< Raamatunkysymys Hesekielistä

K: Mikä on Ezequielin kirjan merkitys Raamatussa?

V: Ezekielin kirja ei ole pelkästään profetiaa, runoutta, historiaa tai opetusta; se on kaikkea edellä mainittua ja kattaa suurimman osan Raamatun kirjallisuuden lajeista. Ezekiel käyttää termiä ”Suvereeni Herra” (adonai YHWH) yli 200 kertaa, ja tämä kirja osoittaa, kuinka Jumalan suvereenisuus voi toimia niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.

Jumala ei ollut unohtanut juutalaisia, eikä Hän ollut vielä lopettanut heidän kanssaan. Sekä Hesekiel että Jeremia jatkoivat kertomista kansalle, että Jumala ei ollut unohtanut heitä myöskään pakkosiirtolaisuuden aikana. Kyllä, monet juutalaiset unohtaisivat Jumalan ja sulautuisivat ympäröiviin kansoihin, mutta jäännös palaisi Jumalan luo ja palaisi maahan. Nykyäänkin, jos kristitty tai kristittyjen ryhmä on tehnyt virheitä ja kääntynyt pois Jumalasta, Jumala ei ole unohtanut heitäkään. Vaikka tottelemattomille kristityille saattaisi olla ”seurattava polku”, Jumala voi silti käyttää heitä uudelleen kunniakseen.

Lisäksi Hesekiel antaa meille välähdyksiä taivaallisesta kunniasta, tulevasta temppelistä ja Jumalan sydämestä. Voimme oppia Hesekielin kirjasta joitakin asioita todellisesta oikeudenmukaisuudesta, sellaisena kuin Jumala sen kuvaa, ja nähdä, että kaikki, mitä maan päällä tapahtuu, ei välttämättä ole oikeudenmukaista.

K: Mikä on Hesekielin kirjan pääpiirteet?

V: Tässä on yksi pääpiirteiden esitys.

1–3 Hesekielin tehtävä

1. Näky Jumalasta

2–3:3. Rulla, jossa on Ezekielin viesti kapinalliselle kansalle

3:4–27. Vartijan motivaatiot

4–24 Jumalan varoitus Israelille

4–7 Varoituksen vertauskuvat

8–11 Häipyvä näky Jumalan kirkkaudesta, joka poistuu

12–17 Ei toivoa jumalattomille

18 Toivoa katuville, mutta syntiä tekevä sielu kuolee

19–24 Valitus, viha ja suhteen katkeaminen katumattomien kanssa

25–32 Jumalan varoitus muille kansoille

25 Itä ja etelä: Ammon, Moab, Edom ja Filistea

26–28 Tyros, sen kuningas ja Siidon

29–32 Egypti ja faarao

33–39 Vartija välittää kuusi sanomaa Israelin kunniasta ja siunauksesta

40–48 Tuhatvuotisen temppelin kunnia

K: Koska Jumalalla ei ole fyysisen ruumiin asettamia rajoituksia, mitä Hesekiel näki Hesekielin kirjassa 1, 8 ja Ilmestyskirjassa 4?

V: Tämä kohta on täynnä ilmaisuja kuten ”kuva”, ”muistutti”, ”näytti” ja ”ulkonäkö”. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Näyssä Jumala voi ilmestyä juuri sellaisena kuin Hän haluaa.

2. Jumalalla on kuitenkin fyysinen kuva, Jeesus Kristus, kuten Kolossalaiskirjeen 1:15 osoittaa.

3. Lisäksi jotkut kristityt tulkitsevat Ilmestyskirjan 4. luvussa valtaistuimella istuvan Jumalan Isäksi, mikä todennäköisesti tekisi myös Hesekielin näystä Jumalan Isän näyn.

K: Millainen meidän tulisi olla näkemyksemme Jumalasta Hesekielin kirjassa 1?

V: Jumalalla on erilaisia rooleja, joten yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei ole. Jotkut näkevät Jumalan ystävänä, kuten Aabraham. Jotkut näkevät Jumalan ensisijaisesti Isänä, kuten Herran rukous alkaa. Jotkut näkevät Jumalan mahtavana ja hyvin erilaisena kuin me, kuten Hesekiel näkee tässä ja Jesaja Jesajan kirjassa 6. Monet Jumalan ominaisuuksista voidaan ryhmitellä kahteen luokkaan: transsendenssi ja immanenssi. Jumala on transsendentti siinä mielessä, että Hän täyttää koko maailmankaikkeuden, tietää kaiken, on kaikkivoipa ja on paitsi suurempi kuin voimme kuvitella, myös suurempi kuin voimme edes kuvitella. Riippumatta siitä, kuinka kaukana jokin asia on sinusta, Jumala on siellä. Mutta Jumala on myös immanentti siinä mielessä, että kukaan ei ole lähempänä meitä kuin Jumala. Hän rakastaa meitä ja tietää jopa hiusten lukumäärän päässämme.

Toisinaan kristityt saattavat virheellisesti keskittyä niin voimakkaasti johonkin Jumalan ominaisuuteen, että he eivät kiinnitä riittävästi huomiota muihin ominaisuuksiin. Hesekielin kirjan 1. luku muistuttaa siitä, että vaikka onkin hyvä keskittyä Jumalan rakastaviin, immanentteihin ominaisuuksiin, meidän tulisi aina muistaa myös transsendenttiset ulottuvuudet.

K: Mitä ”kolmantena vuotena” tarkoittaa Hesekielin kirjassa 1:1?

V: Se viittaa todennäköisesti Hesekielin ikään; kolmekymmentä vuotta oli ikä, jolloin pappi astui Herran palvelukseen.

Ezekiel oli kotoisin papisuvusta. Vaikka papien työn aloittamiselle ei ollut määrättyä ikää, 30. vuosi oli se, jolloin leeviläiset aloittivat tehtävänsä temppelin hoitamisessa, 4. Mooseksen kirjan 4:3, 23 ja 29 mukaan. Tietenkään pappien ja leeviläisten palveluksia ei tällä hetkellä tarvittu. Ehkä Hesekiel oli pettynyt siihen, että Israelin synnin vuoksi hänellä ei ollut mitään tekemistä perinnöllisessä tehtävässään. Mutta Jumalalla oli Hesekielille erityisempi tarkoitus.

K: Missä Kebar- (tai Chebar-)joki sijaitsi (Hes. 1:3 ja Hes. 10:20)?

V: Se oli kanava (ihmisen rakentama joki), joka laski Eufrat-jokeen Babylonin eteläpuolella. Se oli yksi suuremmista kanavista, ja sen alkuperäinen akkadinkielinen nimi oli nar Kabari, mikä tarkoittaa Suurta kanavaa.

K: Mikä oli merkittävää pohjoisesta tulevassa myrskytuulessa (Ezek 1:4)?

V: Sääolosuhteiden vuoksi myrskyt tulivat yleensä pohjoisesta tai luoteesta. Maantieteellisten olosuhteiden vuoksi muiden valtakuntien kuin Egyptin hyökkäykset tulivat aina pohjoisesta. Kuten myrskyn kohdalla, tämä oli suunta, josta voitiin odottaa Jumalan tuomion tulevan, koska assyrialaiset ja babylonialaiset hyökkäsivät tuosta suunnasta.

K: Kuvaako Hesekielin kirjan 1:5–28 kohtaa ufoa?

V: Ei siinä mielessä kuin yleisesti ymmärretään. Jumalan enkelit olivat lentäviä olentoja, ja monet ihmiset eivät tunnista Raamatun ainoaa todellista Jumalaa. On selvää, että tämä viittaa Jumalaan ja kerubeihin.

Siitä huolimatta ihmisen psykologisesta näkökulmasta on mielenkiintoista, että monien ihmisten on niin paljon helpompi katsoa kaiken epätavallisen johtuvan avaruusolentoista kuin uskoa tärkeimpään avaruusolentoon: Luojaan.

K: Mikä on oikea tapa tulkita tällaisia näkyjä, kuten Hesekielin kirjassa 1:5–28 kuvattuja?

V: Näky on kirjoitettu termeillä, joita ihmiskirjoittaja ja sen välitön yleisö ymmärsivät. Paras kommentaari Raamatulle on Raamattu itse. Kun on olemassa samankaltainen kohta tai käsite, samankaltaisuus ei yleensä ole pelkkä sattuma. Niitä tulisi pitää todennäköisesti samoina, ellei ole kontekstuaalista syytä (ei pelkästään opillista mieltymystä) nähdä niitä toisin.

Vaikka emme ymmärrä kaikkea tästä näystä, voimme tehdä havaintoja, jotka ovat todennäköisesti (mutta eivät varmasti) oikeita, suhteuttamalla sen siihen, mitä Raamatun muissa kohdissa paljastetaan.

K: Mitä tämä näky tarkoittaa Hesekielin kirjassa 1:5–28?

V: Tämän näyn ensisijaisena tarkoituksena ei ole välittää käsitteitä tai määritelmiä, vaan pikemminkin antaa kuva. Hesekiel näki näyn, jossa Jumala istui valtaistuimellaan. Myöhemmin hyvin samankaltainen näky osoitti, kuinka Jumalan kirkkaus poistui Hänen temppelistään Jerusalemissa. Tämän näyn yksityiskohtien tulkitsemiseksi riittää, että verrataan sitä Jesajan kirjan 6. lukuun sekä Ilmestyskirjan 4. ja 5. lukuun.

K: Mikä on Hesekielin kirjassa 1:22 mainittu, kristallin tavoin kimalteleva avaruus?

V: Se on todennäköisesti Ilmestyskirjan 4:6:ssa mainittu lasimeri, joka on kirkas kuin kristalli.

K: Mikä on Hesekielin kirjassa 1:26 mainittu lapis lazuli (jota käännetään myös safiiriksi)?

V: Se on kova, sinertävä puolijalokivi. Sitä arvostettiin suuresti; on mielenkiintoista, että noin vuonna 800 jKr., kun irlantilaiset munkit laativat Kellsin kirjaa, kuvitettua Raamatun kappaletta, osa heidän käyttämästään materiaalista oli Afganistanista louhittua lapis lazulia.

K: Mikä on Herran kirkkaus Hesekielin kirjassa 1:28?

V: Tätä kutsutaan myös ”Shekinan kirkkaudeksi”, ja se ilmeni loistavana ulkonäönä ja yleistä kunnioitusta herättävänä ilmapiirinä, joka ympäröi Jumalan valtaistuinta.

K: Miksi Jumala kutsuu Hesekielia usein ”ihmisen pojaksi” (Hes. 2:1 ja muualla)?

V: Ehkä korostaakseen Jumalan ”toiseutta”. Hesekiel oli ihminen, joka palveli ihmisiä ja välitti viestiä ei-ihmiseltä, joka oli suurempi kuin ihmiset pystyivät edes kuvittelemaan.

K: Onko ruumiin asento tärkeä, kun rukoilemme tai kuuntelemme Jumalaa (Hes. 2:1)?

V: Jumalan ei tarvitse tiettyä asentoa kuullakseen rukouksiamme; sekä sängyssä makaa sairas että ristillä riippuva varas voivat huutaa Jumalaa. Mutta joskus asento on tärkeä meille itsellemme. Olipa asennomme polvistuminen tai vatsalleen makaaminen, voimme tehdä niin osoittaaksemme kunnioitustamme Jumalaa kohtaan ja sitä, ettemme ole kelvollisia olemaan Hänen läsnäolossaan ilman Kristusta. Kun nostamme kätemme rukoillaksemme ja katsomme ylöspäin, voimme tehdä niin pyytääksemme Jumalaa tulemaan lähelle meitä. Ihmiset voivat kommunikoida toistensa kanssa kehon asennon avulla ilman virallista viittomakieltä, ja voimme kommunikoida Jumalan kanssa samalla tavalla.

K: Mitä henkeä tuli Ezequielin sisään Hesekielin kirjassa 2:2 ja 3:24?

V: Se on Pyhä Henki. Pyhä Henki ei ole rajoitettu olemaan vain yhdessä paikassa kerrallaan.

K: Hesekielin kirjassa 2:3–10 käytetään kuusi kertaa sanaa, joka liittyy ”kapinaan”. Millä tavoin ihmiset, jopa Jumalan kansa, voivat kapinoida Jumalaa vastaan? Mainitse vähintään kolme eri tapaa.

V: Kapinaan voi suhtautua ainakin kolmella tavalla.

Avoin vs. hienovarainen: Ihmiset voivat kapinoida uhmakkaasti, esimerkiksi huudahtamalla: ”Kieltäydyn tekemästä sitä.” Ihmiset voivat kapinoida hiljaa ja hienovaraisesti, yksinkertaisesti jättämällä tekemättä, tekemällä sen puolihuolimattomasti, viivyttelemällä sen tekemisessä tai tekemällä sen tavalla, joka johtaa epäonnistumiseen.

Kääntyminen pois vs. uskontojen sekoittaminen: Pohjoinen kuningaskunta kapinoi olemalla uskoton Jumalalle. He lakkasivat palvomasta Jumalaa ja palvoivat kultaisia vasikoita sekä Baaleja ja Astarteja. Juuda kapinoi olemalla uskoton Jumalalle. He jatkoivat Todellisen Jumalan palvomista, mutta eivät myöskään halunneet luopua Baalien ja Astarten epäjumalien palvonnasta.

Yksin vs. muiden mukaansa vieminen: Kun Saatana kapinoi ja hänen kohtalonsa sinetöitiin, hän halusi viedä mukanaan niin monta muuta kuin mahdollista.

K: Hesekielin kirjassa 2:4 sanotaan, että ihmiset ovat pohjimmiltaan itsepäisiä langenneen luontonsa vuoksi. Mutta mitä erilaisia itsepäisyyden muotoja on, ja mikä saa jotkut ihmiset olemaan itsepäisempiä ja jääräpäisempiä kuin toiset?

V: Yksi itsepäisyyden muoto on yrittää samaa asiaa yhä uudelleen, saada sama tulos ja toivoa, että seuraavalla kerralla tulos olisi erilainen.

Toinen muoto on kyvyttömyys oppia omista tai muiden virheistä.

Vielä pahempi itsepäisyyden muoto on se, ettei enää edes välitä lopputuloksesta; aiot tehdä sen, mihin tunnet olevasi pakotettu, riippumatta seurauksista. Joskus kurinpito ja epämiellyttävät seuraukset voivat auttaa parantamaan joitakin itsepäisyyden muotoja, mutta toisinaan edes ne eivät auta. Sananlaskujen kirjan 22:15 mukaan tyhmyys on sidottu lapsen sydämeen, mutta kurinpitokeppi ajaa sen kauas hänestä.

K: Mikä oli tarkoitus lähettää profeetta jääräpäiselle kansalle (Hes. 2:5), kun Jumala tiesi jo etukäteen, että monet eivät hyväksyisi Hänen sanojaan Hesekielin välityksellä?

V: Jumalan ei olisi tarvinnut antaa Häntä hylkääville ihmisille enää yhtään tilaisuutta katumukseen. Silti Jumala oli niin armollinen, että Hän lähetti profeettoja jääräpäiselle kansalle, vaikka tiesi, että vain harvat heistä kääntyisivät ja katuisivat.

K: Miksi kapinallinen kansa verrattiin skorpioneihin Hesekielin kirjassa 2:6?

V: Skorpionit ovat erikoisia eläimiä. Ne eivät juokse eivätkä osoita pelkoa. Ne väijyvät saalista, ja niiden pyrstöt ovat erittäin tehokkaita hyönteisiä vastaan. Peloton luottamus pyrstön voimaan vaikuttaa typerältä, kun vastassa on ihmisen saapas tai lapio.

Meksikossa kerrotaan hyödyllinen vertaus, jonka juuret ulottuvat antiikin kreikkalaisen kirjailijan Aesopin (http://www.aesopfables.com/cgi/aesop1.cgi?4&TheScorpionandtheFrog) satuun asti. Se kertoo skorpionista, sammakosta ja tulvineesta joesta. Kun tulva oli tulossa, skorpioni pyysi sammakkoa kantamaan itsensä selässään joen yli. Sammakko kieltäytyi aluksi, koska se pelkäsi skorpionin pistävän sitä ja sen kuolevan. Skorpioni lupasi olla tekemättä niin, joten sammakko suostui. Joen keskellä skorpioni pisti sammakkoa. Kun sammakon jalat alkoivat kylmetä halvaantumisen vuoksi, sammakko kysyi, miksi skorpioni teki niin, sillä nyt he molemmat kuolisivat. Skorpioni sanoi, ettei voinut sille mitään; se oli vain hänen luonteensa. Sellaisia jotkut ihmiset ovat. Itse asiassa meillä kaikilla on paha luonne, ja Jumalan tehtävänä on muuttaa meidät hyviksi ja pyhiksi, kuten Kristus.

K: Miksi Hesekielin tulisi Hesekielin kirjassa 2:7 jatkaa puhumista ihmisjoukolle, vaikka siitä ei olisi heille mitään hyötyä, koska he kieltäytyivät kuuntelemasta? Miksi meidän pitäisi tehdä niin?

V: Syitä on kaksi. Ensinnäkin, vaikka suurin osa ihmisistä ei kuuntelisi, osa heistä kuitenkin kuuntelisi. Vaikka suurin osa maanpaossa olleista ja heidän lapsistaan ei palannut Luvattuun maahan, pieni osa, noin 50 000, palasi. Hesekiel, kuten mekin, ei voinut tietää, kuka häntä kuuntelisi ja kuka ei; siksi hän puhui kaikille. Jokaisella oli mahdollisuus kuunnella Jumalan varoituksia Hesekielin välityksellä, mutta he joutuisivat vastaamaan valinnastaan.

Toiseksi, Hesekiel nimitettiin vartijaksi, ja heidän verensä olisi hänen päällään, jos hän ei varoittaisi heitä. Hänet rangaistaisiin palkkion menetyksellä, jos hän laiminlöisi velvollisuutensa, kuten Hesekielin kirjassa 3:17–21 sanotaan.

K: Mitä kirjakäärö tarkalleen ottaen edustaa Hesekielin kirjassa 2:9–3:3 ja Ilmestyskirjassa 10:8–11?

V: Se edustaa Jumalan Sanaa, joka oli tarkoitettu kansan kuultavaksi. Se maistui hyvältä, koska se oli totta, pyhää ja peräisin Jumalalta. Ilmestyskirjan 10:8–11 näyssä esiintyvä kirjakäärö aiheutti kuitenkin Johannekselle vatsavaivoja, koska se ennusti niin tuhoisia asioita.

K: Miksi Jumala näissä näkyissä (Hes. 2:9–3:3 ja Ilm. 10:8–11) käski palvelijoitaan syömään ja nielemään kirjan?

V: Näissä näkyissä sekä Hesekielin että apostoli Johanneksen oli välitettävä viesti, ja tämä vertauskuva merkitsi, että viesti tuli suoraan Jumalalta. Meidänkin on vastaavasti ”sulatettava” Jumalan sana ja julistettava se. Jumalan sanan totuutta verrataan myös maitoon ja lihaan Heprealaiskirjeen 6. luvussa.

K: Luuletko, että Hesekielin kirjassa 2:9–3:3 Jumalan sanoma saattoi olla osittain ”epämiellyttävä” Hesekielille, aivan kuten se aiheutti Johannesille vatsakipua? Miten julistamme sen, mitä meidän on julistettava, kun sanomamme, vaikka se onkin tietyllä tavalla suloinen, saattaa toisella tavalla aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä?

V: Se saattoi olla epämiellyttävää muutamalla eri tavalla. Ensinnäkin se saattoi olla epämiellyttävää, koska Hesekiel välitti kansastaan ja kurista, jonka alla he olivat. Toiseksi Hesekiel saattoi nähdä etukäteen, millainen reaktio monilla heistä olisi hänen sanojaan ja häntä itseään kohtaan, ja se olisi epämiellyttävää. Joskus vältämme asioita, joiden tiedämme olevan epämiellyttäviä. Mutta jos Jumala haluaa meidän tekevän sen joka tapauksessa, emme saisi välttää sitä vain siksi, että se on epämiellyttävää.

K: Mitkä ovat Hesekielin kirjassa 2 mainitut eri tavat olla sanansaattaja, ja millainen sanansaattaja Hesekiel oli? Millaisia sanansaattajia meidän tulisi olla?

V: Yksi sanansaattajan määritelmä on yksinkertaisesti satunnainen henkilö, joka välittää viestin kerran. Ezequiel ei ollut sellainen sanansaattaja. Jumalan viesti oli hänen ravintonsa. Hän söi vertauskuvallisesti kirjakäärön, koska hänen elämänsä tarkoitus oli julistaa sen sanat. Hesekiel ei vain kertonut pakkosiirtolaisille viestiään kerran ja sanonut sitten: ”Minä olen valmis heidän kanssaan.” Ei, hän antoi varoituksia yhä uudelleen, koska heidän piti kuulla ne yhä uudelleen, ennen kuin jotkut katuisivat ja palaisivat Jumalan luo.

Samoin meidänkin on oltava Ezequielin kaltaisia sanansaattajia. Vaikka meillä ei olekaan sitä korkeaa kutsumusta, että olisimme profeettoja ja julistaisimme Raamatun sanoja ensimmäistä kertaa, meidän on oltava Jumalan kirje muille (2. Kor. 3:2–3), Kristuksen lähettiläitä (2. Kor. 5:20) ja julistettava Jumalan sanoja (1. Piet. 4:11). Jumalan sanoman on oltava elämämme. Meidän on omaksuttava se tutkimalla Jumalan sanaa ja elettävä sen mukaan maailman edessä.

K: Mikä on Hesekielin kirjassa 3:9 mainittu ”kovakivinen kivi” (BSB:ssä ”timantti”)? Miten jotkut ihmiset ovat sen kaltaisia?

V: On jonkin verran epävarmuutta siitä, mitä kovaa mineraalia tässä tarkoitetaan. NIV-käännös kääntää tämän yksinkertaisesti ”kovimmaksi kiveksi”, kun taas BSB- ja NET-käännökset käyttävät sanaa ”timantti”. Heprealainen sana viittaa sekä kovuuteen että terävyyteen. Jotkut ihmiset ovat hyvin kovasydämisiä Jumalaa kohtaan. Kuitenkin sekä Hesekiel (Hesekielin kirja 3:9) että Jeremia (Jeremian kirja 1:18) saivat Jumalalta hyvänlaatuisen kovuuden. Heidän ei tarvinnut vain olla paksunahkaisia, kun ihmiset pilkkasivat, nauroivat ja heittivät heille tarkoituksellisesti masentavia sanoja, vaan heidän piti myös olla uskollisia ja sinnikkäitä fyysisen vainon alla.

K: Missä Tel-Abib sijaitsee Hesekielin kirjassa 3:15?

V: Se oli kaupunki Babylonin eteläpuolella Kebar-joen (itse asiassa kanavan) varrella. Nykyinen israelilainen kaupunki Tel Aviv on nimetty Babylonian Tel-Abibin mukaan.

K: Osoittaako Hesekielin kirjan 3:17–21, että ihmiset voivat menettää pelastuksensa?

V: Kristityillä on erilaisia näkemyksiä:

1. Aidot uskovat eivät voi menettää pelastustaan edes Vanhan testamentin aikoina.

2. Aitoja uskovia ei voi menettää pelastustaan Uuden testamentin aikoina.

3. Aidot uskovat voivat menettää pelastuksensa.

Katso vastaus keskustelusta, joka koskee Heprealaiskirjeen 3:6 ja 3:14.

Jotkut (mutta eivät kaikki) Kristuksen kirkon jäsenet uskovat, että kristityt menettävät pelastuksensa joka kerta, kun he tekevät synnin, mutta he voivat saada sen takaisin yhtä usein. Katolinen kirkko on opettanut, että ihmiset menettävät pelastuksensa vakavammista synneistä (joita he kutsuvat kuolemansynneiksi), mutta eivät vähemmän vakavista synneistä (joita he kutsuvat lieviksi synneiksi).

Roomalaiskatolinen kirkko sanoo, että kuolemansynnit ovat syntejä, jotka sisältyvät mahdollisten kuolemansyntien luetteloon ja jotka tehdään tietäen, että kyseessä on vakava asia, riittävän pohdinnan jälkeen ja omasta vapaasta tahdosta. Mahdollisten kuolemansyntien luetteloon kuuluvat:

Jäitkö pois sunnuntain messusta tai pakollisesta pyhäpäivästä ilman hyvää syytä?

Jätitkö paastoamatta ruoasta ja juomasta tunnin ajan ennen ehtoollista? (Vesi ja lääkkeet ovat sallittuja)

Jätitkö ottamatta ehtoollisen pääsiäisen aikana?

Jätitkö tahallaan paastoamatta tuhkakeskiviikkona tai pitkäperjantaina?

Söitkö tahallaan lihaa paaston perjantaina tai tuhkakeskiviikkona?

Etkö rakastanut, auttanut tai totellut vanhempiasi?

Etkö kastanut lapsiasi muutaman kuukauden kuluessa heidän syntymästään?

Toivoitko vakavasti pahaa toiselle henkilölle?

Liiallinen rikkaus [Maaliskuussa 2008 paavi Benedictus XVI lisäsi kahdeksannen kuolemansynnin, ”liiallisen rikkauden”, kuolemansyntien luetteloon.

Nämä ovat peräisin sivustolta http://www.followthissite.com/list-of-sins.php (30.8.2016)

K: Mikä on vartijan merkitys Hesekielin kirjassa 3:17–21 ja 33:2–7?

V: Vartija seisoi kaupungin muurilla tarkkailemassa vihollista. Jos kaikki vartijat nukahtaisivat tai poistuisivat vartioasemiltaan, kaupunki olisi käytännössä vartioimaton, koska vartijat olisivat unessa. Jos ainakin yksi vartija olisi hereillä ja antaisi hälytyksen vihollisen saapuessa, koko armeija voisi herätä ja torjua vihollisen.

Nykyään, jos kaikki kirkon vartijat olisivat unessa, Saatanalla olisi helppoa. Joissakin piireissä voidaan nykyään havaita, että vartijat ovat hereillä, mutta jotkut helluntailaisten ja karismaattisten liikkeiden johtajat halveksivat heitä ”harhaoppien metsästäjinä”. Harhaoppien varalta valvominen on vanha palvelutehtävä, joka ulottuu aina apostoleihin Johannekseen ja Paavaliin asti. Jos joku ei haluaisi kiinnittää huomiota harhaoppeja varoittaviin kirjoihin, hänen pitäisi heittää pois Galatalaiskirje, Kolossalaiskirje, 2. Pietarin kirje, 1. Johanneksen kirje ja Juudaksen kirje.

K: Miten meidän tulisi toimia vartijoina nykyään (Hes. 3:17–21)?

V: Kristuksen lähettiläinä meillä on vastuu tehdä työmme ja kertoa muille Jumalan sanaa. Jumala arvioi palvelutyötämme paitsi sen perusteella, kuinka monta ihmistä on pelastunut sanojemme kautta, myös sen perusteella, kuinka monelle olemme sanan välittäneet.

K: Miksi Hesekielin kirjan 3:18,20 mukaan Hesekiel olisi vastuussa niiden jumalattomien kuolemasta, joita hän ei varoittanut?

V: Jumala antoi Hesekielille vastuun varoittaa muita, ja Hesekiel joutuu vastuuseen, jos hän laiminlyö velvollisuutensa. Paavali tuntui kokeneen samanlaisen velvollisuuden Roomalaiskirjeen 1:14 kohdassa.

K: Miksi Jumala ei Hesekielin kirjassa 3:20 muista vanhurskaan tekemiä hyviä tekoja, kun tämä kääntyy pois Jumalasta?

V: Jos uskoisi pelastukseen tekojen perusteella, voisi virheellisesti päätellä, että Jumala ikään kuin ”keskiarvoittaisi” kaikkien tekemät hyvät ja pahat teot. Hesekielin kirjan 3:20 on kuitenkin ristiriidassa tämän väärän ajatuksen kanssa. Oikeassa suhteessa Jumalaan oleminen tai Hänestä kääntyminen on tärkeämpää kuin hyvien tai pahojen tekojen määrä. Edes suurin määrä parhaita tekojamme ei riitä ansaitsemaan meille pelastusta.

K: Unohtaako Jumala joitakin asioita Hesekielin kirjassa 3:20?

V: Se riippuu siitä, miten määritellään ”unohtaminen”.

Ei, Jumala ei unohda siinä mielessä, että Hän menettäisi tietoa tai ei tietäisi, mitä on tapahtunut menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa. Jumala tietää kaiken, ja Psalmin 139:16 mukaan kaikki päivämme on kirjoitettu Hänen kirjaansa ja määrätty meille.

Kyllä, Jumala unohtaa, tässä ja muissakin kohdissa, siinä mielessä, että Hän ei tuomitse jotain tai pidä jotain tapahtuneena. Esimerkiksi Kristuksen uhrautuva kuolema ristillä saa Jumalan unohtamaan syntimme.

K: Miksi Jumala asettaa kompastuskiven sen ihmisen eteen, joka kääntyy pois vanhurskaudestaan (Hes. 3:20)?

V: Voimme nähdä ainakin kolme syytä.

Koe, jolla selvitetään, mitä henkilön sydämessä on mielessä tehdä.

Kuritus, joka aiheuttaa tuskallisia ja kielteisiä seurauksia, joiden avulla pyritään saamaan ihminen kääntymään takaisin Jumalan puoleen.

Lopuksi, tottelemattoman uskovan kuolema voi estää häntä pilaamasta elämäänsä ja muiden elämää vielä enemmän.

K: Miten Hesekielin varoitus miehelle Hesekielin kirjassa 3:21 tarkoittaa, että Hesekiel ”on pelastanut [itsensä]”?

V: Tämä jae ei puhu Hesekielin pelastuksesta tai taivaaseen pääsystä, vaan pikemminkin tilinpäätöksestä, jonka hänen on annettava, kun hän seisoo Jumalan edessä. Uskovat saavat taivaassa suurempia tai pienempiä palkkioita tekojensa perusteella, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 3:12–15 kertoo.

K: Miten Jumala itse teki Hesekielin kielestä puhumattoman Hesekielin kirjassa 3:26?

V: Hesekiel oli jumalallinen mies, mutta ilmeisesti hän sanoi asioita, joita Jumala ei halunnut hänen sanovan, ainakaan tuolloin. Nykypäivänkin kuuliaiset uskovat joutuvat edelleen varomaan sanojaan, etenkin kun he ovat vihaisia, kuten Jaakobin kirjeen 1:19–20 osoittaa. Joskus voi sanoa asioita, jotka ovat oikeita mutta eivät hyödyllisiä Jumalalle. Joskus voi haluta sanoa hyviä asioita, mutta ajankohta ei ole se, mitä Jumala haluaa.

K: Miksi Jumala itse asetti jopa tarkoituksellisesti esteen kuuliaiselle uskovalle, joka puhui Jumalan sanaa (Hes. 3:26)?

V: Vastaus löytyy Hesekielin kirjasta 3:27. Jumala ei halunnut, että Hesekiel puhuisi vain ”hyviä” sanoja, vaan hän halusi Hesekielin puhuvan vain ”parhaita” sanoja, toisin sanoen sanoja, jotka tulivat suoraan Jumalalta. Hän halusi Hesekielin puhuvan niille ihmisille, joita Jumala halusi, ja silloin, kun Jumala halusi. Paavali oli samankaltaisessa tilanteessa Apostolien teoissa 16:6–7, jossa Pyhä Henki kielsi Paavalia puhumasta tuolloin Rooman Aasian ja Bithynian maakunnissa. Katso myös edellinen kysymys, jossa asiaa käsitellään tarkemmin.

K: Miten Hesekiel pystyi pysymään liikkumatta koko tämän ajan (Hes. 4:4–6)?

V: Hesekiel ei ollut tässä asennossa 24 tuntia vuorokaudessa, sillä Hesekielin kirjassa 4:8–12 hän sai edelleen valmistaa ruokaa, syödä ja juoda.

K: Edustivatko nämä päivät Hesekielin kirjassa 4:4–6 menneitä, nykyisiä vai tulevia vuosia?

V: Vaikka muutamat ovat ajatelleet niiden edustavan tulevia vuosia, niiden on oltava jo kuluneita vuosia, nykyhetkeen asti, seuraavista syistä.

1. Nämä edustivat heidän syntivuosiaan, eivät rangaistusvuosiaan.

2. Jos kyseessä olisi tulevaisuus, olisi outoa, että Jumala nuhtelisi heitä synneistä, joita he eivät olleet vielä tehneet, eikä puhuisi synneistä, jotka he olivat jo tehneet.

K: Miksi Hesekiel profetoi Hesekielin kirjassa luvuissa 4–5 näiden yksityiskohtaisten roolileikkien avulla sen sijaan, että olisi käyttänyt pelkästään sanoja?

V: Jumala voi käyttää mitä tahansa keinoja, joita Hän haluaa. Vaikka Raamattu ei sitä nimenomaisesti sano, voimme nähdä siihen hyviä syitä. Jumala oli aiemmin lähettänyt kansalle muita profeettoja, mutta suurin osa kansasta ei silti kääntynyt takaisin Jumalan puoleen. Tässä vaiheessa kansalle ei tarvinnut opettaa uutta tietoa, vaan he tarvitsivat nuhteen siitä, etteivät he noudattaneet totuutta, jonka he jo tunsivat. Sen lisäksi, että Jumala kertoi asian kansalle selvästi, Hän käytti näitä roolileikkejä havainnollistaakseen kansalle elävästi, mitkä olivat välittömät seuraukset heidän jatkuvasta syntiinsä.

Nykyään on hyvä käyttää erilaisia viestintätapoja kommunikoitaessa muiden kanssa.

K: Mikä on 390 päivän merkitys Hesekielin kirjassa 4:4–5,9, kun ne edustavat 390 vuotta Israelin syntiä?

V: Vaikka Septuagintassa mainitaan 190 päivää, kaikissa heprealaisissa käsikirjoituksissa lukee 390 päivää. Koska heidän vuotensa oli 360 päivää, tämä ulottuisi vuoteen 1106 eKr.

Tämä tarkoittaa, että synti, josta Jumala tuomitsee heidät, ulottuu aina Saulin aikaan asti. Jopa kuningas Daavidin aikana monet Israelissa ja Juudassa harjoittivat edelleen epäjumalanpalvontaa.

Israelilaisten epäjumalanpalvonta tuomittiin yhden sukupolven kuluessa tuomareiden aikana. Kun he saivat kuninkaan, epäjumalanpalvontaa ei tuomittu, vaan se kasvoi edelleen. Nykyään jotkut synnit saavat tuomion välittömästi, toiset eivät, mutta tuomio kasautuu. Yksi vertauskuva on, että liikaa Jumalan vihan vettä kertyy Jumalan armon padon taakse, kunnes pato lopulta murtuu.

K: Mikä on Hesekielin kirjassa 4:6 mainitun ”vuoden makuulla olemisen” – yksi päivä jokaista vuotta kohti – merkitys Juudan syntien kannalta?

V: Koska heidän vuotensa oli 360 päivää ja meidän vuotemme on 365,25 päivää, tämä vastaisi 355 meidän vuotta. Joko:

a) Synnit olivat kertyneet nykyhetkeen asti, mikä tarkoittaisi, että Israelin synti alkoi noin 30 vuotta ennen Juudan syntiä.

b) Juudan vakavien syntien kausi alkoi paljon myöhemmin, ja siksi tuomio tuli myöhemmin.

K: Miten israelilaiset varastivat Jumalalta aikaansa Hesekielin kirjassa 4:6? Miten me varastamme Jumalalta aikaamme?

V: Tietyt synnit, kuten murha, varastaminen tai aviorikos, ovat usein paheksuttuja syntejä, jotka vaikuttavat muihin ihmisiin. Mutta sapatin rikkominen oli erilainen asia, sillä se merkitsi heidän Jumalalle omistamansa ajan sitoumuksen rikkomista. Jumala vaati kaiken tuon ajan takaisin karkotuksen kautta.

Nykyäänkin on tärkeää, ettemme murhaa, varasta tai tee aviorikosta. Mutta vaikka meidän ei enää tarvitse noudattaa sapatin sääntöjä eikä muita Kristuksen todellisuuden ”varjoja” (Kolossalaiskirje 2:16–17), meidän on silti annettava aikamme Jumalalle. Vietätkö paljon aikaa tekemällä asioita, joista ei ole hyötyä sinulle itsellesi, vaan jotka hyödyttävät vain Jumalaa ja Hänen työtään?

Laiskuus ei tarkoita pelkästään sitä, että et tee mitään sen sijaan, mitä sinun pitäisi tehdä. Se voi tarkoittaa myös sitä, että pidät itsesi kiireisenä tekemällä paljon asioita sen sijaan, mitä sinun pitäisi tehdä.

K: Hesekielin kirjan 4:9–13 jälkeen tuskin kukaan pyysi Hesekielia kokikseen! Jos Jumala pyytäisi sinua tekemään palvelutyötä, jossa ruoka olisi yksitoikkoista, työ tylsää tai ympäristö ei olisi jännittävä, olisitko silti innostunut tekemään Jumalan tahtoa? Miksi tai miksi et?

V: Et olisi kovin innostunut, jos irrottaisit katseesi tavoitteesta. Tavoitteena ei ole se, mitä teemme päivittäin, vaan se, että käytämme päivittäistä toimintaamme Jumalan kunnioittamiseen ja ikuisen elämän sanoman välittämiseen muille. Erään tarinan mukaan kolmelta rakennustyömaalla olleelta muurajalta kysyttiin, mitä he olivat tekemässä. Ensimmäinen sanoi: ”Muurin tiiliä.” Toinen sanoi: ”Rakennan seinää.” Kolmas sanoi: ”Minä rakennan katedraalia.” Itse asiassa he kaikki tekivät samaa asiaa, mutta heillä oli hyvin erilaiset näkemykset siitä, mitä he olivat tekemässä.

K: Miksi Hesekielia pyydettiin Hesekielin kirjassa 4:12 leipomaan ohrakakkuja käyttäen ihmisen ulostetta polttoaineena?

V: Tämä osoitti elävästi, kuinka alhaiseen asemaan juutalaiset joutuisivat ruoanlaittonsa suhteen. Vehnä on yksi parhaista viljalajeista, mutta hirssiä syövät yleensä eläimet ja köyhät.

K: Miksi Jumala muutti käskyään Ezekielin valitettua (Ezek 4:12–15)?

V: Jumala tiesi jo etukäteen, että Hesekiel esittäisi tämän vastalauseen. Jumala olisi voinut ilmaista tämän kolmella tavalla.

1. Pakottamalla Hesekielin käyttämään ihmisen ulostetta. Muut olisivat voineet kritisoida Hesekielia Tooran hygieniasäännösten rikkomisesta.

2. Käskenyt Ezequielia aluksi käyttämään eläinten ulostetta. Tämä olisi antanut väärän vaikutelman, että he käyttäisivät vain eläinten ulostetta, ja heikentänyt varoituksen vakavuutta.

3. Paras vaihtoehto olisi ollut käsketä Ezequielia aluksi käyttämään ihmisen ulostetta. Kun Ezequiel vastusti sitä, kuten kuka tahansa juutalainen olisi tehnyt, Jumala sanoi antavansa periksi ja sallivansa sen sijaan eläimen ulostetta. Tämä osoittaa, että ihmisen ulostetta käytettäisiin, mutta Ezequielin ei tarvinnut käyttää sitä. Näin Jumala teki, ennakoiden Ezequielin reaktion.

K: Mikä on Ezekielin kirjan 5:1:n mukaan pakkosiirtolaisuuden alkamisen aikajana?

Tässä on aikajana Jerusalemin tapahtumista ja pakkosiirtolaisuuden alkamisesta.

K: Mikä oli henkilökohtaisesti vastenmielistä siinä, että pään piti ajella tuolla tavalla (Hes 5:1-2)?

V: Siinä oli useita syitä.

a) Jos israelilainen pappi ajeli päänsä, hän tulisi saastuneeksi 3. Mooseksen kirjan 21:5 mukaan.

b) Kun ihmiset ajelivat partaansa tai hiuksiaan, he saattoivat käyttää veistä, joka muistutti nykypäivän suoraterää. Miekalla ajelu olisi tullut karkeaksi ja epätarkaksi, mikä ei olisi haitannut, jos kyseessä olisi ollut orjan pään ajelu. Se oli nöyryytyksen merkki, kuten 2. Samuelin kirjan 10:4 osoittaa.

Ei oikea vastaus: Pakanat ajoivat toisinaan päänsä pakanallisessa palvonnassa (Hesekielin kirja 27:31; Jesajan kirja 22:12; Jeremian kirja 16:6; Aamoksen kirja 8:10), mutta sillä ei ole merkitystä tässä yhteydessä, koska Jumala käski niin.

K: Mitä symbolisoi se, että Hesekiel ajeli hiuksensa ja hävitti ne kolmella tavalla (Hesekielin kirja 5:1–4)?

V: Tämä symboloi Jerusalemin asukkaiden kohtaloa. Kolmasosa tuhoutuisi tulessa, kolmasosa surmattaisiin miekalla ja kolmasosa ”hajotettaisiin tuulen mukana” maanpakoon. Siellä osa surmattaisiin; monet sulautuisivat ympäröiviin kansoihin ja vain osa säilyisi juutalaisina. Vain jäännös, muutama hius, säilyisi.

K: Miten Jumalan kansa muutti Hesekielin kirjassa 5:6 Jumalan oikeudenmukaisuuden joksikin, joka oli pahempaa kuin ympäröivien kansojen teko?

V: Oikeudenmukainen tuomio siviili- ja rikosasioissa on Jumalalle mieluista. Kuitenkin kun jumalattomat pääsevät vapaaksi ja vanhurskaat kärsivät epäoikeudenmukaisesti, se muuttaa ”oikeuden”, jonka pitäisi olla Jumalalle mieluista, jumalattomaksi asiaksi.

K: Miksi Hesekielin kirjassa 5:6–7 Jumalan tuntevat ihmiset olisivat pahuudeltaan pahempia kuin ne, jotka eivät tunne Jumalaa?

V: Jumalan tuntemus sinänsä ei tuo ketään lähemmäksi Jumalaa. Kaikki riippuu siitä, mitä teet tällä tiedolla. Jopa demonit uskovat Jumalaan ja vapisevat (Jaak. 2:19), koska siitä ei ole heille mitään hyötyä.

Oikeudellisessa mielessä ne, jotka tuntevat totuuden ja kääntyvät siitä tahallaan pois, kantavat suuremman syyllisyyden kuin ne, jotka eivät tiedä niin paljon. Katso 2. Pietarin kirje 2:20–22, Roomalaiskirje 4:15 ja 5:13.

Kokemuksen perusteella ne, jotka eivät kunnioita Jumalaa ja harjoittavat tahallaan tottelemattomuutta, tulevat yhä taitavammiksi siinä, mitä harjoittavat.

K: Puhutaanko jakeissa Hesekielin kirjan 5:10, Jeremian kirjan 19:9 ja Valitusvirren 4:10 todellisesta kannibalismista?

V: Kyllä, puhuvat. Tämä ei ole Jumalan käsky, eikä Jumala sitä halua. Pikemminkin Jumala käyttää Hesekielia ennustaakseen surullisesti, mutta tarkasti, mitä Jumalan tottelemattomat kansalaiset tulevat tekemään syntinsä ja heitä odottavan tuomion ankaruuden vuoksi.

