kuitenkin vältettävä katumattomia ihmisiä, jotka sanovat olevansa kristittyjä, mutta ovat moraalittomia, ahneita, huijareita tai epäjumalanpalvojia tai juovat säännöllisesti, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 5:11–12 käskee.

K: Kun 5. Mooseksen kirjan 10:17:ssä sanotaan, että Jumala on jumalten Jumala ja herrojen Herra, voisiko Jumalia olla useampi kuin yksi?

V: Ei ja kyllä. Ei, siinä mielessä, että on ollut, on ja tulee ikuisesti olemaan vain yksi ainoa todellinen Jumala. Kyllä, siinä mielessä, että yhden todellisen Jumalan lisäksi on monia vääriä jumalia. Vaikka ympäröivät kansat palvoivat monia kansallisia ja muita epäjumalia, Israelin Jumala ei ollut niiden kaltainen. Hän oli kaikkien kansojen, epäjumalien ja taikauskonkin yläpuolella oleva Jumala. Toiseksi, jos joku koskaan pelkää epäjumalaa tai pahaa henkeä, hänen tulisi tietää, että pahalla hengellä on enemmän syytä pelätä yhtä ainoaa todellista Jumalaa kuin uskovalla on syytä pelätä pahaa henkeä.

K: Miten Jumala 5. Moos. 10:17f–18:ssa on paradoksaalisesti sekä puolueettoman oikeudenmukainen että osoittaa armoa ja rakkautta?

V: Tämä saattoi olla mysteeri Vanhan testamentin aikoina, mutta voimme nähdä vastauksen samalla tavalla. Jumala palkitsee ne, jotka rakastavat Häntä ja seuraavat Häntä, mutta Jumala rankaisee kaikkea syntiä puolueettomasti. Taivas on upea paikka, mutta jos vain täydelliset pääsevät taivaaseen, onko taivas sitten tyhjä ihmisistä? Tiedämme, että Jumala täytti oikeudenmukaisuuden vaatimukset, mutta silti Hän osoitti armoaan ja laupeuttaan, kun Jeesus Kristus otti rangaistuksen meidän syntiemme puolesta. Pelastuksemme ei ole ilmainen. Jumala teki sen meille ilmaiseksi, mutta se oli erittäin kallista; se maksoi Jumalan Pojan hengen.

K: Mikä on epätavallista 5. Mooseksen kirjan 11:2–9:ssä?

V: Vaikka Vanhan testamentin tekstissä ei alun perin ollut lainkaan välimerkkejä, 5. Mooseksen kirjan 11:2–9 näyttää olevan yksi ainoa lause. Myös Paavalin kirjeissä on joitakin pitkiä lauseita. ”Tiukka vaatimus”, jonka mukaan pitkiä lauseita ei saa käyttää, koskee nykyaikaista englanninkielistä kirjoitustapaa, ei antiikin hepreaa tai kreikkaa.

Mooses ei todennäköisesti ollut tietoinen siitä, miten hän puhui, koska hän oli tässä tilanteessa hyvin huolissaan. Erämaasta tulossa olleet ihmiset olivat totelleet Jumalaa, käyneet läpi vaikeita aikoja ja nähneet Jumalan ihmeitä ja Hänen tuomionsa. Mutta kuinka hyvin tulevat sukupolvet tottelisivat, kun he eivät olleet kokeneet näitä asioita?

K: Mitä Datan, Abiram ja heidän perheensä tekivät väärin 5. Moos. 11:6–7 ja 2. Moos. 16:1–35:ssä?

V: He tekivät väärin aloittamalla kapinan Moosesta ja Jumalan auktoriteettia vastaan. Heidän mielensä ei ollut vain laiska tai välinpitämätön; he hylkäsivät aktiivisesti Jumalan tien ja halusivat hylätä Mooseksen ja palata Egyptiin. Jopa heidän sydämensä oli väärällä paikalla, ei vain siksi, että he ylimielisesti pitivät itseään Mooseksen vertaisina, vaan myös siksi, että he kaipasivat ”maitoa ja hunajaa virtaavaan maahan”, ja he sanoivat 2. Moos. 16:13:ssa, että se oli Egypti. Mooses näki, ettei hän voinut sanoa tai tehdä mitään muuta kuin kehottaa heitä menemään Herran eteen, ja niin Mooses myös teki.

Elämässämme on toisinaan vaikeuksia, joiden suhteen emme näe, miten voisimme niihin vaikuttaa. Mutta yhden asian voimme aina tehdä: luovuttaa ne Herralle.

K: Onko 5. Moos. 11:6:ssa maa naispuolinen, koska maa avasi ”suunsa”?

V: Ei. King James -käännöksessä hepreankielisen pronominin sukupuoli on yksinkertaisesti käännetty kirjaimellisesti. Nykyään puhumme valtamerialuksista ”hänestä” ja hurrikaaneista ja taifuuneista naisten ja miesten nimillä, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat miehiä tai naisia.

K: Mitä 5. Moos. 11:10–12:ssa tarkoittaa ilmaisu ”jalkavoimalla kasteltu”?

V: Egypti oli Välimeren alueen vilja-aitta suuren Niilin joen ja kastelujärjestelmän ansiosta. Ilmeisesti tämä viittaa jonkinlaisten polkimien avulla toimivaan kastelupumppuun. Luvattuun maahan päästyään heidän ei tarvitse tehdä niin.

K: Mitä vastuuta meillä on 5. Moos. 11:18–22:n mukaan opettaa omia ja muiden lapsia?

V: Jumalan sanaa tulisi oppia, jakaa ja toteuttaa. Nämä jakeet antavat vaikutelman, että Jumala puhuu vanhemmille ja lapsille yhtenä kokonaisuutena. Meidän tulisi välittää lapsistamme ja heidän sieluistaan yhtä paljon kuin omistamme. Jumalan totuuden tulisi olla vapaasti heidän saatavillaan, heidän tasollaan. Jumalan totuutta tulisi opettaa sanoin ja osoittaa omalla elämällämme.

Jos lapsella ei ole kristittyjä vanhempia eikä hän käy kirkossa, haasteenamme on se, miten jaamme totuuden hänelle. Yksi tapa Amerikassa on Backyard Bible Clubs -toiminta, jossa naapuruston lapset kokoontuvat viitenä päivänä viikossa 90 minuutin ajaksi oppimaan ja pitämään hauskaa.

K: Milloin 5. Mooseksen kirjan 11:24:n mukaan Israel hallitsi niin laajaa aluetta, jopa Eufrat-joelle asti?

V: Israelin hallitsema alue oli laajimmillaan, jopa Damaskukseen asti, Daavidin ja Salomon aikana. Israelilaiset eivät kuitenkaan asuneet Syyriassa Eufrat-joelle asti; pikemminkin nuo maat maksoivat veroa. Mutta tämä täyttyy täysin tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

K: 5. Moos. 11:25:ssä sanotaan, että kukaan ei uskaltanut vastustaa israelilaisia, koska Jumala herätti pelkoa Israelin vihollisissa. Miksi sitten Israelin viholliset toisinaan voittivat israelilaiset?

V: 5. Mooseksen kirjan 11:22 alkaa yhdellä erittäin tärkeällä sanalla ”jos”, ja koko 5. Mooseksen kirjan 11:23–25 alkaa toisella tärkeällä sanalla, ”silloin”. Tämä on yksi monista esimerkkeistä ehdollisesta lupauksesta, ja kun ehtoja ei täytetä, ei ole varmuutta siitä, että se toteutuu.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ensimmäinen kohta oli osa Jumalan ehdollista lupausta. Kun ehtoja ei täytetty, lupaus ei ollut sitova.

K: Miksi Jumala esitti heille kirouksen 5. Mooseksen kirjan 11:26–28:ssa, vaikka Jumala rakasti heitä?

V: Jumala käyttää kirouksia monin eri tavoin. Kirouksia voidaan käyttää muistutuksina, ihmisten huomion herättämiseksi, kurinpitona, rangaistuksena ja tuhoamiseksi. Koska kaikki, mitä Jumala sanoo, toteutuu, kiroukset ovat myös Jumalan tapa toteuttaa kurinpitoa, rangaistusta, tuomiota ja vihaa.

K: Kun liitto 5. Moos. 11:26–32:ssa saattoi olla sekä siunaus että kirous, mitkä asiat voisivat nykyään olla joko siunaus tai kirous?

V: Asioita, joita voidaan käyttää hyvään tai pahaan, ovat esimerkiksi ihmissuhteet, raha, vaikutusvalta tai maine.

Ihmissuhteet: Jos ihmissuhteessa (tai seurakunnassa) sinä ja ympärilläsi olevat ihmiset lähestytte Jumalaa sinun vaikutusvaltasi ansiosta, se on hyvä asia. Mutta jos näin ei ole, ja te etääntytte Jumalasta, saattaa olla aika siirtyä eteenpäin.

Raha: Eräs kristitty (Arkansasissa, jos muistan oikein) voitti suuren summan arpajaisissa. Hän antoi heti kymmenen prosenttia siitä seurakunnalle ja piti loput itsellään tietämättä, mitä tekisi. Hän alkoi käydä yhä useammin baareissa, sitten strippiklubeilla, ja hänet ryöstettiin pari kertaa kävellessään autonsa ja klubien välillä. Hänen elämänsä oli huonossa kunnossa, ja lopulta hän sanoi: ”Toivon, etten olisi koskaan voittanut arpajaisia”.

Vaikutusvalta: Aiemmin Yhdysvallat oli ”kukkulalla sijaitseva kaupunki”, joka edisti demokratiaa ja ihmisoikeuksia (erityisesti Jimmy Carterin aikana). Noista ajoista lähtien Yhdysvallat on kuitenkin rahoittanut abortteja ympäri maailmaa ja painostanut maita sallimaan abortit. Verorahojamme, jopa kristittyjen verorahoja, käytettiin sellaisten asioiden edistämiseen ja rahoittamiseen, joista Jumala olisi vihainen.

Maine: Monet ihmiset näyttivät aluksi olevan kunnollisia, mutta kun heistä tuli kuuluisia, he alkoivat kohdella muita huonosti. Heille olisi ollut parempi, jos he eivät olisi koskaan tulleet kuuluisiksi.

Kaikissa näissä tapauksissa yhteisenä tekijänä on se, että kun joku halusi suhdetta enemmän kuin mitään muuta tai halusi saada rahaa, vaikutusvaltaa tai mainetta, nämä asiat päätyivät hallitsemaan häntä.

K: Missä 5. Moos. 11:26–32:ssa on se ”kolmas vuori”, joka edustaa välitilaa?

V: Ei ollut mitään keskitietä; ei ollut kolmatta vuorta, jossa olisi voinut viipyä ja saada Jumalan siunauksia ilman vastuita. Joko noudatit liittoa tai et. Tänään olet valmis luovuttamaan elämäsi Jeesukselle Herranasi ja Vapahtajasi,

K: Mikä on 5. Mooseksen kirjan 12:1–13:18 kohdan pääpiirteet?

V: Aihepiiriltään tämä kohta käsittelee palvontaa, joka on hyväksyttävää, yhdistävää, uhrautuvaa, iloista, myötätuntoista ja johdonmukaista. Rakenteellisesti kohdassa on paljon toistoa. Mooses ei kerro heille tässä paljoakaan uutta; pikemminkin hän toistaa asioita tarkoituksella, jotta he muistaisivat ne, kun he menevät Luvattuun maahan ja joutuvat kiusaukseen. Tässä on vapaa pääpiirteiden esitys.

5. Moos. 12:1–4: epäjumalia vastaan

5. Moos. 12:5–14 Järjestäytynyt palvonta ja uhraukset oikeassa paikassa

- 5. Moos. 12:15–16 Voitte syödä ruokaa, jota ei ole uhrattu, missä tahansa haluatte; verta ette kuitenkaan saa syödä.

5. Moos. 12:17–18. Uhrit on kuitenkin syötävä niille osoitetussa paikassa

5. Moos. 12:19 Älä unohda huolehtia leeviläisistä

5. Moos. 12:20 Syö lihaa missä tahansa haluat

5. Moos. 12:21 Jos palvontapaikka on liian kaukana, myy uhrisi rahaksi, mene sinne rahalla ja osta sieltä tarvitsemasi.

5. Moos. 12:22–25 Voit syödä mitä tahansa puhdasta lihaa, jota et aio uhrata; älä kuitenkaan syö verta.

5. Moos. 12:26–28 Varo ja noudata tätä: syö uhraukset vain määrätyllä paikalla [ei missään kanaanilaisessa paikassa].

5. Moos. 12:28–13:18 Palvokaa vain Jumalaa; kanaanilaisten palvonta on inhottavaa

5. Moos. 13:1–11 Yhteisön tulee surmata väärä profeetta, vaikka hän olisi läheinen sukulainen

5. Moos. 13:12–18 Kansan tulee tuhota täysin jokainen kaupunki, joka on kokonaan kääntynyt väärien jumalien puoleen

Loppujen lopuksi, kun palvot, kenen vuoksi palvot pääasiassa? Onko se ensisijaisesti itsesi vuoksi, esimerkkinä muille vai Jumalan vuoksi?

K: Miksi 5. Moos. 12:1–13:18:n saarnat eivät olleet hieman silmiinpistävämpiä tai jännittävämpiä?

V: Saarnaamista ei yleensä ole tarkoitettu ensisijaisesti kuunneltavaksi, vaan se on ennen kaikkea tarkoitettu noudatettavaksi. Kerran oli nuori pastori, joka oli juuri valmistunut teologisesta seminaarista ja saanut ensimmäisen kutsunsa saarnata pienessä maaseutukirkossa joen rannalla. Tutustuessaan kaupunkiin hän sai tietää, että ylävirralla sijaitsevat puunjalostusyritykset kaatoivat puita, kuljettivat niitä joen virralla alavirtaan ja keräsivät ne alavirran sahalle. Jotta puutavaran omistajat voitiin tunnistaa, tukkien päihin merkittiin kyseisen yrityksen tunnus. Usein kyläläiset ottivat muutaman tukin, katkoivat niiden päät pois ja käyttivät tukkeja omiin tarkoituksiinsa. Niinpä yksi pastoriin ensimmäisistä saarnoista käsitteli käskyä ”Älä varasta”. Jumalanpalveluksen jälkeen monet ihmiset kehusivat häntä saarnastaan. Mutta sinä viikkona hän huomasi, että he varastivat edelleen puutavaraa joesta. Joten seuraavalla viikolla hän piti täsmälleen saman saarnan, paitsi että kaikissa kohdissa, joissa hän oli käyttänyt sanaa ”varastaa”, hän korvasi sen ilmaisulla ”ottaa tukkeja joesta ja katkaista niiden päät”. Lopulta hän saarnasi tavalla, joka kosketti seurakuntaa. En tosin tiedä, kuinka kauan hän sen jälkeen toimi heidän pastorinaan.

K: 5. Moos. 12:1:ssä maa oli lahja, jonka Jumala antoi israelilaisille. Miten voimme muistaa, että talomme tai asuntomme, työpaikkamme, kulkuvälineemme, ruokamme, perheemme ja ystävämme ovat kaikki lahjoja meille (eivätkä oikeuksia)?

V: Ensinnäkin, kiitä Jumalaa näistä asioista päivittäin. Kiitä häntä myös terveydestämme, vaaratilanteista, joista selvisimme, ja jopa vaikeista ajoista, jotka olivat meille oppimiskokemuksia – nekin ovat Jumalan lahjoja. Toiseksi, kerro muille Jumalan hyvyydestä sinua ja heitä kohtaan.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 12:3:ssa käskettiin polttaa pyhät puulehdot?

V: Puut itsessään eivät ole sen enempää hyviä kuin pahojakaan. Kuitenkin kun puita käytetään epäjumalanpalvonnassa, ne palvelevat kyseisille ihmisille pahaa tarkoitusta. Kanaanilaisilla ei ollut vain yksittäisiä puita, vaan pyhiä puulehtoja. Jumala ei halunnut israelilaisten sekoittuvan muihin uskontoihin.

K: Mikä on 5. Moos. 12:5–14 ja 3. Moos. 7:3–4:n merkitys, kun tulevat uhrit on määrä suorittaa vain yhdessä paikassa, joka olisi aluksi Silo ja myöhemmin Jerusalem?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta voimme nähdä ainakin kolme syytä.

a) Kanaanilaiset uhrasivat pakanajumalille puiden alla. Miten erottaisit todelliselle Jumalalle osoitetun uhrin näistä? Miksi ei voitaisi suorittaa molempia uhreja samassa paikassa? Ei, koska Jumala on pyhä eikä halunnut, että Hänen pyhä kansansa sekoittuisi väärien jumalien palvontaan.

b) Se edistäisi israelilaisten keskinäistä yhteyttä. He näkisivät toisiaan eri kaupungeista ja heimoista, mikä vahvistaisi heidän yhtenäisyyttään yhtenä kansana.

c) Se auttaisi estämään hajaannusta, jos he palvoisivat yhdessä. Tämän voi nähdä siitä, kun kapinallinen kuningas Jerobeam vei pohjoiset heimot mukanaan. Hän halusi tahallaan hajaannusta, joten hän määräsi heidät palvomaan erillisessä paikassa. Jotkut saattoivat pitää sitä todellisen Jumalan palvonnana erillisessä paikassa, mutta se oli todellisuudessa kultaisten vasikoiden epäjumalanpalvontaa.

Tietenkin israelilaiset saattoivat syödä uhraamattomia liharuokia missä tahansa halusivat, ja heillä oli monia paikallisia kokoontumispaikkoja, joita kutsuttiin synagoogiksi, Tooran opiskelemiseksi. Kuvaannollisesti puhuen voimme edelleen rukoilla ja palvoa missä tahansa haluamme.

K: Miten 5. Moos. 12:5–14:ssä mainittu palvonta ”pyhässä paikassa” liittyy meihin nykyään?

V: Voisi sanoa, että palvomme Jumalaa ”hengellisessä temppelissä”, mutta 1. Pietarin kirjeen 2:5 mukaan me itse olemme se hengellinen temppeli. Mitä mieltä olisit siitä, että vuokrataan moskeija kristillisiä jumalanpalveluksia varten tai buddhalainen temppeli? Entä jos tuottaisimme kirkolle hieman lisää tuloja vuokraamalla sitä hindu- ja muslimipalveluksia varten? 5. Mooseksen kirjan 12:5–14 osoittaa Jumalan sydämen ja sen, että Hänen palvontansa on pidettävä erillisenä. Mutta ei-uskonnollisen rakennuksen, kuten kodin tai yleisen julkisen rakennuksen, käyttö olisi täysin hyväksyttävää.

Samoin meidän ei pitäisi järjestää yhteisiä jumalanpalveluksia hindujen, muslimien tai edes satanistien kanssa.

Kerran seurakuntaamme tuli muutamia muslimeja, jotka kysyivät, voisivatko he käyttää yhtä huonetta viikoittain rukoilemiseen. Yksi ratkaisu oli ripustaa huoneeseen risti. Muslimien hadithien mukaan kirkossa käyminen on sallittua, kunhan siellä ei ole kuvia tai ristejä.

Mutta on hyvä palvoa yhdessä yhtenäisyydessä muiden aitojen uskovien kanssa, heidän palvontarakennuksessaan, omassamme tai jossakin muussa paikassa. Vaikka he eroaisivatkin meistä toissijaisissa asioissa ja vähäisissä seikoissa, kunhan he pitävät kiinni ensisijaisista, olennaisista asioista.

K: Mitä tarkoittaa 5. Moos. 12:10, Jes. 11:10; 28:12; 32:18; 66:1, kun sanotaan, että Jumala antaa heille levon?

V: Yhdessä mielessä 1. Kuninkaiden kirjan 8:56 mukaan heillä oli lepo, kun he olivat Luvattuun maahan. Mutta toisessa mielessä Jumalan kansa ei saa täydellistä lepoa ennen kuin Jeesus tulee takaisin. Psalmin 9:11 mukaan ne, jotka kuolivat 40 vuoden vaelluksen aikana, eivät pääse Jumalan lepoon. Samoin Heprealaiskirjeen 4:3,5 sanoo, että ne, jotka luopuvat uskosta, eivät pääse Jumalan lepoon, ja Heprealaiskirjeen 4:11 kehottaa tekemään kaikkensa päästäkseen siihen lepoon. Heprealaiskirjeen 4:8 sanoo, että Joosua ei ollut antanut heille lepoa. Miikan kirjan 2:10 mukaan heidän nykyinen sijaintipaikkansa ei ole heidän lepopaikkansa.

K: Mitkä ovat 5. Mooseksen kirjan 12:13–14 mukaan tapoja, joilla nykypäivänä ne, jotka kutsutaan Jumalan nimellä, voisivat uhrata muille jumalille?

V: Tämä voi tapahtua hienovaraisesti; ei kääntymällä avoimesti pois Jumalasta, vaan harjoittamalla ”sivutoimisesti” myös toista uskontoa. Jokainen kristitty, joka harrastaa astrologiaa, tarot-kortteja tai okkultismia, tekee näin. Ne, jotka yrittävät yhdistää kolmiyhteisen Jumalan palvonnan joko hindulaisuuteen, islamiin tai mihin tahansa muuhun, mikä nimenomaisesti kiistää yhden Jumalan olemassaolon tai sen, että Jeesus on Jumala, tekevät selvästi näin. Hienovaraisempia asioita ovat vapaamuurarius, jooga, transsendenttinen meditaatio, osa psykologiasta sekä mikä tahansa uskonnollinen sitoutuminen, joka ei ole Jumalan alaisuudessa. Mutta voimme tehdä näin myös, jos luotamme Jumalaan, mutta samalla asetamme luottamuksemme onneen, rahaan tai jopa koulutukseen – sekin voi olla kumartamista toiselle jumalalle.

K: Sanotaanko 5. Moos. 12:15,22:ssa, että israelilaiset saattoivat toisinaan syödä sekä epäpuhtaita että puhtaita eläimiä?

V: Ei. Siinä sanotaan pikemminkin, että seremoniallisesti puhtaat ja epäpuhtaat ihmiset saivat syödä puhtaita eläimiä.

K: Miksi 5. Moos. 12:15–19:n mukaan he saivat teurastaa härän, lampaan tai vuohen missä tahansa, kun taas 3. Moos. 17:3–6:ssa sanotaan, että heidän piti tehdä se tabernaakkelissa?

V: 3. Mooseksen kirjan 17:3–6 koski niitä 40 vuotta, jotka he viettivät erämaassa. Mutta nyt he olivat siirtymässä erilaiseen, paikkakunnalle asettuneeseen elämäntapaan luvattuun maahan, ja mannan sateet loppuisivat. Ei olisi ollut kovin käytännöllistä, jos kaikkien maassa hajallaan asuvien ihmisten olisi pitänyt mennä Siloon tai Jerusalemiin aina, kun he söivät lihaa.

K: 5. Moos. 12:16, 23–25 ja 1. Moos. 9:4; 3. Moos. 7:26–27; 17:10–14 ; 19:26 – miksi veren syömisen kielto oli silloin niin suuri asia, ja onko veren syöminen kielletty nykyäänkin?

V: Jumala ilmeisesti pitää verta erityisen pyhänä. Kyse ei ole niinkään siitä, että Kain vuodatti Abelin veren, vaan siitä, että tulevaisuudessa Kristus vuodattaisi verensä meidän puolestamme ristillä. Vaikka veren syömättä jättäminen sisältyy Mooseksen lakiin, tämä kielto on vanhempi kuin laki ja juontaa juurensa Nooaan 1. Mooseksen kirjan 9:4:ssä. Kun Apostolien teoissa 10:11–16 julistettiin kaikki ruoat ”puhtaiksi”, se ei koskenut verta, koska verta ei pidetty ruoana. Jos verta olisi pidetty ”ruokana”, joka oli nyt puhdas, apostolit eivät olisi jatkaneet veren syömisen (tai juomisen) kieltämistä

Apostolien tekojen 15:20,28–29 kohdassa. Myös varhainen, apostolinen seurakunta uskoi ja opetti, että kristittyjen tulisi pidättäytyä verestä. Tietenkin hyvin pienet määrät verta ovat sallittuja, sillä juutalaisille annettiin 3. Mooseksen kirjan 17:13 kohdassa lupa syödä riistaa, jonka he olivat metsästäneet ja jonka veren he olivat [nopeasti] valuttaneet pois kentällä.

K: Mitkä ovat 5. Mooseksen kirjan 13:1–18 mukaan kolme kiusauksen lähdettä, joita demonit käyttävät?

V: Ne käyttävät ainakin kolmea, ja useita voidaan käyttää samanaikaisesti.

Uskonnollinen vaikutus (väärä profeetta) 5. Mooseksen kirjan 13:1–5:ssä.

Perheen ja yhteiskunnan vaikutus 5. Mooseksen kirjan 13:6–11.

Yhteisön ja hallituksen vaikutus 5. Mooseksen kirjan 13:12–18.

K: Pitäisikö meidän nykyään tappaa 5. Mooseksen kirjan 13:1–16 ja 18:10–12 mukaisesti loitsijoita, kuolleiden henkiin kutsujia ja kaikkia niitä, joiden tappaminen Vanhan testamentin mukaan on määrätty?

V: Ei. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Hallituksen tutkinta: Edes tuolloin ei voinut vain ottaa asiaa omiin käsiinsä ja henkilökohtaisesti tappaa ketään, jota epäiltiin siitä. 5. Mooseksen kirjan 13:14 mukaan kaupungin oli ensin suoritettava perusteellinen (ja oletettavasti virallinen) tutkinta.

2. Vain teokratian vallitessa: Israelilaiset elivät ”teokratian” alla, jossa maassa asuvat olivat tehneet liiton Jumalan kanssa ja Toora oli lakikokoelma. Kun jumalalliset juutalaiset, kuten Daniel, Joona, Hesekiel ja Nehemia, asuivat ja matkustivat Israelin ulkopuolella, missä he eivät olleet teokratian alaisina, he eivät yrittäneet vahingoittaa loitsijoita, epäjumalanpalvojia tai muita.

3. Nykyään emme elä ”teokratian” alaisina. Vaikka jotkut, kuten puritaanit, yrittivätkin perustaa teokratian, Uusi testamentti ei anna mitään viitteitä siitä, että meidän pitäisi yrittää tehdä niin. Siksi nykypäivän kristittyjen ei tulisi vahingoittaa moraalittomia heteroseksuaaleja, homoseksuaalisuutta harjoittavia, epäjumalanpalvojia, kulttien jäseniä ja niin edelleen. Vaikka murha, varkaus ja muut rikokset tulisi edelleen rangaista nykyäänkin, se on hallituksen tehtävä; kristittyjä omavaltaisia kostajia ei tulisi olla. Emme kuitenkaan saisi tehdä näitä asioita itse edes nykyään.

Kuten The Tony Evans Bible Commentary -teoksessa sivulla 222 sanotaan: ”Todellisen profeetan koetinkivi ei ole hänen taikuutensa vaan hänen sanomansa.” (kursivointi alkuperäisessä tekstissä)

K: Mitä 5. Mooseksen kirjan 13:5 sanoo kuolemanrangaistuksesta?

V: Tämä jae kumottaa kaikki Raamattua käyttävät kuolemanrangaistusta vastustavat argumentit. Vahvin kuolemanrangaistusta vastaan esitetty argumentti on pelkästään se, että toisinaan ihmisiä tuomitaan väärin väärän todistuksen tai poliisin välinpitämättömyyden vuoksi. Mutta siihenkin on ratkaisu. Jos joku tietoisesti syyttää toista väärin, hänen tulisi saada sama rangaistus, jonka hän tietoisesti langetti viattomalle henkilölle.

Seuraavassa luetellaan rikokset, joista Vanhan testamentin mukaan määrättiin kuolemanrangaistus.

Lähde: The MacArthur Study Bible 1977, s. 270

K: Mitä 5. Mooseksen kirjan 13:5 sanoo vääristä profeetoista seurakunnassa?

V: Vaikka 5. Mooseksen kirjan 13:5 osoittaa väärien profeettojen ja väärän opetuksen vakavuuden, meidän ei tule tappaa ihmisiä, jotka opettavat väärin Uuden testamentin aikoina. Se ei kuitenkaan vähennä heidän tekojensa vakavuutta, ja on tärkeää, että heidät erotetaan seurakunnast , 2. Timoteuksen kirjan 3:5 ; 2. Johanneksen kirjeen 9–11 ja Ilmestyskirjan 2:20–23 osoittavat. Samoin meidän tulisi vältellä niitä, jotka jatkavat synnissä, kuten 1. Korinttolaiskirje 5:5–13 ja Matteuksen evankeliumi 18:17 osoittavat.

Jumala suhtautuu hyvin vakavasti uskoomme ja tapoihimme palvoa Jumalaa, kuten 5. Mooseksen kirjan 17:7,12; 19:19; 21:21; 22:21–22,24; 24:7 osoittavat.

K: Miksi joku ajelisi hiuksensa ja viiltäisi itseään kuolleiden vuoksi (5. Moos. 14:1)?

