< Raamatunkysymys Filemonin kirjeestä

K: Mikä merkitys Filemonin lyhyellä kirjeellä on Raamatussa?

V: Koska kyseessä on apostoli Paavalin kirje, jonka varhainen kirkko hyväksyi osaksi Raamattua, meidän tulisi arvostaa Filemonin kirjeen Jumalan sanana, vaikka (hypoteettisesti puhuen) emme näkisikään siinä lainkaan mitään arvoa.

Voimme kuitenkin nähdä suurta arvoa tässä lyhyessä kirjassa. Kun monet muut kirjat käsittelevät oppia ja käytäntöjä, Filemonin kirje antaa meille hyvän esimerkin siitä, miten voimme suhtautua kristittyihin herkkissä kysymyksissä.

Paavali toteaa, että tämä orja, joka aiemmin oli ollut hyödytön Filemonille, oli sittemmin tullut hyödylliseksi sekä Filemonille että Paavalille. Keskeinen tekijä tämän muutoksen takana – hyödyttömyydestä hyödyllisyyteen – oli hengellinen muutos, joka tapahtui, kun Onesimus otti vastaan Kristuksen Vapahtajanaan.

Filemonin kirje osoittaa myös, että vaikka Jumala suvaiti orjuuden tuolloin, se ei ollut Hänen täydellinen tahtonsa.

Lopuksi Filemonin kirjeen voidaan kutsua anteeksiannon kirjeeksi. Filemon kärsi taloudellisia menetyksiä vapauttaessaan Onesimuksen, eikä Onesimusta anteeksi annettu osittain tai ehdollisesti, vaan täysin. Paavali kehotti Filemonia antamaan anteeksi, mutta ei käskenyt sitä, koska anteeksiannon on oltava vapaaehtoista.

K: Mikä on Filemonin kirjan pääpiirteet?

V: Tässä on yksi tapa tarkastella Filemonin kirjeen rakennetta

Filemon 1–3 Paavalin tervehdykset

Filemon 4–7 Kiitokset ja rukous Filemonin puolesta

Filemon 8–17 Vetoomus karanneen orjan puolesta

Filemon 18–22 Paavalin suhde Onesimukseen

Fil. 23–25 Lopputervehdykset ja siunaus

K: Mikä on niin epätavallista Paavalin tervehdyksessä Filemonin kirjeen 1. luvussa?

V: Muissa kirjeissään Paavali mainitsee yleensä auktoriteettinsa apostolina, Kristuksen palvelijana jne., mutta tässä henkilökohtaisessa, mutta julkisessa kirjeessä Filemonille Paavali ei mainitse mitään sellaista. Sen sijaan Paavali sanoo yksinkertaisesti olevansa vanki. Paavali tietää, millaista on, kun joku on hänen yläpuolellaan.

Mutta kenen vanki Paavali on? Hänet vangittiin juutalaisten johtajien syytösten perusteella. Roomalaiset sotilaat veivät hänet Roomaan ja panivat hänet roomalaiseen vankilaan. Paavali ei kuitenkaan näe asiaa tällä tavalla. Sen sijaan Paavali sanoo olevansa Kristuksen Jeesuksen vanki. Se, joka on vastuussa hänen vangitsemisestaan ja vapauttamisestaan (tai vapauttamatta jättämisestä), on Kristus Jeesus, ja Jeesus halusi tarkoituksella Paavalin kärsivän vankeudesta todistajana muille. Ja Paavali on tyytyväinen siihen.

K: Miten Herra otti Paavalin vangiksi Filemonin kirjeen 1. luvussa ja 2. Timoteuksen kirjeen 1:8:ssa?

V: Jeesus ei vanginnut Paavalia; Paavali vangittiin Jeesuksen tähden, kuten 2. Timoteuksen kirjeen1:12 osoittaa. Häntä vartioivat roomalaiset eivät tosin varmasti nähneet asiaa tällä tavalla. Paavalilla oli kuitenkin valinnanvaraa. Koska Pyhä Henki varoitti häntä vankeudesta profeetta Agabuksen kautta, Paavali olisi voinut paeta, mutta hän valitsi tietoisesti tämän tien, jonka tiesi johtavan vankeuteen.

K: Mikä on epätavallista nimessä Apphia Filemonin kirjeen 2. jakeessa?

