< Raamatunkysymys Esterin kirjasta

K: Mitkä saattoivat olla syitä Esterin kirjan kirjoittamiseen?

V: Esterin kirjassa ei sanota sitä suoraan, mutta voimme nähdä useita hyviä syitä.

Historiallisesti kirja selittää juutalaisten purim-juhlan alkuperän ja sen, miksi heidän tulisi erityisesti ylistää Jumalaa Hänen tuolloin antamastaan pelastuksesta.

Kirjan välittömänä vaikutuksena oli rohkaista Palestiinaan palanneita juutalaisia. Temppelin uudelleenrakentamista vastustettiin voimakkaasti, ja tämä kirja osoitti Jumalan suojelevan juutalaisia.

Myös se, että sattuma on Jumalan hallinnan alla, on tärkeä opetus. Jumalalla on tarkoitus kaikelle, kuten Esterin kirjan 2:1–18 osoittaa. Vashti/Ester, juoni ja Mordokain viivästynyt tunnustus, Hamanin juoni ja viivästynyt rangaistus, Esterin rohkeus ja Hamanin virhe sekä juutalaisten pelastus – kaikki nämä osoittavat hieman erilaisia puolia siitä, kuinka Jumala käyttää sitä, mikä näyttää vain sattumalta.

Tässä näkyvät Jumalan luonteen piirteet. Jumala voi saada historiallisia tapahtumia aikaan hurskaiden ihmisten kautta, mutta se ei ole Esterin kirjan ydin. Jumala käytti kahta ihmistä, jotka eivät olleet erityisen hurskaita, sekä näennäisesti sattumanvaraisia yhteensattumia hillitäkseen ja ohjatakseen historiaa sekä estääkseen katastrofin tapahtumisen. Kuten Sananlaskujen kirjan 16:33 sanoo: ”Arpa heitetään syliin, mutta sen päätös on Herralta.”

Voimme oppia olemaan kiitollisia Jumalalle paitsi siitä, mitä näemme Hänen tekevän, myös siitä, mitä Hän estää tapahtumasta.

Providentia on termi, jolla on sekä positiivinen ulottuvuus – se, että Jumala vaikuttaa asioiden tapahtumiseen – että negatiivinen ulottuvuus – se, että Jumala estää asioiden tapahtumisen. Jotkut pitävät Esterin kirjaa myös kirkon ”esikuvana”.

K: Mikä on Esterin kirjan pääpiirteet?

V: Esterin kirjan rakenteen voi esittää ainakin neljällä tavalla:

Neljä juhla-ateriaa: Ensimmäinen rakenne keskittyy neljään juhla-ateriaan: 1) Vastiin poistuminen, 2) Esterin kunniaksi järjestetty juhla, 3) Esterin valmistautuminen, 4) Purim. Hieman kevyemmällä sävyllä sanottuna: alussa Vasti ei halunnut olla alkupala, Haman raivostui, juutalaiset olivat pulassa ja lopulta Haman sai ansionsa mukaan.

Kiasminen rakenne: (juhla-ateria, Vashti, Ester, juhla-ateria), (juoni, Mordokai, Haman, Ester, Ester, Haman, Mordokai, juutalaiset) Vanha testamentti on täynnä kiasmeja.

Lukuittain: 1–2, 3–4, 5–7, 8–10

Aihe:

1:1–2:20 Kaksi kuningattarta ja kaksi juhla-ateriaa

2:21-4:3 Kaksi miestä ja kaksi juonta

4:4–9:19 Hamanin ja Jumalan kaksi strategiaa

9:20–32; 10 Kaksi taistelua

K: Mistä tiedämme, että Esterin kirja kuuluu Raamattuun?

V: Jeesuksen aikana juutalaisryhmät ympäri maailmaa uskoivat, että Esterin kirja oli osa Jumalan sanaa, ja Jeesus vahvisti juutalaisten Raamatun. Vaikka etiopialaiset juutalaiset, jotka todennäköisesti olivat peräisin Salomon ajalta, eivät juhlineet purim-juhlaa, he tunsivat Esterin kirjan ja juhlivat sen sijaan ”Esterin juhlaa”.

Poikkeuksiakin oli kuitenkin useita. Yksi poikkeus olivat saddukeukset, jotka hyväksyivät pyhiksi kirjoiksi vain viisi ensimmäistä kirjaa ja pitivät muuta Vanhaa testamenttia vähemmän tärkeänä. Jeesus nuhteli heitä siitä, etteivät he tunteneet pyhiä kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa (Matteus 22:29).

Kuolleenmeren kääröt sisältävät paitsi monia kopioita Vanhan testamentin kirjoituksista myös joitakin apokryfisiä kirjoja ja monia muita kirjoituksia. Esterin kirjasta ei kuitenkaan ole kopioita.

Ei ole todisteita siitä, että Esterin kirja olisi hyväksytty Jamnian juutalaisneuvostossa (noin vuonna 90 jKr.), vaikka siitä siellä keskusteltiinkin.

Varhaiskirkossa 1. Klemensin kirjeen (kirjoitettu vuosina 96–98 jKr.) 55. luvussa mainitaan Ester. Juuri ennen sitä 1. Klemensin kirjeessä viitataan kuitenkin myös apokryfiseen Juuditin kirjaan ja siinä esiintyvään Holofernesiin. Myös Aleksandrian Klemensin (4:19 ) teoksessa Stromata (193–202 jKr.) ja teoksessa Pyhien apostolien perussäännöt (n. 380 jKr.) mainitaan Ester. Liberaalin Anchor Bible Dictionary -teoksen 2. osan sivulla 635 mainitaan, että Origenes (185?–254 jKr.), Epifanius (315–403 jKr.), Jerusalemin Kyrillos (k. 386 jKr.), Hilarius (355–367/368 jKr.), Rufinus (345–410 jKr.), Augustinus (354–430 jKr.), Hippon kirkolliskokous (393 jKr.) ja Karthagon kirkolliskokous (397 jKr.) hyväksyivät Esterin osaksi Raamattua. Karthagon kirkolliskokous hyväksyi myös monia apokryfisiä kirjoja. Anchor Bible Dictionary -teoksessa todetaan myös, että seuraavat henkilöt kiistivät Esterin kirjan kuuluvan Raamattuun: Sardiksen Melito (n. 167 jKr.), Nikean uskontunnustuksesta tunnettu Athanasius (295–373 jKr.), Nazianzosin Gregorius (329–390 jKr.) ja Mopsuestian Teodoros (350?–428 jKr.).

Luther hyväksyi Esterin Raamatun osaksi, vaikka hän sanoi, ettei pitänyt siitä.

K: Miksi jotkut yrittävät väittää, että Esterin kirja on hengellisesti ”puutteellinen”?

V: Tässä on joitakin syitä, joita ihmiset tuovat esiin.

1. Jumalaa ei mainita lainkaan, vaikka Persian kuningas mainitaan 190 kertaa. Jumalan nimi (muodossa ”Yah”) esiintyy kuitenkin Laulujen laulussa vain kerran (8:6). Ei ole olemassa sääntöä, jonka mukaan Raamatun kirjan pitäisi mainita Jumalaa, joten vaikka tämä onkin erikoista, se ei ole vastalause. Katso seuraavasta kysymyksestä, miten Jumalan nimi esiintyy Esterin kirjassa.

2. Rukouksesta ei mainita mitään. Siinä mainitaan kuitenkin paasto, johon yleensä kuuluu rukous. Lisäksi Hoosiannan laulussa, Saarnaajan kirjassa, Obadjan kirjassa, Nahumin kirjassa ja Ruutin kirjassa ei myöskään mainita nimenomaisesti rukousta, joten tämä vastalause ei ole pätevä.

3. Uskonnollisista elementeistä, kuten uhreista, ruokavaliosta tai laista, ei mainita mitään.

4. Liiallinen juutalainen nationalismi. Kuitenkin kuka tahansa, joka vastustaisi Esterin kirjaa näillä perusteilla, vastustaisi vielä enemmän 5. Mooseksen kirjaa, Joosuan kirjaa ja Tuomarien kirjaa.

5. Esterin ja juutalaisten harjoittama kosto. Kostoa harjoitettiin kuitenkin Vanhan testamentin aikana, ja tämä on yhdenmukaista 5. Mooseksen kirjan, Joosuan kirjan ja Tuomarien kirjan kanssa.

6. Ei siteerata Uudessa testamentissa. Myöskään Saarnaajaa ja Laulujen laulua ei kuitenkaan siteerata, ja Jobia siteerataan vain yhdessä kohdassa. Ei ole vaatimusta, että Vanhan testamentin kirjaa olisi siteerattava Uudessa testamentissa.

Kreikkalaisessa Septuagintassa Esterin kirjaan tehdyt apokryfiset lisäykset ”korjasivat” nämä oletetut ongelmat, mutta nämä lisäykset eivät todellakaan ole aitoja. Lisäysten ja alkuperäisen Esterin kirjan välillä on ainakin kuusi ristiriitaa.

Monet katsovat, että Jumalan ja rukouksen mainitsematta jättäminen on niin silmiinpistävää, ettei se ole sattumaa. Siitä, miksi näin on, on useita näkemyksiä.

Koska tuolloin Persiassa asuvat juutalaiset eivät olleet Jumalan tahdon mukaisessa asemassa, liiton Jumalan nimeä ei yhdistetty heihin, tai sitten Jumalan nimen puuttuminen suojasi kirjaa pakanalliselta plagioinnilta ja pakanajumalan nimen korvaamiselta.

K: Onko Jumalan nimi mainittu Esterin kirjassa?

V: Kyllä on, mutta piilotetussa muodossa. Neljässä kertomuksen ratkaisevassa kohdassa (1:20 , 5:4;5:13 ; 7:7) YHWH esiintyy akrostikon muodossa, kahdesti eteenpäin ja kahdesti taaksepäin luettuna.

Toinen esimerkki sanakrostikasta on kuuluisa ”Icthyus”, joka löytyy varhaiskristillisestä teoksesta Sibylline Oracles 8:217–50.

Tässä on toinen esimerkki. Commodianuksen ohjeiden 80. luvun sivulla 218 sanotaan: ”En voi käsittää kaikkea pienessä tutkielmassa; oppineiden uteliaisuus löytää nimeni tästä.” Alaviitteessä todetaan, että jos luemme sanojen alkukirjaimet takaperin, löytyy nimi Commodianus Mendicus Christi.

Esterin kirja 4:14 on peitelty viittaus Jumalaan. Toisin sanoen olisi luonnollisinta sijoittaa sana ”Jumala” tähän kohtaan, mutta kirjoittaja ilmeisesti pidättäytyi tekemästä niin.

K: Mitä Raamatun ulkopuolista näyttöä Esterin kirjassa kuvatuista tapahtumista ja henkilöistä on olemassa?

V: Monet seikat tukevat kirjan sisältöä, vaikka Raamatun ulkopuolinen kirjallinen historia ei mainitse joitakin asioita.

Xerxes on kreikkalainen (ja nykyaikainen) nimi, joka annettiin kuninkaille, joita persialaiset tunsivat nimellä ”Khshayarsha”. Hepreaksi tämä oli Ahashwerosh, samanlainen kirjoitusmuoto paitsi että edessä on ”A”, joka Raamattuissamme on ”Ahasuerus”.

Kuningatar Vasti voidaan yhdistää todennäköisesti samaan kuningattareen, jonka Herodotos tunsi nimellä Amestris, jos oletetaan joitakin foneettisia muutoksia.

