< Raamatunkysymys Heprealaiskirjeestä

K: Kuka kirjoitti Heprealaiskirjeen?

V: Nykyään emme tiedä, kuka kirjoitti Heprealaiskirjeen. Kirjasta itsestään tiedämme kuusi asiaa kirjoittajasta:

1) Kirjoittaja viittaa ”itseensä” Heprealaiskirjeen 11:32:ssa; kreikankielinen muoto on maskuliininen, joten kirjoittaja oli mies.

2) Heprealaiskirjeen 13:23 mainitsee Timoteuksen, joten kirjoittaja tunsi Timoteuksen (eikä ollut itse Timoteus).

3) Heprealaiskirjeen 13:22–24 osoittaa, että varhaiskirkon lukijat tiesivät, kuka kirjoittaja oli.

4) Kirjoittajalla oli laaja Raamatun tuntemus (joka oli muun muassa myös Paavalilla).

5) Kirjoittaja oli hyvin looginen ja järjestelmällinen kirjoittaja (kuten Paavali myös oli).

6) Kirjoittaja (tai kirjoittajat) kirjoitti hyvin runollisesti ja kaunopuheisesti, ehkä jopa enemmän kuin mitä Paavalin kirjeissä havaitsemme.

K: Mikä on Heprealaiskirjeen pääkohta?

V: Keskeinen ajatus on ”Kristus on parempi”. Heprealaiskirje kirjoitettiin osoittamaan sekä Vanhan testamentin ja kristinuskon jatkuvuutta että Kristuksen alla tapahtunutta uutta, radikaalia muutosta. Kristus on parempi kuin ihmiset, parempi kuin enkelit, parempi kuin laki ja parempi kuin uhrit.

K: Heprealaiskirjeen 1:1:ssä sanotaan, että ainoastaan silminnäkijöiden kirjoittamat kirjat hyväksyttiin Raamattuun. Miksi sitten Heprealaiskirje on siellä? Kukaan ei tiedä, kuka kirjoitti Heprealaiskirjeen.

V: Tämä ei pidä paikkaansa. Me emme tiedä sitä nykyään, mutta varhaiskristityt tiesivät, kuten Heprealaiskirjeen 13:22–25:n henkilökohtainen huomautus osoittaa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Rooman Klemens viittaa Heprealaiskirjeeseen monta kertaa kirjeessään korinttilaisille, joka on kirjoitettu vuosina 96–98 jKr. Olemme siis velkaa varhaiskirkolle, ei siitä, että se olisi kirjoittanut pyhiä kirjoituksia, vaan siitä, että se tunnisti ne.

Tertullianus (208–220 jKr.) ajatteli teoksessaan ”Säädyllisyydestä” (luku 20, s. 97), että Barnabas kirjoitti Heprealaiskirjeen, mutta tälle ei ole muuta näyttöä.

Origenes (225–254 jKr.) katsoi, että Paavali kirjoitti Heprealaiskirjeen, mutta hän mainitsee myös, että toiset olivat eri mieltä.

Varhaiskristittyjä, jotka opettivat Paavalin kirjoittaneen Heprealaiskirjeen, olivat:

Irenaeus (182–188 jKr.)

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.)

Origenes (225–254 jKr.)

Dionysios Aleksandrialainen (246–265 jKr.)

Adamantius (n. 300 jKr.)

Athanasius (n. 318 jKr.)

Aleksandrian Aleksanteri (313–326 jKr.) sanoo, että Heprealaiskirjeen 13:8 on Paavalin kirjoittama. Ariuksen erottaminen, luku 3, s. 70

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Kaisarean Eusebius (323–326 jKr.) sanoo, että oli kiistanalaista, kirjoittiko Paavali Heprealaiskirjeen vai ei.

Athanasius (356–360 jKr.) lainaa Heprealaiskirjeen 1:4:ää Paavalin kirjoittamana. Neljä puhetta arianilaisia vastaan, puhe 2, luku 14, s. 348.

Athanasius (335 jKr.) sanoo, että Heprealaiskirje on Paavalin kirjoittama. Juhlakirje 7, luku 7, s. 526

Synopsis Scripturae Sacrae (350–370 jKr. tai 5. vuosisata)

Nyssan Gregorius (382–383 jKr.) sanoi, että Paavali kirjoitti Heprealaiskirjeen, ja viittaa Heprealaiskirjeen 5:5:een. Teos Eunomiusta vastaan, kirja 6, luku 2, s. 183

Milanon Ambrosius (370–390 jKr.) viittaa siihen, että Paavali kirjoitti Heprealaiskirjeen. Teoksessa ”Mysteereistä”, luku 8.45, s. 323

Johannes Krysostomos (ennen vuotta 407 jKr.) mainitsee Paavalin kirjoittaneen galatalaisille ja heprealaisille. Kommentaari Filippiläiskirjeeseen, saarna 4, jae 30, s. 200

Johannes Cassianus (419–430 jKr.) (epäsuorasti) viittaa Heprealaiskirjeen 13:8:aan apostolin kirjoittamana teoksessa Seitsemän kirjaa, kirja 5.6, s. 584, ja Heprealaiskirjeen 12:22,23:een apostolin kirjoittamana teoksessa Abotti Mooseksen ensimmäinen konferenssi, luku 14, s. 302

Harhaoppisten joukossa

Pelagianilainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.)

K: Mikä Heprealaiskirjeen 1:1–3:ssa on järkyttävää tai jopa skandaalimaista (paitsi hyvällä tavalla) näiden jakeiden sisällössä?

V: Jumalan läsnäolo ulottuu meistä paljon kauemmas kuin kaukaisinkaan galaksi. Hän täyttää taivaan, ja taivaan tähdet ovat vähintään yhtä lukuisia kuin hiekanjyvät merenrannalla. Mutta huomaako Jumala edes pölyhiukkasen, joka kiertää hiekanjyvää, jota me mielellämme kutsumme maailmaksi? Voisi ajatella, että Jumalalla on parempaakin tekemistä.

Sitten yhtäkkiä, pam, Jumala ilmestyy ja näkyy silmiesi edessä. Voit kuulla Hänet selvästi. Voit nähdä Hänet menettämättä näköäsi tai kuolematta. Voit kysyä Häneltä mitä tahansa. Haluatko tietää, millainen taivasten valtakunta on? No, sinun saattaa olla vaikea täysin ymmärtää sitä, mutta anna minun selittää se tavalla, jonka voit ymmärtää. Muuten, minulla on nälkä, mennään syömään kalaa. Mutta meillä ei ole kalaa annettavaksi; emme ole saaneet yhtään koko yönä. Ei se haittaa, tällä kertaa minä tarjoan.

Kuinka niin mahtava, niin puhdas, niin pyhä, meille niin ”vieras” Olento voi nöyryyttää itseään niin paljon, että tulee käymään luonamme yhtenä meistä? Jos olet koskaan lukenut tarinoita kuninkaasta tai prinssistä, joka naamioituu kerjäläiseksi ja menee kaupunkiin tapaamaan kansaa, se ei ole mitään verrattuna siihen kunniaan ja loistoon, jonka Jeesus jätti taakseen tullessaan tähän maailmaan.

K: Tarkoittaako Hepr. 1:2, ettei profeettoja ole enää?

V: Kyllä ja ei, oikein ymmärrettynä.

Kyllä, Kristuksen jälkeen ei ollut enää profeettoja Vanhan testamentin merkityksessä, jotka antoivat meille Raamatun kirjat ja ovat osa perustusta, jolle kirkko on rakennettu Efesolaiskirjeen 2:20 mukaan.

Ei, sillä Uudessa testamentissa profetian lahja oli edelleen olemassa (1. Kor. 12:29; 14:4). Joitakin miehiä ja naisia, joilla oli tämä lahja, mainitaan Apostolien teoissa 21:9–10.

K: Oliko Jeesus Heprealaiskirjeen 1:2 mukaan olemassa taivaassa ennen kuin Hän tuli maan päälle?

V: Kyllä, Heprealaiskirjeen 1:2:n, Johanneksen evankeliumin 1:1–3:n ja Jeesuksen omien sanojen mukaan (Joh. 17:5). En ole varma, mitä selkeämpää todistetta kukaan voisi vielä tarvita.

Kolossalaiskirjeen 1:15: ”Hänen rakkautensa Poika on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen koko luomakunnan suhteen. Sillä Hänessä on luotu kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, olipa kyseessä valtaistuimet, hallitusvallat, hallitsijat tai vallanpitäjät. Kaikki on luotu Hänen kauttaan ja Häntä varten. Hän on ennen kaikkea, ja Hänessä kaikki pysyy koossa. Ja Hän on ruumiin, eli seurakunnan, pää; Hän on alku ja esikoinen kuolleiden joukosta, jotta Hänellä olisi kaikessa etusija.”

Mutta se, että Hänestä tuli Jumalan Poika inkarnaation kautta, ei kiistä sitä, että Hän oli ”Jumalan kanssa” alussa. (Joh. 1:1–2, 10, 14–15)

K: Koska Jeesus istui Jumalan Isän oikealle puolelle (Hepr. 1:3), todistaako tämä, että Isällä on fyysinen ruumis?

V: Ei, ei sen enempää kuin auton oikea puoli todistaa, että autolla olisi kädet. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Ilmaisu ”oikealla puolella” tarkoittaa itse asiassa kunniapaikkaa.

2. ”Oikealla puolella” voi viitata myös fyysiseen sijaintiin. Vaikka Jumala täyttääkin taivaan ja maan (Jeremia 23:23–24), Isällä on myös paikallinen läsnäolo valtaistuimellaan (Ilmestyskirja 4; 5:7).

3. Se, että Jumalalla on paikallinen läsnäolo, ei todista, että Jumala olisi sidottu fyysiseen ruumiiseen tai että Hänellä olisi fyysinen ruumis. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että Isä Jumala voi ilmestyä missä tahansa muodossa, jonka Hän haluaa, mukaan lukien liekkinä tai fyysisenä ruumiina.

Katso erilainen vastaus teoksesta When Cultists Ask, s. 283–284.

K: Koska Jeesus ”tuli” enkelien yläpuolelle (Hepr. 1:4), eikö Hän ollut jo aiemminkin enkelien yläpuolella?

V: Taivaassa Hän oli enkeleitä korkeammassa asemassa, kuten Joh. 17:5 viittaa. Jeesus kuitenkin tyhjensi itsensä tullessaan maan päälle (Fil. 2:7). Jeesus tuli väliaikaisesti enkeleitä alemmaksi, kuten Heprealaiskirjeen 2:7,9 nimenomaisesti sanoo. Heprealaiskirjeen 1:4 osoittaa, että Isä myönsi Jeesuksen pyynnön Joh. 17:5:ssä.

K: Viittaako Heprealaiskirjeen 1:5–6 siihen, että Kristus on enkeli?

V: Ei, se osoittaa itse asiassa juuri päinvastaista, erityisesti Heprealaiskirjeen 1:6–8 ja 2:16 kohdissa. Vaikka Kaikkivaltias Jumala olisi voinut antaa Kristukselle minkä tahansa luonteen Hän olisi halunnut, mukaan lukien enkelin luonteen, Heprealaiskirjeen 2:11, 14, 16–17 osoittaa, että Jeesus tuli lihaksi ihmisenä, ei enkelinä.

K: Lainataanko Heprealaiskirjeen 1:6:ssa ”kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä” 5. Mooseksen kirjan 32:43:sta, koska masoreettisessa tekstissä tätä ei ole?

V: Kyllä. Heprealaiskirjeen 1:6 teksti on selkeä. Sama tai samankaltainen lause esiintyy sekä Kuolleenmeren kääröissä (4Q44) 5. Mooseksen kirjan 32:43 kohdassa että Septuagintassa 5. Mooseksen kirjan 32:43 kohdassa. Kyseessä on todennäköisesti käsikirjoitusvirhe, joka on hiipinyt masoreettiseen tekstiin.

K: Tarkoittaako Heprealaiskirjeen 1:6, että Jeesusta on palvottava, vai tarkoittaako kreikkalainen sana vain, että enkelit ”kumarsivat” Häntä, kuten jotkut Jehovan todistajat opettavat?

V: Proskuneo-sana Jeesuksen palvonnan perusteluna: Uudessa testamentissa käytetään englanninkielisiä palvonnan sanoja 76 kertaa. (Luulen, että se johtuu siitä, että uskovat palvoivat paljon.) Kreikkalaista sanaa proskuneo käytetään kaikissa paitsi 16 tapauksessa.

P1. Muun muassa neljä taivaallista olentoa ”proskuneoivat” Jumalaa Ilmestyskirjan 19:4:ssä.

P2. Älä koskaan kumartele toista. Saatana pyysi Jeesusta kumartamaan häntä Matteuksen evankeliumin 4:9:ssä. Jeesus vastasi, että vain Jumalaa tulee kumartaa, Matteuksen evankeliumin 4:10:ssä. Ilmestyskirjan 19:10:ssä mainittu enkeli sanoi, että vain Jumalaa tulee palvoa. Kaikki, jotka kumartavat petoa Ilmestyskirjan 14:9:ssä, joutuvat kärsimään siitä.

P3. Kun Jeesus siteerasi Vanhaa testamenttia Matteuksen evankeliumin 4:10 ja Luukkaan evankeliumin 4:8 kohdissa, Hän käytti sanaa ”proskuneo”.

P4. Enkelit kumartavat Jeesusta Heprealaiskirjeen 1:6:ssa

P5. Monet ihmiset kumartavat Jeesusta, mukaan lukien opetuslapset ennen Kristuksen ylösnousemusta (Matteuksen evankeliumi 14:33), viisaat miehet (Matteuksen evankeliumi 2:2), spitaalinen (Matteuksen evankeliumi 8:2), eräs johtaja (Matteuksen evankeliumi 9:18), opetuslapset Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen (Matteuksen evankeliumi 28:9,17; Luuk. 24:52), gerasenilainen riivattu (Mark. 5:6), pilkkaavat roomalaiset sotilaat (Mark. 15:19)

P – Yhteenveto: Se, mitä taivaan enkelit tekevät, mitä opetuslapset ja muut tekivät ja mitä jopa pilkkaavat roomalaiset sotilaat tekivät, on Jeesuksen seuraajien asianmukaista tehdä vilpittömästi.

Sanaa proskuneo käytetään kuitenkin myös niistä Saatanan synagogan jäsenistä, jotka kaatuvat Filadelfian seurakunnan jäsenten jalkoihin Ilmestyskirjan 3:9:ssä. Voidaan väittää, että ”proskuneo” saattaisi tarkoittaa yksinkertaisesti polvilleen kaatumista jonkun edessä Matteuksen evankeliumin 15:25; 18:26 ja 20:20 kohdissa.

Vaikka ”proskuneo” voi toisinaan tarkoittaa pelkästään polvilleen laskeutumista, se on pääasiallinen sana palvonnan merkityksessä. Kaiken kruunuksi jopa Jehovan todistajien omassa Uuden maailman käännöksessä sana ”proskuneo” on käännetty Heprealaiskirjeen 1:6:ssa sanalla ”palvonta”. Jehovan todistajien teoksen Answered Verse by Verse (s. 100–101) mukaan näin oli Uuden maailman käännöksen vuosien 1953, 1960, 1961 ja 1970 versioissa. Vartiotorni muutti tämän ilmaisuksi ”kumartaa” vuodesta 1971 lähtien.

Jos pidät kristittyjen tapaa palvoa Jeesusta (proskuneo) sopimattomana, miten sinä sitten palvot Jeesusta?

Kuten eräs Jehovan todistaja-nainen kertoi minulle pitkän keskustelun päätteeksi, hän kumartaisi Jeesuksen edessä, jos tämä olisi täällä tänään, mutta koska Jeesus ei ole täällä, hän ei kumartele Häntä. Ymmärrän hänen näkökulmansa, jos Jeesus ei olisi koskaan läsnä hänelle. Matteuksen evankeliumissa 18:20 Jeesus kuitenkin sanoi, että missä kaksi tai kolme on kokoontunut hänen nimessään, siellä hän on heidän keskellään. Joten kun olemme yhdessä, meidän tulisi kumartaa Jeesusta. Lisäksi Roomalaiskirjeen 8:9–10 osoittaa, että kaikilla, jotka kuuluvat Kristukseen, on Kristuksen henki sisällään.

Lisäksi Jehovan todistajien Uuden maailman käännös osoittaa tässä puolueellisuutta. Se kääntää sanan ”proskuneo” palvonnaksi, kun sitä käytetään viittaamaan Jumalaan (Ilm. 5:14; 7:11; 11:16; 19:4; Johanneksen evankeliumi 4:20 jne.), mutta aina kun samaa sanaa käytetään Jeesuksesta, se käännetään sanalla ”kumarrus” (Matteuksen evankeliumi 14:33; 28:9,17; Luukkaan evankeliumi 24:52; Heprealaiskirje 1:6).

Vaikka ”proskuneo”-argumentti onkin vahva, olemme vasta aloittamassa esittää argumentteja, jotka osoittavat, että Jeesus on Jumala ja palvonnan arvoinen. Muita seikkoja ovat muun muassa ”Tuomaksen” argumentti Johanneksen evankeliumin 20:24–29 käsittelyssä, ”kunnian” argumentti Johanneksen evankeliumin 5:23 käsittelyssä sekä ”palvonnan” argumentti Ilmestyskirjan 5:9–14 käsittelyssä. Katso teoksesta When Cultists Ask, s. 284, lisätietoja ”proskuneo”-argumentista ja muista argumenteista.

K: Tarkoittaako Hepr. 1:9 ”Jeesus, joka on Jumala, Isä, joka on sinun Jumalasi” vai ”Jeesus, Isä, joka on sinun Jumalasi”?

V: Se on ensimmäinen vaihtoehto, jossa puhutaan Jeesukselle. Se voidaan tulkita kummallakin tavalla sekä kreikaksi että englanniksi. New International Bible Commentary -teoksessa (s. 1507) todetaan kuitenkin, että vaikka sekä jakeen 8 että jakeen 9 kielioppi on monitulkintainen, on varmaa, että tarkoitus on ”vokatiivi” (Jeesus, joka on Jumala, Isä, joka on sinun Jumalasi). Tiedämme tämän vertaamalla sitä hepreankieliseen tekstiin, josta tämä on lainattu: Psalmi 45:6–7. Juutalaisen Aquilan käännös Psalmin 45:7:stä kuuluu: ”Oi Jumala, sinun Jumalasi on voidellut sinut”.

K: Mitä Psalmi 110 merkitsisi juutalaiselle henkilölle Heprealaiskirjeen 1:13 kohdassa?

V: Psalmin 110 osia siteerataan Matteuksen evankeliumissa 22:44; Markuksen evankeliumissa 12:36–37; Luukkaan evankeliumissa 20:42–44; Apostolien teoissa 2:34–35; Heprealaiskirjeessä 1:13 ja 5:10, ja niitä käsitellään laajasti Heprealaiskirjeen 7:1–28. Psalmin 110 siteerasivat kolmetoista Nikäan kirkolliskokousta edeltävää kirkkokirjailijaa. Katso osoitteesta www.biblequery.org\history\churchhistory\WhatEarlyChristiansTaughtOnDoctrine.html, mitä he sanoivat. Midrash Tehillimin ja Psalmit-kommentaarin (200–500 jKr.) juutalaiset kirjoittajat tunnistivat psalmin 110 messiaaniseksi.

K: Miten meidän tulisi suhtautua enkeleihin Heprealaiskirjeen 1:14:n valossa?

V: Tässä on viisi keskeistä seikkaa nykyisestä ja tulevasta suhteestamme enkeleihin.

Me tuomme enkelit tuomittaviksi (1. Kor. 6:3)

Meidän ei tule panetella taivaallisia olentoja, olivatpa ne sitten enkeleitä tai demoneja. (Juudaksen kirje 8–10)

Enkelit palvelevat meitä (Hepr. 1:14)

Saatamme tietämättämme majoittaa enkeleitä (Hepr. 13:2)

Emme saa palvoa enkeleitä (Kolossalaiskirje 2:18); meidän on omistaututtava yksin Jeesukselle (2. Korinttolaiskirje 11:2)

K: Mikä on Heprealaiskirjeen 2. luvun pääkohta, Jeesuksen suuren teon ja ylevän aseman lisäksi?

V: Se ei ole pelkästään Jeesuksen suuruus, vaan pikemminkin se, kuinka pitkälle Hän meni meidän puolestamme. Heprealaiskirjeen 1. luvussa Jeesus oli ylivoimainen Jumalan Poikana, ja Heprealaiskirjeen 2. luvussa Jeesus on ylivoimainen Ihmisen Poikana. Maantieteellisenä vertauskuvana voidaan sanoa, että kyse ei ole pelkästään siitä, että Jeesus on korkeampi kuin Himalaja. Pikemminkin Hän oli alun perin korkeammalla kuin Himalaja, mutta matkusti meidän vuoksemme aina Tyynenmeren pohjalla sijaitsevaan Marianan syvänteeseen asti, jotta Hän voisi nostaa meidät ylös Himalajalle kanssaan.

Tämän takana on tietysti koko kirjan tarkoitus, joka esitetään Heprealaiskirjeen 2:1 ja sitä seuraavissa jakeissa: älkää ajautuko pois.

K: Miten Hepr. 2:1:ssä jotkut Kristusta seuraavat ajautuvat pois?

V: Vaikka jotkut luopuvat katastrofaalisesti jonkin äkillisen tapahtuman vuoksi, se ei ole sanan ”ajautua” merkitys. Tämä kreikkalainen sana, pararyomen, esiintyy Uudessa testamentissa vain tässä kohdassa sekä Vanhan testamentin kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä Sananlaskujen kirjassa 3:21. Se viittaa asteittaiseen etääntymiseen, joka voi olla aluksi vähäistä, mutta voi lopulta viedä kauas. Ajattele sormusta, joka liukuu hiljaa sormenpäähän, putoaa sieltä pois ja voi päätyä monien mailien päähän. Meillä on vastuu huolehtia siitä, ettemme edes ala ajautua pois.

K: Pitäisikö meidän Heprealaiskirjeen 2:2:n mukaan totella enkelien sanoja vai ei?

V: Kyllä ja ei, oikein ymmärrettynä. Kyllä, Raamatun henkilöt kuuntelivat Jumalan tottelevaisia enkeleitä, koska nämä välittivät Jumalan viestejä. Ei, meidän ei tule kiinnittää huomiota siihen, mitä pahat, langenneet enkelit opettavat (Gal. 1:8; 1. Joh. 4:1–3). Saatana itse voi naamioitua valon enkeliksi (2. Korinttolaiskirje 11:14–15). Mooseksen laki annettiin kuitenkin enkelien välityksellä 5. Mooseksen kirjan 33:2 (Septuaginta), Apostolien tekojen 7:53 ja Galatalaiskirjeen 3:19 mukaan. Myös Josephus mainitsee tämän teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria”, kirja 15, luku 136.

K: Luuletko, että Heprealaiskirjeen 2:2–3:n mukaan evankeliumin sivuuttaminen on yhtä pahaa, yhtä pahaa vai pahempaa kuin Mooseksen ajasta Kristukseen ulottuvan lain sivuuttaminen?

V: Heprealaiskirjeen 2:2–3:ssa sanotaan, että koska evankeliumi on suurempi kuin laki, sen hylkääminen on pahempaa kuin Mooseksen lain hylkääminen. Kreikkalainen sana ”me” tarkoittaa hieman enemmän kuin pelkkää ”me”. Se on melkein kuin ”ei he, vaan me”.

K: Mikä on Heprealaiskirjeen 2:3:ssa ero Kristuksen kautta saatavan pelastuksen hylkäämisen ja sen sivuuttamisen välillä?

V: Heprealaiskirjeen 2:4:ssä sanan ”erilaiset” merkitys ilmaisussa ”ihmeet” voi olla värikäs, eli ”eriväriset”, toisin sanoen vaikeasti sivuutettavat. Sen hylkääminen tarkoittaa, että henkilö on päättänyt siirtyä sen vastakohtaan ja on ainakin sillä hetkellä sulkenut oven siltä. Sen sivuuttaminen tarkoittaa, ettei liiku kohti eikä poispäin, ja mahdollisesti jättää oven sille auki sillä hetkellä. Loppujen lopuksi eroa ei kuitenkaan ole; jos päätät olla hyväksymättä tätä pelastusta, ei ole muuta tietä taivaaseen (Joh. 14:6; Ap. t. 4:12). Vaikka ihminen olisi täysin hylännyt evankeliumin, Jumala voi myöhemmin pehmentää hänen sydämensä, ja hän voi kääntyä, katua ja hyväksyä sen myöhemmin, kuten Tarsolainen Saulus teki.

K: Koska Jeesus on Heprealaiskirjeen 2:6:n mukaan Jumalan ”esikoinen”, onko Jeesus luotu olento? Meidän ei pitäisi palvoa luotuja olentoja, kuten Roomalaiskirjeen 1:25 sanoo.

V: Isä-poika-suhde on merkityksellinen, kun yritämme ymmärtää termiä ”esikoinen”. Vastauksessa on kaksi ymmärrettävää totuutta.

1. Mieti tätä vertausta. ”Synnyttävätkö” ihmiset lapsia, vai ostavatko he valmiina luotuja lapsia kaupasta? Ainoan Poikansa jumalallinen luonne ei ole sen enempää Isän luoma kuin ihmiset ”luovat” lapsia.

2. Pojan ihmisyys on Jumalan luoma, ja kutsumme Häntä esikoiseksi sekä arvojärjestyksessä ensimmäisenä että ensimmäisenä ylösnousseena (1. Kor. 15:20). On väärin käyttää termiä ”esikoinen” kieltämään ensimmäistä totuutta: Jeesus on esikoinen kunniassa, mutta Hän on myös ”Ainoa-Syntynyt” (Joh. 3:16).

Se, että toinen kohta on totta, ei todista ensimmäistä kohtaa vääräksi. Jeesus oli olemassa ennen kaikkia luotuja olentoja, kuten 1. Johanneksen kirjeen 1. luku osoittaa.

K: Viittaako Heprealaiskirjeen 2:6–9:ssä oleva Psalmin 8:n kohta ihmisiin, uskoviin vai Jeesukseen?

V: Se viittaa ensisijaisesti ”ihmisen poikaan”, eli Jeesukseen. Uskovat kuitenkin hallitsevat Kristuksen kanssa, joten se viittaa toissijaisesti myös uskoviin.

K: Miten Jeesus oli Hepr. 2:9:n mukaan alempi kuin enkelit?

V: Tämä saattoi tuntua oudolta myös enkeleille. Meidän on tarkasteltava tätä asiaa alun, silloin ja nyt -näkökulmasta.

Alun perin: Luotuaan kaiken Heprealaiskirjeen 1:2:n mukaan Jeesuksella oli kunnia Isän luona taivaassa Johanneksen evankeliumin 17:5:n mukaan.

Inkarnaation yhteydessä Filippiläiskirjeen 2:5–8 kertoo meille, mitä suuria tekoja Jeesus teki ennen tuloaan maan päälle. Jeesus tyhjensi itsensä ja tuli maan päällä vähemmän mahtavaksi kuin enkelit. Heprealaiskirjeen4:15 ja 5:7–8 antavat hieman tarkempia yksityiskohtia siitä, mitä Jeesus koki ollessaan maan päällä.

Nyt Jeesus on paljon suurempi kuin enkelit, kuten Heprealaiskirjeen 1:4–8 ja 2:7 osoittavat. Johanneksen evankeliumin 17:5, Filippiläiskirjeen 2:9–11 ja Ilmestyskirjan 5:11–14 kertovat, mitä tapahtui sen jälkeen, kun Jeesus nousi taivaaseen.
Kuka luopuisi kaikesta siitä, mistä Jeesus luopui, luottaen ja uskoen vain siihen, että Hän saisi sen takaisin? Vain joku, joka ajatteli, että ihmiset, joiden puolesta Hän uhrasi itsensä, olivat sen arvoisia. Voisi kai sanoa, että Jeesuksen täytyi olla Jumala, koska kukaan ei olisi tehnyt sitä meidän puolestamme, ellei hänellä olisi ollut Jumalan kokoista sydäntä!

K: Heprealaiskirjeen 2:9:ssä sanotaan, että Jeesus maistoi kuoleman kaikkien puolesta, miksi sitten kaikki eivät pelastu? Onko joidenkin ihmisten puolesta maksettu kahdesti, kerran heidän itsensä toimesta ja kerran Jeesuksen toimesta?