V: Vaikka se ei sinulle tunnu järkevältä, se oli järkevää muinaisille ugaritilaisille Syyrian rannikolla. He ajelivat päänsä Craigien teoksen s. 229–230 ja S. R. Driverin teoksen 5. Mooseksen kirja s. 155 ja seuraavat sivut mukaan. He myös viiltelivät itseään surun merkiksi (Coogan, s. 45–46). Tässä on ugaritilainen teksti. ”Hän viiltää poskia ja leukaa, viiltelee kyynärvarsiaan. Hän kyntää rintaansa kuin puutarhaa; kuin laaksoa hän viiltelee selkäänsä.” Ugaritilaisen oppikirjan taulu 67 VI, rivit 20–22, Elmer B. Snickin teoksesta ”Israel’s Struggle with the Religion of Canaan” teoksessa W. Robert Godfrey ja Jesse L. Boyd III, Through Christ’s Word: A Festschrift for Dr Philip E. Hughes, s. 117.

Valitettavasti myös jotkut israelilaiset viiltelivät itseään kuolleiden vuoksi Jeremian kirjan 41:5 mukaan.

Nykyaikana pieni joukko kaksitoistalaisia shiialaisia muslimeja, esimerkiksi Iranissa, Pakistanissa ja Intiassa, käyttää metallipäisiä ruoskia, joita he heittävät olkapäänsä yli viiltääkseen selkänsä Ashura-juhlan aikana surraakseen Husainia, jonka sunnit surmasivat, koska hän ei alistunut sunnien kalifin Mu’awiyah I:n valtaan. Jotkut Uudessa-Guineassa asuvat ihmiset poistavat sormenivelen surun merkiksi. Kuinka paljon jotkut hautajaiset maksavat länsimaissa? Olisiko tuo raha voitu käyttää köyhien auttamiseen tai evankeliumin levittämiseen?

Vaikka pieni joukko roomalaiskatolisia munkkeja on harjoittanut itsensä ruoskimista, se tapahtui heidän omien syntiensä vuoksi, ei jonkun kuolleen surun vuoksi, eikä kirkko kannustanut siihen.

Uudessa testamentissa, 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:13:ssa sanotaan, että meidän ei tule surra kuten muut, joilla ei ole toivoa.

K: Miksi Jumala muistutti israelilaisille 5. Mooseksen kirjan 14:2:ssa niin usein, että he olivat Jumalan erityinen, pyhä kansa?

V: Kuinka monta kertaa Jumala muistutti heitä tästä Vanhassa testamentissa? MacArthurin Raamatun kommentaarin (s. 216–217) mukaan yli 250 kertaa. Sen lisäksi, että Jumala vain muistutti ihmisiä siitä, mitä heidän tuli tehdä ja mitä ei, Hän muistutti heitä myös siitä, mikä oli heidän motivaationsa kuuliaisuuteen: se johtui siitä, keitä he olivat. Kun sinua tänään kiusaa synti, lue Raamattua, jotta Jumala muistuttaisi sinua siitä, ”kuka olet” ja ”kenet tunnet”.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 14:3–20:ssa juuri nämä eläimet katsottiin saastaisiksi, eivätkä muut?

V: Raamattu ei kerro sitä. Nämä eläimet luokiteltiin maa-, vesi- ja ilmaeläimiksi.

Voimme nähdä, että joidenkin näiden eläinten syömättä jättäminen oli ”hygienian kannalta viisasta”. Puoliraaka sianliha voi aiheuttaa trikinoosia, puoliraaka kaninliha tularemiaa, pohjalla elävät merieläimet, kuten katkaravut ja raput, voivat kantaa loisia, ja raadonsyöjä linnut voivat levittää useampia tauteja. Tiedämme myös, että joitakin näistä eläimistä käytettiin pakanallisissa rituaaleissa. Sikoja teurastettiin kanaanilaisten, syyrialaisten ja heettiläisten uskonnollisissa rituaaleissa. Jotkut arabit pitivät variksia pyhinä. Naudat ja lampaat olivat kuitenkin käytössä monissa pakanallisissa rituaaleissa, ja niitä saattoi silti syödä. Jotkut ovat yrittäneet löytää eläimistä symboliikkaa, kuten että märehtiminen on vertauskuva lakien opiskelulle, siat ovat saastaisia jne. On kuitenkin varottava liittämästä symboliikkaa johonkin, mitä Jumala ei ole sanonut. Yksi varma vastaus on, että Jumala ei kertonut sitä meille; itse asiassa Jumalan ei tarvinnut kertoa sitä meille. Meidän tulisi silti totella Jumalaa, vaikka emme tietäisikään syytä.

K: Koska 5. Mooseksen kirjan 14:21 mukaan oli väärin syödä jo kuollutta eläintä, miksi sen myyminen muukalaisille oli sallittua? Edes Israelissa asuvat ei-israelilaiset eivät saaneet syödä verta 3. Mooseksen kirjan 17:10,12 mukaan.

V: Eläimiltä, jotka kuolivat itsestään, ei ollut valutettu verta pois. Sellaisen eläimen syöminen, josta verta ei ollut valutettu pois, oli vähemmän vakava rikos kuin veren syöminen. Vaikka 3. Mooseksen kirjan 17:10,12 mukaan veren syöjä on surmattava, 3. Mooseksen kirjan 17:15 mukaan sen, joka syö kuolleen eläimen, josta verta ei ole valutettu pois, on pestävä itsensä ja vaatteensa, ja hän on saastainen iltaan asti. Hygienian kannalta katsottuna, jos eläin kuoli itsestään, esimerkiksi sairauden vuoksi, ihmiset eivät todennäköisesti saisi tartuntaa, jos he eivät söisi sitä.

Päällisin puolin nämä jakeet saattavat vaikuttaa vanhanaikaisilta, mutta niissä on ajankohtainen viesti. Kristittyjen tulisi haluta lakeja, jotka kieltävät kaikkia tekemästä tiettyjä asioita: murhaa, varastamista, raiskausta jne. Vaikka muut asiat ovatkin syntisiä, on kuitenkin hyväksyttävää sallia muiden, jotka haluavat tehdä syntiä, tehdä niin. Esimerkiksi vaikka alkoholin juominen ei ole syntiä, mutta humaltuminen on, on kristitylle hyväksyttävää työskennellä ruokakauppaketjussa, joka myy alkoholia.

K: Miksi 5. Moos. 14:21, 2. Moos. 23:19 ja 34:26:n mukaan ei saanut keittää vuohivauvaa sen emän maidossa?

V: Tämä oli sairas mielikuva: ottaa äidinmaitoa, jota tuotettiin vauvojen ruokkimiseksi, ja keittää siinä vauva.

On myös näyttöä siitä, että tämä oli kanaanilainen/ugaritilainen/siranilainen uskonnollinen käytäntö, joka ulottuu aina 1400-luvulle eKr. asti. Tätä tukeva ugaritilainen teksti on kuitenkin spekulatiivinen. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kermaisen lihan pilaantuminen voi olla nopeampaa.

K: Voivatko he 5. Moos. 14:22–25:n mukaan lunastaa esikoiseläimet rahalla, vai eivätkö he voi, kuten 4. Moos. 18:17 sanoo?

V: Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. 4. Mooseksen kirjan 18:14 mukaan jokaisen lajin esikoinen on erotettava tai lunastettava rahalla.

2. Lunastaminen rahalla tarkoittaa, että maksat rahaa ja pidät eläimen.

3. 4. Mooseksen kirjan 18:17 tarkentaa tätä sanomalla, että härän, lampaan tai vuohen esikoista ei voi lunastaa rahalla.

4. 5. Mooseksen kirjassakaan ei sanota, että härän, lampaan tai vuohen esikoista voitaisiin lunastaa rahalla.

5. 5. Mooseksen kirjan 14:24–25 mukaan, jos matka on liian pitkä, voi ”vaihtaa eläimen”, mikä tarkoitti eläimen myymistä rahaksi, matkustamista Jerusalemiin ja rahan käyttämistä vastaavan eläimen ostamiseen.

K: Miten tavalliset israelilaiset saattoivat 5. Mooseksen kirjan 14:22–27 mukaan syödä kymmenyksensä, kun kymmenykset annettiin leeviläisille syötäväksi?

V: Kymmenyksiä on kaksi. Ensimmäinen kymmenys, kymmenen prosenttia, oli tarkoitettu leeviläisille ja heidän perheilleen elantoksi. Toinen kymmenys, jota kutsutaan juhlakymmenyksiksi, oli noin kolme prosenttia yhdestä tulolähteestä tai kymmenen prosenttia jäljelle jäävästä yhdeksästäkymmenestä prosentista joka kolmas vuosi, kuten teoksessa *The Bible Knowledge Commentary: Old Testament* (s. 289–290) todetaan. Nämä molemmat vastaavat yhteensä suunnilleen samaa kokonaismäärää. Sekä palvojat että leeviläiset saivat syödä sitä. Kolmantena vuonna myös lesket, orvot ja jopa muukalaiset (eli muut kuin israelilaiset) saivat syödä kymmenyksiä, kuten 5. Mooseksen kirjan 14:28–29 mukaan.

Josephus ja jotkut rabbit tulkitsivat tämän virheellisesti ”kolmanneksi kymmenyksiksi”, mutta itse asiassa kyseessä on vain toisen kymmenyksen soveltaminen.

K: Onko 5. Mooseksen kirjan 14:26 ja 2. Mooseksen kirjan 29:40 mukaan vahva alkoholijuoma sallittua, vai onko se kielletty kuninkailta (Sananlaskujen kirja 20:1) ja tarkoitettu vain kuolevan ihmisen käyttöön, kuten Sananlaskujen kirjan 31:4–7 sanoo?

V: Koska alkoholin juominen oli sallittua, kunhan ei juotu itsensä humalaan, normaaleissa olosuhteissa, kuinka paljon sopivampaa se sitten olisi rauhoittavana aineena kuoleman partaalla oleville. Alkoholi ei ollut sallittua papeille, kun he astuivat kokousmajaan (3. Mooseksen kirja 10:8–10), ja kuninkaiden tulisi noudattaa korkeampia normeja, kuten Sananlaskujen kirja 20:1 viittaa.

K: Miksi ihmiset joutuivat velkaantumaan muinaisina aikoina (5. Moos. 15:1–3)?

V: Vaikka syynä saattoi olla liiallinen rahankäyttö alkoholiin, ylellisyystavaroihin jne., se oli muinaisina aikoina todennäköisesti vähemmän merkittävä tekijä kuin nykyään. Liiallisia tuhlaajia oli ehkä vähemmän, koska ihmiset näkivät usein, mitä muille tapahtui. Koska tuolloin ei ollut sairausvakuutusta, henkivakuutusta, valtion sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa tai muita taloudellisia turvaverkkoja, sairaus, työkyvyttömyyteen johtava onnettomuus tai miehen kuolema saattoi syöstä perheen velkoihin. Huono sato, sota tai jopa sortavien hallitsijoiden määräämät kohtuuttomat verot saattoivat samoin aiheuttaa velkoja, joista monet eivät päässeet eroon. Koska monet eivät usein kyenneet maksamaan velkojaan takaisin, korkotasot saattoivat olla korkeat. Syyriassa 1400-luvulla eKr. kirjoitetuissa Nuzi-savi-laatoissa korkotasot olivat jopa 50 %.

K: Jos 5. Mooseksen kirjan 15:1–3 mukaan kaikki lainat israelilaisille piti mitätöidä seitsemän vuoden välein, miksi lainoja ei mitätöity myös ei-israelilaisille?

V: Lainat mitätöitiin israelilaisille myötätunnosta. Raamattu ei kerro, miksi lainoja ei mitätöity muille kuin israelilaisille, mutta syyn ymmärtäminen ei ole vaikeaa.

Koska israelilaisille oli tarkoitus antaa Israelin maa omistukseensa, siellä velkaantuneet ulkomaalaiset olivat siellä kaupallisista syistä tai palkattuina työntekijöinä. Ulkomaalaiset saattoivat aina palata oman kansansa luo.

K: Miten Vanhan testamentin 5. Mooseksen kirjan 15. luku vertautuu muihin muinaisiin lakeihin?

V: Vaikka orja vapautui 5. Mooseksen kirjan mukaan kuuden vuoden kuluttua, Hammurabin lakikoodin mukaan orja saattoi vapautua jo kolmen vuoden kuluttua. Babylonialaisessa Lipit-Ishtarin lakikoodissa sanotaan, että orja saattoi vapautua, kun hän oli palvellut kaksinkertaisen summan velastaan tai kaksinkertaisen summan ostohinnastaan. Tämä näyttää selvästi antavan edun omistajalle.

K: Miten 5. Moos. 15:1–11 liittyy 2. Moos. 23:10–11:een?

V: ”Seitsemäs vuosi” eli juhlavuosi on sama molemmissa tapauksissa. Se oli vuosi, jolloin peltoja ei saanut kyntää, velat mitätöitiin ja orjat vapautettiin. Katso lisätietoja teoksesta Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 149–150.

K: Miksi 5. Moos. 15:4:n mukaan israelilaisten keskuudessa ei saisi olla köyhiä, kun 5. Moos. 15:11:n mukaan köyhiä on aina heidän joukossaan?

V: Jumala asetti heille velvollisuuden huolehtia kaikista israelilaisten keskuudessa olevista köyhistä. Jumala tiesi kuitenkin, etteivät kaikki täyttäisi velvollisuuksiaan ja että heidän joukossaan olisi aina köyhiä.

Raamattu on sekä ihanteellisten tavoitteiden että realismin kirja; meilläkin on oltava sekä korkeita ihanteita että realismia. Jos jollakin on tavoitteita, mutta hän on irrallaan todellisuudesta, hänen idealismistaan ei ole paljon hyötyä. Todellisuuden näkeminen ilman ihanteita ei myöskään ole kovin hyödyllistä.

K: Miksi Raamattu vaikuttaa 5. Mooseksen kirjan 15:12–13 kohdassa niin miesvaltaiselta ja käyttää aina sanaa ”hän”?

V: Hepreassa ei koskaan käytetty sanoja ”hän/hän” niin kuin englannissa toisinaan tehdään. Kuten englannissakin, he käyttivät toisinaan sanaa ”hän” tarkoittamaan joko ”häntä” tai ”häntä”. Esimerkkinä sekä hepreassa että englannissa on 5. Mooseksen kirjan 15:13, jossa sanotaan ”hän”, vaikka konteksti viittaa selvästi joko mieheen tai naiseen 5. Mooseksen kirjan 15:12 kohdassa.

K: Onko 5. Mooseksen kirjan 15:12–18 ristiriidassa 2. Mooseksen kirjan 21:26 kanssa?

V: Ei. 2. Mooseksen kirjan 21:26 mukaan orjalla oli oikeus vapautua, jos isäntä särki hänen silmänsä tai löi häneltä hampaan irti. 5. Mooseksen kirjan 15:12–18 mukaan heprealaiset orjat oli vapautettava seitsemän vuoden välein, juhlavuoden aikana. Ainoa poikkeus olivat ne heprealaiset orjat, jotka rakastivat isäntiään ja olivat vapaaehtoisesti päättäneet olla heidän orjiaan eliniäkseen.

Jos isäntä myöhemmin vahingossa särki orjan silmän tai löi hampaan irti, orjalla oli oikeus vapautua, mutta häntä ei pakotettu käyttämään tätä oikeutta.

Tämä laki on mielenkiintoinen siinä mielessä, että vaikka isännälle määrätty rangaistus vaikuttaa lievältä, se olisi silti tehokas keino poistaa kaikki kannustimet orjien huonosta kohtelusta.

K: Pitiikö 5. Mooseksen kirjan 16:5 mukaan pääsiäislammas teurastaa pyhäkössä vai kotona, kuten 2. Mooseksen kirjan 12:7 sanoo?

V: Egyptissä, ennen kuin siellä oli pyhäkköä tai temppeliä, pääsiäislammas oli tarkoitus teurastaa kotona. Kun pyhäkkö oli rakennettu, lammas oli tarkoitus teurastaa siellä. Myöhemmin, kun he asuivat Luvattuun maahan, juutalaiset viettivät pääsiäistä Jerusalemissa.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 16:16–17:ssä mainitaan, että miesten tuli saapua paikalle, mutta naisista ja lapsista ei mainita mitään?

V: 5. Mooseksen kirjan 16:16–17 mukaan jokaisen miehen tuli saapua paikalle, eikä hän saanut tulla tyhjin käsin. Toisin sanoen kukaan mies, perheenpäänä, ei ollut vapautettu velvollisuudesta tuoda vaadittuja kymmenyksiä ja uhreja.

K: Miksi juutalaiset eivät saaneet istuttaa puuta uskonnollisiin tarkoituksiin (5. Moos. 16:21)?

V: Kolme hyvää syytä.

1. 5. Mooseksen kirjan 16:21:ssä sanotaan yksinkertaisesti, ettei niin saa tehdä, ja heidän oli tarkoitus totella Jumalan käskyä.

2. Puut eivät koskaan kuuluneet todellisen Jumalan uhrauksiin.

3. 5. Mooseksen kirjan 12:3 osoittaa, että pyhät puulehdot olivat osa muiden jumalien palvontaa. Puilla oli näkyvä rooli Baalin ja joidenkin kreikkalaisten jumalien palvonnassa.

Kolmas syy on erityisen tärkeä. Jos jonkin toiminnan harjoittaminen on osa pakanallista uskontoa ja se

a) houkuttelisi sinua palvomaan pakanajumalia

b) houkuttelisi muita palvomaan pakanajumalia tai

c) antaisi vaikutelman, että palvot pakanajumalia,

älä tee sitä.

K: Onko 5. Moos. 17:6, 5. Moos. 19:15 ja 4. Moos. 35:30 mukaan väärin tuomita ketään murhasta, ellei paikalla ole vähintään kahta ihmistodistajaa?

V: Kahden todistajan vaatimus koski aviorikosta ja varkautta samoin kuin murhaa, ja kaksi silminnäkijää näkee harvoin aviorikoksen tai varkauden. Kaksi keskusteltavaa seikkaa hepreankielisen todistaja-termin käytöstä.

1. 3. Mooseksen kirjan 5:1 osoittaa, että todistaja ei ole pelkästään rikoksen silminnäkijä. Todistaja on myös kuka tahansa, joka tietää todisteita, joilla voidaan osoittaa henkilön syyttömyys tai syyllisyys.

2. Sana ”todistaja” voi tarkoittaa sekä henkilöä että todistusaineistoa. Esimerkiksi 2. Mooseksen kirjan 22:13 kohdassa kuolleen eläimen osat voivat myös toimia todistajina. Katso lisätietoja teoksesta Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 143.

K: Mitä tarkoittaa 5. Mooseksen kirjan 18:10 kohdassa, ettei ”lapsia saa viedä tulen läpi”?

V: Tämä oli kanaanilaisten tapa uhrata esikoislapsensa polttamalla heidät kuoliaiksi, kuten 5. Mooseksen kirjan 12:31 selittää.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 18:10:ssä ei sallita loitsijoiden ja kuolleiden henkien kutsujien elää?

V: Joillekin tämä saattaa tuntua ankaralta rangaistukselta ihmisille, jotka eivät aiheuta toisille fyysistä vahinkoa. He kuitenkin aiheuttavat toisille hengellistä vahinkoa johtamalla heidät helvettiin. Siksi Vanhan testamentin teokraattisessa hallintojärjestelmässä rangaistus oli sama kuin epäjumalanpalvojille.

K: Onko 5. Mooseksen kirjan 18:10:ssä oleva kielto olla tekemisissä yliluonnollisen kanssa ristiriidassa sen kanssa, että Raamatussa on profeettoja, kuten eräs ateisti väitti?

V: Ei. Tämä on naurettavaa kahdesta syystä.

1. Vaikka ”kaikki” yliluonnollinen yhteydenpito olisi ollut kielletty, kukaan Jumalan sanan vakavasti tutkiva ei olisi varmasti tulkinnut sitä niin, että Jumala olisi kieltänyt kaiken Häneen kohdistuvan rukouksen.

2. Kaikkeen yliluonnolliseen yhteydenpitoon ei ole koskaan ollut kieltoa, kuten ateisti ilmeisesti kuvittelee. Kielto koskee pikemminkin ennustamista ja noituutta. Ihmisten ei tule yrittää ottaa yhteyttä kuolleiden henkiin, demoneihin tai enkeleihin. Vaikka enkelit ilmestyivätkin myöhemmin jumalalle uskollisille ihmisille, kuten Danielille, yhteyden aloitti enkeli, ei ihminen.

K: Ennustettiinko 5. Moos. 18:17–19; 5. Moos. 33:1–2 ja 5. Moos. 34:10–11:ssä tässä Muhammedia, kuten jotkut muslimit väittävät?

V: Ei. 5. Mooseksen kirjan 18:15–18 mukaan Jumala nostaa heidän keskuudestaan, veljiensä joukosta, profeetan, jota he kuulevat, kuten Mooseksen. Oliko Jeesus profeetta? Kuulivatko monet juutalaiset Jeesusta? Oliko Jeesus juutalaisten joukossa? Oliko Jeesus juutalainen? Muslimien ei pitäisi olla vaikeaa myöntää, että tämä jae sopii paremmin Jeesukseen kuin Muhammediin. Tässä on vielä muutamia seikkoja.

a. 5. Mooseksen kirjan 33:1–2 sanoo ”Herra”, eivätkä muslimit kutsu Muhammedia Herrakseen. (Alawiitti-muslimit ja muut ghulat-ryhmät pitävät Muhammedia Jumalana, mutta he ovat poikkeuksia.)

b. 5. Mooseksen kirjan 34:10 mukaan ”siitä lähtien ei ole noussut Israelissa profeettaa, joka olisi ollut Mooseksen kaltainen”. Tämän muistokirjoituksen kirjoitti todennäköisesti Joosua kauan ennen Jeesuksen tuloa.

c. 5. Mooseksen kirjan 34:10 mainitsee ”kasvokkain”, eikä Muhammed koskaan sanonut saaneensa sanojaan suoraan Allahilta, vaan enkelien välityksellä (Sura 2:97). Jeesus oli suorassa yhteydessä Jumala Isään Johanneksen evankeliumin 1:18 ja muiden kohtien mukaan.

d. Seuraavassa jakeessa, 34:11, sanotaan, ettei kukaan muu profeetta tehnyt sellaisia mahtavia ihmeitä kuin Mooses. Koraanissa mainittu Muhammed ei yleensä tehnyt ihmeitä, lukuun ottamatta väitettyä vierailua Jerusalemin moskeijassa (jonka voidaan todistaa olleen olemassa tuolloin) ja kuun halkaisemista kahtia (mitä kukaan muu ei nähnyt).

e. Koraanissa itsessään, suura 29:27, sanotaan, että profeetallisuus tuli Iisakin ja Jaakobin kautta. Yusuf Alin Koraanin käännöksessä sanotaan: ”Ja Me annoimme (Aabrahamille) Iisakin ja Jaakobin, ja määräsimme hänen jälkeläistensä keskuudessa profeetallisuuden ja ilmoituksen…” Vaikka Aabrahamin ympärillä olevat sulkeet ovat Yusuf Alin käännöksessä, koko sana ”Aabraham” ei esiinny arabiankielisessä tekstissä, ja Yusuf Ali katsoi tarpeelliseksi lisätä sanan ”Aabraham” siihen, mitä muslimit pitävät Jumalan sanana.

f. Lopuksi Jeesuksen apostoli Pietari sanoi Apostolien tekojen 3:22–26:ssa, että tämä täyttyi Jeesuksessa. Apostoli Pietarilla oli erinomaiset edellytykset tietää asia.

1. Joko Jeesus teki suuren virheen sallimalla Pietarin kaltaisen harhaanjohtajan johtaa harhaan lähes 2 000 vuoden ajan ihmisiä, jotka yrittivät seurata Jumalaa, eikä Jumala tehnyt mitään kertoakseen ihmisille totuutta.

2. Tai sitten Jeesus tiesi, mitä teki, kun valitsi Pietarin, eikä Jumala korjannut mitään, mikä ei tarvinnut korjausta.

3. Tai sitten Pietari ei sanonut niin, ja Apostolien teot -kirja oli turmeltunut jo ennen ensimmäistä Raamatun ulkopuolista mainintaa, joka viittaa Kristukseen ja joka on peräisin noin vuodelta 138 jKr.

Tässä ovat varhaisimmat kreikankieliset käsikirjoitukset, jotka meillä on, sekä niiden päivämäärät, Apostolien tekojen 3:22–36 osalta.

Vaticanus [B] 325–350 jKr.

Sinaiticus [Si] 340–350 jKr.

Bohairic Coptic [Boh] 3./4. vuosisata

Alexandrinus [A] n. 450 jKr.

Sahidic-koptilainen [Sah] 3./4. vuosisata

Ephraemi Rescriptus [C] 5. vuosisata

Bezae Cantabrigiensis [D] 5., 6.

Tässä ovat näiden jakeiden käännökset muille kielille

Armenian [Arm] 5. vuosisata

Georgian [Geo] 5. vuosisata

Latinan Vulgata [Vg] 4.–5. vuosisata

Etiopialainen [Eth] 6. vuosisata

Syyrian Peshitta [SyrP] 4.–7. vuosisata

Varhaiskirkon kirjoittajat mainitsivat tämän jakeen viittaavan Jeesukseen. Heistä joitakin olivat

Justin Martyr syntyi noin vuonna 114 jKr, vaikka jotkut arvioivat syntymävuodeksi 110 jKr. Hänen Ensimmäinen puolustuspuheensa kirjoitettiin vuosien 138 jKr ja hänen kuolemansa vuonna 165 jKr välillä. On selvää, että hänen oli täytynyt lukea tästä Kristukseen viittaavasta profetiasta ennen kuin hän kirjoitti sen muistiin.

Irenaeus kirjoitti vuosina 182–188 jKr.

Tertullianus 220–220 jKr.

Origenes 225–254 jKr.

Myös Archelaus (262–278 jKr.) käsittelee 5. Mooseksen kirjan 18:15:tä ja osoittaa, kuinka se viittaa Jeesukseen Kristukseen teoksessaan Disputation with Manes, luku 43, s. 219

Krysostomos 407 jKr.

Muslimin olisi sanottava, että paitsi Justinus oli väärässä, myös kaikki Uuden testamentin käsikirjoitukset ovat tallentaneet Pietarin sanat virheellisesti.

Lisäksi käännökset muille kielille tehtiin hyvin varhain; yllä mainitut päivämäärät eivät ole ensimmäisten käännösten päivämääriä, vaan ainoastaan niiden varhaisimpien käsikirjoitusten päivämääriä, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti. Nämä ovat arvokkaita, koska ne muodostavat itsenäisen välitysketjun, jota voidaan käyttää kreikkalaisten käsikirjoitusten ristiintarkistukseen. Näiden käsikirjoitusten välitysketju Afrikasta Aasiaan on yksimielinen siitä, että Pietari sanoi tämän viittaavan Jeesukseen.

K: Miten 5. Mooseksen kirjan 18:20–22 mukaan voi tunnistaa, onko profeetta väärä profeetta?

V: Raamattu antaa kaksi syytä ja esittää kaksi kriteeriä.

1. Jos hän kehottaa palvomaan muita jumalia tai profetoi tai opettaa Jumalasta asioita, joita Jumala ei ole käskenyt. 5. Mooseksen kirja 18:20–21; 1. Johanneksen kirje 4:1–3; Jeremian kirja 6:13

Ensimmäinen tunnusmerkki: Jos profeetta esittää mielipiteensä siitä, mitä todellinen Jumala haluaa, ilman että hän profetoi, hänen mielipiteensä voivat olla yhtä virheellisiä kuin kenen tahansa muunkin. Katso esimerkkinä Naatanin sanat Daavidille 1. Aikakirja 17:2–4.

2. Jos profeetta tekee ennusteen, joka osoittautuu vääräksi. 5. Mooseksen kirja 18:21–22.

Toinen ehto: Jos profeetta antaa ehdollisen profetian, eikä ehtoja täytetä. Tuomiota ja tuhoa koskevat profetiat ovat aina ehdollisia sille, ettei henkilö tai kansa tee parannusta. Katso esimerkkinä Joona 3:1–10.

K: Miten meidän tulisi toimia 5. Mooseksen kirjan 19:1–6:n mukaan, kun joku vahingoittaa toista tahattomasti?

V: Toisaalta sitä ei pitäisi rinnastaa tahalliseen tekoon, koska tekijällä ei ollut pahaa mieltä eikä aikomusta tehdä niin. Toisaalta hän ei välttämättä ole viaton, koska ei ehkä ollut riittävän varovainen. Entä teini-ikäinen kuljettaja, joka tappaa vahingossa kadun ylittävän henkilön, kun hän oli tekemässä kiihdytyskisaa? Tai ihmiset, jotka tietävät olevansa humalassa, mutta luulevat voivansa ”kompensoida” sen ja ajavat silti. Eräässä Euroopan maassa oli aiemmin niin, että jos jäi kiinni rattijuopumuksesta, menetti ajokorttinsa – ikuisesti.