Tästä voidaan oppia, että synti pakottaa usein tekemään vielä enemmän syntiä, sekä suoraan että, kuten tässä tapauksessa, epäsuorasti sen peittelyn ja seurausten kautta.

K: Miten he Hesekielin kirjassa 5:11 saastuttivat Jumalan pyhäkön halveksittavilla kuvilla?

V: He asettivat Jumalan pyhään paikkaan kuvia, jotka eivät kuuluneet sinne. Jumalan tunteet tätä temppelissään tapahtuvaa epäjumalanpalvontaa kohtaan olivat niin voimakkaat, että Hesekielin kirjassa 6:5 Jumala ”lupasi” heille, että Hän asettaisi heidän ruumiinsa kuolleiden epäjumaliensa eteen. Tämä outo kielikuva osoittaa, kuinka paljon Jumala vihaa epäjumalia.

Muuten, onko sinulla kotonasi kuvia pakanallisista epäjumalista? Katso myös keskustelua Jesaja 30:22:sta saadaksesi lisätietoja.

K: Milloin Hesekielin kirjassa 5:12 mainittu kolmasosa Jerusalemin asukkaista kuolisi ruttoon ja nälänhätään, kolmasosa miekkaan ja kolmasosa hajotettaisiin?

V: Tämä tapahtui, kun babylonialaiset valloittivat Jerusalemin sen kapinoitua vuosina 587/586 eKr.

K: Milloin Jumala ampuu varoittaakseen ja haavoittaakseen ja milloin tuhotakseen (Hesekielin kirja 5:16)?

V: Jumala voi tehdä niin kuin Hän haluaa. Mutta usein, aivan kuten ihmis-isä tai hallitsija, Jumala saattaa varoittaa ennen kuin Hän aiheuttaa epämiellyttäviä seurauksia. Sitten Hän saattaa kurittaa, jotta henkilö tai kansa kääntyisi Hänen puoleensa. Mutta tässä tapauksessa Jumala ei enää ollut kiinnostunut tekemään kumpaakaan suurimman osan kansasta kohdalla. He halusivat täysin kääntyä pois Jumalasta, ja siksi Hän poisti heidät maasta pysyvästi.

K: Mitä ”pahat pedot” tarkoittavat Hesekielin kirjassa 5:17?

V: Jotkut saattavat pitää villileijonia ja karhuja ”pahoina”, koska ne voivat vahingoittaa ihmisiä, mutta tässä jakeessa ei puhuta siitä. Nämä ovat todellakin pahoja petoja moraalisessa mielessä. Ne ovat todennäköisesti Ilmestyskirjan 9:3–11:ssä mainitut syvyydestä tulevat heinäsirkat.

K: Miksi Jumala käskee Hesekielin profetoida Hesekielin kirjassa 6:1–4 ja 36:1 Israelin elottomia vuoria vastaan?

V: Vuoret eivät sinänsä olleet pahoja. Voisi virheellisesti ajatella niin, koska suuri osa kanaanilaisten uskonnosta keskittyi vuoristossa sijaitseviin pyhäkköihin. Vuoret ovat Juudan kansan personifikaatio, joten Jumala puhui todellisuudessa kansalle. Kaksi syytä, miksi Jumala saattoi haluta käyttää juuri tätä personifikaatiota, on se, että kansa palvoi usein kanaanilaisten uhrikukkuloilla, jotka sijaitsivat usein vuorilla, ja että kansa luotti vuorten linnoituksiin suojana hyökkääjiä vastaan. Jumala kuitenkin lupaa, että israelilaiset palaavat ja asettuvat asumaan vuorille.

K: Miksi Jumala menee Hesekielin kirjassa 6:1–4 ja 5:1, 12 suoraan heidän epäjumalanpalvonnan ongelmansa ytimeen sen sijaan, että mainitsisi vähitellen pienempiä syntejä ja etenisi sitten vähitellen kohti sitä?

V: Synti kasvaa, joten pelkästään synnin ulkokerroksen käsittelystä ei ole hyötyä, ellei päästä ytimeen. Jos ydin on mädäntynyt, niin omena on mädäntynyt. Pelkästään sivuseikkojen käsittely olisi vähän kuin sanoisi ylipainoiselle ryöstäjälle ja murhaajalle, että hänen pitäisi jättää muutama jälkiruoka väliin.

Joskus pienempien asioiden käsittelystä ei ole mitään hyötyä, ennen kuin päätös ”muuttaa suuntaa” on tehty. Kun ihminen on katunut ja asettanut Jumalan etusijalle, silloin on aika puhdistaa myös monet muut asiat.

K: Koska kansa halusi mennä korkeille paikoille palvomaan (Hes. 6:1–4, 5:1, 12), miksi korkeita paikkoja ei voitu yksinkertaisesti ottaa uudelleen käyttöön todellisen Jumalan palvontaan kanaanilaisten epäjumalien sijaan? Loppujen lopuksi pakanat ”ottivat uudelleen käyttöön” Jerusalemin temppelin pakanallisten epäjumalien palvontaan?

V: Paikan kustannukset ja sopivuus eivät ole Jumalan pääasiallinen huolenaihe; se on kansan palvonnan sydän. Ensinnäkin Jumala käski heitä olemaan palvomatta korkeilla paikoilla, ja se yksinään on riittävän hyvä syy. Mutta sen lisäksi korkeiden paikkojen käyttötarkoituksen muuttaminen johtaisi sekaannukseen siitä, ketä siellä palvottiin. Se voisi johtaa synkretismiin, väärään uskomukseen, että epäjumalat ja todellinen Jumala olivat pohjimmiltaan sama asia tai ainakin yhteensopivia. Jumala suhtautui tähän erittäin vakavasti. Hän sanoi, että heidän ruumiinsa tulisivat olemaan epäjumalien edessä, mikä häpäisisi alttareita sekä pakanain että juutalaisten Jumalaa palvovien silmissä. Stalinin hallitseman Neuvostoliiton aikana Kremlin edessä seisominen ja sanominen, että tsaarit olivat peto, olisi saanut ihmisten keskuudessa myönteisemmän vastaanoton kuin Jumalan edessä seisominen palvontapaikassa ja epäjumalien palvominen.

K: Kun ihmiset kääntyvät pois Jumalasta (Hes. 6:1–7), luuletko, että se johtuu yleensä pääasiassa yhdestä syystä vai useista syistä?

V: Joidenkin ihmisten kohdalla syitä voi olla useita, mutta usein kyse on yhdestä pääasiallisesta syystä. Se voi olla jotain ”aktiivista”, kuten vainon pelko, vaivaavat synnit kuten alkoholi tai huumeet, tai Jumalalta odotetut odotukset, jotka eivät täyty. Se voi olla luottamus johonkin henkilöön ja sen jälkeen pettymys kyseisen henkilön elämään, sen sijaan että luottaisi Jumalaan. Se voi olla odotukset siitä, että Jumala täyttää tietyt ehdot, ja pettymys, kun Jumala ei tee niin. Tai se voi johtua jostakin ”passiivisesta” syystä, kuten aineellisten asioiden parissa viettämisestä tai yksinkertaisesti laiskuudesta kulkea Jumalan kanssa. Mutta jos joku on kääntynyt pois Jumalasta näistä syistä, hän voi palata takaisin.

K: Mikä saisi kapinallisen henkilön – olipa kyseessä sitten Vanhan testamentin aikojen Hesekielin kirjan 6:8–10 tai nykypäivä – palaamaan muistamaan Jumalaa, inhoamaan itseään tekemänsä pahuuden vuoksi ja haluamaan palata Jumalan luo?

V: Joskus hän saattaa herätä ja nähdä menneen tottelemattomuutensa hedelmät, tietäen, että asiat olisivat voineet olla toisin. Ihmisen synti voi vaikuttaa myös hänen ympärillään oleviin ihmisiin, joten kyse ei välttämättä ole pelkästään omassa elämässä näkyvistä pahoista seurauksista, vaan siitä, miten se on vaikuttanut muihin. Tai syynä voi olla lähestyvän tuhon havaitseminen, joka saa hänen silmänsä avautumaan. Sananlaskujen kirjassa 22:15 sanotaan, että tyhmyys on sidottu lapsen sydämeen, mutta kurinpitokeppi ajaa sen kauas hänestä. Sakarjan kirjassa 12:10–14 Israelin kansa suree sitä, jonka he ovat lävistäneet.

K: Miten epäjumalanpalvojat voivat Hesekielin kirjassa 6:9 ”himota” epäjumaliaan?

V: He eivät seuranneet epäjumaliaan pelkästään velvollisuudentunnosta tai pelosta, vaan pikemminkin etsivät innokkaasti nautintoa kokemuksesta epäjumaliensa parissa. He saattoivat asettaa uskonsa kyseiseen epäjumalaan kuvitellen saavansa siltä turvaa, kunnioitusta tai mahdollisesti rakkautta, sokeina sille tosiasialle, että kaikki se on valhetta. Aivan kuten ihmiset voivat himoita seksiä, rahaa tai aineellisia asioita, he himoitsivat uskonnollista kokemusta jumaliensa kanssa. Luukkaan evankeliumin 6:45 mukaan suusta puhuu sydämen ylitsevuotava.

K: Onko Hesekielin kirjassa 6:9 mainitun kaltaisesti koskaan hyväksi, että ihminen ”inhoaa” itseään? Entä positiivisen minäkuvan merkitys?

V: Toisin kuin joissakin nykyaikaisissa kulttuureissa ajatellaan, voi olla hyvä tuntea inhoa tekemiämme vääryyksiä kohtaan. Inhoaminen tarkoittaa sitä, että vihaat sitä, mikä olet tai mitä olet tehnyt. Vaikka muistammekin, että olemme luodut Jumalan kuvaksi ja että valitut ovat Jumalalle kallisarvoisia, on joskus hyvä, että ihminen inhoaa tekojaan.

K: Tekeekö Jumala pahaa Hesekielin kirjassa 6:10?

V: Pahuus voi tarkoittaa fyysistä vahinkoa, ja se voi tarkoittaa myös moraalista pahuutta. Jumala aiheuttaa kyllä fyysistä vahinkoa monta kertaa, mutta Jumala ei tee moraalista pahuutta.

K: Miksi Hesekiel 6:11:ssä Hesekielia kehotettiin taputtamaan käsiään ja huutamaan ”Voi!” kun taas Hesekielin kirjassa 25:6 Israelin vihollisia kritisoitiin siitä, että he tekivät lähes samaa?

V: On hyvä ylistää Jumalaa Hänen oikeudenmukaisuudestaan, mutta meidän tulisi kantaa sydämellämme myös kadonneita. Meidän ei tulisi iloita toisten onnettomuudesta.

Kerrotaan tarina, jossa eräs henkilö kysyi baptistilta heidän pastoristaan, ja baptisti vastasi, että he olivat erottaneet hänet, koska hän oli sanonut, että kadotetut joutuvat helvettiin. Kysyjä oli järkyttynyt ja kysyi, mitä uusi pastori opetti. Baptistin mukaan uusi pastori opetti, että kadotetut joutuvat myös helvettiin. ”Mitä eroa siinä oli?”, kysyi kuulija. Baptistin mukaan ensimmäinen pastori sanoi sen iloisella äänellä, kun taas toinen pastori sanoi sen kyyneleet silmissään.

Ilmestyskirjan 19:1–4 mukaan taivaassa olevat uskovat iloitsevat Babylon-nimisen porton kaatumisesta.

K: Missä Diblah/Riblah sijaitsee Hesekielin kirjassa 6:14, ja miksi Jumala haluaisi tuhon ulottuvan erämaasta sinne asti?

V: ”Erämaalla” viitataan Negeviin Juudan eteläisimmässä osassa. Useimmissa heprealaisissa käsikirjoituksissa lukee ”Diblah”, mutta muutamissa ”Riblah”. Oikea lukutapa on lähes varmasti Riblah muutamasta syystä.

Juudassa ei tunneta Diblah-nimistä kaupunkia. Moabissa oli Jeremian kirjassa 48:22 mainittu ”Beth Diblathaim” -niminen kaupunki, mutta emme näe mitään syytä, miksi juuri se kaupunki olisi tarkoitettu. Lopuksi mainittakoon, että Riblah, Damaskoksen pohjoispuolella Orontes-joen varrella sijaitseva kaupunki, oli erittäin merkittävä.

Orontes-joen varrella sijaitsevassa Riblahissa Egyptin kuningas sitoi Jehoahazin vuonna 608 eKr. Myös Riblahissa Babylonian kuningas langetti tuomion Sidkialle. Ero on siinä, osuuko vaakaviiva pystuviivaan (r) vai meneekö se pystuviivan ohi (d).

K: Miksi Jumala puhuu kansalleen niin suoraviivaisesti ja kielteisesti Hesekielin kirjassa 6 ja 7:9?

V: Tavallaan Jumala on kuin kannustaja, joka ”huutaa” heille, jotta he valitsisivat paeta Hänen tuomiotaan. Tässä kohdassa Jumala kuitenkin varoittaa heitä ankarasti siitä, mitä tapahtuu, kun Hänen tuomionsa tulee. Tämä on enemmän kuin vain äiti, joka huutaa lapselleen, ettei tämä juokse vilkkaalle kadulle. Hesekielin kirjan 7:9 sanoo nimenomaan, että juuri Jumala iskee iskun.

Jumalalla on sekä rakkautta että vihaa. Annetaan epätäydellinen esimerkki: Yhdysvaltain vapaussodan aikana eräs George Washingtonin henkilökohtainen ystävä tuomittiin vakoilusta brittien puolesta. Washington olisi todennäköisesti voinut käyttää vaikutusvaltaansa saadakseen läheisen ystävänsä säästetyksi. Mutta mies oli syyllinen, joten Washington ei tehnyt mitään, ja mies teloitettiin.

K: Onko Jumalan kärsivällisyydellä rajaa (Hes. 7:1–4)?

V: Raamattu sanoo kyllä 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:16:ssa. 1. Mooseksen kirjan 15:16b:ssa amorilaiset olivat pahoja, mutta ”amorilaisten vääryys ei ole vielä täyttynyt”. Hesekielin kirjan 7. luku puhuu tuhosta, peruuttamattomasta, katastrofaalisesta lopusta. Koska Israelin pohjoinen kuningaskunta ei enää koskaan tulisi olemaan olemassa, myös eteläisessä kuningaskunnassa elämä sellaisena kuin he sen tunsivat, päättyisi ikuisesti. Matteuksen evankeliumin 22:1–14:ssä Jeesus kertoo vertauksen hääjuhlista. Monet on kutsuttu, mutta harvat on valittu.

K: Mitä tarkoittaa ilmaisu ”loppu on tullut” Hesekielin kirjassa 7:2 (kahdesti), 7:3; 7:6 (kahdesti) sekä Aamoksen kirjassa 8:2?

V: Se tarkoittaa, että heidän tuhonsa on tullut. Ehkä tilanne näytti epävarmalta ennen tätä hetkeä, ja Jumala antoi heille aikaa katua, mutta se aika on ohi, ja heidän tuhonsa on tullut, eikä heillä ole enää aikaa. Se on heidän vaurautensa, turvallisuutensa ja suuren osan pahuudestaan loppu. Se olisi heidän elämänsä loppu sellaisena kuin he sen tunsivat.

K: Miksi Jumala ei osoita myötätuntoa Hesekielin kirjassa 7:4?

V: Jumala on armollinen kaikille luoduilleen Psalmin 145:9 mukaan, ks. myös 145:17. Jumala viivyttää 2. Pietarin kirjeen 3:9 mukaan, koska Hän ei halua kenenkään menevän hukkaan, joka vielä kääntyy. Tulee kuitenkin aika, jolloin ihminen ei enää koskaan käänny. Samoin Jumalan kärsivällisyydellä on rajansa (1. Tessalonikalaiskirje 2:16; 1. Mooseksen kirja 15:16; Ilmestyskirja 10:6; Psalmi 2:5,12; Roomalaiskirje 2:5).

K: Mitä tarkoittaa Hesekielin kirjassa 7:10–11, että tuho on lähtenyt liikkeelle, vitsa on versonut, ylimielisyys on kukoistanut ja väkivalta on kasvanut vitsaksi?

V: Jumala viivyttää tuomion langettamista antaakseen ihmisille aikaa katua. Viivästykset voivat kuitenkin pahentaa tilannetta. Kuten kasvi kasvaa, niin kasvaa myös synti. Kun synti ”kukkii” kuin voikukka, silloin Jumala puuttuu asiaan. Synti, kuten pahanlaatuinen syöpä, ei pysy paikallaan, vaan se kasvaa. Synti synnyttää lisää syntiä eikä se koskaan tyydy. Jaakobin kirjeen 1:15 mukaan himo, kun se on saanut alkunsa, synnyttää synnin; ja synti, kun se on täysikasvuinen, synnyttää kuoleman.

K: Mitkä ovat nykypäivän esimerkkejä siitä, että taistelutrumpetti puhalletaan, mutta kukaan ei tule, kuten Hesekielin kirjassa 7:14 sanotaan?

V: Toisessa maailmansodassa amerikkalaiset tiesivät, että japanilaiset olivat lähettämässä suuren laivasto- ja joukkojoukon hyökkäämään Filippiineille. Mutta amerikkalaiset lentokoneet olivat valmiina heitä vastaan, lastattuina aluksia upottavilla torpedoilla. Ongelmana oli kuitenkin se, että torpedoja ei ollut ehditty testata, ja kävi ilmi, että ne eivät toimineet. Koko Japanin miehitys Filippiineillä, mukaan lukien pahamaineiset vankileirit, ei ehkä olisi tapahtunut, jos torpedot olisivat toimineet. Yhdysvaltain ilmavoimat itse suoriutuivat tehtävästään hyvin; mutta jos kaikki eivät tehneet osuuttaan, mukaan lukien torpedot suunnitelleet ja valmistaneet yritykset, niin edes joidenkin valppaus ei auttanut mitään. Katso myös Wikipedian artikkeli Pearl Harborista. http://en.wikipedia.org/wiki/SCR-270_radar 28.11.2014.

K: Hesekielin kirjassa 7:15 mainitaan, että kaupungin sisällä vallitsi rutto ja nälänhätä. Miten kaupunginmuuri, joka on rakennettu suojautumaan ulkopuolelta tulevilta uhilta, voi toimia vankilana, joka pitää ihmiset sisällä, ja olla heidän tuhonsa?

V: Miekka oli ulkopuolella; nälänhätä ja rutto olivat sisällä. Kaupunginmuurit rakennettiin suojaksi hyökkääjää vastaan. Ihmiset voivat kuitenkin epäonnistua pakenemaan kiusauksia ja syntiä, koska he luulevat muurien olevan riittävän paksuja estämään heidän paljastumisensa tai, useammin, riittävän paksuja suojelemaan heitä suurimmalta osalta seurauksia. Silloin muurit muuttuivat keinoksi pitää heidät sisällä ja estää heidän pakenemisensa. Kun me teemme syntiä ja rakennamme muureja suojautuaksemme syntiemme seurauksilta, joskus noista muureista voi tulla vankila myös meille. Kun ihmiset asettavat lakeja tai muita esteitä suojellakseen syntistä elämäntapaansa, niistä voi tulla kahleita.

Samalla tavalla ihmisen puolustusmekanismit kristinuskoa vastaan voivat estää häntä pakenemasta Saatanan suunnitelmia. Myös ihmisen linnoitukset – olivatpa ne taloudellisia, emotionaalisia tai älyllisiä – voivat estää häntä ajattelemasta, että hänen täytyy paeta katastrofia.

K: Mitä tarkoittaa Hesekielin kirjassa 7:17, että ”jokainen polvi muuttuu vedeksi”?

V: Pinnallisesti katsoen voisi näyttää siltä, että ihmiset tuskin pystyisivät seisomaan kauhun vuoksi. Hesekiel ei kuitenkaan ollut mies, joka olisi käyttänyt hienovaraisia sanoja. Septuagintan kääntäjät tulkitsivat tämän niin suureksi kauhuksi, että he menettävät hallinnan virtsarakostaan.

K: Miksi Jumala ei enää olisi kiinnostunut temppelin kauniista esineistä (Hes. 7:19–22)?

V: Toisinaan Pelastusarmeija saa epätavallisia lahjoituksia, kuten kalliita timanttisormuksia. Jos mies antaa naiselle kalliin kihlasormuksen, ja myöhemmin nainen purkaa kihlauksen ja palauttaa sormuksen, mitä miehen tulisi tehdä sillä? Jotkut saattaisivat säästää sen seuraavaa tyttöä varten, mutta toiset, nähdessään, että se on hylätty, eivät enää halua sitä ja antavat sen Pelastusarmeijalle myytäväksi, jotta rahat voitaisiin antaa köyhille. Jumala saattaa suhtautua kauniisiin uskonnollisiin rakennuksiin samalla tavalla.

Vaikka ihmiset saattoivat ihailla temppelin kalusteiden ulkoista kauneutta, Jumala näki epäilemättä niiden ihmisten kauneuden, jotka uhrasivat ja antoivat varoja näiden esineiden hankkimiseksi. Mutta kun ne saastuivat ja luovutettiin muille (epäjumalille), Jumala menetti kiinnostuksensa niihin. Joskus voi olla niin, että jokin on kauniisti omistettu Jumalalle, mutta kun se on riisuttu tarpeeksi, se herättää vain pahoja muistoja, eikä Jumala ole enää siitä kiinnostunut.

K: Mitä tarkoittaa, kun Jumala kääntää kasvonsa pois jostakin paikasta tai kansasta (Hes. 7:22)?

V: Kuten opimme myöhemmin Hesekielin kirjasta, he eivät enää nauti Jumalan suosiota. Toisinaan heillä ei ole turvaa, toisinaan heillä ei ole vaurautta. Mutta toisinaan heillä on molempia, mutta he eivät pysty nauttimaan niistä.

K: Miksi heidän piti valmistaa ketjuja (Hes. 7:23)?

V: Hesekiel tuo esiin pienen yksityiskohdan vahvistaakseen tärkeän asian. Hyökkäävän armeijan olisi vaivaututtava valmistamaan suuria määriä ketjuja, koska he tarvitsisivat paljon ketjuja kaikille israelilaisille, jotka he aikoivat orjuuttaa.

K: Miksi Hesekielin kirjassa 7:26 papien opetukset katoaisivat ja profeetan näkyä etsittäisiin turhaan, kun Jumala haluaa ihmisten kuulevan Hänen sanomansa?

V: Jesaja sanoo Jesaja 40:8:ssa, että Jumalan sana pysyy ikuisesti. Joten tietenkään se ei katoaisi taivaassa eikä olisi täysin poissa maasta. Mutta se ei olisi useimpien ihmisten saatavilla. Tämä päti myös keskiajan Euroopan tavalliseen kansaan. Kuulostaa oudolta, että Jumala sallisi sanojensa olla saatavilla.

Mutta Jumala vaatii, että pidämme Hänen sanaansa pyhänä. Ei pelkästään siinä mielessä, että Jumalan kansa on kutsuttu olemaan pyhä, vaan siinä mielessä, että Jumalan sana – vaikka se onkin kirjoitettu ihmiskirjoittajien toimesta – on pyhempi kuin mikään pelkkien ihmisten kirjoitus. Jos ihmiset eivät halua pitää sitä pyhänä eivätkä noudattaa sen sisältöä, miksi heillä sitten pitäisi olla edes etuoikeutta nähdä sitä? Itse asiassa niille, jotka hylkäävät Jumalan sanan, 2. Pietarin kirjeen 2:21 ja Jeremian kirjan 42:19–22 mukaan on parempi olla tuntematta totuuden tietä kuin tuntea se ja kääntää sille selkänsä. Monet hylätyt epäuskoiset eivät ole hylänneet koko evankeliumia, koska he eivät ole kuulleet koko evankeliumia. Mutta kun he ovat jo hylänneet ne osat, jotka ovat kuulleet, heillä ei ole velvollisuutta kuulla lopuista osista.

K: Kuka juutalainen kuningas surisi tässä kohdassa (Hesekielin kirja 7:27)?

V: Juudan hallitsija babylonialaisten vallan alla oli maaherra Sidkia. Viimeinen kuningas, Joojakin, oli vielä elossa, mutta kahleissa Babyloniassa. Hesekiel viittaa Joojakiniin, kun hän puhuu kuninkaasta, kuten Hesekielin kirjassa 1:2. Hän käyttää aina termiä ”prinssi” viitatessaan Sidkiaan Hesekielin kirjassa 12:10,12; 21:25.

K: Mikä on tämän näyn päivämäärän merkitys Hesekielin kirjassa 8–11?

V: Tämä toinen näky, 17. syyskuuta 592 eKr., tapahtui täsmälleen 14 kuukautta ensimmäisen näyn jälkeen. Näiden näkyjen aikana Jerusalem vallattiin, mutta sitä ei tuhottu. Se vallattiin 16. maaliskuuta 597 eKr. Sidkia toimi maaherrana yksitoista vuotta. Juuda kapinoi Babyloniaa vastaan vuonna 589 eKr., ja Jerusalem vallattiin ja tuhottiin 18. heinäkuuta 587 tai 586 eKr.

Näky koostuu neljästä osasta, yksi osa kutakin lukua kohti.

K: Mitä tämän näyn ensimmäinen osa tarkoittaa Hesekielin kirjassa 8:1–6?

V: Tämä on loistokas mutta samalla traaginen kuva. Se kuvaa Jumalan kirkkautta, jota temppeli oli asetettu edustamaan maan päällä. Se kuvaa myös kolmea erilaista törkeää syntiä, joihin jopa israelilaiset johtajat syyllistyivät. Näyssä esitetty Jerusalem oli maallinen Jerusalem, jossa oli epäjumala. Näyn tarkoitus löytyy jakeesta 6, jossa Jumala haluaa, että Hesekiel näkee hyvin selvästi ja kertoo muille, mikä ajaa Jumalan kauas Hänen pyhätöstään Jerusalemissa.

K: Oliko Hesekielin kirjan 8:3,5 mainittu epäjumala temppelissä Hesekielin aikana vai jo aiemmin?

V: Se oli todennäköisesti jo ennen profeetan aikaa. Yleisessä historiassa eikä varsinkaan Jeremian kirjassa mainita mitään olemassa ollutta epäjumalaa, ja Jeremia profetoi samaan aikaan kuin Hesekiel. Mutta tätä ennen kuningas Manasse asetti epäjumalan temppeliin (2. Kuninkaiden kirja 21:7). Kuningas Joosia, joka eli ennen Hesekielia, tuhosi sen (2. Kuninkaiden kirja 23:6). Joten jopa menneet synnit, joita ei enää tehdä, ovat edelleen Jumalalle kauhistus, ellei niistä ole katuttu.

K: Mikä sai Jumalan mustasukkaiseksi Hesekielin kirjassa 8:3,5? Mikä saa Jumalan mustasukkaiseksi nykyään?

V: Ihminen saattaa olla hyvin mustasukkainen, jos hän näkee puolisonsa erityisessä paikassa, eli sängyssä, toisen henkilön kanssa. Hän on mustasukkainen, koska välittää puolisostaan ja suhteesta. Hän on myös vihainen, koska puoliso ei näytä välittävän siitä kovinkaan paljon. Hän saattaa olla mustasukkainen myös siksi, että aiemmin hän luuli puolison välittävän syvästi suhteesta, mutta nyt se näyttää olevan pelkkää valhetta. Mitä se kaikki rakkaus, jonka hän luuli puolisonsa tuntevan häntä kohtaan aiemmin, oikeastaan oli?

Samoin Jumala välitti erittäin syvästi kansastaan, ja toisinaan he näyttivät välittävän syvästi Hänestä. Mutta erityisessä paikassa, temppelissä, he nyt kumarsivat ja osoittivat uskollisuuttaan sille, minkä Jumala tiesi olevan pelkkää lantaa. Vaikka kansa näytti pahalta kumartamalla sitä, heidän suhteensa Jumalaan ja Jumalan kunnioittamisensa näytti vieläkin pahemmalta.

Nykyään, kun ne, jotka väittävät olevansa Jumalan kansaa, palvovat toista, joko Jumalan sijasta tai, kuten monet juutalaiset, Jumalan lisäksi, Jumala on syvästi loukkaantunut. Joillakin ei ole epäjumalaa, mutta he palvovat rahan epäjumalaa.

K: Onko Hesekielin kirjassa 8:6,13 mainittuja ”kauhistuttavuuden” tai synnin asteita?

V: Kyllä, kuten seuraavat jakeet osoittavat.

Johanneksen evankeliumin 19:11:ssä Jeesus sanoi Pilatukselle, että ne, jotka luovuttivat Jeesuksen Pilatukselle, olivat ”syyllisiä suurempaan syntiin”.

Pyhän Hengen pilkkaaminen eroaa muista synneistä, sillä se on anteeksiantamaton (Matteus 12:31,32; Markus 3:28–30; Luukas 12:10–11).

1. Johanneksen kirjeen 5:16–17 puhuu synnistä, joka johtaa kuolemaan (Pyhän Hengen pilkkaaminen), ja muista synneistä, jotka eivät siihen johda.

Roomalaiskirjeen 1:24–28 puhuu siitä, että jumalattomat ihmiset luovutetaan yhä suurempaan turmeltuneisuuteen.

Hesekielin kirjan 8:6,13 osoittaa, että jotkut synnit ovat Jumalalle inhottavampia kuin toiset.

Matteuksen evankeliumissa 23:14 Jeesus sanoo, että fariseukset saavat ankaramman tuomion (ks. myös Markus 12:40).

Matteuksen evankeliumin 23:15 mukaan jotkut fariseusten opetuslapsista olisivat kaksinkertaisesti helvetin poikia kuin he itse.

Luukkaan evankeliumin 10:12:ssa Jeesus sanoi, että tuomiopäivänä Sodoman ja Gomorran kohtalo on siedettävämpi kuin niiden, jotka hylkäsivät Jeesuksen.

Tästä huolimatta kaikki synti on tietyssä mielessä samanlaista: jo yksi synti riittää estämään sinua olemasta täydellinen ja pääsemästä taivaaseen, ja jopa yhden lain rikkominen riittää tuomitsemaan sinut lainrikkojaksi (Jaakobin kirje 2:8–11).

K: Miksi Hezekielin kirjassa 8:10 he palvoivat eläimiä ja muita matelijoita?

V: Egyptiläiset olivat tunnettuja eläinten ja eläinpäisten jumalien palvonnasta. Tämä kuvasto saattaa muistuttaa egyptiläistä Kuolleiden kirjaa. Kirjuri teki kopion egyptiläisestä Kuolleiden kirjasta (yhdessä sen muunnoksista) haudattavaksi rikkaan henkilön mukana, jotta tällä olisi tuonpuoleisessa ”hengityslupa” ja hän voisi elää tuonpuoleisessa. Nykyään museoissa on monia kopioita tästä teoksesta.

Yleisesti ottaen ihmisillä on taipumusta palvoa vaarallisia asioita. Ehkä alitajuisesti ajatellaan, että jos he palvovat jotain vaarallista, kuten myrkyllistä käärmettä, niin ehkä tuo vaarallinen olento suhtautuu suopeasti heidän palvontaansa eikä satuta heitä.

Tämä kuulostaa samankaltaiselta kuin Roomalaiskirjeen 1:23, jossa sanotaan, että ihmiset vaihtoivat kuolemattoman Jumalan kirkkauden ihmisten, lintujen, eläinten ja matelijoiden kuviksi. Joskus ihmiset haluavat palvoa vieraan kulttuurin epäjumalia vain siksi, että ne vaikuttavat heistä eksoottisilta ja vieraalta.

K: Mikä oli vikaa Tammuzin vuoksi itkemisessä (Hesekielin kirja 8:14)?

V: Tammuz, jota kutsutaan myös nimellä Dumuzi, oli sumerilaisten, babylonialaisten ja assyrialaisten hedelmällisyyden jumala. Sumerilaisessa mytologiassa hänen vaimonsa Inanna käski raahata hänet helvettiin. (Se on pitkä tarina, jota ei tarvitse tässä käsitellä.) Joka tapauksessa joissakin versioissa hän palaa maan päälle joka kevät ja lähtee helvettiin joka syksy. Uskonnollisena rituaalina naisten oli itkettävä sinä vuodenaikana, jolloin hänen väitettiin kuolleen, ja iloittava, kun hän heräsi henkiin.

Hän vastasi syyrialaisjumalaa Adonista, joka saattoi olla se, jota naiset rakastivat Danielin kirjassa 11:37.

K: Perustuuko kristillinen pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain vietto jollain tavalla Tammuzin rituaaliin, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 586) väittää?

V: Ei, Asimovilla ei ole mitään perustetta tälle väitteelle. Se, että Jeesus päätti vapaaehtoisesti kuolla lopullisesti ja herättiin kuolleista kuolemattomaksi, eroaa huomattavasti siitä, että Tammuz vietiin vastoin tahtoaan helvettiin ja että sama prosessi toistui vuosittain.

K: Mitä tarkoittaa Hesekielin kirjassa 8:17 mainittu ”oksan asettaminen heidän nenäänsä”?

V: Nykyisessä hepreankielisessä tekstissä lukee ”oksan heidän nenäänsä”. Jotkut juutalaiset kommentaattorit ovat kuitenkin sanoneet, että kyseessä oli ”haju”, ja että sanan ”heidän” pitäisi olla ”minun”. Näin ollen se voisi tarkoittaa ”hajun viemistä heidän nenäänsä” tai ”hajun viemistä minun [Jumalan] nenään”.

K: Miksi Jumala antoi kaiken tämän pahuuden jatkua niin kauan (Hes. 8:8–18)?

V: Emme tiedä, miksi Jumala on niin kärsivällinen kuin Hän on, emmekä tarkalleen, miten Hän määrittelee kärsivällisyytensä rajat. Voimme nähdä, että toisaalta, jos Israelin tai Juudan kansaa ei olisi, Jumalan kansa ei kukoistaisi eikä kasvaisi. Olisi vaikeampaa kasvattaa heidän lapsiaan, ja helpompaa olisi vain sulautua ympäröiviin epäjumalanpalvontakulttuureihin. Voidaan nähdä vahvoja syitä sille, miksi Jumala ei halunnut karkottaa kansaansa.

Toisaalta epäjumalanpalvonta ei ollut vain vakavaa, vaan se oli myös laajalle levinnyttä. Kuningatar Isebelin aikana (jonka tyroslaiset luultavasti lausuvat nimellä Itobal) oli vain 7 000, jotka eivät olleet polvistuneet Baalin edessä (1. Kuninkaiden kirja 19:18). Epäjumalanpalvontaan kuului vauvojen uhraamista ja uskonnollista prostituutiota. Kun epäjumalanpalvonta oli näin laajalle levinnyttä, näin pahaa, vakiintunutta ja pahenevaa, silloin ehkä karkotus ja jäännöksen kokoaminen oli parempi vaihtoehto kuin tämän tilanteen jatkumisen salliminen.

K: Miksi Jumala ei Hesekielin kirjassa 8:8–18 armottomasti kuule heitä, vaikka he huutavatkin Jumalaa avuksi?

V: Kun he hylkäsivät Jumalan ja käänsivät korvansa Hänen käskyjensä suhteen, Jumalalla ei ollut velvollisuutta kuunnella heitäkään. Siitä huolimatta Jumala olisi kuullut heidät [vastannut heidän rukoukseensa], jos he olisivat katuneet kaikkea pahuuttaan. Mutta Jumala ei vastaa niiden ihmisten rukouksiin, jotka itse kääntävät korvansa kuuroiksi köyhille (Sananlaskut 21:13), pitävät kiinni synnistä (Psalmi 66:18), ovat jumalattomia (Sananlaskut 15:29; Jesaja 59:1–3) tai kieltäytyvät kuuntelemasta Jumalaa (Sakarja 7:11–14).

K: Miksi ihmiset olisivat kiinnostuneita palvomaan aurinkoa tai muita taivaankappaleita (Hesekielin kirja 8:16)?

V: Jumala varoitti heitä 5. Mooseksen kirjan 4:19:ssä palvomasta aurinkoa, kuuta tai tähtiä. Silti he käänsivät selkänsä Jumalalle (2. Aikakirja 29:5–7), ja Joosia lopetti auringon, kuun ja tähtien palvonnan (2. Kuninkaiden kirja 23:5, 11).

Aurinko, kuu ja tähdet ovat kauniita, salaperäisiä, kaukana ja eivät vaadi palvojiltaan mitään. Ne tuovat järjestystä, ja auringon vaikutus on voimakas. Silti auringonpalvojat eivät epäröisi palvoa muita asioita auringon lisäksi. Joskus ihmiset palvovat mieluummin jotain, joka on voimakas mutta ei aseta heille vaatimuksia, kuin kaikkein voimakkainta olentoa, joka asettaa vaatimuksia elämällemme ja käyttäytymisellemme.

K: Mikä on Hesekielin kirjassa 9:2 mainittu ylempi portti?

V: Se oli Jerusalemin temppelin pohjoinen portti. On mahdollista, että se edustaa myös porttia taivaan ja maan välillä. Israelia uhkaavat vaarat tulivat yleensä pohjoisesta, ja tämä oli varmasti uhkaava asia.

K: Miksi Jumala halusi, että tuhoavat enkelit olivat Hänen pyhäkössään (Hes. 9:2)?

V: Jumala ilmeisesti halusi, että uskonnolliset pahantekijät ja tietoisemmat pahantekijät tuhottaisiin ensin.

K: Mitä kahta asiaa saattaisi symboloida se, että Jumalan kirkkaus siirtyi pyhätöstä temppelin kynnykselle (Hes. 9:3)?

V: Jumala oli hitaasti hylkäämässä paikan, jossa Hänen kansansa palvoi Häntä, ja hylkäämässä heidät kohtaloon, jonka he ansaitsivat. Jumala oli poistumassa, ja Hänen kunniansa, läsnäolonsa ja suojeluksensa katoaisivat. Tämä oli viimeinen, ohikiitävä tauko, jonka muistaminen oli tärkeää ennen kuin Jumala lähti temppelistä ikuisesti.

K: Mikä oli merkki Hesekielin kirjassa 9:4?

V: Hepreankielisessä tekstissä tästä ”merkistä” puhutaan kirjaimella ”Tau”, josta meidän kirjaimemme ”T” on peräisin. Tau oli heprealaisen aakkosen viimeinen kirjain, mikä mahdollisesti viittaa täydellisyyteen. Se oli hepreankielisen sanan ”Toora” ensimmäinen kirjain. Jotkut näkevät tässä ennakkoilmoituksen Ilmestyskirjan 7:3–4:ssä mainituista 144 000:sta.

K: Kuka historiallisesti katsoen teki tappamisen Hesekielin kirjassa 9:6–7?

V: Suurin osa surmaamisesta oli babylonialaisten sotilaiden tekosia. Heillä näytti kuitenkin olevan joitakin liittolaisia filistealaisten ja edomilaisten joukossa. Jumala ei kuitenkaan ainoastaan sallinut sitä, vaan Hän nimenomaisesti päätti käyttää babylonialaisia tuomionsa vitsaana. Seba (nykyisen Jemenin alueella) ja muut kansat eivät osallistuneet taisteluihin Israelia vastaan, mutta ne hyötyivät tuhosta.

K: Miksi Jumala sallisi tämän surmaamisen tapahtua (Hes. 9:8–10)?

V: Juutalaiset, jotka tunsivat Jumalan parhaiten ja joiden olisi pitänyt olla lähellä Jumalaa, olivat hylänneet Jumalan ja olivat yhtä pahoja kuin ympäröivät kansat, jotka tiesivät Jumalasta vain vähän. Jumala oli kyllästynyt siihen, että Hänen nimessään kutsutut ihmiset teeskentelivät seuraavansa Häntä, mutta käänsivät Hänelle täysin selkänsä ja luottivat silti siihen, että heillä menisi hyvin niin kauan kuin heillä oli Hänen temppelinsä. Jumala ei aikonut antaa temppelinsä jäädä tällä tavalla ”panttivangiksi”. Kun Jumalan kansa kapinoi Häntä vastaan, Jumala piti heitä vastenmielisinä, ja Jeremian kirjan 12:8 mukaan Jumala siksi vihasi heitä.

K: Mitkä kolme asiaa mainitaan Hesekielin kirjassa 9:9, jotka herättivät Jumalassa niin suuren vihan?

V: Mainitaan kolme asiaa: 1) maa on täynnä verenvuodatusta, 2) kaupunki on täynnä turmeltuneisuutta ja 3) he väittävät, että Herra on hylännyt maan (eli että Jumala ei enää välitä siitä, mitä he tekevät).

On mielenkiintoista pohtia, että kolmas asia johtaa toiseen, ja toinen johtaa ensimmäiseen.

K: Miten ihmiset nykyään provosoivat Jumalaa näillä kolmella tavalla, kuten Hesekielin kirjassa 9:9 mainitaan?

V: Ihmiset elävät niin syntisesti kuin haluavat, ikään kuin heillä ei olisi mitään vastuuta. Jopa uskonnolliset ihmiset voivat olla niin sanottuja ”käytännön ateisteja”. Vaikka he saattaisivatkin uskoa Jumalaan, heidän käyttäytymisensä osoittaa, että he toimivat ikään kuin Jumalaa ei olisi olemassa.

Mutta jos joku elää ikään kuin Jumalaa ei olisi, mikä estää häntä tekemästä pahaa, kun kukaan ei näe? Mikä estää häntä käyttämästä toisia hyväkseen, jos hän pääsee siitä kuin koira veräjästä?

Jos joku katsoo, että hänellä on oikeus käyttää toisia hyväkseen, ja joku muu tulee hänen tielleen, mikä estäisi häntä vahingoittamasta tai tappamasta kyseistä henkilöä, jos hän luulisi pääsevänsä siitä kuin koira veräjästä?

K: Mikä oli Hiilojen hajottamisen tarkoitus kaupungin ylle (Hesekiel 10:2–5)?

V: Siinä ei sanota, että hiilet olisivat vahingoittaneet ketään tai aiheuttaneet ongelmia. Siinä ei myöskään sanota, että hiilet olisivat hyödyttäneet ketään. Ehkä hiilien tarkoituksena oli aiheuttaa savua ja peittää se tosiasia, että Jumalan kirkkaus oli poistumassa tästä paikasta.

K: Mitä tuli voisi edustaa Hesekielin kirjassa 10:6?

V: Hiilen lämpötila voi vaihdella. Ellei se ole erittäin kuuma, sitä ei voi päätellä pelkästään katsomalla. Sen sijaan tuli on selvästi kuuma. Tämä voisi symboloida Jumalan tuomiota. Kuinka paljon tulta tarvitaan metsän tai kaupungin polttamiseen? Tarvitaan vain yksi kipinä.

K: Miten kuvailisit yleisesti näkyä, joka esitetään Hesekielin kirjassa 10:9–17?

V: Kerubit ja pyörät ovat kauniita, monimutkaisia ja liikkuvat mihin tahansa suuntaan; niitä eivät rajoita meille ominaiset rajoitukset, kuten painovoima, ja ne voivat liikkua nopeasti. Kerubeilla oli muutamia inhimillisiä piirteitä, kuten ihmisen kaltaiset kädet, ja yksi niiden kasvoista oli ihmisen kaltainen. Kaiken kaikkiaan ne näyttivät kuitenkin enemmän ei-inhimillisiltä kuin ihmisiltä.