V: Kalvinistit, kuten John Owen, ovat esittäneet tämän kysymyksen. Owen päätteli, että koska

1. Kristuksen uhri on täydellinen sovitus kaikista synneistä, myös epäuskosta [niiden osalta, joihin sovitus kohdistuu].

2. Kaikki eivät tule pelastumaan; jotkut eivät pääse taivaaseen.

3. Siksi Kristuksen uhri ei ollut tarkoitettu kaikille [Jumala ei tarjonnut valitsemattomille keinoa saada syntinsä anteeksi ja päästä taivaaseen].

[Kommenttini tästä näkemyksestä on: syntyneet toivottomina syntisinä ilman ulospääsyä – viime kädessä ei ollut heidän vikansa, että he joutuivat helvettiin; tämä asettaa vastuun yksinomaan heidän Luojansa harteille.]

On mielenkiintoista, että jotkut, jotka esittävät tämän kysymyksen, eivät näe ongelmaa ”kaksinkertaisessa syyllisyydessä”, sanoen, että ihmiskunta kantaa syyllisyyden Aadamin synnistä yhtä lailla kuin Aadam itse. Joka tapauksessa Owenin kysymys on edelleen perusteltu. Kaikkien pitäisi olla yhtä mieltä siitä, että

1. Jumala vaatii vain yhden sovituksen suorittamista

2. Mutta tuo maksu on suoritettava

Jeesus maksoi kaikkien puolesta, mutta Hän ei pakottanut kaikkia maksamaan, joten maksua ei sovellettu kaikkiin. Toisin sanoen, jos köyhällä on miljoonan dollarin velka ja miljonääri antaa hänelle armollisesti matkalaukun, joka on täynnä miljoonaa dollaria, ja köyhä polttaa matkalaukun, köyhä on silti täysin vastuussa velasta, vaikka miljonääri maksoi sen. Maksu tarjottiin, mutta sitä ei sovellettu. Vastaisin siis Owenin trilemmaan tällä tavalla.

1. Kristuksen uhri on täydellinen maksu kaikista synneistä, myös epäuskosta [niille, joihin maksu kohdistuu].

2. Kaikki eivät tule pelastumaan; jotkut eivät pääse taivaaseen.

3. Siksi Kristuksen uhrausta ei sovellettu kaikkiin [eli Jumala ei pakottanut Kristuksen uhrausta maksuksi niille, jotka hylkäsivät sen].

4. Viime kädessä se oli heidän syynsä, ei Jumalan, että Kristuksen sovitus ei koskenut heitä.

Tämän epävirallisen vertailun lisäksi tässä on todellinen, auktoriteettinen raamatullinen opetus.

Heprealaiskirje 4:2 ”Sillä myös meille on saarnattu evankeliumia, aivan kuten heillekin; mutta se sanoma, jonka he kuulivat, ei ollut heille mitään hyötyä, koska kuulijat eivät yhdistäneet sitä uskoon.” (NIV) Siinä ei sanota, että Jeesus ei kuollut heidän puolestaan, vaan että he eivät yhdistäneet sitä uskoon.

1. Johanneksen kirje 2:2: ”Hän [Jeesus Kristus] itse on sovitusuhri meidän syntiemme puolesta, eikä vain meidän, vaan koko maailman syntien puolesta.” (BSB)

1. Timoteuksen kirje 2:4–6: ”Joka [Jumala] tahtoo, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat totuuden tuntemiseen. Sillä on yksi Jumala, ja on yksi välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaaksi kaikkien puolesta – todistus, joka annettiin juuri oikeaan aikaan.” (BSB)

K: Mikä on epätavallista ilmauksessa ”uskomme johtaja/aloittaja” (Hepr. 2:10; 12:2)?

V: Sana ”kapteeni/aloittaja”, kreikaksi archegos, on poikkeuksellisen vaikea kääntää englanniksi. Se tarkoittaa tavallaan ”kapteenia”, ”aloittajaa” tai ”tienraivaajaa”, mutta nämä eivät ole riittävän voimakkaita ilmaisemaan sanan todellista merkitystä. Merkitys sisältää samanaikaisesti ”aloittajan”, ”perustajan”, ”tienraivaajan” ja ”johtajan”. Sana sisältää sekä ”olennaisen aloitteentekijän” että ”sankarillisen johtajan” käsitteet. Jeesusta voisi ajatella myös ”tienraivaajana” tai ”polunlöytäjänä”, paitsi että se ei ole oikein; Jeesus ei pelkästään löytänyt tietä, vaan Hän on Tie ja ainoa Tie (Joh. 14:6; Ap. t. 4:12).

K: Miten Jeesus Heb 2:10,18:n mukaan saattoi todella kärsiä, kun Hän on Jumala?

V: Jeesus on 100-prosenttisesti Jumala ja 100-prosenttisesti ihminen. Jeesus ei kuitenkaan ollut vain puoliksi ihminen, vaan 100-prosenttisesti ihminen, ja kykenevä kärsimään aivan kuten ihminen, koska Jeesus oli yhtä inhimillinen kuin me. Jeesus on kuitenkin myös yhtä paljon Jumala kuin Isä Jumala. Tarkat yksityiskohdat siitä, miten nämä Jeesuksen kaksi puolta liittyvät toisiinsa, on jätetty mysteeriksi. Voimme kuitenkin tietää joitakin asioita sen rajoissa, mitä Raamattu opettaa.

Jeesus oli maan päällä yksi Persoona, jolla oli yksi tahto. Hän ei ollut kaksi henkilöä eikä kaksi tahtoa yhdessä ruumiissa. Oli olemassa vakava virheopetus, jota kutsuttiin nestorianismiksi ja jossa opetettiin, että Kristus oli kaksi henkilöä. On kiistanalaista, kuinka kaukana totuudesta Nestorius oli, mutta hänen jälkeensä tulleet nestorialaiset veivät ajatuksiaan vielä pidemmälle ja seurasivat myös pelagianismia. Monet nestorialaiset levittivät evankeliumia Kiinassa. Lopulta heidät karkotettiin Kiinan keisarikunnasta, ja monet suuntasivat pohjoiseen ja käännyttivät erään mongolien heimon. Myöhemmin muut mongolit tuhosivat kyseisen heimon. Keski-Aasiassa oli paljon nestorialaisia, mutta monet heistä tuhoutuivat muslimien, Tamerlanen ja muiden verenhimoisten valloittajien käsissä.

Jeesuksen jumalallinen luonne ei tehnyt Hänen inhimillisestä luonteestaan merkityksetöntä. Hänen kärsimyksensä olivat todellisia, eivät vain näennäisiä. Vakava virhe, jota kutsutaan monofysitismiksi, opettaa, että Kristuksen inhimillinen ja jumalallinen luonne ovat yhdessä ikään kuin teelusikallinen teetä valtameressä. Nykypäivän monofysittejä kutsutaan koptiksi.

K: Heprealaiskirjeen 2:10,18:ssa sanotaan, että koska Jeesus oli jo täydellinen, kuinka Hän saattoi tulla täydelliseksi kärsimyksessä?

V: Jeesus ei ollut ennen tätä hetkeä epätäydellinen. Kreikankielinen sana ”täydelliseksi tulla” (teleiusai), joka juontuu sanasta teleo, tarkoittaa ”saada valmiiksi”, ”toteuttaa” tai ”saavuttaa täydellisyys”. Jeesuksella oli tehtävä, joka Hänen oli suoritettava, ja niin Hän teki.

K: Heprealaiskirjeen 2:11–14, 17: Jos olemme veljiä ja yhtä Jeesuksen kanssa, onko meillä sama luonne kuin Jeesuksella?

V: Meillä on sama inhimillinen luonne kuin Jeesuksella, ja meillä on sama synnitön inhimillinen luonne taivaassa. Meillä ei kuitenkaan ole eikä tule koskaan olemaan Jeesuksen jumaluutta. 2. Pietarin kirjeen 1:4 mukaan me saamme osallisuuden jumalallisesta luonteesta, mutta tämä viittaa siihen, mitä Kristus on antanut meille, ei siihen, mitä meillä luonnostaan on.

K: Miten Jeesus Hepr. 2:13:ssa luotti Isään, ja miten meidän tulisi tehdä samoin?

V: Maan päällä Jeesus nöyryytti itsensä väliaikaisesti ja luopui osasta kunniaansa, kuten Johanneksen evankeliumin 17:5 osoittaa. Jeesus luotti Isän tiehen, vaikka tiesi, että se johtaisi Hänet kuolemaan. Johanneksen evankeliumin 17:5:ssä Jeesus luotti siihen, että Isä palauttaisi Hänelle sen kunnian, joka Hänellä oli aiemmin ollut.

K: Olemmehan Heprealaiskirjeen 2:13–14 mukaan Kristuksen lapsia, vai Kristuksen veljiä, kuten Heprealaiskirjeen 2:11–14,17 sanoo, vai Kristuksen morsiamia, kuten Efesolaiskirjeen5:25 –33 ja Ilmestyskirjan 21:2 sanovat?

V: Kaikki edellä mainitut. Termit ”lapset”, ”veljet” ja ”morsian” ovat vertauskuvia, joilla yritetään osittain kuvata läheistä suhdettamme Kristukseen. Kaikki uskovat, sekä miehet että naiset, ovat Kristuksen veljiä ja morsiamia.

K: Onko Heprealaiskirjeen 2:14:n mukaan kuoleman valta paholaisella, vai onko Efesolaiskirjeen 1:11–22:n mukaan kaikki valta Jumalalla?

V: Ennen kuin tähän kysymykseen voidaan vastata, meidän on ensin ymmärrettävä kaksi asiaa.

Jumalan suvereenisuus

Kaikki, mitä Jumala määrää, tapahtuu, eikä mitään tapahdu ilman Jumalan lupaa.

1. Kaikki, mitä Jumala määrää, tapahtuu. Jesaja 14:24,27; 43:13; 55:11; Joh. 10:29; Hepr. 6:17; Matt. 28:18. Esimerkkejä ovat mm. Daniel 9:26;11:27 , 35, 36; 12:1

2. Jumala tietää ja näkee kaiken. 1. Johanneksen kirje 3:20; Psalmi 139; Sananlaskut 5:21; 15:3; Heprealaiskirje 4:13; Jesaja 46:10

3. Jumala tekee niin kuin Hän haluaa. Matteus 20:15; Psalmi 115:3; 135:6; Roomalaiskirje 9:20; Daniel 4:35

4. Mikään ei ole Jumalalle liian vaikeaa. 1. Mooseksen kirja 18:14; Jobin kirja 42:2; Jeremian kirja 32:17; Matteuksen evankeliumi 19:26

5. Jumala hallitsee kaikkea. Psalmi 103:19 [hallitsee, ei ohjaa mekaanisesti]

6. Mitään ei tapahdu ilman Jumalan sallimusta, kuten Jobin kirja 1:12; 2:6; Jaakobin kirje 4:15 osoittavat.

7. Jokainen ”arpajaisen” päätös on Herralta. Sananlaskut 16:33

8. Kaikki asiat vaikuttavat yhdessä Jumalan hyvän tahdon toteutumiseen. – Roomalaiskirje 8:28; Efesolaiskirje 1:11; Sananlaskut 16:4

9. Kukaan ei voi menestyksekkäästi estää Jumalan päätöksiä, kuten Jesaja 43:13 ja Roomalaiskirje 11:29 osoittavat.

10. Monet onnistuvat vastustamaan Jumalan käskyä tai tahtoa. Apostolien teot7:39 , 51;4:11 ;13:46 ; 14:2; 2. Korinttolaiskirje 6:1

11. Ihmiset vastustavat, mutta kukaan ei lopulta onnistu siinä – kysy vaikka Joonalta.

Jumala voi siirtää suvereniteettiaan

Jumalalla on vapaus päättää siirtää pieni osa suvereenisuudestaan, määräajaksi ja tietyissä rajoissa, muille. Jumalaa ei pakotettu luomaan robotteja.

1. Jotkut ihmiset ajattelevat, ettei mitään tapahdu, ellei Jumala sitä nimenomaisesti määrää. – Missään raamatunjakeessa ei itse asiassa sanota näin.

2. Jotkut asiat ”eivät tulleet Jumalan mieleen” – Jeremia 19:5; 32:35

3. Uskovat voivat tehdä hyviä tekoja omasta aloitteestaan. 2. Korinttolaiskirje 8:17

4. Jotkut asiat suututtavat Jumalaa suuresti. Jeremia 5:29; 8:19; 12:8; Hesekiel 8:6

5. Jotkut asiat särövät Jumalan sydämen. Luuk. 19:41–44; Matt. 23:37–39; Jer. 4:19–22; 9:1

Paholaisella on valta vaatia kuolemaa. Mutta lopulta tilanne muuttui, sillä Kristuksella on nyt kuoleman ja tuonelan avaimet Ilmestyskirjan 1:18 mukaan.

K: Olisiko Jeesus voinut Hepr. 2:16–17:n mukaan antaa periksi kiusaukselle ja tehdä syntiä?

V: Aatamin ja Eevan tavoin Jeesus ei syntynyt syntisellä luonteella. Silti Jeesuksella, kuten Aatamilla ja Eevalla, oli kaikki kyky tehdä syntiä, jos hän olisi halunnut.

Kiusauksen hyökkäys oli todellinen, mutta Jeesus ei olisi sortunut siihen. Saatanan hyökkäys Jeesusta vastaan oli tavallaan kuin muutama vuosi sitten uutisoitu tapaus, jossa mielisairas japanilainen taistelulajien mestari hiipi eläintarhaan hyökätäkseen 800-paunaisen jääkarhun kimppuun. Eläintarhan hoitajat pelastivat hänet rauhoittamalla karhun. Sairaalasängystään käsin hän halusi maailman tietävän, että ”kaikki hänen iskunsa olivat tehottomia”. Hän oli epätoivoisessa taistelussa jääkarhun kanssa, mutta jääkarhu ei ollut epätoivoisessa taistelussa hänen kanssaan. Samoin Saatanan iskut eivät onnistuneet Jeesusta vastaan.

Katso myös keskustelu Matteuksen evankeliumin luvusta 4:1–11 saadaksesi lisätietoja.

K: Heprealaiskirjeen 2:16–18 ja 4:15:ssä, riippumatta siitä, olisiko Jeesus voinut tehdä syntiä, miten Hänet voitiin kiusata? Jaakobin kirjeen 1:13 mukaan Jumalaa ei voi kiusata pahalla.

V: Vastauksessa on kuusi huomioitavaa seikkaa.

1. Yksi Jumalan jumalallisista ominaisuuksista on, että Jumalaa ei voi kiusata pahalla (Jaakobin kirje1:13 ).

2. Jeesus on Jumala (Joh.20:28 ; Hepr. 1:9,11).

3. Mutta Jeesuksella oli myös inhimillinen luonne. (Heprealaiskirje 2:14–17)

4. Jeesus tyhjensi itsensä monista jumalallisista ominaisuuksista tullakseen maan päälle (Fil. 2:5–7; Joh. 17:5).

5. Raamattu ei kerro tarkalleen, miten Jeesus tyhjensi itsensä, vaan ainoastaan sen, että Hän teki niin.

6. Aivan kuten 100-prosenttisesti puhdasta vettä voidaan testata epäpuhtauksien varalta, vaikka testissä ei löydy mitään, niin myös Saatana saattoi testata Kristusta synnin varalta.

K: Koska Jeesus oli Hepr. 2:17:n mukaan kaikin puolin meidän kaltaisemme, kuinka Jeesus sitten saattoi olla Jumala?

V: Jeesus tyhjensi itsensä väliaikaisesti monista jumalallisista ominaisuuksistaan Filippiläiskirjeen 2:6–7 ja Johanneksen evankeliumin 17:5 mukaan. Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei selvästikään tarkoittanut, että Jeesus ei voisi olla muuta kuin ihminen, muuten hän ei olisi osoittanut Jeesuksen olevan Jumala Heprealaiskirjeen 1:8–9 ja 3:1–6 kohdissa. Katso myös Filippiläiskirjeen 2:6–9 kohdasta löytyvä keskustelu lisätietojen saamiseksi.

K: Miksi Jeesuksen piti olla täysin ihminen (Hepr. 2:17–18)? Jotkut saattavat ajatella, että koska Jeesus oli myös Jumala, Hän oli ihmisen heikkouksien yläpuolella.

V: Tähän on kaksi toisiaan täydentävää syytä: ensinnäkin elää, ymmärtää ja kokea, millaista on olla ihminen (Heprealaiskirjeen2:18 ), ja toiseksi olla ihminen, jotta Hän voisi toimia uhrauksena kaikkien puolesta (Heprealaiskirjeen2:17 ).

Heprealaiskirjeen 2:17 mukaan Jeesuksen piti olla ihminen, kaikin puolin veljiensä kaltainen, jotta Hän voisi olla meidän ylipappimme. Heprealaiskirjeen 2:16 mukaan Hän ei auttanut enkeleitä, vaan ihmisiä.

Heprealaiskirje 2:18: Saatat tuntea ihmisiä, joilla on vaikeuksia suhtautua Jumalaan, koska ”Hän ei ymmärrä, millaista on olla ihminen”. Mutta ihmisyydessään Jeesus koki kaikenlaisia tunteita, joita sinä ja minäkin koemme. Evankeliumeissa on monia esimerkkejä, jotka osoittavat meille, että Jeesus koki inhimillisiä tunteita. Hän oli myötätuntoinen ihmisiä kohtaan, Hän tunsi vihaa kovasydämisiä kohtaan (Mark. 3:5) ja suuttumusta (Mark. 10:14), ja Hän oli hämmästynyt ja huokaisi epäuskon vuoksi (Mark. 6:6; 8:12), mutta Hän rakasti myös nuorta miestä (Mark. 10:21). Kun hänen pidätyksensä hetki lähestyi, Jeesus tunsi ahdistusta ja surua (Matteus 26:37). Kun hän saapui Lasaruksen haudalle, hän itki rakkaan ystävänsä vuoksi (Johannes 11:35).

Vaikka Jeesus vietti paljon aikaa palvelemalla väkijoukkoja, Hän tunsi myös tarvetta yksityisyyteen (Mark. 6:31; 7:17; 7:24 ja 9:30). Samoin erämaassa yksin paastottuaan Hän oli nälkäinen (Matt. 4:2), ja Hän ymmärsi, kuinka nälkäisiä olivat ne väkijoukot, joita Hän ruokki. Jeesus joutui kohtaamaan kiusauksia: paholainen tarjosi Hänelle kaikki maailman valtakunnat ja pilkkasi Jeesusta, kehottaen Häntä todistamaan jumaluutensa heittäytymällä alas temppelin siiveltä. Jopa paholainen uskoi, että Jeesusta voitiin kiusata Hänen ihmisyytensä vuoksi (ja paholainen oli tuntenut Kristuksen Hänen inkarnaatiota edeltävässä olemassaolossaan ennen lankeemusta). Ja kun Jeesus riippui ristillä (melkein hakattuna ja ruoskittuna kuoliaaksi), Häntä kiusattiin jälleen ”laskeutumaan” pelastaakseen itsensä.

Jos Jumala ei olisi elänyt keskuudessamme täysimääräisenä ihmisenä, voisimme sanoa, että Jumala ei ymmärrä, millaista on olla ihminen. Mutta Jeesus koki ihmisyyden kaikessa laajuudessaan, ja siksi Hän voi samaistua tarpeisiimme ja tunteisiimme – Hän tietää kaikkein henkilökohtaisimmalla tasolla, millaista on olla ihminen.

(kirjoittanut Mark Dumdei)

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) sanoi samansuuntaisesti: ”Mutta jos Hän ei olisi ottanut ihmisruumista, Hän ei olisi kyennyt toteuttamaan sitä, mitä Hän opetti – eli olemaan vihastumatta, olemaan haluamatta rikkauksia, olemaan kiihottumatta himosta, olemaan pelkäämättä kipua ja halveksimaan kuolemaa. Nämä asiat ovat selvästi hyveitä, mutta niitä ei voida toteuttaa ilman lihaa. Siksi Hän otti ruumiin juuri tästä syystä: koska Hän opetti, että lihan halut on voitettava, Hän voisi itse ensin toteuttaa sitä käytännössä, jotta kukaan ei voisi vedota lihan heikkouteen tekosyynä.” Epitome to the Divine Institutes, luku 50, s. 242.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Jeesuksen oli oltava 100-prosenttisesti ihminen voidakseen toimia sovitusuhrina meidän syntiemme puolesta, mutta Hän oli myös 100-prosenttisesti Jumala ollakseen synnitön ja pelastaakseen meidät. Välittäjämme oli oltava täysin Jumala ja täysin ihminen.

K: Miten Jeesus saattoi olla täysin ihminen, kun Hän ei syntynyt ihmis-isästä (Hepr. 2:17)?

V: Johannes Damaskolainen vastasi tähän (704–736 jKr.). Hän sanoi, että Aadamilla, Eevalla ja Setillä oli kolme erilaista tapaa tulla olemassaoloksi, mutta kaikki olivat täysin ihmisiä. Niinpä se, että Jeesus syntyi Neitsyt Marialta, ei myöskään estä Häntä olemasta täysin ihminen. Katso lisätietoja Johannes Damaskolaisen teoksesta ”Ortodoksisen uskon selitys”, kirja 1, luku 8, s. 8.

K: Onko Jeesuksen oleminen sekä Jumala että ihminen Heprealaiskirjeen 2:17 mukaan väliaikainen tila vai kestääkö se ikuisesti?

V: Se, että Jeesus on sekä ihminen että Jumala, kestää ikuisesti, sillä Heprealaiskirjeen 13:8 sanoo: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Kun Jeesus palaa, häntä kutsutaan edelleen ”Ihmisen Pojaksi” (Matt. 26:64).

K: Oliko Jeesus Heprealaiskirjeen 2:18:n mukaan todella Jumala, kun Jaakobin kirjeen 1:13 mukaan Jumalaa ei voi kiusata?

V: Jos Jeesus olisi ollut vain Jumala, Hän olisi ”kiusattamaton”, jota teologit kutsuvat myös virheettömäksi. Kaikki kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että paholainen yritti kiusata Kristusta ja että Kristus ei koskaan tehnyt syntiä, mutta jotkut teologit, kuten Charles Hodge, sanoivat, että oli mahdollista, että Kristus olisi voinut tehdä syntiä, muuten kiusaukset eivät olisi olleet todellisia. Toiset teologit, kuten William Shedd, sanovat, että kiusaukset olivat todellisia, mutta Kristuksen oli silti mahdotonta tehdä syntiä. John Walvoord sanoo, että Shedd on oikeassa, sillä aivan kuten soutuvene voi aidosti hyökätä sotalaivaa vastaan, sotalaiva ei ole vaarassa uppoaa soutuveneen takia. Katso lisätietoja osoitteesta https://bible.org/seriespage/7-impeccability-christ.

K: Heprealaiskirjeen 3:2, 5 ja 6:ssa sekä Jeesus että Mooses olivat uskollisia miehiä; uskollisuus on yksi Hengen hedelmän yhdeksästä osasta Galatalaiskirjeen 5:22b:ssa. Mutta mitä uskollisuus tarkalleen ottaen on?

V: On yksi asia tehdä se, mitä sinulle on käsketty, uskottu tai mitä tiesit sinun olevan velvollinen tekemään. Mutta voidaanko sinuun luottaa siinä, että teet sen, mitä sinulle on annettu tehtäväksi? Voidaanko sinuun luottaa, vaikka kohtaatkin vaikeuksia, kärsimystä tai vainoa? Se on uskollisuutta.

K: Sanotaanko Heprealaiskirjeen 3:3–4:ssä, että Jeesus on Jumala?

V: -Ehdottomasti, sillä Jumala rakensi talon, ja Jeesus on sen rakentaja.

K: Osoittavatko Hepr. 3:6, Hepr. 3:14 ja Hes. 3:17–21, että aidot uskovat voivat menettää pelastuksensa?

V: Kypsät, jumalalliset kristityt ovat tästä eri mieltä.

Kristityt, jotka sanovat, ettei ihminen voi menettää pelastustaan, väittäisivät, että ne, jotka uskoivat jonkin aikaa mutta luopuivat uskostaan, eivät koskaan ”olleet osallisia Kristuksessa”, mikä näkyy siinä, että he ”eivät pitäneet kiinni rohkeudestaan”.

Kristityt, jotka sanovat, että ihmiset voivat menettää pelastuksensa, joutuisivat sanomaan, että heillä oli aiemmin osallisuus Kristuksessa, mutta ei enää, koska he ”eivät pitäneet kiinni rohkeudestaan”.

Joka tapauksessa kaikkien kristittyjen tulisi pystyä olemaan yhtä mieltä siitä, että Jumalan tieto ihmisen kohtalosta, jo ennen kuin kyseinen henkilö oli edes syntynyt, ei muutu. Siksi valituista kukaan ei voi koskaan tulla hylätyksi (valitsemattomaksi), koska Jumalan tieto on täydellinen. Kaikkien tulisi myös olla yhtä mieltä siitä, että on joitakin, jotka voivat näyttää pelastuneilta, mutta he kääntyvät pois Jumalasta eivätkä koskaan palaa.

Katso myös keskustelu Heprealaiskirjeen 6:4–12 kohdasta saadaksesi lisätietoja.

K: Miten tämä toinen varoitus Heprealaiskirjeen 3:7–11 eroaa ensimmäisestä varoituksesta Heprealaiskirjeen 2:1–3? Tarvitsevatko ihmiset nykyään kahdenlaisia varoituksia?

V: Nämä eivät ole tekaistuja varoituksia, vaan kohtia, jotka meidän on otettava vakavasti. Heprealaiskirjeen 2:1–3 varoittaa tahattomasta harhautumisesta ja Jumalan sivuuttamisesta. Tämä on vastakohta kovettumiselle ja tahalliselle Jumalasta luopumiselle. Usein ensimmäinen voi johtaa jälkimmäiseen.

K: Miten Hepr. 3:7–4:7:ssä kuvattu erämaassa tapahtunut koettelu liittyy Heprealaiskirjeen lukijoihin?

V: Kun kaksitoista tiedustelijaa palasi Kanaanista, erämaassa olevat israelilaiset joutuivat tekemään ratkaisun siitä, luottaisivatko he Jumalaan vai eivät. Tuo sukupolvi epäonnistui, ja Jumala sanoi, ettei kukaan tuosta sukupolvesta, paitsi Kaleb ja Joosua, saisi astua Luvattuun maahan.

Samoin Heprealaiskirjeen lukijoilla on edessään samanlainen päätös. Kaikista vaikeuksista ja vainoista huolimatta meidän on päätettävä, jatkammeko eteenpäin Jumalan kanssa vai emme.

K: Miten Heb 3:10:ssä mainitun sukupolven kaikki jäsenet eivät voineet tuntea Jumalan teitä ja kuolla synnissä?

V: Raamatun kirjaimellinen tulkinta ei tarkoita, ettemme voisi myös ymmärtää, että Jumala puhuu toisinaan yleisluontoisesti. Jumala puhui tuosta israelilaisten sukupolvesta yleisesti. Mutta Raamattu tekee selväksi, että kaikki tuon sukupolven ihmiset kuolisivat erämaassa, paitsi Joosua, Kaaleb ja nuoremman sukupolven ihmiset.

K: Voivatko ihmiset Heprealaiskirjeen 3:12 mukaan kääntyä pois Elävästä Jumalasta?

V: Totta kai. 1. Johanneksen kirjeen 2:19 mainitsee ne, jotka lähtivät meistä, koska he eivät koskaan oikeasti kuuluneet meihin. Aidot uskovat, kuten Daavid ja Salomo, voivat langeta syntiin joksikin aikaa ja sitten palata takaisin.

Siitä, voivatko aidot kristityt luopua pysyvästi, menettää pelastuksensa ja joutua helvettiin, katso lisätietoja Efesolaiskirjeen 1:14 ja Heprealaiskirjeen 6:4–10 kohdista.

K: Mitkä ovat Heprealaiskirjeen 3:13:ssa mainitut eri tavat, joilla synti kovettaa sydämen?

V: Synti ja ihmiset voivat kovettaa itsensä noidankehässä. Synti kovettaa Heprealaiskirjeen 3:13:ssa, mutta Heprealaiskirjeen 3:8,15:ssa ihmiset kovettavat itsensä. Synti voi kovettaa ainakin viidellä tavalla.

1) Kun ihminen toistaa usein samaa syntiä, siitä tulee ”tuttu” ja mukava, vaikka sen pitäisi olla kristitylle vastenmielistä ja vierasta.

2) Se voi jäähdyttää sydäntäsi Jumalaa kohtaan. Voit menettää kunnioituksesi Jumalaa kohtaan ja pitää Jumalan siunauksia itsestäänselvyytenä. Jatkuva synti voi lopulta horjuttaa uskoasi.