Kysyin kerran sunnuntaikoulussa teini-ikäisten ryhmältä, että jos pieni lapsi kaataa vahingossa lampun ja rikkoo sen, pitäisikö häntä piiskata vai ei? Noin puolet vastasi kyllä ja puolet ei. Oikea vastaus saattaisi olla: ”Tarvitsemme lisätietoja.” Jos lapsi oli liian huolimaton, leikkii liian villisti tai juoksenteli ympäri taloa sisarustensa kanssa, niin kyllä. Mutta jos lapsi kompastui vahingossa tai hänet työnnettiin, niin ei.

On mielenkiintoista, että heprean kielessä avioliiton sukulaisturvaajaa tarkoittava sana on Ruutin kirjassa go’el. Verikostajaa tarkoittava hepreankielinen sana on go’el haddam, eli tavallaan murhatun puolesta oikeuden toteuttava sukulaisturvaaja.

K: Miten ihmiset voivat nykyään ”siirtää rajakiviä”, kuten mainitaan 5. Moos. 19:14; 27:17; Job 24:2; Sananlaskut 22:28; 23:10, Jesaja 5:8 ja Hoosea 5:10?

V: Muutama vuosikymmen sitten Texasissa oli ihmisiä, jotka laativat vääriä asiakirjoja, joiden avulla he saivat itselleen maanomistusoikeuden. Lain väärinkäyttö, mukaan lukien väärennetyt asiakirjat, väärät todistukset ja lahjukset, voi saada näyttämään ”lailliselta”, kun joku varastaa toiselle kuuluvan omaisuuden.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että myöhemmällä ajalla roomalaisessa laissa rajakiven siirtämisestä seurasi kuolemanrangaistus, kuten Keil-Delitzschin Vanhan testamentin kommentaarissa (osa 1, luku 3, s. 399) todetaan.

K: Miksi 5. Moos. 19:16:ssa yksi todistaja saattoi syyttää jotakuta, kun 4. Moos. 35:30; 5. Moos. 17:6; 5. Moos. 19:15 ja muissa kohdissa sanotaan, että kaiken piti vahvistua kahden tai kolmen todistajan avulla?

V: Ihannetapauksessa kaiken tulisi perustua kahden tai kolmen todistajan lausuntoon, sillä todistaja voi olla todiste, ei pelkästään henkilö. 5. Mooseksen kirjan 19:16 kohdassa on kuitenkin tilaa sille, että vain yksi henkilö syyttää toista. Toisin sanoen syytettyä ei pidä vapauttaa pelkästään yhden todistajan vuoksi, eikä yksittäistä todistajaa, joka saattaa valehdella, pidä aina uskoa. Sen sijaan tulisi suorittaa huolellinen tutkinta, jotta löydettäisiin lisää todisteita tai todistajia.

K: Eikö ole liian ankaraa rangaista väärää todistajaa samalla rangaistuksella, jonka väärin syytetty olisi saanut (5. Moos. 19:19)?

V: Ei lainkaan. Ihminen voi murhata sanoillaan yhtä helposti kuin käsillään. Olipa tekijä käyttänyt käsiään tai ilkeämielistä petosta ja oikeusjärjestelmää, väärin syytetty olisi silti kuollut. Ainakin omakätisessä murhassa uhrin maine säilyy vahingoittumattomana. Sanallinen murha tuhoaa henkilön maineen samalla kun se tappaa hänen ruumiinsa.

Viitteeksi mainittakoon, että myös babylonialaisessa Hammurabin laissa sanotaan, että henkilö, joka syyttää toista väärin murhasta, on surmattava. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 3, s. 126.

K: Miksi Raamatussa sanotaan 5. Moos. 19:21, 3. Moos. 24:20 ja 2. Moos. 21:22–24: ”silmä silmästä”?

V: Nämä kolme Vanhan testamentin viittausta ovat osa rikosoikeutta. Maksettavan korvauksen ja rangaistuksen tuli vastata rikosta: ei enempää eikä vähempää. Siinä yhdessä Uuden testamentin jakeessa Jeesus kehottaa uskovia harjoittamaan anteeksiantoa ja armoa ”silmä silmästä” -periaatteen sijaan. Tässä ovat nämä neljä kohtaa.

2. Mooseksen kirja 21:22–24 mainitsee oikeudelliset tuomiot, mukaan lukien tuomioistuimen, tilanteessa, jossa mies lyö naista niin, että tämä synnyttää ennenaikaisesti.

3. Mooseksen kirjan 24:20 mainitsee tuomion toisten vahingoittamisesta tai tappamisesta. Turvakaupungit olivat kuitenkin käytettävissä tahattomien murhien ja oletettavasti tahattomien vahinkojen tapauksissa.

5. Mooseksen kirjan 19:21 puhuu väärästä todistajasta, jolle olisi pitänyt tehdä se, mitä hänen valheensa olisivat aiheuttaneet jollekin toiselle.

Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 5:38:ssa, että vaikka olette kuulleet sanottavan: ”Silmä silmästä…”, meidän ei pidä vastustaa pahaa, vaan kääntää toinen poski.

Tertullianus teoksessaan ”Viisi kirjaa Marcionia vastaan”, kirja 2, luku 18 (207/208 jKr.) oli ensimmäinen tiedossamme oleva, joka vastasi tähän kysymykseen, ja hän muistutti lukijoitaan siitä, että tämän lain tarkoituksena oli hillitä väkivaltaa. Teoksessa ”What You Know Might Not Be So: 220 Misinterpretations of Bible Texts Explained” (s. 62–63) todetaan, että tämä rajoittaa kostoa. Yhteiskunnassa, jossa ei ole poliisia, kosto ei saisi olla ankarampi kuin alkuperäinen teko. Rikoksesta, joka on kohdistettu köyhään, annettava rangaistus tulisi olla sama kuin rikoksesta, joka on kohdistettu rikkaaseen.

Lisäksi ihmisten oli opittava, mitä oikeudenmukaisuus on, ennen kuin he pystyivät oppimaan, mitä armo ja anteeksianto ovat.

K: Miksi Raamattu näyttää 5. Mooseksen kirjan 19:21 kohdassa rakkaudettomalta opettaessaan ”silmä silmästä”?

V: Vaikka tämä viittaa oikeudenmukaisuuteen eikä rakkauteen, sinun on ymmärrettävä oikeudenmukaisuus ennen kuin voit arvostaa armoa. Jos et ymmärrä, että vääristä teoista seuraa vakava rangaistus, on mahdotonta arvostaa anteeksiantoa näiden tekojen suhteen. Katso edellisestä kysymyksestä, miksi tämä käsky annettiin.

Kuvittele hetken, että ihmisille ei olisi koskaan kerrottu ”silmä silmästä” -periaatteesta ja että ne kolme Vanhan testamentin kohtaa, joissa se mainitaan, eivät olisi olemassa.

2. Mooseksen kirjan 21:22–24 mukaan vauvojen tappaminen tai aborttien tekeminen ei olisi silloin vakava asia.

3. Mooseksen kirjan 24:20 mukaan aikuisen vahingoittaminen pahantahtoisesti olisi vain vähäinen ongelma.

5. Mooseksen kirjan 19:21 mukaan todistaja, joka valehteli saadakseen jonkun rangaistuksi epäoikeudenmukaisesti, jäisi rankaisematta.

Yhteiskunta, jossa vallitsee sekä oikeudenmukaisuus että rakkaus, on itse asiassa rakastavampi yhteiskunta kuin sellainen, joka yrittää (turhaan) olla rakastava ilman oikeudenmukaisuuden käsitettä. Valitettavasti juuri jälkimmäistä jotkut ihmiset pitävät mahdollisena yhteiskuntamallina.

K: Miksi Jumala salli hyökkäyssodan 5. Mooseksen kirjan 20:1–15:ssä?

V: Tässä ei eritellä kanaanilaisia ja muita kuin kanaanilaisia. Israelilaiset joutuivat taistelemaan kukistaakseen midianilaisten, ammonilaisten, syyrialaisten ja muiden harjoittaman sorron.

Tämä osoittaa, että Jumala ei ollut vanhan testamentin aikainen pasifisti, eikä Hän myöskään vastusta kaikkea tappamista, kuten perustelluista syistä suoritettavia teloituksia, kuten uuden testamentin Roomalaiskirjeen 13:4 osoittaa.

K: Pitiikö israelilaisten 5. Mooseksen kirjan 20:16–18 mukaan tappaa jokainen vihollinen, vai pitiikö heidän säästää osa heistä, kuten 5. Mooseksen kirjan 20:11–14 sanoo?

V: Jakeiden 11–14 ja 16–18 välissä on jae 15. Jae 15 sanoo, että edeltävät jakeet koskivat kaupunkeja, jotka olivat kaukana heidän asuinpaikastaan. Jae 16 sanoo, että seuraava koskee kanaanilaisten kaupunkeja Luvattuun maahan.

K: Koska Jumala tiesi 5. Moos. 20:17:n mukaan, että Palestiinassa asuvat heettiläiset (= gibeonilaiset) tulisivat Hänen uskollisiksi temppelipalvelijoikseen, miksi Jumala käski tässä kohdassa tuhota heidät?

V: Tämä on mielenkiintoinen tapaus, jossa Jumalan ilmoitettu tahto poikkesi Hänen toivomastaan tahdosta, mutta Jumalan ilmoitetulla käskyllä oli osansa Hänen toivomansa tahdon toteuttamisessa.

1. Kummallakaan, ei heettiläisille eikä israelilaisille, ei sanottu: ”Älkää huoliko, heettiläiset säästetään.” Gibeonilaisilla oli samat pelot kuin muillakin kanaanilaisilla, mutta he toimivat ahdistuksensa pohjalta etsiäkseen rauhaa israelilaisten kanssa.

2. Sitten Jumalan johdatus, joka ilmeni israelilaisten johtajien tekemän virheen kautta, sai heidät säästämään gibeonilaiset.

3. Gibeonilaiset käyttivät petosta ja valheita, mutta Jumala ei rajoitu käyttämään vain hyviä keinoja tahtonsa toteuttamiseksi.

4. Myöhemmin historiassa gibeonilaisista tuli uskollisia temppelipalvelijoita.

Toinen, hyvin samankaltainen tapaus lienee meille nykyään tuttu. Jumala haluaa, että kaikki pelastuvat. Jumala tietää, ketkä ovat valitut. Silti Jumala varoittaa (totuudenmukaisesti) kaikkia siitä, että he joutuvat helvettiin, jos hylkäävät Jeesuksen. Yhtäältä valituilla ei ole mitään syytä huoleen, koska heistä tulisi Jumalan lapsia. Toisaalta Jumala ei kertonut, ketkä valitut olivat.

Valintaa ja vapaata tahtoa koskeva pohdittava ajatus on se, että mikään ei estänyt kaikkia muita kanaanilaisia tekemästä sitä, mitä gibeonilaiset tekivät. Silti ei ole mainintaa siitä, että kukaan muu kanaanilainen olisi yrittänyt tehdä näin tai edes halunnut yrittää.

Katso lisätietoja 1. Mooseksen kirjan 20:3–6, 5. Mooseksen kirjan 20:17, Jeremian kirjan 15:6, Joona-kirjan luvuista 3–4, Joona-kirjan 3:10 ja 4:1–2 käsittelevistä keskusteluista.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 20:19–20 mukaan he eivät saaneet kaataa puita, kun he piirittivät kaupunkia?

V: Jos israelilaiset voittaisivat, hedelmäpuiden kaataminen köyhdyttäisi maata. Jos he häviäisivät, hedelmäpuiden kaataminen vaikuttaisi paitsi nykyisiin aikuisiin myös heidän lapsiinsa ja jälkeläisiinsä. Oliivipuut ovat hedelmäpuita, ja ne voivat elää tuhat vuotta. Jumala hyväksyi heidän taistelunsa, mutta ei sitä, että he tuhoaisivat maata. Lisäksi puilla on ratkaiseva ekologinen merkitys maaperän vakauttamisessa ja eroosion estämisessä. Tämän vastakohtana egyptiläiset ja assyrialaiset harjoittivat poltetun maan taktiikkaa. Eräässä egyptiläisessä seinämaalauksessa näkyy, kuinka osa sotilaista kiipeää kaupunginmuurille ja toiset kaatavat puita. Eräässä egyptiläisessä kertomuksessa Syyrian valloituksesta sanotaan: ”Minä riistin heiltä elämän lähteet, sillä kaadoin heidän viljansa ja kaadoin kaikki heidän lehtimetsänsä ja kaikki heidän kauniit puunsa. Minä tuhosin sen.” He sanoivat myös: ”Siitä tuli maa, ’jolla ei ole puita’.” J.B. Pritchardin teoksen *Ancient Near Eastern Texts* s. 240, 276–279, 288, 299–300 mukaan.

K: Miten 5. Mooseksen kirjan 21:1–9:ssä käsiteltiin ratkaisemattomia epäselvyyksiä oikeustapauksissa, ja miten meidän tulisi toimia?

V: Tässä voidaan havaita muutamia seikkoja. He yrittivät löytää murhaajan. He tunnustivat, että teko oli silti väärin,

Uhrin tuominen korosti, että teko oli silti väärin ja synti, vaikka tekijää ei pystyttykään saamaan kiinni. Tähän liittyy oikeudellinen käsite, jota nykypäivän länsimaisessa lainsäädännössä ei enää tunneta: yhteisön synti. Koska murha oli tapahtunut, lähin kylä oli syyllinen murhaan, koska se ei ollut pystynyt saattamaan murhaajaa oikeuden eteen, ja murhaaja asui mitä todennäköisimmin kyseisessä kylässä. Joten kylä toi uhrin syyllisyytensä vuoksi; vanhimmat pesivät kätensä osoittaakseen, etteivät he tienneet mitään rikoksesta tai murhaajan henkilöllisyydestä, ja se peitti heidän syyllisyytensä. Tämä ei ollut uhraus, sillä verta ei vuodatettu, sitä ei suoritettu palvontapaikassa, eivätkä papit tai leeviläiset sitä tehneet. Papit olivat kuitenkin paikalla varmistamassa, että kaikki sujui asianmukaisesti. Tietenkin, jos murhaaja saataisiin kiinni myöhemmin, hänelle langetettaisiin silti sama tuomio.

Hittiläisissä laeissa vastuu ratkaisemattomasta murhasta kuului ensisijaisesti pellon omistajalle, ja jos omistajaa ei ollut, lähimmälle kylälle, kuten teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 3, sivut 130–131 todetaan.

Nykyään meidän on ymmärrettävä, että jos tuomioistuin julistaa jonkun ”syyttömäksi”, se ei tarkoita, että hän olisi viaton tai syytön, vaan että tuomioistuin katsoi, ettei ollut riittävästi todisteita hänen syyllisyytensä osoittamiseksi ilman kohtuullista epäilystä. Yksi sekava ratkaisu on ”tietä jakaa”, kuten Daavid teki Mefibosetin ja Ziban tapauksessa 2. Samuelin kirjassa 19:24–30.

K: Miten meidän tulisi 5. Mooseksen kirjan 21:1–9 mukaan suhtautua epävarmuuteen siitä, kenen kanssa työskennellä ja kehen luottaa liiketoiminnassa ja muissa päätöksissä?

V: Kuten presidentti Ronald Reagan sanoisi: ”luota, mutta tarkista”. Jos joku on epärehellinen pienissä asioissa, joista hänelle koituu vain vähän hyötyä, mikä estää häntä olemasta epärehellinen suurissa asioissa, joista hän saisi suurta hyötyä? Miksi rahoitusalalla tehtävissä taustatarkastuksissa halutaan tietää luottotietosi tai onko sinulla pelivelkoja? Siihen on hyvä syy.

Jos haastattelisin jotakuta työhön, joka vaatii suurta luottamusta, kysyisin häneltä: jos voisit varastaa miljoona dollaria yritykseltä ja tietäisit pääseväsi siitä kuin koira veräjästä, tekisitkö sen? Vastaus ei olisi kovin mielenkiintoinen, sillä tietysti lähes jokainen hakija sanoisi ”ei”. Mutta sitten kysyisin häneltä, miksi? Hänen vastauksensa ei ehkä olisi sama kuin minun, mutta hänen on parasta keksiä vastaus, ja nopeasti.

K: Miten meidän tulisi yleisesti ottaen suhtautua epävarmuuteen päätöksenteossa (5. Moos. 21:1–9)?

V: Tässä on viisi ehdotusta.

Ensinnäkin nöyryydellä; kaikessa on epävarmuustekijöitä, joita kukaan muu kuin Jumala ei voi tietää. Tunnusta aina, että saatat olla väärässä.

Toiseksi, rukoile. Jumala ei useinkaan estä sinua tekemästä virheitä, mutta Hän voi auttaa sinua toipumaan niistä.

Kolmanneksi, varaudu odottamattomiin tilanteisiin eli laadi varasuunnitelma.

Neljänneksi: ymmärrä ihmisille tyypillisiä heikkouksia päätöksenteossa. Meillä on usein epälooginen taipumus suosia ennustettua lopputulosta, jonka haluamme tapahtuvan, tai vaihtoehtoa, jonka kuulimme ensimmäisenä, tai vaihtoehtoa, jonka muut ihmiset ajattelevat toteutuvan.

Viidenneksi: etsi luottamusta, älä varmuutta. Eräs menestyvä osakekauppias alkoi sijoittaa myös vanhempiensa puolesta. Hän sijoitti vanhempiensa rahat samoihin osakkeisiin kuin omansa, mutta ajan myötä hän huomasi, että niiden tuotto oli alhaisempi. Hän etsi syytä tähän ja selvitti seuraavaa: kun hän ajatteli, että jonkin osakkeen arvo saattaisi nousta, hän sijoitti siihen ensin itse. Ja kun hän oli varma, ettei riskiä ollut liikaa, hän sijoitti sitten vanhempiensa rahat. Mutta koska hän oli erityisen varovainen vanhempiensa rahojen kanssa, he eivät ansainneet kovin paljon. Jos odotat varmuutta ennen päätöksen tekemistä, suurin osa tilaisuuden tuomasta hyödystä on saattanut jo mennä ohi. Et voi analysoida liikaa ja odottaa varmuutta jostakin asiasta, mutta voit analysoida sitä tarpeeksi, jotta sinulla on luottamusta, vaikka tiedätkin, että saatat olla väärässä.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 21:11–16:ssa oli näitä lakeja naispuolisista vankeista?

V: Sotilas saattoi ottaa naispuolisen vangin vaimokseen arvokkaalla tavalla – tai ei lainkaan. Tässä laissa naisia arvostetaan korkeammalle, mikä on jyrkässä ristiriidassa useimpien kansojen tyypillisten tapojen kanssa, niin muinaisten kuin nykyaikaistenkin.

Yksi suuri poikkeus oli kiinalaisen merirosvon Zheng Yi Saon (1801–1844) jopa 400 aluksen laivasto. Heillä oli noin 40 000–80 000 merimiestä. Kiinan Qing-dynastia taisteli merirosvoja vastaan, mutta vetäytyi menettäessään puolet aluksistaan. Kiinalaiset ja portugalilaiset eivät yhdessäkään pystyneet voittamaan merirosvoja. Lopulta hallitus tarjosi merirosvoille maata ja armahdusta, jos he luopuisivat merirosvouksesta. He suostuivat, ja molemmat osapuolet pitivät sanansa. Yi Sao määräsi, että kaikki raiskaajat teloitettaisiin mestauksella. Merirosvon oli naitava nainen ennen kuin hän saattoi harrastaa seksiä tämän kanssa. Uuden vaimon pettäminen johti myös mestausrangaistukseen. Muuten, Zheng Yi Sao oli nainen.

Muinaisina aikoina, kun kaupunki oli vaarassa joutua valloitetuksi, naiset saattoivat pukeutua parhaimpiin vaatteisiinsa, jotta heillä olisi korkeampi asema vaimona tai sivuvaimona tavallisen orjan sijaan. Huomaa, että valloitetusta naisesta voitiin tehdä orja, mutta häneen ei voitu koskettaa seksuaalisesti ilman, että hänestä tehtiin vaimo, eikä häntä voitu ensin tehdä vaimoksi ja sitten orjaksi.

Kuukauden odottelu ja hienojen vaatteiden vaihtaminen antoivat naiselle aikaa surra perhettään, joka oli joko tapettu tai jota hän todennäköisesti ei enää koskaan näkisi. Kuukauden odotus varmistaisi, että mies todella piti naisesta ilman tämän hienoja vaatteita, ja sen aikana selviäisi myös, oliko nainen raskaana vai ei. Jos mies ei pitänyt naisesta – ehkä siksi, että nainen ei pitänyt miehestä – miehen oli vapautettava nainen. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että 5. Mooseksen kirjan 21:15 mukaan mies ei saanut myydä naista eikä kohdella häntä julmasti.

Tämän vastakohtana myöhemmillä aikoina viikingit saattoivat, kun he kokoontuivat, käydä vaihtokauppaa tai vaihtaa naispuolisia vankeja.

Jyrkässä ristiriidassa Tooran Jumalan lain kanssa islamissa ei-muslimit ajattelevat virheellisesti, että muslimimiehet voisivat olla suhteessa enintään neljän vaimon kanssa (lukuun ottamatta Muhammedia, joka tarvitsi poikkeusluvan). Pikemminkin Koraanin mukaan muslimimiehet voisivat olla naimisissa enintään neljän vaimon kanssa sekä ”naisten, jotka heidän oikeat kätensä omistavat”. Nämä olivat vankeja ja orjatyttöjä, ja hurskas muslimimies saattoi olla suhteessa niin monen kanssa kuin halusi. Heidän oli kuitenkin odotettava yksi kuukautiskierto ennen naimisiinmenoa, jotta voitaisiin varmistaa, oliko vangille syntynyt poika heidän omansa vai ei.

”…Lähdimme Allahin Sanansaattajan (rauha olkoon hänen päällään) kanssa Bi’l-Mustaliqin sotaretkelle ja otimme vankeiksi eräitä erinomaisia arabinaisia; ja himoitsimme heitä, sillä kärsimme vaimojemme poissaolosta (mutta samalla) halusimme myös lunnaita heistä. Niinpä päätimme harrastaa [seksiä] heidän kanssaan, mutta noudattaen… Mutta sanoimme: Teemme tekoa, kun Allahin Sanansaattaja on keskuudessamme; miksi emme kysyisi häneltä? Niinpä kysyimme Allahin Sanansaattajalta (rauha olkoon hänen päällään), ja hän sanoi: Ei haittaa, jos ette tee sitä, sillä jokainen sielu, jonka on määrä syntyä Ylösnousemuksen päivään asti, syntyy.” Sahih Muslim, osa 2, kirja 8, nro 3571, s. 732–733.

Myös Bukhari, osa 3, kirja 34, luku 111, nro 432, s. 237; osa 5, kirja 59, luku 31, nro 459, s. 317; osa 8, kirja 76, luku 3, nro 600, s. 391 opettavat, että on moraalisesti hyväksyttävää, vaikkakaan ei aina toivottavaa, pakottaa naisorjia sukupuoliyhteyteen. Katso myös Sahih Muslim, osa 2, kirja 8, nrot 3371–3376, s. 733; Ibn-i-Majah, osa 3, nro 2517, s. 506. Seksi orjatyttöjen kanssa on sallittua Ibn-i-Majahin mukaan, osa 1, nro 89, s. 52; osa 3, nro 1920, s. 158; osa 3, nro 1927–1928, s. 162. Katso myös Ibn-i-Majah, osa 3, nro 1851, s. 117.

K: Miksi 5. Moos. 21:15–17:ssa miehelle käskettiin jakaa perintö tällä tavalla, vaikka hän saattoi käyttää rahojaan miten halusi?

V: 1. Mooseksen kirja 27 ja 48:14 sisältävät vastaavia esimerkkejä. Pojat saattoivat tietää etukäteen, minkä osuuden he saisivat, vaikka isä saattaisikin pitää toista vaimoa toista enemmän tai toista poikaa toista enemmän.

K: Koska 5. Moos. 21:15–16:n mukaan isän ei pitäisi antaa perintöään nuoremmalle pojalle ja sivuuttaa vanhempaa poikaa, miksi sitten Abraham, Iisak ja Jaakob tekivät niin? Miksi Daavid teki Salomosta seuraavan kuninkaan eikä Adonijasta?

V: Mitä tulee Aabrahamiin, Iisakiin ja Jaakobiin, 5. Mooseksen kirjan 21:15–16 käsky annettiin vasta heidän kuolemansa jälkeen. Ihmiset eivät ole velvollisia noudattamaan käskyä, jota Jumala ei ollut vielä antanut.

Daavidin tapauksessa laki koski henkilökohtaista omaisuutta, eikä valtakunta ole henkilökohtaista omaisuutta – vaikka jotkut historian keisarit ja kuninkaat saattoivatkin ajatella niin.

K: Miksi Jumala [väitetysti] opettaa 5. Mooseksen kirjan 21:15:ssä, että miehen tulee rakastaa yhtä vaimoa ja vihata toista? Onko tämä raamatullisen Jumalan oikeudenmukaisuutta? (Eräs muslimi väitti näin.)

V: Siinä ei opeteta mitään sellaista. 5. Mooseksen kirjan 21:15–16 sanoo todellisuudessa: ”Oletetaan, että miehellä on kaksi vaimoa, joista toista hän rakastaa enemmän kuin toista, ja molemmat synnyttävät hänelle poikia, joista esikoinen on vähemmän rakastetun vaimon lapsi. Kun hän jakaa perintönsä, hän ei saa nimetä suosikkivaimonsa poikaa esikoiseksi sen toisen vaimon pojan sijaan, joka on tosiasiassa esikoinen.” (NET) Joten jos mies rakastaa toista vaimoa mutta ei toista, hän ei voi antaa pojalle, joka ei ole esikoinen, esikoispojan oikeuksia. Jumala EI sano, että moniavioisen miehen tulisi rakastaa yhtä vaimoa enemmän kuin toista. Ehkä tämä muslimi voi kuitenkin selittää Muhammedin käyttäytymistä tässä asiassa.

Kun Sauda oli vanha, hän pelkäsi, että Muhammed erottaisi hänet, joten hän luovutti vuoronsa ’A’ishalle. Abu Dawud, osa 2, nro 2130, s. 572

Toinen muslimi teki samoin. Eräällä miehellä oli ollut vaimo monien vuosien ajan, ja tämä oli synnyttänyt hänelle monia lapsia. Mies aikoi ”vaihtaa hänet” (Majahin sanavalinta), mutta hän piti vaimonsa, kun tämä suostui luopumaan vuorostaan miehen kanssa. Ibn-i-Majah, osa 3, nro 1914, s. 188.

K: Koska 5. Mooseksen kirjan 21:15–17 mukaan esikoisoikeus kuuluu esikoispojalle, miksi sitten 1. Mooseksen kirjan 27. luvussa Jaakob sai esikoisoikeuden eikä Eesau?

V: Ensin kaksi seikkaa, jotka eivät kuulu vastaukseen, ja sitten vastaus. Jaakob osti esikoisoikeuden 1. Mooseksen kirjan 25:29–34:ssä. Lisäksi Jaakob teki väärin, kun hän huijasi isäänsä Iisakia antamaan sen hänelle 1. Mooseksen kirjan 27. luvussa.

Vastaus on se, että Jaakob ja Eesau elivät yli 400 vuotta ennen kuin Jumala antoi tämän käskyn 5. Mooseksen kirjan 21:15–17:ssä.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 21:18–21:ssä laki oli niin ankara, että se salli isän tapattaa poikansa kivittämällä tämän tottelemattomuuden vuoksi?

V: Kyse ei ollut pelkästään kertaluonteisesta tottelemattomuudesta, vaan jyrkästä kieltäytymisestä tottelemasta lainkaan varoituksen jälkeen. Tämä laki osoittaa, kuinka vakavasti Jumala suhtautui siihen, että lasten tuli totella vanhempiaan. Vaikka laki oli ankara varoitus, ei ole mainintaa siitä, että tätä rangaistusta olisi koskaan pantu täytäntöön. Tietenkin jos poikaa olisi ensin varoitettu, hän luultavasti olisi palannut tottelevaisuuteen.

Mielenkiintoista on, että vanhempien ei tarvinnut esittää mitään todisteita. Jos isä ja äiti, jotka normaalisti rakastavat poikaansa, sanoivat näin pojastaan, se riitti.

K: Miksi 5. Moos. 21:22–23:ssa teloitetun ruumista ei saanut jättää puuhun yön yli?

V: Kyseessä oli kuolleen ruumiin esillä pitäminen puussa, ei hänen tappamisensa puussa. Meillä ei ole mainintaa ristiinnaulitsemisesta ennen persialaisia, jotka ilmeisesti keksivät sen. Karthagolaiset/foinikialaiset ja roomalaiset omaksuivat sen myöhemmin heiltä.

Kun rikollinen oli teloitettu, hänen ruumiinsa asetettiin kaikkien nähtäväksi häpäisemään rikollista ja varoittamaan kansaa. Mutta jopa teloitetuille rikollisille annettiin jonkin verran arvokkuutta. Heidät haudattiin ennen iltaa, sekä osoittaakseen kunnioitusta koko ihmiskuntaa kohtaan että ehkä estääkseen villieläimiä pääsemästä ruumiin kimppuun. Joosua ei antanut Ai:n kuninkaan ruumista jäädä puuhun yön yli (Joosua 8:29), luultavasti siksi, että Joosua tiesi tästä käskystä.