K: Miltä kerubin kasvot näyttävät Hesekielin kirjassa 10:14?

V: Jos nämä olivat samat olennot, jotka mainitaan Ilmestyskirjan 4:7:ssä, neljän kasvon kuvaus on sama, paitsi että Ilmestyskirjassa sanotaan ”vasikka” kerubin sijaan.

K: Miksi Jumalan läsnäolo poistui Jerusalemista Hesekielin kirjassa 10:15–19, kun Psalmin 132:13–14 mukaan sen piti olla Hänen ikuinen lepopaikkansa?

V: Psalmin 132:13–14 mukaan se on Jumalan lepopaikka ikuisesti. Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Vaikka Jumalan läsnäolo poistui Jerusalemin temppelistä, Jumala tiesi varmasti edelleen, mitä Jerusalemissa tapahtui. Se, että Hänen läsnäolonsa poistui Jerusalemista, ei välttämättä tarkoita, ettei se olisi edelleen Hänen lepopaikkansa.

2. Vaikka se ei olisikaan ollut Jumalan lepopaikka tuona aikana, Uusi Jerusalem tulee silti olemaan Jumalan lepopaikka. Psalmin 132:13–14 mukaan Jumala asuu siellä ikuisesti; siinä ei täsmennetä, milloin tulevaisuudessa Jumalan lepopaikka siirtyy sinne pysyvästi.

K: Mikä on merkitys sille, että he pysähtyivät itäportilla (Hesekielin kirja 10:19b)?

V: He olivat pohjoisportin yläpuolella, josta hiili ja tuli vietiin ulos, ja sitten he tekivät neljänneksen ympyrän mennäkseen itäportille. He pysähtyivät itäportilla ennen kuin lähtivät temppelistä ikuisesti. Kun kirkkaus lähti temppelistä, se romahti eikä sitä enää koskaan käytetty.

K: Missä historiallisessa tilanteessa luulet, että Jumalan kirkkaus on poistunut seurakunnasta tai liikkeestä? Miksi?

V: Tällaisia tapauksia on useita.

Kirkko Konstantinuksen jälkeen: Vuonna 324 jKr. Konstantinus nousi Rooman valtakunnan ainoaksi keisariksi. Laillistettuaan kristinuskon ja myöhemmin tehnyt siitä virallisen uskonnon hän vainosi väkivallattomasti juutalaisia ja pakanajumalia palvovia sulkemalla synagogat ja pakanatemppelit. Heitä rohkaistiin menemään sen sijaan kirkkoon, ja monet tekivätkin niin. Jotkut sanovat, ettei kristinusko ole siitä lähtien täysin toipunut. Kun piispat alkoivat puhua ”valtaistuimistaan” ja kristityt alkoivat vainota toisia, Jumalan kirkkaus oli poistumassa.

Roomalaiskatolinen kirkko noin vuonna 1000 jKr.: Rooman paavit muuttuivat äärimmäisen korruptoituneiksi. Kuinka pahoja jotkut paavit olivat? Austinin teoksen *Topical History of Christianity* (s. 148) mukaan

”Sitten [vuoden 904 jälkeen] alkoi niin sanottu ’pornokratia’, jonka aikana Theodora ja hänen kaksi tytärtään, Nuorempi Theodora ja Marozia, käytännössä hallitsivat Roomaa ja itse kirkkoa. Nämä viettelevät portot olivat myyneet ruumiinsa saadakseen virkoja, arvonimiä ja maata, mikä antoi heille laajaa valtaa. Marozialla oli laiton suhde paavi Sergius III:n kanssa, josta syntyi poika, josta tuli myöhemmin paavi Johannes XI. Kun Marozia yritti saada itsensä kruunattua keisarinnaaksi, hänen nuorempi poikansa Alberic sieppasi ja vangitsi äitinsä, sulki puoli-veljensä, paavin, vankilaan ja nousi itse keisariksi. Hän hallitsi vuosina 932–954 ja käytti absoluuttista valtaa paaviuden yli. Albericin kuoleman jälkeen hänen poikansa Octavian valittiin paavi Johannes XII:ksi, ja hän osoittautui tämän turmeltuneen perheen inhottavimmaksi jäseneksi.

b. Otton hallituskaudet. Vuonna 962 paha Johannes XII kruunasi Saksan kuninkaan Otton I:n Pyhän Rooman keisarikunnan keisariksi. Luullen löytäneensä liittolaisen turmeltuneisuudessaan Johannes huomasi pian, että uusi keisari oli luonteeltaan vankka mies, joka oli omistautunut palauttamaan paavikunnan säädyllisyyden ja kunnian. Kun Otto kutsui koolle synodin keskustelemaan Johanneksen virasta erottamisesta, paavi uhkasi heitä kaikkia kirkonkirouksella, mutta he erottivat hänet siitä huolimatta. Kolme kuukautta myöhemmin Johannes kutsui koolle toisen synodin, joka kumosi sen, mitä Otton synodi oli tehnyt. Siksi Otto päätti käyttää voimaa päästäkseen eroon paavikunnan pahasta hallitsijasta.

... Seuraavat neljäkymmentäkaksi vuotta [vuoden 1004 jälkeen] paavin historiassa olivat täynnä kiivasta kilpailua, tilannekohtaista keskinkertaisuutta, hengellistä voimattomuutta, paheita ja korruptiota. Tilanne näytti saavuttaneen pohjansa, kun paaviksi valittiin turmeltunut 12-vuotias poika, paavi Benedictus IX (1032–1045), joka häpeällisen irstailun ja epäjohdonmukaisen hallinnon jälkeen myi pyhän tiaran (eli paavin viran) eniten tarjoavalle. Hänet tunnettiin nimellä Gregorius VI (1045–1046)....”

Roomalaiskatolinen kirkko ennen uskonpuhdistusta. Konstanzin kirkolliskokouksessa vuonna 1415 oli tarkoitus ratkaista kolmen samanaikaisen kilpailevan paavin vaatimukset. Uskonpuhdistaja Jan Hus kutsuttiin paikalle keskustelemaan näkemyksistään, ja keisari antoi hänelle turvatakuun. Heti saapuessaan Hus poltettiin kavaluudella roviolla.

Kirkko Ranskassa juuri ennen Ranskan vallankumousta: Kirkosta tuli rikas, vaikutusvaltainen ja väkivaltainen. Sillä oli valta päättää ihmisten elämästä ja kuolemasta.

Saksalainen Tübingenin koulu: kehitti korkeakriittisen lähestymistavan, joka vei monilta ihmisiltä luottamuksen Raamattuun. He tapasivat sanoa (mutta eivät enää), että evankeliumit olivat toisen tai kolmannen vuosisadan asiakirjoja, että Daavid ja monet muut historialliset henkilöt eivät olleet koskaan olemassa, sekä muita vääriä väitteitä, jotka arkeologia ja muinaiset käsikirjoitukset ovat sittemmin kumonneet.

Liberaalit amerikkalaiset teologiset seminaarit: Monet kuuluisat yliopistot toimivat aikoinaan hyvänä seminaarina, kuten Yale ja Princeton. Siitä lähtien ne ovat loitontuneet Jumalan sanan uskomisesta.

Monet amerikkalaiset valtavirran kirkkokunnat: Yhdistyneellä presbyteerikirkolla on julkilausuma, jossa se vastustaa Raamatun erehtymättömyyttä. Myös episkopaali kirkko ja Amerikan evankelis-luterilainen kirkko ovat liberaaleja.

K: Mitkä ovat seuraukset, kun johto menee pieleen kirkossa tai hallituksessa (Hes. 11:1–4)?

V: Aluksi johtaja voi tehdä joitakin huonoja päätöksiä, kuten tuhlata tai kavallata rahaa sen sijaan, että käyttäisi sitä siellä, missä sitä tarvitaan. Sitten hänen esimerkkinsä voi levitä yhä useampiin jäseniin. Lopulta sekä johtaja että jäsenet voivat olla sekä pahan tekijöitä että pahan hyväksyjiä.

K: Miten erotat Hesekielin kirjassa 11:1–4 huonon johtajuuden pelkästään epätäydellisestä johtajuudesta?

V: Yksikään johtaja maan päällä ei ole synnitön ja täydellinen. Jokaisella on tietämyksessään tai luonteessaan sokeita pisteitä. Mutta yrittääkö johtaja aidosti noudattaa ensisijaisesti Jumalaa, vai onko hänen asialistallaan jotain muuta tärkeämpää? Jos henkilö ei lähesty Jumalaa, on kiinni vaivaavassa synnissä tai johtaa muita harhaan, hänen ei pitäisi olla johtajana.

K: Miten meidän tulisi toimia tai reagoida, kun johtajuus menee pieleen kirkossa tai hallituksessa (Hes. 11:1–4)?

V: Johtajuus ei ole koskaan täydellistä, ja ensimmäinen askel on keskustella johtajan kanssa kahden kesken yrittääksesi korjata ongelman. Mutta jos tämä välttämätön ensimmäinen askel ei tuota tulosta, pyydä sitten muita yrittämään. Lopuksi ongelma on tuotava julki, ja joko huono johtaja lähtee, tai sinä lähdet. Matteuksen evankeliumin 18:15–17 antaa ohjeet, jos joku on loukkaava. Keskustele ensin hänen kanssaan kahden kesken, ja jos hän kuuntelee sinua, se on hienoa. Jos ei, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta ja keskustele hänen kanssaan. Jos hän ei vieläkään kuuntele, tuo asia julki seurakunnassa.

K: Mitä tarkoitettiin Hesekielin kirjassa 11:3,11, kun pahat johtajat sanoivat, että kaupunki on kattila ja he ovat liha? (Jeremian kirjan 39:1–5; 52:1–7; 42:1–12 saattavat antaa joitakin vihjeitä.)

V: On kaksi mahdollisuutta.

Heidän kohtalonsa oli sinetöity: muurien ympäröimä kaupunki oli kuin kiehuva kattila, ja he olivat pian tulossa keitetyiksi. He olivat kaupungin aarre, ja he halusivat paeta.

Tulevaisuus oli niin valoisa, että heidän piti käyttää aurinkolaseja: kaupunki oli vaurauden herkkupala, ja he olivat sen parasta osaa, ainakin omassa mielessään. Tai sitten he ajattelivat, että juuri he pystyivät parhaiten hyödyntämään tilannetta ja saamaan arvokkaimman osan.

Vaikka molemmat näkemykset eivät voi olla totta, molemmissa he rikastuttivat itseään ja pitivät muita ihmisiä vain välineinä.

K: Kuinka nykypäivän johtajilla voi olla samanlaisia asenteita kuin Hesekielin kirjassa 11:3, 11–13?

V: Tässä on mahdollisia kaksi erilaista huonoa asennetta. Joillakin johtajilla on molemmat samanaikaisesti.

Ylivoimaisia, koska he ovat johtajia: Johtajat voivat ajatella, että heillä on erityisiä etuoikeuksia ja korvauksia joko sen vuoksi, mitä he kuvittelevat tekevänsä muiden auttamiseksi, tai koska he ajattelevat ansaitsevansa sen, koska ovat parempia.

Johtajia, koska he ovat ylivoimaisia: Johtajat voivat olla elitistisiä ja ajatella, että ihmiset ovat olemassa heidän takiaan, sen sijaan että he olisivat olemassa ihmisten takia. He arvostavat itseään enemmän kuin muita ihmisiä ja katsovat, että heille kuuluu parasta.

On olemassa slangilausahdus ”maailma on minun osterini”. Se tarkoittaa pohjimmiltaan, että maailma ja kaikki sen helmet ovat minun otettavissani. Jotkut rakastavat ihmisiä ja käyttävät esineitä. Toiset rakastavat esineitä ja käyttävät ihmisiä. Tämä on päinvastainen asenne kuin se, että olemme Jumalan palvelijoita Hänen kunniakseen, emmekä oman kunniamme ja onnemme vuoksi.

K: Olisiko Hesekielin pitänyt surra, kun Benaian poika Peletia kuoli (Hes. 11:13)? Miksi luulet, että Jumala surmasi hänet, eikä kaikkia heitä?

V: Hesekiel ei puhunut siitä, mitä Jumala ihannetapauksessa halusi, vaan ainoastaan siitä, mitä Jumala oikeudenmukaisesti teki. Ehkä Hesekiel oli surullinen siitä, että tämä väärä profeetta kohtasi sellaisen lopun ilman katumusta. Tämä on samanlaista kuin Jeesuksen keskustelu Siloamin tornin romahtamisesta Luuk. 13:4:ssä.

Jumala antoi varoituksen heille kaikille, kun Hän surmasi vain Peletian. Jumala ei halunnut, että heidät kaikki tuhottaisiin, vaan että he katuisivat ja jäisivät eloon.

K: Miksi Jumala profetoi tämän juuri tässä kohdassa, Hesekielin kirjassa 11:13–25, keskellä tätä ankaraa profetiaa? (Jeremian kirjan 31:1–7 kohdassa on samanlainen syy.)

V: Hesekielin kirjan 11. luvun keskellä Jumala tarjoaa edelleen toivoa jäännökselle. Myös Jeremian kirjan luvut 31–32 antavat toivoa tulevaisuudesta jäännökselle. Oli israelilaisten lasten itsensä päätettävissä, lähtevätkö he ja tulevatko he takaisin jäännöksenä vai jäävätkö he sinne, missä olivat.

K: Miten ja milloin Jumala antaa heille uuden lihaisen sydämen (Hesekielin kirja 11:19 ja 36:26)?

V: Lihalla tarkoitetaan tässä elävää sydäntä, vastakohtana kuolleelle kivisydämelle. Helluntain jälkeen Pyhä Henki asettuu jokaisen uskovan sydämeen. Huomaa, että liha ei Raamatussa aina tarkoita syntisyyttä.

K: Miten ihmiset eivät näe ja kuule sitä, mihin he kykenevät (Hes. 12:2)?

V: Jotkut ihmiset päättävät sivuuttaa tosiasioita, joista he eivät ole samaa mieltä, ja he tietoisesti ja tahallaan kieltäytyvät myöntämästä näkevänsä sen, mikä on aivan heidän silmiensä edessä. Mutta usein taustalla on muutakin. Kognitiivinen dissonanssi on termi, joka kuvaa joko tietoista tai tiedostamatonta voimakasta valikoivaa suodattamista, jossa se, mitä pidetään pelkkänä ”kohinana”, suodatetaan pois, koska se ei sovi heidän käsitykseensä todellisuudesta.

On olemassa mielenkiintoinen psykologinen tutkimus, jossa esitettiin video, jossa katsojan piti laskea, kuinka monta kertaa koripalloa driblataan. Katso tämä Daniel J. Simonsin YouTube-video: https://www.youtube.com/watch?v=IGQmdoK_ZfY. On mielenkiintoista nähdä, mitä jää huomaamatta, jos sitä ei etsi.

K: Miksi Hesekielin kirjassa 12:3 ihmisten piti pakata laukkunsa? Miksi Jumala käski Hesekielin pakata laukkunsa?

V: Kansan jouduttaisiin kiireesti lähtemään kodeistaan vastoin tahtoaan. He pakkaisivat kirjaimellisesti muutaman henkilökohtaisen tavaran, mutta matkatavarat olisivat niukat ja he ottaisivat mukaansa vain muutamia asioita. Jumala oli antanut heille maan siunaukset, eikä heillä ollut mitään syytä pitää kiinni niistä, jos he olivat päättäneet olla tottelematta Jumalaa. Babylonian vankeuden jälkeen Jumala käski heitä nimenomaan alistumaan babylonialaiseen ikeeseen, mutta he kapinoivat sitä vastaan. Se ei ollut vain hengellisesti typerää, vaan myös maallisessa mielessä.

Tässä käytetty hepreankielinen sana qir tarkoittaa talon seinää, ei homahia eli kaupunginmuuria. Tel Abibin ympärillä ei todennäköisesti ollut kaupunginmuuria. Lähellä ei ollut kaupunginmuuria, joten vertauskuvaksi Hesekiel tyytyi siihen, mitä oli saatavilla.

K: Mitä Hesekiel profetoi Hesekielin kirjassa 12:7–14?

V: Hesekiel profetoi eteläisen Juudan kuningaskunnan karkotusta. Pohjoisen kuningaskunnan israelilaiset olivat jo karkotettuina; eteläinen kuningaskunta karkotettaisiin vasta Hesekielin palvelutyön puolivälissä.

K: Miksi Hezekielin kirjassa 12:12–13 mainitaan heidän keskuudessaan oleva ruhtinas?

V: Sidkia oli kuninkaallista sukua, mutta hän oli maaherra ja myöhemmin kapinallinen, ei kuningas. Babylonialaiset olivat nimittäneet hänet maaherraksi, ja hän yritti jälleen luoda itsenäisen valtion, vastoin sitä, mitä Jumala oli heille Jeremian kautta käskenyt.

K: Miten prinssi (Zedekia) saattoi mennä Babyloniaan (Hes. 12:13) näkemättä sitä?

V: Jeremian kirjan 39:4–7 selittää, että kun he aloittivat matkan takaisin Babyloniaan, he surmasivat Sidkian lapset hänen silmiensä edessä ja sitten sokeuttivat hänet.

K: Mikä on Hesekielin kirjassa 12:17–20 mainitun ahdistuksen/vapinan ja epätoivon ero?

V: Ahdistus on huolestumista siitä, että jotain pahaa on tapahtumassa, joka vahingoittaa sinua tai rakkaitasi. Epätoivo ei johdu epäilyksestä, vaan siitä, että olet varma siitä, mitä on tapahtumassa, ja siitä, ettet voi koskaan toipua siitä. Juutalaiset olivat päätyneet tilanteeseen, jossa heillä ei ollut huolia, vaan vain epätoivoa.

Ahdistus on pelkoa pahoista asioista, joita saattaa tapahtua. Epätoivo on lähes varmaa tietoa lähestyvästä tuhosta tai menetyksestä.

K: Miten jotkut ihmiset noudattavat nykyään sananlaskua, joka mainitaan Hesekielin kirjassa 12:21–23? Miksi?

V: Sananlasku ”Päivät kuluvat, ja jokainen näky pettää” tarkoittaa, ettei mitään profeetallista tule koskaan tapahtumaan. Sitä käytettiin antamaan väärää lohtua ja varmuutta siitä, että Jerusalemia vastaan esitetyt profetiat menisivät tyhjiin.

K: Miten Hesekielin kirjan 12:27 on muunnettu versio edellisestä sananlaskusta?

V: Koska he ajattelivat näiden asioiden olevan kaukana tulevaisuudessa, he eivät katsoneet tarvitsevansa tehdä parannusta juuri nyt. Eräs pastori sanoi, että yksi surullisimmista sanoista, joita hän on kuullut, on ”huomenna”. Sillä kun jotakuta pyydetään tekemään parannus ja tulemaan Kristuksen luo, hän sanoo: ”Ei tänään, mutta ehkä huomenna.”

K: Ezekielin kirjassa 12:27 jotkut Raamatun asiat olivat heille todellakin kaukana tulevaisuudessa. Mikä siis oli vikaa heidän asenteessaan, kun he sanoivat, että asiat olivat kaukana?

V: He kokivat, ettei heidän tarvinnut totella nyt, koska mahdolliset seuraukset olivat kaukana. Heidän ei tarvinnut tulla sovintoon Jumalan kanssa nyt, sillä he voivat tehdä sen aina myöhemmin. Eräs itämaista alkuperää oleva kristitty lykkäsi kasteensa äitinsä kuolemaan asti, koska äiti ei olisi hyväksynyt sitä. Toisaalta jotkut ihmiset haluavat tehdä syntiä nyt ja siksi lykätä katumusta huomiseen.

K: Miten ihmiset viivyttävät sovinnon tekemistä Jumalan kanssa nykyään (Hes. 12:27)? Miksi?

V: Kuten eräs opiskelija sanoi, he halusivat olla kristittyjä jonain päivänä, mutta eivät juuri nyt, koska heillä oli liian hauskaa. Mutta jos se on ongelma, Jumala voi ratkaista ongelmasi.

K: Hesekielin kirjassa 13:1–5 kerrotaan, että Hesekielin aikana oli sekä vääriä että todellisia profeettoja; sama pätee myös nykypäivään. Mainitse vähintään neljä esimerkkiä vääriä profeettoja.

V: Tässä on neljä erilaista tyyppiä.

Vääriä kristillisiä opettajia seurakunnan sisällä: He väittävät olevansa kristittyjä, mutta saarnaavat erilaista evankeliumia. He voivat olla seurakunnan sisällä tai perustaa oman seurakuntansa. Kuten Jim Jones, he voivat aluksi olla seurakunnassa ja jakaa ainakin osan todellisesta evankeliumista, mutta myöhemmin perustaa oman seurakuntansa ja opettaa hyvin jumalattomia asioita.

Muiden uskontojen opettajat: He johtavat ihmisiä kohti erilaista lopullista määränpäätä.

Ateistit, jotka väittävät varmuudella, ettei Jumalaa ole: Heillä voi olla vahvempi usko siihen, ettei Jumalaa ole, kuin joillakin, jotka väittävät uskovansa Jumalaan.

Uskonnottomat ihmiset, jotka ottavat itselleen oikeuden luoda oman moraalinsa: ongelmana on, että ellei henkilöllä ole uskoa johonkin Jumalaan, hänellä ei ole perustaa moraalille. Jos ihmisellä ei ole enempää sisäistä arvoa kuin hyttysellä, miksi sitten ihmisen tappaminen olisi pahempaa kuin hyttysen tappaminen? Johtuuko se siitä, että olemme älykkäämpiä; onko silloin älykkäämmillä ihmisillä suurempi oikeus elää kuin vähemmän älykkäillä, kuten natsit uskoivat?

K: Mitkä väärät profeetat ovat Hesekielin kirjassa 13:4–5 kuin ketut raunioiden keskellä, ja miksi?

V: Kun muurissa on aukkoja, ketut voivat mennä niiden läpi, mutta ne käyttävät niitä pesinä ja piilopaikkoina saaliin metsästämiseen, eivätkä muurin rakentamiseen. Jotkut eivät ainoastaan kieltäydy auttamasta raunioiden jälleenrakentamisessa, vaan jopa hyötyvät raunioista. Toiset voivat olla ”moralistisia terapeuttisia deistejä”. He uskovat, että kristinuskon – tai uskonnon yleensä – tarkoitus on AINOASTAAN auttaa sinua olemaan moraalisempi, auttaa ongelmissasi, sellaisen Jumalan puolesta, joka ei tee mitään.

K: Mitä profeetat tekivät väärin Hesekielin kirjassa 13:4–6?

V: He tekivät kaksi virhettä. He eivät korjanneet kansakunnan hengellisen elämän halkeamia ja murtumia, ja he väittivät Herran sanoneen asioita, joita Herra ei ollut sanonut. Valitettavasti siitä lähtien monet muut uskonnolliset johtajat eivät ole puuttuneet seurakuntalaistensa hengellisen haarniskan halkeamiin, ja he ovat lisänneet perinteen nimissä monia asioita, joita Jumala ei ole sanonut. Monilla ihmisillä on asenne, että jos paavi, kirkolliskokous tai heidän uskonnolliset johtajansa ovat sanoneet jotain, sen on pakko olla peräisin Jumalalta, koska Jumala ei sallisi näiden johtajien sanoa mitään vakavasti väärää. Jumala salli sen silloin, ja Jumala sallii sen myös tänään. Jumala antaa meille keinon selvittää asia, eli Hänen Raamatunsa, mutta jos ihmiset seuraavat sokeasti perinteitään eivätkä tarkista asioita Raamatun avulla, vastuu harhaanjohtamisesta on heidän omansa, ei Jumalan.

K: Mitä ”seisominen aukossa” tarkoittaa Hesekielin kirjassa 13:5 ja 22:30?

V: Taistelussa, jos vihollinen teki aukon kaupunginmuuriin, puolustajat asettuivat aukkoon. He ottivat muurin paikan, eivätkä hyökkääjät päässeet sisään, ennen kuin puolustajat perääntyivät tai kuolivat. Samoin hengellisessä taistelussa Jumala etsii uskovia, jotka asettuvat aukkoon puolustamaan ihmisiä Saatanan ansoilta ja pelastamaan heitä.

K: Mihin nimenomaan väärien profeettojen tyyppiin Hesekiel viittaa Hesekielin kirjassa 13:6–7?

V: Vääriä profeettoja on ainakin kahdenlaisia.

1) Muiden uskontojen edustajat, jotka eivät väitä olevansa kristittyjä tai jotka väittävät, että kristinusko tai henkilökohtainen suhde Kristukseen on paha asia.

2) Ne, jotka väittävät olevansa uskovia, mutta saarnaavat erilaista evankeliumia. Tässä jakeessa sekä naiset että miehet väittivät olevansa Yhden Todellisen Jumalan profeettoja.

K: Miten ihmiset sanovat Hesekielin kirjassa 13:10, 16 ja Jeremian kirjassa 6:14; 8:11: ”’Rauha, rauha’, vaikka rauhaa ei ole”?

V: Siihen on ainakin neljä eri tapaa.

a) Se voi olla toiveajattelua, toivoa siitä, että rauha tulisi, jos he sitä toivovat.

b) Yleisemmin se voi olla itsensä pettämistä, jossa sivuutetaan päinvastaiset todisteet eikä oteta vakavasti sitä, kuinka väkivaltaista tilanne on.

c) Se voi olla eristäytymistä, jossa sanotaan, että minulla on rauha juuri nyt, enkä välitä muusta maailmasta.

d) Lopuksi se voi olla mikään edellä mainituista, ja ainoa kyseessä oleva harhautus on muiden tahallinen harhauttaminen.

K: Miten väärät johtajat ovat Eze 13:10–15, 22:28; Mt 23:27 ja Ap. t. 23:3:n mukaan kuin seinän kalkitsijoita? Onko olemassa tapoja, joilla saatamme tahattomasti kalkita seiniä?

V: Johtajat voivat olla pelkkää kalkkia, kun he joko suoraan tai epäsuorasti oikeuttavat tai vahvistavat, että synti on hyväksyttävää. Kalkitus näyttää ulkoisen pinnan, joka ei kestä. Seinät näyttävät hyvältä ulkopuolelta, mutta seuraavan sateen tullessa ulkoinen väri irtoaa kokonaan. Samoin jotkut johtajat ja organisaatiot näyttävät ulkoisesti hyviltä ja puhtailta, mutta ne vain peittävät monia rumia ongelmia sisäpuolelta.

K: Hesekielin kirjassa 13:10–14 hepreankielinen sana ”kalkita” kuulostaa samalta kuin sana ”tyydyttämättömät asiat”. Mitä asioita, vaikka ne ovatkin tyydyttämättömiä, tavoitellaan innokkaasti?

V: Joku määritteli kerran hulluuden siten, että se on samaa tulosta toistamalla samoja asioita yhä uudelleen ja odottamalla joka kerta, että seuraavalla kerralla tulos olisi erilainen.

Sisään otetut aineet, kuten huumeet, alkoholi, savukkeet tai sähkösavukkeet, eivät lopulta tuota tyydytystä.

Kokemukset, kuten seksi, jännitys tai muut asiat.

Aineelliset asiat, kuten raha, kalliit taideteokset jne.

Valta ja määräysvalta toisten yli.

K: Miten nämä naiset houkuttelivat sieluja ansaan Hesekielin kirjassa 13:18?

V: He etsivät ihmisiä, joille myydä taikakaluja. Tämä saattaa vaikuttaa harmittomalta toiminnalta, mutta jokaisesta myydystä amuletista ostaja teki syntiä Jumalaa vastaan.

K: Miksi, kuten Hesekielin kirjassa 13:19 sanotaan, Jumala hallitsee kaikkea, silti murhataan ihmisiä, joiden ei olisi pitänyt kuolla, ja jotkut elävät, vaikka heidän ei olisi pitänyt elää?

V: Tämä maailma on kapinassa Jumalaa vastaan (1. Joh. 5:19), ja Jumala on sallinut tämän tietyn ajan. Täällä tapahtuu monia asioita, jotka ovat epäoikeudenmukaisia, pahoja ja särövät Jumalan sydämen (Matt. 23:37; Luuk. 19:41; Jer. 4:19–22; 9:1). Tuomio tulee kuitenkin, kun Jumala asettaa kaiken oikealle paikalleen.

K: Miten väärä profeetta (mies tai nainen) voi Hesekielin kirjassa 13:22 lannistaa vanhurskaat valheillaan?

V: He voivat puhua valheita tulevaisuudesta. He voivat yrittää lisätä ”FUD:ia” (pelkoa, epävarmuutta ja epäilyä) asioihin, jotka muuten ovat hyvin selkeitä.

Väärä profeetta, joka esiintyy Jumalan todellisena opettajana, voi saada hurskaat ihmiset epäilemään, mikä on oikein. He voivat saada ihmiset uskomaan itseensä sen sijaan, että uskoisivat siihen, mitä Jumala todella on sanonut. Vielä yleisemmin he voivat kuitenkin saada ihmiset epäilemään kaikkea, vaikka ihmiset eivät olisikaan varmoja siitä, uskovatko he vääriin profeettoihin. He voivat johdattaa ihmisiä tekemään pahaa tai vainoamaan kristittyjä.

K: Koska Hezekielin kirjassa 13:23 mainitut olivat vääriä profeettoja, näkivätkö he todella näkyjä vai eivät?

V: He saattoivat keksiä kaiken itse eivätkä nähneet mitään lainkaan. Toisaalta Saatana saattoi lähettää joillekin heistä valheellisia näkyjä ja harhoja.

K: Miksi Israelin vanhimmat (Kebarissa) istuivat Ezequielin eteen (Ezek 14:1-3 ja Ezek 33:32), vaikka he olivat asettaneet kompastuskiviä?

V: On kaksi mahdollista syytä, ja molemmat saattavat päteä eri johtajien kohdalla.

a) Ensinnäkin, vaikka he eivät oikeasti uskoneetkaan Hesekielin olevan profeetta, he tiesivät, että monet kansalaiset uskoivat, ja he halusivat näyttää hyvältä kansan edessä.

b) Toiseksi, ehkä he uskoivatkin, että Hesekiel oli Jumalan todellinen profeetta. Mutta he halusivat palvoa myös epäjumalia. Jotkut ihmiset haluavat ”palovakuutuksen” palvomalla kaikkia jumalia. He eivät olleet Jumalaa vastaan, mutta jotkut ihmiset nykyään haluavat olla ”kristittyjä ja”. Toisin sanoen kristittyjä ja jotain muuta myös.

K: Miksi Jumala toisinaan vaikenee, kun ihmiset kysyvät Häneltä (Hes. 14:1–3)?

V: Jumala rakastaa vastata kansansa rukouksiin, mutta Hänen ei tarvitse vastata kenellekään, joka ei vilpittömästi pyri seuraamaan Häntä. Se, että Jumala ei vastaa, voi olla myös armollinen teko, sillä kadotetut tuomitaan sen perusteella, mitä he tietävät, kuten Roomalaiskirjeen 4:15 ja 5:13b osoittavat.

K: Milloin ei ole hyvä pyytää Jumalan neuvoa (Hes. 14:1–4 ja Jer. 42:2–22)?

V: Ei ole hyvä hakea Jumalan neuvoa, jos et ole valmis noudattamaan sitä, ellei se ole juuri se vastaus, jota halusit. Roomalaiskirjeen 4:15 ja 5:13 osoittavat, että ihmiset tuomitaan sen perusteella, mitä he tietävät. Jos et aio seurata Jumalaa ehdoitta, niin yleensä mitä vähemmän totuutta tiedät, sitä parempi sinulle on tuomion päivänä.

K: Mikä tarkalleen ottaen on kompastuskivi Hesekielin kirjassa 14:3,7?

V: Kompastuskivi voi olla suorakulmainen kivi, mutta se voi olla lähes minkä tahansa muotoinen esine, joka saa ihmiset kompastumaan, etenkin kun he eivät näe sitä. Se on erityisen suuri ongelma hyvin vanhoille, hyvin nuorille, sairaille ja heikoille. Kompastuminen tai kaatuminen voi olla varsin vakavaa. Jotkut ihmiset kuolevat kaatuessaan kivelle tai betonille. Kompastuskivi ei ole niin vaarallinen, jos sen näkee ja muistaa, missä se on. Se ei myöskään ole vaarallinen, jos ei aio liikkua.

Roomalaiskirjeen 14:13 varoittaa kristittyjä olemasta asettamatta kompastuskiviä muiden kristittyjen eteen.

Jokin aika sitten törmäsin erinomaisen esimerkkiin kompastuskivestä. Tämä painoi noin 60 paunaa; kerron hieman myöhemmin, mistä tiedän sen. Olin ajamassa lounaalle muutama päivä aiemmin tapahtuneen jäämyrskyn jälkeen, ja ravintolan pysäköintialueella oli betonilohko. Se ei ollut se osa, jonne olin ajamassa, joten pysäköin ja menin sisään. Olisin voinut poistaa betonilohkon pysäköintialueelta, mutta en tehnyt niin. Lounaan jälkeen tulin ulos autolleni, ja toinen auto oli pysäköimässä toisesta suunnasta, joten lähdin toista reittiä. Olin unohtanut lohkon, ja autoni alusta raapaisi betonilohkoa vasten. Pysäköin auton tarkistaakseni, oliko siinä vaurioita, ja siirrin sitten lohkon nurmikolle, jotta muut kuljettajat eivät joutuisi kokemaan samaa kuin minä.

Aivan toisenlainen kompastuskivi on se, että monet ihmiset eivät voi hyväksyä sitä, että on tultava Jeesuksen luo. Heille Jeesus, kulmakivi, on tullut kompastuskiveksi Roomalaiskirjeen 9:30–33 ja 1. Pietarin kirjeen 2:8 mukaan.

K: Miten Jumala vastaisi Hezekielin kirjassa 14:4–6 heidän epäjumalanpalvontansa mukaisesti?

V: Jumala voisi vastata heidän epäjumalanpalvontansa mukaisesti antamatta lainkaan ohjausta. Usein kuitenkin, myös tässä tapauksessa, Jumala ei tee niin, vaan vastaa ihmisille sen perusteella, mitä heidän on tarpeen tietää. Monesti kun kysymme Jumalalta jotain, Hän ei välttämättä vastaa esittämääämme kysymykseen, vaan, mikä tärkeämpää, siihen, mitä meidän on tarpeen kuulla.

K: Miten ihmiset Hezekielin kirjassa 14:5 vieraannuttavat Jumalan itsestään?

V: Israelin kansa vieraannutti itsensä Jumalasta kieltäytyessään lopettamasta epäjumalien palvomista. Myös muiden syntien vaaliminen voi johtaa siihen, että Jumala päättää olla kuulematta rukouksiamme, kuten Psalmin 66:18 mukaan.

K: Huijasiko Jumala Hesekielin kirjassa 14:9 vääriä profeettoja ja tuhosi heidät sitten siksi, että he olivat vääriä profeettoja?

V: Jumala ei ole koskaan muuttanut hyvää profeettaa pahaksi. Pikemminkin Jumala antoi pahojen profeettojen joutua kiusaukseen tehdä ennustuksia, joiden virheellisyyden kaikki lopulta näkisivät.

Yleisesti ottaen, jos joku haluaa tehdä pahaa, Jumala ”kovettaa” hänet oikeudellisesti siihen suuntaan, johon hän haluaa mennä, kuten Hän teki faraolle. Jeesus jopa sanoi Juudakselle: ”Mitä aiot tehdä, tee se nopeasti.”

K: Miksi Hesekielin kirjassa 14:9–10 se, joka meni väärän profeetan luo, on yhtä syyllinen kuin se, joka antoi väärän profetian?

V: He tiesivät, että hän oli väärä profeetta. He olisivat maksaneet ennustuksesta. He antoivat sille legitiimiyden.

K: Miksi profeetat mainitaan erityisesti Hesekielin kirjassa 14:10?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Profeetat rohkaisivat heidän luokseen tulleita ihmisiä jatkamaan synnissään.

2. Siksi profeetat saavat rangaistuksen niiden ihmisten synneistä, jotka luottivat heidän sanoihinsa ja jatkoivat synnissä.

3. Sekä silloin että nykyään on erittäin vakava asia, jos uskonnollinen johtaja saa ihmiset tuntemaan olonsa mukavammaksi synnissään.

K: Miten ”maa” tekee syntiä Hesekielin kirjassa 14:12–13? Mailla ei ole sielua, eivätkä ne pääse taivaaseen tai helvettiin.

V: Maan kansa muodostaa yleensä yhden kulttuurin siinä mielessä, että suurin osa ihmisistä on taipuvaisia ajattelemaan ja toimimaan niin kuin muut maan asukkaat heitä ohjaavat. Kun vaikutusvaltaiset henkilöt päättävät toimia pahuuden mukaisesti ja suurin osa maan muista asukkaista päättää – ei välttämättä itse toimia pahuuden mukaisesti, vaan pikemminkin seurata pahaa esimerkkiä – silloin hekin tekevät edelleen syntiä.

K: Miten nälänhätä, pedot, miekka ja rutto ovat Hesekielin kirjassa 14:12–19 ja Ilmestyskirjassa 6:8 yleisimpiä kuolemantapoja?

V: Monet ihmiset ovat kuolleet nälänhädän vuoksi. Emme edes tiedä, kuinka monta nälänhätää Kiinassa on ollut, koska niitä on ollut niin paljon. Emme tiedä, kuinka monta ihmistä on kuollut nälänhädän vuoksi, mutta luku on ollut reilusti yli 100 miljoonaa. Monet ihmiset ovat kuolleet ”petoeläinten” vuoksi, joista tappavin on ollut tauteja levittävä rotta. Mitä tauteihin tulee, pelkästään 1900-luvulla yli miljoona ihmistä kuolee vuosittain malariaan huolimatta malarialääkkeistä. Miekka on kuitenkin tappanut yhtä paljon ihmisiä kuin taudit. ”Miekka” on laajempi käsite kuin ”sota”, sillä enemmän ihmisiä on tapettu oman hallituksensa toimesta (”demokidi”) kuin maiden välisissä taisteluissa.

K: Miksi nämä kolme ihmistä eivät pystyisi pelastamaan ketään muuta (Hes. 14:14)? 1. Moos. 18:32:ssa Jumala sanoi Abrahamille, ettei Hän tuhoaisi Sodomaa, jos sieltä löytyisi edes kymmenen vanhurskasta.

V: Vastaukseen liittyy kaksi näkökohtaa: hengellinen ja luonnollinen.

Hengellisessä mielessä nämä kolme henkilöä, niin vanhurskaita kuin he olivatkin, eivät voineet pelastaa ketään muuta kuin itseään. Kuten eräs kristitty sanoi: ”Jumalalla ei ole lapsenlapsia”. Joko olet Jumalan lapsi, tai et ole; et voi turvautua vanhempiesi uskoon, kun astut Jumalan eteen. Joko tunnet Jumalan, tai et tunne. Et pääse taivaaseen muiden uskon varassa. Edes kymmenen vanhurskasta ihmistä Sodomassa ei olisi voinut viedä muita sodomilaisia taivaaseen.

Luonnollisesti Jumala saattaa tuhota maan, jos kaikki ovat kääntyneet pois Hänestä. Mutta Jumala saattaa säästää maan, jos merkittävä määrä ihmisiä on vanhurskaita. Emme voi sanoa varmuudella, että Jumala säästäisi kaupungin vain kymmenen ihmisen takia, koska Jumala tiesi jo, ettei siellä ollut kymmentä ihmistä. Mutta Jumala säästi usein israelilaisia, sekä hyviä että pahoja, kun monet olivat kääntyneet takaisin Hänen puoleensa.

K: Kuka oli tässä Daniel/Danel (Hes. 14:14 ja Hes. 28:3)?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei ole vastaus: Oli olemassa aramealainen viisas mies, joka tunnettiin nimellä Danel/Daniel. Kirjoitusasu on kuitenkin erilainen kuin Danel Ugaritin tarinoissa, eikä Danel ollut erityisen viisas.

Vastaus: Kyseessä oli heprealainen profeetta Daniel, joka vietiin nuorena Babyloniaan. Daniel oli Hesekielin aikalainen, ja hänen asemansa, maineensa ja viisautensa babylonialaisten hallinnossa olivat hyvin tunnettuja. Kirjoitusasu on sama kuin Danielin kirjassa, lukuun ottamatta puuttuvaa yod-kirjainta, joka näyttää apostrofilta.

Katso myös The Expositor’s Bible Commentary, osa 6, s. 881, jos haluat lisätietoja Danelista.

K: Miten viiniköynnöksen puu ei ole käyttökelpoista (Hes. 15:1–4)?

V: Viiniköynnöksen puussa ei ole lujuutta, joten siitä ei voi valmistaa mitään hyödyllistä, ei edes naulaa. Se on vääntynyt eikä kaunis, joten siitä ei voi valmistaa hienoja huonekaluja. Puu ei ole kestävää, joten siitä valmistetut esineet eivät kestä kauan. Jotkut asiat ja ihmiset voivat näyttää hyödyllisiltä ja lahjakkailta, mutta lopulta ne eivät tuota mitään hyödyllistä. Sananlaskujen kirjan 25:14 mukaan ”kuin pilvet ja tuuli ilman sadetta on se mies, joka kerskuu lahjoilla, joita ei ole koskaan antanut”. Jos henkilöllä olisi ”hyvä luonne”, mutta se ei olisi vahva, eikä erityisen jumalallinen, eikä sinnikäs, mitä hyötyä siitä luonteesta olisi?

K: Miksi Hesekielin kirjassa 15:4 tämä puu on huonompaa kuin tavallinen viiniköynnöksen puu?

V: Vielä pahempaa on, että jos viiniköynnöksestä peräisin oleva puu tuhoutuu osittain tulipalossa, se on vieläkin vähemmän hyödyllistä. Hengellisessä mielessä on ”tulia”, jotka voivat rajoittaa asioiden ja ihmisten tulevaa hyödyllisyyttä.

K: Mikä on Hesekielin kirjan 16. luvun ydin?

V: Tämä vertauskuva kuvaa heidän kauhistuttavia tekojaan kiittämättömän adoptiotyttären kontekstissa. Vanhemman tunteet hylkäämisestä tässä tilanteessa eivät todennäköisesti ole yhtä voimakkaita kuin Jumalan tunteet siitä, että Hänen kansansa hylkää Hänet.

K: Miksi Jumala sanoi Hesekielin kirjassa 16:3,45, että heidän esi-isänsä olivat amorilaisia ja heettiläisiä?

V: Israelilaiset olivat läheistä sukua amorilaisille.

1. Jo alusta lähtien Iisak ja Jaakob ottivat vaimoja nykyisen Syyrian alueelta.

2. Lisäksi solmittiin avioliittoja muiden kansojen kanssa, mukaan lukien gibeonilaiset, jotka olivat heettiläisiä. Esimerkiksi Uuria, Batseban entinen aviomies, oli heettiläinen.

3. Lopuksi he solmivat avioliittoja amorilais-kanaanilaisten kanssa, mitä heidän ei olisi pitänyt tehdä.

Syy, miksi Jumala toi tämän esille, löytyy Hesekielin kirjasta 16:44, jossa Hän mainitsee heidän harjoittaneen haureutta muiden kansojen kanssa.