3) Synti voi lannistaa ihmisiä ja houkutella heitä luopumaan.

4) Se voi loukata ja kovettaa muita, kun he näkevät, että olet uskovainen, mutta suvaitset silti syntiä itsessäsi, jolloin he ajattelevat, ettei ehkä ole niin paha asia, jos hekin suvaitsevat syntiä. Synti ei näytä niin vakavalta, jos he näkevät sinun tekevän sitä.

5) Se voi kääntää ihmiset pois Kristuksesta, kun he ajattelevat, että jos kristityt tekevät niin, he eivät halua olla osa sitä.

K: Mikä yksittäinen asia esti Mooseksen sukupolven israelilaisia nauttimasta luvattuun maahan pääsystä (Hepr. 3:19)? Miten se estää nykyään paitsi epäuskoisia myös joitakin uskovia saamasta osaa Jumalan siunauksista?

V: On mielenkiintoista, että Heprealaiskirjeen 3:19:ssä ei puhuta tottelemattomuudesta, vaan pikemminkin epäuskosta. Vaikka heidän tottelemattomuutensa oli vakavaa, perimmäinen syy oli se, että he päättivät olla luottamatta ja uskomatta Jumalaan ja Hänen hyvään huolenpitoonsa heitä kohtaan. Jumalan näkökulmasta he olivat epäuskoisia ja tottelemattomia, eivätkä siten olleet hyödyllisiä.

K: Mitä varoitus tarkalleen ottaen sanoo Heprealaiskirjeen 4:1–2:ssa?

V: Vaikka joissakin käännöksissä sanotaan ”olkaamme varovaisia, jotta”, kirjaimellisempi käännös on ”peljätkäämme, jotta”.

K: Pitäisikö Heprealaiskirjeen 4:2 kääntää ”he eivät yhdistäneet sitä uskoon” vai ”ei ollut sekoittunut uskoon”?

V: Kreikankielisissä teksteissä on tässä kohdassa vaihtelua, ja käännösvaihtoehtoja on pääasiassa kolme. Lopulta vaihtoehdot tiivistyvät kahteen, ja se riippuu siitä, onko kreikankielinen sana ”yhdistää” yksikössä vai monikossa. Jos se on yksikössä, puute oli siinä, ettei kuulemista yhdistetty uskoon. Jos se oli monikossa, ongelmana oli se, ettei sitä yhdistetty niihin. Eri kreikankielisissä käsikirjoituksissa se on eri tavoin.

Yksikkö a) ”he eivät yhdistäneet sitä uskoon” – Harcleanin syyriankielinen käsikirjoitus. Toisin sanoen kuulijat eivät onnistuneet yhdistämään sanomaa uskoon.

Yksikkö b) ”[se] ei ollut sekoittunut uskoon”. Sinaiticus, Johannes Krysostomos, Wolfenbüttel (6. vuosisata), georgialainen. Toisin sanoen sanomaa ja uskoa ei onnistuttu yhdistämään jostakin määrittelemättömästä syystä.

Akkusatiivi, monikko) ”sillä he eivät liittyneet niiden joukkoon, jotka kuulivat sen uskossa.” s. 13? (kysymysmerkki tarkoittaa, että se esiintyy tällä tavalla, mutta asia ei ole varma), s. 46, (Alexandrinus), Vaticanus, Ephraemi Rescriptus, Bezae Cantabrigiensis, etiopialainen, bysanttilainen, armenialainen, palestiinalainen syyrialainen (6. vuosisata). Toisin sanoen he eivät liittyneet yhteen Jumalan kansan kanssa, joka kuuli sanoman uskossa.

K: Miten nykypäivän uskovat ovat Heprealaiskirjeen 4:3a, 8–11 mukaan Jumalan sapatin levossa?

V: Niille, jotka ottavat Jeesuksen vastaan Herrakseen ja Vapahtajanaan, Jeesus antaa levon pyrkimyksestä ansaita tiensä taivaaseen. Me pääsemme tuohon lepoon jo nyt maan päällä, mutta saamme myös lopullisen levon taivaassa.

K: Miksi Hepr. 4:3b, 5–6:ssa jotkut eivät koskaan päässeet Jumalan lepoon, vaikka he noudattivatkin sapatin?

V: He noudattivat sapatin, mutta eivät uskoneet Jumalan seuraamiseen eivätkä luottaneet siihen, että Hän huolehtisi heistä. Jos teemme oikeita asioita, mutta emme uskon voimasta, emme myöskään miellytä Jumalaa, kuten Heprealaiskirjeen 11:6 osoittaa.

K: Mikä on epätavallista sanassa sabbatismos ”sapattilepo” (Hepr. 4:9)?

V: Tämä on yksittäinen kreikkalainen sana, jota ei esiinny missään kreikkalaisessa kirjallisuudessa ennen Heprealaiskirjeen kirjoittamista. On hyvin todennäköistä, että kirjoittaja loi tämän sanan itse.

K: Mitä tarkoittaa Heprealaiskirjeen 4:12:ssa sielu verrattuna henkeen?

V: Kristityt ovat eri mieltä siitä, mihin ihmisluonnon osiin painopiste tulisi asettaa. Tässä on kolme erilaista teoriaa painopisteistä:

Kolmiosainen: Ihmisellä on ruumis, sielu ja henki. Ruumiissa on lihaa, kemikaaleja ja sähköisiä signaaleja. Sielussa on äly, tunteet ja tahto. Hengessä on omatunto ja muita piirteitä.

Kaksijakoinen malli: Ihmisellä on aineellinen ja aineeton osa. Sielu ja henki ovat erilaisia, mutta ne ovat kietoutuneet toisiinsa, aivan kuten luuydin on kietoutunut luurankoon käsivarsien ja jalkojen luiden päissä. Teoksessa *Now That’s a Good Question* (s. 237–240) käsitellään molempia näkemyksiä ja kannatetaan kaksijakoista mallia.

Yhtenäinen: Vaikka on olemassa kolme asiaa – ruumis, sielu ja henki –, näiden kolmen välinen vuorovaikutus on niin voimakasta, että vuorovaikutteinen kokonaisuus on tärkeämpi kuin nämä kolme erillistä osaa.

K: Mitkä muut jakeet Heb 4:15:n lisäksi osoittavat, että Jeesus oli synnitön?

V: Jaeja, jotka osoittavat, että Jeesus oli synnitön, ovat:

Johanneksen evankeliumi 8:46: ”Kuka teistä voi todistaa, että minä olen tehnyt syntiä? Jos minä puhun totta, miksi ette usko minua?”

2. Korinttolaiskirje 5:21: ”Jumala teki sen, joka ei tuntenut syntiä, meidän puolestamme synniksi…”

Heprealaiskirje 4:15: ”…mutta meillä on se, joka on koeteltu kaikessa niin kuin mekin, mutta joka oli synnitön.”

1. Pietarin kirje 1:19: ”…virheetön ja tahraton karitsa.”

1. Pietarin kirje 2:22 sanoo, että Jeesus ei tehnyt syntiä.

1. Johanneksen kirje 3:5 sanoo, että Jeesuksessa ei ollut syntiä.

(Lainaukset Berean Standard Bible -raamatusta)

K: Mikä on epätavallista Heprealaiskirjeen 5:1–10 kohdassa?

V: Aivan kuten nykyaikaisessa kirjallisuudessa käytetään erilaisia kirjallisia tekniikoita, kiasmi on vanha kirjallinen tekniikka, jota käytettiin usein antiikin kirjoituksissa, mukaan lukien roomalaisen Ciceron latinankielisissä teoksissa ja monissa kohdissa Vanhan testamentin teksteissä. Kiasmissa teksti toistuu symmetrisesti. Tässä on Heprealaiskirjeen 5:1–10 kaava. Huomaa, että Heprealaiskirjeen 5:2 ja 5:9 eivät ole samanlaisia, vaan ne ovat pikemminkin vastakohtia.

Hepr. 5:1 Jokainen ylipappi valitaan ihmisten joukosta edustamaan kansaa Jumalan edessä ja tuomaan lahjoja ja uhreja syntien sovittamiseksi.

- Hepr. 5:2 Hän huolehtii tietämättömistä ja eksyneistä, koska hän itsekin on alttiina heikkoudelle

- - Hepr. 5:3 Hän uhraa sekä omien että kansan syntien puolesta

- - - Hepr. 5:4 Hän ei ota kunniaa itselleen, vaan hänen on saatava kutsunsa Jumalalta, kuten Aaron sai.

- - - Hepr. 5:5–6 Niinpä myöskään Kristus ei ottanut kunniaa itselleen, vaan Jumala sanoi, että Hän on Jeesuksen Isä. Melkisedekin järjestyksen mukainen pappi

- - Hepr. 5:7–8 Hän esitti maan päällä rukouksia ja pyyntöjä … Vaikka hän oli Poika, hän oppi kuuliaisuuden kärsimyksistään

- Hepr. 5:9 Kun hänet kerran oli saatettu täydelliseksi, hänestä tuli pelastuksen lähde

Hepr. 5:10 Jumala valitsi Jeesuksen Melkisedekin järjestyksen mukaiseksi ylipapiksi

K: Mitä ”kohdella lempeästi” tarkoittaa Hepr. 5:2:ssa?

V: Tämä kreikkalainen sana, metriopathein, ei tarkoita välinpitämättömyyttä (että asia on hyväksyttävää tai kunnossa) tai vihaa, vaan kolmannen tien valitsemista näiden kahden väliltä.

K: Miten Jeesuksen ensimmäinen tuleminen Hepr. 5:5:ssä ja Ap. t. 13:33:ssa liittyy Ps. 2:7:ään: ”Tänään minä sinut olen synnyttänyt”?

V: Vaikka Jeesus oli Isän synnyttämä ennen aikojen alkua, tässä ei viitata siihen. Jeesus oli Jumalan Isän synnyttämä ei-seksuaalisella mutta fyysisellä tavalla, kun Jeesus tuli maan päälle.

Missään Raamatun jakeessa ei sanota, että Jeesus olisi ollut Jumalan Poika millään muulla tavalla myöhemmässä vaiheessa. Roomalaiskirjeen 1:4 lisää vain, että Jeesus ”julistettiin” Jumalan Pojaksi voimalla, hänen kuolleista nousemisensa kautta.

K: Miten ”Melkisedekin järjestys” tulisi kääntää Heprealaiskirjeen 5:6:ssa?

V: ”Järjestys” on lähellä, mutta teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 12, s. 49 todetaan, että käännös ”Melkisedekin järjestys” ei ole täysin oikea, koska Melkisedekillä ei ollut ”järjestystä” tai sukupolvea. Ilmaisu ”Melkisedekin kaltainen” tavoittaa tavallaan merkityksen, mutta se ei valitettavasti välitä tarkalleen sitä muodollisuutta, jonka sen pitäisi, kuten sana ”järjestys” tekee. Tarkka merkitys sijoittuu siis näiden kahden englanninkielisen sanan välille.

K: Opettaako Hepr. 5:7, että Jeesuksella oli liha vasta ennen ylösnousemustaan, kuten Jehovan todistajat ja pastori Moonin Yhdistymiskirkko opettavat?

V: Ei, muuten Tuomas olisi pitänyt Jeesusta huijarina, kun Jeesus näytti Tuomakselle ruumiinsa, jotta Tuomas uskoisi. Katso vastaus 1. Piet. 3:18:sta koskevasta keskustelusta.

K: Pelkäsikö Kristus kuolemaansa Heprealaiskirjeen 5:7:ssä ja Matteuksen evankeliumin 26:39:ssä, vai oliko hän päättäväisesti valmis menemään ristille, kuten Luukkaan evankeliumin9:51 kertoo?

V: Jeesus oli päättänyt toteuttaa tarkoituksensa ristillä, mutta Jeesus pyysi, että jos mahdollista, tämä malja otettaisiin pois Häneltä. Jeesus hikoili veripisaroita, niin suuri oli Hänen ahdistuksensa siitä, mitä Hän tiesi olevan tapahtumassa. Missään ei kuitenkaan sanota, että Jeesus olisi ollut arka tai pelkurimainen.

K: Jos Jumala Isä kuuli Jeesuksen rukoukset (Hepr. 5:7), miksi ”malja”, eli kuolema ristillä (Mark.14:36 ), ei otettu pois Jeesukselta Getsemanen puutarhassa?

V: Ensin kolme asiaa, jotka eivät ole vastaus, ja sitten vastaus.

(ei vastaus) Vapautettu kuoleman pelosta: Kreikankielinen sana ”alistuminen”, eulabeia, voi tarkoittaa myös kunnioittavaa pelkoa. Sanan merkitystä on kuitenkin muutettava, jotta lauseesta ”se, joka voisi pelastaa hänet kuolemalta hänen kunnioittavan alistumisensa/kunnioittavan pelkonsa vuoksi” tulisi ”se, joka voisi pelastaa hänet kuoleman pelosta”.

(lähellä, mutta ei vastaus) Jumala sanoi ei: Kreikankielinen sana ”kuulla”, eisakoustheis, ei tarkoita pelkästään sitä, että Jumala kuuli äänen, vaan pikemminkin sitä, että Jumala vastasi rukoukseen. Tietenkin Jumala vastaa joihinkin rukouksiimme jyrkällä ”ei”:llä, mutta tässä on parempi vastaus.

(ei oikea vastaus) että Jeesus ei saisi kuolla Getsemanessa. Heprealaiskirjeessä, evankeliumeissa tai missään muissa kirjoituksissa ei mainita, että Jeesus olisi rukoillut siitä, missä Hän ei saisi kuolla.

Vastaus: Matteuksen evankeliumin 26:39 ja 26:42, Markuksen evankeliumin 14:36 sekä Luukkaan evankeliumin 22:42 mukaan Jeesuksen rukouksessa oli kaksi osaa, ei vain yksi. Ensimmäinen osa oli, että Isä säästäisi Jeesuksen tältä maljalta. Toinen osa oli: ”Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä tahdot.” Jumala vastasi Jeesuksen rukoukseen ”kyllä”, koska toinen osa kumosi ensimmäisen osan.

Tästä meidän on opittava tärkeä oppitunti. Kun haluamme jotain ja tiedämme, ettei se ehkä ole Jumalan tahdon mukaista, on hyvä silti rukoilla Jumalalle siitä, mikä on sydämellämme. Meidän tulisi kuitenkin rukoilla, että Jumalan tahto toteutuisi, eikä oma tahtomme.

Tietenkin Jumala pelasti Jeesuksen kuolemalta Jeesuksen ylösnousemuksen kautta, mutta Jeesus tiesi myös, että Jumala olisi täysin kykenevä pelastamaan Jeesuksen kuolemalta. Jos Jeesus olisi pyytänyt, Isä olisi voinut lähettää kaksitoista legioonaa enkeleitä, kuten Matteuksen evankeliumissa 26:53 sanotaan. Mutta miten meillä olisi lunastus synneistämme, jos Jeesus ei olisi kuollut ristillä? Olen iloinen siitä, että Jeesus rukoili myös tuon rukouksen viimeisen osan.

K: Heprealaiskirjeen 5:8:ssa ja Filippiläiskirjeen 2:7–8:ssa sanotaan, että koska Jeesus oli kuuliainen Jumalalle, kuinka Jeesus voisi olla Jumala?

V: Maan päällä Jeesuksen tehtävänä oli olla Isälle alistunut ja tottelevainen. Kolminaisuudessa kaikki kolme ovat luonteeltaan tasa-arvoisia, mutta eroavat toisistaan roolissaan ja asemassaan.

Kirkonkirjoittaja Ambrosius Milanolainen toi tämän esiin vuonna 378 jKr. teoksessaan ”Kristillisestä uskosta”, kirja 2, luku 10, jakeet 84, 88, s. 234–235. Maan päällä Jeesus oli lapsena alistettu Marialle ja Joosefille. Tarkoittaako se, että Jeesus olisi ollut Mariaa ja Joosefia alempi? – Ei tietenkään.

K: Voiko kaikkitietävä Jumala oppia, kuten Heprealaiskirjeen 5:8:ssa sanotaan? Jos ei, kuinka Jeesus sitten oppi kuuliaisuutta?

V: Jeesus koki maan päällä asioita, joita Hän ei voinut kokea taivaassa. Lisäksi Jeesus luopui väliaikaisesti kaikkitietävyydestään tullessaan maan päälle. Jeesus päätti tyhjentää itsensä monista jumalallisista ominaisuuksistaan (Fil. 2:5–7, Joh. 17:5). Hän ei tiennyt maan päällä kaikkea, kuten paluunsa päivää (Matt. 24:36). Jumala tiesi jo teoriassa kaiken kuuliaisuudesta ja kärsimyksestä. Mutta Jumala tuli maan päälle Jeesuksena Kristuksena, ja täyttäessään tehtäväänsä Hän oppi, millaista on olla kuuliainen kärsimyksen keskellä.

Mielenkiintoista on, että Heprealaiskirjeen 5:8 käännöksissä sanotaan yleensä ”vaikka hän oli poika”, jotta lause olisi kieliopillisesti oikea englanniksi. Vaikka saman asian voisi ilmaista myös Uuden testamentin kreikaksi (koine-kreikaksi), Heprealaiskirjeen 5:8 ei sano niin. Siinä sanotaan: ”vaikka hän oli poika”, mikä korostaa entisestään, että Jeesus ei ollut vain yksi monista pojista, vaan että Jeesus oli ”Poika”.

K: Onko Heprealaiskirjeen 5:12–13:n mukaan hyväksyttävää nauttia hengellistä maitoa?

V: Hengellisellä maidolla tarkoitetaan evankeliumin perusoppeja. Hengellinen maito on hyvä asia, jota kristittyjen tulisi 1. Pietarin kirjeen 2:2 mukaan kaivata. Kuitenkin, aivan kuten pienen lapsen tulisi kasvaa niin, että hän pystyy syömään lihaa, niin meidänkin tulisi.

K: Miksi Heprealaiskirjeen 6:1:ssä kehotetaan jättämään alkeet taakse ja siirtymään kypsempiin asioihin, kun he olivat Heprealaiskirjeen 5:11–14:n mukaan hitaita oppimaan alkeita?

V: On aika toistaa perusasiat, koska lukija ei vielä kyennyt ymmärtämään niitä. Tässä kohdassa on kuitenkin aika antaa heille maistiainen kypsemmistä asioista ja osoittaa heille, että on olemassa muutakin kuin vain ne asiat, joiden oppimisessa he olivat hitaita.

K: Mitkä ovat Heprealaiskirjeen 6:1–3:ssa mainitut Kristusta koskevat perusasiat verrattuna kypsiin asioihin?

V: Perusasioihin kuuluvat katumus, usko Jumalaan, kasteet, käsien päällepaneminen, kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio Heprealaiskirjeen 6:1–3 mukaan. Mutta yleisesti ottaen pelastuksen kannalta välttämättömät asiat ovat perusasioita. Toinen näkemys on, että ne ovat Vanhan testamentin asioita, kuten Believer’s Bible Commentary s. 2172–2173 ja Evangelical Commentary on the Bible s. 1136 opettavat.

Kypsiin asioihin kuuluu loput tästä luvusta, eli luopumiseen joutuneet ja Jumalan lupaukset.

Monilla oppeilla on sekä perusosa että kypsä osa. Esimerkiksi se, että on olemassa vain yksi Jumala, on perusasia, ja se, että Isä, Jeesus ja Pyhä Henki ovat Jumalaa, on myös perusasia. Ymmärrys siitä, mitä Raamattu sanoo kolminaisuudesta, olisi kypsempi asia.

K: Mitä tunteita meidän tulisi tuntea lukiessamme Heprealaiskirjeen 6:4–8?

V: Meidän tulisi jakaa Jumalan ja muiden suru kadonneiden vuoksi. Jeesus oli hyvin surullinen Jerusalemin puolesta Matteuksen evankeliumin 23:37–39:ssä. Paavali palveli Jumalaa ”kyynelillä” Apostolien tekojen 20:19:ssä. Paavali jopa toivoi, että hänet erotettaisiin kansansa puolesta, jos se merkitsisi heidän pelastustaan, kuten Roomalaiskirjeen 9:1–3:ssa todetaan. Juutalaiset, kuten Heprealaiskirjeen 6:4–8:ssa mainitut ihmiset, olivat niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana.

Silti meillä on myös tunne alistumista. Kun joku menehtyy helvetissä, hän voi vain sanoa: ”Se oli oma vikani”. Jumala ei pakottanut ketään valitsemaan helvettiä; pikemminkin Jumala lähetti oikeudenmukaisesti helvettiin tuomitut sinne, minne he ansaitsivat mennä, joko nimenomaisesti heidän tekemänsä valinnan vuoksi tai epäsuorasti sen valinnan vuoksi, jota he kieltäytyivät tekemästä.

K: Mitä Heprealaiskirjeen 6:4–12 opettaa pelastuksesta?

V: Heprealaiskirjeen 6. luvussa on kaksi erillistä aihetta.

1) Miten elävä ihminen voi päästä tilaan, jossa katumus ja pelastus eivät enää ole hänelle mahdollisia?

2) Voiko aito kristitty menettää pelastuksensa?

1) Uusien mahdollisuuksien menettäminen:

Kyllä, ihminen voi päästä pisteeseen, jonka jälkeen katumus ei ole enää mahdollista hänelle. Se, mikä tekee Heprealaiskirjeen 6:6:sta erityisen pelottavan, on se, että siinä sanotaan, että ihmisiä, jotka luopuvat uskosta kirjoittajan kuvaamalla tavalla, ei voida koskaan tuoda takaisin. Jotkut tulkitsijat väittävät, että kyseessä on hypoteettinen tilanne, jota ei koskaan tapahtuisi. Ei ole kuitenkaan mitään viitteitä siitä, että Jumala haluaisi meidän sivuuttavan tämän varoituksen, mutta ei muita Raamatun varoituksia. Päinvastoin, sekä Heprealaiskirjeen 6:6 että Matteuksen evankeliumin 12:31–32 (Pyhää Henkeä vastaan tehty jumalanpilkka) koskevat pysyviä seurauksia. Matteuksen evankeliumin 12:31–32 kohdassa juutalaiset, jotka eivät koskaan olleet kristittyjä, näkivät ja kuulivat tarpeeksi tietääkseen, että se oli totta. He eivät kuitenkaan vain päättäneet olla hyväksymättä Kristuksen sanoja sinä päivänä, vaan he myös katsoivat Hänen tekojensa johtuvan paholaisesta.

Nytkin kristityt tekevät edelleen syntiä (1. Johanneksen kirje 2:1). Itse asiassa, jos luulemme olevamme synnittömiä, me petämme itseämme, eikä totuus ole meissä (1. Johanneksen kirje 1:8). Mihin sitten edellisen kappaleen jakeet viittaavat?

Heprealaiskirjeen kaksi pääasiallista tarkoitusta ovat osoittaa juutalaisille, kuinka Kristus on Vanhan testamentin täyttymys, ja rohkaista juutalaista taustaa omaavia uskovia olemaan kääntymättä takaisin juutalaisuuteen vaan jatkamaan uskossa. Nämä jakeet eivät siis viittaa johonkuhun, joka tekee syntiä, vaan johonkuhun, joka kääntää selkänsä Kristukselle ja palaa väärään toivoonsa, olipa se sitten juutalaisuus tai yleisemmin jokin muu uskonto. 1. Johanneksen kirjeen 2:18–19 mukaan jo tuolloin oli ihmisiä, jotka ”näyttivät” olevan pelastuneita seurakuntalaisia, mutta jotka sitten lähtivät, oletettavasti pysyvästi. Johannes sanoo, että he lähtivät, koska he eivät koskaan olleet osa meitä. Jos joku kävelee alttarille tai lausuu joitakin sanoja, mutta ei pysy uskossaan ja kääntää myöhemmin selkänsä kristinuskolle, se ei tarkoita, että hän olisi menettänyt pelastuksensa; jos hän ei koskaan palaa, se tarkoittaa, ettei hän ollut alun perinkään pelastettu.
Tässä on neljä tapausta, jotka tunnen henkilökohtaisesti ja joiden kohdalla mielestäni tämä ei päde.

1. Eräs tuntemani kristitty yliopisto-opiskelijatyttö sanoi kuukausien ajan Jumalalle, ettei halunnut olla missään tekemisissä Hänen kanssaan, ja pyysi Pyhää Henkeä poistumaan elämästään. Hän uskoi edelleen älyllisesti, mutta oli tahallaan tottelematon. Myöhemmin hän katui ja palasi uskoon. Hän sanoi, että Heprealaiskirjeen 6:6 oli hänelle erityisen pelottava. Hän kuitenkin katui. Ehkä Jumala herätti hänessä syyllisyyden tunteen armollisesti tuomalla tuon jakeen mieleen ja ikään kuin kysymällä: ”Onko tuo lopullinen vastauksesi?”. Henkilö, joka on joutunut ristiriitaan Heprealaiskirjeen 6:6:n kanssa, ei tule koskaan katumaan eikä halua katua.

2. Tunsin erään pienen seurakunnan pastorin, joka kertoi olleensa pastorina seitsemän vuotta ennen kuin hän todella pelastui. Pelastumisensa jälkeen hän jatkoi pastorina. Tämä ei ole tapaus, jossa joku olisi luopunut uskosta, vaan kyseessä on henkilö, joka ei ollut koskaan alun perinkään pelastunut.

3. Kun olin [kristitty] teini-ikäinen ja leikkasin nurmikkoa, eräs kristitty nainen tuli ulos ja aloimme keskustella. Hän kertoi, että hänen poikansa oli muuttanut Kaliforniaan asuakseen yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Nainen oli kuitenkin varma, että poika oli edelleen pelastettu, koska tämä oli tunnustanut uskonsa kirkossa. En usko, että naisella oli mitään perustetta tälle varmuudelleen. Apostoli Paavali kehottaa meitä 2. Korinttolaiskirjeen 13:5–6:ssa tutkimaan itseämme ja katsomaan, olemmeko todella uskossa. Ehkä hän ei ollut koskaan pelastunut, mutta voisi pelastua tulevaisuudessa. Ehkä hän tiesi niin paljon pelastuksesta ja käänsi sille selkänsä, jolloin Heprealaiskirjeen 6:6 koskee häntä. Ehkä hän oli aiemmin aidosti pelastunut, mutta luopui uskosta ja sortui syntiin, mutta koska hän on aidosti pelastunut, hän palaa takaisin. Emme voi sanoa. Paavali käski korinttilaisia erottamaan seurakunnasta moraalittoman veljen 1. Korinttolaiskirjeen 5:1–5:ssä. Kuitenkin 1. Kor. 5:5 osoittaa, että Paavalilla oli edelleen toivoa siitä, että tämän kurinpidon jälkeen velji voisi pelastua. Uskomme, että 2. Korinttolaiskirjeen 2:5–11 viittaa samaan veljeen ja että hän todellakin palasi.

4. Henkilökohtaisesti tunnen kaksi kristittyä, joista toinen luopui uskosta ja kääntyi muslimiksi, ja toinen lähti ja kääntyi mormoniksi. Molemmat lähtivät myöhemmin ja palasivat kristinuskoon.

Johtopäätös tästä: Meidän on tehtävä ero sen uskovan välillä, joka on ajautunut törkeään syntiin, ja sen välillä, joka on kieltänyt uskon ja kääntynyt jonkin muun puoleen. Mutta olipa heidän uskon kieltämisensä pysyvää, olipa heillä mahdollisuus tulla pelastetuiksi tulevaisuudessa tai olipa he pelastettuja, jotka ovat langenneet ja palaavat, meidän on jätettävä tuomitseminen Jumalan käsiin.

Minkälaisen asenteen meidän tulisi omaksua toista kohtaan, joka on ajautunut pois? Se ei saisi olla itsetyytyväisyyttä, jossa sanotaan: ”Älä huoli, he ovat joka tapauksessa pelastettuja.” Sen ei myöskään pitäisi olla heidän hylkäämisensä, ikään kuin he eivät koskaan palaisi takaisin. Juudaksen kirjeen 23. jakeessa sanotaan: ”Pelastakaa toiset tarttumalla heidät tulesta; ja toisille osoittakaa armoa, johon sekoittuu pelko, vihaten jopa lihan tahraamaa vaatekappaletta.” (BSB). Juudaksen kirjeen 23. jakeen loppuosa viittaa siihen, että nämä ihmiset tekivät melko törkeitä tekoja, mutta heidät voitiin silti pelastaa.