V: Tämän alueen ionialaisessa kreikkalaisessa kulttuurissa Apphia on selvästi ei-kreikkalainen nimi, joka esiintyy fryygialaisissa kirjoituksissa.

K: Miksi Paavali puhuu Filemonille tällä tavalla Filemonin kirjeen kohdissa 4–5?

V: Paavali ylistää Filemonia, ei hänen rakkaudestaan pyhiä (Kristukseen uskovia) kohtaan, vaan pikemminkin hänen rakkaudestaan kaikkia pyhiä kohtaan, joihin Filemon tulee huomaamaan kuuluvan nyt myös Onesimuksen.

Filemonilla oli maine rakastavana ja jumalapelkäävänä miehenä, ja Paavali muistuttaa häntä ensin tästä ja kiittää häntä siitä, ennen kuin pyytää häntä elämään maineensa mukaisesti ja tekemään palveluksen Paavalille.

K: Miksi Paavali kutsui Filemonin kirjeen 10. jakeessa, 2. Timoteuksen kirjeen 1:2:ssa, Tituksen kirjeen 1:4:ssä ja 1. Korinttolaiskirjeen 4:17:ssa Onesimusta, Timoteusta ja Titiusta pojikseen, kun Jeesus sanoi Matt. 23:9:ssä, ettei ketään saa kutsua isäkseen?

V: Filippiläiskirjeen2:22 osoittaa, että Paavali kutsui Timoteusta pojakseen, ei biologisen sukulaisuuden vuoksi, vaan koska Timoteus oli evankeliumin palvelemisessa yhtä läheinen kuin poika.

Onesimus oli Paavalille yhtä hyödyllinen kuin poika ja yhtä rakas kuin poika, kun Paavali oli Roomassa.

Ei ole valhetta käyttää vertauskuvaa, joka ei ole kirjaimellisesti totta, kun puhujat ja kuulijat ymmärtävät sen olevan vertauskuva.

K: Onko Filemonin kirjeen 10. jakeessa mitään Raamatun ulkopuolista todistusaineistoa Onesimuksesta?

V: Itse asiassa saattaa olla. Eusebiuksen teoksessa ”Kirkkohistoria” 3:36 mainitaan Ignatiuksen kirje efesolaisille (luku 1). Ignatius mainitsee Onesimuksen siellä olevan pastorina. Siinä ei kuitenkaan nimenomaisesti sanota, että kyseessä oli sama Onesimus.

K: Miksi Paavali suvaitsee orjuuden Filemonin kirjeen jakeissa 10–15?

V: Paavali puhui orjuudesta 1. Korinttolaiskirjeen 7:20–23:ssa. Paavali kehottaa epäsuorasti Filemonia vapauttamaan Onesimuksen. Siitä, miksi Paavali ei kieltänyt orjuutta kokonaan, katso keskustelu Efesolaiskirjeen 6:5–8 ja 6:9 kohdista.

K: Miksi Paavali kutsuu Filemonin kirjeen 11. jakeessa Onesimusta aiemmin hyödyttömäksi?

V: Kreikaksi nimi Onesimus tarkoittaa ”hyödyllinen”. Paavali tekee tässä sanaleikkiä, sillä Onesimus oli Filemonin karannut orja. Karannut orja ei ole kovin hyödyllinen.

K: Miksi Paavali on Filemonin kirjeen 12. jakeessa varma Filemonin kuuliaisuudesta, vaikka hän ei itse asiassa käskenyt Filemonia tekemään mitään?

V: Paavali kertoi Filemonille, että vaikka hänellä oli apostolina oikeus käskyttää häntä, Paavali sen sijaan vain kehotti Filemonia vapauttamaan Onesimuksen. Paavali oli siis varma Filemonin kuuliaisuudesta Jumalalle. Jos Filemon tunnusti, että hänen tulisi ottaa vastaan, antaa anteeksi ja vapauttaa kristitty veljensä, Paavali oli varma, että Filemon tekisi sen, mikä miellyttää Jumalaa. Jaakobin kirjeessä (4:17 ) sanotaan: ”Siksi sille, joka tietää, miten tehdä hyvää, mutta ei tee sitä, se on synti.”