K: Miksi Jumala tuo esiin tämän vertauksen Hesekielin kirjassa 16:4–14?

V: He olivat huonossa tilanteessa, kun Kanaanin nälänhätä iski ja he lähtivät Egyptiin. Joosefin elämän viimeisinä vuosina ja seuraavien 400 vuoden ajan he olivat orjia Egyptissä. Sen jälkeen, kun Jumala pelasti heidät kaikesta tästä, he eivät vieläkään olleet uskollisia Jumalalle.

K: Miksi Jerusalem (joka edustaa koko eteläistä kuningaskuntaa) harjoitti Hesekielin kirjassa 16:15–21 ”hengellistä haureutta” palvomalla muita jumalia?

V: He eivät halua totella yksinomaan Jumalaa. He saattavat kääntyä kokonaan pois, kuten Israelin pohjoinen kuningaskunta teki, tai he saattavat edelleen suorittaa rituaaleja ilman todellista kuuliaisuutta, kuten Juudan eteläinen kuningaskunta teki. Niin nykyään kuin silloinkin Jumala pitää niiden, jotka kantavat Hänen nimeään, palvomista tai kunnioittamista muita jumalia kohtaan hengellisenä haureutena.

K: Miksi Esekielin kirjassa 16:15–21 ihminen, kansa tai kansakunta kääntyy pois Jumalasta?

V: Syitä voi olla useita. Yleensä yksittäisen henkilön kohdalla on vain yksi pääsyy, mutta muut syyt voivat tukea sitä, ja myös muut syyt voivat saada hänet pysymään loitolla. Joillekin syynä voi olla halu tehdä tai oikeuttaa tietty synti tai jonkinlainen epäjumala. Joillekin syynä voi olla se, että he luulevat tietävänsä paremman tavan. Toisille syynä voi olla pettymys tai turhautuminen jonkun kristityn tekoihin. Jotkut saattavat tehdä niin pelosta tai taloudellisen hyödyn vuoksi. Toiset taas eivät edes ole mitään suuria syitä, mutta maailman huolet nousevat heidän ajattelussaan etusijalle.

K: Miten he uhrasivat lapsensa Hesekielin kirjassa 16:20–21?

V: Kanaanilaiset uhrasivat pienet lapsensa, jopa kaksivuotiaat, kuljettamalla heidät tulen läpi. Valitettavasti monet israelilaiset omaksuivat tämän pahan ja jumalattoman tavan.

K: Miksi Hezekielin kirjassa 16:23–34 mainitaan heidän pahuutensa ”vaihe II”?

V: Jos syntiä ei hillitä, se kasvaa. Pahuus, jota henkilö tai kansa saattaa epäröivästi kokeilla kerran, voi sitten toistua yhä useammin. Sitten siitä voi tulla tapa. Sitten se menettää uutuutensa, ja he etsivät jännitystä korvatakseen sen jollain suuremmalla.

K: Miten juutalaiset tarkalleen ottaen harjoittivat haureutta ympäröivien kansojen kanssa (Hes. 16:26–29)?

V: Salomonista lähtien Juudan ja Israelin kuninkaat ottivat epäuskoisia vaimoja. Jo ennen Salomonia monet israelilaiset eivät olleet uskollisia Jumalalle ja palvoivat epäjumalia. Uskotaan, että Transjordanian heimot ja Danin heimo olivat ensimmäisiä, jotka hylkäsivät Jumalan kokonaan.

K: Miten Jumalan rangaistus oli asianmukainen Hesekielin kirjassa 16:35–47?

V: Koska Juudan kansa haki näiltä epäjumalilta ja kansoilta inspiraatiota, nautintoa ja turvaa, se rangaistiin ja karkotettiin juuri näiden samojen kansojen toimesta. Ne tuhosivat sen kirjaimellisesti, ja vain jäännös palasi.

K: Esekielin kirjassa 16:47, eikö Israel kulkenut ympäröivien kansojen teitä, vai moninkertaistivatko he tottelemattomuutensa enemmän kuin ympäröivät kansat, kuten sekä Esekielin kirjassa 5:7 että (mahdollisesti) Esekielin kirjassa 16:47 sanotaan?

V: Hesekielin kirjan 16:47 ensimmäisessä puoliskossa sanotaan hepreankielisessä tekstissä kirjaimellisesti: ”Et kuitenkaan ole kulkenut heidän teitään”; Hesekielin kirjan 16:47 jälkimmäisessä puoliskossa sanotaan, että he olivat vielä pahempia. Myös Hesekielin kirjan 5:7 mukaan he olivat vielä pahempia. (Huomaa, että BSB-käännös pehmentää ensimmäistä puoliskoa kääntämällä sen muotoon: ”Et ole vain kulkenut heidän teitään”.)

Nykyaikaisessa englannissa se on kuin sanoisi: ”Et ollut kuten niin ja niin, vaan olit vielä pahempi”.

K: Miksi Hesekielin kirjassa 16:48–58 Jerusalemia verrattiin Sodomaan?

V: Sodoma oli väkivaltainen, saastainen ja jumalaton, ja tämän pohtiva ihminen tietäisi, että se oli väärin, mutta ainakin sodomilaisilla ei ollut Jumalan sanaa, jota he olisivat rikkoneet. Jerusalem oli myös väkivaltainen, saastainen ja jumalaton, mutta heillä oli enemmän tietoa kuin sodomilaisilla, ja siten heitä tuomittiin ankarammin (Roomalaiskirje 4:15; 5:13).

K: Oliko Sodoman synti Hesekielin kirjassa 16:49 itsekkyys eikä homoseksuaalisuus?

V: Ei. Vain jos luet jakeen 49, suljet silmäsi ja lopetat lukemisen ennen jaetta 50. Jakeessa 50 sanotaan, että he tekivät Jumalan edessä kauhistuttavia tekoja. Olisi outoa, jos joku väittäisi, että koska he olivat ylimielisiä eivätkä auttaneet muita homoseksuaalisuuden harjoittamisen lisäksi, tämä jotenkin oikeuttaisi heidän homoseksuaalisuutensa.

K: Milloin Sodoma palaisi entiseen tilaansa (Hes. 16:55)?

V: Koska Sodoman kaupunki tuhoutui yhdessä kaikkien asukkaidensa kanssa, lukuun ottamatta Lotia ja hänen tyttäriään, se ei voi palata entiseen tilaansa ennen kuin ihmiset herätetään kuolleista. Tämä tapahtuu tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

K: Mikä oli viiniköynnöksen ja kahden kotkan vertauksen tarkoitus Hesekielin kirjassa 17?

V: Maataloudesta hyvin perillä oleville ihmisille tämä viiniköynnöksiä koskeva vertaus, jonka he näkivät päivittäin, jäi mieleen. Viiniköynnös tai puu, joka vaihtaa kasvusuuntaansa usein, ei kasva suoraa eikä vahvaksi. Samoin ihmiset, jotka vaihtavat hengellistä uskollisuuttaan usein, eivät myöskään kasva vahvoiksi Herrassa. Jaakobin kirjeen 1:7–8 mukaan kaksimielinen ihminen, joka on epävakaa kaikessa toiminnassaan, ei saa odottaa saavansa mitään Herralta. Lopuksi voidaan todeta, että kansakunta, joka vaihtaa usein uskollisuuttaan kahden imperiumin välillä, ei saa odottaa kummankaan imperiumin pitävän sitä uskollisena tai suosivan sitä.

Nykyään voi pelata kahta yritystä tai kahta ihmistä toisiaan vastaan. Jos teet niin, ymmärrä, ettet edistä uskollisuutta kumpaakaan kohtaan.

K: Onko Hesekielin kirjassa 17:7–10 mainittu, että kasville koituu huonoja seurauksia, jos se levittää oksansa toiselle puolelle ja sitten levittää oksat ja juuret vastakkaiselle puolelle?

V: Kasvin maanpäällisessä osassa olisi oksia, jotka ulottuvat sivusuunnassa sen sijaan, että ne tavoittelisivat ravintoa. Tässä vertauksessa se ei kasva kovin hyvin, ei ole kovin vakaasti juurtunut ja on helppo repiä juurineen irti.

K: Miten Hesekielin kirjan 17:11–15 liittyy Juudan valtakuntaan?

V: Tällä on kaksi eri yhteyttä.

Poliittisesti Juuda, jouduttuaan Babylonian vallan alle, pyrki liittoutumaan Babylonian vihollisen, Egyptin, kanssa. Juudassa oli sekä Egyptiä kannattava puolue että Babylonian kannattajia virkamiehissä. Se oli kuin yrittäisi kasvaa yhteen suuntaan ja sitten vaihtaisi suuntaa.

Hengellisessä mielessä he näyttivät seuraavan Jumalaa temppelin kautta, mutta vaikka jotkut halusivat seurata Jumalaa koko sydämestään, toiset eivät halunneet.

K: Miten Hesekielin kirjan 17:11–15 liittyy nykypäivän maihin?

V: Kun valtiot tai yritykset antavat apua vihollisilleen, ne eivät ainoastaan heikennä omaa asiaansa, vaan voivat myös menettää niiden uskollisuuden, tuen ja innokkuuden, jotka seuraavat johtajia, joiden toiminta vaikuttaa tekopyhältä ja oman edun tavoittelulta. Esimerkkeinä voidaan mainita Syyrian tai Turkin öljyostot ISIS:ltä, amerikkalaisten kritiikki ranskalaisyritystä kohtaan sen käydessä kauppaa Iranin kanssa kauppasaarron aikana, vaikka amerikkalaisten yritysten tytäryhtiöt tekivät samaa. Der Spiegel -lehdessä on kiehtova artikkeli ISIS:stä ja siihen liittyvistä ”oudoista liittolaisista”.

K: Miksi luulet, että Jumala ei halunnut Zedekian rikkovan valaansa Babyloniaa kohtaan (Hesekielin kirja 17:11–19)?

V: Valan rikkomisessa oli ainakin kolme ongelmaa.

Moraalisesti katsottuna Zedekia oli valansa rikkomisella petturi.

Tapahtumat osoittaisivat pian, että tämä oli vakava virhe.

Mikä tärkeintä, kun Jumala käski heidän alistua Babyloniaan, he olivat tottelemattomia Jumalalle.

K: Mitkä ovat Hesekielin kirjassa 17:1–24 mainitut seuraukset sille, joka nykyään on epälojaali yritystään tai muita ihmisiä kohtaan?

V: Hoosea saattoi tietää tästä paljon vaimonsa Gomerin kautta. Daavid arvosti suuresti soturijoukkonsa uskollisuutta. Tilanne oli sitäkin pahempi, kun Daavid teloitti epäsuorasti Uurian, sotilaan, joka oli hänelle erittäin uskollinen.

Ihmiset voivat nähdä heidän epälojaalisuutensa ja tekopyhyytensä eivätkä luota heihin. Paitsi että heidän epälojaalisuutensa uhrit eivät luottaisi heihin, heitä eivät luottaisi edes ne, jotka tietoisesti hyötyivät heidän epälojaalisuudestaan. Vaikka henkilö katuisikin epälojaalisuuttaan, muut eivät ehkä luottaisi häneen pitkään aikaan.

K: Mitkä ovat Hesekielin kirjassa 17:1–24 mainitut seuraukset sille, että ihminen on nykyään uskoton Jumalalle?

V: Seurauksia on ainakin kolme erilaista.

Läheisyys Jumalaan: Tietenkin se on synti Jumalaa vastaan. Vaikka katuisitkin, voi silti olla synnin seurauksia, joiden kanssa joudut elämään. Jos he ovat uskovia, heidän on vastattava siitä tuomionistuimella. Lisäksi heiltä voidaan riistää ilo, joka syntyy läheisyydestä Jumalan läsnäolossa nyt.

Muut: Mutta syntisi voi olla huono todistus muille, mikä auttaa suostuttelemaan epäuskoisia olemaan tulematta Kristuksen luo ja lannistaa uskovia.

Itse: Uskottomuutesi voi aiheuttaa myös muita kielteisiä seurauksia sinulle itsellesi. Kun teet synnin, sinulla on usein suurempi taipumus tehdä sama synti uudelleen. Ellei ihminen ole katunut perusteellisesti, hänellä voi vaikeina aikoina olla taipumusta palata siihen tuttuun syntiin.

K: Mitä hyvää lupausta Jumala antaa Israelille Hesekielin kirjassa 17:22–24? Miksi Hän ilmaisee sen tällä tavalla?

V: Jumala lupaa, että tulee olemaan kasvi, jolla on suorat oksat. Mutta sen sijaan, että yrittäisi korjata edellistä kasvia, Jumala aloittaa alusta uudella versolla setrin latvasta.

K: Mikä on mielestäsi merkitys sillä, että linnut pesivät sen oksilla (Hes. 17:23)? (Katso Mark. 4:30–32)

V: Tämä voi tarkoittaa, että muut voivat luottaa Israeliin turvallisuuden ja suojan suhteen. Vaikka linnut edustavat pahoja demoneja kylväjän vertauksessa, Jeesus sanoi, että Jumala huolehtii linnuista Matteuksen evankeliumin 6:25–26 ja Luukkaan evankeliumin 12:6,24 kohdissa. Linnut voisivat pesiä sinappipuun oksilla Luuk. 13:19:ssä. On mielenkiintoista, että Israelissa asuvat arabimuslimit elävät turvallisemmassa paikassa kuin esimerkiksi Syyriassa, Irakissa, Libyassa, Egyptissä, Jemenissä, Afganistanissa ja Pakistanissa.

K: Mikä on puiden merkitys Hesekielin kirjassa 17:24?

V: Jumala vertaa puihin kansoja, jotka kukoistavat, haarautuvat ja tuhoutuvat. Tämä vertaus on epätavallinen siinä mielessä, että se korostaa, ettei ”Israel palaa vankeudesta”, vaan vain ”Israelin verso palaa”.

K: Viittaako Hesekielin kirjan 18. luku siihen, että Jumala tuomitsee ihmiset heidän käyttäytymisensä perusteella eikä uskon ja tekojen perusteella?

V: Ei, sillä ”vanhurskas” ihminen tekee hyviä tekoja, ja ”jumalaton” ihminen tai ”väkivaltainen” poika tekee pahoja tekoja. Henkilö, jolle Jumala on antanut anteeksi ja julistanut vanhurskaaksi, tekee vanhurskaita tekoja; ei ole niin, että vanhurskaiden tekojen tekeminen ansaitsisi henkilölle vanhurskaan aseman.

K: Miksi Jumala ei Hesekielin kirjassa 18 rankaise lapsia heidän isänsä synneistä, kun 2. Mooseksen kirjan 20:5–6, 5. Mooseksen kirjan 5:9 ja Jeremian kirjan 32:18 viittaavat päinvastaiseen?

V: Tässä on muutamia jakeita, jotka kuvaavat synnin seurauksia. Lainaukset ovat peräisin BSB-raamatunkäännöksestä.

2. Mooseksen kirja 20:5; 5. Mooseksen kirja 5:9 ”…kostaa isien vääryydet lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen asti…”

2. Mooseksen kirja 34:7 ”…Hän rankaisee isien vääryydet heidän lapsillaan ja lapsenlapsillaan kolmanteen ja neljänteen polveen asti.”

Jesaja 14:21a ”Valmistakaa paikka, jossa hänen poikansa teurastetaan heidän esi-isiensä vääryyksien tähden.”

Jeremian kirja 32:18–19: ”…panen isien vääryydet heidän jälkeensä tulevien lastensa syliin… palkitakseni jokaisen hänen tekojensa mukaan ja hänen tekojensa hedelmien mukaan.”

Valitusvirret 5:7 ”Isämme tekivät syntiä, eivätkä he enää ole, mutta me kannamme heidän rangaistuksensa.”

Matteus 27:25 Juutalaiset (ei Jumala) sanoivat: ”Hänen verensä olkoon meidän ja lastemme päällä!”

4. Mooseksen kirjan 14:20–25 mukaan myös lapset vaelsivat 40 vuotta.

Jakeita, jotka osoittavat jälkeläisten erityisiä kirouksia maan päällä, ovat: Aadam ja Eeva (1. Mooseksen kirja 3:14–19); Kanaan (1. Mooseksen kirja 9:25); avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset, ammonilaiset ja moabilaiset (5. Mooseksen kirja 23:2–3, 8); Elin pojat (1. Samuelin kirja 2:31–33); Gehasi (2. Kuningasten kirja 5:27); Jekonja (Jeremian kirja 22:28–30).

Ihmiset joutuvat toisinaan kärsimään ajallisia seurauksia isänsä synneistä. Nämä jakeet eivät kuitenkaan mainitse mitään syyllisyydestämme Aadamissa, eivätkä myöskään syyllisyydestä isässämme.

Viisi johtopäätöstä

1. Lapsilla ei ole syyllisyyttä esi-isiensä (= vanhempien + esi-isien) synneistä, he eivät kärsi ikuista kuolemaa, eikä Jumala surmaa heitä fyysisesti esi-isiensä synneistä (Hesekielin kirja 18).

2. Lapset voivat kuitenkin kärsiä yleisiä seurauksia tässä elämässä, jopa niin, että Jumala sallii heidän kuolla fyysisesti esi-isiensä syntien vuoksi (2. Mooseksen kirja 20:5; Jeremia 32:18; Valitusvirret 5:7). Jumala voi poistaa suojelunsa syntisen vanhemman lapsilta, ja toiset tappavat heidät (Jesaja 14:21a).

3. Lisäksi esi-isän synnin vuoksi voi olla erityisiä sukupolvelta toiselle siirtyviä kirouksia (1. Mooseksen kirja 3:14–19; 1. Mooseksen kirja 9:25; 4. Mooseksen kirja 14:20–25; 5. Mooseksen kirja 23:2–3,8; 1. Samuelin kirja 2:31–33; 2. Kuningasten kirja 5:27; Jeremian kirja 22:28–30).

4. Lisäksi kun lapset päättävät kulkea vanhempiensa synnin tiellä, he todellakin jakavat esi-isiensä syntien syyllisyyden, koska he tekevät samoin (Matteuksen evankeliumi 23:29–32; 27:25).

5. Kun joku katuu tai päättää luottaa Jumalaan, Jumala voi poistaa hänen päällään olevan kirouksen tai muuttaa sen siunaukseksi (Joona 3:10; Joosua 9).

Katso teoksista When Critics Ask, s. 285–286, ja Bible Difficulties and Seeming Contradictions, s. 221–222, lisätietoja seurausten ja syyllisyyden välisestä erosta.

K: Miksi Jesaja 14:21:ssä lapset kuolevat isiensä syntien vuoksi, kun Hesekiel 18:2, 19–20 sanoo, ettei niin pitäisi tapahtua?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Siinä ei sanottu, että lapsilla olisi isiensä syyllisyys. Mutta jos he osallistuivat samoihin synteihin, heillä olisi sama syyllisyys.

2. Jumala ei surmannut heitä. Tässä elämässä pahat ihmiset tappavat usein muita pahoja ihmisiä ja heidän lapsiaan.

3. Hesekielin kirjan 18. luku viittaa siihen, ettei Jumala surmaa poikaa hänen isänsä synnin syyllisyyden vuoksi.

4. Kuten Hesekielin kirjan 13:19 osoittaa, ihmisiä kuolee tässä elämässä usein epäoikeudenmukaisesti toisten syntisten tekojen vuoksi.

K: Mitä voimme oppia ihmisistä Hesekielin kirjasta 18?

V: Tässä on kymmenen asiaa, joita voimme oppia.

1. Joillakin on outoja näkemyksiä Jumalan oikeudenmukaisuudesta, ja he opettavat väärin. Hesekielin kirja 18:2

2. Kaikki sielut kuuluvat Jumalalle, ja Hän tuomitsee ne. Hesekielin kirja 18:4

3. Älä luota isän vanhurskauteen. Hesekielin kirja 18:13

4. Älä masennu isäsi pahuuden vuoksi. Hesekiel 18:17

5. Älä luota menneeseen vanhurskauteesi. Hesekiel 33:12

6. Jos olet itse ollut paha, älä masennu. Jumala iloitsee, kun käännyt pahuudestasi. Hesekiel 18:23,32; 33:12,14–16

7. Jotkut voivat lannistaa vanhurskaita valheilla, vaikka Jumala ei ole heille aiheuttanut surua. Hesekiel 13:22

8. Jotkut voivat rohkaista ja vahvistaa jumalattomia heidän halussaan olla kääntymättä pois pahoista teistään ja pelastaa henkensä. Hesekiel 13:22

9. Jumala tuomitsee jokaisen hänen omien tekojensa [elämänsä] mukaan. Hesekiel 18:30; 33:20

10. Jotkut syyttävät Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta ainakin viidestä syystä.

10.1 Jumala sallii tässä elämässä ansaitsemattomia pahoja asioita. Job 27:2; 34:5,17; 40:8

10.2 Jumalattomat saavat toisinaan hyviä asioita. Psalmi 73

10.3 Jumala ei vielä rankaise jumalattomia täysimääräisesti. Malakian kirja 2:17; Habakukin kirja 1:2–4

10.4 Pahimmat jumalattomat voittavat toisinaan vähemmän jumalattomat. Habakuk 1:13

10.5 Jumala antaa anteeksi katuvien synnit ja unohtaa niiden hyvät teot, jotka kääntyvät synnin puoleen. Hesekiel 18:25,29; Hesekiel 33:17–20

K: Mikä on Hesekielin kirjassa 18 mainittu virhe, jota kutsutaan ”realismiksi”?

V: Tämä virhe yhdistää seuraavat kolme asiaa.

1. Oikea oletus, että isät eivät siirrä syyllisyyttä

2. Väärä oletus, että olemme syyllisiä Aadamin synnin vuoksi.

3. Näiden oletusten perusteella tehdään väärä johtopäätös, että tämä todistaa sielujemme olemassaolon jo Eedenin puutarhassa.

K: Puhuuko Hesekiel Hesekielin kirjassa 18. luvussa yksilöllisestä syyllisyydestä, kansakunnan kollektiivisesta syyllisyydestä vai molemmista?

V: Sekä yksilöllisestä että kollektiivisesta syyllisyydestä.

1. Kansallinen syyllisyys viitataan ilmaisulla ”Israelin maa” ja monikkomuotoisilla termeillä (Ezekiel 18:1,2,25,29,30,31).

2. Yksilöllinen syyllisyys ilmenee monikkomuotojen puuttumisesta (Ezekiel 18:4–24, 26, 28).

3. Molempia, koska hän käyttää yksilöiden todellisia esimerkkejä soveltaakseen niitä sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti.

K: Sanoiko Hesekiel Hesekielin kirjassa 18:2 tämän sananlaskun?

V: Ei. Tässä hepreankielinen pronomini on monikkomuotoinen ”te”, ei yksikkömuotoinen.

K: Mikä sananlaskussa on tarkalleen ottaen vikaa Hesekielin kirjassa 18:2?

V: Kaikki seuraavat:

Jumala ei pidä siitä. Hesekielin kirja 18:2

Meillä ei ole mitään syytä käyttää sitä totuudenmukaisesti. Hesekielin kirja 18:3

Se viittaa siihen, että jotkut sielut eivät kuulu suoraan Jumalalle. Hesekiel 18:4

Se viittaa siihen, että joku muu sielu kuin se, joka tekee synnin, kuolee. Hesekielin kirja 18:4

Se viittaa siihen, että pahaa tai hyvää poikaa tuomitaan osittain hänen isänsä hyvyyden tai pahuuden perusteella. Hesekiel 18:5–13 / 18:14–18

Viittaa siihen, että Jumala iloitsee jumalattomien kuolemasta. Hesekiel 18:23,32

Viittaa siihen, että pojan rankaiseminen isän synneistä on oikeudenmukaista. Hesekiel 18:25

Tämä viittaa siihen, että Jumala ei ole oikeudenmukainen, ellei Hän lue isän syyllisyyttä pojan syyksi. Hesekiel 18:25

Viittaa siihen, että Jumala ei tuomitse jokaista ihmistä hänen omien tekojensa mukaan. Hesekiel 18:30

Tämä viittaa siihen, että katumus ei olisi merkityksellistä, koska heidät tuomittaisiin joka tapauksessa isänsä synnin vuoksi. Hesekiel 18:30–31

K: Koska sielu kuolee (Hesekielin kirja 18:4), tarkoittaako se, ettei taivasta tai helvettiä ole olemassa?

V: Ei tietenkään. Heprealainen sana nephesh, joka on käännetty sanalla ”sielu”, voi tarkoittaa sekä elämää että sielua. Tässä se tarkoittaa elämää, kun taas 1. Mooseksen kirjan 35:18:ssa ja muissa jakeissa se tarkoittaa ”sielua”.

K: Mikä on sanan ”kuolla” merkitys Hesekielin kirjassa 18:4?

V: He kuolivat paitsi yhdellä, jopa kolmella tavalla. He kuolivat hengellisesti sinä päivänä, ja heidän fyysisen kuolemansa kello alkoi tikata. He olivat myös syyllisiä ja ansaitsivat toisen, iankaikkisen kuoleman, johon verrattuna fyysinen kuolema on vähäpätöinen asia.

K: Mikä on vikaa siinä, että syödään vuoristopyhäköissä (Hesekielin kirjan 18:6)?

V: Vuoriholkeissa palvottiin kanaanilaisia jumalia.

K: Miten ihmiset sortavat toisiaan (Hes. 18:7)?

V: Tämä voi tapahtua hallituksen kolmen haaran kautta.

Lainsäätäjät voivat tehdä syntiä lainsäädännön kautta. Epäoikeudenmukaisia lakeja hyväksyttiin mustia orjia vastaan Amerikassa, japanilaisamerikkalaisia vastaan toisessa maailmansodassa ja joitakin nykypäivän kristittyjä vastaan.

Tuomioistuimet voivat panna täytäntöön pahoja oikeuskäytäntöjä. Esimerkiksi vuonna 1857 oli oikeustapaus, jossa oli osallisena vapaa musta Yhdysvaltain kansalainen, joka omisti maata. Tuomioistuin päätti asian hänen vahingokseen, koska se noudatti aiempia oikeuskäytäntöjä.

Toimeenpanovallan johtaja voi tehdä epäoikeudenmukaisia päätöksiä. Esimerkiksi kun Yhdysvaltain presidentti Andrew Jackson päätti, että cherokeet ja muut intiaanit siirrettäisiin väkisin Oklahomaan sen jälkeen, kun he olivat tukeneet Isoa-Britanniaa vuoden 1812 sodassa, korkein oikeus kumosi hänen päätöksensä todeten sen perustuslain vastaiseksi. Jackson kysyi, millainen armeija heillä oli, ja Andrew Jackson teki sen silti.

K: Miten määrittelisit tarkalleen koronkiskonnan ja kohtuuttomat korot Hesekielin kirjassa 18:13?

V: Monet ihmiset katsovat, että on oikein maksimoida voitto muiden kustannuksella, sikäli kuin se on laillisesti mahdollista. Hesekielin kirja 18:13 osoittaa toisin. Vanhan testamentin mukaan israelilaiset eivät saaneet periä korkoa toiselta israelilaiselta. Se, että jokin asia on laillista, ei tarkoita, että se olisi oikein tai moraalista. Uuden testamentin aikojen jälkeen kristillisessä teoksessa Commodianuksen ohjeet (n. 240 jKr.) luvussa 65, sivulla 216 mainitaan 24 prosentin korkojen pahuus.

K: Hesekielin kirjassa 18:15b Hesekiel puhuu selvästi aviorikoksesta. Mutta miksi hän käyttää ilmausta ”saastuttaa naapurinsa vaimon”?

V: Kuvittele, miten aviomies suhtautuu vaimoonsa, kun hän saa asian selville; kuvittele, kuinka vaikeaksi heidän suhteensa muuttuisi. Vanhan testamentin lain mukaan (jota tuolloin ei usein noudatettu) nainen voitiin kivittää kuoliaaksi. Jos hänet vieteltiin häpeälliseen tekoon vastoin sitä, minkä hän tiesi olevan oikein, hänet katsottaisiin saastuneeksi Jumalan silmissä.

K: Esekielin kirjassa 18:20 kysytään: luetaanko vanhurskaan miehen vanhurskaus hänelle hyväksi nykyään, tässä armon aikakaudella?

V: Vanhan testamentin aikoina Jumala sanoi, että ihminen voi menettää vanhurskautensa kääntymällä pahuuteen (Ezekiel 18:24b). Uuden testamentin aikoina, vaikka sadanpäämies Kornelius Apostolien tekojen 10:4:ssä ei ollut tuolloin juutalainen eikä kristitty, hän kunnioitti juutalaisuutta ja auttoi köyhiä. Hänen almunsa nousivat Jumalan eteen, ja Jumala siunasi häntä antamalla hänelle erityisen tilaisuuden kuulla evankeliumia.

K: Esekielin kirjassa 18:23,32, 33:12–20 ja 2. Pietarin kirjeessä 3:9: eikö Jumala halua jumalattomien kuolemaa, vai pilkkaako Jumala syntisen onnettomuutta, kuten Sananlaskujen kirjassa 1:26 ja Psalmin kirjassa 2:4 osoitetaan?

V: Jumalalla on sekä rakkautta että vihaa. Jumala haluaa mieluummin, että ihminen katuu ja kääntyy Jumalan puoleen kuin että hän menehtyy helvetissä. Niitä kohtaan, jotka kieltäytyvät katumasta, Jumala tuntee kuitenkin suurta vihaa.

Teoksessa *When Critics Ask* (s. 286) huomautetaan, että Jumala pilkkaa, kun viisaamattomat oppivat, kuinka typerää on olla luottamatta Jumalan viisauteen. Tällaisessa ”naurussa” ei kuitenkaan ole mitään ilon häivää.

K: Mikä on Erook 18:25:ssä ja Room 9:10–15:ssä mainitun ”oikeudenmukaisuuden” ja ”tasapuolisuuden” ero?

V: Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että tekee sen, mitä on luvannut tehdä. Tasapuolisuus tarkoittaa sitä, että kohtelee kaikkia samalla tavalla. Jumala rankaisee tasapuolisesti kaikkia syntejä, mutta ei kohtele kaikkia syntisiä samalla tavalla. Niille, jotka tulevat Hänen luokseen katuen, annetaan anteeksi heidän syntinsä, ja rangaistus on jo maksettu Jeesuksen kuolemalla ristillä.

K: Miksi Jumala tuomitsee ihmiset Hezekielin kirjassa 18:30 heidän tekojensa mukaan eikä Jumalan tekojen mukaan?

V: Tämä voi tarkoittaa, että Jumala tuomitsee ihmiset sen mukaan, mitä he ovat tehneet. Todennäköisemmin se kuitenkin tarkoittaa, että Jumala tuomitsee heidät heidän oman omantuntonsa mukaan. Apostolien teoissa 17:30 Jumala katsoi läpi sormien joistakin menneistä epäjumalanpalvontatapauksista, jotka johtuivat tietämättömyydestä. Jumalan mittapuu on meistä riippumaton; kuitenkin Jumala suvaitsee armollisesti ihmisiä, jotka tekevät syntiä viattomassa tietämättömyydessä, kuten Roomalaiskirjeen 4:15 ja 5:13 osoittavat. Heillä saattaa olla väärä käsitys siitä, mitä Jumala pitää vanhurskaana. Mutta he ovat jääneet jälkeen jopa omista, lievemmistä vaatimuksistaan siitä, mitä he oikein pitävät oikeana.

K: Jos voimme olla vanhurskaita vain Jumalan armosta, joka vaikuttaa meissä, miksi Hesekielin kirjassa 18:31 sanotaan: ”Heittäkää pois itsestänne kaikki rikkomukset, joita olette tehneet”?

V: Jumala vaikuttaa meissä, ja se tarkoittaa, että juuri nyt tehdään työtä, jotta voisimme elää vanhurskaammin. Kyse ei ole siitä, että Jumala toimii ja me emme tee mitään, vaan siitä, että Jumala ja me toimimme yhdessä. Toisin sanoen, Jumalan voiman avulla meillä on vastuu elää pyhempiä elämää jo nyt.

Jumala odottaa meiltä täysin, että ryhdymme ”sisäiseen työhön” ja vapautamme itsemme synnistä. Emme voi saada sitä päätökseen ja tulla synnittömiksi tässä elämässä; itse asiassa emme voi tehdä siitä mitään edes omin voimin tässä elämässä. Mutta jos olemme aitoja uskovia, meissä toimii Jumalan voima Hänen Henkensä kautta, ja voimme edistyä tämän työn toteuttamisessa. Filippiläiskirjeen 2:12–13 kuvaa myös molempia näkökohtia: Jumalan työtä ja meidän työtämme.

K: Miten voimme käyttää Hesekielin kirjan 19. luvussa esitettyä ajatusta menneisyyden muistelemisesta todistustyössä ja omassa elämässämme?

V: Henkilökohtaisella tasolla on hyvä, että ihminen muistaa muiden hänelle osoittaman ystävällisyyden ja on siitä kiitollinen. On hyvä tarkastella omaa elämäänsä ja oppia sekä menestyksistä että virheistä. 2. Korinttolaiskirjeen 13:5 kehottaa meitä tutkimaan itseämme nähdäksemme, olemmeko uskossa. 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:21 kehottaa meitä koettelemaan kaikkea. Jos pystyt oppimaan myös muiden menestyksistä ja virheistä, se on vielä parempi. Vaikka menneisiin synteihin ei kannata jäädä kiinni, on hyvä katua menneitä syntejä.

Kansakuntana on hyvä oppia menneisyydestämme. Kuten joku sanoi 1980-luvulla – vaikkakaan häntä ei otettu kovin vakavasti – jos rukoileminen poistetaan kouluista, sinne on tuotava metallinilmaisimet.

K: Mikä on leijonan ja sen pentujen vertauskuvan merkitys Hesekielin kirjassa 19?

V: Kristityillä on kolme tulkintaa.

Kollektiivinen: Sanan ”Israel” käyttö tarkoitti yhdistynyttä valtakuntaa, ja leijonanpoikaset olivat Israel ja Juuda.

Kirjaimellinen yksilöllinen tulkinta: Ehkä Israel oli jo tuolloin kaatunut, ja nämä pennut viittaavat Juudan yksittäisiin kuninkaisiin, joista Joahaz oli ensimmäinen, joka hallitsi vain kolme kuukautta. Sekä Joahazin että Sidkian äiti oli Hamutual, Joosian vaimo (2. Kuninkaiden kirja 23:31; 24:18).

Ei-kirjaimellinen tulkinta: Joojakinin äiti oli kuitenkin Nehushta (2. Kuninkaiden kirja 24:8), ja tämä viittaa todennäköisesti Joojakiniin, kun otetaan huomioon Hesekielin kirjan 19:5–9. Ezekiel ei viittaa biologiseen äitiyteen, sillä ”äiti” on kansa Ezekielin kirjan 19:10–14 mukaan. Teoksessa *Bible Knowledge Commentary: Old Testament*, s. 1262, mainitaan muita näkemyksiä, mutta siinä kannatetaan tätä tulkintaa.

Hesekielin kirjassa 19:3 saaliin repiminen ja ihmisten syöminen voivat viitata Jehojakinin aiheuttamaan katastrofiin. Jehojakin teki pahaa Herran silmissä 2. Kuninkaiden kirjan 24:9 mukaan.

K: Miksi on hyvä miettiä menneisyyttä ja tulevaisuutta, kun olet kiusauksessa (Hes. 19)?

V: Jotkut ihmiset eivät ajattele menneisyyttään; he eivät tiedä, keitä he ovat; heillä ei ole juurikaan identiteettituntemusta siitä, missä he olivat menneisyydessään ja miten he joutuivat orjuuden tilaan. He eivät ajattele identiteettiään Jumalan edessä eivätkä tulevaisuuttaan. Saattaa olla, että he eivät tunnista itseään 20 tai 30 vuoden päästä omaksi itsekseen.

Mieti, kuka olet oikeasti, ja millainen on ollut matkasi Jumalan kanssa tähän asti. Mieti syntisi mahdollisia seurauksia sekä itsellesi että muille, ja suhteellesi Jumalaan.

He saattavat ajatella vain tunteitaan tai syntiään eivätkä välttämättä pohtia tulevia seurauksia.

Miksi useammat ihmiset eivät ole säästäneet rahaa eläkkeelle? Eräässä nuorten tutkimuksessa, jossa selvitettiin heidän ajatuksiaan siitä, milloin he jäisivät eläkkeelle, havaittiin, että he melkein ajattelivat tulevaisuuden itseään täysin eri ihmisenä.

K: Miten voimme käyttää Hesekielin kirjan 19. luvussa esitettyä ajatusta tulevaisuuden surusta todistustyössämme?

V: Yksi maallinen neuvo on, että mitä ikinä oletkin tehnyt, elä ilman katumusta. Tämä on raamatunvastaista. Hesekielin kirjan 19. luku on kokonaan omistettu katumukselle siitä, mitä he tekivät, ja siitä, mitä olisi voinut olla. Valitusvirret on kokonainen kirja, joka käsittelee katumusta. Apostoli Paavali osoittaa 1. Timoteuksen kirjeen 1:13–15:ssä katumusta siitä, mitä hän teki ennen kääntymistään Kristuksen puoleen. Mutta vaikka meillä on katumusta, Jumala on antanut lupauksen. Joelin kirjassa Jumala lähetti heinäsirkat rankaisemaan tottelemattomia kansaansa. Silti Joelin kirjassa 2:25a Jumala sanoo, että Hän korvaa heille ne vuodet, jotka heinäsirkat ovat syöneet.

K: Mikä on surun oikea rooli Hesekielin kirjassa 19 sellaisen kristityn elämässä, jonka tulee aina iloita (Fil. 3:1; 1. Tess. 5:16)?

V: Paavali ja muut uskovat surivat 1. Korinttolaiskirjeen 5:2:ssa; 2. Korinttolaiskirjeen 2:1–5:ssa; 2. Korinttolaiskirjeen 7:8–9:ssa; 2. Korinttolaiskirjeen 11:28–29:ssa. On aika surra omia syntejämme, toisten syntejä ja niiden suurta menetystä, jotka hylkäävät Kristuksen.

K: Mitä tarkoittaa ”häkki” Hesekielin kirjassa 19:9?

V: Asiasta on neljä näkemystä.

1. Se voi olla tässä yhteydessä todellinen häkki.

2. Se voisi olla kuoppa.

3. Ehkä häkkiä tarkoittava sana ”sugar” on peräisin assyrialaisesta sanasta sigaru, joka ei tarkoita häkkiä vaan kaulakehää.

4. Kyseessä voi olla sanaleikki, jossa yhdistyvät näkemykset 1 ja 3.

K: Luuletko, että Hesekielin kirjassa 19:10 pitäisi lukea ”veressäsi”, kuten useimmissa heprealaisissa käsikirjoituksissa, vai ”viinitarhassasi”, kuten kahdessa heprealaisessa käsikirjoituksessa?

V: ”Viinitarhassasi” ei tässä yhteydessä ole kovin järkeenkäypää.

K: Miten tämä valituslaulun osa eroaa hieman edellisestä osasta (Hes. 19:10–14)?

V: Edellinen osa käsitteli ruhtinaita (leijonia), jotka vietiin pois ja vangittiin. Tämä osa on valitus Juudasta itsestään ja siitä, kuinka se oli kuin vahva viiniköynnös, joka revittiin juurineen ja poltettiin. On hämmästyttävää, että Jumala tekisi näin omilleen heidän tottelemattomuutensa vuoksi.

K: Hesekielin kirjassa 20:1–5 kansa halusi toisaalta palata Jumalan luo ja kuunnella Hesekielia, mutta toisaalta se ei halunnut luopua epäjumalien palvonnasta. He eivät olleet ”täysin kapinallisessa tilassa”, mutta eivät myöskään olleet tottelevaisia Jumalalle? Miten ihmiset voivat olla tällaisia nykyään?

V: Jotkut saattavat haluta vain varmistaa kaikki vaihtoehdot. Jotkut pitävät kristinuskoa pelkkänä ”palovakuutuksena”. Toiset saattavat aidosti haluta seurata Jumalaa, mutta he haluavat aidosti seurata myös jotain muuta. Ihmiset haluavat pitkän tähtäimen tavoitteen, ikuisen elämän Jumalan kanssa, mutta he haluavat myös lyhyen tähtäimen nautintoa, jännitystä, mysteeriä tai turvallisuutta jostakin muusta. Jumala puhuu tästä syntisestä asenteesta hengellisenä aviorikoksena.

Ihminen voi uskoa Jumalaan, mutta ei silti olla uskovainen. Kadotettu ihminen voi uskoa monia totuuksia Jumalasta, mutta ei ole koskaan luovuttanut elämäänsä Hänelle.

K: Miten Jumala suhtautuu tässä Hesekielin kirjassa 20:4–5 kuvattuun välitilaan?

V: Tämä kuulostaa hieman Ilmestyskirjan 3. luvussa mainitulta Laodikean seurakunnalta. Ihmisten kielellä voisimme ymmärtää tämän esimerkiksi tytön tapauksella, jolla on useita poikaystäviä sivussa. Ehkä yksi poikaystävä ei tiennyt muista, tai ehkä hän tiesi. Kuvittele tyttöä, joka sanoo poikaystävälleen: ”Rakastan sinua todella… tiistaisin.”

K: Mikä olisi Egyptin epäjumalien viehätysvoima (Hes. 20:8)?

V: Ihmiset pitäisivät mielenkiintoisena palvoa eläin- ja puolieläinjumalia. Näiden puolieläinjumalien palvominen voi vaikuttaa kammottavalta, mutta myös näyttävältä – kunhan kukaan ei koskaan kysy: ”Mistä tiedät, että tämä on totta?” Tietenkin jotkut saattaisivat vastata tähän kysymykseen: ”Ihmiset ovat palvoneet näitä epäjumalia yli 1 500 vuotta, joten niiden on oltava totta, koska se on perinne.” Mutta voimme oppia, että perinne ei sinänsä ole opas siihen, mikä on totta. Egyptiläisten epäjumalien palvominen tekisi heistä myös mieluisia egyptiläisille, jolloin he voisivat solmia sotilaallisen liittouman.

K: Hesekielin kirjassa 20:9, 14, 39 ja 44 Jumala korostaa ilmausta ”minun nimeni tähden”. Miksi luulet tämän olevan tärkeää?

V: Tämä on synonyymi sille, että Jumala tekee asioita kunniakseen. Viime kädessä Jumala loi meidät kunniakseen, ja kun Jumalan kansa lakkasi ylistämästä Häntä, he eivät enää asuneet siinä maassa.

K: Oliko laki Hesekielin kirjassa 20:11, 13, 21 hyväksi ihmisille vai ei?

V: Jumalan laki oli hyvä, mutta sillä oli sekä huonoja että hyviä seurauksia.

Opetuksellisessa mielessä oli hyvä kertoa heille, mikä miellytti Jumalaa. Sen käskyjen noudattaminen oli myös tapa, jonka Jumala antoi meille miellyttääkseen Häntä.

Teoriassa oli hyvä kertoa ihmisille, kuinka päästään taivaaseen elämällä ilman syntiä. Kukaan ei kuitenkaan ollut synnitön eikä päässyt taivaaseen tällä tavalla.