Jaakobin kirjeen 5:19–20 sanoo: ”Veljet, jos joku teistä eksyy totuudesta ja joku tuo hänet takaisin, ottakaa tämä huomioon: joka kääntää syntisen pois hänen väärältä tieltään, se pelastaa hänen sielunsa kuolemalta ja peittää lukuisat synnit.” (BSB)
2) Voiko aito kristitty menettää pelastuksensa

Tätä voidaan tarkastella kolmena alakysymyksenä:

a) Voiko joku, jonka Jumala tietää [varmuudella] kuuluvan valittuihin, jotka pääsevät taivaaseen, yllättää kaikkitietävän Jumalan ja jäädä pois taivaasta?

b) Voiko ihminen olla varma pelastuksestaan ja olla valitettavasti ja pysyvästi väärässä?

c) Voiko ihminen olla perustellusti varma siitä, että hän pääsee taivaaseen, mutta silti muuttua ja jäädä taivaasta paitsi?

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen, kun se muotoillaan tällä tavalla, on ilmeinen: ei.

Vastaus toiseen kysymykseen on kyllä, kuten Matteuksen evankeliumin 7:21–23 osoittaa.

Vastaus kolmanteen kysymykseen on ei, mutta se ei johdu siitä, että ihmisellä olisi voimaa pysyä uskossa, vaan siitä, että Jumalalla on voima sinetöidä ja säilyttää meidät uskossa, kuten Efesolaiskirjeen1:13 –14 osoittaa. Meidän on kuitenkin tasapainotettava ”kerran pelastettu, aina pelastettu” -oppi sen opin kanssa, että todelliset pyhät pysyvät uskossa. Meillä ON velvollisuus tutkia itseämme sekä johtajiamme ja varmistaa, että olemme uskossa (2. Korinttolaiskirje 13:5–7).

Muuten, kirjallinen keskustelu ”kerran pelastettu, aina pelastettu” -kannan kannattajan ja sen kannattajan välillä, jonka mukaan ihminen voi menettää pelastuksensa joka kerta, kun hän tekee synnin, löytyy osoitteesta

http://www.biblequery.org/Doctrine.LoseSalvationOrNot/LoseSalvationOrNot.html.

K: Voivatko ihmiset menettää pelastuksensa Heprealaiskirjeen 6:4–12:n mukaan?

V: Aitojen kristittyjen mielipiteet tästä asiasta eroavat toisistaan, mutta kaikkien pitäisi pystyä olemaan yhtä mieltä seuraavista seikoista.

1. Jumala ei ole koskaan yllättynyt. Ennen kuin kukaan oli syntynyt, Jumala tiesi varmasti, ketkä pääsevät taivaaseen (Ilmestyskirja20:12 , 15; 17:8; Psalmi 139:16).

2. Jotkut ihmiset tulevat yllättymään tuomiopäivänä (Matteus7:21 –23).

3. Voimme luottaa pelastukseemme (1. Johanneksen kirje5:13 ; Heprealaiskirje4:16 ;10:35 ; Apostolien teot8:13 , 20–23).

4. Oikeutettu luottamuksemme ei saa muuttua itsetyytyväisyydeksi. Kristityt voivat menettää palkkansa taivaassa, ja Filippiläiskirjeen 2:12–13 osoittaa, että (pelastumisen jälkeen) meidän tulisi toteuttaa pelastustamme pelolla ja vapinalla. Ylistäkäämme Jumalaa siitä, että Hän on se, joka vaikuttaa meissä!

5. On olemassa sellaista asiaa kuin väärennetty kääntymys (1. Johanneksen kirje2:19 ; Jeremian kirja17:10 ; Jaakobin kirje 2:19; 2. Tessalonikalaiskirje 2:9–10; 2. Pietarin kirje 2:17–22).

6. Voimme tietää, onko pelastuksemme aito, tutkimalla itseämme (2. Kor. 13:5-6), toisin sanoen vertaamalla oppiamme ja elämäämme Raamattuun.

7. Meille on annettu vastuu pysyä lujina (Heprealaiskirje6:11 ;10:36 ; Jaakobin kirje 1:3-4; 2. Timoteuksen kirje 2:3; 4:5).

8. Pyhä Henki on sinetöinyt aidot uskovat tuomion päivään asti (Efesolaisille 1:13–14; 4:30; Juudaksen kirje 24; 1. Timoteukselle 1:14). Pyhä Henki on pantti, joka takaa sen, mikä on tulossa (2. Korinttilaisille 5:5).

K: Mitä Heprealaiskirjeen 6:4–12 tarkoittaa sillä, ettei enää voi tehdä parannusta pelastuksen saamiseksi?

V: Näkemyksiä on ainakin kuusi.

1. Uskovan pelastuksen menettäminen: Kristityt, jotka opettavat, että uskovat voivat menettää pelastuksensa, tulkitsisivat tämän kohdan tarkoittavan, että kun pelastus on menetetty, sitä ei voi koskaan saada takaisin. Vaikka olen kuullut jonkun opettavan, että tämä tarkoittaa, että pelastuksen takaisin saaminen on ”vaikeaa”, se ei ole se, mitä sana ”mahdoton” tarkoittaa Heprealaiskirjeen 6. luvussa. Katso lisää tästä näkemyksestä teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 681–683.

2. Uskovan pelastuksen palauttaminen: David O’Brien teoksessaan *Today’s Handbook for Solving Bible Difficulties* (s. 307–310) toteaa, että uskovainen ei voi koskaan ”kadottaa” pelastustaan, eli kukaan uskovainen ei voi tehdä niin pahaa syntiä, että hän menettäisi pelastuksensa tietämättään. Pelastuksen säilyttäminen ei riipu teoista, aivan kuten pelastumisemmekaan ei riipu teoista. Aito uskovainen voisi kuitenkin tietoisesti päättää ”luovuttaa” pelastuksensa takaisin Jumalalle. Silloin hän olisi kuin ne, jotka tunsivat totuuden ja ristiinnaulitsivat Jeesuksen. Hän joutuu helvettiin. O’Brien tulkitsee sanan ”mahdoton” tarkoittavan mahdotonta ihmiselle, mutta ei mahdotonta Jumalalle.

3. Anteeksiantamaton synti. Jeesus puhui anteeksiantamattomasta synnistä Matteuksen evankeliumissa 12:31–32, Markuksen evankeliumissa 3:28–30 ja Luukkaan evankeliumissa 12:10–11. Eräs New Geneva Study Biblen kirjoittaja (s. 1567, artikkeli ”The Unpardonable Sin”) uskoo, että myös Heprealaiskirjeen 6:4–6, Heprealaiskirjeen 10:26–29 ja 1. Johanneksen kirjeen 5:16–17 viittaavat anteeksiantamattomaan syntiin.

4. Uskomattoman menettämä pelastuksen mahdollisuus: Ei ole muuta tietä pelastukseen kuin Jeesuksen kuolema ja Pyhän Hengen asuminen ihmisessä. Jos ihminen hylkää (katumatta) tulemisen Jumalan luo Jeesuksen kautta (Joh. 8:24) tai pilkkaa Pyhää Henkeä (Matt. 12:31–32; Mark. 3:28–29), hän ei koskaan pääse taivaaseen. Ihmiset voivat nähdä ja maistaa, mutta eivät nielaista.

5. Hypoteettinen ad hominem -argumentti: Jos pelastus voitaisiin menettää, sitä ei voitaisi koskaan saada takaisin. Mutta koska pelastusta ei voi menettää, nämä ankarat sanat ovat vain selitys, eivät varoitus. R.C. Sproul esittää tämän näkemyksen teoksessaan *Now That’s a Good Question* (s. 592–594), vaikka hän totesikin, ettei ole asiassa dogmaattinen. Mielenkiintoista kyllä, teoksessa *New Geneva Study Bible*, s. 1941, mainitaan erilaisia näkemyksiä, mutta ei tätä.

6. Kristityn kelpaamattomuus jatkopalvelukseen: Luopunut kristitty ei olisi riittävän hyvä todistaja voidakseen palvella enää tässä elämässä, ja hän menettäisi kunniansa tuhatvuotisessa valtakunnassa. Teos *Bible Knowledge Commentary: New Testament*, s. 794, edustaa tätä näkemystä.

K: Heprealaiskirjeen 6:18:ssa sanotaan, että koska Kaikkivaltias Jumala voi tehdä mitä tahansa, miksi Hän ei voi valehdella?

V: 4. Mooseksen kirjan 23:19 ja 1. Samuelin kirjan 15:29 sanovat, että Jumala ei valehtele, mutta Heprealaiskirjeen 6:18 sanoo, että Jumala ei voi valehdella. Nämä ovat kolme toisiaan täydentävää vastausta, ja ne kaikki ovat totta.

1. Jumala voi tehdä mitä tahansa ”asiaa”, mutta valhe ei ole asia. Koska Jumala loi kaiken sanallaan (1. Mooseksen kirja 1, Psalmi 33:6,9) ja kaikki, mitä Hän sanoo, toteutuu (Jesaja 55:10–11), niin mitä tahansa Hän sanoo, se on totta.

2. Jumalalle ei ole ulkoisia rajoituksia, mutta Jumala voi päättää noudattaa sisäisiä rajoituksia, jotka Hän itse on asettanut. Jumala ei voi tehdä mitään, mikä olisi Hänen luonteensa vastaista, kuten valehdella, tehdä pahaa tai kieltää itseään.

3. Lopuksi, kuten teoksessa Bible Difficulties and Seeming Contradictions (s. 223) todetaan, ”Kaikkivaltias” tarkoittaa, että Jumala voi tehdä mitä tahansa Hän haluaa. Koska Jumala ei halua valehdella, tässä ei ole mitään ongelmaa.

Myös Rooman Klemens (96–98 jKr.) viittaa 1. Klemensin kirjeen 27. luvussa, sivulla 12, tähän jakeeseen sisältyvään käsitteeseen, että Jumalan on mahdotonta valehdella.

Myös Hippon Augustinus (388–430 jKr.) opetti katekumeneille, että Jumala on Kaikkivaltias, mutta Hän ei voi kuolla, tulla petetyksi, valehdella tai kieltää itseään. Itse asiassa, jos Hän voisi tehdä näitä asioita Jumalana, Hän ei todellisuudessa olisi Kaikkivaltias. Teoksessa ”On Creed” (On uskontunnustus), luku 2, s. 371

Katso lisätietoja Jeremian kirjan 32:17,27 kohdasta.

K: Onko Heprealaiskirjeen 6:18:n väite, että Jumalan on mahdotonta valehdella, ristiriidassa Jeesuksen kommentin kanssa Matteuksen evankeliumissa 19:26:ssa: ”Ihmiselle tämä on mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.” Miten kaikki voi olla mahdollista Jumalalle, kuten Jeesus väittää, jos Jumalan on mahdotonta valehdella, kuten Heprealaiskirjeessä todetaan?

V: Itse asiassa Jumalalle on neljä mahdotonta asiaa. Jumala ei voi:

Valehdella (Heprealaiskirje 6:18)

Antautua pahan houkutuksille (Jaakobin kirje1:13 )

Kieltää itsensä (2. Timoteuksen kirje2:13 )

Vannoa kenenkään nimeen, joka on suurempi kuin Hän itse (Hepr. 6:13)

Mikään ”asia” ei ole mahdotonta Jumalalle. Valehtelu ja loogiset ristiriidat eivät ole ”asioita”, eikä Jumala tee niitä.

K: Mitkä ovat Heprealaiskirjeen 6:18 mukaan seurauksia siitä, että uskoo Jumalan valehtelevan?

V: Yksi seuraus on, että ihmiset voivat luopua uskostaan ja liittyä kulttiin, kuten pastori Moonin Yhdistymiskirkkoon. Tässä on pastori Moonin sanoma.

”Jos kerrot valheen jonkun parhaaksi, se ei ole synti... Jopa Jumala valehtelee hyvin usein.” Master Speaks3/16/1973 s. 11.

Jumalallinen periaate, s. 515: ”On kaksi syytä, miksi Jeesus ennusti, että Herra tulisi pilvissä. Ensinnäkin se oli antikristusten harhojen estämiseksi. Jos olisi selvennetty, että Kristus tulisi maan päälle lihassa, monien antikristusten harhojen aiheuttamaa sekaannusta ei olisi voitu estää millään keinoin. ... Onneksi tällainen sekasorto on kuitenkin vältetty, koska kaikki uskovat, tietäen että Kristus tulisi pilvissä, ovat katsoneet ylös taivaaseen.”

Jumalallinen periaate, s. 515 ”Toiseksi se tehtiin rohkaistakseen niitä pyhiä, jotka kulkivat tuolloin vaikeaa uskon polkua.”

Kuitenkin: On vakava synti kutsua Jumalaa valehtelijaksi, kuten 1. Johanneksen kirjeen 1:10, 5:10 ja Tituksen kirjeen 1:2 osoittavat. Heprealaiskirjeen 6:18 sanoo, ettei Jumala voi valehdella, samoin kuin 4. Mooseksen kirjan 23:19 ja 1. Samuelin kirjan 15:29.

Jos valehteleminen olisi sallittua, olisiko silloin sallittua, että pastori Moon valehtelisi olevansa Messias? Mistä muusta pastori Moon voisi sinulle valehdella?

K: Mikä on Heprealaiskirjeen 6:19:ssä mainittu ”sielun ankkuri”, ja miten se toimii ankkurina?

V: Ankkurissa on ketju, joka on kiinnitetty raskaaseen metallipainoon tai koukkuun, joka on ankkurin varsinainen osa. Ketju ei kuitenkaan ole kovin hyödyllinen ilman raskasta koukkua. Samalla tavalla ankkurimme on uskomme Kristukseen, eikä usko ilman ankkuria olisi vankkaa. Samoin, jos ketjua ei ole, alus ajautuu pois ja ankkurista ei ole hyötyä. Ilman uskoa ihmisetkin voivat ajautua pois.

K: Miksi Heprealaiskirjeen 7:1–10:ssä Jeesusta verrataan 1. Mooseksen kirjan 14:18–20:ssa mainittuun Melkisedekiin?

V: Yksi yksinkertainen syy on se, että Vanha testamentti itse vertaa Messiasta Melkisedekiin. Psalmi 110:4 osoittaa, että Messias on ikuinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan. Salaperäinen viittaus löytyy ohimennen 1. Mooseksen kirjan 14:18–20:sta. Sen merkitys esitetään hieman vähemmän salaperäisellä tavalla Psalmissa 110:4, ja se selitetään lopullisesti vasta Heprealaiskirjeen 7:1–10:ssä.

On totta, että Heprealaiskirjeen kirjoittaja korostaa yksityiskohtia, jotka eivät olleet 1. Mooseksen kirjan pääkohteita. Esimerkiksi Abimelekin isääkään ei mainittu, mutta se ei tee hänestä Kristuksen esikuvaa. Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei voi todistaa Heprealaiskirjeen 7:1–10 kohtien sisältöä 1. Mooseksen kirjan auktoriteetin perusteella.

Hän ei kuitenkaan koskaan väittänytkään tekevänsä niin. Kristityt uskovat, että Raamattu on kirjoitettu Pyhän Hengen innoittamana ja sen auktoriteetin nojalla. Heprealaiskirjeen kirjoittaja tuo esiin kolme asiaa:

1. Todisteen Messiaan asemasta vertailuna Melkisedekiin, perustuen Psalmiin 110:4.

2. Todiste siitä, että ennen Aaronin pappeutta oli olemassa toinen Jumalan pappeus.

3. Monet kristityt näkevät Melkisedekin myös Kristuksen inkarnaatiota edeltävänä ilmestymisenä.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Qumranin lahko piti Melkisedekia taivaallisena vapauttajana, joka julistaisi Jumalan pelastusta. Kuolleenmeren kääröistä Melkisedek esiintyy 1. Mooseksen kirjan apokryfissä (1QapGen) 22:14–17 ja käsikirjoituksessa Melkisedek (11Q13) sekä teoksissa ”Sabbatin uhrin laulut” (4Q401) ja 4Q544. Myös Filon ja Josefus viittaavat Melkisedekiin, samoin kuin Targum Pseudo-Jonathan 1. Mooseksen kirjan 14:18 kohdassa ja Targum Neofiti I.

K: Mikä on Heprealaiskirjeen 7:1–10:ssä mainittu ”Melkisedekin järjestys”?

V: Tämä ei ole pelkästään kristittyjen käyttämä ilmaisu, sillä sitä käytettiin ensimmäisen kerran tuhat vuotta ennen Kristusta Psalmin 110:4:ssä. Vanha testamentti kertoo meille vain vähän Melkisedekin järjestystä, lukuun ottamatta kolmea asiaa, jotka voimme päätellä.

1. Se on täysin riippumaton israelilaisesta papistosta, joka perustuu Aaronin järjestykseen.

2. 1. Mooseksen kirjan 14:18–20 osoittaa, että se edelsi Aaronin pappeutta.

3. Psalmi 110:4 osoittaa, että se tulisi olemaan merkittävässä roolissa tulevaisuudessa Messiaan tullessa.

K: Todistavatko Heprealaiskirjeen 7:1–11 sekä Kristuksen neitseellinen syntymä, että olemme syyllisiä kaikkien esi-isiemme synteihin, koska olemme heidän jälkeläisiään?

V: Ei. Hesekielin kirjan 18. luku ja 5. Mooseksen kirjan 24:16 sanovat nimenomaan, ettemme ole syyllisiä isiemme syyllisyyteen.

Useimmat kristityt näkevät tärkeän käytännön syyn sille, miksi Jeesus syntyi juuri niin kuin syntyi; toisin kuin me, Jeesus syntyi ilman syntistä luonnetta. Ei ole tarvetta olettaa toista syytä, että Jeesuksella ei olisi ollut syyllisyyttä Joosefilta, Aadamilta tai keneltäkään heidän väliltään.

K: Todistaako Heprealaiskirjeen 7:1–11, että olemme syyllisiä Aadamin syntiin sen vuoksi, että olemme Aadamin suvusta?

V: Ei, kolmesta syystä.

1. Tämä jae ei todista syyllisyyttä Aadamin synteihin sen enempää kuin se todistaa syyllisyyttä kaikkien muiden esi-isiemme synteihin.

2. Ei, sillä Hesekielin kirjan 18. luku ja 5. Mooseksen kirjan 24:16 osoittavat, että jokainen kuolee omien syntiensä vuoksi. Siinä mainitaan nimenomaan, että meitä ei julisteta vanhurskaiksi isiemme vanhurskauden vuoksi, emmekä ole syyllisiä isiemme syntien vuoksi.

3. Ei, sillä vaikka olisimmekin tietämättämme tehneet syntiä Aadamissa, Roomalaiskirjeen 4:15 ja 5:13 osoittavat, että syntiä ei lasketa siellä, missä ei ole lakia.

Vaikka emme ehkä olekaan syyllisiä esi-isiemme synteihin, voimme silti kantaa heidän syntiensä seuraukset.

K: Mitä tämä tarkoittaa Heprealaiskirjeen 7:1–11:ssä?

V: Vaikka suorat havainnot ovat selkeitä, mielenkiintoista on niiden suhde kirjoittajan pääasiaan.

1. Abraham, joka antoi kymmenykset saaliista Melkisedekille, joka oli Korkeimman Jumalan ei-heprealainen pappi, osoittaa, että oli mahdollista olla pappi ilman, että kuului Aaronin papistokuntaan.

2. Lisäksi se, että Leviin esi-isä Abraham antoi kymmenykset Melkisedekille, osoittaa, että Melkisedekin pappeus on suurempi kuin Aaronin pappeus.

K: Oliko Melkisedek Heprealaiskirjeen 7:2–4:ssä todella Jeesus vai ei?

V: Tästä salaperäisestä hahmosta on kaksi mahdollisuutta.

Melkisedek oli Jeesus: Melkisedek saattoi olla Kristus itse, joka ilmestyi maan päälle ennen inkarnaatiotaan Betlehemissä. Koska sanotaan, että Melkisedekillä ei ollut isää eikä äitiä, ei alkua päiville eikä loppua elämälle, Melkisedek on Jeesus, ellei Heprealaiskirjeen 7:3 tarkoita yksinkertaisesti sitä, että näitä asioita ei ole kirjattu 1. Mooseksen kirjaan. Monet varhaiset kristityt uskoivat tähän.

Melkisedek oli Jeesuksen esikuva: Melkisedek oli tavallinen mies, joka seurasi Jumalaa. Sanotaan, että Melkisedek ”tehtiin Jeesuksen kaltaiseksi” ja että Kristus oli pappi ”Melkisedekin järjestyksen mukaan”, mutta missään ei sanota, että Jeesus olisi Melkisedek.

K: Sanotaanko Heprealaiskirjeen 7:2–11:ssä, että Melkisedek on ehdottomasti Jeesus vai ei?

V: Vastaus on yksinkertainen ja sen pitäisi olla selvä kaikille: Raamattu ei sano niin. Asia on monitulkintainen, ja todennäköisesti tarkoituksella. On merkittävää, että Heprealaiskirjeen 7:2–11:n ydin on selvä riippumatta siitä, onko Kristus Melkisedek vai ei.

K: Uud. 7:3:n mukaan, oliko Melkisedek reinkarnoitunut?

V: Ei. Vaikka reinkarnaatiosta onkin olemassa viisi hyvin erilaista teoriaa – länsimainen New Age, hindulainen, buddhalainen, alaviittimuslimi ja ghulat-muslimi – tämä jae ei tue yhtäkään niistä. Heprealaiskirjeen 7:3 vertaa Jeesusta Melkisedekiin. Jotkut katsovat, että Melkisedek on yksinkertaisesti vertauskuva tai ”esikuva” Kristuksesta. Toiset uskovat, että Melkisedek oli itse asiassa Kristuksen inkarnaatiota edeltävä ilmestys. Siitä huolimatta kaikki kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että Jeesus on ollut olemassa aikojen alusta asti. Usko siihen, että Jumalan Poika on ollut olemassa ikuisuudesta asti, ei kuitenkaan tarkoita, että kukaan meistä olisi ollut olemassa ennen kuin meidät siitettiin.

K: Osoittaako Heprealaiskirjeen 7:9–10 jollain tavalla, että ihmisalkio on vain potentiaalisesti ihminen, ei todellinen ihminen, ja että siksi abortti on sallittua?

V: Ei. Ensinnäkin Levi ei ollut Abrahamin suora poika, vaan hänen pojanpoikansa. Sikiön elämän merkityksettömyyden perusteleminen Levin sukututkimuksen merkityksellä osoittaa epätoivoista pyrkimystä löytää Raamatusta argumentteja abortin puolesta. Katso lisätietoja keskustelusta Roomalaiskirjeen 5:12 kohdasta.

K: Miten kirjoittaja Heprealaiskirjeen 7:14:ssä sanoo, että pappi voisi olla Juudan sukua?

V: Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. Jeesus oli Juudan sukua kahdella tavalla: sekä adoptiovanhempansa (Joosefin) kautta että syntymän kautta Marian kautta.

2. On myönnetty, ettei kukaan Juudasta voinut olla pappi Aaronin järjestyksen mukaan.

3. Mutta voi olla myös muita pappeuden järjestelmiä. Erityisesti Melkisedek oli pappi, joka ei ollut Aaronin sukua ja joka eli ennen Aaronia.

4. Melkisedekin papinlinja oli Aaronin papinlinjaa suurempi, sillä

4a. Aaronin ja Leevin esi-isä maksoi kymmenykset Melkisedekille.

4b. Jumala vahvisti tämän suoraan valalla Psalmin 110:4:ssä.

5. Jeesus nimitettiin Jumalan Isän toimesta palvelemaan papina Melkisedekin, ei Aaronin, järjestyksen mukaan.

K: Miksi Jumala tekee Heprealaiskirjeen 7:18:ssa usein jotain muuta kuin mitä Hänen kansansa odottaa?

V: Joskus se voi johtua siitä, että meillä on alhaiset tai väärät odotukset, mutta usein taustalla on muutakin. Jumala saattaa usein suosia (ihmisten kannalta) odottamatonta odotetun sijaan, jotta kunnia tulisi Jumalalle, ei meille. Se on myös muistutus meille siitä, että Hänen tiensä ja ajatuksensa ovat paljon korkeammat kuin meidän, kuten Jesaja 55:8–9 sanoo. Se on myös muistutus meille siitä, että se ei tapahdu meidän voimallamme tai mahtillamme, vaan pikemminkin Jumalan Hengellä, kuten Sakarja 4:6bf opettaa.

K: Heprealaiskirjeen 7:19 ja 8:13:n mukaan eikö Mooseksen laki tehnyt mitään täydelliseksi, vai oliko laki täydellinen, kuten Psalmin 19:7 sanoo?

V: Näissä jakeissa ”täydellinen” tarkoittaa sen tarkoitetun tarkoituksen täyttämistä. Laki oli täydellinen siinä tarkoituksessaan, että se osoitti meille Jumalan käskyt, kuten Roomalaiskirjeen 3:20 osoittaa. Mutta laki ei ollut täydellinen siinä, mitä sen ei koskaan ollut tarkoitus tehdä: pelastaa ihmisiä. Laki ei pelastanut ketään, eikä se siten kyennyt tekemään ketään täydelliseksi; sen tekee Jumala. Itse asiassa meillä ei ole käskyjä, joita meidän pitäisi noudattaa; meillä on pikemminkin Kristus, jota meidän tulee seurata, ja käskyjä, joita meidän tulee noudattaa.

K: Oliko juutalaisilla oikeutta lopettaa uhraukset temppelin tuhoamisen jälkeen, kuten Heprealaiskirjeen 7:27:ssä todetaan, koska heidän oli määrä uhrata vain silloin, kun temppeli oli olemassa?

V: Tämä olisi uutta tietoa Daavidille, jolla oli arkki teltassa koko hallituskautensa ajan. Kun asiaa miettii, tämä olisi uutta tietoa myös Moosekselle, Joosualle, Deboralle, Gideonille, Samuelille ja muille. Vanhan testamentin (Tanachin) jakeissa ei sanota, että vaikka he uhrasivat ennen temppelin rakentamista, he eivät voineet palata entiseen tapaan, kun temppeli oli kerran rakennettu ja tuhottu.

K: Oliko Jeesus Heprealaiskirjeen 8:1:ssä meidän pappimme vai meidän uhrimme?

V: Molempia. Heprealaiskirjeen 8:1 alkaa sanoilla ”Se, mitä me sanomme…” – joten tämä on huipentuma sille, miksi hän käsitteli kaikkia edeltäviä aiheita. Tässä ainutlaatuisessa tilanteessa Jeesus oli sekä ylipappimme että uhrauksemme.

K: Miten Jeesus oli Heprealaiskirjeen 8:1 ja 9:11 mukaan pätevä toimimaan ylipappinamme?

V: Ennen kuin vastaamme tähän kysymykseen, on tärkeää ymmärtää ensin ylipapin rooli. Ylipappi teki yhden asian, jota kukaan muu pappi ei voinut tehdä: sovituspäivänä hän astui kaikkein pyhimpään paikkaan ja uhrasi uhrit Jumalalle. Ihmisenä hän edusti kansaa Jumalan edessä. Jumala valitsi Aaronin jälkeläiset edustamaan Jumalaa kansan edessä. Jeesus täyttää ylipapin vaatimukset ainakin neljällä tavalla.

1. Jeesus uhrasi itsensä kerta kaikkiaan meidän puolestamme. Jeesus maksoi rangaistuksen meidän syntiemme puolesta. Pietari, Mooses ja Johannes olivat hyviä ihmisiä, mutta he eivät kyenneet maksamaan rangaistusta meidän syntiemme puolesta, koska he eivät olleet synnittömiä.

2. Muiden ylipappien tavoin Jeesus edustaa Jumalaa meille. Hän voi tehdä tämän paremmin kuin kukaan pelkkä kuolevainen ylipappi, sillä Jeesus on Jumala (Hepr. 1:8–9; Joh.20:28 ), ja Jumalan täyteys asuu Hänessä (Kol.1:19 ).

3. Kuten muutkin ylipapit, Jeesus edustaa meitä Jumalan edessä. Hän voi tehdä tämän, koska Hän oli kaikessa meidän kaltaisemme (Hepr. 2:17).

4. Israelilaiset tarvitsivat uuden ylipapin aina, kun vanha ylipappi kuoli (Hepr. 7:23–25). Jeesus elää taivaassa, ja Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti (Hepr. 13:8).

K: Onko Heprealaiskirjeen 8:1–3 perusteella oikein kutsua nykypäivän maallista ihmistä papiksemme?

V: Muiden pappien olemassaolo on tarpeetonta. Jeesus on ainoa pappi, jota tarvitsemme nykyään, ainakin kolmesta syystä.

Jeesus nimetään nimenomaisesti ylipapiksemme Heprealaiskirjeen 8:1:ssä.