K: Mitä Paavali pohjimmiltaan sanoo Filemonin kirjeen jakeissa 12–15?

V: Neljä asiaa.

1. Paavali pyytää Filemonilta jotain, minkä hän selittää neljännessä kohdassa. (Filemon 8)

2. Onesimus tuli Paavalin uskonpojaksi, kristityksi. (Filemonin kirje 10)

3. Paavali lähetti Onesimuksen takaisin Filemonille. (Filemonin kirje 12)

4. Paavali pyytää Filemonia vapauttamaan Onesimuksen, hänen karanneen orjansa, jonka Paavali lähetti takaisin Filemonille.

Usein luotamme Kristukseen evankeliumia julistaessamme, mutta meidän ei tarvitse luottaa siihen, että henkilö on ottanut sen vastaan. Julistamme parhaamme mukaan ja toivomme sitten Pyhän Hengen avulla tuloksia, sillä emme voi tietää varmasti, seuraako joku todella Kristusta vai ei. Mutta tässä tapauksessa Paavalin oli luotettava siihen, että Filemon oli todella pelastunut, sillä se vaikutti siihen, miten Filemon kohtelisi Onesimusta. Voi olla tilanteita, joissa meidän on päätettävä, luotammeko siihen, että joku on todella kristitty vai ei. Voimme tarkastella hänen tekojaan, mutta emme voi aina tietää tekojen taustalla olevaa motivaatiota. Toivottavasti emme erehdy, kun luotamme tai emme luota, mutta jos erehdymme, on parempi erehtyä luottamuksen puolelle kuin epäilyksen puolelle.

K: Mitä ”lihassa” tarkoittaa Filemonin kirjeen 16. jakeessa?

V: Kirjaimellinen ilmaisu on ”lihassa”, kuten Jay P. Greenin kirjaimellisessa käännöksessä todetaan. ”Lihassa” on se, miksi ESV, KJV, NKJV, ”NASB ” 2020 ja NRSV kääntävät. Tulkintoja on neljä.

Henkilökohtaisesti: ”henkilökohtaisesti ja Herrassa” (BSB)

Ystävänä: ”lihassa ja Herrassa” tarkoittaa, että Onesimus palvelisi häntä fyysisesti ja tarjoaisi hänelle yhteyttä uskovana. Luultavasti tästä syystä NIV kääntää tämän ”miehenä”. (The Believer’s Bible Commentary, s. 215) NET Bible sanoo: ”inhimillisesti puhuen”.

Ehkä edelleen orja: ”lihassa” viittaa ihmisten väliseen suhteeseen, mutta se voi tarkoittaa myös isäntä-orja-suhteen säilymistä. (The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 773)

Biologinen veli: Filemon ja Onesimus olivat fyysisesti veljiä. Toisin sanoen Filemon oli ottanut oman veljensä orjaksi. 1001 Bible Questions Answered, s. 314, esittää tämän näkemyksen, mutta sitä pidetään kuitenkin harvoin uskottavana.

Kaikille tulkinnoille yhteistä on, että kyseessä on jonkinlaisen luonnollisen suhteen palauttaminen

Williamsin käännöksessä on tässä käytetty seuraavaa parafraasia: ”sekä palvelijana että kristittynä”

K: Mikä on merkittävää sanassa ”kumppani” Filemonin kirjeen 17. jakeessa?

V: Se ei tarkoita yleisesti ottaen kumppania, vaan tarkemmin ottaen liikekumppania tai työtoveria.

K: Onko Filemonin kirjeen 17–18 jakeet esimerkki laskennallisen vanhurskauden opista?

V: Teoksessa ”1001 Bible Questions Answered” (s. 67–68) sanotaan, että kyllä. Aivan kuten meidän syntimme kirjattiin Kristuksen ”tilille”, Paavali tarjoutui maksamaan kaiken, mitä Onesimus oli velkaa Filemonille.

Tässä ja Kristuksen sovituksessa on kaksi yhtäläisyyttä.

1. Ei ole epäoikeudenmukaista, että Paavali maksaa Onesimuksen velat. Paavali tarjoutui tekemään sen hänen puolestaan, aivan kuten Kristus tarjoutui tekemään sen meidän puolestamme.