Mordekai oli nimi, joka esiintyi arameankielisissä kirjeissä, vaikka kyseessä ei olekaan sama Mordekai. Tänä aikana oli todennäköisesti ainakin neljä Mordekai-nimistä virkamiestä. ”Marduka” mainitaan Borsippasta, nykyisen Irakin alueelta, löydetyssä savitaulussa. Hän oli kirjanpitäjä, joka teki tarkastuskierroksen Susassa Dareiosin viimeisinä vuosina tai Kserksesin alkuvuosina. On löydetty yli 30 savitaulua, jotka on ajoitettu vuosien 505–499 eKr. välille ja joissa esiintyy nimi ”Marduka” tai ”Marduku”, mikä saattaa viitata jopa neljään eri henkilöön. (Näitä ovat muun muassa PF 81, 412, 489, 790, 863, 941, 942, 991, 1183, 1236, 1581, 1858, PT1, 84). 2. Makkabealaiskirjassa (15:36 ) purimia kutsutaan ”Mordokain päiväksi”.

Muita nimiä löytyy erilaisista kirjoituksista, kuten Hamanin poika Pharshandatha (Psrndt). Seuraavilla nimillä on vastineita elamilaisissa Persepoliksen teksteissä: eunukit Mehuman, Bigtha, Carcas, Hathach, neuvonantajat Meres, Marsena ja Memukan, Hamanin isä Hammedatha sekä Hamanin pojat Aridai ja Aridatah/Aridatath.

Vaizathan, Hamanin pojan, nimi (Est. 9:9) sisältämä ai lausuttaisiin ”ai”-äänteenä ennen Kserksesin hallituskautta ja ”e”-äänteenä hänen poikansa Artaxerxesin hallituskaudella, mikä ajoittaa Esterin kirjan melko tarkasti.

Erään kirjoituksen mukaan Susan linnoitus paloi Kserksesin pojan aikana. Myöhempi kirjoittaja ei todennäköisesti olisi tiennyt tästä linnoituksesta.

K: Missä juutalaiset asuivat tuolloin Esterin kirjassa?

V: Noin 50 000 juutalaista palasi Juudaan vuonna 538 eKr. Kyyros I:n johdolla. Monet muut, kuten Ester ja Mordokai, jäivät Persian valtakunnan alueelle. Toiset juutalaiset olivat paenneet Egyptiin ennen pakkosiirtolaisuutta. Persialaiset lähettivät muita juutalaisia, Persialle uskollisia palkkasotureita, Elefantin saarelle Egyptin etelärajalle suojautumaan etiopialaisten hyökkäyksiltä. Toiset juutalaiset menivät kauemmas länteen. Juutalaisia oli Vähä-Aasiassa, Kreikassa, Italiassa ja Etelä-Ranskassa. Intiassa on heimo, jota kutsutaan nimellä Bene Israel ja johon kuuluu nykyään noin 15 000 ihmistä. He väittävät polveutuvansa Jaakobista. Toiset sanovat, etteivät he polveudu hänestä, vaan olivat varhaisia juutalaisuuteen kääntyneitä. Etiopiassa on ollut juutalaista uskoa tunnustavia mustia ihmisiä jo yli 2 000 vuotta, mutta he ovat juutalaisuuteen kääntyneitä.

K: Mitä tiedämme Esterin kirjasta Susan kaupungista ja Elamin maasta Raamatun ulkopuolelta?

V: Susa on hyvin kaivettu kaupunki, jonka nykyaikaiset kaivaukset alkoivat vuonna 1851.

Maantieteellisesti Susa sijaitsee hedelmällisellä tasangolla, jota kastelevat kaksi jokea. Se sijaitsee 150 mailia Persianlahden pohjoispuolella. Ilmasto on miellyttävä suurimman osan vuodesta, mutta heinä- ja elokuussa lämpötila voi nousta jopa 140 degrees F:een. Aavikolla keskipäivällä kulkevat liskot ja käärmeet palavat kuoliaiksi. Elam on melko suuri, pinta-alaltaan 42 000 square miles, eli suunnilleen Tanskan kokoinen. Siellä asui useita heimoja, muun muassa elamilaisia, seemiläisiä, messabateja, cissejä (kassilaisia), mardialaisia ja myöhemmin persialaisia.

Arkeologien mukaan Susa oli asuttu jo noin vuodesta 3500 eKr. lähtien, mikä tekee siitä yhtä vanhan kuin sumerilainen sivilisaatio.

Susa oli Elamin sotilaallinen pääkaupunki.

Vuonna 2700 eKr. Kishin Enmebargesi kukisti Elamin.

2400 eKr. Lagashin Eannatum hyökkää Elamiin.

2350 eKr. Agaden Sargon valloittaa Elamin.

2280 eKr. Elam hyökkää Babyloniaan, ja Elamin ja Agaden Naram-Sinin välillä solmitaan rauhansopimus. (vanhin tunnettu valtiosopimus)

2067 eKr. Urin kaupunkivaltio voittaa Elamin.

2004 eKr. Elamilaiset tuhoavat Urin alle 50 vuotta sen jälkeen, kun Abram oli lähtenyt sieltä.

1764 eKr. Babylonin Hammurabi voittaa Elamin.

noin 1330 eKr. Kassitit valloittavat Elamin.

1160 eKr. Elamilaiset voittavat kassitit Babylonissa ja vievät mukanaan Hammurabin lakikokoelman.

1120 eKr. Nebukadnessar I hyökkää Susaan.

720 eKr. Yamutbalissa elamilaiset ja babylonialaiset liittoutuvat taistellakseen assyrialaisia vastaan. Molemmat osapuolet julistavat voittaneensa.

704 eKr. Assyrialaiset voittavat babylonialaiset ja elamilaiset Kisissä.

695/694 eKr. Assyrialainen laivasto hyökkää Elamiin.

695/694–689 eKr. Elamilaiset ja babylonialaiset liittoutuvat taistellakseen assyrialaisia vastaan. 34 elamilaiskaupunkia tuhotaan.

645/640 eKr. Assyrialaiset ottavat ensimmäistä kertaa Elamin hallintaansa, kun Assyrian Ashurbanipal ryöstää Susan. Susa on lähes autio.

Persialaiset siirtyivät vähitellen tälle alueelle ja sekoittuivat alkuperäisiin elamilaisiin. Susasta tuli yksi Persian valtakunnan pääkaupungeista. Pääkaupunkeja oli useampi kuin yksi, sillä keisarit eivät halunneet jäädä Susaan kesän ajaksi.

331 eKr. Aleksanteri valloitti Susan ja vei sen aarteet. Hän löysi 9 000 talenttia (270 tonnia) kultaa ja 40 000 talenttia (1 200 tonnia) hopeaa, jotka olivat vain kasattuina kasoiksi.

Etnisesti elamilaiset eivät alun perin olleet seemiläisiä. Sargonin ajasta lähtien seemiläiset kuitenkin asettuivat Elamiin, ja se ”seemiläistyi”. Monet elamilaiset jättivät kotimaansa ja joutuivat maanpakoon Samariaan Palestiinaan. Kun persialaiset hallitsivat Susaa, susalaiset kapinoivat, mutta myöhemmin persialaiset sulauttivat heidät osaksi kansaansa.

K: Mitkä kaksi jokea sijaitsivat Susan lähellä (Esth)?

V: Lähteiden tiedot eroavat toisistaan. Susa rakennettiin yhden joen itärannalle ja toisen joen hieman länteen. Niitä yhdisti kanava. Tilannetta monimutkaistaa se, että kanavan nimestä tuli myös itäisen joen nimi.

K: Mitä tiedämme Esterin kirjasta 1 Vashtista Raamatun ulkopuolelta, ja miksi Ahasveros halusi päästä hänestä eroon?

V: Vashti on todennäköisesti sama henkilö kuin Amestris, jonka kreikkalainen historioitsija Herodotos mainitsee. Vashti oli vaikutusvaltainen ja kostonhimoinen. Kun Kserkses antoi Amestrisin valmistaman kaapun veljensä vaimon tyttärelle, Amestris suuttui. Eräässä juhla-ateriassa, kun Kserkses lupasi täyttää minkä tahansa hänen pyyntönsä, Amestris käski tappaa kyseisen naisen ja myöhemmin silpoa tämän äidin.

K: Onko Esterin kirjassa 1:3–8 mitään Raamatun ulkopuolista todistusaineistoa tästä juhla-ateriasta?

V: Kyllä. Kserkses oli yleisesti ottaen juhlimista ja juomista rakastava hallitsija. Esterin kirjassa 1:3 mainitaan nimenomaan, että tämä tapahtui hänen hallituskautensa kolmantena vuonna. Samanaikaisesti Kserkses kutsui johtajansa koolle ”suunnittelujuhlaan Kreikan valloittamiseksi”. Kserkses lähti Susasta huhtikuussa vuonna 481 eKr. Esterin kirjan 3:1 mukaan oli kulunut huomattava aika, ja Esterin kirjan 3:7 tapahtumat sijoittuvat Ahasveroksen hallituskauden kahdenteentoista vuoteen. Kserkses oli sotaretkellä seitsemänteen hallitusvuoteensa asti, kunnes hän kärsi tappion Salamisissa ja Plataiassa.

Kreikkalainen historioitsija Herodotos väittää – ei kovin suopeasti – että persialaiset olivat tunnettuja siitä, että he tekivät päätöksiä juopuneina. (Herodotos 1.135). Erilaiset vieraat saattoivat tulla ja mennä, sillä heillä oli muita velvollisuuksia, mutta kuvitelkaa, että kuningas oli läsnä juhlissa 180 päivää! Herodotos kertoo, että Kserkses käytti neljä vuotta Kreikan hyökkäyksen suunnitteluun.

Paljon aikaisemmassa juhlassa, Assyriassa 800-luvulla eKr., oli 69 574 vierasta (Fuerst s. 45). Historioitsija Ktesias kertoi, että persialaiset viihdyttivät myöhemmässä juhla-ateriassa kerralla 15 000 vierasta.

K: Mitä ilmaisu ”lain mukaan” tarkoittaa tässä kohdassa (Esth 1:8)?

V: Se tarkoittaa meedien ja persialaisten lakia. Persialaiskuninkaan ei voitu odottaa tuntevan ja noudattavan juutalaista lakia, jossa tästä ei mainittu mitään.

K: Miksi kuningas halusi Esterin kirjan 1:11–12 mukaan, että Vasti tulisi esiin?

V: Persialaisissa tavoissa naiset ja miehet saattoivat olla samassa juhlassa, mutta tässä tapauksessa naisilla oli erillinen juhla miehistä. Ilmeisesti Kserkses halusi näyttää muille miehille ”palkintonsa”. Kserkses I ei ilmeisesti kunnioittanut Vastiä kovinkaan paljon. Hän esitteli kaikkia muita omistamiaan tavaroita, miksi ei siis esittelisi myös häntä? Persialaisissa tavoissa kuitenkin määrättiin, että naisten tuli olla verhottuina julkisuudessa, eikä Vashti halunnut totella humalaista kuningasta ja esitellä kauneuttaan humalaisten miesten edessä.

K: Mikä ero on Est. 1:11–22:ssa kuninkaan näkemyksellä aviomiehen johtajuudesta vaimoon nähden ja Raamatun opetuksella?

V: Ensin kuninkaan näkemys, sitten Raamatun opetus.

Kuningas uskoi, että hänen vaimonsa tulisi olla hänelle alistunut ja totella häntä kaikessa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Myös Raamatun Efesolaiskirjeen 5:24 osoittaa, että vaimojen tulisi olla alistuneita miehilleen. Vaimojen tulisi totella miehiään ”Herran edessä”. Toisin sanoen, Jumalan sana on korkeampi kuin heidän miestensä sana. Siten jos aviomies pyytää tai käskee vaimoaan tekemään jotain, mikä on ristiriidassa Jumalan käskyjen kanssa, jumalallinen vaimo ei saa totella miestään tässä asiassa. Jos olet vaimo tässä tilanteessa, on hyvä selittää miehellesi tarkalleen miksi ja mainita, ettet aio olla tottelematta häntä kaikessa, vaan vain tässä ja muissa asioissa, jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia. Jos mies on edelleen kohtuuton, vaimon tulisi ottaa yhteyttä muihin seurakunnan jäseniin saadakseen tukea.