K: Jos 5. Moos. 21:23:n mukaan jokainen, joka on ripustettu puuhun, on Jumalan kirottu, olisiko Jeesus kirottu, jos ristiä voidaan pitää puuna?

V: Risti olisi puuta, joka on peräisin puunrungosta tai suurista oksista, joten kyllä, Jeesuksen voitaisiin sanoa olevan ripustettuna puuhun. Paavali sanoo juuri näin, kun hän lainaa tätä jaetta Galatalaiskirjeen 3:13 ja sitä seuraavissa jakeissa. Joten kyllä, se tekisi Jeesuksesta kirotun. Jeesus oli kirottu, ei siksi, että Hän olisi tehnyt syntiä, vaan maksaakseen rangaistuksen meidän syntiemme puolesta, kuten Galatalaiskirjeen 3:13 sanoo.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 22:1–4:n mukaan miehen piti palauttaa naapurinsa eläin, vaikka hän ei pitänytkään naapuristaan?

V: ”Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi” mainitaan ensimmäisen kerran 3. Mooseksen kirjan 19:18:ssa, ja se sisältää Jeesuksen kultaisen säännön: ”Käsittele toisia niin kuin haluaisit heidän käsittelevän sinua” (Matteuksen evankeliumi 7:12). Voi olla helppoa rakastaa lähimmäisiä, joista pidät, mutta sinun on rakastettava myös niitä lähimmäisiä, joista et pidä. Lisäksi eläin ei ollut tehnyt mitään ansaitakseen laiminlyöntiäsi.

”Löytäjä saa pitää” tai ”omistus on yhdeksän kymmenesosaa laista” ovat Tooralle vieraita käsitteitä. Sen sijaan, jos löysit eläimen tai jotain muuta, palautit sen omistajalle, jos tämä oli lähellä ja tiesit kuka hän oli, tai muuten pidit sitä hänelle, kunnes hän tuli etsimään sitä.

K: Koska 5. Mooseksen kirjan 21:15–16 mukaan isän ei pitäisi antaa perintöään nuoremmalle pojalle ja laiminlyödä vanhempaa poikaa, miksi sitten Abraham, Iisak ja Jaakob tekivät niin? Miksi Daavid teki Salomosta seuraavan kuninkaan eikä Adonijasta?

V: Mitä tulee Aabrahamiin, Iisakiin ja Jaakobiin, 5. Mooseksen kirjan 21:15–16 käsky annettiin vasta heidän kuolemansa jälkeen. Ihmiset eivät ole velvollisia noudattamaan käskyä, jota Jumala ei ollut vielä antanut.

Daavidin tapauksessa laki koski henkilökohtaista omaisuutta, eikä valtakunta ole henkilökohtaista omaisuutta – vaikka jotkut historian keisarit ja kuninkaat saattoivatkin ajatella niin.

K: Miksi Jumala [väitetysti] opettaa 5. Mooseksen kirjan 21:15:ssä, että miehen tulee rakastaa yhtä vaimoa ja vihata toista? Onko tämä raamatullisen Jumalan oikeudenmukaisuutta? (Eräs muslimi väitti näin.)

V: Siinä ei opeteta mitään sellaista. 5. Mooseksen kirjan 21:15–16 sanoo todellisuudessa: ”Oletetaan, että miehellä on kaksi vaimoa, joista toista hän rakastaa enemmän kuin toista, ja molemmat synnyttävät hänelle poikia, joista esikoinen on vähemmän rakastetun vaimon lapsi. Kun hän jakaa perintönsä, hän ei saa nimetä suosikkivaimonsa poikaa esikoiseksi sen toisen vaimon pojan sijaan, joka on tosiasiassa esikoinen.” (NET) Joten jos mies rakastaa toista vaimoa mutta ei toista, hän ei voi antaa pojalle, joka ei ole esikoinen, esikoispojan oikeuksia. Jumala EI sano, että moniavioisen miehen tulisi rakastaa yhtä vaimoa enemmän kuin toista. Ehkä tämä muslimi voi kuitenkin selittää Muhammedin käyttäytymistä tässä asiassa.

Kun Sauda oli vanha, hän pelkäsi, että Muhammed eroaisi hänestä, joten hän luovutti vuoronsa ’A’ishalle. Abu Dawud, osa 2, nro 2130, s. 572

Toinen muslimi teki samoin. Eräällä miehellä oli ollut vaimo monien vuosien ajan, ja tämä oli synnyttänyt hänelle monia lapsia. Mies aikoi ”vaihtaa hänet” (Majahin sanavalinta), mutta piti vaimonsa luonaan, kun tämä suostui luopumaan vuorostaan miehen kanssa. Ibn-i-Majah, osa 3, nro 1914, s. 188.

K: Koska 5. Mooseksen kirjan 21:15–17 mukaan esikoisoikeus kuuluu esikoispojalle, miksi sitten 1. Mooseksen kirjan 27. luvussa Jaakob sai esikoisoikeuden eikä Eesau?

V: Ensin kaksi seikkaa, jotka eivät kuulu vastaukseen, ja sitten vastaus. Jaakob osti esikoisoikeuden 1. Mooseksen kirjan 25:29–34:ssä. Lisäksi Jaakob teki väärin huijaamalla isänsä Iisakin antamaan sen hänelle 1. Mooseksen kirjan 27. luvussa.

Vastaus on se, että Jaakob ja Eesau elivät yli 400 vuotta ennen kuin Jumala antoi tämän käskyn 5. Mooseksen kirjan 21:15–17:ssä.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 21:18–21:ssä laki oli niin ankara, että se salli isän tapattaa poikansa kivittämällä tämän tottelemattomuuden vuoksi?

V: Tämä ei koskenut pelkkää kertaluonteista tottelemattomuutta, vaan jyrkää kieltäytymistä tottelemasta koskaan. Tämä laki osoittaa, kuinka vakavasti Jumala suhtautui siihen, että lasten tuli totella vanhempiaan. Vaikka laki oli ankara varoitus, ei ole mainintaa siitä, että tätä rangaistusta olisi koskaan pantu täytäntöön.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 22:5:n mukaan miehen ei tulisi pukeutua naisten vaatteisiin ja päinvastoin?

V: Raamattu ei kerro syytä. Kun otetaan huomioon monet muut periaatteet sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa, syy näyttää olevan se, että Jumala ei halua meidän unohtavan, että miehillä ja naisilla on erilaiset roolit perheessä.

K: Onko 5. Mooseksen kirjan 22:5:n mukaan sallittua, että naiset pukeutuvat farkkuihin ja että molemmat pukeutuvat t-paitoihin?

V: Jotkut vakaumukselliset kristityt katsovat, ettei se ole sallittua. Useimmat kristityt eivät kuitenkaan näe tässä mitään ongelmaa. Raamatussa sekä miehet että naiset käyttivät viittoja ja sandaaleja. Nykyään farkut ja t-paidat eivät ole yksinomaan miesten tai naisten vaatteita.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 22:6–7:n mukaan ei saanut ottaa äitilintua sen poikasten mukana?

V: Raamattu ei kerro syytä, paitsi että se oli Jumalan käsky. Jos ottaisit poikaset tai munat ruokaksi ja jättäisit emon, saattaisit saada ensi vuonna lisää poikasia tai munia.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 22:8:ssa vaadittiin, että talossa oli oltava kaide? (Eräs epäilijä piti tätä ongelmallisena.)

V: Hieman kevyemmällä sävyllä sanottuna tämä liittyy ”ihmisen lankeemukseen”. Vakavammin ottaen tässä on kyse oikeudellisesta käsitteestä, joka koskee huolimattomuudesta johtuvaa tapposyytettä (tahaton murha). On huolimattoman henkilön oma vika, jos hän kuolee tai loukkaantuu putoamalla katolta, mutta myös omistaja on syyllinen, jos hän on toiminut huolimattomasti jättämällä toteuttamatta kohtuulliset turvallisuustoimenpiteet.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 22:9:ssä ei saa kylvää erilaisia siemeniä?

V: Raamattu ei sano sitä. Kuitenkin, kun kylvää samaa viljelykasvia vuosi toisensa jälkeen, hyönteis- ja sienituholaiset kertyvät ja hyökkäävät kyseistä viljelykasvia vastaan. Jos viljelykasveja vuorotellaan, se vähentää samojen tuholaisten hyökkäyksiä ja voi estää maaperän ravinteiden ehtymisen.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 22:10:ssä ei saa kytkeä härkää ja aasia yhteen?

V: Raamattu ei kerro syytä. Niiden voimissa voi kuitenkin usein olla eroja, ja ne voivat kulkea eri vauhtia. Siksi tämä käsky, samoin kuin Sananlaskujen kirjan 12:10, liittyy eläimiin kohdistuvaan ystävällisyyteen.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 22:11:ssä ei saa käyttää villaa ja pellavaa yhdessä?

V: Raamattu ei kerro syytä. Käytännössä villa on erittäin hyödyllinen eriste, jonka ominaisuudet eivät heikkene merkittävästi, vaikka se kastuisi. Yksi mahdollinen syy on se, että villan ja puuvillan kudominen yhteen voisi heikentää vaatteen eristyskykyä.

K: Voimmeko nykyään käyttää villaa ja pellavaa yhdessä (5. Moos. 22:11)?

V: Kyllä. Me palvelemme hengen uudella tavalla, emme vanhan kirjallisen lain tavalla (Roomalaiskirje 7:6; 2. Korinttolaiskirje 3:6–7; ~Roomalaiskirje 2:29). Vaikka noudatammekin edelleen lain moraalisia vaatimuksia, emme noudata seremonioita, ruokavaliota ja pukeutumista koskevia sääntöjä.

K: Oliko 5. Moos. 22:13–21:n mukaan naisen neitsyys testattiin hääyönä lakanalla, vai oliko uskottoman vaimon koe se, että hänen piti juoda katkeraa vettä, kuten 4. Moos. 5:13–22 sanoo?

V: Molemmat ovat totta, eri olosuhteissa. 5. Mooseksen kirjan 22:13–21 käsittelee tilannetta ennen avioliittoa, ja 4. Mooseksen kirjan 5:13–22 käsittelee tilannetta avioliiton jälkeen. Katso lisätietoja teoksista *When Critics Ask*, s. 127, ja Haleyn *Alleged Discrepancies of the Bible*, s. 258–259.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 23:1:n mukaan kastroituja miehiä ei sallittu seurakunnan kokoukseen?

V: Raamattu ei kerro sitä. Tiedämme kuitenkin, että joidenkin pakanajumalien papit kastroitiin papin viran edellytyksenä. Toisia kastroitiin palatsipalvelukseen, erityisesti naisten palvelemiseen. Myöhemmin muslimit, jotka kuljettivat orjia Sansibarista ja muualta Itä-Afrikasta, kastroivat usein miesorjat.

Siinä ei sanottu, etteivätkö kastroituja miehiä voisi palvella Jumalaa tai ylistää Häntä, vaan ainoastaan, etteivät he saaneet tulla seurakunnan kokoukseen, eli tabernaakkeliin ja myöhemmin tietenkin temppeliin. Tämä oli Jumalan luoman miehen luonnon turmelemista.

Uuden testamentin aikoina tällaista kieltoa ei kuitenkaan ole. Kaikki ovat tervetulleita, riippumatta siitä, mitä leikkauksia heille on mahdollisesti tehty – olivatpa ne tahattomia tai vapaaehtoisia – ja millainen heidän menneisyytensä onkaan. Ainoat poikkeukset ovat ne, jotka opettavat harhaoppisia uskomuksia (2. Joh. 9–11), sekä ne, joilla on katumaton synti ja pahoja tekoja (1. Kor. 5:2–5; 9–13; 2. Tim. 3:5; Ilm. 2:20–23).

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 23:2:n mukaan avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen jälkeläinen ei saanut tulla seurakunnan jäseneksi kymmeneen sukupolveen asti?

V: Heprealaisen sanan merkitys on epäselvä. Se voi tarkoittaa joko avioliiton ulkopuolella syntynyttä henkilöä tai kiellettyyn suhteeseen tai avioliittoon perustuen syntynyttä henkilöä, eli insestiä, tai se voi tarkoittaa molempia. 3. Mooseksen kirja 18:16–20; 20:10–12, 14, 17–21 luettelee kielletyt avioliitot. Siitä huolimatta Jumalalla on oikeus valita kuka tahansa, jonka Hän haluaa seurakuntaansa. Raamattu ei suoraan kerro Jumalan syitä, mutta neljä seikkaa antaa viitteitä asiasta.

1. Tämä ja muut jakeet näyttävät noudattavan tiettyä kaavaa. Ihmiset eivät voineet tulla seurakuntaan, jos heitä pidettiin epäpuhtaina. Tähän kuuluivat ihmiset, jotka olivat koskeneet ruumista, sekä ihmiset, joilla oli tarttuvia ihosairauksia. Tämä ei tarkoittanut, että he olisivat olleet moraalisesti väärässä, vaan ainoastaan sitä, että he olivat rituaalisesti epäpuhtaita.

2. Epäpuhdas ei tarkoittanut, että henkilö olisi tehnyt syntiä, olisi syntisempi kuin muut tai ”liian syntinen” päästäkseen seurakuntaan. Esimerkiksi papit (ylipappia lukuun ottamatta) olivat velvollisia hautaamaan lähisukulaisensa, mikä teki heistä epäpuhtaita. Sovituspäivänä se, joka vei syntipukin autiomaahan, oli epäpuhdas tämän vuoksi, vaikka hän teki juuri sitä, mitä Jumala oli käskenyt.

3. Se, ettei tule seurakunnan kokoukseen, on häpeä, ei lapselle, vaan vanhemmille. Se, että joku on avioton lapsi, ei kuitenkaan tarkoita, ettei Jumala voisi käyttää häntä. Perez, Jeesuksen esi-isä, oli Juudan avioton poika. Tuomarien kirjassa Jumala käytti gileadilaisesta tuomaria Jeftaa voittamaan ammonilaiset. Jeftan äidin tausta aiheutti Jeftalle ongelmia hänen velipuoliensa kanssa, mutta se ei aiheuttanut mitään ongelmaa sille, että Jumala käytti häntä.

4. Tämä sääntö koski vain israelilaisten seurakuntia Vanhan testamentin aikoina. Uuden testamentin aikoina kaikki Jumalaa etsivät ihmiset, kansallisuudesta tai syntyperästä riippumatta, ovat tervetulleita Jumalan seurakuntiin.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 23:3:n mukaan ammonilainen tai moabilainen ei saanut tulla seurakuntaan kymmenenteen sukupolveen asti?

V: Kukaan, joka oli syntynyt kielletystä avioliitosta, ei saanut tulla seurakuntaan kymmenenteen sukupolveen asti (5. Moos. 23:2).

Syynä tähän oli se, että lapsi katsottiin ”laittomaksi” paitsi silloin, kun hän syntyi avioliiton ulkopuolella, myös silloin, kun hän syntyi ”laittomasta” avioliitosta. Jumala käski israelilaisia olemaan menemättä naimisiin israelilaisten ulkopuolisten kanssa. Katso 5. Mooseksen kirjan 23:2 kohdassa oleva selostus siitä, miksi laittomat lapset suljettiin pois seurakunnasta.

Jos joku oli ammonilainen tai moabilainen, se ei johtunut siitä, että nämä kansat olisivat alun perin syntyneet Lotin ja hänen tyttäriensä jälkeläisiksi, vaan pikemminkin siitä, että he suhtautuivat Israelia kohtaan niin vihamielisesti. Syynä oli ensisijaisesti se, mitä ammonilaiset jättivät tekemättä ja mitä moabilaiset tekivät. Ammonilaiset eivät antaneet heille minkäänlaista apua tai ruokaa, kun he kulkivat ohi. Muistattehan, että Moabin kuningas Balak palkkasi Bileamin kiroamaan israelilaisia 4. Mooseksen kirjan luvuissa 22–24. Bileam neuvoi Balakia saamaan moabilaiset naiset makaamaan israelilaisten miesten kanssa, jotta israelilaisista tulisi Jumalan silmissä haiseva kansa.

Tietenkin, jos henkilö luokiteltiin ”ulkomaalaiseksi, joka oli sitoutunut Israeliin” (Jesaja 56:6), kuten Ruut, silloin ”sinun kansasi on minun kansani, ja sinun Jumalasi on minun Jumalani” (Ruut 1:16). Ei ole mitään näyttöä siitä, etteivätkö israelilaiset olisi täysin hyväksyneet Ruutin kääntymystä ja kansalaisuuden vaihtoa. Itse asiassa kuningas Daavid oli Ruutin pojanpojanpoika, kuten Ruutin kirjasta 4:21–22, Matteuksen evankeliumista 1:5–6 ja Luukkaan evankeliumista 3:31–32 käy ilmi. Samoin Jesaja 56:3 sanoo, että ulkomaalaiset, jotka ovat sitoutuneet Herraan, eivät jää pois Jumalan kansasta, vaikka jotkut tulkitsevatkin Jesaja 56:3:n viittaavan lopun aikoihin.

K: Tarkoittaako 5. Mooseksen kirjan 23:3 kymmenettä sukupolvea kiellettyjen avioliittojen ajankohdasta lukien vai kymmenettä sukupolvea Luvatun maan valloittamisesta eteenpäin?

V: Se voi olla kumpi tahansa. Todennäköisemmin kyseessä on kuitenkin kymmenes sukupolvi kielletyn avioliiton ajankohdasta laskettuna.

K: Miksi 5. Moos. 23:7–8:n mukaan edomilainen tai egyptiläinen ei saanut liittyä seurakuntaan kolmanteen sukupolveen asti?

V: Luultavasti samoista syistä kuin ammonilaiset ja moabilaiset eivät saaneet liittyä seurakuntaan kymmeneen sukupolveen asti. Raamattu vain mainitsee tämän, mutta ei kerro, miksi Kaikkitietävä Jumala näin määräsi. Syynä saattoi kuitenkin olla se, että edomilaiset olivat läheisemmässä sukulaisuussuhteessa Israeliin, ja egyptiläiset kohtelivat alun perin israelilaisia hyvin.

K: Miten 5. Mooseksen kirjan 23:15–16 mukainen karkuun paenneen orjan palauttamatta jättäminen isännälleen liittyi Yhdysvaltain sisällissotaan?

V: Dred Scott -niminen orja pakeni isännältään ja pakeni Missouriin, joka oli vapaa osavaltio. Isäntä vaati häntä takaisin. Yhdysvaltain korkein oikeus, puheenjohtajanaan Taney, päätti, että vapaaseen osavaltioon paenneet orjat oli palautettava orjavaltioiden isännilleen vapaiden osavaltioiden lainsäädännöstä riippumatta. Sisällissodassa oli kyse siitä, että orjavaltioiden halusi yhden osavaltion oikeuden – orjien pitämisen – ja vastusti muita osavaltioiden oikeuksia, kuten orjuuden vastustamista.

Hammurabin lakikoodeksin pykälissä 15–19 säädettiin, että kuka tahansa, joka antoi suojapaikan karanneelle orjalle, voitiin teloittaa.

Nykyään, vaikka emme itse sortaisikaan muita tai tekisikään muuta pahaa, meidän ei pitäisi tukea niitä, jotka niin tekevät, emmekä pakottaa muita tukemaan heitä.

Katso lisätietoja Raymond Brownin teoksesta The Message of Deuteronomy, s. 222.

K: Mitä tarkoittaa ”sodomiitti” 5. Mooseksen kirjan 23:17:ssä?

V: Strongin konkordanssin, NIV- ja NET-raamatunkäännösten mukaan tämä viittaa miesprostituoituun. New King James -käännöksessä tämä käännetään sanalla ”perverssi”, ja The Interlinear Bible -käännöksessä (Jay P. Green) sanalla ”homoseksuaali”.

K: Tuomittiinko 5. Mooseksen kirjan 23:17 kohdassa homoseksuaalisuus vain siksi, että se liittyi epäjumalanpalvontaan, kuten jotkut New Age -liikkeen kannattajat väittävät?

V: Ei, aivan kuten lapsiuhrit ja prostituutio, homoseksuaalisuus tuomittiin ehdottomasti kontekstista riippumatta. Tämä ei ole yksittäinen jae, sillä myös 3. Mooseksen kirja 18:22,24; 3. Mooseksen kirja 20:13; Roomalaiskirje 1:26–27 ja 1. Korinttolaiskirje 6:9–10 tuomitsevat homoseksuaalisuuden. Katso lisätietoja keskustelusta Roomalaiskirjeen 1:26–27 kohdasta teoksessa When Cultists Ask, s. 44, sekä teoksesta When Critics Ask, s. 127–128.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 23:18 mukaan joidenkin ihmisten tuloja ei saa tuoda Jumalan temppeliin lupauksien maksamiseksi?

V: Jumalaa ei vaikuta se, että ihmiset antavat Hänelle rahaa, joka ei ole heidän omaansa ja jonka he ovat ryöstäneet muilta ihmisiltä. Ilmeisesti ”koira” oli slangitermi miesprostituoidulle. Molempien sukupuolten prostituutio oli yleistä Kanaanissa ja Kanaanin Astarte-palvonnassa. Mutta vaikka jokin asia olikin yleistä, se ei tee siitä yhtään vähemmän inhottavaa. Vastaavalla tavalla Daavid olisi voinut ottaa vapaasti sen maan, jolle temppeli rakennettaisiin, mutta Daavid vaati maksavansa maasta. Samoin raha, joka oli (niin sanotusti) ”ansaittu” tai hankittu pahoja tekoja tekemällä, ei sopinut lahjaksi Jumalan taloon.

Luuk. 19:1–10:ssä, kun korruptoitunut veronkerääjä Sakkeus uskoi Jeesukseen, hän päätti maksaa takaisin niille, joita oli huijannut, ja antaa puolet omaisuudestaan (joka oli hankittu pääasiassa huijaamalla) köyhille.

K: Miten 5. Mooseksen kirjan 24:1–22 vertautuu muihin tuon ajan lakeihin?

V: Babylonian Hammurabin laissa (1755–1750 eKr.) pykälissä 14 ja 22 sieppaus ja ryöstö rangaistaan kuolemalla. Hittien laissa työntekijän oikeuksia ei otettu huomioon.

K: Miksi 5. Moos. 24:1–4:n opetus avioerosta eroaa kiistattomasti Mark. 10:2–12:sta ja 1. Kor. 7:10–16:sta?

V: Jeesus vastasi tähän Mark. 10:5:ssä: Jumala salli avioeron, koska heidän sydämensä olivat kovia. Vanhan testamentin Mal. 2:16:ssa Jumala sanoo, että Hän vihaa avioeroa.

Kun voimme perustella, ettei jokin asia ole Raamatun vastaista, mutta tiedämme kuitenkin, että Jumala on siitä silti tyytymätön, meidän ei pitäisi tehdä sitä. Roomalaiskirjeen 14:23 mukaan kaikki, mikä ei johdu uskosta, on syntiä, ja Jaakobin kirjeen 5:17 mukaan jokainen, joka tietää, mitä hyvää hänen pitäisi tehdä, mutta ei tee sitä, tekee syntiä.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 24:1–5:n mukaan avioeroa seurannut pariskunta ei voinut mennä uudelleen naimisiin, jos nainen oli sittemmin mennyt naimisiin jonkun toisen kanssa?

V: Raamattu ei mainitse syytä, mutta tämän luvun jakeet liittyvät kaikki pyhän elämäntavan ylläpitämiseen kansan keskuudessa. Avioeroa, vaikka se olikin sallittua Vanhan testamentin aikoina, ei pidetty kevyenä asiana. Jos nainen ”vaihteli” aviomiehiä, se ei näyttäisi kovin pyhältä. Se korostaisi myös avioeron vakavuutta.

Tämä on lähes täysin päinvastaista kuin islamissa, jossa avioero voi olla niin yksinkertaista kuin se, että mies sanoo kolme kertaa: ”Minä eron sinusta”. Ja jos eronnut pariskunta halusi mennä uudelleen naimisiin, islamissa he eivät voineet tehdä niin, ENNEN KUIN nainen oli täyttänyt avioliiton toisen miehen kanssa ja kyseinen avioliitto oli päättynyt (joko avioeron tai miehen kuoleman kautta). Islamimaailmassa oli joitakin miehiä, jotka ”työskentelivät” mustahileina, eräänlaisina miespuolisina avioliittoprostituoituina. Jos eronnut pariskunta halusi mennä uudelleen naimisiin, he maksoivat mustahilille siitä, että tämä solmi naisen kanssa väliaikaisen avioliiton yhdeksi päiväksi, minkä jälkeen he saattoivat palata yhteen. Jos mietit, miehille ei ole tällaista sääntöä. Joten jos etsit uraa tai toista työtä, on joitakin uravalintoja, joita kristityt miehet eivät voi tehdä, vaikka muslimimies voisi. Mustahileja koskevaa sharia-lain dokumentaatiota löytyy teoksesta Abu Dawud, osa 2, nro 2192, s. 592–593; 2. osa, nro 2302, s. 629, al-Bukhari, 7. osa, kirja 63, nrot 186, 187, s. 136; Ibn-i-Majah, 3. osa, nrot 1933–1936, s. 165–168.

K: Pitäisikö meidän 5. Mooseksen kirjan 24:15 mukaan maksaa palkka työntekijöillemme jokaisen työpäivän päätteeksi?

V: Yleensä kristittyjen työnantajien ei tarvitse tehdä niin. Vanhan testamentin lain osana 5. Mooseksen kirjan 23:15 ei määrää maksamaan palkkaa kaikille työntekijöille joka päivä, vaan niille köyhille ja avun tarpeessa oleville työntekijöille, jotka sitä tarvitsevat. Meidän tulisi kuitenkin maksaa työntekijöillemme palkka oikeaan aikaan palkkapäivänä eikä pidättää rahaa. Nykypäivän kannalta tärkeä sovellus on kuitenkin se, että maksetaan ihmisille se, mitä on luvattu ja mitä heille kuuluu, silloin kun on luvattu; viivyttely on heitä kohtaan vilpillistä.

Kun yhdistämme tämän opetuksen köyhien sortamisen kieltämiseen (Jaakobin kirje 5:4) sekä seitsemänvuotiseen orjuuteen, jonka päätyttyä orjat saivat lahjan, käy ilmi, että kyseessä oli yhteiskunta, jossa köyhän odotettiin pystyvän työllä nousemaan köyhyydestä. Monissa yhteiskunnissa, niin silloin kuin nykyäänkin, se ei ole mahdollista.

K: Miksi 5. Moos. 24:16:ssa sanotaan, ettei lapsia saa surmata isiensä syntien vuoksi, kun heidät kuitenkin surmattiin isiensä syntien vuoksi, kuten Saulin pojat 2. Sam. 21:5–9:ssä ja Daavidin ja Batseban vauva 2. Sam. 12:15–18:ssa?

V: Myös Saulin pojat olivat syyllisiä. Saulin ja Jonatanin kuoleman jälkeen 2. Samuelin kirjan 3:1 mukaan sota Saulin suvun (eli Saulin poikien) ja Daavidin välillä kesti pitkään. Voit lukea lisää tästä 2. Samuelin kirjan luvuista 3 ja 4.

2. Samuelin kirjassa 21:5–9 mainitut Saulin seitsemän poikaa olivat Saulin ja Aian kaksi poikaa sekä Saulin tyttären Merabin viisi poikaa. (Huomaa, että oli kaksi Mefiboset-nimistä prinssiä; Jonatanin poika säästyi, mutta Saulin ja Aian poika ei.) Saul oli kolmekymmentävuotias, kun hän aloitti hallituskautensa, ja Saul hallitsi 42 vuotta 1. Samuelin kirjan 13:1 mukaan.

Mitä tulee Batseban synnyttämään vauvaan, sekä tämä kohta että nykyajan kokemus osoittavat, että pienet lapset joutuvat usein kantamaan seurauksia toisten tekemistä pahoista teoista. Jumala voi ottaa hengen, kun hän niin päättää, mutta 5. Mooseksen kirjan 24:16 mukaan lapsia ei saa teloittaa isiensä syntien vuoksi.

Sitä vastoin babylonialaisessa Hammurabin laissa, pykälässä 230, poika voitiin toisinaan teloittaa isän sijasta. Jos siis rakentajan huolimattomuus aiheutti omistajan pojan kuoleman, rakentajan poika teloitettiin rangaistuksena. Myös persialaiset, makedonialaiset ja muut kansat teloittivat poikia isän sijasta.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 25:3:ssa määrättiin 40 ruoskaniskun raja?

V: Raamattu ei kerro syytä, mutta ilman ylärajaa häntä olisi voitu ruoskia kuolemaan asti. Itse asiassa roomalaisina aikoina joitakin ristiinnaulittavaksi tuomittuja rikollisia ei ristiinnaulittu, koska ruoskiminen oli niin ankaraa, että he kuolivat ennen sitä. Sen sijaan babylonialaisen Hammurabin lain 200. pykälässä ruoskaniskujen enimmäismääräksi oli asetettu 60. Myöhemmin assyrialaisilla ruoskaniskujen määrä oli 40–50. 2. Korinttolaiskirjeen 11:24 mukaan juutalaiset antoivat 39 ruoskaniskua tämän jakeen perusteella. Tässä jakeessa mainitaan 40, mutta juutalaiset antoivat 39 siltä varalta, että laskemisessa olisi tapahtunut virhe. Kun Jeesusta ruoskittiin, ruoskijat olivat roomalaisia, eivät juutalaisia, joten emme tiedä, kuinka monta ruoskaniskua Jeesus sai.

