< Raamatunkysymys Apostolien teoista

K: Kirjoittiko Luukas kaksi erillistä kirjaa: ”Evankeliumin” ja ”Apostolien teot”, vai kirjoittiko hän yhden kirjan, jonka kirkko tai ensimmäinen kristillinen yhteisö jakoi kahdeksi kirjaksi?

V: Molemmat ovat melko laajoja teoksia, ja Luukas kirjoitti ne alun perin erikseen. Apostolien tekojen 1:1 alkaa sanoilla: ”Ensimmäisessä kirjassani, oi Teofilus, kirjoitin kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa…” Niistä 31:stä nikeneä edeltäneestä kirjailijasta, jotka lainasivat tai viittasivat Luukkaan evankeliumiin ja/tai Apostolien tekoihin, kukaan ei kirjoittanut, että kyseessä olisi koskaan ollut yksi kirja.

K: Oliko Teofilus Apostolien tekojen 1:1:ssä ja Luukkaan evankeliumin 1:3:ssa todellinen henkilö?

V: On kolme mahdollisuutta, ja kannatan kolmatta näkemystä.

Ei: Kreikkalainen sana Theofilus tarkoittaa ”Jumalan rakastajaa”, ja monet pitävät tätä yleisenä kutsuna kaikille Jumalan rakastajille. Historioitsija Plutarkhoksen mukaan eräs Kleomenes sai ihmeellisen suojan käärmeeltä, ja häntä kutsuttiin theofiliksi eli ”jumalten suosikiksi”.

Kyllä: Teofilus oli kuitenkin tunnettu kreikkalainen nimi, ja jotkut, kuten Nelson Study Bible (s. 1685), sanovat, että Teofilus oli yksittäinen uskovainen. Samoin NIV Study Bible (s. 1532) toteaa, että Teofilus ”viittaa lähes varmasti tiettyyn henkilöön eikä yleisesti Jumalan ystäviin”. Teofilus saattoi olla Luukkaan suojelija, joka maksoi Luukkaan kulut tämän tehdessä tutkimustaan ja kirjoitustyötään.

Tarkoituksellisesti monitulkintainen: Kolmas näkemys on, että tämä monitulkintaisuus on tarkoituksellista, joko Luukkaan tai Jumalan taholta.

Teofilus oli useiden henkilöiden nimi:

1) antiikin kreikkalainen maantieteilijä, jonka mainitsevat Plutarkhos, Ptolemaios ja Josephus

2) Indo-kreikkalainen kuningas joko vuonna 130 eKr. tai 90 eKr., Antiokian piispa (168–181/188 jKr.)

3) Theofilus Kesareasta (n. 170–180 jKr.)

4) Arianilainen Theophilus Intialainen (kuollut vuonna 364 jKr.)

5) Aleksandrian patriarkka noin vuonna 391 jKr.

6) Diakoni Habibin marttyyrikuolemasta kertovan teoksen kirjoittaja; tapahtuma sattui vuonna 315 jKr.

K: Oliko Jeesus Apostolien tekojen 1:3 mukaan maan päällä neljäkymmentä päivää ylösnousemuksensa jälkeen, vai alle viisi päivää, kuten Luukkaan evankeliumin 24:50–52 oletettavasti viittaa?

V: Jeesus oli ylösnousemuksensa jälkeen maan päällä neljäkymmentä päivää, kuten Luukas kertoo Apostolien tekojen 1:3:ssa. Sen sijaan Luukas kertoo Luukkaan evankeliumin 24:50:ssa viimeisistä viidestä päivästä, mutta Luukkaan evankeliumissa ei täsmennetä päivien lukumäärää ennen kuin Jeesus johti heidät Betaniaan ja nousi taivaaseen.

K: Tiesivätkö apostolit Apostolien tekojen 1:8:n mukaan etukäteen, mitä tapahtuisi, kun Pyhä Henki laskeutuisi heidän ylleen?

V: Raamattu ei sano sitä, mutta mikään ei viittaa siihen, että he olisivat tienneet. Usein, kun seuraamme Jumalaa, Hän ei aina kerro etukäteen, mitä siunauksia Hän on varannut meille.

K: Keitä olivat Apostolien tekojen 1:10 kohdassa mainitut valkoisiin pukeutuneet miehet?

V: He olivat enkeleitä. Luukas kutsui heitä miehiksi, koska he näyttivät ihmisiltä.

K: Miksi enkelit nuhtelivat apostoleja lempeästi Apostolien tekojen 1:11:ssä?

V: On ymmärrettävää, että he vain seisoivat siellä hämmästyneinä katsellen Jeesuksen nousua taivaaseen. Mutta sen jälkeen, kun Jeesus katosi, he jatkoivat tuijottamista. Heidän ei tarvitse huolehtia siitä, että he jäisivät paitsi Kristuksen paluusta; jokainen silmä näkee sen. Meitä, kuten heitäkin, ei ole kutsuttu olemaan vain taivasta tuijottavia tähtien katselijoita, vaan meitä on kutsuttu olemaan todistajia ihmisille ympäri maailmaa.

K: Näyttääkö Apostolien tekojen luku1:11 , miten Jeesus palaa?

V: Kyllä. Jeesus palaa ruumiillisesti pilvissä, aivan kuten Hän nousi ruumiillisesti pilviin.

Varhaiskristillinen kirjailija Irenaeus (182–188 jKr.) sanoo siteerattuaan 1. Johanneksen kirjeen 5:1: ”Tietäen, että Jeesus Kristus on se ja sama, jolle taivaan portit avattiin, koska Hän otti lihan ylleen; ja Hän tulee myös samassa lihassa, jossa Hän kärsi, paljastaen Isän kirkkauden.” Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 3, luku 16:8, s. 443

K: Mitä tarkoittaa Apostolien tekojen 1:12:ssa mainittu ”sapattimatka”?

V: Tämä puhekielinen termi tarkoitti etäisyyttä, jonka fariseukset olivat päättäneet, että ihminen saattoi kulkea sapattina tekemättä työtä. Mišna opettaa, että se oli 2 000 kyynärää, mikä olisi 1,11 km tai 1 200 jaardia tai 2/3 mailia.

K: Osoittaako Apostolien tekojen 1:12, että meidän ei pitäisi matkustaa sapattina tätä pidemmälle?

V: Ei. Se, että ”sapattimatka” oli yleinen termi ja sitä käytettiin tässä yhteydessä, ei tarkoita, että meidän pitäisi noudattaa fariseusten perinteitä. Sapattimatka oli noin 3 000 jalkaa eli hieman yli puoli mailia, kuten teoksessa The Bible Knowledge Commentary: New Testament (s. 354) todetaan.

K: Miksi opetuslapset menivät Apostolien tekojen 1:12:ssa Öljymäelle, kun heille oli Apostolien tekojen 1:4:ssä käsketty, etteivät he saa poistua Jerusalemista?

V: Öljymäki sijaitsi alle mailin päässä varsinaisen Jerusalemin muurien ulkopuolella. Se oli silti suuremman Jerusalemin alueella, aivan kuten kaupungin rajalla sijaitseva esikaupunkialue katsotaan edelleen osaksi kaupunkia.

K: Nousiko Jeesus Apostolien tekojen 1:12:n mukaan taivaaseen Öljymäeltä vai nousiko Hän taivaaseen Betaniasta, kuten Luukkaan evankeliumin 24:50 sanoo?

V: Molemmat, koska Betania sijaitsi Öljymäen rinteellä. Betania oli lähempänä Jerusalemia kuin se etäisyys, jonka juutalainen sai kävellä sapattina, ja Öljymäki sijaitsi Betanian ja Jerusalemin välissä.

Sivuhuomautuksena voidaan todeta, että Luukkaan kuvaus Öljymäestä kuulostaa siltä, kuin se olisi kirjoitettu pakanalukijalle, jolle se muuten olisi tuntematon. Juutalaiset lukijat, jotka olivat käyneet Jerusalemissa, tiesivät jo, missä Öljymäki sijaitsi. Tällaista kielenkäyttöä ei siis löydy mistään muusta evankeliumikirjoittajasta, jotka eivät ehkä nähneet sille tarvetta.

K: Miksi Pietari aloitti Apostolien tekojen 1:16 ja 15:7 kohdissa tervehdyksellä, jonka kreikaksi on ”Miehet, veljet” (BSB: ”Veljet”), ja miksi Jaakob aloitti samalla tavalla Apostolien tekojen 15:13 kohdassa?

V: Tällä ei ole mitään erityistä merkitystä; se oli yksi vakiintuneista tavoista aloittaa juhlallinen, kunnioittava julkinen puhe. Esimerkiksi kreikkalainen puhuja Demosthenes aloitti joitakin puheitaan tällä tavalla, kuten teoksessa The Expositor’s Greek Testament, osa 2, s. 63 kerrotaan. Paavali aloitti sanoilla ”veljet ja isät” Apostolien tekojen 22:1:ssä, ”veljet” Apostolien tekojen 23:1:ssä ja 28:17:ssä sekä pelkästään ”miehet” pakanain edessä Apostolien tekojen 27:21:ssä.

K: Mitä Apostolien teot 1:14 kertoo Joosefista ja Mariasta?

V: Joosef, Jeesuksen kasvatusisä, ei ole paikalla. Kuten Johannes Krysostomos opetti, Joosef oli todennäköisesti kuollut ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista. He olivat siellä palvomassa ja rukoilemassa Jumalaa; Marian kunnioittamisesta tai hänelle rukoilemisesta ei ole mainintaa. Mariaa kunnioitetaan Jeesuksen äitinä; nimitystä ”Maria, Jumalan äiti” ei tunneta Uudessa testamentissa. Tämä on viimeinen kerta, kun Maria mainitaan suoraan Uudessa testamentissa.

K: Miksi Jumala olisi halunnut Juudas Iskariotin olevan mukana palvelutyössä ennen kuin Juudas petti Jeesuksen (Apostolien teot 1:17)?

V: Juudaksen petturuus oli osa Jumalan suunnitelmaa Apostolien tekojen 2:23 mukaan. Juudas on vain yksi esimerkki Raamatussa kelvottomista ihmisistä, jotka toimivat Jumalan lauman johtajina, mutta ovat itse asiassa hengellisiä susia. Se tapahtui tuolloin Apostolien tekojen20:29 –31 kohdissa, ja sitä tapahtuu toisinaan myös nykyään.

Jumala ei kuitenkaan ollut siitä yllättynyt; itse asiassa Jumala kutoi jopa Juudaksen pettämisen osaksi suunnitelmaansa.

K: Miten Juudas tarkalleen ottaen kuoli Apostolien tekojen 1:18 ja Matteuksen evankeliumin 27:3–10 mukaan?

V: Apostolien teot 1:18–19 kertoo, että Juudas putosi pää edellä pellolle, mikä viittaa siihen, että hän putosi ainakin jonkin verran korkealta. Kun nämä jakeet yhdistetään, esiin nousee kaksi mahdollisuutta. Molemmissa skenaarioissa Juudas hirtti itsensä, todennäköisesti puuhun, joka mahdollisesti ulottui jyrkänteen yli.

Hirttäytyminen epäonnistui: Juudas oli vielä elossa, kun köysi katkesi, ja hän putosi pää edellä pellolle, jolloin hänen ruumiinsa repeytyi auki.

Hirttäytyminen onnistui, ja Juudas kuoli hirttäytymisen seurauksena. Jos kukaan ei kuitenkaan mennyt ylös ottamaan häntä alas, ruumis olisi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin pudonnut alas tavalla tai toisella.

Joka tapauksessa tapahtui hirttäytyminen, köyden katkeaminen ja ruumiin repeäminen.

K: Puhutaanko Raamatussa Apostolien tekojen 1:17:ssä itsemurhasta? Meneekö ihminen taivaaseen vai helvettiin, jos hän tekee itsemurhan? … Minulla ei ole asetta ohimolla. Mietin vain. Se on yksi niistä kysymyksistä, joita kukaan ei ole koskaan ottanut esille raamattupiirissä. Luulen, että se johtuu siitä, että ihmiset pelkäävät liikaa kysyä.

V: Sekä itsemurhan että muiden syntien osalta Raamattu ei täsmennä, miten Jumala tuomitsee ihmisen. Itsemurha on eräänlainen murha, ja kymmenen käskyn mukaan meidän ei tule murhata. Raamatussa on muutama esimerkki pahoista ihmisistä, jotka tekivät itsemurhan: kuningas Saul ja Juudas.

Jotkut ajattelevat, että jos hyväksyt Kristuksen, voit menettää pelastuksesi, jos teet jonkin synnin etkä koskaan tee parannusta. Itsemurhan tehneellä henkilöllä ei välttämättä ole aikaa tehdä parannusta ennen kuolemaansa, riippuen siitä, millä tavalla hän tekee sen.

Tämä päättely on kuitenkin virheellinen: vaikka kristittyjen on tarkoitus katua kaikkia syntejään, meidät pelastetaan Jumalan armosta uskon kautta; emme sen perusteella, että olemme katuneet jokaista syntiä. Olen varma, että jokainen kuoleva kristitty ei ole nimenomaisesti katunut jotakin syntiä, koska hän joko unohti sen tai ei ollut tietoinen siitä, että se oli synti. Mutta pelastuksemme on Jumalan lahja kaikille, jotka sen ottavat vastaan.
Varhaiskirkossa oli esimerkki kauniista, jumalallisesta kristitystä äidistä ja hänen kahdesta tyttärestään, jotka joutuivat roomalaisten sotilaiden käsiin. Äiti puhui tyttäriensä kanssa, ja ennen kuin heidät raiskattiin, he pyysivät päästä tien varteen joen ääreen [oletettavasti käymälään]. Sitten he heittäytyivät jokeen ja hukkuivat. Eusebiuksen teoksessa *Kirkkohistoria*, kirja 8, luku 12, sivut 332–333, heidät mainitaan ”Kristuksen ihailtavien marttyyrien” joukossa. Tämä oli kuitenkin synti, koska murhaaminen on kiellettyä. Varhaiskristillisistä kirjoittajista Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) opetti teoksessaan ” in instituutio” (The Divine Institutes), kirja 3, luku 18, s. 89, että itsemurha on väärin. Myös Hippon Augustinus opetti, että itsemurha, jopa raiskaukselta pakenemiseksi, on väärin.

K: Miten Apostolien tekojen 1:20:ssä olevat lainaukset Ps 69:25:stä ja Ps 109:8:sta liittyvät Juudakseen?

V: Psalmi 69:21 liittyy myös Jeesukseen. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Näissä kolmessa jakeessa ei sanota nimenomaisesti, että ne viittaisivat tulevaan Messiaaseen.

2. Ei ole myöskään mitään syytä tulkita, etteivätkö nämä jakeet koskisi ketään muuta kuin Jeesusta ja Juudasta.

3. Jeesuksen tilanne sopii kuitenkin hyvin läheisesti niihin tilanteisiin, joihin nämä psalmit viittaavat.

K: Miksi Pietari sanoi Apostolien tekojen 1:20:ssa ”hänen paikkansa”, kun Psalmin 69:25:ssä sanotaan ”heidän paikkansa”?

V: Pietari ei lausunut Psalmin 69:25:tä sanasta sanaan ulkomuistista, ja Apostolien teot kertoo meille (virheettömästi), mitä Pietari tosiasiassa lausui. Tämän merkityksestä on kaksi näkemystä.

Ensimmäinen näkemys: Matthiasin valinta kahdestoista apostoliksi oli virhe, sillä Matthiasista ei kuulla enää tämän jälkeen, ja Paavali tuli apostoliksi. Pietarin päätös valita kahdestoista apostoli arvalla perustui Pietarin virheelliseen muistikuvaan Psalmin 69:25:stä. Vaikka Pietari yritti noudattaa Jumalan sanaa, hänkin saattoi siis tehdä virheitä. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä Jumala toimii edelleen epätäydellisten ihmisten kautta.

Toinen näkemys: Pietarin vapaa tulkinta oli asianmukainen sovellus, koska psalmissa puhuttiin Messiaan vihollisista, ja Juudas oli varmasti yksi heistä.

K: Kuinka monta apostolia oli raamatullisesti Apostolien teoissa 1:21–26? Olen melko varma, että Barnabas tunnustettiin yhdeksi Apostolien teoissa. Ja että Jeesuksen veli Jaakob oli myös apostoli, kuten todetaan muualla Raamatussa. Oliko Apollos myös apostoli?

V: Sanalla ”apostoli” on useita merkityksiä. Yleisesti se voi tarkoittaa ”lähettilästä”, ja Barnabas sekä Jeesuksen veli Jaakob olivat siinä mielessä apostoleja. Vaikka Barnabasta kutsuttiin apostoliksi Apostolien teoissa (14:4 ), Jaakobia ja Apollosta ei Raamatussa sinänsä kutsuttu apostoleiksi, vaikka heillä oli tärkeä rooli seurakunnassa.

Näistä erottamiseksi oli olemassa toinen, suppeampi ryhmä, jota kutsuttiin ”kaksitoistaksi”, mikä nostaa esiin mielenkiintoisen seikan. Koska yksitoista Jeesuksen opetuslasta tuli apostoleiksi, entäpä kahdestoista? Pietari näki tarpeen kahdestoista apostolille, joten he arvasivat arpaa Joosefin ja Matthiasin välillä, ja Matthias voitti (Apostolien teot1:21 –26). Arpaa heittäessä on epätodennäköistä, että olisi ollut kolmas vaihtoehto ”älä valitse vielä”. Silti emme kuule enää mitään Matthiasista. Myöhemmin Paavali tuli kahdestoista apostoliksi, ja muut tunnustivat hänet (Gal 2:8–10; 2. Piet3:15 –16). On melkein kuin Jumala olisi yksinkertaisesti jättänyt heidän arpajaisensa huomiotta, koska Hänen valitsemansa Paavali tulisi myöhemmin.

Mielenkiintoinen sivuhuomautus on, että Qumranin yhteisössä oli kaksitoista johtajaa sekä kolmen hengen sisäpiiri.

K: Kun Apostolien teoissa 1:22–26 valittiin arpomalla Matthias Juudaksen tilalle, oliko tämä Jumalan tahto?

V: Raamattu ei mainitse, hyväksyikö Jumala tämän päätöksen vai ei. Monet kristityt kuitenkin ajattelevat, ettei tämä ollut Jumalan tahto, kolmesta syystä.

1. Jumala tunnusti Ilmestyskirjan 21:14:ssä ainoastaan kaksitoista apostolia.

2. Paavali mainitaan apostolina 1. Timoteuksen kirjeen 1:1; 2:7; Roomalaiskirjeen 1:1; 1. Korinttolaiskirjeen 1:1; 2. Korinttolaiskirjeen 1:1; Galatalaiskirjeen 1:1; Efesolaiskirjeen 1:1; Kolossalaiskirjeen 1:1; 2. Timoteuksen kirjeen 1:1 ja Tituksen kirjeen 1:1.

3. Matthiasista ei enää mainita Raamatussa.

Seuraavassa esitetään perusteluja sille, miksi Matthias olisi pitänyt valita.

1. Olisi hyvä osoittaa, että ”12” on Israelin täyttymys helluntaina seuraavassa luvussa.

2. Edelliseen liittyen Paavalilla oli selvästi erilainen palvelutehtävä, sillä hän ei ollut läsnä helluntaina vaan lähti kauas pakanain luo.

3. Pyhän Hengen innoittamana Pietarilla olisi ollut hyvä ymmärrys siitä, miten näitä psalmeja tulisi soveltaa tässä yhteydessä.

4. Jumala ei esittänyt mitään kritiikkiä tai moitetta.

Kun vilpittömät uskovat palvelevat Jumalaa koko sydämestään, he tekevät silti virheitä. Jumala on kuitenkin niin suuri, että Hän suvaitsee virheemme.

   F.F. Bruce katsoo, että tämä oli asianmukaista. F.F. Bruce huomauttaa myös, että he eivät korvanneet Juudasta siksi, että hän kuoli. Pikemminkin he korvasivat Juudaksen, koska hän hylkäsi paikkansa. He eivät noudattaneet kirjaimellista ”apostolista perimysjärjestystä”, sillä kun Jaakob marttyyrikuoli Apostolien tekojen 12:2:ssa, he eivät ajatelleet korvaavansa häntä. Myös Tertullianus (198–220 jKr.) teoksessaan ”Määräyksistä harhaoppisia vastaan” (luku 20, s. 252) pitää Matthiasin valintaa asianmukaisena.

K: Mitä ”Barsabbas” tarkoittaa Apostolien tekojen 1:23:ssa?

V: Se tarkoittaa kirjaimellisesti ”sapattipoika”. Ehkä Joosef Barsabbas syntyi sapattina.

K: Oliko Apostolien tekojen 1:26:ssa arvon heittäminen äänestystä?

V: Ei. Arvonta on samanlainen menettely kuin se, että jokaisen ehdokkaan nimen sisältävä kivi laitetaan ruukkuun ja joku vetää sieltä yhden nimen satunnaisesti.

K: Kuinka monta päivää kului Apostolien tekojen 2:1:n mukaan Jeesuksen taivaaseenastumisen ja helluntain välillä?

V: Koska Jeesus nousi taivaaseen noin 40 päivää ylösnousemuksensa jälkeen (Apostolien teot 1:3) ja helluntai oli 50 päivää pääsiäisen jälkeen, niin niiden välillä oli noin 10 päivää.

K: Kenellä oli tuliset kielet Apostolien tekojen 2:3:ssa?

V: Vaikka Raamattu ei nimenomaisesti sano, että se rajoittui ainoastaan apostoleihin, niin todennäköisesti niin oli. Emme voi tietää, oliko Matthiasilla tulikieli vai ei. Toisaalta teoksessa The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 357, katsotaan, että kaikilla noin 120 uskovalla oli tulikieliä, mutta vain kaksitoista puhui kielillä. Lisäksi tekstissä ei sanota tarkalleen ”tulikieliä”, vaan pikemminkin ”kieliä, jotka olivat kuin tulta”. Samoin siinä ei sanota ”myrskyisän tuulen ääni”, vaan ”ääni, joka oli kuin myrskyisän tuulen ääni”.

K: Miksi Jumala viivästytti Pyhän Hengen lähettämistä helluntaihin asti (Apostolien teot 2:4)?

V: Raamattu ei kerro, miksi pääsiäisestä kului viisikymmentä päivää. Kaksi syytä on kuitenkin ilmeisiä.

Ehkä ylösnousemuksen piti tapahtua ensin: Jeesus ilmestyi usein opetuslapsilleen ennen taivaaseen nousemistaan. Hänen piti saattaa opetuksensa päätökseen ja antaa Apostolien tekojen 1:7–8 mukainen tehtävä ennen taivaaseen nousemistaan. Hänen taivaaseen nousemisensa tapahtui ennen kuin Pyhä Henki laskeutui heidän ylleen.

Juhlapäivien noudattaminen: Jumala asetti juutalaiset juhlapäivät Vanhan testamentin aikana. Jeesuksen elämä kulki rinnakkain näiden juhlapäivien kanssa, ja oli aivan sopivaa, että Pyhä Henki laskeutui helluntaijuhlan aikana. Helluntaista määrätään 3. Mooseksen kirjan 23:15–16 ja 5. Mooseksen kirjan 16:9–12 kohdissa.

K: Miten kaikki ymmärsivät kielten puhumista Apostolien tekojen 2:4:ssä, kun 1. Korinttolaiskirjeen 14:27–28:ssa sanotaan, ettei kirkossa saisi olla kielten puhumista ilman tulkkausta?

V: Yleisön reaktio osoittaa, että apostolit eivät puhuneet tuntemattomilla kielillä, vaan kielillä, jotka olivat puhujille tuntemattomia mutta kuulijoille tuttuja. Siksi tulkkeja ei tarvittu.

Mitä tulee ajatukseen, että he olisivat rikkoneet 1. Korinttolaiskirjeen14:27 –28, muistakaa, että

a) Kuulijat pystyivät tulkitsemaan itse

b) Tämä ei tapahtunut seurakunnassa

c) 1. Korinttolaiskirjeen 14:27–28 ei ollut vielä kirjoitettu.

Vaikka muslimit eivät ole kristittyjä, heidän ei pitäisi olla vaikeuksia hyväksyä tätä kertomusta. Yksi merkittävimmistä varhaisista muslimi-historioitsijoista, al-Tabari, toteaa myös, että Jeesuksen opetuslapset pystyivät ihmeellisesti puhumaan niiden ihmisten kieltä, joiden luokse heidät oli lähetetty. (al-Tabarin Historia, osa 8, s. 99)

K: Todistaako Apostolien tekojen 2:4 kohdassa kuvattu Pyhän Hengen täyttäminen ihmisiä, että Pyhä Henki ei voi olla henkilö, kuten Jehovan todistajat opettavat?

V: Ei. Jos tuo logiikka olisi pätevä, niin koska Jumala täyttää taivaan ja maan, kuten Jeremia23:24 sanoo, Jumala ei olisi persoonallinen jumala. Se, että Pyhä Henki voi tehdä asioita, joita me emme voi tehdä, ja se, että Jumala on ääretön, eivät estä Häntä olemasta myös älykäs olento, jolla on ajatuksia ja tunteita. Kuten teoksessa When Cultists Ask, s. 194–195, huomautetaan, Efesolaiskirjeessä4:10 sanotaan, että Kristus täyttää kaiken, joten saman virheellisen logiikan mukaan eikö Kristuskaan ole henkilö?

Vaikka edellinen kappale osoittaa, ettei mikään estä Pyhää Henkeä olemasta henkilö, seuraava luettelo osoittaa, että Pyhällä Hengellä on henkilön ominaisuudet. Henkilöllä emme tarkoita ihmistä, vaan älykästä, persoonallista olentoa.

Parakletos (lohduttaja, se, joka on vierellämme)

Puhuu meille (Joh.14:16 , 26; Joh.15:26 ; Ap. t. 13:2; Hebr. 3:7)

Muistuttaa meitä (Joh.14:26 )

Kuin vanhempi, jotta emme olisi orpoja (kreikaksi orphanos) (Joh.14:18 )

Ohjaa meitä (Joh.16:13 )

Opettaa meitä (Joh.14:26 ; 1. Kor.2:13 )

Asuu meissä (1. Korinttolaiskirje3:16 ; 2. Timoteuskirje1:14 ; Roomalaiskirje 8:9,11; Efesolaiskirje2:22 )

Sydämissämme (2. Korinttolaiskirje1:22 ; Galatalaiskirje 4:6)

Elämme Hengessä (Galatalaisille5:16 , 25)

Hengen johdattamina (Galatalaisille5:18 ; Roomalaisille 8:9)

Hän rukoilee puolestamme (Roomalaiskirje8:26 –27)

Voidaan loukata (Heprealaiskirje10:29 )

Todistaa Kristuksesta (Johanneksen ev15:26 )

Hänellä on mieli (Roomalaiskirje8:27 )

Voidaan surra (Jesaja 63:10; Efesolaisille4:30 )

Valitsee, kenelle antaa lahjoja (1. Korinttolaisille12:11 )

Omistaa rakkauden (Roomalaiskirje15:30 )

Voi pitää asioita hyvinä (Apostolien teot15:28 )

Tutkii Jumalan syviä asioita (1. Korinttolaiskirje 2:9-10)

Jumala meissä (1. Johanneksen kirje 4:12-13,15-16; Roomalaiskirje 8:9-10; 1. Korinttolaiskirje3:16 ,6:19 ; Johanneksen evankeliumi 14:23, 15:4)

Aina kanssamme (Matteus 28:20)

Huokaa, ja siten huolehtii, meistä (Roomalaiskirje8:26 )

Tuottaa iloa (1. Tessalonikalaiskirje 1:6)

K: Todistaako Apostolien tekojen 2:4, että kielillä puhuminen oli normaali kokemus tuleville kristityille?

V: Apostolien tekojen 2:4:ssä kuvattu kahdentoista apostolin kokemus ei todista eikä kumoa tätä, ellei sitten pidä tulen liekkejäkin tavallisena kristillisenä kokemuksena. Kielten puhumista ei tapahtunut ennen tätä, koska apostolit eivät olleet täynnä Pyhää Henkeä ennen helluntaita. Muiden ihmisten osalta, jotka puhuivat kieliä tämän jälkeen, ei mainita tulen liekkejä.

K: Kun Apostolien tekojen 2:6–11 mukaan suurin osa ihmisistä puhui tuolloin joko kreikkaa tai arameaa, puhuivatko apostolit kaikille heidän omalla kielellään käyttämällä vain näitä kahta kieltä, mikä ei olisi mikään ihme, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 1002) vihjaa?

V: Monet ihmiset Palestiinassa puhuivat sekä kreikkaa että arameaa. Asimovin selitys, jonka mukaan he puhuivat kahta kieltä, ei pidä paikkaansa ainakin viidestä syystä.

1. ”Ihmisjoukko kokoontui hämmentyneenä, sillä jokainen kuuli heidän puhuvan omalla kielellään. Hämmästyneinä ja ihmeissään…” (Apostolien teot 2:6–7) Kuinka moni ihminen nykyään hämmästyy ja ihmettelee kuullessaan, että vieras on kaksikielinen?

2. ”Hämmästyneinä ja ymmällään he kysyivät toisiltaan: ’Mitä tämä tarkoittaa?’” (Apostolien teot2:12 ).

3. Toiset sanoivat: ”He ovat juovuksissa uudesta viinistä!” (Apostolien teot2:13 )

4. Apostolien teot 2:8 kertoo, että viidentoista eri kansanryhmän edustajat kuulivat evankeliumin omalla kielellään. Ei olisi järkevää luetella viisitoista ryhmää, jos siellä puhuttaisiin vain kahta kieltä.

5. Lopuksi on epätodennäköistä, että kaikki parthialaiset ja arabit puhuivat joko kreikkaa tai arameaa.

K: Mistä Apostolien tekojen 2:7:ssä voitiin päätellä, että apostolit olivat galilealaisia?

V: Väki tunnisti sen heidän aksentistaan. Galileassa ihmisillä oli tapana jättää tavuja pois. Galilealaisilla oli myös vaikeuksia ääntää kurkkukirjaimia (kuten englannin puhujillakin). Kurkkukirjaimia ei juurikaan esiinny englannissa, paitsi ehkä sanassa ”loch”. Ne muistuttavat eniten h-, g-, k- ja saksan r-kirjaimia. Ne ovat näkyvästi esillä saksassa, hepreassa ja arabiassa, kuten ystäväni Akhmed tietää. Esimerkiksi kaksi arabiankielistä sanaa, kalb ja qalb, tarkoittavat ”koiraa” ja ”sydäntä”. Olen kuullut, että arabit rakastivat kuunnella ulkomaalaisia lähetyssaarnaajia, jotka puhuivat arabiaa ja kehottivat ihmisiä antamaan Jumalalle ”sydämensä”.

K: Onko Apostolien tekojen luvussa 2:14–40 puheet kirjattu tarkalleen?

V: Ei, ja siihen on muutama syy. Apostolien tekojen 2:14–40 voi lukea minuutissa tai kahdessa, ja Pietari puhui todennäköisesti pidempään. Itse asiassa Apostolien tekojen 2:40:ssä Luukas kertoo, että Pietari puhui myös monia muita sanoja. Luukas esitti yhteenvedon Pietarin sanoista ja todennäköisesti myös parafraasi osia niistä.

Meillä on hyvä esimerkki maallisesta historiasta, jonka on antanut luotettava historioitsija Thukydides 5. vuosisadalla eKr. Hänen teoksessaan ”Peloponnesolaissodan historia” on myös paljon puheita. Thukydides kirjoittaa: ”Mitä puheisiin tulee… minulle ja muille, jotka ne minulle kertoivat, oli vaikeaa muistaa tarkat sanat.” Siksi olen antanut jokaisen puhujan suuhun tilanteeseen sopivat ajatukset, ilmaistuna niin kuin ajattelin hänen todennäköisesti ilmaisevan ne, samalla kun pyrin niin tarkasti kuin pystyin välittämään sen, mitä tosiasiassa sanottiin. … Sodan tapahtumista en ole uskaltanut puhua satunnaisten tietojen perusteella enkä omien käsitysteni mukaan; en ole kuvannut muuta kuin sitä, mitä joko näin itse tai sain tietää muilta, joilta tein erittäin huolellisia ja yksityiskohtaisia tiedusteluja. Tehtävä oli vaivalloinen.” Thukydides, englanniksi kääntänyt Benjamin Jowett (1881), osa 1, kirja 1, luku 22.

K: Miksi juutalaiset Ajatusten kirjassa 2:15 pitivät viinin juomista vääränä juuri tuolloin?

V: Vaikka viiniä juotiin kohtuullisesti, juhlapäivinä oli tapana paastota ainakin neljänteen tuntiin asti. Henkilö on vakava alkoholisti, jos hän tarvitsee viiniä noustakseen aamulla ylös. Yleensä juutalaiset eivät juoneet viiniä aamulla.

K: Toteutuiko Apostolien tekojen 2:16–21 kohdassa Joelin kirjan 2:28–29 profetia, vai toteutuuko se vasta Kristuksen toisessa tulemisessa?

V: Se täyttyy jokaisella Kristuksen tulemuksella. Osa siitä täyttyi Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä, kun aurinko pimenivät iltapäivällä (Matteuksen evankeliumi 27:45, Markuksen evankeliumi 15:33 ja Luukkaan evankeliumi 23:44–45). Pietari mainitsi tämän Apostolien tekojen 2:16–21:ssä.

Myös Jeesuksen toisen tulemisen edellä tulee pimeys Ilmestyskirjan 6:12–14:n;8:12 ; 9:2:n;16:10 mukaan.

K: Koska Apostolien tekojen 2:16–21 täytti Joelin kirjan 2:28–32 profetian, miksi kuu ei muuttunut vereksi?

V: Se, että kuu muuttuu vereksi, tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kuu näyttää punaiselta. Luukkaan evankeliumin 23:44–45 mukaan aurinko pimenivät kolmeksi tunniksi Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikana. Eräs ei-kristitty palestiinalainen historioitsija nimeltä Thales (kirjoitetaan myös Thallus) kirjoitti vuonna 52 jKr., että pimeys seurasi Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Myös karialainen kreikkalainen kirjailija Phlegon kirjoitti, että 202. olympiadin aikana (vuonna 33 jKr.) tapahtui auringonpimennys.

Apostolien tekojen 2:16–21:stä on kaksi näkemystä:

Täysin täyttynyt: Koska kuu näkyy usein päivällä, kun aurinko pimeni, myös kuu todennäköisesti pimenisi tai muuttuisi punaiseksi.

Osittain täyttynyt: Joelin kirjan 2:28–32 profetia koostui useista osista. Hengen vuodatus tapahtui vasta viisikymmentä päivää myöhemmin helluntaina. Kuu ei ilmeisesti pimentynyt tässä yhteydessä, mutta se pimentyy Kristuksen toisella tulemisella. Aurinko pimentyi sekä ristiinnaulitsemisen yhteydessä että toisella tulemisella.

K: Miten Ps 16:8–11 ja Ps 2 liittyvät Jeesukseen ja varhaiskristittyihin Apostolien tekojen 2:25–26 ja 4:25–28 kohdissa?

V: Nämä liittyvät ensisijaisesti Jeesukseen. Koska Jeesus on antanut meille henkensä, ne liittyvät toissijaisesti myös meihin.

Psalmissa 16:8–11 sanotaan, että Jeesuksen ruumis ei koskaan nähnyt mätänemistä, ja Jeesus nauttii ikuista iloa taivaassa. Meidän maalliset ruumiimme mätänevät. Myöhemmin saamme kuitenkin kirkastetut ruumiit, ja myös meidän ruumiimme eivät koskaan mätäne, ja me nautimme ikuista iloa taivaassa.

Psalmissa 2 Jeesus istuu valtaistuimellaan ja hallitsee maata. Efesolaiskirjeen 2:6 ja Ilmestyskirjan 3:21 mukaan me istumme Kristuksen kanssa Hänen valtaistuimellaan (emme omallamme) ja hallitsemme Hänen kanssaan.

Kahden saman sanan sisältävän jakeen yhdistäminen oli ”toinen midraashinen sääntö”, joka on peräisin kuuluisalta juutalaiselta rabbilta Hilleliltä.

K: Menikö Daavid Apostolien tekojen 2:34 mukaan taivaaseen vai ei?

V: Lopulta kyllä. Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Kun Daavid kirjoitti lainatun kohdan, hän eli vielä maan päällä.

2. Nykyään Daavidin sielu on taivaassa. Hänen ruumiinsa ei kuitenkaan ole taivaassa, kuten Apostolien teoissa2:29 sanotaan.

K: Apostolien tekojen 2:36 kohdassa skeptikko Bart Ehrman väittää, että Pietari osoitti Jeesuksen saaneen ylevän asemansa ylösnousemuksessa (Jesus, Interrupted, s. 95).

V: Ehrman on puoliksi oikeassa ja puoliksi väärässä. Vaikka Apostolien teoissa (2:36 ) kerrotaan Jeesuksen saaneen ylevän aseman, Johanneksen evankeliumissa 17:5–7 kerrotaan, että Jeesus sai takaisin sen ylevän aseman, joka Hänellä oli ennen maailman alkua.

K: Tarkoittaako Apostolien teot 2:38, että vesikaste on välttämätön pelastukselle?

V: Ei, kuten ristillä riippunut varas ja jotkut varhaiset marttyyrit voivat todistaa. Jeesus on välttämätön pelastukselle. Pelastusta ei ansaita katumuksella eikä vesikasteella. Ne ovat vastauksemme Jeesuksen työhön. Kasteen on tarkoitus olla ulkoinen merkki aiemmasta sisäisestä katumuksestamme. Mutta Pietari ei sanonut: ”uskokaa vain sisäisesti”. Heidän sisäinen uskonsa yhdistyi ulkoiseen todistukseen Jumalalle ja muille.

Huomaa, että Apostolien teot2:38 oli käsky, ei kaava. Jos Apostolien teot2:38 olisi kaava, voisi virheellisesti päätellä, että Jumalan rakastaminen, usko, uskominen ja Jumalaan luottaminen eivät ole tarpeellisia, koska niitä ei mainita tässä. Kaikkien, jotka tulevat Kristuksen luo, tulisi kastaa, ja se pätee tänään yhtä lailla kuin silloin. Meidät pelastaa kuitenkin Jeesuksen veri, ei kasteemme. Silti kristityt haluavat totella Kristusta ja ottaa vesikasteen.

Kolossalaiskirjeen 2:11–12 osoittaa, että ympärileikkaus oli eräänlainen kaste. Kuten Justinus Marttyyri huomautti, koska vain miehet ja eivät naiset voitiin ympärileikata, se todisti, että ympärileikkaus oli Jumalan antama merkki, ei vanhurskauden teko. (”Keskustelu Tryfonin kanssa”, luku 23, s. 206)

K: Apostolien teoissa 2:38 monet sanovat, että meidän on tehtävä parannus synneistämme pelastuksen saamiseksi, toiset sanovat, että pelastus tapahtuu yksin uskon kautta, ja toiset taas puhuvat parannuksesta Jumalaa kohtaan. Mitä Raamattu sanoo?

V: Uskon, että ensimmäinen tapa on se, mitä Raamattu opettaa. Kuulin kerran, että Moskovassa, Venäjällä, oli kaksi Campus Crusade -lähetyssaarnaajaa, jotka näkivät kadulla pari prostituoitua. He menivät heidän luokseen ja alkoivat puhua heille, ottaen esiin ”Neljä hengellistä lakia” -esitteen. Prostituoidut ottivat sitten esiin omat ”Neljä hengellistä lakia” -esitteensä ja sanoivat uskovansa siihen, ja jopa antoivat niitä kaikille asiakkailleen!

Joissakin Raamatun jakeissa sanotaan: ”kääntykää ja uskokaa”, mutta toisissa sanotaan vain ”uskokaa”. Mutta ”usko” Raamatun merkityksessä tarkoittaa kuuliaisuutta, ei pelkästään älyllistä hyväksyntää, kuten opetetaan Jaakobin kirjeessä 2:14–20 ja 1. Johanneksen kirjeessä 2:3–4, 9; 1. Johanneksen kirjeessä 2:15–16. Johannes ei nyt sano, että sinun täytyy olla synnitön (1. Johanneksen kirje 1:10), vaan pikemminkin, että meidän ei tule jatkaa synnissä (1. Johanneksen kirje 3:6).

Apostolien tekojen 2:38:ssa Pietarin helluntaina pitämässä saarnassa sanottiin: ”Tehkää parannus ja ottakaa kaste”. Kuten Pietari sanoi 1. Pietarin kirjeen 3:21:ssä, kaste ei itse asiassa ole tarkoitettu lian (olipa se sitten fyysistä tai hengellistä) poistamiseen, vaan se on lupaus hyvästä omatunnosta Jumalaa kohtaan.

Muita jakeita, jotka korostavat katumuksen tarvetta, ovat:

Hesekielin kirja 18:23,32

Matteus 3:2; 3:8,11; 4:17; 11:20; 21:32

Markuksen evankeliumi 1:4,15; 6:12

Luuk. 3:3, 5, 8; 5:32; 15:7, 10; 16:30; 24:47

Apostolien teot 2:38; 3:19; 5:31; 8:22; 11:18; 13:24; 17:30; 19:4; 20:21; 26:20

Roomalaiskirje 2:4

2. Korinttolaiskirje 7:9,10

2. Timoteuksen kirje 2:25

Heprealaiskirje 6:1,6

2. Pietarin kirje 3:9

Ilmestyskirja 2:5,16; 2:21,22; 3:3; 3:19; 9:20,21; 16:9,11

K: Viittaako jokin raamatunkohta Apostolien tekojen 2:39:ssä siihen, että Raamattu koskee myös muita kuin Israelissa asuvia juutalaisia?

V: Kyllä, on joitakin jakeita, jotka ulottavat lupaukset koskemaan myös meitä. (Kaikki nämä lainaukset ovat peräisin Berean Standard Bible -raamatusta.)

Apostolien teot2:39 : ”Tämä lupaus koskee teitä ja teidän lapsianne sekä kaikkia kaukana olevia – kaikkia, jotka Herra, meidän Jumalamme, kutsuu luokseen.”

Efesolaiskirje 1:3 ”Ylistetty olkoon Jumala, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, joka on siunannut meidät Kristuksessa kaikilla hengellisillä siunauksilla taivaallisissa paikoissa.”

Roomalaiskirje 10:11–12 ”Niin kuin Raamattu sanoo: ’Jokainen, joka uskoo häneen, ei joudu häpeään.’ Sillä ei ole eroa juutalaisen ja kreikkalaisen välillä: sama Herra on kaikkien Herra ja antaa runsaasti kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.”

Galatalaiskirje 3:28 ”Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä te olette kaikki yksi Kristuksessa Jeesuksessa.”

2. Pietarin kirje 1:1 ”…niille, jotka meidän Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen vanhurskauden kautta ovat saaneet yhtä kallisarvoisen uskon kuin me:” Huomaa, että tässä kirjoittaa Pietari, ja meidän, pakanoiden, uskomme on yhtä kallisarvoinen kuin hänen, juutalaisen, uskonsa, sillä totuuden mukaan on vain yksi usko.

Roomalaiskirje 11:17 ”Jos nyt jotkut oksat on katkaistu ja sinä, villi oliivipuu, olet vartettu muiden joukkoon saadaksesi osasi oliivipuun juuresta”,

Kristityillä on nykyään erilaisia näkemyksiä siitä, missä määrin me olemme Jumalan Israel, sekä siitä, mikä on Jumalan rooli nykypäivän etnisille juutalaisille. Kun tarkastellaan esimerkiksi toisen maailmansodan kauheaa holokaustia, näyttää siltä, että Saatana on edelleen kohdistanut pahan katseensa juutalaisiin. Juutalaiset itse ovat kyseenalaistaneet, kuinka paljon suojaa Jumala heille antaa sen tapahtuman jälkeen. Yleisesti ottaen dispensationalistiset kristityt suhtautuvat nykypäivän juutalaisiin erityisellä kunnioituksella, sillä Jumala toimii edelleen heidän kanssaan. ”Liitto-teologiaa” kannattavat kristityt puolestaan sanovat, että koska juutalaiset hylkäsivät Kristuksen, heillä ei tällä hetkellä ole Jumalan silmissä erillistä asemaa muihin etnisiin ryhmiin verrattuna.

Riippumatta siitä, miten Jumala suhtautuu juutalaisiin nykyään, heillä on ilmeisesti erityinen rooli lopun aikoina. Ilmestyskirjan 144 000 todistajaa ovat kaikki puhtaita juutalaisia miehiä. Sakarjan kirjassa 12:1–9 heidän vihollisensa kokoontuvat Jerusalemin ympärille. Sakarjan kirjassa 12:10–14 he kääntyvät joukoittain Kristuksen puoleen ja ”surevat sitä, jonka he lävistivät”. Danielin kirjassa (9:26 ) Antikristus solmii liiton juutalaisten kanssa, rikkoo sen 3 1/2 vuoden kuluttua ja tuhoaa kaupungin ja pyhäkön.

Ennen juutalaisia Jumala lupasi Aabrahamille, että kaikki kansat tulisivat siunatuiksi hänen kauttaan (Gal. 3:8–9), me kaikki olemme Jumalan poikia uskon kautta Jeesukseen Kristukseen (Gal.3:26 ), ja meitä kaikkia pidetään lupauksen lapsina, Saaran eikä Hagarin lapsina, kuten Gal.4:24 –28 osoittaa.

K: Miksi Pietarilla oli Apostolien tekojen 2:40:ssä niin kiire jakaa evankeliumin sanoma ihmisille, jotka jo yrittivät olla hyviä?

V: Pietari välitti heistä aidosti. Pelkkä pyrkimys olla hyvä ei riitä pääsemään Jumalan taivaaseen, vaan tarvitaan muutos. Jopa juutalaisten oli syntyttävä uudesti.

Pietari jopa pyysi juutalaisia ottamaan Jeesuksen vastaan kohdassa2:40 . Jos joku on palavassa talossa, et vain kutsu häntä ulos siksi, että sää on kaunis; kehotat häntä kiireellisesti pelastumaan.

On merkittävää, että tämä sama Pietari, joka kielsi Kristuksen kolme kertaa ylipapin talossa, on nyt temppelin pihalla julistamassa rohkeasti Kristusta. Saako Pietari ruoskimisen tai kuoleman rangaistuksen tästä? Pietari ei välittänyt siitä kovin paljon, kun verrataan sitä evankeliumin sanoman levittämisen kiireellisyyteen.

K: Mitä leivän murtaminen tarkoittaa Apostolien tekojen 2:42:ssa?

V: Tämä ei tarkoita pelkästään syömistä ja juomista, sillä he eivät olisi ”omistautuneet” pelkästään syömiseen ja juomiseen. Sen sijaan tämä viittaa ehtoollisen viettämiseen, jota Jeesus käski heidän tehdä Hänen muistokseen Luuk. 22:19 ja 1. Kor. 11:24–26.

K: Tarkoittaako Apostolien tekojen 2:44–45 ja 4:32, että kristittyjen ei pitäisi omistaa yksityisomaisuutta?

V: Ei. Meidän ei tarvitse seurata tätä esimerkkiä Jerusalemin ensimmäisistä kristityistä. Uudessa testamentissa on vastakohde, nimittäin Paavalin oma takki 2. Timoteuksen kirjeen 4:13 kohdassa. Lisäksi Paavali kehotti korinttolaisia anteliaisuuteen 2. Korinttolaiskirjeen 8. luvussa. Hänen ei olisi tarvinnut tehdä niin, jos seurakunta olisi jo ottanut haltuunsa kaiken omaisuuden.

Tämä jakaminen oli vapaaehtoista, eikä sitä annettu kaikille, vaan niille, joilla oli tarvetta.

K: Sisältääkö Apostolien tekojen 2:44 lause ”kaikki oli yhteistä” myös irtosuhteet, kuten Jumalan Lapset -lahko opettaa?

V: Ei, kahdesta syystä.

1. Naisia ja miehiä ei pidä käsitellä kauppatavaroina tai käyttää esineinä. Tämä koskee aineellisia asioita, ei ihmisiä tai ihmissuhteita.

2. Koska he olivat Jumalalle kuuliaisia, heillä ei olisi myöskään ollut yhteisiä pahoja asioita, kuten varastettua tavaraa.

Tämä kuulostaa siltä, että suodatetaan hyttystä ja nielaistaan kameli, kun yritetään perustella tämän jakeen perusteella irtosuhteita ja sivuutetaan kaikki, mitä Raamattu sanoo seksuaalisesta puhtaudesta.

K: Missä tilanteessa Apostolien tekojen 3:1–3 mukaan se, mitä haluamme, voi poiketa siitä, mitä tarvitsemme, ja olla niin paljon vähemmän kuin se?

V: Mies halusi vähän rahaa helpottaakseen nykyistä tilannettaan. Pietari kehotti häntä nousemaan ylös nykyisestä tilastaan. Mies oli menettänyt toivon siitä, että hän voisi koskaan parantua, mutta sen jälkeen, kun Pietari puhui Jeesuksen nimessä, hänellä oli uskoa siihen. Mies tiesi, että Jeesus oli vasta äskettäin ristiinnaulittu, mutta hän tiesi todennäköisesti myös, että Jeesus oli noussut kuolleista.

Jotkut ihmiset, jopa kristityt, ajattelevat, etteivät he voi koskaan lopettaa tupakointia, juomista, hallita vihaansa tai muita syntejä. Mutta Jumala kutsuu meitä uskomaan ja nousemaan ylös synnin lamauttavasta orjuudesta.

K: Missä tai milloin mies oli vammautunut (Apostolien teot 3:2)?

V: Kreikkalainen sana koilia voi tarkoittaa vatsaa tai kohtua. Vaikka Uudessa testamentissa tätä sanaa käytetään muualla molemmissa merkityksissä, Luukas käyttää sitä tässä yhteydessä vain merkityksessä ”kohtu”. Mies oli siis vammautunut syntymästään asti.

K: Mitä tarkoittaa ”almut” Apostolien tekojen 3:3:ssa?

V: Se on rahaa, jota jaetaan köyhille.

K: Kuinka paljon uskoa ja toivoa miehellä oli Apostolien tekojen 3:3–6 mukaan siitä, että hän parantuisi?

V: Kerjäläinen oli syntymästään asti raajarikko, hän makasi temppelin ovella päivä toisensa jälkeen eikä antanut mitään viitteitä siitä, että hän toivoisi parantuvansa. Hän tyytyi vain pieneen rahasummaan. Kuinka paljon me nykyään tyydymme vain vähään Jumalalta, kun Jumala haluaa tehdä enemmän elämässämme?

Tämä parantuminen on epätavallinen, sillä mies pyysi vain jotain pientä, vähäisellä uskolla, ja Jumalan armosta hän sai jotain suurta.

K: Apostolien tekojen 3:7:ssä, kun otetaan huomioon miehen vammaisuuden vakavuus ja kesto, hänellä oli kaikki syyt keksiä tekosyy sille, ettei hän pystynyt kävelemään. Mutta hän ei tehnyt niin. Milloin yritämme keksiä tekosyitä Jumalalle, kun meidän pitäisi vain toimia?

V: Sillä, kuinka voimakas jokin asia on, ei ole merkitystä verrattuna Jumalan voimaan. Jos vain jatkamme Jumalan tottelemista, kun tilaisuus siihen tarjoutuu, Jumala tulee meitä vastaan ja opastaa meitä. Vaikka vauva, jolla on potentiaalia kävellä, käy läpi pitkän prosessin oppiakseen kävelemään, niin tällä miehellä ei ollut. Hänen jalkansa eivät vain parantuneet antamaan hänelle potentiaalia, vaan hänellä oli välittömästi kyky ja taito kävellä, hypätä ja loikkia.

Kuten eräs sanoi: ”Älä kerro Jumalalle, kuinka suuri myrsky on; kerro myrskylle, kuinka suuri Jumalasi on.”

K: Miten Pietarin saarna Apostolien tekojen luvussa 3:11–26 eroaa hänen saarnastaan Apostolien tekojen luvussa 2?

V: Tämä improvisoitu saarna ei kuulosta yhtä hiotulta kuin Apostolien tekojen 2. luvun saarna. Mutta ehkä sillä, kuinka sujuvaa ja hyvin harjoiteltua puheemme on, ei ole merkitystä, kun jaamme sisällämme olevaa evankeliumin totuutta.

K: Kieltäytyivätkö juutalaiset Apostolien tekojen 3:13:ssa Jeesuksesta Pilatuksen edessä, vaikka Pilatus oli päättänyt vapauttaa Jeesuksen?

V: Kyllä. Tämä käy selvästi ilmi Matteuksen evankeliumin luvusta 27:17–26, Luukkaan evankeliumin luvusta 23:4–25 ja Johanneksen evankeliumin luvusta 19:4–16. Se käy vähemmän selvästi ilmi Markuksen evankeliumin luvusta 15:9–15.

K: Mitä Pietari asettaa vastakkain Apostolien tekojen 3:14–15:ssä, ja miten se koskee meitä?

V: Jeesuksen oikeudenkäynnin aikana paikalla olleella väkijoukolla oli valinta: vapauttaa murhaaja, joka vie hengen, vai vapauttaa Messias, joka antaa hengen. He valitsivat sen, joka vie hengen. Toisinaan ihmiset tekevät vääriä valintoja ja kulkevat väärää polkua, jonka päätepiste vie hengen. Mutta Pietari kertoi heille hyvän uutisen: vielä ei ole liian myöhäistä kääntyä, muuttaa mieltään ja seurata elämän polkua. Pietari ei ole heille ankara, vaan julistaa vakavin ja kiireellisimmillä sanoilla, mitä he ovat tehneet ja mitä heidän on nyt tehtävä.

K: Mikä on merkittävää Jeesuksen ”nimessä” Apostolien tekojen 3:16–17:ssä?

V: Luukas piti sitä varmasti merkittävänä, sillä hän mainitsee sen 33 kertaa: Apostolien teot 2:21; 38; 3:6,16; 4:7,10,12,17,18; 5:28,40,41; 8:12,16; 9:14,15,21,27,29; 10:48; 15:26; 16:18; 19:5,13,17; 21:13; 22:16; 26:9; Luuk. 10:17; 21:8; 24:47

K: Annettiinko juutalaisille Apostolien tekojen3:17 –21 kohdissa uusi mahdollisuus saada Jumalan valtakunta perustettua tänne maan päälle?

V: Kristittyjen mielipiteet eroavat toisistaan.

Kyllä: Monet dispensationalistit uskovat, että juutalaisille kansana annettiin tässä yhteydessä mahdollisuus perustaa Jumalan valtakunta maan päälle. Tietenkin Jumala tiesi etukäteen, että he hylkäisivät tämän mahdollisuuden.

Ei: Monet muut sanovat, että tässä vetoomus kohdistui jokaiseen yksilöön, joka kuuli sanoman.

Kiistanalainen kysymys: Tämä on aito tarjous, mutta puhtaasti hypoteettinen tapaus, kuten evankeliumin tarjoaminen kadotetuille ihmisille. Jumala tiesi, etteivät he hyväksyisi sitä.

K: Miksi heitä kehotettiin Apostolien tekojen 3:19–20:ssa tekemään parannus ja kääntymään?

V: Tämä on tärkeä seikka, johon on syytä kiinnittää huomiota. Apostolien tekojen 3:19 mukaan katumuksen ja Jumalan puoleen kääntymisen tarkoituksena oli, että heidän syntinsä pyyhkäistään pois. Pelastuksessa on edelleen ikuinen ulottuvuus, sillä Jumala tiesi etukäteen ja oli ennalta määrännyt ne, jotka pääsevät taivaaseen. Apostolien tekojen 3:19 osoittaa kuitenkin, että asiassa on myös ”ajallinen” ulottuvuus, ja tietyssä mielessä syntimme annetaan anteeksi ”silloin”, kun teemme parannuksen ja käännymme.

Kaiken uudistaminen ja virkistäminen oli jo juutalaisten tiedossa, sillä siitä profetoitiin myös Jesajan kirjassa 34:4; 51:6; 65. Se mainitaan myös Enochin kirjassa 45:2; 62:1; 91:16–17 sekä Barukin ilmestyksessä 32, kuten teoksessa The Expositor’s Greek Testament, osa 2, s. 116 todetaan.

K: Tukevatko Apostolien tekojen 3:21, 26 jakeet universalismin oppia, jonka mukaan kaikki pelastuvat?

V: Ei. Jeesus tuli koko maailman sovitusuhriksi (1. Joh. 2:2) kääntääkseen kaikki pois pahoista teistään. Niille, jotka eivät halua kääntyä pois jumalattomista teistään, Jumala ei kuitenkaan pakota ketään taivaaseen vastoin heidän tahtoaan.

Välitön universalismin oppi, jonka mukaan kaikki pääsevät välittömästi taivaaseen, on väärä Matt. 25:46:n mukaan; Joh. 3:36; 5:40–43; 6:45; 8:24; 10:8; 12:47–48; 14:6; (implisiittisesti) Ap. t. 4:12; 2. Tess. 1:8–9.

Lopullinen universalismi, jonka mukaan jotkut saattavat joutua helvettiin, mutta kaikki pääsevät lopulta taivaaseen, on väärä Mark. 9:44–48; Ilm. 20:10 mukaan.

K: Miksi Apostolien teoissa 3:13, 22, 26 ja4:27 Jeesusta kutsutaan näissä jakeissa pyhäksi palvelijaksi, ja mitä se tarkoittaa, kun Häntä kutsutaan Ihmisen Pojaksi?

V: Kaksi Jeesuksen suosikkinimitystä näyttivät olevan ”Ihmisen Poika” ja ”Jumalan Poika”. Mutta Jeesus esitteli ilmeisesti nämä nimitykset yksi kerrallaan. Ensimmäinen korostaa, että Jeesus on täysin ihminen, ja toinen, että Jeesus oli täysin Jumala. Jeesus ei vain näyttänyt ihmiseltä tai ollut jollain tavalla ihmisten kaltainen, vaan Jeesus oli 100-prosenttisesti ihminen. Hän oli aivan yhtä ihminen kuin sinä ja minä. Samoin Jeesus ei ollut vähän Jumalaa tai osittain Jumalaa, vaan Hän oli 100-prosenttisesti Jumala.

Jeesuksella oli kaikki se kunnia, joka kuuluu taivaalliselle Jumalalle. Silti Jeesus laskeutui maan päälle. Heprealaiskirjeen 5:7–8 ei sano, että Jeesus oli Jumala Isän ”ystävä”, vaan että maan päällä Jeesus oli ”alistunut” ja oppi kuuliaisuutta. Filippiläiskirjeessä ei sanota, että Jeesus oli oikeutettu palvelija tai että Hän ansaitsi olla palvelija, vaan pikemminkin, että Hän vapaaehtoisesti päätti tulla palvelijaksi.

Mutta Raamattu jatkaa. Palvelijoilla oli usein korkeita asemia, kuten koulumestareina, yksityisopettajina, hallintovirkamiehinä ja kirjanpitäjinä. Vain alhaiset palvelijat joutuivat pesemään isäntänsä jalat. Jeesus ei kuitenkaan ollut pelkkä palvelija, vaan opetuslasten alhainen palvelija, joka pesi heidän jalkansa Johanneksen evankeliumin 13:4–17:ssä. Jeesus vahvisti edelleen Johanneksen evankeliumin 13:13:ssa, että he olivat oikeassa kutsumalla Häntä Herraksi, mutta Jeesus toimi opetuslasten palvelijana ja sanoi, että meidän kaikkien tulisi olla toistemme palvelijoita.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tässä esitetty lainaus 5. Mooseksen kirjan 18:15, 18–19 ei ole täsmälleen sama kuin masoreettisessa tekstissä tai Septuagintassa. Se noudattaa kuitenkin 5. Mooseksen kirjan 18:18–19 hepreankielistä tekstiä käärössä 4Q175 (=4QTest), joka on kirjoitettu vuosina 100–1 eKr.

K: Onnistuiko Jeesus Apostolien tekojen 3:26:ssa kääntämään jokaisen pois pahoista teoistaan?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Jeesus onnistui täydellisesti tekemään kaiken, mitä Hänen oli määrä tehdä, ja järjestämään Jumalan puolelta kaiken, jotta jokainen voisi kääntyä pois pahoista teoistaan.

2. Jotkut kuitenkin päättävät olla kääntymättä pois synneistään, eikä se ole Jeesuksen vika.

3. Pietari korosti valtakuntaa, ei kirkkoa, sillä hän puhui tässä tilanteessa vain juutalaisille.

K: Miksi Apostolien tekojen 4:3–14:ssä hallitsijat tyytyivät tällä kertaa vain varoittamaan heitä?

V: Ensinnäkin on huomattava, että Apostolien tekojen 4:7:ssä hallitsijat kysyivät pohjimmiltaan ”millä voimalla tai kenen nimessä”; heille oli tärkeää, että heillä oli asianmukainen valta. Saddukeukset olivat ajatelleet, että messiaaninen aikakausi oli jo alkanut Makkabeiden aikana, kuten Apostolien tekojen sanomassa (s. 78) todetaan. Saddukeukset, jotka muodostivat suurimman osan sanhedrinista, näkivät apostolien saarnaavan Jeesuksesta ilman minkäänlaista perusteltua syytä.

Vaikka Raamattu ei nimenomaisesti vastaa tähän kysymykseen, syitä on todennäköisesti kolme.

Vallanpitäjät pelkäsivät sitä, mitä jotkut kutsuvat ”ulkoiseksi vaikutelmaksi”. He pelkäsivät menettävänsä kansan tuen ja että kansa kääntyisi juutalaisia johtajia vastaan, koska nämä rankaisivat ihmisiä, jotka eivät tehneet muuta kuin hyvää parantamalla jotakuta. Tämän sanottiin olevan ensisijainen huolenaihe Apostolien tekojen 5:26:ssa. Pyhällä Hengellä täytetty Pietari viittasi tähän seikkaan Apostolien tekojen 4:9:ssä. Saattaisi olla parempi hetki päästä eroon näistä apostoleista salaa.

Toiseksi he pelkäsivät roomalaisten reaktiota väkijoukon mellakkaan. Roomalaiset olivat osoittaneet, etteivät he epäröineet tappaa juutalaisia johtajia. Jos väkijoukko suostuisi tappamaan johtajat, joita se ei enää tukenut, he saattaisivat joutua pahaan tilanteeseen. Tämä oli Kaifaan suurin huolenaihe Johanneksen evankeliumin 11:48–50:ssä.

Kolmanneksi juutalaisen lain mukaan henkilön oli oltava tietoinen rikoksensa seurauksista ennen kuin hänet voitiin rangaista siitä. Varoitus oli siis vasta ensimmäinen askel, jolla heidät saatettiin tietoisiksi seurauksista.

Pietari ei yrittänyt millään tavoin lepyttää sanhedrinia tai puhua sovittelevasti sen miellyttämiseksi. Tämä saattoi olla järkyttävää, kun se tuli henkilöltä, joka oli paennut pidätyksen jälkeen, puhumattakaan siitä, että hän oli kieltänyt Jeesuksen kolme kertaa. Joskus, kun kompastumme johonkin ja teemme parannuksen, Jumala asettaa meidät vastaavaan tilanteeseen, jotta voimme voittaa siellä, missä olemme kompastuneet.

Sanhedrinin päätöksen seurauksena oli käytännössä ”sodanjulistus” Sanhedrinin maallisen vallan ja Jeesuksen taivaallisen vallan välillä.

K: Miksi Jumala täyttää ihmiset Pyhällä Hengellä Apostolien tekojen luvuissa 4:8, 4:31, 2:4, 6:3, 11:24, 13:9 ja 7:55?

V: Apostolien teoissa annetaan viisi eri syytä.

Jotta he voisivat julistaa Jumalan sanaa (Apostolien teot 2:4; 4:8; 4:31)

Palvelemisen vuoksi (Apostolien teot 6:3)

Paimenemisen vuoksi (Apostolien teot 11:24)

Nuhdella (Apostolien teot 13:9)

Kuolemisen vuoksi (Apostolien teot 7:55)

K: Onko Jeesus Apostolien tekojen 4:12 mukaan todella ainoa tie?

V: Kyllä. Jeesus on ainoa tie kaikille tämän jakeen, Johanneksen evankeliumin 14:6 ja Apostolien tekojen 4:12 mukaan. Jos olet eri mieltä, se, että olet eri mieltä lähes kaikkien aitojen kristittyjen kanssa kautta historian, ei ole yhtä paha asia kuin kutsua Jeesusta ja Pietaria valehtelijoiksi tai hulluiksi, koska he uskoivat Jeesuksen olevan ainoa tie. Uskotko todella, että Jeesus sanoi jotain, mikä johti kaikkia Hänen seuraajiaan harhaan tuhansien vuosien ajan, ja salli myös apostoliensa tehdä niin? Luuletko tietäväsi paremmin kuin Jeesus tai Pietari?

Panettelu on sellaisen sanomista, jonka henkilö joko tietää olevan valhetta tai jossa hän osoittaa piittaamattomuutta totuutta kohtaan. Jos uskot, että Jeesus ja Pietari olivat panettelijoita, olisi valhetta sanoa, että uskot Jeesukseen ja olet hänen seuraajansa.

Jotkut haluaisivat ”Raamatun buffet-pöydän”, jossa he voisivat hyväksyä kaikki haluamansa opit ja hylätä ne, joita eivät halua. Se on eräänlainen asenne, jossa on kyse ”minä ja Jumala” vastaan ”Jumala ja minä”. Mutta se ei ole se, mitä Jumala, meidän Herramme, tarkoitti.

K: Mistä tiedämme, että kaikki uskonnot eivät ole totta, paitsi Raamatun perusteella (Apostolien teot 4:12)?

V: Ennen kuin vastaan kysymykseen, tässä on lyhyt akrostikon eräiden uskontojen uskomuksista.

K: Mistä tiedämme, että kaikki maailman suuret uskonnot eivät ole totta, lukuun ottamatta Raamattua (Apostolien teot 4:12)?

V: Tässä on muutamia lyhyitä selityksiä.

Juutalaiset uskovat, ettei Jeesus ole Jumalan lähettämä Messias. Kristityt uskovat, että Jeesus on Jumalan lähettämä Messias. Hindut ja monet buddhalaiset uskovat jumalankuvien palvontaan. Kristillisen ja juutalaisen opetuksen mukaan epäjumalanpalvonta on suuri paha. Varhaiset kristityt valitsivat mieluummin kidutuksen ja kuoleman kuin epäjumalien palvonnan. Muhammed opetti muslimeille, että epäjumalia palvovat, jotka eivät tee parannusta, tulisi surmata.

Jos pysähtyisit ja kysyisit viideltä ihmiseltä reittiohjeita jonnekin, ja he antaisivat yhtä erilaisia vastauksia kuin nämä uskonnot antavat, joudut päättelemään, että ainakin osa heistä on väärässä. Joko

a) epäjumalien palvonta on sallittua,

b) epäjumalia palvovat ihmiset tulisi surmata

c) on parempi joutua kidutetuksi ja kuolla kuin palvoa epäjumalia,

Kaikki kolme edellä mainittua vaihtoehtoa eivät voi olla totta.

Joko

a) sinun tulisi olla siunaus muille, tai

b) on hyvä ja Jumalalle mieluinen asia kirota juutalaisia ja kristittyjä, kuten Muhammed opetti.

Molemmat eivät voi olla totta.

Kuvittele, että katsot kahden kadun risteystä pienellä saarella. Voit todennäköisesti valita minkä tahansa kadun ja päätyä lopulta mihin tahansa haluamaasi kohteeseen saarella. Useimmat uskonnot ovat sellaisia. Niin kauan kuin haluat matkustaa saarella, ei ole väliä, minkä tien valitset. Voit ajaa saaren ympäri oikealle, vasemmalle tai keskeltä. Tiet risteävät lopulta. Jos kuitenkin poistut saarelta ja pääset Jumalan valtakunnan mantereelle ennen hurrikaanin saapumista, sinun on kuljettava sitä yhtä pitkää siltaa pitkin. Tämän sanominen ei ole ahdasmielisyyttä, vaan kartalla näkyvää maantiedettä. Se, että sanomme, että Jumalan luo on vain yksi tie, ei ole meidän ahdasmielistä mielipidettämme, vaan Jeesuksen opettamaa totuutta.

Vanha tarina kertoo huijarista, joka näyttää uusille maahanmuuttajille Amerikassa Brooklyn-sillan. Kun sillan yli kulkee autoja, huijari tarjoaa myyvänsä sillan – jota hän ei omista – maahanmuuttajalle, jotta tämä voisi ansaita rahaa keräämällä tietulleja. Joskus ihmiset haluavat luottaa kuvitteelliseen siltaan tai siltaan, jonka he aikovat rakentaa itse. Pelastuksen totuus on, että mitään ei voi ”ostaa”. Voit vapaasti ylittää Jeesuksen ristin kapean sillan, tai voit jäädä katastrofin saarelle.

K: Mitä voisit sanoa Apostolien tekojen 4:12:n perusteella jollekin, joka ajattelee, että kaikki uskonnot johtavat Jumalan luo?

V: Se riippuu henkilöstä ja tilanteesta. Tässä on kolme erilaista mutta toisiaan täydentävää vastausta.

a. On lohdullista ajatella, että maailmassa on kaikki hyvin ja että jokainen uskonto johdattaa ihmiset Jumalan luo. Ovatko talibanit, varakas pastori Moon, moraaliton Rajneesh, väkivaltainen David Koresh ja itsemurhaan ajautunut Jim Jones kaikki ”majakoita”, jotka ovat johdattaneet seuraajansa siihen, mikä miellyttää Jumalaa? Oliko Jeesuksen uhraus – kuoleminen tuskissaan ristillä – merkityksetön, tai vielä pahempaa, tarpeeton tuhlausta? Ei, Jeesus sanoi, että leveä oli tie, joka johti tuhoon, ja kapea oli tie, joka johti iankaikkiseen elämään. Jotkut hylkäävät Jeesuksen sanat typerän puheina, ajattelemalla, ettei Hän tiennyt, mistä puhui. Jos kuitenkin rehellisesti luotamme Jeesukseen, meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että suurimmassa osassa maailmaa kaikki ei ole kunnossa, ja että meillä on työtä edessä kertoessamme kapeasta tiestä.

b. Kevyemmällä sävyllä: jos joku sanoo minulle, että kaikki uskonnot johtavat Jumalaan, kysyn häneltä, tietääkö hän, että hän todella ottaa suuren riskin sanoessaan niin. Esimerkiksi thuggee-uskonnossa muiden ihmisten kuristaminen kuoliaaksi on palvontateko. Joten koska he uskovat, että kaikki uskonnot johtavat Jumalaan, ja he eivät tunne sinua kovin hyvin, voisivatko he ystävällisesti kääntyä ympäri ja sulkea silmänsä, jotta voisin harjoittaa palvontatekoa tuon uskonnollisen perinteen mukaisesti?

c. Muhammed opetti hyökkäämään ei-muslimeja vastaan ja tappamaan pakanallisia suura 9:29:ssä ja Bukharin hadith-kokoelmassa, osa 4, nro 196, s. 124. Ihmiset, joita kutsutaan muslimiextremisteiksi, ovat yksinkertaisesti ihmisiä, jotka ottavat kaiken, mitä Muhammed sanoi, vakavasti. Tällainen väkivaltainen muslimi saattaisi sanoa universalistille: ”Profeettani, Muhammed, rauha olkoon hänen päällään, käski meidän tappaa epäuskoiset. Ennen kuin kuitenkin katkaisen pääsi Allahin käskyn mukaisesti, halusin vain sinun tietävän, että arvostan sitä, että vahvistat uskonnoni oikeellisuuden.”