Aikaisemmin Jeesus toi kerran ja lopullisesti yhden uhrin (Hepr. 10:14), kerran ja lopullisesti (Hepr. 9:12; 10:10). Katolilaisten ja joidenkin luterilaisten tulisi huomata, että Hepr.9:26 osoittaa nimenomaisesti, ettei Jeesus kärsinyt maailman perustamisesta lähtien.

Jeesus elää vielä tänäkin päivänä rukoillakseen puolestamme Isän edessä (Heprealaiskirjeen7:25 ).

Toisaalta, suppeammassa merkityksessä kaikki uskovat ovat pappeja 1. Pietarin kirjeen 2:9 sekä Ilmestyskirjan 1:6 ja 5:10 mukaan.

K: Mikä oli Hepr. 8:5:n mukaisen tabernaakkeliesimerkin tarkoitus?

V: Jumala toi hallintonsa ja valtakuntansa maan päälle. Heprealaiskirjeen 8:5:n mukaan tabernaakeli oli kopio ja varjo siitä, mikä on taivaassa. Kuitenkin, aivan kuten kaksiulotteinen piirros ei ole identtinen kaksiulotteisen valokuvan kanssa, puhumattakaan kolmiulotteisesta esineestä, tämä ei tarkoita, että taivas olisi täsmälleen samanlainen kuin maallinen tabernaakeli. Tabernakkelia ei rakennettu Jumalalle, joka ei sitä tarvinnut, vaan pikemminkin siksi, että Jumala voisi näyttää meille kuvan Hänen erillisyydestään ja pyhyydestään.

K: Tukeeeko Heprealaiskirjeen 8:5:n maininta, jonka mukaan tabernaakeli on taivaallisten asioiden varjo, platonistista ajatusta siitä, että maailmamme on varjo todellisesta ideamaailmasta?

V: Ei. Vaikka luultavasti useimmat kreikan kieltä puhuvat olivat ainakin jossain määrin perehtyneitä Platoniin, Platonin ideamaailma ei koostunut aineellisista rakenteista. Esimerkiksi Platonin filosofian mukaan (melko typerästi) tämän maailman sohvat olisivat epätäydellisiä, muunneltuja kopioita abstraktista ”ihanteellisesta sohvasta”. Samoin sängyt ovat epätäydellisiä, muunneltuja kopioita ”ihanteellisesta sängystä”. Ongelma syntyy La-Z-Boy-sohvien tai ulosvedettävien sänkyjen kohdalla. Ehkä ihannemaailman oli luotava uusi entiteetti silloin, kun La-Z-Boy-sohva keksittiin todellisessa maailmassa.

Toisin kuin kreikkalaiset, Heprealaiskirjeen kirjoittaja ja muut Raamatun kirjoittajat ymmärsivät, että taivas oli aineellinen, ja että siellä oli (kirkastettua) lihaa ja rakenteita. Muita muinaisia juutalaisia kirjoja, jotka osoittavat, että he ymmärsivät maallisen tabernaakkelin olevan kopio aineellisesta taivaallisesta tabernaakkelista, ovat 2. Baruk 4:5 sekä Juutalaisten muinaishistoria 3:123 (n. 93–94 jKr.) ja Juutalaisten sodat 5:212–213, molemmat Josephuksen kirjoittamia.

K: Heprealaiskirjeen 8:5–7,13; 9:1,15; 10:9,16: Koska Mooseksen laki oli ensimmäinen liitto, miten sitten on Aadamin, Nooan ja Aabrahamin liittojen laita?

V: Nämä sopimukset tehtiin yksittäisten henkilöiden kanssa, ei kansakunnan tai kansan kanssa. Katso myös seuraava kysymys.

K: Opettaako Raamattu Heprealaiskirjeen 8:5–7,13; 9:1,15; 10:9,16 kohdissa ”liittoja” vai ”aikakausia”?

V: Raamattu opettaa molempia. Itse asiassa on seitsemän kohtaa, joista liittokäsityksen kannattajat ja aikakausikäsityksen kannattajat ovat yhtä mieltä, sekä joitakin eroja.

Yhteisymmärrys:

A1. Kaikki, jotka ovat pelastuneet, ovat pelastuneet tai tulevat pelastumaan, pelastuvat Jeesuksen kautta. (Hepr. 11:39–40; Tit. 2:11; Hepr. 2:9; 1. Joh. 2:2; 1. Tim. 2:6) Katso teoksesta 1001 Bible Questions Answered, s. 77–78, 85 (dispensationalistinen näkemys), lisätietoja siitä, kuinka Vanhan testamentin uskovat ”pelastuivat täsmälleen samalla tavalla kuin Uuden testamentin uskovat pelastuvat” Kristuksen kautta.

A2. Vanhan testamentin aikana ihmiset solmivat myös henkilökohtaisesti liiton Jumalan kanssa (Psalmi 50:5).

A3. Jumala solmi useita sopimuksia Aadamin, Nooan, Aabrahamin, Iisakin ja Joosuan kanssa.

A4. Vanhan testamentin aikana ihmiset solmivat myös yhteisöllisesti liiton Jumalan kanssa (Jeremia 34:13, 18).

A5. Liittoja on ollut ja tulee olemaan vain kaksi: ensimmäinen solmittiin Mooseksen aikana (Hepr. 9:9) ja toinen, ikuinen liitto (Hepr.13:20 ), joka on ylivoimainen (Hepr. 8:6).

A6. Olemme nyt armon aikakaudella (Efesolaisille 3:2). Vanha testamentti odotti Kristuksen sovitusta, kun taas me katsomme nyt taaksepäin Kristuksen sovitukseen.

A7. Tulevaisuudessa tulee olemaan aikakausi, jolloin kaikki on yhdessä Kristuksen alaisuudessa (Efesolaiskirje1:10 ).

Eroja ja painotuksia:

Erilaiset liitto- ja aikakausiteologit ovat eri mieltä monista asioista:

1. Liitto-teologit sanovat, että kaikki Jumalan Vanhan testamentin lupaukset täyttyvät nykyään ainoastaan kirkossa. Uskottomat juutalaiset on karsittu pois, ja siitä lähtien ”Jumalan Israel” on kirkko, eivätkä nykypäivän juutalaiset eroa millään tavalla muista etnisistä ryhmistä. Siitä huolimatta R.C. Sproul opettaa teoksessaan *Now That’s a Good Question* (s. 504–505), että Roomalaiskirjeen 11. luvun perusteella ”Jumalalla on vielä toinen luku kirjoitettavana juutalaiselle kansalle sellaisenaan”.

Dispensationalistit sanovat, että osa Jumalan Vanhan testamentin lupauksista täyttyy tulevassa Israelissa, kuten 144 000:n tapaus. Juutalaiset ovat nykyäänkin edelleen Jumalan valittu kansa. Tämän teologian soveltamisen osalta juuri dispensationalistit, eivät liittokuntalaiset, edistivät humanitaarisia ilmakuljetuksia auttaakseen entisen Neuvostoliiton juutalaisia poistumaan maasta ja palaamaan Israeliin.

2. Yleisesti ottaen dispensationalistit eivät painota lain noudattamista yhtä voimakkaasti, mukaan lukien kymmenysten maksamista ja sapatin/Herran päivän viettämistä. Katso teoksesta *Now That’s a Good Question*, s. 436–438, liittokuntalaisten näkemys siitä, että kymmenysten maksaminen on nykyään laki, ja teoksesta *1001 Bible Questions Answered*, s. 107, dispensationalistien näkemys siitä, miksi se ei ole nykyään laki, vaan vapauden asia. Teoksessa *1001 Bible Questions Answered*, s. 109–110, selitetään, miksi sapatti ei koske nykypäivää.

3. Ääridispensationalismi, jonka Dallasin teologinen seminaari (1001 Bible Questions Answered, s. 114) ja muut dispensationalistit hylkäävät, opettaa, että elämme nyt eri aikakaudella kuin Uuden testamentin aikoina ja että kaste ei ole nykyään pätevä. Katso keskustelu 1. Korinttolaiskirjeen 1:17 kohdasta saadaksesi lisätietoja ääridispensationalismin virheestä.

4. Eräs liitto-teologi, John Gerstner, väittää, että dispensationalistit aliarvioivat Kristuksen roolia kaikkien ihmisten pelastuksessa kaikkina aikoina. Dispensationalistit kiistävät tämän syytöksen.

Esimerkkinä liiton näkökulmasta R.C. Sproul sanoo teoksessaan *Now That’s a Good Question* (s. 283–284): ”Pelastus tapahtuu Vanhan testamentin aikana täsmälleen samalla tavalla kuin Uuden testamentin aikana – uskon kautta. Ainoa ero on se, että Vanhan testamentin usko kohdistui tulevaan lupaukseen, jota ei ollut vielä täytetty.”

5. Liiton teologit, kuten Gerstner ja New Geneva Study Bible (s. 1990), väittävät, että jotkut dispensationalistit opettavat ”halpaa armoa” ja sivuuttavat Jumalan lain. Eräs tuntemani dispensationalistinen teologian seminaarin valmistunut huudahti yllättyneenä lukiessaan tätä. Tarpeetonta sanoa, että myös dispensationalistit kiistävät tämän syytöksen. Kuitenkin juuri jotkut dispensationalistit, eivät liiton teologit, edistivät näkemystä, jonka mukaan voi olla kristitty pelkästään hyväksymällä Jeesuksen pelastajakseen, ja että Hänen ottamisensa Herrakseen oli myöhempi vaihtoehto.

6. Äärimmäinen dispensationalistinen opetus korostaa toisinaan, että nykyään evankeliumi pelastaa, lähes sulkemalla pois sen tosiasian, että se on Jumala, joka pelastaa. Onko Jumala voimaton pelastamaan vauvoja ja vakavasti kehitysvammaisia, koska he eivät ole kuulleet evankeliumia?

Yleisesti ottaen se, että jotkut vievät jonkin näkemyksen äärimmäisyyksiin, ei todista kyseistä näkemyksen vääräksi, jos sen ei-äärimmäinen versio sisältää tasapainoa, joka suojaa äärimmäisyyksiltä. Kuitenkin äärimmäisyyksiin menevät, jotka vievät näkemyksen loogisiin johtopäätöksiinsä, osoittavat koko näkemyksen olevan väärä, jos ei ole opetusta, joka kieltäisi sen viemisen äärimmäisyyksiin.

K: Koska Jeesus kuoli kaikkien puolesta (Hepr. 8:10), miten toinen liitto voi olla vain Israelin suvun kanssa?

V: Heprealaiskirjeen 8:10 sanoo, että liitto solmitaan Israelin kanssa; siinä ei sanota, että se olisi vain Israelin kanssa. Oikein ymmärrettynä se kuitenkin koskee Israelia, ja kaikki uskovat on otettu osaksi Jumalan valittua kansaa. Kaksi erityistä seikkaa:

1. Kaikki uskovat ovat hengellisesti Abrahamin poikia, kuten Efesolaiskirjeen 2:12–13, Galatalaiskirjeen 4:24–28 ja Roomalaiskirjeen 4:12, 16–17 osoittavat.

2. Jopa juutalaiset, jotka kieltäytyvät uskomasta Jeesukseen, kuolevat synneissään Matteuksen evankeliumin 23:29–33; Johanneksen evankeliumin 8:24; Apostolien tekojen20:21 ;2:37 –40; ja Roomalaiskirjeen 9:6 mukaan.

K: Pitäisikö meidän opettaa toisiamme Heprealaiskirjeen 8:11 ja Jeremian kirjan 31:33–34 mukaan?

V: Kyllä, meidän on. Tämä jae ei vain sano, että emme saa opettaa toisiamme. Sen sijaan se sanoo, että emme saa opettaa toisiamme sanomalla: ”Tunnustakaa Herra”, koska uskovat kaikki tuntevat Herran.

Tässä on tärkeä teologinen seikka. Vaikka Vanhan testamentin aikoina vain harvoilla uskovilla oli Pyhä Henki asuva sisällään, Uuden testamentin aikoina kaikilla uskovilla on Pyhä Henki asuva sisällään. Johanneksen evankeliumin14:23 osoittaa, että kaikilla, joilla on Kristus, on myös Pyhä Henki. Roomalaiskirjeen 8:9–11 osoittaa, että niillä, joilla nykyään ei ole Pyhää Henkeä, ei ole myöskään Kristusta.

K: Miten Vanha liitto voisi kadota (Hepr. 8:13), kun Jeesus sanoi Matt. 5:18:ssa ja Luuk. 16:17:ssa, ettei yksikään kirjain tai pilkku katoa?

V: Luuk. 16:17:ssä Jeesus sanoi, että laki ei katoa. Matt.5:18 :ssä Jeesus sanoi, ettei yksikään kirjain tai pilkku katoa, ennen kuin kaikki on täyttynyt. Katso lisätietoja Room. 7:6:sta koskevasta keskustelusta.

K: Oliko Heprealaiskirjeen 9:2–4:n mukainen kultainen suitsutusalttari lyhyesti sanottuna Kaikkein Pyhimmässä vai Pyhässä, kuten 2. Mooseksen kirjan 30:6 ja 3. Mooseksen kirjan 16:12–13,18 osoittavat?

V: Joissakin Heprealaiskirjeen muinaisissa käsikirjoituksissa sanotaan, että tämä alttari sijaitsi pyhässä paikassa, mutta meidän ei tarvitse vedota näihin käsikirjoituksiin vastataksemme kysymykseen.

Lyhyt vastaus: Oliko verho osa Pyhää paikkaa vai Kaikkein pyhintä paikkaa, koska se erotti nämä kaksi toisistaan? Voisi sanoa, että se oli osa molempia. Samoin 1. Kuninkaiden kirjan 6:22 antaa vastauksen alttarin sijainnista. Siinä sanotaan, että alttari ”kuului” Kaikkein pyhimpään paikkaan. Alttari muodosti yhdessä verhon kanssa rajan, kun verho vedettiin sivuun, jotta ylipappi voisi kulkea sen läpi sovituspäivänä.

Katso seuraava kysymys saadaksesi tarkemman selityksen.

K: Oliko Heprealaiskirjeen 9:2–4:n mukainen kultainen suitsutusalttari Kaikkein pyhimmässä vai oliko se Pyhässä, kuten 2. Mooseksen kirjan 30:6 ja 3. Mooseksen kirjan 16:12–13,18 osoittavat?

V: Katso edellisestä kysymyksestä lyhyt vastaus.

Pitkä vastaus: Tähän kysymykseen on niin monia selityksiä, että oikean löytäminen niiden joukosta on kuin palapelin ratkaisemista. Vastaukset voidaan kaikki jakaa kolmeen luokkaan: sanat, liike ja tarkoitus. Jokaisessa luokassa on yksi vähiten todennäköinen vastaus ja yksi tai kaksi todennäköisempää vastausta.

Ensin kolme seikkaa, jotka eivät liity suoraan vastaukseen, ja sitten vastaus.

Tosiasia 1: Käyttö sovituspäivänä: Pappi astui kaikkein pyhimpään paikkaan vain kerran vuodessa. Pappi otti palavia hiiliä tältä alttarilta ja astui verhon taakse kaikkein pyhimpään paikkaan (3. Mooseksen kirja 16:12–13).

Tosiasia 2: Alttarin sijainti: 2. Mooseksen kirjan 30:1–10 mukaan papin (ei välttämättä ylipapin) tuli polttaa suitsuketta kullatulla alttarilla joka aamu. Juuri tätä Johannes Kastajan isä Sakarias oli tekemässä, kun enkeli ilmestyi hänelle tämän alttarin vieressä Luukkaan evankeliumin 1:8–11 mukaan. Sakarias kuului papistokuntaan, joten hän ei ollut ylipappi. 3. Mooseksen kirja 16:12 osoittaa myös, että alttari sijaitsi pyhässä paikassa, ei kaikkein pyhimmässä paikassa. 1. Kuninkaiden kirja 6:22 voisi viitata siihen, että alttari sijaitsi kaikkein pyhimmässä paikassa, mutta ei välttämättä. 1. Kuninkaiden kirja 6:22 sanoo vain, että se ”kuului” kaikkein pyhimpien esineiden joukkoon (eli sovituspäivänä), ei sitä, että se olisi fyysisesti sijainnut siellä. Teoksen *When Critics Ask* sivulla 517 todetaan, että myös Filon, Josefus ja muut juutalaiset kirjoittajat sanoivat alttarin olleen pyhässä paikassa. Tämän vastakohtana *Barukin apokalypsin* 6:7 mukaan alttari sijaitsi kaikkein pyhimmässä paikassa.

Fakta 3: Kaksi alttaria (epätodennäköistä): Vaikka alttareita olisi voinut olla kaksi, tämä on erittäin epätodennäköistä, koska Raamatussa tai Raamatun ulkopuolisissa lähteissä ei ole viittausta kahteen alttariin.

Sanan määritelmä (epätodennäköistä): Heprealaiskirjeen 9:3:ssa käytetty kreikankielinen sana tarkoittaa kirjaimellisesti ”suitsutusväline”. Kieliopillisesti se voi viitata suitsukekattilaan, jota pappi kantoi mukanaan. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, sillä silloin Heprealaiskirje kuvailisi yksityiskohtaisesti kaikkia muita kolmea tabernaakkelin kalustetta, mainitsisi suitsukekattilan, mutta jättäisi suitsutusalttarin mainitsematta. Lisäksi juutalaiset kirjoittajat Filon ja Josefus käyttävät tätä sanaa viitatessaan alttariin.

Vanhan testamentin käsikirjoitusvaihtelu: Vaikka sekä masoreettinen teksti että Septuaginta sanovat, että alttari oli Pyhässä paikassa, samarialainen Pentateukki sanoo, että se oli verhon takana (Kaikkein pyhimmässä paikassa).

Uuden testamentin käsikirjoitusten vaihtelut: Kreikkalaisissa käsikirjoituksissa (Vaticanus), koptinkielisissä versioissa ja etiopialaisessa versiossa sanotaan, että se sijaitsi Pyhässä paikassa, ei Kaikkein pyhimmässä paikassa. Tämä ei kuitenkaan todennäköisesti ole alkuperäinen lukutapa.

Varhaiskristillinen kirjoitus: Tertullianuksen teoksessa ”Viisi kirjaa Marcionia vastaan” mainitaan neljännessä kirjassa rivillä 140–145 kultainen alttari kaikkein pyhimmässä paikassa.

Alttarin vuosittainen siirtäminen sovituspäivänä (epätodennäköistä): Siirrettiinkö alttaria kerran vuodessa? Tämä on epätodennäköistä. Alttari oli valmistettu akaasiapuusta ja päällystetty kullalla. Se oli pieni, kooltaan noin 3 jalkaa x 1 ½ jalkaa x 1 ½ jalkaa. Valettu kulta on erittäin tiheää, noin 19,^{3 g/cm³}. Olettaen, että kullan paksuus oli kahdeksasosa tuumaa, kullan paino olisi 225–235 paunaa. Vaikka yksi mies olisi voinut työntää sitä, se ei ollut kovin helposti siirrettävissä papille, jonka piti kantaa mukanaan myös suitsuketta ja hiilipannua. Muut papit eivät voineet auttaa kantamaan sitä kaikkein pyhimpään paikkaan (3. Mooseksen kirja 16:17; Heprealaiskirje 9:7). Siksi alttaria ei todennäköisesti siirretty sovituspäivänä.

Alttarin kertaluonteinen siirtäminen: Oli olemassa ”sisäpyhäkköön kuuluva alttari”, kuten 1. Kuninkaiden kirjan6:22 :ssä todetaan. Hepreankielinen teksti on tässä kohdassa monitulkintainen: se voi tarkoittaa joko sitä, että Salomonin aikana alttari sijaitsi kaikkein pyhimmässä paikassa, tai sitä, että alttari kuului kaikkein pyhimpään paikkaan. Jos tarkoitetaan ensimmäistä merkitystä, alttari sijaitsi Salomonin temppelin kaikkein pyhimmässä paikassa. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, sillä Luukkaan evankeliumin 1:8–11 mukaan Sakarja poltti suitsuketta tällä alttarilla, kun enkeli ilmestyi hänelle, kuten 3. Mooseksen kirjan 16:12 mukaan pappien (ei vain ylipapin) oli määrä tehdä. Raamatun ulkopuolelta saamme tästä ristiriitaisia viestejä. Filon ja Josefus sanovat, että alttari sijaitsi Pyhässä paikassa, mutta Barukin ilmestyksessä 6:7 todetaan, että alttari sijaitsi Kaikkein pyhimmässä paikassa.

Verhon liikkuminen: Oletetaan, että tarkoitetaan 1. Kuninkaiden kirjan 6:22 toista merkitystä. Keskeinen puuttuva tieto on se, kuinka pappi, jolla oli kädessään tulella täytetty suitsukekattila ja toisessa kädessään verta sormellaan, olisi päässyt verhon taakse. (Hän ei voinut vain ryömiä sen alta.) Matteuksen evankeliumin 27:51 mukaan verho ei ollut kaksi keskeltä kiinnitettyä verhoa, vaan yksi yhtenäinen kappale. Oletetaan hetken, että pappi yksinkertaisesti ahtautui seinän ja verhon väliin toiselta puolelta. Tämä olisi ongelmallista kaikkien hänen kantamiensa esineiden vuoksi, ja olisi pitänyt toivoa, ettei suitsukekulho sytyttäisi verhoa tuleen. Todennäköisempi skenaario on, että pappi avasi verhon, ainakin osittain, ja meni sitten sisään. Kun verho oli avattu, alttari oli osa Pyhintä paikkaa ja sitä käytettiin siellä suoritettavassa seremoniassa.

Tämä on verrattavissa rukouksiimme maan päällä. Olemme syntisiä emmekä kuulu osaksi Jumalan Pyhintä paikkaa taivaassa. Kuitenkin jonain päivänä verho vedetään sivuun meidänkin osalta, ja Ilmestyskirjan 5:8; 8:3–4 osoittaa, että paitsi me, myös rukouksemme tulevat olemaan taivaan Pyhimmässä paikassa. (Se tavallaan motivoi rukoilemaan, eikö totta?)

K: Ovatko Heprealaiskirjeen 9:4:ssä mainitut kivitaulut samat kuin 5. Mooseksen kirjan 31:24–26:ssa mainittu lain kirja?

V: Ei. 5. Mooseksen kirjan 31:24–26 mukaan lain kirja oli Toora (Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa), ei Kymmenen käskyä. Alkuperäinen Toora sijoitettiin arkin viereen, ei sen sisään. Kivitaulut olivat Kymmenen käskyä.

K: Oliko Heprealaiskirjeen 9:4:ssä mainitut kolme asiaa liitonarkissa vai arkin edessä, kuten 2. Mooseksen kirjan 16:33–34, 4. Mooseksen kirjan 17:10–11, 1. Kuninkaiden kirjan 8:9 ja 2. Aikakirjan 5:10 antavat ymmärtää?

V: Arkki kutsutaan muuten myös todistuksen arkiksi (2. Moos. 25:16–22), koska se sisälsi ”todistuksen”, eli Kymmenen käskyn kivitaulut.

Aikaisemmin arkissa: 2. Moos. 16:33–34 kertoo, että mannan ruukku asetettiin Herran eteen säilytettäväksi tuleville sukupolville. 4. Moos. 17:10–11 sanoo, että Aaronin sauva oli asetettava todistuksen eteen. Vaikka vain Hepr. 9:4 mainitsee, että nämä esineet asetettiin arkin sisään, oletettavasti ne sijoitettiin arkkiin. 2. Mooseksen kirjan 25:21, 40:20 ja 5. Mooseksen kirjan 10:2,5 kertovat, että Mooses pani kivitaulut arkkiin. Kun 2. Mooseksen kirjan 40:20 kertoo, että kivitaulut laitettiin arkkiin, on mahdollista, että myös muut kaksi esinettä laitettiin sinne samalla kertaa.

500 vuotta myöhemmin, Salomon aikana, sen jälkeen kun filistealaiset olivat valloittaneet arkin ja 70 miestä oli kurkistanut arkin sisälle (1. Sam. 6:19), 1. Kuninkaiden kirjan 8:9 ja 2. Aikakirjojen 5:10 mukaan arkissa oli enää vain kivitaulut. Heprealaiskirjeen 9:4 viittaa siihen, mitä arkissa alun perin oli.

K: Mikä oli Hebr. 9:6–9:n mukaan koko tämän tabernaakkelin erottelun tarkoitus?

V: Joissakin nykyisissä rakennuksissa on turvallisuussyistä rajoitettu pääsy tiettyihin osiin, kuten sähköhuoneisiin, jotta kuolemantapausten määrä vähenisi.

Vanhan testamentin aikoina tämä korosti havainnollisesti pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen välistä erottelua. Edes ylipappi ei saanut mennä sinne sisälle kuin kerran vuodessa. Kyseessä oli vain yksi tietty mies, yhdestä suvusta, yhdestä heimosta, koko väestön joukosta. Josephuksen mukaan temppelin aikana, kun pappi meni sisälle, hänellä oli kaksitoista kelloa viittansa helmassa ja köysi vyötäröllään. Mitä tapahtuisi, jos Jumala olisi niin tyytymätön papiin, että pappi kuolisi kaikkein pyhimmässä paikassa? Kuka hänet toisi ulos? Siksi hänen vyötäröllään oli köysi, jotta joku voisi vetää hänet ulos, ja kellot, jotka kilisivät osoittaakseen, että hän liikkui vielä.

Juutalaiset rabbit sanovat Talmudin Yoma 5:1:ssä, että kun ylipappi meni sisään, ”hän ei kuitenkaan pidentänyt rukoustaan, jotta ei aiheuttaisi Israelille kauhua”. Sen jälkeen kun hän oli mennyt sisään (ja tullut ulos), hän järjesti juhlan ystäviensä kanssa.

K: Mitä ”lunastus” tarkalleen ottaen tarkoittaa Heprealaiskirjeen 9:12–14:ssä?

V: Tämä ei ollut juutalaisille mikään mysteeri; se oli yleinen käsite Vanhassa testamentissa. Jokainen esikoinen eläin oli uhrattava, paitsi että se voitiin ”lunastaa” jollakin sen sijasta 2. Mooseksen kirjan 13:13 mukaan.

Samoin esikoislapset oli lunastettava uhraamalla eläin, kuten 2. Mooseksen kirjan 13:14–16 osoittaa. Luukkaan evankeliumin 2:23–24 mukaan Maria ja Joosef toivat uhrilahjan Jeesuksen syntymän jälkeen, kuten 3. Mooseksen kirjan 12:6–8 käski.

Jumala lunasti israelilaiset egyptiläisten orjuudesta 2. Mooseksen kirjan 6:6 ja 5. Mooseksen kirjan 7:8 mukaan.

Yleisesti ottaen lunastuksen, kreikaksi lytrosis, merkitys on vapauttaa jokin maksamalla lunastushinta, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 12. osan sivulla 86 todetaan.

Vanhan testamentin aikoina Jumala pelasti ihmisiä ”luotolla”, tietäen, mitä Kristus tulisi tekemään.

K: Oliko Kristuksen maksama lunastusmaksu meidän syntiemme puolesta Heprealaiskirjeen 9:15:n mukaan takautuva?

V: Ehdottomasti kyllä. Heprealaiskirjeen 9:15 sanoo, että Kristus kuoli ensimmäisen liiton aikana tehtyjen syntien vuoksi. Jumalan varmassa tiedossa Jeesus oli surmattu jo ennen maailman perustamista (Ilm. 13:8). Myös Roomalaiskirjeen 3:25 viittaa siihen, että hän teki sen aiempien syntien vuoksi, jotka olivat siihen asti jääneet rankaisematta.

K: Missä Heprealaiskirjeen 9:21:ssä sanotaan, että tabernaakkeli ja muut esineet siroteltiin verellä?

V: Vanhan testamentin teksteissä ei sanota tätä suoraan, mutta juutalaiset olivat ilmeisesti tietoisia siitä. Josephus mainitsee tämän teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria”, kirja 3, s. 205–206. [viii 6].

K: Voiko Jeesus Heprealaiskirjeen 9:25–28:n mukaan uhrata itsensä monta kertaa roomalaiskatolisen messun aikana leivän ja viinin yhteydessä?

V: Aitojen kristittyjen mielipiteet tästä asiasta eroavat toisistaan.

Luterilaiset ja katoliset kristityt sanovat kyllä. Eräs luterilainen opetti, että koska Jumala on ajaton, sovitus voi olla ajaton. Herran ehtoollinen on ajallinen yhteys siihen hetkeen, jolloin Kristus kuoli ristillä, Jumalan ajattomuuden kautta.