Todellisuudessa laki oli ankara valvoja, joka osoitti ihmiskunnalle, kuinka kaukana olemme Jumalan vaatimuksista. Lisäksi mitä enemmän ihmiset tiesivät, sitä enemmän he joutuivat vastuuseen, mikä toi mukanaan lisää huonoja seurauksia. Mitä ihmiset sitten tekisivät tällä tiedolla, joka valaisi totuuden valolla heidän pimeän ja rumaan hengellisen tilansa?

Lopulta laki toimi niin, että se ajoi ihmiset Jumalan armon syliin. Se selitti Jumalan lain seremonialliset näkökohdat: miksi tarvitsimme kaikkia noita uhreja ja miksi langenneen ihmisen ja Jumalan pyhyyden välillä oli niin suuri kuilu.

Lopulta laki antoi meille toivon pilkahduksen. Jos oli olemassa keino peittää syntimme ainakin väliaikaisesti uhrin avulla, niin Jumala välitti meistä, ja Jumala saattaisi tarjota pysyvämmän ratkaisun… minkä Hän tekikin Jeesuksessa Kristuksessa.

K: Miksi Jumala antoi sapatin (Hes. 20:12, 16, 20, 21)?

V: Jumala antoi sapatin merkiksi itsensä ja liiton kansansa, juutalaisten, välille (2. Moos. 31:12–13; Hesekiel 20:12, 20).

Jumalan sana, lait ja määräykset paljastettiin vain Israelille, kenellekään muulle (Psalmi 147:19–20).

Kymmenen käskyä annettiin israelilaisille Mooseksen johdolla, ei heidän isilleen (5. Mooseksen kirja 5:3).

Laki ja vanha liitto koskivat vain israelilaisia (Roomalaiskirje 9:4). Aabrahamilla ja muilla ei ollut sapattia.

Israelilaisille ilmoitettiin Jumalan lait ja sapatit (Nehemia 9:13–14).

Sapatti on tehty ihmisen vuoksi, ei ihminen sapatin vuoksi (Mark. 2:27).

K: Miten Kanaan oli Hesekielin kirjassa 20:15 kaikkien maiden kunnia?

V: Vaikka on totta, että Kanaan pystyi elättämään suuremman väestön kuin Jordan-joen itäpuolella sijaitsevat maat, se ei ole asian ydin. Mikä tahansa maa, jonka Jumala valitsi teille ja antoi teille erityisesti, olisi teille varmasti kaikkien maiden kunnia. Vielä enemmän: Kanaanin maa, joka oli aikoinaan epäjumalanpalvonnan ja lapsiuhrien kiroama maa, tuli Jumalan valitun kansan, juutalaisten, maaksi ja paikaksi, jossa kaikki maan kansat saivat lopullisen siunauksen.

K: Miksi ihmiset yleensä, kuten Hesekielin kirjassa 20:15 todetaan, unohtavat tai laiminlyövät kiitollisuuden osoittamisen heille tehdyistä hyvistä teoista?

V: Ihmiset eivät itsekkäästi usein näe hyötyä siitä, että olisivat kiitollisia jo tapahtuneista hyvistä asioista. Liike-elämässä asenne ei ole ”mitä olet tehnyt minulle”, vaan ”mitä olet tehnyt minulle tänään”, koska menneitä hyviä tekoja ei enää pidetä mielessä. Ihmisillä on luonnollinen taipumus pitää asioita itsestäänselvyytenä, kun taas Jumala kutsuu meitä elämään kiitollisuuden elämää.

K: Miksi Jumala pidätti kätensä Hesekielin kirjassa 20:22, jotta Hänen nimeään ei häpäistäisi kansakuntien silmissä?

V: 2. Mooseksen kirjan 32:11–14 antaa tähän täydellisen selityksen. Kun Jumala oli pelastanut kansan Egyptin orjuudesta, jos Hän olisi tuhonnut heidät yhtäkkiä erämaassa, muut olisivat voineet sanoa, että Jumala pelasti heidät vain tuhotakseen heidät. Hesekielin kirjan 20:22 viittaa lyhyesti tähän, minkä useimmat juutalaiset tietävät.

K: Oliko 2. Hesekielin kirjan 20:25 mukaan osa Jumalan laeista kansalle haitallisia?

V: Kansan hylkäsi tässä yhteydessä Jumalan lait, jotka olivat heille annettuja (Hesekielin kirja 20:19–21). Siksi Jumala salli heidän hallitsijoidensa säätää lakeja, jotka olivat epäoikeudenmukaisia ja heille haitallisia. Ihmiset voivat aina valittaa poliittisista johtajistaan, mutta usein he saavat juuri sellaiset johtajat ja lait, joita ansaitsevat.

K: Mitä ”Bamah” tarkoittaa Hesekielin kirjassa 20:29?

V: Bamah saattoi olla todellinen paikka. Toisaalta sana Bamah tarkoitti korkeaa paikkaa, joten se saattoi olla yleinen kuvaus kanaanilaisten pyhäköistä. Kyseessä on itse asiassa sanaleikki. ”Mikä on korkea paikka” on mah habamah, ja ”sinä menet” on haba’im.

K: Miksi Hesekielin piti profetoida etelään päin (Hes. 20:46, 47)?

V: Hesekiel profetoi sekä Israelia että Juudaa vastaan. Tässä kohdassa Hesekielin oli kuitenkin nimenomaan käännettävä kasvonsa kohti Jerusalemia ja eteläistä Juudan kuningaskuntaa, koska tämä profetia oli nimenomaan heille tarkoitettu eikä pohjoiselle kuningaskunnalle.

Nykyään, kun ihmisillä on naapureita, jotka ovat jumalattomampia kuin he itse, on helppo ajatella, että Jumalan on pakko olla tyytyväinen heihin, yksinkertaisesti siksi, että he näyttävät vertailussa vanhurskaammilta. Muistakaa kuitenkin, että sekä Israel että Juuda saivat rangaistuksen, vaikka Juudan rangaistus tuli myöhemmin eikä ollut aivan yhtä tuhoisa.

K: Miten kaikki ihmiset näkivät Hesekielin kirjassa 20:48, että Jumala sytytti tämän tulen?

V: Ehkäpä Hesekielin profetia itsessään on osa vastausta. Ilman profeettoja saattaisi ajatella, että Israel ja Juuda tuhoutuivat, koska Jumala hylkäsi tai unohti kansansa. Kuitenkin ne lukuisat varoitukset, joita Jumala antoi profeettojen kautta, osoittavat, että tuhoa ei sallittu Jumalan huolimattomuuden vuoksi, vaan se johtui pikemminkin siitä, että Jumala muisti heidät ja heidän tottelemattomuutensa.

K: Miksi sekä vanhurskaat että jumalattomat saavat tuomion Hesekielin kirjassa 21:4?

V: Kaksi seikkaa, jotka eivät kuulu vastaukseen, ja sitten vastaus.

1. Vaikka vanhurskaat tuomitaan taivaallisten palkkioiden saamiseksi ja jumalattomat saavat eriasteisia rangaistuksia, tämä jae ei tarkoita sitä.

2. Septuaginta käänsi tämän ilmaisuksi ”epävanhurskaat ja jumalattomat”, mutta masoreettisen tekstin uskotaan olevan tässä kohdassa oikea.

Vastaus: Tuomio tarkoittaa tässä kansan synnin seurauksia. Hesekielin kirjassa 21:3–4 sanotaan, että sekä vanhurskaat että jumalattomat, jotka tuolloin asuivat Israelissa, hävitetään, toisin sanoen tapetaan ja/tai karkotetaan, hyökkäävän armeijan toimesta.

Kuinka sekä vanhurskaat että jumalattomat voisivat joutua tuomion kohteeksi, jos Hesekielin kirjassa 18 sanotaan, että jumalattomat eivät kuole vanhurskaiden puolesta? Koko Raamatun läpi vanhurskaat eivät joudu kantamaan jumalattomien syyllisyyttä. Kuitenkin Aabelin ajoista lähtien vanhurskaat ovat kärsineet seurauksista muiden jumalattomuuden vuoksi. Katso lisätietoja Hesekielin kirjan 18 luvun käsittelystä.

K: Mikä on ”etelästä pohjoiseen” -ilmaisun merkitys Hesekielin kirjassa 21:4?

V: ”Etelästä pohjoiseen” osoittaa, että tuomio alkaisi etelästä, Juudasta. Sana ”etelä” on hepreaksi Negev, joka on myös Juudan eteläosan nimi.

K: Mikä on ”sauva” Hesekielin kirjassa 21:10?

V: Jay P. Greenin kirjaimellinen käännös osoittaa, että tämä hepreankielinen sana on ”sauva”, ei ”valtikka”. Sanan merkityksestä on kaksi näkemystä:

Kuninkaan valtikka: Koska Jumala oli luvannut, että Daavidin suku kestäisi ikuisesti, he saattoivat ajatella, että kuninkaita ei koskaan voitettaisi.

Kurinpitokeppi: ”Valtikka” on kuitenkin tulkinta, joka tuntuu vieraalta tässä kohdassa. Täällä tarkoitetaan kurinpitokeppiä (Sananlaskut 10:13; 13:24; 23:13; 2. Samuelin kirja 7:14; Jobin kirja 9:34; Jobin kirja 21:9).

Tietenkin molemmat voitaisiin yhdistää.

K: Mihin veriseen kaupunkiin tämä profetia kohdistuu Hesekielin kirjassa 22:2 ja 24:9?

V: Se on Jerusalem.

K: Miten jotkut levittävät juoruja verenvuodatuksen aikaansaamiseksi (Hes. 22:9)?

V: Tämä viittaa vääriin syytöksiin ja muihin keinoihin kertoa valheellisia tarinoita, joiden seurauksena ihmisiä tapetaan.

K: Mikä oli vikaa siinä, että Ezekielin kirjassa 22:9 syötiin vuorilla?

V: Kanaanilaisten pyhäkköt sijaitsivat yleensä vuorilla ja kukkuloilla, ja ”vuorilla syöminen” tarkoitti yleensä osallistumista kanaanilaiseen uskonnolliseen juhlaan.

K: Miten profeetat ”ahmivat sieluja” Hesekielin kirjassa 22:25,27?

V: Rahan ja oman asemansa vuoksi nämä profeetat teeskentelivät huolehtivansa kansan hengellisistä tarpeista ja suojelevansa heitä harhaanjohtamiselta. Todellisuudessa he vain kertoivat kansalle sen, mitä tämä halusi kuulla.

Kristinuskossa, jos opetus ei ole muuta kuin sitä, mitä ihmiset haluavat kuulla, johtajien tulisi varoa, etteivät he seuraa näiden sieluja ahmivien profeettojen jalanjälkiä.

K: Mitä tarkoittaa Hesekielin kirjassa 22:30–31 mainittu ”seisominen aukon edessä”, ja miksi joku, joka seisoo aukon edessä, voisi kääntää pois Jumalan vihan?

V: Tällä vertauksella oli kaksinkertainen merkitys.

Fyysisesti, jos heillä olisi tarpeeksi sotilaita, he voisivat yrittää torjua hyökkäävän armeijan, tässä tapauksessa babylonialaiset.

Hengellisessä mielessä, jos olisi tarpeeksi jumalallisia ihmisiä opettamaan Jumalan sanaa, kumoamaan harhaoppeja ja rohkaisemaan ihmisiä palaamaan Jumalan luo, he karkottaisivat Jumalan rangaistuksen, tässä tapauksessa babylonialaisten armeijan.

Katso lisätietoja keskustelusta, joka koskee Hesekielin kirjan 13:5.

K: Miten voimme nykyään seistä aukon edessä, kuten Hesekielin kirjassa 22:30–31 sanotaan?

V: Kun ihmiset sanovat, että jokin asia on oikein, ja me tiedämme, ettei se ole Jumalalle mieluista, meidän on noustava esiin ja sanottava se. Jopa silloin, kun jotkut kristityt sanovat, että jokin asia on oikein, ja me tiedämme sen olevan väärin, meidän on noustava esiin. Kun Saatana haluaa harhauttaa ihmisiä synnillä tai harhaoppeilla – olivatpa he sitten epäuskoisia tai uskovia – meidän on puhuttava ja yritettävä suojella heitä siltä.

K: Mikä on Hesekielin kirjan 23. luvussa esitetyn kahden moraalittoman tyttären vertauskuvan merkitys?

V: Tämä kuvaava vertauskuva osoittaa, kuinka syvästi Jumala inhoaa sekä Israelia että Juudaa.

K: Hesekielin kirjassa 23 tämä kuvaava vertauskuva osoittaa, kuinka syvästi Jumala kääntää selkänsä heille, koska Hän inhoaa sekä Israelia että Juudaa, jotka osoittavat Häntä kohtaan tällaista halveksuntaa. Miksi luulet, että epäjumalien palvomista verrataan prostituutioon?

V: Se, että Jumalan kansa teki niin, ei ollut Jumalalle vain inhottavaa, vaan myös loukkaavaa, että Hänen oma kansansa, joka kantaa Hänen nimeään, tekisi näin. Uudessa testamentissa olemme hengellisesti Kristuksen morsian. Vanhassa testamentissa Jumala sanoo vertauskuvallisesti, että Hän oli Israelin aviomies. Mutta kun hekin palvoivat epäjumalia, Jumala osoitti inhoa siitä, että he olivat uskottomia ja rikkoivat liittoaan Jumalan kanssa.

K: Miksi Egypti mainitaan Hesekielin kirjassa 23:3?

V: Syynä ei todennäköisesti ole se, että israelilaiset oleskelivat Egyptissä 430 vuotta; siinä ei ollut mitään vikaa, eikä heitä voitu syyttää siitä. Pikemminkin heitä houkuttelivat egyptiläiset jumalat, jotka olivat heille ansa jo tuolloin, lähes 900 vuotta myöhemmin.

K: Miksi joissakin ihmisissä, kun he ovat tehneet synnin, katumus ja ”sen yli pääseminen” tapahtuu, eivätkä he enää koskaan tee sitä syntiä, kun taas toisissa ihmisissä, vaikka he yrittävätkin katua, ”sen yli pääseminen” ei koskaan tapahdu (Hes. 23:3, 1. Kor. 10:5–13)?

V: Jotkut ihmiset, jotka eivät pääse yli synnistä, kokevat, että heidän identiteettinsä on kietoutunut kyseiseen syntiin. Toiset muistavat usein nautinnon (Ezekiel 23:19), jopa kaipaavat syntiä (Ezekiel 23:21) ja unohtavat syyllisyyden ja häpeän tuskan, joka liittyy päätökseen tulla saastutetuksi.

Jumala antaa heille ”lupauksen”, että he eivät enää katso näitä asioita eivätkä kaipaa niitä (Hesekiel 23:27). Jumala lupaa heille, että heidän rangaistuksensa on niin ankara, etteivät he enää kaipaa sitä syntiä.

Jotkut kokevat, että heidän identiteettinsä on sidottu johonkin syntiin. Jotkut muistelevat sen tuomaa nautintoa lämmöllä. Toiset muistavat siitä saadun hyödyn. Katso sivu ”Menetyksemme Kristuksessa” http://www.biblequery.org/Experience/Loss/OurLossInChrist.html, jos haluat lisätietoa synnin selättämisestä.

K: Mitä Oholah/Aholah ja Oholibah/Aholibah tarkoittavat Hesekielin kirjassa 23:3–4?

V: Oholah tarkoittaa ”hänellä on oma teltta” tai ”hänen teltansa”, mikä on tyypillistä prostituoidulle. Oholibah tarkoittaa ”minun teltani on hänessä”. Tämä oli osuva vertaus, koska Jumalan temppeli sijaitsi Juudan Jerusalemissa. Pohjoisella Israelin kuningaskunnalla oli oma ”teltansa” kultaisten vasikoiden uskonnon muodossa.

K: Mitkä ovat muutamia muita tapoja, joilla Jumala toisinaan rankaisee ihmisiä synnistä juuri sen synnin avulla (Hes. 23:9–10, 22)?

V: Yksi tapa on se, mitä vanhemmuudessa kutsutaan ”loogisiksi seurauksiksi”. Joskus rangaistus synnistä on se, että joutuu toistamaan kyseistä syntiä yhä uudelleen. Kansan palvoi epäjumalia. Myöhemmin löydettiin assyrialainen obeliski, jossa Jehu ja hänen palvelijansa kumartavat assyrialaiskuningas Salmanassar III:lle maksaessaan hänelle veroa. Myöhemmin, 700-luvulla, Menahem maksoi veroa Tiglat-Pileser III:lle. Myös Israelin viimeinen kuningas Hoshea teki niin, vaikka se ei lopulta tuonut hänelle mitään hyötyä. Verojen maksamiseen kuului se, että kuningas toimitti veron ja palvoi assyrialaisia epäjumalia. Ne, jotka palvoivat assyrialaisia epäjumalia, joutuivat lopulta assyrialaisten tai sitten valloittaneiden babylonialaisten rankaisemiksi.

K: Miksi joissakin ihmisissä on kyky oppia toisten menestyksistä ja epäonnistumisista, kun taas toisilla se ei onnistu (Hes. 23:11)? Kuinka hyvin sinä osaat oppia toisten virheistä?

V: Sanotaan, että kokemus on paras opettaja, mutta myös kallein. Jotkut eivät opi edes omista virheistään. Mutta kuinka paljon viisaampaa onkaan pystyä oppimaan myös toisten virheistä? Kuinka viisas siis haluat olla? Jos olet vakavissasi viisauden tavoittelemisessa, kuinka usein olet kiinnittänyt huomiota siihen, mitä Raamattu sanoo viisauden hankkimisesta Jaakobin kirjeen 1. luvussa, Sananlaskuissa ja Psalmin 139. luvussa?

K: Milloin Juuda lähetti sanansaattajia kaldealaisille (Hesekielin kirja 23:16, 40)? Miksi tämä oli niin paha asia? Miten tämä liittyy siihen, että Herra koetteli Hiskian sydäntä (2. Aikakirja 32:30–31)?

V: Muutoin jumalinen kuningas Hiskia teki näin 2. Kuninkaiden kirjassa 20:12–19, Jesajan kirjassa 39:1–8 ja 2. Aikakirjoissa 32:30–31. Myös jumalinen kuningas Joosia surmattiin, kun hän yritti auttaa babylonialaisia taistelemalla Egyptiä vastaan 2. Kuninkaiden kirjassa 23:29–30.

K: Miksi Jumala kääntäisi selkänsä inhosta kansalle, jolla on suhde Häneen, Hesekielin kirjassa 23:18?

V: Tässä käytetty heprealainen lause käännettynä kirjaimellisesti on ”sieluni repäistiin irti hänestä”. Nykyään saattaisimme kutsua sitä ”sydäntä särkeväksi”. Aviomiehelle tai vaimolle on tuskallista käynnistää avioeromenettely uskottomasta puolisosta. Se tarkoittaa, että et enää rakasta häntä puolisona.

K: Mikä on ”malja” Hesekielin kirjassa 23:31–34?

V: Tämä Jumalan vihan symboli, joka mainitaan myös Jeremian kirjassa ja Ilmestyskirjassa, on mielenkiintoinen. Se on jotain, jota ihmiset nauttivat, antavat toisille juotavaksi ja jota heidät joskus pakotetaan juomaan. Sitä verrataan usein vereen ja viiniin, ja se voi ajaa ihmiset hulluiksi. Malja mainitaan muun muassa seuraavissa kohdissa: Psalmi 75:8; Jesaja 51:17–23; Jeremian kirjassa 25:15–19; 51:7; Habakukin kirjassa 2:16 sekä Ilmestyskirjassa 17:3–4; 18:6. Jo ennen Psalmeja kanaanilaisetkin käyttivät maljan metaforaa. Malja saattoi edustaa ihmisen osaa elämässä, kuten Psalmissa 16:5.

K: Hesekielin kirjassa 23:36 Hesekielille käskettiin tuomita ja ottaa asia esille. Milloin meidän tulisi tuomita ja ottaa asia esille?

V: Meidän ei tule arvioida ihmisten arvoa tai sitä, kuinka hyviä he ovat. Meidän on kuitenkin tuomittava asioita, mukaan lukien vanhurskaat ja syntiset teot, ja meidän on tehtävä erottelua. Aivan kuten meidän tulisi rohkaista, lohduttaa ja oikaista Jumalan kuuliaisuuden ja toisten rakkauden vuoksi, meidän tulisi myös ottaa asia esille samoista syistä. Meidän tulisi varoa, ettei se johdu ylpeydestä tai ajatuksesta, että olisimme muita parempia.

Meidän ei tule tuomita tai ottaa asiaa esille oman mielivaltaisen arvostelumme perusteella, vaan sen perusteella, mitä Raamattu sanoo. Paavali oli yllättynyt siitä, ettei Korintin seurakunta ollut erottanut erästä henkilöä seurakunnasta. Tyatiran seurakuntaa ei itse asiassa nuhdeltu Jezebelin moraalittomuuden vuoksi; itse asiassa heitä nuhdeltiin siitä, että he suvaitsevat tuon aktiivisesti moraalittoman naisen seurakunnassaan.

Me puutumme asiaan auttaaksemme sekä henkilöä, johon puutumme, että muita, jotka kuuntelevat (tai lukevat). Meidän on osoitettava heille, miksi heidän kulkemansa polku on väärä tai tuhoisa, mikä on parempi polku ja miksi on tärkeää ja kiireellistä, että he muuttuvat nyt.

K: Hesekielin kirjassa 23:37 heidän lapsensa olivat ruokaa heidän epäjumalilleen, koska he uhrasivat lapsensa. Miten lapset ovat nykyään vertauskuvallisesti ”ruokaa” ihmisten synnille?

V: He ovat ruokaa ainakin kahdella eri tavalla.

Abortin kautta lapsia uhrataan äidin halun vuoksi. On tullut ilmi, että abortoiduilta vauvoilta kerätään elimiä tutkimustarkoituksiin. Eräässä tapauksessa abortoidun vauvan sydän sykki vielä sen jälkeen, kun se oli tuotu ulos. Abortin suorittajat poimivat aivot siitä huolimatta.

Moraalisen turmeltumisen kautta lapsille opetetaan jatkamaan opettajiensa syntejä. Nykyään monissa kouluissa heille opetetaan, että homoseksuaalisuus on moraalinen, vaihtoehtoinen elämäntapa, että seksi ennen avioliittoa on hyväksyttävää ja että jos se on laillista, se on OK.

K: Hesekielin kirjassa 23:38–39 kerrotaan, että he uhrasivat lapsiaan epäjumalien palvonnassa ja tulivat samana päivänä Jumalan temppeliin. Millä tavoin ihmiset yrittävät nykyään käyttää Jumalaa hyväkseen?

V: Ajatus siitä, että Jumala ei ole tyytyväinen heidän elämäänsä, ei ilmeisesti tullut heille mieleen. Ajatus siitä, että he yksinkertaisesti tuhlasivat aikaansa menemällä Jumalan temppeliin, koska Hän ei hyväksyisi heidän uhrauksiaan, ei tullut heille mieleen. Lopuksi ajatus siitä, että enemmän tietoa tuo mukanaan enemmän vastuuta ja ankaramman tuomion tottelemattomille, ei ilmeisesti tullut heille myöskään mieleen. Ehkä he ajattelivat voivansa ”varmistaa asiansa” palvomalla erilaisia jumalia. Ehkä he ajattelivat, että Jumala olisi tyytyväinen mihin tahansa pieneen osaan, jonka he päättivät Hänelle antaa. Mutta vaikka Kainin uhri maksoi hänelle hedelmiä ja vihanneksia, Jumala ei hyväksynyt Kainin uhrausta. Siitä lähtien Jumala ei hyväksy myöskään pahantekijöiden uhrauksia.

K: Mikä on ero Hesekielin kirjan 24:1–12 ensimmäisen vertauksen (24:1–5) ja toisen vertauksen (24:6–12) välillä?

V: Ensimmäisessä kuvassa ihmiset kiehuvat Jerusalemin kattilassa. Toisessa kuvassa Jerusalem itse on synnin peitossa.

K: Miten ihmiset ”kiehuvat” synnin takia Hesekielin kirjassa 24:1–5 esitetyssä ensimmäisessä vertauskuvassa?

V: Kun liha keitetään, se ”kypsyy”. Osa lihaskudosten voimasta ja sitkeydestä katoaa, ja liha on helpompi syödä ja kuluttaa. Samalla tavalla, kun ihmiset ”kiehuvat” synnissä, heidän voimansa ja sitkeytensä pahuutta vastaan katoaa, ja Saatana voi helpommin kuluttaa heidät. Mutta kiitos Jumalalle, että vaikka joku olisi ”kiehunut” synnissä, Jumala voi uudistaa hänet!

K: Mitkä ovat ainakin kuusi tapaa, joilla synti ”kuoriutuu” tai ”ruostuu” Hesekielin kirjassa 24:6–12 esitetyssä toisessa vertauskuvassa?

V: Niitä voi olla enemmänkin kuin kuusi, mutta tässä on kuusi tapaa.

1. Synnin tekeminen voi tehdä ihmisestä alttiimman lankeamaan samalla tavalla tulevaisuudessa.

2. Aivan kuten karstoittuneen kattilan lämpeneminen kestää kauemmin, sitä ei voi koskaan puhdistaa täysin ja jos se on karstoittunut sisäpuolelta, siihen mahtuu vähemmän, niin synti voi hidastaa meitä seuraamasta hyvää, estää meitä elämästä puhdasta elämää ja vähentää sitä, mitä Jumala haluaa antaa meille.

3. Riittävän pitkään jatkunut synti voi turruttaa ihmisen omantunnon, jolloin hän ei tunne syyllisyyttä tehdessään kyseistä syntiä.

4. Synnin toistaminen voi edelleen pimentää ihmisen mieltä niin, ettei hän enää näe sen olevan väärin.

5. Tuon synnin tekeminen muiden nähden antaa muille esimerkin siitä, että synti on hyväksyttävää tai ei ainakaan niin pahaa, ja että heidänkin on hyväksyttävää tehdä niin.

6. Jumalan edessä he keräävät yhä enemmän syyllisyyttä.

Hyvä uutinen on kuitenkin se, että riippumatta siitä, kuinka pahasti joku on synnin peitossa, jos hän katuu ja antaa elämänsä Kristukselle, Kristus voi tehdä hänestä jälleen kirkkaan ja puhtaan. On mahdollista, että hänen on silti kärsittävä synneistään seuraukset maan päällä, ja uskovan osalta se voi tarkoittaa palkkion menettämistä. Uskovat ja jopa Paavali olivat huolissaan siitä, että he kääntyisivät pois ja menettäisivät palkkansa (1. Kor. 3:13–15 ja 9:27). Mutta heidät puhdistetaan Jumalan edessä, eikä heidän tarvitse kärsiä seurauksia helvetissä.

K: Miksi Jumala otti Hesekielin vaimon pois häneltä (Hes. 24:15–19)? En näe, että Hesekiel tai hänen vaimonsa olisivat tehneet tässä mitään väärää, enkä näe, miten tämä hyödyttäisi hänen vaimoaan.

V: Jumala käytti jopa tätä ulkoista keinoa suostutellakseen kansan palaamaan Hänen luokseen. Hesekiel saisi nähdä vaimonsa uudelleen taivaassa, mutta nämä ihmiset eivät koskaan näkisi taivasta, elleivät he tekisi parannusta.

Huomaa, että Raamattu ei kerro, oliko vaimo terve ja kuoli yllättäen, vai oliko hän sairastanut pitkään jatkuvaa sairautta. Raamattu ei myöskään kerro, saiko Jumala hänet nimenomaan kuolemaan juuri tuolloin, vai käyttikö Jumala hänen kuolemaansa hyväkseen, mutta ilmoitti siitä ensin Ezekielille.

Jos kristitty on tottelevainen Jumalalle, saattaisi olla houkuttelevaa ajatella, että kyseisen henkilön ja hänen perheensä fyysinen terveys ja elämä ovat Jumalan tärkein prioriteetti. Itse asiassa Hesekielin kirjan 24:16–18 osoittaa, ettei asia ole näin. Jumalan näkökulma, joka ulottuu miljoonien vuosien päähän, voi poiketa lyhytnäköisestä näkökulmasta. Meidän tärkein prioriteettimme tulisi olla Jumalan kunnia, ei oma elämämme.

K: Miten tämä toimi Eze 24:15–24:ssä hyväksi Ezequielille, kuten Room 8:28 sanoo?

V: Ensin kolme asiaa, jotka eivät ole vastaus, ja sitten vastaus.

X Roomalaiskirjeen 8:28 ei ollut vielä kirjoitettu, joten Jumalan lupausta Roomalaiskirjeen 8:28:ssa ei ollut vielä annettu. Vaikka Roomalaiskirjeen 8:28 kirjoitettiin yli 500 vuotta myöhemmin, uskon, että tämä kääntyi silti hyväksi.

X Suuremmat palkkiot taivaassa siitä, että kärsimyksiä maan päällä kestettiin uskollisesti. Vaikka tämäkin on todennäköisesti totta, voimme nähdä, kuinka tämä toteutui myös maan päällä.

X Pahempaakin olisi voinut tapahtua, jos Hesekielin vaimo olisi vielä elossa. Ehkä hän tai Hesekiel olisi kääntynyt pois Herran luota, sairastunut pitkään jatkuneeseen sairauteen jne. Vaikka emme tiedä, onko tämä spekulaatio totta, voimme kuitenkin nähdä hyvän tuloksen Hesekielin menetyksessä ilman, että oletamme sitä.

Vastaus: Hesekielin lohduttaminen ei ollut Jumalan tärkein prioriteetti. Hesekielin menetyksen kautta muut ihmiset, jotka olivat hengellisesti eksyneitä, saattoivat nähdä, kuinka vakavaksi tilanne tulisi, ja ehkä kääntyisivät parannukseen.

K: Missä määrin meidän tulisi Hesekielin kirjassa 24:19–27 uhrata, ei oman lopullisen hyödyn vuoksi, vaan muiden lopullisen hyödyn vuoksi?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, mutta on silti opettavaista, ja sitten vastaus.

X Varhaiskirkon kirjailija Origenes oli erittäin vaikutusvaltainen. Hän teki hyviä tekoja, kuten sai joitakin gnostikkoja luopumaan gnosticismista ja tulemaan aidoiksi kristityiksi, mutta hänellä oli myös joitakin vakavasti virheellisiä opetuksia. Kukaan ei kuitenkaan koskaan väittänyt, ettei hänellä olisi ollut sitoutumista. Nuorena miehenä hän tiesi eräästä varakkaasta naisesta, jolla oli arvokkaita kirjoja ja raamatunkäsikirjoituksia. Niinpä hän asui naisen suostumuksella tämän luona yksinomaan käsikirjoitusten tutkimiseksi. Jos tämä tapahtuisi nykyään, se aiheuttaisi skandaalin kirkossa, sillä se antaisi vaikutelman seksuaalisesta synnistä. Sama pätee myös tuohon aikaan. Mutta Origenes halusi todella, todella päästä käsiksi noihin käsikirjoituksiin. Niinpä Origenes varmisti sataprosenttisesti, ettei skandaalin mahdollisuutta ollut – pysyvästi. Myöhemmin muut kirkon johtajat moittivat Origenesia hänen teostaan. Mutta kukaan ei kyseenalaistanut Origenesin sitoutumista. Ehkä ihmisten olisi kuitenkin pitänyt pohtia, oliko hänen sitoutumisensa noihin käsikirjoituksiin ja oppimiseen suurempi kuin hänen sitoutumisensa toimia hyvänä esimerkkinä Jumalan seuraamisessa.

Vastaus: Olisitko valmis menettämään jonkun sinulle hyvin läheisen henkilön, vaikka ainoana syynä olisi se, että muut heräisivät ja tulisivat tuntemaan Herran sinun menetyksesi kautta? Paavali luopui vapaaehtoisesti kaikesta Filippiläiskirjeen 3:7–8:ssa, ja se on meille helppo lukea, mutta meidän pitäisi pysähtyä miettimään, olisimmeko valmiita tekemään samoin. Jumala antoi käytännössä Ezequielin vaimon kuolla kansan synnin vuoksi, auttaakseen heitä. Samoin Paavali sanoo Kolossalaiskirjeen 1:24:ssä, että hän kärsi kolossalaisten puolesta. Tietenkään Paavali ei koskaan sanonut, että hänen kärsimyksensä olisivat millään tavalla sovitusta, kuten Jeesuksen kärsimykset olivat. Mutta tietyllä tavalla Paavali seurasi silti Jeesuksen esimerkkiä, kuten Filippiläiskirjeen 2:5–6:ssa kerrotaan, tietäen, että Hänet korotettaisiin jälleen.

K: Mikä oli se keskeinen uusi tieto, jonka Jumala antoi kansalle Hesekielin vaimon kuoleman kautta (Hes. 24:20–27)?

V: Hesekielin kautta ennustetut yksityiskohdat olisivat merkki siitä, että tämä oli peräisin Herralta. Hesekielin vaimon kuoleman suurin hyöty kansalle ei kuitenkaan todennäköisesti ollut uusissa tiedoissa. Uudet tiedot olisi voitu välittää muutenkin ilman, että Hesekielin vaimo olisi kuollut. Suurin hyöty ei niinkään ollut siinä viestissä, mitä Jumala sanoi, vaan siinä, että Jumala osoitti: ”Olen tosissani”. Joskus kun julistamme evankeliumia, kuulijoiden ongelmana ei ole se, että he ottivat sanoman vakavasti ja hylkäsivät sen, vaan pikemminkin se, että he eivät alun perinkään ottaneet sanojamme vakavasti. Vaikka evankeliumin sanoman välittäminen onkin tärkeää, on yhtä tärkeää, että ihmiset näkevät sanoistasi, elämästäsi ja siitä, miten reagoit elämässäsi tapahtuviin asioihin, että sanomasi on otettava erittäin vakavasti.

K: Mikä on merkittävää siinä, että pakolainen kertoo uutiset Hesekielin kirjassa 24:26?

V: Pakoilija on joku, joka on paennut taistelusta. Yleensä ei voi luottaa siihen, että taistelusta pakenevat ihmiset välittävät viestin luotettavasti. Se on negatiivinen viesti siitä, mitä on tapahtunut menneisyydessä. Se voi myös tarkoittaa, että vielä pahemmat ajat tai vihollisarmeija ovat lähettilään perässä.

K: Mitä tarkalleen ottaen ammonilaiset tekivät väärin Hesekielin kirjassa 25:1–7?

V: He iloitsivat Juudan tuhosta. Ammonilaiset olivat israelilaisten vakiintuneita vihollisia. Ammon taisteli Israelia vastaan Jeftan aikana (Tuomarien kirja 10:6–11:33), taisteli Saulin kanssa Jabes-Gileadin hallinnasta 1. Samuelin kirjan 11:1–11 kohdassa, ja kun he olivat nöyryyttäneet Daavidin lähettiläitä, Daavid valloitti heidät 1. Aikakirjan 19:1–20:3 kohdassa. Salomonin ajan jälkeen he itsenäistyivät ja liittyivät moabilaisiin ja edomilaisiin hyökätäkseen Juudaa vastaan (2. Aikakirja 20:1–30). He yrittivät vallata Israelin alueita (Jeremia 49:1) ja auttoivat Nebukadnessaria Jehojakimia vastaan (2. Kuninkaiden kirja 24:1–2). Pääkaupunki Rabba jäi raunioiksi, vaikka paikasta tuli myöhemmin Amman, nykyinen Jordanian pääkaupunki.

Vuonna 593 eKr. Ammon liittyi Juudan ja Tyyron liittoumaan Babyloniaa vastaan.

K: Mikä tarkalleen ottaen oli väärää siinä, että iloittiin Jerusalemin tuhoamisesta (Hesekielin kirja 25:6–8)?

V: Siinä oli useita vääriä asioita.

1. Ihmisten ei pitäisi koskaan iloita Jumalan kansan tuhosta, vaikka he olisivatkin olleet tottelemattomia. Kun kosketat Jumalan kansaa, kosketat Hänen silmäteräänsä. Jumala lupasi israelilaisille 1. Mooseksen kirjan 12:1–3:ssa, että ne, jotka siunaavat Abrahamin jälkeläisiä, tulevat siunatuiksi, ja ne, jotka kiroavat heitä, tulevat kirotuiksi.

2. Ammonilaisilla, moabilaisilla ja edomilaisilla oli vuosisatoja kestänyt vihanpito israelilaisten kanssa.

3. Lisäksi Juudan poistuessa tieltä ammonilaiset, moabilaiset ja edomilaiset voisivat hyötyä siitä, että heillä olisi vapaat kädet laajentua länteen.

K: Mitä moabilaiset tarkalleen ottaen tekivät väärin Hesekielin kirjassa 25:8–11?

V: Jakeessa 8 sanotaan yksinkertaisesti, että he sanoivat Juudan tulleen muiden kansojen kaltaiseksi. Tämä saattoi tarkoittaa, että he tunnistivat, ettei Israelin Jumala ollut enää heidän kanssaan, tai se saattoi tarkoittaa, että Juuda oli nyt altis hyökkäyksille. Tämä saattoi olla myös pilkkaavaa, eli se, että hengellisessä mielessä Juuda ja sen Jumalan maine eivät olleet sen parempia kuin muillakaan kansoilla. Moabin sivusta oli pohjoinen osa, johon babylonialainen armeija hyökkäisi ensimmäisenä.

K: Mitä edomilaiset ja filistealaiset tekivät väärin Hesekielin kirjassa 25:12–17?

V: He olivat samanlaisia kuin ammonilaiset ja moabilaiset, mutta tässä painotetaan eri asiaa. Ezekielin kirjassa 25:12,15 Edomia ja Filistiaa nuhdeltiin nimenomaan koston ottamisesta. Psalmin 137:7:n, Jeremian kirjan 49:7–22:n ja Obadjan kirjan 1–21:n mukaan Jerusalemin tuhouduttua edomilaiset odottivat risteyksissä tappaakseen ja ryöstääkseen pakenevia juutalaisia. Myöhemmin Nebukadnessar antoi filistealaisille osan Juudan alueesta. Sen jälkeen kun edomilaiset ja filistealaiset olivat kostaneet Jumalan kansalle, Jumala lupasi, että he tulisivat kokemaan Hänen kostonsa. Lopulta nabatealaiset arabit valloittivat Edomin maan, ja edomilaiset pakenivat Juudan eteläosassa sijaitsevaan Negeviin, missä juutalainen kuningas Johannes Hyrkanos (134–104 eKr.) kukisti heidät.

K: Mitä sanaleikkejä on käytetty Hesekielin kirjassa 25:16 ja 26:3? Miksi Jumala käyttäisi sanaleikkejä?

V: Hesekielin kirjassa 25:16 keretilaiset ovat sama asia kuin filistealaiset. Sanonta, että Jumala leikkaisi filistealaiset pois, on todennäköisesti sanaleikki, koska ”leikkaa pois” on hepreaksi hikrati ja ”keretilaiset” on Keretim.

Ezekielin kirjassa 26:3 Tyyron kaupunkia tarkoittava sana ”sor” tarkoittaa kovaa kiveä tai pikkukiveä. Jumala sanoi, että hän raapaisi pois Tyyron rakennukset ja tekisi siitä paljaan kiven.

Sanaleikki ei välttämättä ole vitsi, vaan parempi tapa muistaa profetia.

K: Hesekielin kirjassa 26:1–2 uusi päivämäärä osoittaa, että kyseessä on erillinen profetia. Mitä vikaa Tyyron foinikialaiset tarkalleen ottaen tekivät?

V: Foinikialaiset olivat perinteisesti Israelin liittolaisia. Toisin kuin edomilaiset ja filistealaiset, foinikialaiset eivät hakeneet kostoa, mutta olivat silti kaupallisesti erittäin tyytyväisiä siitä, että Juuda oli poissa tieltä, ja että heillä olisi mahdollisesti enemmän kauppamahdollisuuksia. Ole varovainen, olitpa sitten sijoittamassa tai tekemässä mitä tahansa muuta, kun iloitset toisten kurjuudesta.

K: Ristiriitaako Hesekielin profetia Tyyron voittamisesta (Hes. 26:3–14) kohdassa Hes. 29:17–20, koska Nebukadnessar ei valloittanut Tyyroa, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 587–588) väittää?

V: Ei. Huomaa ensinnäkin, että ne, jotka kuuntelivat Hesekielia, eivät nähneet tässä mitään ongelmaa, sillä neljä lukua myöhemmin, Hesekielin kirjassa 29:17–18, sanotaan, että Nebukadnessar ei saanut Tyrosista mitään palkkiota (eli saalista). Vastauksessa käsitellään ensin kirjallista rakennetta, sitä, mitä ennustettiin, mitä ei ennustettu, ja lopuksi sitä, mitä tapahtui.

Kirjallinen rakenne:

Ezekielin kirjassa 26:3–14 on, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, kiastinen rakenne. Täydellisessä kiastisessa rakenteessa jokainen ajatus on esitetty symmetrisesti rinnakkain. Heprean kielen pronominien muutokset ovat tässä yhteydessä tärkeitä.

Hes. 26:3 Monet kansat tulevat Tyyron kimppuun

...Ezek 26:4 Ne tuhoavat Tyyron muurit ja tornit.

… Hes 26:4,5 Minä [Jumala] teen Tyroksesta paljaan kallion, paikan, jossa levitetään kalaverkkoja.

……Hes. 26:6 Sen mantereella sijaitsevat asutukset ryöstetään.

……..Hes. 26:7 Babylonin Nebukadnessar hyökkää Tyyron kimppuun

……Hes 26:8 Hän [Nebukadnessar] ryöstää teidän mantereella sijaitsevat asutuksenne.

..Hes 26:8,9 Hän tuhoaa muurit ja tornit

..Hes 26:10,11 Hänen hevosensa tulevat Tyyron porteista ja surmaavat osan kansasta.

Hes 26:12 He ryöstävät rikkaudet ja saaliin. He murtavat muurisi ja heittävät rauniot mereen.

Hes 26:13 Minä [Jumala] teen lopun heidän lauluistaan.

… Hesekiel 26:14 Minä [Jumala] teen Tyroksesta paljaan kallion, paikan, jossa levitetään kalaverkkoja.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Septuaginta säilytti pronominit oikein 12. jakeeseen asti. Sen jälkeen se käytti sanaa ”hän” kahdesti siellä, missä olisi pitänyt käyttää sanaa ”he”, ja sanaa ”minä” [Jumala] kerran.

2. Mitä ennustettiin:

Ennustuksessa on kolme osaa: monet kansat (he), Jumala (minä) ja Nebukadnessar (hän).

Monet kansat tulevat, ryöstävät Tyyron, tuhoavat sen muurit ja heittävät rauniot mereen.

Jumala tekee Tyroksesta paljaan kallion, paikan, jossa levitetään kalaverkkoja, ja lopettaa heidän laulunsa (tyrolaisen kulttuurin).

Nebukadnessar tulee, ryöstää mantereella sijaitsevan kaupungin, tuhoaa muurit ja tornit sekä surmaa osan kansasta.

3. Mitä ei ennustettu:

Siinä ei mainita missään, että Nebukadnessar tekisi mitään saarelle, tai mitä kansaa Jumala käyttäisi tekemään saaresta paikan, jossa levitetään kalaverkkoja. Saaliin saivat ne monet kansat, ”he”, kun taas Nebukadnessar sai vain mantereen asutukset.