Mooseksen aikana ruoskiminen tapahtui todennäköisesti egyptiläiseen tapaan, ruoskan sijaan kepillä, jolloin syyllinen makasi maassa selällään ja häntä pidettiin kiinni käsistä ja jaloista.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 25:4:n mukaan härälle ei saanut laittaa kuonokoppaa, kun se polki viljaa?

V: Vastaukseen kuuluu kaksi osaa.

Erityisesti se oli eläimelle osoitettua ystävällisyyttä. Viljelijä saattoi ajatella tekevänsä niin estääkseen härkää syömästä viljaa. Mutta periaate tässä on se, että koska viljelijä hyötyy härän työstä, härän tulisi saada osa tästä hyödystä.

Yleisesti ottaen, jos henkilö tai eläin työskentelee hyödyn tuottamiseksi, sen tulisi saada osansa hyödystä. 1. Korinttolaiskirjeen 9:9 ja 1. Timoteuskirjeen 5:18 viittaavat molemmat tähän jakeeseen siinä yhteydessä, että seurakunta tukee pastoreita, jotka tuottavat sille hyötyä.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 25:5–10 mukaan kuolleen aviomiehen veljen piti mennä naimisiin lesken kanssa?

V: Tämä ei ollut pakollista, sillä mies saattoi kieltäytyä ja joutua sitten kärsimään nöyryytyksestä, kun hänet leimattiin ”sandaalittomaksi”. Tietenkin sukupuoliyhteys aviomiehen veljen kanssa, kun aviomies on vielä elossa, on aviorikos, kuten 3. Mooseksen kirjan 1:8,16 ja 20:21 nimenomaisesti varoittavat. Tätä kutsutaan ”leviraattiavioliitoksi” latinankielisestä sanasta levir eli lanko. Tällaista avioliittoa solmittiin kyseisessä yhteiskunnassa useista syistä.

Tässä käytetty hepreankielinen sana ”poika”, ben, voi tarkoittaa joko poikaa tai lasta kontekstista riippuen. Kreikkalainen Septuaginta, Josephus ja monet juutalaiset rabbit tulkitsivat sen tarkoittavan ”lasta”, vaikka jotkut juutalaiset rabbit tulkitsivatkin sen tarkoittavan ”poikaa”. Tyttäret perivät, kun poikia ei ollut, kuten Selofhadin tapauksessa 4. Mooseksen kirjan 27:4–8:ssa. ”Lapsi” eikä ”poika” on todennäköisesti tarkoitettu myös 1. Mooseksen kirjan 38:8–10 ja Ruutin kirjan 4:1–17 kohdissa.

5. Mooseksen kirjan 25:5–10 opettaa, että jos mies kuoli ilman lapsia, hänen veljensä velvollisuutena oli mennä naimisiin lesken kanssa, ja esikoispoika jatkaa kuolleen veljen suvun nimeä. Esimerkkejä löytyy 1. Mooseksen kirjasta 38:8–10, Ruutin kirjasta 1:11–13 ja Ruutin kirjasta 3:12–4:10. Boas ei ollut kiinnostunut pelkästään siitä, että teki oikean asian, vaan myös siitä, että teki asiat oikealla tavalla.

Paljon myöhemmin, 1500-luvun lopulla, eräs varakas mutta lapseton pariskunta siirtokunnissa adoptoi nuoren miehen, joka perisi heidän omaisuutensa; sillä ehdolla, että hän vaihtaisi sukunimensä heidän sukunimekseen: Pemberton.

Naisen osalta he varmistivat, että hän sai taloudellista tukea uudelta aviomieheltään ja myöhemmin lapseltaan. Tuon ajan yhteiskunnassa ei ollut virallista valtion vanhuinhoitoa.

Raamatun ulkopuolella muinaisessa Lähi-idässä Nuzin savitaulut kertovat myös, että kun isä hankkii pojalleen vaimon, ja poika kuolee, tyttö menee naimisiin toisen pojan kanssa. Muissakin muinaisissa kulttuureissa, kuten heettiläisillä ja assyrialaisilla, noudatettiin samoja lakeja, paitsi että assyrialaisilla oli oma käänteensä. Jos nainen oli vasta kihloissa sulhasen kanssa ja sulhanen kuoli, sulhasen veljen oli naitava hänet. Leviraattiavioliitto tuntuu länsimaalaisille hyvin oudolta, mutta monissa muissa kulttuureissa sitä pidettiin luonnollisena. Wikipedian mukaan leviraattiavioliiton tapaa noudattivat skyytit, myöhemmin kurdit, Kiinan hsiung-nu (xiongnu), hunit, kirgiseillä, Indonesian karo-kansalla, monilla somaleilla, Nigerian ja Pohjois-Kamerunin mambila-heimolla, joillakin Nigerian alueilla, Länsi-Keniassa asuvalla marogoli-heimolla, juluilla, Zimbabwen shona-heimolla sekä Etelä-Sudanin dinka- ja nuer-heimoilla.

Uuden testamentin ajoista lähtien on vallinnut käsitys, että uskovien tulee huolehtia perheistään, mukaan lukien sukulaisistaan, kun otetaan huomioon 1. Timoteuksen kirjeen 5:8 käskyn tiukka luonne. Vaikka nykypäivän kristityillä ei ole leviraattiavioliittoa, meidän tulisi silti auttaa taloudellisesti myös sukulaisia.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 25:5–10 laki eroaa siitä, mitä Juudalta, Onanilta ja Tamarilta odotettiin 1. Mooseksen kirjan 38. luvussa?

V: Muistakaa, että Mooseksen lakia ei ollut vielä annettu Juudan aikana. Juuda uskoi, että hänellä oli velvollisuus Tamaria kohtaan, ja hän rikkoi omatuntoaan päättäessään olla täyttämättä tätä velvollisuutta.

K: Miksi 5. Moos. 25:11–12:ssa laki määrää, että naisen käsi on katkaistava?

V: Tässä käytetty hepreankielinen verbi viittaa väkivaltaiseen tekoon, ei pelkästään vahingossa tapahtuneeseen. Vanha testamentti käsittelee laajasti sukupuolten arvokkuutta. Esimerkiksi 5. Mooseksen kirjan 21:10–14 mukaan naispuolisia vankeja ei saanut käyttää hyväksi, eikä miehensä suosion menettäneen vaimon lasten perintöoikeuksia saanut heikentää. Oikeuksien lisäksi on myös velvollisuuksia. Jopa taistelussa on rajoja, joita ei saa ylittää. Tämä voisi aiheuttaa miehelle pysyvän vamman, joka vaikuttaisi hänen kykyynsä saada lapsia ja hänen avioliittosuhteisiinsa.

Tämä on ainoa kohta Toorassa, jossa määrätään rangaistukseksi jonkin ruumiinosan leikkaamisesta. Sen sijaan muissa Lähi-idän laeissa ja myöhemmässä islamilaisessa sharia-laissa oli muita syitä ruumiin silpomiseen. Esimerkiksi Assyriassa mieheltä leikattiin huuli pois, jos hän suuteli kadulla naista, joka ei ollut hänen vaimonsa.

K: Miksi 5. Moos. 25:13–15, Sananl. 11:1; 20:10,23 ja 3. Moos. 19:35–36 kieltävät eripainoiset painot?

A: Tällä tarkoitetaan pahaa käytäntöä, jossa viljaa tai muita tavaroita mitataan kevyemmällä painolla, kun kauppias myy niitä, ja hieman raskaammalla painolla, kun kauppias ostaa niitä. Tietenkin se oli erittäin vakava asia, jos jäi kiinni, mutta se oli yhtä vakavaa Jumalan silmissä, vaikka ei jäisikään kiinni. Mutta se kunnioittaa Jumalaa, kun olet rehellinen, vaikka kukaan maan päällä ei sitä huomaisikaan. Ilmeisesti tämä oli edelleen ongelma Amoksen aikana, kuten Amoksen kirjasta 8:5 käy ilmi.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 25:17–19 mukaan amalekilaiset oli hävitettävä?

V: Amalekilaiset olivat Elifazin jälkeläisiä, joka oli Eesauin pojanpoika 1. Mooseksen kirjan 36:12 mukaan. Amalekilaiset olivat 5. Mooseksen kirjan 25:17–19 mukaan yllättäneet Israelin ja surmanneet vanhat ja heikot jälkijoukon jäsenet. Israelilaiset taistelivat heitä vastaan 2. Mooseksen kirjan 17:8–16 ja 4. Mooseksen kirjan 14:39–45 mukaan. Saul taisteli heitä vastaan 1. Samuelin kirjan 15:1–3 mukaan ja Daavid taisteli heitä vastaan 2. Samuelin kirjan 1:1 mukaan. He esiintyvät jälleen 1. Aikakirjan 4:41–43:ssa Hiskian aikana.

K: 5. Mooseksen kirjan 26:1–4:ssä kansan tuli pitää maataan perintönä. Millaisia asioita ovat perintö meille nykyään?

V: Perintö on jotain, mitä et ansainnut, mutta joka on periytynyt sinulle vanhemmiltasi tai muilta. Se voi olla maamme, lakimme, maamme, vaurautemme, aikamme, terveytemme, seurakuntamme ja naapurustomme. Voimme arvostaa sitä, meidän tulisi huolehtia siitä, mutta emme saisi olla ylimielisiä ja ajatella, että ansaitsimme sen enemmän kuin muut.

Kuten 5. Mooseksen kirjan 26:2–4 osoittaa, meidän tulisi olla siitä kiitollisia Jumalalle. Meidän tulisi myös olla rakastavia ja jakaa muiden kanssa.

K: Mitkä ovat 5. Mooseksen kirjan 26:2:n mukaisia tapoja, joilla emme voi vain antaa Jumalalle, vaan antaa hänelle ensisadot jo tänään?

V: Jos olet ollut työttömänä ja olet juuri saanut uuden työpaikan, odotatko, että pääset jaloillesi ja sinulla on mukava summa pankissa, ennen kuin annat Jumalalle, vai tarjoatko Jumalalle heti? Päinvastainen tilanne on, kun sinulla on hyvä sijoitus, kuten osakkeita: sijoitatko kaiken niihin perustellen, että annat niiden kasvaa ensin ennen kuin annat mitään Jumalalle, vai annatko Jumalalle heti? Tietenkin on täysin hyväksyttävää lahjoittaa osakkeet suoraan sen sijaan, että myisit osan niistä ja lahjoittaisit saadut rahat.

Voit antaa Jumalalle aikasi ensisadon, etkä vain sitä aikaa, joka sinulle jää jäljelle väsymyksen jälkeen.

K: Miksi israelilaisten piti sanoa näin, kun he toivat ensisatojaan (5. Moos. 26:5–10)?

V: Ensisatojen ja kymmenysten uhraaminen ei ollut pelkkä kaupallinen kauppa, vaan se oli palvonnan teko. Heidän oli tarkoitus sanoa ja miettiä näitä asioita sydämessään, kun he toivat uhrauksensa. Heidän tuli muistaa, keitä he olivat ja mistä he olivat tulleet. Se oli myös yhteisöllistä palvontaa; kansa oli yhdessä ja saattoi kuulla muiden sanovan näin.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 26:13–16 mukaan ihmisten piti todistaa Jumalalle, etteivät he olleet syöneet mitään kymmenyksistään itse?

V: Ilmeisesti Jumala tiesi jo, mitä he olivat tehneet ja mitä eivät. Mutta tämä juhlallinen todistus Jumalan edessä oli muiden nähtävillä ja aiheuttaisi suuremman syyllisyyden tunteen, jos henkilö valehtelisi tästä Jumalan edessä.

K: Mikä on 5. Moos. 26:16–19:n keskeinen kohta?

V: Tämä päättää koko 5. Mooseksen kirjan 12:1–26:19 sisältävän määräysten osan. Se tiivistää yleisellä tasolla Jumalan kansalle antamat siunaukset sekä kansan velvollisuudet Jumalan edessä tämän solmimansa liiton suhteen.

K: Miksi 5. Moos. 27:1:ssä sekä vanhimmat että Mooses antavat käskyjä kansalle?

V: Tämä on ainoa kohta 5. Mooseksen kirjassa, jossa sekä vanhimmat että Mooses antavat käskyjä kansalle. Mooses on vanha ja kuolee pian, eikä hän ole läsnä seremoniassa. Kansalle kerrotaan, mitä heidän tulee tehdä Gerazimin ja Ebalin vuorilla sen jälkeen, kun he ovat tulleet Luvattuun maahan, mutta Moosekselle oli ilmoitettu, että hän kuolisi ennen kuin he pääsisivät sinne. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Mooseksesta puhutaan kolmannessa persoonassa 5. Mooseksen kirjan 1:1,5 ensimmäisen puheen alussa, 4:41,44 ensimmäisen puheen lopussa, 5:1 toisen puheen alussa sekä tässä 5. Mooseksen kirjan 27:1 kolmannen puheen alussa.

K: Miksi nämä sanat on kirjattu näkyvästi 5. Mooseksen kirjan 27:2–8:aan?

V: Ensimmäiset, jotka tekivät tämän, saattoivat kuulla sanat, mutta ne oli tarkoitettu selvästi esille, jotta kaikki voisivat lukea ne, niin silloin kuin tulevaisuudessakin.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 27:4–14:ssä he uudistivat sitoumuksensa?

V: Kyseessä on erittäin suuri, kertaluonteinen kokoontuminen, eikä kyseessä ollut uuden liiton solmiminen, vaan olemassa olevan liiton uudistaminen. Tämä on verrattavissa tilanteeseen, jossa pitkään naimisissa olleet aviopuolisot päättävät järjestää toisen hääseremonian uudistaakseen häävalansa. Muita esimerkkejä liiton uudistamisesta (ei solmimisesta) ovat Nuunin pojan Joosuan vahvistaminen johtajaksi Joosuan kirjassa 24 ja 1. Samuelin kirjassa 12, Salomon temppelin vihkiminen 1. Kuningasten kirjassa 8 ja 2. Aikakirjoissa 5 sekä jossain määrin Hiskian suuri pääsiäisjuhla 2. Aikakirjoissa 30. Viimeksi mainittu ei ollut erillinen uudistamistilaisuus, mutta siinä tehtiin paljon enemmän uhrauksia ja juhlaa vietettiin seitsemän päivää pidempään.

K: Milloin meidän tulisi uudistaa sitoumuksemme 5. Mooseksen kirjan 27:4–14 mukaisesti?

V: Vaikka sitoumuksen uudistamista ei vaadita, on yleensä hyvä järjestää sellainen muistuttamaan sekä johtamiasi ihmisiä että itseäsi aiemmasta sitoumuksestasi palvella Jumalaa koko sydämestäsi. Erityisesti 5. Mooseksen kirjassa 27 näemme sitoumuksen uudistamisen juuri ennen kuin he ryhtyvät tärkeään yritykseen, jossa olisi suuri kiusaus tehdä kompromisseja ja juosta muiden jumalien perässä tai olla laiska ja yrittää palvella Jumalaa puolittaisesti. 1. Kuninkaiden kirjassa 8 ja 2. Aikakirjassa 5, kuten temppelin vihkimisen yhteydessä, meidän tulisi uudistaa sitoumuksemme vihkiessämme rakennuksen tai lapsen Herralle. Kuten 2. Aikakirjassa 30 Hiskian tapauksessa, voimme järjestää sitoumuksen uudistamisen, kun me tai johtamamme ihmiset olemme lakanneet omistautumasta Jumalan seuraamiseen, mutta olemme katuneet ja haluamme sitoutua uudelleen seuraamaan Häntä täysin.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 27:5:n mukaan he eivät saaneet käyttää rautatyökaluja alttarin rakentamisessa, vaikka rautatyökalut olisivat tuottaneet paremman näköisen ja tarkemmin veistetyn lopputuloksen kuin kivi, pehmeämmät metallit tai ilman työkaluja rakentaminen?

V: Raamattu ei kerro syytä, mutta voimme nähdä kaksi syytä. Ensinnäkin heprealaisilla ei ollut rautatyökaluja, vaan he olivat riippuvaisia ympäröivistä kansoista niiden hankkimisessa. Tämä tapahtui ennen rautakauden alkua Lähi-idässä. Egyptiläisillä oli ollut ylellisiä rautatyökaluja jo tuhat vuotta aiemmin, mutta ne olivat harvinaisia Egyptissä, koska niitä saatiin vain takomalla meteoriittirautaa. He siis tunsivat raudan, mutta työkaluja oli niin vähän, koska (heettiläisiä lukuun ottamatta) useimmat kulttuurit eivät tienneet, miten rakentaa uuneja, jotka olisivat riittävän kuumia raudan sulattamiseen. Toiseksi rautatyökalut (ei teräksiset) antaisivat aluksi kauniin lopputuloksen, mutta jos rautaa jäisi kiveen, se ruostuisi ja muuttaisi kiven myöhemmin rumaksi ruskeaksi.

Tässä on vertauskuva meille nykypäivänä. Kun teemme asioita Jumalan puolesta joko itsekkäistä motiiveista tai käyttämällä epäeettisiä tai muuten jumalattomia keinoja, tulos saattaa kestää, mutta siihen jää rumuus – se paradoksi, että yritämme ihmisvoimin tehdä asioita Jumalan puolesta ilman Jumalan ohjausta tai edes Hänen tahtoaan. Ajatelkaa valloittajia, jotka väittivät valloittavansa valtakuntia tai ottavansa ihmisiä vankeiksi, tai jopa roomalaiskatolista inkvisitiota, joka väitti tekevänsä näitä asioita ”Herran puolesta”. Joskus Jumala mieluummin haluaa, että ihminen on vain laiska ja ei tee mitään, kuin että hän tekee pahoja asioita väittäen tekevänsä niitä Hänen puolestaan.

K: Mitä merkittävää on siinä, että israelilaisista tuli Herran kansa (5. Moos. 27:9)?

V: Siinä on kaksi näkökohtaa, jotka molemmat on täsmennetty 5. Mooseksen kirjan 27:12–13:ssa. Koska kansa oli Herralle erityinen, Jumala siunaisi erityisesti heidän kuuliaisuuttaan. Toisaalta heitä kirottaisiin Jumalan tottelemattomuudesta jopa enemmän kuin muita kansoja. Muistakaa, että israelilaiset tunsivat Jumalan tahdon paremmin kuin muut tuon ajan kansat, ja he olivat vastuussa sekä siitä, mitä he tiesivät, että sitoumuksestaan olla Jumalan kansa.

Uuden testamentin uskoville Jaakobin kirjeen 3:1 mukaan monien ei pitäisi ryhtyä opettajiksi, sillä opettajia tuomitaan ankarammin. Uskottomille 2. Pietarin kirjeen 2:21 mukaan ihmiselle olisi parempi olla tuntematta totuuden tietä kuin tuntea se ja hylätä se.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 27:12 mainitsee juuri Gerizimin ja Ebalin vuoret?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta voimme nähdä, että nämä kaksi vuorta sijaitsivat aivan maan keskellä, ja niiden välissä oli Sikemin kaupunki. Gerizimin vuori sijaitsi noin 28 mailia ja Ebalin vuori noin 40 mailia Jerusalemin pohjoispuolella. Ne sijaitsivat molemmat noin 24 ja 18 mailia Jordan-joesta länteen, ja niiden välissä oli solan; Sikemin kaupunki sijaitsi kapean solan itäpuolella noin 18 mailia Jordan-joesta. Leviläiset seisoivat niiden välissä, Sikemissä, Joosuan kirjan 8:33 mukaan.

Kummalle vuorelle, Ebalille vai Gerizimille, aiot kiivetä? Katso lisätietoja Raymond Brownin teoksesta The Message of Deuteronomy, s. 23.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 27:15–26 kohdassa koko kansan piti sanoa ”amen”?

V: Tämä ei tarkoita pelkästään sitä, että he pitävät sitä hyvänä ajatuksena tai että he ovat samaa mieltä. Pikemminkin he vannovat valan, että he vapaaehtoisesti alistuvat tähän lakiin ja sen seurauksiin. He vahvistavat liiton sekä itsensä että jälkeläistensä puolesta.

Vastaavasti termiä ”amen” käytettiin asettamaan sopimuksen allekirjoittaja valan alle Esarhaddonin Nimrudin sopimuksessa sekä heettiläissotilaiden vastauksena. Katso Wiseman, *Vassal-Treaties*, s. 26 ja *Ancient Near East Texts*, s. 353–354.

K: Miksi 5. Moos. 27:19:ssä joku kirotaan suhteidensa vuoksi muukalaisten, orpojen ja leskien kanssa?

V: Tämä on osa 5. Mooseksen kirjan 27:16–19 kohtaa, joka käsittelee muiden ihmisten väärinkäyttöä. Tämä kirous kohdistuu niihin, jotka joko käyttävät hyväkseen tai vahingoittavat ilman syytä maassa vierailevia tai muita, jotka eivät pysty puhumaan puolestaan ja puolustamaan itseään. Raamattu ei tässä täsmennä mitään tiettyä motiivia, miksi joku tekisi toiselle vääryyttä; syynä voi olla ahneus, köyhien tai muualta tulleiden ihmisten inhoaminen tai pelkkä sadistinen huvitus; se on väärin riippumatta motiivista. Raamattu on tässä erittäin epämääräinen sen suhteen, mitä nimenomaan on kiellettyä tehdä. Tarkempia yksityiskohtia ei tässä tarvita, koska se kattaa kaiken, mitä voisi tehdä, mikä on epäoikeudenmukaista tai epäystävällistä puolustuskyvyttömiä kohtaan. Tämä on kääntöpuoli sanonnalle ”tee toisille niin kuin haluaisit heidän tekevän sinulle”.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 27:21:ssä on tämä kirous niitä kohtaan, jotka ovat harrastaneet seksiä eläinten kanssa?

V: Raymond Brownin teoksen The Message of Deuteronomy (s. 266) mukaan tämä oli osa palvojien pyrkimystä tulla yhdeksi heettiläisten jumalien kanssa.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 27:24:ssä kirotaan salainen hyökkäys?

V: Murhaajan tai rosvon olisi typerää hyökätä avoimesti, koska hän jäisi kiinni. Mutta tässä on kyse siitä, että vaikka hyökkäys tapahtuisi salaa ja olisi niin salainen, ettei kukaan maan päällä saisi siitä koskaan tietää, Jumala tietäisi siitä silti. Älä puukota toisia selkään.

K: Mitkä ovat 5. Moos. 28:1–14:n siunausten pääryhmät?

V: Niihin kuuluvat maatalous (28:8, 11a, 11c, 12a), perhe (28:11b), talous (28:12b), sotilasasiat (28:7, 10, 13) ja hengelliset asiat (28:9).

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 28. luku muistuttaa niin paljon Valitusvirsiä?

V: Niiden tyyli on hyvin erilainen, sillä Valitusvirret kirjoitettiin tuhat vuotta myöhemmin tarkalla ja runollisella tyylillä. Kuitenkin teoksessa The Bible Knowledge Commentary: Old Testament, s. 1209, tuodaan esiin viisitoista sisällöllistä yhtäläisyyttä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että Valitusvirret-kirjan kirjoittaja (todennäköisesti Jeremia) yritti tarkoituksellisesti osoittaa, ettei tapahtunut katastrofi ollut sattumaa, vaan että Jumala täytti tarkoituksellisesti 5. Mooseksen kirjan 28. luvussa mainitut profeetalliset kiroukset.

Koko Valitusvirret-kirja voidaan nähdä vastauksena 5. Mooseksen kirjan 29:34 kysymykseen.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 28:15–68:ssa kiroukset ovat neljä kertaa pidempiä kuin 5. Mooseksen kirjan 28:1–14:ssä olevat siunaukset?

V: Muinaisissa suzerainti-sopimuksissa oli tavallista, että lopussa oli siunauksia ja kirouksia. Oli yleistä, että sopimuksen rikkomisesta seuraavat kiroukset olivat lukumäärältään siunauksia enemmän. Paavali puhui siitä, että ne, jotka olivat lain alaisina, olivat kirouksen alaisina; ja tämä piti paikkansa, kun he rikkoivat lakia. Toisin kuin 5. Mooseksen kirjassa, suzerainti-sopimuksissa ei kuitenkaan ollut määräyksiä anteeksiannosta.

K: 5. Moos. 28:20. Mikä on se sekasorto, josta tässä ennustetaan?

V: Tämä sana voidaan kääntää paremmin sanalla ”paniikki”. Sitä voi ajatella jumalallisesti lähetettynä paniikkina. Samaa sanaa käytetään 2. Mooseksen kirjan 14:23–28 kohdassa, jossa egyptiläiset hukkuvat Punaisellamerellä.

K: Miten 5. Mooseksen kirjan 28:28–40 liittyy 5. Mooseksen kirjan 20:5–8:ssa mainittuihin sotapalveluksesta vapauttaviin syihin?

V: Kolme sotapalveluksesta vapauttavaa syytä olivat se, että mies oli juuri istuttanut viinitarhan, että hän oli kihlautunut vaimonsa kanssa tai että hän pelkäsi mennä taisteluun. 5. Mooseksen kirjan 28:30 mainitsee kaksi niistä: kihlautumisen vaimon kanssa ja viinitarhan istuttamisen. 5. Mooseksen kirjan 28:39–40 kiroaa tottelemattomat siten, että he istuttavat viinitarhoja, mutta eivät pääse nauttimaan niistä. 5. Mooseksen kirjan 28:28, 34 ja 65 puhuu siitä, että heillä on hulluutta, vapinaa ja paniikkia (sekasortoa).

K: Miksi Jumala päätti 5. Mooseksen kirjan 28:55–58:ssa, että tottelemattomat israelilaiset tulisivat kannibaaleiksi ja söisivät omia lapsiaan?

V: Jumala ei halunnut tätä, mutta varoitti heitä siitä, että rangaistuksena tottelemattomuudesta olisi Jerusalemin piiritys, joka olisi niin ankara, että Hän ennakoi tämän tapahtuvan. Valitettavasti näin todella tapahtui 2. Kuningasten kirjan 6:24–29 ja Valitusvirsien 2:20; 4:10 mukaan.

K: Miksi 5. Moos. 28:64 ja 3:27 ennustavat maanpakoa?

V: Näin kävi pohjoiselle valtakunnalle, kun assyrialaiset valloittivat sen vuonna 722 eKr., ja eteläiselle valtakunnalle, kun babylonialaiset valloittivat sen vuonna 586 eKr. Tämä ei kuitenkaan näyttäisi olleen liian järkyttävää ensimmäisille lukijoille, sillä jo noin 1800 eKr. oli tiedossa, että valloittaja karkotti valloittamansa asukkaat, kuten Keneth A. Kitchen mainitsee J.B. Paynen teoksessa *New Perspectives on the Old Testament* (s. 507) sekä omassa teoksessaan *The Bible* (s. 120–122).

K: Ennustiko 5. Moos. 28:68 toista orjuutta Egyptissä, kuten muslimi Ahmad Deedat väittää?

V: Tämä on ehdollinen profetia, joka koski tilannetta, jos he jatkoivat kapinaansa. Siinä ei ennusteta vankeutta Egyptissä, vaan pikemminkin sitä, että he pakenevat vapaaehtoisesti Egyptiin. Kun babylonialaiset olivat karkottaneet suurimman osan juutalaisista Babyloniaan, monet jäljelle jääneistä päättivät paeta Egyptiin ja veivät mukanaan vastahakoisen Jeremian. Jeremian kirjassa 41:11–44:30 käsitellään laajasti sitä, mitä tapahtui.

Myöhemmin, kun roomalaiset tukahduttivat juutalaisten kapinan vuonna 70 jKr. ja valloittivat Jerusalemin, he lähettivät 17 000 aikuista juutalaista Egyptiin pakkotyöhön ja myivät kaikki alle 17-vuotiaat, kuten Josephus kertoo teoksessaan ”Juutalaissodat”, kirja 6, luku 9.2. Noin vuonna 135 jKr. myös Rooman keisari Hadrianus myi monia juutalaisia orjiksi, kuten Jeromuksen ”Kirje Jeremialle” 31:ssä kerrotaan.

K: Onko 5. Mooseksen kirjan 29:1–29 yhteenveto 5. Mooseksen kirjan 28. luvusta vai johdanto 5. Mooseksen kirjan 30. lukuun?

V: Molempia, koska sitä voidaan pitää siirtymänä. Se on yhteenveto edellisestä ja johdanto seuraavaan. Juutalaisissa Raamatuissa 5. Mooseksen kirjan 29:1 on nimetty 5. Mooseksen kirjan 28:69:ksi.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 29:3–4:ssä ihmeelliset merkit ja ihmeet eivät voi sinänsä johtaa uskoon Jumalaan?