K: Mikä oli Persian valtakunnan väkiluku Esterin kirjassa 1:20?

V: Vaikka erään lähteen mukaan väkiluku oli 100 miljoonaa, parempi arvio on 50–80 miljoonaa. Juutalaisia oli noin 2–3 miljoonaa.

K: Mikä kristityn asenteen tulisi olla kauneuskilpailuja kohtaan (Est. 2:2–3)?

V: Fyysinen kauneus sinänsä ei ole pahaa, kuten Jobin kirja 42:15 ja 1. Mooseksen kirja 12:11 osoittavat. Jobin kirja 31:1 ja Matteuksen evankeliumi5:28 osoittavat kuitenkin, että himo silmillä on synti. Naisen esiintyminen miesten edessä tavalla, joka herättää heissä himoa, on synti, joka saa toiset kompastumaan.

Esther ei kuitenkaan osallistunut julkiseen kauneuskilpailuun. Kuningas käytti pikemminkin valintaprosessia hareminsa täydentämiseksi ja uuden kuningattaren valitsemiseksi.

K: Mitä oli hovimestari (Est. 2:3;2:14 ; 2:21; 7:9)?

V: Kamarimestari oli virkamies, joka vastasi huoneista. Hepreankielisessä tekstissä käytetään itse asiassa sanaa ”eunukit”. Eunukit olivat ainoat miehet, joille oli uskottu naisten huoneistojen hoito. (Septuagintassa on sana ”kamarimestari”.)

K: Oliko Esterin kirjan 2:6 kohdassa mainittu Mordokai se, joka oli viety vankeuteen Jerusalemista 70 vuotta aiemmin, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 467) väittää?

V: Ei. Vaikka kielenkäyttö on monitulkintaista, on parempi ymmärtää, että Kish, Mordokain isoisoisä, oli se, joka karkotettiin Babyloniaan 70 vuotta sitten. Suhdepronominia ’aser ei tule liittää Mordokaihin (luettelon ensimmäiseen nimeen), vaan Kishiin (luettelon viimeiseen nimeen).

K: Mitä nimet Esterin kirjassa 2:7 tarkoittavat?

V: Tässä on useita mielenkiintoisia seikkoja.

Esther: Tämän nimen alkuperästä on kolme näkemystä.

1. Esther on akkadinkielinen sana istar tai Ishtar, joka viittaa babylonialaiseen, hurjaan rakkauden jumalattareen.

2. Esther on peräisin persiankielisestä sanasta stara, joka tarkoittaa ”tähti”.

3. Esther on peräisin medialaisesta sanasta astra, joka tarkoittaa ”myrttiä”.

Hadassah on heprealainen nimi, joka todennäköisesti tarkoittaa ”myrttiä”. Näin ollen saattaisi vaikuttaa siltä, että Esterin medialainen alkuperä on todennäköisin. Hadassah johdetaan kuitenkin yleensä sanasta ”myrtti”, vaikka on ehdotettu myös muita alkuperiä.

Mordecai oli babylonialainen nimi, joka johdettiin babylonialaisesta sotajumalasta Mardukista. Se on samankaltainen kuin Uuden testamentin nimi ”Markus”, joka tarkoittaa ”Marsin”, ja Mars oli roomalainen sotajumala. Yli 30 savitaulua Susassa ja yksi savitaulu Borsippassa mainitsevat jopa neljä persialaista virkamiestä nimeltä ”Marduku” tai ”Marduka”.

Elamilaisilla oli pääjumala nimeltä Humman (tai In-Susinak), jonka vaimo oli Kirisha. Erään elamilaisen jumalattaren nimi oli ”Mashti”.

K: Oliko Ester oikeassa osallistuessaan tähän (Est. 2:7–8)?

V: Kuningas Kserkses saattoi katua peruuttamatonta päätöstään lähettää Vasti pois, mutta hän oli antanut muuttumattoman määräyksen.

Raamattu ei kerro, oliko Esterillä mitään valinnanvaraa, eikä se sano, että hänen olisi pitänyt tehdä mitään moraalitonta. Raamattu ei myöskään kuvaa Esteriä ja Mordokaiia erityisinä hurskauden esikuvina. Esimerkiksi Esterillä ei ilmeisesti ollut mitään tunnontuskia persialaisen ruoan suhteen, toisin kuin Danielilla.

K: Mitä vastuuta meillä on Esterin kirjan 2:7–11 mukaan perheenjäseniämme kohtaan, jotka eivät ole omia lapsiamme?

V: 1. Timoteuksen kirjeen 5:8 osoittaa leskien yhteydessä, että on erittäin vakava synti jättää huolehtimatta omasta perheestään, kun siihen on varaa. Lisäksi meidän tulisi auttaa köyhiä, vaikka he eivät olisikaan sukulaisiamme.

K: Miksi naiset [väitetysti] puhdistettiin Raamatussa (Est. 2:9–12)? (Eräs muslimi sanoo, ettei hän voi ymmärtää, miksi heitä pidettiin saastaisina.)

V: Tämä viittaa pakanakansan tapoihin, ei Jumalan kansaan, mutta tämä muslimi ei ole oikeudenmukainen myöskään persialaisia kohtaan. Esterin kirjassa 2:9–12 tytöt saivat kauneushoitoja. Raamattu ei sano, eikä persialainen kuningas sanonut, että naiset olisivat olleet saastaisia. Mielestäni tässä on kyse siitä, että tämä muslimi haluaa nähdä ongelman, jota ei todellisuudessa ole.

Ehkä muslimi haluaisi selittää, miksi islamissa musliminaisten ei sallita rukoilla kuukautisten aikana. Sahih Muslim, osa 1, kirja 3, nro 652, s. 188–189; osa 2, kirja 4, nro 1932–1934 ja alaviite 1163, s. 418–419; Bukhari, osa 1, kirja 6, nro 322, s. 194; osa 1, kirja 6, nro 327, s. 196; osa 3, kirja 31, luku 41, s. 98; osa 3, kirja 31, nro 172, s. 98; Sunan Nasa’i, osa 1, nrot 355–361, s. 281–284; osa 1, nro 364–368, s. 285–286; Abu Dawud, osa 3, nro 4662, s. 1312. Erään muslimikääntäjän alaviitteen mukaan kuukautiset omaavalla naisella ei ole edes lupaa lukea Koraania. Abu Dawud, osa 1, alaviite 111, s. 56

K: Piti Esth 2:10,20:n mukaan Esterin totella Mordokaiia?

V: Lasten tulee totella vanhempiaan. Toisaalta Mordokai toimi Esterin isähahmona. Toisaalta Ester ei ollut enää lapsi, vaan kuninkaan vaimo. Riippumatta siitä, oliko hänen pakko totella Mordokaita, oli viisasta hänen tehdä niin.

K: Oliko Mordokai oikeassa, kun hän käski Esterin Esterin kirjan 2:10:ssä olemaan paljastamatta henkilöllisyyttään?

V: Raamattu ei kerro kaikkia taustatietoja, eikä se tässä yhteydessä hyväksy tai tuomitse Mordokain käskyä. Yleisesti ottaen on kuitenkin niin, että etnisten ja uskonnollisten vainojen aikoina on joskus parasta olla paljastamatta liikaa, ja se on hyväksyttävää.

K: Miten Ester saattoi olla kuningatar (Est. 2:17), kun persialaiset kuningattaret saattoivat Herodotoksen mukaan olla peräisin vain yhdestä seitsemästä persialaisesta aatelissuvusta?

V: Teoksessa ”Persia and the Bible” (s. 233) mainitaan, että Herodotoksen väite on tässä asiassa osoitettu vääräksi. Kuningatar Amestris (Vashti) oli persialaisen kenraalin Otanesin tytär, joka ei myöskään kuulunut mihinkään näistä suvuista. Kuningas Darius avioitui myös näiden sukujen ulkopuolelta.

K: Miten kuningas rakasti Esteriä enemmän kuin ketään muuta naista (Est. 2:17), kun hän myöhemmin ei nähnyt häntä 30 päivään (Est. 4:11)?

V: Rakkauden tunteet voivat olla oikukkaita, ja Esterin kirjan tapahtum4:11 :ssä sijoittuivat neljä tai viisi vuotta sen jälkeen, kun kuningas oli valinnut Esterin. Tässä raamatunkohdassa vain todetaan, että juuri sillä hetkellä kuningas osoitti rakastavansa Esteriä enemmän kuin kaikkia muita naisia tekemällä hänestä kuningattarensa.

K: Miksi Mordokai istui aina portilla (Est. 2:19)?

V: Raamattu ei kerro syytä, mutta voi olla, että Mordokai oli alemman tason virkamies ja että hänen virkapaikkansa sijaitsi siellä.

K: Milloin kristittyjen tulisi paljastaa salaliitot ja rikokset maallisille viranomaisille (Est. 2:21–23)?

V: Yleisesti ottaen kristittyjen tulisi aina paljastaa pahat rikolliset toimet viranomaisille. Ainoat poikkeukset ovat tilanteet, joissa laki on väärä. Meidän ei tulisi avustaa viranomaisia (kenenkään) uskonnollisessa vainossa tai epäoikeudenmukaisissa laeissa, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä Jumala sanoo Raamatussa.

Estherin kirjan 2:21 kohdassa mainitut Bigthana ja Teresh eivät olleet korkeita virkamiehiä, mutta he olivat eunukkeja (eli heillä oli vapaa pääsy koko palatsiin) ja ovivahtimestareita, joten heillä olisi ollut mahdollisuus murhata hänet. Vuonna 465 eKr. Kserkses murhattiin makuuhuoneessaan hänen visiirinsä ja chiliarkkinsa Artabanuksen toimesta.

K: Mitä tarkoittaa ”hirttopuu” Esterin kirjan 2:23 kohdassa?

V: Hepreankielessä ”gallows” tarkoittaa ”puuta”. Se ei todennäköisesti ollut samanlainen kuin eurooppalainen hirttopuu, vaan se oli assyrialaisten ja persialaisten käyttämä seiväs, johon Kserksesin isä Dareios kerran seivästi 3 000 miestä. Persialaiset kuninkaat olivat sekä anteliaita että julmia.

Huomaa, että Haman rakensi hirsipuun ensin ja kertoi siitä vasta sen jälkeen kuninkaalle. Haman oli tässä tilanteessa varsin itsevarma.

K: Mitä ”agagilainen” tarkoitti Esterin kirjassa 3:1?

V: Siinä sanotaan, että Haman oli agagilainen. Emme ole varmoja, oliko Agag sama kuin 1. Samuelin kirjan 15:8 mainittu amalekilainen kuningas (tai perinnöllinen arvonimi). Haman ei siis ollut persialainen, ja on todennäköistä, että hän oli amalekilainen. Amalekilaiset olivat juutalaisten vihollisia 1. Samuelin kirjan 15. luvun, 5. Mooseksen kirjan 25:17–19, 4. Mooseksen kirjan 31:1–12 ja 2. Mooseksen kirjan 17:8–16 mukaan. Lisäksi ilmaisu ”näiden tapahtumien jälkeen” saattaa viitata noin viiden vuoden väliin Esterin kirjan 2. luvun jälkeen.

Toinen näkemys: Toisaalta on löydetty Sargonin aikainen assyrialainen kirjoitus, joka osoittaa, että ”Agag” oli myös erään Persian alueen nimi. ”Agazi” oli Sargonin asiakirjoissa mainittu mesopotamialainen heimo (vaikka toisen ”g”-kirjaimen muuttuminen ”z”-kirjaimeksi olisi epätavallista).