Ortodoksiset kristityt opettavat Kristuksen todellista läsnäoloa eukaristissa, mutta jättävät sen, miten se tapahtuu, mysteeriksi.

Useimmat protestanttiset kristityt sanovat ei.

Johanneksen evankeliumissa 19:30 ”Se on täytetty” ovat Jeesuksen viimeiset sanat. Tämä on itse asiassa kirjanpitotermi, joka voitaisiin kääntää ”maksettu kokonaan”.

Heprealaiskirjeen 9:25–28 opettaa nimenomaisesti, että Jeesus ei uhraa itseään yhä uudelleen, vaan Jeesus uhrattiin kerran.

Heprealaiskirjeen 10:11–12 mukaan Jeesus ei suorittanut uskonnollista velvollisuuttaan päivä päivältä, vaan Jeesus uhrasi kerta kaikkiaan yhden uhrin syntien puolesta. Sitten Jeesus istuutui, mikä on mukavuuden, suosion ja kunnian asento.

K: Voisiko Heprealaiskirjeen 9:27–28 mukaan reinkarnaatio olla totta ja sopusoinnussa kristinuskon kanssa?

V: Ei, useista syistä.

Yleisesti ottaen Jumala herättää kaikki ruumiillisesti kuolleista viimeisenä päivänä, mikä ei ole kovin järkevää, jos meillä ei ole yhtä ja ainoaa ruumista.

Heprealaiskirjeen 9:27–28:ssa sanotaan nimenomaan: ”Aivan kuten ihmiselle on määrätty kuolla kerran ja sen jälkeen joutua tuomion eteen”.

2. Sam. 12:22–23:ssa Daavid sanoi kuolleesta vauvastaan: ”Minä menen hänen luokseen [haudalle], mutta hän ei palaa minun luokseni.” Raamattu tallentaa tarkasti Daavidin sanat, mutta tämä jae ei todistaisi Daavidin mielipiteen oikeellisuutta, ellei sitä yhdistettäisi Heprealaiskirjeen 9:27–28:aan.

Saarnaajan kirjan 11:3 mukaan puu kaatuu sinne, minne se kaatuu, ja jää sinne makaamaan. Saarnaajan kirjan 11:1–3 konteksti käsittelee syytä ja seurausta, ja koko kirjan konteksti on elämä ja kuolema auringon alla.

Reinkarnaatiota ei mainita paitsi koko Vanhassa ja Uudessa testamentissa, myös juutalaisessa ja kristillisessä perinteessä. Käsitykseen uskoi vain muutama pakanallinen kreikkalainen. Kristityt olivat tietoisia käsitteestä ja hylkäsivät reinkarnaation täysin epäraamatullisena, kuten Hippolytos osoittaa.

Hippolytos (Teos ”Platonin vastustaminen”, jae 2) mainitsee laajassa Hadesia koskevassa keskustelussaan myös lyhyesti, että ylösnousemus ei tarkoita sielun siirtymistä toisiin ruumiisiin, vaan pikemminkin sitä, että Jumala herättää ruumiit itse. Teoksessaan ”Kaikkien harhaoppien kumoaminen”, 1:2, Hippolytos mainitsee, että pythagoralaiset uskoivat virheelliseen käsitykseen, jonka mukaan sielu kulkee peräkkäisissä ruumiissa.

Minucius Felixin teoksessa *Octavius* (luku 34, s. 194; kirjoitettu vuoden 205 jKr. jälkeen) ihmisten sielujen paluuta eläimiksi [reinkarnaatio] kutsuttiin ”pellejen rivoiluksi”.

Jos joku päättää uskoa reinkarnaatioon huolimatta siitä, mitä Raamattu sanoo, se on yksi asia, mutta älkää olko valheellisia siitä, mitä Raamattu sanoo. Käyttäkää mitä ihmisten sanoja haluatte, mutta älkää yrittäkö vääristellä Jumalan sanaa sanomaan jotain, mitä Jumala ei ole sanonut.

Lisätietoja reinkarnaatiosta löytyy keskustelusta, joka koskee Luuk. 1:15; 1. Kor. 15:37; Gal. 1:15–16, Gal. 6:7–8, Hebr. 7:3 ja Jaak. 3:6.

K: Mitä tarkoittaa Heprealaiskirjeen 9:28 ja sitä seuraavissa jakeissa oleva ilmaisu ”ne, jotka odottavat” (apekdechomenois)?

V: Tätä sanaa käytetään Uudessa testamentissa seitsemän kertaa: Room. 8:19, 23, 25; 1. Kor. 1:7; Gal. 5:5; Fil. 3:20; Hepr. 9:28. Joka kerta, kun se esiintyy , se viittaa niihin, jotka odottavat Kristuksen paluuta. Kuinka sopivaa on kutsua itseäsi ja paikallisseurakuntasi jäseniä ”niiksi, jotka odottavat”?

K: Heprealaiskirjeen 10:1–2:n mukaan elokuvassa ”The Truman Show” päähenkilö eli epätodellisessa maailmassa. Tavallaan Vanhan testamentin uskovat elivät ”varjomaailmassa”, sillä heillä oli vain Kristuksen varjo Vanhan testamentin uhreissa. Miten me elämme ”varjomaailmassa” nykyään?

A: Kreikankielinen sana ”skia”, joka tarkoittaa varjoa, voi viitata monenlaisiin varjoihin, mukaan lukien ääriviivat, jotka taiteilija piirtää maalaukseen ennen kuin täyttää sen myöhemmin väreillä. Elämme maailmassa, jossa on asioita, jotka ovat kopioita taivaallisista asioista. Vaikka tämä maa tuntuu meille todelliselta kolmiulotteisessa maailmassamme, jossa on myös aika, se ei ole yhtä todellinen kuin ikuisuus, jonka ulottuvuuksien lukumäärää kukaan ei tiedä. Kun joku kuolee tässä maailmassa, näyttää siltä kuin ”peli olisi ohi”. Mutta todellisuudessa olemme juuri saaneet pelin kokeiluversion päätökseen ja siirtyneet uudelle tasolle.

Varjomaailmassa saattaa olla viitteitä siitä, etteivät asiat ole täysin pysyviä. Kuten esimerkiksi teoksessa *Believer’s Bible Commentary* (s. 2188) todetaan: ”Uhrien säännöllinen toistuminen leimasi ne tehottomiksi. Sitä, jonka on otettava lääkettä joka tunti pysyäkseen hengissä, tuskin voidaan sanoa parantuneeksi. Sen sijaan, että leeviläinen järjestelmä olisi rauhoittanut omatuntoa, se herätti sen joka vuosi. Sovituspäivän kauniin rituaalin takana piili vuosittainen muistutus siitä, että synnit vain peitettiin, niitä ei poistettu.”

K: Heprealaiskirjeen 10:4–11:n mukaan härkien ja vuohien veri ei voinut poistaa syntejä, miksi juutalaisten sitten piti uhrata niitä 1 400 vuoden ajan?

V: Katso vastaus 2. Mooseksen kirjan 30:12, 3. Mooseksen kirjan 4. luku ja 3. Mooseksen kirjan 5:13 kohdissa.

K: Onko Heprealaiskirjeen 10:5:ssä oleva lause ”ruumiin, jonka olet minulle valmistanut” lainaus Psalmin 40:6:sta, jossa sanotaan ”korvani olet avannut [lävistänyt]”?

V: Masoreettisessa tekstissä sanotaan: ”korvani olet lävistänyt”. Heprealaiset orjat oli vapautettava seitsemän vuoden välein, mutta korvat lävistettiin orjalta, joka vapaaehtoisesti päätti palvella isäntäänsä eliniäkseen.

Septuagintassa sanotaan: ”ruumiin, jonka olet minulle valmistanut”. Myös Symmachuksen ja Theodotionin Vanhan testamentin käännöksissä on sana ”ruumis”. Näin ollen Psalmit 40:6 on todennäköisesti muutettu masoreettisessa tekstissä. (Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Kuolleenmeren kääröissä Psalmit 40:6 ei ole säilynyt).

Joka tapauksessa Jeesus oli valmis kuuliaiseen palvelukseen.

K: Tunkeutuiko Saatana Jeesuksen ruumiiseen Heprealaiskirjeen 10:10:ssä, kuten Yhdistyneen kirkon kultin perustaja pastori Moon opettaa?

V: Ei. Ensinnäkin tässä on se, mitä väitetty messias pastori Moon sanoo, ja sen jälkeen se, mitä Jumalan sana sanoo.

1. Pastori Moon sanoo: että Abrahamin uhri tuli Saatanan omaisuudeksi.

Jumalallinen periaate, s. 269: ”...Se, että Abraham uhrasi uhraukset leikkaamatta kyyhkyä kahtia, johti ikään kuin Saatanan omaisuuden uhraamiseen, ja niinpä uhraus päättyi väitteeseen, että uhraus oli Saatanan omaisuutta.”

Jumalallinen periaate, s. 330: ”Koska Mooses lyöi kalliota kahdesti ulkoisesti raivosta... Saatana tunkeutui hänen [Mooseksen] lihaansa ja hän kuoli erämaassa, mutta sisäisesti... [hän pystyi silti tuomaan vettä kalliosta kansalle]”

Jumalallinen periaate, s. 148: ”Jeesus ei voinut toteuttaa fyysisen pelastuksen providentiaalisuuden tarkoitusta, koska Saatana tunkeutui hänen ruumiiseensa. Hän pystyi kuitenkin luomaan perustan hengelliselle pelastukselle … ristin veren kautta.”

2. Jumala sanoo: että Jeesuksen ruumis ei nähnyt mätänemistä, Apostolien tekojen 2:31 mukaan. Jeesus uhrasi ruumiinsa Heprealaiskirjeen 10:10 mukaan, mutta Hänen ruumiinsa teki meidät pyhiksi. Vaikka pastori Moon opettaa, että Jeesus menetti ruumiinsa ja että se mätänemään joutui, apostoli Paavali sanoo päinvastaista Filippiläiskirjeen 3:20–21:ssä.

”Mutta meidän kansalaisuutemme on taivaassa, ja me [eli kristityt] odotamme innokkaasti sieltä tulevaa Vapahtajaa, Herraa Jeesusta Kristusta, joka sillä voimalla, jolla Hän voi alistaa kaiken itselleen, muuttaa meidän alhaiset ruumiimme Hänen kirkkauden ruumiinsa kaltaisiksi.” (BSB)

K: Miten voimme jo olla täydellisiä ja silti tulla pyhitetyiksi, kuten Heprealaiskirjeen 10:14:ssä sanotaan?

V: Katso vastaus 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:5 ja 1. Pietarin kirjeen 1:14–16 kohdissa.

K: Koska Heprealaiskirjeen 10:18:n mukaan syntiuhria ei enää tarvita, voitaisiinko Jeesus uhrata katolisen messun yhteydessä?

V: Ei. Katso vastaus keskustelusta, joka koskee Heprealaiskirjeen 9:25–28.

K: Onko Hebrealaiskirjeen 10:25 mukaan uskovien sallittua olla kokoontumatta yhteen yhteyteen?

V: Ei. Uskovien on synti eristäytyä muista uskovista. Heprealaiskirjeen 10:25 sanoo, ettemme saa laiminlyödä kokoontumista, mutta Raamattu ei sano, milloin meidän on kokoontuttava.

Tälle käskylle on useita syitä. Tarvitsemme muita kristittyjä rohkaisua, opetusta, korjausta ja nuhtelua varten. Jumala on antanut muille uskoville hengellisiä lahjoja ravitsemaan meitä, ja antanut meille hengellisiä lahjoja ravitsemaan heitä. 1. Korinttolaiskirjeen 12. luvussa käsitellään tätä tarkemmin. Toinen syy on se, että Jeesus sanoi: ”Sillä missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Matteus 18:20) Yhteisessä rukouksessa on erityistä voimaa. Lopuksi, vaikka Jumala nauttii yksilöllisestä palvonnastamme, Hän nauttii erityisesti siitä, kun palvomme Häntä yhdessä. Katso täydentävä vastaus teoksesta The Complete Book of Bible Answers, s. 225.

K: Osoittaako Hepr. 10:26–32, että ihmiset voivat menettää pelastuksensa?

V: Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tämä kohta opettaa, että vain Kristus on riittävä uhri syntiemme puolesta. Vanhan testamentin uhrit, ilman Kristusta, ovat arvottomia. Aitojen kristittyjen mielipiteet kuitenkin eroavat siitä, mitä tämä kohta sanoo pelastuksen menettämisestä.

Mahdollisuuden menettämisen näkemys: Niille, jotka tekevät syntiä hylkäämällä Kristuksen uhrin ristillä, ei ole toivoa muutoin kuin sen tien kautta, jonka he ovat hylänneet. Vaikka he olisivatkin hyviä juutalaisia ja suorittaisivat kaikki Vanhan testamentin uhrit, Kristuksen vihollinen on Jumalan vihollinen, jota odottaa vain raivoava tuli.

Pelastuksen menettämisen näkemys: Edellisen näkemyksen lisäksi kristityt, jotka tahallaan ja sinnikkäästi tekevät syntiä riittävän kauan, ovat polkeneet Jumalan Pojan jalkoihinsa ja menettäneet mahdollisuuden siihen, että Kristus pelastaisi heidät.

Katso lisätietoa aiheesta kysymyksestä, joka koskee Heprealaiskirjeen 3:6,14, sekä kahdesta kysymyksestä, jotka koskevat Heprealaiskirjeen 6:4–12.

K: Oliko Heprealaiskirjeen 11:1 ja 11:3 kohdissa kyse siitä, että ”uskomme avulla ymmärrämme, että maailma on luotu”, vai siitä, että ”Jumalan uskon avulla Hän loi maailman”, kuten Kenneth Copeland ja muut opettavat?

V: Kreikaksi kaksi ensimmäistä sanaa ovat ”Uskon kautta me ymmärrämme”. Ilmaisu ”uskon kautta” määrittää välittömästi sitä seuraavaa verbiä, ”me ymmärrämme”. Näin ollen uskomme ei luonut maailmaa, vaan uskomme antaa meille ymmärryksen siitä, kuinka Jumala loi maailman. Kyse on meidän uskostamme; Kaikkitietävä Jumala itse ei omaa eikä tarvitse uskoa.

1. Mooseksen kirjan 1. luku, Psalmi 33:6,9 ja muut kohdat osoittavat, että Jumala loi kaiken sanallaan. Kaikkivaltias Jumala ei omaa ”uskoa” siihen, että Hän ehkä voi tehdä jotain, sen enempää kuin meillä on uskoa siihen, että voimme hengittää. Jumalalla on varma tieto siitä, että Hän voi tehdä kaiken.

Laajempi kysymys tässä on seuraava: pitäisikö kristittyjen uskoa Jumalaan vai uskoon? Monet uskonparantajat opettavat pohjimmiltaan uskoa uskoon. Usko omaan uskoosi on uskoa itseesi, joka naamioituu uskoksi Jumalaan.

K: Miksi Jumala Hepr. 11:4:ssä hyväksyi Aabelin uhrin mutta ei Kainin uhrausta?

V: 1. Mooseksen kirjan 4. luvussa ei annettu nimenomaisesti mitään syytä, joten mikään syy ei ole poissuljettu. Heprealaiskirjeen 11:4:ssä sanotaan, että Kainilta puuttui usko. Itse asiassa voidaan olettaa, että Kainin aidon uskon puutteeseen liittyi kolmen syyn yhdistelmä.

Veri, ei vihanneksia: Myöhemmissä aikoina uhraukset Jumalalle tehtiin aina eläimillä. Vielä nykyäänkin jotkut haluavat verettömän kristinuskon. Heprealaiskirjeen 9:18,22 muistuttaa meitä siitä, että Vanhassa testamentissa Jumala vaati verenvuodatusta anteeksiannon saamiseksi. Voisi kuitenkin vastata, että koska sekä Vanha testamentti että Heprealaiskirje on kirjoitettu Kainin elinaikojen jälkeen, miten Kainin olisi pitänyt tietää tämä? Tämä johtaa seuraavaan kohtaan.

Uhrit yhteydessä Jumalaan: Koska Jumala puhui suoraan Kainin kanssa, Kain olisi myöhemmin voinut kysyä Jumalalta, mitä tämä halusi. Monet ihmiset haluavat nykyään palvella Jumalaa omilla ehdoillaan, omalla tavallaan, eivätkä Jumalan tavalla. Voidaan kuitenkin vastata: miksi Kain ei olisi voinut uhrata niin kuin hän halusi? Tämä johtaa seuraavaan kohtaan.

Uskossa Herralle tuotu uhri: Ei ole mitään viitteitä siitä, että Kain olisi alistunut Jumalan herruuteen tai uskon kautta luovuttanut elämänsä Jumalan käsiin. Edes nykyään, jos emme ole kiinnostuneita lähestymään Jumalaa ja tottelemaan Häntä, uhreillamme ei ole merkitystä. Miika 6:6–8 ilmaisee tämän kauniisti runollisesti. Sananlaskut 21:3; Hoosea 6:6; Johanneksen evankeliumi 14:15, 21, 23–24 ovat suorempia ilmaisuja siitä, että Jumalan läheisyys ja tottelevaisuus ovat ensisijaisia ihmisten uhrauksiin ja muihin tekoihin nähden.

K: Miten Enoch ei voinut nähdä kuolemaa Heprealaiskirjeen 11:5:ssä?

V: Enoch ei nähnyt kuolemaa 1. Mooseksen kirjan 5:22–24 mukaan. Kuten eräs pieni lapsi sanoi: ”Eräänä päivänä, kun he olivat kävelemässä, Jumala sanoi Enochille: ’Koska olemme lähempänä minun kotiani kuin sinun kotiasi, miksi et vain tulisi kotiin minun kanssani?

Kaikkivaltias Jumala voi tehdä mitä tahansa Hän haluaa, mukaan lukien jonkun viemisen taivaaseen. Kolme nikeneistä edeltävää kristillistä kirjailijaa näki Enochin palaavan yhtenä kahdesta todistajasta Ilm. 11:6–11:ssä.

Tertullianus (198–220 jKr.) ajatteli, että Enoch ei ollut vielä kokenut kuolemaa, koska hän kuolisi vasta antikristuksen aikana (Ilm. 11:3). Teos ”A Treatise on the Soul”, luku 50, s. 227

Myös Hippolytos (222–235/6 jKr.) kirjoitti teoksessaan ”Tutkielma Kristuksesta ja Antikristuksesta”, luku 43, s. 213, että nämä kaksi todistajaa olivat Enoch ja Elias [Elia], jotka saarnasivat 1 260 päivää.

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) käsittelee, että Elia ja Enoch siirrettiin johonkin kaukaiseen paikkaan kuolematta, jotta he voisivat olla Kristuksen seurassa, kun Hän tulee tuomitsemaan. Meidän ei kuitenkaan pitäisi uskoa, että Nero palaisi takaisin. Teoksesta ”Tavasta, jolla vainoojat kuolivat”, luku 2, s. 302.

K: Miten Nooa tuomitsi maailman Heprealaiskirjeen 11:7:ssä?

V: Kaikki ymmärtävät, että Jumala on se, joka tuomitsee maailman, ja että Jumala, ei Nooa, lähetti vedenpaisumuksen. Heprealaiskirjeen 11:7:n merkitys on se, että Nooa tuomitsi maailman osoittamalla, että ihminen ja hänen perheensä pystyivät elämään vanhurskasta elämää Jumalan edessä jopa noina aikoina.

K: Miten Abraham (ent. Abram) lähti Hepr. 11:8:ssa tietämättä, minne hän oli menossa, kun 1. Moos. 12:5:ssä sanotaan, että Abram lähti mennäkseen Kanaanin maahan?

V: Abramille ei nimenomaisesti kerrottu, että hän oli menossa Kanaanin maahan, kun Jumala kutsui häntä 1. Mooseksen kirjan 12:1:ssä. Jälkikäteen tarkasteltuna 1. Mooseksen kirjan 12:5, joka on kirjoitettu paljon Abrahamin jälkeen, kertoo meille, että Jumala lähetti Abramin matkalle Kanaanin maahan.

Elämässämme voimme totella Jumalaa ilman aavistustakaan siitä, mikä tulos siitä seuraa. Vaikka tilanne voi tuntua epävarmalta sillä hetkellä, vuosia myöhemmin taaksepäin katsottaessa voimme nähdä, kuinka asiat sujuivat niin hyvin Jumalan suunnitelman mukaisesti.

K: Miten Abraham sai 1. Mooseksen kirjan 11:19:n mukaan Iisakin takaisin kuolleista, kuvaannollisesti?

V: Abraham oli aikeissa uhrata Iisakin. Jumala kuitenkin pysäytti hänet, ja Iisak jäi eloon, kuten 1. Mooseksen kirjan 22:1–18 kertoo.

K: Miten Mooses Heb 11:26:ssa arvosti Kristuksen häpeää, kun Mooses ei ollut koskaan kuullutkaan Kristuksesta?

V: Vaikka Mooses ei ollut kuullut Kristuksen nimeä, hän arvosti Jumalaa ja tiesi tulevasta profeetasta 5. Mooseksen kirjan 18:17 mukaan. Mooses tiesi, että joku tulisi tekemään sovituksen maan ja kansan puolesta, kuten 5. Mooseksen kirjan 32:43 kertoo.

K: Miten Mooses Heb 11:27:n mukaan lähti Egyptistä pelkäämättä kuninkaan vihaa, kun 2. Moos. 2:14,15:n mukaan Mooses pelkäsi faaraota ja pakeni Midianiin?

V: 2. Mooseksen kirjan 2:14–15 sanoo: ”…Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: ’Se, mitä olen tehnyt, on varmasti tullut ilmi. Kun faarao kuuli tästä asiasta, hän yritti tappaa Mooseksen. Mutta Mooses pakeni faaraolta…” (BSB). Aleksandrialainen Klemens teoksessaan Stromata (193–202 jKr.) kirjan 4 luvussa 16 sivulla 428 lainaa tätä jaetta, eikä muinaisissa käsikirjoituksissa ole tekstivariaatioita (kuten esimerkiksi sanan ”ei” pois jättämistä).

Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten kaksi erilaista vastausta.

Ei vastaus: 2. Mooseksen kirjan 2:14 mukaan Mooses pelkäsi, ja 2. Mooseksen kirjan 2:15 mukaan Mooses pakeni faraolta. Siinä ei nimenomaisesti sanota, että Mooses olisi tässä kohdassa pelännyt faraota.

Johannes Krysostomoksen vastaus: Noin vuosina 392–407 jKr kirjoittanut Krysostomos otti tämän kysymyksen esille ja vastasi siihen. Kyllä, Mooses pelkäsi, kun hän tappoi egyptiläisen, mutta hän toimi viisaasti pakenemalla välttääkseen ennakoidun vaaran. Ei ole tarvetta koetella Jumalaa. Mooses ei pelännyt palata, eikä hän pelännyt lähteä Egyptistä uudelleen, faraon vihasta huolimatta. (Saarnat Heprealaiskirjeestä, saarna 26, s. 484.)

Toinen vastaus: Vaikka Mooses teki viisaasti paetessaan Egyptistä ensimmäisellä kerralla, se johtui pelosta egyptiläisen tappamisen jälkeen. Heprealaiskirjeen 11:27 viittaa Mooseksen luonteeseen sen jälkeen, kun hän oli oleskellut Midianissa neljäkymmentä vuotta. Mooses palasi Egyptiin pelotta, astui jälleen faraon eteen pelotta ja lähti jälleen Egyptistä, kaikkea tätä tekemättä peläten faraon vihaa. Faraolla oli enemmän syytä pelätä Jumalaa kuin Mooseksella faraota.

Tässä on opetus meille tänään. Joskus, kun pakenemme pelottavaa tilannetta, Jumala voi myöhemmin haluta meidän palaavan ja puolustavan rohkeasti Jumalaa ja vastustavan toisten sortoa. Mooses saattoi lähteä Egyptistä kerran peläten faaraota, mutta Jumala ja Heprealaiskirjeen kirjoittaja pitävät merkittävämpänä sitä, kun Mooses palasi, voitti kaiken pelon ja lähti toisen kerran ilman pelkoa.

K: Miten Gideon, Simson ja Jefta olivat Hepr. 11:32:n mukaan uskon sankareita? He kaikki tekivät syntiä, ja jopa Barak osoitti johtajuuden puutetta.

V: Jumalan kansa tekee yhä syntiä, ja jotkut heistä tekivät suuria syntejä. Raamattu ei kaunistele heidän vakavia virheitään, mutta on rohkaisevaa tietää, että Jumala voi toimia kanssamme ja tehdä meistä täydellisiä, jopa virheistämme huolimatta.

Heprealaiskirjeen 11:32 ei väitä, että nämä miehet olisivat olleet synnittömän täydellisyyden esikuvia tai edes vanhurskaampia kuin muut. Pikemminkin Heprealaiskirjeen 11. luku nostaa nämä miehet esiin esimerkkeinä ihmisistä, joilla oli uskoa tehdä suuria tekoja, ja Simsonin tapauksessa liittyä niiden marttyyrien joukkoon, jotka kuolivat Jumalan puolesta.

K: Miten naiset saivat kuolleensa takaisin Heprealaiskirjeen 11:35:ssä?

V: Kyseessä ovat 1. Kuninkaiden kirjan 17:22 mainitsema Sareptan leski ja 2. Kuninkaiden kirjan 4:34 mainitsema sunamilainen nainen. Heidän rakkaansa herätettiin kuolleista. Tämä ylösnousemus oli samanlainen kuin Lasaruksen ylösnousemus; heitä ei herätetty kuolemattomalla ruumiilla, vaan palautettiin entiseen tilaansa.

K: Viittaako Heprealaiskirjeen 11:35 2. Makkabealaiskirjan 7:12:een, mikä todistaisi, että ainakin osa apokryfeistä kuuluu Raamattuun?

V: Ei. 2. Makkabealaiskirjan 7:12 sanoo: ”Tämän seurauksena kuningas itse ja hänen seurueensa hämmästyivät nuoren miehen rohkeudesta, sillä hän ei pitänyt kärsimyksiään mitään.” (RSV Catholic Edition -käännös). Kontekstina on, että kyseessä oli kolmas seitsemästä veljeksestä, jotka joutuivat marttyyreiksi Seleukidien hallinnon alla. Vastauksessa on huomioitava neljä seikkaa.

1. Tämä ei itse asiassa ole lainaus apokryfistä. Heprealaiskirjeen 11:35 on lähinnä 2. Makkabealaiskirjan 7:12:ta, ja ne kertovat samasta totuudesta, mutta kyseessä ei ole suora lainaus.

2. Raamattu lainaa myös pakanallisten runoilijoiden tekstejä Apostolien teoissa17:28 , 1. Korinttolaiskirjeessä15:33 ja Tituksen kirjeessä1:12 , mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että pakanallisten runoilijoiden muut teokset eivät ole pyhiä kirjoituksia.

3. Hypoteettisesti ajateltuna, vaikka Heprealaiskirjeen 11:35 olisi lainaus 2. Makkabealaiskirjasta (mikä se ei ole), ellei pakanarunoilijoiden lainaaminen tee heidän kirjoituksistaan pyhiä kirjoituksia, yksi lainaus 2. Makkabealaiskirjasta ei tekisi siitäkään pyhää kirjoitusta.

4. 2. Makkabealaiskirja on yleisesti ottaen luotettava. Siinä on kuitenkin historiallisia ristiriitoja 1. Makkabealaiskirjan kanssa sekä kaksi todistettavissa olevaa virhettä. Esimerkiksi 2. Makkabealaiskirjan 8:20:ssa seleukidit ja 4 000 makedonialaista eivät tuhonneet 120 000 galatalaista Babyloniassa.

Katso keskustelu Juudaksen kirjeen 14–15 jakeista, jossa käsitellään vastaavaa tilannetta pseudepigrafisten kirjojen osalta.

K: Todistaako Heprealaiskirjeen 12:1:ssä mainittu ”todistajien pilvi”, että Jeesuksen paluu pilvissä tarkoittaa sitä, että Jeesus palaa ihmisjoukkojen keskelle, kuten Rev. Moonin Yhdistymiskirkko opettaa?

V: Tarkoittaako ilmaisu ”katselijoiden lauma”, että aina kun sanaa ”lauma” käytetään, sen on viitattava ihmisiin? – Ei tietenkään. Samoin ilmaisu ”todistajien pilvi” ei tarkoita, että aina kun sanaa ”pilvi” käytetään, se viittaisi ihmisiin.