V: Ihmisten syntisyyden ja heidän taitavuutensa keksiä vaihtoehtoisia selityksiä vuoksi tarvitaan Jumalan itsensä ilmoitusta. Jumalan kansa ymmärsi tämän tuolloin ja kertoi siitä lapsilleen ja lapsenlapsilleen, jotka puolestaan kertoivat siitä jälkeläisilleen. Usein lapset eivät kuitenkaan ota oppia vanhempiensa kokemista vaikeuksista, vaan haluavat oppia vaikeuksista itse. Johanneksen evankeliumin 2:18–21; 6:30; 9:40–41; 10:38; 13:7 ja muut jakeet osoittavat saman asian.

K: Miten jotkut kirkossa kävijät yrittävät 5. Moos. 29:16–18:n mukaan ”jättää noudattamatta” Jumalan käskyjä?

V: He saattavat ulkoisesti tehdä kaiken oikein ja totella Jumalaa monilla alueilla, mutta voi olla yksi tai kaksi aluetta, joilla he virheellisesti ajattelevat: ”Jumalan käsky ei koske minua tässä asiassa.” Se voi olla rationalisointia siitä, että heidän on valehdeltava saadakseen myytyä, että heidän on harhauduttava seksuaalisesti, koska he ajattelevat olevansa huonossa avioliitossa, että heidän on varastettava, koska Jumala ei muuten huolehdi heistä riittävästi, että heidän huono luonteensa tai kielenkäyttönsä on hyväksyttävää, koska he eivät voi sille mitään – se on heidän luonteensa – tai että he voivat tehdä jotain salaa, koska ihmiset eivät saa siitä tietää. Mutta Jumala tietää, eikä Jumala ole ”vapauttanut” ketään pyrkimästä pyhyyteen Hänessä. Kristus ei tullut asettumaan meidän puolellemme. Pikemminkin Hän tuli, jotta meistä tulisi Hänen omiaan ja jotta olisimme Hänen puolellaan.

K: Mitä katkeruuden juurta tarkoitetaan 5. Moos. 29:18:ssa ja Hepr. 12:15:ssa?

V: Ihmiset, jopa uskovat, voivat katkeroitua monista syistä. Syynä voivat olla nykyiset vaikeudet, kateus muita kohtaan tai yleisesti ottaen se, ettei hyväksytä sitä, mitä Jumala tekee. Se voi johtaa jonkin muun epäjumalan tavoitteluun tai synnin esteen murtumiseen, jos tuntuu siltä, ettei Jumala välitä tai olet vihainen Jumalalle. Keskeisiä syitä ovat Jumalan hylkääminen (28:20); tottelemattomuus (28:15, 20, 45, 58), kiittämättömyys Jumalaa kohtaan (28:47) sekä muiden jumalien palvonnan seuraukset (28:64; 29:16–17).

Kuitenkin pelkän ”katkeruuden” sijaan heprean- ja kreikankielisissä teksteissä sanotaan itse asiassa ”katkeruuden juuri”. Tässä kuvataan myrkyllistä kasvia, joka kasvaa ajan myötä suuremmaksi, kun vihamielinen ympäristö ruokkii sitä.

K: Miten 5. Moos. 29:18:ssa ja Hepr. 12:15:ssa kuvatulla tavalla jotkut ihmiset muuttuvat nykyään katkeriksi, ja mitä voimme tehdä estääksemme itsemme muuttumasta sellaisiksi?

V: Ensinnäkin, tunnista vaara. Toiseksi, rukoile Jumalaa, että Hän suojelisi sinua siltä. Kolmanneksi, päätä ”vetää raja hiekkaan” ja päätä, ettet tule sellaiseksi. Neljänneksi, pidä katseesi Jumalassa ja Hänen lupauksissaan. Lopuksi, ymmärrä, että tämä maailma on joka tapauksessa väliaikainen, ja että nykyiset vaikeutemme eivät ole mitään verrattuna niihin iloihin, joita saamme taivaassa, kuten 2. Korinttolaiskirjeen 4:17 sanoo.

K: Miksi Jumala 5. Mooseksen kirjan 29:28:ssa juurruttaisi pois tottelemattoman kansansa ja ajaisi heidät toiseen maahan?

V: Käännetään kysymys toisinpäin. Jos he olivat tottelemattomia Jumalalle, miksi he sitten luulivat, että Jumala haluaisi heidän edelleen nauttivan maasta, jonka Hän oli heille antanut? Jos kansa päätti kääntyä pois Jumalasta, Jumala voi kääntyä pois heistä. Näin tapahtui pakkosiirtolaisuuden aikana. Toisessa mielessä olemme kaikki pakkosiirtolaisia, sillä ihmiskunta karkotettiin Eedenin puutarhasta.

K: Mitä tarkoittaa 5. Mooseksen kirjan 29:29 kohdassa, että salaiset asiat kuuluvat Jumalalle, mutta ne, jotka Hän on paljastanut, ovat meidän ikuisesti?

V: Tässä erotetaan kaksi erilaista tietoa.

1. Salaiset (piilotetut) asiat, joita Jumala ei ole paljastanut meille. Meillä ei ole velvollisuutta tietää niitä tai noudattaa niitä. Joitakin näistä asioista emme ehkä tule tietämään ennen kuin pääsemme taivaaseen, ja toisia emme ehkä tule koskaan tietämään. Se on kuitenkin kunnossa. Jumalan ajatukset ja tiet ovat korkeammat kuin meidän, kuten Jesaja 55:8–9 sanoo.

2. Ne asiat, jotka Jumala on paljastanut (tuonut esiin) ja joita meidän velvollisuutemme on tuntea, noudattaa sekä opettaa lapsillemme ja muille.

K: 5. Mooseksen kirjan 30:1–2:n perusteella saatamme ajatella, että israelilaiset olivat äärimmäisen tyhmiä, kun he näkivät kaikki nämä asiat ja kääntyivät sitten pois Jumalasta. Mutta mitkä ovat nykypäivänä asioita, joita ihmiset näkevät Jumalasta, mutta eivät silti ota opikseen?

V: Kuritus ei välttämättä auta ketään; se riippuu siitä, hyväksyvätkö he sen ja katuvatko. Joskus se voi tehdä ihmisistä entistä itsepäisempiä. Onko olemassa syntejä, joita ihmiset jatkavat tekemistä, vaikka ovatkin nähneet niiden vakavat kielteiset seuraukset? Ei pelkästään huumeiden ja alkoholin suhteen, vaan myös siveyden, rehellisyyden ja ihmisten kohtelemisen suhteen. Aakan ja Juudas tavoittelivat aineellista voittoa. Gideon ja Simson palvoivat pohjimmiltaan itseään.

K: Teot 30:6:ssa, ympärileikkasiko Jumala israelilaisten sydämet, vai oliko israelilaisten itsensä tarkoitus tehdä se, kuten Teot 10:16 sanoo?

V: Tämä on sama kuin kysyisi, olemmeko vastuussa uskosta vai antaako Jumala meille uskon. Oikea vastaus on molemmat, sillä niin pelastuksessa kuin Jumalalle omistautumisessakin on kyse vuorovaikutuksesta Jumalan ja ihmisen välillä. Siitä, että Jumala ympärileikkaa sydämemme, puhutaan myös Kolossalaiskirjeen 2:11:ssä.

K: Miten vastaat jollekin, joka sanoo, että Raamattu on liian vaikea ymmärtää, kun viittaat 5. Moos. 30:11–14 ja Room. 10:8:aan?

V: Joskus tämä voi olla pelkkä tekosyy: ellei voi ymmärtää kaikkea, ei tarvitse noudattaa mitään. Mutta niille, joilla on tässä asiassa aito vastalause, vastauksessa on kolme kohtaa.

Ensinnäkin Raamattu on ymmärryksen kannalta ”monitasoinen”. Jotkut osat ovat niin yksinkertaisia, että jopa ala-asteen oppilas voi ymmärtää ne täydellisesti. Jopa kolmasluokkalainen voi tietää, että hän voi valita, haluaako olla ”hyvä tyyppi” vai ”paha tyyppi” kasvaessaan isoksi. Kaikki voivat ymmärtää, että Jumala loi kaiken, että me kaikki olemme tehneet syntiä, että Jeesus kuoli ristillä meidän puolestamme ja nousi kuolleista. Meidän on tehtävä parannus ja uskottava Häneen. Toiset osat ovat hyvin monimutkaisia, ja korkeasti koulutetut tutkijat pohtivat joidenkin oppien merkityksiä. Esimerkiksi, kuinka paljon metatietoa (hypoteettisista asioista Jumalalla on? Miten me synnyimme syntisellä luonteella? Kun Saatana kiusasi Jeesusta, oliko Jeesus virheetön? Miten ruumiimme ylösnousemuksessa ovat samankaltaisia, mutta kuitenkin erilaisia kuin Jeesuksen ruumis? Lisäksi samaa raamatunkohtaa voidaan joskus lukea ja ymmärtää eri tasoilla: perustasolla (mutta totta) ja syvemmällä tasolla (mutta myös totta).

Toiseksi uskovien tulisi rukoilla Pyhältä Hengeltä ymmärrystä. Hän voi ohjata meitä siinä, mitkä tulkinnat ovat oikeita ja mitkä vääriä. Paavali viittaa tähän, kun hän lainaa 5. Mooseksen kirjan 11:14:ää Roomalaiskirjeen 10:8:ssa.

Lopuksi meillä on toisemme: muut uskovat, sekä ne, jotka elävät samaan aikaan kanssamme, että ne, jotka kirjoittivat oivalluksensa ja viisautensa muistiin kauan sitten.

K: Sanoiko Mooses 5. Mooseksen kirjan 30:15–20:ssa, että (ennen Kristusta) ihminen tuli vanhurskaaksi noudattamalla lakia?

V: Itse asiassa Mooses eikä Raamattu koskaan sano niin. Tämä kohta kuvaa siunauksia ja yhteyttä Jumalan kanssa lain noudattamisesta sekä kirouksia, jotka kohdistuvat Jumalan liiton kansaan, jos se rikkoo lakia, mutta laki ei pelastanut. Jeesus Kristus antoi vanhurskauttamisen kaikille, jotka ovat uskoneet, olipa se sitten ennen Kristusta tai sen jälkeen.

K: Miksi 5. Moos. 30:19 ja Joos. 24:15–18 korostavat valintaa?

V: Heidän ei tarvinnut vain kuunnella ja olla älyllisesti samaa mieltä, vaan heidän tuli päättää elää elämäänsä jumalallisesti, mihin kuului myös kieltäytyminen jumalattomista asioista. Se on päinvastaista kuin mitä Paavali mainitsee 2. Timoteuksen kirjeen 3:7 kohdassa niistä ihmisistä, jotka oppivat aina, mutta eivät koskaan kykene tunnustamaan totuutta. Evankeliumin suhteen sinun on tehtävä valinta.

K: Miten voimme 5. Moos. 31:1–3, 7–8:n valossa välttää ajattelemasta, että menestys palvelutyössä riippuisi kokonaan yhdestä ainoasta henkilöstä?

V: Jumala ratkaisi ongelman viemällä Mooseksen pois. Mutta ennen sitä Mooses oli valmentanut Joosuan ottamaan tehtävän vastaan. Nykyään, jos johtajina toimii ryhmä ihmisiä, yhden henkilön poistuminen ei aiheuta äkillistä järkytystä. Meidän tulisi myös miettiä seuraajakysymystä ja sitä, kuka johtaa asioita meidän jälkeemme. Lopuksi voidaan todeta, että vanhinten johtama organisaatio on kestävämpi kuin sellainen, jossa on vain yksi johtaja.

K: Millaisia olivat Kanaanin kansat 5. Mooseksen kirjan 31:3 mukaan, ja onko nykyään olemassa heitä muistuttavia kansoja?

V: Kanaanin maassa asui monia kansoja. Hittitit ja amorilaiset saapuivat Vähä-Aasiasta. Muutama filistealainen ja merikansa saapui tuolloin luoteesta. Yksi erikoisimmista kansoista oli anakilaiset. On löydetty luita, jotka osoittavat joidenkin heistä olleen 10 1/2 jalkaa pitkiä. Suurimman osan kanaanilaisista uskotaan kuitenkin tulleen Pohjois-Arabiasta. Erään nykyisin elävän kansan uskotaan olevan kanaanilaisten ”serkkuja”; he asuvat Qatarin valtiossa.

Kanaanissa hallitsi suuri joukko pieniä kaupunkivaltioita, jotka olivat tottuneet sotimaan keskenään. Niiden kaupunginmuurit olivat paksumpia kuin israelilaisten vuosisatoja myöhemmin rakentamat muurit. Sekä Kanaanin pohjois- että eteläosat maksoivat veroa Egyptille. Joosua kukisti molemmissa osissa yhteensä kolmekymmentäyksi kuningasta. Tasankoalueita ei kuitenkaan valloitettu, koska kanaanilaiset käyttivät sotavaunuja, jotka olivat tehokkaita aseita tasangoilla.

Kanaanilaisten uskonto oli sekä turmeltunut että julma. Jokaisella alueella palvottiin paikallista herraa eli Baalia. Kanaanilaiset kunnioittivat myös jumalatar Astartea (tai Ishtaria), seksin ja sodan jumalatarta. Erään legendan mukaan hänen miehensä, jumala Tammuz, lähetettiin helvettiin hänen toimestaan (mukava nainen!). Tämän uskonnon kolme ”houkuttelevaa” elementtiä olivat seksi, väkivalta ja materialismi. He eivät ainoastaan uhranneet eläimiä, vaan myös heidän esikoislapsensa joutuivat ”kulkemaan tulen läpi”. Jokainen temppeli rahoitti toimintansa uhreilla ja osittain papittarien ”pyhällä” prostituutiolla. Koska kanaanilaisilla oli kehittyneempi sivilisaatio ja heidän uskontonsa vetosi selvästi enemmän lihallisiin haluihin kuin Jumalan palvontaan, israelilaisille oli suuri kiusaus kääntyä pois Elävän Jumalan luota.

On helppoa kiinnittää huomiota vauvojen murhiin ja prostituutioon ja jättää huomiotta toinen todella paha asia. Useimmissa kulttuureissa on muutamia ihmisiä, jotka murhaavat ja ryhtyvät prostituoiduiksi, mutta suuri pahuus on seuraava: jos kanaanilainen olisi vilpittömästi halunnut etsiä Luojaa ja elää hyvää, moraalista elämää, hänelle opetettiin, että ainoa tie siihen oli esikoisen tappaminen ja haureuden harjoittaminen. Voitteko kuvitella, kuinka lähes mahdotonta olisi etsiä moraalista Jumalaa, jos ainoa tuntemanne tie olisi näiden jumalattomien tekojen kautta?

Kanaanilaisten suuren synnin vuoksi (1. Moos. 15:16) ja kiusauksen vuoksi (5. Moos. 7:16) Jumala määräsi heidät tuhottaviksi kokonaan (5. Moos. 20:16–18). Voimme pohtia, kuinka pahaksi synnin täytyy tulla, ennen kuin Jumala tuhoaa kansan, mutta emme todellakaan voi kyseenalaistaa Jumalan oikeutta tehdä omalla luomuksellaan niin kuin Hän haluaa.

K: Miksi 5. Moos. 31:6, 31:7 ja Joos. 1:6–7, 8–18 korostavat vahvuutta ja rohkeutta?

V: Syynä voi olla se, että joillakin meistä on taipumusta olla heikkoja ja pelokkaita. Meidän ei tule olla ylimielisen itsevarmoja, mutta meidän tulisi luottaa siihen, mitä Jumala voi tehdä meidän kauttamme. Mutta on myös toinen syy. Sen sijaan, että olisivat peloissaan ja paniikissa, monet ihmiset haluaisivat pelata varman päälle eivätkä aiheuttaa häiriötä. Molempia näitä asenteita vastaan uskovien tulisi olla vahvoja ja rohkeita.

K: Miten valitset viisaasti seuraajasi 5. Moos. 31:7–8, 23; 32:44; 34:9:n mukaisesti?

V: Ensinnäkin sinun on ymmärrettävä, että sinun on valittava seuraaja. Sitten rukoile ja kysy Jumalalta. Sinun on kuitenkin myös tutkittava henkilöä ja käytettävä omaa arvostelukykyäsi. Joosua oli viettänyt paljon aikaa Mooseksen seurassa ja tabernaakkelissa. Hän oli osoittanut kykynsä, kun hän ja Kaaleb olivat ainoat kaksi tiedustelijaa, jotka antoivat myönteisen raportin ja uskoivat, että he voisivat mennä maahan. Mooses piti Joosuan usein vierellään, joten Mooses saattoi kouluttaa häntä päivä päivältä. Joosua ei siis ollut vain valittu, vaan hänet oli myös valmistettu tehtävään. Kun Mooses mainitsi Joosuan julkisesti tässä kohdassa, kukaan ei ollut yllättynyt.

K: Miksi 5. Moos. 31:24–26:ssa mainittua lakia ei sijoitettu arkin sisään?

V: Tämä laki, eli 5. Mooseksen kirja, sijoitettiin arkin viereen. Arkin sisällä oli vain kolme asiaa: Kymmenen käskyä, Aaronin verson kasvattanut sauva ja manna-astia. Mutta tämä oli tarkoitettu ihmisille, erityisesti kuninkaille, luettavaksi. Papien oli tarkoitus lukea tämä kansalle seitsemän vuoden välein 5. Mooseksen kirjan 31:9–10 mukaisesti lehtimajajuhlana. Kuinka moni lukee nykyään Raamatun läpi ainakin kerran seitsemässä vuodessa? Voisi ajatella, että papien tehtävänä oli pääasiassa Raamatun lukeminen, mutta se olisi väärin ymmärretty. Pikemminkin papien oli sekä rohkaisemalla että esimerkillään kehotettava lukemaan Raamattua ja tuntemaan Jumalan lakia; Mooseksen kirjan lukeminen kerran seitsemässä vuodessa oli osa tätä. MacArthurin Raamatun kommentaari (s. 238–239) katsoo kuitenkin, että kyseessä oli koko Toora, ei pelkästään Mooseksen kirja.

K: Mikä on mielenkiintoista 5. Mooseksen kirjan 32:1–44 laulussa?

V: Kyseessä on ”oppiminen laulamalla”. Tämä ei ole ensisijaisesti ylistys- tai surulaulu, vaan pikemminkin opettavainen laulu, joka sisältää opetusta ja profetiaa, ja joissakin jakeissa (32:3–4, 8) ylistetään Jumalan luonnetta. Se ei ole pelkästään kauniisti soivia sanoja, vaan ilmaus Jumalan tahdosta ja opas elämään ja kuolemaan Jumalan kansan keskuudessa. Jos joku oppisi tämän laulun ulkoa, hänellä olisi yhteenveto lain tärkeydestä. Toisin kuin nykyiset testamentit, tuolloin laadittu viimeinen tahto oli peruuttamaton.

K: Miksi 5. Moos. 32:1–4:ssä korostetaan aina Jumalan ylistämistä?

V: Tämä ylistää Jumalaa, mutta se vaikuttaa myös meihin. Kuten C.S. Lewis sanoi (teoksessa Reflections on the Psalms, s. 94–95), mitään ei voi nauttia kunnolla ilman arvostusta.

K: Miksi 5. Moos. 32:5:ssä mainitaan tässä yhteydessä kieroutunut ja vääristynyt sukupolvi?

V: Kyseessä on sukupolvi, joka hylkäsi Jumalan Messiaan. Jeesus kutsui oman aikansa sukupolvea tällä nimellä Matteuksen evankeliumissa 17:17. Myös Pietari ja Paavali käyttävät tätä ilmausta Apostolien teoissa 2:40 ja Filippiläiskirjeessä 2:15.

K: Miten Septuaginta-käännös vaikutti asioihin 5. Moos. 32:8 ja seuraavissa jakeissa?

V: Septuagintassa sanotaan: ”Kun Korkein jakoi kansat, kun hän erotti Aadamin pojat, hän asetti kansojen rajat Jumalan poikien/enkelien lukumäärän mukaan.”

K: Mitä tarkoittaa ”silmän iiris” 5. Moos. 32:10; Ps. 17:8; Sak. 2:8?

A: Tällä tarkoitetaan pupillia eli silmän keskustaa. Se viittaa johonkin, jota pidetään erittäin arvokkaana ja josta pidät kovasti.

K: Miten kotka ”herättää” pesänsä 5. Moos. 32:11a:ssa?

A: Tämän ymmärtämiseksi ihmisen täytyy olla hyvin perehtynyt kotkien elämään. Nuorella kotkanpoikasella on pesässään varsin mukavaa; sen ei tarvitse tehdä mitään, ja se saa koko ajan ilmaista ruokaa. Se tietää tämän eikä yleensä halua menettää tätä hyvää asiaa ja lähteä pois. Mutta äiti alkaa tuhota pesää, jossa poikanen on, pakottaen nuoren kotkan aloittamaan lentämisen ja huolehtimaan itsestään. Joskus kotkanpoikanen yrittää lentää, syöksyy maahan ja jää sinne jumiin hetkeksi. Se ei haittaa; vanhemmat tuovat ruokaa maassa olevalle kotkanpoikaselle, kunnes se pystyy lentämään itse.

K: Mitkä linnut kantavat poikasiaan siivillään (5. Moos. 32:11 ja seuraavat jakeet)?

V: Vain petolinnuilla (Palestiinassa on 44 lajia) on tarpeeksi vahvat siivet tähän. Ainakin yhden näistä, kultakotkan, tiedetään ottavan poikansa siipiensä väliin. Ne syöksyvät poikasten alle ja lentävät ylöspäin poikaset selässään, kun poikaset oppivat lentämään, kertoo National Geographicin huhtikuun 2001 numero.

Katso lisätietoja osoitteesta https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_birds_of_Palestine 29.6.2025.

K: Kuka on Jeshurun 5. Moos. 32:15; 33:5; 33:26 ja Jes. 44:2:ssa?

V: Kyseessä on vertauskuva, ja Jeshurun on Israelin lempinimi, joka tarkoittaa ”suoraa” tai ”vanhurskasta”. Ajatuksena on, että Israel miellytti alun perin Herraa. Mutta aivan kuten hyvin ruokittu eläin saattaa potkia sitä omistajaa, joka ruokkii sitä, tämä on runollinen profetia siitä, että Jumalan kansa Israel kääntyisi Jumalaa vastaan. He alkaisivat palvoa muita jumalia, jotka olivat itse asiassa demoneja 5. Mooseksen kirjan 32:16–17 mukaan.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 32:15:n mukaan jotkut uskovien lapset kasvavat aikuisiksi ja kääntyvät pois Jumalasta?

V: Syitä voi olla monia.

Houkutus seurata muita asioita. Tähän kuuluu houkutus romanttisen ystävän, puolison tai muiden perheenjäsenten taholta.

Materialismi

Ylpeys ja ylimielisyys

Uskovien epäjohdonmukaisuus ja tekopyhyys, jota he ovat nähneet.

Pelko ja vaino

Vaurastumisen aiheuttama apatia. Tästä voidaan oppia, että vauraus voi olla vaarallisempi koettelemus kuin vaikeat ajat.

Useimpien näiden taustalla on kaksi kysymystä, joihin he vastaavat myöntävästi. Riittääkö Jumala? Ja ”Onko Jumalan tie paras tie?”

K: Miksi 5. Moos. 32:12,16:ssa Herra on niin raivoissaan vieraista jumalista?

V: 5. Mooseksen kirjan 2:16 mukaan se herättää Jumalassa mustasukkaisuutta. Aivan kuten aviomies tai vaimo saattaa tuntea mustasukkaisuutta, jos puolisolla on suhde, myös Jumala tuntee mustasukkaisuutta, kun ihmiset kääntyvät muiden jumalien puoleen. Myös jakeessa 16 Jumala kutsuu heidän palvontaansa kauhistuttavaksi. Tavallaan maa on taistelukenttä, jolla demonit taistelevat Jumalaa vastaan. Tavoitteena tai ”palkintona” on saada ihmisiä, jotka ovat uskollisia demoneille ja uskovat niihin, seuraavat niitä tai palvovat niitä.

Kerran, kun pelasin koulun koripallojoukkueessa, tein ottelun ratkaisevan heiton. Tilanne oli nimittäin hyppypallo, ja erotuomari asetti meidät vahingossa väärään järjestykseen. Kärkäsin palloa, sain sen haltuuni ja heitin. Pallo meni koriin, mutta valitettavasti se osui vahingossa vastustajajoukkueen koriin. Vielä pahempaa oli, että hävisimme ottelun yhdellä pisteellä. Olin niin nolo. Yksi koripallon kirjoittamattomista säännöistä on: älä tee pisteitä vastustajajoukkueelle. Se on tavallaan sama asia kuin vieraiden jumalien palvominen.

K: Viittaako 5. Mooseksen kirjan 32:21 kohdassa mainittu ”tyhmä kansa” islamia edeltäneisiin arabeihin, kuten muslimi Ahmad Deedat väittää?

V: Tämä voidaan kääntää myös ilmaisulla ”hitaasti oppivat ihmiset”, mutta joka tapauksessa ei ole mitään syytä olettaa, että tämä viittaisi arabeihin enempää kuin pakanaihin yleensä. Erityisesti ne varhaiset kristityt, joilla ei ollut juutalaista taustaa, olivat pääasiassa Rooman valtakunnan pakanoita. Arabit eivät olleet kovin väkirikas kansanryhmä.

K: Miten 5. Moos. 32:28–33:ssa mainittu ”kauhea arvostelukyky” on synti, joka johtaa tuhoon?

V: Kun et kykene erottamaan oikeaa väärästä – joko pelon, paineen tai mahdollisen menetyksen vuoksi – et voi ohjata muita. Kun et edes itse tiedä, mikä on oikein ja mikä väärin, voit langeta mihin tahansa. Kaikki tietämättömyys ei ole viatonta. Osa johtuu tietoisesta pyrkimyksestä olla välittämättä siitä, onko jokin asia oikein vai väärin.

Kuvainnollisesti pahoilla ihmisillä olisi runsaasti viiniä, mutta he eivät itse tajunneet – tai ehkä tajusivatkin, mutta eivät välittäneet – että heidän viininsä oli käärmeen myrkkyä. Nykypäivän ihmiset käyttävät huumeita, juovat itsensä humalaan ja tupakoivat, jolloin he myrkyttävät itse omaa kehoaan.

K: Oliko Mooseksen viha 5. Moos. 32:48:ssa ”kuolemaan johtava synti”, kuten 1. Joh. 5:16,17:ssä mainitaan, koska hänet rangaistiin kuolemalla ennen kuin hän pääsi luvattuun maahan?

V: Ei, tämä eroaa perustavanlaatuisesti Ananiaksen ja Safiran tapauksesta (Apostolien teot 5:1–11), joistakin uskovista, jotka suhtautuivat Herran ehtoolliseen kevyesti (1. Korinttolaiskirje 11:31, 32), Korahin kapinasta (4. Mooseksen kirja 16) sekä Aakanin synnistä (Joosuan kirja 7:16–26). Muut kuolivat heti, kun taas Mooses eli vielä monta vuotta ennen kuolemaansa. Mooseksen synti oli ”kuolemaan johtava synti” vain siinä mielessä, että Aadam, Eeva ja me kaikki kuolemme synnin seurauksena.

K: Kuinka kauas Mooses näki Nebon vuorelta (5. Moos. 32:49)?

V: Nebon vuori oli 2 700 jalkaa merenpinnan yläpuolella ja 4 000 jalkaa Kuolleenmeren yläpuolella. Kirkkaana päivänä sieltä näkee Galileanmeren pohjoispuolelle ja Kuolleenmeren eteläpuolelle.

K: 5. Moos. 32:50:ssä sanotaan, että ”hänet koottiin kansansa luo”. Koska kuoleman jälkeen on elämää, mitä tämä tarkoittaa?

V: Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Mooses liittyi jo kuolleiden israelilaisten joukkoon. Toisin sanoen Mooses kuoli.

K: Kun 5. Mooseksen kirjan 33:1–29:ssä puhutaan siunaussanoista, milloin ja miten meidän tulisi lausua siunaussanoja toisille nykyään?

V: Meidän tulisi siunata muita ihmisiä huolehtimalla heistä ja tekemällä heille rakkaudellisia tekoja, mutta se ei ole tässä tarkoituksena. On kolme tapaa.

Rukoile heidän puolestaan (heidän poissa ollessaan): Kuinka usein rukoilet perheesi, seurakunnan jäsenten ja ei-uskovien puolesta?

Anna heille rohkaisevia sanoja: Vahvista heitä näkemällä, keitä he voisivat olla ja toivottavasti keiksi he ovat tulossa. Rohkaise heitä sinnikkäästi jatkamaan ja pyrkimään Jumalan tahdon ytimeen, äläkä tyydy vain sen reunoihin. Muistuta heitä siitä, että Jumalan tie on paras tie. Viime kädessä ei ole olemassa sellaista asiaa kuin ”onnistunut synti”. Mooseksen siunaukset olivat yhdistelmä rukouksia, ylistystä, profetioita ja käskyjä.

Rukoile heidän puolestaan heidän kuullessaan: Sen lisäksi, että rukoilet heidän kanssaan, rukoile myös heidän puolestaan, jotta Jumala siunaisi heitä todella tärkeillä asioilla: itsensä tuntemisella, vankalla uskolla ja sillä, että Jumalan rakkaus tulvisi heidän elämäänsä.