4. Mitä tapahtui:

Assyrialaiset yrittivät jo ennen Hesekielin profetiaa viiden vuoden ajan turhaan vallata mantereen kaupungin vuosina 726/724 eKr. He yrittivät uudelleen ja epäonnistuivat vuonna 664 eKr.

Babylonin kuningas Nebukadnessar piiritti Tyrosia 13 vuoden ajan vuosina 586/585–573 eKr. He onnistuivat tuhoamaan mantereen kaupungin. Vanhan Tyrosin asukkaat muuttivat kuitenkin jo olemassa olleeseen Uuteen Tyrosiin saarella (700–750 metrin päässä) mantereen kaupungin vastapäätä. Tyrosin laivasto esti babylonialaisia hyökkäämästä saaren kaupunkiin.

Makedonian Aleksanteri valloitti mantereella sijaitsevan kaupungin sen jälkeen, kun Tyros oli murhannut hänen lähettiläitään. Hän käytti raunioita rakentaakseen 200 jalkaa (60 metriä) leveän ja puolen mailin pituisen (600–750 metriä) pengertien (keinotekoisen maasillan), joka yhdisti mantereen ja saaren, ja seitsemän kuukauden kuluttua hän valloitti saarikaupungin vuonna 332 eKr. Encyclopedia Britannica mainitsee, että Tyyron valloituksessa hän käytti aluksia monista maista: Siidonista, Kyprokselta, Rodokselta, Malluksesta, Solista, Lykian alueelta ja tietenkin Makedoniasta. Aleksanterin armeija surmasi aluksi 8 000 ihmistä, ristiinnaulitsi myöhemmin 2 000 ja orjuutti loput 30 000. (Anchor Bible Dictionary, osa 6, s. 687, kertoo, että aluksi surmattiin 6 000 ihmistä, myöhemmin ristiinnaulittiin 2 000, 30 000 myytiin orjiksi ja 15 000 lunastettiin sidonilaisten toimesta.)

Katso keskustelu Hesekielin kirjasta 26:14, 19–20, jos haluat tietoa siitä, ettei Tyrosia koskaan rakennettu uudelleen.

K: Mikä on Tyyron historia Hesekielin kirjassa 26:3–21?

V: Niille, jotka haluavat tutustua historiallisiin yksityiskohtiin, tässä on Tyyron historia.

Arkeologien mukaan siidonilaiset siirtolaiset, jotka pakenivat filistealaisia, perustivat Tyyron noin 25 mailia etelämpään vuonna 2300 eKr. Tämä olisi pari sataa vuotta ennen Abrahamia. Eräässä egyptiläisessä tekstissä vuosilta 1780–1750 eKr. mainitaan Tyyron.

Siinä mainitaan myös, että ennen Abibaalin poikaa Hiram I:tä (969–936 eKr.) Tyyron ”saari” oli itse asiassa kaksi saarta. Toisella saarella asui ihmisiä, ja toisella saarella oli vain Baalin temppeli. Hiram yhdisti nämä kaksi saarta pengertien avulla yhdeksi saareksi. Anchor Bible Dictionary -teoksen 6. osan sivulla 686 kerrotaan, että yhdistetyn saaren pinta-ala oli noin 57,6 hehtaaria.

Tyyron Hiram I pakottaa tityalaiset maksamaan verot.

936–929 eKr. Hiramin poika Beleazarus hallitsee Tyrosissa

929–920 eKr. Beleazaruksen poika Abdastartus hallitsee Tyrosissa. Hänen imettäjänsä neljä poikaa murhaavat hänet.

Seuraavat kuninkaat ovat Astartus ja hänen veljensä Aserymus.

Phelles/Pheles surmaa veljensä Aserymuksen ja hallitsee kahdeksan kuukautta.

897/869–865/837 eKr. Astarten pappi Ethbaal I (Josephus kutsuu häntä Ithobalukseksi) kukistaa Phellesin ja hallitsee kuninkaana Tyrosissa

837–831 eKr. hallitsee Ethbaal I:n poika Baal-azzor

831–822 eKr. hallitsee Matgenus, Badezoruksen poika

822/820–775/774 eKr. Pygmalion hallitsee

815/814 eKr. Tyroslaiset ja Pygmalionin sisar Dido perustavat Karthagon kaupungin.

9. vuosisata. Tyros maksaa assyrialaisille, jotta nämä jättäisivät sen rauhaan. (Encyclopedia Britannica 1961, osa 22, s. 452)

9. vuosisata. Tyros maksaa Shalmaneser III:lle veroa. (Encyclopedia Britannica 1961, osa 22, s. 452)

743 eKr. Assyrialaiset valloittavat Kashpunan, Tyrosin ja Sidonin lähellä

?–739/738 eKr. Ethbaal II hallitsee Tyrosia ja Sidonia

738–730/729 eKr. Hiram II hallitsee Tyrosissa

730/729 eKr. Mattan II maksaa 150 talenttia kultaa

Tyyron Eloulaios tukahduttaa kapinan Kyproksella

726/724 eKr. Salmanassar V yrittää ensimmäisen kerran vallata Tyyron meriteitse.

726/724–722/720 eKr. Shalmaneser V ja assyrialaiset piirittävät Tyrosia viiden vuoden ajan. Hän kuolee yhä yrittäessään.

n. 720 eKr. Assyrialainen Sargon II valloittaa Tyyron. (Encyclopedia Britannica 1961, osa 22, s. 452)

701 eKr. Sanherib ja assyrialaiset valloittavat Tyrosin lähellä sijaitsevan Usse-kaupungin

701–noin 630 eKr. Assyria ei salli Tyroksen käydä kauppaa.

680–669 eKr. Baal I hallitsee Tyrosia ja muodostaa ”Hattin liiton” Assyriaa vastaan.

669 eKr. Tyros antautuu Ashurbanipalille. (Encyclopedia Britannica 1961, osa 22, s. 452)

664 eKr. Ashurbanipal ja assyrialaiset yrittävät vallata Tyyron

586/585–573/572 eKr. Nebukadnessar II ja babylonialaiset piirittävät Tyrosia ja Ethbaal II:ta 13 vuoden ajan ja tuhoavat mantereella sijaitsevan kaupungin.

n. 572 eKr. Todisteiden mukaan saarikaupunki antautui Nebukadnessar II:lle.

noin 572 eKr. Ethbaal II vietiin Babyloniaan, ja Baal II hallitsi Tyrosia babylonialaisten valvonnassa.

345 eKr. Tyros yrittää kapinoida Persiaa vastaan

332 eKr. Aleksanteri tuhoaa Tyyron seitsemän kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen

n. 50 jKr. Tyyron kaupunki oli olemassa Paavalin aikana (Apostolien teot 12:20; 21:3,7)

638 jKr. Muslimit valloittavat Tyyron sekä Antiokian, Kesarean ja Tripolisin Libanonissa

1124 jKr. Ristiretkeläiset valloittavat Tyyron

1291 jKr. Muslimit tuhoavat Tyyron

K: Mitä ovat sodankäynnin koneet Hesekielin kirjassa 26:9?

V: Ne olivat piirityskoneita, kuten torneja, joista jousimiehet pystyivät ampumaan, sekä murtoramppeja. Nämä olivat yleensä tehokkaita linnoitettuja kaupunkeja vastaan, mukaan lukien Tyros. Ne eivät kuitenkaan olisi olleet kovin tehokkaita Jerusalemia vastaan, koska se sijaitsi vuoren päällä, ja koneiden kuljettaminen sinne ylös sekä niiden käyttäminen ylämäkeen olisi ollut vaikeaa.

K: Miten Esekielin kirjassa 26:14, 19–21 sanotaan, ettei Tyrosia koskaan rakennettaisi uudelleen, kun Surin (Tyrosin) kylä on olemassa vielä nykyäänkin?

V: Tätä kysymystä voidaan kutsua ”väärän henkilöllisyyden kysymykseksi”. Nykyinen Surin (tai Tyyron) kaupunki ei sijaitse muinaisen kaupungin paikalla. Ensin hieman tietoa Tyyrosta, sitten mitä Raamattu sanoo ja lopuksi nykytilanne.

Tyros oli alun perin pelkkä mantereella sijaitseva kaupunki, jonka olivat perustaneet Sidonista tulleet foinikialaiset siirtolaiset. Kukaan ei oikeastaan valloittanut tätä kaupunkia ennen vuotta 573 eKr., jolloin Nebukadnessar ja babylonialaiset tuhosivat mantereella sijaitsevan kaupungin 13 vuotta kestäneen piirityksen jälkeen. Noiden 13 vuoden aikana Vanhan Tyroksen asukkaat olivat kuitenkin siirtäneet lähes kaiken arvokkaan Uuteen Tyrokseen, joka sijaitsi saarella puolen mailin päässä mantereella sijaitsevasta kaupungista. Aleksanteri rakensi pengertien, joka yhdisti Uuden Tyyron ja Vanhan Tyyron. Pengertien varrelle kertyi lietettä, ja nykyään saarta ei enää ole, vaan kyseessä on niemimaa.

Raamatussa

Ezekielin kirjassa 26:14 ei sanota, ettei siellä asuisi ketään, vaan että kaupunkia ei koskaan rakennettaisi uudelleen.

Hesekielin kirjan 26:19 mukaan kaupunki joutuu autioksi, kuten muutkin hylätyt kaupungit. Syvyys peittää Tyyron.

Hesekielin kirjassa 26:21 sanotaan, että Tyyron kaupunkia ei enää ole, eikä sitä koskaan löydetä uudelleen.

Nykyään saarikaupungin kahdesta satamasta eteläinen on täyttynyt hiekalla. Encyclopedia Britannican (1972) mukaan nykyisen Surin kaupungin väkiluku oli 16 483 vuonna 1961. Ilmakuvasta näkyy, että se on rakennettu entisen saarikaupungin pohjoisosaan ja osittain pengertielle. Vanhan Tyyron kaupunki on asumaton, paljasta kalliota, nykyisen Surin kaupungin itäpuolella.

K: Missä määrin luulet, että pahuuden hengelliset voimat ovat kansakuntien takana, niin silloin kuin nytkin, Hesekielin kirjassa 27:1–11?

V: Danielin kirjan 10:12–14 mukaan ainakin toisinaan näin on. Kun tarkastellaan historian tehokkaimpia joukkomurhia – olipa kyseessä sitten Tamerlani, Tšingis-kaani, Hitler, Stalin, Khmer Rouge jne. – jopa monien ei-uskonnollisten ihmisten on vaikea uskoa, että ihmiset voisivat omasta tahdostaan olla niin pahoja. Mutta tappaminen ei ole ainoa keino, jota Saatana käyttää. Jos 1990-luvulla olisi sanottu tavalliselle ihmiselle, että homoseksuaalisuus ja homoavioliitot tulisivat olemaan erittäin tärkeä aihe 2010-luvulla, se olisi todennäköisesti herättänyt epäuskoa. Jopa joku, joka nykyään kannattaa homoavioliittoja, kuten Bill Clinton, sanoi selvästi, että avioliitto on miehen ja naisen liitto, kun hän allekirjoitti varauksin avioliittolain (Defense of Marriage Act) vuonna 1996. Katso https://en.wikipedia.org/wiki/Defense_of_Marriage_Act#Enactment_and_role_of_Bill_Clinton saadaksesi lisätietoja asiasta.

Yleisesti ottaen, ei pelkästään homoseksuaalisuuden osalta, Saatana puhaltaa tuulia miten haluaa, eivätkä monet ihmiset vastusta sitä sen enempää kuin pudonneet lehdet.

K: Missä olivat Elishahin rannikot Hesekielin kirjassa 27:7?

V: Ne sijaitsivat todennäköisesti Pohjois-Afrikassa, vaikka on mahdollista, että kyseessä oli Kypros. Septuagintassa tämä on translitteroitu nimellä Elisai. Kypros mainitaan kuitenkin vain kerran, ja tyyroslaiset kävivät kauppaa Pohjois-Afrikan kanssa. Miksi siis Kypros mainittaisiin kahdesti, mutta Pohjois-Afrikkaa ei lainkaan?

Pohjois-Afrikka: Suuri joukko tyroslaisia lähti Pohjois-Afrikkaan ja perusti Karthagon nykyisen Tunisian alueelle. Karthagon perustajan valtaistuinnimi oli ”Dido”, mutta hänen oikea nimensä oli Elissa, ja siten Karthago sijaitsi ”Elissan” rannikolla. Tämä muuttoliike alkoi, kun assyrialaiset piirittivät Tyrosia.

Kypros: Jotkut tutkijat samaistavat sen Alashiaan, joka on Kyproksen muinainen nimi.

Muita mahdollisuuksia ovat osat Kreikkaa, Italiaa tai Syyriaa, mutta ne eivät ole järkeviä, koska foinikialaiset eivät menneet sinne.

K: Missä nämä paikat sijaitsivat Hesekielin kirjassa 27:10–17?

V: Vaikka Phut voisi olla kirjoitusvirhe sanasta ”Punt” Itä-Afrikassa, se ei todennäköisesti ole kyseessä. Se viittaa luultavasti nykyiseen Libyan koillisosaan, jota muinoin kutsuttiin Putiksi.

Arvad oli rannikkokaupunki Foinikian pohjoisosassa. Nykyään kukaan ei tiedä, missä Gammad sijaitsi.

K: Miten Tyyron kaupunki tuhoutui meren keskellä (Hes. 27:32–34, 28:8)?

V: Tämä profetia on varmasti vaikuttanut oudolta silloin, kun se annettiin, sillä Tyros oli mantereella sijaitseva rannikkokaupunki. Myöhemmin Tyros kuitenkin laajeni kattamaan myös saaren, joka sijaitsi puolen mailin päässä alkuperäisestä kaupungista. Alkuperäinen kaupunki tuhoutui, mutta saarikaupunki säilyi Aleksanteri Suuren aikaan asti.

K: Miten Tyros tuhottiin lopullisesti Hesekielin kirjassa 27:36 ja 28:19?

V: Kahdella tavalla.

Fyysisesti kaupunki lakkasi olemasta. Aleksanteri Suuri käytti Tyrosin mantereella sijainneen kaupungin tiiliä ja raunioita rakentaakseen 200 jalkaa leveän aallonmurtajan (maasillan) saarelle, jonne Tyrosin asukkaat olivat rakentaneet uuden kaupungin. Kaupungin fyysiset tiilet, sen muurit ja rakennukset ovat osa maaperää.

Tyroksen asukkaat, olivatpa he mantereella tai paenneet saarelle, surmattiin kaikki tai myytiin orjiksi Aleksanteri Suuren toimesta. Noin 8 000 surmattiin kaupungin valloituksen yhteydessä, 2 000 surmattiin myöhemmin ja 30 000 myytiin orjiksi.

K: Miten Lucifer putosi ja tuli Saatanaksi (Hes. 28:1)?

V: Ilmestyskirjan 12:7–9 antaa meille jonkinlaisen käsityksen tämän salaperäisen tapahtuman olosuhteista. Ilmeisesti kun Saatana putosi, hän vei mukanaan kolmanneksen taivaan enkeleistä. Jesaja 14:12–16 antaa vihjeen Luciferin motiivista. Hän halusi olla Jumalan kaltainen.

K: Viittaako Hesekielin kirjan 28. luku Saatanaan vai Tyyron kuninkaaseen?

V: Se viittaa molempiin. Tämä on sopivaa, sillä niin foinikialaiset kuin egyptiläiset, babylonialaiset ja muutkin pitivät kuningastaan jumalan ilmentymänä. Tyyron kuningas väitti olevansa jumala Melkartin ilmentymä. Jumala teki eron Tyyron ruhtinaan ja tämän isännän, Tyyron kuninkaan, välillä. Se, jota kutsuttiin ruhtinaaksi, oli kuolevainen ihminen, jota muut pitivät Tyyron hallitsijana. Todellinen hallitsija oli kuitenkin Saatana, josta puhutaan Hesekielin kirjassa 28:11 alkaen. Ruhtinaalla ja kuninkaalla on kuitenkin monia yhteisiä piirteitä.

K: Miten hän oli Hesekielin kirjassa 28:3 viisaampi kuin Daniel, ja voisiko kyseessä olla ugaritilaisessa kirjallisuudessa esiintyvä ”Danel”?

V: Daniel oli Hesekielin aikalainen, ja hänen asemansa, maineensa ja viisautensa babylonialaisten hallinnossa olivat hyvin tunnettuja. Kirjoitusasu on sama kuin Danielin kirjassa, lukuun ottamatta puuttuvaa yod-kirjainta, joka näyttää apostrofilta. Kirjoitusasu eroaa Ugaritin tarinoissa esiintyvästä Danelista, eikä Danel ollut erityisen viisas.

Saatana on ollut olemassa jo kauan. Hän todennäköisesti tuntee Raamatun paremmin kuin kukaan maan päällä, ja hänellä on erittäin pitkä kokemus ihmisten ymmärtämisestä ja kiusaamisesta. Hän osaa kertoa tarpeeksi totuutta ja asioita, joita ihmiset eivät tiedä, saadakseen heidät uskomaan niihin sekoitettuihin tappaviin valheisiin. En ikinä haluaisi mitata älyäni Saatanan kanssa tai kuunnella häntä ja yrittää selvittää totuutta Saatanalta. Onneksi meidän ei tarvitse koskaan tehdä niin. Riittää, että seuraamme Jumalaa. Aivan kuten koripallo- tai jalkapallojoukkueessa, kun tottelemme Jumalaa, Hän, Hänen enkelinsä ja muut Hänen palvelijansa maan päällä voivat toimia ”häiritsijöinä” puolestamme, kun saavutamme voittoja Hänen kunniakseen.

K: Oliko Hesekielin kirjan 28:8 väite väärä profetia, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 590) väittää?

V: Ei. Asimov väittää näin, koska Tyyron kuningas Etbaal (Ithobaal) II vietiin vankeuteen Babyloniaan eikä häntä tapettu ensin. Vaikka Etbaal vietiin Babyloniaan, Asimov esittää tässä vain arvailuja, sillä historiakirjoissa ei mainita, miten Etbaal tapettiin.

K: Miksi Hesekielin kirjassa 28:10 mainitaan, että Tyyron kuningas kuolisi ympärileikkaamattomien kuoleman?

V: Niin kuin egyptiläiset ja heprealaiset, myös foinikialaiset harjoittivat ympärileikkausta, toisin kuin heidän vihollisensa, babylonialaiset ja filistealaiset. Sen sijaan kreikkalaiset ja mesopotamialaiset kansat eivät harjoittaneet sitä. Tällä on merkitys kuolemisesta häpeässä.

K: Kuka muu harjoitti ympärileikkausta Hesekielin kirjassa 28:10?

V: Heprealaiset, arabit, moabilaiset ja ammonilaiset harjoittivat ympärileikkausta. Egyptissä Saqqarahissa sijaitsevassa Ti:n haudassa (n. 2300 eKr.) on kuvattu 13-vuotiaiden poikien ympärileikkaus. Josephus kertoo, että Johannes Hyrkanos joutui pakottamaan edomilaiset ympärileikkaukseen. Mielenkiintoista on, että ympärileikkaus ei rajoittunut Lähi-itään. Kirjassa kerrotaan myös, että australialaiset ja jotkut Amerikan kansat harjoittivat ympärileikkausta. Assyrialaiset, babylonialaiset, kanaanilaiset, kreikkalaiset tai filistealaiset eivät harjoittaneet ympärileikkausta.

Muslimien osalta Koraanissa ei edes mainita ympärileikkausta, mutta muslimit harjoittavat sitä 13-vuotiaille pojille, koska he tunnustavat, että Abraham oli ympärileikattu.

K: Miten Saatana saattoi langeta (Hes. 28:12), kun hän oli täynnä viisautta?

V: On selvää, että viisaus yksinään ei estä ihmistä lankeamasta. Itse asiassa tieto, jopa tieto Jumalasta, voi johtaa ylpeyteen, mutta rakkaus rakentaa, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 8:1 sanoo.

K: Milloin Egypti oli 40 vuotta asumaton ja egyptiläiset hajotettiin babylonialaisten toimesta (Hesekielin kirja 29:11–13; 30:23–26)?

V: Tämä vastaus on sama kuin Jeremian kirjan 46:13–20 kohdassa esitetty selitys.

Aiemmin epäilijät ajattelivat, etteivät babylonialaiset koskaan hyökänneet Egyptiin, koska kreikkalaiset historioitsijat eivät maininneet tätä hyökkäystä. Juutalainen historioitsija Josephus kuitenkin mainitsi tämän teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria” 10.9.5–7 (n. 93–94 jKr.), ja lisäksi fragmentti babylonialaisesta kronikasta vuodelta 567 eKr. sekä Nes-horin hautapatsaaseen kaiverrettu teksti Etelä-Egyptissä vahvistavat Josephuksen ja Raamatun kertomukset. Pinchesin löytämä babylonialainen kiilakirjoitustaulu kertoo hyökkäyksestä vuosina 569/568 eKr.

Kuinka syvälle Egyptiin babylonialaiset etenivät? Hyökkäys oli todennäköisesti lyhytaikainen. Nes-horin hautapatsas kertoo kuitenkin, että jossain vaiheessa Uah-ib-Ra:n hallituskaudella pohjoisesta tullut armeija eteni niin pitkälle etelään, että se uhkasi Etiopian rajaa. Nes-hor oli faarao Hofran alaisuudessa Etelä-Egyptin maaherra. Huomaa, että Hesekiel ei ennustanut, kuinka kauan babylonialaiset pysyisivät Egyptissä, vaan ainoastaan, että he hyökkäisivät Egyptiin Etiopian rajalle asti.

K: Missä sijaitsee Pathrosin maa (Hes. 29:14; 30:14)?

V: Se oli muinainen nimi Ylä-Egyptille. Ylä-Egypti on Egyptin eteläosa.

K: Miten jokaisen pään kaljuuntuminen tapahtui babylonialaisten armeijassa (Hes. 29:18)?

V: Jos sotilaat käyttivät kypärää tarpeeksi kauan, heidän hiuksensa hankautuivat pois. Myöhemmillä vuosisadoilla myös roomalaiset sotilaat valittivat tästä ilmiöstä. On epäselvää, oliko tämä kaljuuntuminen väliaikaista vai pysyvää. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että heidän kypäränsä olivat nahkaisia.

K: Missä Chub/Cub sijaitsee Hesekielin kirjassa 30:5?

V: Sen uskotaan sijaitsevan nykyisen Libyan alueella.

K: Missä on ”No”-kaupunki Hesekielin kirjassa 30:15 ja Nahumin kirjassa 3:8?

V: ”No Amon” oli toinen nimi Theballe, joka oli yksi Egyptin suurimmista kaupungeista. Egyptiläiset kutsuivat sitä myös lempinimellä ”Kaupunki”. Kylää tarkoittava egyptiläinen sana oli niwt, jonka heprealaiset muuttivat muotoon No. Koko heprealainen nimi, No-Amon, tarkoitti Amonin kaupunkia tai kylää. Se luotti Putin ja Lubimin apuun, mutta apua ei tullut, kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa sivulla 1140 todetaan. Nahum puhuu No:sta jo tuhoutuneena, ja Theba tuhoutui vuonna 663 eKr. Theban kaupunki rakennettiin uudelleen vuonna 654 eKr.

K: Miten Jumala vuodatti vihansa Sinille (Hes. 30:15,16)?

V: Tämä ei viittaa syntisiin tekoihin, vaan pikemminkin alueeseen, jota kutsutaan Sinin erämaaksi ja joka tunnetaan myös nimellä Pelusium. Se sijaitsee Egyptin koillispuolella Siinain niemimaalla. Kun persialainen kuningas Kambyses valloitti Egyptin, hän voitti ensin egyptiläisen armeijan Pelusiumissa vuonna 525 eKr. Sen jälkeen vastarintaa oli vain vähän.

K: Missä Aven ja Pibeseth sijaitsevat Hesekielin kirjassa 30:17?

V: Aven on egyptiläinen kaupunki On, jonka kreikkalainen nimi oli Heliopolis. Pibeset tunnetaan myös nimellä Bubastis.

K: Mitä ilmaisevat ilmatilan linnut ja kedon eläimet Hesekielin kirjassa 31:13 esitetyssä vertauksessa?

V: ”Lintujen ja eläinten asettuminen” kuulostaa epätoivottavalta. Ne edustivat joko demoneja tai ihmisiä, jotka riistävät muita. 5. Mooseksen kirjan 28:26 mukaan heidän ruumiinsa tulisivat lintujen ja eläinten ravinnoksi.

K: Miksi Jumala aiheutti suuren surun Egyptin faraolle (Hesekielin kirjan 31:15–18 ja 32:2)?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta voimme spekuloida. Koska egyptiläiset olivat niin lähellä israelilaisia, heillä oli useimpia muita kansoja enemmän pääsyä tietoon todellisesta Jumalasta. Egyptiläisessä uskonnossa ei ollut niin paljon inhottavia käytäntöjä kuin kanaanilaisessa ja babylonialaisessa uskonnossa. Silti ylpeys egyptiläisyydestä teki heistä hengellisesti kauemmas Israelista kuin Seban kuningatar ja etiopialainen eunukki.

K: Mitä tuhoon tuomitut pedot edustavat tässä vertauksessa (Hesekielin kirja 32:13)?

V: Se saattaa viitata siihen, että karja oli keino rikastua.

K: Mikä on Haasea 32:21–32:ssa esitetyn haudan kuvaston merkitys?

V: Tässä elävässä kuvassa on ainakin kolme kohtaa. On varmaa, että Egypti on menossa tuhoon. Toistojen käyttö korostaa, että Egyptin kohtalo ei tule eroamaan Assyrian, Elamin, Meshechin, Tubalin ja muiden kansojen kohtalosta. Lopuksi, aivan kuten olisi uskomatonta uskoa, että assyrialaiset tuhoutuisi parhaassa iässään, näyttää uskomattomalta, että egyptiläiset koskaan tuhoutuisi. Silti näin varmasti tapahtuisi.

K: Milloin kulttuurinen ylpeys on hyvä asia, ja mitkä ovat vähintään seitsemän tapaa, joilla se voi olla huono asia?

V: Oletko tyytyväinen tai onnellinen kulttuuriin, johon olet syntynyt? Siinä ei ole mitään vikaa. Mutta kulttuurinen ylpeys voi olla väärin monin tavoin.

1. Luuletko, että sinulla on kulttuurisi vuoksi oikeus tiettyihin asioihin muiden ihmisten edelle?

2. Luuletko, että olet syntynyt parempana kuin muut ihmiset kulttuurisi vuoksi?

3. Katsotko muita alaspäin kulttuurisi vuoksi, kuten Joona katsoi alaspäin jumalattomia assyrialaisia? Kun näet täysin pahan ihmisen, muista, että ”ilman Jumalan armoa olisin itsekin siinä tilanteessa”.

4. Luuletko, että sinulla on oikeus käyttää muita hyväksi tai sortaa heitä kulttuurisi vuoksi?

5. Luuletko, että olet kulttuurisi vuoksi ”syntynyt hallitsemaan”?

6. Luuletko, että Jumala antaa anteeksi pahuuden sinussa, mutta ei samaa muissa, kulttuurisi vuoksi? ”Tuen heitä, olipa se oikein tai väärin.”

7. Annatko anteeksi ryhmäsi jäsenten pahuuden, kun tuomitset samat asiat niissä, jotka eivät kuulu ryhmääsi? ”He saattavat olla roistoja, mutta tuemme heitä silti, koska he ovat meidän roistojamme.”

K: Milloin kulttuurinen ylpeys Hesekielin kirjassa 32 estää evankeliumin ja Jumalan käskyjen noudattamisen?

V: Selkein esimerkki on se, kun kulttuurisi kehottaa tekemään jotain, mutta Jumala kehottaa tekemään jotain muuta. Tai kun olet ylpeä jostakin kulttuurissasi, vaikka Jumala sanoo sen olevan pahaa.

Vähemmän ilmeinen tapa näkyy Joonan esimerkissä. Hän oli ylpeä kulttuurinsa jumalallisista piirteistä ja halveksi pahoja epäuskoisia. Meidän tulisi tunnistaa synti synniksi, mutta emme saisi halveksia ketään.

K: Miten ihmiset voivat Hesekielin kirjassa 32 jatkaa kulttuurisia syntejä?

V: Jos esi-isäsi tai vanhempasi ovat tehneet syntiä, ja sinä päätät valita toisen tien etkä tee noita asioita, et ole syyllinen noihin synteihin. Mutta jos päätät aktiivisesti seurata esi-isiesi tai vanhempiesi syntejä, olet osallinen heidän synteihinsä. Monet ihmiset eivät tee kumpaakaan; he eivät oikeastaan päätä mitään, vaan tekevät passiivisesti sitä, mitä heidän kulttuurinsa määrää. Silloin he ovat myös osallisia kulttuurinsa ja esi-isiensä synteihin.

Kulttuurin keskeinen tehtävä, olipa se hyvä tai huono, on antaa asenteille, uskomuksille ja käyttäytymiselle normaalin tuntua. Jos ne ovat pahoja ja Jumalan sanan vastaisia, kulttuurin seuraaminen voi antaa vääränlaisen oikeutuksen tuolle pahuudelle.

Yksi huono tarkoitus, johon historian opiskelu voi palvella, on vihan ylläpitäminen. Esimerkiksi eräs muslimipoika sanoi vihaavansa juutalaisia, vaikka ei ollut koskaan tavannut yhtäkään. Entä jos se, mitä hänelle oli kerrottu juutalaisista, oli valhetta?

K: Mitä vartija tekee kaupungin hyväksi Hesekielin kirjassa 33:1–6? Miksi maalla ei ole vartijaa?

V: Vartijana toimiminen on tärkeä tehtävä. Vartija tekee ainakin neljä asiaa.

1. Hän valvoo, jotta voi puhaltaa trumpettiin ja varoittaa kaupungin asukkaita, erityisesti sotilaita, lähestyvästä hyökkäyksestä. Hän tarkkailee kaukaisuuteen, jotta voi antaa mahdollisimman paljon etukäteisvaroitusta hyökkäyksestä.

2. Hän ilmoittaa hyökkäyksen suunnan, armeijan koon ja muut hyökkäykseen liittyvät yksityiskohdat.

3. Jos kaupunki on jo hyökkäyksen kohteena, vartija voi ilmoittaa ihmisille, kun hän näkee vahvistusjoukkoja hyökkääjiä vastaan.

4. Hän antaa kaupungin asukkaille turvallisuuden tunteen. He tietävät, että sotilaat eivät nuku, jos vartija on valppaana. Tietenkin, jos vartija itse nukahtaa, hän antaa väärän turvallisuuden tunteen.

K: Miksi kaupungin vartija on niin tärkeä (Hes. 33:1–6)? Mitä voi tapahtua, jos vartija laiminlyö tehtävänsä?

V: Vartija on joko yksi ainoa henkilö tai suuressa kaupungissa yksi henkilö kutakin ilmansuuntaa kohti. Vartijalla itsellään ei ole valtaa torjua tunkeilijoita, mutta hän on välttämätön hälytyksen antamiseksi ja nukkuvien puolustajien taisteluvalmiuden varmistamiseksi.

Jos vartija nukahtaa työvuoronsa aikana, tavallisena yönä mitään ei tapahdu, ellei kukaan huomaa sitä. Mutta jos hyökkäävä armeija ilmestyy, on kaupungille jo liian myöhäistä, jos vartija nukkuu. Joten yli 99 % ajasta vartijan ponnistelut eivät näytä merkitsevän mitään. Mutta sen yhden prosentin osalta hänen työnsä on erittäin, erittäin tärkeää. Vartiointivuorollaan nukahtaneet roomalaiset sotilaat poltettiin kuoliaiksi vaatteet päällä.

Irlannissa vuosisatoja sitten eräs sotamies vartioi linnoitusta rauhan aikana. Upseeri ja hänen tyttöystävänsä kävelivät varuskunnan muurien ympäri, kun upseeri pudotti vahingossa muurin yli kihlasormuksen, jonka hän aikoi antaa tyttöystävälleen. Niinpä hän pyysi sotamiestä hakemaan sen, ja sotamies sanoi tekevänsä sen, jos upseeri vartioisi hänen sijastaan. He sopivat asiasta. Sotamies ei koskaan palannut. Upseeri nukahti. Sotamiehen komentaja näki nukkuvan vartijan ja ampui hänet kuoliaaksi.

K: Mitä hengellinen vartija tekee Hesekielin kirjassa 33:7–11?

V: Hengellinen vartija varoittaa lähestyvistä vaaroista tai harhaoppeista, jotka saattavat tulla, mutta ovat vielä kaukana. Hän varoittaa myös olemassa olevista vaaroista tai siitä, missä muurit ovat murtuneet ja ne ovat Jumalan kaupungissa. Hän myös ohjaa uskovia siihen, missä vaara piilee, ja korostaa, kuinka tärkeää on puuttua näihin vaaroihin.

K: Miksi hengellinen vartija on niin tärkeä Hesekielin kirjassa 33:7–11? Mitä voi tapahtua, jos hengellinen vartija laiminlyö tehtävänsä?

V: Ensinnäkin Jumala on käskenyt meitä tutkimaan itseämme ja vartioimaan laumaa hengellisiltä susilta. Kristityt voivat vaipua uneen muiden antamien väärien vakuutusten vuoksi, että he jakavat saman uskon. Kristityt voivat masentua ja menettää innokkuutensa.

K: Millä tavoin voimme olla hengellisiä vartijoita nykypäivänä (Hes. 33:7–11)?

V: Kristityt, joilla on tiedon ja erottamisen lahjat, voivat ja heidän tulisi toimia hengellisinä vartijoina neljällä toisiaan täydentävällä tavalla.

1. Voimme toimia yhdessä muiden kanssa suojellaksemme laumaa ulkoisilta uhilta. Voimme varjella laumaa sekä vääriä uskontoja, jotka eivät väitä olevansa kristillisiä, että niitä, jotka väittävät olevansa.

2. Voimme toimia yhdessä muiden kanssa suojellaksemme laumaa väärennöksiltä, keskuudessamme olevilta raaoilta susilta (Apostolien teot 20:28–31).

3. Voimme suojautua synniltä, etenkin kun kristitty johtaja esittää synnin olevan ”OK”. Voimme valvoa avioliittojamme.

4. Voimme suojautua lannistumiselta. Kun kristittyjen valo alkaa himmentyä, voimme muistuttaa heitä siitä, ketä he palvelevat, mihin päämäärään he pyrkivät ja kuinka turhia tämän maailman asiat ovat.

Vartijan tehokkuus riippuu sekä siitä, kuinka valpas hän on, että siitä, kuinka uskottava hän on ihmisten silmissä. Lähes jokainen amerikkalainen tietää Paul Revereen kuuluisan ratsastuksen, jolla hän varoitti brittien tulosta ottamaan heidän ammuksensa. Myös William Dawes ratsasti, ja hän oli yhtä tärkeä. Revere varoitti ihmisiä matkan varrella, kun taas Dawes ratsasti suoraan Lexingtoniin varoittamaan siellä olevia johtajia. Kumpikaan miehistä ei ollut kovin kuuluisa elinaikanaan, mutta kun Henry Wadsworth Longfellow kirjoitti Paul Revereen keskiyön ratsastuksesta, hän jätti Dawesin täysin huomiotta. Jotkut vartijat tulevat kuuluisiksi, ja toisia ei muisteta, ainakaan täällä maan päällä.

K: Mitkä ovat Hesekielin kirjassa 33:7–11 mainitut väärät tavat toimia vartijana, joita meidän ei pitäisi noudattaa?

V: Emme saisi kutsua pelkkää virhettä sielua tuhoavaksi harhaopiksi. Emme saisi tuoda esiin joitakin syntejä ja joko vaieta tai hiljaisesti hyväksyä vielä suurempia syntejä. Vaikka toisinaan meidän tulisi olla ankarita sanomassamme, meidän tulisi jakaa totuus rakkaudessa. Lopuksi meidän tulisi ymmärtää, että vastauksia on erilaisia riippuen siitä, missä vaiheessa kuulija on. On opetusta, lempeää korjausta, kehotusta ja lopulta ankaraa nuhtelua, johon Raamatussa sisältyi pilkkaamista, nimittelyä ja helvetin uhkauksia.

Mistä tiedämme, mikä on asianmukaista? Voimme tarkastella esimerkkejä Raamatusta. Kun Paavali varoitti harhaan joutuneita seurakuntia 1. ja 2. Korinttolaiskirjeessä, Galatalaiskirjeessä ja Kolossalaiskirjeessä sekä kun hän varoitti muutamien esittämistä vääristä ajatuksista Filippiläiskirjeessään, voimme nähdä yhden tavan toimia vartijana. Kun Pietari varoittaa meitä 2. Pietarin kirjeessä, voimme nähdä toisen tavan toimia vartijana. Kun tarkastelemme Johanneksen kirjoituksia 1., 2. ja 3. Johanneksen kirjeissä, voimme nähdä kolmannen tavan toimia vartijana. Kun Juuda varoittaa meitä Juudan kirjeessä, voimme nähdä neljännen tavan toimia vartijana. Lopuksi, kun huomaamme, että Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei varoita harhaoppeja vastaan, vaan kehottaa uskovia jatkamaan uskossaan, näemme täysin erilaisen tavan toimia vartijana.

K: Miten Hesekiel toimi vartijana Hesekielin kirjassa 33:12–21 tavalla, joka poikkesi siitä, mitä voisi odottaa?

V: Ihmiset eivät tulleet Ezequielin luo kysymään: ”Mitä meidän pitäisi tehdä?” tai ”Onko tämä oikein?”. Pikemminkin he eivät tulleet tänne kysymään mitään lainkaan; he luulivat ymmärtäneensä kaiken, mutta olivat ymmärtäneet väärin. Vartijan yksi tehtävä on varoittaa uudesta uhkaavasta vaarasta ennen kuin vahinko ehtii tapahtua. Toinen tehtävä on osoittaa ihmisille, jotka ovat jo vakuuttuneita siitä, mihin heidän tulisi luottaa, että se, mihin he luottivat, oli väärin. Se on haastaa ne väärät asiat, joita he pitävät totuuksina, sen jälkeen kun väärä oppi on jo aiheuttanut vahinkonsa.

K: Mitä ihmiset tarkoittivat Hesekielin kirjassa 33:24, kun he sanoivat, että Abraham oli vain yksi, mutta heitä on monta?

V: Heidän väitteensä oli, että Abraham oli vain yksi ihminen, ja hän peri maan. Nyt me olemme paljon vahvempia kuin Abraham, koska meitä on monta, joten rohkaistukaa, sillä me pystymme vielä paremmin pitämään maan hallussamme. Jumala tuomitsee tämän asenteen. Abraham ei itse asiassa vielä omistanut maata. Abraham ei edes saanut lupausta maan omistamisesta oman voimansa tai ansioidensa vuoksi, vaan ainoastaan Jumalan armon ansiosta. Mutta se, että heitä on monta, ei anna heille yhtään enempää ansioita maan hallitsemiseen; itse asiassa heillä olisi jopa vähemmän ansioita epäjumalanpalvonnansa ja muiden syntiensä vuoksi. Kuten he pian huomasivat, vaikka heitä oli paljon enemmän kuin Abrahamia, he eivät silti olleet yksinään tarpeeksi voimakkaita karkottamaan babylonialaisia. He luottivat omaan miekkaansa Hesekielin kirjan 33:26 mukaan. Ja jos Jumala ei torjunut babylonialaisia heidän puolestaan – mitä Hän sanoi, ettei aio tehdä – niin he panivat toivonsa johonkin, mihin ei kannattanut toivoa. He eivät ymmärtäneet lainkaan, että kyse oli Jumalan armosta ja voimasta, ei ihmisen voimasta tai ansioista.

Nykyäänkin jokin järjestö tai kirkkokunta voi aloittaa hyvin, mutta mennä pieleen, kun ihmiset alkavat luottaa järjestöön ja tuntea enemmän lojaalisuutta järjestöä tai palvelutyötä kohtaan kuin Jumalaa kohtaan.

K: Mikä on epätavallista syytöksen sanamuodossa Hesekielin kirjassa 33:25: ”nostakaa silmänne epäjumaliinne”?

V: Siinä ei sanota, että he palvoivat noita epäjumalia Jumalan sijasta; ehkä jotkut halusivat palvoa epäjumalia Jumalan lisäksi, toisin sanoen pitää vaihtoehtonsa avoimina yrittämällä pelata kaikilla puolilla. Siinä ei nimenomaisesti sanota, että he palvoivat noita epäjumalia, vaikka se tässä onkin implisiittisesti ymmärrettävissä. ”Nosta silmäsi” on yleisempi ilmaisu; se tarkoittaa epäjumalien katsomista tai niihin kiinnittämistä huomiota ylipäätään. Se tarkoittaa epäjumalien kunnioittamista. Kuulin kerran erään kristillisen apologeetin sanovan, että meidän pitäisi kunnioittaa islamin uskontoa. Raamatussa ei missään sanota, että meidän pitäisi kunnioittaa vääriä uskontoja; emmekä meidän pitäisi kunnioittaa islamia sen enempää kuin muslimit ja kristityt kunnioittavat hindulaisuutta tai buddhalaisuutta. Toisaalta meidän pitäisi kunnioittaa muslimeja, aivan kuten meidän pitäisi kunnioittaa kaikkia ihmisiä, sillä koko ihmiskunta on luotu Jumalan kuvaksi.

K: Miten Jumala on ”tuhoaja” Hesekielin kirjassa 33:27–29?

V: Kun kansa kääntyy pois Jumalasta, Jumala käyttää epämiellyttäviä tapahtumia osoittaakseen, etteivät he voi luottaa pelkästään omaan voimaansa. Amerikassa, kuten joku sanoi muutama vuosikymmen sitten, kun Raamattu poistetaan kouluista, sinne tuodaan metallinilmaisimet. Ihmiset saattoivat ajatella, että hän oli väärässä, mutta hän oli vain hieman väärässä ajoituksessaan.

K: Hesekielin kirjassa 33:30–33 Jumala kertoi Hesekielille, että tämä oli ilmeisesti saavuttanut jonkinlaista mainetta ja suosiota. Pitäisikö Hesekielin välittää siitä, ja pitäisikö meidän välittää, jos meistä tulee jonkin verran kuuluisia tai suosittuja?

V: On olemassa kaksi vastausta, jotka kuulostavat pinnalta katsottuna ristiriitaisilta, mutta jotka itse asiassa täydentävät toisiaan.

Ei, meidän ei pitäisi välittää siitä, mitä muut ajattelevat; Jumalan palvelijoina meidän pitäisi välittää vain siitä, mitä isäntämme ajattelee meistä. Emme saisi antaa maineen tai imartelun paisuttaa ylpeyttämme ja mahdollisesti johtaa kaatumiseen.