K: Miten Esterin kirjan 3:1 mukaan joku, joka ei ollut persialainen, saattoi nousta valtaan Persian valtakunnassa?

V: Haman ei todennäköisesti ollut persialainen, mutta Mordokai ei todellakaan ollut persialainen. Siitä, miten he saattoivat olla vallassa, voisit kai kysyä Danielilta (Danielin kirja 2:48) ja Nehemialta (Nehemian kirja 1:11). Lisäksi arkeologit ovat löytäneet Artaxerxes I:n ja Darius II:n aikaisia savitauluja, joissa mainitaan yli 100 juutalaista nimeä, joilla oli virkoja valtakunnassa. Aivan kuten Joosefin aikana ja myöhemmin ottomaanien vallan alla toimineiden armenialaisten virkamiesten tapauksessa, ulkomaalaisen nimittämisessä korkeaan asemaan on etunsa. Hallitsija tietää, että jos ulkomaalainen yrittäisi kapinoida, kansa ei seuraisi häntä.

K: Mitä tarkoittaa, että Mordokai ja muut olivat kuninkaan portilla (Est. 3:2–3, 4:2 ja 5:9)?

V: Esterin kirjassa 3:2–3 sanotaan, että siellä olivat myös muut aateliset. Mordokai ei ollut mikään ”kerjäläinen” portin ulkopuolella. Pikemminkin siellä olivat korkeat virkamiehet.

K: Oliko Mordokai oikeassa kieltäytyessään kumartamasta (Est. 3:2)?

V: Abraham kumarsi kuninkaiden edessä, joten myös Mordokai olisi voinut kumartaa. Toisin kuin muita kuninkaita, persialaisia kuninkaita ei koskaan palvottu jumalina, joten tätä ei olisi tulkittu palvonnan eleeksi. Mordokai aiheutti juutalaisille suuria vaikeuksia kieltäytyessään kumartamasta. Emme tiedä hänen syitään, mutta ne saattoivat olla Hamanin halveksunta, kansallinen ylpeys tai muut tekijät.

K: Mitä epäjohdonmukaisuutta Mordokain toiminnassa on Esterin kirjassa 3:2?

V: Mordokai käski Esteriä olemaan paljastamatta etnistä taustaansa. Ester pukeutui todennäköisesti persialaisittain, söi persialaisittain rikkoen Mooseksen ruokasääntöjä eikä ollut tässä yhteydessä todistajana Ainoalle Todelliselle Jumalalle. Silti Mordokai paljasti oman etnisen taustansa, kun hän kieltäytyi kumartamasta Hamanin edessä, sillä Mordokai oli juutalainen. Itse asiassa Mordokain kumartaminen ei ollut Mooseksen lain vastaista, sillä missään ei viitattu siihen, että virkamies Haman olisi ollut jumala. Abraham kumarsi heettiläisille 1. Mooseksen kirjan 23:7:ssä. Jaakob kumarsi Eesauille 1. Mooseksen kirjan 33:3,7:ssä. 1. Mooseksen kirjan 37:7,9:ssä Joosef näki unen, jossa hänen veljensä kumarsivat hänen edessään. Daavid kumarsi Saulin edessä 1. Samuelin kirjassa 24:8 ja 1. Kuninkaiden kirjassa 1:16. Eräs nainen kumarsi Daavidille 2. Samuelin kirjassa 14:4. Daavid antoi sotilaan Ahimaazin kumartaa edessään 2. Samuelin kirjassa 18:28. Niinpä Mordokai ei todennäköisesti kumartanut Hamanille uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, vaan halveksunsa vuoksi. Vastaavasti spartalaiset eivät kumartaneet kuningas Kserksesille Herodotoksen Historiassa 7.136.

Voisi ajatella, että juutalaiset joutuivat tähän vaaraan juuri siksi, ettei Mordokai kumartanut. Toisaalta ehkä Hamanin luonne ja viha olisivat johtaneet tähän tulokseen joka tapauksessa.

K: Jos Mordokai olisi Esth 3:2,6:n kohdalla vain mennyt jonnekin muualle, eikö se olisi välttänyt koko ongelman?

V: Kun Mordokai oli aluksi kieltäytynyt kumartamasta, poistuminen ei ehkä olisi auttanut. Haman ei kehittänyt vihaa vain Mordokaihin, vaan kaikkiin juutalaisiin. Ei ole selvää, kehittikö Haman vihan kaikkia juutalaisia kohtaan juuri silloin, vai – mikä on todennäköisempää – oliko hänellä vihaa jo pitkään, ja se vain tuli nyt näkyviin.

K: Onko Esterin kirjassa 3:6–7 mainittuja joukkomurhia tapahtunut muinaisuudessa muillakin kerroilla?

V: Valitettavasti niitä tapahtui jatkuvasti. Vuonna 90 eKr. Pontuksen kuningas Mithradates määräsi, että kaikki Pontuksessa olevat roomalaiset surmataan tiettynä päivänä. Yli 80 000 ihmistä surmattiin.

Muslimisulttaanit ovat surmanneet kymmeniä tuhansia druuseja, ja Selim ”Karu” surmasi monia alaviitteja. Uudemmista ajoista Ranskan kuningas surmasi 80 000 hänelle uskollista ranskalaista protestanttia Pyhän Bartolomeuksen päivän verilöylyssä 23. huhtikuuta 1572. Espanjalaiset ajoivat maurit pois Espanjasta. Joten kyllä, monet hallitsijat ovat surmanneet suuria määriä alaisiaan.

Viime aikoina Hitler surmasi monia saksalaisia juutalaisia ja takavarikoi heidän omaisuutensa, ja muissakin maissa on surmattu varakkaita ihmisiä, joilla on ollut erilainen etninen tausta, jotta surmaajat voisivat rikastua.

Tälle on jopa oma termi: democide. Se tarkoittaa ihmisten kuolemista oman hallituksensa toimesta, mutta EI sodan seurauksena. Rudolph Rummel tutki yli 8 000 democide-tapausta ja arvioi, että 1900-luvulla surmattiin 262 miljoonaa ihmistä, mikä on kuusi kertaa enemmän kuin taisteluissa kuolleiden määrä. Tavallisella ihmisellä oli siis kuusi kertaa enemmän syytä pelätä omaa hallitustaan kuin vihollissotilaita.

K: Miksi joillakin on Esterin kirjassa 3:6–9 niin suuri viha koko kansaa kohtaan?

V: Emme tiedä, miksi joku voisi vihata kokonaista kansaa. Tässä on neljä piirrettä, joita asenteessamme ihmisiä kohtaan tulisi noudattaa:

Arvosta ihmisiä, koska he ovat Jumalan luomia, Hänen kuvakseen luotuja ja erittäin arvokkaita (1. Mooseksen kirja1:27 ; Psalmi 139:14; Jesaja 43:7).

Ymmärrä, että jokainen rotu ja etninen ryhmä on luotu yhtä lailla Jumalan kuvaksi (Gal.3:28 ).

Ihmiselämän arvostaminen noudattaa Raamatun opetuksia (1. Mooseksen kirja 9:6; 5. Mooseksen kirja5:17 ; Roomalaiskirje 13:4; jne.).

Tiedä, että emme ole luonnostaan yhtään parempia kuin muut (Filippiläiskirje 2:3; Roomalaiskirje 12:3).

K: Miksi Esterin kirjassa 3:6–9 jotkut, jotka eivät vihaa koko kansaa, suvaitsevat tällaista vihaa ja suostuvat tappamiseen?

V: Usein, kun pahaa tehdään, toiset eivät puutu asiaan useista syistä:

1. He saattavat hyötyä pahuudesta taloudellisesti, kuten Esterin kirjassa 3:9.

2. Puuttuminen asiaan voi olla taloudellisesti riskialtista tai mahdollisesti vaarallista.

3. He ajattelevat, että vastustaminen ei auttaisi, joten yrittämisessä ei ole mitään järkeä.

4. He eivät välitä sorretuista.

5. He eivät ole tietoisia tilanteesta. Joskus tietämättömyys on ”viatonta”, ja toisinaan ihmiset eivät tiedä asiasta, koska he eivät usko siihen, mitä pitävät ”huhuina”, eivätkä he vaivaudu ottamaan selvää asiasta.

Kristittyinä meidän tulisi puolustaa sorrettuja riippumatta siitä, ovatko he kristittyjä vai eivät.

K: Mitkä kolme tarkoitusta arpajaisilla voisi olla Hamanille (Est. 3:7)?

V: Tarkoituksia on ainakin kolme.

Jos Haman olisi taikauskoinen, se osoittaisi hänelle parhaan ajankohdan juutalaisten surmaamiseen. Jos se olisi joskus tulevaisuudessa, kuten se olikin, juutalaiset voisivat yksinkertaisesti lähteä Persian valtakunnasta.

Myös persialaiset kuninkaat olivat taikauskoisia. Kuningat turvautuivat usein arpajaisiin Herodotoksen teoksen 3.128 ja Cyropaedia-teoksen 1.6.46 mukaan (Ksenofonista Straboon). Babylonialaiset uskoivat, että jumalat kokoontuivat jokaisen vuoden alussa päättämään ihmisten kohtalosta, joten arpajaiset järjestettiin todennäköisesti tuolloin.

Legitimiteetti: Milloin arpa sitten osuisikin, näytti siltä, että jumalat suosivat juutalaisten tuhoamista juuri tuolloin. Huomattakoon kuitenkin, ettei arpalla ollut mahdollisuutta osua vaihtoehtoon ”älä tee tätä lainkaan”. Tietenkin Kserksesin valtionkassa oli tyhjä hänen epäonnistuneen Kreikan-hyökkäyksensä jälkeen, ja Hamanin tarjous lisätä niin paljon rahaa valtionkassaan saattoi vaatia vain heikointa tekosyytä laillisuuden perustelemiseksi. Hän esitti juutalaiset valtakunnan vaarallisina vihollisina, mutta mikään ei viittaa siihen, etteivätkö juutalaiset olisi olleet persialaisille täysin uskollisia.

K: Miten Haman saattoi Esth 3:9:ssä luvata antaa kuninkaalle niin paljon rahaa?

V: Tässä on kaksi huomionarvoista seikkaa.

1. Kyseessä on valtava omaisuus, luultavasti noin 750 000 puntaa hopeaa. Tämä oli noin kaksi kolmasosaa myöhemmin Dareiosin hallitseman Persian valtakunnan vuosittaisista tuloista. Tämä saattoi herättää kuninkaassa epäilyksiä siitä, miten tämä korkea virkamies oli hankkinut kaiken tämän omaisuuden.

2. Ehkä Haman aikoi hankkia rahat ryöstämällä juutalaisia.

K: Mitä Esth 3:10 kertoo Ahasveruksesta/Kserksesistä?

V: Meillä ei ole mitään viitteitä siitä, että Kserkses olisi tuntenut juutalaisia kohtaan minkäänlaista vihamielisyyttä. Silti, vaikka hänellä ei ollut mitään henkilökohtaisia syitä toimia niin, Kserkses oli niin tunteeton ja välinpitämätön muita kohtaan, että hänelle sopi mainiosti, että heidät kaikki tuhottiin yhden virkamiehen yhden henkilön kohtaan tunteman mielijohteen vuoksi. On ihmisiä, joille et ole koskaan tehnyt mitään pahaa, eikä heillä ole sinua vastaan mitään, mutta he eivät välitä siitä, elätkö vai kuoletko.

Joskus, kun olet paljon kristittyjen seurassa, saatat melkein saada sen tunteen, että kaikki maailmassa ovat mukavia, rakastavia ja huomaavaisia toisia kohtaan. Joidenkin ei-kristittyjen seurassa oleminen voi olla karu herätys.