Missään Raamatun kohdassa, ei myöskään Heprealaiskirjeen 12:1:ssä, sanaa ”pilvi” ei käytetä yksinään tarkoittamaan ihmisiä. Heprealaiskirjeen 12:1:ssä sanotaan ”todistajien pilvi”, eikä tämä vertauskuva anna kenellekään oikeutta tulkita kirjaimellisia pilviä (ilman todistajia) ihmisiksi.

Lisäksi kreikassa oli erilaisia sanoja pilvelle, eikä tässä käytettyä sanaa, nephos, käytetä missään muualla Uudessa testamentissa.

Jopa yhdistymisliikkeen jäsenet olisivat samaa mieltä siitä, että Apostolien tekojen 1:9:ssä Jeesuksen taivaaseen nousun peitti kirjaimellinen pilvi. Jos Jeesus palaisi samalla tavalla ja lähti kirjaimellisessa pilvessä, hän palaisi kirjaimellisessa pilvessä, huolimatta siitä, mitä pastori Moon opettaa.

Katso myös keskustelu Ilm. 1:7:stä.

K: Ketkä ovat Heprealaiskirjeen 12:1:ssä mainittu suuri todistajien pilvi?

V: ”Tällainen suuri pilvi” viittaa nimenomaan edellisessä luvussa mainittuihin ihmisiin. Tietenkin luvussa 11 mainitaan yleisesti Vanhan testamentin uskovat, jotka marssivat Jerikon ympäri, kestivät vainoa ja saivat kiitosta uskostaan, joten tällainen suuri pilvi sisältää kaikki uskovat, jotka ovat menneet ennen meitä ja ovat nyt taivaassa.

K: Mitkä ovat Heprealaiskirjeen 12:1:ssä mainitut painot, jotka meidän kristittyjen on toisinaan (tai usein) heitettävä pois?

V: Näihin kuuluvat synnit, jotka liittyvät tekoihimme, synnit, jotka liittyvät siihen, mihin päätämme keskittää ajatuksemme, sekä synnit, joissa ”vastustamme” Jumalaa emmekä ole halukkaita tekemään sitä, mitä uskomme Jumalan haluavan meidän tekevän. Niihin kuuluvat myös asiat, jotka eivät sinänsä ole pahoja, mutta jotka häiritsevät meitä. Niihin voi kuulua myös suhteita, jotka eivät ole meille terveellisiä.

K: Miten Jeesus Heb 12:2:n mukaan kesti ristin, koska Hänen edessään oli ilo?

V: Tämä ei tarkoita, että risti olisi ollut iloinen kokemus, vaan pikemminkin sitä, että Jeesus kesti sen Hänen edessään olevan ilon vuoksi. Ilo oli siinä tulevassa tuloksessa, että Hän antoi meille pelastuksen, jotta voisimme tulla sovitetuiksi Jumalan kanssa ja elää Hänen kanssaan taivaassa ikuisesti.

Sanoessaan, että taivaaseen pääsee muillakin tavoilla, ihminen väittää Kristukselle, että Hänen uhrauksensa oli tarpeeton.

K: Mitä taistelua syntiä vastaan tarkoitetaan Heprealaiskirjeen 12:4:ssä?

V: Taistelua tarkoittava kreikkalainen sana antagonizomai voi viitata urheilulliseen taisteluun. Vaikka se voi viitata myös kristityn henkilökohtaiseen taisteluun omaa syntiään vastaan, sen pääpaino on todennäköisesti syntisten ihmisten harjoittamassa vainossa.

K: Miksi Jumala käyttää Heb 12:6–11:ssä tätä esimerkkiä, kun ruumiillinen kuritus on [väitetysti] väärin?

V: Ruumiillinen kuritus (piiskaaminen ja vastaava) ei ole väärin, kun sitä sovelletaan asianmukaisesti lapsen edun vuoksi, kuten Sananlaskujen kirjan 13:24, 22:15 ja 23:13–14 osoittavat.

Tämä sana tarkoittaa paitsi kurinpitoa myös opetusta, oikaisua ja varoitusta, kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa sivulla 2203 todetaan. The Bible Knowledge Commentary: New Testament -teoksessa sivulla 810 sanotaan, että sana tarkoittaa kirjaimellisesti ”lapsen kasvatusta”.

K: Mitä tarkoitetaan Heprealaiskirjeen 12:8:ssa ”laillisilla pojilla”?

V: Isä ei välttämättä välitä avioliiton ulkopuolella syntyneestä pojasta – olipa tämä syntynyt vaimonsa tai hänen ja toisen naisen välisestä suhteesta – samalla tavalla kuin kunniallisesta avioliitosta syntyneestä laillisesta pojastaan. Roomalaisessa kulttuurissa avioliiton ulkopuolella syntyneellä pojalla ei ollut perintöoikeuksia.

K: Pitäisikö isien ottaa johtava rooli kurinpidossa (Hepr. 12:7, 9–10)?

V: Raamattu ei anna käskyä siitä, kumman vanhemman tulisi tehdä mitäkin, mutta se antaa esimerkkejä isistä Heprealaiskirjeen 12:7, 9–10:ssä, 1. Timoteuksen kirjeen 3:4, 12:ssa ja 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:11:ssä. Efesolaiskirjeen 6:4 ja Kolossalaiskirjeen 3:21 varoittavat kuitenkin erityisesti isiä, etteivät he ärsytä lapsiaan. Äideillä oli rooli lastensa kasvatuksessa Sananlaskujen kirjassa 31:1–9; 1. Timoteuksen kirjeessä 5:10; 1. Tessalonikalaiskirjeessä 2:7. Molempien vanhempien on tarkoitus toimia yhdessä Kolossalaiskirjeen 3:20 ja Efesolaiskirjeen 6:1 mukaan, vaikka 1. Korinttolaiskirjeen 7:13–14 tunnustaa, että voi olla perhetilanteita, joissa vain vaimo kasvattaa lapsia Herrassa.

K: Miten ihmiset voivat Heprealaiskirjeen 12:15 ja 12:25 mukaan menettää tai kääntyä pois Jumalan armosta?

V: Kristityt voivat silti olla kristittyjä ja olla tottelemattomia Jumalalle, mutta siitä ei tässä puhuta, koska tekstissä sanotaan ”menettää” eikä vain ”saada vähemmän siunauksia ja palkintoja”. Ihmiset voivat kuunnella evankeliumia ja jopa uskoa älyllisesti ja tulla kastetuiksi vedellä, kuten Simon Magus Apostolien teoissa 8:18–20. Oppien tunteminen ja kirkossa käyminen eivät kuitenkaan saisi antaa ihmiselle varmuutta mistään, ellei hän tottele Kristusta.

Katsokaa neljän maaperän vertausta Luukkaan evankeliumin luvussa 8:4–15. Kasvit itivät kolmessa neljästä maaperästä, mutta vain yksi maaperä pelastui tuottamaan satoa.

Eesau on surullinen esimerkki ja varoitus. Hän kasvoi tietäen Jumalasta, ja hänet kasvattivat vanhemmat, jotka tunsivat Jumalan, mutta hän päästi käsistään sen, mitä hänellä olisi voinut olla. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka tärkeää oli valita keitto esikoisoikeuden sijaan, ennen kuin valinta oli jo tehty.

K: Miten katkeran juuren voi kasvaa ja saastuttaa monia, kuten Heprealaiskirjeen 12:15:ssä sanotaan?

V: Sekä kirkossa käyvillä, jotka eivät ole uudestisyntyneitä, että aidolla kristityillä voi olla pieniä katkeruuden tunteita itseään, muita ihmisiä tai Jumalaa kohtaan. Jos tätä katkeruutta ei käsitellä ja anneta Jumalalle, se voi muiden syntien tavoin kasvaa kuin syöpä ja vaikuttaa yhä suurempaan osaan ihmisen sydäntä. Kuten Sananlaskujen kirjan 4:23 neuvoo eri yhteydessä: ”Vartioi ennen kaikkea sydäntäsi, sillä se on elämän lähde.”

K: Miksi Jumala hylkäisi katuvan henkilön, kuten Heprealaiskirjeen 12:17:ssä sanotaan?

V: Se riippuu siitä, millaista katumusta henkilöllä on. Lähes jokainen tuomittu rikollinen katuu sitä, että jäi kiinni, ja lähes jokainen, joka menettää jotain typerästi, katuu typeryytensä seurauksia. Eesau katui kyynelsilmin menetettyään, mutta Raamattu ei missään kohdassa sano, että hän olisi kääntynyt Jumalan puoleen. Eesau oli huolissaan maallisesta perinnöstä, ei hengellisistä siunauksista. Matteuksen evankeliumin 7:7–11, Heprealaiskirjeen 11:6 ja Roomalaiskirjeen 2:7 osoittavat, että Jumala palkitsee ne, jotka etsivät Häntä vilpittömästi.

K: Miksi Jumala yritti Heprealaiskirjeen 12:18–21 mukaan pelotella israelilaisia kuoliaaksi Mooseksen aikana? Entä nykyään?

V: Jumala opettaa meille monia asioita Raamatussa. Jumala opetti Aabrahamille ja muille rakkaudesta, armosta ja laupeudesta Vanhan testamentin aikana. Ennen kuin Jumala kuitenkin opetti ihmisille kaiken sen, mitä Hän opetti rakkaudesta, armosta ja laupeudesta Uudessa testamentissa, heidän piti ensin ymmärtää Jumalan oikeudenmukaisuus ja Jumalan viha.

Valitettavasti monet haluavat nykyään kuulla valikoivasti vain Raamatun ”miellyttäviltä kuulostavat” kohdat. Jumalan armo on meille sitäkin tärkeämpää, kun näemme syntiemme seuraukset.

Kristityt eivät ehkä aina ymmärrä, että kun he yrittävät kertoa muille, kuinka hienoa on, että Jeesus pelastaa, muut eivät oikeasti ymmärrä viestiä, elleivät he ymmärrä, mistä heidät pelastetaan ja mihin heidät pelastetaan.

K: Miten Jeesuksen veri puhui paremmin kuin Aabelin veri Heprealaiskirjeen 12:24:ssä?

V: 1. Mooseksen kirjan 4:10 mukaan Aabelin veri huusi [kuvainnollisesti] maasta. Se huusi kostoa. Mutta Jeesuksen veri huutaa anteeksiantoa.

K: Mitä tarkoittaa lause ”Jumalamme on kuluttava tuli” Heprealaiskirjeen 12:29:ssä ja 5. Mooseksen kirjan 4:24:ssä?

V: Psalmin 50:3 mukaan tuli syö Jumalan edessä, kun Hän tulee tuomitsemaan. Tuli on kirjaimellista tulta, ja se voi tarkoittaa myös Jumalan vihaa syntiä kohtaan.

K: Miksi Heb 13:1:ssä mainitaan, että ihmisen veljellinen rakkaus (philadelphia) joskus hiipuu?

V: On yksi asia tuntea kiintymystä jotakuta kohtaan, mutta toinen asia on ylläpitää sitä vuosien ajan. Ajan myötä ihmisillä on taipumus pitää toisia itsestäänselvyytenä, keskittyä heidän puutteisiinsa eikä hyviin puoliinsa, eivätkä he enää pidä ystävänsä kanssa vietettyä aikaa arvokkaana. Ystäviä tulisi vaalia, ja ystävyyssuhteita on ylläpidettävä.

K: Mitkä ovat Hepr. 13:1:n mukaiset keinot jatkaa veljellistä rakkauttamme muita kohtaan?

V: Myös 1. Pietarin kirjeen 4:8 kehottaa meitä rakastamaan toisiamme kiihkeästi. Näissä positiivisissa, suorissa käskyissä on paljon sisältöä.

Rukoile heidän puolestaan. Kysy heiltä, mistä asioista voit rukoilla heidän puolestaan.

Ole kärsivällinen heidän kanssaan.

Huolehdi heistä ja osoita heille, että arvostat heitä enemmän kuin itseäsi. (Fil. 2:3 ja seuraavat jakeet).

Vietä aikaa ihmisten kanssa, ole läsnä kuuntelemassa heitä, rohkaise heitä ja, kun tilanne sitä vaatii, neuvo ja opeta heitä.

Huolehdi heidän eduistaan (Fil. 2:4) ja auta heitä kehittämään lahjojaan ja kykyjään.

Joskus sinun on autettava heitä taloudellisesti (Jaakobin kirje 2:15–17).

Anna anteeksi, äläkä anna vihan tulla sinun ja heitä kohtaan tuntemasi rakkauden väliin.

Pyydä anteeksi, kun olet tehnyt väärin, tai jopa silloin, kun he vain luulevat sinun tehneen väärin.

Sen lisäksi, kun sinulla on tilaisuus hyvän ystävän kanssa, voit käydä keskustelun, jossa määritellään suhteen luonne. Jos kyseessä on vastakkaisen sukupuolen edustaja, ja suhde ei ole romanttinen, ole siitä hyvin avoin. Voit nauttia toisen seurasta, puolustaa häntä, kun joku kohtelee häntä väärin, mutta et tee syntiä hänen puolestaan, et myöskään valehtele hänen puolestaan tai peittele hänen tekemiään vääryyksiä.

K: Mitkä ovat Heprealaiskirjeen 13:2:n mukaiset syyt, joiden vuoksi meidän tulisi rakastaa vieraita (philoxenia)?

V: Meitä käsketään myös olemaan vieraanvaraisia Roomalaiskirjeen 12:13:ssa, 1. Pietarin kirjeen 4:9:ssä ja 3. Johanneksen kirjeen 8:ssa. Koska haluamme tulla sellaisiksi, kuin Jumala haluaa meidän olevan, ja Jumala haluaa meidän olevan vieraanvaraisia, meidän tulisi iloita vieraanvaraisuudesta. Aabraham otti vastaan enkeleitä 1. Mooseksen kirjan 18:1–15:ssä ja Lot 1. Mooseksen kirjan 19:ssä. Leskiä kiitettiin vieraanvaraisuudesta 1. Timoteuksen kirjeen 5:10 kohdassa. Piispojen tulee olla vieraanvaraisia 1. Timoteuksen kirjeen 3:2 ja Tituksen kirjeen 1:8 kohdissa. Maltan Publius oli erittäin vieraanvarainen Paavalia kohtaan Apostolien tekojen 28:7 kohdassa. Vaikka joillakin kristityillä saattaa olla erityisiä vieraanvaraisuuden lahjoja, jokaisen kristityn tulisi haluta olla vieraanvarainen muita kohtaan.

K: Miten voimme Heprealaiskirjeen 13:2:n mukaan osoittaa vieraanvaraisuutta toisia kohtaan sen lisäksi, että kutsumme heidät kotiimme?

V: Tarkastele ensin tilannetta. Riippuen siitä, kuinka hyvin he ovat asettuneet ja kuinka mukavaksi he kokevat olonsa, voit kutsua heidät tapahtumiin, ulos syömään, kirkkoon, pyhäkoulun ja raamattupiirin kokouksiin sekä yleisesti ottaen tekemään erilaisia asioita yhdessä. Jos he tarvitsevat autoa lyhyeksi ajaksi ja sinulla on auto, jota voit lainata, voit lainata sen heille. Jos kyseessä on vastakkaisen sukupuolen edustaja, voi olla parempi kutsua mukaan ryhmä ihmisiä tekemään asioita yhdessä kuin vain yksi henkilö. Sen lisäksi, että sinulla on ”velvollisuus” kutsua heitä mukaan, opi nauttimaan heidän seurastaan. Esittele heidät muille. Kohtele heitä niin kuin haluaisit muiden kohtelevan sinua, jos olisit vieras.

Sen lisäksi, että Jumala käskee niin, Jumala voi käyttää tottelevaisuuttamme tavata ihmisiä, joita Hän haluaa meidän tapaavan, jotta voimme auttaa heitä. Sinun osasi epävirallisessa mentoroinnissa ei kuitenkaan ole edistää riippuvuutta sinusta, vaan se on väliaikaista, jotta he voivat nopeasti tulla itsenäisiksi. Ystävyytesi heidän kanssaan voi kuitenkin kestää.

Kun uusi tulokas saapuu kaupunkiin, hän tarvitsee toisinaan ystäviä ja saattaa tarvita neuvoja ja viisautta siitä, mistä löytää parhaat tarjoukset, miten tiettyjä asioita hoidetaan jne. Voit kutsua hänet juhliin kotiisi tai tehdä muita asioita, jotta hän tuntee olevansa tervetullut.

Kun ulkomaalainen saapuu työpaikallesi tai kaupunkiisi, hän saattaa joskus tarvita neuvoja tietyistä tavoista. Yleensä on parasta antaa ne yksityisesti, ei julkisesti muiden edessä. Samoin, jos hän kirjoittaa tai ääntää sanoja väärin, kyseinen hetki ei ehkä ole paras hetki korjata häntä. Jos hän haluaa, että korjaat hänet, voit tehdä sen yksityisesti.

K: Onko Heprealaiskirjeen 13:2:ssa mainittua vieraanvaraisuutta kohtaan muita kohtaan vaaroja, ja miten tasapainotamme vaaran ja tämän Jumalan käskyn noudattamisen?

V: Kyllä. Esimerkiksi jos olet pienikokoinen ja näet vankilan ulkopuolella liftarin, joka tarvitsee kyydin, sinun ei pitäisi ottaa häntä kyytiin. Mutta entä jos hän todella tarvitsee apua? Soita jollekin muulle, joka voi auttaa häntä – poliisille.

Toisaalta näin kerran hyvin pukeutuneen intialaisen miehen kävelemässä erään huipputeknologiayrityksen ulkopuolella juuri kun oli alkamassa sataa rankasti. Otin hänet kyytiin, ja kävi ilmi, että hän oli tietoliikenneinsinööri, joka oli menossa samaan hotelliin, jossa minäkin majoitin, mailin päässä. Olisi ollut kurjaa kävellä mailia rankkasateessa hyvissä vaatteissa ilman sateenvarjoa.

New Jerseyssä asui Lähi-idästä kotoisin oleva kristitty perhe. He antoivat huoneen miehelle, joka sitä tarvitsi. Heidät kaikki murhattiin, ja mies katosi mystisesti. Meidän tulisi auttaa kodittomia, mutta meidän tulisi myös olla varovaisia suojellaksemme omaa elämäämme ja perhettämme. Emme voi kuitenkaan koskaan olla varmoja siitä, että olemme turvassa tarjotessamme vieraanvaraisuutta. Sitä ei voitu olla myöskään Raamatun aikoina, mutta heitä käskettiin silti olemaan vieraanvaraisia.

Kristittyjen tulisi olla rakastavia ja luottavaisia, mutta heidän tulisi myös olla varovaisia ja käyttää harkintaa. Jos joskus joudutaan valitsemaan vieraanvaraisuuden puuttumisen ja turvallisuuden välillä tai vieraanvaraisuuden ja suuren riskin välillä, kannattaa etsiä kolmas vaihtoehto: vieraanvaraisuus ilman liian suurta riskiä.

K: Miten me, Heprealaiskirjeen 13:3:n mukaan, osoitamme vieraanvaraisuutta ja muistamme niitä, jotka ovat juuri vapautuneet vankilasta?

V: Vankien vieraanvaraisuuden osoittaminen on varmasti Jeesukselle erittäin tärkeää, sillä Matteuksen evankeliumin 25:36, 39, 43–44:ssä Jeesus sanoi, että hänen oikealla puolellaan olevat lampaat vierailivat vankilassa olevien luona, mutta vasemmalla puolella olevat vuohet eivät. Voimme tehdä ainakin kolme asiaa.

Kun he ovat vankilassa, voimme käydä heidän luonaan, antaa heille pyhiä kirjoituksia, raamatuntutkisteluja tai mitä tahansa he tarvitsevat. Voit kirjoittaa heille kirjeitä. Kerro heille, että heitä rakastetaan ja arvostetaan edelleen, jopa niitä, jotka ovat tehneet väärin. Meidän tulisi erityisesti käydä niiden luona, jotka tunsimme jo ennestään, jotta he tietävät, ettei heitä ole unohdettu.

Kun he ovat poissa kotoaan, voimme auttaa huolehtimaan, hoitamaan tai myymään mitä tahansa, mitä he haluavat meidän tekevän heidän puolestaan.

Kun he vapautuvat vankilasta, voimme auttaa heitä siirtymäasunnon hankkimisessa sekä asunnon, työpaikan ja hyvän, Raamattua uskovan seurakunnan löytämisessä.

Meidän tulisi pitää heidän ahdinkoa yhtä tärkeänä kuin omaa tilannettamme, kuten Filippiläiskirjeen 2:3–4 viittaa. 1. Korinttolaiskirjeen 12:26 sanoo, että jos yksi ruumiinosa kärsii, kaikki kärsivät.

K: Miksi on tärkeää pitää avioliiton sänky puhtaana (Hepr. 13:4)?

V: Se, että Jumala niin sanoo, on sinänsä riittävä syy. Sen lisäksi se on kunniatonta puolisotasi kohtaan ja, mikä vielä tärkeämpää, itseäsi kohtaan, jos et noudata sitä. Koska odotat, ettei puolisosi harhaile, sinunkaan ei pitäisi tehdä niin. Sinun ei pitäisi pitää puolisotasi itsestäänselvyytenä. Samoin sinun ei pitäisi pitää hyvää todistusta itsestäänselvyytenä, eikä sitä, että olet hyvä esimerkki lapsillesi ja muille.

Teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 12, s. 147 todetaan, että niin ensimmäisellä vuosisadalla kuin nykyäänkin jotkut ihmiset pitivät siveyttä avioliiton ulkopuolella kohtuuttomana vaatimuksena. Tämä ajattelutapa oli (ja on) paha valhe.

Kristittyjen tulisi julistaa tätä rohkeasti. Believer’s Bible Commentary -teoksen sivulla 2208 kerrotaan, että uskonpuhdistuksen aikainen piispa Latimer ojensi kuningas Henrik VIII:lle kauniisti käärittyä Raamattua. Kääreessä oli sanat: ”Jumala tuomitsee seksuaalisesti moraalittomat ja aviorikoksentekijät.”

K: Mitä meidän on tehtävä nykyään, jotta emme rakastaisi rahaa, kuten Heprealaiskirjeen 13:5–6 ja 1. Timoteuskirjeen 6:10 kehottavat?

V: Sen lisäksi, että tämä on käsky, meidän on toteltava sitä myös oman onnemme vuoksi. Tämä on käsky kaikille, sillä monet ihmiset – eivät vain varakkaat – ovat rikkauden tavoittelun vallassa. Rahanrakkaus voi heikentää rakkauttamme Jumalaa ja muita kohtaan. Jos emme ole varovaisia, ahneus, pelko ja turvallisuuteen keskittyminen voivat tuntua meille tärkeämmiltä kuin Jumalan seuraaminen. Mutta Jumala on menestyksemme mittari, puolustajamme ja turvallisuutemme. Filippiläiskirjeen 4:11:ssä Paavali sanoi oppineensa olemaan tyytyväinen niin rahan kanssa kuin ilman sitäkin.

Samoin jotkut saattavat ajatella, että rahan omistaminen voi suojella heitä muilta ihmisiltä. Mutta Psalmin 118:6 mukaan meidän ei tule pelätä ihmisiä, sillä Herra on minun auttajani. Ahneus voi riistää meiltä ilon tässä elämässä ja taivaalliset palkkiot seuraavassa.

K: Missä määrin meidän tulisi Heprealaiskirjeen 13:7 mukaan jäljitellä uskon johtajiamme?

V: Ensinnäkin, keitä nämä johtajat ovat, ja toiseksi, mitä meidän tulisi jäljitellä.

Ensinnäkin tämä sana viittaa muussa kreikkalaisessa kirjallisuudessa ruhtinaihin ja sotilaskomentajiin. Englanninkielinen sana ”hegemony” on johdettu tästä kreikkalaisesta sanasta, hegeomai. Kristillisten johtajien, sekä virallisten että epävirallisten, jotka ohjaavat meitä tai joilla on valtaa meidän yli, tulisi olla hyviä esimerkkejä.

Toiseksi meidän tulisi seurata heidän esimerkkiään. Meidän tulisi seurata esimerkkiä, jota he antavat nyt, mutta heidän elämäntapansa tulosten jäljitteleminen tarkoittaa todennäköisesti sitä, että heidän elämänsä on päättynyt. Meidän tulisi yrittää ymmärtää heitä ja oppia heidän elämästään ja opetuksistaan. Toisaalta jokaisella on syntejä ja puutteita, eikä meidän tule jäljitellä niitä.

Kolmanneksi voimme yrittää ymmärtää, mikä motivoi heitä palvelemaan Jumalaa hyvin, ja kysyä itseltämme, pitäisikö meillä olla sama motivaatio.

K: Koska Jeesus on sama eilen, tänään ja ikuisesti (Hepr. 13:8), kuinka Hän saattoi tyhjentää itsensä tullakseen maan päälle, kuten Fil. 2:5–7 opettaa?

V: Jeesus oli sama kahdessa mielessä.

1. Jeesus oli edelleen oma itsensä ennen maanpäällistä oleskeluaan, sen aikana ja sen jälkeen. Tämä havainnollistaa myös erästä seikkaa kolminaisuudesta. Kolminaisuus ei ole väliaikainen asia, joka lopulta liukenee täydelliseksi ykseydeksi. Koska Jeesus on sama eilen, tänään ja ikuisesti (Hepr. 13:8), he muodostavat aina kolminaisuuden.

2. Jopa niiden jumalallisten ominaisuuksien osalta, joista Jeesus väliaikaisesti ja vapaaehtoisesti tyhjensi itsensä, Heprealaiskirjeen 13:8 viittaa eilen (ennen maan päälle tuloa), tänään (ylösnousemuksensa jälkeen) ja ikuisesti (koko tulevaisuuden ikuisuuden ajan). Se ei sulje pois sitä, että Jeesus tyhjensi itsensä joistakin ominaisuuksista lyhyeksi ajaksi.

K: Mikä on Heprealaiskirjeen 13:9:ssä mainittujen vieraiden opetusten vetovoima?

V: Termi ”monet”, poikilais, tarkoittaa tässä moniväristä, kuten tilkkutäkkiä. Tämä ei viittaa juutalaisuuteen, vaan pikemminkin uusiin ja salaperäisiin uskontoihin, olivatpa ne sitten mysteerireligioita tai profeetallisesti viittaavat moniin gnostilaisiin ryhmiin. Se voi viitata myös outoon kompromissiin juutalaisuuden kanssa, jota ebionilaiset noudattivat. Nykyään ihmisiä voi houkutella sekoitus kristinuskoa ja jotain muuta, tai asioita, jotka väittävät olevansa ainakin osittain kristillisiä, mutta jotka todellisuudessa eivät ole lainkaan kristillisiä.

Sekä silloin että nyt ihmisillä voi olla turhaa uteliaisuutta kaikkea erilaista kohtaan. Jos joku uskoo jonkin asian olevan typerää, voi olla syytä oppia tiettyjä asioita voidakseen kumota heidän virheensä, tuoda heidät Kristuksen luo ja puolustaa laumaa ja muita heidän opetuksiltaan. Mutta sen lisäksi ei ole tarvetta tietää.

K: Miten vastaisit Heprealaiskirjeen 13:12 kohdassa esitettyyn kritiikkiin, jonka mukaan kristinusko on verinen uskonto?

V: Syyllinen syytteeseen; se on kristinuskon keskeinen opetus. Jotkut eivät ehkä pidä siitä, mutta Jumala ei kysynyt meidän mielipidettämme. Vanhan testamentin kirjoituksissa Jumalan opetus korostaa eläinten veriuhria. Uuden testamentin kirjoituksissa Jumalan opetus korostaa sitä, että Jeesus vuodatti verensä ristillä kuollakseen meidän syntiemme tähden ja noustakseen kuolleista. Joten veretön kristinusko ei ole lainkaan aitoa kristinuskoa. 1. Korinttolaiskirjeen 15:1–6 sanoo jopa, että jos et usko, että Kristus kuoli meidän syntiemme tähden ja nousi kuolleista, uskoasi on turha.

K: Miten voimme nykyään jatkuvasti uhrata Jumalalle ylistyksen uhrin, kuten Heprealaiskirjeen 13:15:ssä sanotaan?

V: Voimme uhrata elämämme Jumalalle monin tavoin, mutta tässä viitataan nimenomaan ylistysuhriin. Elämämme tulisi olla yksi suuri ”Ylistys Jumalalle!” Ihmisten ei tulisi kuulla suustamme katkeruutta, kirouksia, valitusta tai kiroilua, vaan ylistystä Jumalalle. Tärkeää ei ole vain se, mitä teet, vaan myös asenteesi, kun teet sitä, ja ihmiset kuulevat asenteesi sanoistasi. Voimme ylistää Jumalaa sanoillamme Häntä ja muita kohtaan, mutta voimme ylistää Jumalaa myös niillä pahoilla asioilla, joita pidättäydymme sanomasta. Kyllä, voimme ylistää Jumalaa sanoilla, jotka tulevat suustamme jumalanpalveluksen aikana, mutta voimme ylistää Jumalaa myös sanoilla, jotka tulevat suustamme, kun olemme jumissa ruuhkassa.