K: Viittaako 5. Moos. 33:2:n kohta, jossa Jumala loistaa 10 000 pyhän kanssa, siihen, että Muhammed valloitti Mekan, kuten muslimi Ahmad Deedat väittää?

V: Ei. Vaikka Medinan armeijan vahvuus oli noin 10 000 miestä, se on ainoa yhtäläisyys tässä asiassa. Paran sijaitsi Edomissa, nykyisen Jordanian alueella, eikä sillä ollut merkittävää asemaa Raamatussa. Sekä Mekka että Medina sijaitsevat kaukana Paranista etelään, joten tämä on lievästi sanottuna satojen mailien ”venytys”.

K: Miksi 5. Mooseksen kirjan 33:6–27:ssä Simeonia ei mainita tässä profetiassa?

V: Raamattu ei kerro syytä, mutta tulevaisuudessa Simeon sulautuisi Juudaan ja menettäisi identiteettinsä itsenäistä maata hallitsevana heimona (1. Aikakirja 4:24–42).

K: Tarkoittaako hepreankielinen teksti 5. Moos. 33:6:ssa ”olkoon” hänen miehensä vähäisiä vai ”ei olkoon/eikä olkoon” hänen miehensä vähäisiä?

V: Se voidaan kääntää kummin päin tahansa. Septuaginta oli melko luotettava kreikankielinen käännös viidestä ensimmäisestä kirjasta, ja siinä se ymmärrettiin merkitykseksi ”olkoon häntä lukuisia”.

K: Miksi Mooses sanoo 5. Mooseksen kirjan 33:6:ssa juuri Ruubenin osalta, ettei hänen kansansa ole vähäinen?

V: Monille muille heimoille annettiin vaurautta koskevia profetioita, mutta ei Ruubenille. Raamattu ei kerro syytä, mutta voimme nähdä siihen syyn. Ruubenin, Gadin ja puolen Manassen heimo pyysivät maata Kanaanin ulkopuolelta, Jordan-joen itäpuolelta; Ruuben oli itäisimmistä heimoista eteläisin. He saivat pyytämänsä maan sillä ehdolla, että he lupasivat auttaa muita heimoja saamaan omat maansa. Sikäli kuin voimme nähdä, nämä heimot pitivät lupauksensa. Mutta Jordan-joki oli luonnostaan hyvin vaikea ylittää suurimman osan vuodesta, ja itäiset heimot olivat alttiita edomilaisten, moabilaisten, ammonilaisten, syyrialaisten ja arabien hyökkäyksille. Kanaanissa oli tarpeeksi maata, eikä näiden heimojen ollut viisasta pyytää maata, jota oli vaikeampi puolustaa Kanaanin ulkopuolella. Ehkä kun he huomasivat voivansa elää tällä maalla, he kysyivät: ”Miksi mennä pidemmälle?”

Nykyään on monia, jotka huomatessaan, ettei jokin asia ole huono, kysyvät myös: ”Miksi mennä pidemmälle?” Jos et ole räikeästi poissa Jumalan tahdosta, haluatko olla siinä tilassa, jossa kysyt ”miksi mennä pidemmälle”, vai haluatko olla juuri Jumalan tahdon ytimessä? Yksi hyvä syy mennä pidemmälle oli se, että he olivat alttiita joutumaan pyyhkäistyiksi pois; sekä sotilaallisesti että hengellisesti. Itse asiassa Daavidin aikaan ei enää kuule mitään kahdesta ja puolesta itäisestä heimosta. Samoin jos kuljet Jumalan kanssa, mutta olet haavoittuvassa asemassa, ehkä kiusauksen vuoksi, sen sijaan että kysyisit ”miksi mennä pidemmälle”, muuta olosuhteitasi tai poistu siitä paikasta.

K: Mitä tämä siunaus 5. Moos. 33:7 sanoo Juudasta?

V: Tämä oli voimaan liittyvä siunaus, mutta se eroaa 5. Mooseksen kirjan 33:20–22:ssa Gadille ja Danille annetuista voiman siunauksista. Juudan siunaus keskittyy yksinomaan siihen, että Jumala antaa voimaa ja apua Jumalan kansan suojelemiseksi.

K: Koska 5. Mooseksen kirjan 33:7:ssä ei mainita Juudan kuninkuutta, osoittaako tämä, että teksti on laadittu sen jälkeen, kun pohjoiset heimot olivat irtautuneet, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 206) väittää?

V: Ei, olisi yhtä perusteltua sanoa, että Juudan kuninkuutta ei mainittaisi, jos teksti olisi kirjoitettu ennen Daavidia ja yhdistynyttä valtakuntaa, kuin sanoa, että se olisi kirjoitettu yhdistyneen valtakunnan ajan jälkeen. Itse asiassa, koska nämä olivat Mooseksen siunauksia, ei ollut tarvetta mainita tai jättää mainitsematta Juudan kuninkuutta.

K: Mitä 5. Moos. 33:8–11 kertoo Leevistä ja uskollisuudesta?

V: Kun midianilaiset kiusasivat Israelia, leeviläiset ottivat miekat käsiinsä Jumalan käskyn mukaisesti ja surmasivat omia maanmiehiään. Uskollisuus Jumalalle ja uskollisuus muille israelilaisille olisi normaalisti sama asia, mutta kun ne olivat ristiriidassa, leeviläiset päättivät olla uskollisia Jumalalle. Levi sai kirouksen, jonka seurauksena hänet hajotettiin Israelin keskuuteen. Tämä on kuitenkin esimerkki siitä, kuinka kirous muuttui siunaukseksi.

Voimme olla uskollisia Jumalalle, maallemme, presidentille, seurakunnalle, perheelle, yritykselle, ystäville jne. Toivottavasti uskollisuudessa näitä kaikkia kohtaan ei ole ristiriitaa tai ristiriitaisuutta. Mutta kun sellaista on, meidän on varmistettava, että suurin uskollisuutemme kohdistuu Jumalaan, ennen maata, seurakuntaa, perhettä, yritystä tai ystäviä.

K: Mitä 5. Mooseksen kirjan 33:12 sanoo Benjaminista ja turvallisuudesta?

V: Jotkut ihmiset ajattelevat turvallisuutta koko ajan. Jotkut asuvat alueella, jossa heidän on ajateltava turvallisuutta suurimman osan ajasta, kuten sodan runtelemassa maassa. Mutta voit olla rauhassa tietäen, että Jumala valvoo sinua. Ei ole lupausta siitä, etteivätkö kristityt koskaan kärsisi tai joutuisi surmatuiksi. Mutta et kuole, ennen kuin Jumala haluaa viedä sinut kotiin.

Kerrotaan tarina lentokoneesta, joka joutui myrskyyn ja lento oli erittäin myrskyisä. Kaikki näyttivät pelokkailta paitsi yksi iäkäs rouva. Häneltä kysyttiin, miksi hän ei pelännyt, ja hän vastasi tietävänsä, että hän pääsisi näkemään poikansa. Hänen poikansa oli siinä kaupungissa, johon heidän oli määrä laskeutua. Mutta hänellä oli toinenkin poika, uskovainen, joka oli jo kuollut. Hän sanoi, ettei tiennyt, laskeutuisivatko he turvallisesti vai eivät, mutta hän tiesi, että joka tapauksessa hän pääsisi näkemään poikansa.

K: Pitäisikö 5. Moos. 33:16:ssa viitata Jumalan armoon, joka oli ”Siinailla” vai ”pensaassa”?

V: Koska vokaaleja ei alun perin kirjoitettu, sana on SN”, joka voi tarkoittaa joko Siinain vuorta tai pensasta (kuten palavassa pensaassa). Siitä huolimatta asia on sama. Katsokaa Jumalaa, joka ilmestyi yliluonnollisesti, olipa se sitten palavassa pensaassa tai Siinain vuorella.

K: Mitä 5. Moos. 33:25:ssä Asherille annettu lupaus ”voimasi on yhtä suuri kuin päiväsi” tarkoittaa?

V: Asher päättää elämänsä hyvin; he ovat vahvoja niin kauan kuin he ovat maan päällä, eivätkä he heikkene yhä enemmän. Nykypäivän kristityillä on ikääntyessään valinta: voimme heikentyä fyysisesti ja henkisesti. Mutta toivottavasti meillä kaikilla on hengellisesti ”voimaa yhtä paljon kuin päiviämme”. Meidän tulisi pyrkiä ”päättämään elämämme hyvin”, sen sijaan että heikentyisimme hengellisesti ympäristömme ja olosuhteidemme muuttuessa. Meidän on pyrittävä tietoisesti jättämään perintö ja päättämään elämämme hyvin.

K: Millainen siunaus 5. Moos. 33:18–19:ssä on Sebulonille ja Isaskarille?

V: Nämä kaksi heimoa sijaitsivat kaukana pohjoisessa, ja Asser oli aivan rannikon vieressä, Tyyron pohjoispuolelta etelään nykyiseen Tel Aviviin asti. Mainittu vuori on todennäköisesti Taborin vuori, joka erottaa Sebulonin ja Isaskarin toisistaan. Oikeamielisten uhrien tuomisen lisäksi tämä siunaus koski aineellista vaurautta. Libanonin metsien ja foinikialaisten kanssa sulautumisen ansiosta heistä tuli hyvin vauraita, mutta se tapahtui heidän hengellisen elämänsä kustannuksella. Daavidin aikoihin Asherista tai Sebulonista ei enää puhuttu, sillä suuri osa heimosta oli osa Foinikiaa. Itse asiassa 1. Kuninkaiden kirjan 7:13 mainittu Salomon temppelin arkkitehti Hiram oli äitinsä puolelta Naftalista ja isänsä puolelta Tyrosista. Itse asiassa 1. Kuninkaiden kirjan 9:10–12 mukaan Salomon luovutti 20 Galilean kylää Tyrosin kuninkaalle Hiramille. Voisi sanoa, että kyseessä oli vain 20 kylää, mutta yhtään kylää ei olisi saanut luovuttaa. Salomo rakensi temppelinsä hyödyntämällä tärkeää ystävyyssuhdetta maailmassa. Tuo ystävyys tuli kalliiksi, sillä se merkitsi 20 Jumalan kansan kaupungin luovuttamista pakanakuninkaalle. Olisi ollut parempi, jos temppeli ei olisi ollut niin kaunis, ilman että Jumalan kansaa olisi luovutettu pakanuudelle.

K: Mitä tämä profetia 5. Moos. 33:20–23 tarkoittaa Gadin ja Danin heimoista sekä leijonan kaltaisesta voimasta?

V: Nämä heimot olivat sotureita, ja ennustettiin, että heistä tulisi voimakkaita taistelijoita. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että ”Bashan” on Kanaanin koillispuolella sijaitseva hedelmällinen alue, jonne Dan muutti. Se liittyy myös ugaritinkieliseen sanaan basan, joka tarkoittaa kyykäärmettä. Tämä profetia eroaa huomattavasti niiden edellä lueteltujen Sebulonin ja Isaskarin tai niiden jälkeen luetellun Asserin vaurautta koskevista profetioista. Jumala suosi Gadia ja Dania menestyksellä. Nämä heimot eivät kuitenkaan säilyneet, vaan sulautuivat muihin. Ei riitä, että on hyvä taistelija; on myös oltava varovainen sen suhteen, kenen puolesta taistelee. On sanottu, että toisen maailmansodan voittivat Länsi-Euroopan päättäväisyys, amerikkalainen teräs ja venäläinen veri, koska Venäjä kärsi suhteellisesti paljon enemmän kuolemantapauksia kuin Amerikka tai länsi. Mutta ehkä menetyksiä ei olisi ollut niin paljon, jos he eivät olisi aloittaneet toista maailmansotaa väärällä puolella auttamalla natsi-Saksaa.

K: Miten Mooses olisi voinut kirjoittaa 5. Mooseksen kirjan 34:1–12, kun siinä mainitaan hänen kuolemansa?

V: Useimmat kristityt ajattelevat, että 5. Mooseksen kirjan kaksi viimeistä lukua on kirjoitettu Mooseksen kuoleman jälkeen. Mooses ei todennäköisesti kirjoittanut omasta kuolemastaan, sillä 5. Mooseksen kirjan 33. luvussa sanotaan ”hän sanoi” (kolmas persoona) kohdissa 33:2, 7, 8, 12, 13, 18, 20, 22, 23 ja 24. Oli kuitenkin yleistä, että ihmiset kirjoittivat itsestään kolmannessa persoonassa. Siitä huolimatta ainakin luku 34 on saattanut olla Joosuan kirjan kirjoittajan tai Joosuan itsensä kirjoittama.

K: Miten Mooses näki ”koko” maan 5. Mooseksen kirjan 34:1–2:ssa?

V: Kun joku sai maan omistukseensa, esimerkiksi ostamalla, hän ”tarkasteli virallisesti maata”, jonka hän oli saamassa omistukseensa. Tässä käytetty sana ”kaikki” ei tarkoita jokaista neliöjalkaa (edes maata jokaisen vuoren ja rakennuksen toisella puolella). Sen sijaan se tarkoittaa, että Mooses näki maan kokonaisuutena.

K: Miten reagoit, kun Jumala antaa sinun nähdä jotain kaukaa, mutta et voi olla osa sitä (5. Moos. 34:4)?

V: Joskus Jumala tekee näin kurinpitona, joskus suojellakseen meitä, joskus se viivästyy, ja joskus emme näe syytä siihen. Joskus Jumala voi antaa meille jotain, kuten perinnön, mutta saamme sen vasta myöhemmin, vaikka haluaisimmekin kaiken heti. Siitä huolimatta meidän ei pitäisi olla katkeria, vaan ymmärtää, että se, mitä Jumala tekee, on parasta Hänen kunniakseen.

Kuten me, myös Mooses saattoi katsoa taaksepäin elämäänsä ja kansaansa sekoituksella saavutuksia ja pettymyksiä, iloista tyytyväisyyttä ja tuskaa.

Onko siis totta, että Mooses ei koskaan päässyt Kanaanin maahan? Ehkä se ei ole totta, sillä Mooses ja Elia keskustelivat Jeesuksen kanssa kirkastumisen vuorella (Matt. 17:1–3). Vaikka vuorta ei nimetä tarkemmin, jos se sijaitsi Kanaanissa, Mooses pääsi sinne lopulta kuitenkin.

K: Miksi Mooses haudattiin salaiselle paikalle (5. Moos. 34:5)?

V: Mooses kiipesi yksin Nebon vuorelle, joten kukaan ihminen ei nähnyt, missä hän kuoli. Raamattu ei kerro sitä, mutta on olemassa kaksi oletusta.

Juutalainen kirjailija Josephus sanoi, että jos paikka olisi tullut tiedoksi, israelilaiset olisivat saattaneet tehdä Mooseksen ruumiista epäjumalan. Katso tästä teoksesta 1001 Bible Questions Answered, s. 311.

Juudaksen kirjeen 9. jakeessa sanotaan, että arkkienkeli Mikael ja Saatana taistelivat Mooseksen ruumiista. Tällä saattoi olla jotain tekemistä tämän kanssa, tai sen kanssa, että Mooses ilmestyi myöhemmin Jeesukselle kirkastumisen yhteydessä.

K: Miten Mooses saattoi olla 120-vuotias ja silti vahva ja näkökykyinen, kuten 5. Mooseksen kirjan 34:7 kertoo?

V: Jumala voi säilyttää nuoruuden, ja Jumala voi jopa palauttaa nuoruuden, kuten Jobin kirja 33:25, Psalmi 103:5 ja mahdollisesti Psalmi 110:3 osoittavat.

K: Oliko Mooses 5. Moos. 34:7:ssä yhtä vahva kuin nuoruudessaan, vai eikö hän enää pystynyt menemään ulos ja tulemaan sisään, kuten 5. Moos. 31:2 sanoo?

V: Mooses oli vahva, kuten nuoruudessaan. Mutta kuten 5. Mooseksen kirjan 31:2 myös sanoo, Mooseksen liikuntakyky oli heikentynyt jonkin verran, sillä hän ei enää ”pystynyt menemään ulos ja tulemaan sisään”. Kuitenkin 5. Mooseksen kirjan 34:1 mukaan Mooses pystyi vielä kiipeämään Nebon vuorelle, koska ”hänellä oli hautajaiset, joihin mennä”. Todellinen syy siihen, miksi Mooses ei voinut mennä Luvattuun maahan, kerrotaan 5. Mooseksen kirjan 31:3:ssa, jossa Mooses kertoo kansalle, että Jumala oli sanonut Mooseksen kuolevan juuri ennen Luvattuun maahan pääsemistä. Siksi Mooses luovutti kansan johtajuuden Joosualle 5. Mooseksen kirjan 31:1–8:ssa.

K: 5. Mooseksen kirjan 34:9:ssä mainitaan, missä muualla Vanhassa testamentissa Herran Henki laskeutui ihmisten päälle?

A: Tässä on luettelo teoksesta *The MacArthur Bible Commentary*, s. 245.

2. Mooseksen kirja 31:3; 35:30,31 – Bazalel antaa hänelle taitoa

4. Mooseksen kirja 11:17 – Mooses

4. Mooseksen kirja 11:25 – Seitsemänkymmentä vanhinta

4. Mooseksen kirja 24:2 – Bileam profetoi Israelista

5. Mooseksen kirja 34:9 – Joosua, joka seuraa Moosesta

Tuomarien kirja 3:10 – Otniel

Tuomarien kirja 6:34 – Gideon

Tuomarien kirja 11:29 – Jefta

Tuomarien kirja 14:6, 19; 15:14 – Simson

1. Samuelin kirja 10:10; 11:6; 19:23 – Saul

1. Samuelin kirja 16:13 – Daavid

1. Samuelin kirja 19:20 – Kuningas Saulin lähettiläät

1. Aikakirja 12:18 – Amasa

2. Aikakirja 24:20 – Sakarja

Jesaja 61:1 – Jesaja

Ezekiel 3:24; 11:5 – Ezekiel

2. Mooseksen kirja 28:3 – viisauden henki, joka annettiin niille, jotka valmistivat papin vaatteet.

K: Miten Mooses saattoi kirjoittaa 5. Mooseksen kirjan 34:10:ssä, että hän oli suurempi profeetta kuin Jeesus? (Tämän kysymyksen esitti ateisti.)

V: Monet konservatiiviset kristityt eivät usko, että Mooses kirjoitti 5. Mooseksen kirjan epilogin kuolemansa jälkeen. Minun on kuitenkin myönnettävä, että tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen ateistin ajattelevan, että Mooses kirjoitti kuolemansa jälkeen. Joka tapauksessa vastaus on sama.

5. Mooseksen kirjan 34:10:ssä sanotaan, ettei ollut suurempaa profeettaa ”tähän asti”. 5. Mooseksen kirjan epilogin kirjoittaja oli oikeassa, koska tämä kirjoitettiin kauan ennen Jeesuksen tuloa.

Ateisteille on kuitenkin annettava tunnustusta siitä, että he tutkivat Raamattua ahkerasti ja huomaavat ovelasti ongelmia, joita kukaan muu ei näe.

K: Kuka oikeastaan kirjoitti 5. Mooseksen kirjan?

V: Mooseksen kirja on joko Mooseksen suullisesti välittämä (Moos. 1:1–5; 4:1; 4:44–46; 5:1; 29:1–2) tai hänen kirjoittamansa (31:9; 31:22, 24–26). Se on peräisin noin vuodelta 1406 eKr., vaikka Mooseksen kuolemaa koskeva osa on todennäköisesti kirjoitettu hieman myöhemmin. Liberaalit ”korkeamman tason kriitikot” ovat väittäneet, että sen kirjoitti joku muu joko vuonna 701 eKr., vuosina 520–400 eKr. tai Joosian uudistuksen aikana. Seuraavassa on perusteluja, jotka tukevat yleistä näkemystä siitä, että Mooses kirjoitti kirjan.

1) Keskeinen osa Joosian uudistusta oli se, että uhrauksia ei saanut suorittaa missään muualla kuin Jerusalemissa, eikä olisi järkevää, että myöhemmässä teoksessa mainittaisiin uhrauksia Sikemissä, Ebal-vuorella ja Gerizim-vuorella ilman minkäänlaista mainintaa Jerusalemista. Jerusalem mainitaan Ebla-laatoissa jo 24. vuosisadalla eKr., joten voisi olettaa, että Joosian aikakaudella (noin 620 eKr.) kirjoitetussa teoksessa mainittaisiin Jerusalemin temppeli ainakin kerran.

2) Amalekilaiset mainitaan 5. Mooseksen kirjan 25:17–19:ssä. Vaikka he olivat pelottava vihollinen Mooseksen aikana ja olivat vielä olemassa Daavidin aikana, he olivat jo kauan kadonneet myöhemmillä aikoina.

3) 5. Mooseksen kirjan 17:14–20 kohdassa tuntuisi oudolta mainita, että heillä olisi jonain päivänä kuningas, jos heillä olisi jo ollut kuninkaita vuosisatojen ajan.

4) 5. Mooseksen kirjan 2:8, 10, 13, 36; 3:14, 17 sisältämät tarkat maantieteelliset yksityiskohdat olisivat myöhemmälle kirjoittajalle parhaimmillaankin turhia ja todennäköisemmin tuntemattomia.

5) Miksi 5. Mooseksen kirjan 3:17:ssä mainitaan Chinnereth/Kinnereth? Tämä oli Galileanmeren nimi, kun israelilaiset saapuivat sinne ensimmäistä kertaa, mutta ei myöhemmin.

6) Kuten aiemmin mainittiin, se vastaa suzerainti-sopimuksia vuosilta 2000–1000 eKr., mutta ei myöhempiä.

K: Mistä tiedämme, että 5. Mooseksen kirjassa oleva teksti on juuri se, jonka juutalainen Filon alun perin kirjoitti?

V: Kristittyinä luotamme siihen, että Kristus vahvisti Vanhan testamentin, joka meillä on. Itse asiassa muslimien Koraanissa sanotaan suura 5:46:ssa, että Jeesukselle annettiin Toora. Meillä on varhaisia käsikirjoituksia Kristuksen ajalta, joita käsitellään seuraavassa kysymyksessä. On kuitenkin olemassa vielä yksi todistusketju. Aleksandrialainen Filon oli juutalainen oppinut, joka eli vuosina 15/20 eKr. – 50 jKr. Hän kirjoitti kreikaksi, mutta on mielenkiintoista, että hänen kreikankieliset lainauksensa Vanhasta testamentista ovat lähempänä heprealaista masoreettista tekstiä kuin kreikkalaista Septuagintaa. Hän käsitteli hyvin yksityiskohtaisesti eri jakeiden merkitystä. Tässä ovat jakeet, joihin hän viittasi 5. Mooseksen kirjassa.

1:17, 31, 43; 4:1, 4, 6, 12, 19, 29, 39; 5:16, 27, 31; 6:7, 10, 11, 13; 7:1, 7; 8:2, 3, 12, 14, 15, 17, 18; 9:5; 10:9, 10, 16, 17, 18, 20–22; 11:8; 12:28, 31; 13:1, 4, 6; 14:1, 4, 10; 15:1, 6, 8, 12, 16; 16:3,19–22; 17:6,15,18; 18:18; 19:14–17,19; 20:1,5,10,19,20; 21:10,14,15,17–21,23; 22:8,10,13,27; 23:1–5, 12–14, 16, 18, 19, 21; 24:4, 7, 10, 15, 19, 20; 25:4, 11–13, 17, 18; 26:1, 13; 27:2, 3, 9, 15, 17, 19; 28:12, 15, 23, 28, 33, 65; 29:4; 30:4, 9–12, 14–15, 20; 32:4, 5, 7, 8, 13, 15, 18, 32, 34, 39; 33:1, 4, 6, 9; 34:4–6, 10

K: Mitkä ovat Mooseksen kirjan varhaisimpia käsikirjoituksia, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

A: Tässä ovat varhaisimmat.

Deuteronomiumin esinikeneiset käsikirjoitukset

Ketef Hinnomin kääröt ovat peräisin vuosilta 650–587 eKr., ne on kirjoitettu hopealle (minkä ansiosta ne ovat säilyneet), ja niissä on katkelmia 2. Mooseksen kirjan 20:6:sta, 4. Mooseksen kirjan 6:24–26:sta, 5. Mooseksen kirjan 5:10:stä ja 7:9:stä, Nehemian kirjan 1:5:stä sekä Danielin kirjan 9:4:stä.

Kuolleenmeren kääröt: (ennen Kristusta) 29 erillistä käsikirjoitusta. Teos The Dead Sea Scrolls Today, s. 30. Teosten The Dead Sea Scrolls Translated: The Qumran Texts in English, 2. painos, ja The Dead Sea Scrolls in English, 4. painos, mukaan ne ovat:

4QPaleoDeut[r] sisältää 5. Moos. 19:2–3

1Q4

1Q5

2Q10

2Q11

2Q12

4Q28 (= 4QDeut a) (5. Mooseksen kirja 23:36?; 24:1–8) (175–150 eKr.)

4Q29 (= 4QDeut b) (5. Mooseksen kirja 29:24–27; 30:3–14; 31:9–17, 31:24–32:3) osoittaa yhtäläisyyksiä Septuagintan taustalla olevan hepreankielisen tekstin kanssa. (Päivätty 150–100 eKr.)

4Q30 (= 4QDeut c) (120 jaetta 19 luvusta, mukaan lukien 31:16–19) (n. 150–100 eKr.) 5. Moos. 3:25–26; 4:13–17, 31–32; 7:3–4; 8:1–5; 9:11–12, 17–19, 29; 10:1–2, 5–8; 10:8–12; 11:3, 9–13, 18; 12:18–19, 26, 31; 15:1–4, 15–19; 16:2–3, 6–11, 21–22; 17:1–5, 7, 15–20; 18:1; 26:19; 28:1–14,20,22–25,29–30,48–50,61; 29:17–19; 31:16–19; 32:3

4Q31 (= 4QDeut d) (5. Mooseksen kirja 2:26–33; 3:14–29; 4:1)

4Q32 (osia 5. Mooseksen kirjan luvuista 3 ja 8)

4Q33 (=4QDeut[f]) osia 93 jakeesta: 5. Moos. 4:24–26; 7:22–25; 8:2–14; 9:6–7; 17:17–18; 18:6–10, 18–22; 19:17–21; 20:1–6; 21:4–12; 22:12–19; 23:21–26; 24:2–7; 25:3–9; 26:18–19; 27:1–10

4Q34 ”on käytännössä identtinen Masoreettisen tekstin perustana olevan perinteen kanssa oikeinkirjoituksen, kappalejaon ja sisällön osalta.” The Encyclopedia of the Dead Sea Scrolls, osa 1, s. 199

4Q35 (5. Mooseksen kirja 1–2, 31, 33 kreikkalaisessa Septuagintassa)

4Q36

4Q37 (=5. Mooseksen kirja (j)) (sisältää 5. Mooseksen kirjan 37 ja 2. Mooseksen kirjan 12:43–13:5)

4Q38 (11 fragmenttia 5. Mooseksen kirjasta, luvut 5, 11, 19, 20, 23, 25, 26, 32) Nämä kuuluvat todennäköisesti kahteen eri käsikirjoitukseen.

4Q39

4Q40

4Q41

4Q42

4Q43 (=4QDt(p)) sisältää 5. Mooseksen kirjan 6:4–11

4Q44 5. Mooseksen kirja 32:37–43 on yhdenmukainen Septuagintan taustalla olevan hepreankielisen tekstin kanssa.

4Q45 92 jaetta

4Q46 paleo-5. Mooseksen kirja (250–200 eKr.) 5. Mooseksen kirja 26:14–15

4Q122 (kreikkalainen Septuaginta)

5Q1 (n. 200–165 eKr.) luvut 7, 8 ja 9:n alku.

6Q3 (muutama kirjain 5. Mooseksen kirjan 26:19:stä)

11Q3 (=11QDeut) 5. Mooseksen kirja 1:4–5

Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa (s. 436–438) mainitaan, että kopioita on 25, mutta siinä ei ehkä ole laskettu mukaan Septuagintan fragmentteja. The New International Dictionary of the Bible -teoksessa (s. 261) todetaan, että pelkästään luolassa 4 on ainakin 14 erilaista 5. Mooseksen kirjan käsikirjoitusta.

Kuolleenmeren kääröjen joukossa on The Dead Sea Scrolls Today -teoksen (s. 33) mukaan lukuisia 2. Mooseksen kirjan ja 5. Mooseksen kirjan filakterioita ja mezuzoita (joita kannettiin otsalla ja käsivarsilla).

Vuodelta 150 eKr. peräisin oleva Nashin papyrus sisältää kymmenen käskyä, jotka on koottu 2. Mooseksen kirjan 20:2–17 ja 5. Mooseksen kirjan 5:6–6:4f kohdista. Tämä oli vanhin tunnettu raamatunteksti, kunnes Kuolleenmeren kääröt löydettiin. Valokuva siitä on teoksessa New International Dictionary of the Bible, s. 228.

Septuaginta on kreikankielinen käännös Vanhasta testamentista ja apokryfeistä. Teoksen *The Encyclopedia of Religious Knowledge* (s. 746) mukaan meillä on 5. Mooseksen kirjan Septuaginta-katkelmia, jotka ovat peräisin jo 2. vuosisadalta eKr.