K: Ovatko Apostolien tekojen 4:12 mukaan hyviä tekoja tekevät uskonnot hyviä?

V: Tässä on suosituskirje yhdestä tällaisesta uskonnosta, jossa korostettiin rakkautta muita kohtaan.

”Tieto siitä, että seurakuntanne on syvästi mukana maamme tärkeissä yhteiskunnallisissa ja perustuslaillisissa kysymyksissä, on minulle suuri inspiraation lähde.” -- Walter Mondale (Yhdysvaltain varapresidentti) suosituskirjeessä pastori Jim Jonesille. Jones esitti tämän suosituskirjeen Guyanan hallitukselle, kun Jonestown perustettiin. (lainattu teoksista The New Republic,12/2/1978 sekä Experts Speak, s. 283.) Jim Jones pakotti myöhemmin seuraajansa Jonestownissa tekemään itsemurhan.

K: Apostolien tekojen 4:19 mukaan milloin meidän tulisi olla tottelematta uskonnollisten johtajien käskyjä?

V: Kolme huomioitavaa seikkaa: käskyt, jumalattomat uskonnolliset johtajat ja Pietari.

Käskyt: Samalla tavalla kuin valtion lait ovat etusijalla maakunnan lakeihin nähden, Jumalan käskyt ovat etusijalla muiden käskyihin nähden. Kaiken, mitä ihmiset sanovat sinulle, jopa jumalisten pastoreiden sanat, tulisi tarkistaa Raamatun valossa.

Johtajat: Paavali sanoo 2. Timoteuksen kirjeen 3:5:ssä, että on ihmisiä, joilla on jumalisuuden ulkonäkö, mutta jotka kieltävät sen voiman. Meidän ei pidä olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Tietenkin olet tekemisissä jonkun kanssa, jos tunnustat hänet hengelliseksi johtajaksesi.

Tituks3:10 issa kehotetaan olemaan tekemisissä sellaisen kanssa, joka aiheuttaa hajaannusta, sen jälkeen kun olet varoittanut häntä kahdesti. Ilmestyskirjan 2:20:ssä Jeesus nuhteli Tiatiiran seurakuntaa siitä, että se suvaitsee väärän profeetan, joka edistää seksuaalista moraalittomuutta ja epäjumalille uhrattujen ruokien syömistä.

Kukaan kristillinen johtaja ei ole synnitön täydellisyys tai 100-prosenttisesti oikeassa jokaisessa pienessäkin opillisessa yksityiskohdassa. Mutta jos kristillinen johtaja ei ole halukas alistumaan Jumalalle, meidän ei tule alistua hänelle. Niiden kristillisten johtajiemme osalta, jotka vaeltavat Jumalan kanssa – vaikka he olisivatkin epätäydellisiä – meitä käsketään alistumaan heille, kuten Heprealaiskirjeen13:17 ja 1. Pietarin kirjeen 5:2–5 osoittavat.

Pietari: Pietarin reaktio olisi voinut olla pelkkä hiljaisuus (mutta ei suostumusta), ja sitten hän olisi voinut puhua salaa tai sanoa, ettei hän ollut koskaan suostunut. Mutta Pietari teki päinvastoin. Hän ei pelännyt jäävänsä Jumalan suojan ulkopuolelle. Jos hän olisi vain pysynyt hiljaa, se olisi voinut antaa ymmärtää, että hän suostui, ja sitten, oikeasti tai väärin, he olisivat voineet syyttää Pietaria siitä, että hän perui sen, mihin oli hiljaisesti suostunut. Ei, Pietari oli tässä rohkea, ja juuri rohkeutta he pyysivät Jumalalta.

Yksi varhaisista kirjoittajista, joka käsitteli tätä asiaa, oli Tertullianus (198–220 jKr.) teoksessaan *Scorpiace*, luku 14, s. 648.

Historiallisena huomautuksena mainittakoon, että John Wycliffe (~1330–1382) vei tämän ajatuksen vielä askeleen pidemmälle. Hän sai vaikutteita Richard Fitzralphilta ajatuksesta, että ”valta on peräisin Jumalalta”. Tämän käsitteen mukaan ihmisen valta ja auktoriteetti ovat peräisin Jumalalta ja pysyvät voimassa Jumalan tuella. Tottelemattomia ja jumalattomia uskonnollisia johtajia ei tulisi tukea eikä palkata. Wycliffe kysyi: Jos koko roomalaiskatolinen kirkko on korruptoitunut, miksi Englannin pitäisi toimittaa Roomaan rahaa?

Miten roomalaiskatolinen kirkko reagoi? Wycliffen kuolema aivohalvaukseen todennäköisesti pelasti hänet marttyyrikuolemalta. Joka tapauksessa kirkko kaivoi Wycliffen ruumiin ylös ja heitti sen pois.

K: Miten kaikki ylistivät Jumalaa Apostolien tekojen 4:21 kohdassa?

V: Ilmaisu ”koko kansa” viittasi kaikkiin ihmisiin, jotka olivat nähneet tapahtuman. Jotkut heistä saattoivat myöhemmin kääntyä pois apostoleista, mutta sillä hetkellä he kaikki ylistivät Jumalaa.

K: Mitä merkitystä on sillä, että mies oli 40-vuotias (Apostolien teot 4:22)?

V: Merkitys on se opetus, että ikä ei ole Jumalalle merkityksellistä.

Keho ei kasva enää paljoa 20 vuoden iän jälkeen, ja se paranee iän myötä hitaammin. Kaikella tällä ei ole merkitystä Jumalalle, joka tekee ihmeitä.

Samoin ikääntynyt henkilö saattaa olla haluton katumaan ja kääntymään Jumalan puoleen, koska hän on tuhlannut nuoruutensa ja tuntee olevansa liian juurtunut tapoihinsa. Kaikella tällä ei ole merkitystä Jumalan silmissä. Älä yritä sanoa Jumalalle, että haluat tulla Hänen luokseen, mutta että Hän ei ole tarpeeksi voimakas voittamaan rajoituksiasi tai ikääsi. Jumala ei usko sitä, eikä sinunkaan pitäisi.

K: Oliko Apostolien teoissa 4:23 Pietari ja Johannes juoruamassa, kun he kertoivat muille uskoville kaiken, mitä papit olivat sanoneet?

V: Ei. Vastauksessa on neljä huomioitavaa seikkaa.

1. Juoruilu on vakava synti, kuten Sananlaskujen kirjassa 11:13; 16:28; 18:8; 20:19; 26:20,22 sekä 2. Korinttolaiskirjeessä 12:20; 3. Johanneksen kirjeessä 10; Roomalaiskirjeessä 1:29 ja 1. Timoteuskirjeessä 5:13 todetaan. Juoruiluun ja panetteluun kuuluu sellaisten asioiden kertominen toisista, joita ei ole hyvää syytä kertoa, sekä valheellisten asioiden kertominen.

2. Pietari ja Johannes eivät juorunneet, koska he kertoivat, mitä heille oli tapahtunut, ja he puhuivat totta.

3. Lisäksi oli tärkeää, että muut kristityt saivat tietää ylipappien ja vanhinten tuomiosta ja toimista.

4. Lopuksi he kertoivat Jumalan parantamisteoista, ja ihmiset voivat aina kertoa muille siitä, mitä Jumala on tehnyt.

K: Mitä mielenkiintoista on heidän rukouksessaan Apostolien tekojen 4:28–29:ssä?

V: Kaksi asiaa on hyvin mielenkiintoista: se, mitä he sanoivat Jumalalle, ja se, mitä he eivät pyytäneet rukouksessaan.

Voisi odottaa, että he sanoisivat Jumalalle, että hallitsijat olivat Jumalan tahdon vastaisia. Mutta sen sijaan tässä on ”yllätys”. He tunnustavat Jumalalle, että jumalattomat johtajat tekivät itse asiassa juuri sitä, mitä Jumala oli määrännyt heidän tekevän, Apostolien tekojen 4:25–26:n Psalmin 2:n mukaisesti.

He esittivät Jumalalle pohjimmiltaan kolme pyyntöä.

1. Katsokaa hallitsijoiden uhkauksia (ilman että he uskaltavat sanoa Jumalalle, mitä Hänen pitäisi tehdä asialle)

2. Anna heille rohkeutta julistaa Jumalan sanaa

3. Jatka nimesi kunnioittamista parantamisilla, merkeillä ja ihmeillä.

Mielenkiintoisinta on se, mitä he EIVÄT pyytäneet rukouksessaan. He osoittivat puheensa Jumalalle suvereenina Herrana, mutta eivät kuitenkaan rukoilleet turvallisuutta, vapautusta sortosta tai sitä, että Jumala suojelisi heitä. He eivät rukoilleet, että Jumala tarjoaisi heille valmiita tilaisuuksia sanan julistamiseen. He näkivät runsaasti tilaisuuksia. Sen sijaan he rukoilivat vain, että Jumala muuttaisi heitä ja antaisi heille enemmän rohkeutta luoda tai hyödyntää tilaisuuksia, joita väistämättä tulisi sanan julistamiseksi.

Jumala osoitti olevansa hyvin tyytyväinen heidän rukoukseensa saattamalla paikan järkkyämään. Kuten Johannes Krysostomos totesi, kun paikka järkkyi, heistä tuli entistä vakaampia.

K: Pitäisikö kristittyjen nykyään olla taloudellisesti tasa-arvoisia kaikkien muiden kristittyjen kanssa, kuten Apostolien teoissa 4:32–35 ja 2. Korinttolaiskirjeessä 8:13–15 sanotaan?

V: Apostolien teot 4:32–35 osoittaa, että varhaisimmat kristityt olivat hyvin anteliaita ja jakoivat omaisuutensa yhteiseksi, eikä kukaan ollut puutteessa. Raamattu ei kuitenkaan määrää eikä anna esimerkkiä ”kristillisestä kommunismista”, sillä Apostolien teot 5:4 osoittaa, että Ananiaksella oli oikeus pitää maa ja rahat itsellään. Hänellä ei vain ollut oikeutta väittää antavansa kaikki rahat seurakunnalle, kun hän itse asiassa ei tehnyt niin. Paavalilla oli henkilökohtaista omaisuutta, nimittäin viitta ja joitakin kirjakääröjä, joista hän kirjoittaa 2. Timoteuksen kirjeen 4:13:ssa.

2. Korinttolaiskirjeen 8:13–15 mukaan kenelläkään ei saisi olla liikaa eikä kenelläkään liian vähän. Nämä jakeet ovat haastavia varakkaille kristityille, mutta meidän on noudatettava koko Raamattua, emme vain sen osia.

K: Oliko Apostolien tekojen 4:36:ssa mainittu aito Barnabaksen evankeliumi, jonka Barnabas olisi kirjoittanut, kuten jotkut muslimit väittävät?

V: Ei. Barnabaksen evankeliumi oli keskiaikainen väärennös. Tässä on joitakin syitä, joiden perusteella tiedämme, ettei se ole antiikin aikainen teos.

Perustiedot osoittavat, ettei se ole antiikin aikainen teos. Barnabaksen evankeliumi tunnetaan vain italiaksi, eikä yksikään antiikin kirjailija ole koskaan viitannut siihen. Siinä mainitaan asioita, joita alettiin käyttää vasta vuosisatoja myöhemmin. Lisäksi Granadasta löydettiin myös muita arabiankielisiä evankeliumiväärennöksiä. Ne löydettiin vuoden 1588 jälkeen, ja väärennösten tekijät olivat maureja. Kun kaikki yleisesti hylkäävät nämä muut evankeliumiväärennökset, miksi sitten hyväksyä juuri tämä? Vaikka eräs muslimikirjoittaja, Ata ur-Rahman, on sekoittanut Barnabaksen evankeliumin toiseen kirjoitukseen, jota kutsutaan Barnabaksen kirjeeksi, niissä ei ole mitään yhtäläisyyksiä paitsi henkilön nimi.

Ristiriidassa sekä Raamatun että Koraanin kanssa

Seuraavassa on esitetty Barnabaksen evankeliumin opetuksia, jotka ovat ristiriidassa sekä Koraanin islamilaisen opin että Raamatun kristillisen opetuksen kanssa.

Muita eroja Raamattuun

Jotkut muut erot Koraanin kanssa pitäisi saada muslimit varovaisiksi halutessaan vedota tähän ”evankeliumiin”. Bukharin hadithin 4. niteen 56. kirjan nro 712, s. 467 mukaan Muhammed sanoi, että yksi kolmesta pahimmasta valheesta on ”syyttää minua siitä, mitä en ole sanonut”.

Yleisiä virheitä – Purjehtiminen sisämaan kaupunkeihin: Nämä eivät ole vain pieniä virheitä, vaan ne osoittavat, että kirjoittaja tiesi hyvin vähän Palestiinan maantieteestä ja historiasta.

Historialliset anakronismit: Tarkoitus ei ole tässä osoittaa, että Barnabaksen evankeliumissa olisi muutamia historiallisia outouksia. Tarkoitus on osoittaa, että lukuisat virheet todistavat, että kirja on kirjoitettu keskiajalla Euroopassa.

Nämä ”enemmän kuin muutamat” virheet todistavat, että kirja on kirjoitettu keskiajalla Euroopassa.

K: Apostolien teoissa 4:36, kuka siis kirjoitti Barnabaksen evankeliumin?

V: Ensin muutamia vihjeitä, sitten kolme mahdollista epäiltyä.

Vihjeitä: Italialainen kirjapainaja nimeltä Arrivabene julkaisi vuonna 1547 ensimmäisen italiankielisen käännöksen Koraanista. Barnabaksen evankeliumin kirjoittaja ei ollut perehtynyt hyvin raamatulliseen historiaan eikä ortodoksiseen muslimiteologiaan, mutta ilmeisesti hän (tai hän) tunsi hyvin eurooppalaiset keskiaikaiset tavat. Barnabaksen evankeliumin italiassa oli merkkejä sekä venetsialaisesta että toskalaista murteesta. Latinalaisessa oikeinkirjoituksessa näkyy latinalaisen Vulgatan vaikutus. Siinä on myös vaikutteita Danten teoksista.

Marginaaleissa oli arabialaisia merkintöjä. Kuten David Sox (s. 51) kuitenkin mainitsee, niitä ei ole kirjoittanut ortodoksinen muslimi. Raggsit arvelevat, että koska tummanvihreä, itämainen sidonta on hyvin samankaltainen kuin erään vuonna 1575 päivätyn turkkilaisen asiakirjan sidonta Venetsian arkistoissa, sekä sidonta että marginaalimerkinnät saattoivat olla peräisin Istanbulista/Konstantinopolista.

Ensimmäinen epäilty: Fra Marino toimi Venetsian inkvisiittorina vuosina 1542–1550, ja ehkä hänen motiivinaan oli kosto (Sox, s. 68). Felice Peretti (tuleva paavi Sixtus V) oli ankara ja omistautunut Venetsian inkvisiittori, joka hankki itselleen monia vihollisia. Pelkästään Venetsiassa 1500-luvulla käytiin 843 oikeudenkäyntiä protestanttisuuden ja anabaptismin vuoksi, 65 jumalanpilkasta ja 148 noituudesta. (Sox, s. 57) 1530-luvulla Venetsiaa kritisoitiin suvaitsevaisuudestaan. Eräs augustinolainen munkki rangaistiin harhaoppien opettamisesta Pyhän Barnabaksen kirkossa Venetsiassa. (Sox, s. 59) Fra Marinon käsialan ja Barnabaksen evankeliumin käsialan analyysi osoittaa, että ne saattoivat olla peräisin samalta henkilöltä (Sox, s. 70).

Toinen epäilty: Anselmo Turmeda (josta myöhemmin tuli Abd-Allah ibn Abd Allah) Mallorcasta, Espanjasta, opiskeli Bolognassa kymmenen vuotta. Vuosina 1383–1390 kirjoittamassaan elämäkerrassa hän väitti olleensa pappi ennen kääntymistään islamiin. Hänen opettajansa Bolognassa oli salainen muslimi. De Epalza (s. 63–64) sanoo, että hän oli kääntynyt fransiskaani, joka kosti kristinuskolle kääntyessään islamiin. Barnabaksen evankeliumissa mainitut espanjalaiset kolikot tukevat tätä teoriaa.

Muita epäiltyjä: Muita evankeliumiväärennöksiä, jotka ainakin on kirjoitettu arabian kielellä maurien toimesta, on peräisin Granadasta. Yhtäkään niistä ei kuitenkaan tunnettu ennen vuotta 1588.

Johtopäätös: Kuvittele, että olisit muslimi, jolle kerrotaan, että joku on löytänyt kadonneen ”kirjan” Jumalalta. Muun muassa tässä ”surassa” mainittiin, että Muhammed purjehti veneellä Mekkaan, ja tämä sura oli ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa sekä Koraanin kanssa kymmenessä kohdassa. Tämän väitetyn suuran vanhin käsikirjoitus oli kirjoitettu italiaksi, joka ei ole vain Lähi-idän kieli, vaan italiaa ei edes ollut olemassa Muhammedin aikana. Lopuksi tässä oletetussa suurassa mainittiin joitakin historiallisia tapoja, jotka yleistyivät Euroopassa vasta 1 000 vuotta myöhemmin.

Voidaan varmaankin sanoa, että muslimilla olisi todennäköisesti ainakin muutama kysymys. Ennen kuin hyväksyt tämän keskiaikaisen väärennöksen aitona teoksena, joka esittää Jeesuksen ”todelliset” opetukset, muista, että tämä teos on ristiriidassa myös Koraanin kanssa.

K: Miten uskovainen voi Apostolien tekojen 4:36 mukaan muuttua rohkaisemmaksi, kuten Joosef ja Barnabas olivat?

V: On useita asioita, joita voit tehdä, sekä muutamia asioita, joita sinun tulisi lopettaa.

Kun joku näkee sinut, odottaako hän kuulevansa useammin rohkaisevia vai kriittisiä asioita? Kriittisille asioille on paikkansa, mutta yleensä niiden pitäisi olla vähemmän kuin rohkaisevia asioita.

Sinun tulisi kieltää puheestasi lannistavat ja kyyniset sanat.

Ole kiitollinen muiden panoksesta ja ponnisteluista. Vaikka hyväntahtoinen yritys epäonnistuisi, ole kiitollinen siitä, että he yrittivät.

Muista tuoda esiin hyviä asioita, joita muut tekevät tai yrittävät tehdä.

Toisaalta ole rehellinen: älä imartele ihmisiä kehumalla asioita, joiden he tietävät olevan tehty ilman parhaita motiiveja tai jotka eivät ole toteutuneet hyvin.

K: Miksi Apostolien tekojen 4:37 ja 5:2 kohdissa seurakunnan lahjoitukset asetettiin apostolien jalkoihin?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta voimme nähdä neljä mahdollista syytä.

Valtuudet: Tunnustus apostolien valtuuksista seurakunnassa ottaa vastaan ja jakaa rahaa ja muita lahjoituksia.

Ehtojen puuttuminen: Kun lahja annettiin tällä tavalla, siihen ei liitetty ehtoja eikä asetettu vaatimuksia.

Nimetön lahjoittaminen: Koska apostolit jakivat lahjoitukset lahjoittajan sijaan, lahjoittajalle ei ehkä tarjoutunut yhtä suurta tilaisuutta saada kiitosta tai mainetta.

Luottamus: Lahjoittajat luottivat siihen, että apostolit käyttäisivät lahjoitusta viisaasti.

K: Pitäisikö nykypäivän seurakuntien toimia Apostolien tekojen 4:37 ja 5:2 mukaisesti luottamuksen pohjalta, vai pitäisikö niillä olla taloudellisia valvontamenettelyjä?

V: Molempia. Jos tiedämme, ettemme voi luottaa seurakunnan johtajaan tai organisaatioon, meidän ei pitäisi antaa lahjoituksia kyseiselle johtajalle tai organisaatiolle. Kyse ei ole pelkästään petoksesta, vaan siitä, että Jumalan lahjoja käytetään asioihin, jotka eivät kunnioita Jumalaa. Kohdennetut lahjoitukset ovat hyväksyttäviä, kuten ne olivat Paavalin aikakaudella Israelin nälänhädän yhteydessä.

Luottamus ei kuitenkaan tarkoita, ettei taloudellista valvontaa pitäisi käyttää. 2. Korinttolaiskirjeen 8:17–18:ssa useita ihmisiä lähetettiin viemään uhrausta, jotta vältettäisiin epäasianmukaisuuden vaikutelma. Se on yhtä tärkeää myös nykyään, jotta vältetään epäasianmukaisuuden vaikutelma. Jopa hyvillä lähetystyöjärjestöillä on toisinaan ollut ongelmia työntekijän varastaman rahan kanssa. Hyvät seurakunnat ovat saaneet tällaiset tapaukset kiinni taloudellisen valvonnan avulla. On olemassa kattojärjestö nimeltä Evangelical Council for Financial Accountability (ECFA), jonka jäseninä on satoja kristillisiä järjestöjä. Jokaisen järjestön on hyväksyttävä uskontunnustus, ja jokaisen on noudatettava ECFA:n kirjanpitokäytäntöjä, joihin kuuluu ulkopuolisen, riippumattoman tilintarkastusyrityksen suorittama tilintarkastus kerran vuodessa.

K: Pitäisikö nykypäivänä lahjoitukset ohjata kirkolle vai suoraan köyhille ja tarvitseville, kuten Apostolien teoissa 4:37 ja 5:2 sanotaan?

V: Tähän ei ole olemassa ehdottomia sääntöjä, mutta vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Köyhien, orpojen ja leskien auttaminen tulisi olla tärkeä prioriteetti elämässämme (Jaakobin kirje 1:27; 5. Mooseksen kirja 15:11; Jesaja 1:17; 58:6–10; Jeremia 5:28; 22:16; Galatalaiskirje 2:10; Psalmi 41:1; 68:5; Sananlaskut 19:17; 21:13; 22:9; 24:11–12; 29:7; 31:9,20; Matteus 25:34–36; Sakarja 7:9–10; Apostolien teot 10:2,4; Efesolaiskirje 4:28; 1. Timoteuksen kirje 6:18–19). ”Joka sulkee korvansa köyhän huudolta, sekin huutaa eikä saa vastausta.” (Sananlaskut 21:13)

2. Köyhiä, jotka kieltäytyvät tekemästä työtä, ei tule auttaa, ennen kuin he ovat valmiita tekemään työtä (2. Tessalonikalaiskirje3:10 ).

3. Kun annat suoraan köyhille, anna viisaasti. Yritä vähentää riskiä, että rahat käytetään huumeisiin, alkoholiin, tupakkaan, arpajaisiin tai muihin turhiin asioihin.

4. Kun annat kirkolle tai kirkon kautta, anna viisaasti. Selvitä, mitä organisaatio tukee. Esimerkiksi monien suurten kirkkokuntien kolehtirahoista tietty prosenttiosuus meni Maailman kirkkojen neuvostolle. Ne antoivat rahaa Rhodesian (Zimbabwen) sissille, jotka surmasivat yhden Maailman kirkkojen neuvoston jäsenjärjestön lähetyssaarnaajia.

Jos osa rahastasi menee tukemaan luopioita (kuten episkopaalisen kirkon piispa Spongia) tai teologisia seminaareja, joissa kiistetään Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus (kuten joissakin Southern Methodist Universityn Perkinsin teologisessa seminaarissa), ymmärrä, että osa rahasta, jonka väität antavasi Jumalalle, annetaan susille, jotka hajottavat lauman. Miksi tuhlata rahaa antamalla sitä niille, jotka eivät ole sitoutuneet seuraamaan Raamatussa kuvattua Kristusta?

K: Mitä vikaa oli siinä, että Ananias ja Sapphira myivät maansa ja laskivat vain osan rahoista apostolien jalkoihin (Apostolien teot 5:1–10)?

V: Vain osan rahoista antaminen oli sinänsä hyväksyttävää. Apostolien tekojen 5:4:ssä Pietari osoittaa, ettei ketään painostettu seuraamaan Barnabaksen esimerkkiä. Ongelmana oli se, että he valehtelivat ja sanoivat, että kyseessä oli koko summa. Toissijainen ongelma oli epärehellisyys. Ensisijainen ongelma oli se, että he luulivat voivansa huijata Pyhää Henkeä.

Luukas osoittaa tämän kertomuksen kirjoittamisella rehellisyytensä, kun hän tallentaa tämän valitettavan, hieman kiusallisen tapahtuman seurakunnassa. Ananias ja Safira ovat varhaiselle seurakunnalle sama kuin Aakanin perhe oli israelilaisille: syntinen petos, joka keskeytti Jumalan kansan voitokkaan etenemisen.

Yleisesti ottaen Saatana hyökkää seurakuntaa vastaan kolmella tavalla.

Ulkoisesti: väkivalta Apostolien teoissa

Sisäinen soluttautuminen, kuten moraalinen kompromissi ja harhaoppinen opetus

Häiriötekijät: ihmiset kiinnittyvät muihin hyviin tekoihin, joita Jumala ei ole tarkoittanut heille.

K: Miksi Apostolien tekojen luvussa 5:1–10 mainitut ihmiset, jotka vääristelevät lahjoituksiaan seurakunnalle, eivät nykyään joudu Jumalan surmaamiksi?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Tämä tapahtui aivan apostolien silmien edessä, mikä oli ehkä osittainen täyttymys Johanneksen evankeliumin 20:23 kohdalle. Tämä oli uusi kausi, jota New International Bible Commentary -teoksen sivulla 1277 kuvataan ”varhaiskirkon lähes täydellisen todistuksen kirkkaana valona”.

2. Yhtäältä he olivat epärehellisiä, mutta vielä suurempi synti oli valehdella apostoleille ja luulla, että he pääsisivät pälkähästä valehtelemalla Jumalalle.

3. Mikään ei viittaa siihen, että he olisivat ansainneet välitöntä fyysistä kuolemaa enemmän kuin kaikki muut, jotka ovat huijanneet ihmisiä uskonnon nimissä. He saivat kuitenkin rangaistuksensa ”aikaisemmin”, jotta heistä tehtäisiin esimerkki kirkon alkuajoina apostolien suorassa johdossa.

4. Ananias ja Sapphira olivat lähellä apostoleja ja Jumalan toiminnan keskiössä. Se on hyvä asia, jos tottelee Jumalaa ja on rehellinen Häntä kohtaan, mutta tuskallista, jos ei ole.

K: Onko Apostolien teoissa 5:3–4 Pyhä Henki naispuolinen Henki, kuten väitetty korealainen Messias, pastori Moon, opettaa (Divine Principle, viides painos, 1977, s. 215–216)?

V: Ei. Pyhällä Hengellä ei ole X- tai Y-kromosomeja eikä sukupuolielimiä. Kuitenkin kun Raamatussa viitataan Pyhään Henkeen, Hengestä puhutaan käyttämällä pronominia ”Hän”, eikä koskaan ”hän”. Johanneksen evankeliumissa14:17 sanotaan: ”Maailma ei voi ottaa Häntä vastaan, koska se ei näe Häntä eikä tunne Häntä. Mutta te tunnette Hänet,…” (BSB). Kreikan kieliopissa sanapääteillä on sukupuoli, ja Johanneksen evankeliumin 14:16, 26 sekä Apostolien tekojen 13:2 kohdissa käytetään maskuliinista sukupuolta. Myös Johanneksen evankeliumin15:26 ja16:13 kohdissa käytetään sanaa ”Hän”.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Johanneksen evankeliumin 14:17 on totta. Ne, jotka väittävät Pyhän Hengen olevan naispuolinen, eivät tunne Häntä.

K: Miten Apostolien teoissa 5:13,14 kukaan muu ei liittynyt uskovien joukkoon, vaikka heidän lukumääränsä kasvoi?

V: Kreikankielisen tekstin kirjaimellinen käännös on ”kukaan muista”. Vainon pelon ja Ananiaksen ja Sapphiran kohtalon vuoksi kukaan ei halunnut liittyä uskovien joukkoon, elleivät he itsekin tulleet uskoon. Kuten Tony Evansin Raamatun kommentaarissa (s. 1078) sanotaan: ”Valitettavasti kun Jumala alkaa toimia, niin tekee myös paholainen.”

K: Miksi Apostolien teot 5:19–20:ssa apostolit vapautettiin juuri tässä tilanteessa?

V: Apostolien teot 5:20 osoittaa, että heidät vapautettiin tietystä syystä: jotta he menisivät puhumaan jälleen kansalle, seisoen temppelissä. Heidän ei ollut tarkoitus tehdä sitä salaa, vaan rohkeasti ja avoimesti.

Jumala osoitti koomisella tavalla, että uskonnolliset johtajat olivat hölmöjä. Vanginvartijat vartioivat huolellisesti tyhjiä vankisellejä. Neuvosto kokoontui tuomitsemaan vankeja, joita heillä ei ollut. Kun he yrittivät selvittää, minne vangit olivat paenneet, nämä olivat jo avoimesti temppelin pihalla saarnaamassa jälleen.

Huomaa, että kun heidät pidätettiin uudelleen, kysymyksiä siitä, voisiko Jeesus olla Messias tai miten he olivat päässeet ulos saarnaamaan, ei edes otettu esille. Itse asiassa tässä ”kuulustelussa” ei ole kirjattu lainkaan kysymyksiä apostoleille. Ainoastaan ylipapin lausunto siitä, että he olivat rikkoneet sanhedrinin sääntöjä.

K: Ripustettiinko Jeesus puuhun vai ristiinnaulittiinko hänet ristille Apostolien tekojen luvuissa 5:30, 10:39 ja 13:29?

V: Jeesus ristiinnaulittiin puusta tehtyyn ristiin. Risti oli peräisin kuolleen puun rungosta. ”Puuhun ripustaminen” oli kirous 5. Mooseksen kirjan 21:23 mukaan. Tämän ilmaisun käyttäminen korostaa, että Jeesus otti kantaakseen nöyryytyksen ja kirouksen meidän puolestamme.

K: Mitä tiedämme Apostolien tekojen 5:34 ja 22:3 kohdissa mainitusta Gamaliel I:stä Raamatun ulkopuolelta?

V: Simonin poika Gamaliel oli kuuluisa juutalainen rabbi, joka oli toisen kuuluisan rabin, Hillelin, pojanpoika. Gamaliel I kuoli vuonna 52 jKr. Hillelin farisealaisperinteessä uskottiin, että mies saattoi erota vaimostaan mistä tahansa syystä.

K: Apostolien tekojen 5:36:ssa mainitun Theudaksen elinaika oli milloin?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, sitten seikka, jolla ei ole merkitystä vastauksen kannalta, ja lopuksi vastaus.

Ei ole vastaus: Voi olla, että Gamaliel teki tässä virheen, ja Luukas kertoi meille vain sen, mitä Gamaliel sanoi virheellisesti. Seuraavan vastauksen perusteella ei kuitenkaan ole syytä kyseenalaistaa sanottujen asioiden järjestystä tai ajankohtaa.

Ei liity vastaukseen: Josephus mainitsee teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria” 20.5.1 (n. 93–94 jKr.) erään Theudaksen, jonka Cuspius Fadus teloitti mestamalla vuonna 44 jKr. ollessaan prokuratorina. Gamaliel kuitenkin sanoi, että tämä Theudas eli ennen väestönlaskentaa, joka tehtiin vuosina 6–7 jKr. Lisäksi tällä Theudaksella oli melko suuri armeija, ei vain 400 ihmistä.

Asiaa mutkistaa se, että tuona aikana oli paljon pienempiä kapinoita. Josephus mainitsee, että neljä kapinaa 40 vuoden aikana johtivat eri henkilöt, jotka kaikki olivat nimeltään Simon. Hän mainitsee myös kolme erilaista kapinaa, joita johti kymmenen vuoden aikana kolme eri miestä, jotka kaikki olivat nimeltään Juudas. Vaikka Josephus oli yleisesti ottaen huolellinen historioitsija, hän teki tietenkin myös muita virheitä. Joten joko Josephus tai myöhempi kopioija saattoi kirjoittaa nimen väärin. Monet ajattelivat aiemmin, että Luukas käytti Josephusta lähteenään. Kuitenkin muutamat kirjoittajat, mukaan lukien Emil Schürer, ovat ”kumonneet” tämän näkemyksen.

Vastaus: Se Theudas, jolla oli 400 kapinallista, oli toinen henkilö, jolla oli sama nimi. Kapinallinen mieliala roomalaisia vastaan oli voimakas, sillä oli olemassa ryhmä nimeltä zelootit, jotka taistelivat lähes jatkuvasti roomalaisia vastaan , kunnes vuonna 70 jKr. puhkesi menestyksekäs, mutta lyhytaikainen kapina. Tämä Theudas oli yksi niistä, jotka kapinoivat ennen Juudasta, kun taas Josephuksen mainitsema kapinallinen kapinoi Juudaksen jälkeen.

K: Mitä todisteita Apostolien teoissa 5:36 on siitä, että Paavali opiskeli Gamalielin johdolla?

V: Paavalin erinomaisen Vanhan testamentin tuntemuksen ja väitteen lisäksi, että hän oli fariseus, on yksi konkreettinen esimerkki. 1. Korinttolaiskirjeen 14:21:ssä Paavali kutsui Jesajan kirjan 28:11–12:sta peräisin olevaa lainausta osaksi Tooraa (lakia). Saddukeukset ja muut hyväksyivät vain Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa Tooraksi, mutta fariseukset pitivät koko Vanhaa testamenttia Toorana. Tämä viittaa siis siihen, että Paavali opiskeli fariseuksen, ei saddukeuksen, johdolla.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että vaikka Gamaliel oli arvostettu fariseus, hänen sanotaan olleen vain yksi Jerusalemin sanhedrinin jäsenistä. Fariseusrabbit eivät olleet koskaan sanhedrinin johtajia ennen temppelin tuhoa vuonna 70 jKr.

K: Oliko Apostolien tekojen 5:38–39 kohdassa esitetty suvaitsevaisuus tyypillistä fariseuksille?

V: Fariseuksilla oli erilaisia alaryhmiä, ja jotkut, kuten Gamaliel I ja Josephus, kuuluivat suopeampaan ryhmään. Myöhempi rabbi, Gamaliel II, oli tiukempi. Josephus kirjoittaa teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria” (Antiquities of the Jews), kirja 13, 294 [x.6]: ”Fariseukset ovat luonnostaan suopeita rangaistusten suhteen.” Myöhempi fariseus, sandaalivalmistaja rabbi Johanan, joka opiskeli kuuluisan rabbi Akiban johdolla, sanoi jotain hyvin samankaltaista kuin Gamaliel. Teoksessa *Pirke Aboth* 4:11 hän sanoi: ”Jokainen kokoontuminen, joka tapahtuu taivaan vuoksi, vakiintuu lopulta, mutta jokainen, joka ei tapahdu taivaan vuoksi, ei lopulta vakiinnu.”

K: Mikä on ironista Apostolien tekojen 5:40–41 kohdassa?

V: Apostolit saivat neljäkymmentä ruoskaniskua miinus yksi. Joskus ihmiset eivät selvinneet siitä hengissä. Ellei Jumala puuttunut asiaan, heille jäi todennäköisesti pysyviä fyysisiä vammoja. Niinpä apostolit, jotka Jumala lähetti maailmaan, joutuivat kärsimään ruoskinnasta johtuvia fyysisiä vammoja. Silti apostolit tunsivat itsensä kunnioitetuiksi siitä, että heitä halvennettiin, ja heille annettiin armoa joutua häpeään!

Kuten ugandalainen piispa Festo Kivengere sanoi: ”Ilman verenvuodatusta kirkko ei voi siunata.” Tertullianus sanoi kuuluisasti: ”Tappakaa meidät, kiduttakaa meitä, tuomitskaa meidät, jauhatkaa meidät tomuksi; teidän epäoikeudenmukaisuutenne on todiste siitä, että olemme viattomia. …Mitä useammin te meidät niitätte, sitä enemmän meidän lukumäärämme kasvaa; kristittyjen veri on siemen.” Apologia, luku 50 (ANF, osa 3, s. 33).

K: Miksi Apostolien teoissa 6:1 mainitaan, että kirkossa oli ylipäätään niin paljon leskiä?

V: Ensinnäkin väärä vastaus: ”koska heidän aviomiehensä oli tapettu uskon vuoksi”, ei tällä hetkellä pidä paikkaansa, sillä vielä lähes ketään ei ollut tapettu uskonsa vuoksi. Syitä on luultavasti kolme. 1) Yhteiskunnassa saattoi yleisesti ottaen olla paljon apua tarvitsevia leskiä. Tuolloin naisen oli vaikea ansaita elantoaan ilman miestä, ellei hän ollut kutoja tai kauppias tai harjoittanut huonomaineista ammattia.

2) Osasyynä saattoi olla se, mitä on havaittu joissakin kehitysmaissa: kun iäkäs henkilö kääntyy Kristuksen puoleen, perhe, joka oli tukenut häntä taloudellisesti, lopettaa tuen antamisen. Tämä ei ainoastaan saisi monia palaamaan perheensä uskoon, vaan olisi myös taloudellinen taakka kirkolle, joka veisi rahaa, jota muuten voitaisiin käyttää evankeliointiin. Ja jos kirkko ei huolehtisi omista leskistään, se osoittaisi maailmalle, että kristityt eivät oikeasti välitä muista ihmisistä – tai ainakaan niistä, joilla ei ole rahaa.

3) Perheen lisäksi juutalaisilla oli jo keino jakaa ruokaa köyhille ja nälkäisille juutalaisille, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 9. osan sivulla 330 todetaan. Mutta jos joku ei enää kuunnellut juutalaisten johtajia, nämä saattoivat jättää hänet pois ruoanjakelusta.

Leskien tarpeet eivät kuitenkaan olleet lainkaan rasite seurakunnalle; päinvastoin, heidän huolehtimisensa oli seurakunnan oikea tehtävä. Evankeliointi ja siihen liittyvät varat eivät ole ensisijainen vastuumme; se on sen sijaan Jumalan miellyttäminen kuuliaisuudessa. Köyhien ja leskien auttaminen ei ole rasite seurakunnan tehtävälle; se on pikemminkin olennainen osa seurakunnan tehtävää.

K: Apostolien tekojen 6:1:n mukaan milloin ja miten on asianmukaista valittaa?

V: Valittaminen tai nuriseminen ei ole koskaan asianmukaista. Mutta usein on asianmukaista tuoda esiin ongelmia ja asioita, jotka vaativat korjaamista. Kun teet niin, sinua saatetaan syyttää väärin valittamisesta, mutta näissä on ero.

Murina voi lannistaa. Se on toisten halveksimista, tuhoisa tapa keskittyä ongelmaan. Ongelmien esiin tuominen voi keskittyä ratkaisuun ja yhteistyöhön muiden kanssa sen toteuttamiseksi. Se on rakentavaa, mutta joskus rakentavuuteen kuuluu myös huonon purkaminen ja raunioiden pois raivaaminen.

Jos Luukas olisi vain yrittänyt maalata kuvaa varhaiskristittyjen täydellisestä harmoniasta, Apostolien teot 6 olisi täysin tämän tarkoituksen vastaista. Sen sijaan Apostolien teot 6 osoittaa, että Luukkaan tarkoituksena oli kertoa asiat sellaisina kuin ne olivat, ongelmat mukaan lukien.

K: Kun joku muu valittaa Jumalan seurakunnassa (Apostolien teot 6:1), miten sinun tulisi toimia ja mitä sinun tulisi tehdä?

V: Tarkastele erikseen valituksen sävyä ja sisältöä. Vaikka heidän ehdotuksensa olisi hyvä ja perusteltu, heidän saattaa olla tarpeen muuttaa tapaa, jolla he ilmaisevat huolensa. On hyvä olla määrätietoinen saadakseen asiansa perille, mutta sinun on myös osoitettava kunnioitusta johtajillesi ja niille, joille puhut. Jos joku tuo esiin jotain eripuraa aiheuttavalla tai muuten sopimattomalla tavalla, sinun tulisi oikaista tai nuhdella häntä. Mutta jos kyseessä on silti pätevä asia, jonka hän on tuonut esiin sopimattomalla tavalla, sinun tulisi silti käsitellä asiaa.

Joskus vilpitön uskovainen voi tuoda esiin asian, jonka hän pitää ongelmana, asianmukaisella tavalla, mutta olla täysin väärässä. Sinun on kyettävä kertomaan hänelle lempeästi, että olet harkinnut perusteellisesti kaiken, mitä hän sanoi, ja päättänyt, ettei ole parasta ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin. Jos hän on erittäin vakaasti sitä mieltä, että uusi toiminta tulisi käynnistää, mutta sinä et ole yhtä vakuuttunut asiasta, anna hänelle hieman liikkumavaraa ja anna hänen aloittaa se.

Toiseksi, riippumatta siitä, oliko heidän valituksensa esitetty oikealla sävyllä vai ei, tarkastele, onko heidän esiin tuomansa asia todellinen huolenaihe ja voisiko heidän ehdotuksensa olla hyvä. Jos he suhtautuvat asiaan vahvasti, kannattaa ehkä kysyä itseltäsi – tai vielä parempi, kysyä heiltä – miksi. Siinä saattaa olla jotain, mitä et itse näe.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa apostolit eivät yrittäneet syyttää ketään; he päättivät vain ratkaista ongelman.

K: Miksi luulet, että Apostolien tekojen 6:1:ssä kreikankieliset lesket jätettiin huomiotta hepreankielisten leskien hyväksi?

V: Koska he eivät puhuneet arameaa tai ainakaan eivät olleet sen äidinkielisiä, he olivat todennäköisesti tulleet Jerusalemiin vasta muutama vuosi sitten eivätkä olleet vielä juurtuneet vahvasti yhteisöön. Seurakunnan sisällä oli erilaisia alakulttuureja, ja kristittyjen odotettiin auttavan toisia kristittyjä ilman kulttuurista johtuvaa suosimista.

Tämä ongelma ei ehkä ollut tarkoituksellinen, mutta myös tahatonta suosimista ja ennakkoluuloja esiintyy. Kun autat valikoivasti niitä, joita näet useimmin, varo, ettet tahattomasti suosi tiettyjä, sillä se on helppoa. Tässä tapauksessa ratkaisu ei ollut kehottaa ruoanjakajia olemaan suosimatta ketään, vaan koota monipuolinen ryhmä ruoanjakajia.

K: Ajatteletko koskaan, että Apostolien tekojen 6:1:n valossa on oikein, että kirkossa on erilaisia ryhmiä?

V: Erilaisten ryhmien olemassaolo seurakunnassa voi olla hyvä asia, mutta toisinaan siitä aiheutuu vaikeuksia. Joskus kieli- tai kulttuurierot ovat niin suuria, että on parempi järjestää erillisiä jumalanpalveluksia, seurakuntia tai kirkkoja. Kuulin eräästä Perun seurakunnasta, jossa oli sekä kaupunkilaisia että kyläläisiä, jotka toivat vauvansa jumalanpalvelukseen ilman vaippoja. Maahan valunut virtsa ei sopinut kaupunkilaisille. Joten joskus eri seurakunnat voivat olla ystävällisiä toisilleen, mutta silti pysyä erillisinä seurakuntina.

Kulttuurista ja kielestä riippumatta 1. Korinttolaiskirjeen 1:10–13 mukaan meidän kristittyjen keskuudessa ei saa olla hajaannusta. Joten jokaisen jäsenen kannattaisi ehkä panostaa enemmän siihen, että tutustuu, ystävystyy ja rakastaa niitä, jotka ovat erilaisia kuin hän itse, eikä vain ihmisiä, jotka ovat aivan samanlaisia kuin hän. Jos olet kypsä uskovainen, riippumatta etnisestä taustastasi, harkitse seurakunnan vahvistamista liittymällä seurakuntaan, jossa oma etninen taustasi ei ole enemmistönä.

K: Apostolien tekojen 6:2:ssa kaksitoista apostolia päättivät tietoisesti olla täyttämättä oikeutettua tarvetta. Milloin on siis asianmukaista, ettemme täytä muiden uskovien oikeutettuja tarpeita?

V: ”Teidän” tulisi vastata kaikkien tarpeisiin. Mutta kyseessä ei ole yksikön ”sinä”, vaan monikon ”te”, sillä seurakunnan tulisi vastata kaikkien tarpeisiin. He eivät tarvinneet järjetöntä ja musertavaa painetta ajatella, että heidän täytyisi vastata jokaiseen tarpeeseen henkilökohtaisesti. Seurakunta ei ole yksilö, vaan tiimi. Eräänä päivänä eräs kristitty keskusteli naapurinsa kanssa Kristuksesta, ja naapuri oli valmis ottamaan Kristuksen vastaan. Joten kristitty soitti kiireesti pastorille ja käski tämän tulla nopeasti paikalle, koska kyseinen henkilö halusi ottaa Kristuksen vastaan. Pastori sanoi ”selvä” ja laski sitten luurin. Sitten pastori tunsi Pyhän Hengen vakaumuksen. Hän soitti takaisin ja sanoi: ”En tule; sinun täytyy johdattaa heidät Herran luo.” Kristittynä älä delegoi sitä, mitä sinun pitäisi tehdä itse. Pastorina älä edistä riippuvuutta.

Muista, että Pietari vaaransi rohkeasti henkensä saarnatakseen evankeliumia ja sanoi hallitsijoille ja vanhimmille: ”Tuomitkaa itse, onko Jumalan silmissä oikein totella teitä enemmän kuin Jumalaa. Sillä emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Yritä nyt kuvitella, että Pietari päättäisi lopulta olla saarnaamatta evankeliumia enää kovin paljon, koska hän aikoi käyttää kaiken aikansa köyhien kristittyjen auttamiseen.

Kuvittele, että Pietari sanoisi: ”Minun täytyy julistaa evankeliumia ja auttaa köyhiä, joten jonkin on pakko jäädä pois, joten leikkaan pois suurimman osan rukousajastani.” En usko, että tällainen ajatus olisi koskaan tullut Pietarille mieleen. Pikemminkin Apostolien tekojen 6:4:ssä Pietari näyttää ajattelevan, että rukous ja sanan julistaminen kuuluvat yhteen, sillä hän ei voi tehokkaasti tehdä jälkimmäistä ilman ensimmäistä.

Apostolien tekojen 6:3:ssa he todellakin vastasivat tarpeisiin, mutta epäsuorasti suoraan sijaan. He käskivät valita seitsemän miestä jakamaan ruokaa tarvitseville leskille.

K: Miksi Apostolien tekojen 6:3:ssa näiden miesten piti olla täynnä Henkeä ja viisautta, kun hehän hoitivat lähinnä hallinnollisia tehtäviä?

V: Ensin hieman taustaa. Juutalaisilla oli ruuanjakeluverkosto köyhille, joten tuntui luonnolliselta, että juutalaisuudesta tulleet kristityt tekisivät samoin. Juutalaiset köyhät ja lesket, jotka saivat ruokaa juutalaisesta ” ”-jakelusta, olisivat todennäköisesti jääneet ilman apua, kun heistä tuli kristittyjä. Siksi todistuksella siitä, kuinka seurakunta huolehti köyhistä, saattoi olla tässä erityinen merkitys. On yksi asia antaa ruokaa köyhille satunnaisesti ja ajoittain, mutta toinen asia on antaa apua johdonmukaisesti, johon he voivat luottaa.

Näiden miesten oli huolehdittava (diakonein/diakoneo) toisten tarpeista. Ruoanjakelu oli diakoniaa. Jotta he voisivat tehdä tämän antamalla hyvän todistuksen seurakunnasta, heidän oli oltava rehellisiä ja hyvämaineisia (moitteeton esimerkki), hengellisiä (täynnä Pyhää Henkeä) ja käytännöllisiä (täynnä viisautta). Diakoneista mainitaan myös Filippiläiskirjeen 1:1:ssä ja 1. Timoteuskirjeen 3:8–13:ssa. Näiden diakonien tulisi kuitenkin myös pystyä rohkaisemaan muita antamaan rahaa ruokaa varten. Ihmiset eivät ehkä olisi yhtä halukkaita antamaan, jos he eivät uskoisi, että rahaa käytetään tarkoitetulla tavalla ja viisaasti. Joskus Jumalan kansa ei saa sitä, mitä sen pitäisi saada, koska se ei aina anna niin kuin sen pitäisi.

K: Miksi Apostolien tekojen 6:5:ssä mainitut nimet viittaavat kaikki samaan etniseen taustaan?

V: Nämä ovat kreikkalaisia nimiä, eivät heprealaisia. Ratkaisu ruoan epätasaiseen jakeluun oli antaa osa tämän tehtävän johtamisesta vähemmistöryhmään kuuluville.

Tietenkin on mahdollista, että muutamat heistä eivät olleet etnisesti kreikkalaisia, mutta heille annettiin kreikkalaiset nimet. Mutta se, että kaikille seitsemälle annettiin ei-heprealaiset nimet, viittaa vahvasti siihen, että suurin osa heistä, ellei jopa kaikki, olivat joko kreikkalaisia tai puhuivat pääasiassa kreikkaa.

Jotkut ovat spekuloineet, että kreikkaa puhuvilla juutalaisilla tarkoitettiin vain juutalaisuuteen kääntyneitä pakanoita. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä Apostolien tekojen 6:5:ssä mainittu Antiokian Nikolaus on ainoa, joka mainitaan juutalaisuuteen kääntyneenä. Pelkästään Nikolauksen mainitseminen viittaa vahvasti siihen, että muut kuusi eivät olleet kääntyneitä.

Mielenkiintoinen sivuhuomautus on, että apostolit havaitsivat ongelman ja ehdottivat ratkaisua, mutta miehet valitsi koko seurakunta, eivät apostolit. Apostolit eivät syyttäneet ketään ongelmasta, ja he katsoivat, että olisi parempi, että muut tekisivät lopullisen päätöksen heidän sijastaan.

K: Miksi luulet, että Apostolien tekojen 6:7:ssä, näiden seitsemän miehen valinnan jälkeen, suuri joukko pappeja tuli uskon alaisiksi?

V: Ei ollut mitään luonnollista syytä sille, että näiden seitsemän miehen, joilla kaikilla oli kreikkalaiset nimet, valitseminen diakoniksi saisi juutalaiset papit todennäköisemmin kääntymään Kristuksen puoleen; luonnollisesti ajateltuna voisi olettaa päinvastaista. Ehkä tämän tapahtuman ajoitus osoitti, että Jumala oli tyytyväinen näiden seitsemän miehen valintaan.

Lisäksi ”papit” eivät tarkoittaneet pelkästään saddukeuksia, vaan myös muita varsinaisia pappeja, pappisperheitä ja jopa essealaisia, jotka myös kutsuivat itseään papeiksi.

K: Miksi Apostolien tekojen 6:8:ssa asetettiin Stefanus, mies, joka oli täynnä Jumalan armoa ja voimaa ja joka teki suuria ihmeitä ja merkkejä, ”arkiseen” hallinnolliseen tehtävään?

V: Ilmeisesti he eivät pitäneet diakonin tehtävää ja oikeudenmukaista ruoanjakoa merkityksettömänä. He halusivat jonkun, joka oli rehellinen ja jonka tiedettiin olevan täynnä Pyhää Henkeä, mikä viittaisi myös siihen, että hänellä oli hyvä maine. On myös tärkeää, että hän oli kreikkaa puhuva juutalainen. (Stefanos ei ole juutalainen nimi, vaan kreikkalainen.) Itse asiassa muutkin nimet olivat kreikkalaisia.

Myös nykyään on tärkeää valita oikeat ihmiset tärkeisiin tehtäviin, kuten ihmisten ruokkimiseen. Tehtävään halutaan päteviä ja luotettavia ihmisiä. Jos joku jää jossakin asiassa hieman jälkeen, on parempi, että hän on hieman vähemmän pätevä kuin hieman vähemmän luotettava. Lisäksi, koska kreikkaa puhuvia leskiä laiminlyötiin, oli tärkeää, että diakonina toimi kreikkaa puhuva henkilö useista syistä. Hänen verkostojensa ansiosta hän saattoi paremmin tietää, keitä kreikkaa puhuvat lesket olivat. Tämä osoittaisi myös kaikille, että ongelmaa ratkaisi joku, joka ei ollut välinpitämätön heidän tarpeitaan kohtaan. Joten esimerkiksi jos jokainen seurakunnan vanhin tai diakon on samaa rotua, etnistä taustaa, äidinkieltä tai taloudellista luokkaa, vaikka he yrittäisivätkin huolehtia kaikista tasapuolisesti, voi syntyä puolueellisuuden vaikutelma, jota vastaan Jaakobin kirje 2:1–5 varoittaa. Jos jokainen johtaja kuuluu yhteen ryhmään, eiväthän johtajat varmasti pystyisi löytämään yhtään henkilöä toisesta ryhmästä, joka voisi toimia johtajana?

K: Miksi Apostolien tekojen 6:9:n mukaan diakonien valinta herätti vastustusta vapautettujen orjien synagogassa?

V: Näiden diakonien nimittäminen osoittaa, että kreikkaa puhuvat juutalaiset eivät olleet vain kirkon toisen luokan jäseniä. Vapautetut orjat puhuivat todennäköisesti kreikkaa, ja tämä olisi todennäköisesti rohkaissut kreikkaa puhuvia juutalaisia tulemaan kristityiksi. Muut vapautetut juutalaiset eivät olisi pitäneet siitä.

K: Mitä arkeologit voivat kertoa Apostolien tekojen 6:9:ssä mainitusta vapautettujen orjien synagogasta?

V: Jerusalemin kaakkoismäen huipulta arkeologit löysivät niin sanotun ”Theodotuksen kirjoituksen”, joka on ajoitettu noin vuoteen 70 jKr. Siinä lukee osittain: ”Theodotus, Vettanuksen poika, pappi ja synagogan puheenjohtaja, … on rakentanut synagogan … sekä majatalon, huoneet ja vesisäiliöt tarjotakseen majoitusta ulkomaalaisille, jotka sitä tarvitsevat…” Hänen sukunimensä uskotaan olevan peräisin roomalaisesta Vettani-suvusta.

Myöhemmässä perinteessä paikalliset rabbit katsoivat hellenistisiä juutalaisia eräänlaisina toisen luokan juutalaisina.

K: Luuletko, että Apostolien teoissa 6:10–11 mainittu Stefanus olisi voittanut heidät puolelleen, jos hän olisi suostutellut heitä paremmin tai tehokkaammin?

V: Ei, nämä ihmiset olivat raivoissaan. Nämä juutalaiset olivat melkein aloittamassa kapinaa, koska Pilatus oli asettanut omaan palatsiinsa Jerusalemissa kultaisia kilpiä, joissa oli kreikkalaisten epäjumalien nimiä, kuten teoksessa The Expositor’s Greek Testament, osa 2, s. 165 kerrotaan.

He olivat jo päättäneet asian, ja he vääristelivät Stefanuksen sanoja perustellakseen tekonsa.

Stefanos sanoi epäsuorasti, että jos kunnioitetaan Luvattua maata enemmän kuin Jumalaa, voi jäädä huomaamatta, miten Jumala toimii muilla tavoin.

K: Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa Apostolien tekojen 6:11 kohdassa mainittu ”Mooseksen pilkkaaminen”?

V: Uskovat eivät käytä tätä termiä Raamatussa kertaakaan, ei ennen tätä eikä sen jälkeen. Jumalan pilkkaaminen tarkoittaa jumalattomien sanojen lausumista Jumalan majesteettisuutta vastaan. Vaikka Mooses oli hyvä mies, vaikutti melkein siltä, kuin he olisivat asettaneet Mooseksen epäjumalaksi.

Stefanos kunnioitti selvästikin Moosesta ja tämän opetuksia, mutta kun Stefanos ja varhaiset kristityt sanoivat, että Mooseksen laki ei ollut lopullinen päämäärä, vaan vain väliaikainen, kunnes Kristus tulisi, monet juutalaiset hylkäsivät tämän jumalanpilkkana edes harkitsematta asiaa. Samoin nykyään, kun puhut jonkun ”pyhää lehmää” vastaan, vaikka sitä olisi syytä kritisoida, he saattavat sulkea sinulta suun.

K: Miksi Apostolien teoissa 6:13 mainitut, oletettavasti Jumalaa pelkäävät, uskonnolliset juutalaiset asettivat vääriä todistajia?

V: Ihminen voi olla hyvin uskonnollinen, mutta silti olla väärässä suhteessa Jumalaan. Ilmeisesti he ajattelivat, että päämäärä pyhitti keinot, eivätkä he koskaan miettineet (tai välittäneet siitä), halusiko Jumala heidän käyttävän noita keinoja vai ei. Jotkut ihmiset voivat yrittää toimia Jumalan puolesta, mutta silti heillä voi olla syvä uskon puute siihen, että Jumala pystyy huolehtimaan asioista itse.

Jos olet tänään tilanteessa, jossa luulet joutuvasi tekemään jotain pahaa tai syntiä ”auttaaksesi Jumalaa”, lopeta se välittömästi. Jumala ei tarvitse apua, eikä Hän todellakaan halua sellaista apua.

K: Kutsuiko Jumala Apostolien tekojen 7:3–5:ssä ja 1. Mooseksen kirjan 11:31:ssä Abramin Urista vai Haranista?

V: Vaikka Stefaanos, joka oli jumalallinen puhuja, olisi hypoteettisesti voinut erehtyä, hän oli tässä asiassa oikeassa. Apostolien tekojen 7:2–4a:ssa sanotaan nimenomaan, että Jumala kutsui Abramin Urista, ennen kuin hän ja hänen perheensä asuivat Haranissa. Sitten Apostolien tekojen 7:4b–5:ssä, sen jälkeen kun hänen isänsä kuoli Haranissa, Jumala siirsi Abramin sieltä Palestiinaan. Jumala puhui Abramille useammin kuin kerran.

Nykyään, kun Jumala ohjaa meitä, Hän ei ohjaa meitä vain lopulliseen määränpäähän, jossa meidän on tarkoitus olla, vaan Jumala ohjaa meitä matkan jokaisella askeleella. Jumala ohjaa meitä myös siinä, milloin on oikea aika lähteä liikkeelle. Tottelevaisuus ei tarkoita pelkästään sitä, että menet sinne, minne Jumala haluaa sinun menevän, vaan sitä, että tottelet Jumalaa viipymättä ja noudatat Hänen aikatauluaan.

K: Kun Aabraham lähti Haranin kaupungista (Apostolien teot 7:4 ja 1. Mooseksen kirja 11:26), miten hän saattoi olla 75-vuotias?

V: Elleivät Abram, Nahor ja Haran olleet kolmosia (mikä on mahdollista, mutta epätodennäköistä), 1. Mooseksen kirjan11:26 mukaan Terah oli 70-vuotias, kun hän alkoi saada lapsia. Abram syntyi vasta, kun Terah oli vähintään 130-vuotias.

K: Miten Jumala saattoi Apostolien tekojen 7:6:ssa ja 1. Mooseksen kirjan 15:13:ssa ennustaa, että israelilaiset olisivat sorrettuina 400 vuotta, kun 2. Mooseksen kirjan 12:40–41:n mukaan he olivat Egyptissä tarkalleen 430 vuotta? (Kaksi eri mormonia on viitannut tähän syynä sille, ettei Raamattuun voi luottaa.)

V: Israelilaiset olivat orjia Egyptissä 400 vuotta, mutta sitä ennen he olivat olleet Egyptissä 30 vuotta Joosefin alaisuudessa. (Tiedän yhden seitsemäsluokkalaisen, Amyn, joka selvitti tämän väitetyn ristiriidan alle minuutissa.)

Muuten, Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa Apostolien tekojen 7:2–8, 56, 60a, ja se, mitä hän lainaa, on sama teksti, joka meillä on nykyään. (Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 3, luku 21, s. 434)

K: Miten Egypti tuomittiin 2. Apostolien tekojen 7:7:ssä eksoduksen aikana?

V: Tuomio voi olla arviointi tai rangaistus, ja tässä tapauksessa molemmat merkitykset pätevät.

Arviointi: Kun Jumala käski Mooseksen välityksellä faraota päästämään kansansa menemään, faraon alkuperäinen kieltäytyminen, myöhempi juonittelu ja lopulta armeijan lähettäminen heidän peräänsä paljastivat hänen aikeensa. Sen sijaan, että Jumala olisi estänyt tämän, Hän antoi faraon vastustaa Jumalaa niin kuin tämä halusi. Seuraukset osoittivat sekä sen, kuinka kova faraon sydän oli, että jatkuvat vitsaukset vain kovettivat hänen sydäntään entisestään.

Rangaistus: Paitsi että faraon poika kuoli, koko Egypti joutui tuomion kohteeksi niiden 400 vuoden ajalta, joina se oli sortanut Jumalan kansaa.

K: Kuinka monta ihmistä tarkalleen ottaen meni Egyptiin Jaakobin aikana (Apostolien teot 7:14)?

V: Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. Stefanus sanoi 75. Vaikka Stefanus olisikin erehtynyt tässä kohdassa, Raamattu voisi silti kirjata tarkasti tämän väitetyn virheen, jonka Stefanus mainitsi. Meidän ei kuitenkaan pitäisi hätäisesti päätellä, että Stefanus oli väärässä, kuten seuraavat seikat osoittavat

2. Heprealaisissa käsikirjoituksissa 1. Mooseksen kirjan 46:27 ja 2. Mooseksen kirjan 1:5 mainitsevat molemmat 70 miestä, mukaan lukien Jaakob, Joosef ja Joosefin kaksi poikaa. Apostolien tekojen7:14 mainitsee 75. Kreikkalaisessa Septuagintassa 5. Mooseksen kirjan 10:22 mainitaan myös 70.

3. Kreikkalaisessa Septuagintassa 2. Mooseksen kirjan 1:5:ssä mainitaan 75. Kreikkalaisessa Septuagintassa 1. Mooseksen kirjan 46:27:ssä mainitaan 75, koska siinä sanotaan, että Joosefilla oli yhdeksän (ei kaksi) poikaa. 2. Mooseksen kirjan 1:5:ssä Kuolleenmeren käärössä 4QExod(b) mainitaan myös seitsemänkymmentäviisi. Katso 1. Mooseksen kirjan lopussa oleva viimeinen kysymys ja 2. Mooseksen kirjan lopussa oleva viimeinen kysymys, joissa on lainauksia siitä, mitä hepreankielisessä tekstissä ja Septuagintassa sanotaan.

4. Keitä olivat nämä ylimääräiset pojat Septuagintassa (ja todennäköisesti myös Kuolleenmeren kääröissä)? 1. Mooseksen kirjan 46:20 luettelee Septuagintassa nämä seitsemän ”poikaa” (itse asiassa pojanpoikia ja pojanpojanpoikia) seuraavasti:

” …Ja Manasselle syntyi poikia, jotka syyrialainen sivuvaimo synnytti hänelle, nimittäin Makir. Ja Makir siitti Galaadin. Ja Manassen veljen Efraimin pojat olivat Sutalaam ja Taam. Ja Sutalaamin pojat olivat Edom.”

Huomaa, että tässä luetellaan vain kolme pojanpoikaa ja kaksi pojanpojanpoikaa, eli yhteensä viisi (ei seitsemää). Sekä Manassella että Sutalaamilla oli kuitenkin poikia (monikossa).

5. Koska Stefanus oli kreikkaa puhuva juutalainen (ks. Apostolien teot 6:1–5), hän todennäköisesti käytti Septuagintaa eikä hepreankielistä Vanhaa testamenttia, ja tämä pieni yksityiskohta on kirjattu virheettömästi.

Yhteenveto: Ehkä Stefanus puhui tässä virheellisesti, ja Raamattu kirjaa virheettömästi sen, mitä hän sanoi. Toisaalta Stefanus oli luultavasti kuitenkin oikeassa.

K: Miten Jaakob ja patriarkat haudattiin Sikemiin Apostolien tekojen 7:16 mukaan?

V: Tämä on toistuma keskustelusta, joka koski 1. Mooseksen kirjan 33:18–19.

Aabraham osti maata Mamresta Hebronin läheltä Saaran puolesta 1. Mooseksen kirjan 23:16–20:ssa, mutta se ei ole samassa paikassa. Sichemissä ostetun maan osalta on kolme mahdollista vastausta.

Jaakob ja Abraham ostivat sen: Sekä Joosuan kirjan 24:32 että 1. Mooseksen kirjan 33:18–19 mukaan Jaakob, Abrahamin pojanpoika, oli se henkilö, joka osti maan Sekemin läheltä. Riippumatta siitä, tuliko Abraham todistamaan maan ostamista rahoilla, jotka hän oli jättänyt Iisakille, vai ei, voitaisiin sanoa, että Abrahamin suku osti maan. Vielä nykyäänkin teini-ikäinen voi isänsä suostumuksella ostaa auton isänsä nimissä.

Stefanos saattoi olla väärässä: Koska Jaakob osti maan, johon hänen poikansa haudattiin, mutta Jaakob itse haudattiin Mamreen Abrahamin viereen, Stefanos saattoi vahingossa sekoittaa nämä kaksi erillistä tapahtumaa. Vaikka Stefanos olisikin ollut väärässä, Raamattu olisi silti erehtymätön. Raamattu yksinkertaisesti kirjasi erehtymättömästi sen, mitä Stefanos sanoi, virheet mukaan lukien.

Uudelleenhautaus: Kun he olivat asettuneet maahan pysyvästi, he päättivät haudata Aabrahamin, Saaran, Iisakin ja Rebekan uudelleen, jotta he olisivat kaikki yhdessä.

K: Miten faarao toimi Apostolien tekojen 7:19:ssä kavaluudella / oveluudella israelilaisia kohtaan?

V: Hän toimi kavaluudella siinä, että kaiken sen raskaan työn jälkeen, jota heprealaiset orjat tekivät, hän käski heidän heittää poikalapsensa jokeen. Lisäksi faarao sanoi heille useita kertoja, että he saisivat lähteä, mutta muutti sitten mielensä. Viimeisen kerran jälkeen hän lähetti vielä armeijansa heidän peräänsä.

K: Miksi Apostolien tekojen 7:20:ssa sanotaan, että Mooses oli ”kaunis Jumalan silmissä”?

V: Tämä kreikankielinen termi on sellainen, jota lääketieteen ammattilainen saattaisi käyttää. Se tarkoittaa tervettä, hyväkuntoista ja hyvin ravittua lasta.

K: Koska Apostolien tekojen 7:22:ssa sanotaan, että Mooses oppi egyptiläisten viisauden, mitä egyptiläiset tiesivät tuolloin?

V: Egyptiläiset tiesivät paljon tähtitieteestä, kalenterista, maantieteestä (mukaan lukien niin kaukaiset paikat kuin Intia), meteoriiteista peräisin olevan raudan käytöstä sekä hienojen pellavavaatteiden kutomisesta. Silkkia, oletettavasti Kiinasta peräisin olevaa, on löydetty Egyptistä jo 1 000 eKr. He olivat erinomaisia arkkitehteja, ja mitä se sitten merkitseekin, he olivat taitavia ruumiiden balsamoinnissa.

Mooseksen aikana egyptiläiset eivät tienneet, miten valmistetaan ratsastukseen sopivia satuloita, eivätkä he tunteneet ratsuväkeä tai rautamalmin sulatusta.

K: Miten suhtaudut Apostolien tekojen 7:29:ään, kun ihmiset, joille olet lojaali ja joiden pitäisi olla lojaaleja sinulle, ovat valmiita ilmiantamaan sinut muille?

V: Mooses näki, että ainakin osa israelilaisista ei suojelisi häntä; itse asiassa ehkä israelilaiset eivät edes pystyneet suojelemaan häntä. Niinpä Mooses lähti sinne, missä hän olisi turvassa.

Älä jää tilanteeseen, jossa joudut luottamaan ihmisiin, jotka ovat osoittaneet olevansa epäluotettavia sinua tai muita kohtaan. Voit antaa anteeksi jollekin, joka on kohdellut sinua väärin – tai ainakin silloin, kun sinun mielestäsi hän on kohdellut sinua väärin. Vaikka antaisit anteeksi varkaalle, sinun ei kuitenkaan tarvitse luottaa häneen niin paljon, että antaisit hänelle lisää tavaraa varastettavaksi.

K: Mitä epätavallista on tässä lainauksessa Apostolien teoista (7:32 )?

V: Stefanoksen lainaus 2. Mooseksen kirjan 3:6:sta noudattaa samarialaista Pentateukia, ei masoreettista tekstiä tai Septuagintaa.

K: Ylittivätkö he Apostolien tekojen luvussa 7:36 Punaisenmeren vai Ruokomeren?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Kreikkalainen sana sekä Apostolien teoissa 7:36 että Septuagintan versiossa 2. Mooseksen kirjan 15:4 on eruthro, joka tarkoittaa ”punainen”, ei ”ruoko”.

2. Hepreankielinen sana on kuin englanninkielinen ilman vokaaleja: ”Rd” voisi tarkoittaa joko ”Red” (punainen) tai ”Reed” (ruoko).

3. Joko kyseessä oli Punainenmeri, ja Stefanus toisti tämän.

4. Tai sitten se oli Ruokameri, vaikka Septuagintan kreikankielisessä käännöksessä se käännettiin sanaksi ”punainen”. Stefanos, kreikkaa puhuva juutalainen, toistaa vain sitä, mitä hän oli oppinut.

Yhteenveto: Kummassakin tapauksessa Raamattu voi virheettömästi tallentaa sen, mitä Stefanus sanoi.

K: Oliko Apostolien tekojen 7:41–43:ssa mainittu epäjumalanpalvonnan vasikka väärä kuva todellisesta Jumalasta, vai oliko kyseessä taivaallisten olentojen palvonta?