2. Ei ole mainintaa siitä, maksoiko Paavali nämä velat, maksoiko Onesimus ne vai anteeksiantiko Filemon velat. Samoin Kristuksen tarjous koskee kaikkia, mutta maksua ei suoriteta niiden puolesta, jotka eivät halua ottaa Kristusta vastaan.

Eroja: Useimmat vertauskuvat eivät ole täydellisiä, eikä tämäkään ole. Oli Filemonin päätettävissä, hyväksyykö hän Paavalin tarjouksen. Onesimuksella ei ollut tässä asiassa paljon sananvaltaa. Sen sijaan meidät pelastetaan armosta ”uskon kautta”, ja kuten Heprealaiskirjeen 4:2 osoittaa, evankeliumin sanoma ei ollut joillekin minkään arvoinen, koska se ei yhdistetty uskoon.

K: Eivätkö Filemon tai muut kristityt olisi Filemonin kirjeen jakeissa 17–19 huolissaan siitä, että heidän orjansa saattaisivat kysyä Paavalilta, milloin he voisivat karata Paavalin luo? Toisin sanoen, entä se ”liukas rinne”, jossa muita orjia rohkaistaan karkaamaan, ja se ennakkotapaus, että isännät eivät rankaise heitä?

V: On arvioitu, että vähintään puolet Rooman valtakunnassa asuneista ihmisistä oli orjia. Aiemmin roomalaiset olivat joutuneet kamppailemaan muutaman orjakapinan kanssa, ja he suhtautuivat karanneisiin orjiin erittäin vakavasti. Siitä huolimatta Filemonin ei tarvinnut olla huolissaan ”liukkaasta rinteestä”; hänen ei ollut tarkoitus tehdä väärin vain siksi, ettei hän halunnut luoda hankalaa ennakkotapausta, eikä meidänkään tarvitse. Tämä loisi itse asiassa ennakkotapauksen, ei orjille, vaan kristityille isännille, jotta he olisivat ystävällisiä orjiaan kohtaan ja vapauttaisivat heidät.

K: Mitä teologista periaatetta opetetaan Filemonin kirjeen 18. jakeessa?

V: Tämä on korvausperiaate. Jos joku on varastanut jotain tai tehnyt väärin ja hänelle on annettu anteeksi, hänen tulisi silti maksaa takaisin se, mitä hän on varastanut. Hänen tulisi mahdollisuuksien mukaan korjata tekemänsä vääryys.

K: Milloin meidän tulisi maksaa korvausta toisten puolesta Filemonin kirjeen 18. jakeen mukaan?

V: Jos Onesimus oli varastanut rahaa, olipa se sitten Rooman-matkaa varten tai muusta syystä, hänen tulisi maksaa se takaisin. Voisi myös sanoa, että Onesimus ”varasti” Filemonilta yhden orjan hinnan. Ihmisten tulisi kuitenkin suorittaa korvaus, eikä Onesimus todennäköisesti ollut tilanteessa, jossa hän olisi voinut maksaa sitä takaisin. Niinpä Paavali tarjoutui maksamaan sen hänen puolestaan. Nykyäänkin voi olla tilanteita, joissa Jumala haluaa meidän maksavan korvausta toisille tai toisten puolesta, vaikka meillä ei olisi siihen laillista tai moraalista velvollisuutta. Kosk ina Kristus kuoli meidän puolestamme, vaikka syyllisyys oli meidän, voimme harkita toisen velan maksamista.

Mutta tässä on löydettävä tasapaino. Jumala ei halua meidän olevan ”avustajia” ihmisille, jotka ovat riippuvaisia tai tuhlaajia. Paavali sanoo 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:10:ssa: ”Sillä jo ollessamme teidän luonanne annoimme teille tämän käskyn: ’Jos joku ei halua tehdä työtä, hän ei saa syödä.’” (BSB). Meidän ei tule vain antaa rahaa, vaan meidän tulee antaa viisaasti. Tietenkin voimme välttää ongelman, että emme anna viisaasti, yksinkertaisesti olemalla antamatta lainkaan. Mutta se on liian yksinkertaistettu ratkaisu; eikä Jumala halua sitä.