Kyllä, meidän pitäisi välittää näistä asioista evankeliumin levittämisen välineinä. Aikanaan joku ei ollut kuuluisa. Tulevaisuudessa tulee todennäköisesti aika, jolloin hän ei enää ole kuuluisa tai häntä ei enää kuunnella. Se on ihan okei. Mutta niin kauan kuin uskovainen on kuuluisa tai pidetty, hänen tulisi käyttää tätä alustaa loistaakseen Kristuksen puolesta ja jakaakseen evankeliumia. Älä kuitenkaan anna sen nousta päähän, sillä tämäkin menee ohi. Jumala ei sanonut tätä vedotakseen ihmisen ylpeyteen, vaan pikemminkin siksi, että Hesekiel – ja me – voisimme käyttää ohimenevää mainetta Jumalan kunniaksi.

K: Miksi joissakin ihmisissä, joilla ei ole aikomustakaan seurata Jumalaa, on silti aktiivinen halu kuulla Jumalan sanaa (Hes. 33:31–33)?

V: He haluavat tuntea olonsa hyväksi, kun ovat lähellä Jumalaa, mutta heillä on myös muita motiiveja. He eivät välttämättä aktiivisesti päätä, etteivät aio noudattaa kuulemaansa, mutta he päättävät passiivisesti, että Jumalan käskyjen noudattaminen on vapaaehtoista. Charles Stanley puhui ihmisistä, jotka aluksi saattavat olla kuuliaisia Herralle, mutta sitten siirtyvät ”ehkä”-asenteeseen.

K: Miten joissakin uskonnollisissa johtajissa näkyy Ezekielin kirjan 34:1–4, 8–12 mukaisia piirteitä, jotka tekevät heistä arvottomia paimenia?

V: Hyödytön paimen ei ainoastaan tee mitään, vaan häneen luotetaan tehtävän suorittamisessa, jota hän ei kuitenkaan tee. On parempi, ettei paimenta ole lainkaan, että omistaja tietää, ettei paimenta ole, ja että omistaja valvoo lampaita itse, kuin että on hyödytön paimen, jota pidettiin hyvänä paimenena.

Samoin on vakava asia olla kristittyjen johtaja ja epäonnistua siinä tehtävässä, jonka suorittamiseen luotetaan.

K: Mitkä ovat Hesekielin kirjassa 34:1–6 mainitut ominaisuudet, joita joillakin kelvottomilla paimenilla on?

V: Tässä on kahdeksan ominaisuutta, joita ainakin joillakin huonoilla paimenilla on.

Ezekiel 34:2 He huolehtivat vain itsestään

Ezekiel 34:2 He eivät välitä laumasta

Ezekiel 34:3 He haluavat kuitenkin edelleen nauttia lauman johtamisesta koituvista eduista, vaikka se merkitsisikin lauman parhaiden uhraamista

Ezekiel 34:4 He eivät tee mitään auttaakseen tai tuodakseen takaisin lauman ahdistuneita

Ezekiel 34:4 He hallitsivat ankarasti ja julmasti (ilman myötätuntoa)

Ezekiel 34:5 Lauman tilanne ei ollut sen parempi kuin ilman paimenta

Ezekiel 34:5 Poissaolevat paimenet eivät estäneet muita saalistamasta lampaita

Hesekiel 34:6 Poissaolevat paimenet eivät estäneet laumaa hajaantumasta ja jakautumasta

K: Miten jotkut poliittiset johtajat ovat Ezekielin kirjan 34:1–4, 8–12 mukaan näiden kelvottomien paimenien kaltaisia?

V: He eivät työskentele kansan hyväksi, vaan vain palkkapussin vuoksi. He eivät välitä niistä, joita heidän pitäisi johtaa, paitsi käyttääkseen heitä hyväkseen. He välittävät vain itsestään ja näkevät virkansa keinona hankkia voittoa.

K: Mitä Jumala lupaa tehdä näille kelvottomille paimenille Hesekielin kirjassa 34:7–10?

V: Ainakin kolme asiaa.

Ezekiel 34:10 Jumala vaatii heiltä tilille

Ezekiel 34:10 Jumala poistaa heidät lauman hoitamisesta ja siitä saatavasta hyödystä.

Ezekiel 34:10 Jumala pelastaa lauman heidän riistoltaan

Richard FitzRalph (1299–1360) kirjoitti hallintavallan oppinsa yhteydessä, että jumalattomat johtajat eivät saisi saada palvelustamme, uskollisuuttamme tai rahojamme.

K: Mitä Jumala lupaa tehdä lampaidensa hyväksi Hesekielin kirjassa 34:11–16?

V: Ne johdetaan laitumelle, jossa ne saavat ravintoa ja kukoistavat. Ne eivät ainoastaan ole suojassa saalistajilta, vaan myös muiden pahojen lampaiden aiheuttamalta huonolta ympäristöltä.

K: Miten jotkut kristityt voivat olla lampaita, mutta huonoja lampaita, jotka sekoittavat vettä jaloillaan, kuten sanotaan Hesekielin kirjassa 34:17–24?

V: He voivat olla lampaita, jotka eivät välitä siitä, että vesi mutaantuu, ja estävät muita lampaita juomasta. He voivat lannistaa muita uskovia ja antaa huonon esimerkin. He voivat estää muita uskovia saamasta sitä, mitä he tarvitsevat.

K: Onko Hesekielin kirjassa 34:23 ja 48:21 mainittu ”Daavid” todella Daavid vai Messias?

V: Raamattu ei sano sitä, mutta asiasta on kaksi näkemystä. Joko kyseessä on Messias, joka hallitsee kaikkea ikuisesti, tai kyseessä on itse asiassa Daavid, jonka joidenkin mielestä hallitsee Kristuksen alaisuudessa tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

K: Mitä Jumala lupaa lampaillensa Hesekielin kirjassa 34:25–31?

V: Jumala lupaa paikan, jossa ei ole villieläimiä. Hän lupaa säännöllistä sadetta (ja siunauksia). Hän lupaa, ettei tule orjuutta, nälkää tai häpeää.

K: Toteutuvatko Ezekielin kirjan 34:25–31 lupaukset fyysisesti vai hengellisesti? Milloin ne täyttyvät?

V: Nämä lupaukset täyttyvät lopulta tuhatvuotisen valtakunnan aikana, ”minun palvelijani Daavidin” aikana, josta puhutaan Hesekielin kirjassa 34:23–24. Vaikka Jumala valvoo meitä jo nyt, täydellinen turvallisuus heidän maassaan – se, ettei heitä enää pidetä kansakuntien saaliina – on vielä tulevaisuudessa.

K: Mitä tarkoittaa Hesekielin kirjassa 34:31, että ihminen on yksi Jumalan lampaista?

V: Se tarkoittaa, että seuraat paimenta, jonka Uusi testamentti paljastaa olevan Kristus. Jumalalliset seurakunnan johtajat ovat apupaimenia, ja meidän on tarkoitus seurata myös heitä, mutta vain siinä määrin kuin he seuraavat Kristusta (Hepr. 13:7; 1. Piet. 5:1–5).

K: Mitä tarkoittaa Hesekielin kirjassa 34:31 kollektiivisesti se, että olemme kaikki Jumalan lampaita?

V: Me seuraamme Paimenia, joka ohjaa meitä ja huolehtii meistä. Luotamme siihen, että Hänen tiensä on paras tie. Olemme yhdessä, yhtenä laumana.

K: Missä sijaitsee Seirin vuori (Hesekielin kirja 35:2–3, 7; 1. Mooseksen kirja 36:30; 2. Aikakirjojen kirja 20:10; 25:11)?

V: Se on Edomin merkittävin vuori, ja sitä käytetään tässä synonyyminä, joka edustaa Edomin kansaa.

K: Miten Edom kantoi muinaista vihamielisyyttä Israelia kohtaan (Hes. 35:5)?

V: Valitettavasti niin silloin kuin nytkin yksi tapa, jolla historiaa on käytetty, on vanhojen vihamielisyyksien opettaminen ja vahvistaminen. Noin vuonna 1900 eKr., 1. Mooseksen kirjan 25:22–34; 27; 36:1:ssä Esau, edomilaisten esi-isä, halusi kerran tappaa Jaakobin, Israelin esi-isän. Myöhemmin he kuitenkin sovittelivat välinsä.

Noin vuonna 1407 eKr., 4. Mooseksen kirjan 20:14–21 ja 24:15–19 mukaan edomilaiset eivät antaneet israelilaisten kulkea maansa läpi kohti Kanaania.

1. Samuelin kirjan 14:47:ssä kerrotaan, että he taistelivat Saulin aikana.

1. Kuninkaiden kirja 11:14–22: Hadadin johtamat edomilaiset taistelivat Salomon aikana

2. Aikakirja 20:1–23: Edomilaiset solmivat liiton ja taistelivat Joosafatin aikana

2. Kuningasten kirja 8:21 Edomilaiset taistelivat Joramin aikana

2. Aikakirja 28:17 Edomilaiset taistelivat Ahasin aikana

Psalmi 137:7; Valitusvirret 4:21–22; Obadja 10–14 Edomilaiset auttoivat babylonialaisia Juudaa vastaan.

Ezekielin kirjassa 25:12–17 kerrotaan, että Jerusalemin kaatumisen jälkeen edomilaiset odottivat risteyksissä tappaakseen ja ryöstääkseen pakenevia juutalaisia.

Malakian kirja 1:2–5 noin vuonna 433 eKr.: pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeen edomilaiset olivat yhä vihollisia.

Edomilaiset olivat siis Israelin vihollisia lähes tuhat vuotta, Eesausta lukuun ottamatta. Edomilaiset kasvattivat paljon lampaita, mutta niin tekivät myös moabilaiset, ammonilaiset, arabit ja israelilaiset. Ainoa asia, jossa edomilaiset erottuivat muista, lampaiden kasvatuksen lisäksi, oli heidän vihansa Israelia kohtaan.

K: Mikä on katkeruus ja mitkä ovat sen eri vaiheet (Hesekiel 35:5)?

V: Joskus pahat tunteet häviävät ajan myötä. Mutta toisinaan ihmiset vahvistavat niitä jatkuvasti, jolloin ne kasvavat. Tietenkin se voi myrkyttää suhteet siihen, jota kohtaan tunnet katkeruutta, mutta se voi myrkyttää myös suhteet muihin. Kun katkeruus on pahimmillaan, on surullista, jos ainoa syy elää on viha.

K: Oliko väärin, että israelilaiset tunsivat tässä kohdassa (Ezek 36:1–12) rohkaistuneensa?

V: Ei, sillä Jumala lupasi poistaa vihollisen, joka jatkuvasti ahdisteli heitä heidän heikkona hetkinään.

K: Mitä herkkää tasapainoilua Jumala harjoittaa Hesekielin kirjassa 36:13–21?

V: Yhtäältä Jumala julistaa, että Israel ansaitsi rangaistuksensa. Toisaalta Jumala sanoi, että heidän rangaistuksensa päättyisi ja että heitä siunattaisiin. Jumala ei halunnut heidän ajattelevan, että heidän syntinsä olivat hyväksyttäviä, mutta Jumala ei myöskään halunnut heidän ajattelevan, että kun he olivat kerran tehneet suuren synnin, paluuta ei enää olisi.

K: Miten voimme nykyään ilmentää Jumalan tasapainoilua Hesekielin kirjassa 36:13–21?

V: Jumala antaa jokaiselle tietynlaisen vapauden, mutta Jumala suojelee myös sorrettuja lampaitaan. Jumala estää joitakin lampaita sortamasta toisia. Samalla tavalla me voimme antaa ihmisten tehdä mitä he haluavat, mutta puolustaa sorrettuja. Kuten eräs henkilö vitsaili: sinulla on vapaus liikuttaa käsiäsi, mutta vapautesi liikuttaa käsiäsi päättyy siellä, missä minun nenäni alkaa.

K: Mikä on epätavallista tässä epäjumalia tarkoittavassa sanassa Hesekielin kirjassa 36:18?

V: Tämä sana, gillulim, on Hesekielin suosikkisana epäjumalille. Se saattaa olla johdettu sanasta gel, joka tarkoittaa lantaa, ja siten Hesekiel kutsuu epäjumalia ”lantakohteiksi”.

K: Miten Jumala teki tämän oman nimensä tähden (Hes. 36:21–22, 32)?

V: Jumala palautti israelilaiset, ei siksi, että he olisivat ansainneet sen, vaan nimensä tähden. He olivat Jumalan kansa, ja Jumala säilytti heidät, kuten Hän oli luvannut Aabrahamille. 2. Mooseksen kirjan 32:9–14 opettaa samaa ajatusta.

K: Miten puhdas vesi tekee israelilaisista puhtaita (Hes. 36:25–26)?

V: Kahdella tavalla.

Kuvainnollisesti, kuten vesi puhdistaa liasta, Jumala puhdistaa jokaisen, joka tulee Hänen luokseen. Riippumatta siitä, milloin ihmiset tulevat Jumalan luo, Jumala tekee tämän nimetyn ylipappinsa, Jeesuksen Kristuksen, kautta.

Käytännössä tulisi aika, jolloin Jumalan kansa noudattaisi Kristuksen käskyä kastaa itsensä.

K: Hesekielin kirjan 36:25–30 on kutsuttu ”Hesekielin evankeliumiksi”. Miten juutalainen olisi tuolloin suhtautunut näihin lupauksiin?

V: Tuntui varmaankin joko nöyryyttävältä, halventavalta tai mahdollisesti jopa loukkaavalta, että Jumala ei jatkaisi entiseen tapaan. Jumalan olisi annettava heille uusi sydän. Se, että heillä sanottiin olevan kivisydän, ei ollut juuri imartelevaa.

K: Miten Hesekielin kirjan 36:31–32 on osa aitoa katumusta?

V: Kun ihminen miettii menneitä tekemiään syntejä, hän ei ajattele toiveajattelun tai ilon kautta, vaan pikemminkin inhoaa sitä, mitä on tehnyt.

Monet ovat kuulleet tarinan sammakoista ja ”kuuman lieden ilmiöstä”. Jos laitat elävän sammakon kiehuvaan veteen, se hyppää pois; se tietää, että siellä on vaara. Mutta jos sammakko laitetaan lämpimään veteen ja vettä kuumennetaan vähitellen kiehuvaksi, sammakko kuolee tajuamatta, että se keitetään kuoliaaksi. Samoin kun ihmiset tottuvat pieniin synteihin, heidät voidaan houkutella tyytymään hyvin vakaviin synteihin, kunhan muutos tapahtuu vähitellen. Tähän vastalääke on katumuksen jälkeen inhoa niitä syntisiä tekoja kohtaan, joita he ovat tehneet, niin suuria kuin pieniäkin.

K: Mikä on luiden laakson näyn merkitys Hesekielin kirjassa 37?

V: Vaikka ihmiset voisivat keksiä kaikenlaisia villejä ajatuksia siitä, mitä luut edustavat, Hesekielin kirjan 37:11 antaa selkeän vastauksen. Luut edustavat Israelin huoneen kansaa. Israelilaiset olivat melkein, mutta eivät täysin, tuhoutuneet tai sulautuneet muiden joukkoon pakkosiirtolaisuuden aikana. Hesekielin kirjan 37. luku kuitenkin osoittaa, että vaikka jokainen israelilainen olisi kuollut, Jumala voisi silti pitää lupauksensa heidän säilyttämisestään herättämällä heidät takaisin elämään.

Tämä voisi mahdollisesti viitata Israelin kansakunnan uudelleenperustamiseen vuonna 1948.

Vaikka tämä viittaisikin ruumiilliseen ylösnousemukseen, muslimien ei pitäisi olla vaikeaa uskoa tähän ihmeeseen. Luiden ihmeellisestä uudelleenmuodostumisesta opetti myös Muhammed teoksessa Sahih Muslim 4:7055–7057, s. 1527–1528.

K: Mikä on Hesekielin kirjassa 37:1–2 tärkeää, ei luiden vaan nimenomaan hyvin kuivuneiden luiden osalta?

V: Niissä ei ollut jäljellä luuytintä, verta eikä mitään elävää. Jotta ne olivat kuivia, niiden oli täytynyt olla kuolleina jo pitkään. Luonnollisesti oli toivoton ajatus, että ne voisivat koskaan enää elää.

K: Mikä oli Hesekielin asenne vastauksessaan Jumalalle Hesekielin kirjassa 37:3?

V: Hesekiel oli täysin tietoinen tilanteen luonnollisesta todellisuudesta. Mutta Hesekiel ei aikonut sulkea pois mitään mahdollisuutta, kun kyseessä oli Kaikkivaltias Jumala. Sen pitäisi olla myös meidän asenteemme.

K: Mikä oli Ezekielin 37:4:ssä tarkoituksena puhua luille, jotka eivät voineet kuulla tai ymmärtää mitään?

V: Jos joku pastori ajattelee, ettei hänen seurakuntansa kuuntele häntä kunnolla, New International Bible Commentary -teos (s. 838) huomauttaa humoristisesti, että tämä oli ”epätoivoisin seurakunta, jolle kukaan saarnaaja on koskaan puhunut”. Tämän näyn tarkoituksena ei ollut opettaa luille mitään. Pikemminkin kyse oli siitä, että niille julistettiin Jumalan sana, jonka mukaan ne tulisivat elämään. Joskus sanojemme tarkoituksena ei ole opettaa mitään kaikkitietävälle Jumalalle tai edes muille ihmisille; joskus kyse on Herran sanan julistamisesta.

K: Hesekielin kirjassa 37:5–10 esiintyy hepreankielinen sana ruah (henki) kymmenen kertaa. Miksi Jumala korostaisi niin voimakkaasti, että se tapahtui Hänen Henkensä kautta?

V: Raamattu ei suoraan sano sitä, mutta voimme spekuloida. 1. Mooseksen kirjassa 1 Jumala korosti luomista lausumalla Sanansa, vaikka Hän mainitsi Hengenkin kerran. Muissa kohdissa Jumala korostaa toimivansa oikealla kädellään, toisin sanoen voimallaan. Mutta tässä Jumala ei tee pelkästään fyysistä työtä, vaan Hän laittaa Hengen ihmisten (eli kuivien luiden) sisään.

K: Mikä on tämän näyn kaksivaiheisen prosessin tarkoitus Hesekielin kirjassa 37:7–10?

V: Jumala voi muuttaa asioita luonnollisesti ja fyysisesti, vaikka se näyttäisikin mahdottomalta. Mutta Jumala ei pysähdy siihen. Jumala voi muuttaa ihmisen hengen ja antaa hengellistä elämää siellä, missä sitä ei aiemmin ollut.

K: Mikä on Hesekielin kirjassa 37:11–14 esitetyn, Jumalan Hesekielille näyttämän näyn suora sovellus?

V: Jerusalemin tuhouduttua näytti siltä, että juutalaiset kansakuntana olivat mennyttä ikuisesti.

Oli monia muinaisia valtakuntia, jotka olivat aikanaan varsin suuria tai mahtavia: ubaidilaiset, urartulaiset, heftaliitit, mitannilaiset, minojalaiset, merikansat, lydialaiset, hyksosilaiset, yueh-chihit, kimmerilaiset ja skyytit. Useimmat ihmiset eivät nykyään ole koskaan kuulleetkaan niistä, mutta ne olivat varsin tärkeitä, kuten silloin, kun lydialaiset ja persialaiset taistelivat ja päätyivät tasapeliin. Silti niistä ei ole enää jälkeäkään. Jopa imperiumit, joista olet kuullut, kuten assyrialaiset, heettiläiset ja babylonialaiset, saavuttivat pisteen, jossa niiden mahdollisuudet palata olivat käytännössä nolla. Tämä päti niin moniin kansoihin, ja luonnollisesti voi päätellä, että filistealaisten tavoin juutalaiskansan aika oli tullut ja mennyt, ikuisesti. Jumala kuitenkin lupasi toisin.

K: Mikä on Hesekielin kirjassa 37:15–17 mainitun kahden kepin yhdistämisen tarkoitus?

V: Pohjois-Israelin ja Etelä-Juudan kansat, jotka olivat olleet erillään ja jopa taistelleet toisiaan vastaan niin monta kertaa, tulisivat olemaan erottamattomia yhtenä kansana.

K: Oliko Hesekielin kirjassa 37:15–17 mainittu alkuperäinen eripuraisuus eli sauvojen jakautuminen myöhempien syntien lähde, kuten jotkut Witness Leen paikallisseurakunnassa ajattelevat?

V: Se on väärin, mutta silti osittain oikein.

Väärin: 1. Kuninkaiden kirjan 11:11–13 mukaan juuri Jumala, ei ihmiset, aiheutti alun perin yhdistyneen valtakunnan hajoamisen, eikä Jumala tehnyt syntiä. Syynä olivat Salomon synnit ja se, että kansa ajautui pois Jumalasta. Juudan kansa oli valmis korjaamaan tämän hajaantumisen, mutta Jumala lähetti sanan profeettansa Semajan kautta, ettei israelilaisia pidä estää hajaantumasta, sillä tämä oli Jumalan teko, kuten 1. Kuninkaiden kirjan 12:21–24 kertoo.

Osittain oikein: Heti kun hajoaminen tapahtui, pohjoisen Israelin kuningaskunnan kuningas syöksi kansansa yhä suurempaan pahuuteen ottamalla käyttöön kultaisten vasikoiden palvonnan Betelissä ja Danissa, kuten 1. Kuninkaiden kirjan 12:25–33 mukaan.

K: Voisivatko Hesekielin kirjan 37:16–17 kaksi keppiä olla Raamattu ja Mormonin kirja, kuten mormonit väittävät?

V: Ei. Keith Meservy esitti tämän väitteen mormonilehdessä The Ensignin syyskuun 1977 numerossa, s. 22–27. Hän huomasi, että hepreankielistä sanaa ”matteh”, joka tarkoittaa nimenomaan sauvaa tai keppiä, ei käytetä Hesekielin kirjassa 37:16–17; sen sijaan hepreankielinen sana ”ets” on yleisnimitys puulle tai puulle. Assyrialaiset ja babylonialaiset käyttivät puisia ”kirjoitustauluja”, joten hän sanoo tämän ”vahvistavan” mormonien tulkinnan oikeellisuuden. Puutaulut olivat kuitenkin sisältä onttoja, jotta ne voitiin täyttää vahalla, jolle sitten kirjoitettiin. Toisaalta Meservy on osoittanut, että ”sauvat” saattoivat olla joko kirjoitustauluja tai sauvoja. Jos tällä olisi todella merkitystä, se tukisi Uutta ja Vanhaa testamenttia yhtä lailla kuin Raamattua ja Mormonin kirjaa. Tässä yhteydessä se ei kuitenkaan viittaa pyhiin kirjoituksiin. Mormonit jättävät huomiotta, että Hesekielin kirjan 37:18b–28 kertoo jo, mitä nämä kaksi sauvaa tarkoittavat. Se tarkoittaa, että nämä kaksi kansaa (ei pyhiä kirjoituksia) yhdistyvät yhdeksi. Ne oli määrä koota niiden kansojen keskuudesta, joihin ne olivat hajonneet.

Tuolloin Israelin ja Juudan kansojen välillä vallitsi suuri vihamielisyys. Yksi sauva edusti Israelia ja toinen Juudaa. Tämä ennusti, että Israelin ja Juudan heimot tulisivat olemaan yksi kansa sen jälkeen, kun Jumala olisi koonnut kansansa kansakuntien joukosta. Nämä kaksi sauvaa eivät voineet olla Raamattua ja Mormonin kirjaa seuraavista syistä.

1. Sauvat viittaavat kahteen kansaan, eivät kirjoihin, Hesekielin kirjassa 37:18b–20

2. Kun ne yhdistyvät, Daavid hallitsee heitä (Ezekiel 37:24).

3. Ne yhdistyvät, kun he asuvat esi-isiensä maassa (Ezekiel 37:25).

4. Lopuksi, Mormonin kirjaan ei voida viitata tässä yhteydessä, sillä se on täynnä valheita, mukaan lukien kuvaus kokonaisen amerikkalaisen sivilisaation olemassaolosta, josta ei ole löydetty mitään arkeologisia todisteita. Kysy esimerkiksi miltä tahansa rehelliseltä mormoniarkeologilta, missä jokin Mormonin kirjassa mainittu kaupunki sijaitsee, ja hän kertoo, ettei sitä ole vielä löydetty. Kuinka monta vuosikymmentä vielä kuluu, ja kuinka monta inkojen, chimujen, atsteekkien, mayojen jne. kaupunkia meidän on vielä löydettävä, ennen kuin voimme päätellä, että Mormonin kirjassa mainittuja kaupunkeja ei koskaan löydetä, koska niitä ei ole koskaan ollutkaan olemassa?

K: Mitä Gog tarkoittaa Hesekielin kirjassa 38:2; 39:1,11?

V: Jotkut tutkijat sanovat, että tämä viittaa Venäjään, mutta toiset eivät ole siitä niin varmoja.

Gog saattaa olla sama sana kuin Gyges/Gugu, Lydian kuningas nykyisen Turkin alueella. Vanhan testamentin tekstissä sanaa käytetään vain tässä kohdassa ja 1. Aikakirjan 5:4:ssä

Muita kaukaisia mahdollisuuksia Gogin nimelle ovat:

Gagu, Assyrian pohjoispuolella sijaitsevan Sakhin maan hallitsija, nykyisen Venäjän, Azerbaidžanin ja/tai Armenian alueella.

Sumerilainen sana pimeydelle on Gug.

Gomer, joka mainitaan 1. Mooseksen kirjan 10:2:ssa juuri ennen Magogia, oli voimakas kansa, jota assyrialaiset kutsuivat nimellä Gimirai ja jonka nykyhistorioitsijat tuntevat Etelä-Venäjän kimmeriläisinä. He valloittivat Armenian, heikensivät Meshechiä ja Tubalia ja asettuivat asumaan nykyisen Turkin pohjoisosaan Herodotoksen (4:12) mukaan. Skyytit ja kimmerilaiset tekivät ryöstöretken Palestiinaan vuonna 650 eKr. Skyytit hyökkäsivät medien alueelle Iranissa vuonna 653 eKr., ennen kuin medit karkottivat heidät vuonna 625 eKr. Vielä myöhemminkin skytit olivat voima, jonka kanssa oli otettava varovasti varteen. Vuonna 130 eKr. parthialaiset, skyytit, sakat (kushanit) ja tocharit (=tukharit = yueh-chih) yhdistivät voimansa valloittamaan Baktrian ja Etelä-Venäjän.

Gog ja Magog eivät voi olla Aleksanteri Suuri, koska Aleksanteri ja hänen armeijansa eivät kokeneet loppuaan vuorilla, kuten Hesekielin kirjassa 39:4 kerrotaan.

K: Keitä ovat Gog ja Magog Hesekielin kirjassa 38–39?

V: Magog, Tubal ja Meshech mainitaan ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjan 10:2:ssa. Hesekielin kirjan 38:1 viittaa todennäköisesti samaan tapahtumaan kuin Ilmestyskirjan 20:8:ssa mainitut Gog ja Magog. Kyseessä oli suuri taistelu Joosafatin laaksossa tuhatvuotisen valtakunnan lopussa.

K: Miksi Jumala lähettäisi Esekielin kirjan luvuissa 38–39 Gogin ja Magogin Israelia vastaan?

V: Hesekielin kirjassa 38:16,23 ja 39:7 sanotaan, että tämä tehdään Jumalan kunniaksi. Jumala saa nämä jumalattomat ihmiset päättämään hyökätä Israeliin, ja Jumala osoittaa kunniansa suojellessaan Israelia.

K: Johdattiiko Jumala Hesekielin kirjassa 38:4 Gogin ja Magogin hyökkäämään Israelia vastaan, vai johdattiko Saatana heidät Ilmestyskirjassa 20:7–8?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Hesekielin kirjan 38:10–11 mukaan Gog ja Magog laativat pahan suunnitelman, valmistautuivat ja ilmeisesti uskoivat, että he olivat päättäneet tästä ainoastaan itse. Itse asiassa heidät kutsuttiin tekemään tämä (Hesekielin kirja 38:8).

2. Siinä sanotaan nimenomaan, että Jumala kääntää heidät pois kotiseudultaan pohjoisesta hyökkäämään Israelia vastaan. Sitten Jumala tuhoaa heidät (Ezekiel 38:4; 39:2–3).

3. Jumala itse ei kiusaa ihmisiä (Jaakobin kirje 1:13). Sen sijaan Jumala käyttää keinona sitä, että Saatana pettää Gogin ja Magogin, Ilmestyskirjan 20:7–8 mukaan.

4. Tätä käsitystä, jonka mukaan Jumala käyttää ihmisten pahuutta ja Saatanaa toteuttaakseen asioita, jotka ovat osa Hänen suunnitelmaansa, teologit kutsuvat ”yhteisvaikutuksen” opiksi. Todennäköisesti selkein esimerkki tästä totuudesta on 1. Mooseksen kirja 50:20, jossa Joosef puhui veljilleen siitä, kuinka he olivat orjuuttaneet hänet. Joosef sanoi: ”Mutta te, vaikka aioitte minulle pahaa, Jumala käänsi sen hyväksi…” Toinen esimerkki yhteistoiminnasta on Juudaksen Jeesuksen pettäminen; se oli osa Jumalan tarkkaa suunnitelmaa ja ennakkotietoa (Apostolien teot 2:23). Lisäksi Jumala käytti Saatanaa yllyttämään Daavidia ylpeästi laskemaan Israelin väkiluvun 2. Samuelin kirjan 24:1 ja 1. Aikakirjan 21:1 kohdissa.

K: Miksi Hesekielin kirjassa 38:4–6 ja 39:3,9 mainitaan hevoset, kilvet ja miekat?

V: Tässä tulevaisuutta koskevassa symbolisessa profetiassa tuon ajan lukijat eivät olisi ymmärtäneet panssarivaunuja ja muita aseita. Niitä voisi ajatella ajoneuvoina, haarniskoina ja aseina.

K: Missä Togarmah sijaitsee Hesekielin kirjassa 38:6?

V: Bet-Togarma tarkoittaa Togarmahin taloa. Togarma oli kuningaskunta, joka sijaitsi 70 mailia Malatyasta länteen. Hittitit kutsuivat sitä Tegarama-nimellä. Assyrialaiset kutsuivat sitä Tilgarimanu-nimellä ja valloittivat sen vuonna 695 eKr. Kreikkalaiset kutsuivat sitä Gauraena-nimellä. Armenialaiset väittävät polveutuvansa Haikista, Torgomin pojasta. Toinen, kaukainen mahdollisuus on, että Togarma on tocharit, joita kutsutaan myös tukharialaisiksi ja jotka olivat yueh-chih-kansaa. On olemassa joitakin spekulaatioita – mutta ei muuta tukea kuin nimien samankaltaisuus – että kyseessä on Tobolsk Venäjällä. Sen väkiluku on noin 100 000, ja se on Siperian pääkaupunki.

K: Miten vihollisten tuominen Israelia vastaan tuo kunniaa Jumalalle (Hes. 38:16b, 23; 39:7; 39:21; 2. Moos. 9:16; Room. 9:17)?

V: Nämä kansat olivat jo ennestään Jumalaa vastaan, ja heidän hyökkäyksensä Israelia vastaan johtaisi sekä heidän tuomitsemiseensa että osoittaisi, että Jumala puolustaa Israelia.

K: Mitä sateenvirrat, rakeet, tuli ja rikki voisivat tarkoittaa Hesekielin kirjassa 38:22?

V: Kyseessä voi olla Jumalan lähettämä luonnollinen sade, rakeet ja rikki, tai tämä kuva voi viitata tulevaan taisteluun, jossa heidän päälleen sataa kranaatteja, ohjuksia, pommeja ja luotien sateita.

K: Keitä ovat Magog, Meshech ja Tubal Hesekielin kirjassa 39:1–2,6?

V: Magog, Tubal ja Meshech mainitaan ensimmäisen kerran Jafetin poikina 1. Mooseksen kirjan 10:2:ssa. Meshech on myös Aramin poika, joka puolestaan on Seemin poika 1. Mooseksen kirjan 10:23:ssa. Historioitsija Josephus teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria” (Antiquities of the Jews), kirja 1, luku 6.1, sanoo, että Magog oli skyytit, jotka asuivat Venäjällä. Madai, joka mainitaan heti Magogin vieressä, viittaa meedeihin, joiden tiedettiin olevan skyyttien läheisiä sukulaisia. Tubal ja Meshech eivät liity Venäjän Tobolskiin ja Moskovaan, vaan Tubal, Meshech ja Magog mainitaan kaikki assyrialaisissa kirjoituksissa. Magog-kansasta mainitaan myös 1. Aikakirjojen 1:5:ssä; Ilmestyskirjan 20:8:ssa Magog on kuitenkin henkilö. Meshech saattaa olla peräisin Moschian vuoristosta. Kirjoituksissa sanotaan, että Tiras saattaisi olla Traakia.

K: Milloin tämä taistelu tapahtuu (Hesekielin kirja 39:1–6)?

V: Jotkut ajattelevat, että tässä mainittu Jumalan taistelu tapahtuu Israelin paluun jälkeen mutta ennen tuhatvuotista valtakuntaa.

Mielenkiintoista on, että tässä on tärkeää paitsi vihollisen voittaminen myös se, että jopa luut poistetaan.

K: Miksi Hesekielin kirjassa 39:9–10 mainitaan polttaminen sekä jouset, nuolet ja muut aseet polttoaineena?

V: Jouset ja nuolet voitaisiin kääntää laukaisimiksi ja heittokappaleiksi. Hevoset Hesekielin kirjassa 38:4 tarkoittavat kirjaimellisesti ”hyppääjiä”

K: Mikä on kaiken tämän mittaamisen tarkoitus Hesekielin kirjassa 40?

V: Vaikka Hesekielin kirjassa on monia varoituksia ja nuhteita, tämä on osa, joka koskee tulevaa toivoa. Se on sekä varma että hyvin tarkka. Nämä mitat eivät ole merkityksettömiä, vaan ne ovat fyysisiä mittoja, jotka korostavat tämän toivon konkreettisuutta. Tämä viittaa fyysiseen temppeliin, jolla on todelliset fyysiset mitat ja joka tulee olemaan olemassa tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

K: Milloin vuosi alkoi Hesekielin kirjassa 40:1?

V: Toisen Mooseksen kirjan ajoista lähtien israelilaisten vuosi alkoi nisan-kuussa, joka vastaa maalis- tai huhtikuuta. Noin tuona aikana seitsemäs kuukausi, tishri (lokakuu–marraskuu), tuli kuitenkin siviilikalenterin ensimmäiseksi kuukaudeksi. Vuosi alkaa siis joko nisan- tai tishri-kuussa.

K: Voisiko tämä temppeli olla jo rakennettu?

V: Ei. Tämän temppelin mitat ja pohjapiirros eroavat Salomonin temppelistä, Serubbaabelin temppelistä ja Herodeksen Serubbaabelin temppelistä tekemästä jälleenrakennuksesta. Noista temppeleistäkään ei virrannut ulos mitään jokea. Luvatun maan maantieteen pitäisi muuttua, jotta se vastaisi sitä, mitä Hesekielin kirjassa kuvataan. Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään symbolista, sillä niin yksityiskohtainen kuvaus olisi merkityksetön, jos se olisi vain symbolista.

K: Onko Hesekielin kirjan luvuissa 40–48 kuvattu temppeli tuhatvuotisen valtakunnan temppeli?

V: Kyllä. Tätä koko osaa ei ole vielä täytetty maan päällä. Kristityillä on kaksi hyvin erilaista tulkintaa.

Amillennialistit uskovat, ettei tuhatvuotista valtakuntaa ole olemassa, ja he tulkitsevat Ilmestyskirjan 20:1–7:n tuhatvuotisen ajanjakson kokonaan hengelliseksi viittaukseksi taivaaseen. He sanoisivat, että tämä temppeli viittaa taivaan eri puoliin. Huomionarvoista on, että monet varhaiskirkon jäsenet olivat amillennialisteja, mukaan lukien Eusebius Kesarealainen (toimintakausi 325 jKr.).

Premillennialistit sanovat, että maan päällä on tuhatvuotinen tuhatvuotinen kausi, ja tämä temppeli on olemassa tuona aikana. Huomautuksena mainittakoon, että Eusebius sanoo, että yksi ensimmäisistä Uuden testamentin jälkeisistä kirkon kirjoittajista, joka oli ”chiliasti” (uskoi kirjaimelliseen tuhatvuotiseen tuhatvuotiseen kauteen), oli Papias, apostoli Johanneksen opetuslapsi.

Jotkut ajattelevat, että tämä voisi olla temppeli, joka rakennetaan tuhatvuotiskaudella ja joka säilyy tuhatvuotiskauden jälkeenkin. Molemmissa on kaksitoista porttia, joiden päällä ovat patriarkat, mitta-sauvan kantava enkeli sekä itään virtaava vesi. Mittojen suhteen on kuitenkin eroja. Ezekielin kirjassa 47:15–20 meri toimii rajana, kun taas Ilmestyskirjassa 21:1 merta ei enää ole. Voidaan siis turvallisesti sanoa, että tässä kuvattu temppeli on tuhatvuotiselle ajalle, ja on epäselvää, onko Ilmestyskirjan 21. luvussa kuvattu temppeli tämä temppeli muutoksin vai kokonaan uusi temppeli.

K: Miksi tulevassa temppelissä, josta kerrotaan Hesekielin kirjassa 40:38, 42 ja 43:20–22, harjoitetaan edelleen vanhan liiton eläinuhria, kun Heprealaiskirjeen 10:12–18 mukaan Jeesus teki kerta kaikkiaan uhrin syntien puolesta eikä syntiuhria enää tarvita?

V: Ensinnäkin tämä kysymys ei rajoitu pelkästään Hesekielin kirjaan, vaan koskee koko Vanhan testamentin oppia verisistä uhreista Herran paluun jälkeen. Tarkastelemme, mitä jakeet sanovat, ja annamme sitten vastauksen.

Vaikka tämän profetian jälkeen rakennettiin temppeli juutalaisten palattua ja Herodes kunnosti temppelin, tässä kuvattu temppelin pohjapiirros osoittaa, että tämä profetia ei ole vielä täyttynyt.

Ezekielin kirjassa 40:38–42 mainitaan huone, jossa polttouhrit pestään.

Ezekielin kirjassa 42:13 mainitaan huoneet, joissa papit syövät vilja-uhrit, syntiuhrit ja syyllisyysuhrit.

Ezekielin kirjan 43:20–22 kertoo härästä ja pukista, jotka uhrataan syntiuhreina alttarin sovitukseksi.

Jesaja 56:7; 66:20 mainitsee, että myös muiden kansojen edustajat tulevat Jerusalemiin uhraamaan.

Jeremian kirjassa 33:18 Jumala lupasi, että leeviläisillä ei koskaan puutu miestä, joka uhraisi polttouhreja.

Muita myöhemmin käsiteltäviä jakeita ovat Jesaja 66:21; Jeremia 33:18; Malakia 3:3–4 ja Sakarja 14:16–19.

Useat ihmiset tekevät tätä, eikä se ole Kristus, joka suorittaa nämä Jumalalle mieluisat uhraukset.

Premillennialisti On vaikea pitää tätä pelkästään ”hengellisenä temppelinä”, sillä tämä kohta sisältää jopa yksityiskohtaisempia tietoja kuin 1. Kuningasten kirjan luvuissa 6–7 kuvattu ensimmäinen temppeli. Heidän on kuitenkin selitettävä, miksi eläinuhrit mainitaan, kun Heprealaiskirjeen 10:18:ssa sanotaan, ettei uhrauksia enää tule olemaan.

Hank Hanegraaff CRI:n ”Bible Answer Man” -radio-ohjelmassa huomauttaa, että kun jotkut premillennialistit sanovat, että uhrit ovat vain alttaria varten eivätkä ihmisten, tämä näyttäisi kieltävän Kristuksen uhrin täydellisyyden ja riittävyyden, kuten Heprealaiskirjeen 7:24–25; 9:26; 10:10, 12, 18 ja muissa kohdissa todetaan.

Amillennialistien ei tarvitse selittää, miksi tuhatvuotisen valtakunnan aikana suoritetaan eläinuhria. Sen sijaan heidän on selitettävä, miksi taivaassa teurastetaan eläimiä ja suoritetaan verisiä uhreja syntien ja syyllisyyden sovittamiseksi. He voivat kuitenkin viitata Jeremian kirjan 33:18 kohtaan, jossa Jumala lupasi, ettei pappeja ja leeviläisiä koskaan tule puuttumaan, jotta he voisivat seistä Jumalan edessä ja uhrata polttouhreja. Ehkä ne, jotka tekivät näitä asioita maan päällä ennen Kristusta, tekevät niitä edelleen taivaassa.

Jotta voisimme ymmärtää vastauksen, meidän on ymmärrettävä Kristukselle osoitettujen uhrausten ja muistojuhlien ajoitus ja merkitys.

VASTAUS: Riippumatta siitä, oletko premillennialisti vai amillennialisti, tässä on vastaus, josta suurin osa kristityistä pitäisi pystyä olemaan yhtä mieltä.

Uuden testamentin aikoina voimme osallistua Herran ehtoolliseen, joka on erittäin tärkeä sakramentti Jeesuksen muistoksi, sanomatta, että millään tavalla vähennämme Hänen uhrinsa täydellisyyttä (Hepr. 7:24–25 jne.). Samoin tuhatvuotisen uhrin järjestäminen ei yritä vähentää Kristuksen uhria, jos se on vain muistojuhla.

Vanhan testamentin aikoina uhrit eivät olleet muistojuhlia, vaan pikemminkin peitteitä heidän synneilleen, jotka eivät tarjonneet synnin anteeksiantoa (Hepr. 10:3,4). Myöskään tämä ei vähentänyt Kristuksen uhrin täydellisyyttä, edes heidän kohdallaan.

Kristuksen paluun jälkeen nämä uhrit toteutuvat (Malakia 3:3–4) ja jatkuvat ikuisesti (Jeremia 33:18).

Nämä uhrit tulevat olemaan sakramentti: Koska meidän on vietettävä Herran ehtoollista vain ”kunnes Hän tulee” (1. Korinttolaiskirje 11:26), nämä uhrit tulevat toimimaan samankaltaisessa tehtävässä kuin ehtoollinen ja ovat muistojuhla Kristuksen menneestä sovitusteosta. Tulevaisuuteen katsovat uhrit olivat vanhan liiton sakramentteja, ehtoollinen on yksi uuden liiton sakramenteista, ja menneisyyteen katsovat uhrit saattavat olla sakramentti Kristuksen paluun jälkeen. Malakian kirjan 3:3–4 mukaan Jeesuksen paluun jälkeen näitä uhrauksia tehdään kuten aikaisemmin. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että uhraukset eivät ehkä ole ainoa säädös, ja jotkut asiat, jotka aiemmin koskivat juutalaisia, koskevat jatkossa kaikkia ihmisiä. Jotkut ei-juutalaiset valitaan papeiksi ja leeviläisiksi (Jesaja 66:21). Kun suuri armeija on tuhottu lopun aikoina, Egyptin ja kaikki Jerusalemia hyökänneet selviytyjät joutuvat menemään Jerusalemiin viettämään lehtimajajuhlaa Sakarjan kirjan 14:16–19 mukaisesti. Heidän on määrä tehdä näin, sillä Jumala ei lähetä sadetta, elleivät he tee niin (Sakarjan kirja 14:17). (Amillennialistit eivät ehkä ole samaa mieltä tästä kaikesta.)