V: Stefanus ei nimenomaisesti sano, että kultainen vasikka olisi ollut taivaallisten olentojen palvontaa. Pikemminkin hän mainitsee kultaisen vasikan ja sen, että Jumala kääntyi pois heistä, ja että seuraavien vuosisatojen aikana he alkoivat palvoa monia erilaisia epäjumalia, mukaan lukien taivaallisia olentoja.

Kultaisen vasikan käytön osalta se oli väärän jumalan kuva ja rikkoi ensimmäistä käskyä. Apostolien tekojen 7:42 osoittaa, että se oli tarkoitettu vääriä jumalia varten. Vaikka se olisi tehty todellisen Jumalan veistetyksi kuvaksi, se olisi silti syntistä ja rikkoisi toista käskyä.

K: Kuka oli Apostolien tekojen 7:43:ssa mainittu Molek ja tähti Rephan?

V: Tämä oli lainaus Septuagintan Amos 5:25–27:stä.

K: Pitäisikö Apostolien tekojen 7:43:ssa lukea ”Molek ja Rephan” vai ”Sakkut ja Kaiwan”, kuten Amos 5:26:n masoreettisessa tekstissä sanotaan?

V: Stefanus oli kreikkaa puhuva juutalainen, ja hän luultavasti siteerasi Septuagintaa. Koska Apostolien teoissa vain kirjataan virheettömästi se, mitä Stefanus sanoi, tämä jae ei yksinään voi todistaa, mikä oli alkuperäinen sanamuoto Aamoksen kirjassa.

K: Milloin Apostolien tekojen 7:43:ssa heille kerrottiin, että he menisivät tulevaisuudessa Babyloniin?

V: 5. Mooseksen kirjan 28:64 mukaan jos israelilaiset olisivat tottelemattomia, heidät hajotettaisiin. Siinä ei kuitenkaan mainita Babyloniaa. Stefanos parafraasee Aamosin kirjan 5:25–27. Se olisi melkein lainaus Septuagintasta, paitsi että Aamosin kirjassa 5:25–27 sanotaan sekä hepreankielisessä tekstissä että Septuagintassa ”Damaskoksen tuolle puolen”, ja Stefanos sanoi ”Babylon”, joka on eteläisten israelilaisten pakkosiirtolaisuuden tarkka sijainti Damaskoksen tuolla puolen.

K: Mikä on mielenkiintoista lauseessa ”ei asu ihmiskäsin rakennetuissa taloissa” Apostolien tekojen 7:48:ssa?

V: Tämä Stefanoksen lause on jonkin verran erikoinen, mutta se on varmasti tehnyt vaikutuksen ainakin yhteen kuulijaan. Paavali käyttää samaa ilmausta puhuessaan ateenalaisille Apostolien tekojen 17:24:ssä. Ajatus, vaikkakaan ei sanamuoto, löytyy Jesajan kirjasta 66:1–2 ja 1. Kuninkaiden kirjasta 8:27.

K: Mikä oli Stefanoksen tarkoitus Apostolien tekojen 7:51–53 kohdassa?

V: Stefanoksen kuulijat olivat kovasydämisiä, koska he ajattelivat eri tavalla. Ennen Jerusalemin tuhoa vuonna 70 jKr juutalaisuuden kolme keskeistä pilaria olivat 1) maa, 2) laki ja 3) temppeli. Stefanos puhui kaikista kolmesta , mutta epäsuorasti. Stefanos ei kieltäytynyt näistä, vaan osoitti pikemminkin, että Jumala oli suurempi kuin nämä.

Mutta muistakaa, että Stefanus keskeytettiin ennen kuin hän ehti päättää puheensa. Voidaan kysyä, kuinka puolueettomia Stefanuksen kuulijat olivat. Kun he laskivat vaatteensa Saulin jalkoihin, se johtui todennäköisesti siitä, että Saul oli tämän tapahtuman aloitteentekijä.

Siten Stefanoksen henki EI ollut vaarassa, sillä Tarsolaisen Saulin johdolla toimivat juutalaiset olivat jo päättäneet Stefanoksen kohtalosta. Stefanoksen puhetapa viittaa siihen, että hänen pääasiallisena tarkoituksenaan ei ollut yrittää pelastaa omaa henkeään, vaan pelastaa joidenkin kuulijoidensa hengen ikuisesti. Stefanoks ei anellut omaa henkeään varten; hän aneli pohjimmiltaan heidän henkensä puolesta.

Stefanos luultavasti näki jo, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia, mutta koska hänelle annettiin tilaisuus puolustautua, hän käytti tuon viimeisen tilaisuuden saarnatakseen heille. Vaikka hänen puheensa saattaa nykypäivän lukijoille tuntua pitkältä, todellisuudessa hän jätti kertomatta monia yksityiskohtia. Mutta sen perusteella, mitä Stefanus sisällytti puheeseensa, hänen sanomassaan näyttää olevan tietty kaava. Hän mainitsi Abrahamin lähdön Urista ja Haranista, Joosefin muuttoa Egyptiin, Mooseksen lähdön Egyptistä sekä ensin tabernaakkelin ja sitten Daavidin temppelin rakentamisen Jerusalemiin.

1) Jumalan työssä on kehitystä ja muutosta.

2) Jumalan siunaukset eivät rajoitu Israelin maahan ja temppeliin. Jumala johti heitä jo kauan ennen kuin temppeliä oli olemassa, ja jopa kauan ennen kuin he menivät Luvattuun maahan. Stefanus käytti sanaa ”Egypti” kuusi kertaa.

3) Israel vastusti aina Jumalan suunnitelmia. Sekä Joosefia että Moosesta hyväksyttiin vasta heidän toisella esiintymisellään.

Kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa sivulla 1604 oivallisesti todetaan: Juutalaiset luulivat, että Stefanus oli puolustuskannalla, mutta lopulta Stefanus muuttui syyttäjäksi ja he olivat itse asiassa syyllisiä vastaajia.

K: Apostolien tekojen 7:51–53 kohdassa ihmiset hylkäävät evankeliumin toisinaan siksi, etteivät he ymmärrä sitä. Toisinaan he hylkäävät evankeliumin siksi, etteivät he halua ymmärtää sitä. Mikä on ero näiden välillä?

V: Joillekin on kerrottu vain karikatyyri evankeliumista. Toiset eivät ymmärrä, kuinka voi olla vain yksi Jumala; toiset eivät voi ymmärtää, kuinka voimme pelastua armosta, ilman omia ansioitamme. Toisaalta jotkut saattavat ymmärtää, mutta päättävät olla uskomatta.

”Näin te mitätöitte Jumalan sanan perinteenne vuoksi.” Matteuksen evankeliumi 15:6b. Katso myös Markuksen evankeliumi 7:13.

”Eikä Hänen sanansa pysy teissä, koska ette usko Hänen lähettämäänsä.” Joh. 5:38

”…mutta te yritätte tappaa minut, koska minun sanallani ei ole sijaa teissä.” Joh. 8:37b

Hopeaseppä Demetrius Apostolien teoissa 19:23–34. Apostolien teot 19:34 ”Mutta kun he huomasivat, että hän [Aleksanteri] oli juutalainen, he huusivat kaikki yhtä ääneen noin kahden tunnin ajan: ’Suuri on efesolaisten Artemis!’”

K: Miten Apostolien tekojen 7:51–53 mukaan tavoitat ne, jotka eivät ymmärrä evankeliumia?

V: Ensinnäkin on ymmärrettävä, että et sinä käännytä ihmisiä, vaan Pyhä Henki. Ilman Pyhän Hengen toimintaa heidän elämässään ei olisi toivoa siitä, että he tulisivat Kristuksen luo. Toiseksi emme välttämättä puhu ihmisille, jotka tarkastelevat tosiasioita täysin objektiivisesti. Joidenkin ihmisten on erityisen vaikea ymmärtää, koska heille on opetettu vääriä asioita, ja he sekoittavat sanomasi siihen, mitä heille on opetettu. Toiset taas saattavat väittää, etteivät ymmärrä, mutta kyse onkin siitä, etteivät he halua ymmärtää. Kuten joku kerran sanoi, et voi koskaan herättää ketään, joka teeskentelee nukkuvansa.

Meidän on kuitenkin oltava kärsivällisiä, sillä vaikka he kieltäytyisivätkin ottamasta evankeliumia vastaan nyt, he kuuntelevat silti, siemen on kylvetty, ja siemen voi itää, vaikka se makaisi pitkään lepotilassa.

Joskus voi löytää yhteistä maaperää ja viitata asioihin, jotka heille ovat jo tuttuja. Silloinkin se ei aina toimi. Lähi-idässä kerrotaan tarina miehestä, joka meni kylänsä tuomarin eteen kysyäkseen, mikä oli lain määrä tässä tapauksessa. Hänen härkänsä oli päässyt vahingossa karkuun ja pistänyt tuomarin härän kuoliaaksi. Tuomari sanoi, että laki oli selvä: miehen oli maksettava kuolleesta härästä. Mies pyysi anteeksi, sillä hän sanoi erehtyneensä yhdestä yksityiskohdasta: itse asiassa juuri tuomarin härkä oli karannut ja pistänyt miehen härän kuoliaaksi. Siinä tapauksessa, tuomari sanoi, laki ei ollut selvä. Tästä juontuu sanonta ”riippuu siitä, kenen härkä on pistetty”.

Jotta voisimme tavoittaa langenneita, väärin opetettuja ihmisiä, tarvitsemme Pyhää Henkeä ja ristin voimaa. Kuten Paavali sanoi itsestään: ”Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan julistamaan evankeliumia, ei viisauden sanoilla, jotta Kristuksen ristin voima ei menettäisi merkitystään.” (1. Korinttilaisille 1:17).

”Minun sanomani ja saarnani eivät perustuneet viisauden vakuuttaviin sanoihin, vaan Hengen voiman osoittamiseen, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.” (1. Kor. 2:4–5).

K: Mitä juutalaisessa ei-raamatullisessa kirjallisuudessa sanottiin profeettojen kohtelusta (Apostolien teot 7:52, Matt. 23:37 ja Luuk. 13:34)?

V: b Pesahim 87b kertoo, että profeetat elivät pitkään (Jeremia ja Daniel elivätkin). B Nedarim 38a kertoo, että profeetat olivat varakkaita (kuten Joosef ja Daniel olivat). Juutalaiset kuitenkin vainosivat ja/tai surmasivat profeettoja b. Gittin 57b:n, b Sanhedrin 96b:n, Lev R 10.3:n, Exod R 31.16:n ja Pesikta Rabbati 26:1–2:n mukaan. Nämä tapahtumat esitettiin kuitenkin oppitunteina, joista he olivat ottaneet opikseen.

K: Miten he saivat lain enkeleiltä Apostolien tekojen 7:53:ssa?

V: Jumala käytti enkeleitä ohjaamaan israelilaisia pilvellä päivällä ja tulipatsaalla yöllä. Hän ilmeisesti käytti enkeleitä myös antaakseen Moosekselle alkuperäiset kymmenen käskyn laattat.

K: Miksi Pyhä Henki sai Stefanoksen sanomaan Apostolien tekojen 7:55:ssä asioita, jotka johtivat hänen kuolemaansa, vaikka Stefanoksella oli Pyhä Henki?

V: Kaksi toisiaan täydentävää vastausta:

1. Pyhä Henki johdattaa toisinaan tarkoituksella tottelevaisia kristittyjä tilanteisiin, joissa he ylistävät Jumalaa ja kuolevat uskonsa vuoksi.

2. He aikoivat tappaa hänet joka tapauksessa. Stefanus oli jo pidätetty Apostolien tekojen luvuissa 6:11–7:1, ja he aikoivat kivittää hänet riippumatta siitä, mitä hän sanoi.

K: Miten Jeesus saattoi seistä Jumalan oikealla puolella Apostolien tekojen 7:56:ssa ja Markuksen evankeliumin 16:19:ssä, kun Jeesus on Jumala?

V: Oikea käsi tarkoittaa kunniapaikkaa. Jeesusta kuvataan usein ”istumassa” Isän oikealla puolella, mutta tässä Jeesus antaa seisovan suosionosoituksen.

Sana ”Jumala” Raamatussa, kun se ei viittaa väärään jumalaan, on monimerkityksinen. Yksinkertaisin todiste tästä on Johanneksen evankeliumin 1:1 ja Heprealaiskirjeen 1:9. Kummassakin jakeessa sanaa ”Jumala” käytetään kahdesti, ja merkitykset ovat selvästi Isä ja Poika.

Sanalla ”Jumala” on kolme läheisesti toisiinsa liittyvää merkitystä. Ne ovat:

Jumala Isä tässä ja 1. Pietarin kirjeen 1:2,3; Efesolaiskirjeen 1:3,17; 3:14; 5:20; 1. Tessalonikalaiskirjeen 1:1; 3:11; 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:1–2; 2:16; Tituksen kirjeen 1:4

Jumala Poika Heprealaiskirjeen 1:8–9; Johanneksen evankeliumin 1:1, 18; 20:28; Hoosean kirjan 1:7; Jesajan kirjan 7:14; 1. Johanneksen kirjeen 5:11, 12 ja 21; Kolossalaiskirjeen 2:9; Matteuksen evankeliumin 1:23

Pyhä Henki Roomalaiskirjeessä 8:9–16; Luukkaan evankeliumissa 1:35; 1. Johanneksen kirjeessä 4:12,13,15–16; 1. Korinttolaiskirjeessä3:16 + 1. Korinttolaiskirjeessä 6:19; Apostolien teoissa 5:4

Lisäksi

Isä on ikuinen Psalmin 90:2; 93:2.

Poika on ikuinen Heprealaiskirjeen 7:3; 13:8

Pyhä Henki on ikuinen Heprealaiskirjeen 9:14:ssä.

K: Miten Stefanus voitiin kivitää Apostolien teoissa 7:59, jos sanhedrinilla ei ollut valtaa teloittaa ketään?

V: Juudean hallinnossa elettiin mielenkiintoisia aikoja. Pontius Pilatus ei ollut enää paikalla. Syyrian prefekti Vitelliuksen vaatimuksesta Pilatus kutsuttiin häpeällisesti takaisin Roomaan vastaamaan keisari Tiberiukselle hallintovirheistään. Juudeaan ei tullut uutta roomalaista maaherraa ennen kuin myöhemmin, Marcelluksen aikana. Tämä näkemys merkitsisi kuitenkin, että Stefanus surmattiin hieman myöhemmin, vuonna 37 jKr. Tuona aikana Vitellius olisi halunnut lepyttää juutalaisia, joten roomalaiset saattoivat antaa ymmärtää, että he sallivat tämän.

Myös myöhemmässä Mišnassa (Sanhedrin 4:1) sanotaan, että kuolemantuomioon johtavassa murhaoikeudenkäynnissä rangaistusta ei voida panna täytäntöön samana päivänä kuin tuomio annetaan; on odotettava vähintään yksi päivä.

K: Rukoiliko Stefanus Apostolien tekojen 7:59–60 kohdassa Jeesusta?

V: Kyllä. Hän osoitti sanansa nimenomaan ”Herra Jeesukselle” ja pyysi ”Jeesusta” ottamaan vastaan hänen henkensä.

K: Mitä tiedämme Tarsuksen Sauluksesta Apostolien tekojen 8:1:ssä?

V: Kreikankielisessä tekstissä sanotaan, että Saul oli ”nuori mies” (neanias), ja hänen arvioidaan olleen noin 30-vuotias. Se olisi liian nuori ikä ollakseen Suuren neuvoston jäsen tai monissa synagogan viroissa. Kivittämisessä todistajien on oltava ensimmäisiä, jotka kivittävät hänet kuoliaaksi (5. Mooseksen kirja 17:7). Paavali ei ollut yksi heistä, mutta hän vartioi heidän vaatteitaan. Saul oli mukana muiden surmaamisessa Apostolien teoissa 9:1. Paavalina hän muisti nämä asiat elävästi ja kirjoitti niistä katuen Galatalaiskirjeen 1:13:ssa, 1. Korinttolaiskirjeen 15:9:ssä, Filippiläiskirjeen 3:6:ssa ja 1. Timoteuskirjeen 1:13:ssa.

K: Oliko Apostolien tekojen 8:1:ssä kuvattu vaino hyvä asia?

V: Ei, kristittyjen vainoaminen oli paha asia. Heitä rohkaisi todennäköisesti Tarsolainen Saul, ja he saivat lisää rohkeutta, kun he huomasivat, ettei Stefanoksen surmaamisesta seurannut heille mitään pahoja seurauksia. Tämä näytti olevan kristinuskolle hyvin synkkä päivä. Jumala kuitenkin käytti tätä pahaa asiaa hyväksi, sillä Jumala voi käyttää kaiken niiden hyväksi, jotka Häntä rakastavat (Roomalaiskirje 8:28). Ilmeisesti varhaisimmat kristityt olivat hitaita noudattamaan suurta lähetyskäskyä, joka on esitetty Matteuksen evankeliumissa 28:19 ja erityisesti Apostolien teoissa 1:8. Vaino ajoi heidät pois Jerusalemista muihin paikkoihin, joissa heidän oli joka tapauksessa tarkoitus levittää evankeliumia.

Lisäksi samarialaiset, jotka eivät pitäneet juutalaisista, eivät ehkä olleet halukkaita kuulemaan evankeliumia ihmisiltä, jotka tulivat Jerusalemista. Mutta koska kristityt, etenkin hellenistiset, pakenivat Jerusalemista, samarialaiset saattoivat olla halukkaampia kuuntelemaan ihmisiä, joista Jerusalemin juutalaisviranomaiset eivät pitäneet. Ehkä se on yksi syy siihen, miksi Jeesus sanoi heille Apostolien tekojen 1:8:ssa, että heidän tulisi olla todistajia Jerusalemissa ja Juudeassa ja sitten Samariassa. Katso lisätietoja tästä näkemyksestä teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 359.

K: Olisivatko kristityt Apostolien tekojen 8:1:n mukaan hajonneet ympäri Juudeaa ja Samariaa, jos vainoa ei olisi ollut?

V: He olisivat todennäköisesti levinneet hitaammin kuin ilman vainoa. Kun kristityt joko eivät tottele tai ovat hitaita noudattamaan Jumalan tahtoa, Jumala käyttää toisinaan vaikeuksia ja vainoa saadakseen heidät sinne, minne heidän on tarkoitus mennä.

K: Miksi Apostolien tekojen 8:1:ssä kristityt pakenivat Jerusalemista vainon vuoksi, kun taas apostolit jäivät sinne?

V: Asiasta on kaksi näkemystä.

1. Teoksen *Hard Sayings of the Bible* (s. 522–523) mukaan vaino oli sanhedrinin järjestämää ja kohdistui pääasiassa kreikkaa puhuvia kristittyjä vastaan. Kristittyjä, jotka olivat myös arameaa puhuvia juutalaisia, ei vainottu ennen kuin myöhemmin. Katso myös *The Bible Knowledge Commentary: New Testament* (s. 371–372), jossa käsitellään tätä näkemystä tarkemmin.

2. He yrittivät vainota apostoleja, kun he surmasivat Johanneksen veljen Jaakobin ja vangitsivat Pietarin. Koska Jumala kuitenkin suojeli Pietaria, he eivät yrittäneet enää, sillä se olisi vaikuttanut huonosti kansan silmissä.

K: Miksi luulet, että Apostolien tekojen 8:1b–25:ssä harhaopit alkavat?

V: Walter Martin sanoi kerran, että harhaopit ovat kirkon maksamattomia laskuja. Kun kirkko haluaa jättää opettamatta tiettyjä oppeja, tämä laiminlyönti lauman paimentamisessa avaa tilaa kultteille, jotka astuvat esiin väärillä opetuksillaan. Kuulin kerran eräästä Galvestonin seurakunnasta, jossa haastateltiin pastoriehdokkaita. Yksi diakonista kysyi, voisiko pastori selittää kolminaisuuden. Pastori vastasi, että se oli monimutkainen aihe, jota hän ei oikeastaan osannut selittää. Myöhemmin diakon kertoi hänelle, että se oli ollut hyvä vastaus, sillä jos hän olisi sanonut pystyvänsä selittämään sen, häntä ei olisi palkattu. Juuri tällainen väärä asenne totuutta kohtaan voi tehdä laumasta alttiin kulttien vaikutukselle. Kyllä, kolminaisuus on monimutkainen asia, ja kyllä, Jumala ei ole kertonut siitä kaikkea Raamatussa. Mutta kokeneen, jumalisen opettajan pitäisi pystyä selittämään asianmukaisesti se, mitä Jumala on paljastanut kolminaisuudesta, samoin kuin kaikki muutkin tärkeät kristilliset opit. Kun seurakunta haluaa vähätellä opetusta, se on valmis poikkeamaan ortodoksisuudesta, vaikkakin se saattaakin tapahtua vasta noin kymmenen vuoden kuluttua.

K: Onko Apostolien tekojen 8:1b–25 kohdassa mainittuja aitoja kristittyjä, jotka ovat nykyään melko erilaisia?

V: Aitojen kristittyjen näkemykset eroavat toisistaan toissijaisissa opinkohdissa, kuten uskovien kasteessa ja vauvakasteessa, Jumalan suvereenisuuden ja ihmisten vapaan tahdon välisessä suhteessa, ehtoollisessa sekä karismaattisissa lahjoissa. Kristityt ovat myös eri mieltä siitä, mitkä ovat heidän mielestään parhaat käytännöt: pitäisikö pienten lasten olla aina kirkossa aikuisten kanssa, pitäisikö olla vakiintunut opetussuunnitelma, pitäisikö kirkkokunnan tai paikallisen seurakunnan omistaa kirkon kiinteistö, pitäisikö olla kirkkokunnallinen lähetyslautakunta ja monista muista asioista, joita ei ole täsmennetty Raamatussa.

K: Miksi Apostolien tekojen 8:2:ssa hurskaat uskovat surivat Stefanoksen kuolemaa, kun Stefanos oli mennyt Jeesuksen luo?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta voimme nähdä muutamia syitä.

1. He olivat surullisia tämän Jumalan voimakkaan miehen ”ilmeisen ennenaikaisesta” kuolemasta ja kaikista Jumalan palvelemisen mahdollisuuksista, jotka menetettiin hänen kuolemansa vuoksi. Jumala kuitenkin hallitsee kaikkea, ja se, mikä saattoi näyttää ennenaikaiselta kuolemalta, saattoi olla yksi tekijä siinä, että Saulus tuli Kristuksen luo.

2. He saattoivat surra sitä, etteivät he näkisi Stefania enää ennen kuin taivaassa.

3. Vaikka he tiesivätkin, että Stefanus olisi taivaassa, on joskus vaikeaa nähdä asioita uskon silmin, kun rakkaan ystävän revitty ja rypistynyt ruumis makasi heidän edessään kylmien, julmien kivien alla.

Tässä käytetty kreikkalainen sana ”kuolema”, anairesei, ei ole tavallinen sana kuolemalle, vaan lääketieteellinen termi.

Kun rakas uskovainen kuolee nykyään, on luonnollista ja hyväksyttävää surra sitä, ettemme näe häntä jonkin aikaa. Emme kuitenkaan sure kuten ne, joilla ei ole toivoa, sillä näemme hänet taivaassa.

Sivuhuomautuksena voidaan mainita, että he saattoivat surra Stefania yksityisesti, sillä juutalaisessa Mišnassa sanotaan, ettei ”avointa surua” tule osoittaa niille, jotka on teloitettu sanhedrinin tuomion perusteella, vaikka hiljainen suru oli sallittua.

K: Menikö Filippus Apostolien tekojen 8:5:ssä kaupunkiin nimeltä Samaria vai johonkin kaupunkiin Samarian alueella?

V: Samaria oli sekä alue että sen sisällä sijaitseva kaupunki. Kreikankielinen teksti sanoo kirjaimellisesti ”Samarian kaupunki”, joten kyseessä voi olla mikä tahansa kaupunki Samarian alueella. Justinus Marttyyri (n. 150 jKr.), joka oli itse samarialainen kristitty, kertoo, että Simon oli kotoisin samarialaisesta Gitto/Gitta-kylästä. Joten joko Filippus meni Gittoon/Gittaan, tai sitten Simon meni johonkin toiseen kaupunkiin. Katso lisätietoja Justinus Marttyyrin Ensimmäisestä puolustuskirjasta, luku 26, s. 171.

K: Kuka Filippus oli Apostolien tekojen 8:5–8 ja8:26 –40 kohdissa?

V: Raamattu ei kerro, oliko kyseessä apostoli Filippus vai kreikkalainen evankelista Filippus, josta mainitaan Apostolien teoissa 6:1–5 ja 21:8–9. Jos kyseessä oli kreikkalainen Filippus, se tarkoittaisi, että kyky tehdä monia mahtavia ihmeitä ei rajoittunut vain kahteentoista apostoliin.

Toisaalta Papias, Polykrates ja Eusebius pitivät kaikki Apostolien tekojen 8:5:ssä mainittua evankelista Filippusta ja apostoli Filippusta samana henkilönä.

K: Entä Apostolien tekojen 8:9 kohdassa esitetty liberaalien kriitikoiden teoria, jonka mukaan Simon Magus oli synonyymi tai koodinimi Paavalille?

V: Tämän teorian esitti ensimmäisenä Baur perustuen Pietarin ja Simon Maguksen väliseen kohtaamiseen (harhaoppisessa) ebionilaisten teoksessa ”Pietarin tunnustukset”. Toinen liberaali, Spitta, kutsuu tätä kuitenkin ”täydelliseksi järjettömyydeksi”. Miksi Luukas lisäisi tämän, jos hän olisi Paavalin ystävä ja matkakumppani?

K: Miksi Simon yritti Apostolien tekojen 8:9–24:ssä ostaa oikeuden parantaa ihmisiä?

V: Simon Maguksen näkökulmasta tämä ei olisi vaikuttanut kovin pahalta. Juutalaisten ylipapin virka ostettiin jo Seleukidien aikana ja roomalaisten vallan alla. Keskiajalla jotkut paavit täyttivät niin sanotun ”paavin perimysjärjestyksen” ostamalla paavin virkansa. Simon Magus teki vain sitä, mitä monet muutkin väärät uskonnolliset johtajat tekivät.

Jumalan ja Pietarin näkökulmasta Simon Magus teki kuitenkin kauhean teon. Ostaa se, mitä Jumala antaa ilmaiseksi, ja mahdollisesti veloittaa Jumalan ilmaiseksi antaman armon jakamisesta, olisi loukkaus Jumalaa kohtaan.

K: Pelastuiko Simon Apostolien tekojen luvussa 8:9–24?

V: Apostolien teoissa sanotaan, että Simon uskoi ja hänetkin kastettiin. Tavalliselle tarkkailijalle ei näyttänyt olevan minkäänlaista eroa Simonin ja kenenkään muun välillä. Amerikkalaisen jalkapallon termeillä ilmaistuna tämä oli kuitenkin ”fumble”. Pietari sanoi Simonille: ”Menehtyköön hopeasi sinun kanssasi”, kun taas uskovat eivät koskaan menehty Johanneksen evankeliumin 3:16 mukaan. Pietari sanoi, että Simonilla ei ollut osaa tässä palvelutyössä, hänen sydämensä ei ollut oikeassa asennossa, ja hän oli katkeruuden myrkyttämä ja vääryyden sitoma. Simon ei todellakaan ollut pelastunut sillä hetkellä, kun Pietari sanoi nämä sanat hänelle. Niiden, jotka uskovat, että ihmiset voivat menettää pelastuksensa ja että Simon menetti omansa, tulisi ymmärtää, että jos Simon olisi todellakin ollut pelastettu, hän olisi ollut pelastettu korkeintaan noin tunnin ajan. Simon näytti olevan enemmän huolissaan tämän tuomion välttämisestä kuin Jumalan armosta ja anteeksiannosta.

Todellinen vastaus löytyy Simonin myöhemmästä elämästä. Hän aloitti harhaopin ja hänellä oli jopa opetuslapsi nimeltä Menander, joka jatkoi hänen harhaoppista perinnettään.

Tästä juontuu englanninkielinen sana ”simony”, joka tarkoittaa rahan maksamista kirkon viran saamiseksi.

K: Mitä tapahtui Simon Magukselle Apostolien tekojen luvussa 8:9–24?

V: Raamattu ei kerro meille mitään Simonin lopullisesta katumuksesta tai katumuksen puutteesta. Tuolloin Simon ei ollut pelastunut; sana ”usko” (pisteuo) on tässä sama sana kuin se, jolla viitataan demonien uskoon Jaakobin kirjeen 2:19 kohdassa. Luukas ei missään vaiheessa sano, että Simon olisi saanut Pyhän Hengen, ja mikä tärkeintä, Pietari sanoi, että Simon oli [edelleen] kadotuksessa. Toisin sanoen Simon ”tunnusti” uskon, mutta hänellä ei ollut ”uskoa”. Englanninkielinen termi simony on peräisin tästä kohdasta. Se tarkoittaa pahaa käytäntöä, jossa yritetään hankkia kirkollinen virka lahjonnan avulla.

Kirkon kirjoittajat Justinus Marttyyri, Irenaeus, Aleksandrian Klemens, Tertullianus ja Hippolytos kertovat meille Simonin myöhemmistä teoista pahamaineisena harhaoppisena. (Irenaeus oli Polykarpoksen opetuslapsi, joka puolestaan oli apostoli Johanneksen opetuslapsi. Hippolytos oli Irenaeuksen opetuslapsi.)

Justin Martyr (n. 150 jKr.), joka oli itse samarialainen kristitty, kertoo, että Simon oli kotoisin samarialaisesta Gitto/Gitta-kylästä. Hän kertoo, että Simonilla oli opetuslapsi, Menander, samarialainen Capparetaean kaupungista, joka aloitti oman harhaoppinsa Simonin jalanjäljissä. Justin kertoo, että Simon meni myöhemmin Roomaan, harjoitti taikuutta ja että sinne pystytettiin hänelle kunniaksi patsas. Justin Martyrin Ensimmäinen puolustus, luku 26, s. 171. Justin on tässä lähes varmasti erehtynyt. Tiber-joen saarelta kaivettiin esiin patsas, jossa oli kaiverrus ”Semoni Sanco Dei Fidio”, joka viittaa ”Semo Sancukseen”, Heraklesin kaltaiseen sabiinien jumalaan. Katso lisätietoja tästä teoksesta The Expositor’s Greek Testament, osa 2, s. 213.

Irenaeus omisti teoksessaan *Against Heresies* (182–188 jKr.) koko 23. luvun Simon Magukselle. Hän kertoi, että keisari Claudius kunnioitti Simon Magusta patsaalla tämän taikuuden vuoksi. Irenaeus kertoo, että Simon opetti ilmestyneensä juutalaisille Pojana, samarialaisille Isänä ja muille kansoille Pyhänä Henkenä. Simon vapautti orjuudesta Tyrosista kotoisin olevan naisen nimeltä Helena, jonka Simon sanoi olevan hänen mielensä ensimmäinen luomus. Simon väitti tämän olevan sama Helena, jonka vuoksi Troijan sota oli käyty. Irenaeus kertoo, että Simon Maguksen seuraaja oli harhaoppinen Menander.

Teos ”Kaikkia harhaoppeja vastaan” (200–210 jKr.) omistaa myös ensimmäisen luvun Simon Maguksen käsittelylle. Tertullianus kertoo, että Simon kutsui itseään ”Korkeimmaksi Hyveeksi” ja että hänen seuraajansa oli Menander.

Tertullianus (198–220 jKr.) toteaa teoksessaan ”Sielusta” (luku 34), että Simon omistautui totuuden tuhoamiseen sen jälkeen, kun Pietari oli nuhdellut häntä. Hän lisää, että Helen oli Tyrosista kotoisin oleva nainen, joka oli orjana bordellissa.

Katso http://www.BibleQuery.org/history/churchhistory/WhatEarlyChristiansTaughtOnExperienceAndPractice.html, josta löytyy lainauksia muilta kirjoittajilta.

K: Oliko Apostolien tekojen 8:14–17 kuvattu kokemus tavanomainen?

V: Ei. Viivästyminen Jeesukseen uskomisessa ilman, että heillä oli Pyhä Henki sisällään, johtui joko:

1. apostolien saapumisesta, tai

2. Filippuksen puutteellisesta opetuksesta, tai

3. Virheellisestä ymmärryksestä siitä, mitä Filippus opetti.

Jos he olisivat saaneet Pyhän Hengen ilman apostoleja, he olisivat ehkä voineet ajatella olevansa ”toinen seurakunta”, joka oli riippumaton Jerusalemista alkunsa saaneesta seurakunnasta. Mutta heillä oli puutteita, kunnes apostolit Jerusalemista saapuivat, ja siksi kaikki oli sidoksissa siihen [yhteen] seurakuntaan, joka oli saanut alkunsa Jerusalemissa. Tämä kokemus oli siirtymävaihe kirkon historiassa.

K: Miksi Apostolien tekojen luvussa8:15 –17 Pyhää Henkeä ei annettu samarialaisille, kun he kuulivat evankeliumin ensimmäistä kertaa?

V: Kristityillä on kaksi näkemystä.

1. Heidän kuulemansa saarna oli puutteellinen.

2. Saarna oli kunnossa, mutta tämän ”suuren siirtymävaiheen” vuoksi, jossa evankeliumia alettiin saarnata samarialaisille, oli sopivaa, että osa apostoleista oli läsnä ennen kuin Pyhä Henki tuli näiden ei-juutalaisten luo. Katso lisätietoja tästä näkemyksestä teoksesta 1001 Bible Questions Answered, s. 50, 53.

K: Mikä oli Filippuksen matkan tarkoitus, kun hän lähti Apostolien tekojen 8:26:n mukaan Jerusalemista kohti Gazaa?

V: Filippuksen näkökulmasta hänellä ei ollut aavistustakaan. Jerusalemissa oli paljon ihmisiä, mutta hyvin harvat matkustivat 50 mailia pitkin aavikkotietä Jerusalemista joko Uuteen Gazaan (rakennettu vuonna 57 eKr.) tai Vanhaan Gazaan (ryöstetty vuonna 93 eKr.), joka tunnetaan myös nimellä Aavikon Gazana. Uskovia, joita opastaa, oli paljon, epäuskoisia, joille julistaa evankeliumia, oli paljon, ja yleisesti ottaen todistamisen mahdollisuuksia oli runsaasti – paljon enemmän kuin mitä autiomaantiellä olisi ollut. Filippus ei tiennyt, miksi hänet oli käsketty menemään Gazaan. Muuten, Apostolien teot 8:40 osoittaa, ettei Filippus koskaan päässyt Gazaan, ainakaan tällä matkalla.

Mutta Jumalan näkökulmasta oli tärkeä tarkoitus siinä, että Filippus poikkesi reitiltään puhuakseen vain yhdelle miehelle. Kristinusko sai alkunsa Etiopiassa tästä hetkestä lähtien. On ikään kuin juutalaisuus olisi valmistanut tämän kansan evankeliumia varten, ja Jumala hyödynsi tätä heti. Filippus eikä demonit kuitenkaan tienneet tätä. Lisäksi kristityt eivät olleet vielä saarnanneet evankeliumia Jerusalemin ja Samarian ulkopuolella, joten Jumala johdatti Filippuksen etiopialaisen luo.

K: Missä tilanteissa Jumala saattaisi pyytää meitä tekemään jotain ilman, että tiedämme miksi, kuten Apostolien teoissa 8:27?

V: Jumala voi tehdä niin milloin tahansa. Jumala saattaa tehdä niin koetellakseen kuuliaisuuttamme tai koska Hän haluaa meidän reagoivan niin kuin reagoisimme, jos emme tietäisi koko tarinaa.

Voimme tarkastella suuren lähetyssaarnaajan Adoniram Judsonin tarinaa, joka eli vuosina 1788–1850. Hän syntyi Maldenissa, Massachusettsissa, kongregationalistisen pastorin ja tämän vaimon perheeseen, ja Adoniram seurasi Kristusta jo lapsuudesta lähtien. Hän meni yliopistoon (myöhemmin Brownin yliopistoon) 16-vuotiaana ja valmistui valmistujaispuheenjohtajana 19-vuotiaana. Yliopisto-opintojensa aikana hänestä tuli kuitenkin hyvä ystävä erään skeptikon ja deistin kanssa, ja hän menetti uskonsa. Hän perusti koulun ja kirjoitti kielioppi- ja matematiikan oppikirjan. Myöhemmin eräällä matkalla hän majoittui majataloon ja kuuli kuolevan huokailua viereisestä huoneesta. Seuraavana päivänä Adoniram sai tietää, että kyseinen henkilö oli kuollut, ja ”sattumalta” se oli hänen paras ystävänsä. Sen jälkeen Judson palasi uskoon vuonna 1808. Hän osasi latinaa, kreikkaa ja hepreaa. Judson ja hänen vaimonsa Nancy menivät naimisiin, ja seuraavana päivänä vuonna 1812 he nousivat laivaan matkalla Kalkuttaan, Intiaan, kongregationalistisina lähetyssaarnaajina. Judson tutki myös kaste-oppia ja tuli siihen johtopäätökseen, että kaste oli jotain, mitä uskovien tuli tehdä; se ei ollut tarkoitettu vauvoille. Saapuessaan hän siis erosi kongregationalistisesta lähetystyöstä ja pyysi eteläisten baptistien tukea, jonka he myös antoivat. William Ward kastoi hänet. Vuoden 1812 brittiläis-amerikkalaisen sodan aikana Brittiläinen Itä-Intian kauppakomppania määräsi amerikkalaiset lähetyssaarnaajat poistumaan Intiasta, joten vuonna 1813 he nousivat laivaan kohti Burmaa; hänen vaimonsa sai keskenmenon laivalla. Hän vietti kolme vuotta opiskellen burman kieltä noin 12 tuntia päivässä. Vuosina 1810–1823 hän näki vain 18 ihmistä kääntyvän Herran puoleen, mutta hän oli jo aloittanut 24 vuotta kestäneen tehtävänsä kääntää Raamattu burman kielelle, jonka hän saattoi loppuun. Vuoden 1824 englantilais-burmalaisen sodan aikana Burman kuningas heitti hänet ja hänen kumppaninsa kauheaan, rottien valtaamaan vankilaan. Hänen raskaana ollut vaimonsa synnytti heidän kolmannen lapsensa. Sitten hänen toinen lapsensa kuoli, ja vuonna 1824 kuoli myös hänen vaimonsa. Vuonna 1827 kuoli hänen kolmas lapsensa.

Saarnatessaan kareneille ja muille etelän heimoille Adoniram lunasti ja vapautti yhden käännynnäisistään, Ko Tha Byun, orjuudesta. Hän ei ollut kovin lupaava ehdokas. Toisin kuin Judson, hän ei osannut lukea. Judson oli viettänyt kolme uuvuttavaa vuotta, mutta Ko Tha Byu ei osannut edes puhua burmaa. Hän oli ollut rosvo, eikä hän muistanut, kuinka monta miestä oli tappanut, vaikka luku oli ainakin 30. – todellakin moitteettomat ansiot! Vapautumisensa jälkeen hänet kastettiin, ja sitten hän katosi välittömästi viidakkoon palatakseen heimonsa luo. Mutta kun hän saarnasi karen-heimon jäsenille, neljä heistä kääntyi välittömästi Kristuksen puoleen. Karen-kansalla oli ”vanhojen perinne”, jonka mukaan oli olemassa muuttumaton, ikuinen ja kaikkivaltias Jumala, Luoja, joka loi miehen ja naisen tämän kylkiluusta. He joutuivat paholaisen kiusaukseen, ja he uskoivat, että jonain päivänä Vapahtaja tulisi. He uskoivat, että jonain päivänä valkoiset ulkomaalaiset toisivat heille pyhiä kirjoituksia tästä. Kristinusko levisi kulovalkean tavoin, kun Ko Tha Byu sekä George ja Sarah Boardman evankelioivat eteläisiä kareneja. Tämän rohkaisemana Judson karisti pois vuoden kestäneen masennuksensa. Niinpä hän lähti tiikereiden vaivaamiin viidakoihin evankelioimaan pohjoisia kareneja. Kaikista näistä vaikeuksista, takaiskuista ja aluksi niukasta vastaanotosta huolimatta, mitkä olivat tulokset? Hänen kuollessaan maassa oli 100 seurakuntaa ja 8 000 uskovaa, pääasiassa karen- ja kachin-heimojen jäseniä. Nykyään maita, joissa on eniten eteläbaptisteja, ovat Yhdysvallat, Intia ja Myanmar. (Lähde: Wikipedia, Adoniram Judson, 30.3.2018).

K: Kuka oli Candace Apostolien tekojen 8:27:ssä?

V: Candace (tai Kandake) oli nimitys Nubian kuningattarille, aivan kuten faarao oli nimitys Egyptin kuninkaille ja keisari Rooman keisareille.

Etiopialainen kuningatar hallitsi aina poikansa sijaishallitsijana, koska poikaa pidettiin auringon lapsena ja liian pyhänä käsittelemään maallisia asioita. Tämä perustuu Bionin teokseen *Aethiopica* 1; Strabon teokseen *Geografia* 17.1.54; Plinius Vanhemman teokseen *Naturalis historia* 6.186; Dio Cassiuksen teokseen *Historiae* 54.5.4 sekä Eusebiuksen teokseen *Historia ecclesiastica* 2.1.13 (NPNF2, s. 105).

K: Miksi etiopialainen haluaisi mennä Jerusalemiin Apostolien tekojen 8:27 mukaan?

V: Muinainen Etiopia-niminen maa sijaitsi itse asiassa nykyisen Etiopian pohjoispuolella, nykyisen Sudanin alueella. Vuoden 590 eKr. jälkeen juutalaiset palkkasoturit vartioivat linnoitusta Elefantinassa Etelä-Egyptissä estääkseen nubialaisia hyökkäämästä Egyptiin. Jotkut Etiopiasta tulleet saattoivat olla heidän jälkeläisiään.

Lisäksi Saaban kuningatar vieraili Jerusalemissa Salomon aikana (noin 960 eKr.). Vaikka Saaba sijaitsi Etiopiasta Punaisenmeren toisella puolella, ilmeisesti jotkut nykyisen Etiopian alueelta kotoisin olevat ihmiset kääntyivät tuolloin juutalaisuuteen ja asuivat siellä vielä 1900-luvullakin. 900-luvulla jKr. Pohjois-Etiopiassa sijainnut Beni Hamwiyahin kuningaskunta taisteli etelässä sijainnutta kristillistä Etiopian kuningaskuntaa vastaan.

Irenaeuksen teoksessa *Heresioita vastaan* (180–188 jKr.) 3. kirja, luku 12.6, s. 432 sekä Eusebiuksen teoksessa *Kirkkohistoria* 2. kirja, luku 1.13, s. 105 todetaan, että eunukki oli Jumalan lähettämä saarnaamaan etiopialaisille.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tämä etiopialainen oli todennäköisesti menossa juutalaiseen temppeliin, koska hän oli juutalaisen uskonnon kannattaja. Lisäksi on mahdollista, että hänessä oli myös hieman juutalaista verta.

K: Miksi Apostolien tekojen 8:27:ssä sanotaan, että etiopialainen meni Jerusalemiin palvomaan, eikä temppeliin?

V: 5. Mooseksen kirjan 23:1 mukaan eunukki ei saanut mennä temppeliin. Koska hän oli eunukki eikä hänen ollut tarkoitus mennä itse temppeliin, hän saattoi ainakin mennä pakanain ulkohoviin. Emme tiedä, tiesikö hän tämän mennessään Jerusalemiin vai ei.

Ennen kuin Filippus liittyi hänen seuraansa, hän saattoi lukea Jesajan kirjan 56:3–7. Etiopialainen eunukki saattoi silti mennä Jerusalemiin viettämään pääsiäistä ja pyytää muita menemään temppeliin hänen puolestaan.

K: Pitäisikö Apostolien tekojen 8:36 mukaan ihminen kastaa heti, kun hän uskoo?

V: Heti kun ihminen uskoo ja ymmärtää yksinkertaisesti, mitä kristityksi tuleminen tarkoittaa, hänen tulisi kastaa. Tässä on kaksi kysymystä: kastevalmennus ja uskovien kastaminen verrattuna pikkulasten kastamiseen.

1. Jotkut kristityt uskovat, että ihminen tulisi kastaa heti sen jälkeen, kun hän on uskonut Kristukseen, kuten etiopialainen eunukki. Toiset kristityt uskovat, että ensin tulisi olla opetusta, ja Aleksandrian seurakunta vei tämän äärimmilleen järjestämällä kahden vuoden katekumeenikurssin ennen kastetta. Huomaa, että eunukki oli perehtynyt Raamattuun jo ennen kuin tapasi Filippuksen, ja vaikka hänen tietonsa olivat puutteelliset, ne riittivät siihen, että hänet voitiin kastaa välittömästi.

2. Tämä jae ei käsittele uskovien ja pikkulasten kasteita. Kaikki kristityt uskovat, että jos aikuinen uskoo Kristukseen eikä ole vielä kastettu, hänen tulisi tulla kastetuksi. Katso lisätietoja uskovien ja pikkulasten kasteesta Kolossalaiskirjeen 2:11–12 kohdasta.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että emme tiedä tarkalleen, missä kohdassa tätä aavikkotietä Filippus ja eunukki menivät veteen kastettavaksi, mutta Wadi el-Hesi Gazan koillispuolella olisi ollut sopiva paikka ja reitin varrella. Emme kuitenkaan voi olla varmoja, sillä Jerusalemin ja Gazan välillä oli useita kausittaisia wadeja, ja Palestiinan ilmasto oli tuolloin hieman vähemmän kuiva.

K: Miksi juutalaiset papit halusivat Apostolien tekojen 9:1–2 mukaan niin innokkaasti tappaa kristittyjä?

V: Syitä on kolme, jotka liittyvät toisiinsa.

Ensinnäkin uskonnollinen uhka: Jeesuksen tulo ja uudenlaisen järjestyksen luominen, joka oli vastoin fariseusten perinteitä, oli uhka heidän uskonnolliselle johtajuudelleen.

Toiseksi poliittinen valta: Juuri tuolloin roomalaiset veivät juutalaisjohtajilta jotain, mitä pidettiin erittäin tärkeänä: oikeuden teloittaa ihmisiä kuolemantuomioihin johtaneista rikoksista. Koska roomalaiset ilmeisesti suostuisivat kristittyjen tappamiseen, voidaan olettaa, että tämä olisi ollut keino säilyttää ainakin näennäisesti kyseinen valta.

Hengellisellä tasolla Saatana oli tässä asiassa liikkeellä. Vielä nykyäänkin Saatana haluaa tappaa Jumalan palvojia.

K: Miksi Apostolien tekojen 9:1–2:ssa Jerusalemin juutalaisten (ei roomalaisten) johtajien kirjeillä olisi minkäänlaista vaikutusta Juudean ulkopuolella sijaitsevaan ei-juutalaiseen kaupunkiin? Kuvittele, että menisin pastorini luo ja pyytäisin häntä kirjoittamaan kirjeen Pohjois-Korean johtajalle, jotta tämä vapauttaisi minulle kaikki kristityt vangit. Kun matkustan Pohjois-Koreaan toimittamaan kirjeen, miten luulet sen menevän? Jos luulet, ettei se menisi hyvin, miksi sitten Saul odottaisi parempaa vastaanottoa Damaskoksessa?

V: Vastauksia on kaksi, ja molemmat voivat olla totta.

1) On todennäköistä, että Rooma tunnustaisi juutalaisten pappien oikeuden luovuttaa juutalaisia muista kaupungeista oikeudenkäyntiä varten.

2) Syyrian ja Damaskoksen tuolloinen nabatealainen arabikuningas Aretas IV vihasi häntä hallitsevia roomalaisia. Hän olisi hyvin todennäköisesti suostunut tekemään palveluksen juutalaisille pappeille, joiden hän tiesi myös inhoavan Roomaa. Damaskoksessa oli paljon juutalaisia; Josephus kertoo, että damaskolaiset surmasivat (lähteiden mukaan joko) 10 500 tai 18 000 juutalaista Damaskoksessa.

Lopuksi Saul ei ehkä ollut varma siitä, tunnustettaisiinko juutalaisten pappien kirjeet vai ei.

K: Mitä Saul tiesi Apostolien tekojen 9:1–2:ssa?

V: Omassa elämässään Saul arvosti todennäköisesti perinteitä suuresti. 1. Mooseksen kirjan 10:4:n ja arkeologisten löydösten mukaan joko Tarsoksen kaupunki tai sen asukkaat olivat vanhempia kuin Abraham. Filippiläiskirjeen 3:4–6:ssa Paavali viittasi sukutaustaansa, asemaansa fariseuksena ja innokkuuteensa. Toisin sanoen ennen Filippiläiskirjeen 3:7–8:aa, jossa Paavali sanoi, että kaikki se oli roskaa verrattuna Kristuksen tuntemiseen.

Kristittyjen osalta Saul tiesi, että he olivat omistautuneita, valmiita uhraamaan ja menisivät pitkälle voittaakseen juutalaiset Kristukselle.

K: Miksi Apostolien tekojen 9:3–8 eroaa kertomuksista 22:6–11 ja Apostolien tekojen 26:12–18?

V: Kertomukset eroavat toisistaan kolmessa suhteessa.

Valo ja Paavalin seuralaiset

Apostolien teot 26:13: Valo ympäröi Saulia ja hänen seuralaisiaan

Apostolien teot 22:6,9: Saul ja hänen seuralaisensa näkivät kaikki kirkkaan valon.

Apostolien teot 9:3: Taivaasta loisti valo Saulin ympärillä, mutta siinä ei täsmennetä, mitä hänen seuralaisensa ympärillä oli tai mitä he näkivät.

Johtopäätös: Saul ja hänen seuralaisensa näkivät kaikki kirkkaan valon, joka ympäröi heitä. Ei täsmennetä, oliko valo ensin Saulin ympärillä vai kaikkien ympärillä samanaikaisesti, eikä sillä oikeastaan ole merkitystä.

Ääni ja Paavalin seuralaiset

Ei oikea vastaus: Apostolien teoissa 22:8–9 Paavali saattoi yksinkertaisesti olla väärässä siitä, mitä miehet kuulivat, ja Raamattu on uskollisesti tallentanut Paavalin sanat. Paavali kuitenkin todennäköisesti tiesi asian, eikä hän todennäköisesti ollut tässä asiassa väärässä.

Vastaus:

Apostolien teot 26:14 Tarsolainen Saul (Paavali) kuuli äänen. Siinä ei täsmennetä, mitä hänen seuralaisensa kuulivat

Apostolien teot 22:9: Saulin seuralaiset eivät kuulleet tai ymmärtäneet ääntä.

Apostolien teot 9:7 Saulin seuralaiset kuulivat äänen, mutta eivät nähneet ketään.

Johtopäätös: Ei ole mitään ongelmaa siinä, että Saulin seuralaiset kuulivat äänen, mutta eivät ymmärtäneet sitä. Apostolien tekojen 22:9:ssä esiintyvää sanaa käytetään Luukkaan kirjoituksissa 153 kertaa. 57 kertaa se tarkoittaa ”kuunnella ymmärtääkseen” ja 7 kertaa ”tottella”. Tämä verbi genetiivimuodossa tarkoittaa yleensä vain ”kuulla”. Akkusatiivimuodossa, kuten Apostolien tekojen 22:9:ssä, se tarkoittaa usein ”kuunnella ymmärtääkseen”, vaikka se voi tarkoittaa myös pelkkää ”kuulla”.

Saulin seuralaisien asento

Apostolien teot 26:14 Saul ja hänen seuralaisensa kaatuivat kaikki maahan

Apostolien teot 22:6–9: Saul kaatui maahan, mutta tekstissä ei täsmennetä, mitä hänen seuralaisensa tekivät.

Apostolien teot 9:7 Saulin seuralaiset seisoivat siellä sanattomina.

Johtopäätös: Alun perin he kaikki seisoivat. Saul sokaistui ja kaatui maahan. Aluksi sanattomina seisoessaan pelko äänestä ja valosta sai helposti myös hänen seuralaisensa kaatumaan maahan.

K: Miksi Paavali kuuli ja näki Apostolien teot 9:4-7:ssä eri asioita kuin muut?

V: Muut miehet näkivät valon ja kuulivat äänen, mutta Jumala tarkoitti, että vain Saul ymmärtäisi sanat.

K: Onko Apostolien tekojen 9:11:ssä mainitulle Damaskoksen Suoralle kadulle arkeologisia todisteita?

V: Kyllä. Paitsi että on arkeologista näyttöä siitä, että katua reunustivat aikoinaan pylväskäytävät, katu on käytössä vielä nykyäänkin. Katu kulkee koillisesta lounaaseen, ja Paavalin aikana se oli vähintään kaksi mailia (3,2 km) pitkä.

K: Miksi Jumala valitsi Apostolien tekojen9:15 –16 kohdassa Tarsuksen Saulin valituksi välineekseen?

V: Tämä on yksi monista jakeista, jotka osoittavat, että Herran tiet ovat salaperäiset. Vaikka me kaikki voimme nykyään lukea Apostolien tekoja ja nähdä, että Jumala teki hyvän valinnan, tämä on varmasti näyttänyt Ananiakselle hyvin oudolta. On ymmärrettävää, että Ananias, vaikka uskoikin Jumalaan, pyysi vahvistusta Apostolien tekojen luvussa 9:13–14, ja Jumala antoi sen hänelle vapaasti ja armollisesti.

K: Miksi Apostolien tekojen 9:16:ssa oli tarpeen kertoa Ananiasille, kuinka paljon Saul tulisi kärsimään Kristuksen nimen tähden?

V: Raamattu ei kerro sitä. Ananiasin ei olisi pitänyt ajatella, että Tarsuksen Saulus pääsi ”helvillä”, sillä hänen kärsimyksensä olivat todennäköisesti suuremmat kuin ne kärsimykset, joita hän aiheutti kenellekään yksittäiselle henkilölle.

K: Kuka yritti tappaa Paavalin Apostolien tekojen 9:23:ssa?

V: Apostolien tekojen kohdassa9:23 sanotaan, että juutalaiset yrittivät tappaa Paavalin. Lisäksi 2. Korinttolaiskirjeen kohdissa 11:32–33 sanotaan, että myös kuningas Aretaksen alainen maaherra yritti pidättää Paavalin.

K: Miksi Apostolien tekojen 9:26:ssa opetuslapset pelkäsivät Saulia, vaikka heidän ei olisi pitänyt pelätä kuolemaa?

V: Kristittyjen tulee olla varovaisia, ja Jeesus sanoi uskoville, että vaikka vaino on väistämätöntä (Joh.15:20 ), uskovat voivat paeta vainoa (Matt.10:23 ).

Lisäksi opetuslapset saattoivat luonnollisesti pelätä sitä tuskallista kuolemaa, jonka Tarsuksen Saul oli aiheuttanut muille.

K: Oliko Barnabas Apostolien tekojen 9:27–28:ssa rohkea vai uhkarohkea, kun hän esitteli Saulin, potentiaalisen ”tunkeilijan”, muille?

V: Vaikka rohkeus ja typeryys voivat kulkea käsi kädessä, Barnabas ei tässä tilanteessa ollut typerä. Hänen luottamuksensa siihen, mitä Jumala oli tehnyt Saulin elämässä, antoi Barnabakselle rohkeuden edetä ja esitellä Saulin muille.

K: Miksi luulet, että Apostolien tekojen 9:27–28:ssa Barnabas oli niin rohkea, ettei hän pelännyt Saulia, vaikka muutkin pelkäsivät?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta voimme spekuloida kolmesta syystä.

Luonne: Barnabas oli rohkaiseva mies, ja hän saattoi olla halukkaampi luottamaan toisiin.

Aikaa Paavalin kanssa Barnabas ei kuullut vain huhuja siitä, että Paavali olisi saattanut muuttua; hän puhui Paavalin kanssa itse ja kuuli Paavalin keskustelevan muiden kanssa Damaskoksessa.

Jumala näytti hänelle: Jos Jumala puhui Barnabakselle Paavalista, kuten Hän teki Ananiaksen kanssa, tai jos Jumala antoi Barnabakselle varmuuden, niin tietenkään Barnabas ei pelännyt.

Yksi tästä opittava asia on, että Jumala ei aina paljasta asioita ensin seurakunnan johtajille. Johtajien tulisi olla valmiita oppimaan myös muilta jäseniltä.

K: Miten seurakunnat elivät Apostolien tekojen 9:31 mukaan Herran pelossa, ja miten meidän tulisi tehdä niin tänään?

V: He tunsivat kunnioitusta Jumalaa ja Hänen voimaansa kohtaan. He kunnioittivat Hänen Sanaansa, ja Herran pelko oli motivaatio evankelioinnille ja pyhälle elämälle.

Muita jakeita, jotka kuvaavat uskovan Herran pelkoa, ovat 1. Mooseksen kirja 22:12; Sananlaskut 1:7; 1. Samuelin kirja 12:14; 2. Aikakirja 6:33; 19:7; Nehemian kirja 5:9; Psalmi 19:9; 22:25; 33:8; 119:74; 128:1; Saarnaaja 8:13; 12:13; Jesaja 11:3; Jeremia 5:22; Miika 6:9; Malakia 3:5 ja 2. Korinttolaiskirje 5:11.

K: Oliko Apostolien teoissa mainittu nahkurin ammatti (9:43 ) juutalaisille epäpuhdas ammatti?

V: Israelilaiset oppivat tämän tärkeän ammatin egyptiläisiltä, vaikka myös syyrialaiset harjoittivat sitä. Jeesuksen aikakauden juutalaiset eivät pitäneet nahkuriuden harjoittamista hyvänä ammatina, koska siinä jouduttiin käsittelemään kuolleita eläimiä nahan irrottamiseksi. Simon löysi yhteisöllisyyttä kristittyjen keskuudessa, mutta hän ei ehkä olisi löytänyt sitä juutalaisten keskuudessa. Tämä oli rituaalisesti epäpuhdas ammatti, ja Joppessa nahkurien talot sijaitsivat etelässä, aivan Joppan ulkopuolella rannikolla (missä käytetyt kemikaalit voitiin hävittää).

K: Mikä on näiden kahden sanoman tärkein sovellus Apostolien tekojen 10. luvussa?

V: Apostolien tekojen luvussa 10:1–8 Korneliukselle välitetty viesti on, että evankeliumi on peräisin juutalaisilta. Apostolien tekojen luvussa 10:9–23 Pietarille välitetty viesti on, että evankeliumi on tarkoitettu myös pakanoille.

K: Mitä tiedämme Korneliuksesta Apostolien tekojen luvuissa 10:2, 4 ja 31?

V: Corneliuksella oli sekä epätavallinen että yleinen nimi. Vuonna 82 eKr. Cornelius Sulla vapautti 10 000 orjaa, jotka kaikki muuttivat nimensä Corneliukseksi hänen kunniakseen. Teoksessa *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 9, sivut 384–385, arveletaan, että Cornelius oli ehkä yhden heistä jälkeläinen. Tiedämme, että roomalainen ”Italian rykmentti” palveli Syyriassa vuonna 69 jKr.

Cornelius itse oli epätavallinen mies: hän oli miehitysarmeijan sotilas, mutta antoi kuitenkin rahaa auttaakseen miehitetyllä alueella asuvia köyhiä. Hänellä oli todennäköisesti jonkin verran yksityistä omaisuutta, sillä hän pystyi antamaan runsaasti almuja. Historioitsija Polybius sanoo centurioneista yleisesti: ”Centurionien ei toivota olevan niinkään rohkeita ja seikkailunhaluisia kuin hyviä johtajia, vakaamielisiä ja harkitsevaisia, jotka eivät ole taipuvaisia hyökkäämään tai aloittamaan taistelua mielivaltaisesti, vaan kykeneviä pysymään lujina ja kuolemaan asemapaikallaan, kun heidät ylivoimaisesti ahdistetaan ja painostetaan.” Historia, kirja 6, luku 24. Kesarea oli Rooman hallinnon kannalta Juudean pääkaupunki.

Kirjassa sanotaan, että Kornelius oli kohortin centurion. ”Centurion” tarkoitti yli 100 miestä, mutta centurionit johtivat tyypillisesti kohorttia, joka oli kymmenesosa legioonasta eli 300–600 miestä. ”Italialainen kohortti” oli todennäköisesti Cohors II Miliaria Italica Civium Romanorum. Tämä kohortti koostui Italiasta tulleista vapautetuista orjista, joista oli tullut kansalaisia ja jotka olivat kaikki jousimiehiä. Heidät siirrettiin Syyriaan hieman ennen vuotta 69 jKr, ja he olivat mukana Jerusalemin valloituksessa sekä vuonna 70 jKr että vuonna 135 jKr. Vaikka arkeologit eivät voi itsenäisesti varmistaa, missä kohortti oli vuosina 41–44 jKr, on järkeenkäypää, että Caesarean vesihuoltoa oli vartioitava.

Tämä tapahtuma oli muuten erittäin tärkeä Pietarille, sillä hän toi sen esille uudelleen Apostolien teoissa 11 ja 15:6–9.

K: Mikä oli Apostolien tekojen 10:2, 4 ja 31 mukaan yhteys Korneliuksen antamien almujen ja Jumalan hänen rukouksiinsa antaman vastauksen välillä?

V: Kornelius näki Vanhan testamentin kertoman totuuden Jumalasta. Vastauksessa on syytä huomioida kolme seikkaa.

1. Korneliuksen almut eivät millään tavoin olleet välttämättömiä, jotta Kaikkivaltias Jumala voisi toimia tai vastata hänen rukouksiinsa.

2. Korneliuksen vilpittömät rukoukset kuultiin, aivan kuten Jumala kuulee kaikkien vilpittömät rukoukset, joissa pyydetään saada tuntea Hänet.

3. On mielenkiintoista, että sekä almut että rukoukset nousivat Jumalan eteen. On melkein kuin almut olisi pidetty eräänlaisena rukouksena tai hänen rukouksiensa vahvistajana.

K: Apostolien teoissa 10:2, 22, 44–48 kerrotaan, että vaikka Kornelius oli Jumalaa pelkäävä ja rukoili Jumalaa säännöllisesti, hän ei ollut vielä uudestisyntynyt ennen Pietarin vierailua. Olisiko Kornelius joutunut helvettiin, jos hän olisi kuollut?

V: Tämä on kiistanalainen kysymys. Jos Jumala, josta puhumme, ei olisi ollut tarpeeksi viisas tietääkseen, että Kornelius ottaisi Jeesuksen iloisesti vastaan, tai ei olisi ol n voimakas pitämään Korneliusta hengissä siihen asti, emme puhu Raamatun Jumalasta.

Huomaa, että Korneliuksen rukoukset ja lahjat, ennen kuin hän kuuli Jeesuksesta, olivat Jumalalle hyväksyttävä muistomerkki. Tämä pätee myös ihmisiin, jotka kuolivat ennen Jeesusta ja noudattivat Vanhan testamentin Jumalan sanaa, ja juutalaiset kunnioittivat Korneliusta, ei siksi, että hän olisi pelännyt jotakin jumalaa, vaan siksi, että hän pelkäsi todellista Jumalaa, heidän Jumalaansa.

K: Apostolien teoissa 10:10–16 ja Markuksen evankeliumissa 7:17–23, kun Jeesus sanoi, ettei hän kumoa mitään laista (Matt. 5:17), miksi kristityt eivät noudata Vanhan testamentin ruokasääntöjä kuten muslimit [väitetysti] tekevät?

V: Vaikka kristityt eivät noudata ruokasääntöjä, eivätkä myöskään muslimit, kristityt eivät noudata niitä siksi, että he kuuntelevat Jeesusta. Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

Tuolloin Jeesuksen seuraajat noudattivat Vanhan testamentin ruokasääntöjä. Jeesus itse asiassa sanoi, ettei yksikään kirjain tai pilkku katoaisi, ennen kuin kaikki on täyttynyt.

Jeesuksen ylösnousemus muutti perustavanlaatuisesti sen, miten Jumala suhtautui lapsiinsa. Enkeli ilmoitti Jeesuksen apostolille Pietarille, että Jumala oli puhdistanut kaiken ruoan Apostolien teoissa 10:9–16. Huomaa, että siinä ei sanota, että nämä eläimet olisivat aina olleet puhtaita, vaan että Jumala oli puhdistanut ne.

Jopa ne muslimit, jotka esittävät tämän vastalauseen, joutuvat itsekin myöntämään, ettei kaikkia Vanhan testamentin ruokasääntöjä tarvitse noudattaa. Muhammed opetti muslimeille, että he voivat syödä kamelinlihaa (Sahih Muslim, osa 1, kirja 1, nro 220, s. 70), vaikka 3. Mooseksen kirjan 11:3–8 ja 5. Mooseksen kirjan 14:6–8 kieltävät kamelin syömisen.

Kuunnelkaa Jeesusta Matteuksen evankeliumissa 15:10, 17–20 ja Markuksen evankeliumissa 7:14–15. Jeesus sanoi, että se, mikä tulee ihmisestä ulos, tekee hänet saastaiseksi, ei se, mikä menee sisään. Markuksen evankeliumin 7:19 osoittaa, että tällä Jeesus julisti kaikki ruoat puhtaiksi. Jos kutsumme Jeesusta profeetaksi, meidän tulisi kuunnella Hänen sanojaan.

Taivaasta kuuluva ääni käski Pietaria syömään Apostolien teoissa 10:10–16 ja osoitti hänelle, että ruokasäännöt olivat voimassa vain Jeesuksen uhriin asti, eivät sen jälkeen. Meidän tulisi totella Jumalan enkelin ja Jeesuksen apostolin ääntä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että meidän ei pitäisi sivuuttaa sitä, mitä Jumalan profeetat sanoivat, vaan kuunnella heitä.

K: Kun Pietarille käskettiin Apostolien tekojen 10:20–23:ssa, ettei hän epäröisi mennä kolmen miehen mukaan, oliko Pietari tottelematon, kun hän kyseli heiltä, kutsui heidät kotiinsa ja lähti seuraavana päivänä?

V: Ehkä Pietari ei toiminut niin nopeasti kuin olisi ollut mahdollista. Toisaalta, jos päivä oli jo pitkällä, ainoa järkevä vaihtoehto oli lähteä aikaisin seuraavana aamuna sen sijaan, että olisi yritetty etsiä taloa pimeässä. Muistakaa, että tuolloin ei ollut katukyltejä eikä katuvaloja.

Joka tapauksessa Pietari aikoi ehdottomasti lähteä heidän mukaansa. Juutalaiselle ei ollut sallittua syödä pakanan kanssa, mutta kun Pietari oli oppinut näystä saamansa opetuksen, hän kutsui miehet syömään kanssaan.

Luultavasti tarvittiin sekä rohkeutta että suoraa näkyä, jotta Pietari suostui syömään mitä tahansa ruokaa. Juutalainen skeptikko Asimov teoksessaan Asimov’s Guide to the Bible (s. 1050) huomauttaa, että makkabealaisten aikoina juutalaiset olivat mieluummin kuolleet kidutuksen alla kuin syöneet sianlihaa.

K: Miksi Kornelius yritti Apostolien tekojen 10:25–26 mukaan ”palvoa” Pietaria?

V: Kreikankielinen sana tässä on proskuneo, joka tarkoittaa joko ”palvoa” tai ”heittäytyä maahan kunnioituksesta”. Joko Kornelius, joka ei ollut vielä perehtynyt kristilliseen uskoon, oli hämmentynyt yrittäessään palvoa Pietaria, tai sitten hän ei aikonutkaan palvoa, vaan osoittaa suurta kunnioitusta sille, joka opettaisi hänelle tien pelastukseen.

K: Tarkoittiko Apostolien tekojen 10:28, että vain ei-juutalaisia yleisesti ei pitäisi pitää tavallisina tai epäpuhtaina, vai jokaista yksittäistä henkilöä?

V: Tässä jakeessa ”kukaan” tarkoittaa jokaista yksittäistä henkilöä tai jokaista rotua.

K: Miten Luukas on voinut kirjoittaa Apostolien tekojen 10:30–33:ssa: ”Olen paastonnut keskiviikosta lähtien, jolloin yhdeksännellä tunnilla rukoilin kotonani, ja silloin ilmestyi kirkkaissa vaatteissa oleva mies seisomaan edessäni?” Rukoiliko Kornelius neljä päivää putkeen aina yhdeksänteen tuntiin (klo 15) asti, jolloin hän puhui Pietarin kanssa? Ja minä päivänä kirkkaissa vaatteissa oleva mies ilmestyi? Lopuksi, mikä on kielitieteellinen perustelu sille, että Apostolien tekojen 10:30:n APO … MECRI … -rakennetta käännetään muuksi kuin neljän päivän ”keston” ilmaisuksi? Minusta mikä tahansa ilmaisu, kuten ”neljä päivää sitten”, vaikuttaa pelkältä perusteettomalta kielelliseltä temppuilulta.

V: Katsotaanpa kaikkia kolmea jaetta: Apostolien teot 10:30–32 sanoo: ”Cornelius vastasi: ’Neljä päivää sitten olin kotonani rukoilemassa juuri tällä hetkellä, yhdeksännellä tunnilla. Yhtäkkiä minun edessäni seisoi säteilevissä vaatteissa oleva mies, joka sanoi: ’Cornelius, rukouksesi on kuultu, ja lahjasi köyhille on muistettu Jumalan edessä. Lähetä siis Joppaan hakemaan Simonia, jota kutsutaan Pietariksi. Hän on vieraana nahkurin Simonin talossa meren rannalla.’” (BSB)

Luukas kirjaa ylös sen, mitä Cornelius sanoi. Tämä oli käänteentekevä hetki seurakunnalle, sillä juuri tuolloin seurakunta – ja erityisesti Pietari – ymmärsi selvästi, ettei Kristusta ollut lähetetty vain juutalaisille, vaan koko maailmalle. Luukas on saattanut kuulla tämän ratkaisevan käänteen tapahtumasta suoraan Pietarilta, tai hän on saattanut saada tiedon joltakin muulta. Luukas on saattanut lainata in Corneliuksen sanat sanatarkasti, tai on hyvin todennäköistä, että hän on parafraasoinut ne. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä; tärkeää on merkitys.

Kun joku puhuu, joku toinen voi aina löytää sanamuodosta epäselvyyttä, jos etsii tarpeeksi pitkään ja ahkerasti, riippumatta siitä, onko epäselvyyttä todella olemassa vai ei. Muissa tapauksissa, mukaan lukien tämä, jonkun sanan lause voidaan sinänsä tulkita muutamalla eri tavalla, mutta terve järki tekee merkityksestä selvän kaikille kuulijoille. Tässä on tapahtumien kulku käänteisessä järjestyksessä.