Jotkut ihmiset ovat köyhiä, tekevät töitä niin kovasti kuin pystyvät, ehkä jopa kolmessa työpaikassa, eivätkä silti tule toimeen. Toiset ovat köyhiä terveydellisten ongelmien aiheuttamien kustannusten vuoksi, joko itsensä tai perheensä osalta. Kuvittele, kuinka suuri loukkaus on noille ihmisille sanoa: ”He ovat köyhiä, heidän täytyy olla laiskoja.” Meidän on oltava viisaita, mutta meidän on oltava myös anteliaita.

Joskus joku saattaa pyytää meitä maksamaan korvausta, koska heidän mielestään olemme siihen velvollisia, vaikka itse emme todellakaan koe olevamme vastuussa siitä; omasta mielestämme emme ole velvollisia. Pitäisikö meidän silti maksaa korvaus? Joskus vastaus on kyllä; jotta voimme olla hyvä todistaja ja valo maailmassa.

K: Filemonin kirjeen 19. jakeessa mainitaan, kuinka paljon ihminen menettäisi vapauttaessaan orjan?

V: Tuolloin nuori, terve, kouluttamaton miesorja maksoi noin 500 denaria, ja yksi denarius oli tavallisen työläisen yhden päivän palkka. Toisin sanoen kyseessä on noin puolitoista vuoden palkka. Emme kuitenkaan tiedä, millainen orja Onesimus oli. Monet orjat olivat erittäin taitavia ja työskentelivät kirjanpitäjinä, opettajina, yksityisopettajina ja virkamiehinä. Joten Onesimus saattoi olla arvokkaampi kuin tuo summa. Roomalainen kirjailija Cicero mainitsee teoksessaan Q. Rosc. 28 yhden orjan, joka oli ostettu 3 000 denaariin, saanut koulutuksen ja oli nyt arvoltaan 50 000 denaaria. Emme myöskään tiedä, varastiko Onesimus Filemonilta jotain paetessaan; hänen oli saatava rahat matkalle Roomaan jostain.

K: Miksi Paavali muistuttaa Filemonille Filemonin kirjeen 19. jakeessa, että Filemon on velkaa Paavalille oman sielunsa?

V: Onesimuksen vuoksi Paavali on tässä kohtaa varsin tiukka. Paavali sanoo käytännössä: ”Jos sinä, Filemon, olet minulle kiitollinen siitä, että olen julistanut sinulle evankeliumia sielusi pelastamiseksi, osoita kiitollisuutesi vapauttamalla Onesimus orjuudesta.”

K: Oliko Paavalilta väärin olla niin määrätietoinen ja tiukka Filemonin kirjeen 19. jakeessa?

V: Ei. Paavali rakasti sekä Filemonia että Onesimusta. Paavali tiesi, että orjan vapauttaminen oli taloudellinen uhraus, ja vaikka se oli vaikeaa, Filemonin tulisi tehdä se. Joskus kristittyjen tulisi olla määrätietoisempia hyvien asioiden suhteen, toisten vuoksi.

K: Miksi Paavali mainitaan Filemonin kirjeen 24. jakeessa ja Kolossalaiskirjeen 4:14:ssä yhdessä Demaksen kanssa, kun Demas kääntyi pois, koska hän rakasti tätä maailmaa (2. Tim. 4:10)?

V: Kuten muutkin, Demas auttoi aluksi palvelutyössä ja kääntyi myöhemmin pois. Palasiko Demas koskaan takaisin ja pelastuiko hän? Voimme toivoa niin, mutta meillä ei ole siitä mitään mainintaa.

K: Teki Filemon Filemonin kirjeessä niin kuin Paavali pyysi?

V: Filemonin kirjeessä ei sanota. Ehkä asia on jätetty avoimeksi, koska elämässämme tulee hetkiä, jolloin tiedämme Filemonin tavoin, että Jumala haluaa meidän tekevän jotain, mikä on suoraan vastoin kulttuuriamme tai luonnollisia impulssejamme ja halujamme.

Toisaalta Filemon ei repinyt kirjettä (koska se on säilynyt), joten se on jonkinlainen viite siitä, että hän teki niin kuin Paavali pyysi.

K: Tiedämmekö ketään muuta, joka olisi kirjoittanut kirjeen karanneen orjan puolesta?

V: Kyllä. Noin 60 vuotta myöhemmin pakanallinen maaherra Plinius Nuorempi kirjoitti kirjeen Sabinianukselle tämän omistaman karanneen orjan puolesta. The Expositor’s Bible Commentary, osa 11, s. 456 mainitsee tämän.