Teoksessa ”Manuscripts of the Greek Bible” (s. 34) todetaan, että 5. Mooseksen kirjan luvuista 17–33 on säilynyt yli sata kreikankielistä kappaletta. Vanhin kappale on peräisin 2. vuosisadalta eKr. (Papyrus Rylands 458, fragmentti B), ja se sisältää 5. Mooseksen kirjan 25:1–3. Se sijaitsee John Rylandsin kirjastossa Manchesterissa, Englannissa. Toinen fragmentti, joka sisältää 5. Mooseksen kirjan 31:28–30 ja 32:1–7, on peräisin 1. vuosisadalta eKr. Kuvia näistä sekä lisätietoja aiheesta löytyy teoksesta Manuscripts of the Greek Bible, s. 60–61. Washingtonin Freer-galleriassa on 5. vuosisadalta jKr peräisin oleva kopio 5. Mooseksen kirjasta ja Joosuan kirjasta. Kuvan yhdestä lehdestä, jossa on 5. Mooseksen kirjan 10:6–15, voi nähdä teoksessa *Greek Manuscripts of the Bible*, s. 84–85.

Papyri Fouad Inv. 266 koostuu yli sadasta kreikankielisestä fragmentista, jotka sisältävät osia 5. Mooseksen kirjan luvuista 17–33. Se on peräisin 1. vuosisadalta eKr. Muiden osien joukossa se sisältää 5. Mooseksen kirjan 31:28–30; 32:1–7

Nahal Heveristä (50 eKr.–50 jKr.) on löydetty XHev/Se3, joka sisältää 5. Mooseksen kirjan 9:5–6, 21–23

Masadasta (ennen vuotta 69 jKr.) löydettiin Mas1C, joka sisältää 5. Mooseksen kirjan 33:17–21; 34:2–6

Wadi Murabba’atin löytöpaikalta (n. 132 jKr.) on säilynyt 5. Mooseksen kirjan 10:1–3; 11:2–3; 12:25–26; 14:29; 15:1 tai 2, nimeltään Mur 2.

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä, Masadassa, Nahal Heverissä ja Wadi Murabba’atissa on säilynyt seuraavat 620,5 hepreankielistä jaetta 5. Mooseksen kirjan 959 jaeesta (64,7 %).

1:1–17, 22–25, 29–39, 41, 43–46; 2:1–6, 8, 24–36; 3:14–29; 4:1, 13–17, 24–26, 30–34, 47–49; 5:1–33; 6:1–11; 7:2–7, 12–26; 8:1–20; 9:1–2, 5–7, 10–14, 17–19, 21–23, 27–29; 10:1–3, 5–12, 14–15; 11:2–4, 6–13, 18, 27–32; 12:1–5, 11–12, 18–19, 22, 25–26, 31; 13:1–14, 16, 19; 14:1–4, 19–22, 24–29; 15:1–6, 8–10, 14–19; 16:2–4, 6–11, 21–22; 17:1–5, 6?, 7, 12–20; 18:1, 6–10, 18–22; 19:2–3, 8–21; 20:1–19; 21:4–12, 16?, 23; 22:1–9, 11–19; 23:6–8, 12–16, 22–26; 24:1–8, 10–22; 25:1–9, 14–19; 26:1–5, 14–15, 18–19; 27:1–10, 24–26; 28:1–18, 20, 22–25, 29–30, 44–50, 61, 67–68; 29:2–5, 9–20, 22–27; 30:3–14, 16–20; 31:1–19, 24–30; 32:1–3, 6–11, 13–14, 17–29, 33–35, 37–43; 33:1–24, 29; 34:1–6, 8?.

British Museum MS Oriental 7594 Sahidic-koptinkielinen Deut 1:39–2:19; 4:49–8:3; 9:7–13:17; 14:18–18:10; 19:1–20:6; 22:3–26:10; 28:1–6, 9–12; 28:14–31:10; 31:12–34:2; Joona 1:1–4:11; Apostolien teot 1:1–20:4; 20:6–24:16; 26:7; 26:20–27; 27:10–16; 26:21f–26a; 26:32–27:7; 27:10–16,21f–26a; 27:29f–28:20; 28:23–27,30–31

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä, Masadassa, Nahal Heverissä ja Wadi Murabba’atissa on säilynyt seuraavat 620,5 jaetta Mooseksen kirjan 959 jaeesta (64,7 %).

1:1–17, 22–25, 29–39–46; 2:1–19, 24–36; 3:14–29; 4:1, 13–17, 24–26, 30–34, 47–49; 5:1–33; 6:1–25; 7:1–26; 8:1–20; 9:1–2, 5–7, 29; 10:1–22; 11:1–32; 12:1–32; 13:1–17,19; 14:1–4,18–29; 15:1–23; 16:1–22; 17:1–20; 18:1–10,18–22; 19:1–21; 20:1–19; 21:4–12,16?,23; 22:1–21; 23:1–25; 24:1–22; 25:1–9–19; 26:1–10,14–15,18–19; 27:1–10,24–26; 28:1–68; 29:1–29; 30:1–20; 31:1–30; 32:1–3, 6–11, 13–14, 17–29, 33–35, 37–43; 33:1–24, 29; 34:1–6, 8?.

Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin Septuagintan, mukaan lukien 5. Mooseksen kirjan. Teoksen The Encyclopedia of Religious Knowledge sivun 746 mukaan Chester Beatty -papyrukset (2.–4. vuosisata jKr) sisältävät 5. Mooseksen kirjan. Freer Washington -koodeksi (4./5. vuosisata) sisältää 5. Mooseksen kirjan 10:6–15.

Lucianuksen versio oli Septuagintan kopio, jonka laati Lucianus, presbyteri ja marttyyri (312 jKr.) Antiokiasta. Hän korjasi kreikan kielioppia ja tyyliä. Lucianuksen versio on säilynyt John Rylandin papyruksessa Greek 458, jossa on 5. Mooseksen kirjan kohdat 23:24–24:3; 25:1–3; 26:12, 17–19 ja 28:31–33.

Vaticanus (325–350 jKr.) sisältää koko 5. Mooseksen kirjan

Sinaiticus (340–350 jKr.) sisältää lehtiä 5. Mooseksen kirjan 3:8–4:21; 28:68–30:16.

Alexandrinus (n. 450 jKr.) sisältää koko Viidennen Mooseksen kirjan

Samarialaiset tekivät oman kopionsa Toorasta 2. vuosisadalla eKr., vaikka varhaisimmat säilyneet samarialaiset kopiot ovat peräisin keskiajalta. The Dead Sea Scrolls Today, s. 125–126.

Tellan piispa Paavali (616–617 jKr.) teki syyriankielisen käännöksen Septuagintasta, joka on säilynyt nykypäivään asti, kuten teoksessa Manuscripts of the Greek Bible, s. 35 (alaviite) todetaan.

Varhaiskirkon kirjoittajat tunnustivat Deuteronomiumin osaksi Raamattua. Katso seuraavasta kysymyksestä täydellinen luettelo ennen Nikean kirkolliskokousta.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Deuteronomiumiin?

V: Seuraavat Nikäan kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat lainasivat tai viittasivat Viidennen Mooseksen kirjan jakeisiin. Alleviivatut mainitsevat, että Mooses kirjoitti sen.

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) lainaa 5. Mooseksen kirjan 13:8–9 teoksessaan 1. Klemens, luku 29, osa 1, s. 12–13.

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) 8. luku, s. 142, lainaa 5. Mooseksen kirjan 10:16.

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) lainaa 5. Mooseksen kirjan 32:15:tä ”Mooseksen kirjoittamana” teoksessaan Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa, luku 20, s. 204. Hän lainaa myös 5. Mooseksen kirjan 10:16:ta Mooseksen kirjoittamana samassa teoksessa, luku 126, s. 262.

Meleto/Melito Sardiksesta (170–177/180 jKr.) mainitsi 5. Mooseksen kirjan Vanhan testamentin kirjojen joukossa kirjeessään Onesimukselle teoksessa ”Pääsiäisestä”, s. 72. Säilynyt Eusebiuksen teoksessa ”Kirkkohistoria”, 4. kirja, luku 26.

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa 5. Mooseksen kirjan 5:8 sanoen: ”Mooses sanoi.” Irenaeus, ”Häresioiden vastustaminen”, kirja 3, luku 6.5, s. 420.

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa 5. Mooseksen kirjaa monissa kohdissa, mukaan lukien 5. Mooseksen kirjan 6:4 Mooseksen sanoina teoksessa ”Kehotus pakanoille”, luku 8, s. 195, sekä saman jakeen teoksessa ”Stromata” (193–202 jKr.), kirja 5, luku 14, s. 471.

Tertullianus (198–220 jKr.) kirjoittaa: ”Myös seuraavassa mielessä, 5. Mooseksen kirjassa” ja lainaa sitten 5. Mooseksen kirjan 6:4, 12, 27; 12:2, 3, 30; 13:1, 6, 16; 27:15 teoksessaan *Scorpiace*, luku 2, s. 635

Theodotus, todennäköisesti montanisti (n. 240 jKr.), lainaa puolet 5. Mooseksen kirjan 17:6:sta teoksessaan Excerpts of Theodotus, luku 13, s. 44

Hippolytos (222–235/6 jKr.) lainaa 5. Mooseksen kirjan 9:3:a Mooseksen sanoina. Kaikkien harhaoppien kumoaminen, kirja 6, luku 27, s. 88. Hän käsittelee myös 5. Mooseksen kirjan 5:22 sanoen: ”Eikä Mooses ole vaiennut tästä asiasta, kun hän sanoo, että on kolme Jumalan sanaa: ’pimeys, hämärä, myrsky’, eikä lisännyt mitään muuta.” Kaikkien harhaoppien kumoaminen, kirja 8, luku 1, s. 118

Origenes (240 jKr.) viittaa 5. Mooseksen kirjaan nimeltä. ”Kommentaari Hoosiannasta”, kirja 3, luku 6, s. 187

Novatianus (250/254–256/7 jKr.) lainaa 5. Mooseksen kirjan 8:3:a ”lain sanana” teoksessaan Juutalaisista ruoista, luku 5, s. 648

Novatianus (250/254–256/7 jKr.) lainaa 5. Mooseksen kirjan 32:8:aa nimellä ”5. Mooseksen kirja” teoksessaan ”Kolminaisuudesta”, luku 17, s. 627

Teoksessa ”Treatise Against Novatian” (250/4–256/7 jKr.) siteerataan 5. Mooseksen kirjan 1:17 kohdasta 5. Mooseksen kirjaa.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa ”Mooseksen kirjaa” teoksessaan ”Treatise 12”, kolmas kirja, 18.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) ”Jesajan kirjassa … 117. psalmissa … Myös Sakarjan kirjassa … Myös Deuteronomiumissa: … Myös Jeesuksessa [Joosua], Naven pojassa” Cyprianuksen traktaatit, traktaatti 12, luku 2.16

Gregorius Thaumaturgos (240–265 jKr.) lainaa 5. Mooseksen kirjan 22:26,27 sellaisenaan. Kanoninen kirje, kanoni 1, s. 18.

Aleksandrian Dionysios (246–256 jKr.) lainaa 5. Mooseksen kirjan 19:14 kohdasta kirjeessään 7 Filemonille, presbyterille, s. 102

Rooman Dionysios (259–269 jKr.) mainitsee ”Mooseksen 5. Mooseksen kirjan suuressa laulussa” teoksessaan Sabellialaisia vastaan, luku 2, s. 365.

Adamantius (n. 300 jKr.) (epäsuorasti) lainaa 5. Mooseksen kirjan 25:4:ää Mooseksen laista. ”Keskustelu todellisesta uskosta”, ensimmäinen osa, luku 22b, s. 65

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) viittaa 5. Mooseksen kirjan 32:8:aan ”lakina” teoksessaan ”Kommentaari Ilmestyskirjaan, 9. luku, 13,14, s. 352”.

Olympoksen ja Pataran Methodius (270–311/312 jKr.) lainaa 5. Mooseksen kirjan 32:32,33:a Mooseksen kirjoittamana. ”Kymmenen neitsyen juhla”, puhe 5, s. 327

Aleksandrian Athanasius (318 jKr.) lainaa osaa 5. Mooseksen kirjan 30:14:stä Mooseksen sanoina. Athanasius: ”Pakanallisia vastaan”, luku 30.1, s. 29

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) ”Mooses sanoo myös Viidennessä Mooseksen kirjassa” ja lainaa Viidennen Mooseksen kirjan 28:66 teoksessaan *Epitome of the Divine Institutes*, luku 46, s. 241

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen myös seuraavat henkilöt viittasivat Viidenteen Mooseksen kirjaan:

Eusebius Kesarealainen (318–339–340 jKr.)

Syyrialainen Aphrahat (337–345 jKr.)

Sirmiumilainen Hegemonius (n. 351 jKr.) viittaa Mooseksen 5. Mooseksen kirjan 18:15:een siteeratessaan Archelausia (262–278 jKr.) teoksessaan ”Disputation with Manes”, luku 42, s. 217

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.)

Athanasius (325–373 jKr.)

Syyrialainen Efrem (350–378 jKr.)

Kappadokialainen Basileios (357–378/379 jKr.)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.)

Pacianus Barcelonasta (342–379/392 jKr.) lainaa 5. Moos. 13:6; 13:8–9 (Septuaginta) viittaamalla niihin ”Mooseksen” ja ”5. Mooseksen kirjan” sanoina. Kirje 3, luku 17.1, s. 58

Sokea Didymus (398 jKr.) lainaa 5. Moos. 32:8:aa viittaamalla siihen ”Viidennen Mooseksen kirjan” nimellä. Kommentaari Sakarjan kirjaan 11, s. 272

Syyrialainen ”Askelten kirja” (Liber Graduum) (350–400 jKr.) lainaa 5. Mooseksen kirjan 27:24:ää sanoen ”kuten laissa sanotaan”. Memra 22, luku 10, s. 259. Se lainaa myös 5. Mooseksen kirjan 5:16–22; 6:4 ja 32:15. Se viittaa 5. Mooseksen kirjan 6:5; 19:14,21; 22:1; 32:4.

Rufinus (374–406 jKr.)

Johannes Krysostomos (kuollut 407 jKr.)

Karthagon kirkolliskokous (393–419 jKr.)

Hieronymus (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Tooraa, Jobin kirjaa, Jeesusta, Naven [Joosuan] poikaa, Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin ja Kuningasten kirjoja (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean, Joelin, Aamoksen, Obadjan, Joonan, Miikan, Nahumin, Habakukin, Sefanjan, Haggain, Sakarja, Malakia, Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Daniel, Ester, Esra, Nehemia, Kirje 53, luku 7–8, s. 99–101.

Pelagianilainen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.) viittaa 5. Moos. 24:1–2. Kommentaari Malakian kirjaan, luku 2, s. 412. Viittaa 5. Moos. 29:23. Kommentaari Hoosean kirjaan, luku 11, s. 87

Hippon Augustinus (388–430 jKr.)

Johannes Cassianus (419–430 jKr.)

Theodoret Kyroslainen (423–458 jKr.).

K: Mitkä ovat joitakin käännöseroja heprean, kreikkalaisen Septuagintan ja muiden versioiden välillä 5. Mooseksen kirjassa?

V: Tässä on muutamia esimerkkejä 5. Mooseksen kirjan 959 jakeesta. Ellei toisin mainita, ensimmäinen lause on masoreettinen teksti (MT) ja toinen Septuaginta (LXX).

5. Moos. 1:1 ”Arabah” vs. ”Punainenmeri” (yksi Septuaginta-käsikirjoitus, Targum, Vulgata)

5. Moos. 1:4 ”Edreissä” vs. ”ja Edreissä” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

5. Moos. 1:8 ”Herra” vs. ”minä” (samarialainen Pentateukki, Septuaginta)

5. Moos. 2:5 ”En anna teille heidän maataan, en edes jalanjäljen vertaa, sillä olen antanut Seirin vuoren Eesauille omistukseksi.” vs. ”En anna teille heidän maastaan edes niin paljon, että voisitte asettaa jalkanne siihen, sillä olen antanut Seirin vuoren Eesauin lapsille perinnöksi.” (Septuaginta)

5. Moos. 2:8 ja 10:6–7 perustuvat 4. Moos. 20:17–18 ja 4. Moos. 33:31–38a:han samarialaisessa Pentateukissa. (The Anchor Bible Dictionary, osa 5, s. 937)

5. Moos. 2:37 ”ja kaikki” vs. ”jopa kaikki / aivan kuten” (Septuaginta, Targum)

5. Moos. 3:9 ja 5. Moos. 4:48 ”Sion” vs. ”Siryon” (Septuaginta) vs. ”Sirion” (syyria)

5. Moos. 3:12 ”Arnonin rotkon varrella” vs. ”Arnonin rotkon reunalla”

5. Moos. 5:5 ”sana” vs. ”sanat” (Kuolleenmeren kääröt, samarialainen Pentateukki, Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata, Targum)

5. Moos. 5:15 ”Muista” (MT) vs. ”Ja sinun tulee muistaa” (Kuolleenmeren kääröt) (The Meaning of the Dead Sea Scrolls, s. 112)

5. Moos. 5:15 ”sapattipäivä” (MT, SP, LXX) vs. ”sapattipäivä, jotta se pyhitettäisiin. Sillä kuudessa päivässä Herra teki taivaan ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä; niin Herra siunasi sapattipäivän ja pyhitti sen.” (Kuolleenmeren käärö 4QDt41) (The Meaning of the Dead Sea Scrolls, s. 112)

5. Moos. 5:21:n jälkeen seuraa välittömästi 5. Moos. 27:2–7 samarialaisessa Pentateukissa. (The Anchor Bible Dictionary, osa 5, s. 937)

5. Moos. 8:4 ”rakkuloita” vs. ”kovettumia” (Septuaginta)

5. Moos. 9:24 ”minä olen tuntenut” vs. ”hän on tuntenut” (Samarialainen Pentateukki, Septuaginta)

5. Moos. 9:28 ”ettei maa” vs. ”ettei maan kansa” (Septuaginta, samarialainen Pentateukki)

5. Moos. 10:13 ”Herra” vs. ”Herra, sinun Jumalasi” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta, syyria)

5. Moos. 11:13 ”minun käskyni” vs. ”jokainen käsky” (Septuaginta)

5. Moos. 11:14 ”minä” vs. ”hän” (Samarialainen Pentateukki, osa Septuagintasta, Vulgata, mezuzah-lainaus Kuolleenmeren kääröistä) Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 3, s. 90.

5. Moos. 11:30 ”tammia tai terebintejä” vs. ”tammi” (Septuaginta, syyriankielinen käännös)

5. Moos. 11:30 ”Moria” (MT, Septuaginta) vs. ”Moria, Sikemin vastapäätä” (Samarialainen Pentateukki. Katso The Anchor Bible Dictionary, osa 5, s. 938)

5. Moos. 12:5 ”paikka, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee” (MT, Septuaginta) vs. ”paikka, jonka Herra on valinnut” (Samarialainen Pentateukki)

5. Moos. 12:14 ”paikassa, jonka Herra valitsee” (MT, Septuaginta) vs. ”paikassa, jonka Herra on valinnut” (Samarialainen Pentateukki. The Meaning of the Dead Sea Scrolls, s. 95.)

5. Moos. 12:28 ”käsken teitä” vs. ”käsken teitä tänään” (Samarialainen Pentateukki, syyriankielinen) (NRSV:n alaviitteessä sanotaan, että kreikankielisessä tekstissä on sana ”tänään”, mutta Brentonin Septuaginta-versiossa tätä ei näy.)

5. Moos. 13:6 ”äitisi poika” vs. ”isäsi poika tai äitisi poika” (samarialainen, Septuaginta, Targum) (Tässä yhteydessä merkityksessä ei ole eroa)

5. Moos. 14:13 ”musta haukka” vs. ”musta haukka, korppikotka tai haukka” Septuagintassa, samarialaisessa Pentateukissa ja joissakin heprealaisissa käsikirjoituksissa.

5. Moos. 15:2 ”vaadi sitä naapuriltasi ja veljeltäsi” (MT, samarialainen Pentateukki) vs. ”vaadi sitä naapuriltasi” (Septuaginta) vs. ”vaadi sitä” (4QDeut( c ))

5. Moos. 18:15, 18–19: ”…profeetta teidän keskuudestanne, veljistänne. Sellainen kuin minä – häntä te kuulette… Minä herätän heille profeetan heidän veljiensä joukosta, sinun kaltaisesi; ja minä panen sanani hänen suuhunsa: ja hän puhuu heille kaiken, mitä minä hänelle käsken. Ja niin tapahtuu, että kuka tahansa, joka ei kuuntele minun sanojani, joita hän puhuu minun nimessäni, sen minä vaadin hänen kädestään.” (Masoreettinen teksti) vs. ”…profeetta veljistänne, minun kaltaiseni; häntä te (monikko) kuulette… Minä herätän teille profeetan veljistänne, teidän kaltaisenne; ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille niin kuin minä hänelle käsken. Ja mitä sanoja tahansa tuo profeetta puhuu minun nimessäni, minä kostan hänelle.” (Septuaginta) vs. ”…profeetta, joka on minun kaltaiseni, teidän veljistänne. Häntä teidän on kuunneltava kaikessa, mitä hän teille sanoo. Ja jokainen, joka ei kuuntele sitä profeettaa, hävitetään kokonaan kansan keskuudesta.” (Qumran 4QTest, Ap. t. 3:22–23) (The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 299–300)

5. Moos. 18:19 ”vaati sitä häneltä” (MT) vs. ”kostaa hänelle” (LXX, Eusebius Kesarealainen)

5. Moos. 20:8 ”virkamiehet” (MT, samarialainen Pentateukki, Septuaginta) vs. ”tuomarit” (4QDeut(k2)) The Dead Sea Scrolls Bible s. 174

5. Moos. 20:8 ”ettei hänen veljiensä sydän lannistu” (MT, Targum) vs. ”ettei hän lannista veljensä sydäntä” (Samarialainen Pentateukki, Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

5. Moos. 20:19 ”ihminen on kedon puu” vs. ”Ovatko kedon puut ihmisiä” (yhden kirjaimen ero)

5. Moos. 23:2 ”YHWH:n seurakuntaan, edes kymmenenteen sukupolveen asti kukaan hänen jälkeläisistään ei saa astua YHWH:n seurakuntaan” vs. ”Herran seurakunta”

5. Moos. 25:11 ”hänen sukupuolielimensä” vs. ”hänen lihansa” (Samarialainen Pentateukki)

5. Moos. 26:3 ”julista tänään Herra, sinun Jumalasi” vs. ”julista tänään Herra, minun Jumalani” (Septuaginta)

5. Moos. 27:4 ”Ebal-vuori” (MT, Septuaginta) vs. ”Gerizim-vuori” (samarialainen Pentateukki ja vanha latinalainen/italialainen käännös) [Samarialaiset muuttivat tämän todennäköisesti vahvistaakseen väitettään, että Gerizim, ei Jerusalem, oli vuori, jolla heidän tulisi palvoa.] Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 3, s. 161.

5. Moos. 28:30 muuttaa ”tarttui hänen sukupuolielimiinsä” (sgl) muotoon ”tarttui hänen lihaansa” (yshbn) (samarialainen Pentateukki)

5. Moos. 28:11 ”karja … maa” (MT, osa Septuagintasta, samarialainen Pentateukki) vs. ”m[aa, … k[arja]” (4QDeut( c ), osa Septuagintasta)

5. Moos. 29:10 ”johtajasi, heimosi, vanhimmat” vs. ”heimojesi päämiehet, vanhimmat” (Septuaginta Brentonin mukaan) vs. ”heimosi, vanhimmat” (syyria, kreikka NRSV:n alaviitteen mukaan)

5. Moos. 29:11 ”lapsenne, vaimonne” (MT) vs. ”vaimonne ja lapsenne” (Septuaginta) vs. ”lapsenne ja [vaimonne]” (1QDeut(b)) The Dead Sea Scrolls Bible, s. 186

5. Moos. 30:9 ”karja … maa” (MT) vs. ”maa … karja” (4Deut(b), samarialainen Pentateukki, Septuaginta) The Dead Sea Scrolls Bible, s. 187

5. Moos. 30:11 ”kaukana” (MT) vs. ”kaukana teistä” (4QDeut(b), Septuaginta) The Dead Sea Scrolls Bible, s. 187

5. Moos. 30:16 ”jotka minä käsken” vs. ”jos te noudatatte Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, joita minä käsken” (Septuaginta)

5. Moos. 30:28 ”meille ja lapsillemme” on merkitty erityisillä pisteillä.

5. Moos. 31:1 ”meni ja puhui” vs. ”oli lopettanut kaiken puhumisen” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta)

5. Moos. 31:7 ”Te menette” vs. ”Te tuotte” (osa masoreettisesta tekstistä, samarialainen Pentateukki, Vulgata)

5. Moos. 32:6 ”hän katui” vs. ”hän antoi anteeksi” (Samarialainen Pentateukki) (The Anchor Bible Dictionary, osa 5, s. 938)

5. Moos. 32:8 ”Hän asetti kansojen rajat Israelin lasten/poikien lukumäärän mukaan” (MT) vs. ”hän asetti kansakuntien rajat Jumalan enkelien lukumäärän mukaan” (Septuaginta, Kuolleenmeren kääröt, Klemens Roomalainen, Justinus Marttyyri, Klemens Aleksandrialainen, Origenes, Novatianus, Victorinus Petauslainen) vs. ”Jumalan pojat” (Kuolleenmeren käärö 4Q37, Symmachus, latina) vs. ”Aadamin pojat”

5. Moos. 32:10 ”löysi hänet” vs. ”kantoi häntä” (Samarialainen Pentateukki, Septuaginta)

5. Moos. 32:13 ”hän söi” vs. ”ruokki häntä” (Samarialainen Pentateukki, Septuaginta, syyria)

5. Moos. 32:15 ”Jeshurun” vs. ”Jaakob söi kyllikseen; Jeshurun” (Kuolleenmeren kääröt, samarialainen Pentateukki, Septuaginta)

5. Moos. 32:19 ”näki sen” vs. ”näki sen ja tuli kateelliseksi” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta)

5. Moos. 32:43 ”kansat” vs. ”taivaat” (Kuolleenmeren kääröt 4Q44, Septuaginta)

5. Moos. 32:43 (puuttuu) (MT) vs. ”Kaikki Jumalan enkelit palvokoot häntä.” (Septuaginta, Heprealaiskirje 1:6 ja Kuolleenmeren käärö 4Q44 (=4QDeut(q)), Johannes Krysostomos (kuollut 407 jKr.) Saarnat Heprealaiskirjeestä, saarna 4, nro 2, s. 382–383)

5. Moos. 32:43 ”palvelijat” vs. ”lapset” (Kuolleenmeren käärö 4Q44 (=4QDeut(q)), Septuaginta)

5. Moos. 32:43 (puuttuu) vs. ”hän maksaa takaisin niille, jotka häntä vihaavat” (Kuolleenmeren käärö 4Q44 (=4QDeut(q)), Septuaginta)

5. Moos. 32:43 ”puhdistaa maansa ja kansansa” vs. ”puhdistaa maan kansalleen” (Kuolleenmeren käärö 4Q44 (=4QDeut(q)), samarialainen Pentateukki, Septuaginta, Vulgata)

5. Moos. 32:44 ”Hoshea” (MT) vs. ”Joshua” (samarialainen Pentateukki, Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata) Hosea oli Josuan nimi ennen kuin Mooses antoi hänelle uuden nimen.

5. Moos. 33:2 ”heidän päälleen” vs. ”meidän päälleen” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

5. Moos. 33:2 ”Hän tuli Ribebot-kodeshista” vs. ”hänen mukanaan oli lukemattomia pyhiä” (samarialainen Pentateukki, Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

5. Moos. 33:8 ”sinun tummiimisi” vs. ”Anna Leeville sinun tummiimisi” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta)

5. Moos. 33:12 ”asuu turvallisesti hänen päällään” (MT) vs. ”asuu turvallisesti” (Samarialainen Pentateukki) vs. ”Jumalan päällä” (Septuaginta, Kuolleenmeren käärö 4Q35)

5. Moos. 33:17 ”Hänen esikoisvasikkansa” vs. ”esikoisvasikka” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

5. Moos. 34:10 ”ei enää noussut Israelissa profeettaa, joka olisi ollut Mooseksen kaltainen” vs. ”ei enää nouse” (Samarialainen Pentateukki) (The Anchor Bible Dictionary, osa 5, s. 938)

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: Heprealainen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta The Septuagint: Greek and English. (Osa kreikankielisistä käännöksistä on peräisin myös erilaisista Raamatun alaviitteistä.) Käytössä olivat myös teokset The Expositor’s Bible Commentary, General Introduction to the Bible, Mystery and Meaning of the Dead Sea Scrolls, s. 151–152, The Anchor Bible Dictionary, osa 5, sekä NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteet.

Ellei toisin mainita, raamatunlauseet ovat peräisin Berean Standard Bible (BSB) -raamatusta, joka on julkista omaisuutta. https://berean.bible/

www.biblequery.org