3. Pietari saapui pari päivää sen jälkeen, kun hänet oli kutsuttu (Apostolien teot 10:23–24)

2. Kirkkaissa vaatteissa oleva mies käski Korneliusta kutsumaan Pietarin.

1. Ennen tätä Kornelius oli rukoilemassa, kun loistavissa vaatteissa oleva mies ilmestyi.

Terve järki sanoo, että ”tämä hetki”, jolloin Kornelius rukoili, oli sama hetki (klo 15) neljä päivää sitten, ei tämä hetki tänä päivänä. Muuten Kornelius olisi lähettänyt miehet hakemaan Pietaria sen jälkeen, kun miehet olivat jo lähteneet hakemaan häntä.

K: Muistaako Jumala Apostolien tekojen 10:31 mukaan kaikki ihmisten tekemät vanhurskaat teot?

V: Jumala tietää kaikki vanhurskaat (ja epävanhurskaat) teot, joita teemme, jo ennen kuin olemme edes syntyneet (Psalmi 139). Kuitenkin mitä tulee niiden laskemiseen palkkion saamiseksi taivaassa, niin ei välttämättä. Hesekielin kirjassa (3:20 ) annetaan esimerkki vanhurskaasta miehestä, joka kääntyi pois vanhurskaudestaan, eikä hänen vanhurskaita tekojaan muistettu. Myös Paavali oli huolissaan siitä, ettei hän ajautuisi harhaan ja menettäisi kruunua, jonka eteen hän oli tehnyt työtä.

K: Miten Pietari saattoi [väitetysti] olla ristiriidassa Jeesuksen kanssa, kun hän sanoi Apostolien teoissa 10:34–35, että Jumala ottaa vastaan ihmisiä kaikista kansoista, jotka pelkäävät Jumalaa ja tekevät vanhurskautta, vaikka Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa 14:6, ettei kukaan pääse Isän luo muuten kuin Jeesuksen kautta? (Muslimi Ahmad Deedat toi tämän esille.)

V: Tässä ei ole ristiriitaa. Jumalalla on lapsia, jotka uskovat Häneen, kaikista kansoista. On arabeja, kiinalaisia, australialaisia, afrikkalaisia, eurooppalaisia, eskimoja sekä chileläisiä ja argentiinalaisia, jotka uskovat Jeesukseen. Mihin kansanryhmään tahansa kuulutkin, Ababdasta Zuniin, Jeesus on sinua varten.

Kukaan ei pääse Isän luo muuten kuin Jeesuksen kautta. Jopa patriarkka Abrahamin kaltaiset ihmiset, jotka kuolivat ennen kuin olivat kuulleet Jeesuksen nimeä, pääsevät taivaassa olevan Isän luo vain Jeesuksen kautta. Johanneksen evankeliumin 8. luvussa Jeesus sanoi, että Abraham näki [tulevaisuudessa] Jeesuksen päivän ja iloitsi.

On kolme muistettavaa seikkaa:

1) Kaikki taivaaseen päässeet eivät ole kuulleet Jeesuksen nimeä ennen kuolemaansa, kuten ne, jotka seurasivat Jumalaa Vanhassa testamentissa ennen kuin kuulivat Jeesuksesta.

2) Kaikki, jotka luottavat tosi Jumalaan, pääsevät taivaaseen Jeesuksen kautta.

3) Ne, jotka hylkäävät Jeesuksen tässä elämässä (eivätkä koskaan tee parannusta), ovat hylänneet ainoan tien, jolla he olisivat voineet päästä taivaaseen.

K: Apostolien tekojen 10:34:ssä Pietari huomasi, että hänen ”ennakkoluulonsa” pakanoita kohtaan oli Jumalan tahdon vastaista. Mitä meidän pitäisi tehdä, jos huomaamme yhtäkkiä, että meillä on ennakkoluuloja tiettyjä ihmisiä kohtaan?

V: Ennakkoluuloja on erilaisia ja eri tasoisia, ja ne kohdistuvat erilaisiin ihmisryhmiin – ei pelkästään sukupuolen perusteella tai mustia, valkoisia, latinoja tai aasialaisia kohtaan jne. Ennakkoluuloja voi olla myös köyhiä tai rikkaita kohtaan, vähemmän tai paremmin koulutettuja, vähemmän tai enemmän muodikkaita, nörttimäisiä tai monia muita tekijöitä kohtaan.

Mutta ennakkoluulojen lajista ja asteesta riippumatta meidän tulisi kitkeä ne pois elämästämme. Aika toimia on ”nyt”, heti kun huomaat ne. Ystävysty jonkun kyseisen ryhmän edustajan kanssa ja, kuten Filippiläiskirjeen 2:3–4 opettaa, pidä heidän etujaan tärkeämpinä kuin omia. Tottele viipymättä ja iloitse siitä, että Jumala on poistanut silmiltäsi sokeuden, jota et ehkä edes tiennyt itselläsi olevan.

Jos huomaat, että jollakin uskovalla on ennakkoluuloja, se on hyvin surullista. Mutta hän voi silti olla aito uskovainen, vain tottelematon tai sokea. Sen lisäksi, että rukoilet hänen puolestaan, rohkaise häntä positiivisesti ilmaisemaan rakkauttaan ”kaikkia ihmisiä” kohtaan, rakastamaan lähimmäistään kuin itseään.

K: Kuinka tarkasti Apostolien tekojen 10:34–43 teksti vastaa Pietarin todellisia sanoja?

V: Vaikka Luukas olisi voinut parafraasata, uskomme, että hän oli tässä kohdassa varsin kirjaimellinen. Luukkaan tyyli oli hienostunutta, sivistynyttä kreikkaa, jossa oli teknisiä sanoja ja monimutkaisia lauseita. Mutta tässä kohdassa sanavalinnat ja tyyli olivat sellaisia, joita kreikkaa puhuva juutalainen olisi käyttänyt.

K: Miten Jumala oli Jeesuksen kanssa Apostolien tekojen 10:38:ssa, kun Jeesus on Jumala?

V: Maan päällä Jeesus tyhjensi vapaaehtoisesti itsensä kunniastaan ja luopui väliaikaisesti jumaluutensa ominaisuuksien käytöstä. Isä ja Pyhä Henki kuitenkin osoittivat olevansa Jeesuksen kanssa. He osoittivat tämän Jeesuksen kasteessa ja Jeesuksen ihmeiden kautta. Katso lisätietoja Apostolien tekojen 7:56 kohdasta.

K: Onko Apostolien tekojen 10:45–48 mukaan vesikaste välttämätön pelastuksen saamiseksi?

V: Ei. Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. He puhuivat kielillä ennen kuin heidät kastettiin vedellä.

2. Kielten puhuminen on merkki (mutta ei ainoa merkki) Pyhän Hengen täyttämisestä.

3. Pyhällä Hengellä täyttyminen koskee vain uudestisyntyneitä.

4. Uudestisyntyneet ovat pelastettuja.

He olivat siis uudestisyntyneitä ennen vesikasteensa. Katso keskustelu Apostolien tekojen 22:16 kohdasta, josta löytyy toinen esimerkki pelastumisesta ennen vesikastetta.

K: Est10:45 –48:ssa kuvattu tapahtuma oli hyvin poikkeuksellinen. Estääkö tämä käyttämästä tätä kohtaa osoittamaan, ettei vesikaste ole välttämätön pelastukselle?

V: Ei. Tämä kohta kuvaa kyllä tärkeää käännekohtaa seurakunnan historiassa, mutta se ei estä meitä ymmärtämästä sen koko opetusta. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Pakanat saattoivat tulla täytetyiksi Pyhällä Hengellä ja siten pelastua jo ennen kasteensa tässä vaiheessa. Tämä ei ollut Jumalalle mahdotonta, ja Hän pysyi silti uskollisena sanalleen.

2. Siten on mahdollista, että ihmiset pelastuvat ennen kasteensa muina aikoina ilman, että Jumala rikkoo sanaansa.

3. Jos jonkun Raamatun tulkinta edellyttää, ettei Jumala voi pysyä sanansa mukaisena, jos joku Kristuksen jälkeen pelastuu ennen kasteensa saamista, niin on syytä ajatella, että kyseisen henkilön tulkinta – eikä Jumalan sana – on väärä.

K: Apostolien teoissa 10:48 ja 2:38 ihmiset kastetaan Jeesuksen nimessä, ja Matt. 28:19:ssä ihmiset kastetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä (yksikössä). Tarkoittaako tämä, että nämä kolme ovat kaikki Jeesus, kuten ykseyden pentekostalismi opettaa?

V: Ei. Juuri Jeesus, ei Isä eikä Pyhä Henki, käski kristittyjä kastettavaksi. ”Hänen nimessään” tarkoittaa myös Jeesuksen auktoriteetin nojalla.

K: Koska Paavali oli pakanain apostoli, miksi Jumala lähetti Apostolien tekojen 11:1–3:ssa Pietarin eikä Paavalia Korneliuksen luo?

V: Vastaukseen kuuluu neljä osaa.

Ensinnäkin Paavali oli vihitty lähetystyöhön vasta Apostolien tekojen 13. luvussa; ehkä Jumala ei nähnyt tarvetta odottaa niin kauan, että joku voisi puhua Korneliuksen kanssa.

Toiseksi oli parempi, että lähettiläs oli apostolien johtaja Pietari, jotta tulisi selvemmin esiin, että oli olemassa vain yksi kirkko, ei juutalaisten kirkkoa ja pakanakirkkoa.

Kolmanneksi Pietari saattoi kasvatuksensa vuoksi olla haluton kertomaan Kristuksesta pakanalle. Apostolien tekojen 10:34:ssä Pietari sanoo: ”Nyt ymmärrän, kuinka totta on, että Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.” Jos uskovalla on ennakkoluuloja tiettyä ryhmää kohtaan, Jumala saattaa lähettää juuri tuon kristityn palvelemaan juuri kyseistä ryhmää. Tällä tavoin Pietari ei ollut se, joka kyseenalaisti pakanan kastamisen, vaan hän puolusti omaa päätöstään kastaa pakana.

Neljänneksi, Pietari oli täynnä Pyhää Henkeä, ja hänellä oli tulikieli päällään helluntaina, ja hänen kuvauksensa siitä, mitä näille pakanauskoville tapahtui, muistuttaa helluntaita.

Toisaalta jotkut saattavat pitää hienona sitä, että Pietari sai näyn ja että enkeli kertoi hänelle tarkalleen, mitä hänen tuli tehdä. Toisaalta se, että Jumala näki Pietarin tarvitsevan ”kädestä pitämistä”, saattoi olla merkki Pietarin heikkoudesta, ei hänen vahvuudestaan.

K: Olivatko miehet Apostolien tekojen 11:1–3:ssa oikeassa kiistellessään apostoli Pietarin kanssa?

V: He olivat oikeassa yhdessä mielessä, mutta väärässä suuremmassa mielessä.

Oikeassa: He olivat oikeassa kyseenalaistaessaan sitä, mitä kuka tahansa kristitty, jopa Pietari, teki, kun he katsoivat sen olevan ristiriidassa Raamatun kanssa. Loppujen lopuksi Jeesus sanoi tuolloin Matt. 10:5–7:ssä, ettei pidä mennä puhumaan pakanoille, vaan ainoastaan Israelin huoneelle. Myös Paavali oikaisi Pietaria Gal. 2:11–21:ssä.

Väärässä: Heidän Raamatun tulkintansa oli virheellinen. Lisäksi sen jälkeen, kun Jerusalemin kirkolliskokous oli ratkaissut asian kaikkien elävien apostolien kanssa, osa näistä ihmisistä jatkoi eripuraisuuden aiheuttamista, koska he eivät suostuneet ottamaan vastaan muiden korjauksia.

K: Apostolien tekojen 11:1–3:ssa Pietari olisi voinut sanoa: ”Tiedän, että seurasin Jumalaa, enkä välitä tippaakaan siitä, mitä te ajattelette.” Mikä siinä olisi ollut huonoa?

V: Pietari ei halunnut aiheuttaa väärinkäsityksiä, koska hänen tuli olla hyvä esimerkki. Johtajuudessa on kaksi asiaa: tehdä se, mikä on oikein, ja tehdä se oikealla tavalla. Vaikka Pietari teki sen, mikä oli oikein (kuten Pyhä Henki osoitti), hän alisti nöyästi (ja oikeutetusti) tekonsa muiden kyseenalaistettavaksi. Hän selitti kärsivällisesti, miksi hän toimi niin, ja kertoi tuloksista puolueettomasti. Nykypäivän johtajien tulisi olla palvelevia johtajia, jotka johtavat sanoillaan, teoillaan ja tavallaan käyttäytyä toisia kunnioittaen.

K: Mitkä ovat Apostolien tekojen 11:1–3 mukaisia tilanteita nykypäivänä, joissa sinä tai joku muu olisi voinut sanoa tai todellakin sanoi tuon? Miten se olisi sujunut?

V: Olin kerran jäsenenä eräässä kiinalaisessa kristillisessä seurakunnassa Amerikassa. Amerikassa ryhmät, komiteat ja äänestykset ovat yleisiä. Seurakuntaan palkattiin eräs ulkomailla koulutettu pastori, jolla oli hierarkkisempi ajattelutapa. Erään melko vaikean tilanteen aikana pastori sanoi, että vanhimmat ovat vastuussa minulle, ja minä olen vastuussa vain Jumalalle. Hänet irtisanottiin pian sen jälkeen. Ongelmana ei ollut se, ettei hän toiminut ei-katolisen amerikkalaisen tyylin mukaisesti (vaikka hän ei niin tehnytkään). Ongelmana oli se, ettei hän toiminut raamatullisen tyylin mukaisesti; edes apostoli Pietari ei toiminut niin.

K: Apostolien tekojen 11:1–4 mukaan, kuinka jäsenneltyä seurakunnan tulisi mielestäsi olla?

V: ”Paras” vastaus saattaa vaihdella eri kulttuureissa ja olosuhteissa. Tässä kysymyksessä on kaksi puolta: kulttuurien ylittävä pysyvyys ja kulttuurinen joustavuus.

Kulttuurien ylittävä pysyvyys: Raamatussa käsketyt tai esitetyt käsitykset kirkon johtajuudesta ja organisaatiosta tulisi toteuttaa kaikissa seurakunnissa. Esimerkiksi 1. Timoteuksen kirjeen 3:1–13 ja Tituksen kirjeen 1:5–9 kohdissa annetaan vaatimukset seurakunnan vanhimmille, diakooneille ja diakonissoille. Siinä ei ole mitään ”poikkeuslauseketta”, jossa Paavali sanoisi: ”Ellet ole tässä kulttuurissa, sinun ei tarvitse tehdä niin.”

Kulttuurinen joustavuus: Seurakuntien tulisi sopeutua ympäristöönsä, kulttuuriinsa ja aikakauteensa. Suuret seurakuntarakennukset vai kotiseurakunnat? Miten seurakunnassa käsitellään useita kieliä? Jos seurakunnassasi on sekä sivistyneitä kaupunkilaisia että heimokansan jäseniä, pitäisikö heidän aina kokoontua yhdessä? Kuinka paljon johtajien tulisi olla aktiivisesti mukana ja kuinka paljon pidättyä? Pitäisikö miesten ja naisten olla yhdessä vai erillään? Raamatusta löytyy ohjeita, jotka voivat auttaa sinua vastaamaan näihin kysymyksiin seurakuntasi osalta, mutta vastauksia itsessään ei löydy Raamatusta. Tämä on todennäköisesti Jumalan tahallista, sillä vastaukset vaihtelevat seurakunnittain, ja Jumala haluaa meidän käyttävän jumalallista harkintaa päätöksenteossa.

K: Noudattivatko apostolit Apostolien tekojen 11:3 kohdassa Jeesuksen käskyä, joka on annettu Matteuksen evankeliumissa 28:19 ja Apostolien tekojen 1:8:ssa, levittää evankeliumia maan ääriin asti?

V: Apostolit eivät olleet synnittömiä, eikä näytä siltä, että he olisivat aktiivisesti noudattaneet tätä käskyä. Syynä saattoi olla heidän ennakkoluulonsa seurustella ei-juutalaisten kanssa. Valitettavasti myös nykypäivän kristityt voivat toisinaan antaa ennakkoluulojensa estää heitä noudattamasta Jumalaa täysin. Katso keskustelu Apostolien tekojen 8:1 kohdasta, miten Jumala ilmeisesti käsitteli tuon tilanteen.

K: Oliko Kornelius Apostolien tekojen 11:14 mukaan pelastunut jo ennen kuin hän lähetti hakemaan Pietaria?

V: Tämä kohta osoittaa, ettei hän ollut. Jumalan armosta Kornelius kuitenkin etsi Jumalaa ja kutsui Pietarin luokseen.

K: Mitkä kaksi vaikutusta tällä olisi Apostolien tekojen 11:18:n mukaan: ensinnäkin muihin pakanoihin ja toiseksi juutalaisiin?

V: Pakanille se olisi osoitus siitä, että pakanat olivat yhtä tervetulleita Jumalan seurakuntaan kuin juutalaisetkin. Toisaalta pakanalliset uskonnolliset johtajat saattaisivat tuntea olonsa uhatummaksi kuin jos he olisivat luulleet, että ihmiset kääntyisivät juutalaisiksi ennen kuin heistä voisi tulla kristittyjä.

Juutalaisten keskuudessa se syvensi entisestään jakautumista juutalaiskristittyjen ja ei-kristittyjen juutalaisten välillä.

K: Miten luulet, että entinen pakanalainen, joka kääntyi juutalaisuuteen vain voidakseen kääntyä kristinuskoon, suhtautuisi tähän Apostolien tekojen 11:18 kohdassa kuvattuun tilanteeseen?

V: Aikuisen miehen toipuminen ympärileikkauksesta kesti noin viikon. Miksi kukaan ei sanonut hänelle: ”Se oli vain vitsi!”? Uskova saattoi tuntea itsensä ”huijatuksi”. Uskovat olivat kertoneet hänelle, että hänen oli ensin tultava juutalaiseksi, mutta kaikki nämä muut ihmiset päästettiin mukaan ilman, että heistä oli ensin tullut juutalaisia. Tekikö hän tämän todella Jumalan vuoksi, kun Jumala ei ilmeisesti vaatinut ketään muuta tekemään näin?

Mutta Jumala katsoo aikeitamme ja sydäntämme, ei pelkästään tekoja. Asiat, jotka on tehty tarpeettomasti, koska kristitty johtaja antoi huonoa neuvoa, olisi silti tehty Jumalan vuoksi.

K: Miksi Apostolien tekojen 11:19:ssä he saarnasivat vain juutalaisille?

V: Tuolloin oli erimielisyyttä siitä, voisiko pakana tulla kristityksi ilman, että hänestä ensin tulisi juutalainen. Vaikka tämä erimielisyys ratkaistiin Apostolien tekojen 15. luvussa kuvatussa Jerusalemin kirkolliskokouksessa, Paavali jatkoi käytäntöä, jossa hän saarnasi evankeliumia ensin juutalaisille ja vasta sen jälkeen pakanoille. Lue esimerkkinä Apostolien tekojen 18:6.

K: Mikä on merkittävää Antiokiassa Apostolien tekojen 11:20:ssa?

V: Antiokia ei ollut kovin vanha kaupunki, sillä sen perusti noin vuonna 300 eKr. Seleukos Nikator I, jonka isä ja poika olivat molemmat nimeltään Antiokhos. Se sijaitsi noin 300 mailia Jerusalemin pohjoiskoillispuolella. Antiokia oli kuitenkin Rooman valtakunnan kolmanneksi suurin kaupunki, jossa asui noin 500 000 ihmistä. Vain Rooma ja Aleksandria olivat suurempia. Sitä kutsuttiin myös Antioch Orontesiksi, jotta se voitiin erottaa viidestätoista muusta Seleukoksen perustamasta Antioch-nimisestä kaupungista. Siellä asui roomalaisia, kreikkalaisia, syyrialaisia ja persialaisia, ja arviolta seitsemäsosa sen väestöstä oli juutalaisia. Myöhemmin kuitenkin Caligulan aikana (37–41 jKr.) monet juutalaiset surmattiin. Persialaiset ryöstivät Antiokian vuonna 540 jKr, eikä kaupunki siitä enää koskaan täysin toipunut.

K: Mitä Paavali teki kotikaupungissaan Tarsuksessa Apostolien tekojen 11:25–26 mukaan?

V: Raamattu ei kerro suoraan näistä ehkä seitsemästä tai kahdeksasta vuodesta. Paavali kuitenkin mainitsee 2. Korinttolaiskirjeen 11:24:ssä, että hän sai viisi ruoskaniskua synagogan viranomaisilta, ja 2. Korinttolaiskirjeen 11:23–27:ssä hän mainitsee muita ruumiillisia vainoja, mutta näiden tapahtumisaikoja ei ole kirjattu. Ehkä osa tai kaikki niistä tapahtui Paavalin saarnatessa Tarsuksessa.

Kuten Apostolien teot 11:20–21 osoittaa, Paavali ei ollut välttämätön evankeliumin leviämiselle. Kyrenessä (Libyan koillisosassa) ja Kyproksella (josta Barnabas oli kotoisin) oli suuri joukko uskovia, ja he olivat mukana Herran suuressa työssä Antiokiassa. Emme tiedä yhdenkään näistä ” ” kristityistä nimeä, eikä Jumala ilmeisesti nähnyt tarvetta sille, että me tietäisimme heistä tai että heistä tulisi kuuluisia.

Tämä oli jo toinen kerta, kun Barnabas oli auttanut Paavalin työtä. Millaisia tilaisuuksia sinä hyödynnät rohkaistaksesi ja tukeaksesi muiden työtä?

K: Mikä on merkitys sillä, että termi ”kristityt” käytettiin ensimmäisen kerran Antiokiassa (Apostolien teot 11:26)?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

Pilkka: Muut ihmiset ehkä kutsuivat heitä ensin kristityiksi pilkan vuoksi. Tuolloin oli ihmisiä, jotka olivat hyvin omistautuneita keisarin palvontaan, ja heitä kutsuttiin keisarilaisiksi. 1. Pietarin kirjeen 4:14 mukaan olet siunattu, jos sinua solvataan Kristuksen nimen tähden. 1. Pietarin kirjeen 4:16 mainitsee kärsimyksen ”kristittynä”.

Kunnia: Uskovat ottivat sanan ”kristitty” vastaan kunniamerkkinä. Kristus on ainoa nimi, jonka kautta ihmiset voivat pelastua.

”Kristitty” oli arvokas nimi Kristuksen varhaisille seuraajille. Se oli nimi, jota meidän tulee käyttää itsestämme 42 varhaiskristillisen kirjoittajan mukaan, jotka elivät ennen vuotta 325 jKr. Katso http://www.BibleQuery.org/History/ChurchHistory/WhatEarlyChristiansTaughtOnExperienceAndPractice.html, josta löydät lainauksia kustakin kirjoittajasta.

K: Mitä todisteita Apostolien tekojen 11:28:ssa, 14:17:ssa ja 2. Korinttolaiskirjeen 8–9:ssä on siitä, että Claudiuksen aikana (41–54 jKr.) koko maailmassa vallitsi nälänhätä?

V: Kristityillä on kaksi näkemystä.

Paikallinen nälänhätä

1. Kreikankielinen sana, jolla tässä viitataan maailmaan/maahan, on oikoumene. Se ei välttämättä tarkoita koko planeettaa tai maailmaa, kuten kreikankielinen sana kosmos. Nälänhätä koski pikemminkin Juudeaa.

2. Josephus mainitsee teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria” 20.5.2 (n. 93–94 jKr.) nälänhädän Juudeassa vuosina 44/46–47/48 jKr.

3. Lisätodisteena mainittakoon, että Paavali keräsi 1. Korinttolaiskirjeen 16:2–3 ja 2. Korinttolaiskirjeen 8:1–4, 13–15, 18–21 mukaan kolehdin Kreikan seurakunnilta (joissa nälänhätää oletettavasti ei ollut) lähetettäväksi takaisin Palestiinaan.

4. Lisätukena mainittakoon, että Helena ja myöhemmin hänen poikansa Izates, kääntyttyään juutalaisuuteen, lähettivät Egyptistä ostettua vehnää ja Kyprokselta ostettuja viikunoita jaettavaksi Juudeaan nälänhädän lievittämiseksi noin vuonna 46 jKr. Josephuksen teoksen *Juutalaisten muinaishistoria* (Antiquities of the Jews) 20. kirjan luvuissa 51–52 [ii.5] kerrotaan tästä.

Nälänhätä koko Rooman valtakunnassa

Tätä kreikkalaista ilmausta roomalaiset käyttivät yleisesti viitatessaan koko Rooman maailmaan. Ei ollut olemassa yhtä ainoaa nälänhätää, joka olisi koetellut koko Rooman valtakuntaa samanaikaisesti. Kuitenkin teoksessa ”The Expositor’s Bible Commentary”, 9. osa, s. 403–404, todetaan, että historioitsijat Suetonius (”Claudiuksen elämä”, 18:2), Tacitus (”Annalit”, 12:43), Dio Cassius (Rooman historia 60:11) ja Orosius (Historia 7.6.17) mainitsevat useita nälänhädän aaltoja Rooman valtakunnassa Claudiuksen hallituskaudella. Rooman historiassa ei ole toista ajanjaksoa, josta nälänhädistä puhuttaisiin yhtä usein.

K: Miksi Jumala ei Apostolien tekojen 12. luvun mukaan siunaa meitä taloudellisesti niin paljon kuin pystymme ottamaan vastaan?

V: Ensinnäkin Sananlaskujen kirjan 30:8–9 mukaan ihminen voi saada siunauksia enemmän kuin pystyy ottamaan vastaan. Hän voi olla niin siunattu, että unohtaa Jumalan. Mutta sen lisäksi monet uskovat voisivat ottaa vastaan enemmän taloudellisia siunauksia kuin heille on annettu. Mutta Jumalalle uskomme on kallisarvoisempaa kuin kulta (1. Piet. 1:7), ja Jumala käyttää vaikeuksia vahvistaakseen ja syventääkseen uskoamme. Sanotaan, että kun uusi perhonen kuoriutuu kotelostaan, jos autat perhosta pääsemään ulos kotelosta, perhonen ei koskaan opi lentämään. Sen on käytävä läpi se taistelu, ponnisteltava vapautuakseen kotelostaan, vahvistaakseen lihaksiaan voidakseen lentää.

Ilmeisesti Jumalan suunnitelma meitä kohtaan ei koske ensisijaisesti aineellisia siunauksiamme. Sen sijaan, että toivoisimme Jumalan noudattavan omia prioriteettejamme, meidän tulisi luopua omista prioriteeteistamme ja omaksua sen sijaan Jumalan prioriteetit omiksemme. Jumala ei ehkä ole kovin kiinnostunut siunaamaan meitä pelkästään siksi, että voisimme elää mukavammin ja nauttia suuremmasta aineellisesta vauraudesta. Pikemminkin Jumala saattaa siunata joitakin suuresti, jotta he voisivat auttaa muita.

K: Kuka oli tämä Herodes Apostolien tekojen 12:1–2:ssa, ja miksi hän halusi tappaa Jaakobin ja Pietarin?

V: Kyseessä ei ollut Herodes Suuri eikä Herodes Antipas, vaan toinen Herodes, nimeltään Herodes Agrippa I, joka hallitsi vuodesta 41 jKr lähtien ja kuoli vuonna 44 jKr. Hän syntyi noin vuonna 10 eKr. ja oli Aristobulos IV:n ja Bernicen poika. Hän oli Herodes Suuren, joka hallitsi Jeesuksen syntymän aikaan, pojanpoika. Apostolien tekojen luvussa 25:13–22 mainittu Agrippa II on eri henkilö.

Kolmivuotiaana Herodes Agrippa I vietiin Roomaan sen jälkeen, kun Herodes Suuri oli antanut kuristaa kuoliaaksi hänen isänsä Aristobulus IV:n vuonna 7 eKr. Hän oli läheisissä väleissä kuninkaallisen perheen kanssa. Vuonna 23 jKr. hän pakeni Idumeaan (Edomiin) välttääkseen velkojansa. Myöhemmin hän sai eläkettä setältään Herodes Antipasilta, vaikka he lopulta riitaantuivatkin keskenään. Vuonna 36 jKr. Agrippa I palasi Roomaan, loukkasi keisari Tiberiusta ja joutui vankilaan. Kun Tiberius kuoli vuonna 37 jKr., uusi keisari, ” ” Caligula, vapautti hänet. Kun Herodes Antipas karkotettiin vuonna 39 jKr., Agrippa I sai hänen maansa. Agrippa I ja hänen vaimonsa noudattivat huolellisesti juutalaista lakia, luultavasti voittaakseen juutalaisten suosion, mikä hänelle myös onnistui – ainakin siihen asti, kunnes hän salli itsensä palvottavan jumalana. Kun Agrippa I:n henkilökohtainen ystävä Claudius nousi keisariksi vuonna 41 jKr., Claudius antoi Juudean ja Samarian Agrippa I:n hallittavaksi, kunnes tämä kuoli suolistoloisten aiheuttamaan sairauteen vuonna 44 jKr. Emme ole varmoja, mikä juhla tämä oli. Se saattoi olla joko erityinen juhla, jonka Agrippa I aloitti Claudiuksen syntymäpäivän kunniaksi 5. elokuuta, tai viiden vuoden välein vietettävä juhla Caesarean perustamisen kunniaksi, joka olisi ollut noin 5. maaliskuuta, tai se saattoi olla vuotuinen lehtimajajuhla.

Suolistomatoja voi kasvaa 10–16 tuuman pituisiksi, ja ne voivat aiheuttaa suoliston tukkeutumista, runsaasti oksentelua, voimakasta kipua ja kuoleman. Josephuksen kertomus eroaa jonkin verran Luukkaan kertomuksesta, mutta siinä sanotaan, että hän kuoli viiden päivän tuskan jälkeen. Mies, joka teloitti apostoli Jaakobin ja yritti teloittaa Pietarin, ei kuollut helposti, vaan päätyi matojen ravinnoksi.

Herodes Agrippa I ei ollut tunnettu erityisen verisistä teoistaan, toisin kuin Herodes Suuri, paitsi että hän nautti verisistä gladiaattoritaisteluista. Herodes Agrippa I halusi tappaa Jaakobin, Pietarin ja luultavasti muitakin saadakseen suosiota. Hän oli ilmeisesti hyvin huolissaan juutalaisten alamaistensa tuesta, jotta he eivät valittaisi hänestä Roomaan. Agrippa I suostutteli Caligulan olemaan asettamatta omaa patsastaan temppeliin vuonna 40 jKr.

Juutalaiset eivät ehkä arvostaneet Herodeksen heille osoittamaa suosiota pääsiäisenä, ja teloittaminen pääsiäisenä ei luultavasti ollut sopivaa muutenkaan, joten Herodes halusi odottaa viikon päättymistä ennen kuin teloitti Pietarin.

Vuonna 40 jKr keisari Caligula halusi pystyttää itsestään patsaan Jerusalemiin, mutta Herodes sai hänet luopumaan aikeesta.

Katso lisätietoja Josephuksen teoksesta ”Juutalaisten muinaishistoria”, kirjat 18 ja 19.

K: Miten Pietari saattoi nukkua niin sikeästi Apostolien tekojen 12:6:ssa, juuri teloituksensa edellisenä yönä?

V: Univaikeuksista kärsivät ihmiset toivovat varmasti, että heillä olisi se, mitä Pietarilla oli! Pietari luotti siihen, että Jumala suojeli häntä ja että Jeesuksen sanat eivät pettäisi. Johanneksen evankeliumin 21:18–19 perusteella Pietari tiesi varmasti, ettei hän kuolisi ennen vanhuuttaan. Kuvittele, jos tietäisit, ettei kukaan tai mikään voisi tappaa sinua, ennen kuin Jumala sallisi sen. Pietari nukkui kuitenkin edelleen sikeästi huolimatta siitä, että hän tiesi apostoli Jaakobin tulleen mestatuksi vähän aikaa aiemmin.

Pietari oli luultavasti turvallisessa Antonian linnoituksessa Jerusalemin pohjoispuolella. Yleensä vanki oli kahlittu korkeintaan yhteen vartijaan. Mutta Pietari oli kahlittu kahteen vartijaan. Apostolien tekojen 12:4 mukaan häntä vartioi neljä neljän sotilaan joukkuetta. Ehkä jokaisella joukkueella oli kuuden tunnin vuoro. Miksi he olisivat järjestäneet niin suuren vartioinnin vain yhtä aseetonta miestä varten? Muistakaa, että tämä oli jo toinen kerta, kun viranomaiset olivat saaneet Pietarin käsiinsä. Enkeli oli auttanut Pietarin pakenemaan Apostolien tekojen 5:18–21 mukaan.

Meillä ei ehkä ole lupausta siitä, kuinka kauan elämme tällä maalla, mutta meillä on lupaus siitä, että Jumala valvoo meitä ja että elämme ikuisesti taivaassa. Joten nuku hyvin.

K: Miksi Apostolien tekojen 12:15:ssä ajateltiin, että ”Pietarin enkeli” ilmestyi ovelle?

V: On olemassa kaksi näkemystä.

1. Yksinkertaisin näkemys on, että he luulivat Pietarin tulleen surmatuksi ja että kyseessä oli Pietarin henki.

2. He olisivat kuitenkin voineet käyttää muita termejä, kuten ”hänen henkensä” tai ”hänen haamunsa”, sen sijaan että sanoivat ”hänen enkelinsä”. He saattoivat uskoa, että koska ihmisillä on suojelusenkelit, se oli hänen suojelusenkelinsä, joka näytti Pietarilta.

Joka tapauksessa nämä olivat tuon talon nuorten kristittyjen uskomukset. Raamattu osoittaa, että he olivat tässä asiassa väärässä, sillä se oli Pietari itse, joka ilmestyi.

K: Mikä on Apostolien tekojen 12:23 kohdassa mainitun Herodeksen äkillisen kuoleman matojen aiheuttamana koskeva Raamatun ulkopuolinen todiste?

V: Juutalainen kirjailija Josephus kirjaa seuraavaa teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria” 19.8.2. (n. 93–94 jKr.)

”Kun Agrippa oli hallinnut koko Juudeaa kolme täyttä vuotta, hän saapui
Caesareaan, jota aiemmin kutsuttiin Straton torniksi. Siellä hän järjesti esityksiä keisarin kunniaksi ja vihki tämän juhlaksi keisarin hyvinvoinnin puolesta. Paikalle kokoontui suuri joukko maakunnan virkamiehiä ja niitä, jotka oli ylennetty arvostettuun asemaan. Esitysten toisena päivänä hän puki ylleen kokonaan hopeasta tehdyn, ihmeellisesti kudotun viitan ja saapui teatteriin aamunkoitteessa. Silloin hopea loisti, kun auringon ensimmäiset säteet osuivat siihen, ja kimalteli ihmeellisesti; sen loisto herätti eräänlaista pelkoa ja vapinaa niissä, jotka sitä katselivat. Heti hänen imartelijansa huusivat eri puolilta sanoilla, jotka todellisuudessa eivät olleet hänen hyväkseen, kutsuen häntä jumalaksi ja rukoillen häntä huudolla: ”Ole suopea! Jos olemme tähän asti kunnioittaneet sinua ihmisenä, tunnustamme sinut tästä lähtien kuolevaisen luonnon yläpuolelle.”

Kuningas ei nuhdellut heitä, eikä hän torjunut heidän jumalatonta imarteluaan. Mutta kun hän pian sen jälkeen katsoi ylöspäin, hän näki pöllön istuvan köydellä päänsä yläpuolella ja tunnisti sen heti pahan sanansaattajaksi, sillä se oli aiemmin ollut hyvän sanansaattaja, ja surun pistos lävisti hänen sydämensä. Myös hänen vatsaansa iski kova kipu, joka alkoi voimakkaana kohtauksena… Niinpä hänet kannettiin nopeasti palatsiin, ja uutinen levisi nopeasti kaikkien keskuudessa, että hän kuolisi varmasti ennen pitkää…. Ja kun hän oli kärsinyt viiden päivän ajan jatkuvasti vatsakivusta, hän poistui tästä elämästä 54-vuotiaana ja hallituskautensa seitsemäntenä vuonna.”

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tällaista ei tapahtunut usein tottelevaisille juutalaisille, jotka eivät koskaan syöneet mitään epäpuhtaita eläimiä.

Vaikka Josephus ja Apostolien teot ovat samankaltaisia, erot ovat riittävän suuria osoittamaan, ettei Luukas voinut vain kopioida Josephukselta tai päinvastoin. Ne olivat todennäköisesti suolistomatoja, jotka voivat olla jopa 16 tuumaa pitkiä.

K: Apostolien tekojen 12:2,7:ssä Jaakob, Johannes ja Pietari olivat kolme Jeesuksen lähimmistä opetuslapsista. Miksi luulet, että näiden kolmen kuolemat olivat niin erilaisia?

V: Raamattu ei kerro syytä, eikä se sano, että kukaan heistä olisi ollut ”ansioituneempi” tai että olisi ollut mitään muuta syytä. Mutta tämä on samanlaista kuin nykypäivän kristittyjen kohdalla. Jotkut kristityt elävät pitkään ja kuolevat rauhallisesti. Joidenkin elämä näyttää (ainakin meidän hyvin rajallisen näkemyksemme mukaan) päättyneen ennenaikaisesti jonkin onnettomuuden tai sairauden vuoksi. Jotkut kuolevat kunniakkaasti marttyyreina, tekemättä väkivaltaa, vaikka heitä kohdeltiin väkivaltaisesti, samalla kun he palvelivat Herraa. Loppujen lopuksi tämä osoittaa meille, että Jumala kohtelee meitä yksilöllisesti eri tavoin.

Mutta kuka mielestäsi oli ”onnekkaisin”? Jaakob, joka marttyyrikuoli nopeasti ja vältti niin monia kiusauksia? Pietari, joka kuoli paljon myöhemmin, noin vuonna 63 jKr., marttyyrina ristiinnaulittuna ylösalaisin Roomassa? Vai Johannes, joka pystyi palvelemaan pisimpään, mutta ei kuollut marttyyrina? Et voi arvioida ihmisen elämän laatua sen pituuden perusteella. Itse asiassa sinun ei tarvitse lainkaan arvioida toisen ihmisen elämän laatua; Jumala tekee sen, et sinä.

K: Miksi Apostolien teoissa 12:2,7 Jumala pelastaa joitakin ihmisiä, toisinaan jopa ihmeellisellä tavalla, mutta toisia ei?

V: Paavali vastaa tähän Filippiläiskirjeen 1:22–25:ssä. Jumala olisi voinut viedä Paavalin kotiin heti, mutta Paavali uskoi, että Jumala halusi hänen jäävän vielä hetkeksi tekemään työtä, joka hänellä oli täällä tehtävänä. Calvin ja Hobbes -sarjakuvassa Calvin sanoo: ”Jumala lähetti minut maan päälle suorittamaan tiettyjä asioita, ja tällä vauhdilla elän ikuisesti!” Calvinin teologia ei ehkä aina ole parasta mahdollista. Siitä huolimatta Jumala voisi viedä meidät taivaaseen heti, mutta Hän viivyttää sitä antaakseen meille mahdollisuuden palvella Häntä ja ylistää Häntä maan päällä. Hyödynnä täysimääräisesti ne mahdollisuudet, jotka sinulle on annettu.

K: Mikä Apostolien tekojen 12:13–16 kohdassa on varsin kiusallista?

V: Noloa ei ole niinkään Rhodalle (kreikaksi Rose), joka unohti avata oven hämmästyksestään. Pikemminkin talossa olleet kristityt, jotka rukoilivat Pietarin puolesta Apostolien tekojen 12:5:ssä, moittivat Rhodaa siitä, että hän käytännössä kertoi heille, että Jumala oli vastannut heidän rukoukseensa. Muistutus itselle: jos aiot rukoilla jonkin asian puolesta, usko, että se tapahtuu! Kuten teoksessa ”Evangelical Commentary on the Bible” (s. 902) todetaan, tämä oli luultavasti ainoa kerta, jolloin vankilasta pääseminen oli helpompaa kuin rukouskokoukseen pääseminen!

K: Voisiko Apostolien tekojen 12:17 kohdassa mainittu ”toinen paikka” olla Rooma, ja oliko Pietari siellä 25 vuotta, kuten jotkut roomalaiskatoliset teologit ovat ehdottaneet?

V: Ei, ei ole mitään viitteitä siitä, että kyseessä olisi ollut Rooma sen enempää kuin Kiinakaan. Pietari oli kuitenkin Apostolien tekojen 15:7 mukaan Jerusalemissa – tai ainakin palannut sinne – vain pari vuotta myöhemmin. Sen jälkeen Pietari oli Galatalaiskirjeen 2:11 mukaan Antiokiassa Syyriassa ja matkusti ympäriinsä Paavalin mukaan 1. Korinttolaiskirjeen 1:12 ja 9:5 mukaan.

K: Miksi vartijat olivat huolissaan Apostolien tekojen 12:18–19:ssä?

V: Rooman lain mukaan, kuten Justinianuksen lakikokoelman 9.4.4. pykälässä säädetään, vartija, joka sallii vangin paeta, saa saman rangaistuksen kuin vanki olisi saanut. Apostolien tekojen kreikankielisessä tekstissä sanotaan yksinkertaisesti, että vartijat ”piti viedä pois”, mikä todennäköisesti tarkoittaa, että heidät teloitettaisiin.

K: Ovatko Apostolien tekojen 12:25 ja 15:37 kohdissa mainittu Johannes Markus sama henkilö, joka kirjoitti Markuksen evankeliumin?

V: Kyllä.

K: Mitkä olivat nämä virat Apostolien tekojen 13:1:ssä ja mitä käsien päällepaneminen tässä yhteydessä merkitsi?

V: On mielenkiintoista, että Antiokian seurakunnassa oli kaksi erilaista virkaa: profeetat ja opettajat. Profeettoja olivat Simeon, Lucius ja Manaen. Kyseessä ei ollut vihkimys, sillä myös Barnabas ja Saul olivat seurakunnan palveluksessa. Manaen ja Herodes Antipas (tetrarkki, joka tuomitsi Jeesuksen) olivat molemmat kasvaneet Herodes Suuren talossa. Manaenista tuli Jeesuksen seuraaja, kun taas tetrarkki Herodes vastusti kristinuskoa ja teloitti Johannes Kastajan.

K: Oliko Apostolien tekojen 13:1:ssä mainittu Simon/Simeon Niger kotoisin Afrikan Nigerin maasta?

V: Ei. Maata ei tuolloin ollut olemassa, ja ”niger” on yksinkertaisesti latinankielinen sana, joka tarkoittaa mustaa. Hän saattoi olla musta. Kuten herra White tai rouva Green voivat kertoa, sukunimet eivät kuitenkaan välttämättä viittaa ihonväriin. NIV Study Bible -raamatun mukaan tämä sukunimi saattoi kuitenkin viitata hänen tummaan ihonväriinsä.

Sillä ei ole merkitystä, sillä kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa sivulla 1619 osuvasti todetaan: ”On otettu käyttöön uusi mittapuu: kyse ei ole siitä, kuka olet, vaan kenen olet.”

K: Voisiko Apostolien tekojen 13:1:ssä mainittu Kyrenen Lucius olla sama henkilö kuin Luukas, Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen kirjoittaja?

V: Todennäköisesti ei. Vaikka Luukas oli lyhennetty muoto nimestä Lucius (samoin kuin Lucanus), mikään ei viittaa siihen, että Lucius ja Luukas olisivat olleet sama henkilö.

K: Mikä on Apostolien tekojen 13:1–15:ssä ero ”matkan varrella” tapahtuvan evankelioinnin ja evankelioimiseksi erityisesti vaivaa näkevän toiminnan välillä?

V: On hyvä olla valmis ”tahattomaan evankeliointiin” ja harjoittaa sitä. Alun perin et suunnitellut jakavasi evankeliumia, mutta tilaisuus tuli vastaan ja pystyit jakamaan sen. Mutta tarkoituksellinen evankeliointi on yhtä hyvä asia, kun suunnittelet ja jaat evankeliumia jonkun kanssa. Pelkästään tahattoman evankelioinnin harjoittaminen ei korvaa tarkoituksellista evankeliointia, eikä päinvastoin. Milloin viimeksi harjoitit tahatonta evankeliointia? Milloin viimeksi harjoitit tarkoituksellista evankeliointia?

Apostolien teot 13:1–15 on esimerkki tarkoituksellisesta evankelioinnista, jossa mennään strategisesti sinne, missä evankeliumia ei ole aiemmin julistettu. Ensin he menivät Kyprokseen, josta Barnabas oli kotoisin (Apostolien teot 4:36). Apostolien teot 13:5 ei sano, että he julistivat sanomaa ”synagogassa”, vaan ”synagogissa” monikossa, joten Kyproksella on täytynyt olla suuri juutalaisväestö. Paavali oli kotoisin Tarsuksesta, ja he aikoisivat mennä myös sinne. Mutta sen jälkeen he menisivät ”tuntemattomiin paikkoihin”.

Meidän on hyvä julistaa evankeliumia ”tahattomasti”, mutta myös mennä tarkoituksellisesti paikkoihin, jotka tunnemme, ja julistaa evankeliumia niille, jotka tarvitsevat sitä. Sitten on hyvä mennä myös ”tuntemattomiin paikkoihin” nähdäkseen, kuinka Jumala käyttää meitä evankeliumin julistamiseen myös siellä.

K: Miksi Apostolien tekojen 13:6:ssa noitaa kutsuttiin nimellä Bar-Jeesus?

V: Bar-Jeesus tarkoittaa ”Jeesuksen poika”. Ehkä hänen isänsä nimi oli Jeesus tai Joosua. Allegorisesti puhuen voidaan sanoa, että nykypäivän kultit yrittävät olla ”Jeesuksen poikia”. Ne väittävät olevansa sopusoinnussa kristinuskon kanssa, ja lisäksi ne väittävät olevansa ”uusia ja parannettuja” versioita siitä, mitä Jeesus opetti.

Kun lähetystyö Samariassa kohtasi Simon Maguksen, Palestiinan ulkopuolella tehty lähetystyö kohtasi Elymasin (Bar-Jeesuksen). Luukas kirjoitti tämän osan siten, että lukija voisi nähdä yhtäläisyydet.

K: Miksi Apostolien tekojen 13:6:ssa näennäisesti järkevä prokonsuli palkkaisi taikurin hoviinsa?

V: Rooman yhteiskunnassa taikureita palkattiin paitsi hallintovirkamiesten, myös monien muiden palvelukseen, ”kuten roomalaiset kirjailijat Horatiuksesta Liviukseen todistavat”. Lähde: The Expositor’s Greek Testament, osa 2, s. 286. Siinä lisätään myös, että usein skeptisyys ja herkkäuskoisuus voivat kulkea käsi kädessä samassa henkilössä. Tämä pätee myös nykypäivänä.

K: Mitä Raamatun ulkopuolista todistusaineistoa on olemassa Sergius Paulusista Apostolien tekojen 13:6–13:ssa?

V: Lähteitä on kaksi.

1. Solissa (nykyisin Karavastasi) Kyproksen pohjoisrannikolla sijaitsevassa kirjoituksessa mainitaan prokonsuli Paulos. (Inscriptiones Graecae ad res Romanas pertinentes, 3:930). Pisidian Antiochiassa sijaitsevassa kirjoituksessa mainitaan L. Sergius Paullus, joka oli Galatian propraetori vuosina 72–74 jKr. Hän oli todennäköisesti Sergius Paulusin poika.

2. Varhaiskristillinen kirjailija Tertullianus (198–220 jKr.) mainitsee teoksessaan ”On Idolatry” (Idolatrian vastustamisesta), luku 9, s. 66, että Sergius Paulusin palveluksessa ollut taikuri menetti näkönsä.

Toinen mahdollisuus on Lucius Sergius Paulus, joka toimi keisari Claudiuksen aikana ”Tiberin kuraattorina” (Corpus Inscriptionum Latinarum 6.4.2, nro 31545). Mahdollisesti virkakautensa päätyttyä hänet lähetettiin Kyprokseen prokonsuliksi.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Sergius Paulusilla oli tytär, Sergia Paulla, joka oli kristitty, ja hänen poikansa Gaius Caristanius Fronto, josta tuli Rooman senaattori, oli myös kristitty.

Tähän liittyen joissakin käsikirjoituksissa on sana ”Etymas” tai ”Hetiomos” sanan ”bar Jesus” sijaan, eli Elymas (taikuri / viisas mies / oppinut). Josephus kirjoittaa Kyproksella asuneesta juutalaisesta taikurista nimeltä Atomos, jonka Felix palkkasi suostuttelemaan Azizuksen vaimoa Drusillaa jättämään miehensä/sulhasensa ja menemään naimisiin Felixin kanssa tämän kolmen muun vaimon lisäksi.

K: Mikä oli Apostolien tekojen 13:7:ssä mainitun prokuratorin ja prokonsulin ero?

V: Suurin osa maakunnista oli keisarin alaisuudessa, mutta muutamat, mukaan lukien Kypros, olivat senaatin alaisuudessa. Maakuntien hallitsemiseksi Rooman keisari nimitti prokuratorit, kun taas Rooman senaatti nimitti prokonsulit.

Tämä oli aiemmin merkittävä Raamatun tulkintavaikeus. Jos Kypros olisi ollut keisarillinen maakunta, Luukas olisi käyttänyt väärin sanaa ”prokonsuli”; näyttäisi siltä, että hänen olisi pitänyt käyttää sanaa ”prokuratori”. Kuitenkin selvisi, että keisari ja senaatti olivat tehneet ”vaihdon”, ja tuolloin Kypros oli senaatin alaisuudessa, joten Luukas käytti todellakin oikeaa sanaa. Joku ei ehkä olisi tiennyt tästä vaihdosta, ellei hän olisi elänyt tuona aikana tai sen lähellä. Lisäksi on löydetty ”prokonsuli” Paulusin muistokirjoitus.

K: Otiko Tarsuksen Saul Apostolien tekojen 13:7–9:ssä uuden roomalaisen nimensä Pafoksen prokonsulilta Sergius Paulusilta?

V: Tämä on ensimmäinen kerta, kun nimeä ”Paavali” käytettiin Tarsuksen Saulin yhteydessä, ja siksi teoksessa Ante-Nicene Fathers, osa 5, s. 562 väitetään, että näin saattoi olla. Tälle spekulaatiolle ei kuitenkaan ole muuta tukea. Paulus tarkoittaa latinaksi ”pieni”.

K: Miksi Saul nuhteli Elymasia niin ankarasti Apostolien tekojen 13:9–11 kohdassa?

V: Ankaralle nuhtelulle on oma aikansa ja paikkansa, ja tämä oli juuri sellainen tilanne. Elymas ei ollut ainoastaan itse tahallaan päättänyt hylätä totuuden, vaan hän yritti aktiivisesti kääntää myös muita pois totuudesta. 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:16:ssa Paavali puhuu niistä, jotka aktiivisesti vastustivat Jumalan sanomaa. Paavali oli itsekin kerran sokeutunut, sekä hengellisesti että fyysisesti, joten hän tiesi, millaista se oli. Ehkä Paavali ajatteli, että tämä olisi Elymasin ainoa toivo.

2. Pietarin kirjeen 2:20–21:ssä Pietari puhuu joistakin ihmisistä, joille olisi ollut parempi olla tietämättä totuutta kuin tietää se ja hylätä se. Nykyään meidän tulisi erottaa toisistaan neljä erilaista ihmistyyppiä.

1. Jotkut haluavat todennäköisesti tietää totuuden ja noudattaa sitä. Heitä tulisi opettaa.

2. Jotkut, kuten 2. Pietarin kirjeen 2:20–21 kohdassa, hylkäävät totuuden, jonka heille annat. Lisää tietoa antaminen heille voi olla kuin helmiä sioille heittämistä. Kysymys, jonka haluan esittää ihmisille pastori Moonin Yhdistymiskirkossa, on tämä: ”Jos jollain tavalla saisitte varmuuden siitä, että pastori Moon ei ole Jumalalta, mitä tekisitte? Seuraisitteko häntä silti, vai etsisittekö totuutta, mikä se sitten olisikin?” Olen kysynyt tätä useilta ihmisiltä, ja vain kerran olen saanut vastauksen, että ”he seuraisivat totuutta”.

3. Jotkut, kuten Elymas, eivät ainoastaan torju totuutta, vaan yrittävät myös kääntää toiset pois siitä. Se, että Elymas sokeutettiin, oli jälleen yksi osoitus Jumalan sanojen totuudellisuudesta. Tätä ei tehty niinkään Elymasin auttamiseksi kuin todistaakseen totuuden Sergius Paulusille ja muille.

4. Vasta tutustuneet: emme tiedä, mihin ryhmään he kuuluvat.

K: Millainen sumu laskeutui Elymasin päälle Apostolien tekojen 13:11:ssä?

V: Tämä ei tarkoita, että Elymasin päälle satoi vettä, vaan pikemminkin, että hänen näkönsä sumeni, ikään kuin sumussa.

K: Miksi luulet, että Johannes (eli Johannes Markus) lähti heidän luotaan niin äkillisesti palatakseen Jerusalemiin Apostolien tekojen 13:13:ssa?

V: Vaikka Raamattu ei kerro syytä, miksi Johannes Markus hylkäsi heidät, voimme spekuloida joitakin mahdollisuuksia sille, miksi uskovat nykyäänkin joskus hylkäävät työnsä muiden uskovien parissa.

Tämä ei ollut aivan sitä, mihin Johannes Markus oli sitoutunut.

Barnabas oli alkuperäinen johtaja, ja nyt se oli Paavali.

He saarnasivat ensisijaisesti juutalaisille, ja nyt pakanaille.

Tie Taurus-vuorten yli oli vaarallinen.

Pergan kaupungissa esiintyi malariaa, ja ehkä Paavali sai siellä malarian. Paavali oli jonkinlainen sairauden kourissa Galatalaiskirjeen 4:13 mukaan.

Markuksen äiti saattoi olla leski (Apostolien teot 12:12). Ehkä Markuksella oli koti-ikävä.

K: Missä maakunnassa ”Pisidian Antiokia” sijaitsi Apostolien tekojen 13:14:ssä? (harhaanjohtava kysymys)

V: Se ei itse asiassa sijainnut Pisidiassa, vaan aivan Pisidian vieressä Frygiassa. Sitä kutsuttiin historiallisesti Pisidian Antiokiaksi, jotta se voitiin erottaa toisesta Antiokiasta, joka sijaitsi myös Frygiassa. Sen perusti Seleukos Nikator vuonna 281 eKr. joko isänsä tai poikansa kunniaksi, sillä molempien nimi oli Antiokhos. Rooman vaikutus siellä oli suuri, sillä vuonna 25 eKr. keisari Augustus siirsi sinne 3 000 armeijan veteraania perheineen.

K: Miksi Paavali nousi seisomaan ja puhui Apostolien tekojen 13:16:ssa, kun taas Luukkaan evankeliumin 4:16,20:ssa Jeesus nousi seisomaan lukiakseen Raamattua ja istui puhuakseen?

V: Aleksandrialainen juutalainen oppinut Filon sanoo myös, että puhujat seisoivat puhuessaan seurakunnalle. Ilmeisesti ainakin Palestiinassa he seisoivat lukiessaan pyhiä kirjoituksia ja istuivat selittäessään niitä. Näin ihmiset pystyivät erottamaan, mitkä sanat olivat pyhiä kirjoituksia ja mitkä olivat vain niiden tulkintaa. Mutta kun he eivät selittäneet jotakin kohtaa, ainakin Palestiinan ulkopuolella, he seisoivat puhuessaan, aivan kuten kreikkalaiset ja roomalaiset puhujat seisoivat puhuessaan.

K: Ketkä olivat Apostolien tekojen 13:19:ssä mainitut seitsemän Kanaanin kansaa, jotka israelilaiset valloittivat?

V: Kun Paavali puhui, hän ilmeisesti ajatteli (aakkosjärjestyksessä) amorilaisia, kanaanilaisia, girgasilaisia, heettiläisiä, hiviläisiä, jebusilaisia ja perissiläisiä. 5. Mooseksen kirjan 7:1, Joosuan kirjan 3:10 ja Joosuan kirjan 24:11 mainitsevat nämä seitsemän eri järjestyksessä, joten järjestyksellä ei ole mitään erityistä merkitystä.

Kansat olivat tavallaan sekoittuneet toisiinsa, sillä alueella oli monia pieniä kaupunkivaltioita. 2. Mooseksen kirjan 3:8; 3:17; 23:23; 5. Mooseksen kirjan 20:17, Joosuan kirjan 12:8 ja Tuomarien kirjan 3:5 mainitsevat kuusi kansaa, ja jokaisessa näistä kuudesta jakeesta girgasilaiset on jätetty pois. 2. Mooseksen kirjan 13:5 mainitsee vain viisi kansaa, jättäen pois girgasilaiset ja perissilaiset. 1. Kuninkaiden kirjan 9:20 ja 2. Aikakirjan 8:7 mainitsevat myös viisi kansaa, jättäen pois girgasilaiset ja kanaanilaiset.

Katso keskustelu 5. Mooseksen kirjan 7:1 kohdasta saadaksesi lisätietoja kansoista, jotka asuivat Kanaanissa ennen israelilaisia.

K: Mitä Apostolien tekojen 13:20 lause ”noin 450 vuotta ennen Joosuaa Samuelin aikaan” tarkoittaa Vanhan testamentin ajoituksen kannalta?

V: Israelilaiset olivat 400 vuotta sorrettuina Egyptissä, he vaelsivat erämaassa vähintään 40 vuotta, ja Joosuan valloitukset kestivät jopa kymmenen vuotta.

Tämä vastaa 1. Kuninkaiden kirjan 6:1 sanomaa, jonka mukaan Salomo rakensi temppelin 480. vuonna sen jälkeen, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptistä. Arkeologit ovat kohtuullisen varmoja siitä, että Salomonin temppeli valmistui loka-marraskuussa 960 eKr. (Wycliffe Bible Dictionary, s. 1673). Tällöin Exodus olisi tapahtunut noin vuonna 1440 eKr. Koska Samuel kuoli noin 30 vuotta ennen Salomonin temppelin valmistumista, tämä ajankohta olisi noin 990 eKr.

Vuosi 1440 (tai 1447/6 eKr.) Exoduksen ajankohdaksi on tärkeä, koska 1900-luvun alkupuolella monet pitivät Exoduksen ajankohtana yli sata vuotta myöhempää ajankohtaa. Myöhempi ajankohta ei kuitenkaan sovi kovin hyvin yhteen arkeologisten todisteiden kanssa.

K: Miten Apostolien tekojen 13:22:ssa Daavid voi olla ”Jumalan sydämen mukainen mies”, kun hän kuitenkin teki syntiä Batseban ja Urian kanssa?

V: Daavidin synti oli kauhistuttava. Ihana uutinen on se, että Daavid katui, ja Jumala otti hänen katumuksensa vastaan. Tietenkin seurasi kuritusta ja seurauksia: lapsi kuoli, miekka ei poistunut Daavidin suvusta, ja Daavidin rakkaat pojat, Amnon ja Absalom, kuolivat molemmat väkivaltaisesti. Absalom tappoi Amnonin. Absalom puolestaan surmattiin sen jälkeen, kun Daavid lähetti armeijansa tukahduttamaan Absalomin kapinan.

Kaikki nämä kielteiset asiat ovat kuitenkin vähäisiä verrattuna siihen, että Jumala armollisesti antoi Daavidille anteeksi. Jumala ei ainoastaan antanut Daavidille anteeksi, vaan Jumala sekä ”antaa anteeksi että unohtaa”. Vaikka Jumala ei ”menetä tietoa”, Hän päättää suhtautua Daavidiin ikään kuin noita syntejä ei olisi koskaan tehty.

Kaikille pitäisi olla selvää, että vaikka Daavid, Salomo, Aabraham tai muut tekivätkin joitakin syntejä, kristittyjen ei tarvitse seurata heidän huonoa esimerkkiään. Jumala ei kutsu meitä tekemään syntiä niin kuin he tekivät. Kuitenkin kun Jeesus antoi esimerkin jonkin asian tekemisestä, uskon, että meidän tulee seurata Hänen esimerkkiään.

K: Miten Jumala herätti Jeesuksen kuolleista Apostolien tekojen 13:30:n mukaan, kun Jeesus on Jumala?

V: Tämä on toisto Galatalaiskirjeen 1:1:n vastauksesta.

Jopa ihmiset voivat toimia yhdessä. Kolminaisuuden kolme osaa toimivat vieläkin tiiviimmin yhdessä tässä ihmeellisessä ihmeessä. Raamattu sanoo seuraavaa.

1. Isä oli mukana. (1. Tessalonikalaiskirje 1:10; Apostolien teot 3:26)

2. Jeesus oli mukana herättämässä itsensä kuolleista. (Joh. 2:19–21;10:18 )

3. Pyhä Henki oli mukana. (Roomalaiskirje 8:11)

4. Jumala teki sen. Apostolien teot (17:31 ;2:32 ;3:15 ; Heprealaiskirje13:20 )

5. Isä ja/tai Pyhä Henki. (2. Korinttolaiskirje 4:14)

K: Apostolien teoissa 13:32–33 skeptikko Bart Ehrman kirjoittaa: ”Tässä tekstissä ’päivä’, jolloin Jeesus syntyi Jumalan pojaksi, oli ylösnousemuksen päivä.” Sitten Ehrman kysyy, miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että Jeesus syntyi Luuk. 3:22:ssa. (Jesus, Interrupted, s. 95)

V: Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että molemmat kohdat ovat Luukkaan kirjoittamia, eikä Luukas todellakaan nähnyt tässä mitään ongelmaa. Vaikuttaa siltä, että Ehrman ei lukenut Luukkaan evankeliumia eikä Apostolien tekoja kovin huolellisesti. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

a) Luuk. 3:22 ei sano, että Jeesus syntyi kasteessaan, eikä se myöskään sano, että Jeesuksesta tuli Jumalan Poika kasteessaan. Pikemminkin Isä antoi tunnustuksen: ”Sinä olet minun Poikani”, täsmentämättä, milloin tämä tapahtui.

b) Samoin Apostolien teot 13:32–33 ei myöskään sano, että Jeesuksesta olisi tullut Jumalan Poika ylösnousemuksessaan. Siinä siteerataan Psalmin 2. psalmia täsmentämättä ajankohtaa, ja sen jälkeen siirrytään osoittamaan Jeesuksen auktoriteettia hänen ylösnousemuksensa kautta.

c) Ehrman on siis väärässä siitä, milloin Jeesuksesta tuli Jumalan Poika, mutta milloin tarkalleen ottaen Jeesuksesta tuli Jumalan Poika? Kristinuskon mukaan Jeesus oli Jumalan Poika kahdessa eri merkityksessä. Ensinnäkin hän oli aina ollut Jumalan Poika, jo ennen aikojen alkua. Toiseksi Isä oli Jeesukselle lähinnä biologista isää, vaikka Jeesuksen ruumis ei ollutkaan syntynyt seksuaalisen suhteen tuloksena.

K: Miten Ps 2:7:n ja 2. Sam. 7:14:n yhdistäminen Apostolien tekojen 13:32–37:ssä on messiaanista?

V: Nykyään voimme nähdä, että nämä kohdat viittaavat Messiaaseen, mutta jo tuolloin Qumranista löydetty pesher-kommentaari, nimeltään 4QFlorilegium, yhdistää myös Psalmin 2:7 ja 2. Samuelin kirjan 7:14 kohdat Messiaasta kertoviksi.

K: Miten Habakuk 1:5 on messiaaninen Apostolien tekojen 13:41:ssä?

V: Habakuk 1:5 viittaa Messiaaseen Kuolleenmeren käärön 1QpHab mukaan.

K: Miten Paavali ja Barnabas saattoivat tulla otetuksi myönteisesti vastaan Apostolien tekojen 13:42–43:ssa, mutta hylättiin sitten Apostolien tekojen 13:45:ssa?

V: Ihmisillä voi olla erilaisia mielipiteitä, ja mielipiteet voivat muuttua. Sekä pakanat että aluksi myös juutalaiset halusivat kuunnella Paavalia ja Barnabasta Apostolien tekojen 13:42–45 kohdassa. Mutta kuultuaan heidät viikon kuluttua osa juutalaisten johtajista tuli kateellisiksi siitä, miten muut juutalaiset ja pakanat ottivat Paavalin ja Barnabaan vastaan, ja he vastustivat heitä.

K: Miten Apostolien tekojen 13:46–47 kohdassa jotkut saattoivat pitää itseään ikuisen elämän arvoisina? Eivätkö kaikki ole ikuisen elämän arvoisia?

V: Kukaan maan päällä ei ole tarpeeksi hyvä päästäkseen taivaaseen ilman Kristusta; mutta se ei ole Paavalin pointti tässä. Paavali pikemminkin kritisoi näitä ihmisiä siitä, että he itse päättivät olla kuuntelematta, puhumattakaan uskomisesta, Jeesuksen kautta annettua iankaikkisen elämän armollista lahjaa.

K: Mitä Apostolien tekojen 13:48 sanoo valinnasta?

V: Tämä jae sanoo vain, että kun Paavali puhui tälle nimenomaiselle joukolle, kaikki valitut (taivaaseen pääsevät ihmiset) joukossa uskoivat tuolloin.

K: Miten he saattoivat Apostolien tekojen 13:50:ssä aiheuttaa ongelmia Paavalille ja Barnabaalle?

V: Juutalaisuus oli tuolloin laillinen uskonto Rooman valtakunnassa. Mutta koska juutalaiset saattoivat kertoa roomalaisille, että Paavalin saarnaaminen ei ollut laillista juutalaisuutta, roomalaiset saattoivat karkottaa heidät laittoman uskonnon saarnaajina.

K: Jos Apostolien tekojen 13:52:ssa sanotaan, että opetuslapset olivat jatkuvasti täynnä iloa ja Pyhää Henkeä, pitäisikö nykypäivän kristittyjenkin olla sellaisia?

V: Kyllä. Ehkä se oli helpompaa tuolloin, kun apostolit olivat läsnä ja Jeesuksen ylösnousemus oli tapahtunut vain muutama vuosi aiemmin, mutta Paavalin kehotus Filippiläiskirjeen 3:1:ssä on yhtä lailla kehotus tänään kuin se oli hänen aikanaan. Meidän ei pitäisi ihannoida varhaiskirkkoa. Heilläkin oli merkittäviä ongelmia, kuten 1. Korinttolaiskirje, Galatalaiskirje, Kolossalaiskirje ja Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa osoittavat.

K: Mitä voit tehdä, kun Saatana vaikuttaa joihinkin epäuskoisiin Apostolien tekojen 14:2:n mukaisesti myrkyttääkseen muiden mielen sanomaa vastaan?

V: Saatana vaikuttaa sekä hengellisessä että aineellisessa maailmassa, joten tärkeintä, mitä voit tehdä, on rukoilla heidän puolestaan ja pyytää Jumalaa sitomaan Saatanan tässä tilanteessa. Toiseksi voimme varmistaa, että loistamme Kristuksen valona ja osoitamme rakkautta ja kärsivällisyyttä.

Apostolien tekojen 14:3 mukaan Paavali ja Barnabas ”viettivät siellä huomattavan pitkän ajan”. Ilmeisesti he tarvitsivat pitkän oleskelun voidakseen torjua Saatanan valheita. Jotkut taistelut kestävät kauan, ja meillä tulisi olla kestävyyttä kestää Saatanan hyökkäykset heitä kohtaan.

Apostolien teoissa 14:3 sanotaan, että Jumala antoi merkkejä ja ihmeitä totuuden osoittamiseksi. Emme voi vain rukoilla, vaan voimme myös luottaa Jumalan voimaan rukouksen kautta. Sanojesi lisäksi voit todistaa myös luonteellasi ja sillä, miten käsittelet kärsimystä ja vainoa.

K: Mitä merkittävää on Apostolien tekojen 14:6 kohdassa siinä, että he ”lähtivät” Lykaoniaan?

V: Ikonium, Lystra ja Derbe sijaitsivat kaikki suuressa Galatian maakunnassa. Galatia oli niin laaja, että se jaettiin viiteen piiriin, mukaan lukien Frygia ja Lykaonia. Roomalaiskirjailijoiden Ciceron ja Plinius Vanhemman teoksen ”Luonnonhistoria” 5.25 mukaan kaikki kolme kaupunkia sijaitsivat Lykaoniassa. Arkeologi Sir William Ramsay osoitti kuitenkin, että Ikonium oli osa Frygiaa vuosina 37–72 jKr., eli suhteellisen lyhyen ajanjakson ajan. Näin ollen nämä tapahtumat eivät ainoastaan tapahtuneet tuona aikana, vaan tämä viittaisi myös siihen, että kirjoittaja Luukas olisi joutunut elämään tuona aikana tietääkseen tämän, sillä myöhemmin ne kaikki sijaitsivat Lykaoniassa.

K: Kuinka yllättyneitä pakanat olisivat nähdessään tämän ihmeen Apostolien tekojen 14:8–13 mukaan?

V: Ehkä eivät niin yllättyneitä kuin saattaisimme odottaa. He uskoivat, että heidän jumalansa ja jumalattarensa pystyivät tekemään ihmeitä, joten he yrittivät tulkita Paavalin ihmeet osaksi jumaliensa ihmeitä.

K: Miten Apostolien tekojen 14:11–13 mukainen saatanan hyökkäys on pahempi kuin muut?

V: Jos Paavali ja Barnabas eivät olisi tehneet mitään eivätkä reagoineet, huomio olisi kohdistunut Kristuksen palvelijoihin eikä Kristukseen. Näin olisi melkein voinut käydä, sillä Paavali ja Barnabas eivät tienneet, mitä he huusivat paikallisella kielellä. Huomio olisi kohdistunut tulkitsemaan voiman pakanallisten epäjumalien tekoseksi eikä todellisen Jumalan tekoksi. Nykyäänkin Jumalan työ voi keskittyä liikaa työtä tekeviin ihmisiin eikä Jumalaan. Silloin Saatanan on helppo ”kaapata” tai ottaa palvelutyö haltuunsa omien tarkoitusperiensä toteuttamiseksi.

K: Miksi lystralaiset Aj. tek. 14:12–14:ssä luulivat Paavalia ja Barnabasta Zeukseksi ja Hermekseksi?