Roomalainen kirjailija Cicero mainitsee kirjoituksissaan kolme karannutta orjaa. Yksi heistä oli vangittuna. Joskus heiltä sidottiin silmät ja heidät pakotettiin kävelemään ympyrää koko päivän myllynkiven pyörittämiseksi, aivan kuten eläimet.

K: Milloin Filemonin kirje kirjoitettiin?

V: Koska se kirjoitettiin Paavalin ollessa vankina ja sen jälkeen, kun Paavali oli matkustanut alueen läpi, on kaksi todennäköistä ajankohtaa.

58–60 jKr., kun Paavali oli vankina Roomassa

vuonna 56 jKr., kun Paavali oli vankina Efesoksessa.

Vähemmän todennäköinen vaihtoehto on, että se kirjoitettiin, kun Paavali oli vankina Kesareassa.

1800-luvun Tübingenin koulukunnan liberaalit tutkijat, kuten F.C. Baur, ajattelivat, että kirjeen kirjoitti joku muu 2. vuosisadalla, mutta he yrittivät kiistää lähes jokaisen Uuden testamentin kirjan osien ilmoitetun kirjoittajan, joten ei ole yllättävää, että he kiistivät myös Paavalin kirjoittaneen Filemonin kirjeen.

Useimmat kristityt pitävät myöhempää ajankohtaa todennäköisempänä, mutta Onesimus olisi voinut hakea turvaa sekä Efesoksesta että Roomasta.

K: Mitä yhtäläisyyksiä Filemonin kirjeen ja Kolossalaiskirjeen välillä on?

V: Tutkijat ovat erimielisiä siitä, kirjoitettiinko nämä kaksi kirjaa samaan aikaan vai muutaman vuoden välein. Toinen oli kuitenkin kirje seurakunnalle ja toinen kirje sekä yksilölle että seurakunnalle (Filemonin kirje 2). Joka tapauksessa, tässä ovat yhtäläisyydet.

1) Kolossai, Hierapolis ja Laodikeia sijaitsivat Frygiassa, ja Apphia oli fryygialainen nimi.

2) ”Armo ja rauha teille Jumalalta, meidän Isältämme” (Filemon 3 ja Kolossalaiskirje 1:2b)

3) Molempien sanotaan olevan Paavalin ja Timoteuksen kirjoittamia, vaikka Filemonin kirjeen sisältö on selvästi vain Paavalin. Timoteus saattoi kuitenkin olla Paavalin kirjuri.

4) Molemmissa viitataan Arkippukseen (Kol4:17 , Filemonin kirje 2)

5) ”usko Kristukseen Jeesukseen ja rakkautesi kaikkia pyhiä kohtaan” (Kol 1:4) ja ”usko Herraan Jeesukseen ja rakkautesi kaikkia pyhiä kohtaan” (Filemon 5)

6) ”Minä, Paavali, kirjoitan tämän tervehdyksen omalla kädelläni.” (Kol 4:18a) ”Minä, Paavali, kirjoitan tämän omalla kädelläni.” (Filemon 19)

7) Ne päättyvät sanoihin ”Armo olkoon teidän kanssanne” (Kol 4:18b) ja ”Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän hengellänne” (Filemon 25)

K: Mitä todisteita meillä on siitä, että Filemonin kirjeen pitäisi kuulua Raamattuun?

V: Rehellisesti sanottuna, koska Filemonin kirje on niin lyhyt, meillä ei ole yhtä paljon viittauksia siihen kuin muihin kirjoihin. Tässä on kolme syytä, joiden perusteella tiedämme, että tämän kirjan pitäisi kuulua Raamattuun.

1. Paavali kirjoitti sen, ja hän oli apostoli. Pietari todisti 2. Pietarin kirjeen 3:15–16:ssa, että Paavalin sanat olivat pyhää kirjoitusta.

2. Paavali itse sanoi olevansa apostoli 1. Timoteuksen kirjeen 1:1; 2:7, Roomalaiskirjeen 1:1; 1. Korinttolaiskirjeen 1:1; 9:1, 2. Korinttolaiskirjeen 1:1, 11:5; Galatalaiskirjeen 1:1, Efesolaiskirjeen 1:1; Kolossalaiskirjeen 1:1; 2. Timoteuksen kirjeen 1:1; Tituksen kirjeen 1:1.