K: Est. 3:11, mikä on sen merkitys, että Hamanille annettiin ihmisiä ja rahaa?

V: Vaikka Haman maksaisi valtiovarainministeriöön 10 000 talenttia hopeaa, mikä vastaisi noin 375 tonnia tai 750 000 puntaa, Herodotoksen mukaan Persian valtakunnan vuotuiset tulot olivat 14 500 talenttia. Kun Aleksanteri Suuri valloitti Susan, sotasaalis oli 49 000 talenttia. Miten Hamanilla siis voisi olla sellaista rahamäärää? Ehkä hänellä ei tuolloin ollutkaan. Haman saattoi kuitenkin jopa hyötyä taloudellisesti tästä tilanteesta. Juutalaisille annettiin pitkä aika tai varoitus. Monet saattoivat haluta lähteä Persian valtakunnasta jättäen talonsa ja suuren osan omaisuudestaan jälkeensä. Juutalaisia ryöstävät ihmiset saisivat sen haltuunsa ja luultavasti antaisivat osan Hamanille.

K: Mitä tarkoittaa Est. 3:11:ssa lause ”raha ja kansa annetaan sinulle”?

V: Se tarkoittaa, että kuningas Kserkses antoi Hamanille vallan juutalaisten hengestä ja omaisuudesta. Se tarkoittaa ”heidän rahansa annetaan sinulle”, ei ”voit pitää tarjoamasi rahan”. Se ei tarkoita jälkimmäistä, koska a) kuningas todella tarvitsisi kyseistä rahaa valtiovarainministeriöön, b) Mordokai sanoi, että Haman oli luvannut maksaa sen (Est. 4:7), ja c) Ester sanoi, että hänen kansansa oli ”myyty” (Est. 7:4).

K: Miksi Mordokai antoi Esterille varsinaisen kopion määräyksestä (Est. 4:8)?

V: Ehkä kun Ester näki sen itse, hän olisi taipuvaisempi uskomaan, ettei Mordokai ollut erehtynyt tai liioitellut. Lisäksi hän saattoi tarvita jonkun kääntämään sen hänelle. Joskus on parempi antaa jotain suoraan, sen sijaan että vain luotettaisiin siihen, että henkilö uskoo meitä.

K: Mitä muuta näyttöä meillä on Esterin kirjan 4:11 kohdassa mainitusta laista, jonka mukaan kukaan ei saa tulla kuninkaan eteen kutsumatta, ellei kuningas ojennu valtikkaansa?

V: Persialaiset olivat aiemmin meedialaisten alaisia, ja ilmeisesti tämä perinne alkoi ensimmäisestä meedialaisesta kuninkaasta, Deiocesista, Herodotoksen teoksen ”Historia” 1. kirjan 9. luvun mukaan. Myös kreikkalainen historioitsija Herodotos viittaa teoksensa ”Historia” 3. kirjan 118. luvussa, sivulla 114, siihen, että henkilö (seitsemää tiettyä persialaista lukuun ottamatta), joka saapui kuninkaan eteen ilman kutsua, teloitettaisiin, ellei kuningas ojentaisi valtikkaansa. Henkilö, jonka oli saatava kutsu tulla kuninkaan luo, saattoi tulla ilmoittamaan tulostaan, kuten käy ilmi myös Herodotoksen Historiateoksen 3. kirjan 140. luvusta ja Cornelius Nepoksen teoksesta Conon 3. Herodotos kertoo myös, milloin henkilö saattoi lähettää kuninkaalle kirjeen, jossa pyysi kuningasta kutsumaan hänet luokseen. Ester ei ehkä halunnut käyttää kirjeitä muutenkaan, koska lähestyvä joukkomurha oli niin kiireellinen asia.

K: Mikä on Esterin kirjan 4:14 viimeisen osan oikea käännös?

V: Tämä sanonta on kielikuva, jota kutsutaan ”aposiopesisiksi” eli ”äkilliseksi hiljaisuudeksi”. Se on puheen äkillinen keskeyttäminen, jolla korostetaan sitä, mitä on jätetty sanomatta. Se voitaisiin kääntää seuraavasti: ”… etkö olekin tämän vuoksi saavuttanut kuninkuuden?”.

K: Mikä on Esterin kirjan 4:14 jakeen ydin?

V: Esterillä oli velvollisuus vaarantaa henkensä ja toimia. Jumala olisi kuitenkin suojellut juutalaisia riippumatta siitä, totteliko hän vai ei. Hänen ja hänen perheensä turvallisuus olisi kuitenkin suuremmassa vaarassa, jos hän ”toimisi varovaisesti”, kuin jos hän toimisi rohkeasti.

K: Onko sinulla ollut tilanteita, joissa olet luullut ymmärtäneesi Jumalan tahdon elämällesi, mutta oletkin ymmärtänyt sen täysin väärin?

V: Ennen tätä Ester saattoi ajatella, että hänestä tuli kuningatar vain onnen ansiosta. Tai hän saattoi ajatella, että hän oli kuningatar vain siksi, että Jumala siunasi häntä uskollisuudestaan Häntä kohtaan. Mutta mikään edellä mainituista ei pitänyt paikkaansa. Jumala antoi hänen tarkoituksella tulla kuningattareksi toteuttaakseen suunnitelmansa Hamanin kukistamiseksi. Ehkä meidän ei tarvitse liikaa huolehtia siitä, että yritämme selvittää syitä, miksi Jumala tekee jotain elämässämme, sillä kuten Jobin kolme ystävää, mekin tulkitsemme asian todennäköisesti väärin joka tapauksessa.

K: Kuka Esterin kirjassa 4:15–16 otti aloitteen tämän vaaran välttämiseksi?

V: Vaikka Mordokai kertoi aluksi Esterille suuresta vaarasta, hän jätti Esterille tehtäväksi suunnitella, mitä tehdä. Mordokai toimi viisaasti. Hän ei tuntenut kuninkaan ja haaremin elämän yksityiskohtia ja suhteita yhtä hyvin kuin Ester, joten Mordokai jätti viisaasti Esterille tehtäväksi laatia paras suunnitelma.

Kun jotain tärkeää on tehtävä, joskus viisainta on kertoa asiasta jollekin, joka tuntee yksityiskohdat paremmin, ja delegoida tehtävä hänelle. Joskus ihmiset ajattelevat typerästi, että ”jos se on tehtävä, se on minun vastuullani”, ja alkavat olettaa, että heillä itsellään on kokemusta ja tietoa yksityiskohdista, jotta he voisivat hoitaa asian yksin, eivätkä anna johtoa jollekin, joka on pätevämpi.

K: Oliko Esterin asenne Esterin kirjan 4:16 kohdassa tässä tilanteessa oikea?

V: Kyllä. Ensinnäkin on syytä ymmärtää tilanne. Esimerkkinä Kserksesin julmuudesta: kun hän matkusti armeijansa kanssa Kreikkaan, varakas lydialainen nimeltä Pythius viihdytti persialaista armeijaa ja antoi suuria summia rahaa kattaakseen osan armeijan kustannuksista. Kun Kserkses vetäytyi Kreikasta ja Pythius pyysi, että hänen viidestä pojastaan vanhin vapautettaisiin armeijapalveluksesta jäädäkseen hänen luokseen vanhuudenpäivinään, Kserkses vastasi leikkaamalla pojan ruumiin kahtia ja käskemällä armeijansa marssimaan sen välistä. Luulen, että juuri näin Kserkses sanoi ei.

Joka tapauksessa, Ester aikoi mennä kuninkaan eteen kutsumatta, ja rangaistus siitä oli kuolema, ellei kuningas suostuisi hänen pyyntöönsä.

Esther aikoi siis tehdä parhaansa, mutta hän oli tyytyväinen jättämään lopputuloksen Jumalan käsiin. Hänen asenteensa, joka näyttää tyytyväisyydeltä tai alistumiselta, ei johdu välittämättömyydestä, vaan siitä oivalluksesta, että lopputulosta ei voinut uskoa kenenkään muun käsiin. Hän ei tiennyt, toimisiko hänen suunnitelmansa vai ei. Mutta hän oli valmis antamaan parhaansa, vaikka lopputulosta ei tiedetty.

C.A. Mooren sanoja mukaillen: hätiköity ihminen toimii pelotta, rohkea ihminen pelosta huolimatta.

Muita rohkeasti toimineita henkilöitä ovat olleet Shadrak, Meshak ja Abednego tulikuumassa uunissa, Daniel leijonien luolassa sekä Paavali, Pietari, Johannes ja muut apostolit.

K: Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa Jumalan miellyttäminen voisi tarkoittaa, että menetät työpaikkasi, ihmissuhteesi tai jotain sinulle arvokasta (Est. 4:16)? Miten käsittelit tai miten käsittelisit sen?

V: Joskus sinua voidaan käytännössä määrätä tai pakottaa tekemään itse synti. Toisinaan sinua saatetaan määrätä tai pakottaa auttamaan toista tekemään syntiä. Kyseessä voi olla negatiivinen pakottaminen tai sitten positiivinen rohkaiseminen.

Kun olemme sellaisessa tilanteessa, meidän on ”laskettava kustannukset”. Onko työpaikka, ystävyys tai mikä tahansa vaarassa oleva asia todella tärkeämpää kuin Jumalan miellyttäminen? Lisäksi Jumala saattaa tehdä jotain tilanteen muuttamiseksi. Jumala ei pidä meitä vastuussa tuloksista; Hän pitää meitä vastuussa siitä, että olemme uskollisia Hänelle.

K: Rikkooko Ester hallituksen lakeja, kun hän meni tapaamaan kuningasta (Est. 4:16)?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Raamattu ei missään kohdassa mainitse, että Ester olisi edes pohtinut tämän tekon moraalisuutta. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, kuten seuraavat kohdat osoittavat.

2. Uuden testamentin käskyjä totella kaikkia hallintoviranomaisia ja kunnioittaa kuningasta (Roomalaiskirje 13:1–4, 1. Pietarin kirje 2:13–15, Tituksen kirje 3:1) ei ollut vielä kirjoitettu, eikä Ester rikkonut mitään jo kirjoitettua käskyä.

3. Vaikka Esterin kirjassa 4:16 sanotaan, että hän teki tämän ”lain vastaisesti” tai ”rikkoi lakia”, se oli sallittua, jos (ja vain jos) kuningas ojensi hänelle kuninkaallisen valtikkansa.

4. Vaikka Uusi testamentti olisi kirjoitettu jo aiemmin, ja vaikka tämä olisi ollut lain rikkomista, Jumalan totteleminen on ihmisten lakeja korkeampi laki. Kaikkien juutalaisten hengen puolesta rukoileminen on varmasti tärkeämpää kuin ihmisten lakien noudattaminen.

K: Miksi persialainen kuningas oli valmis myöntämään jopa puolet valtakunnastaan (Est. 5:3,6)?

V: Kserkses luultavasti tajusi, että Esterin pyyntö oli hänelle äärimmäisen tärkeä, koska hän oli tullut kuninkaan luo kutsumatta. Tämä oli teeskennelty osoitus kuninkaan suuresta anteliaisuudesta. Tietenkään kukaan ei olisi halunnut todella pyytää puolta valtakunnasta, sillä kuninkaalla oli myös valta surmata kuka tahansa milloin tahansa mistä tahansa syystä. Kuningas Herodes Antipas sanoi jotain vastaavaa Markuksen evankeliumissa 6:22–28.

K: Miksi Ester kutsui Esterin 5:4:ssä myös Hamanin juhla-aterialle?

V: Syytä ei mainita, mutta se saattoi johtua siitä, että kuningas halusi nähdä Hamanin välittömän reaktion.

K: Miksi Ester ei Esterin kirjassa 5:4,7–8 kertonut heti suoraan kuningas Kserksesille, mitä hän halusi?