V: Ovid oli latinalainen runoilija, joka eli vuosina 43 eKr.–18 jKr., noin 50 vuotta ennen Paavalia ja Barnabasta. Ovid on ainoa kirjailija, joka on tallentanut tämän: teoksensa Metamorphosesin kahdeksannessa kirjassa (rivit 626 ja seuraavat) hän kertoo, että Zeus ja Hermes saapuivat Lystraan tunnistamattomina ja vierailivat vanhan pariskunnan, Filemonin ja Baucisin, luona. He ottivat pariskunnan kotiinsa, kun kukaan muu ei suostunut siihen. Zeus ja Hermes tuhosivat muut talot, mutta muuttivat pariskunnan kodin temppeliksi, jossa oli marmoripylväitä ja kultainen katto. Heistä tuli temppelin hoitajia. Jumalat täyttivät heidän toiveensa, että kun toinen kuolisi, toinenkin kuolisi. Kun he kuolivat, heidät muutettiin toisiinsa kietoutuneiksi puiksi. Kaikista kreikkalaisista jumalista juuri tämän vuoksi fryygialaiset luultavasti ajattelivat heidän olevan Zeus ja Hermes.

Zeukselle ja Hermesille uhrattiin härkiä ja seppeleitä Ovidiuksen *Metamorfoseiden* 4.755, Persiuksen *Satiirien* 2.44, Vergiliuksen *Aeneidin* 5.366 ja Euripideksen *Heraklesin* 529 mukaan.

Sedasan lähellä Lystraa sijaitsevassa kirjoituksessa (n. 250 jKr.) kerrotaan, että miehet, joilla oli lykaonialaisia nimiä, omistivat Zeukselle Hermesin patsaan.

Aleksandrialainen Klemens (193–217/220 jKr.) esittää teoksessaan ”Kehotus pakanoille” (luku 4, s. 186) useita muita esimerkkejä ihmisistä, joita kutsuttiin jumaliksi tai jopa joksikin tietty iseksi jumalaksi. Hän kertoo, että Aeoluksen poika Ceyx sai vaimoltaan Alcyonelta lempinimen Zeus. Hänen miehensä kutsui vaimoaan Heraksi. Ptolemaios IV:tä kutsuttiin Dionysokseksi. Aleksanteri halusi tulla pidetyksi egyptiläisen jumalan Ammonin poikana ja halusi, että hänen patsaissaan olisi sarvet. Lääkäri Menekrates otti itselleen nimen Zeus. Kieliopinopettaja Alexarchos halusi tulla tunnetuksi aurinkojumalana. Zelan Nicagoras kutsuttiin Hermekseksi ja hänellä oli tapana pukeutua Hermeksen asuun. Hän mainitsee myös useita muita henkilöitä, joita palvottiin jumalina.

Niinpä kaksi vaihtoehtoa olivat, että Paavali ja Barnabas olivat Hermes ja Zeus, tai että he olivat huijareita. Heidän erityisessä pakanallisessa maailmankuvassaan nämä olivat ainoat kaksi mahdollista vaihtoehtoa.

K: Miksi Paavali ja Barnabas repivät vaatteensa Apostolien tekojen 14:14 kohdassa?

V: Asiasta on kolme näkemystä.

1. Tämä oli heidän tapansa yrittää osoittaa lystralaisille, että heillä oli yllään tavalliset vaatteet ja että he olivat vain tavallisia miehiä.

2. Se oli tavanomainen merkki ahdistuksesta, surusta tai protestista ja murheesta.

3. Juutalaisten tapana oli repiä vaatteensa, kun he kuulivat jumalanpilkkaa. Repeykset tehtiin neljästä viiteen tuumaa vaatteiden kaula-aukon sisään. Henkilö oli edelleen säädyllisesti pukeutunut, mutta vaatteet olivat sen jälkeen pilalla.

K: Mitä ihmisissä oli, että Apostolien tekojen 14:2,19 mukaan väkijoukko saattoi kääntyä halusta palvoa Paavalia ja Barnabasta siihen, että he kivittivät Paavalia ja jättivät hänet kuolemaan?

V: Heidän suurimmat kannattajansa muuttuivat heidän suurimmiksi arvostelijoikseen ja vainoojikseen. Tämä kuvaa epävakaisuutta äärimmäisimmillään. Ehkä lystralaisilla oli tällainen näkökulma.

Osa lystralaisista halusi palvoa Paavalia ja Barnabasta jumalina. Toinen ryhmä saattoi miettiä, olivatko he huijareita.

1. Ensimmäisen ryhmän silmissä Paavali ja Barnabas saivat heidät näyttämään typeriltä.

2. Toinen ryhmä puolestaan ei halunnut huijarijumalia. Kun toiset väittivät, että Barnabas ja Paavali olivat Zeus ja Hermes, ja ihmiset saivat selville, etteivät he olleetkaan (koska he kertoivat sen heille), he päättelivät heti, että Barnabas ja Paavali olivat huijareita.

3. Paavali ja Barnabas kehottivat kaikkia lystralaisia kääntymään perinteisestä epäjumalanpalvonnastaan ja seuraamaan ”uutta” Jumalaa, jolle he eivät voineet tehdä epäjumalia.

4. Epäjumalapapit, jotka ansaitsivat rahaa uhrauksilla, eivät halunneet kuulla tätä.

5. Epäjumalien palvojat, joille käytännössä kerrottiin, että heidän aiemmat uhrauksensa olivat rahan tuhlausta, eivät halunneet kuulla tätä.

Valitettavasti on usein mukavampaa uskoa valheeseen, kun totuus edellyttää myöntämistä, että olet ollut aiemmin väärässä ja tuhlannut resurssejasi ja rahaasi.

K: Miksi luulet, että Jumala ei tehnyt Apostolien tekojen luvussa 14:10–20 yhtään ylimääräistä ihmettä, kuten kutsunut tulta taivaasta Paavalia kivittäneiden ihmisten päälle tai estänyt kiviä osumasta Paavaliin?

V: Paavali korosti Apostolien tekojen 14:14–18:ssa, että hän ja Barnabas olivat aivan tavallisia ihmisiä, aivan kuten hekin. Heidän yliluonnollinen pelastamisensa olisi antanut vaikutelman, että heillä oli yli-inhimillinen suojaus, ja vahvistanut käsitystä siitä, että hekin olivat itse asiassa jumaluuksia.

Myöhemmin, kun Paavali oli kivitetty, he palasivat paikkaan, jossa Paavali oli kivitetty. Vaikka he olisivat voineet ottaa oikotien, joka oli vain 160 mailia takaisin Antiokiaan Syyriassa, Apostolien tekojen 14:21 mukaan he valitsivat pidemmän reitin, palaten samoja reittejä pitkin ja käyden toisen kerran Lystrassa, Ikoniumissa ja Antiokiassa.

On epätodennäköistä, että Paavali olisi loukkaantunut niin vakavasti, että hänet olisi jätetty kuolemaan ja että hän olisi toipunut luonnollisesti, sillä ihmiset, joilla on murtuneita luita ja suuria haavoja, eivät helposti kävele minnekään. Ehkä Paavali jätettiin kuolemaan, mutta toipui, ja Jumala paransi hänet joko osittain tai kokonaan. Tai ehkä Paavali todella kuoli, ja Jumala herätti hänet kuolleista. Vaikka Raamattu sanoo vain, että Paavali jätettiin kuolemaan – ehkä siksi, että riippumatta siitä, paransiko Jumala hänen haavansa vai ”kuolemansa” – Paavali palasi joka tapauksessa saarnaamaan.

K: Miksi luulet, että Paavali ei lainannut Vanhaa testamenttia Apostolien tekojen 14:15–17b:ssä?

V: Apostolien tekojen 14:15–17 mukaan Lystrassa ei ollut synagogaa, eikä siellä ollut paljon juutalaisia. Synagogan pitäisi olla olemassa, jos paikalla on vähintään kymmenen juutalaista miestä, kuten M. Sanhedrin 1:6 ja M. Pirke Aboth 3:6 määräävät (The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 460. Katso myös Evangelical Commentary on the Bible, s. 909).

Paavali ei yleensä sanonut juutalaisille niitä asioita, joita hän tässä sanoi. Juutalaiset tiesivät ne jo. Paavali ei korostanut pyhiä kirjoituksia eikä filosofiaa (kuten myöhemmin Ateenassa), vaan pikemminkin luontoa ja epäjumalien turhuutta.

K: Apostolien tekojen 14:19–20 kohdassa, miten sinä saarnaisit, tietäen että sinut kivitettäisiin riippuen siitä, mitä sanoisit?

V: Tavallaan voisi sanoa, että Paavali sai ”ansionsa mukaan”, hän sai sen, mitä oli ansainnut. Tarsolaisena Saulina hän vainosi ja tappoi muita kristittyjä, ja nyt häntä itseään vainottaisiin ja lopulta tapettaisiin hänen uskonsa vuoksi. Mutta Paavali ei pelännyt sitä; hän oli peloton. Sen sijaan, että olisi paennut palvelutehtävästään, hän otti kutsumuksensa vastaan, ja jopa vainoa käytettiin ihmisten tuomiseksi Jumalan luo. Mitä tekisit, jos olisit peloton? Et peloton siksi, että Jumala olisi sanonut sinulle , että Hän suojelisi sinua kivitetyltä, villieläimille heitetyltä tai tapetulta, vaan peloton siksi, että vaikka Paavali tiesi, mitä oli tulossa, hän tiesi, ettei hänelle tapahtuisi mitään, mitä Jumala ei voisi käyttää Hänen kunniakseen. ”Ja me tiedämme, että Jumala vaikuttaa kaiken hyväksi niille, jotka Häntä rakastavat, jotka ovat kutsutut Hänen aivoituksensa mukaan.” (Roomalaiskirje 8:28)

K: Miksi Apostolien teoissa 14:23 mainitaan, että he paastosivat tuolloin?

V: He paastosivat yhdessä rukousten kanssa pyytääkseen Jumalalta ohjausta vanhinten asettamisessa. Oli todellinen haaste nimittää kypsiä kristittyjä miehiä vanhimmiksi, kun he olivat olleet kristittyjä vasta lyhyen aikaa.

K: Kuinka kauan nämä vanhimmat olivat olleet Kristuksessa Apostolien tekojen 14:23:ssa? Pitäisikö henkilön olla ollut kristitty jo pitkään ennen kuin hänestä tulee vanhin?

V: Nämä ihmiset olivat olleet kristittyjä vasta muutaman viikon tai korkeintaan muutaman kuukauden ajan. Paavalin ensimmäisen vierailun ja hänen paluunsa välillä oli siis hieman aikaa, jonka aikana he saattoivat kasvaa uskossaan. Silti se ei ollut kovin pitkä aika. Toisaalta voisi sanoa, että he olivat ”vaeltaneet Jumalan kanssa” jo ennen kuin saivat tietää Kristuksesta juutalaisina. Tätä väitettä vastaan puhuu kuitenkin se, että Apostolien tekojen 14:15–17 mukaan Lystrassa ei ollut synagogaa, joten Lystrassa ei ollut juurikaan juutalaisia.

Tämän jälkeen kirjoitetussa 1. Timoteuksen kirjeen 3:6–7:ssä sanotaan, että vanhin ei saisi olla uusi uskovainen. Siksi on yleensä hyvä, että henkilö on ollut kristitty jo useita vuosia. On mielenkiintoista, että he nimittivät vanhimpia, jotka asuivat paikan päällä ja tunsivat kielen ja kulttuurin, sen sijaan että olisivat ”tuoneet” vanhimpia Antiokiasta tai Jerusalemista.

K: Miksi Apostolien tekojen 14:27:ssä on tärkeää, että lähetyssaarnaajat kertovat seurakunnalle, mitä he ovat tehneet?

V: Kyse ei ole kerskailusta, vaan siitä, että kerrotaan, mitä Jumala teki heidän kauttaan. Yksi tarkoitus on rohkaista uskovia. Mutta se on myös auttaa ohjaamaan heitä siinä, miten heidän tulisi rukoilla. Lopuksi, nykypäivänä se on auttaa seurakuntaa tekemään päätöksiä lähetystyöhön osoitettavien varojen jakamisesta.

K: Mitkä ovat kaksi erilaista tapaa tutkia Apostolien tekojen 15:1–29:ää?

V: Ensimmäinen tapa on keskittyä siihen, mitä päätettiin; toinen tapa on ajatus rauhanomaisesta neuvostosta, jossa asiat päätetään ja kaikki pääsevät yhteisymmärrykseen. Islamin varhaisimpina aikoina Muhammedin jälkeen heillä oli samanlaisia erimielisyyksiä ja ratkaisuja, paitsi että he eivät kutsuneet niitä neuvostoiksi; ne olivat taisteluita (esim. Kamelin, Siffinin, Harran ja Karbalan taistelut).

K: Oliko Pietari Apostolien tekojen 15:1–29 kohdassa ensimmäisen kirkolliskokouksen ”paavi”, kuten jotkut roomalaiskatolilaiset haluaisivat väittää?

V: Ei. Pietari oli johtava hahmo tässä kirkolliskokouksessa, mutta ei ainoa johtaja. Tätä tukee seuraava.

1. Kiista tuotiin apostolien ja muiden eteen Apostolien teoissa 15:4,6.

2. Pietari puhui Apostolien tekojen 15:7–11:ssä, mutta myös muut puhuivat Apostolien tekojen 15:1:ssä, 15:2:ssa ja 15:5:ssä.

3. Pietarilla ei ollut viimeistä sanaa, vaan Paavali ja Barnabas (jotka tukivat Pietaria) puhuivat seuraavina Apostolien tekojen 15:12:ssa.

4. Viimeisen sanan sanoi Jaakob, joka antoi ”tuomionsa” Apostolien tekojen 15:13–21.

5. Lähetettyä kirjettä ei lähetetty ”paavin bullana” eikä edes Pietarin valtuudella (Apostolien teot15:22 –29). Sen sijaan se lähetettiin kaikkien apostolien ja vanhinten valtuudella.

6. Lopuksi sanotaan, että sana ”paavi” tulee sanasta pappa, joka tarkoittaa isää, ja Jeesus sanoi, ettei ketään ihmistä pidä kutsua isäksi (Matteuksen evankeliumi 23:9).

K: Oliko Apostolien tekojen 15:1–6 kohdassa koko seurakunta läsnä, vai vain Paavali, Jaakob ja apostolit?

V: Tämä tapahtui noin vuonna 49 jKr. Oli kiireellistä kokoontua melko nopeasti, jotta tämä mahdollinen eripuraisuus ei pääsisi pahenemaan. Huomaa myös, että miehet tulivat Juudeasta, mutta Jaakob sanoo Apostolien tekojen 15:24:ssä nimenomaisesti, etteivät he antaneet sellaista käskyä, että teidän olisi pitänyt ensin tulla ympärileikatuiksi. Asiasta on kaksi näkemystä.

Koko seurakunta: Teoksessa The Believer’s Bible Commentary (s. 1628, 1629) todetaan, että vaikka Apostolien tekojen 15:6 perusteella näyttää siltä, että paikalla olivat vain apostolit ja vanhimmat, Apostolien tekojen 15:12 viittaa siihen, että kyseessä oli koko seurakunta.

Vain vanhimmat: Apostolien tekojen 15:6 ei viittaa siihen, että paikalla olisi ollut muita kuin apostoleja ja vanhimpia. Apostolien tekojen 15:12 mainitsema ”koko seurakunta” voi tarkoittaa apostolien ja vanhimpien kokousta. Mutta kun päätös oli tehty, se ilmoitettiin Apostolien tekojen 15:22 mukaan apostoleille, vanhimmille ja koko seurakunnalle. Johtaminen oli siis avointa; koko seurakunta saattoi nähdä ongelman, kuulla eri näkökantoja, seurata kaikkien toimintaa ja nähdä ratkaisun. Juutalaisuuden kannattajien kanta oli selvä, sillä 1. Mooseksen kirjan 17:14 mukaan juutalainen mies on ”erotettava” kansasta , jos hän ei suostu ympärileikkaukseen. Jopa 2. Mooseksen kirjan 12:48–49 mukaan heidän keskuudessaan asuvien muukalaisten miesten, jotka halusivat viettää pääsiäistä, oli oltava ympärileikattuja. Joten olettaen, että koko Vanha testamentti oli edelleen voimassa (iso oletus), heidän näkökantansa oli ymmärrettävissä.

Sivuhuomautuksena voidaan mainita, että Apostolien teot 15:7 voidaan kääntää sanoilla ”keskustelu”, ”väittely”, ”tutkiminen” tai ”kysely”. Apostolien teot 15:7 viittaa Korneliukseen (Apostolien teot 10:1–11:18), ja siitä on kulunut kymmenen vuotta.

K: Miten heprealaisten juurien liike ja monet seitsemännen päivän adventistit jatkavat Apostolien tekojen 15:1–3 mukaisesti tätä Jumalan Kristuksessa tehdyn liiton ja Vanhan testamentin lain yhdistämistä nykypäivänä?

V: Näillä kahdella erilaisella harhaopilla on yhteisenä teemana pyrkimys lisätä Jeesus Vanhan liiton lakeihin. Voit tunnistaa heprealaisten juurien liikkeen kannattajan siitä, että hän väittää seuraavansa Kristusta, mutta ei tunnusta Paavalia Jumalan lähettämäksi apostoliksi. He kirjoittavat tyypillisesti ”G_d” tai ”g_d” sanan ”God” sijaan. He uskovat sapatin (lauantain) viettämiseen ja Mooseksen ruokasääntöjen noudattamiseen. He uskovat, että Jeesus vain lisäsi jotain Mooseksen lakiin.

Kaikki seitsemännen päivän adventistit eivät usko täsmälleen samoin, mutta ”perinteisemmät” heistä kieltävät kolminaisuuden, noudattavat Mooseksen ruokasääntöjä ja pitävät sapattia (lauantaina). He uskovat, että pedon merkki on nykymaailmassa, ja että se on sunnuntain jumalanpalvelus. Kuvittele, että sanoisit lapsillesi: ”En tiedä, mitä aiotte tehdä tänään sunnuntaina, mutta mikä se sitten onkin, sen ei parasta liittyä Jumalan palvontaan!”

K: Kun nämä fariseukset tulivat kristityiksi Apostolien tekojen 15:5:ssä, miksi Jumala ei oikaissut heidän käsityksiään ympärileikkauksesta ja Vanhan testamentin laista?

V: Raamattu ei kerro sitä, ja Jumalalla on oikeus paljastaa niin paljon tai niin vähän kuin Hän haluaa. Niille, jotka eivät opi jotain, minkä Jumala on jo paljastanut, Jumalalla on oikeus ”toistaa sitä, kunnes he ymmärtävät” tai pidättäytyä tekemästä niin.

Vaikka tässä ei yritetä selittää tarkalleen, miksi Jumala tekee kaiken, mitä Hän tekee, voimme tässä tapauksessa esittää joitakin huomioita, jotka antavat järkevän vastauksen siihen, miksi Jumala ei heti oikaise kaikkien kristityiksi tunnustautuvien kaikkia virheitä.

Yhteys Kristukseen, kuten oksa on yhteydessä viiniköynnökseen (Joh. 15), on ilmeisesti Jumalan silmissä tärkeämpää kuin se, että meillä olisi aina oikea vastaus. Jos henkilö ei ole yhteydessä, pääongelma ei ole hänen vääriä vastauksiaan vaan se, ettei hän ole yhteydessä.

Meidät on luotu tarvitsemaan toisiamme Kristuksen ruumiissa (1. Kor.12:17 –19, 21–26). Jokaisella uskovalla on jotain annettavaa ruumiille, ja jokaiselta uskovalta puuttuu jotain, jonka hän voi saada vain olemalla yhteydessä toisiin.

Yksi kristittyjen kohtaama kiusaus on se, että annamme toissijaisten asioiden mielipiteiden tulla meille niin tärkeiksi, ettemme noudata Jumalan käskyä rakastaa toisia ja toimia yhdessä. Mistä syystä tahansa, Jumala ei ole poistanut tätä tai muita kiusauksia. Jos annamme tämän tapahtua, on aina mahdollista, että toissijaiset opilliset kysymykset tuhoavat uskomme, yhteisen todistuksemme ja yhtenäisyytemme muiden tosi kristittyjen keskuudessa.

Yhtenäisyys Kristuksessa erilaisista mielipiteistämme huolimatta on haaste, jonka Jumala on antanut meille. Yhdellä sydämellä ja yhdellä suulla meidän on (edelleen) ylistettävä Jumalaa (Roomalaiskirje 15:5–6). Yhtenäisyys olisi paljon helpompaa, jos kaikilla kristityillä olisi samanlaiset mielipiteet. Koska näin ei ole, Kristus rukoili, että olisimme silti yhtä (Johanneksen evankeliumi17:21 –23). Raamattu ei missään kohdassa sano, että meidän pitäisi luoda yhtenäisyyttä, jota ei ole olemassa. Sen sijaan Efesolaiskirjeen 4:3 mukaan meillä on vastuu ”säilyttää Hengen yhtenäisyys”. Roomalaiskirjeen 14. luvussa uskovien välillä oli oppierimielisyyksiä. Paavali hyväksyi uskovat, jotka ajattelivat näistä toissijaisista asioista eri tavoin, ja meidänkin tulisi hyväksyä muut uskovat juuri niin kuin Kristus hyväksyi heidät (Roomalaiskirje 15:7).

Ajoitus ja prioriteetit ovat Jumalan kohdalla usein erilaiset kuin meidän. Saatamme haluta, että toisia korjataan tietyssä yksityiskohdassa välittömästi, kun taas Jumala haluaa, että henkilö työskentelee ensin muiden alueiden parissa.

Yhteenveto: Tieto turmelee, mutta rakkaus rakentaa (1. Kor. 8:1). Jumala on enemmän huolissaan siitä, että ne, jotka tuntevat evankeliumin keskeisen totuuden, tottelevat Häntä, rakastavat muita ja elävät yhtenäisyydessä muiden tosi kristittyjen kanssa, kuin siitä, että olemme oikeassa kaikissa toissijaisissa kysymyksissä.

K: Miten Apostolien tekojen 15:9 mukaan sydämemme puhdistuu uskon kautta?

V: Jumala julisti kansansa puhdistetuiksi Hänen silmissään, kun Jeesus kuoli puolestamme ristillä. Pietari sanoi, että se tapahtui ”Herran Jeesuksen armosta”, ei ”armosta ja laista”. Meidän on kuitenkin koettava puhdistuminen tässä elämässä. Jumalan armosta uskomme kautta Jumala ei ainoastaan pelastanut ja vanhurskauttanut meitä, vaan Hän myös puhdistaa ja pyhittää meitä.

Vaikka kukaan muu kuin Jeesus ei tule saamaan synnitöntä, puhdasta sydäntä ennen kuin pääsemme taivaaseen, meidän on käytävä läpi puhdistautumisen prosessi jo nyt maan päällä. Puhdistuminen ei ole jotain, minkä voimme tehdä yksin, vaan se on jotain, mitä Jumala tekee meille, kun alistumme Hänelle. Puhdistuminen ei tapahdu silloin, kun keskitymme syntiin toistamalla: ”En aio tehdä sitä, en aio tehdä sitä jne.”, vaan pikemminkin uskossa, kun kiinnitämme katseemme Jeesukseen, kuten Kolossalaiskirjeen 3:1–4 kehottaa meitä tekemään. On merkittävää , että Kolossalaiskirjeen 3:1–4 kaunis kuva on melkein valmistautumista taisteluun (itse asiassa kuolemaan asti käytävään taisteluun) syntistä luontoamme vastaan, josta puhutaan Kolossalaiskirjeen 3:5–10.

K: Mikä on yhteenveto Jaakobin puheesta Apostolien tekojen 15:14–21:ssä?

V: Apostolien tekojen 15:14–18:ssa Jaakob selitti äskettäistä työtä pakanain keskuudessa yhdistämällä tapahtumien historian Vanhan testamentin profetioihin. Apostolien tekojen 15:19–21:ssä Jaakob päättelee, mitä tulisi tehdä ja mitä rajoituksia (ja rajoitusten puuttumista) pitäisi asettaa pakanauskoville. On mielenkiintoista, että Jaakob puhuu epäjumalille uhratun ruoan syömisestä ja veren syömisestä samassa yhteydessä kuin seksuaalisen moraalittomuuden pahuudesta.

Katso The Expositor’s Greek Testament, osa 2, s. 320–321.

K: Miksi Apostolien tekojen 15:15–17 kohdassa Jaakobin lainaus Aamosin kirjasta 9:11–12 on yhdenmukainen Septuagintan kanssa eikä masoreettisen tekstin kanssa? Tässä on Aamosin kirjan 9:11a, 12.

Masoreettinen teksti: ”Sinä päivänä, … jotta he saisivat haltuunsa (hepreaksi yaras) Edomin jäännöksen (Edom on hepreaksi ’dm’) ja kaikki kansat, joita kutsutaan minun nimelläni, sanoo Herra, joka tekee nämä asiat.”

Septuaginta: ”Sinä päivänä … jotta ihmisten jäännös ja kaikki pakanat, joiden päälle minun nimeni on kutsuttu, etsisivät minua hartaasti, sanoo Herra, joka tekee kaikki nämä asiat.”

Apostolien teot 15:17a ”Tämän jälkeen … jotta ihmisten jäännös (Aadam on hepreaksi ’dm’) etsisi (hepreaksi daras) Herraa ja kaikki pakanat, joita kutsutaan minun nimelläni, sanoo Herra, joka nämä asiat tekee.”

Midrash 4QFlorilegium 1:12?

V: Tämä on vaikeaa, koska Vanha testamentti kirjoitettiin alun perin ilman vokaaleja, ja konsonantit sanoissa ”Edom” ja ”Aadam” (’dm, käännettynä ”ihmiset”) ovat samat. Sana ”omistaa” (yaras) eroaa hepreankielisestä sanasta ”etsiä” (daras) vain yhdellä konsonantilla. Tämä lainaus löytyy Kuolleenmeren kääröistä löydetystä heprealaisesta midrash-käsikirjoituksesta nimeltä 4QFlorilegium 1:12, ja se on samankaltainen, mutta ei identtinen Septuagintan kanssa. Masoreettisessa tekstissä lukee ”he perivät ihmisiltä” ja ”jäännös” on objektina, kun taas Septuagintassa ja 4QFlorilegiumissa lukee ”he etsivät ihmisiltä” ja ”jäännös” on subjektina.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Jaakobin lainaus on yhdenmukainen heprealaisen 4QFlorilegium 1:12:n kanssa. Masoreettinen teksti ei aina ole paras versio.

K: Mitä tarkoittaa Apostolien tekojen 15:16:ssa mainittu Daavidin tabernaakkeli?

V: BSB-käännös kääntää tämän seuraavasti: ”rakentaa uudelleen Daavidin kaatuneen teltan”. Aivan kuten me viittaamme jonkun taloon puhuessamme hänen perheestään, niin nomadikulttuureissa viitataan telttoihin. Tämä jae on muistutus Jumalan lupauksesta Daavidin suvusta. Daavidin valtaistuimen merkitys mainita 2. Samuelin kirjassa 7:16 ja Psalmin 89:4. Kristus istuisi valtaistuimella Matteuksen evankeliumin luvuissa 19:28 ja 25:31. Tämän lainauksen ydin oli seuraavassa jakeessa, jossa puhutaan pakanakansoista, jotka kantaisivat Jumalan nimeä. Näyttää siltä, että Jumala iloitsee kaatuneen asian palauttamisesta; mutta Hän palauttaa sen usein eri tavalla kuin alkuperäisen. Jotkut näkevät tämän täyttyneen kirkossa; toiset taas näkevät sen täyttyneen tuhatvuotisessa valtakunnassa.

K: Ovatko verensiirrot väärin Apostolien tekojen 15:20 mukaan?

V: Ei, Raamattu ei sano niin. Tuolloin verensiirtojen käsitettä ei vielä tunnettu. He eivät ottaneet käyttöön mitään uusia sääntöjä, mutta heidän ytimekkäiden lausuntojensa ”verestä pidättäytyminen” merkitys tarkoitti selvästi, että he opettivat Vanhan testamentin määräysten veren syömisestä olevan edelleen voimassa. Oman verensä vastaanottaminen verensiirrossa ei ole kannibalismia itseä kohtaan, eikä verensiirron vastaanottaminen toiselta henkilöltä ole myöskään kannibalismia, koska mitään ei ”syödä”.

K: Miksi Apostolien tekojen 15:20 ja 21:25 kohdissa mainitaan nämä neljä kieltoa?

V: Ensinnäkin Jaakob ei puhunut pelastuksesta, vaan käytännöistä ja yhteydestä juutalaisten uskovien kanssa sekä siitä, mitä pakanain tulisi noudattaa. Tässä on kaksi mahdollista vastausta. Tarkastellaan molempia ja päätetään sitten, kumpi on oikea.

Mahdollinen vastaus 1: Kulttuurinen herkkyys loukkaamisen välttämiseksi: Joskus kristitty saattaa jättää tekemättä jotain, ainakin julkisesti, koska se loukkaisi muiden omatuntoa ja he pitäisivät kristittyä väärässä. Esimerkiksi 2000-luvun Andhra Pradeshissa Intiassa eräs hindu heitti naudanluun kirkon sisään. Sitten hindut syyttivät kristittyjä siitä, että he söivät salaa naudanlihaa kirkon sisällä, ja naudanluun todisteen perusteella kyläläiset purkivat kirkon. Vainon aikoina kristityt saattavat jättää tekemättä asioita, jotka toisivat heille välitöntä vainoa ja jotka eivät liity evankeliumin julistamiseen. Joissakin seurakunnissa miehet ja naiset istuvat erillään kirkossa, koska heidän istumisensa yhdessä saattaisi kulttuurisesti tuntua skandaaliselta. Seksuaalisen moraalittomuuden (kreikaksi porneia) välttäminen on kuitenkin samaa kaikille kristityille ympäri maailmaa. Vastaväitteenä voidaan esittää, että monet kristityt pitävät veren juomista (kuten verikeittoa Saksassa ja Kiinassa) hyväksyttävänä, ja ehkä porneian mainitseminen tässä yhteydessä oli tarkoitettu korostamaan, että jopa pienintäkään seksuaalisen moraalittomuuden vaikutelmaa tulisi välttää. Jotkut, jotka pitävät tätä pelkästään seremoniallisena asiana, tulkitsevat tämän tarkoittavan vain 3. Mooseksen kirjassa kiellettyjä lähisukulaisuussuhteita. Pakanakristitty tulkitsisi tämän kreikankielisen kohdan kuitenkin yleisenä seksuaalisena moraalittomuutena ( ), joten tämä tulkinta on melko ”väkisin sovitettu” tukemaan johtopäätöstä.

Mahdollinen vastaus 2: Yleinen moraali: Kaikkien kristittyjen, myös nykypäivänä, tulisi välttää näitä asioita. Se, ettei syödä ruokaa, jonka tiedetään olevan epäjumalille uhrattua, eli epäjumalien saastuttamaa ruokaa, mainitaan myös Ilmestyskirjassa 2:14,20. Seksuaalisen moraalittomuuden kieltäminen on läsnä sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Kielto syödä verta, vaikka se sisältyykin Mooseksen lakiin, juontaa juurensa jo Nooaan 1. Mooseksen kirjan 9:4:ssä. Kuristetuista eläimistä, joista verta ei ole valutettu pois, mainitaan epäsuorasti 3. Mooseksen kirjan 17:10–14:ssä.

K: Miksi Paavali ei toistanut Apostolien tekojen 15:22–29 mukaisia neuvoston päätöksiä kirjoittaessaan galatalaisille?

V: Ensin se, mikä ei todennäköisesti ole vastaus, sitten ensisijainen vastaus ja lopuksi toissijainen vastaus.

Ei vastaus: On mahdollista, että Paavali vieraili ja kirjoitti galatalaisille, jotka asuivat Vähä-Aasian keskiosassa, ennen Jerusalemin neuvoston kokousta. Useimmat kristilliset tutkijat kuitenkin katsovat, että Jerusalemin neuvoston kokous pidettiin noin vuonna 49 jKr, ja Paavali kirjoitti galatalaisille vuosina 53–59 jKr.

Ensisijainen vastaus: Paavali mainitsi kyllä keskustelunsa Jerusalemissa Galatalaiskirjeen 2:2–10:ssä, mutta vain osan siitä. Galatalaiset hyväksyivät, että sekä hän että Pietari olivat apostoleja, ja Paavali mainitsi, että Pietari ja hän olivat päässeet yhteisymmärrykseen. On epäselvää, oliko kirkolliskokous julkinen vai oliko se itse asiassa yksityinen ja vain lopullinen päätös julkistettiin. Lopuksi hän ei tiennyt, mitä miehet, jotka väittivät olevansa Jaakobin lähettämiä, sanoivat. Niinpä Paavali korosti sitä, mitä Pietari oli itse hänelle kertonut.

Toissijainen vastaus: Jos Paavali olisi toistanut neuvoston päätöksen, on epäselvää, olisivatko he uskoneet siihen tai hyväksyneet sen. Paavalin ajan jälkeen vuosisatojen ajan oli olemassa ebionilaisiksi kutsuttuja harhaoppisia, jotka sanoivat uskovansa Jeesukseen ja opettivat, että kaikkien uskovien oli edelleen noudatettava koko Mooseksen lakia. He sanoivat, että Jeesusta kutsuttiin Jumalaksi vain kunnianimityksenä. Lisäksi Pietari ei teknisesti ottaen rikkonut neuvoston päätöstä, kun hän ei syönyt pakanain kanssa joidenkin juutalaisten saapuessa.

K: Kun Apostolien teoissa 15:28 sanotaan, että koska se oli Pyhän Hengen mielestä hyvä, miksi oli merkitystä sillä, oliko se heidän mielestäänkin hyvä?

V: Tämä osoittaa, että he tiesivät sen olevan Pyhän Hengen tahto. Vaikka he eivät halunneet toimia Pyhää Henkeä vastaan, ei olisi ollut sopivaa, että Pyhä Henki olisi halunnut heidän tottelevan ja tekevän jotain, mutta kukaan ei olisi tiennyt, mitä haluttiin.

Samoin nykyäänkin Jumala tietää, mikä on hyvää ja mikä ei. Meidän on kuitenkin edelleen käytettävä omaa harkintaamme selvittääksemme, mikä on parasta Jumalan näkökulmasta.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Juudas Barsabbas on mielenkiintoinen nimi. ”Barsabbas” tarkoittaa sapatin poikaa, joten mahdollisesti hän syntyi sapattina, mutta lähes varmasti hän oli juutalainen uskovainen.

K: Ovatko Apostolien tekojen 15:29 käskyt edelleen voimassa nykypäivän kristityille?

V: Kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että seksuaalista moraalittomuutta koskevat käskyt eivät ole muuttuneet, mutta he ovat eri mieltä käskyistä, jotka koskevat epäjumalille uhrattua ruokaa, verta ja kuristettujen eläinten lihaa. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että apostolien kirje oli sitova kaikille tuon ajan kristityille, ja näiden sääntöjen noudattaminen ei loukkaisi juutalaisia (sekä kristittyjä että ei-kristittyjä).

1. Jotkut aidot kristityt katsovat, että koska tämä kirje oli peräisin apostoleilta, ja he eivät koskaan sanoneet sen koskevan vain tiettyä ajanjaksoa, kaikki nämä määräykset ovat sitovia myös nykyään. Näin kristityt yleensä suhtautuivat näihin määräyksiin toisella ja kolmannella vuosisadalla. Tämä on myös minun näkemykseni.

Esimerkiksi Minucius Felixin teoksessa *Octavius* (n. 210 jKr.) luvussa 30, sivulla 192 todetaan, että kristityt eivät käyttäneet ruoassaan edes syötävien eläinten verta. Muita Nikäan kirkolliskokousta edeltäneitä kristittyjä, jotka totesivat, etteivät kristityt nauttineet verta, olivat Justinus Marttyyri (150 jKr.), Viennen ja Lugdunumin kristityt (177 jKr.), Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.), Tertullianus (198–220 jKr.) sekä Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.)

2. Toinen näkemys on, että seksuaaliset rajoitukset ovat sitovia, kun taas ruokavalion rajoitukset riippuvat omasta omastatunnosta ja niiden ihmisten omatunnosta, joita emme halua johdattaa kompastumaan. Vaikka kirje oli tuolloin sitova, Paavali totesi myöhemmin, että epäjumalille uhratun lihan ehdoton kielto oli omantunnon asia.

K: Kuka oli oikeassa Apostolien tekojen 15:37–40 kohdassa, ja miten asia ratkesi?

V: Barnabaksen näkökulmasta Johannes Markus oli hänen serkkunsa, ja ehkä Barnabas näki, että Markus oli aidosti katunut heidän hylkäämistään. Paavalin näkökulmasta tässä palvelutyössä oli ratkaisevan tärkeää saada mukaan joku, joka oli läpäissyt taistelun koettelemuksen ja johon ei vain voitu luottaa, vaan jonka Paavali tiesi olevan luotettava. Paavali ei todennäköisesti tuntenut Markusta yhtä hyvin kuin Barnabas.

Jumalan näkökulmasta erottaminen toimi Jumalan kunniaksi. Silas (=Silvanus) ja Timoteus liittyivät Paavalin työtovereiksi. Kirkkohistoria kertoo, että Barnabas ja Markus matkustivat Egyptiin ja saarnasivat siellä. Muutama vuosisata myöhemmin Egyptistä tuli yksi kristinuskon pääkeskuksista; muut kolme olivat Jerusalem, Rooma ja Konstantinopoli. Paavali ja Markus sovittelivat välinsä 2. Timoteuksen kirjeen 4:11 kohdassa.

K: Onko Apostolien tekojen 16:1:ssä mainittu henkilö sama kuin 1. ja 2. Timoteuksen kirjeiden vastaanottaja?

V: Kyllä.

K: Miten luulet Paavalin tuntevan itsensä, kun hän Apostolien tekojen 16:1:n mukaan palasi jälleen kaupunkiin, jossa hänet oli kivitetty ja jätetty kuolemaan?

V: Ehkä Paavali pelkäsi hieman, että he tekisivät uudelleen sen, mihin olivat jo osoittaneet olevansa valmiita. Tai ehkä Paavali ei edes miettinyt asiaa sen enempää. Kolmas näkemys on, että tuo tuskallinen muisto tuli kyllä mieleen, kun Paavali astui jälleen kaupunkiin, mutta Paavali päätti, ettei hän välittänyt siitä. Ehkä kaiken sen jälkeen, mitä hän oli tehnyt kristittyjä vastaan, ja Jumalan ihmeellisen armon ansiosta Paavali saattoi ajatella, että Jumalan seuraaminen toisi vielä lisää vaikeuksia ja kuolemaa ennen kuin hän pääsisi taivaaseen, ja että Paavalin kannatti yhtä hyvin ryhtyä töihin, saattaa loppuun sen, mitä Jumala halusi hänen tekevän, ja saada se pois alta.

Saattaa olla paikkoja ja ihmisiä, jotka herättävät sinussa melko tuskallisia muistoja. Mutta jos Jumala kutsuu sinut palaamaan sinne, toivottavasti Jumalan rakkaus sydämessäsi on suurempi kuin muistosi.

K: Miksi Paavali ja Silas ympärileikkasivat Timoteuksen Apostolien tekojen luvussa 16:1–5, vaikka he olivat aiemmin vahvistaneet, ettei pakanain tarvitse tulla ympärileikatuiksi, eivätkä he ympärileikanneet Titiusta?

V: Paavali tiesi, ettei Timoteuksen tarvinnut käydä ympärileikkauksessa, mutta tämä ”vapaaehtoinen ympärileikkaus” tehtiin juutalaisten lepyttämiseksi. Tässä on oikeastaan kolme kysymystä: miksi Paavali teki niin, oliko Paavali oikeassa tehdessään niin, ja mitä periaatteita meidän tulisi noudattaa nykyään.

1. Miksi Paavali ympärileikkasi Timoteuksen?

Paavali teki sen lepyttääkseen juutalaisia, jotka tiesivät, ettei Timoteus ollut ympärileikattu niin kuin juutalaisen tulisi olla. Paavali halusi poistaa esteen, joka esti juutalaisia ottamasta vastaan evankeliumia. Kohtuuden rajoissa meidän tulee olla kaikkea kaikille ihmisille (1. Kor. 9:19–23). Toisena esimerkkinä mainittakoon, että Paavali olisi jopa lopettanut tiettyjen lihalajien syömisen, jos se olisi estänyt jonkun lankeamasta (1. Kor.8:13 ja Room. 14:20–21).

2. Olisiko Paavalin pitänyt ympärileikata Timoteus?

Paavali oli apostoli, mutta se ei tarkoita, ettei hän olisi koskaan tehnyt virheellisiä päätöksiä. Kyllä, olen varma, että se lepytteli juutalaisia, mutta sillä oli hintansa. Monet juutalaiset eivät koskaan ymmärtäneet, että evankeliumi korvasi lain ja että emme enää olleet lain alla vaan armon alla. Monet juutalaiset tulivat seurakuntaan ”juutalaisuuden kannattajina” eivätkä koskaan ymmärtäneet asiaa oikein. Apostolien teoissa 16:1–5 sanotaan, että tämä tapahtui Lystrassa lähellä Derbeä ja Ikoniumia. Kaikki nämä kaupungit sijaitsevat Galatiassa, ja Galatalaiskirjeen mukaan niissä oli ongelmia, kun ihmiset palasivat lain noudattamiseen. Vaikka Paavali oli aiemmin ympärileikannut Timoteuksen Galatiassa yksinkertaisesti juutalaisten lepyttämiseksi, hän päätyi myöhemmin sanomaan galatalaisille: ”Ottakaa huomioon: minä, Paavali, sanon teille, että jos annatte ympärileikata itsenne, Kristus ei ole teille lainkaan mitään.” (Gal. 5:2)

3. Mitä periaatteita voimme tästä oppia ja noudattaa nykyään?

3.1 Kyllä, meidän tulisi tehdä kompromisseja ja noudattaa periaatetta olla kaikille kaikkea, mutta emme saa laiminlyödä sitä korkeampaa periaatetta, että sanomasta ei saa tinkiä. Timoteuksen ympärileikkaaminen saattoi saada evankelioinnin näyttämään helpommalta, mutta sen hinnaksi tuli se, että epäuskoiset pääsivät seurakuntaan ja nuoret kristityt joutuivat hämmentyneiksi. Samoin voimme vaikuttaa tehokkaammilta evankelioinnissa, jos emme koskaan puhu helvetistä tai Kristuksen herruudesta. Mutta onko evankeliumin vesittäminen todella sitä, mitä kuuliaiset lähettiläät haluavat tehdä?

3.2 Kun haluat tehdä kompromissin evankeliumin jakamisen helpottamiseksi, kysy itseltäsi miksi. Jos se ei liity evankeliumiin, tee se rohkeasti. Jos se liittyy suoraan evankeliumiin, älä tee sitä. Jos se liittyy epäsuorasti evankeliumiin – kuten että ruoka vie sinut lähemmäksi tai kauemmas Jumalasta – katso seuraava kohta.

3.3 Roomalaiskirjeen 14:15–16:ssa on parempi tapa tehdä kompromissi. Älä tee sitä, mikä saa veljesi kompastumaan, mutta toisaalta älä anna sen tulla puhuttavaksi pahana.

3.4 Jopa Pietarin ja Paavalin kaltaiset johtajat voivat tehdä virheitä ja huonoja päätöksiä. Nämä päätökset voivat olla niin huonoja, että niiden seuraukset voivat hämmentää uusia kristittyjä. Meidän tulisi osoittaa johtajille heidän virheensä, ja voimme levittää oikaisun niille ihmisille, jotka ovat joutuneet ongelman harhaanjohtamiksi, kuten Paavali teki Pietarin kohdalla Galatalaiskirjeen 2. luvussa. Niin kauan kuin he eivät tee asioita, jotka tekisivät heidät kelvottomiksi virkaansa, he ovat kuitenkin edelleen johtajiamme. Jos luulet jonkun kristillisen johtajan olevan täydellinen, se tarkoittaa vain, ettet tunne kyseistä johtajaa kovin hyvin. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja meidän kaikkien tulisi pyrkiä tulemaan yhä enemmän Kristuksen kaltaisiksi.

K: Oliko Paavalilla oikeus ympärileikata Timoteus Apostolien tekojen 16:3:ssa vain muiden hyväksynnän vuoksi, kun 1. Korinttolaiskirjeen 7:18–19:ssä sanotaan, että ympärileikkaus ei merkitse mitään, ja Galatalaiskirjeen 5:2–3:ssa sanotaan, ettei meidän pitäisi ympärileikata itseämme?

V: Asiasta on viisi erilaista näkemystä.

a) Erillinen asia: Paavali ja Timoteus eivät koskaan uskoneet, että ympärileikkaus tekisi Timoteuksesta vanhurskaan. Sitä ei tehty uskonnollisista syistä, vaan jotta juutalaiset eivät loukkaantuisi.

b) Aikaisempi ajankohta: Paavali ympärileikkasi Timoteuksen kauan ennen 1. Korinttolaiskirjeen ja Galatalaiskirjeen kirjoittamista. Jumala ei ilmeisesti ollut vielä ilmoittanut Paavalille, että kristittyjen ei tulisi ympärileikata uskonnollisista syistä. Jumala ei odota kenenkään noudattavan käskyä, jota Hän ei ole vielä antanut.

c) Paavali oli epäjohdonmukainen: Paavali teki virheen ympärileikkaamalla Timoteuksen, koska se antoi juutalaisille vaikutelman, että se tehtiin uskonnollisista syistä. Kun Paavali myöhemmin tajusi virheensä, hän kirjoitti 1. Korinttolaiskirjeen 7:18–19 ja Galatalaiskirjeen 5:2–3. Paavali mainitsi nimenomaisesti, ettei Titiusta ympärileikattu, Galatalaiskirjeen 2:3:ssa.

Ei pitäisi olla yllätys, etteivät apostolit olleet täydellisiä. Pietari teki jonkin verran samanlaisen virheen, kun hän ei syönyt pakanain kanssa (Gal. 2:11–14).

d) Jotta ei aiheuttaisi kompastuskiveä muille: Paavali ympärileikkasi Timoteuksen aiemmin, koska hän ei halunnut aiheuttaa kompastuskiveä heikommille veljille, kuten Roomalaiskirjeen 14. luvussa todetaan. Kuitenkin kun ”heikommat veljet” vahvistuivat niin paljon, että he alkoivat sortaa seurakuntaa, Paavalin oli pakko reagoida tähän lainalaisuuden uhkaan.

e) Synagogaan meneminen: Timoteusta pidettiin juutalaisena, koska hänen äitinsä oli juutalainen. Lisäksi verbin aikamuoto viittaa siihen, että hänen isänsä oli kuollut. Koska Paavalin tapana oli mennä ensin synagogaan, Timoteusta ei olisi päästetty sisään, jos olisi tullut ilmi, ettei Timoteusta ollut koskaan ympärileikattu. Vaikka Paavali saattoi tehdä virheen, on ero siinä, pitääkö ympärileikkausta välttämättömänä pelastukselle (mitä Paavali ei koskaan antanut ymmärtää) ja siinä, että se on hyödyllistä evankelioinnille.

K: Miten Pyhä Henki esti Apostolien tekojen 16:6:ssa Paavalia ja hänen seuralaisiaan saarnaamasta Rooman Aasian maakunnassa?

V: Ei ole todisteita väkivallasta tai pakottamisesta. Paavali ja hänen seuralaisensa olivat tottelevaisia Jumalalle, ja todennäköisesti Pyhä Henki ei antanut heille rauhaa mennä Aasiaan, tai sitten Pyhä Henki yksinkertaisesti käski heitä olemaan menemättä. Paavali matkusti itäisen Mysian laitamilla (mukaan lukien Troas), mutta ilmeisesti hän ei saarnannut siellä. Paavalin aikainen Troas-kaupunki sijaitsi klassisen Troijan kaupungin eteläpuolella. Tämä kielto oli voimassa vain siihen asti, kunnes sopiva aika koitti. Toisaalta jotkut ajattelevat, että sairaus oli se keino, jota Pyhä Henki käytti estääkseen Paavalia menemästä sinne. Nykyäänkin Pyhä Henki liikuttelee toisinaan henkeämme ilmoittaakseen meille, että meidän pitäisi tai ei pitäisi tehdä jotain.

Tätä voitaisiin kutsua ”kaksinkertaiseksi ohjaukseksi”, jossa Jumala sanoo: ”Älä tee sitä, tee sen sijaan tätä.” Muita esimerkkejä kaksinkertaisesta ohjauksesta ovat se, että David Livingstone yritti mennä Kiinaan, mutta Jumala lähetti hänet sen sijaan Afrikkaan. William Carey halusi mennä Polynesiaan, mutta Jumala lähetti hänet sen sijaan Intiaan. Adoniram Judson meni ensin Intiaan, mutta ei jäänyt sinne, vaan meni sen sijaan Burmaan (Myanmariin). Jumala ilmeisesti kertoo sinulle juuri sen verran kuin sinun tarvitsee tietää, ja vasta silloin, kun sinun tarvitsee tietää se.

Ilmeisesti Jumalalla oli muita suunnitelmia bithynialaisille ja Aasian maakunnan asukkaille (mukaan lukien efesolaiset). He kuulivat evankeliumin myöhemmin, kuten Apostolien teot 18:19–21, 18:24–19:41 ja 1. Pietarin kirje 1:1 osoittavat.

K: Miten meidän tulisi reagoida, kun Jumala sanoo ”ei” jollekin asialle, jonka tiedämme olevan syntitöntä, vaikka se saattaisikin edistää Hänen valtakuntaansa, kuten Apostolien teoissa 16:6–7 kerrotaan?

V: Se, että haluamme silti tehdä sen, on tottelemattomuutta. Älkää olko kuin Bileam, jota Jumala varoitti aasin avulla 4. Mooseksen kirjan 22. luvussa, mutta joka silti halusi rahan. Jumalan valtakunnan edistäminen ei ole ensisijainen tavoitteemme. Ensisijainen tavoitteemme on ylistää Jumalaa rakastamalla ja tottelemalla Häntä. Olipa kyseessä sitten hengellinen elämä, liike-elämä tai muut asiat, langenneet ihmiset ovat hyvin alttiita kääntämään katseensa pois tavoitteesta ja sekoittamaan yhden keinon tavoitteen saavuttamiseksi itse tavoitteeseen.

K: Oliko Apostolien tekojen 16:9:ssä näyssä esiintynyt mies Luukas?

V: Ei. NIV Study Bible -raamatun sivulla 1676 todetaan, ettei ole viitteitä siitä, että niin olisi ollut. Päinvastoin, Apostolien tekojen 16:11:ssä Luukas käyttää pronominia ”me”, kun hän puhuu Paavalista ja tämän seuralaisista, jotka olivat menossa Eurooppaan ensimmäistä kertaa, joten Luukas oli tässä yhteydessä Paavalin seurassa. On myös spekulaatiota siitä, että Paavali tapasi Luukkaan ensimmäisen kerran tässä yhteydessä, kun hän meni tämän luo lääketieteellisistä syistä.

K: Miksi Apostolien tekojen 16:14:ssä Lydian sydämen piti avautua, jotta hän voisi vastata Paavalin sanomaan, vaikka hän jo palvoi Jumalaa?

V: Meidän kaikkien sydämen on avauduttava, jotta voimme vastata evankeliumiin. Pyhä Henki vaikuttaa ihmisissä Johanneksen evankeliumin 16:8–11 mukaisesti. Kukaan – mukaan lukien ne, jotka ovat luonnostaan ihmisten parhaimmistoa – ei etsi Jumalaa omasta tahdostaan, kuten Roomalaiskirjeen 3:10 osoittaa. 2. Korinttolaiskirjeen 4:3–4 mukaan evankeliumi on peitetty niiltä, jotka ovat menossa kadotukseen. Meidän on rukoiltava, että se paljastettaisiin heille. Apostolien teot 16:14 kertoo yksinkertaisesti sen ihmeellisen uutisen, että Pyhä Henki vaikutti Lydiassa niin, että hän otti evankeliumin vastaan. Vaikka Jumalan puolelta ei ole mitään viitteitä pakottamisesta, Pyhän Hengen toiminta on välttämätöntä, jotta joku voi tulla uudestisyntyneeksi.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Thyatira oli Lydian maan kaupunki ennen kuin roomalaiset valloittivat sen. Paavalin aikana roomalaiset liittivät sen Aasian provinssiinsa, mutta se oli edelleen lydialainen kaupunki.

K: Tukevatko Apostolien tekojen16:15 :n kohdat vauvakastetta?

V: Ei. Katso vastaus 1. Korinttolaiskirjeen 1:16 kohdassa olevasta keskustelusta.

K: Miksi Paavali oli Apostolien tekojen 16:16–18 kohdassa huolissaan siitä, että riivattu orjatyttö sanoi heidän olevan Jumalalta?

A: Raamattu ei kerro sitä. Raamatun mukaan hänellä oli ennustamisen henki — kreikaksi ”python”-henki — mikä tarkoittaa, että hän oli kreikkalaisen demonin Apollon python-hengen riivaama. Tässä on muutamia teorioita siitä, miksi Paavali oli huolissaan.

1. Hän puhui tavalla, joka karkotti ihmisiä. Tai ehkä hän huusi jatkuvasti, mikä häiritsi Paavalin sanomaa.

2. Hän sanoi tämän positiivisessa mielessä, jotta Paavalin lähdettyä he uskoisivat, että demonin riivaama tyttö oli yksi heistä, ja seuraisivat myöhemmin hänen opetuksiaan. Hän omaksui heidän sanomansa.

3. Demoni halusi kaikkien tietävän, että Paavali yritti käännyttää pakanoita (siitä oli olemassa roomalainen laki, joka kielsi sen) ja kehotti roomalaisia kansalaisia olemaan palvomatta keisaria tai roomalaisia jumalia.

Ihmisten on helppo ymmärtää sanomamme väärin ja ajatella, että Jeesus on ”pelastuksen tie”. Jos ihmiset uskoisivat orjatytön sanomiin totuuksiin, se antaisi muiden silmissä oikeutuksen sille, että myös Apollon seuraaminen oli hyvää.

K: Apostolien teoissa 16:19 Paavali käytännössä karkotti orjatytön isäntien tulonlähteen. Milloin meidän omassa elämässämme meidän pitäisi ”karkottaa tulonlähteemme”, koska se ei ole Jumalalle mieluista?

V: Luukas käytti samaa verbiä kahdesti. Kun henki oli ”lähtenyt” tytöstä, tulonlähde oli ”lähtenyt” heiltä. Tämä voi olla varsin tuskallista, jos arvostamme rahaa, vaurautta ja turvallisuutta tärkeämpänä kuin Jumalan kunnioittamista. Voit kuitenkin omaksua paremman asenteen ymmärtämällä, että jos se ei ole Jumalalle mieluista, se ei ollut alun perinkään sinun ansaittavasi.

Jos ihmiset käyttävät petosta, okkultismia, jonkun epätoivoa tai jopa uskontoa saadakseen ihmisiltä enemmän, meidän tulisi auttaa uhreja ja tulevia potentiaalisia uhreja paljastamalla se. Jos elämässämme on tulonlähde, joka on Jumalalle epämieluinen, meidän tulisi katkaista se tulonlähde. Se saattaa tarkoittaa taloudellisen tappion ottamista ja toiminnan lopettamista, ei pelkästään sen myymistä jollekin toiselle rahan ansaitsemiseksi.

Huomaa, että tämä tyttö oli demonin riivaama, ja kun hänet vapautettiin siitä, omistajat, jotka eivät välittäneet lainkaan hänen hyvinvoinnistaan, olivat raivoissaan menettämästään tulosta. Tämä ei olisi viimeinen kerta, kun pahat ihmiset mieluummin näkisivät muiden kärsivän kuin menettäisivät osan tuloistaan. Mikään ei viittaa siihen, että omistajat olisivat välittäneet lainkaan uskonnollisesta näkökulmasta; he halusivat vain kostaa Paavalille tulojensa vähenemisestä.

Joskus ihminen saattaa ajatella, että jos hänen ammatissaan ei ryöstetä ihmisiä, varasteta tai murhata muita, niin hänen ammatinsa on hyvä. Mutta entä jos teet tavallista työtä, esimerkiksi kirjanpitäjänä, ohjelmoijana tai tehdastyöläisenä, yrityksessä, jonka tiedät ryöstävän, varastavan tai murhaavan muita (mukaan lukien syntymättömiä vauvoja), ja työsi auttaa heitä saavuttamaan tavoitteensa? Silloin sinun on ”karkotettava” kyseinen työ elämästäsi.

K: Kun Apostolien teoissa 16:19 toinen uskovainen ansaitsee rahaa tavalla, joka ei ole Jumalalle mieluinen, miten kehotamme häntä karkottamaan tulonsa?

V: Apostolien teoissa kerrotaan vain kahdesta paikasta, joissa pakanat vahingoittivat Paavalia ja Silaa: tässä kohdassa ja Efesoksessa (Apostolien teot 19:23–41). Molemmissa tapauksissa pääasiallinen ongelma oli tulojen menetys. Saatana käytti tässä kahta eri tekniikkaa: valheellista ystävyyttä ja avointa sotaa.

Kuvittele, että sanoisit toiselle henkilölle: ”Olen vapauttanut sinut tarpeesta harjoittaa ammattiasi. Itse asiassa kävin viranomaisten luona, etkä voi enää harjoittaa valitsemaasi ammattia. Voit kiittää minua myöhemmin.” Miten se otettaisiin vastaan?

K: Miten toimit Apostolien tekojen 16:21 kohdassa, kun sinun ei pitäisi saarnata?
V: Rooman valtakunta salli ihmisten harjoittaa omaa uskontoaan, mutta he eivät saaneet yrittää käännyttää Rooman kansalaisia.

K: Mitä Apostolien tekojen 16:25 opettaa meille kivusta ja ylistyksestä?

V: Paavali ja Silas olivat pimeässä sellissä, ruumiinsa hakattuina ja selkänsä verisinä. Vankilanvartija puhdisti Paavalin tuoreet haavat Apostolien tekojen 16:33 kohdassa. Toivottavasti he eivät yleensä nukkuneet selällään! Tilanne ei näyttänyt kovin toiveikkaalta, eikä heillä ollut aavistustakaan lopputuloksesta. Mutta he ylistivät Jumalaa, eivät vain aurinkoisina aikoina, vaan juuri tässä kivun ja toivottomuuden keskellä. Jumala pyytää meitä ylistämään Häntä, mutta Hän haluaa meidän ylistävän Häntä myös keskellä omaa kipua ja toivottomuutta, kun meillä ei ole aavistustakaan lopputuloksesta.

K: Onko Apostolien tekojen 16:26–28 kohdassa mitään Raamatun ulkopuolista näyttöä tästä maanjäristyksestä?

V: Ei. Kuitenkin:

1. Tällä Pohjois-Kreikan ja Makedonian vuoristoisella alueella tapahtui usein maanjäristyksiä. Tässä on joitakin alueen suuria maanjäristyksiä. (Muinaisina aikoina raportointi oli hyvin epäsäännöllistä.)

403 jKr. Konstantinopoli (Krysostomos karkotettiin)

856 jKr. Korintti, Kreikka 45 000 kuollutta

1858 Korintti, Kreikka

1928 Korintti, Kreikka

3/18/1953 Turkin luoteisosassa 1 200 kuollutta, 7,2 Richterin asteikolla

7/26/1963 Skopje, Pohjois-Makedonia 1 100 kuollutta 6,0 Richterin asteikolla

Pienempien maanjäristysten osalta Encyclopedia Britannica raportoi Kreikan ja Turkin osalta seuraavaa:

Vuosina 1902–1946 tapahtui 58 maanjäristystä

Vuosina 1947–1966 tapahtui 82 maanjäristystä

Vuosina 1967–1976 tapahtui 45 maanjäristystä

Vuosina 1977–1981 tapahtui 9 maanjäristystä

2. Mutta tämä ei ollut mikään tavallinen maanjäristys. Rakennus pysyi pystyssä, mutta ketjut katkesivat ihmeenomaisesti. Se saattoi olla vain vankila-alueen paikallinen ilmiö.

Mitä tulee siihen, miten kaikki ovet saattoivat avautua, joissakin turkkilaisissa vankiloissa ovet oli suljettu pelkästään kaltereilla. Maanjäristys saattoi olla syynä siihen, että ovenpylväät irtosivat toisistaan.

K: Apostolien teoissa 16:34, miltä sinusta tuntuisi olla sen miehen vieraana, joka pani sinut rautakahluihin?

V: Juuri ennen tätä, Apostolien tekojen 16:33:ssa, vankilanjohtaja pesi Paavalin ja Silaan haavat, luultavasti tartuntojen estämiseksi. Luonnollisesti se tuntuisi hyvin oudolta. Mutta vankilanjohtaja olisi heille hyvin kiitollinen siitä, etteivät he paenneet, sillä (myöhemmän) Justinianuksen lakikokoelman 9.4.4:n mukaan vankia vartioiva henkilö saisi saman rangaistuksen kuin vanki, jos tämä pakenisi. Lisäksi, jos vankilanjohtaja ja hänen perheensä halusivat tulla Kristuksen luo, ainoa oikea teko oli suostua siihen. Ensin tapahtui fyysinen maanjäristys, ja sitten vankilanjohtajan sielu järisi, kun hän luuli kaikkien vankien paenneen. Kuten Johannes Krysostomos totesi, koska Kristus oli puhdistanut vankilanjohtajan ja hänen perheensä synneistä, oli vain sopivaa, että he pesivät Paavalin ja Silaan haavat.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että vankilanvartijat olivat tyypillisesti armeijasta eläkkeelle jääneitä veteraaneja.

Tarkastelkaamme Filippin seurakunnan monimuotoista kokoonpanoa: muun muassa varakas, Jumalaa palvova liikenaine, entinen pakanalainen, riivattu orjatyttö ja roomalainen vankilanjohtaja. Kun me kristittyinä osoitamme, että olemme kaikki yhtä Kristuksessa moninaisuudestamme huolimatta, se kirkastaa Jumalaa ja on todistus maailmalle.

K: Mihin roomalaiseen lakiin Paavali ja Silas vetosivat Apostolien tekojen 16:37:ssä?

V: Vuosina 509 eKr. ja 195 eKr. laadittujen Valerianuksen ja Porcianuksen lakien mukaan roomalainen kansalainen ei ollut paikallisten lakien alainen, ellei hän suostunut siihen. Roomalainen kansalainen saattoi välttää kuolemanrangaistuksen, kidutuksen tai kahleisiin panemisen vetoamalla keisariin, joka sitten ratkaisi asian. Miksi Paavali ruoskittiin ennen kuin häneltä edes kysyttiin, oliko hän Rooman kansalainen? Samanlainen tapaus sattui eräälle Rooman kansalaiselle, jota ruoskittiin jonkin aikaa jopa sen jälkeen, kun hän oli huutanut apua, kuten Cicero kertoo teoksessaan Verrine Orations, 2.5.161–162. Mutta jos tuomari ruoski Rooman kansalaista, vaikka hänen ei olisi pitänyt tehdä niin, se saattoi estää tuomaria toimimasta enää koskaan Rooman virassa.

K: Mitä Raamatun ulkopuolista näyttöä on Apostolien tekojen 17:6 kohdassa mainitusta omituisesta kreikkalaisesta sanasta ”kaupungin hallitsija” (politarch)?

V: Aiemmin ei ollut lainkaan mitään. Arkeologit löysivät sanan kuitenkin ensimmäisen kerran vuonna 1835 Thessalonikin ulkopuolella sijaitsevasta kaaresta. Termiä on sittemmin löydetty kuudestatoista tai seitsemästätoista muusta paikasta, mutta ainoastaan Makedonian kaupungeista. Sivuhuomautuksena on mainittava, että näiden juutalaisten on täytynyt vaikuttaa omituisilta, kun he teeskentelivät olevansa niin raivoissaan Rooman valtakunnan maineen puolustamisen tarpeesta.

K: Miksi Apostolien tekojen 17:11 mukaan berealaiset olivat jalomielisempiä kuin tessalonikalaiset, koska he eivät luottaneet Paavaliin yhtä paljon?

V: He olivat jalomielisempiä, koska he vertasivat kriittisesti Paavalin sanoja Vanhan testamentin teksteihin. Tessalonikalaisille usko ei ollut mitenkään vähemmän pätevä. Nykyäänkin kristityn usko on pätevä, vaikka hän olisi vain uskonut sen, mitä kristityt ystävät ja perheenjäsenet ovat hänelle kertoneet. On kuitenkin parempi tutkia tosiasioita ja tarkastella kaikkia uskon perusteita.

K: Menikö Paavali Apostolien tekojen 17:14–15 mukaan [väitetysti] yksin Ateenaan jättäen Silaan ja Timoteuksen Bereaan, vai lähettikö Paavali Timoteuksen takaisin Tessalonikaan, kuten 1. Tessalonikalaiskirjeen 3:1–2 viittaa?

V: Ensinnäkin emme tiedä, oliko Paavali alun perin suunnitellut menevänsä Ateenaan, jonka väkiluku oli tuolloin luultavasti enintään 10 000. Tuolloin kaupunki oli menettänyt kaiken poliittisen vaikutusvaltansa, mutta se oli Kreikan ”älyllinen pääkaupunki”. Se oli pohjimmiltaan ”historiallinen temppelikaupunki” ja yliopistokaupunki. Paavali saattoi aikovan seurata 500 mailia pitkää Egnatian tietä Adrianmerelle ja mennä suoraan Roomaan. Mutta Tessalonikan levottomuudet saattoivat saada hänet kääntymään etelään Ateenaan. Tähän kysymykseen on kaksi erilaista vastausta, joista pidän enemmän toisesta.

Ei todisteita siitä, että Timoteus olisi ollut Ateenassa: 1. Tessalonikalaiskirjeen 3:1–2 ei missään kohdassa mainitse, että Timoteus olisi ollut Paavalin seurassa Ateenassa. Siinä sanotaan vain, että Paavali lähetti Timoteuksen. Paavali olisi voinut käsketä Timoteusta lähtemään kirjeitse tai suullisesti toisen työntekijän välityksellä. Ihmiset, niin silloin kuin nytkin, delegoivat asioita toisille viestien välityksellä jatkuvasti.

Timoteus olisi voinut mennä Ateenaan ja sitten lähteä sieltä: Apostolien teot 17:14–15 kertoo, että Paavali meni ensin Ateenaan, mutta odotti heitä siellä. Paavali meni siis Areopagille ennen kuin Timoteus ja Silas saapuivat Ateenaan; he saapuivat Ateenaan, ja sitten Paavali lähetti Timoteuksen takaisin Tessalonikaan.

Joten sen jälkeen, kun Timoteus oli mennyt Bereaan, joko

a) hän meni Ateenaan Paavalin perässä, minkä jälkeen Paavali käski häntä palaamaan Tessalonikaan.

b) hän jäi Bereaan ja sai kirjeen tai sanansaattajan välityksellä käskyn palata Tessalonikaan.

c) matkalla Ateenaan hän sai kirjeen tai sanansaattajan kautta käskyn palata Tessalonikaan.

Tämä on yksi niistä yksityiskohdista, joita Apostolien teoissa ei kerrota.

K: Miksi Paavali suuttui nähdessään kaikki ne kauniit veistokset Apostolien tekojen 17:16 kohdassa? Miten meidän pitäisi suhtautua, kun näemme taiteellisia, taitavasti tehtyjä temppeleitä ja alttareita?

V: Pahimmassa tapauksessa ajattele maya-temppelien huolellista, ammattimaista taiteellisuutta ja niiden pohjalle sijoitettuja hyvin suunniteltuja altaita, joihin ihmisuhrien ruumiit heitettiin. Kreikkalaiset, roomalaiset, egyptiläiset ja muut kansat eivät harjoittaneet ihmisuhria. Ksenofon muuten viittasi Ateenaan yhtenä suurena alttarina ja uhrina. Hän sanoi sarkastisesti, että Ateenassa oli helpompi löytää jumala kuin ihminen. Ateenassa oli todennäköisesti enemmän alttareita kuin muualla Kreikassa yhteensä. Mutta nämä epäjumalanpalvonnan temppelit ja alttarit asettivat ihmiset hengelliseen orjuuteen ”jumalilleen”, jotka olivat todellisuudessa demoneja. Ajattele myös kauniin Taj Mahalin arkkitehtia. Se ei ollut uskonnollinen temppeli, vaan hallitsijan rakastetun vaimon mausoleumi. Hän halusi varmistaa, ettei mitään muuta rakennettaisi sen veroiseksi, joten hän palkitsi arkkitehdin hyvästä työstä teloittamalla tämän. Jumala saattaa kiinnittää enemmän huomiota asioiden moraaliseen puoleen, kun taas monet ihmiset katsovat vain fyysistä puolta. Kreikankielinen sana, jolla tässä kuvataan Paavalin ”ahdistusta”, on lääketieteellinen termi, joka voi viitata myös kouristuskohtaukseen tai epileptiseen kohtaukseen. Ehkä meidänkin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota moraaliseen puoleen.

Ehkä emme puhu kuten Paavali, koska emme tunne samoin kuin Paavali. Emme tunne samoin kuin Paavali, koska emme näe samoin kuin Paavali.

K: Mitkä ovat kolme reaktiota, joihin Paavali olisi voinut ryhtyä Apostolien tekojen 17:16 kohdassa, ja minkä hän valitsi?

V: Kolme vaihtoehtoa ovat taistelu, pako tai vuorovaikutus. Tunteiden tasolla Paavali olisi voinut toimia vihan, pelon tai rakkauden pohjalta. Paavali päätti ryhtyä vuorovaikutukseen heidän kanssaan rakkautensa vuoksi Jumalaa ja heitä kohtaan.

K: Miksi Paavali siteerasi Apostolien tekojen 17:18–34:ssä totuutta pakanallisista lähteistä? Erityisesti runoilija Epimenides (600 eKr.) Knossoksesta, Kreetalta, joka sanoi Zeuksen pojan Minoksen sanoin: ”hänen kauttaan me elämme, liikumme ja olemme”, ja Kilikian runoilija Aratus (n. 315–240 eKr.) teoksessaan Phaenomena sekä stoalainen Kleanthes Assoksesta (331–233 eKr.) teoksessaan Hymn to Zeus: ”Me olemme hänen jälkeläisiään”

V: Paavalin lainaukset olivat tarkoituksellisia, ja hänen kuulijansa ymmärsivät ne sellaisiksi. Paavali loi yhteisen perustan, johon monet hänen kuulijoistaan pystyivät samaistumaan. Aratus kirjoitti: ”Zeus on se, johon jokaisella meistä on kaikin tavoin tekemistä, sillä mekin olemme hänen jälkeläisiään.” Aleksandrialainen Klemens esittää teoksessaan *Stromata* (193–202 jKr.) 1. kirjan 14. luvussa, sivulla 313, mielenkiintoisen ajatuksen tästä. Hän sanoo, että Paavali siteerasi kreikkalaisten runoilijoiden totuudenmukaisia lausuntoja joidenkin rohkaisemiseksi ja toisten häpäisemiseksi. Ehkä Paavali halusi tuoda esiin, kuinka kummallista oli, että puoliteistiset epikurolaiset ja panteistiset stoalaiset palvoivat kreikkalaisia epäjumalia ja kirjoittivat niille ylistyslauluja.