3. Varhaiskirkon todisteet

Muratorian kanonissa (170–210 jKr.) (ANF, osa 5, s. 603) mainitaan, että Paavali kirjoitti kirjeissään seitsemälle seurakunnalle: korinttilaisille (2 kirjettä), efesolaisille, filippiläisille, kolosialaisille, galatalaisille, tessalonikalaisille (2 kirjettä) ja roomalaisille. Paavali kirjoitti Filemonille, Titukselle ja kaksi kirjettä Timoteukselle.

Tertullianus (198–220 jKr.) mainitsee, että Marcion ei ”vääristänyt” Filemonin kirjeen sisältöä, vaikka hän ei maininnutkaan kirjan nimeä. Tertullianus, Vastalauseita Marcionia vastaan, kirja 5, luku 21, s. 473 (viitattu epäsuorasti)

Origenes (225–253/254 jKr.) lainaa Filemonin kirjeen 14. jaetta: ”Paavali sanoi Filemonille Filemonin kirjeessä Onesimuksesta viisaasti: Jotta hyvyytesi ei perustuisi pakkoon, vaan vapaaseen tahtoon.” Saarnat Jeremian kirjasta, saarna 28, luku 2, s. 224

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Kaisarean Eusebios (326–339–340 jKr.) viittaa ”sotilastovereihin” samoin kuin Filemonin kirjeen 2. luvussa, mutta tämä on lähin viittaus Filemonin kirjeeseen, joka hänellä on.

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368) lainaa Filemonin kirjeen 1. luvun ensimmäistä puoliskoa: ”Lukekaa apostolit: Paavali, Kristuksen palvelija, ylpeilee kahleistaan. Katsokaamme, onko tämä ’Jeesuksen Kristuksen vanki’...” Teos Kolminaisuudesta, kirja 4, luku 39, s. 83

Aleksandrian Athanasius (367 jKr.) ei viittaa mihinkään tiettyihin jakeisiin Filemonin kirjeessä, mutta hän luettelee Uuden testamentin kirjat teoksessaan ”Juhlakirje” 39, s. 552

Teos *Synopsis Scripturae Sacrae* (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitsee Paavalin kirjeen Filemonille osana Uutta testamenttia. Se lainaa Filemonin kirjeen 1. luvun kokonaisuudessaan.

Cheltenhamin kaanon (= Mommsenin luettelo) (noin 360–370 jKr.)

Efraim Syyrialainen (350–378 jKr.)

Jerusalemin Kyrillos (n. 348–386 jKr.) (viitattu)

Laodikeian (Frygiassa) synodi (343–381 jKr.) kanonissa 60, s. 159, luetellaan Vanhan testamentin ja Uuden testamentin kirjat. Kanonissa 59, s. 158, sanotaan, että kirkossa saa lukea vain Vanhan ja Uuden testamentin kanonisia kirjoja.

Ambrosiaster (vuoden 384 jKr. jälkeen) viittaa Filemonin kirjeen 2:6, 12 ja 25

Amphilochius, Iambi ad Seleucum (394 jKr.)

Johannes Krysostomos (396 jKr.) kirjoitti kolme saarnaa Filemonin kirjeestä. Hän toteaa ensimmäisessä saarnassaan, että Paavali kirjoitti tämän kirjeen Filemonille, joka oli ihailtava mies.

Pyhän Katariinan syyrialainen luettelo (n. 400 jKr.)

Epifanius Salamislainen (360–403 jKr.) (viitattu)

Rooman paavi Innocentius I (n. 405 jKr.)

Rufinus (374–406 jKr.)

Karthagon kirkolliskokous (218 piispaa) (393–419 jKr.) (viitattu)

Hieronymus (373–420 jKr.) käsittelee Uuden testamentin kirjoja. Hän mainitsee nimenomaisesti kaikki neljä evankeliumia, Paavalin kirjeet seitsemälle seurakunnalle, Heprealaiskirjeen sekä Paavalin kirjeet Timoteukselle, Titukselle ja Filemonille. Sen jälkeen Hieronymus käsittelee Apostolien tekoja. Sitten hän käsittelee Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudan seitsemää kirjettä. Lopuksi hän käsittelee Johanneksen Ilmestyskirjaa. Kirje 53, luku 9, sivut 101–102.