V: Ensinnäkin kuningas olisi todennäköisemmin suostunut pyyntöön, jos hän olisi ollut viinin vaikutuksesta hyvällä tuulella, mutta se ei selitä, miksi Ester järjesti kaksi juhla-ateriaa. Raamattu ei kerro, miksi hän teki näin, mutta kommentaattoreilla on tästä viisi erilaista näkemystä.

a) Hän ei ollut nähnyt kuningasta 30 päivään ja halusi sekä tunnustella tilannetta että palauttaa hyvät välit ennen pyyntönsä esittämistä. Toisin sanoen tämä oli tarkoituksellisesti suunniteltu.

b) Hän menetti rohkeutensa kuninkaan edessä. Toisin sanoen tämä oli pelosta johtuva äkillinen muutos.

c) Valtaistuinsalissa ja ensimmäisessä juhla-ateriassa hän tunsi, ettei ollut oikea hetki ottaa asiaa esille.

d) Hän halusi luoda jännitystä ja korostaa asian tärkeyttä kuninkaan silmissä.

e) Hän halusi nostaa Hamanin esiin, jotta kuninkaan silmissä tämän äkillinen ja yllättynyt reaktio paljastaisi, millainen kylmäsydäminen murhaaja hän oli.

Esterille täysin tuntematon, mutta erittäin tärkeä seikka oli se, että tuon kahden päivän viiveen aikana Jumala saisi Kserksesin kuulemaan uudelleen siitä, kuinka Mordokai oli paljastanut salaliiton, ja päättämään kunnioittaa Mordokaiia.

K: Miksi Haman oli Esterin kirjassa 5:9 ja 6:7–9 niin naiivi, että luuli kuninkaan viittaavan häneen?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Haman ei tiennyt, että kuningas oli kuullut uudelleen Mordokaiista (Est. 6:3), joten hänellä ei ollut syytä epäillä, että Mordokai olisi se, jota kunnioitettaisiin.

2. Hamanin toivo ja ylpeys saivat hänet ajattelemaan, että hän olisi ainoa ehdokas tälle kunnialle.

3. Usein ihmiset sekoittavat helposti sen, mikä todennäköisesti on totta, siihen, mitä he toivovat olevan totta.

K: Mikä merkitys on sillä, että Hamanilla oli kymmenen poikaa (Est. 5:11; 9:7–10, 12)?

V: Juutalaisten tavoin myös persialaiset pitivät monien poikien saamista siunauksena. Itse asiassa Herodotoksen Historialla, 1. kirja, luku 136, kerrotaan, että persialainen kuningas antoi lahjan sille aateliselle, jolla oli eniten poikia. Hamanilla oli kaikki, ainakin tässä elämässä, ja hän olisi voinut jatkaa menestystään, ellei hän olisi keskittynyt Mordokaiin ja juutalaisiin.

K: Miksi Est. 5:14:ssä mainitun hirsipuun korkeus oli 75 jalkaa?

V: Hirsipuun ei tarvinnut olla 75 jalkaa korkea. Vaikka se sijaitsi Hamanin tontilla, koko kaupunki näki sen tuolta korkeudelta ja ymmärsi, ettei Hamanin kanssa kannattanut koskaan ryppyillä. On mielenkiintoista, että hepreankielinen verbi kohdassa 5:14 ei tarkoita pelkästään ”kysyä kuninkaalta”, vaan se voisi tarkoittaa myös ”kertoa kuninkaalle”. Suuri korkeus oli tarkoitettu vain siksi, että ihmiset kaukaa ja laajalta alueelta voisivat nähdä siinä roikkuvan henkilön kuoleman. Haman oli erittäin arvostettu persialaisten keskuudessa, mutta hänelle se ei riittänyt. Haman halusi kaikkien näkevän Mordokain kuoleman, mutta sen sijaan Haman itse ”korotettaisiin jälleen korkealle” hirsipuun ansiosta.

Psalmissa 9:15 sanotaan, että Jumalaa vastustavat kansat eivät vain uppoa kuiluun, vaan ne uppoavat kuiluun, jonka ne itse olivat kaivaneet, oletettavasti muille. Psalmissa 10:2 on samanlainen opetus.

K: Minkä hyvän periaatteen voimme oppia kuninkaalta Esterin kirjassa 6:1–3?

V: Tämä kuningas koki velvollisuudekseen korvata hyvillä teoilla niille, jotka tekivät hänelle hyvää. Vaikka Ahasveros ei ollut uskovainen, voimme silti oppia hänen esimerkistään tässä asiassa. Jos joku tekee jotain hyvää puolestamme, miksi emme vastaisi siihen samoin? Jos joku tekee työtä puolestamme tai antaa meille jotain, ja jonkin lain kiertotavan vuoksi meidän ei tarvitse maksaa hänelle, meidän pitäisi silti maksaa hänelle oikeudenmukaisesti

K: Onko Esterin kirjassa 6:7–9 mitään Raamatun ulkopuolista todistusaineistoa tästä palkinnosta, jossa saa ajaa vaunuilla kuin kuningas?

V: Kyllä. Teoksessa Persia and the Bible, s. 233, kerrotaan, että Plutarkhos teoksessaan Themistokles 29 mainitsee karkotetun spartalaisen kuninkaan Damaratuksen pyynnön, joka halusi saada luvan kulkea valtiollisessa kulkueessa Sardiksen läpi tiara päässään pystyssä aivan kuten persialaisilla kuninkailla.

Sekä assyrialaisissa että persialaisissa reliefeissä (kivikuviot) ja veistoksissa näkyy hevosia, joilla on päähineet, kuten Bardtke (s. 348) ja Keil-Delitzschin Vanhan testamentin kommentaari, osa 3, s. 360–361, kertovat.

Toinen esimerkki on samanlainen. Herodotoksen Historiassa, kirja 7, 15–17, kerrotaan, että Kserkses käski setäänsä Artabanusta pukeutumaan kuninkaallisiin vaatteisiin, istumaan valtaistuimelle ja nukkumaan kuninkaallisessa sängyssä.

K: Miten jotkut ihmiset nykyään elävät maineen vuoksi, kuten Esterin kirjassa 6:6–12 kuvataan?

V: Katsokaa nykypäivän sosiaalisen median vaikuttajia. Jotkut haluavat mainetta keinona hankkia rikkautta tai asemaa. Toiset taas haluavat itsekkäästi vain mainetta, ikään kuin heidän itsetuntonsa riippuisi siitä, että muut arvostavat heitä.

K: Miten Hamanin vaimon näkemys poikkesi Raamatun opista Jumalan suvereenisuudesta (Est. 6:13)?

V: Fatalismia on erilaisia muotoja (epäpersoonallista ja henkilökohtaista). Joka tapauksessa Hamanin vaimo uskoi, että Hamanin kohtalo oli väistämätön eikä sen muuttamiseksi kannattanut ponnistella. Parempi vaihtoehto olisi ehkä ollut, että Haman olisi katunut Jumalan edessä ja solminut rauhan Mordokain kanssa, mutta ilmeisesti Hamanille ei koskaan tullut mieleen keskeyttää suunnitelmaansa ja katua. Zeresh ei kuitenkaan ollut johdonmukainen, sillä ilmeisesti hän oli unohtanut, että Esterin kirjassa 5:14 Zeresh ja Hamanin ystävät olivat kehottaneet Hamanin rakentamaan hirsipuun.

Raamatullinen näkemys Jumalan suvereenisuudesta sanoo, että:

Kaikki, mitä Jumala määrää, tapahtuu (Jesaja 43:13).

Mitään, mitä Jumala kieltää, ei tapahdu (Job1:10 , 12; 2:6; Joh19:11 ).

Jumala sallii ihmisten, tietyissä rajoissa, tehdä asioita, joista he ovat vastuussa, jopa asioita, jotka särövät Jumalan sydämen (Jeremia7:31 ; 19:5; 32:35; Hesekiel 13:19; Luukas 23:28-31).

Jumala tietää kaiken tulevaisuuden, mukaan lukien sen, mitä jokainen päättää tehdä (Psalmi 139:16; Jesaja 42:9; 44:7).

Kaikki asiat sovitetaan yhteen Jumalan suunnitelmaan (Efesolaisille1:11 ; Roomalaisille8:28 ; Sananlaskut 16:4).

Kuten Tony Evans sanoo: ”Kun olosuhteet näyttävät synkimmiltä, Jumala voi yhdistää sen, mikä ei näytä yhdistettävissä olevan. Hän voi saada risteämään teitä, jotka näyttävät siltä, etteivät ne voisi koskaan kohdata.” The Tony Evans Bible Commentary, s. 484.

K: Mitä tarkoittaa Esterin kirjan 7:4 kohdassa se, että kuningas kärsisi menetyksiä, jos juutalaiset tuhottaisiin?

V: Ester paljasti tässä lopulta olevansa juutalainen. Ehkä se tarkoittaa, että jos juutalaiset tuhottaisiin, kuningas kärsisi menetyksenä vuotuisista verotuloista sekä alaisista, joista voisi tulla virkamiehiä ja sotilaita. Lisäksi kun kuningas allekirjoitti määräyksen, hän ei ollut tietoinen siitä, että hän käytännössä tuomitsi vaimonsa Esterin kuolemaan. Itse asiassa Esterin kirjassa 3 Haman ei maininnut juutalaisia lainkaan nimenomaisesti, joten kuningas saattoi olla tietämätön asiasta. Vasta Hamanin laatimassa ja kuninkaan allekirjoittamassa kirjallisessa määräyksessä juutalaiset mainitaan nimeltä.

K: Mitä Hamanille ja Esterille tapahtui Esterin kirjan 7:8 jakeessa?

V: Esterin kirjassa 6:10–11 Haman, joka oli halunnut nöyryyttää Mordokaiia, joutui kunnioittamaan tätä. Tässä tilanteessa Haman, joka halusi tappaa kaikki juutalaiset, aneli juutalaiselta armoa henkensä puolesta. Kuningas tuli huoneeseen ja oletti virheellisesti, että Haman ahdisteli Esteriä. Huoneessa saattoi olla vartijoita ja muita henkilöitä. Kuningas olisi voinut kysyä heiltä asiasta, jos olisi halunnut, mutta Ahasveros ei halunnut tietää enempää. Hänen mielestään Hamanin kohtalo oli jo sinetöity ennen tätä. Sananlaskujen kirjassa 28:10 sanotaan, että se, joka johdattaa jonkun pahaan ansaan, putoaa siihen itsekin.

K: Miksi Harbona mainitsi Hamanin hirsipuun Esterin kirjassa 7:9?

V: Kuka tahansa saattoi nähdä, että Haman oli rakentamassa hirsipuuta, ja ilmeisesti Haman oli jo kertonut muille, kenelle se oli tarkoitettu. Harbonah ajatteli, että kuningas haluaisi tietää tämän, ja se saattoi johtua myös myötätunnosta Esteria kohtaan. On kuitenkin paljon todennäköisempää, että syynä oli viha Hamania kohtaan. Haman ei olisi lainkaan ollut tyytyväinen Harbonan ”avuliaisuuteen”. Muistakaa, että ylimielisyys tuo mukanaan vihollisia.

K: Olisiko Esterin pitänyt Esterin kirjan 7:14 kohdassa antaa anteeksi Hamanille ja pyytää kuningasta päästämään hänet vapaaksi?

V: Jos Ester olisi tehnyt niin, kuka tietää, kuinka pian Haman olisi voinut juonitella uudelleen heidän tappamisekseen. Haman oli surullinen siitä, että hänet oli määrä teloittaa, mutta ei ole mitään viitteitä siitä, että hän olisi lainkaan katunut yritystään tappaa Mordokai ja juutalaiset. Jos joku ei kadu tekojaan tai suunnitelmiaan, hän todennäköisesti yrittää tehdä sen uudelleen.