K: Koska Paavali julisti Apostolien teoissa 17:23–30 kreikkalaisille tuntemattoman jumalan, josta heillä oli jonkinlainen aavistus, onko nykypäivän muilla uskonnoilla tuntematon jumala, jonka he aistivat, tai kuten eräs henkilö ilmaisi, ”hindulaisuuden piilotettu Kristus”?

V: Tämä ajatus ja ilmaisu ovat peräisin Raymond Panikkarin teoksesta ”The Unknown Christ of Hinduism”, s. 137. Tämä on yhtä väärin kuin väittää, että Baalin palvojat palvoivat todellisuudessa Israelin todellista Jumalaa. Paavali ei kehunut heidän palvontaansa, vaan pikemminkin heidän rehellistä myöntämistään, etteivät he tunteneet tiettyä Jumalaa. Se, kuinka lähellä tai kaukana epäuskoinen on Kristuksesta, tai mitä hän teki väärän jumalan puolesta verrattuna ainoan todellisen Jumalan etsimiseen, eivät ole yksityiskohtia, joita meidän tarvitsee selvittää. Pikemminkin Paavali on ”raivoissaan”, kun hän näki kaikki jumalat ja alttarit Ateenassa Apostolien tekojen 17:16:ssa. Paavali tiesi, että heidän täytyy kääntyä pois epäjumalista, joiden uhrit on tarkoitettu demoneille, ei Jumalalle, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 10:19–20 osoittaa. Paavali sanoi: ”Siksi, rakkaat, pakenkaa epäjumalanpalvontaa”, 1. Korinttolaiskirjeen 10:14. Meidän on pidettävä itsemme erossa epäjumalista, kuten 1. Johanneksen kirjeen 5:21 kehottaa.

K: Katusiko Paavali myöhemmin Apostolien tekojen 17:18–34 mukaisen lähestymistapansa, kun hän korosti, ettei hän saarnannut muuta kuin Kristusta korinttilaisille (1. Kor. 1:18–2:8), jotka olivat hänen seuraava pysäkkinsä Ateenan jälkeen?

V: Vaikka mielipiteet tästä asiasta eroavat, jotkut katsovat, että hän katui.

Ateenassa Paavali aloitti viittaamalla heidän uskontoonsa, osoitti joitakin heidän uskonnossaan kunnioitettavia hyviä totuuksia, toi esiin joitakin epäjohdonmukaisuuksia heidän epäjumalanpalvonnassaan ja erotti Kristuksen totuuden muista.

Korintissa Paavali korosti, ettei maallista viisautta voida vähitellen muuttaa Kristuksen suuntaan, että hän saarnasi yksin Kristusta ja että hän halusi heidän uskonsa perustuvan Jumalan voimaan, ei ihmisviisauteen.

Joka tapauksessa Paavali saarnasi Kristusta, käytti Raamattua, vastasi ihmisten tarpeisiin, kumosi edelleen väitteitä (2. Kor. 10:5) ja yritti olla kaikkea kaikille, jotta pelastaisi joitakin (1. Kor. 9:19–22).

On mielenkiintoista vertailla kolmea Paavalin saarnaa:

1) Pisidian Antiokia (joka tosiasiassa sijaitsi Frygiassa, ei Pisidiassa) Apostolien teot 13:16–43

2) Lystrassa ei ollut synagogaa, Apostolien teot 14:15–17

3) Ateena, Apostolien teot 17:22–31, Apostolien teot 20:18–35; ks. 1. Korinttolaiskirje 2:2–5

Katso lisätietoja 1. Korinttolaiskirjeen 1:18–2:8 kohdasta.

K: Mitkä seikat Apostolien teoissa 17:18–34 osoittavat, ettei Paavali onnistunut tehtävässään?

V: Näkemys, jonka mukaan Paavali olisi ollut pettynyt Ateenan tuloksiin, tuli tunnetuksi Sir William Ramsayn ansiosta, kuten teoksessa *The Message of Acts Revised Edition* (s. 272–273) todetaan. N.B. Stonehouse kirjoittaa kuitenkin, että tämä näkemys on ”kestämätön”. Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Seurakunta on ollut merkityksetön yhdessä Kreikan johtavista kaupungeista; mainitaan vain kaksi henkilöä, eikä Paavali koskaan kirjoittanut kyseiselle seurakunnalle. Toisaalt , vaikka Ateenaa ja sen yliopistoa pidettiin roomalaisen maailman kulttuuri- ja koulutuspääkaupunkina, Ateenan väkiluku oli vain noin 10 000.

2. Kirkkohistoriasta löytyy vain vähän todisteita Ateenan seurakunnan merkityksestä.

3. Apostolien teoissa 17:18 jotkut arvostelivat Paavalia ”siementen poimijaksi”, eklektikoksi, joka otti sanoja eri lähteistä muodostaakseen oman filosofiansa.

4. Kun Paavali saapui Ateenasta Korinttiin, hän tuli heikkoudessa, pelossa ja suuressa vapinassa (1. Kor. 2:3).

Ateenalaiset halusivat kuunnella häntä, ja vaikka he olivat eri mieltä ja suhtautuivat Paavaliin ylenkatseisesti, he eivät vainonneet häntä. Jotkut rakastavat keskustella Jumalasta ja hengellisistä asioista, mutta eivät ole koskaan valmiita sitoutumaan mihinkään. Jotkut hylkäävät evankeliumin, koska pitävät sitä valheellisena, mutta toiset hylkäävät sen, koska pitävät sitä triviaalisena. He ajattelevat näin, koska heillä on ”Jumalan korvike”. Jumalan korvike on mikä tahansa. Joskus jopa ideologia voi olla ”idolologia”.

Mutta ainakin positiivisena puolena on se, että juutalaiset, jotka ajoivat Paavalia kaupungista toiseen, eivät ilmeisesti uskaltaneet yrittää pysäyttää häntä, kun hän saapui pakanalliseen Ateenaan. Ateena häpesi sitä, että se oli vuosisatoja sitten teloittanut filosofin Sokrateen. Siitä lähtien se oli halunnut antaa kaikille koulukunnille puheenvuoron, ja koska se piti Paavalia filosofina, se olisi todennäköisemmin vahingoittanut filosofin vainoojia kuin itse filosofia.

Johtopäätös: Ei ole kiistatonta näyttöä siitä, että Paavali olisi epäonnistunut täysin. On kuitenkin vakiintunut tosiasia, että Ateenan seurakunta oli paljon pienempi ja vähemmän vaikutusvaltainen kuin Filippin, Tessalonikin ja Korintin kreikkalaiset seurakunnat.

K: Mistä Paavalia syytettiin Apostolien tekojen 17:18:ssa?

V: Tässä käytetty sana, jota toisinaan käännetään ”höpöttäjäksi”, oli itse asiassa merkitykseltään tarkemmin rajattu. Sitä käytettiin lintujen kuvaamiseen, jotka keräsivät erilaisia siemeniä, sekä romunkerääjistä puhuttaessa. He syyttivät Paavalia pohjimmiltaan siitä, ettei hänellä ollut omia ajatuksia, vaan että hän poimi viisauden palasia sieltä täältä ja esitti ne ikään kuin ne olisivat jotain uutta.

On mielenkiintoista, että juuri ateenalaisia filosofeja syytettiin siitä, että he vain istuivat ja halusivat kuulla uusia ideoita. Paitsi että Luukas mainitsi tämän Apostolien tekojen 17:21:ssä, myös Thukydides kirjoittaa teoksessaan Historia 3.38.5 ateenalaisista: ”Te olette parhaita antamaan itsenne pettää jollakin uudella, mitä sanotaan.” Myöhemmin, kun makedonialaiset olivat valloittamassa Ateenaa, ateenalainen Demosthenes syytti ateenalaisia siitä, että he aina pyysivät uusia ideoita. Filippos 1.10.

K: Miten Paavali yritti Apostolien tekojen 17:18:ssa tavoittaa epikurolaisia, jotka olivat perineet opetuksensa Samosin Epikurokselta (341–270 eKr.)?

V: Epikuros uskoi, että kaksi tärkeintä asiaa, joista ihminen voi olla tietoinen, olivat kipu ja nautinto. Hän sanoi, että ihmisen pääasiallinen päämäärä oli maksimoida nautinto ja onnellisuus. Hän uskoi, että jumalat, jos niitä ylipäätään oli olemassa, olivat merkityksettömiä ihmiskunnalle, ja että aine ja sattuma olivat ensisijaisia syitä. http://www.nidlink.com (October 29, 2002 ) kertoo, että Epikuros oli edelläkävijä sallimalla naisten ja orjien pääsyn kouluunsa.

Epikurolaiset uskoivat, että vain aineelliset atomit kestävät ikuisesti eikä tuonpuoleista ole olemassa. Epikuros ja Krysippos sanoivat, että joko jumalaa ei ole lainkaan, tai jos on, hän välittää vain itsestään, kuten käy ilmi Theofiloksen teoksesta ”Kirje Autolykokselle”, kirja 2, luku 4, s. 95.

Sekä stoalaiset että epikurolaiset uskoivat, että maailma tuhoutuu tulipalossa, kuten käy ilmi Minucius Felixin teoksesta *Octavius* (210 jKr.) 34. luku, s. 194. *Encyclopedia Britannican* mukaan yksi Epikuroksen päätavoitteista oli poistaa ihmisistä jumalten pelko. Ihmisten tulisi olla vapaita kuoleman ja tuomion pelosta. Epikurolaisten eettinen opetus oli varsin vähäistä. Epikurolaisia oli kahta tyyppiä: alkuperäisiä ja ”muuntuneita”. Alkuperäiset epikurolaiset uskoivat kohtuullisuuteen. Esimerkiksi sekä nälkään kuoleminen että ylensyönti aiheuttivat kipua. Myöhemmät, muuntuneet epikurolaiset olivat juhlijatyyppejä, jotka sanoivat: ”Syökää, juokaa ja olkaa iloisia, sillä huomenna me kuolemme.” Nykypäivän Ayn Randin seuraajia voisi pitää alkuperäisten epikurolaisten kaltaisina. Kuuluisia epikurolaisia oli vain harvoja, mutta roomalainen runoilija Lucretius oli yksi heistä.

Tätä vastaan Paavali mainitsi seuraavaa.

1) Jumala, ei sattuma, loi maailman ja kaiken, mitä siinä on

2) Jumala määrää, milloin ja missä ihmiset elävät

3) Ihmisten tulisi etsiä Jumalaa

4) Meidän on tehtävä parannus Jumalan edessä

5) Jumala on lähellä meitä

6) Jumala tuomitsee maailman oikeudenmukaisesti

7) Todellisen uskonnon todiste: Jeesuksen ylösnousemus

K: Miksi Apostolien teoissa 17:18–31 mainitaan epikurolaisten epäjumalat?

V: Epikuros ei kiistänyt kreikkalaisten jumalten olemassaoloa, sillä hän kirjoitti (Kirje Menoeceukselle 123): ”Niiden olemassaolo on meille tiedossa välittömän käsityksen kautta.” Muut epikurolaiset kirjoittivat: ”He ovat meitä hienommasta aineesta luotuja ja asuvat kaukana maailmojen välisissä tiloissa” (Plutarkhos, Moralia 731 D, 734 C; Intermundia, Cicero, N.D. i.8). Stoalaiset syyttivät epikurolaisia ateisteiksi. Tuo syytös ei ollut täysin totta, mutta epikurolaiset eivät uskoneet, että jumalat välittäisivät ihmisten asioista tai vaikuttaisivat niihin.

Epikurolaisten päävastustajia olivat stoalaiset. Vaikka stoalaiset olivat panteisteja ja epikurolaiset muistuttivat ateistisia rationalisteja, molemmilla oli se epäjohdonmukaisuus, että he kielsivät jumalten olemassaolon, mutta tunnustivat kuitenkin nimenomaisesti kreikkalaiset ja myöhemmin roomalaiset epäjumalat.

K: Miten Paavali yritti Apostolien tekojen 17:18:ssa tavoittaa stoalaiset, joiden oppi juontui Kyproksen Kitiumin Zenonilta (n. 320–n. 250 eKr.)?

V: Stoalaiset uskoivat panteistiseen voimaan tai jumalalliseen sieluun, joka läpäisi kaiken, ja he uskoivat, että suuri tarkoitus ohjasi historiaa. He eivät katsoneet, että nautinto olisi välttämättä paras tapa välttää kipua. Joskus ihminen ei tiennyt, kuinka valita oikein paras nautinto. He olivat fatalistisia, ja Josephus huomauttaa, että heillä oli monia yhtäläisyyksiä fariseusten kanssa. Sen sijaan, että he olisivat uskoneet jumalalliseen lakiin, he uskoivat, että heidän tulisi noudattaa ”luonnonlakia”.

Athenagorasin teoksen A Plea for Christians (177 jKr.) 19. luvun sivulla 138 mukaan stoalaiset sanoivat, että kaikki palaa tuhkaksi ja maailma saa uuden alun. Tatianuksen teoksen Address to the Greeks 6. luvun sivulla 67 lisätään, että stoalaiset uskoivat kaiken tuhoutuvan ja palaavan takaisin entiselleen.

Stoalaiset korostivat kolmea asiaa: logiikkaa, fysiikkaa ja etiikkaa, ja he pyrkivät muovaamaan ihmisten luonnetta vahvaksi voittojen ja tragedioiden kautta. Stoalaisuuden neljä korkeinta hyveä olivat viisaus, rohkeus, itsehillintä ja oikeudenmukaisuus. Stoalaisuus oli merkittävä vaikutusvoima. Seneca, Epiktetos ja keisari Marcus Aurelius olivat stoalaisia.

Stoalaisuutta vastaan Paavali mainitsi Ateenassa seuraavaa.

1) Jumala loi maailman ja kaiken, mikä siinä on; maailma ei ole Jumala

2) Jumala on persoonallinen

3) Jumala ylläpitää meitä; me emme tee mitään Jumalan ylläpitämiseksi

4) Ihmisten tulisi etsiä Jumalaa, ei pelkästään viisautta ja moraalia

5) Meidän on tehtävä parannus Jumalan edessä

6) Jumala tuomitsee maailman

7) Todellisen uskonnon todiste: Jeesuksen ylösnousemus

K: Miksi Paavali mainitsi epäjumalat panteistisille/ateistisille stoalaisille Apostolien tekojen luvussa 17:18–31?

V: Kuuluisa filosofi Sokrates oli ainoa kreikkalainen filosofi, jonka tiedetään teloitetun, koska hän ei uskonut kreikkalaisiin jumaliin. Siitä lähtien kukaan muu kreikkalainen filosofi ei ole noussut esiin ja sanonut, että kreikkalaiset jumalat olivat vääriä. Yksi Sokrateen oppilaista, Antisthenes, perusti kyynikkolaisen koulukunnan, ja stoalaiset olivat peräisin kyynikoista.

On syytä kiinnittää huomiota stoalaisen filosofian ja stoalaisten todellisten uskomusten väliseen ristiriitaan.

Stoalainen filosofia: Stoalaisuus opetti, että kaikki ihmiset ovat peräisin yhdestä universaalisesta hengestä (ei kreikkalaisista jumalista), joka läpäisi aineen, ja että kaikki ihmiset ovat veljiä ja tasa-arvoisia.

Stoalaiset: Stoalaiset eivät kuitenkaan olleet ateisteja, sillä yksi stoalaisten merkittävistä johtajista, Assoksen Kleanthes, kirjoitti ”Hymnin Zeukselle” (Zeus oli kreikkalainen epäjumala), josta Paavali siteerasi. Stoalaisten usko epäjumaliin tuli myöhemmin kristityille elämän ja kuoleman kysymykseksi. Rooman keisari Marcus Aurelius oli stoalainen, joka vainosi kristittyjä muun muassa siksi, että he eivät uskoneet muihin jumaliin kuin yhteen ainoaan tosi Jumalaan.

Paavalin tarkoitus: Apostolien teoissa 17:18–31 Paavali todennäköisesti viittasi ovelasti mutta epäsuorasti Zeukselle osoitettujen ylistyslaulujen ja kreikkalaisten jumalien hyväksymisen älylliseen tekopyhyyteen verrattuna uskoon vain yhteen (mutta panteistiseen) Jumalaan. Peruskysymys on se, että jos Jumala on olemisemme syy, emme voi olla Jumalan olemisen syy.

K: Käyttikö Paavali Apostolien tekojen 17:18–31 kohdassa olkiukko-argumenttia väittäessään, etteivät jumalat olleet näitä ihmisten tekemiä epäjumalia? Jotkut polyteistit uskoivat, että epäjumalat olivat vain elottomia jumalien esityksiä.

V: Pakanat uskoivat epäjohdonmukaisesti sekä näkymättömiin jumaliin että näkyviin patsaisiin. Tarkemmin sanottuna jumalat voitiin sijoittaa ”asumaan” näkyviin patsaisiin, jotka olivat pyhiä ja joilla oli voima antaa profetioita ja parantaa. Esimerkiksi Efesoksessa ei sanottu, että jumalatar Artemis olisi tärkeä; sen sijaan huudettiin: ”Suuri on efesolaisten Artemis.” Tarkastellaanpa, mitä varhaiskristityt, nykyajan hindut ja nykyajan katolilaiset sanoivat – ei monijumalaisuudesta yleisesti, vaan nimenomaan itse kivipatsaiden palvonnasta.

Varhaiskirkko: Paavalin lisäksi monet varhaiskristilliset kirjoittajat huomauttivat tästä epäjohdonmukaisuudesta käyttäen monia samanlaisia perusteluja, joiden mukaan ”itse puu, metalli ja kivi eivät voi tehdä mitään”. Muutama esimerkki:

Tatianuksen ”Puhe kreikkalaisille”, luku 4, s. 66, 110–172 jKr.

Teofiloksen kirje Autolykukselle, kirja 1, luku 10, s. 92, 168–181/188 jKr.

Athenagoraan ”Puolustuspuhe kristittyjen puolesta” (177 jKr.) moittii pakanallisia siitä, että he uskovat todellisten patsaiden parantavan sairaita ja lausuvan oraakkeleita.

Aleksandrialaisen Klemensin Kehotus (193–217/220 jKr.) luku 10, s. 199, kritisoi kivien ja puun pitämistä pyhinä esineinä.

Minucius Felix (210 jKr.) ”Kuinka paljon paremmin mykät eläimet luonnostaan arvioivat jumalianne? Hiiret, pääskyt ja tuulihaukat tiesivät, ettei niillä ole tunteita: ne jyrsivät niitä, tallovat niitä, istuvat niiden päällä; ja ellette aja niitä pois, ne rakentavat pesänsä aivan jumalanne suuhun. Hämähäkit kutoivat verkkojaan hänen kasvoilleen ja ripustavat langojaan hänen päänsä päälle. Te pyyhkitte, puhdistatte, raaputte, suojelette ja ruokitte niitä, jotka olette luoneet;” Octavius, Minucius Felixin teoksesta, luku 24, s. 187

Minucius Felixin Octavius, 210 jKr., luku 19, s. 184 ja luku 27, s. 189–190. Luvussa 27, s. 190, hän mainitsee, että demonit väijyvät patsaiden ja kuvien alla.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258) teoksessaan ”Traktaatti 6”, luku 7, s. 467, parafraasee Octaviusta pahoista hengistä, jotka väijyvät patsaiden ja pyhitettyjen kuvien alla.

Hindulainen epäjumalanpalvonta: Nykyään vedantaiset hindut korostavat Upanishadeja ja yhtä, panteistista olentoa, Brahmania. Toisin kuin muut hindut, he eivät korosta jumalten kuningasta Indraa, eivätkä sitä, että Shiva olisi ylin, tai että Vishnu olisi ylin, tai muita jumalia. Silti heillä voi epäjohdonmukaisesti olla kotonaan näiden tai muiden jumalien patsaita, joille he uhraavat gheeta (voita) tai muita uhreja. Miten nämä pienet muovi- tai metallipatsaat kuluttavat voita ja muita ruokia, varsinkin jos kaikki on Brahman?

Katolinen epäjumalanpalvonta: Nykyään katolilaiset uskovat paitsi siihen, että Maria vuodattaa kyyneleitä ja parantaa, myös siihen, että hänen patsaansa vuodattavat kyyneleitä ja parantavat.

K: Onko Apostolien teoissa 17:23 mitään Raamatun ulkopuolista näyttöä tuntemattoman jumalan alttarista?

V: Arkeologista näyttöä ei ole, mutta kirjallista näyttöä on runsaasti. Pausanias (2. vuosisata jKr.) teoksessaan Kreikan kuvaus 1:1:4 sanoo: ”tuntemattomien jumalten alttarit”, ja Philostratus (3. vuosisata jKr.) teoksessaan Tyanan Apolloniuksen elämä 6:3:5 mainitsee: ”On viisaampaa puhua hyvää kaikista jumalista, etenkin Ateenassa, jossa pystytetään alttareita jopa tuntemattomille jumalille.” Diogenes Laertios mainitsee teoksessaan Filosofien elämäkerrat 1:110, että Ateenan ruttoepidemian aikana Epimenides päästi irti mustia ja valkoisia lampaita. Ateenalaisten oli määrä uhrata lampaat siellä, mihin ne makasivat, ja pystyttää alttari lähimpään paikkaan, jossa ne pysähtyivät. Kun lampaat pysähtyivät kauas olemassa olevista jumalille pystytetyistä alttareista, ateenalaiset pystyttivät alttarin tuntemattomalle jumalalle.

Emme myöskään tiedä varmuudella, oliko Paavali saanut saarnansa päätökseen, kun ateenalaiset filosofit keskeyttivät hänet pilkkaamalla häntä.

K: Tukeehan Apostolien teot 17:23 jollain tavalla ateistien väitettä, että ”Jumala” on yksinkertaisesti nimi sille, mitä emme tunne?

V: On yksi asia, josta kristityt voivat olla osittain samaa mieltä ateistien kanssa. ”Jumala” on termi sille, mitä he eivät tunne. Mutta Kristuksen kautta me tunnemme Jumalan. Toinen asia, josta ateistien tulisi olla samaa mieltä, on se, että ottaen huomioon Raamatun laajuuden ja kristittyjen lukuisat todistukset, kristinusko – olettaen, että se on totta – paljastaa paljon Jumalasta.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Aiskhylos antoi teoksessaan ”Eumenidit” jumala Apollon sanoa: ”Kun pöly on imenyt ihmisen veren, kun hän on kerran kuollut, ei ole ylösnousemusta”. Jos joku uskoisi tuohon, hän pilkkaisi Paavalia tämän puhuessa ylösnousemuksesta.

Voidaan sanoa, että kaikki, myös ateistit, uskovat Jumalaan. Jos määritellään Jumala tässä yhteydessä luomattomaksi, luonnonlakien asettajaksi, alkuperäiseksi syyksi, niin ateistien jumalan nimi on ”satunnainen sattuma”. (Lainaus David Prentissin puheesta.)

K: Apostolien tekojen 17:28:n valossa, miten ja milloin meidän tulisi lainata ei-kristillisistä lähteistä totuudellisina, kun jaamme evankeliumia tai keskustelemme ei-kristittyjen kanssa?

V: Se tulisi tehdä hyvin varovasti. Emme halua antaa vaikutelmaa, että uskomme – tai että heidän pitäisi uskoa – koko teokseen, josta he lainaavat, vaikka osa siitä olisikin totta. Paavali, ja me, saatamme lainata jotain luodaksemme yhteistä pohjaa, kun sovimme asioista, joita molemmat osapuolet jo pitävät totta, ennen kuin siirrymme uuteen aiheeseen. Voimme kuitenkin aloittaa sanomamme esimerkiksi näin: ”En usko, että tämä kirja tai lähde on kokonaan totta, mutta luulen, että voimme olla yhtä mieltä siitä, että tämä yksi lause siinä on totta.” Tavallaan kuljet köysillä ad hominem -argumentin välillä: vedotat siihen, mitä he jo pitävät uskottavana ja luotettavana, vahvistamatta tai lisäämättä heidän näkemystään raamatunvastaisen lähteen uskottavuudesta.

Toisinaan löytyy kuitenkin mielenkiintoisia totuuksia. Esimerkiksi Ksenofanes, joka kirjoitti vuonna 570 eKr., pilkkasi sitä, että taivaan jumalat olivat kaikki vaaleaihoisia ja sinisilmäisiä, aivan kuten traakialaiset – ainakin nykyisen Bulgarian ja Koillis-Kreikan traakialaisten mukaan. Sen sijaan taivaan jumalat olivat kaikki tummaihoisia ja näyttivät, no, etiopialaisilta – ainakin etiopialaisten silmissä. Siitä puheen ollen, oletko kuullut vaaleatukkaisesta, sinisilmäisestä hindujumalattaresta nimeltä ”Brigitte” tai hindujumalasta nimeltä Chau Chung? – En usko. Jos jokainen kulttuuri ajattelisi, että juuri he itse muistuttavat fyysisesti eniten taivaan jumalia, voisi miettiä, olivatko nämä taivaan jumalien kuvat kaikki väärennöksiä tai harhautuksia, ja Xenofanes saattoi olla oikeilla jäljillä. Jakaako tämän siis pakanalle? – Ehkä. Onko tämä evankeliumin julistamista? – Ei. Tätä kutsutaan polemiikiksi.

Monissa tapauksissa ei ole lainkaan tarvetta vedota mihinkään ei-kristillisiin tai Raamatun vastaisiin lähteisiin tai tuoda niitä esille. Mutta jos kuulijoillasi on este evankeliumin vastaanottamiselle, siinä tapauksessa voi joskus – mutta ei aina – olla hyvä osoittaa, mikä on oikein ja mikä väärin siinä lähteessä tai auktoriteetissa, johon he luottavat.

Paavalin tapauksessa kristityt ovat erimielisiä siitä, tekikö Paavali tässä tilanteessa parhaan mahdollisen ratkaisun. Emme näe Ateenassa kukoistavaa seurakuntaa, ja vain harvat uskoivat. Ehkä kuulijat pitivät Paavalin sanoja mielenkiintoisina, mutta hänen opetuksensa sopi helposti heidän olemassa olevaan uskonnolliseen näkökulmaansa, sillä kaikki, mitä hän sanoi, oli joka tapauksessa peräisin heidän omista lähteistään. Toisaalta toiset väittäisivät , että hyvin skeptisen yleisön olosuhteissa Paavali teki parhaan mahdollisen.

Tunsin erään uudestisyntyneen kristityn, entisen mormonin, joka todistaessaan mormoneille vain siteerasi heille Mormonin kirjaa (jonka hän tunsi varsin hyvin). He eivät voineet oikeastaan kiistellä hänen kanssaan, koska se on heidän omassa uskonnollisessa kirjassaan. Mutta kuinka paljon menestystä hänellä oli tuolla ainutlaatuisella lähestymistavalla, en tiedä.

K: Osoittaako Apostolien tekojen17:28 , että panteismi on totta?

V: Ei. Lause ”Hänen sisällään me elämme, liikumme ja olemme” ei tarkoita, että olisimme fyysisesti Jumalan sisällä, joka on henki. Sen sijaan se tarkoittaa, että meidät kaikki on luonut Jumala ja että jatkuva olemassaolomme riippuu Jumalasta. Katso Kolossalaiskirjeen 1:16–17, jos haluat lisätietoa Paavalin ajattelusta tässä asiassa.

K: Osoittavatko Apostolien teot17:28 –29, että taivaallinen isä ja äiti synnyttivät henkilapsia, kuten mormonit ovat opettaneet?

V: Ei. Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Huomaa, ettei tekstissä mainita lainkaan mitään jumalattarta tai äitiä.

2. Huomaa, ettei tekstissä viitata millään tavalla Jumalan seksuaaliseen toimintaan. Muslimit ajattelevat usein virheellisesti, että kristityt uskovat Jumalan voivan olla seksuaalisessa suhteessa. Aidot kristityt eivät ole koskaan sanoneet, että Jumala olisi seksuaalinen olento, vaikka mormonit opettavatkin, että Jumala on seksuaalinen olento.

K: Oliko Apostolien tekojen 17:34 mainitsema Dionysios sama henkilö, josta myöhemmin tuli Ateenan piispa?

V: Emme ole varmoja, mutta Eusebiuksen teoksessa ”Kirkkohistoria”, kirja 3, luku 4, sivut 137–138, kerrotaan, että Korintin Dionysios (170 jKr.) sanoi, että Ateenan ensimmäinen piispa Dionysios ja Areopagilainen Dionysios olivat sama henkilö.

K: Kirjoittiko tämä Apostolien tekojen 17:34:ssä mainittu Dionysios ne teokset, joiden sanotaan olevan Dionysios Areopagilaisen kirjoittamia?

V: Ei. Ne kirjoitettiin satoja vuosia myöhemmin, noin vuosina 485–528 jKr. Encyclopedia Britannican vuoden 1956 painoksessa (7. osa, s. 396–397) todetaan, että näillä neljällä teoksella sekä kymmenellä kirjeellä oli syvällinen vaikutus keskiajan teologeihin, mukaan lukien Tuomas Akvinolainen, Erigena, Pietari Lombardi, Albertus Magnus ja muut. He olivat kiinnostuneempia teoksissa esiintyvästä kristillisen teologian ja kreikkalaisen filosofian yhdistelmästä kuin varsinaisen kirjoittajan henkilöllisyydestä.

Valitettavasti tämä asetti filosofian etusijalle suhteeseen ja kuuliaisuuteen Jumalaa kohtaan nähden. Encyclopedia Britannica (1956), s. 396, toteaa: ”Niiden ainekset – kristilliset, kreikkalaiset, itämaiset ja juutalaiset – on yhdistetty orgaaniseksi järjestelmäksi, eivätkä ne ole karkeasti sekoitettuja. Ehkä teologis-filosofinen mielikuvitus ei ole koskaan luonut mitään merkittävämpää.” Tämä järjestelmä korosti elämän virtausta Jumalasta läpi kolmen tason taivaallisen hierarkian, joka koostui seuraavista:

I. Serafit, kerubit ja valtaistuimet

II. Hallitsijat, Voimat ja Valtaapitävät

III. Ruhtinaat, arkkienkelit ja enkelit.

Näiden olentojen oletetun suhteen, rituaalien kolmikoiden ja muiden asioiden tutkiminen korvasi yksinkertaisen Jumalan sanan tutkimisen. On melkein kuin kirjoittaja, joka käytti salanimeä Dionysios Areopagilainen, olisi lukenut erittäin huolellisesti Kolossalaiskirjeen 2:18–19 ja sitten tehnyt kaikkensa rikkoakseen sitä.

K: Kuka uskoi ensimmäisenä Achaian alueella: Apostolien tekojen 17:34 mainitut ateenalaiset Dionysios ja Damaris vai 1. Korinttolaiskirjeen 16:15 mainittu Stefanasin perhe?

V: Stefanasin perhe oli ensimmäinen, joka uskoi Achaian alueella. Ateena ei kuulunut Rooman Achaian provinssiin, vaan se oli hallinnollisesti itsenäinen kaupunki, jota Achaia ympäröi. Kirjoittaja ei todennäköisesti olisi tiennyt tätä, ellei hän olisi elänyt juuri tuona aikana.

K: Onko Apostolien tekojen 18:2 kohdassa mitään Raamatun ulkopuolista vahvistusta sille, että keisari Claudius (41–54 jKr.) määräsi kaikki juutalaiset poistumaan Roomasta?

V: Kyllä, roomalainen historioitsija Suetonius kirjoittaa teoksessaan Claudius 25 karkotuksesta ja mainitsee syyksi ”Chrestuksen yllyttämät jatkuvat mellakat”. Chrestus oli todennäköisesti virheellinen kirjoitusmuoto sanasta Kristus, ja mellakat olivat luultavasti monien juutalaisten vastustusta Kristuksen hyväksymiselle. Tämä tapahtui noin vuonna 50 jKr, mutta Suetonius ei mainitse tarkkaa vuotta.

Myös roomalainen historioitsija Dio Cassius ja juutalainen historioitsija Josephus mainitsevat Claudiuksen määräyksen karkottaa kaikki juutalaiset Roomasta, mutta he eivät mainitse vuotta.

Myös kristitty kirjailija Orosius mainitsee tämän ja sanoo, että tieto perustuu Josephukseen. Orosiusin mukaan vuosi oli 49 jKr.

K: Miksi Paavali oli Apostolien tekojen 18:3, 20:34; 1. Kor. 9:1–18; 2. Kor. 11:7–12; 1. Tess. 2:9; 2. Tess. 3:7–10 kohdissa mainittu teltantekijä eikä ammattirabbi?

V: Ammattimaisia rabbeja ei ollut. Kaikkien rabbien oli opittava jokin ammatti, kuten Mishnah Pirke Aboth/Avot 2:2:n mukaan.

K: Apostolien teot 18:6: milloin mielestäsi on sopivaa toimia kuten Paavali tässä ja ”ravistaa vaatteensa” (tai, kuten Apostolien teot 13:51:ssä, ”ravistaa pöly jaloistaan”)?

V: He olivat päättäneet, etteivät missään nimessä hyväksyisi Paavalin sanoja, ja he tekivät sen selväksi Paavalille. Kun kaikki ihmiset, joille puhu , ovat vakaasti päättäneet olla seuraamatta Jumalaa, hylkäävät sinut ja sanomasi eivätkä kiinnitä huomiota sanoihisi, silloin tehtäväsi varoittaa heitä saattaa olla suoritettu. Jalkojen pölyn ravistelu on heille viimeinen viesti siitä, että tästä lähtien Jumala itse voi varoittaa heitä. Muuten, Paavali teki näin vain Korintin synagogassa. Myöhemmin Paavali vieraili Efesoksen synagogassa.

K: Miksi luulet, että Jumala puhui Paavalille Apostolien tekojen 18:9–10 kohdassa?

V: Vainojen ja Ateenassa saamansa kylmän vastaanoton jälkeen hän saattoi tuntea itsensä masentuneeksi. Myös muissa paikoissa hänellä oli usein lupaava alku, mutta hän joutui lähtemään kaiken vastustuksen vuoksi. Kun hän saattoi miettiä, tuoko hänen ponnistelunsa lainkaan mitään pysyvää tulosta, Jumala rohkaisi häntä. Aiemmista tapahtumista huolimatta Jumala lupasi Paavalille, ettei kukaan tekisi hänelle pahaa Korintissa. 2. Korinttolaiskirjeen 1:3–11 osoittaa myös masennuksen, jota Paavali tunsi tuolloin.

K: Miksi Apostolien teoissa 18:9–10 jumalalliset johtajat joskus masentuvat ja menettävät rohkeutensa?

V: Joskus syynä voi olla se, että he eivät näe tuloksia, joita he odottavat näkevänsä. Tai, mikä on yhtä pahaa, he näkevät kyllä myönteisiä tuloksia, mutta huomaavat sitten, että ne eivät kestä. Muista kuitenkin, että tulokset kuuluvat Jumalalle.

Toisaalta johtajat voivat joskus tulla liian itserakkaiksi. Tämä voi olla masentavaa muille ihmisille.

Myös tottelevaiset kristityt, jotka rakastavat Herraa, voivat joskus menettää toivonsa. Raamatusta löytyy esimerkkejä tästä, kuten Job, Elia, Daavid ja Paavali. Muita esimerkkejä kristityistä, jotka ovat kärsineet toivottomuudesta tai masennuksesta, ovat Martin Luther, Charles Spurgeon, Adoniram Judson, Hudson Taylor, Robert Morrisonin vaimo Mary Morrison, David Brainerd ja A.B. Simpson.

Katsotaanpa, mitä Paavali saattoi nähdä elämänsä tilanteissa. Paavalin suunnassa saattoi olla suuri strateginen arvo. Jos Paavali olisi voinut keskustella juutalaisten johtajien kanssa ja suostutella heidät hyväksymään Jeesuksen Messiaaksi, sillä olisi ollut valtava vaikutus. Jos Paavali olisi voinut todistaa Rooman keisarille ja johdattaa hänet Kristuksen luo tai ainakin saada kristinuskon hyväksytyksi uskonnoksi, jota ei vainottaisi, se olisi helpottanut huomattavasti kristittyjen elämää koko valtakunnassa. Paavali ryhtyi toimenpiteisiin molempiin suuntiin, mutta emme tiedä, kuinka paljon hän pohti näitä strategisia aloitteita. Joka tapauksessa nämä molemmat potentiaalisesti suuret mahdollisuudet menivät hukkaan. Tuon ajan kristityillä ei ollut käytettävissään juutalaiskansan eikä Rooman valtakunnan resursseja auttamaan heitä evankeliumin levittämisessä. Sen sijaan heillä oli edessään vaikea taistelu, jossa he saivat apua Jumalalta, mutta eivät instituutioilta.

Miltä sinusta tuntuisi, jos olisit lahjakas saarnaaja, opettaja ja ihmeiden tekijä, mutta joutuisit sitten vankilaan kahdeksi vuodeksi, jolloin mahdollisuutesi vaikuttaa olisivat hyvin rajalliset? Me olemme työkaluja. Minulla on vasara työkalulaatikossani, ja se on hyvä vasara. Otan sen esiin ja käytän sitä tarvittaessa, ja muina aikoina jätän sen työkalulaatikkoon. En murehdi siitä, hyödynnetäänkö vasaraa täysimääräisesti vai ei, tai tuntuuko vasaralta, että se on täyttänyt tehtävänsä. Olemme Jumalan työkaluja. Jumala käyttää meitä silloin, kun Hän haluaa, ja saattaa antaa meille muina aikoina vain rajallisia mahdollisuuksia.

Toisinaan Jumala on pyytänyt meitä olemaan vankeja ja orjia. Emme aina saa toimia täyden potentiaalimme mukaisesti, emmekä edes palvella Jumalaa täyden potentiaalimme mukaisesti. Mutta Jumala ei pyydä meiltä tuloksia, vaan kuuliaista rakkautta. Meidän on oltava valmiina, aina valmiina, emmekä saa loukkaantua, kun meidät asetetaan sivuun ja joudumme odottamaan.

K: Mitä meidän tulisi tehdä, kun tunnemme itsemme lannistuneiksi (Apostolien teot 18:9–10)?

V: Kuten eräs hyvä kristillinen kirjailija sanoi, meidän ei pitäisi loukkaantua selittämättömistä asioista. Lähesty Jumalaa. Ymmärrä, että nykyhetki on hyvin pieni verrattuna ikuisuuden tulevaisuuteen. Se, kuka olet, on tärkeämpää kuin se, mitä teet ja mitä sinulle tapahtuu. Paavali ymmärsi tämän vankilasta käsin, ja siinä on salaisuus siihen, miten hän pystyi olemaan iloinen jopa siellä, laulaen ja ylistäen Jumalaa.

K: Mitä meidän tulisi tehdä Apostolien tekojen 18:9–10 mukaan rohkaistaksemme jumalallisia johtajia?

V: Rukoilkaa heidän puolestaan, antakaa heidän tietää, että arvostamme heitä ja rukoilemme heidän puolestaan. Vaikka he saattaisivat tarvita ohjausta tai jopa nuhtelua, antakaa heidän silti tietää, että kunnioitamme heitä edelleen ja välitämme heistä.

K: Onko meillä Apostolien tekojen 18:12:n kohdalla mitään Raamatun ulkopuolista tietoa prokonsuli Galliosta?

V: Kyllä, mutta ennen kuin puhumme nimenomaan Galliosta, puhutaanpa ensin prokonsuleista yleisesti. Jotkut Rooman provinssit olivat keisarin alaisuudessa toimivan legatuksen hallinnassa, toiset taas senaatin alaisuudessa toimivan prokonsulin hallinnassa. Rooman valtakunnassa oli merkittävä ero siinä, kuka peri verot. Korintti oli muinainen kaupunki, jonka roomalaiset tuhosivat, mutta joka rakennettiin uudelleen vuonna 47 eKr. Korintti oli Kreikan Achaia-nimisen alueen pääkaupunki. Achaia oli osa Makedoniaa vuoteen 27 eKr. asti, ja sen hallinnosta vastasi (senaatin nimittämä) prokonsuli. Vuonna 15 jKr. Tiberius liitti sen Makedonian ja Moesian kanssa keisarilliseksi provinssiksi. Suetoniuksen teoksen *Claudius 25* mukaan Claudius asetti sen senaatin prokonsulin hallintaan vuonna 44 jKr.

Junius Annaeus Gallio oli kuuluisan stoalaisen filosofin Lucius Annaeus Senecan, joka oli Neron opettaja, vanhempi veli. Delfoissa sijaitsevan kirjoituksen mukaan Gallio oli prokonsuli noin vuosina 51–52 jKr. Toiset tulkitsevat ajankohdaksi vuodet 52– –53 jKr. Ilmeisesti hän oli juuri nimitetty prokonsuliksi, kun Paavali oli siellä. Gallio oli hyvin rento luonne. Gallion oman veljen Senecan mukaan ”kukaan kuolevainen ei ole kenellekään niin miellyttävä kuin Gallio on kaikille”. Gallio ei toiminut prokonsulina kovin kauan. Hän lähti muutaman vuoden kuluttua risteilylle päästäkseen eroon toistuvasta kuumeesta. Muutama vuosi myöhemmin hän matkusti Aleksandriaan lievittääkseen astmaansa. Lopulta Gallion veli Seneca pakotettiin tekemään itsemurha, ja myöhemmin Nero määräsi Gallion surmattavaksi.

Gallion päätös hylätä Paavalia vastaan nostettu syyte oli tärkeä ennakkotapaus. Jos Gallio olisi todennut Paavalin syylliseksi laittoman uskonnon puolustamisesta, muut maaherrat olisivat voineet seurata esimerkkiä ja karkottaa Paavalin heti, kun tämä olisi saapunut heidän alueelleen.

K: Kuka löi Sosthenesia Apostolien tekojen 18:17:ssä ja miksi?

V: Raamattu ei kerro, kuka löi Sosthenesia tai miksi. Tarkastellaan neljää vaihtoehtoa ja päätetään sitten, mikä on todennäköisin.

a) Antisemitistiset kreikkalaiset hakkasivat Sosthenesin

b) Juutalaiset hakkasivat Sosthenesin, koska hän oli puolittaisesti sitoutunut puolestapuhuja.

c) Juutalainen Sosthenes otti ”uhrautuvaan” tapaan selkäänsä yrittäessään vakuuttaa Gallion.

d) Juutalaiset hakkasivat Sosthenesin, koska hänestä oli tullut kristitty.

Oikea vastaus on todennäköisesti a), mutta myös d) on mahdollinen. Paavali mainitsee Sosthenesin 1. Korinttolaiskirjeen 1:1:ssä. Koska Paavali ei erottanut toista Sosthenesia, kyseessä oli todennäköisesti sama henkilö, mikä tekee d):stä todennäköisesti oikean vastauksen. Sosthenes ei ollut yleinen kreikkalainen nimi.

K: Oliko Apollos Apostolien tekojen 18:24–28 mukaan uskovainen jo ennen kuin hän sai tietää Jeesuksesta?

V: Apollos ei tuntenut Jeesusta, mutta kuten Abraham, Job ja muut todelliset seuraajat, Apollos uskoi Jumalaan, mutta hänellä ei ollut vielä tilaisuutta kuulla Jeesuksesta. Kuten J.D. Pentecost opetti, Apollos oli vielä Vanhan liiton aikakaudella ennen kuin hän keskusteli Akvilan ja Priscillan kanssa. Apollos oli kotoisin Aleksandriasta, ja hänellä oli todennäköisesti ”hellenistinen juutalaisuus”, joka oli perehtynyt kreikkalaiseen filosofiaan. Hän saattoi olla parempi keskustelemaan kreikkalaisten filosofien kanssa kuin Paavali.

K: Jos Apollos olisi kuollut ennen kuin hän oli keskustellut kristittyjen kanssa (Apostolien teot 18:24–28), olisiko hän päässyt taivaaseen?

V: Raamattu ei sano sitä, mutta on kolme seikkaa.

1. Apollos uskoi siihen totuuteen Jumalasta, jonka hän tunsi.

2. Hän ei todennäköisesti ymmärtänyt Pyhää Henkeä eikä ollut sen vallassa.

3. Sen sijaan, että Jumala olisi jättänyt Apolloksen tähän välitilaan, jossa hän olisi ollut ikään kuin Vanhan testamentin uskovainen, Jumala varmisti, että Apollos oppisi totuuden.

K: Miten Apostolien tekojen 18:24–28 perusteella opastat henkilöä, jolla on osittainen mutta puutteellinen tieto totuudesta?

V: Jos kyseessä on epäuskoinen, aloita rukouksella; vain Pyhä Henki voi kääntää hänet, mutta sinä voit kylvää siemeniä, johdattaa häntä eteenpäin tai tuoda hänet Kristuksen luo riippuen siitä, missä vaiheessa hän on. Monet entiset mormonit, joiden kanssa olen keskustellut, kertoivat, että se asia, joka sai heidät irtautumaan mormonismista, piti kuulla noin kymmenen kertaa, ennen kuin sillä oli heihin minkäänlaista vaikutusta. Vasta sitten he päättivät tehdä tutkimusta ”tietäen”, että he todistaisivat kristityn vääräksi. Sitten he huomasivat, etteivät pystyneet siihen, ja lopulta he irtautuivat mormonismista ja tulivat myöhemmin Kristuksen luo.

Jos he ovat uskovia, jotka ovat väärässä tärkeissä mutta toissijaisissa asioissa, aloita silti rukouksella. Saatat silti joutua olemaan kärsivällinen heidän kanssaan. Älä väittele heidän kanssaan, ellei se ole välttämätöntä. Joskus sinun on todistettava huolellisesti jokainen esittämäsi väite; mutta joskus sinun ei tarvitse tuhlata aikaa siihen, vaan riittää, että esität näkökantasi. Sinun on selvitettävä, missä he ovat, ja arvioitava tilanne henkilön ja tilanteen mukaan. On hyvä kysyä heiltä, mihin he perustavat kantansa. Ehkä he jo näkevät näkemyksessäsi ansioita, mutta kokevat, etteivät voi hyväksyä sitä, koska silloin heidän mielestään heidän pitäisi muuttaa toista näkemystään. Et kuitenkaan voi tietää sitä, ennen kuin kysyt heiltä, miksi he pitävät kiinni kannastaan. Silloin voit ehkä osoittaa heille, että he voivat muuttaa mieltään ja omaksua näkemyksesi ilman, että heidän tarvitsee muuttaa kantaansa toisesta asiasta.

Voi myös olla, että kun olet esittänyt näkemyksesi ja he ovat selittäneet kantansa syyt, saatat huomata, että sinä olet se, joka on väärässä, ja joko sinun tai teidän molempien tulisi muuttaa näkemyksiänne totuuden mukaisiksi.

K: Millainen Efesoksen kaupunki oli Paavalin aikana (Apostolien teot 19:1)?

V: Efesos oli yksi Rooman valtakunnan kolmesta tai neljästä suurimmasta kaupungista. Siellä oli erittäin vahva pakanallinen läsnäolo, ja taloudelliset intressit olivat sidoksissa pakanuuden jatkumiseen. Sen kaupallinen kukoistus oli jo ohi, koska satama oli liettynyt liiallisen puiden kaatamisen, ylikarjanpidon ja yläjuoksulla tapahtuvan puuhiilen polttamisen vuoksi. Roomalaiset yrittivät poistaa lietettä vuonna 65 jKr., mutta eivät onnistuneet siinä kovin hyvin. He pystyivät kuitenkin edelleen ansaitsemaan paljon rahaa hopeisella Artemis-jumalattarellaan. Pääkatu oli aikakaudelleen hyvin leveä, noin 11 metriä. Mikään tästä ei kuitenkaan todellisuudessa vaikuttanut evankeliumin laajaan leviämiseen siellä. Artemiksen temppeli oli Plinius Vanhemman teoksen *Luonnonhistoria* 36.95 mukaan 239 jalkaa leveä ja 418 jalkaa pitkä. Se oli luultavasti maailman suurin temppeli, noin neljä kertaa Ateenan Parthenonin kokoinen.

K: Mitä tarkoitetaan Apostolien tekojen 19:1 kohdassa ”ylä- ja korkeammat rannikot”?

V: Kyseessä oli Vähä-Aasian sisämaan ylänköalue (Frygian ja Galatian ylänkö), jonka läpi Paavali kulki matkallaan Efesokseen.

K: Miten he saattoivat Apostolien tekojen 19:2–3 mukaan todella uskoa ilman, että olivat saaneet Pyhän Hengen?

V: Vastauksessa on neljä huomioitavaa seikkaa.

Älyllisesti kuka tahansa voi uskoa kristinuskon totuuteen ilman, että sitoutuu kristityksi ja pelastukseksi.

Vanhan testamentin aikoina monet uskoivat Jumalaan ilman, että heillä olisi ollut Pyhää Henkeä sisällään.

Tänä siirtymäaikana nämä pakanat olivat tottelevaisia ja uskoivat, vaikka Pyhä Henki ei ollut vielä täyttänyt heitä.

Vaikka tämä tapaus ei ole esimerkki meille nykypäivänä, se todistaa kuitenkin, että Pyhän Hengen läsnäolo ihmisessä ei ollut edellytys sille, että he uskoivat Jumalaan.

K: Voivatko ihmiset nykyään Apostolien tekojen 19:2–3 mukaan todella uskoa ilman Pyhän Hengen vastaanottamista?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Tämä kohta, samoin kuin monien Vanhan testamentin uskovien kokemus, osoittaa, että teoriassa on mahdollista, että Jumala saa ihmiset uskomaan ilman, että heillä on Pyhä Henki sisällään.

2. Siihen mennessä, kun Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 8. luvun, Pyhä Henki asui jokaisen aidon uskovan sisällä.

K: Voitteko selittää, miksi Apostolien tekojen 19:5:ssä sanotaan, että Jeesuksen opetuslapset kastoivat vain Jeesuksen nimessä? Miksi?

V: Vaikka Raamattu ei nimenomaisesti sano sitä, voimme havaita useita asioita.

1. Myös muut ihmiset kastivat. Juutalaisilla oli rituaalisia pesuja, ja myöhemmin kastenivat myös kerintiläiset harhaoppiset. Kreikkalaisissa mysteerireligioissa oli erilaisia seremonioita.

Mutta toisin kuin nämä muut kasteet, he kastoivat Jeesuksen valtuudella; joten ilmaisu ”nimessä” sisältää tässä varmasti merkityksen ”valtuudella”.

2. Tietenkin myös Johannes Kastaja kastoi. Itse asiassa jotkut kristityt toimivat väärin Efesoksessa. Katso lisätietoja Apostolien teoista 19:1–6.

3a. Jotkut katsovat, että sillä ei ole merkitystä, kastettiinko Jeesuksen nimessä vai Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä – se on kaikki sama asia. Tärkeää ei ole ”kaava” tai sanat, vaan merkitys ja tarkoitus.

3b. Toisaalta on mahdollista, että kristityt tai Luukas halusivat tarkoituksella olla mainitsematta, että he kastivat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, vaan käyttivät lyhenteenä ilmausta ”Jeesuksen valtuudella/nimessä”.

4. Ykseyden helluntailaiset väittävät, että ne ovat synonyymejä, koska Jeesus on Isä ja Jeesus on Pyhä Henki. Mutta tämä ei voi olla totta, koska Matteuksen evankeliumin 27:46:ssa JEESUS huusi sanoen: ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hyljännyt minut?”.

Joten kohdat 1 ja 2 ovat molemmat ehdottomasti totta, ja joko kohta 3a tai 3b saattaa olla totta. Kohta 4 on ehdottomasti väärä.

K: Olivatko Efesoksen opetuslapset Apostolien tekojen 19:6–7 mukaan aitoja kristittyjä ennen kuin heidät kastettiin Pyhällä Hengellä?

V: He eivät olleet vielä kristittyjä, vaikka kuuluivatkin valittujen joukkoon. Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

Vanhan testamentin aikoina ihminen saattoi uskoa Jumalaan vilpittömästi ilman, että Pyhä Henki oli hänen sisällään. Pyhä Henki saattoi poistua jonkun luota, kuten Jumala jätti Simsonin Tuomarien kirjassa (16:20 ) ja kuten Daavid pyysi Jumalaa olemaan tekemättä Psalmin 51:11:ssä.

Uuden testamentin aikoina kaikilla aidoilla kristityillä on Pyhä Henki sisällään, kuten Roomalaiskirjeen 8:9–11 sanoo ja 1. Korinttolaiskirjeen 2:16 viittaa. Apostolien tekojen 19:2 kertoo ihmisistä, jotka uskoivat Jeesukseen, mutta joilla ei vielä ollut Pyhää Henkeä. Koska siirtyminen Vanhan testamentin Mooseksen liitosta/aikakaudesta Uuteen oli jo tapahtunut, oli syytä pyytää välittömästi Pyhää Henkeä.

Jumala ei ole rajoittunut toimimaan vain odotustemme puitteissa. Esimerkiksi jotkut pikkulapset kuolevat ilman kykyä uskoa Jeesukseen. Mikään Raamatussa ei estä Jumalaa viemästä heitä taivaaseen Jeesuksen kautta.

Efesolaiset opetuslapset tunsivat vain Vanhan testamentin ja Johannes Kastajan. (Ehkä Apollos oli puhunut heille.) He saattoivat olla samanlaisia kuin Vanhan testamentin aikojen ihmiset.

K: Pitäisikö nykypäivän uskonparantajien jakaa Apostolien tekojen 19:12 mukaisesti nenäliinoja parantamista varten?

V: Karismaattiseen liikkeeseen kuulumattomana voin sanoa, ettei tässä raamatunkohdassa – eikä missään muussakaan Raamatun kohdassa – ole mitään, mikä suoraan sulkisi tämän pois.

K: Apostolien tekojen 19:12 mukaan ihmiset parantuivat nenäliinojen ja esiliinojen avulla, joita apostoli oli koskettanut. Tukeehan tämä katolisen ja ortodoksisen kirkon käyttämiä pyhäinjäännöksiä?

V: Ei, sillä apostolin nenäliinojen ja myöhempien pyhäinjäännösten välillä oli merkittäviä eroja.

1. Vaatteita käytettiin parantamiseen, eikä niitä käytetty palvonnassa tai kunnioittamisessa.

2. Kyseessä olivat vain apostolien vaatteet, eivät muiden pyhien, kuten Marian tai Herran veljen Jaakobin, vaatteet.

3. Tässä ei ollut kyse rahasta.

Johannes Klimakoksen (ennen vuotta 670 jKr.) ajoista lähtien useat kristilliset teologit ovat yrittäneet laatia kattavan luettelon hyveistä ja paheista. Merkittävintä lähes kaikissa näissä luetteloissa on se, että niissä on täysin unohdettu kymmenen käskyn toinen käsky. (Jos et ole varma, mikä toinen käsky on, kannattaa lukea 2. Mooseksen kirja 20:4–6.)

Huomaa, että katolisen ja ortodoksisen kirkon näkemyksissä palvonnasta on joitakin eroja. Ortodokseilla on yleensä ikoneja eli kaksiulotteisia kuvia, joiden kautta he rukoilevat Jumalaa. Katolilaisilla on enemmän patsaita.

K: Miksi juutalaiset manaajat eivät pystyneet karkottamaan paholaisia Apostolien tekojen 19:13–17 mukaan?

V: He lausivat oikeat sanat, mutta voima ei ollut sanoissa. Tärkeintä oli Jumalan voima, joka virtaa kristityn elämän kautta. Koska he eivät olleet kristittyjä, sitä voimaa ei ollut läsnä.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että se, että Skevaa väitettiin olevan ylipappi, ei itse asiassa tarkoita, oliko hän sitä vai ei; se saattoi olla vain arvonimi, jonka hän antoi itselleen. Vaikka Skevan pojat harjoittivatkin manamista, Raamattu ei kerro, harjoittiko Skeva itse sitä vai ei.

Huomaa, että nämä manajaiset eivät alistuneet Jeesukseen herranaan ja Vapahtajanaan, mutta he eivät nähneet mitään syytä olla käyttämättä Jeesuksen nimeä oman etunsa tavoittelemiseksi. Jotkut ihmiset ovat nykyään samanlaisia.

K: Onko Apostolien teoissa 19:13–17 mitään todisteita siitä, että myöhemmät maagiset manajat yrittivät käyttää Jeesuksen nimeä?

V: Itse asiassa kyllä. Pariisin maagisen papyruksen nro 574 riveillä 3018–3019 sanotaan: ”Vannon sinulle Jeesuksen, heprealaisten jumalan, nimeen” (ks. K. Preisendanz, Papyri Graecae Magicae, 2 nidettä [Leipzig: Teubner, 1928, 1931] 1 levy IV). Myös juutalaiset rabbit kirjoittivat Jeesuksen nimen käyttöä parantamisessa vastaan (ks. Tos Hulin 2:22–23; j. Shabbath 14.4.14d; j Abodah Zarah 2.2.40d–41a; b Abodah Zarah 27b). Miksi he tuomitsisivat tämän, elleivät jotkut ihmiset yrittäisi tehdä niin? Okkultismia ja Jeesusta ei voi sekoittaa toisiinsa. Kristittyinä emme saa sekaantua horoskooppeihin, kädestä lukemiseen, Ouija-lautoihin, tarot-kortteihin tai mihinkään okkulttisiin käytäntöihin.

K: Mikä tulisi olla asenteemme okkulttisia kirjoja ja vääriä uskontoja kohtaan (Apostolien teot 19:19)?

V: Kuten Zola Levitt sanoi: ”Jos leikit Saatanan kanssa, hän leikkii sinun kanssasi.”

Siellä saattoi olla yksi tai kaksi toimivaa lääkevalmistetta sekoitettuna suureen määrään huijauslääkkeitä. Siellä saattoi olla muutama viisas ja järkevä sana sekoitettuna moniin okkulttisiin valheisiin. Siellä saattoi olla muutama loitsu, joka todella toimi, koska demonit saivat ne näyttämään toimivilta. Siitä huolimatta kaikki kirjat poltettiin.

Vaikka muiden uskontojen kirjoissa onkin paljon totta, meidän ei tule etsiä totuutta tutkimalla muiden jumalien kirjoja. Sananlaskuissa9:17 on tyhmyyttä, ei viisautta , kun sanotaan: ”Varastettu vesi on makeaa, ja salaa syöty leipä on maukasta!” (BSB). Tämä tarkoittaa, että on tyhmyyttä yrittää olla eklektinen ja ottaa kaikki hyvät ”yksityiskohdat”, joita teoksessa saattaa olla, väärälle jumalalle. Onko sinulla kotonasi kyseenalaisia patsaita, lehtiä, videoita tai kirjoja? Jos on, suhtaudu vakavasti suhteeseesi Jeesukseen ja hankkiudu niistä eroon.

Edellisen kappaleen vastapainona on se, että Paavali siteerasi pakanallisia kreikkalaisia runoilijoita puhuessaan kreikkalaisille Ateenassa ja muissa paikoissa. Vaikka Paavali ilmaisi hyvin selvästi kantansa kreikkalaiseen filosofiaan luottamisesta Kolossalaiskirjeen 2:8:ssa ja 1. Korinttolaiskirjeen 1:18–31:ssa, hän käytti kreikkalaisen filosofian ja uskonnon tuntemustaan selittääkseen kristillisiä käsitteitä tavalla, johon kuulijat pystyivät paremmin samaistumaan. Kristittyjen mielipiteet eroavat siitä, kumpi oli tehokkaampaa: Paavalin käyttämä menetelmä vai ”pelkän evankeliumin saarnaaminen”, kuten hän sanoi tehneensä 1. Korinttolaiskirjeen 1:18–31:ssä.

K: Onko Apostolien tekojen 19:24:ssä mainittu Demetrius sama henkilö kuin 3. Johanneksen kirjeen 12:ssa mainittu uskovainen?

V: Vaikka tämä on mahdollista, se on erittäin epätodennäköistä, sillä Demetrius oli yleinen kreikkalainen nimi.

K: Miksi Demetrius tiivisti Apostolien tekojen 19:26,28:ssa Paavalin koko opetuksen tällä tavalla?

V: Hänen yksipuolinen yhteenvetonsa on itse asiassa erittäin opettavainen. Hän otti kaikki Paavalin opetukset ja ”tiivisti” ne siihen, mitä piti itselleen merkityksellisenä. Koska hän ei halunnut seurata totuutta, hän kuuli vain sen, että hänen epäjumalien valmistusliiketoimintansa saattaisi vähentyä, jos ihmiset uskoisivat Jumalaan, jolla ei ole epäjumalia.

Jotkut kristityt saattavat hämmästyä, kun ei-kristityn yhteenveto heidän sanoistaan on yhtä yksipuolinen ja pinnallinen kuin Demetriuksen analyysi. Vaikka Paavali oli tehokas kristillinen viestijä, hänen sanansa eivät yksinkertaisesti ylittäneet kuilua, sillä Demetriuksen kaltaiset ihmiset olivat polttaneet sillan toisella puolella. Vaikka tietäisit yhtä paljon kuin Paavali, sinulla olisi hänen kokemuksensa ja pystyisit tekemään samoja ihmeitä kuin hän, jos Pyhä Henki ei toimi kuulijan sydämessä, sanasi yksinään eivät riitä kuilun ylittämiseen.

Toisaalta samat sanat olivat tehokkaita monien kääntämisessä Efesoksessa. Joten se, että sanasi eivät ehkä tavoita joitakin ihmisiä, ei tarkoita, että vika olisi sanoissa.

K: Mitä ovat Aasiarkit Apostolien tekojen 19:31:ssä?

V: He olivat maakunnan virkamiehiä. Asiarkit kuuluivat osittain kunniayhdistykseen, ja heidän tehtävänään oli edistää keisarin palvontaa Aasian maakunnassa. Heidän päämajansa sijaitsi Pergamonissa. Kerrallaan yksi henkilö toimi koko maakunnan asiarkkina, ja jokaisessa kaupungissa oli omat asiarkkinsa. Kun heidän toimikautens päättyi, heille myönnettiin elinikäinen kunnia-arvonimi ”asiarkki”. Lykian maakunnassa oli myös lysiarkkeja ja Galatian maakunnassa galatarkkeja. Ilmeisesti väkijoukko saattoi ajatella, että jos joku oli asiarkkien ystävä, hän ei ollut uhka Rooman valtakunnalle.

K: Miksi Apostolien teoissa 19:35 suhtauduttiin niin herkästi ”Efesolaisten Artemikseen”?

V: Artemiksen temppeli rakennettiin tänne, todennäköisesti sen jälkeen, kun alueelle oli pudonnut meteoriitti, jota he palvoivat. Kreikkalainen Artemis oli metsästyksen neitsytjumalatar, kun taas tämä Artemis oli groteskin näköinen hedelmällisyyden jumalatar. Kreikkalaisella jumalalla tai jumalattarella saattoi olla erilaisia ominaisuuksia eri paikoissa. Temppeliin jätetyt uhrilahjat ja Artemiksen epäjumalien myynti toivat tuloja kaupungille. Lisäksi, koska temppeliä pidettiin pyhänä ja siten turvallisena paikkana, se toimi myös pankkina, johon varakkaat saattoivat tallettaa omaisuutensa. Kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 1072) huomauttaa, valloittajat säästivät yleensä Efesoksen Artemiksen temppeliä kunnioittaen. Vuonna 400 eKr. temppeli kuitenkin paloi vahingossa, ja vuonna 356 eKr. mainetta havitteleva Herostratus poltti temppelin tahallaan Aleksanteri Suuren syntymäpäivänä, jotta Herostratuksen nimi jäisi ikuisesti muistiin. Herostratus teloitettiin, ja tulevaisuudessa teloitettaisiin todennäköisesti kuka tahansa, jota syytettäisiin Artemiksen temppelin häpäisemisestä, sillä temppeli toi heille turvallisuutta ja tuloja. Paavalin aikana temppeli oli koristeellinen, ja siinä oli 127 kultaista ja valkoista marmoripylvästä. Temppeli toimi myös pankkitalletuspaikkana.

Joillekin ihmisille epäjumalan palvonta rinnastetaan kansalliseen isänmaallisuuteen. Rooman aikoina uskollisten Rooman kansalaisten odotettiin tuovan uhreja keisarille. Hinduism Today -lehden huhtikuun 1998 numeron sivulla 36 mainitaan, että hindulaisuus on ”isänmaallista” Intialle. Tietenkin ennen brittien saapumista yksi harvoista kaikille hindulaisuuden muodoille yhteisistä piirteistä oli ”suttee”, eli käytäntö, jossa leski poltettiin kuoliaaksi miehensä hautausroviolla. Jos perinteinen hindulaisuus on todellista isänmaallisuutta, onneksi vain harvat intialaiset ovat ”isänmaallisia” tämän vääristyneen määritelmän mukaan, jonka mukaan isänmaallisuus tarkoittaa uskollisuutta hinduperinteille.

Ei tarvitse olla profeetallista lahjaa voidakseen ennustaa, että Paavali tulisi viettämään mielenkiintoista aikaa Efesoksessa, jossa hän kohtaisi monia vaikeuksia. Mutta se ei näyttänyt hidastavan Paavalia tippaakaan. Jos tietäisit, että jonnekin meneminen aiheuttaisi sinulle paljon vaikeuksia, mutta tietäisit myös, että Jumala haluaa sinun menevän sinne, olisitko silti innokas lähtemään? – Toivon niin.

K: Mitä tiedämme Apostolien tekojen 19:35:ssä mainitusta ”kaupunginsihteerin” virasta?

V: Kaupunginsihteeri, eli grammateus, oli yleensä kaupungin hallinnon ylin virkamies, kaupunginvaltuuston johtaja, eikä pelkkä sihteeri. Se olisi ikään kuin Yhdysvaltojen kaupunginjohtaja. Rooman maakuntahallinto sijaitsi Efesoksessa, ja kaupunginsihteeri toimi yhteyshenkilönä kaupungin ja Rooman hallinnon välillä. Roomalaiset eivät nimittäneet häntä, mutta Rooman prokonsuli piti häntä vastuussa yleisestä järjestyksestä. Jos mellakka puhkesi, hänen työpaikkansa ja mahdollisesti jopa henkensä saattoivat olla vaarassa. Efesoksen teatteriin mahtui yli 24 000–25 000 ihmistä. Kaupunginsihteerin lyhyt mutta tehokas puhe osoitti hänen taitonsa käyttää kansan tuntemustaan suostutellakseen heidät pysymään rauhallisina sekä sen kunnioituksen, jota kansa häntä kohtaan tunsi.

K: Miksi Apostolien tekojen 19:35:ssä mainitaan kuva, ”joka putosi taivaalta” (KJV: ”joka putosi Jupiterilta”)?

V: Ilmeisesti yksi tekijä, joka vaikutti Artemiksen erityiseen korostamiseen Efesoksessa, oli taivaalta lähellä sitä paikkaa pudonnut meteoriitti. Efesoksen lisäksi meteoriitteja palvottiin myös Troijassa, Pessinuksessa, Ennassa ja Emesassa (Amaseassa), kuten teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 502 todetaan.

Vastaavasti meteoriittia palvottiin Ka’abassa Mekassa sekä ennen Muhammedin aikaa että hänen aikanaan. Varhaiskristillinen kirjailija Arnobius (297–303 jKr.) kirjoittaa: ”Te [pakanoita] nauratte, koska muinaisina aikoina persialaiset palvoivat jokia, kuten kerrotaan kirjoituksissa, jotka välittävät nämä asiat muistiin; arabit muodotonta kiveä; skyyttikansat miekkaa;…” Arnobius, *Against the Heathen*, kirja 6, luku 10, s. 510

K: Pitäisikö meidän Apostolien tekojen 20:3 mukaan joskus muuttaa suunnitelmiamme pelon tai varovaisuuden vuoksi vaarallisessa tilanteessa?

V: Paavali teki niin. Paavalia suojeltiin, ei yliluonnollisesti, vaan siten, että hän sai tietää salaliitosta ja ryhtyi asianmukaisiin toimenpiteisiin. Paavali oli alun perin suunnitellut purjehtivansa ruuhkaisesta Korintin satamasta, Kenkreasta, kaakkoon suoraan Syyriaan, mikä oli nopein reitti Jerusalemiin. Mutta kun Paavali sai tietää häntä vastaan suunnatusta salaliitosta, hän suuntasi päinvastaiseen suuntaan, sisämaahan ja pohjoiseen Makedoniaan, ja ehkä sieltä edelleen pohjoiseen Illyrikumiin (nykyinen Serbia, Bosnia ja Montenegro). Joko Paavali tai joku hänen seuralaisistaan toi evankeliumin Illyrikumiin (Roomalaiskirje 15:19).

K: Miten Apostolien tekojen 20:4:ssä mainittu Gaius oli kotoisin Derbestä, kun Apostolien tekojen 19:29:ssä Gaius oli makedonialainen?

V: Derbe sijaitsee nykyisen Turkin keskiosassa, kaukana Makedoniasta. Vaikka onkin mahdollista, että makedonialainen olisi muuttanut Derbeen, paljon todennäköisempi selitys on, että kyseessä on kaksi eri miestä. Gaius oli tuolloin hyvin yleinen nimi. Myös 3. Johanneksen kirjeessä mainitaan Gaius (luultavasti kolmas henkilö).

K: Mitä Apostolien tekojen 20:6:ssa tarkoitetaan happamattomien leipien päivillä?

V: Tämä oli ilmaus, jolla viitattiin pääsiäisen aikaan. Raamatussa tämä rinnastetaan pääsiäiseen 2. Mooseksen kirjan 23:15 ja 3. Mooseksen kirjan 23:4–8 kohdissa. Paavali halusi kiirehtiä Jerusalemiin todennäköisesti kahdesta syystä. Paavali vietti pääsiäisen Filippissä (Apostolien teot 20:6) ja halusi ehtiä Jerusalemiin helluntaiksi (Apostolien teot 20:16), eikä hän halunnut joutua ryöstön uhriksi, koska hänellä oli mukanaan suuri summa rahaa. Kristityksi oleminen ei tarkoita, ettei pitäisi huolehtia turvallisuudesta, eikä se tarkoita, ettei voi joutua ryöstön uhriksi.

K: Mitä Apostolien teot 20:7–9 sanoo seitsemännen päivän adventisteille ja Jehovan todistajille?