Jerome (373–420 jKr.) viittaa Filemonin kirjeeseen 2:6, 12

Hippon Augustinus (388–430 jKr.)

Johannes Cassianus (semipelagianismin isä) (419–430 jKr.)

Todisteita harhaoppisista ja väärennöskirjoista

Harhaoppinen Marcion otti Filemonin kirjeen mukaan The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 11. osan s. 453 mukaan osaksi kaanoniaan.

Harhaoppinen Pelagius (416–418 jKr.) viittaa Filemonin kirjeen kohtiin 2, 6 ja 12

Pelagianistinen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.) viittaa Filemonin kirjeen 6:25:een

Meillä on kaikki nämä vielä tänäkin päivänä.

K: Mistä tiedämme, että nykyinen Filemonin kirje on luotettava säilynyt versio siitä, mitä alun perin kirjoitettiin?

V: Siihen on ainakin kolme hyvää syytä.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25 ja Matteuksen evankeliumi 24:35.

2. Varhaiskirkon todisteet. Katso edellisestä kysymyksestä muutamia kirjoittajia, jotka viittasivat Filemonin kirjeen jakeisiin.

3. Varhaisimmat Filemonin kirjeen käsikirjoitukset, jotka meillä on, osoittavat, että niissä on pieniä käsikirjoituseroja, mutta ei yhtään teologisesti merkittävää virhettä.

s. 87 sisältää Filemonin kirjeen jakeet 13–15, 24 (osittain) ja 25b, jossa on aukkoja (n. 125 jKr.). Käsiala on lähes identtinen p46:n kanssa.

Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts (s. 608) todetaan, että alkuperäiset toimittajat ajoittivat p87:n ”kolmannen vuosisadan alkuun”, koska käsiala on lähes identtinen p46:n kanssa, ja p46:n ajateltiin aiemmin olevan peräisin kolmannelta vuosisadalta. Koska p46:n tiedetään nyt olevan vanhempi, se on ajoitettu uudelleen 2. vuosisadan puoliväliin tai loppupuolelle. Toinen todiste on se, että sekä p46:n että p87:n kirjaimet ovat lähes identtisiä Papyrus Oxyrhynchus 841:n (toinen käsiala, n. 120–130 jKr.) kanssa. Kolmas todiste on se, että p87:llä on ”hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä” p52:n kanssa, joka on ajoitettu 2. vuosisadan alkuun.

s. 61 Roomalaiskirje 16:23, 25–27; 1. Korinttolaiskirje 1:1–2, 2–6; 5:1–3, 5–6, 9–13; Filippiläiskirje 3:5–9, 12–16; Kolossalaiskirje 1:3–7, 9–13; 1. Tessalonikalaiskirje 1:2–3; Titukskirje 3:1–5, 8–11, 14–15; Filemonin kirje 4–7. n. 700 jKr.

n. 700 jKr. – 1968 – Uuden testamentin teksti.

Noin 700 jKr. – 1975 – Aland ym., kolmas painos.

Noin 700 jKr. – 1998 – Aland ym., neljäs tarkistettu painos.

Sinaiticus [Si] 340–350 jKr.

Filemonin kirje ei ole säilynyt Vaticanus [B] -käsikirjoituksessa

Alexandrinus [A] n. 450 jKr.

Bohairilainen koptinkieli [Boh] 3./4. vuosisata

Sahidinen koptinkieli [Sah] 3./4. vuosisata

Ephraemi Rescriptus [C] 5. vuosisata

I Washington D.C., 5. vuosisata (Phm 2, muut?)

Claromontanus [D] 5./6. vuosisata

Vuonna 1968 julkaistussa teoksessa The Text of the New Testament (s. 167) todetaan, että Filemonin kirjeestä on olemassa vähintään 10 uniaalikäsikirjoitusta (joissa on neljä korjaajaa) ja 42 minuskulikäsikirjoitusta.

Katso www.BibleQuery.org/Philemon Manuscripts.html saadaksesi lisätietoja Filemonin kirjeen varhaisista käsikirjoituksista.