K: Miksi Esterin kirjan 8:2.7 mukaan Ester antoi Hamanin omaisuuden Mordokain hallinnoitavaksi?

V: Kun Haman oli tulossa teloitetuksi maanpetturina, hän menetti kaiken omaisuutensa. Valtio saattoi takavarikoida tuomittujen rikollisten omaisuuden Herodotoksen teoksen Historia, kirja 3, nro 128–129 sekä Josephuksen teoksen Juutalaisten muinaishistoria, kirja 11, luku 17.i.3 mukaan. Siksi kuningas antoi kaiken Hamanin omaisuuden Esterille, ja Ester antoi sen Mordokain hallinnoitavaksi. Oli Ester tai Mordokai omaisuuden omistaja ja hallinnoija, sillä ei ollut merkitystä, koska he olivat yhtä perhettä. Sananlaskujen kirjassa 13:22 ja seuraavissa jakeissa sanotaan: ”…Mutta syntisen rikkaus on varattu vanhurskaille.”

K: Miksi Ester kaatui kuninkaan jalkoihin (Est. 8:3)?

V: Tämä ei ollut palvontaa, vaan tunneilmaisu. Toissijaisesti se oli kiitollisuuden ja kunnioituksen osoittamista, mutta ensisijaisesti se antoi juutalaisille mahdollisuuden puolustautua. Näyttää siltä, että Haman on tässä ainoa roisto. Unohdetaanpa hetkeksi, että juuri kuningas Kserkses oli se, joka alun perin hyväksyi asetuksen.

K: Mitä ovat dromedaarit (Est. 8:10)?

V: Ne ovat yksikyttyräisiä kameleita. Dromedaarikameleita käytetään Afrikassa ja suurimmassa osassa Lähi-itää. Kaksikyttyräisiä baktriankameleita esiintyy suurimmassa osassa Irania ja muualla Aasiassa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että muinainen kirjailija ei luultavasti olisi koskaan tehnyt tätä erottelua, ellei hän olisi asunut maassa, kuten Persiassa, jossa molemmat kamelilajit olivat tuttuja. Muuten, Esterin kirjan 1:1 on ainoa kohta Raamatussa, jossa Intia mainitaan.

K: Miksi juutalaisille annettiin Esterin kirjan 8:11 mukaan lupa tappaa naiset ja lapset?

V: Niin persialainen kuningas määräsi, ja muinaiset kuninkaat osoittivat, etteivät he olleet erityisen armeliaita. Huomaa kuitenkin, että juutalaiset eivät olleet velvollisia noudattamaan kaikkea, mitä kuningas määräsi, eikä missään sanota, että juutalaiset olisivat tappaneet naisia ja lapsia. Itse asiassa Esterin kirjan 9:6, 12, 15 sanoo vain, että juutalaiset tappoivat miehet.

K: Miksi juutalaiset ja hallintovirkamiehet surmasivat vihollisensa (Est. 9:1–10)?

V: Tämä tehtiin itsepuolustukseksi. Lisäksi Vanhan testamentin laki määräsi, että se, joka syytti toista väärin, oli surmattava. Se, että juutalaiset eivät ottaneet saalista, osoitti, että surmaamiset eivät olleet pelkkää kostoa, vaan ”luonteeltaan oikeudellisia”.

K: Milloin uskovien tulisi Esterin kirjan 9:2–3 mukaan taistella ”oikeudenmukaisessa sodassa”?

V: Tässä tapauksessa, kun heidän vihollisensa aikoivat tappaa juutalaiset miehet, naiset ja lapset, heidän oli sallittua hyökätä heidän kimppuunsa. Jos he olisivat olleet armollisia ihmisille, joilla ei ollut aikomustakaan katua tekojaan ja jotka todennäköisesti olisivat tappaneet heidät myöhemmin, jos tilaisuus olisi tullut, olisi ollut ”armotonta” omia perheitään kohtaan olla taistelematta ja tappamatta heitä.

K: Miksi juutalaiset eivät Esth 9:10:n mukaan ottaneet saalista haltuunsa?

V: Esterin kirjassa 8:10–11 sanotaan, että heillä oli lupa ottaa tavarat saaliiksi. Se olisi kuitenkin voinut olla ongelmallista, sillä he olisivat voineet joutua syytetyiksi siitä, että olivat tappaneet rikkaita ihmisiä, jotka väittivät olevansa juutalaisia vastaan, pelkästään heidän varallisuutensa vuoksi. Lisäksi he halusivat korostaa, että kyse oli heidän selviytymisestään, ei siitä, että he olisivat hyötyneet toisten pahuudesta.

K: Mitkä ovat Esterin kirjan 9:19 valossa nykypäivän esimerkkejä tilaisuuksista ansaita lisää rahaa, jotka on parasta jättää käyttämättä?

V: Juutalaiset olisivat voineet ottaa kaiken saaliin, mutta se olisi saattanut tuoda heille paljon ongelmia. Sijoittaminen johonkin, joka on lain harmaalla alueella, saattaa aiheuttaa enemmän ongelmia kuin mitä rahaa siitä voisi ansaita. Yksi tapa, jolla yritys voi mennä konkurssiin, on se, että pankki myöntää sille suuren lainan, jonka yritys käyttää, ja vaatii sitten yhtäkkiä koko lainan takaisinmaksua heti. Jos yritys ei löydä nopeasti toista pankkia, joka lainaa sille rahaa, se menee konkurssiin ja pankki on saattanut juuri hankkia itselleen uuden liiketoiminnan.

K: Oliko juutalaisten Esth 9:18–32:n mukaan oikein juhlia purim- ja hanukka-juhlia, koska näitä juhlia ei mainita Toorassa?

V: Totta kai. Johanneksen evankeliumissa 10:22 Jeesus juhli hanukkaa. Hanukka on temppelin vihkimisen juhla, jonka Juudas Makkabeus järjesti joulukuussa 165 eKr. On mielenkiintoista, että juutalaista uskontoa noudattaneet ihmiset Etiopiassa ja sen lähialueilla Afrikassa eivät juhlineet purimia; ilmeisesti heidän esi-isänsä eivät koskaan saaneet kyseistä kirjettä.

K: Voisiko Esterin kirjassa 10:3 ja 9:4 mainittu Artabanus – joka oli viisiri tai muuten henkivartijoiden päällikkö ja joka myöhemmin murhasi kuningas Kserksesin vuonna 465 eKr. – olla sama henkilö kuin Mordokai?

V: Ei. Antiikin historioitsijoiden mukaan Artabanus oli kotoisin Hyrkanian alueelta, Kaspianmeren kaakkoisrannikolta. Hän oli joko visiiri tai kuninkaan henkivartijoiden päällikkö. Artabanus surmasi kuninkaan pojan ja sitten kuninkaan tämän makuuhuoneessa, ennen kuin kuningas ehti selvittää, kuka teki sen. Artabanus hallitsi Persiaa visiirinä noin seitsemän kuukautta, kunnes hänkin surmattiin.

Emme tiedä, kuinka kauan Mordokai ja Ester elivät ja olivat hovin suosikkeja. Ehkä Mordokai kuoli ennen vuotta 465 eKr.

K: Mitkä ovat Esterin kirjasta säilyneet varhaisimmat käsikirjoitukset?

V: Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin, mukaan lukien Esterin kirjan. Chester Beatty -papyrukset (IX, X) (2.–4. vuosisata jKr) sisältävät Esterin kirjan

Scheiden papyrus 1 sisältää Hesekielin, Danielin ja Esterin kirjan. Se on peräisin 3. vuosisadan alkupuolelta jKr. Siinä oli alun perin 118 lehteä, joista 109 on säilynyt nykypäivään.

Vaticanus (325–350 jKr.) sisältää Esterin kirjan kokonaisuudessaan.

Sinaiticus (340–350 jKr.) sisältää Esterin kirjan kokonaisuudessaan.

Alexandrinus (n. 450 jKr.) sisältää Esterin kirjan kokonaisuudessaan.

Kuolleenmeren kääröistä ei löydy yhtään kopiota.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Esterin kirjaan?

V: Nikäänin kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat tai vihjasivat Esterin kirjan jakeisiin, ovat:

Juutalainen kirjailija Josephus (n. 90 jKr.) viittaa Esterin kirjaan teoksessaan *Against Apion* 1.8, s. 609.

Rooman Klemens (96–98 jKr.) kirjoitti: ”Myös Ester, joka oli täydellinen uskossaan, altisti itsensä yhtä suurelle vaaralle pelastaakseen Israelin kaksitoista heimoa uhkaavalta tuholta. Sillä paastoamalla ja nöyryyttäytymällä hän rukoili ikuista Jumalaa, joka näkee kaiken; ja Hän, havaittuaan hänen henkensä nöyryyden, pelasti kansan, jonka vuoksi Ester oli joutunut vaaraan.” 1. Klemens, luku 55, s. 20

X Sardiksen Melito/Meleto (170–177/180 jKr.) ei sisällyttänyt Valitusvirsiä, Nehemian kirjaa eikä Esterin kirjaa kaanoniinsa. Jotkut kuitenkin sijoittivat Valitusvirret osaksi Jeremian kirjaa ja Nehemian kirjan osaksi Esran kirjaa. Fragmentti 4 teoksesta ”Otteiden kirja”, s. 759.

Klemens Aleksandrialainen (193–202 jKr.) ”Ja jälleen Ester, joka oli täydellinen uskossaan ja joka pelasti Israelin kuninkaan vallasta ja satraapin julmuudesta – yksin nainen, paastojen koettelemana, pidätteli kymmenentuhatta aseistettua kättä ja kumosi uskollaan tyrannin määräyksen; hän todellakin lepytteli tämän, hillitsi Hamanin ja säilytti Israelin vahingoittumattomana täydellisellä rukouksellaan Jumalalle.” Stromata, kirja 4, luku 19, s. 431.

Origenes (225–254 jKr.) keskustellessaan siitä, miksi hän kannatti apokryfisiä kirjoja, sanoo: ”Ja monissa muissakin pyhissä kirjoissa löysin toisinaan enemmän tekstiä meidän kopioissamme kuin heprealaisissa, toisinaan vähemmän. Esitän muutaman esimerkin, sillä on mahdotonta mainita niitä kaikkia. Esterin kirjasta ei hepreankielisessä tekstissä löydy Mardokaioksen eikä Esterin rukousta, jotka molemmat on tarkoitettu lukijan opettamiseksi.” Origenes Africanukselle, luku 3, s. 386–387

Origenes (225–254 jKr.) ”Myös Mardokai kutsuu Septuagintan Esterin kirjassa Israelin vihollisia ’niiksi, joita ei ole’, sanoen: ’Älä, Herra, luovuta valtikkaasi niille, joita ei ole.’” (Hän lainaa Septuagintan Esterin kirjan 4:22) Origenesin kommentaari Johanneksen evankeliumiin, kirja 2, luku 7, s. 330

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Eusebios Kesarealainen (318–339/340 jKr.)

Syyrialainen Aphrahat (337–345) Valikoituja kirjoituksia

X Athanasius (367,325–373 jKr.) ei pitänyt sitä pyhänä kirjoituksena, mutta piti sitä lukemisen arvoisena

Milanon Ambrosius (370–390 jKr.)