V: Varhaiskristityt pitivät jumalanpalveluksensa viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 16:1–2 kertoo. Jos Paavalille ja varhaisimmille kristityille oli sopivaa palvoa Jumalaa viikon ensimmäisenä päivänä, se on sopivaa myös meille.

K: Mitä nimi ”Eutykos” tarkoittaa kreikaksi Apostolien tekojen 20:9–12 kohdassa?

V: Nimi Eutykos tarkoittaa ”onnekas”. Voit muistaa tämän tarinan, sillä harvat ihmiset, jotka nukkuvat menettämättä tilaisuutta, saavat toisen mahdollisuuden. Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että koska oli yö, huoneessa paloi todennäköisesti monia lamppuja, mikä saattoi viedä osan huoneen hapesta ja saada ihmiset tuntemaan olonsa unisemmiksi. Eutykos istui kuitenkin ikkunalaudalla, joten hänellä oli todennäköisesti runsaasti happea.

K: Oliko Eutykos Apostolien tekojen 20:9–12 mukaan kuollut, vai oliko hänellä vielä henki päällä, kuten Paavali ilmeisesti sanoi?

V: Eutykhoksella oli vielä henki päällä sen jälkeen, kun Paavali herätti hänet kuolleista. Luukas oli lääkäri, ja hän pystyi todennäköisesti määrittämään, oliko kolmannen kerroksen ikkunasta pudonnut nukkuva henkilö kuollut vai ei.

K: Miksi Paavali halusi Apostolien tekojen 20:13:ssa kulkea tämän matkan jalan?

V: Raamattu ei kerro, miksi Paavali halusi kävellä nämä noin 20 mailia. Ehkä Paavali halusi viettää jonkin aikaa yksin Herran kanssa, tai sitten hän halusi nähdä joitakin ihmisiä viimeisen kerran maan päällä.

K: Mitä tiedämme Miletoksen kaupungista Apostolien tekojen 20:15,17 perusteella?

V: Sekä persialaiset että liettyminen tekivät tästä kaupungista ”entisen loistonsa menettäneen”. Persialaiset ryöstivät Miletoksen vuonna 494 eKr. Se toipui ja nousi jälleen Vähä-Aasian merkittävimmäksi kaupungiksi. Miletos sijaitsi rannikolla noin 30 mailin päässä Efesoksesta. Nykyään merenranta on kymmenen mailin päässä, koska koko rannikolle on kerrostunut suuria määriä lietettä.

Sen väkiluku oli 100 000 ensimmäisellä vuosisadalla jKr. Toisen lähteen mukaan se oli kuitenkin kaupunki, jolla ei ollut suurta merkitystä.

Syynä tähän mielipide-eroon on luultavasti se, että Miletos oli alun perin Efesosta suurempi. Noin 2. vuosisadalla jKr. se oli kuitenkin merkityksetön, koska satama oli liettynyt umpeen. On epäselvää, kuinka suuri kaupunki oli Paavalin aikana.

K: Miksi Paavali halusi Apostolien tekojen 20:16 mukaan kiirehtiä Jerusalemiin helluntaiksi mennessä?

V: Ilmeisesti Paavali tiesi, että hänellä oli kohtalon määräämä tapaaminen juuri siinä paikassa ja juuri tuona ajankohtana. Apostolien tekojen luvussa20:23 mainitaan, että Pyhä Henki paljasti Paavalille osan hänen tulevaisuudestaan.

Toinen syy saattoi olla se, että hän tiesi, että Jerusalemiin kokoontuisi tuolloin suuria väkijoukkoja monista maista, ja Paavali halusi saarnata heille.

K: Mitkä olivat Apostolien tekojen 20:18–35 kohdassa Paavalin sanoman pääkohdat?

V: Esimerkki aiemmasta palvelutyöstä (20:18–21)

Nykyinen toimintatapa (20:22–27)

Varoitukset vanhimmille tulevaisuudesta (20:28–31)

Suositus Herralle (20:32)

Esimerkki anteliaasta antamisesta (20:33–35)

K: Mitä ohjeita voimme oppia Paavalilta Apostolien tekojen 20:20:sta Jumalan sanan julistamisesta?

V: Tämä jae ei anna tyhjentävää luetteloa, mutta voimme oppia siitä viisi asiaa.

Paavali ei epäröinyt: hän puhui niin positiivisista kuin negatiivisistakin asioista riippumatta siitä, mitä kuulijat halusivat kuulla. Toisin kuin Paavali, joka ”täytti velvollisuutensa” (2. Tim. 4:5–9), väärät opettajat tyydyttivät ihmisten ”kuulonhalua” (2. Tim. 4:3–4).

Mistä olisi apua: On lukemattomia mielenkiintoisia pieniä aiheita, joilla ei ole merkitystä henkilön uudestisyntymiselle tai hänen suhteensa kasvuun Herraan. Paavali puhui rohkaistakseen, oikaistakseen ja nuhdellakseen (2. Tim.4:2 ) sekä rohkaistakseen, lohduttaakseen ja kehottaakseen (1. Tess.2:12 ). Keskustelumme tulee aina olla ”suolalla maustettua”, kuten Kolossalaiskirjeen 4:6 sanoo.

Sinulle: Jeesus ei useinkaan käyttänyt täsmälleen samoja sanoja eri ihmisten kanssa. Samoin Paavali puhui sitä, mitä kuulijat tarvitsivat.

Opetti julkisesti: Paavali ei pelännyt puhua spontaanisti suurelle joukolle ihmisiä, tietäen, että Jumala puhuisi hänen kauttaan.

Ja talosta taloon: Paavalin asema, maine ja menestys eivät saaneet tätä julkista puhujaa ylpeäksi niin, ettei hän olisi puhunut henkilökohtaisesti pienille ihmisryhmille heidän hyödykseen.

K: Miksi Paavali opetti Apostolien tekojen 20:21:ssä heitä uskomaan Herraan Jeesukseen sen sijaan, että he uskoisivat Jumalaan Isään?

V: Oikein ymmärrettynä usko toiseen on uskoa myös toiseen, sillä Pyhän Hengen kanssa he muodostavat kolminaisuuden. Ykseyden harhaoppi (modalismi) oli tuolloin niin kaukana Paavalin ja varhaiskristittyjen ajattelusta, ettei asiaa edes harkittu.

K: Miksi Pyhä Henki johti Paavalia Apostolien tekojen 20:22–23 mukaan vainoon ja mahdollisesti kuolemaan?

V: Vastaus löytyy Apostolien tekojen 20:24:stä. Pyhä Henki kertoi Paavalille suoraan, mitä tapahtuisi, jos hän seuraisi Jumalaa. Paavali, tietäen tämän, teki vapaaehtoisesti päätöksen lähteä silti. Paavali päätti hengessä mennä Jerusalemiin Apostolien tekojen 19:21:ssä. Meidän ei pitäisi hämmentyä ajattelemalla, että rohkeutta vaativaa toimintaa ei koskaan tarvita. Joskus Jumala johdattaa kristittyjä nykyäänkin tällä tavalla. Voi olla, että tottelevaisen kristityn tie päättyy kuolemaan Jumalan kunniaksi.

K: Oliko Paavali Apostolien tekojen 20:22–21:11 kohdissa tottelevainen vai tottelematon Pyhälle Hengelle?

V: Paavali oli tottelevainen. Vastauksessa on syytä huomioida neljä seikkaa.

1. Pyhä Henki kertoi Paavalille nimenomaisesti Jumalan tahdosta, että hänen tuli mennä Jerusalemiin.

2. Pyhä Henki varoitti häntä useita kertoja siellä odottavista vaaroista.

3. Ehkä Paavalille annettiin vaihtoehto: mennä Jerusalemiin ja kärsiä tai olla menemättä sinne.

4. Paavalin oma päätös tehdä juuri niin kuin Jumala halusi ja mennä Jerusalemiin ei ollut pakotettu eikä tehty tietämättömyydestä, vaan se tehtiin sen tiedon perusteella, jonka Jumala oli antanut Paavalille siitä, että hän joutuisi kärsimään.

K: Miksi Paavali sanoi Apostolien tekojen 20:25:ssä, etteivät he kaikki enää koskaan näkisi häntä, kun hehän näkisivät Paavalin uudelleen taivaassa?

V: Ensinnäkin teoksessa The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 414, todetaan, että tämä ei tarkoita, ettei yksikään läsnäolijoista näkisi häntä enää koskaan, vaan pikemminkin sitä, että ryhmänä he eivät kaikki näkisi Paavalia enää. Siitä huolimatta useimpien tai kaikkien heidän kuolevaiset silmänsä eivät enää koskaan näkisi Paavalia. Paavali esitti ennusteen, mutta hän ei välttämättä antanut tässä profetiaa, sillä hän sanoi nimenomaisesti Apostolien tekojen 20:22–23:ssa, ettei hän tiennyt koko tulevaisuuttaan, vaan vain osia siitä. Lisäksi kreikankielisessä tekstissä sanotaan kirjaimellisesti, etteivät he enää koskaan näkisi Paavalin kasvoja. 1. Korinttolaiskirjeen 15:50–54 mukaan liha ja veri eivät voi periä Jumalan valtakuntaa, vaan katoava on muututtava katoamattomaksi. Näin ollen on totta, etteivät he enää koskaan näkisi Paavalin lihaa tai kuolevaista kasvoa.

K: Miten ihmeessä Paavali voi sanoa Apostolien tekojen 20:26:ssa olevansa puhdas kaikkien verestä, kun hän oli tappanut niin monia kristittyjä?

V: Tässä on kaksi puolta: fyysinen ja evankeliumin julistamatta jättäminen.

Fyysisesti Paavali oli aiemmin syyllistynyt näihin rikoksiin Jumalaa vastaan, mutta Jumala puhdisti hänet Jeesuksen Kristuksen uhrin kautta. Riippumatta siitä, kuinka paha ihminen onkaan, Kristuksen veri voi puhdistaa hänet synneistään, jos hän katuu ja uskoo Jeesukseen.

Evankeliumin julistamatta jättäminen: Paavali julisti evankeliumia vapaasti kaikille, lukuun ottamatta niitä harvoja tapauksia, joissa Pyhä Henki nimenomaisesti osoitti hänelle, ettei hänen vielä pitäisi tehdä niin (Apostolien teot 16:6–7). Sekä Hesekielin kirjassa 3:17–21 että 33:2–7 Jumala asetti profeetta Hesekielin vartijaksi varoittamaan kansaa. Jos he eivät ottaneet varoitusta huomioon, heidän verensä olisi heidän omalla päällään. Mutta jos Hesekiel laiminlöisi velvollisuutensa varoittaa heitä, hänet saatettaisiin vastuuseen siitä. Samoin kun Jumala haluaa kristityn jakavan evankeliumia, ja kristitty laiminlyö sen, mitä Jumala haluaa, hänet saatetaan vastuuseen, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 3:11–15 osoittaa. Tämä ei tarkoita pelastuksen menettämistä, vaan pikemminkin palkkioiden menettämistä.

K: Apostolien tekojen 20:28:ssa sanotaan, että Kristus osti seurakuntansa omalla verellään. Tarkoittaako tämä, ettei Hän ostanut pelastusta valitsemattomille?

V: Vastaus on yksi, mutta siinä on kaksi osaa.

Ei. Kristus teki uhrin ja sisällytti kaikki tarjoukseensa.

Kyllä. Koska he eivät hyväksyneet tarjousta, Jeesuksen tekemä kauppa heidän pelastuksensa lunastamisesta ei koskaan tullut päätökseen.

Monien kalvinistien ajattelussa on perustavanlaatuinen epäjohdonmukaisuus (lukuun ottamatta amyraldilaisia kalvinisteja ja hyperkalvinisteja). He uskovat, että Kristus tarjosi jopa valitsemattomille jotain, mitä Hän ei ollut lunastanut heille eikä koskaan aikonut tai halunnut heidän saavan.

Huomaa myös, että ”Jumala” lunasti heidät ”verellään”. Onko Pyhällä Hengellä verta, vai onko sitä Isällä Jumalalla? Ei tietenkään. Tämä on jälleen yksi jae, joka osoittaa, että Jeesus on Jumala.

K: Mitkä ovat kaikki ne käskyt, jotka Paavali antoi vanhimmille (episkopous) Apostolien tekojen 20:28:ssa?

V: Paavali kehotti olemaan valppaana ja toimimaan paimenena. Tässä on useita kohteita: heidän tulee valvoa sekä itseään että seurakuntaa. Joten seurakunnan valvomisen lisäksi jokaisen vanhimman tulee valvoa itseään sekä muita vanhimpia.

Vanhimmat eivät saa suvaita harhaoppeja eivätkä muiden vanhinten tai itsensä jatkuvia, katumattomia syntejä. Jaakobin kirjeen 3:1 sanoo: ”Veljet, älkää monet teistä ryhtykö iksi opettajiksi, sillä te tiedätte, että meitä, jotka opetamme, tuomitaan ankarammin.” (BSB). Meidän ei tule valvoa pelkästään harhaan joutuneita tai väärin johdettuja uskovia, vaan myös niitä, joita Paavali kutsuu ”raakoiksi susiksi”. Valitettavasti joidenkin eurooppalaisten kristillisten seurakuntien keskuudessa on erimielisyyttä siitä, pitäisikö ”raakoille susille” sallia opettaa seurakunnassa. Toisin sanoen, jos joku opettaa paitsi joitakin virheitä myös harhaoppia, hänelle sallitaan silti opettaa seurakunnassa. Voitte kuvitella, mitä se tekisi seurakunnan elinvoimaisuudelle. Luin surullisen tarinan siitä, kuinka toisen maailmansodan jälkeen joukko kristittyjä lähetyssaarnaajia matkusti Japaniin. Erittäin liberaali teologi Paul Tillich kutsuttiin Japaniin puhumaan. Sen jälkeen paikallinen seurakunta ei kasvanut juurikaan. Voimme sivuuttaa Paavalin opetuksen tässä asiassa vain seurakunnan omalla vastuulla.

K: Miksi Kaikkivaltias Jumala sallisi Apostolien tekojen 20:29–30 mukaan ”raakoja susia” tulemaan ja tuhoamaan laumaansa?

V: Mistä syystä tahansa, Jumala sallii usein kansansa joutuvan koetukselle. Yksi maallisen elämän tarkoituksista on toimia taivaan koekenttänä. Kaikissa kristittyjen kohtaamissa koetuksissa Jumala kuitenkin lupaa, että Hän näyttää heille aina tien menestykseen. Tässä ovat nimenomaan seuraavia aiheita käsittelevät jakeet.

Kiusaus: 1. Korinttolaiskirjeen 10:13 mukaan meitä ei kohtaa muuta kiusausta kuin se, mikä on ihmisille yhteistä. Vielä tärkeämpää on saman jakeen loppuosa: kun meitä kiusataan, Jumala tarjoaa myös ulospääsyn, jotta voimme kestää kiusauksen.

Opetus: Johanneksen evankeliumissa 16:13 Jeesus lupasi, että Pyhä Henki johdattaa meidät kaikkeen totuuteen. 1. Johanneksen kirjeen 4:1–3 antaa meille yhden opillisen tavan testata henkiä. Jeesus antoi meille toisen tavan (heidän hedelmistään) Matteuksen evankeliumin 7:15–20:ssa. 2. Timoteuksen kirjeen 3:5, 8–9 mukaan sellaiset väärät opettajat, joilla on hurskauden ulkonäkö mutta jotka kieltävät sen voiman, ovat kaikkien tunnistettavissa.

Lannistuminen: Jeesus lupasi Matteuksen evankeliumin 5:4:ssä, että surulliset saavat lohdutuksen, ja 2. Korinttolaiskirjeen 1:3–5 lupaa, että Isä lohduttaa meitä kaikissa ahdistuksissamme. Joskus johtajat voivat lannistua tai kärsiä kärsivällisyyden puutteesta laumansa suhteen. Mutta koska Jeesus kuoli heidän puolestaan, eikö meidän pitäisi ainakin työskennellä heidän puolestaan?

K: Varoittiko Paavali Apostolien tekojen luvussa 20:31 efesolaisia kolmen vuoden ajan, vai opettiko hän Tyrannuksen koulussa Efesoksessa kahden vuoden ajan, kuten Apostolien tekojen luvussa 19:10 sanotaan?

V: Molemmat ovat totta. Ennen kuin Paavali alkoi opettaa Tyrannuksen salissa (Apostolien teot19:10 ), hän vietti aikaa Efesoksessa käännyttämässä ihmisiä (Apostolien teot 19:1–7) ja puhui muun muassa synagogassa kolmen kuukauden ajan (Apostolien teot 19:8).

Paavali jatkoi evankeliumin julistamista huolimatta pakanoiden ja juutalaisten vastustuksesta sekä – joidenkin arvailujen mukaan – terveysongelmista. Yksi ehdotus on : tee luettelo läheisistä perheenjäsenistä ja ystävistä, joille et ole koskaan kertonut evankeliumia, ja lakkaa olemasta arka tai laiska, vaan kerro heille siitä.

K: Missä kohdassa Apostolien tekojen 20:35 Jeesus sanoi: ”On siunauksellisempaa antaa kuin ottaa”?

V: Näitä Jeesuksen sanoja ei löydy neljästä evankeliumista. Apostoli Johannes sanoi Johanneksen evankeliumin 21:25:ssä, että Jeesus sanoi monia muita asioita, joita ei ole kirjattu muistiin.

K: Miksi Apostolien tekojen 20:38:ssa jotkut surivat Paavalin tulevaa marttyyrikuolemaa, ja onko kristittyjen sopivaa surra?

V: Kyllä, on hyväksyttävää surra jonkun kuolemaa jonkin aikaa, ja kristittyjen on hyväksyttävää surra. Jeesus odotti jumalisten ihmisten surevan syntiä Matteuksen evankeliumin 5:4:ssä, vaikka laajempi asiayhteys voisi tukea surua yleisesti.

K: Mihin seitsemän hengen ryhmään Filippus kuului Apostolien tekojen 21:8:ssa?

V: Nämä olivat ne seitsemän alkuperäistä diakonin, jotka valittiin Apostolien tekojen 6:3–5:ssä.

K: Miksi Apostolien tekojen 21:4:ssä opetuslapset kehottivat Paavalia Hengen kautta olemaan menemättä Jerusalemiin, vaikka Henki oli käskenyt Paavalia menemään Apostolien tekojen 20:22–23:ssa?

V: Ensinnäkin, kun opetuslapset kehottivat Paavalia olemaan menemättä, Raamattu ei kerro, tunnistiko Paavali tämän tulevan Pyhältä Hengeltä vai ei. Kuitenkin kun Agabus, Paavalin tunnustama profeetta, sanoi saman asian, silloin Paavali tiesi sen.

Apostolien teot 20:22 ja 21:14 osoittavat, että Jumala oli tyytyväinen siihen, että Paavali oli menossa Jerusalemiin. Pyhä Henki kertoi opetuslapsille, etteivät he enää koskaan näkisi Paavalia elävänä maan päällä, jos hän lähtisi. Paavalin varoittaminen vaaroista on eri asia kuin hänen lähtönsä kieltäminen. Kertoiko Pyhä Henki Paavalille Agabuksen kautta, ettei hänen pitäisi mennä, vai toimiiko Agabus omasta aloitteestaan kertoessaan Paavalille sen, mitä Pyhä Henki oli hänelle näyttänyt? Se voi olla kumpi tahansa. Jumala kuitenkin tiesi, että jos Hän kertoisi Agabukselle tulevaisuudesta, Agabus reagoisi tällä tavalla, ja lopputuloksena oli, että Paavali oli hyvin tietoinen siitä, mitä hänelle tulisi tapahtumaan Jerusalemissa. Kun Paavali oli saapunut Jerusalemiin, Jumala kertoi hänelle Apostolien tekojen 23:11:ssä, että Paavali tulisi todistamaan Roomassa.

K: Koska Paavali ei Apostolien tekojen 21:4–6 mukaan ollut millään tavalla tekemisissä Tyrosissa perustetun seurakunnan kanssa, miksi hän vietti seitsemän päivää opetuslasten seurassa?

V: Tyyron seurakunta ei ollut Paavalin seurakunta, mutta eivät myöskään Korintin, Tessalonikan, Ikonionin tai mikään muu seurakunta ollut Paavalin seurakuntia. Ne olivat kaikki Jumalan seurakuntia! Paavali oli siellä opettamassa ja rohkaisemassa uskovia, eikä sillä ollut merkitystä, olivatko he tulleet Kristuksen luo hänen kauttaan vai eivät. Samoin meidän tulisi auttaa Kristuksen ruumista välittämättä siitä, saammeko tunnustusta tai kuka heidät on johtanut Kristuksen luo.

K: Keitä olivat Filippus ja hänen neljä tytärtään Apostolien tekojen 21:9:ssä?

V: Filippus ei ollut apostoli, vaan yksi Apostolien tekojen 6:5 mainituista seitsemästä alkuperäisestä diakonista. Hän oli todennäköisesti sama Filippus, joka saarnasi samarialaisille ja Simon Magukselle Apostolien tekojen 8:5–13 kohdassa sekä etiopialaiselle eunukille Apostolien tekojen 8:26–40 kohdassa. Filippuksella oli neljä naimattomana pysynyttä tytärtä, jotka profetoivat. Useimmat naiset menivät naimisiin, ja juutalaisessa kulttuurissa moniavioisuus oli sallittua, joten on todennäköistä, että he päättivät elää naimattomina omistautuakseen Jumalalle. Vaikka naisten ei tulisi toimia miesten paimenina, Pyhä Henki antaa lahjojaan sukupuolesta riippumatta. Eusebius kirjoittaa, että Papias mainitsi heidät varhaiskirkon aikana.

K: Miksi Agabus ennusti Apostolien tekojen 21:11:ssä, että juutalaiset sitoisivat Paavalin tällä tavalla, kun roomalaiset olivat ne, jotka sitoivat Paavalin Apostolien tekojen 22:25,29:ssä?

V: Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Agabus oli sama profeetta, joka ennusti nälänhädän Apostolien teoissa 11:28. Eleiden (mimikan) käyttämistä ennustamiseen sovelsivat myös Jesaja Jesajan kirjassa 20:3, Hesekiel Hesekielin kirjassa 4:1 sekä silonilainen Ahija 1. Kuninkaiden kirjassa 11:29–39.

Ensinnäkin juutalaiset saattoivat sitoa Paavalin myös silloin, kun hän seisoi sanhedrinin edessä Apostolien teoissa 23:1–10. Joka tapauksessa roomalaiset toimivat juutalaisten puolesta, kun he sitoivat Paavalin juutalaisten aiheuttaman mellakan vuoksi. Tämä kielenkäyttö on samanlaista kuin se, jota Pietari käytti Apostolien teoissa 4:10, kun hän sanoi neuvostolle: ”Te ristiinnaulitte” Jeesuksen, vaikka itse teloituksen suorittivatkin roomalaiset sotilaat.

Ajatus siitä, että joku, joka suunnitteli ja määräsi rikoksen tehtäväksi, olisi viaton, koska sen teki toisen käsi, oli heille yhtä vieras käsite kuin sen pitäisi olla meillekin.

K: Miksi Paavali kertoi Apostolien tekojen 21:19:ssä jatkuvasti muille uskoville siitä, mitä Jumala oli tehnyt hänen kauttaan?

V: Siinä ei ollut mitään vikaa. Apostolien tekojen 21:18–20 mukaan Jaakob ja muut ylistivät Jumalaa Paavalin työn vuoksi.

K: Onko Apostolien tekojen 21:21 mukaan juutalaisilla kristityillä ylimääräisiä sääntöjä, joita ei-juutalaisilla kristityillä ei ole?

V: Tuolloin oli. Kristityiksi tulleiden juutalaisten odotettiin noudattavan Vanhan testamentin lakia, ja oli kaksi käytännön syytä sille, ettei juutalaisia haluttu loukata.

a) He halusivat voittaa heidät Kristuksen puolelle.

b) He saattoivat välttää jonkin verran vainoa asuessaan juutalaisten mailla.

Tästä huolimatta enkeli kertoi eräälle juutalaiskristitylle (Pietarille) käytännössä, ettei kaikkien kristittyjen tarvinnut noudattaa juutalaisia ruokasääntöjä (Apostolien teot 10:9–16). Toinen juutalaiskristitty (Paavali) sanoi, että aitojen kristittyjen oli sallittua olla eri mieltä sapatin viettämisestä ja tiettyjen lihalajien syömisestä (Roomalaiskirje 14).

Ruokasäännöistä sanottuaan ei ole mitään viitteitä siitä, että Vanhan testamentin moraalilaki olisi muuttunut tai tullut vanhentuneeksi.

Huolimatta siitä, mitä Paavali sanoi pakanoille, hän ei koskaan käskenyt juutalaisia luopumaan juutalaisista tavoista tai jättämään poikiensa ympärileikkausta tekemättä.

K: Oliko Apostolien tekojen 21:21–26 mukainen Jaakobin ja vanhinten Paavalille esittämä pyyntö viisas?

V: Apostolien tekojen 21:27–36 perusteella näyttää siltä, että suunnitelma kostautui. Jos se antoi kenellekään vaikutelman, että kääntyneet juutalaiset tulisi edelleen noudattaa lakia, tämä vaikutelma hämärtyi väärän syytöksen vuoksi, jonka mukaan ei-juutalaisia oli tuotu temppeliin ja Paavali pidätettiin. Yhtäältä Paavali ehkä yritti olla kaikille kaikkea 1. Korinttolaiskirjeen 9:19–23 mukaisesti, mutta toisaalta se saattoi antaa joillekin vaikutelman, että Paavali yritti näyttää siltä kuin hän olisi jälleen lain alainen. Silti, vaikka emme olekaan lain alaisia, meillä on vapaus antaa nasirilaisvannomus, jos niin haluamme. Kuten F.F. Bruce sanoi: ”Paavalin kaltainen todella vapautunut henki ei ole oman vapautumisensa orja.”

Jotkut kuitenkin väittävät, että kyseessä oli puhdistautumisrituaali eikä Paavalin antama nasirilupaus, sillä nasirilupauksen vähimmäiskesto oli Mishnah Nazir 3:6:n mukaan 30 päivää

Paavali ja Jaakob olivat yhtä mieltä siitä, että pelastus tapahtui Kristuksen kautta eikä lain kautta. Toiseksi he olivat yhtä mieltä siitä, että pakanat eivät tarvinneet noudattaa juutalaisia tapoja, kuten oli jo päätetty Jerusalemin kirkolliskokouksessa Apostolien tekojen luvussa 15:1–31. Mutta pitäisikö juutalaisten, joista oli tullut kristittyjä, edelleen noudattaa juutalaisia tapoja, joko vaatimuksena tai muuten vain todistuksena juutalaisille? Jaakob ja vanhimmat katsoivat, että kyllä, ja Paavali suostui siihen.

Mutta kummassakaan tapauksessa se ei toiminut. Joskus hurskaat ihmiset, jotka ahkerasti yrittävät palvella Jumalaa, voivat silti tehdä virheitä. Paavalin mielestä hän oli kuitenkin Jumalan tahdon ytimessä. Hän sanoi, ettei rikkonut omaatuntoaan Apostolien tekojen 23:1:ssä.

K: Missä määrin meidän tulisi Apostolien tekojen 21:22–26 mukaan muuttaa tapojamme, jotta ne sopisivat paremmin niiden joukkoon, joiden keskuudessa teemme työtä?

V: 1860-luvulla, kun useimmat kiinalaiset miehet kantoivat hiuksiaan letissä, olisiko sinun pitänyt Kiinassa kantaa hiuksiasi letissä – kuten Hudson Taylor teki? Pitäisikö kristittyjen lähetyssaarnaajien kasvattaa pitkä parta Lähi-idässä, jossa monilla miehillä on pitkä parta, jos heillä on siihen mahdollisuus? Kun kiinalaiset naiset 1860-luvulla sitoivat tyttäriensä jalat, jotta he näyttäisivät ”söpömmiltä” kävellessään vammaisilla jaloillaan, pitäisikö kristittyjen tehdä samoin? Missä vedät rajan, ja miksi?

Tästä aiheesta on kirjoitettu kirjoja, mutta Raamatusta löytyy muutamia ohjaavia periaatteita. Ensinnäkin, olipa se yhteiskunnallisesti hyväksyttävää tai ei, emme saa tinkiä siitä, mitä Jumala opettaa meille Raamatussa. Joten jos on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää käyttäytyä säädyttömästi tai juoruta muista ihmisistä, emme tee sitä, mikä on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Meidän on toteltava Jumalaa enemmän kuin ihmisiä (Apostolien teot 4:19–20). Toisaalta meidän tulisi mahdollisuuksien mukaan mukautua ja noudattaa paikallisia tapoja, kun se ei vaaranna uskoamme (1. Korinttolaiskirje 9:19–23), evankeliumin tähden. Meidän ei tulisi tehdä asioita, jotka saavat toiset kompastumaan (1. Kor. 8:9,13; Room. 14:13–15,21), olipa kyse sitten siitä, että emme tee jotain, tai siitä, että teemme jotain. Emme kuitenkaan saisi sallia, että sitä, minkä tiedämme olevan hyvää, pidetään pahana (Room. 14:16).

K: Miksi luulet, että Paavali maksoi eläinuhrista Apostolien tekojen 21:24–26:ssa, vaikka Jeesus kuoli ristillä?

V: Hän luultavasti piti tätä muistojuhlana, sillä uhrit ovat muistojuhlia Hesekielin kirjassa 43:18–46:24, Malakian kirjassa 1:11 ja Malakian kirjassa 3:3–4. Muuten, nasirilaisen kustannusten maksamista pidettiin hurskaana tekona. Herodes Agrippa I maksoi useiden köyhien nasireiden kulut Josephuksen teoksen ”Juutalaisten muinaishistoria” 19. kirjan kohdassa 294 (6.1) mainitun mukaisesti.

K: Onko Apostolien tekojen 21:28,31 kohdassa mainitulle juutalaisten säännölle, jonka mukaan ei-juutalaiset oli surmattava, jos he astuivat temppeliin, mitään arkeologista näyttöä?

V: Kyllä. Vuonna 1871 Jerusalemista löydettiin kirjoitus, jossa lukee: ”Kukaan ulkomaalainen ei saa astua temppeliä ja sen aluetta ympäröivän aidan sisäpuolelle. Jokainen, joka jää kiinni siitä, on itse vastuussa seuraavasta kuolemastaan.” Vuonna 1935 löydettiin myös toinen kirjoitus.

K: Mitä tiedämme Apostolien tekojen 21:38 kohdassa mainitusta egyptiläisestä, johon Paavali sekoitettiin?

V: Juutalaisen historioitsijan Josephuksen mukaan eräs egyptiläinen väitti olevansa profeetta, kokosi 30 000 miehen armeijan ja saapui Öljymäelle sanoen, että Jerusalemin muurit romahtaisivat hänen käskystään. Luukas sanoo, että miehiä oli vain 4 000, mutta Josephus mainitsee usein uskomattoman suuria lukuja.

Muuten, kun Paavali puhui ylpeänä Tarsuksesta käyttäen kummallisesti kuulostavaa ilmausta: ”ei mikään tavallinen kaupunki”, se on sama lause, jota Euripides käytti kuvaillessaan Ateenaa ”ei mikään tavallinen kreikkalaisten kaupunki” 500 vuotta aiemmin teoksessaan Ion 8.

K: Miksi Paavali halusi puhua väkijoukolle Apostolien tekojen 21:40–22:23 kohdassa?

V: Luultavasti ei siksi, että hän olisi halunnut rauhoittaa ja tyydyttää heitä. Muistakaa, että Paavali oli kokenut hyvin samanlaisen tilanteen – paitsi että hän oli silloin vastapuolella – kun Stefanus puhui Apostolien tekojen 7:1–58:ssa. Paavali jopa uskalsi mainita tämän Apostolien tekojen 22:20:ssa. Paavali saarnasi heille, jotta he uskoisivat Jeesukseen.

K: Mikä on mielenkiintoista Paavalin puheen alussa Apostolien tekojen 22:1:ssä?

V: Paavali aloittaa puheensa sanoilla ”veljet ja isät”, aivan kuten Stefanus aloitti puheensa Apostolien tekojen 7:2:ssa.

K: Apostolien tekojen 22:6–8:ssa Paavali saattoi helposti arvata, että kun hän kertoisi kääntymyskokemuksestaan, monet pitäisivät häntä hölmönä. Jaisimmeko silti evankeliumia, vaikka tietäisimme, että kun teemme niin, monet pitäisivät meitä harhaanjohdettuina?

V: Toivottavasti kyllä, sillä meidän tulisi arvostaa Jumalan mielihyvää ja suosiota enemmän kuin ihmisten ylistystä ja kunnioitusta. Kun jotkut hylkäävät sinut, se saattaa silti satuttaa hieman, mutta se ei ole yhtä tärkeää kuin Jumalan miellyttäminen. Kun jotkut sanovat sinulle jatkuvasti, että olet hölmö, kelvoton, hyödytön tai arvoton, sinun on päästävä siihen pisteeseen, jossa et enää välitä siitä, mitä he ajattelevat, jotta voisit menestyä.

K: Miksi Apostolien tekojen 22:9:ssä sanotaan, etteivät he ymmärtäneet ääntä, kun Apostolien tekojen 9:7:ssä sanotaan, että he kuulivat äänen?

V: He kuulivat äänen, mutta eivät ymmärtäneet sanoja. Vastauksessa on kolme huomioitavaa seikkaa.

1. Apostolien tekojen 22:9 kreikankielisessä tekstissä Paavali sanoo: ”mutta Hänen ääntään he eivät kuulleet”.

2. Apostolien tekojen 9:7 kreikankielisessä tekstissä sanotaan: ”he kuulivat kyllä äänen”.

3. Kuten teoksessa Encyclopedia of Bible Difficulties (s. 382–383) todetaan, he kuulivat äänen, mutta eivät kuulleet äänen sanoja. Vaikka kreikankielinen substantiivi on sama, verbi on genitiivimuodossa, kun he kuulevat melua, ja akkusatiivimuodossa, kun tarkoitetaan, että he kuulivat ajatuksen välittävän viestin.

K: Miten Apostolien tekojen 22:16 mukaan ihmiset kastetaan ja pesevät pois syntinsä?

V: Apostolien tekojen 22:16 kohdassa kreikan kieli on tässä hieman tarkempaa kuin englanti. Tässä on kaksi erillistä lauseosaa. Ensimmäinen on nousta ylös ja tulla kastetuksi. Toinen on pestä pois syntinsä kutsumalla Hänen nimeään.

On oikein sanoa, että ihmiset pesevät pois syntinsä tässä kohdassa, kunhan muistat neljä seikkaa.

1. Voima syntejä pois pestä on Jumalalla, ei veden taikuudessa.

2. Jumalaa ei rajoita se, ettei Hän ”pystyisi” pelastamaan ihmisiä, jotka eivät ole kastettuja, sillä ristillä ollut varas oli Jeesuksen kanssa paratiisissa.

3. Meidän osaltamme vilpitön omatunnon lupaus Jumalan edessä on tärkeämpää kuin vesi, kuten 1. Pietarin kirjeen 3:21 osoittaa. Vesikaste on kuitenkin käsky jokaiselle kristitylle.

4. Juutalaiset olivat tottuneet seremoniallisiin pesuihin Vanhan testamentin lain mukaan. Siksi Paavalin kuulijat ymmärsivät, mitä hän tarkoitti, eivätkä sekoittaneet sitä ”maagisen veden” tai ”rajoitetun Jumalan” virheellisiin käsityksiin.

Ilmaisu ”Hänen nimeään kutsuminen” on kreikankielinen aoristinen partisiippi, joka ”viittaa joko pääverbin kanssa samanaikaiseen tai sitä edeltävään toimintaan. Tässä Paavali kutsui Kristuksen nimeä (pelastuksen vuoksi) ennen vesikastettaan. Partisiippi voidaan kääntää muodossa ’Hänen nimeään kutsuttuaan’.”

K: Apostolien tekojen 22:22–23:ssa juutalaisilla näytti olevan tässä ”laukaisulause”, joka koski pakanakansojen luo menemistä. Milloin meidän tulisi käyttää tai olla käyttämättä laukaisulausetta?

V: Paavali ei ehkä tajunnut, että se olisi laukaisulause, joka saisi heidät raivostumaan, mutta siitä huolimatta Jumala sanoi 1. Mooseksen kirjan 12:3:ssa, että kaikki kansat tulisivat siunatuiksi Abrahamin kautta, Joona meni niniveläisten luo, ja Jesajan kirjan 49:22:ssa sanotaan, että kaikki kansat tulevat. On selvää, että jos Paavalin ensisijainen tavoite olisi ollut oma turvallisuutensa, hänen ei olisi pitänyt sanoa sitä, eikä hänen olisi pitänyt tulla Jerusalemiin. Mutta Paavalin ensisijainen tavoite oli julistaa täyttä evankeliumia, ja heidän oli tiedettävä, että evankeliumi oli tarkoitettu kaikille, myös pakanoille.

Kun jaamme Jumalan totuutta jonkun kanssa, saatamme joskus haluta aloittaa ”yhteiseltä pohjalta” vahvistamalla ne asiat, joista olemme samaa mieltä, kuten Paavali teki tässä Apostolien tekojen 22:3:ssa. Mutta kun on jokin tietty kohta, jossa kuulijat ovat evankeliumin vastaisia, meidän on nimenomaan otettava se esille ja osoitettava heille, missä heidän on muututtava. Muuten, jos kerromme heille vain asioita, jotka he jo tietävät ja joista he ovat samaa mieltä, olemmeko todella antaneet heille mitään uutta valoa?

K: Apostolien tekojen 22:24–25:n valossa, miten ihmiset nykyään toisinaan arvioivat jonkun henkilön tai näkemyksen oikeellisuutta tai väärää yksinomaan sen perusteella, millaista kohua muut ihmiset aiheuttavat?

V: Jotkut ihmiset eivät välitä oikeudenmukaisuudesta, vaan ainoastaan rauhan säilyttämisestä. Tietenkin roomalainen varuskunnan komentaja, jota kutsuttiin chiliarkiksi, ei todennäköisesti ymmärtänyt Paavalin arameankielistä puhetta.

Pelkän johtopäätöksen tekeminen, toisten sanoihin luottaminen sen sijaan, että selvittäisi tosiasiat itse, on nopeampaa ja voi olla joko tehokkaampaa tai laiskempaa, jos henkilö ei ole liian huolissaan johtopäätöksen oikeellisuudesta. Mutta roomalaisen komentajan kunniaksi on sanottava, että hän muutti mielensä ja halusi selvittää syyn itse.

K: Miksi kapteeni sanoi Apostolien tekojen 22:28:ssa, että hän itse oli maksanut tullakseen Rooman kansalaiseksi?

V: Se saattoi olla yritys huijata Paavalia, jos tämä valehteli. Mies, joka teeskenteli olevansa Rooman kansalainen, saattoi yksinkertaisesti sanoa, että hänkin oli tullut Rooman kansalaiseksi maksamalla siitä. Oli hyvin harvinaista tulla Rooman kansalaiseksi maksamalla tästä etuoikeudesta. Rooman kansalaisuuden saattoi ostaa keisari Claudiuksen (41–54 jKr.) aikana. Roomalainen historioitsija Cassius Dio kertoo, että Claudiuksen vaimo Messalina ja vapautetut orjat myivät Rooman kansalaisuutta yhden tai kahden säröillä olevan juomamaljan hinnalla. Rooman kansalaisuuden todistavat asiakirjat säilytettiin usein turvallisessa paikassa, eikä niitä kannettu mukana, minkä vuoksi he hyväksyivät suullisen vakuutuksen eivätkä vaatineet asiakirjoja. Toinen syy suullisen vakuutuksen hyväksymiseen oli tämän asian suhteen valehtelusta määrättävän rangaistuksen ankaruus. Väärä kansalaisuusväite saattoi johtaa kuolemanrangaistukseen.

Lisäksi kapteeni saattoi suostutella, koska vaikka Paavali oli aiemmin puhunut kansalle hepreaksi, hän puhui nyt todennäköisesti kreikkaa, ja koska hän oli kotoisin Tarsuksesta, hänen kreikkansa oli luultavasti virheetöntä ilman palestiinalaista aksenttia.

K: Millainen oli ylipappi Ananias, Nedebaeuksen poika, Apostolien tekojen luvussa 23:1–2?

V: Josephus kirjoitti, että Apostolien tekojen 23:1–2 mainittu ylipappi Ananias, Nedebaeuksen poika, oli röyhkeä, äkkipikainen, jumalaton ja ahne. Hänet nimitti ylipapiksi roomalainen hallitsija, Kalkiksen Herodes, vuosina 47–59 jKr. Teoksessa The Evangelical Commentary on the Bible (s. 917) todetaan, että Paavalin vastaus, jonka mukaan Jumala iskisi Ananiaa, toteutui. Ananias toimi ylipapina vuosina 47–58 jKr. Hänet tunnettiin julmuudestaan, temppelirahastojen kymmenysten varastamisesta sekä lahjusten antamisesta sekä juutalaisille että roomalaisille. Juutalaiset vihasivat häntä; Talmudissa on jopa pilkkaava runo hänestä: ”Nostakaa päänne, oi portit, ja antakaa Yohananin [Ananias], Narbain/Nadbain [eli ’antelias’] pojan ja Pinqain (eli ’hemmottelijan’) opetuslapsen, tulla sisään ja täyttää vatsansa jumalallisilla uhreilla” (b. Pesahim 57a). Kun sota roomalaisten kanssa puhkesi vuonna 66 jKr., juutalaiset kiihkoilijat polttivat hänen talonsa. Hän pakeni, mutta hän ja hänen veljensä Hiskia surmattiin pian Herodes Suuren palatsin alueella.

K: Miten Apostolien teoissa 23:3 jotkut ihmiset verrataan kalkittuihin seiniin?

V: Kalkkimaali on halpaa maalia. Se voi saada aidan tai seinän näyttämään hyvin valkoiselta, mutta valkoinen väri irtoaa helposti sateessa tai kun jotain koskettaa sitä. Ananias arvioi, oliko Paavali rikkonut lakia vai ei, mutta Ananias itse määräsi laittoman teon, kun hän käski lyödä Paavalia, vaikka Paavalia ei ollut vielä todettu syylliseksi mihinkään. Samoin jotkut ihmiset voivat vaikuttaa hyvin vanhurskailta, mutta se vanhurskaus irtoaa hyvin helposti. Meidän tulisi pyrkiä sellaiseen vanhurskauteen, joka läpäisee koko olemuksemme. Kalkki sopii aidoille ja seinille, mutta ei kristityille.

K: Suuttuiko Paavali Apostolien tekojen 23:3 kohdassa ja menetti malttinsa?

V: Kyllä, siltä näyttää. Paavali ei ollut synnitön, ja usein kun menetämme malttimme, voimme sanoa asioita, joita kadumme. Muistakaa Jaakobin kirjeen 1:20, että ihmisen viha ei tuota Jumalan vanhurskautta.

K: Miksi Paavali sanoi Apostolien tekojen 23:5:ssä, ettei hän tiennyt Ananiaksen olevan ylipappi?

V: Paavali sanoi Apostolien tekojen 23:5:n 2. Mooseksen kirjan 22:28:n perusteella. Ananias oli ylipappi vuosina 47–58 jKr., kunnes Agrippa erotti hänet ja asetti Ishmael ben Phabin ylipapiksi vuodesta 58 jKr. alkaen. Raamattu ei kerro, mutta on neljä mahdollista syytä.

(epätodennäköinen) 1. Paavali oli tässä sarkastinen. Vieraalle olisi ollut vaikea tunnistaa Ananiasta ylipapiksi, varsinkin kun Ananias rikkoi juutalaista lakia käskettyään Paavalin lyödä.

(epätodennäköistä) 2. Jotkut ajattelevat, että Paavalilla oli heikko näkö, eikä tuolloin ollut silmälaseja. Jos Paavali tunsi Ananiaksen kasvot, hän ei tunnistanut tätä kaukaa.

(todennäköinen) 3. Koska Paavali ei asunut Jerusalemissa, hän ei tiennyt Ananiaksen olevan ylipappi, tai vaikka hän olisi tuntenut nimen, hän ei ollut koskaan ennen nähnyt miestä.

(todennäköistä) 4. Kun Paavalia lyötiin, hän kuuli käskyn lyödä häntä, mutta ei nähnyt, kuka puhui. Paavali puhui puhujaa vastaan tajuamatta, että puhuja oli ylipappi.

K: Miksi Paavali sanoi Apostolien tekojen 23:5:ssä, ettei pidä puhua pahaa kansansa hallitsijasta?

V: 2. Mooseksen kirjan 22:28:ssa sanotaan, ettei kansan johtajaa saa ”kirota”. Tässä käytetty hepreankielinen sana, qalal, tarkoittaa myös solvata, halveksia, pitää vähäpätöisenä ja niin edelleen.

K: Oliko Paavali oikeassa, kun hän Apostolien tekojen 23:6:ssa yllytti fariseuksia ja saddukeuksia toisiaan vastaan?

V: Paavalilla oli oikeus tehdä niin. Paavali toi esiin tärkeän asian (ks. 1. Korinttolaiskirje 15:1–4) osoittaakseen, että saddukeusten ja fariseusten välinen yhtenäisyys oli vain pinnallista. Koska fariseukset kääntyivät myöhemmin joukoittain Kristuksen puoleen (Apostolien teot 15:5), he olivat tietyssä mielessä edelleen fariseuksia.

K: Oletko samaa mieltä vai eri mieltä siitä, että Apostolien teoissa 23:6–7 mainitun mukaisesti saddukeus, joka kääntyy kristityksi, lakkaa olemasta saddukeus, mutta fariseus, joka kääntyy kristityksi, voi edelleen olla fariseus, kuten New International Bible Commentary -teoksessa sivulla 1307 todetaan?

V: Tämä on liian monimutkainen kysymys, jotta siihen voisi vastata yksinkertaisesti kyllä tai ei. Tarkastellaan ensin fariseusten tapausta ja sitten saddukeusten tapausta. Vertailun vuoksi kysytään myös, olisiko aito kristitty voinut olla natsi toisessa maailmansodassa.

Voiko kristitty edelleen olla fariseus? Kyllä, mutta myöhemmin ei.

Selkeästi kyllä: Ei ollut mitään virallista vaatimusta kieltää Jeesuksen olevan Messias, jotta joku voisi liittyä fariseusten joukkoon tai pysyä siinä. Heidän rakkautensa ja tuntemuksensa Vanhan testamentin kirjoituksista oli etu. Joten fariseus ei joutuisi päättämään vapaaehtoisesti poistua fariseusten ryhmästä tullessaan kristityksi. Kirkon historian alkuvaiheessa Apostolien teot 15:5 kertoo kristityistä, jotka olivat edelleen osa fariseusten ryhmää, vaikka valitettavasti he toivat mukanaan vaatimuksensa noudattaa juutalaisia tapoja.

Myöhemmin tilanne muuttui: muut fariseukset saattoivat kuitenkin karkottaa hänet, koska he eivät pitäneet siitä, että hän uskoi Jeesuksen olevan Messias. Mutta jos he eivät karkottaneet häntä, hän saattoi jäädä. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Jeesuksen aikana fariseuksia oli vain noin 5 000. Saddukeukset olivat vainonneet heitä, mutta fariseukset nauttivat kansan keskuudessa suurta arvostusta lainopettajina. Jääminen ryhmään, jos se oli mahdollista, saattoi siis olla etu.

Tarkastellaanpa Paavalin asennetta Filippiläiskirjeen 3:6:ssa. Paavali oli omien sanojensa mukaan fariseus, aivan kuten hän oli heprealainen, Benjaminin heimosta. Nämä seikat eivät muuttuneet. Filippiläiskirjeen 3:7–9:ssä Paavali kuitenkin piti näitä asioita roskana verrattuna Kristuksen ylivoimaiseen suuruuteen. Paavalilla oli edelleen fariseuksen tausta, eikä hän pelännyt mainita sitä saavutuksenaan, mutta hän ei antanut sen estää itseään tottelemasta Kristusta.

Voiko kristitty silti olla saddukeus? Selkeästi ei, salakavalasti kyllä

Avoimesti ei: Saddukeukset kielsivät kaikki ylösnousemuksen, tuonpuoleisen elämän sekä enkelien ja demonien olemassaolon. Kristitty ei voisi uskoa sitä, mitä Jeesus ja apostolit sanoivat näistä asioista, ja samalla uskoa juuri päinvastaista.

Salakavalasti kyllä: Mutta jos joku olisi saddukeus ja tulisi sitten kristityksi, hän voisi olla ”salainen kristitty” eikä kertoisi salaa viranomaisille, että hän kiistää saddukeusten opetukset. Se toimisi, kunnes saddukeusten johtajat saisivat sen selville. Tai se saattaisi toimia loputtomiin, jos kyseiset johtajat katsoisivat toiseen suuntaan tai eivät välittäisi asiasta. Saddukeus-kristitty olisi siis ”salainen uskovainen”, jonka pitäisi johtaa viranomaisia harhaan (ehkä vaikenemalla) antamalla ymmärtää, että hän uskoo saddukeusten opetuksiin, samalla kun hän ehkä levittäisi evankeliumin totuutta muille saddukeuksille.

Voisiko kristitty olla natsi toisessa maailmansodassa: Avoimesti sanottuna ei, salaa kyllä

Oletetaan, että natsi tuli myöhemmin kristityksi tai että kristitty tuli natsiksi tietämättä, mitä natsipuolue edusti.

Avoimesti sanottuna ei: Natsipuolue uskoi, että se, mitä he virheellisesti nimittivät arjalaiseksi roduksi, oli herrarotu, ja että muiden rotujen edustajat oli alistettava tai tapettava. He kannattivat juutalaisten, kehitysvammaisten ja monien itäeurooppalaisten tappamista laajentumisen mahdollistamiseksi. Kristitty, jonka on tarkoitus rakastaa kaikkia ihmisiä, uskoa, että Kristuksessa ei ole juutalaista eikä pakanaa eikä muita jakoja, ja uskoa, että murha on väärin, ei voisi seurata Kristusta ja uskoa sitä, mitä natsit opettivat.

Salakavalasti kyllä: Tiesitkö, että on olemassa natsipuolueen jäsen, joka haudattiin kunniakkaasti Jerusalemiin? Oskar Schindler, natsipuolueen jäsen, joka näki, mitä juutalaisille tapahtui, EI luopunut natsipuolueen jäsenyydestään. Sen sijaan hän käytti sitä pelastaakseen noin 1 200 juutalaista Euroopassa tuholta ja käytti koko huomattavan omaisuutensa lahjuksiin juutalaisten pelastamiseksi. Myöhemmin hän meni konkurssiin. Kiinassa saksalainen natsi nimeltä John Rabe toimi suojellakseen neljännestä Nanjingin kaupungista ja noin 200 000 kiinalaista japanilaisten julmuuksilta. Hänkin olisi voinut sanoa: ”En pidä siitä, mitä natsipuolue edustaa, eroan puolueesta ja aion vain eristäytyä.” Mutta ei, sen sijaan hän käytti hyväkseen asemaansa ja jäsenyyttään siinä pahassa järjestössä pelastaakseen ihmishenkiä. Sen vuoksi häntä syytettiin sodan jälkeen natsiksi, ja myöhemmin hän kärsi aliravitsemuksesta, koska ei saanut töitä. Schindleriä ja Rabea ei myöskään tiedetä olleen kristittyjä; molemmat olivat sodan alkaessa erittäin omistautuneita natseja.

Merkitys nykypäivänä

Tämä on erittäin ajankohtainen aihe nykypäivänä, koska kristityt keskustelevat siitä, voiko Jeesuksen seuraaja olla myös muslimi tai hindu.

Vastustavien näkemyksen mukaan he saattavat tehdä syntiä vahvistamalla valhetta, että Koraani tai Vedat ovat arvokkaita hengellisiä kirjoja, jotka ovat peräisin ainoalta todelliselta Jumalalta, tai jättämällä varoittamatta ihmisiä siitä, että Muhammed on väärä profeetta ja että voi palvoa vain todellista Jumalaa. Jos jotkut (mutta eivät useimmat) kieltävät, että Jeesus on Jumala, tai kiistävät, että Paavali on apostoli ja Raamatun kirjoittaja, he eivät ole lainkaan todellisia uskovia.

Myönteisenä puolena on, että esimerkiksi Malesiassa, kun joku syntyy muslimiperheeseen, hänen henkilötodistuksessaan lukee, että hän on muslimi. Sillä ei ole merkitystä, mihin hän sen jälkeen uskoo, sillä henkilötodistusta ei muuteta.

Loppuaikoina uskovilla saattaa olla tilaisuus yrittää toimia sisäpiiristä käsin, liityä salaa osaksi Babyloniaa selviytyäkseen ja jakaa sanomaa salaa muiden kanssa. Uskovien ei kuitenkaan pidä tarttua tähän tilaisuuteen, vaan paeta Babyloniaa, kuten Jumala käskee Ilmestyskirjan 18:4:ssä.

K: Apostolien tekojen 23:6–7 valossa, minkälaisiin ryhmiin ihminen voisi nykyään avoimesti edelleen kuulua tullessaan kristityksi, ja minkälaisiin ryhmiin hän ei enää voisi kuulua?

V: Luulen, että ihminen voisi kuulua ryhmään, jolla ei ole mitään Raamatun vastaisia uskomuksia, joihin pitäisi suostua liittyäkseen tai pysyäkseen jäsenenä. Mutta jos ryhmä puolustaa Raamatun vastaisia uskomuksia, vaikka sinun ei tarvitsisikaan uskoa niihin, sinun pitäisi kysyä itseltäsi, miksi haluat olla jäsen. Muslimiksi tuleminen edellyttää, että sanot: ”Ei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja Muhammed on hänen profeettansa.” Et voi sanoa sitä tekemättä syntiä.

Oletetaan, että joku sanoisi tulleensa kristityksi, mutta sanoisi samalla, ettei usko Jumalaan, ettei halua seurata Jeesusta eikä hyväksy Jumalan Sanaa. Eikö sinulla olisi ainakin jonkinlaista epäilystä siitä, että hän saattaisi olla tekokristitty? Se, mikä pätee kristinuskon keskeisten oppien kieltämiseen, pätee myös muiden uskontojen oppien kieltämiseen. Joten kyllä, hypoteettisesti joku voisi olla kristitty ja samalla valekristitty hindu, valekristitty roomalaisten jumalien palvoja tai jopa valekristitty satanisti. Mutta haluaisiko Todellinen Jumala sinun tekevän niin? – Ei tietenkään.

K: Miksi Herra ilmestyi Paavalille Apostolien tekojen 23:11 kohdassa?

V: Paavali oli juuri joutumassa vaikeiden aikojen eteen, sillä hänet vangittiin kahdeksi vuodeksi. Jumala puhui rohkaistakseen häntä ja vakuuttaakseen Paavalille, että hän oli oikeassa paikassa juuri silloin, kun hänen piti olla siellä. Huomaa, että Paavalin matkaa Jerusalemiin ei alun perinkään kritisoitu, eikä sitä, että Paavali asetti fariseukset ja saddukeukset toisiaan vastaan.

K: Tekojen 23:1–11:ssä, tekikö Paavali rohkeudellaan hyvää työtä todistaessaan tässä tilanteessa?

V: Kyllä, koska hän todellakin todisti. Yksi tapa taata epäonnistuminen evankeliumin julistamisessa on olla julistamatta sitä lainkaan. Mutta Paavali ei halunnut päästää tätä tilaisuutta käsistään. Rukoilkaamme, että meillä olisi sama rohkeus kuin Paavalilla. Tässä vuoropuhelussa ei ole sujuvuutta. Paavalia ei pyydetty pitämään puhetta; kyseessä oli pikemminkin kysymys- ja vastausvuoropuhelu, jossa he saattoivat keskeyttää hänet milloin tahansa. Nykyään, kun olemme kaoottisessa, ennalta valmistelemattomassa tilanteessa, on hyvä tuoda esiin keskeiset kohdat ensin, kuten sanomalehtiartikkelissa tehdään, siltä varalta, että kuulijat päättävät olla kuuntelematta loput sanomastasi.

Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei vastaus: Paavali ei oikeastaan todistanut tässä; hän todistaisi myöhemmin Juudean Kesareassa ja sitten Roomassa. Tämä ei kuitenkaan ole vastaus, koska Herra ei kehunut häntä siitä, mitä hän tulisi tekemään, eikä Hän kehunut Paavalia todistamisesta Juudeassa, vaan pikemminkin Jerusalemissa.

Vastaus: Hän teki riittävän hyvää työtä todistaessaan rohkeasti vihamielisen yleisön edessä.

K: Kuolivatko neljäkymmentä salamurhaajaa Apostolien tekojen 23:15–25:ssä, ja miksi käytettiin 470 roomalaista?

V: On mielenkiintoista, että juutalaiset ajattelivat, että heillä olisi paremmat mahdollisuudet saada Paavali kuolemaan järjestämällä väijytys roomalaiselle sotilasvartijalle kuin tuomitsemalla hänet oikeudessa. Tämä viittaa siihen, että he itsekin tajusivat asiansa heikkouden.

Nämä juutalaiset olivat kaikki vannoneet valan, etteivät he syöisi tai juisi, ennen kuin olivat tappaneet Paavalin. Jos he eivät kuitenkaan pystyisi tappamaan Paavalia ilman omaa syytään, juutalaisten johtajat vapauttaisivat heidät valastaan. Rabiinit sallivat valan rikkomisen neljästä syystä: yllyttämisvalat, liioittelevat valat, virheellisesti annetut valat sekä valat, joita ei voida täyttää pakon vuoksi (M Nedarim 3:1–3).

Roomalainen komentaja Claudius Lysias halusi varmistaa Paavalin turvallisuuden, ei kunnian tai Paavalia kohtaan tuntemansa huolen vuoksi, vaan pikemminkin siksi, että hän joutuisi huonoon valoon, jos hän laiminlyönnillään antaisi juutalaisten tappaa hänen huostassaan olevan roomalaisen kansalaisen. Kesarea sijaitsi 65 mailia Jerusalemin luoteispuolella, riittävän kaukana mellakoiden ulottumattomissa. He pysähtyivät todennäköisesti Antipatrisissa, joka sijaitsi noin puolivälissä, 35 mailin päässä Jerusalemista ja 23 mailin päässä Kesareasta. Nopeuden lisäämiseksi jalkaväki saattoi myös ratsastaa kuormaeläimillä.

K: Mitkä ovat tämän kirjeen merkittävimmät kohdat Apostolien tekojen 23:26–30:ssa?

V: Siinä on virhe ja muutama puute. Kirjeestä saa vaikutelman, että Lysias pelasti Paavalin, koska tämä oli Rooman kansalainen. Itse asiassa Lysias sai tietää Paavalin olevan Rooman kansalainen vasta paljon myöhemmin. Lysias ilmeisesti ”unohti” mainita, että hän oli aikeissa ruoskia Paavalia. Suurin osa kirjeen muusta sisällöstä on paikkansapitävää, mutta se oli hyvin omaa etua ajavaa.

Luukas olisi saanut tietää tästä kirjeestä Paavalilta, mutta miten Paavali olisi voinut tietää tämän kirjeen sisällön? Vaikka Felix ei olisi myöhemmin näyttänyt kirjeitä Paavalille, kirje luettiin todennäköisesti oikeudenkäynnin aikana.

K: Mitä tiedämme Apostolien tekojen 24:1–27:ssä mainitusta henkilöstä, jota Tertullus kutsui ”jaloiksi Felixiksi”, ja hänen vaimostaan Drusillasta?

V: Teoksen ”Evangelical Commentary on the Bible” (s. 918) mukaan Antoninus Felix syntyi orjana, vapautettiin keisari Claudiuksen äidin toimesta ja ylennettiin vuonna 52 jKr. Juudean maaherraksi veljensä Pallaksen vaikutusvallan ansiosta. Felix oli ahne ja kohteli rosvoja julmasti.

Tämän jälkeen Caesareassa puhkesi kapina, jonka Felix tukahdutti sotilaidensa avulla surmaamalla monia juutalaisia siviilejä ja ryöstämällä heidän omaisuutensa. Juutalainen ylipappi nimeltä Jonathan kirjoitti Felixille ja pyysi tätä käyttäytymään virkansa arvoisemmin. Niinpä Felix maksoi roomalaisvastaisille sikareille, jotka olivat salamurhaajia, jotta nämä murhaisivat Jonathanin. Felixin yleisen käytöksen vuoksi jotkut juutalaiset matkustivat Roomaan valittamaan Nerolle, ja Felix kutsuttiin takaisin. Hän olisi joutunut kärsimään Roomassa, ellei hänen veljensä Pallas olisi puuttunut asiaan hänen puolestaan.

Drusilla oli Herodes Agrippa I:n nuorin tytär. Hänen sisaruksensa olivat Berenike, Mariamne ja Herodes Agrippa II (Apostolien teot 25:13–26:32). Drusilla oli Felixin kolmas tai neljäs vaimo. Hän ja Azizas/Azizus, Emesan (nykyisen Homsin, Syyrian) kuningas (roomalaisten alaisuudessa), olivat suunnitelleet menevänsä naimisiin, kun Drusilla oli 14-vuotias, sillä ehdolla, että Azizas/Azizus kääntyisi juutalaisuuteen. Myöhemmin Felix kuitenkin suostutteli Drusillan jättämään Azizas/Azizuksen ja menemään sen sijaan naimisiin Felixin kanssa tämän neljäntenä vaimona.

Tertulluksella itsellään oli melko yleinen nimi, joka tarkoittaa ”pikku Tertius”. Felix tunsi juutalaisten tavat, ja hän oli tukahduttanut rosvojen kapinan, johon Tertullus todennäköisesti viittaa Apostolien tekojen 24:2:ssa. Sen lisäksi Tertulluksella ei todennäköisesti ollut juuri muuta kehuttavaa sanottavaa Felixistä. Joskus jonkun mielisteleminen voi olla vaikeaa työtä!

Katso lisätietoja Josephuksen teoksesta ”Juutalaisten muinaishistoria”, kirja 20, luku 7.1–2,5, sivut 420–421.

K: Mikä on Apostolien tekojen 24:5–8:ssa Tertulluksen syytöksen ydin Paavalin syyllisyydestä?

V: Tertulluksella oli vain neljä syytettä. Hän kutsui Paavalia melko subjektiivisesti vitsaukseksi, sanoi Paavalin olevan eripuraisuuden aiheuttaja, totesi oikeutetusti Paavalin olevan nazarealaisten (eli kristittyjen) johtaja ja väitti väärin, että Paavali yritti häpäistä temppeliä. Mutta kuka tahansa, josta sinä tai sinut palkkaaneet eivät pidä, voidaan kutsua vitsaukseksi. Kummallista kyllä, Paavalia seuranneista juutalaisista, jotka jopa juonivat hänen murhaansa, ei sanottu aiheuttavan eripuraa, vaan ainoastaan Paavalia. Onko ihmisryhmän johtaminen rikos? – Juutalaisillakin oli erilaisia rabbiinikouluja. Tertullus siis säästi vakavimman syytteen, temppelin häpäisemisen, viimeiseksi, ja jopa se oli väärä. Asianajajana Tertullus yritti saada mahdollisimman paljon irti siitä vähästä, mitä hänellä oli käytettävissään.

K: Mikä on Paavalin puolustuksen ydin Apostolien tekojen 24:11–21:ssä?

V: Niiden kahdentoista päivän aikana, jotka hän vietti Jerusalemissa, hän ei yllyttänyt mihinkään. Juutalaisten, jotka yllyttivät väkijoukon, pitäisi olla täällä, ei häntä. Paavali ei häpäissyt temppeliä, eikä heillä ole todisteita siitä, että hän olisi niin tehnyt. Kyllä, hän oli osa ”Tietä”, eli kristitty.

Mutta Paavali sanoi myös paljon sellaista, mikä ei oikeastaan kuulunut hänen puolustukseensa. Hän huomautti ensin, ettei syyttäjiä ollut esittänyt mitään konkreettisia syytteitä siitä, miten hän olisi häpäissyt temppelin, eikä oikeastaan siitä, mistä häntä oikeastaan syytettiin, joten Paavali kertoi mielellään Felixille, mikä oli todellinen syyte, jonka he olivat nostaneet häntä vastaan. Paavali käytti tilaisuutta hyväkseen ja saarnasi osan evankeliumista, nimittäin kuolleiden ylösnousemuksesta. Aivan kuin hän olisi keskeyttänyt puolustuksensa kesken, koska hänen oli pakko julistaa evankeliumia.

Oikeudenkäynnin alussa Felix ei sanonut: ”Meidän on odotettava tuomiota, kunnes Lysias saapuu.” Vaikuttaa melkein siltä, että Felix ei nähnyt nopeaa ratkaisua, ehkä kyllästyi oikeudenkäyntiin ja päätti vain lykätä asiaa, kunnes Lysias itse saapui paikalle. Jos Felix olisi vapauttanut Paavalin syytteistä siinä ja silloin, juutalaisten johtajat olisivat suuttuneet häneen, ja Felix halusi säilyttää heidän suosiotaan ja viettää juhlaa rauhassa. Sillä välin juutalaisten johtajien olisi pitänyt raahautua takaisin Jerusalemiin ja palata myöhemmin oikeudenkäynnin jatkamista varten. Mutta Felix ei luultavasti välittänyt heidän vaivoistaan tai siitä, kuinka kauan Paavali jäisi vankilaan. Muuten, meillä ei ole mitään mainintaa siitä, että Lysias olisi koskaan tehnyt kahden päivän matkan paikalle.

K: Mitä eroa on nykyään Apostolien tekojen 24:25b:n mukaan evankeliumin hylkäämisellä ja pelkällä evankeliumin harkitsemisen viivästyttämisellä?

V: Kun viivästys on loputon, lopulta ei ole minkäänlaista eroa. Mutta Jumala on kärsivällinen meitä kohtaan, ja voimme rukoilla, että jonkun viivästys on väliaikaista ja että hän kääntyy. Jumala on hyvin kärsivällinen epäuskoisten kanssa, ja meidänkin pitäisi olla. Valitettavasti tässä tapauksessa Felix käski mennä pois ja sanoi, että hän kutsuisi Paavalin luokseen, kun se sopisi Felixille. Ilmeisesti Felixille ei koskaan tullut sopivaa hetkeä evankeliumin vastaanottamiseen. Kun joku kuuntelee evankeliumia vain silloin, kun se sopii hänelle, sopivaa hetkeä ei monissa tapauksissa tule koskaan.

K: Oliko Felix epäoikeudenmukainen, kun hän piti Paavalia vankilassa (Apostolien teot 24:25–27)?

V: Rooman standardien mukaan Felix ei ollut epäoikeudenmukainen, mutta todellisuudessa hän oli. Felix ei ollut antanut Paavalia vastaan väärää tuomiota. Mutta se, että hän piti Paavalia vankilassa kaksi vuotta, oli väärin. Paavali oli tilassa, jota roomalaiset kutsuivat custodia liberaksi, mikä tarkoitti, että häntä vartioitiin jatkuvasti, mutta hänen ystävänsä saattoivat tulla ja mennä vierailemaan hänen luonaan. Lisäksi vaikka Paavalin oli oikeutettua puolustautua oikeudenkäynnin aikana, hän joutui käytännössä neljään oikeudenkäyntiin: sanhedrinin, Felixin, Festuksen ja Herodes Agrippa II:n edessä. Paavali saattoi miettiä, kuinka monta oikeudenkäyntiä hänen täytyisi vielä käydä läpi, ilman että häntä todettaisiin syylliseksi, ennen kuin hänet vapautettaisiin. Nykyään ihmiset voivat olla epäoikeudenmukaisia paitsi kieltämällä toiselta sen, mikä hänelle kuuluisi, myös lykkäämällä sitä loputtomiin.

K: Miksi Felix toivoi Apostolien tekojen 24:26:ssa lahjusta Paavalilta, joka oli pelkkä telttantekijä?

V: Paavali ei todennäköisesti ollut varakas, mutta joku, joka pystyi tuomaan Jerusalemiin huomattavan rahalahjoituksen, oli joko sellainen, jolla oli ystäviä, joilla oli yhdessä paljon rahaa. Lisäksi Josephuksen teoksen *Juutalaisten muinaishistoria* (Antiquities of the Jews) 20. kirjan 9. luvun 5. pykälän sivulla 424 kerrotaan, että Felixin ja Festuksen hallintokauden jälkeen maaherra Albinus tyhjensi vankilat lähes kokonaan, ja jäljelle jäivät vain ne, jotka eivät pystyneet maksamaan Albinukselle lainkaan rahaa.

Toisaalta Felix olisi todennäköisesti voinut saada rahaa pyytämällä juutalaisilta lahjusta Paavalin luovuttamisesta heille. Mutta jos joku olisi koskaan kertonut, että Felix teki tämän saadakseen roomalaisen kansalaisen surmatuksi, se olisi ollut Felixille erittäin vaarallista.

K: Mitä Raamatun ulkopuolista tietoa meillä on Festuksesta Apostolien tekojen 24:27:ssä?

V: Porcius Festus nimitettiin Juudean maaherraksi syksyllä vuonna 60 jKr. Päivämäärästä on kuitenkin jonkin verran epävarmuutta, ja se voi vaihdella vuosien 55 jKr. ja 60 jKr. välillä. Myös Josephus (Juutalaisten muinaishistoria 20.8.9–11; 20.185–188 sekä ”Juutalaisten sodat” 2.271, kirjoitettu noin vuosina 93–94 jKr.) mainitsee myös, että Festus nimitettiin Juudean maaherraksi. Juutalaiset pitivät Festusta parempana ja järkevämpänä kuin hänen edeltäjäänsä Felixiä sekä hänen seuraajiaan Lucceius Albinusta (62–64 jKr.) ja korruptoitunutta Gessius Florusta (64–66 jKr.)

Festus oli erään roomalaisen aatelissuvun sukunimi.

Festuksesta ei ole mainintoja ennen hänen saapumistaan Palestiinaan. Hänen hallintokautensa aikaiset lähteet osoittavat kuitenkin, että hän oli viisaampi ja rehellisempi kuin Felix. Siitä huolimatta Felix joutui matkustamaan Roomaan vastaamaan toiminnastaan juutalaisten ja pakanoiden välisten mellakoiden yhteydessä Kesareassa.

Sitä vastoin Felix tukahdutti väestöä väkivaltaisesti. Hän oli alun perin orja, mutta vapautettiin myöhemmin. Roomalainen historioitsija Tacitus sanoi Felixistä: ”Hän käytti kuninkaallista valtaa orjan mielellä”. Hän järjesti suurpapin nimeltä Jonathanin salamurhan, koska tämä oli kritisoinut häntä huonosta hallinnosta.