Hoosean kirjassa 14:1–3 sanotaan: ”Oi Israel, palaa Herran, sinun Jumalasi, luo, sillä sinä olet kompastunut vääryytesi tähden. Ota sanat mukaasi ja palaa Herran luo. Sano Hänelle: ’Poista kaikki vääryys; ota meidät armollisesti vastaan, sillä me uhraamme huuliemme uhrit.’”

K: Miten meidän tulee noudattaa johtajiamme Heprealaiskirjeen 13:17:n ja 1. Pietarin kirjeen 5:2–4:n mukaan?

V: Me tottelemme heitä siltä osin kuin he käskevät asioita, joita Raamattu sanoo, tai ainakin eivät toimi Raamatun vastaisesti. Tietenkin lopullinen auktoriteettimme on Jumala itse, mutta voimme oppia Hänestä sen kautta, mitä Hän on ilmoittanut. Hän antoi sanansa virheettömänä. Muut uskovat voivat myös puhua totuutta, mutta he voivat puhua myös virheitä. Siksi Raamattu on pääasiallinen auktoriteettimme.

Jumalan ilmoittama Raamattu, josta auktoriteettimme juontuu, sanoo kuitenkin, että vanhimmilla on auktoriteetti seurakunnan yli. Se vahvistaa siis auktoriteetin myös jumalallisille johtajille. Meidän tulee totella johtajiamme vain siinä määrin kuin he seuraavat Kristusta. Joku sanoi kerran, että olet tyhmä, jos et rukoile niiden johtajien puolesta, joita sinun on tarkoitus totella.

On jaloa, että kuka tahansa haluaa olla seurakunnan valvoja (1. Tim. 3:1). Seurakunnan johtajalla tulisi olla hyvä maine (1. Tim. 3:2, 8). Hänen tulisi olla kunnioitettava, ja meidän tulisi osoittaa heille kunnioitustamme (1. Tess. 5:12–13; 1. Tim. 5:17). Älä ota huomioon vanhinta vastaan esitettyä syytöstä, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa (1. Tim. 5:19); mutta jos syytös on totta, nuhtele (ja erota) vanhimmat julkisesti (1. Tim. 5:20).

K: Koska Heprealaiskirjeen 13:17 sanoo, että johtajillamme on valta meidän yli, miten tämä sopii yhteen ”sola scripturan” kanssa?

V: Sola scriptura tarkoittaa, että ainoastaan Raamattu on auktoriteettimme. Raamattu opettaa meille, että Jumala ja Hänen sanansa ovat korkein auktoriteettimme. Mutta Jumalan Raamattu sanoo, että myös jumaliset johtajamme ovat alempi auktoriteetti. Kerran vaihdoin sähköpostiviestejä erään afrikkalaisen kristityn veljen kanssa, joka kieltäytyi lukemasta mitään uskonnollisia kirjoja tai traktaatteja paitsi Raamattua. Vaikka tämä suojaisi häntä monilta vääriltä opetuksilta, hän sulki itsensä pois monilta viisailta oivalluksilta, joita veljet ja sisaret Herrassa olivat kirjoittaneet. Ne olisivat voineet auttaa häntä kasvamaan sekä puolustamaan uskoa. Joten tietyssä mielessä kristittyjen ei pitäisi noudattaa ”sola scripturaa”, kuten tämä mies teki, vaan pikemminkin ”primo scripturaa”: Jumalan sana on korkein auktoriteettimme, koska nämä ovat Jumalan sanoja.

Mutta entä johtajat, jotka eivät ole jumalallisia? Meidän ei pitäisi olla missään tekemisissä epäpyhien ihmisten kanssa, olivatpa he johtajia tai eivät, kuten 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5 sanoo. Kun jotkut puhuvat ”sola scriptura” (vain Raamattu), he saattavat todellisuudessa tarkoittaa ”primo scriptura”, mutta se on jonkin verran yksinkertaistettua. Tässä on kattavampi kuva.

Korkein auktoriteettimme on Jumala ja vain Jumala. Mutta monet ihmiset voivat väittää, että Jumala on sanonut heille monia asioita. Mistä tiedämme varmasti, mitä Jumala on sanonut? Voimme tietää sen vain sen perusteella, mitä Hänen nimittämänsä ihmiset ovat sanoneet. Efesolaiskirjeen 2:20 mukaan seurakunta on rakennettu apostolien ja profeettojen perustalle, ja Kristus Jeesus itse on sen kulmakivi. Joten Jumalan alaisuudessa meidän on kysyttävä Vanhan testamentin profeetoilta ja Uuden testamentin apostoleilta. Niinpä kirkon ensimmäisten 20–40 vuoden aikana auktoriteettina toimivat todellakin Vanhan testamentin profeetat ja apostolit. Mutta koska Vanhan testamentin profeettojen aikakausi on päättynyt ja Uuden testamentin apostolien aika on ohi, voimme saada tietoa heidän jälkeensä jättämistään kirjoituksista. Tästä johtuu periaate sola scriptura.

Monet, kuten paavit, ovat väittäneet omaavansa apostoleja vastaavan auktoriteetin, mutta koska heidän sanansa ovat olleet ristiriidassa Raamatun sanan kanssa ja myös keskenään, monet heistä olivat huijareita.

Jos joku kiistäisi, että monet olivat Jumalan nimissä puhuneita huijareita, pyydä häntä perustelemaan seuraavaa:

Zephyrinus (199–217) oli sabellilainen ja tuki sabellilaisia, Hippolytuksen mukaan

Kallistos I (218–222) oli sabellilainen ja tuki sabellilaisia, vääristellen totuutta, Caiuksen ja Hippolytuksen mukaan

Stefanos VI (896–897) järjesti ruumiinsynodin. Hän katkaisi paavi Formosuksen ruumiin sormet. Myöhemmin hänet murhattiin.

Innocentius III mahdollisti tulevan paavinvaltion syntymisen. Tuomitsi Englannin Magna Cartan.

Sergius III (904–911) Marozia oli hänen rakastajattarensa. Hänen väitetään olevan paavi Johannes XI:n isä

Benedictus IX (1032–1044, 1045, 1047–1048) harjoitti seksuaalista moraalittomuutta. Hän myi paavin viran ja luopui kruunustaan.

Celestinus V (1294–1294 tai 1296–1296) Lähes kaikki hänen viralliset toimensa mitätöitiin hänen seuraajansa, armottoman Bonifatius VIII:n toimesta. Celestinus murhattiin eroamisensa jälkeen. Bonifatius määräsi ristiretken Colonna-sukua vastaan.

Bonifatius VIII (1294–1303) oli mukana monissa sodissa. Hän kirjoitti Unam Sanctam -kirjeen. Hän kuoli ”pettymyksestä” pian vangitsemisensa jälkeen.

(Onneksi) Benedictus XI (1303–1304) kumosi Bonifatius VIII:n vuonna 1302 antaman paavin bullan Unam Sanctam.

Urban VI (1378–1389) sanoi, ettei hän kuullut tarpeeksi huutoa, kun joitakin kidutettiin

Sixtus IV (1471–1484) Nepotismi: nimitti kolme veljenpoikaa, yhden veljenpojanpojan ja yhden muun sukulaisen kardinaaleiksi. Paavin bullalla Exigit Sincerae Devotionis Affectus laajennettiin Espanjan inkvisition toiminta Kastiliaan. Hän käski venetsialaisia hyökkäämään Ferraran kaupunkiin veljenpoikansa vuoksi. Myi virkoja ja etuoikeuksia rahasta. Edisti neitseellistä sikiämistä. Hän vahvisti Nikolaus V:n bullat, jotka antoivat portugalilaisille oikeuden orjuuttaa ei-kristittyjä.

Innocentius VIII (1484–1492) Nimitti Torquemadan inkvisiittoriksi. Hyväksyi noitien polttamisen paavin bullassa Summis desiderantes affectibus (1484)

Aleksanteri VI (1492–1503) harjoitti nepotismia. Ansi 25 000 dukaattia sallimalla Unkarin kuninkaan erota vaimostaan. Antoi Ranskan Kaarle VIII:n mennä naimisiin toisen kanssa kihlatun henkilön kanssa, koska Ranska oli paavikunnalle hyödyllisempi.

K: Miten Jumala varustaa meidät kaikella hyvällä Hänen tahtonsa toteuttamiseksi (Hepr. 13:20–21)?

V: Kun palvelemme Jumalaa, Hän varustaa meitä palvelemaan Häntä paremmin ja tehokkaammin. Jumala varustaa meitä myös työskentelemään yhdessä muiden kanssa. Tietenkin jos joku ei yritä lainkaan palvella Jumalaa, ei ole tarvetta lisälahjoille, jotta voisi palvella Häntä paremmin.

Tässä on myös toinen näkökohta. Kreikkalainen sana katartizo voi The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 12. osan sivun 155 mukaan tarkoittaa myös rikkoutuneen korjaamista. Emme tarvitse Jumalaa vain antamaan meille lahjoja ja kykyjä Häntä palvelemaan, vaan tarvitsemme Häntä myös poistamaan esteet, rajoitukset ja kompastuskivet. Kun palvelemme Jumalaa, Jumala voi myös ”korjata” meidät palvelemaan Häntä paremmin.

Jumala antaa meille sen, mitä tarvitsemme. Näyttää kuitenkin siltä, että Jumala EI aina anna yksittäiselle uskovalle kaikkea, mitä tämä tarvitsee. Pikemminkin Jumala antaa eri asioita eri ihmisille, ja se yltäkylläisyys, joka yhdellä uskovalla on, on tarkoitettu annettavaksi toiselle, jolla sitä ei ole; niinpä vain auttamalla toisiamme saamme kukin kaiken, mitä tarvitsemme, kuten 2. Korinttolaiskirjeen 8:13–15 opettaa.

K: Mitä ainutlaatuista Heprealaiskirjeen 13:23 kertoo meille Timoteuksesta?

V: Vaikka sana ”vapautettu” voi tarkoittaa matkan aloittamista, kuten Apostolien teoissa 13:3 ja 28:25, tässä se tarkoittaa todennäköisimmin vapauttamista vankilasta, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 12. osan sivulla 157 todetaan. Myös The Evangelical Commentary on the Bible -teoksen sivulla 1149 sanotaan, että tämä viittaa Timoteuksen vankeuteen.

K: Miten voimme erityisesti tervehtiä pyhiä nykyään (Hepr. 13:24)?

V: Tunnista kirkossa, työpaikalla ja elämässä muut uskovat ja anna heidän tuntea olevansa tervetulleita ja ystävien keskuudessa. Osoita, että välität heistä aidosti. Kohtele heitä oikeudenmukaisesti, osoita, että rakastat heitä ja haluat olla heidän seurassaan. Loppujen lopuksi, jos aiot olla näiden ihmisten kanssa ikuisesti taivaassa, voit yhtä hyvin tutustua heihin hieman paremmin jo nyt.

K: Mistä tiedämme, että se, mitä meillä on tänään, on luotettava säilynyt versio siitä, mitä alun perin kirjoitettiin?

V: Yleisellä tasolla voidaan todeta, että ennen vuotta 325 jKr. Raamatun käsikirjoitukset ja varhaiskristilliset kirjoittajat lainaavat 94 % Heprealaiskirjeestä. Se on kaikki paitsi 18,3 jaetta 303 jaeesta. Katso lisätietoja osoitteesta https://www.biblequery.org/Bible/BibleCanon/EarlyChristianNTQuotes.xlsx. Tarkemmin tarkasteltuna on kolme toisiaan täydentävää vastausta.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25 ja Matteuksen evankeliumi 24:35.

2. Varhaiskirkon todisteet. Nämä 13 kirjoittajaa lainasivat 40,5 % Heprealaiskirjeestä, kun osajakeet lasketaan mukaan. Se on 122,8 jaetta yhteensä 303 jaeesta. Katso kaikki yksityiskohdat osoitteesta https://www.biblequery.org/Bible/BibleCanon/EarlyChristianNTQuotes.xlsx. Seuraavassa luetellaan Nikäan kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat Heprealaiskirjeen jakeisiin, sekä myöhemmät kirjoittajat.

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) viittaa 14 jakeeseen Heprealaiskirjeestä, vaikka hän ei mainitsekaan niiden olevan peräisin tästä kirjasta: Heprealaiskirje 1:3–5,7; 3:2,5; 6:18b; 10:37; 11:5,17,31,37; 12:6; 13:17. Myös teoksen Ante-Nicene Fathers, osa 1, hakemistossa mainitaan Heprealaiskirjeen 12:1, mutta yhteisiä kohtia on vain yksi lause.

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) 6. luku, s. 141, lainaa Heprealaiskirjeen2:12 (myös Psalmi22:23 ).

Hermaksen Paimen (n. 115–155 jKr.) 1. kirja, 4. näky, luku 10, s. 16, lainaa neljäsosaa Heprealaiskirjeen 13:17:stä.

Sardiksen Melito (170–180 jKr.) lainaa Heprealaiskirjeestä. Puhe Herran kärsimyksestä, luku 9, sivut 760–761

Irenaeus (182–188 jKr.) viittaa kuudessa kohdassa kahdeksaan jakeeseen Heprealaiskirjeestä

Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa Heprealaiskirjeen 13:15b:tä Paavalin kirjoittamana. Irenaeus, Fragmentti 37, s. 575

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) mainitsee Heprealaiskirjeen olevan Paavalin kirjoittama.

Tertullianus lainaa Heprealaiskirjeen 7:1–3 keskustellakseen Kristuksesta ja Melkisedekistä teoksessaan ”Kaikkia harhaoppeja vastaan”, luku 8, s. 654.

Tertullianus (198–220 jKr.) katsoi teoksessaan ”Säädyllisyydestä” (luku 20, s. 97), että Heprealaiskirjeen oli kirjoittanut Barnabas.

Hippolytos lainaa 23. toukokuuta Heprealaiskirjeestä teoksessaan ”7:21 ”: ”Herra on vannonut eikä muuta mieltään” (5 kreikkalaista sanaa 23:sta). Teos ”Kaikkien harhaoppien kumoaminen”, kirja 5, luku 19, s. 69. Sama asia esiintyy teoksessa ”Kaikkien harhaoppien kumoaminen”, kirja 5, luku 22, s. 73.

Origenes (225–254 jKr.) lainaa Heprealaiskirjeen 6:7,8 viitaten heprealaisiin. Teoksessa *De Principiis*, kirja 3, luku 1.10 (kreikaksi), s. 310

Origenes (225–254 jKr.) lainaa Heprealaiskirjeen 1:1,2 sanoen: ”Paavali sanoo Heprealaiskirjeessä.” Origenesin Johanneksen evankeliumin kommentaari, kirja 2, luku 6, s. 328

Teos Novatianusta vastaan (254–256 jKr.) lainaa Heprealaiskirjeestä pyhää kirjoitusta.

Karthagon Cyprianus viittaa Heprealaiskirjeen 12:6:een: ”Sillä Herra kurittaa sitä, jota hän rakastaa”, kirjeessä 7.5, s. 286

Adamantius (n. 300 jKr.) lainaa osan Heprealaiskirjeen 10:1:stä apostolin sanoina teoksessaan ”Keskustelu todellisesta uskosta”, viides osa, luku 5, s. 153

Methodius (270–311/312 jKr.) viittaa Heprealaiskirjeen 11:10:een teoksessaan ”Kymmenen neitsyen juhla”, puhe 5, luku 7, s. 328

Athanasius (318 jKr.) lainaa Heprealaiskirjeen 11:3:a Paavalin sanoina. Teoksessa ”Sanan inkarnaatio”, luku 3, s. 37

Athanasius (318 jKr.) lainaa Heprealaiskirjeen 2:9 teoksessaan Sanan inkarnaatio, luku 10, s. 41

Lactantius (n. 303–320/325 jKr.) viittaa Heprealaiskirjeen 8:13:een todeten, että Mooseksen antama Vanha testamentti ei ollut täydellinen. Teos Jumalalliset instituutiot, kirja 4, luku 20, s. 123

Aleksandrian Aleksanteri (313–326 jKr.) lainaa koko Heprealaiskirjeen 13:8:n apostolin sanoina. Kirjeet arianilaisesta harhaopista, kirje 2, luku 3, s. 298.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Eusebiuksen ”Kirkkohistoria” (323–326 jKr.) kirja 3, luku 3, s. 134 (välillisesti). Hän sanoo: ”Paavalin neljätoista kirjettä ovat hyvin tunnettuja ja kiistattomia.” Sitten hän toteaa, että jotkut kiistävät, kirjoittiko Paavali Heprealaiskirjeen vai ei. Hän toteaa myös kirjan 3 luvussa 25, s. 155, että Paavalin kirjeet ovat pyhiä kirjoituksia. *Nicene and Post-Nicene Fathers*, toinen sarja, osa 1, s. 155.

Sofisti Asterius (j.Kr. 341 jälkeen)

Syyrialainen Aphrahat (337–345 jKr.) lainaa 2. Mooseksen kirjan 3:6. Select Demonstrations, esitys 22.2, s. 401

Acacius Caesarealainen (n. 366 jKr.)

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.)

Athanasius (367 jKr.) luettelee Uuden testamentin kirjat teoksessaan Festal Letter 39, s. 552

Synopsis Scripturae Sacrae (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitsee Heprealaiskirjeen osana Uutta testamenttia. Se lainaa Heprealaiskirjeen 1:1–2a.

Efraem Syyrialainen (373 jKr.)

Kappadokialainen Basileios (357–378 jKr.) lainaa Heprealaiskirjeestä

Faustinus (380 jKr.)

Laodikeian (Frygiassa) synodi (343–381 jKr.) kanonissa 60, s. 159, luetellaan Vanhan testamentin ja Uuden testamentin kirjat. Kanonissa 59, s. 158, sanotaan, että kirkossa saa lukea vain Vanhan ja Uuden testamentin kanonisia kirjoja.

Ambrosiaster (n. 384 jKr.)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) lainaa Heprealaiskirjeen sivulla 76

Ambrose Milanolainen (370–390 jKr.)

Laodikean Apollinaris (n. 390 jKr.)

Nazianzenin Gregorius (330–391 jKr.)

Elviran Gregorius (392 jKr. jälkeen)

Amphilochius (ennen 394 jKr.) Iambi ad Seleucum

Nyssan Gregorius (n. 356–397 jKr.) mainitsee ”Heprealaiskirjeen” Paavalin kirjoittamana teoksessaan Eunomiusta vastaan, kirja 6, luku 2, s. 184

Sokea Didymos (398 jKr.) lainaa Heprealaiskirjeen 11:10 Paavalin kirjoittamana. Kommentaari Sakarjan kirjasta 12, s. 292–293

Sardiniassa, Cagliarissa, asunut skismaattinen Lucifer (361–n. 399 jKr.) viittaa Heprealaiskirjeen 3:6:een.

Syyrialainen ”Askelten kirja” (Liber Graduum) (350–400 jKr.)

Syyrialainen Pyhän Katariinan luettelo (noin 400 jKr.)

Salamiksen Epifanius (360–403 jKr.) mainitsee Filemonin kirjeen, Heprealaiskirjeen, kaksi Timoteukselle osoitettua kirjettä, Tituksen kirjeen, Roomalaiskirjeen, Galatalaiskirjeen, Filippiläiskirjeen ja Efesolaiskirjeen. Panarion, osa 3, scholion 1 ja 5, s. 334

Rufinus (374–406 jKr.)

Johannes Krysostomos (392–407 jKr.) kirjoitti 33 saarnaa Heprealaiskirjeestä.

Johannes Krysostomos (406 jKr.) kirjoitti kommentaareja Johanneksen evankeliumista, Roomalaiskirjeestä, 1. Korinttolaiskirjeestä, 2. Korinttolaiskirjeestä, Galatalaiskirjeestä, Efesolaiskirjeestä, Kolossalaiskirjeestä, Filippiläiskirjeestä, 1. Tessalonikalaiskirjeestä, 2. Tessalonikalaiskirjeestä, 1. Timoteuskirjeestä, 2. Timoteuskirjeestä, Titukselle osoitetusta kirjeestä, Filemonin kirjeestä ja Heprealaiskirjeestä.

Severianus (vuoden 408 jKr. jälkeen)

Hieronymus (373–420 jKr.) käsittelee Uuden testamentin kirjoja. Hän mainitsee nimenomaisesti jokaisen neljästä evankeliumista, Paavalin kirjeet seitsemälle seurakunnalle, Heprealaiskirjeen sekä Paavalin kirjeet Timoteukselle, Titukselle ja Filemonille. Sen jälkeen Hieronymus käsittelee Apostolien tekoja. Sitten hän käsittelee Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudaksen seitsemää kirjettä. Lopuksi hän käsittelee Johanneksen Ilmestyskirjaa. Kirje 53, luku 9, sivut 101–102.

Johannes Cassianus (419–430 jKr.) viittaa Heprealaiskirjeen 13:8:aan teoksessaan *Apostolin seitsemässä kirjassa* (kirja 5.6, s. 584) ja Heprealaiskirjeen 12:22,23:een teoksessaan *Apostolin ensimmäisessä keskustelussa apotti Mooseksen kanssa* (luku 14, s. 302).

Hippon Augustinus (388–430 jKr.)

Nilus (n. 430 jKr.)

Polychronius (n. 430 jKr.)

Eremitan Marcus (430 jKr. jälkeen)

Efesoksen kirkolliskokous vs. nestorialaiset (200 piispaa) (kesäkuu–syyskuu 431 jKr.)

Theodoretus Kyroslainen (piispa ja historioitsija) (423–458 jKr.)

Kyrillos Aleksandrialainen (444 jKr.)

Hesychius Jerusalemin (-450 jKr.) viittaa Heprealaiskirjeen 3:6:een

Varimadum (445/480 jKr.)

Proklos (412–485 jKr.)

Makarios/Symeon (4. tai 5. vuosisata)

Nämä ovat säilyneet meillä tähän päivään asti.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Muratorin kaanon (170–210 jKr.) ei sisältänyt Jaakobin kirjeitä, Heprealaiskirjeitä, 1. ja 2. Pietarin kirjeitä eikä Johanneksen kolmatta kirjeitä.

3. Todisteita harhaoppisilta ja muilta kirjoittajilta.

Harhaoppinen Priscillianus (385 jKr.) viittaa Heprealaiskirjeen 3:6:een

Harhaoppinen Pelagius (416–418 jKr.)

Nestoriuksen teos *Herakleideen basaari* (451/452 jKr.) viittaa Heprealaiskirjeen 3:2:een

Pelagianilainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.) viittaa Heprealaiskirjeen 7:11:een siunatun Paavalin kirjoittamana. Hän viittaa Hoosean kirjan kommentaarissa, luku 24, s. 56, ja Heprealaiskirjeen 9:13:een Paavalin kirjoittamana Joonan kirjan kommentaarin esipuheessa, s. 187

4. Varhaisimmat Hepr. kirjeen käsikirjoitukset, jotka meillä on, osoittavat, että niissä on pieniä käsikirjoituseroja, mutta ei teologisesti merkittäviä virheitä. Viisi Hepr. kirjeen käsikirjoitusta, jotka ovat peräisin ennen ensimmäistä Nikean kirkolliskokousta (325 jKr.), sisältävät 93,4 % Hepr. kirjeestä. Se on kaikki paitsi 20 jaetta yhteensä 303 jaeesta. Katso https://www.biblequery.org/Bible/BibleCanon/EarlyChristianNTQuotes.xlsx, josta löydät kaikki yksityiskohdat.

s. 12 (285–300 jKr.) Heprealaiskirje 1:1

3. vuosisadan loppu – 1968 – Uuden testamentin teksti.

3. vuosisadan loppu – 1998 – Aland et al., neljäs tarkistettu painos

s. 13 (=papyrus Oxyrhynchus 657) sisältää Heprealaiskirjeen 2:14–5:5; 10:8–22; 10:29–11:13; 11:28b–12:17 (n. 225–250 jKr.) Valokuva osasta tätä tekstiä on teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts, s. 74. Sivulla 75 todetaan, että 88 variaatioyksiköstä p13 ja p46 ovat yhteneviä 71 kohdassa ja eroavat toisistaan vain 17 kohdassa.

4. vuosisata – 1902–1903 – Grenfell ja Hunt teoksen The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts s. 73 mukaan. Sivulla 17 todetaan, että Grenfell ja Hunt epäröivät ajoittaa MITÄÄN Uuden testamentin käsikirjoitusta 3. vuosisataa aikaisemmaksi, vaikka he mainitsivatkin, että käsiala oli peräisin 1. vuosisadan lopulta tai 2. vuosisadalta.

3./4. vuosisata, mahdollisesti 4. vuosisadan alkupuolisko – 1968 – Teoksessa The Text of the New Testament on myös 11:14–28a, mutta teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts, s. 74, todetaan, että tämä kohta puuttuu yhden sarakkeen kadonneen vuoksi.

3./4. vuosisata – 1975 – Aland et al., kolmas painos

3./4. vuosisata – 1998 – Aland ym., neljäs tarkistettu painos

200–250 jKr. – muut

(225–250 jKr.) – 1999 – The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts, s. 73. Comfort ja Barrett toteavat sivulla 73, että käsialan perusteella, joka on hyvin samankaltainen kuin Papyrus Oxyrhynchus 852:ssa (175–225 jKr.), on havaittavissa monia yhtäläisyyksiä Papyrus Oxyrhynchus 2635:n (n. 200 jKr.) kanssa. Ajoitus ei kuitenkaan ole aikaisempi kuin vuosi 225 jKr., koska se on kirjoitettu Papyrus 657:n (osa Liviuksen Rooman historian Epitomea) takapuolelle, ja tämä on ajoitettu kolmannelle vuosisadalle.

s. 17 Hepr. 9:12–19 (3. vuosisadan loppu)

4. vuosisata – 1968 – Uuden testamentin teksti.

s. 46 Chester Beatty II, n. 200 jKr. 300 jaetta (99 %) Heprealaiskirjeen 303 jakeesta. Tarkemmin sanottuna siinä on Heprealaiskirjeen 1:1–9:16; 9:18–10:20; 10:22–30; 10:32–13:25 sekä muita osia Paavalin kirjeistä. Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts on valokuva osasta sivua 46 sivulla 192. Sivulla 197–198 todetaan myös, että laatu ja stichiometriset merkit osoittavat, että tämän on kirjoittanut ammattimainen kirjuri.

n. 200 jKr. – 1968 – The Text of the New Testament.

Noin 200 jKr. – 1975 – Aland ym., kolmas painos

Noin 200 jKr. – 1998 – Aland et al., neljäs tarkistettu painos

s. 114 (=papyrus Oxyrhynchus 4498) Heprealaiskirje 1:7–12 (3. vuosisata)

Ensimmäisen Nikean kirkolliskokouksen jälkeen (325 jKr.)

s. 89 Heprealaiskirje 6:7–9, 15–17 (4. vuosisata)

Vaticanus (325–350 jKr.) sisältää koko Heprealaiskirjeen lukuun ottamatta Heprealaiskirjeen 9:14–13:25 evankeliumien rinnakkaiskohtien mukaan.

Sinaiticus [Si] (340–350 jKr.) ja Alexandrinus [A] (n. 450 jKr.) sisältävät koko Heprealaiskirjeen.

Bohairilainen koptinkielinen [Boh] 3./4. vuosisata

Fayyumilainen koptinkielinen [Fay] 3./4. vuosisata

Sahidic-koptilainen [Sah] 3./4. vuosisata

Peshitta-syyria [Syr P] 375–400 jKr.

Efraemin Rescriptus [C] 5. vuosisata

Armenian [Arm] 5. vuosisadalta

Georgian kieli [Geo] 5. vuosisadalta

Bezae Cantabrigiensis [D] 5. tai 6. vuosisata

Washington 5. vuosisata

Etiopialainen [Eth] n. 500 jKr.

s. 116 (=papyrus Vindobonensis G 42417 (Wien)) Heprealaiskirje 2:9–11; 3:3–6 (6. vuosisata)

Wolfenbüttel 6. vuosisadalta

s. 79 Heprealaiskirje 10:10–12, 28–30 (7. vuosisata)

Katso www.BibleQuery.org/HebrewsManuscripts.html saadaksesi lisätietoja Heprealaiskirjeen varhaisista käsikirjoituksista.