X Gregorios Nanzianus (330–391 jKr.) luetteli runossa kaikki pyhien kirjoitusten kirjat ja totesi, että muut kirjat eivät ole aitoja pyhiä kirjoituksia. Hänen luettelonsa oli sama kuin protestanttien nykyisin käyttämä, paitsi että hän ei sisällyttänyt siihen Nehemian kirjaa, Esterin kirjaa eikä Ilmestyskirjaa. Hän ei maininnut Valituslauluja, mutta saattoi ajatella niiden sisältyvän Jeremian kirjaan. Hän ei maininnut Paavalin kirjeitä eikä Heprealaiskirjettä nimeltä, mutta hän sanoi Paavalin kirjoittaneen neljätoista kirjettä. Gregoriuksen runo on (kreikaksi) Mignen Patrologia Graeca -teoksen 37. osassa, sarakkeet 471–474 (Carmina Dogmatica, kirja 1, osa 1, Carmen XII)

Barcelonan Pacianus (342–379/392 jKr.) viittaa Esterin kirjaan ja Danielin kirjaan. Kirje 2, luku 5.1, s. 33

Hippon kirkolliskokous, Pohjois-Afrikka (393 jKr.)

Ikoniumin Amphilochius (394 jKr.) sanoo, että Esterin kirja hyväksyttiin vain joidenkin keskuudessa.

Karthagon kirkolliskokous (397 jKr.)

Rufinus (394–406 jKr.)

Sulpitius Severus (363–400 jKr.)

Jerome (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Pentateukia, Jobin kirjaa, Jeesus, Naven poika [Joosua], Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin ja Kuningasten kirjoja (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean kirjaa, Joelin kirjaa, Aamoksen kirjaa, Obadjan kirjaa, Joonan kirjaa, Miikan kirjaa, Nahumin kirjaa, Habakukin kirjaa, Sefanjan kirjaa, Haggain kirjaa, Sakarja, Malakia, Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Daniel, Ester, Esra, Nehemia, Kirje 53, luku 7–8, s. 99–101.

Karthagon kirkolliskokous (218 piispaa) (393–419 jKr.)

Epifanius Salamisilainen (360–403 jKr.)

Johannes Krysostomos (-407 jKr.)

Hippon Augustinus (388–430 jKr.)

Semi-pelagianisti Johannes Cassianus (419–430 jKr.) viittaa Esteriin.

Harhaoppisten ja väärennettyjen kirjojen joukossa

X Pelagialainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (350?–428 jKr.) hylkäsi Esterin kirjan.

K: Miksi Esterin kirjaa ei sisällytetty Kuolleenmeren kääröihin?

V: Syynä ei todennäköisesti ole pelkästään se, että se on suhteellisen lyhyt kirja, sillä Kuolleenmeren kääröjen kirjasto on hyvin laaja, ja sieltä on löydetty jopa lyhyempiä kirjoja. Teoksessa The Meaning of the Dead Sea Scrolls (s. 119) spekuloidaan, että Qumranin lahko hylkäsi tämän kirjan teologisista syistä. Emme tiedä tarkalleen syytä, mutta yksi monista mahdollisuuksista on, että he vastustivat sitä, että Ester oli naimisissa pakanakuninkaan kanssa (vaikka hänellä ei ollut asiassa valinnanvaraa).

K: Mitkä ovat Esterin kirjassa joitakin käännöseroja hepreankielisen tekstin ja kreikankielisen Septuagintan välillä?

V: Vaikka syyriankielinen (arameankielinen) käännös ja Hieronymuksen käännös noudattavat hepreankielistä tekstiä, kreikankielisessä Septuagintassa on 6 lisäkohtaa.

1. Kirjan alussa mainitaan näky. Tämä lisää 301 kreikkalaista sanaa.

2. 3. luvun loppupuolelle on lisätty oletettu kirjeen teksti. Se lisää 244 kreikkalaista sanaa.

3. 4. luvun loppuun on lisätty 582 kreikkalaista sanaa.

4. 5. luvun alussa mainitaan Esterin rukoileminen, mikä lisää 70 kreikkalaista sanaa.

5. 7. luvun loppuun on lisätty 539 kreikkalaista sanaa, pääasiassa väitetty kirje, jonka kuningas lähetti.

6. Esterin kirjan lopussa oleva viimeinen osa sisältää 235 ylimääräistä kreikkalaista sanaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Septuagintan ”kääntäjä” laajensi kirjaa merkittävästi lisäämällä 107 jaetta alkuperäisten 167 jaeen lisäksi. Ehkä tämä laajennus tapahtui kaksivaiheisena prosessina, sillä Septuagintan lisäykset saattavat olla peräisin kreikkalaisesta Lucianuksen redaktiosta.

Esterin kirjan muussa osassa kreikankielinen käännös on vähemmän tarkka kuin Tooran ja joidenkin muiden kirjojen kohdalla. Käännöksessä on poistettu osa hepreankielisestä tekstistä löytyvistä toistoista.

Seuraavassa on eroja 2. luvusta. Kunkin parin ensimmäinen lause on hepreankielinen käännös, joka on otettu Jay P. Greenin teoksesta *Literal Translation*. Toinen lause on Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta *The Septuagint: Greek and English*.

Esth 2:1 ”Hän muisti Vastiin” vs. ”hän ei enää maininnut Astinia”

Esth 2:1 ”mitä hän oli tehnyt ja mitä kuningas oli määrännyt häntä vastaan” vs. ”mitä hän oli sanonut ja kuinka kuningas oli tuominnut hänet.”

Esth 2:2 ”kuninkaan palvelijat sanoivat” vs. ”kuninkaan palvelijat, jotka palvelivat häntä, sanoivat”

Esth 2:2 ”kauniit nuoret neitsyet” vs. ”siveät, kauniit nuoret neitsyet”

Esth 2:3 ”kauniita nuoria neitsyitä” vs. ”kauniita, siveitä, nuoria neitoja”

Esth 2:3 ”Sushanin palatsiin” vs. ”Sushan-kaupunkiin”

Esth 2:3 ”eunukki” vs. ”hovimies”

Esth 2:3 ”puhdistautumiset” vs. ”puhdistautuminen ja muut palvelutehtävät”

Esth 2:4 ”hallita” vs. ”olla kuningatar”

Esth 2:5 ”Shushanin palatsiin” vs. ”Susan kaupunkiin”

Esth 2:7 ”kasvatti” vs. ”hänellä oli kasvattilapsi”

Esth 2:7 ”hänellä ei ollut isää eikä äitiä. Ja nuori nainen oli kaunis ulkonäöltään ja muodoltaan. Ja kun hänen isänsä ja äitinsä kuolivat, Mordokai otti hänet tyttärekseen.” vs. ”kun hänen vanhempansa olivat kuolleet, hän kasvatti hänet vaimokseen itselleen; ja neito oli kaunis.”

Esth 2:8 ”Esther vietiin kuninkaan taloon, Hegain huostaan” vs. ”Esther vietiin Gain luo”

Esth 2:9 ”kohteli … parhaiten” vs. ”kohteli … hyvin”

Est2:11 : ”tietääksensä, miten Esterillä menee ja mitä hänelle tapahtuisi” vs. ”nähdäkseen, mitä Esterille tapahtuisi”.

Esth 2:13 ”Kaikki, mitä hän sanoo, annetaan hänelle, jotta hän voi mennä naisten talosta kuninkaan taloon.” vs. ”ja kuka tahansa, jolle hän antaa käskyn, tuo hänet tulemaan hänen kanssaan naisten huoneista kuninkaan kammariin.”

Est2:14 : ”missä Shaashgaz, kuninkaan eunukki, joka valvoi sivuvaimoja” vs. ”Gai [Hegai], kuninkaan kamaripalvelija, naisten valvoja”

Esth2:14 : ”hän pitää tytöstä, ja tyttö kutsutaan nimeltä.” vs. ”ellei häntä kutsuta nimeltä.”

Esth2:15 ”jonka hän oli ottanut itselleen tyttärekseen” vs. (puuttuu)

Esth2:15 : ”hän ei pyytänyt mitään muuta kuin mitä Hegai, kuninkaan eunukki ja naisten valvoja, sanoi” vs. ”hän ei laiminlyönyt mitään, mitä hovimestari, naisten valvoja, käski”

Esth2:16 ”kymmenes kuukausi, joka on Tebeth-kuukausi” vs. ”kahdestoista kuukausi, joka on Adar-kuukausi”

Esth2:17 ”rakasti Esteriä enemmän kuin kaikkia muita naisia” vs. ”rakasti Esteriä”

Esth2:17 : ”armoa ja suosiota” vs. ”suosiota”

Est2:17 : ”kuninkaallinen kruunu hänen päähänsä ja asetti hänet hallitsemaan Vashtin sijasta” vs. ”puki hänelle kuningattaren kruunun”.

Est2:18 : ”ruhtinaat ja kaikki hänen palvelijansa, Esterin juhla-ateria” vs. ”ystävät ja merkkihenkilöt seitsemän päivän ajan, ja hän juhli Esterin häitä suureellisesti”

Est2:18 : ”maakunnat, ja antoi lahjoja kuninkaan aseman mukaisesti.” vs. ”hänen hallintoalueensa.”

Esth2:19 ”Ja kun neitsyet oli koottu yhteen toisen kerran, silloin Mordokai istui kuninkaan portilla.” vs. ”Mutta Mordokai palveli palatsissa.”

Est2:20 : ”sukulaiset tai hänen kansansa” vs. ”sukulaiset”

Esth 2:20 ”sillä Ester noudatti Mordokain käskyä, kuten hän oli tehnyt silloin, kun Mordokai oli kasvattanut hänet” vs. ”sillä niin Mordokai oli käskenyt häntä, että hän pelkäisi Jumalaa ja noudattaisi hänen käskyjään, kuten silloin, kun hän oli ollut hänen luonaan; eikä Ester muuttanut elämäntapaansa.”

Esth 2:21 ”Noina päivinä, kun Mordokai istui kuninkaan portilla, kaksi kuninkaan eunukkia, Bigthan ja Teresh, jotka vartioivat kynnystä, suuttuivat ja aikoivat kohdistaa kätensä kuningas Ahasverosta vastaan.” vs. ”Ja kaksi kuninkaan kamaripalvelijaa, henkivartijoiden päälliköitä, olivat murheissaan, koska Mardochaeus oli ylennetty; ja he aikoivat surmata kuninkaan Artaxerxesin.”

Est2:22 ”Kuningatar Ester” vs. ”Ester”

Esth2:22 ”kertoi kuninkaalle Mordokain nimissä” vs. ”ilmoitti kuninkaalle salaliitosta.”

Esth2:23 : ”Ja kun asiaa tutkittiin, se paljastui; ja heidät molemmat ripustettiin puuhun. Ja se kirjoitettiin kuninkaan edessä olevaan Päivien Kirjaan.” vs. ”Ja kuningas kuulusteli kahta hovimestaria ja ripusti heidät; ja kuningas antoi käskyn merkitä muistoksi kuninkaallisiin arkistoihin Mardochaeuksen hyvät teot kiitoksena.”

Esth 3:7 ”Kahdestoista kuukausi” (masoreettinen teksti) vs. ”Ja arpa osui kahdestoista kuukauteen” (Septuaginta) (todennäköisesti Septuaginta on lisäys)

Esth 8:1–12 eroaa Septuagintan Lucianuksen redaktiossa huomattavasti sekä heprealaisesta tekstistä että tavallisesta Septuagintasta. (The Expositor’s Bible Commentary, osa 4, s. 828.)

Est9:24 : ”agagilainen” vs. ”makedonialainen”

Esth 10:3 ”suuri juutalaisten keskuudessa ja mieluinen veljiensä joukolle, etsien kansansa hyvinvointia ja puhuen rauhaa kaikille jälkeläisilleen” vs. ”suuri mies valtakunnassa, juutalaisten kunnioittama, joka eli elämänsä koko kansansa rakastamana.”

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta The Septuagint: Greek and English. Lisäksi on käytetty teosta The Expositor’s Bible Commentary sekä NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteitä.

Ellei toisin mainita, raamatunlauseet ovat peräisin Berean Standard Bible (BSB) -raamatusta, joka on julkista omaisuutta. https://berean.bible/

www.biblequery.org