K: Miksi Apostolien teoissa 25:2 sanotaan ”ylipapit” (monikossa), kun ylipapin piti olla vain yksi?

V: Tuolloin ylipappina oli Ismael, Fabin poika, jonka Herodes Agrippa II (Marcus Julius Agrippa II) oli nimittänyt. Ismael seurasi Ananiasta. Yleensä entistä ylipappia voitiin edelleen kutsua ylipapiksi, mutta tässä oli välittömämpi syy. Ananias piti edelleen valtaa hallussaan, kunnes juutalaiset kapinalliset surmasivat hänet vuonna 66 jKr. Ananias ei epäröinyt käyttää murhia ja salamurhia tavoitteidensa saavuttamiseksi, ja on sopivaa, että ne, jotka elivät miekalla, kuolivat miekalla. Katso lisätietoja Josephuksen teoksesta ”Juutalaisten muinaishistoria” 20:179 (i.8), 194–196 (8.11).

K: Mitä muuta tiedämme Bernicestä / Berenicestä Apostolien tekojen 25:23:ssa?

V: Ensinnäkin hänen nimensä oli joko Berenice tai Pherenika, jota latinaksi lausuttiin nimellä Veronica. Bernice oli kihloissa Marcusin kanssa, joka oli juutalaisen filosofin Filon veljenpoika. Sitten hän meni naimisiin setänsä Herodes Kaliksen kanssa, joka hallitsi Rooman vallan alla olevaa hyvin pientä kuningaskuntaa Libanonin vuoristossa. Hänen kuoltuaan vuonna 48 jKr. Bernice jätti kolmannen aviomiehensä ja asui veljensä (vuotta vanhemman) Agrippa II:n luona. Sekä roomalainen runoilija Juvenalis (Satirae 6.156–160) että juutalainen historioitsija Josephus (Antiquities 20.145–147) kertoivat heidän olleen insestisuhteessa. Tämä ei kuitenkaan olisi ollut ongelma, sillä keisari Nero oli ollut seksisuhteessa omaan äitiinsä (vaikka äiti luultavasti vastusti sitä). Hän asettui roomalaisten puolelle juutalaissodassa ja tuli myöhemmin Vespasianuksen ja sitten roomalaisen kenraalin Tituksen rakastajattareksi. Siitä tuli julkinen skandaali, ja lopulta Tituksen oli pakko lähettää hänet pois

Tässä on siis tämä ”pari”, joka yrittää kirjoittaa keisarille, josta myöhemmin (vuoden 60 jKr. jälkeen) tulee hirviö, ja yrittää esittää keisari Nerolle syytöksiä siitä, miksi Paavali on paha ja syyllinen mies, ja heillä on vaikeuksia. Huomaa kuitenkin, että Paavali kohtelee heitä edelleen kunnioittavasti.

Joka tapauksessa, koska Agrippaa pidettiin juutalaisuuden asiantuntijana ja keisarin perheen ystävänä, hänelle annettiin etuoikeus valita juutalaisten ylipappi, ja hän erotti Ananiaksen ja valitsi Fabin pojan Ismaelin. Myöhemmin syntyi kiista muurista, joka esti kuninkaan näkymän temppeliin, ja niinpä Agrippa erotti Ismaelin ja valitsi Simeonin pojan Joosefin. Siitä huolimatta entinen ylipappi Ananias piti edelleen ohjakset käsissään kulissien takana, ja tämä on luultavasti syy siihen, miksi Luukas puhuu ylipapeista monikkomuodossa.

K: Apostolien teoissa 25:23 mainitaan, että Agrippa ja Bernice saapuivat suurella loistolla, mutta Raamattu ei mainitse samaa Herodeksen tai Pilatuksen kohdalla. Miksi jotkut ihmiset toimivat ”loistokkaasti”?

V: Kreikaksi tämä oli meta polles phantasias. He toimivat ulkonäön vuoksi, teeskennellen, että ulkonäkö vastaa sisältöä. Roomalaisilla oli usein paljon loistoa. Ehkä loiston ajateltiin tekevän vaikutuksen juutalaisiin johtajiin tai pelottavan syytettyjä. Kaisareassa oli viisi kohorttia, ja jokainen kohortti koostui nimellisesti 1 000 miehestä. Festuksen seurueessa oli siis viisi roomalaista chiliarkkia.

Rooman keisareita kutsuttiin toisinaan nimellä Augustus, kreikaksi Sebastos, mikä tarkoitti, että he olivat muita kuolevaisia korkeammassa asemassa. Vasta Neron aikana heitä alettiin kuitenkin kutsua ”herraksi”.

Nykyään joillakin ihmisillä on ajatus, että jos he näyttävät tärkeiltä, muut hyväksyvät heidät tärkeiksi, ja silloin heistä tulee entistä tärkeämpiä. On surullista, jos ajattelee, että itsetunto riippuu ulkonäöstä ja suosiosta.

K: Apostolien tekojen 26:12–15:ssä Paavali jätti pois joitakin yksityiskohtia, kuten Ananiaksen ja myöhemmin saadun tehtävän. Milloin meidän on sallittua tiivistää ja yksinkertaistaa?

V: Paavali ei käyttänyt petosta, eikä meidänkään pitäisi. Paavali kuitenkin jätti joitakin yksityiskohtia pois, koska niitä ei pidetty kuulijoiden kannalta tärkeinä. Meidänkin on täysin hyväksyttävää jättää yksityiskohtia pois.

K: Miten Apostolien tekojen 26:14 kohdassa ääni saattoi puhua Saulille hepreaksi, kun yleisesti tunnettu sanonta ”on vaikeaa potkia piikkejä vastaan” oli tunnettu kreikaksi, mutta ei hepreaksi?

A: Se oli kreikassa hyvin tunnettu ilmaisu, joka tarkoitti taistelua jumaluutta vastaan, kuten nämä viisi viittausta osoittavat. Euripideksen ”Bacchanals” 794–795; Aiskhyloksen ”Prometheus Bound” 324–325; ”Agamemnon” 1624, Pindaroksen ”Pythia” 2.94–95, Terentiuksen ”Phormio” 1.2.27. Paavali tunsi kreikan kielen ja kreikkalaisen kulttuurin yhtä hyvin kuin hepreankielenkin. Mahdollisia vastauksia on kaksi, ja rehellisesti sanottuna ei ole väliä, kumpi niistä on totta.

1. Slangilausekkeen kääntäminen kielestä toiseen ei ole harvinaista, varsinkin kun Paavali – puhumattakaan Jumalasta – tunsi molemmat kielet hyvin.

2. Jumala olisi voinut puhua Paavalille hepreaksi ja lausua juuri tämän lauseen kreikaksi. Olisi silti paikkansa pitävää, vaikkakin epätarkkaa, sanoa, että Jumala puhui Paavalille hepreaksi, vaikka Jumala lausuisikin yhden pienen lauseen kreikaksi.

K: Apostolien tekojen 26:14:ssä häränpiikki oli kova, terävä keppi, jolla härkää pisteltiin, kun se ei suostunut liikkumaan. Piikkejä vastaan potkiminen on enemmän kuin pelkkää syntiä. Miten ihmiset nykyään tekevät syntiä ja potkivat piikkejä vastaan?

V: Kuten eräs nykyaikaisempi kirjailija vitsaili: ”Kätesi ovat liian lyhyet nyrkkeilemään Jumalan kanssa.” Yksi asia on tehdä syntiä, mutta toinen asia on olla siitä uhmakas. Kun Jumala on selvästi sanonut, ettei jotain saa tehdä, ja sinä tiedosta huolimatta menet ja teet sen silti, taistelet pohjimmiltaan Jumalaa vastaan.

K: Mitä ”ensimmäinen” tarkalleen tarkoittaa Apostolien tekojen 26:23 kohdassa?

V: Katsotaanpa ensin kreikkalaista sanaa ”ensimmäinen”, jota Paavali käyttää tässä ja muuallakin, ja sitten tarkastellaan tarkasti, mitä Paavali tarkoitti ylösnousemuksella tässä ja muuallakin.

Kreikankieliset sanat protos/proton (Strongin numerot 4412/4413) ovat toisiinsa liittyviä sanoja, jotka voivat tarkoittaa ensimmäistä ajallisesti, järjestyksessä tai tärkeysjärjestyksessä. Paavali käyttää tätä sanaa myös suhteellisessa merkityksessä tarkoittamaan ”varhain” tai ”ennen toista”.

Yhdistämällä Paavalin kirjoitukset ja Luukkaan kertomuksen Paavalin opetuksista voidaan todeta, että Paavali käyttää tätä sanaa seuraavasti:

Vain ajallisesti tai järjestyksellisesti: Ap. t. 13:46; 20:18; 26:20; 1. Kor. 14:30; 16:2; Gal. 4:13; Ef. 1:12; 4:9; 1. Tess. 4:16; 2. Tess. 2:3; 1. Tim. 3:10; 5:4; 5:12; 2. Tim. 1:5; 4:16; 2. Tim. 2:6; Tit. 3:10

Vain merkitys: 1. Kor.11:18 ;12:28 ; 15:3; 2. Kor. 8:5,12; 1. Tim.1:16 ; 2:1

Sekä ajallinen järjestys että merkitys: Ap.t. 26:23; Room. 1:8;1:16 ; 1. Kor. 15:45,46,47; 1. Tim. 2:13

Varhain tai ennen toista: Room 10:19–20; 15:24; Ef 1:12; 6:2; Fil 1:5; 1 Tim 1:16; 2 Tim 4:16

Erottaen: Room 2:9; 2:10; Ef 6:2

Johtopäätös: Apostolien teot 26:23 voi tarkoittaa kaikkia kolmea: aikaa/järjestystä, tärkeyttä ja ennen toista. Kristus oli ensimmäinen, joka nousi ylös katoamattomalla ruumiilla, Hän on meidän ylösnousemuksemme lähde ja nousi ylös ennen kuin kukaan meistä nousee.

Millainen ylösnousemus:

Paavali ei ollut vieras ylösnousemuksen suhteen, sillä hän oli herättänyt Eutykhoksen kuolleista Apostolien teot 20:9–12:ssa. Mutta tarkkaan ottaen kreikankielinen sana ei tarkoita toimintaa ”nouseminen kuolleista”, vaan pikemminkin substantiivia ”kuolleiden ylösnousemus”. Mihin Paavali siis viittaa?

a) Väliaikainen ylösnousemus ruumiilla, jotka kuolisivat uudelleen: Lasarus (Joh.11:38 –42), lesken poika (1. Kun.17:22 ), sunamilaisen poika (2. Kun.4:28 –37) ja Eutykos (Apostolien teot 20:9–12).

b) Pysyvä ylösnousemus, jonka ensimmäisenä Jeesus nousi ylös mätänemättömällä ruumiilla.

Paavali ei missään muualla saarnannut ensimmäistä tyyppiä, vaan ainoastaan toista. Roomalaiskirjeen 6:9:ssä hän sanoo, että koska Kristus herätettiin kuolleista, ”hän ei voi enää kuolla”, ja samoin meidän ylösnousseet ruumiimme ovat katoamattomia (1. Korinttolaiskirje 15:20–23, 35–55). Paavali sanoo myös: ”Itse asiassa Jumala herätti hänet [Jeesuksen] kuolleista, jotta hän ei enää koskaan näkisi mätänemistä” (Apostolien teot 13:34a).

Olisi väärin ajatella, että Paavali saarnasi joko sitä, että Kristuksella oli vain väliaikainen ylösnousemus, tai että Paavali lupasi meille vain väliaikaisen ylösnousemuksen. Hänen sanomansa Festukselle ja Agrippalle sekä kaikille muille koski ainoastaan sitä pysyvää ylösnousemusta, joka Kristuksella ja meillä on.

K: Miksi Paavali oli Apostolien tekojen 26:24–29:ssä niin rohkea kuningas Agrippan edessä?

V: Mitä Paavali olisi menettänyt? Pyhä Henki oli ilmoittanut Paavalille, että hän tulisi todistamaan Roomassa, ja Paavali tiesi menevänsä Roomaan. Paavali oli tässä rohkea, jotta kuulijansa kääntyisivät. Paavali ilmeisesti ajatteli, että suora ja yksinkertainen vetoomus oli paras lähestymistapa. Paavalilla saattoi myös olla kiire vetää valitus Roomaan juuri nyt. Festus ei tuntenut tilannetta eikä ilmeisesti epäillyt, että juutalaiset halusivat Paavalin lähetettävän Jerusalemiin vain voidakseen väijyä hänet. Paavali saattoi vetää valituksen Roomaan juuri nyt, koska hän näki olevansa pian lähetettävänä Jerusalemiin.

Voisi kysyä, miksi Paavali vaivautui saarnaamaan evankeliumia hallitsijoille, jotka näyttivät olevan niin kaukana evankeliumin ulottuvilta. Ehkä vastaus on se, että Paavali ei nähnyt asiaa niin. Paavali ei kysynyt, kuka on evankeliumin ulottumattomissa, vaan koska hänellä oli tilaisuus, hän aikoi tarttua siihen ja saarnata paitsi Felixille ja kuningas Agrippalle myös kaikille muille, jotka kuuntelivat.

Historiallisena sivuhuomautuksena mainittakoon, että toisella vuosisadalla (100–200 jKr.) roomalaiset kansalaiset lähetettiin yleensä Roomaan ilman, että heidän tarvitsi valittaa keisarille. Kolmannella vuosisadalla lähes kaikki Rooman valtakunnan orjat lukuun ottamatta olivat kansalaisia, joten lähes kuka tahansa saattoi halutessaan pyytää lähettämistä Roomaan. Mutta Paavalin aikoina roomalaisia kansalaisia ei lähetetty Roomaan, elleivät he nimenomaisesti valittaneet.

Myös meidän tulisi olla rohkeita nykyään. Älkää tehkö evankeliumin julistamisesta vain piilomotiivia, vaan sanokaa suoraan, että tärkein syy sille, miksi puhumme heille, on se, että he voivat pelastua.

K: Miksi Festus syytti Paavalia hulluudesta Apostolien tekojen 26:24–25:ssä?

V: Se ei johtunut siitä, että hän olisi pitänyt Paavalia tietämättömänä; itse asiassa hän väitti, että juuri Paavalin suuri oppineisuus sai tämän hulluksi, mikä tavallaan kertoo jotain Festuksen omasta oppineisuustasosta. Yksi syy, miksi Festus saattoi sanoa näin, on se, että hän ei ehkä ollut pysynyt mukana Paavalin kaikissa perusteluissa. Toinen syy on se, että Festus oli kreikkalainen, ei juutalainen, ja kreikkalaisessa filosofiassa ei ollut (melkein) lainkaan käsitystä kuolleista nousemisesta.

K: Apostolien tekojen 26:27:ssä Paavali oli päässyt hyvin vauhtiin kaunopuheisella, oppineella ja Raamattuun perustuvalla puheellaan, mutta keskeytti kaiken kysyäkseen kuningas Agrippalta suoran, syvällisen kysymyksen. Milloin mielestäsi meidän tulisi pitää tauko evankeliumin julistamisessa esittääksemme suoria, syvällisiä kysymyksiä?

V: Evankeliumin julistuksen yhteydessä lukijan on helppo kuunnella passiivisesti eikä ymmärtää, että hän on tekemässä elämänsä tärkeintä päätöstä: uskoako ja seurataanko evankeliumin sanomaa vai ei. Kuningas Agrippa oli oletettavasti juutalaisuuden, mukaan lukien profeetat, asiantuntija. Mutta Paavali vetosi tässä ratkaisevaan kysymykseen. Agrippa tiesi profeetoista, mutta uskoiko hän heihin, kyllä vai ei? Agrippa oli ehdottomasti kuulija, joka oli valmis kuuntelemaan, mutta oliko hän kuulija, joka oli valmis tekemään muutoksen sen perusteella, mitä hän kuulisi?

K: Miksi kuningas Agrippa ei Apostolien tekojen 26:27–29 mukaan ottanut Kristusta vastaan, kun Paavali puhui hänelle?

V: Vaikka emme tunne kaikkia syitä, se saattoi johtua ylpeydestä, pelosta tai muiden ihmisten katseista. Viime kädessä Jumala tiesi etukäteen ja määräsi ennalta, ketkä pääsisivät taivaaseen. Riippumatta siitä, miten ajattelet ennakkotiedon ja ennalta määräämisen liittyvän toisiinsa, on virheellistä yhdistää nämä kaksi tavalla, joka nimenomaisesti tai epäsuorasti vapauttaa kuningas Agrippan vastuusta hyväksyä ja uskoa.

K: Olisiko Paavalin pitänyt vedota keisariin Apostolien tekojen 26:32 ja 25:11 kohdissa?

V: Tämä olisi merkinnyt, että Paavali olisi matkustanut Roomaan, jotta keisari olisi ratkaissut hänen tapauksensa henkilökohtaisesti.

Paavali teki viisaasti vetoamalla keisariin kolmesta syystä.

Ensinnäkin Paavali halusi mennä Roomaan, ja se olisi ollut hänen pääsylipunsa sinne.

Toiseksi Paavali saattoi ymmärtää, että armoton, murhanhimoinen vastarinta merkitsisi sitä, ettei hän pääsisi koskaan vapaaksi Juudeassa. Muistakaa, että ylipapit halusivat Paavalin palaavan Jerusalemiin, jotta he voisivat väijyä hänet.

Kolmanneksi, jos Paavali menisi keisarin eteen ja julistettaisiin syyttömäksi, se antaisi kristinuskolle laillisen perustan, kuten juutalaisuudella oli.

Muistakaa lopuksi, että kun joku sanoo jotain, se ei tarkoita, että hänen sanomansa olisi välttämättä totta. Festus ja Agrippa olivat yhtä mieltä siitä, että Paavali oli syytön, ja jos hän ei olisi valittanut keisarille, he olisivat päästäneet hänet vapaaksi. Se oli heille helppo sanoa nyt. He olisivat voineet päästää Paavalin vapaaksi milloin tahansa niiden kahden vuoden aikana, jotka Paavali oli viettänyt vankilassa! He olisivat voineet vapauttaa hänet jopa nyt, mikä olisi tehnyt valituksesta keisarille merkityksettömän. On helppoa kuulostaa hyvin ystävälliseltä ja sovittelevalta, kun siitä ei koidu mitään kustannuksia, kun ei ole mitään menetettävää ja kun tietää, ettei ”anteliaisuutta” tarvitse käytännössä osoittaa. Itse asiassa Festus luultavasti huokaisi helpotuksesta, kun Paavali esitti vetoomuksensa, sillä se pelasti Festuksen hankalasta tilanteesta. Hän ei halunnut suututtaa juutalaisia, eikä hän halunnut tappaa viatonta Rooman kansalaista, josta hän olisi saattanut joutua myöhemmin vastaamaan. Festus siis luultavasti tajusi, että vaikka Paavali olisikin viaton, hän saattoi silti olla vaarallinen henkilö.

K: Mitä voimme päätellä Apostolien tekojen 27:1–28:13 kirjoitustyylistä?

V: Kertomus on niin yksityiskohtainen, että Luukas on varmasti ollut silminnäkijä ja todennäköisesti jopa päässyt käsiksi aluksen lokikirjoihin. Kuten Thomas Walker totesi: ”Koko klassisessa kirjallisuudessa ei ole yhtä yksityiskohtaista kuvausta antiikin aluksen toiminnasta.” Lääkärinä Luukas, joka käytti Apostolien teoissa usein lääketieteellistä terminologiaa, oli varmasti tarkka yksityiskohdille. Toisaalta Luukkaan yksinkertainen purjehdusterminologia viittaa siihen, ettei hän ollut merimies. James Smith Renfrewshirestä, Skotlannista, oli purjehtija kolmenkymmenen vuoden ajan ja matkusti Maltalle tutkimaan Paavalin matkaa. Hän kirjoitti teoksen The Voyage and Shipwreck of Paul vuonna 1848: ”Yksikään merimies ei olisi kirjoittanut tyylillä, joka muistuttaa niin vähän merimiehen tyyliä; kukaan, joka ei ole merimies, ei olisi voinut kirjoittaa merimatkasta kertomusta, joka on kaikilta osiltaan niin johdonmukainen, ellei se perustuisi todellisiin havaintoihin.” Toisaalta, tätä matkaa lukuun ottamatta Paavalin yksitoista muuta matkaa olivat yhteensä 3 500 mailia. Vaikka Paavali ei siis ollut kokenut merimies, hän oli kokenut laivamatkustaja.

Kuka muu olisi todennäköisesti ollut aluksella? Matkustajien joukossa oli luultavasti myös muita vankeja, jotka olivat matkalla Roomaan tuomittaviksi tai teloitettaviksi. Heidät teloitettiin usein Colosseumissa tai muissa areenoissa.

K: Antoiko Paavali Apostolien tekojen 27:10 kohdassa väärän profetian siitä, että ihmiset menettäisivät henkensä, koska kenenkään henki ei mennyt menetetyksi Apostolien tekojen 27:22–23 mukaan?

V: Ei, mutta tähän on kaksi erilaista vastausta.

Paavalin alkuperäinen mielipide vs. Jumalan myöhempi lupaus: Paavali puhui Apostolien tekojen 27:10 kohdassa omasta tiedostaan, sillä Paavali sanoi: ”Minä näen”, eikä ”Jumala sanoi” tai ”enkeli sanoi”, kuten Apostolien tekojen 27:22 kohdassa.

Jumalan ilmoitettu tahto voi muuttua, kun meidän tahtomme muuttuu: Ehkä Jumala todellakin kertoi Paavalille ennen Apostolien tekojen 27:10, että ihmishenkiä saattaisi menettää. Koska Apostolien tekojen 27:24 mukaan Paavalin seurueen jäsenten henget ”annettiin” hänelle, Paavalin on täytynyt rukoilla heidän puolestaan hartaasti. Jumalan meille ilmoittama tahto voi muuttua, kun rukoilemme tai kun oma tahtomme muuttuu. Toinen esimerkki tästä löytyy 1. Mooseksen kirjasta 20:3–7. Esimerkki tilanteesta, jossa Daavidin uskolliseen, toistuvaan ja hartaaseen rukoukseen vastattiin ”ei”, löytyy 2. Samuelin kirjasta 12:15–19.

K: Miten Apostolien tekojen 27:10 mukaan tulisi elää, kun on vasten tahtoaan osallisena jossakin, joka on ajautumassa tuhoon?

V: Rukoile ensin asiasta ja varoita sitten muita, kuten Paavali teki. Joskus se ei toimi, koska ne, joille kerrot, aliarvioivat joko vaaran vakavuuden tai sen todennäköisyyden, että se tapahtuu. Voisit haluta poistua alukselta, jos se on mahdollista, vaikka se ei ollutkaan mahdollista Paavalin tapauksessa. Tai jos olisit ollut Titanicilla sen uppoamisen aikana, voisit kehottaa ihmisiä nousemaan pelastusveneisiin, kehottaa heitä odottamaan, kunnes muut täyttävät pelastusveneet, ja yleisesti ottaen toimia niin kuin Kristus haluaisi sinun toimivan tässä tilanteessa. Mutta voidaksesi tehdä näitä asioita, sinun on pysyttävä rauhallisena etkä saa joutua paniikkiin. Ihmiset joutuvat helpommin paniikkiin, kun he eivät tiedä, että Jumala valvoo heitä. Mutta se, että Jumala valvoo sinua, voi tarkoittaa myös sitä, että Hän rauhoittaa hermojasi, jotta voit valita parhaan toimintatavan.

Saatamme tyytyä ajattelemaan, että niin kauan kuin seuraamme uskollisesti Jumalaa, emme joudu kohtaamaan vakavia myrskyjä tai haaksirikkoa. Mutta se ei pidä paikkaansa fyysisesti eikä henkisesti, edes Paavalin kohdalla. Jumala kantaa meidät myrskyjen läpi, mutta sillä välin meidän on oltava ”rauhankeskus”, oltava hyviä todistajia ja ylistettävä Jumalaa jopa myrskyn keskellä.

K: Mikä on Apostolien tekojen 27:14:ssä mainittu euroklydon-tuuli?

V: Se tarkoittaa kirjaimellisesti ”koillistuulta”, ja se on voimakas koillistuuli, joka puhaltaa syksyllä ja alkutalvella tällä Välimeren alueella. Se tekee purjehduksesta itäisellä Välimerellä vaarallista 14. syyskuuta jälkeen. Tämä oli sovituspäivän jälkeen, ja William Ramsayn mukaan vuonna 59 jKr. sovituspäivä oli 5. lokakuuta, joten rauhalliset purjehdusajat olivat ohi noin 5. maaliskuuta asti. Cauda oli pieni saari noin 25 mailia Kreetasta etelään. Oli typerää purjehtia tällä vuodenaikalla, mutta aluksen omistajat halusivat luultavasti ottaa riskin saadakseen ” ” -rahaa. Purjehdus Fair Havensista Phoenixiin oli alle 100 mailia, ja tuuli oli lempeä, kun he lähtivät matkaan, joten he päättivät ottaa riskin.

K: Miten nykypäivän ihmiset voivat Apostolien tekojen 27:17 mukaisesti tuntea olonsa turvallisemmaksi ottamalla pieniä varotoimia vaarallisissa tilanteissa?

V: Apostolien tekojen 27:17 kohdassa he sitoivat köysiä aluksen ulkopuolelle, jotta se pysyisi paremmin koossa myrskyisillä merillä. Kuvittele, että sinulle kerrotaan, että merellä on tulossa hurrikaanivoimaisia tuulia, mutta älä huoli mistään, me kiinnitämme köysiä veneesi ympärille! Vaikka köysien kiinnittäminen aluksen ympärille oli hyvä idea, se ei ollut edes sadasosaa niin hyvä kuin ajatus siitä, ettei sinne olisi alun perinkään purjehdittu niin myöhään. Mutta kun he olivat kerran tehneet sen päätöksen – rahan vuoksi ja kaikkien turvallisuuden vaarantaen – aluksen kiinnittäminen köysillä oli parempi kuin ei mitään. Neljä muuta toimenpidettä, joihin he ryhtyivät – pelastusveneen vetäminen alukselle, purjeen laskeminen vauhdin hidastamiseksi, ankkurin laskeminen vauhdin hieman hidastamiseksi sekä epätoivosta johtuva lastin heittäminen yli laidan – olivat parasta, mitä he pystyivät tekemään, nyt kun olivat jo joutuneet tähän tilanteeseen. He halusivat hidastaa aluksen vauhtia, koska eivät halunneet törmätä Libyan rannikolle yöllä. Libyan rannikon edustalla pelättiin olevan hiekkasärkkiä.

Nykyään ihmiset tekevät toisinaan asioita, jotka parantavat heidän turvallisuuttaan hiukan – ei siksi, että sillä olisi suurta merkitystä, vaan jotta he voisivat tuntea olonsa paremmaksi riskialttiissa tilanteessa. On parempi arvioida kokonaisriskiä ja ehkä välttää joutumasta riskialttiiseen tilanteeseen alun perinkään. Pienet askeleet tilanteen parantamiseksi tai riskin vähentämiseksi ovat hyviä, mutta älä anna niiden sokaista sinua katsomasta kokonaistilannetta. Ajattele esimerkiksi Robin Hoodia, joka ryösti rikkailta ja antoi köyhille. Olisiko hänen pitänyt ryöstää? Ei. Mutta jos hän olisi antanut vähän köyhille, olisiko se saanut hänet tuntemaan olonsa paremmaksi? On parempi olla ryöstämättä ihmisiä kuin ryöstää heitä, vaikka antaisitkin köyhille rahaa, joka ei ollut sinun.

K: Apostolien tekojen 27:21:n mukaan, miten ja milloin sinun pitäisi sanoa ”minähän sanoin”, kuten Paavali näytti tässä tekevän?

V: Paljon riippuu asenteestasi ja äänensävystäsi, kun sanot sen. Paavali ei yrittänyt nöyryyttää heitä, mutta hänen sanomansa viittaa siihen, että tulevaisuudessa heidän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota hänen suosituksiinsa.

K: Apostolien tekojen 27:27:ssä, miten he purjehtivat Adrianmerellä, kun heidän olisi pitänyt olla Italian eteläpuolella?

V: Tuolloin niin kutsutun Adrianmeren alueeseen kuului myös Italiasta etelään ulottuva vesialue, joka ulottui lännessä Sisiliaan ja Maltalle ja idässä Kreetan saarelle asti. Tämä on huomattavasti etelämpänä kuin nykyisin Adrianmerenä tunnettu alue. Myös täällä haaksirikkoutunut Josephus kutsui sitä ”Adrianmeriksi”.

K: Miksi Apostolien tekojen 27:37:ssä Paavalin matkustamassa laivassa oli niin paljon ihmisiä (276)?

V: Alus oli ilmeisesti suuri, ja useimmissa tuon ajan aluksissa oli orjia soutamassa. Josephus mainitsi teoksensa ”Elämä” 15. kirjan 3. luvussa, että aluksessa, jolla hän matkusti Italiaan, oli 600 matkustajaa. Myös Josephus joutui haaksirikkoon, ja vain 80 matkustajaa selvisi hengissä.

K: Miksi Apostolien tekojen 27:38–41 mukaan he halusivat ajaa aluksen jokeen tai puroon?

V: Luultavasti välttääkseen suuria kiviä.

K: Mikä on Apostolien tekojen 27:41:n merkitys, kun alus ajettiin rantaan kahden meren välissä?

V: Nykyisin St. Paul’s Bayksi kutsutussa paikassa Maltan saaren ja läheisen Salmonettan saaren välissä oli (ja on edelleen) hiekkasärkkiä. Tämä paikka oli täydellinen aluksen ajamiseksi karille, sillä kukaan ei halunnut ajaa alusta kallioita vasten.

Tämä merkityksetön yksityiskohta on erittäin merkittävä, sillä kukaan ei voisi tietää tätä, ellei hän asuisi Maltalla tai olisi silminnäkijä.

K: Miksi sotilaat olivat Apostolien tekojen 27:42:ssa niin innokkaita tappamaan vankeja?

V: Roomalaiset sotilaat saattoivat joutua teloitetuiksi, jos he päästivät vangit karkuun, mutta heitä ei rangaistu, jos he tappoivat vangit estääkseen näiden pakenemisen. Ehkä sotilaat olisivat olleet tyytyväisiä, koska syy olisi langennut sadanpäämiehelle, joka oli käskenyt heitä olemaan tappamatta vankeja.

K: Apostolien tekojen luvuissa 27:1–28:1 kerrotaan, että meillä kaikilla on elämässämme myrskyjä. Miten vertaisit ja erottaisit Paavalin matkan Joonan matkaan?

V: On mielenkiintoista verrata Paavalin matkaa Joonan samankaltaiseen matkaan, joka kulki suunnilleen samalla alueella. Molemmilla oli myrskyjä, ja he joutuivat odottamattomasti poistumaan aluksen suojasta. Mutta Joona, joka oli Jumalan suojeluksessa, pakeni vapaaehtoisesti tottelemattomuudesta Jumalaa kohtaan. Paavali, huolimatta Saatanan mahdollisesta vastustuksesta, mutta silti Jumalan suojeluksessa, oli vanki, jolla ei ollut hallintaa siitä, minne hän menisi. Molemmat pääsivät kuitenkin Jumalan tarkoittamiin määränpäihin. Ja molemmat pääsivät sinne tavoilla, joita he eivät lainkaan osanneet odottaa.

K: Mitä tiedämme Apostolien tekojen 28:1:n perusteella Maltan saaresta?

V: Malta on pieni saari (18 x 8 mailia, 95 neliömailia eli 246 neliökilometriä), joka sijaitsee vain 58–60 mailia (93–96 kilometriä) Sisilian eteläpuolella ja noin 180 mailia Tunisian koillispuolella. Se on 600 mailia (960 kilometriä) länteen Fair Havensista, Kreetalta.

Asukkaat olivat entisiä foinikialaisia sekä roomalaisia sotilaita ja heidän perheitään. Heitä kutsuttiin ”barbaareiksi” ei siksi, etteivätkö he olisi olleet sivistyneitä, vaan koska sana ”barbaari” tarkoitti alun perin henkilöä, jonka äidinkieli ei ollut kreikka (tai myöhemmin latina). NIV Study Bible -raamatun sivulla 1699 lisätään, että nämä ihmiset olivat roomalaistuneiden foinikialaisten jälkeläisiä ja siten varsin sivistyneitä.

K: Missä tarkalleen Paavali rantautui Maltalle Apostolien tekojen 28:1 mukaan?

V: Se oli todennäköisesti paikka, jota nykyään kutsutaan Paavalin lahdeksi (ilmeisistä syistä). Se sijaitsee noin 8 mailia (13 km) Vallettan kaupungista luoteeseen.

K: Miten käärme saattoi kiinnittyä Paavalin käteen Apostolien tekojen 28:3:ssa, kun Maltalla ei nykyään ole käärmeitä?

V: Nykyään Maltalla on vain kaksi käärmelajia, ja molemmat on tuotu saarelle. Myöskään Maltalla ei nykyään ole paljon metsää, josta voisi kerätä puuta. Ennen kuin ihmiset raivasivat metsän, ei kuitenkaan ole syytä olettaa, ettei siellä olisi ollut samoja käärmelajeja kuin ympäröivillä alueilla. Vipera aspis -käärme elää Etelä-Euroopassa, Vipera latastei Espanjassa ja Portugalissa, ja Vipera ammodytes hieman kauempana Kaakkois-Euroopassa.

Vaikka kyseessä olisi voinut olla käärmeeksi naamioitunut demoni, ei ole mitään syytä olettaa, ettei se olisi ollut tavallinen, luonnossa esiintyvä eläin. Olipa käärme sitten kotoperäinen tai tuotu laivalla, maltalaisille myrkylliset käärmeet eivät olleet vieraita.

K: Kuka tai mikä on ”Oikeus” Apostolien tekojen 28:4:ssä?

V: ”Oikeus” tarkoittaa ”oikeutta”, mutta oli myös kreikkalainen jumalatar nimeltä Dike/Dice, jota kutsuttiin myös ”Oikeuden jumalattareksi” ja joka oli oikeuden ja moraalisen järjestyksen jumalatar. Hän oli Zeuksen ja tämän toisen vaimon, titaanin Themisin, tytär; Themis oli ”jumalallisen järjestyksen ja oikeuden” jumalatar. Maltalaiset saattoivat siis viitata kumpaankin näistä. Vaikka suurin osa maltalaisista oli foinikialaista tai karthagolaista alkuperää, osa oli roomalaisten sotilaiden perheitä. Ilmeisesti eri jumalat ja jumalattaret liikkuivat vapaasti kulttuurien välillä.

K: Onko Apostolien tekojen 28:7 kohdassa mainitusta saaren ”ensimmäisestä/ylimmästä miehestä” mitään arkeologista näyttöä?

V: Kyllä. Malta oli liian pieni ollakseen maakunta tai kuningaskunta. Eräs kirjoitus osoittaa, että keisari Augustus asetti ”päämiehen koko Maltan kunnalle”.

K: Onko Apostolien tekojen 28:7 kohdassa mitään Raamatun ulkopuolista näyttöä tästä Publiuksesta, ”saaren päämiehestä”?

V: Kyllä. Perimätiedon mukaan Publiusista tuli Maltan ensimmäinen piispa. Gennadius/Jerome teoksessaan ”On Illustrious Men” 19 kertoo, että hänet surmattiin myöhemmin kristillisen uskonsa vuoksi.

K: Miksi saarelaiset antoivat heille tarvikkeita Apostolien tekojen 28:7–10 mukaan?

V: Malta on pieni saari, eikä saarelaisilla ollut minkäänlaista velvollisuutta antaa tarvikkeita sen sijaan, että olisivat myyneet niitä. Mutta he olivat todennäköisesti hyvin kiitollisia niistä ihmisistä, jotka Paavali paransi saarella. Niinpä kaikki roomalaiset sotilaat ja miehistön jäsenet hyötyivät Paavalin teoista. Hyötyvätkö ihmiset ympärilläsi nykyään, kun olet uskovainen, sinun siunatusta elämästäsi?

K: Mistä Publiuksen isä saattoi kärsiä Apostolien tekojen 28:8:ssa?

V: Maltalla on leuto ilmasto. Talvella lämpötila voi olla 50–65 F (10–17 C), joten syitä saattoi olla useita. Useimmissa paikoissa punatauti johtuu huonosta vedestä tai pilaantuneesta ruoasta. Maltalla on kuitenkin kolmas syy. Maltalla, Gibraltarilla ja muissa Välimeren lämpimissä paikoissa vuohien maidosta löytyy mikro-organismi nimeltä micrococcus melitensis. Nykyään sitä vastaan on rokote, mutta ilman rokotetta ajoittainen kuume voi kestää neljästä kuukaudesta jopa kolmeen vuoteen.

K: Keitä olivat Kastor ja Polluks Apostolien tekojen 28:11:ssä?

V: Kreikkalaisen mytologian mukaan Castor ja Pollux olivat kaksoset, jotka syntyivät Zeuksen ja Spartan kuningattaren Leden välisestä liitosta, kun Zeus otti joutsenen muodon ja sai Leden raskaaksi. He olivat merimiesten suojelusjumalia. Jos heidän tähtikuvionsa, Kaksoset, näkyi myrskyn aikana, se merkitsi onnea. Heidän sanotaan kuoriutuneen munista. Tämä myytti ei ollut niin suosittu kuin muut myytit tuolloin, mutta myöhemmin renessanssin aikana monet taiteilijat tekivät maalauksia, joissa kuvattiin tätä kohtausta, mukaan lukien Leonardo da Vinci (joka jäi keskeneräiseksi) ja Michelangelo. He saivat siitä palkkion mesenaateiltaan. Jos sinulle maksetaan jostakin, kuinka paljon aikaa vietät miettimällä, haluaako Jumala todella sinun tekevän sitä vai ei?

Muuten, Vatikaanissa Pyhän Pietarin basilikan ovessa on kuva, joka näyttää esittävän Ledaa ja joutsenia. Trip Advisorissa oli kuva tästä. En tiedä, miksi se on siellä Vatikaanissa.

K: Mitä tiedämme Rooman juutalaisista Apostolien tekojen 28:24–25 perusteella?

V: He olivat alun perin Puteolissa, Napolin lähellä sijaitsevassa satamakaupungissa, noin vuonna 4 eKr. Keisari Claudius oli karkottanut juutalaiset Roomasta vuosina 41–53 jKr, mutta sen jälkeen heille oli annettu lupa palata. Roomassa oli seitsemän erilaista juutalaista synagogaa. He olivat Roomassa vähemmistö, mutta merkittävä vähemmistö.

K: Mitä Paavali teki Roomassa kahden vuoden ajan kotiarestissa (Apostolien teot 28:30–31)?

V: Raamattu kertoo, että Paavali tapasi vieraita ja saarnasi evankeliumia, mutta enempää siitä ei kerrota. Tämä saattoi olla aika, jolloin Paavali kirjoitti Efesolaiskirjeen, Filippiläiskirjeen, Kolossalaiskirjeen ja Filemonin kirjeen.

K: Luuletko, että Paavali vapautettiin Apostolien tekojen 28:30–31 mukaan vai ei?

V: Raamattu ei kerro sitä. Historia ei myöskään kerro, oliko a) Paavali tuomittu ja marttyyrikuoleman kokenut, vai b) vapautettu, tehnyt vielä muita asioita, pidätetty myöhemmin, tuomittu ja marttyyrikuoleman kokenut. Voimme kuitenkin tarkastella tilannetta. Ei ole viitteitä siitä, että hänen juutalaiset syyttäjänsä olisivat ilmestyneet paikalle, luultavasti siksi, että he tiesivät syytöksensä olevan niin heikkoja. Nero ei ollut uransa alkuvaiheessa murhanhimoisen hullu. Siksi oli hyvä mahdollisuus, että Paavali lopulta vapautettiin.

Kuten meilläkin, Paavali koki hyviä ja huonoja aikoja, aikoja, jolloin hän oli varma siitä, mitä tapahtuisi, ja aikoja, jolloin hänellä ei ollut aavistustakaan. Mutta riippumatta siitä, pääsikö Paavali tällä kertaa vapaaksi vai ei, hän oli kristitty kaikissa tilanteissa. Hän saattoi olla tyytyväinen saarnatessaan suurille joukoille ja parantaessaan ihmisiä, ja hän saattoi olla tyytyväinen vankilassa, josta hän kirjoitti Filippiläiskirjeen. Paavali pystyi olemaan tyytyväinen varmuuteen siitä, että hän oli menossa Roomaan, ja Paavali pystyi olemaan tyytyväinen epävarmoina aikoina, jolloin elämä tuntui haaksirikolta. Kun olemme tarkastelleet Paavalin elämää, meidän tulisi pyrkiä tekemään elämästämme enemmän Paavalin kaltaista (Filippiläiskirje 3:17).

K: Mitä voidaan sanoa Luukkaan kirjoitustyylistä Apostolien teoissa ja Luukkaan evankeliumissa?

V: Kun Markus kirjoitti ”toiminnan miehenä”, Luukas oli kiinnostunut siitä, mitä sanottiin. Yli 22 % Apostolien teoista koostuu pääpuheista, ja kun mukaan lasketaan muut, lyhyemmät puheet, yli puolet Apostolien teoista on puheita. Puheet olivat epäilemättä paljon pidempiä kuin mitä Luukas kirjasi, ja on tunnustettu, että Luukas parafraasi niitä. Samoin Luukkaan evankeliumissa kerrotaan enemmän Jeesuksen vertauksia kuin muissa evankeliumeissa.

Luukkaan kreikka on erinomaista, ja hän oli ilmeisesti hyvin koulutettu. Itse asiassa nykypäivän kreikan opiskelijat pitävät hänen kreikkaansa Raamatun vaikeimmin käännettävänä.

K: Kuka kirjoitti Apostolien teot?

V: On melko yksimielistä, että sen kirjoitti Luukas, sama henkilö, joka kirjoitti Luukkaan evankeliumin.

On viitteitä siitä, että Apostolien tekojen kirjoittaja oli itse asiassa Paavalin seuralainen, joka oli mukana tämän matkoilla.”

Luukas mainitaan myös Kolossalaiskirjeen 4:14:ssä, 2. Timoteuskirjeen 4:11:ssä ja Filemonin kirjeen 24. jakeessa.

K: Milloin Apostolien teot on kirjoitettu?

V: Asiasta on kaksi näkemystä.

1. Varhainen ajankohta, sillä jos Luukas olisi tiennyt niistä, hän olisi todennäköisesti maininnut Paavalin kuoleman, Neron vainot ja Jerusalemin tuhon, jos ne olisivat tapahtuneet. Luukas saattoi kirjoittaa Apostolien teot vuosien 61 ja 64 välillä jKr. Toiset sanovat, että se on kirjoitettu vuosina 63–70 jKr., koska myöhemmistä tapahtumista ei mainita mitään.

2. Toinen näkemys on, että on mahdollista, että Luukas suunnitteli kolmatta osaa (vaikka se ei ollutkaan Jumalan tahdon mukaista), joten Luukas olisi voinut kirjoittaa teoksen myöhemmin ja suunnitella myöhemmät tapahtumat kolmanteen osaan.

Rooman Klemens (96–98 jKr.) lainaa neljäsosaa Apostolien tekojen 20:35 ja sitä seuraavista jakeista (5 sanaa 26 sanasta) 1. Klemens, osa 1, luku 2, s. 5, ja Polykarpos (100–155 jKr.) lainaa puolet Apostolien tekojen 2:24a:sta (7 kreikkalaista sanaa 15:stä) Polykarpoksen kirjeessä filippiläisille, luku 1, s. 33. Se on ehdottomasti kirjoitettu ennen vuosia 96–98 jKr.

K: Kirjoitettiinko tämä kirja toisella vuosisadalla (kauan Luukkaan kuoleman jälkeen), kuten liberaali Tübingenin koulu väitti?

V: He väittivät näin, koska sekä Apostolien teoissa että Josephuksen teoksissa on monia samankaltaisia seikkoja. (Josephus kirjoitti teoksen Juutalaisten muinaishistoria noin vuosina 93–94 jKr.)

Tätä olisi kuitenkin voinut odottaa, jos Luukkasella olisi ollut käytettävissään monia samoja lähteitä, joita Josephus käytti. Lisäksi Irenaeus (182–188 jKr.), Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.), Muratorin kaanon (170–210 jKr.), Origenes (225–254 jKr.) ja Pamphilus (marttyyri 309 jKr.) sanovat kaikki, että Luukas kirjoitti Apostolien teot.

K: Mistä tiedämme, että Apostolien tekojen nykyinen teksti on luotettava säilytys alkuperäisestä tekstistä?

V: Siihen on ainakin kolme hyvää syytä.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25 ja Matteuksen evankeliumi 24:35.

2. Varhaiskirkon todistusaineisto. Nikäan kirkolliskokousta edeltäneet kristilliset kirjoittajat lainasivat 20,4 % Apostolien teoista. Se on 204,86 jaetta 1003:sta. Seuraavassa on lueteltu kirjoittajat, jotka viittasivat Apostolien tekojen jakeisiin.

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) lainaa neljäsosaa Apostolien tekojen 20:35 ja sitä seuraavista jakeista (5 sanaa 26 sanasta) 1. Klemensin kirje, osa 1, luku 2, s. 5

Barnabaksen kirje (n. 100–150 jKr.) 7. luku, s. 142 viittaa Apostolien tekojen 14:22:een

Polykarpos (100–155 jKr.) lainaa puolet Apostolien tekojen 2:24a:sta (7 kreikkalaista sanaa 15:stä) Polykarpoksen kirje filippiläisille, luku 1, s. 33. Hän lainaa myös Apostolien tekojen 17:31:tä luvussa 2, s. 33

Hermaksen Paimen (160 jKr.) 1. kirja, luku 2, s. 18, lainaa puolet Apostolien tekojen 4:12:sta.

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) parafraasee selvästi Apostolien tekojen 1:9 teoksessaan ”Ylösnousemuksesta”, luku 9, s. 298

Viennen ja Lugdunumin kristityt (177 jKr.) lainaavat puolet Apostolien tekojen 7:60:sta: ”niin kuin täydellinen todistaja Stefanus: ’Herra, älä laske tätä syntiä heidän syykseen’.” Ante-Nicene Fathers, osa 8, s. 784.

Irenaeus, joka kirjoitti teoksen *Against Heresies* vuosina 182–188 jKr., viittaa 48 kohdassa Apostolien tekojen 88 jakeeseen.

Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa Apostolien tekojen 8:9–11, 20, 21, 23 (taikuri Simon) Luukkaan kirjoittamana. Irenaeus, *Häresioiden vastustaminen*, kirja 1, luku 23.1, s. 347

Muratorin kaanon (190–217 jKr.) ANF, osa 5, kaanon 2, s. 603: ”Lisäksi Luukas on koonnut Apostolien teot yhdeksi kirjaksi.”

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa 48 jaetta Apostolien teoista: 1:7;2:26 –28, puolet kohdasta2:41 ; 6:2; 8:22a;10:10 –15,34,35;15:23 , 28, 29;17:18 , 22, 23, 28; 26:17–18. Hän viittaa yhdeksään jakeeseen Apostolien teoista:3:14 , 17, 19, 21; 5:1;8:30 ;10:24 ;17:15 (maininta Ateenasta);17:30 .

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) lainaa Apostolien tekojen 17:22,23 sanoen: ”Luukas Apostolien teoissa” Stromata (193–202 jKr.) kirja 5, luku 12, s. 464. Hän lainaa myös ”Pietaria Apostolien teoissa” teoksessaan Stromata, kirja 6, luku 8, s. 494.

Tertullianus (198–220 jKr.) mainitsee nimeltä Apostolien teot teoksessaan Lihan ylösnousemuksesta, luku 39.

Tertullianus esittää monia lainauksia ja viittauksia Apostolien tekoihin ja toteaa, että ne olivat peräisin Apostolien teoista teoksessaan Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 5, luku 2, s. 432–433.

Hippolytos (222–235/236 jKr.) lainaa Jeremian kirjan 23:18 ja Apostolien tekojen 10:36 ja sanoo heti perään: ”Nämä asiat, veljet, julistetaan siis Pyhissä kirjoituksissa.” Teoksessa ”Yhden Noetuksen harhaoppia vastaan”, luku 13–14, s. 228

Origenes (225–254 jKr.): ”…kuten Luukas kertoo Apostolien teoissa.” Origenes, Teos *Celsusta vastaan*, kirja 6, luku 11, s. 578

Novatianus (250–257 jKr.) lainaa 3/4 Apostolien teoista2:17 (myös Joel2:28 ) Joelin profetiana ja Kristuksen antamana. Teos ”Treatise on the Trinity”, luku 29, s. 640

”Tutkielma uudelleenkasteesta”, luku 1, 2, s. 668 (250–258 jKr.) ”Ja siksi meidän on tarpeen mukaan koottava yhteen kaikki Pyhien kirjoitusten kohdat, jotka liittyvät tähän aiheeseen.” Sitten luvussa 2 hän lainaa Matteuksen evankeliumia 3:11b ja Apostolien tekoja 1:4,5, sekä Apostolien tekoja 11:15–17 ja 15:5,8

”Traktaatti uudelleenkasteesta” (n. 250–258 jKr.) 12. luku, s. 674, lainaa Apostolien tekoja15:13 –17 ja mainitsee nimeltä Jaakobin, joka puhuu Apostolien teoissa.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) ”Pyhä Raamattu todistaa tämän, kun se sanoo: ’Mutta uskovien joukko oli yhtä sydäntä ja yhtä mieltä.’ [Apostolien teot 4:32] Ja jälleen: ’Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa naisten, Jeesuksen äidin Marian ja Hänen veljiensä kanssa.’” [Apostolien teot 1:14] Cyprianuksen traktaatit, traktaatti 1, luku 25, s. 429

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa ”Apostolien tekoja” teoksessaan ”Traktaatti 12”, kolmas kirja, 3,43.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) mainitsee Apostolien teot ja lainaa Apostolien tekojen 5:3,4 teoksessaan Cyprianuksen traktaatit – Todistukset, luku 30, s. 543. Katso myös Kirje 72, luku 17, s. 383.

Pontiuksen teoksessa ”Cyprianin elämä ja kärsimys” (jälkeenpäin 258 jKr.) luvussa 3, s. 268 viitataan Apostolien tekojen 8:37 kohtaan sanoilla ”Apostolien tekoissa”.

Aleksandrian Dionysios (246–265 jKr.) lainaa Apostolien tekojen 13:5,13 kohtaa sanoen ”Apostolien teoissa” teoksessaan Kaksi kirjaa lupauksista, luku 5, s. 83.

Adamantius (n. 300 jKr.) mainitsee ”Apostolien teot” teoksessaan ”Keskustelu todellisesta uskosta”, toinen osa, 12d, s. 90.

Petauksen piispa Victorinus (nykyisessä Sloveniassa, marttyyrikuoli vuonna 304 jKr.) mainitsee Apostolien teot teoksessaan ”Kommentti Pyhän Johanneksen Ilmestyskirjaan”, s. 355

Pamphilus (kuoli marttyyrina vuonna 309 jKr.): hänen laatimansa Apostolien tekojen pääpiirteet ovat säilyneet. Ante-Nicene Fathers, osa 6, s. 166–168.

Aleksandrian Pietari (306, 285–311 jKr.) lainaa Apostolien tekojen 7:59:ää, kun Stefanus puhuu. Kanoniset kirjeet, kanoni 9, s. 273.

Neokaesarean kirkolliskokous (n. 315 jKr.) kanoni 15, s. 86: ”Diakoneja tulisi olla kanonin mukaan seitsemän, vaikka kaupunki olisi suuri. Tästä saatte vakuuttuneen käsityksen Apostolien tekojen kirjasta.”

Athanasius (n. 318 jKr.) ennen Nikean kirkolliskokousta lainaa osan Paavalin puheesta Apostolien teoissa (14:15 ) Paavalin sanoina. Teoksessa ”Pakanallisia vastaan”, osa 3, luku 35, s. 22

Laktantios (n. 303–n. 325 jKr.) viittaa Apostolien tekojen 1:9:ään sanoen: ”Hän [Jeesus] saattoi siirtyä Isänsä luo pilvellä ylös nostettuna.” Teos Jumalalliset instituutiot, kirja 4, luku 12, s. 111

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Caesarean Eusebius (323–326 jKr.) sanoo, että se on ”pyhässä Apostolien tekojen kirjassa”. *Kirkkohistoria*, kirja 2, luku 18, *Nicene and Post-Nicene Fathers*, toinen sarja, osa 1, s. 122. Luukas kirjoitti *Apostolien teot*. Ibid., luku 22, s. 124

Caesarean Eusebius (323–339/340 jKr.) viittaa Apostolien tekojen 12:3:een sanoen: ”kuten pyhä Raamattu sanoo”. Eusebiuksen *Kirkkohistoria*, kirja 2, luku 9, s. 111

Antiokian Eustathios (ennen vuotta 337 jKr.) viittaa Apostolien tekojen 16:17:ään ja muihin jakeisiin.

Syyrialainen Aphrahat (337–345 jKr.) viittaa Apostolien tekoihin teoksessaan Valikoituja todistuksia

Arianilaisen harhaoppisen Candiduksen kirje Mariukselle (359–362 jKr.)

Sirmiumilainen Hegemonius (3. vuosisata jKr.) lainaa Apostolien tekojen 2:6:ta Raamatun tekstinä käännöstyössään Archelausin (262–278 jKr.) teoksesta *Disputation with Manes*, luku 36, s. 210.

Archelaus lainaa myös Apostolien tekojen 9:15 kohdasta teoksessaan ”Disputation with Manes”, luku 34, s. 208. Hän viittaa mahdollisesti Apostolien tekojen 9:40 kohtaan teoksessaan ”Fragment 1”, s. 234. Hän ei viittaa muihin Apostolien tekojen jakeisiin.

Laodikeian (Frygiassa) synodi (343–381 jKr.) luettelee kaanonissa 60, s. 159, Vanhan testamentin ja Uuden testamentin kirjat. Kaanonissa 59, s. 158, sanotaan, että kirkossa saa lukea vain Vanhan ja Uuden testamentin kaanonisia kirjoja.

Rooman Victorinus (j.Kr. 363 jälkeen)

Athanasius (367 jKr.) ”Uuden testamentin [kirjoista] puhuminen ei myöskään ole tylsää. Nämä ovat neljä evankeliumia: Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit. Niiden jälkeen tulevat Apostolien teot ja (katolisiksi kutsutut) kirjeet, seitsemän kappaletta, nimittäin: Jaakobin kirje, yksi; Pietarin kirjeet, kaksi; Johanneksen kirjeet, kolme; näiden jälkeen Juudan kirje, yksi. Lisäksi on neljätoista Paavalin kirjeitä, jotka on kirjoitettu tässä järjestyksessä. Ensimmäinen, roomalaisille; sitten kaksi korinttilaisille; näiden jälkeen galatalaisille; seuraavaksi efesolaisille; sitten filippiläisille; sitten kolosialaisille; näiden jälkeen kaksi tessalonikalaisille ja se heprealaisille; ja vielä kaksi Timoteukselle; yksi Titukselle; ja viimeiseksi se Filemonille. Ja lisäksi Johanneksen Ilmestyskirja.” Athanasiuksen juhlakirje 39, luku 5, s. 552

Hilary Poitiersilainen (355–367/368 jKr.) lainaa Apostolien tekojen 1:7:ää Jeesuksen sanoina. Teoksessa *On the Trinity*, kirja 9, luku 75, s. 181

Teoksessa *Synopsis Scripturae Sacrae* (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitaan Apostolien teot osana Uutta testamenttia. Siinä siteerataan koko Apostolien tekojen 1:1.

Syyrialainen Efraem (350–378 jKr.) lainaa Apostolien tekojen 22:11 ja 26:13 teoksessaan Kolme saarnaa, saarna 1, luvut 26 ja 27, s. 316.

Kappadokialainen Basileios (357–378/379 jKr.)

Ambrosiaster (jälkeen 384 jKr.)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) mainitsee Apostolien teot luennossa 14.28, s. 102

Cheltenhamin kaanon (= Mommsenin luettelo) (n. 360–370 jKr.) mainitsee kaikki neljä evankeliumia, Apostolien teot, Paavalin kirjeet, 1. Pietarin kirjeen, 1. Johanneksen kirjeen ja Ilmestyskirjan.

Ambrose Milanolainen (370–390 jKr.)

Gregorius Nazianzenos (330–391 jKr.)

Barcelonan Pacianus (342–379/392 jKr.) mainitsee Paavalin lainaavan kreikkalaista runoilijaa (Apostolien teot17:28 –29) teoksessaan ”Apostolien teot”, kirje 4.2, s. 31

Elviran Gregorius (jälkeen 392 jKr.)

Nyssan Gregorius (n. 356–397 jKr.) mainitsee Apostolien teot teoksessaan ”Toinen kirja Eunomiusta vastaan”, s. 274 ja s. 276.

Nyssan Gregorius (n. 356–397 jKr.) lainaa Apostolien tekoja 2:36 teoksessaan ”Eunomiusta vastaan”, 5. kirja, luku 3, s. 177

Amphilochius (kuollut 397 jKr.) viittaa Apostolien tekoihin (15:24 ) ja muihin kohtiin teoksessaan *Iambi ad Seleucum*.

Sokea Didymus (398 jKr.) viittaa Apostolien tekojen 13:8–11 kohtaan. Kommentaari Sakarjan kirjasta 11, s. 285

Cagliarin skismaattinen Lucifer (361–399 jKr.) viittaa Apostolien tekoihin 12:23

Pyhän Katariinan syyrialainen luettelo (n. 400 jKr.) viittaa neljään evankeliumiin, Apostolien tekoihin, Roomalaiskirjeeseen sekä Galatalaiskirjeeseen ja Heprealaiskirjeeseen.

Maximinus (4./5. vuosisata)

Torinon Maximus (4./5. vuosisata)

Donatistinen skismaattinen Petilianus (4./5. vuosisata)

Salamiksen Epifanius (360–403 jKr.) mainitsee neljä evankeliumia, 14 Paavalin kirjettä, Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudan kirjeet, Apostolien teot, Johanneksen ilmestyksen, Salomon viisauden ja Sirakin kirjan (=Ecclesiasticus).

Rooman paavi Innocentius I (n. 405 jKr.)

Rufinus (374–406 jKr.) viittaa käännöstyössään Origenesin (225–254 jKr.) teokseen Apostolien tekojen 7. lukuun teoksessaan *Apostolien tekojen de Principiis*, kirja 2, luku 4.2, s. 276

Donatistinen skismaattinen Gaudentius (vuoden 406 jKr. jälkeen)

Johannes Krysostomos (392–407 jKr.) kirjoitti 55 saarnaa Apostolien teoista.

Chromatius (kuollut 407 jKr.)

Severianus (408 jKr. jälkeen)

Asterius Emesasta (n. 410 jKr.)

Orosius/Hosius Bragasta (414–418 jKr.) viittaa Apostolien tekojen 6:11–13:een teoksessaan Puolustus pelagialaisia vastaan, luku 8, s. 124

Karthagon kirkolliskokous (393–419 jKr.) (218 piispaa)

Hieronymus (373–420 jKr.) käsittelee Uuden testamentin kirjoja. Hän mainitsee nimenomaisesti jokaisen neljästä evankeliumista, Paavalin kirjeet seitsemälle seurakunnalle, Heprealaiskirjeen sekä Paavalin kirjeet Timoteukselle, Titukselle ja Filemonille. Hieronymus käsittelee sitten Apostolien tekoja. Sen jälkeen hän käsittelee Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudan seitsemää kirjettä. Lopuksi hän käsittelee Johanneksen Ilmestyskirjaa. Kirje 53, luku 9, sivut 101–102.

Sulpicius/Sulpitius Severus (363–420 jKr.) mainitsee Apostolien teot teoksessaan Historia, 1. kirja, luku 36, s. 89, ja Historia, 2. kirja, luku 28, s. 110

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) lainaa Apostolien tekojen 17:30, 31 teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 18, luku 54, s. 395

Johannes Cassianus (419–430 jKr.) mainitsee Apostolien tekojen 4:32–34:n teoksessaan ”Johannes Cassianuksen oppikirjat”, kirja 2.5, s. 206

Efesoksen kirkolliskokous (431 jKr.) lainaa Apostolien tekoja.

Vincent de Lerins (n. 434 jKr.)

Konstantinopolin Sokrates (n. 400–439 jKr.) viittaa Apostolien tekojen 15:29 ja muihin jakeisiin. Sokrateen ”Kirkkohistoria”

Aleksandrian Kyrillos (444 jKr.)

Hesychius Jerusalemin (kuollut 450 jKr.)

Speculum (5. vuosisata)

Ankyran Theodotus (5. vuosisata)

Kalkedonin kirkolliskokous (451 jKr.)

Quodvultdeus (n. 453 jKr.)

Eucharius (n. 424–455 jKr.) Instructiones

Theodoret Kyroslainen (piispa ja historioitsija) (423–458 jKr.)

Rooman paavi Leo I (461 jKr.)

Prosper Tyro Akvitanialainen (425–465 jKr.) sanoo, että Apostolien tekojen10:45 on Apostolien tekojen kirjassa

Todisteita harhaoppisista ja väärennöksistä

Apostoliset säädökset (päivämäärä epävarma, noin 380 jKr.)

Harhaoppinen Priscillianus (n. 385 jKr.)

Laodikealainen harhaoppinen Apollinaris (n. 390 jKr.)

Arianilainen harhaoppinen Eunomius (n. 360–n. 394 jKr.) lainaa Apostolien tekoja 2:36, kun Pietari puhuu. Apologetinen kirje, luku 25, s. 71

Pelagialainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.) viittaa Stefanuksen tekoihin Apostolien teoissa 7:42–43 sanoilla ”Pyhien apostolien teoissa”. Kommentaari Aamoksen kirjasta, luku 5, s. 154

Nestoriuksen teos Herakleideen basaari (451/452 jKr.)

Meillä on vielä nykyäänkin kaikki nämä.

3. Apostolien tekojen varhaisimmissa käsikirjoituksissa on pieniä eroja, mutta ei teologisesti merkittäviä virheitä.

K: Mitkä ovat Apostolien tekojen varhaisimmat Raamatun käsikirjoitukset?

V: Tässä on suurin osa niistä. Yhteensä esinikeenilaiset Raamatun käsikirjoitukset lainaavat 32,5 % Apostolien teoista. Se on 326 jaetta 1003:sta. Nikäänin kirkolliskokousta edeltäneet kristilliset kirjoittajat ja Raamatun käsikirjoitukset kattavat 43,9 % Apostolien teoista. Katso lisätietoja osoitteesta https://www.biblequery.org/Bible/BibleReliability/EarlyChristianNTQuotes.xlsx.

s. 8 (=Berlin Inv. 8683) Apostolien teot4:31 –37; 5:2–9; 6:1–6, 8–15 (4. vuosisata)

s. 29 Apostolien teot 26:7–8,20. 200–225 jKr. Tämän käsikirjoituksen kirjoittanut kirjuri kirjoitti seuraavat kirjaimet epätavallisella tavalla: theta, pi ja epsilon. Käsikirjoituksessa p45 (Chester Beatty I) on sama epätavallinen käsiala. Päivämääräksi on annettu 200–225 jKr., koska käsiala on samanlainen kuin Papyrus Marmaricassa, joka on lähes varmasti peräisin vuosilta 200–225 jKr. ja edustaa aleksandrialaista tekstiä.

s. 33 Apostolien teot 7:6–10, 13–18;15:21 –24, 26–32 (6. vuosisata) Vastaa Sinaiticus-käsikirjoitusta

s. 38 (=Ann Arbor Inv. 1570, =papyrus Michigan 137) Apostolien teot18:27 –19:6;19:12 –16 n. 300 jKr.

2. vuosisadan loppu tai 3. vuosisadan alku – 1999

s. 41 (8. vuosisata) Apostolien teot 17:28–34; 18:1f,17f,22–25,27; 19:1–4,6–8,13–16,18f; 20:9–13,15f,22–24,26–38; 21:1–4,26f; 22:11–14,16f. Lähde: Wien, Papyrussammlung Nationalbibliothek, K. 7541–7542–7543–7544–7545–7546–7547–7548. Stud. Pal. 015 237; P. Weigandt, teoksessa K. Aland, Materialien (1969), s. 54–72. päätoimittaja (faksimile); J. Henner, H. Förster, U. Horak, Christliches mit Feder und Faden, Nilus 3 (1999), s. 10 nro 9

(Katso http://www.tyndale.cam.ac.uk/Tyndale/staff/Head/NTPapyri.htm#_ftn40)http://www.tyndale.cam.ac.uk/Tyndale/staff/Head/NTPapyri.htm – _ftn40

s. 45 Chester Beatty I (100–150 jKr.) Kaikki neljä evankeliumia ja 29 % (289/1003 jaetta) Apostolien teoista. Apostolien teot 4:27–36; 5:10–20; (8 kirjainta 33:sta kohdassa 5:21) 30–39; 6:7–7:2; 7:10–21; 7:32–41; 7:52–8:1; 8:14–15, 8:34–9:6; (8:37 ei ole koskaan kirjoitettu); 9:16–27; 9:35–10:2; 10:10–23, 31–41; 11:2–13; 11:24–12:6; 12:13–22; 13:6–16, 25–36; 13:46–14:3; 14:15–23; 15:2–7, 9–27; 15:38–16:4; 16:15–21, 32–40; 17:9–17. Apostolien tekojen kohdassa 15:7 kirjoittaja menetti lukukohdan ja toisti kuusi jaetta Apostolien tekojen kohdasta 15:2. (Aiemmin ajateltiin, että se on peräisin 2. vuosisadan lopulta tai 3. vuosisadan alusta eli vuodelta 200 jKr.)

p48 Apostolien teot 23:11–17,25–29 (n. 220 tai 3. vuosisadan loppupuoli jKr.)

s. 50 (Papyrus Yale 1543) Apostolien teot 8:26–32; 10:26–31 Aland ajoitti tämän 4. tai 5. vuosisadalle, ”mutta Yalen toimittajat esittävät varsin vakuuttavia perusteita sen ajoittamiseksi Diocletianuksen hallituskaudelle (284–305 jKr).”

s. 53 Matteuksen evankeliumi 26:29–30 ja Apostolien teot 9:33–38; (3 kirjainta Apostolien teot 9:39b); Apostolien teot9:40 –10:1. n. 260 jKr. Päivämäärä perustuu yhtäläisyyksiin Heroninosin kirjeiden kanssa, jotka on ajoitettu n. 260 jKr.

s. 56 Apostolien teot 1:1,4–5,7,10–11 (5.–6. vuosisata) Aleksandrian teksti

s. 57 Apostolien teot4:36 –5:2; 5:8–10 (4. tai 5. vuosisata) Aleksandrian teksti

s. 58 sama alkuperäiskappale kuin s. 33. Tässä on tiedot sivulta 33. Apostolien teot 7:6–10,13–18;15:21 –24, 26–32 (6. vuosisata) Vastaa Sinaiticus-käsikirjoitusta

s. 74 (=Bodmer 17) Apostolien teot 1:2–5, 7–11, 13–15, 18–19, 22–25; 2:2–4; 2:6–3:26; 4:2–6, 8–27; 4:29–27:25; 27:27–28:31; Jaakobin kirje 1:1–6, 8–19, 21–23, 25; 1:27; 2:1–3; 2:4?; 2:5–15; 18–22, 25–26; 3:1, 5–6, 10–12, 14, 17–18; 4:8,11–14; 5:1–3,7–9,12–14,19–20; 1. Pietarin kirje 1:1–2,7–8; 1:12?; 1:13,19–20,25; 2:6–7,11–12,18,24; 3:4–5; 2. Pietarin kirje 2:21; 3:4,11,16; 1. Johanneksen kirje 1:1,6; 2:1–2,7,13–14,18–19,25–26; 3:1–2,8,14,19–20; 4:1, 6–7, 12, 16–17; 5:3–4, 9–10, 17; 2. Johanneksen kirje 1, 6–7, 13; 3. Johanneksen kirje 6, 12; Juudaksen kirje 3, 7, 12, 18, 24 (7. vuosisata)

s. 91 (=Sydney Inv. 360) Apostolien teot2:30 –37;2:46 –3:2 3. vuosisadan puoliväli. Tämä on vain yksi lehti (kaksi fragmenttia), joka on ”kirjoitettu asiakirjatyylillä”.

s. 112 (=papyrus Oxyrhynchus 4496) Apostolien teot 26:31–32; 27:6–7 (5. vuosisata)

Uncial 0165 (Berliini, 5. vuosisata) Apostolien teot 3:25; 4:1; 4:6; 4:8;4:10 sekä todennäköisesti muita jakeita.

Unciaali 0189 Apostolien teot 5:3–21. Se on yksi vanhimmista unciaaleista: 2. vuosisadan loppu tai 3. vuosisadan alku.

Vaticanus [B] (325–350 jKr.)

Sinaiticus [Si] (340–350 jKr.) sisältää koko Apostolien teot. Paavalin kirjeiden (mukaan lukien Heprealaiskirje) jälkeen, Filemonin kirjeen lopussa, on tyhjä viivoitettu sivu, ja sen jälkeen Apostolien teot. Apostolien tekojen jälkeen on Jaakobin kirje.

Alexandrinus [A] (n. 450 jKr.)

Bohairilainen koptinkielinen [Boh] 3./4. vuosisata

Sahidilainen koptinkielinen [Sah] 3./4. vuosisata

Meg. koptinkielinen [Meg] 3./4. vuosisata

Fayyumilainen koptinkielinen [Fay] 3./4. vuosisata

Efraemin rescriptus [C] 5. vuosisata

Italic

Latinan Vulgata [Vg] 4. ja 5. vuosisata

Armenian [Arm] vuoden 406 jKr. jälkeen

Georgian [Geo] 5. vuosisadalta lähtien

Cambridge 5./6. vuosisata

Etiopialainen [Eth] n. vuodesta 500 jKr.

Goottilainen 493–555 jKr.

Filoksenin syyria [SyrPh] 507/508 jKr.

Harcleanin syyria [SyrH] 616 jKr.

Bysanttilainen [Byz] (Bysanttilainen ryhmä sisältää 1 761–2 209 erillistä käsikirjoitusta. Nämä ovat peräisin noin vuodesta 850 jKr. vuoteen 1576 jKr.)

Katso www.Biblequery.org/Acts Manuscripts.html saadaksesi lisätietoja Apostolien tekojen varhaisista käsikirjoituksista.