Mistä syystä tahansa nämä ihmiset harjoittavat tuhatvuotisen valtakunnan aikana uhrauksia ja matkustavat Jerusalemiin lehtimajajuhlaan.

K: Miten Hesekielin kirjassa 42:4 mainittu käytävä voi olla kymmenen kyynärää leveä ja yhden kyynärän pituinen?

V: On kaksi mahdollisuutta:

Kopiointivirhe: Vaikka hepreankielisessä tekstissä lukee 10 x 1, Septuagintassa ja syyriankielisessä tekstissä lukee kymmenen kyynärää leveä ja 100 kyynärää pitkä. 100 kyynärää on rakennuksen pohjoispuolen pituus. Toiset ajattelevat, että suhde on 10:1, eli 17,5 jalkaa ja 1,75 jalkaa.

Portaat, ei kyynärä: Tässä käytetty hepreankielinen sana mah^alak voi tarkoittaa joko portaita tai kyynärää. Näin ollen käytävässä olisi portaita, jotka ovat kymmenen kyynärää leveitä ja yhden kyynärän pituisia.

K: Miksi on merkittävää, että Herran kirkkaus täytti temppelin (Hes. 43:5)?

V: Tämä on koko temppelin tärkein osa. Koko ja kaikki kauniit koristeet eivät merkitse mitään, jos Jumalaa ei ole siellä. Samoin nykyäänkään uskonnollisen rakennuksen koristeet eivät merkitse mitään, ellei todellinen Jumala ole siellä palvonnan keskipisteenä.

K: Mikä on Hezekielin kirjan 43:9 kohdassa mainittujen kuninkaiden ruumiiden merkitys?

V: Kuten monet kansat, myös Juudan kansa kunnioitti kuninkaitaan hautaamalla heidät kuninkaalliseen hautausmaahan. Esimerkkejä tästä ovat Rehabeam (1. Kuninkaiden kirja 14:31), Asa (1. Kuninkaiden kirja 15:24), Joosafat (1. Kuninkaiden kirja 22:50), Joram (2. Kuninkaiden kirja 8:24), Ahazia (2. Kuninkaiden kirja 9:28), Joas (2. Kuninkaiden kirja 12:21), Asarja (2. Kuninkaiden kirja 15:7), Jotam (2. Kuninkaiden kirja 15:38), Ahas (2. Kuninkaiden kirja 16:20) ja niin edelleen. Tässä jakeessa mainitaan nimenomaisesti, että näille kuninkaille ei annettaisi kunniallista hautajaiskäsittelyä.

K: Miksi Hesekielin kirjassa 43:17 mainitaan alttarin portaat, kun portaat olivat kiellettyjä 2. Mooseksen kirjan 20:26 mukaan?

V: Kyseessä on eri alttari ja temppeli. Käytännöllinen syy portaiden kieltämiselle temppelissä Vanhan testamentin aikoina oli se, että olisi ollut noloa, jos joku, joka kantoi jotain, kompastuisi ja kaatuisi. Tämä tuhatvuotisen valtakunnan temppeli on paljon suurempi, ja oletettavasti ihmiset eivät silloin kompastu.

K: Miksi Hesekielin kirjassa 43:19–27 mainitaan syntiuhri? Tekevätkö ihmiset syntiä tuhatvuotisen valtakunnan aikana?

V: Jotkut eivät, toiset kyllä. Uskovat herätetään kuolleista tuhatvuotisen valtakunnan aikana, eivätkä he enää tee syntiä. Mutta jotkut ihmiset selviävät ahdistuksesta ja pääsevät tuhatvuotiseen valtakuntaan, ja ihmisiä syntyy tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Nämä ihmiset voivat edelleen tehdä syntiä ja tekevätkin.

K: Voisiko Hesekielin kirjassa 44:3 mainittu ruhtinas olla Messias?

V: Ei, sillä Hesekielin kirjassa 45:22 ruhtinas tarjoaa härän syntiuhriksi itselleen ja maan kansalle. Hän suorittaa myös muut uhrit. Tässä käytetty hepreankielinen sana, nasi, voi tarkoittaa joko ruhtinasta tai yksinkertaisesti johtajaa. Tässä ruhtinas syö leipää, joka on asetettu Herran edessä.

K: Miksi Hesekielin kirjassa 44:5–7 tuhatvuotisen temppelin kirkkaus mainitaan rohkaisuna israelilaisille, jotta he eivät tekisi syntiä tänään?

V: Vaikka synti näyttäisikin tarjoavan nykyään nautintoa, se on vain väliaikaista. Ihmiset tulevat katumaan syntiään jälkikäteen, ja tuhatvuotisen valtakunnan aikana sekä taivaassa toivomme, ettemme olisi tehneet noita syntejä. He tulevat häpeämään kaikkea pahaa, mitä ovat tehneet, kuten Hesekielin kirjassa 43:10–11 sanotaan.

K: Missä tilanteissa meidän ei pitäisi päästää ihmisiä kirkkoihimme (Hes. 44:7)?

V: Jeesus tuli pelastamaan kadonneita, ja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta meidän tulisi päästää kuka tahansa kirkkoihimme. Poikkeuksia ovat:

1. Ne, jotka saattavat vahingoittaa fyysisesti muita kirkossa

2. Ne, jotka aktiivisesti johtavat muita hengellisesti helvettiin (kulttien jäsenet jne.)

3. Kristityt, jopa aidot kristityt, jotka uhmakkaasti kieltäytyvät katumasta sitä, minkä he tietävät olevan syntiä (1. Korinttolaiskirje 5:9–13).

K: Miksi nämä papit eivät saaneet mennä naimisiin lesken tai eronneen naisen kanssa (Hesekielin kirja 44:22)?

V: 3. Mooseksen kirjan 21:7 mukaan papit eivät saaneet mennä naimisiin eronneiden naisten kanssa, mutta lesket olivat sallittuja. 3. Mooseksen kirjan 21:13 mukaan ylipappi (ja heitä oli kerrallaan vain yksi) ei myöskään saanut mennä naimisiin lesken kanssa. Nämä (useat) papit toimivat kaikki samalla tavalla kuin ylipapit, koska he menivät kaikkein pyhimpään.

K: Miksi nämä papit saivat Ezekielin kirjan 44:22 mukaan mennä naimisiin papin lesken kanssa?

V: Raamattu ei kerro sitä. Vanhan testamentin aikoina ylipapit eivät saaneet mennä naimisiin leskien kanssa, mutta tavalliset papit saivat. Tässä tulevassa ajassa nämä miehet toimivat ainoina papeina ja samalla tavoin kuin ylipapit.

K: Voisiko Hesekielin kirjassa 45–48 mainittu temppeli olla jo rakennettu?

V: Ei. Tämän temppelin mitat ja pohjapiirros eroavat Salomonin temppelistä, Serubbaabelin temppelistä ja Herodeksen Serubbaabelin temppelistä tekemästä jälleenrakennuksesta. Noista temppeleistäkään ei virrannut ulos mitään jokea. Luvatun maan maantieteen pitäisi muuttua, jotta se vastaisi Hesekielin kirjassa kuvattua. Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään symbolista, sillä niin yksityiskohtaiset kuvaukset olisivat merkityksettömiä, jos kyseessä olisi vain symboliikka. Vaikka Ilmestyskirjan luvuissa 11 ja 15 mainitaan temppeli, Ilmestyskirjan luvun 21 jakeessa 22 kuvatussa uudessa taivaassa ja uudella maalla ei ole tarvetta temppelille.

Myös rituaalit ovat tässä hyvin samankaltaisia kuin Mooseksen lain mukaiset rituaalit, mutta niissä on joitakin eroja sen jälkeen, kun Kristus sai työnsä päätökseen ristillä.

K: Miksi kaikki tämä esiintyy muistomerkkinä Hesekielin kirjassa 45–48?

V: Jos joku vierailee Mystic Seaportissa Mysticissä, Connecticutissa, tai Williamsburgissa Virginiassa, hän voi pitää hauskaa kokeillessaan, millaista oli elää tuolloin. Vaikka tämä on nautittavaa myös uskoville, sen tarkoitus on paljon laajempi. Jumala lupasi Jeremian kirjassa 33:18, että leeviläiset eivät koskaan lakkaisi palvelemasta Hänen edessään.

K: Miten vastaisit, jos joku sanoisi, että Jumala on kiinnostunut vain suurista linjoista ja yleisluontoisista asioista, kun tarkastellaan Hesekielin kirjan lukuja 45–48?

V: Voit tarkastella paitsi 2. Mooseksen kirjan tabernaakkelia koskevia yksityiskohtia myös kaikkia näitä yksityiskohtia täällä Hesekielin kirjassa 40–48.

K: Milloin ihmisten häätö tai omaisuuden menetys on väärin (Hes. 45:9)?

V: Tätä israelilaisten häätöä eivät toteuttaneet ulkomaalaiset, vaan Israelin omat ruhtinaat. Häätö tapahtuu usein, kun vuokralaiset eivät maksa vuokraansa tai kun ruhtinas, tuomioistuin tai armeija päättää, etteivät maanomistajat loppujen lopuksi omista maataan. Vuokralaisten häätö voi olla epäoikeudenmukaista, jos vuokrat olivat epäoikeudenmukaisen korkeita, korkoa perittiin, vaikka sitä ei olisi pitänyt periä, tai se on epäoikeudenmukaisen korkea.

K: Miksi Hesekielin kirjassa 46:1 mainitaan Mooseksen lain mukaiset sapatit, uusikuut ja juhlat, kun Paavali sanoi Kolossalaiskirjeen 2:16:ssa, ettei meidän tarvitse niitä viettää?

V: Paavali ei itse asiassa sanonut, ettei niitä enää koskaan vietettäisi. Sen sijaan Paavali sanoi Kolossalaiskirjeen 2:16–17:ssä: ”Älkää siis antako kenenkään tuomita teitä sen perusteella, mitä syötte tai juotte, tai juhlan, uudenkuun tai sapatin suhteen. Nämä ovat tulevien asioiden varjoja, mutta varjon heittäjä on Kristus.” Paavali siis sanoo, ettei meidän tarvitse viettää niitä nyt, vaikka hän ei kieltänytkään meitä viettämästä niitä. Niitä vietetään tuhatvuotisen valtakunnan aikana muistojuhlana.

K: Miksi Hesekielin kirjassa 46:9 kukaan ei mennyt sisään tai ulos temppelin itä- ja länsiporttien kautta?

V: Hesekielin kirjan 40:20–34 mukaan länsi-porttia ei ollut. Hesekielin kirjan 40:6–7, 32–34 ja 43:4 mukaan itäpuolella oli portti. Länsi-porttia ei ollut. Itäportti oli suljettu, ja Hesekielin kirjan 44:1–3 mukaan vain ruhtinas sai kulkea sen kautta. Itäportti oli suljettuna kuusi päivää viikossa, ja se avattiin vasta seitsemäntenä päivänä, jolloin vain ruhtinas sai kulkea sen läpi, kuten Hesekielin kirjassa 46:2 kerrotaan.

K: Miksi Hesekielin kirjassa 46:9 sanotaan, että ihmisten, jotka tulivat temppelin ulko-osaan eteläportista, piti mennä ulos pohjoisportista, ja miksi ihmisten, jotka tulivat temppelin ulko-osaan pohjoisesta, piti mennä ulos eteläportista?

V: Jumala on enemmän huolissaan ihmisten kokemuksesta temppelissä kuin tehokkuudesta. Ihmisen oli kuljettava temppelin läpi koko sen pituudelta.

K: Onko Hesekielin kirjassa 46:17 mainitun temppelin aikana edelleen palvelijoita tai orjia?

V: Totta kai. Taivaassa on aina palvelijoita, samoin kuin temppelissäkin, koska kaikki uskovat ovat päättäneet olla Jumalan orjia ja palvelijoita.

K: Mitä nämä vedet ovat Hesekielin kirjassa 47:1?

V: Vaikka meille ei ole kerrottu paljoakaan tästä tulevasta temppelistä, mikään ei viittaa siihen, etteivätkö nämä vedet olisi fyysistä vettä.

K: Mitkä ovat joitakin varhaisimmista Ezequielin kirjan käsikirjoituksista, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

V: Kuolleenmeren kääröt: (n. 1 eKr.) 6 erillistä kopiota. 3Q1 sisältää Hesekielin kirjan 16:31–33.

1Q9 (=1QEzek) kaksi katkelmaa kohdista 4:16–5:1

3Q1 (=3QEzek) Hesekielin kirja 16:31–33

4Q73 (=4QEzek) viisi fragmenttia: Hesekielin kirja 10:6–11:1; osia kohdista 23:14–15; 23:17–18; 23:44–47; 41:3–6

4Q74 (=4QEzek(b)) sisältää Hesekielin kirjan 1:10–13, 16–17, 19–24

4Q75 (=4QEzek(c)) sisältää 24:2–3

11Q4 (=11QEzek) sisältää 4:3–6; 5:11–17; 7:9,11–12; 10:11; 13:17

Masada Mas1d (=MasEzek) sisältää katkelmia Hesekielin kirjasta 31:11–37:15

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä ja Masadassa on säilynyt seuraavat jakeet Hesekielin kirjasta: 1:10–13, 16–17, 19–24; 4:3–6, 16–17; 5:1, 11–17; 7:9, 11–12; 10:6–22; 11:1–11; 13:17; 16:31,33; 23:14–18,44–47; 24:2–3; katkelmia 31:11–37:15; 41:3–6. Katso lisätietoja teoksesta The Meaning of the Dead Sea Scrolls.

Chester Beatty-Scheiden Ezekiel-papyrus on peräisin 3. vuosisadan eKr. ensimmäiseltä puoliskolta, kuten Bruce Metzgerin teoksessa *Manuscripts of the Greek Bible* (s. 32) todetaan.

Chester Beatty IX–X (Scheide-papyrus 1) sisältää Hesekielin, Danielin ja Esterin kirjat. Se on peräisin 3. vuosisadalta jKr. Alun perin siinä oli 118 lehteä, joista 109 on säilynyt nykypäivään.

Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin, mukaan lukien Ezekielin kirjan. Chester Beatty IX -papyrus (2.–4. vuosisata jKr) sisältää Ezekielin kirjan. Lisäksi samassa lähteessä mainitaan, että John H. Scheiden raamatulliset papyrukset on ajoitettu 3. vuosisadalle jKr ja että ne sisältävät Ezekielin kirjan 19:12–39:29.

Vaticanus (325–350 jKr.) sisältää koko Hesekielin kirjan.

Sinaiticus-käsikirjoituksessa ei ole yhtään Ezequielin kirjan lehteä.

Alexandrinus (n. 450 jKr.) sisältää koko Hesekielin kirjan.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Hesekielin kirjaan?

V: Nikäan kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat tai viittasivat epäsuorasti Hesekielin jakeisiin, ovat:

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) lainaa Hesekielin kirjan 33:11 ja 18:30. 1. Klemensin kirje, luku 8, s. 7

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) luku 6, s. 141 lainaa Ezekielin kirjan 11:19 ja 36:26, kun hän [Herra] sanoo toisen profeetan kautta.

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) luku 11, s. 144 lainaa Hesekielin kirjan 47:12.

2. Klemens (120–140 jKr.) 7. osa, luku 6, s. 518 (myös 9. osa, s. 252): ”Sillä näin sanoo myös Raamattu Hesekielin kirjassa: ’Vaikka Nooa, Job ja Daniel nousisivatkin ylös, he eivät pelastaisi lapsiaan vankeudesta.’”

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) lainaa Hesekielin kirjan 20:19–26 Hesekielin nimissä teoksessaan ”Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa”, luku 21, s. 204–205

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) lainaa tai parafraasee Hesekielin kirjan 3:17–19; 11:22; 14:18, 20; 16:3; 18:20; 20:12; 20:19–26 (Ezekielin kirjoittamina), 33:11–20; 34:12; 37:7,8; 44:3

Sardiksen Meleto/Melito (170–177/180 jKr.) mainitsi Hesekielin Vanhan testamentin kirjojen joukossa kirjeessään Onesimukselle. Teoksessa *On Pascha*, s. 72. Säilynyt Eusebiuksen teoksessa *Kirkkohistoria*, 4. kirja, luku 26.

Meleto/Melito Sardiksesta (170–177/180 jKr.) ”Profeetan sanoissa: ’Minä vaellan heidän keskuudessaan ja olen heidän Herransa.’” (viittaus Hesekielin kirjaan 37:27) Teoksesta The Key, ANF, osa 8, s. 762.

Wienin ja Lugdunumin (Lyonin) kristityt (177 jKr.) viittaavat Hesekielin kirjaan 18:23,32. ”kun taas se Jumala, joka ei halua syntisen kuolemaa, vaan armollisesti kutsuu katumukseen, täyttää heidän sielunsa suloisuudella.” 8. osa, s. 782

Antiokian Teofilus (168–181/188 jKr.) ”Ja toinen profeetta, Hesekiel, sanoo: ’Jos jumalaton kääntyy pois kaikista synneistään, jotka hän on tehnyt, ja noudattaa kaikkia minun säädöksiäni ja tekee sitä, mikä on oikeaa minun silmissäni, hän varmasti elää, hän ei kuole.’” Teofilus Autolykukselle, kirja 3, luku 11, s. 114

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa Hesekielin kirjan 20:24:n sanoen sen olevan Hesekielin kirjoittama. Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 4, luku 15.1, s. 479

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) sanoo: ”Pyhä Kirjoitus varoittaa” ja lainaa Jeremian kirjan 3:9 jne. Sitten Klemens kirjoittaa: ”Hän [Jumala] kehottaa heitä kuitenkin katumukseen ja sanoo Hesekielin kautta”, ja lainaa Hesekielin kirjan 2:6–7. ”Opettaja”, kirja 1, luku 9, s. 228

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa Hesekielin kirjan 18:4–9 sanoen, että se on peräisin Hesekieliltä. Teos *Opettaja*, kirja 1, luku 10, s. 233

Aleksandrian Klemens (193–205 jKr.) ”Jeremia ja Ambakum [Habakuk] profetoivat vielä Sidkian aikana. Hänen hallituskautensa viidentenä vuonna Hesekiel profetoi Babylonissa; hänen jälkeensä Nahum, sitten Daniel. Hänen jälkeensä taas Haggai ja Sakarja profetoivat Darius I:n aikana kahden vuoden ajan; ja sitten enkeli kahdentoista joukossa.” *Stromata*, kirja 1, luku 21, s. 328

Tertullianus (198–220 jKr.) ”Ezekiel ilmoittaa teidän tuhonne olevan tulossa: eikä vain tässä aikakaudessa – tuho, joka on jo koittanut – vaan ’koston päivänä’, joka seuraa sen jälkeen. Tästä tuhosta ei pelastu kukaan muu kuin se, joka on merkitty otsaan Kristuksen kärsimyksellä, jonka te olette hylänneet.” Vastaus juutalaisille, luku 11, s. 167

Tertullianus (198–220 jKr.) lainaa jatkuvasti Hesekielin kirjan 8:12–9:6a sanoilla ”Hesekiel ilmoittaa”. Vastaus juutalaisille, luku 11, s. 167–168.

Tertullianuksen Viisi kirjaa Marcionia vastaan (207/208 jKr.) kirja 2, luku 10, s. 305–306 lainaa Hesekielin kirjan 28:11–16 Septuagintasta.

Hippolytos (222–235/236 jKr.) ”Myös Hesekiel puhuu hänestä samassa hengessä näin: ’Näin sanoo Herra Jumala: Koska sydämesi on ylpeä’”, Teos Kristuksesta ja Antikristuksesta, luku 18, s. 208

Hippolytos (222–235/6 jKr.) fragmentti 3 on kommentaari Hesekielin kirjasta, s. 176

Origenes (225–254 jKr.) ”Ja verratakseni historiaa historiaan sanoisin juutalaiselle: ’Jopa teidän oma Ezequielinne kirjoittaa: ’Taivaat avautuivat, ja minä näin näyn Jumalasta.’” Origenes, Teos ”Celsusta vastaan”, kirja 1, luku 43, s. 414

Novatianus (250/254–256/7 jKr.) viittaa Hesekielin kirjan 1:10 ja Ilmestyskirjan 4:7 kohtiin. ”Kolminaisuutta koskeva tutkielma”, luku 8, s. 617.

”Novatiania vastaan” (250/4–256/7 jKr.), luku 14, s. 661: ”Raamatun uskon mukaan, jossa sanotaan: ’Mutta jos jumalaton kääntyy kaikista synneistään, jotka hän on tehnyt, ja tekee vanhurskautta, hän saa iankaikkisen elämän eikä kuole jumalattomuudessaan.’” (Ezekiel 18:21)

Novatianusta vastaan -käsikirja (250/4–256/7 jKr.) luku 10, s. 660 lainaa Hesekielin kirjan 38:10,11 ja mainitsee sen kirjoittajaksi Hesekielin.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa ”Ezekielia” teoksessaan ”Treatise 12”, kolmas kirja, 48.

Firmilianus Kesarealainen Cyprianukselle (256 jKr.) ”Sillä Jumalan armo on niin mahtava, että se yhdistää ja liittää rakkauden ja ykseyden siteellä yhteen jopa ne asiat, jotka näyttävät olevan erillään huomattavan maantieteellisen etäisyyden takia, samalla tavalla kuin muinoin jumalallinen voima yhdisti yksimielisyyden siteellä Hesekielin ja Danielin – vaikka he elivät myöhemmin ja olivat erillään heistä pitkän ajan – Joobiin ja Nooaan, jotka kuuluivat ensimmäisiin; niin että vaikka heitä erotti toisistaan pitkä aika, he kuitenkin jumalallisen innoituksen kautta tunsivat samat totuudet.” Cyprianuksen kirjeet, kirje 74.3, s. 390

Aleksandrian Dionysios (246–256 jKr.) viittaa Hesekielin kirjan 18:23,32 kohtaan. Kirje 3 Antiokian piispa Fabiukselle, luku 10, s. 100

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) ”Muistan todellakin, että tätä kutsutaan myös Ilmestyskirjassa Babyloniaksi sekasorron vuoksi; samoin Jesajan kirjassa; ja Hesekiel kutsui sitä Sodomaksi.” Kommentaari Ilmestyskirjaan, 15. luku, v. 3, s. 357

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) viittaa Hesekielin kirjan 35:6:een. ”[’Ja verta virtasi viinipuristimista aina hevosten suitsiin asti.’] Vuodatetun veren kosto, kuten aiemmin ennustettiin: ’Veressä olet tehnyt syntiä, ja veri seuraa sinua.’” Kommentaari Ilmestyskirjaan, 14. luku, jakeet 19–20, s. 357

Olympoksen ja Pataran Methodius (270–311/312 jKr.) viittaa Hesekielin kirjan 17:3:een. ”joita Sana kutsui ’suuren kotkan siiviksi’.” Kymmenen neitsyen juhla, puhe 8, luku 12, s. 339

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) viittaa Hesekielin kirjan 41. lukuun: ”Siksi, kun Jumala halusi lähettää maan päälle jonkun mittaamaan temppelinsä, Hän ei halunnut lähettää häntä taivaallisella voimalla ja kunnialla, ...” Jumalalliset instituutiot, kirja 4, luku 11, s. 110

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Athanasius (367 jKr.) luettelee Vanhan testamentin kirjat teoksessaan ”Pääsiäiskirje” 39, luku 4, s. 552.

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) viittaa Hesekielin kirjan 11:5:een nimellä ”Hesekiel”. Katekeettiset luennot, luento 16.30, s. 123

Barcelonan Pacianus (342–379/392 jKr.) lainaa Hesekielin kirjan 18:4:ää Hesekielin kirjoittamana. Kirje 3, luku 3, s. 42

Sokea Didymus (398 jKr.) lainaa Hesekielin kirjan 31:3–9 profeetta Hesekielin teoksesta. Kommentaari Sakarjan kirjaan 11, s. 258–259

Salamiksen Epifanius (360–403 jKr.) mainitsee teoksessaan Panarion Vanhan testamentin kirjat, mukaan lukien Ruutin kirjan.

Johannes Krysostomos (-407 jKr.) viittaa Hesekielin kirjan 9:4:ään Hesekielin kirjoittamana teoksessaan 9. osa, ”Patsaista”, saarna 18.9, s. 462

Jeronius (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Pentateukia, Jobin kirjaa, Jeesus Naven poikaa [Joosua], Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin ja Kuningasten kirjoja (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean kirjaa, Joelin kirjaa, Aamoksen kirjaa, Obadjan kirjaa, Joonan kirjaa, Miikaa, Nahumia, Habakukia, Sefanjaa, Haggaiia, Sakarjaa, Malakiaa, Jesajaa, Jeremiaa, Hesekielia, Danielia, Esteriä, Esraa ja Nehemiaa. Kirje 53, luvut 7–8, s. 99–101.

Sulpitius Severus (363–420 jKr.) viittaa Hesekieliin nimellä ”Hesekiel” teoksessaan Historia, kirja 2, luku 3, s. 98

Hippon Augustinus (338–430 jKr.) mainitsee Danielin ja Hesekielin teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 17, luku 34, s. 380

Harhaoppisten ja väärennettyjen kirjojen joukossa

Pelagianilainen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.) lainaa Hesekielin kirjan 3:17:ää nimellä ”Hesekiel”. Kommentaari Hoosean kirjaan, luku 5, s. 60

K: Mitkä ovat joitakin käännöseroja hepreankielisen ja kreikankielisen Septuagintan välillä Hesekielin kirjassa?

V: Septuaginta oli Vanhan testamentin käännös kreikaksi, joka tehtiin vuosina 285–160 eKr. Septuaginnan eri kirjat käännettiin vaihtelevalla laadulla; Hesekielin kirjaa ei käännetty yhtä hyvin kuin Mooseksen kirjat. Teoksessa *The Expositor’s Bible Commentary*, 6. osa, s. 960 sanotaan: ”LXX [Septuaginta] ei ole luotettava lähde profeetallisten kirjojen, etenkin Ezekielin, osalta.” On mielenkiintoista tarkastella Septuagintan eroja sekä nähdäkseen, mikä eroaa masoreettisesta versiosta, että ymmärtääkseen, miten juutalaiset ennen Kristusta tulkitsivat Vanhan testamentin merkitystä käännettäessä sitä toiselle kielelle. Ellei toisin mainita, ensimmäinen vaihtoehto on masoreettinen teksti ja toinen kreikkalainen Septuaginta.

Ezek 1:1 ”näkyjä” (masoreettinen teksti, Septuaginta, Vulgata) vs. ”näky” (syrialainen teksti, targumit)

Hesekiel 1:20 ”elävä olento oli pyörissä” (masoreettinen teksti) vs. ”elämän henki oli pyörissä” (Septuaginta, Vulgata) vs. ”olentoja oli pyörissä” (Targum)

Ezek 1:22 ”elävä olento” vs. ”elävät olennot” (Septuaginta, Targumit, Vulgata)

Ezek 4:9 ”390 päivää” (kaikki heprealaiset käsikirjoitukset) vs. ”190 päivää” (Septuaginta)

Hes 5:7 ”Et ole edes mukautunut” vs. ”olet mukautunut” (joissakin heprealaisissa ja syyrialaisissa käsikirjoituksissa) vs. ”raivosi” (masoreettinen teksti, Septuaginta, Targumit, Vulgata)

Hes 5:15 ”Niin se tulee olemaan häpeä” (Masoreettinen teksti) vs. ”Niin sinä tulet olemaan häpeä” (Septuaginta, syyriankieliset käsikirjoitukset, Targumit, Vulgata)

Ezek 6:14 ”Diblah” vs. ”Riblah” muutamissa heprealaisissa käsikirjoituksissa.

Ezek 7:5 ”Ennenkuulumaton katastrofi” vs. ”katastrofi toisensa jälkeen” joissakin heprealaisissa käsikirjoituksissa ja syyriankielisessä käännöksessä.

Hes. 11:5 ”sukulaisesi/verisukulaisesi” vs. ”maanpaossa kanssasi” (Septuaginta ja syyriankielinen käännös)

Hes 12:12 ”he kaivavat” vs. ”hän kaivaa” (Septuaginta, syyriankielinen käännös)

Ezek 13:18 ”heidän ranteensa” (masoreettinen teksti, syyriankielinen käännös, Targum) vs. ”minun käteni” (Septuaginta, Vulgata, Symmachus). New Geneva Study Bible -raamatun sivulla 1272 sanotaan ”kaikkien käteni nivelten yli” (masoreettinen teksti) vs. ”jokaisen kyynärpään alla” (Vulgata) vs. ”kaikilla käsien kyynärpäillä” (Septuaginta, Targumit)

Ezek 14:14 ja Ezek 28:3 ”Daniel” vs. ”Danel”

Hes 16:6 ”Elä! Ja kun makasit siellä veressäsi, minä sanoin sinulle: ’Elä!’” (useimmat heprealaiset käsikirjoitukset) vs. ”Elä!” (Septuaginta, syyrialainen käännös ja muutamat heprealaiset käsikirjoitukset)

Hes 16:6–7 ”Elä! Minä tein sinusta suuren joukon/lukemattoman joukon” vs. ”Elä! Ja kasva” (Septuaginta, syyriankieliset käännökset)

Hesekiel 16:15 Yksi heprealainen käsikirjoitus ja jotkut Septuaginta-käsikirjoitukset lisäävät: ”Sellaista ei saisi tapahtua.” Tai heprealaisessa tekstissä lisätään: ”olkoon se hänen”

Hes 16:43 ”olivat levottomia minun suhteeni” (masoreettinen teksti) vs. ”levottivat Minua [Jumalaa]” (Septuaginta, syyriankieliset, targumit, Vulgata)

Hes 16:57 ”Aram/Syyria” (masoreettinen teksti, Septuaginta, Targumit, Vulgata) vs. ”Edom” (syyriankielinen ja jotkut hepreankieliset käsikirjoitukset)

Hes 17:7 ”yksi suuri kotka” (masoreettinen teksti, targumit) vs. ”toinen suuri kotka” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

Hes 17:21 ”Kaikki hänen pakolaisensa” (masoreettinen teksti, Vulgata); ”Kaikki hänen valitut miehensä” (monet heprealaiset käsikirjoitukset, syyriankielinen teksti) vs. ”Kaikki hänen mahtavat miehensä” (targumit) vs. jätetty pois (Septuaginta)

Ezek 18:2 Septuaginta lisää ”ihmisen poika” ja sanoo ”Israelin lasten keskuudessa” sen sijaan, että sanoisi ”Israelin maasta” ja ”kypsymättömät viinirypäleet” sen sijaan, että sanoisi ”hapan viinirypäleet”

Hes 18:5 ”vanhurskas mies, joka tekee sitä, mikä on oikeudenmukaista ja oikeaa” (masoreettinen teksti) vs. ”joka on oikeudenmukainen, joka toteuttaa tuomiota ja vanhurskautta” (Septuaginta)

Ezek 18:7 ”ei tee ryöstöä” (Masoreettinen teksti) vs. ”ei ole syyllistynyt ryöstöön” (Septuaginta)

Hesekiel 18:10 ”väkivaltainen poika … asioita veljelle” (Masoreettinen teksti) vs. ”pahantahtoinen/tuholainen poika … ”tekee syntiä” (Septuaginta)

Hes 18:17 ”pidättää kätensä köyhiltä” (Masoreettinen teksti, Targumit, Vulgata) vs. ”pidättää kätensä synnistä/vääryydestä” (Septuaginta)

Ezek 18:14 Septuaginta lisää ”ja pelkää (phobos)” juuri ennen ”ei tee näitä asioita” (Masoreettinen) vs. ”ei tee näitä asioita ja pelkää (phobos)” (Septuaginta) vs. ”ei tee näitä asioita ja harkitsee”

Hes. 18:24 ”Pääseekö hän elämään?” (Masoreettinen teksti) vs. [puuttuu] (Septuaginta)

Hesekiel 18:17 ”köyhät” vs. ”vääryys”

Hesekiel 18:25 ”Oi, Israelin suku” (Masoreettinen teksti) vs. ”koko Israelin suku” (Septuaginta)

Hes 18:25 ”oikeudenmukainen/reilu/tasapuolinen” (Masoreettinen teksti) vs. ”suora” (Septuaginta)

Hes 18:26 ”sen vuoksi” (masoreettinen) vs. ”siinä” (Septuaginta)

Hesekiel 18:29 ”oikea” (Masoreettinen teksti) vs. ”oikeudenmukainen” vs. ”oikea” (Septuaginta)

Hesekiel 18:30 ”tuho” (masoreettinen teksti) vs. ”vääryyden rangaistus” (Septuaginta)

Hesekiel 18:32 ”Kääntykää ja eläkää!” vs. puuttuu Septuagintasta

Ezekiel 18:31 ”uusi sydän ja uusi henki” (heprea, Septuaginta) vs. ”pelokas sydän ja pelon henki” (Jonathan ben Uzzielin Targum)

Hes 19:7 ”Hän [Jumala] tunsi heidän linnoituksensa” (heprea) vs. ”Hän [Jumala] mursi heidän linnoituksensa” (Targum, ks. myös Septuaginta)

Ezek 19:7 ”oppivat tekemään leskiä” (masoreettinen teksti, Vulgata) vs. ”tuhosivat linnoitukset” (Targumit), vs. ”seisoi ylimielisesti” (Septuaginta)

Ezek 19:10 ”veressäsi” (masoreettinen teksti, syyrialainen teksti, Vulgata) vs. ”viinitarha” (kaksi heprealaista käsikirjoitusta ja Septuaginta) vs. ”kuin kukka granaattiomenapuussa” (osa Septuagintasta) vs. ”sinun kaltaisesi” (Targumit)

Hes 21:4 ”vanhurskaat ja jumalattomat” vs. ”väärät ja jumalattomat”

Ezek 21:15 ”teurastettavaksi kääritty” (masoreettinen teksti) vs. ”teurastettavaksi kiillotettu” (targumit)

Hes 22:16 ”sinä olet tullut saastuneeksi” (masoreettinen teksti) vs. ”minä olen tullut saastuneeksi” (monet käsikirjoitukset)

Ezek 22:24 ”on puhdistettu” (masoreettinen teksti, syyrialainen käännös, Vulgata) vs. ”on saanut sadetta/sateen” (Septuaginta)

Ezek 22:25 ”hänen profeettojensa salaliitto” (Masoreettinen teksti, Vulgata) vs. ”hänen ruhtinaidensa salaliitto” (Septuaginta) vs. ”hänen kirjanoppineidensa salaliitto” (Targumit)

Hes 22:25 ”viha” vs. ”ruhtinaat”

Hes 23:21 ”koska” (Masoreettinen teksti) vs. ”hyväillä” (syyriankielinen ja Vulgata) (hepreankielisessä tekstissä yksi konsonantti- ja yksi vokaaliero)

Hes 23:24 Hepreankielinen sana, joka on käännetty sanaksi ”aseet”, on epäselvä. Septuagintassa lukee ”pohjoisesta”

Hes 24:11 ”aseta tyhjä kattila” (masoreettinen teksti) vs. ”aseta kattila” (Septuaginta)

Hes 24:14 ”He tuomitsevat” (Masoreettinen teksti) vs. ”Minä tuomitsen” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Targumit, Vulgata)

Hes 26:1 ”yhdestoista vuosi” (masoreettinen teksti) vs. ”kahdestoista vuosi” (Septuaginta). Koska konteksti viittaa tulevaisuuteen, masoreettinen teksti on tässä oikea.

Hes. 26:7 Nebukadrezzarin kirjoitusasu (alkuperäinen translitteraatio joissakin masoreettisissa teksteissä) vs. Nebukadnessar (länsimainen arameanmuotoisessa muodossa toisissa masoreettisissa teksteissä)

Hes 26:12 ”he” vs. ”hän” kahdesti.

Ezek 26:13 ”minä [Jumala]” vs. ”hän”

Ezek 26:20 ”Minä annan kauneuden/kunnian” vs. ”saat paikan / otat paikkasi”

Hes 27:15 ”Dedan” hepreankielisessä tekstissä vs. ”Rhodes” kreikankielisessä Septuagintassa.

Hes 27:16 ”Aram [Syyria]” (useimmissa heprealaisissa käsikirjoituksissa) vs. ”Edom” (joissakin heprealaisissa ja syyrialaisissa käsikirjoituksissa)

Hes 27:19 ”kulkee edestakaisin” (masoreettinen teksti) vs. ”Uzalista” [Emme tunne paikkaa nimeltä Uzal] (Septuaginta, syyria)

Hes 28:13 Heprealaisella sanalla ”kiinnikkeet” on epäselvä merkitys.

Hes. 28:13 Masoreettisessa tekstissä ja Septuagintassa on joitakin erilaisia nimiä kiville.

Hes 28:16 ”he täyttivät” (joissakin masoreettisissa teksteissä) vs. ”sinä täytit” (Septuaginta, syyria)

Hes 29:7a ”olkapäät” (masoreettinen teksti, Vulgata) vs. ”käsi” (Septuaginta, syyriankielinen käännös)

Hes 29:7b ”seisoo” vs. ”epävakaa/vääntynyt” (syyria, ks. myös Septuaginta ja Vulgata)

Hes 29:7 ”kädelläsi” (masoreettinen teksti) vs. ”käsilläsi” (Septuaginta, syyriankielinen teksti)

Hes 30:5 ”sekalainen joukko / Arabia” (konsonantit ovat samat) Masoreettisessa tekstissä vs. ”Arabia” (syyria) vs. ”libyalaiset?” (Septuaginta)

Hes 30:18 ”pidättyi” (masoreettinen teksti) vs. ”pimentyi” (monet heprealaiset käsikirjoitukset, BG, Septuaginta, syyriankielinen teksti, targumit, Vulgata)

Ezek 31:10 ”sinä kohoit” vs. ”se kohoit” (syyria)

Hes 32:1 ”kahdestoista vuosi” (masoreettinen) vs. ”yhdestoista vuosi” (13 heprealaista käsikirjoitusta ja Septuaginta)

Hes 32:9 ”tuo sinulle tuhon” vs. ”vie sinut vankeuteen / vie sinut vankeuteen”

Hes 32:17 (puuttuu) vs. ”ensimmäisenä kuukautena”

Hes 33:25–26 Masoreettisessa tekstissä ja Aleksandrian Septuagintassa, mutta ei muissa Septuagintan versioissa

Hes. 34:16 ”minä tuhoan” (Masoreettinen) vs. ”minä vartioin / huolehdin” (Septuaginta, syyrialainen, Vulgata)

Hes 37:23 ”asuinpaikat/asutukset, joissa he ovat tehneet syntiä” (masoreettinen) vs. ”rikkomukset, joihin he ovat langenneet” (Septuaginta, Symmachus). (yksi kirjain eroaa: ”w” vs. ”s”). Heidän luopumuksensa sopii tässä paremmin kontekstiin.

Hes. 38:2 ”Roshin ruhtinas” (masoreettinen teksti) vs. ”Meshechin yliruhtinas” (targumit, Vulgata, Aquila). Sama pätee Hes. 38:2:een ja Hes. 39:1:een

Hes 38:12 ”sinun kätesi” (masoreettinen teksti ja yksi Septuagintan käsikirjoitus) vs. ”minun käteni” (muut Septuagintan käsikirjoitukset)

Ezek 38:13 ”kaikki sen nuoret leijonat” (masoreettinen teksti) vs. ”kaikki heidän kylänsä” (Septuaginta, Theodotion, syyriankielinen käännös)

Ezek 40:2 ”etelään” (Masoreettinen teksti) vs. ”vastapäätä” (Septuaginta) (yksi viivan ero hepreankielisessä tekstissä)

Hes 40:6 ”syvä/leveä ja yksi kynnys yhden sauvan/ruokon syvä/leveä” vs. ”syvä/leveä”

Hes 40:8 ”talosta / yksi sauva” (useimmat hepreankieliset tekstit) vs. puuttuu (20 hepreankielistä käsikirjoitusta, syyriankielinen, Vulgata) (3 sanaa)

Hes 40:8,9 ”mitattiin” vs. ”tehtiin/oli”

Hes 40:14a ”mitattiin” vs. ”tehtiin/oli”

Hes 40:14b ”ulkonemaseinä” (heprea) vs. ”portti” (Septuaginta)

Hes. 40:14c Heprealaisen sanan, joka on käännetty sanalla ”piha”, merkitys on epäselvä. Septuaginta kääntää tämän sanan ”kammioiksi”.

Hes 40:30 koko jae vs. (puuttuu) (muutamissa heprealaisissa käsikirjoituksissa ja Septuagintassa)

Hes 40:37 ”[oven] karat” (heprea) vs. ”portti” (Septuaginta)

Hes 40:38–40 ”portin pylväskäytävä” vs. ”porttien pylväskäytävät”

Hes 40:44 ”laulajien huone” (masoreettinen teksti) vs. ”kaksi huonetta” (Septuaginta)

Hes 40:44 ”itä” (masoreettinen teksti) vs. ”etelä” (Septuaginta)

Ezek 40:48 (puuttuu) (masoreettinen teksti) vs. ”neljätoista kyynärää, ja oven ulkonevat seinät” (Septuaginta) (päällekkäistä tietoa)

Ezek 41:22 ”kaksi kyynärää pitkä” (heprealainen) vs. ”kaksi kyynärää neliön muotoinen” (Septuaginta)

Ezek 42:4 ”yksi” (Masoreettinen) vs. ”sata” (Septuaginta, syyrialainen). Jos se olisi ”yksi”, askelma olisi kymmenen kyynärää leveä ja yksi kyynärä pitkä! Joten luotamme tässä kohdassa Septuagintaan ja syyrialaiseen tekstiin.

Hesekiel 42:10 ”itäpuoli” (heprea) vs. ”eteläpuoli” (Septuaginta)

Ezek 42:16 ”yksi” (monet masoreettiset tekstit) vs. ”sata” (monet heprealaiset käsikirjoitukset, Qere-lukutapa)

Hes. 42:17, 18, 19 ”viisisataa sauvaa” (heprea) vs. ”viisisataa kyynärää” (Septuaginta)

Ezek 43:3 ”kun tulin” (useimmat heprealaiset käsikirjoitukset) vs. ”kun hän [Jumala] tuli” (muutamat heprealaiset käsikirjoitukset, Theodotion, Vulgata) Kontekstin perusteella voimme olla varmoja, että kyseessä on toinen variantti ”hän [Jumala]”

Hes 43:7 ”korkeuksissaan” vs. ”kuolemassaan” (jotkut heprealaiset käsikirjoitukset, Theodotion, Targum) (yksi kirjain eroaa hepreassa)

Ezek 43:11 ”määräykset ja sen koko suunnitelma” (useimmat heprealaiset käsikirjoitukset) vs. ”sen koko suunnitelma ja kaikki sen määräykset” (jotkut heprealaiset käsikirjoitukset ja Septuaginta)

Hes. 43:26 ”täyttää sen kädet” (masoreettinen teksti) vs. ”itsensä” (Septuaginta, syyrialainen käännös)

Hes. 45:1 ”kymmenentuhatta” (masoreettinen teksti) vs. ”kaksikymmentätuhatta” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata). Masoreettinen teksti on tässä kohdassa todennäköisesti virheellinen.

Hes. 45:5 ”kaksikymmentä kammiota” (masoreettinen teksti, targumit, Vulgata) vs. ”kaupunki, jossa asua” (Septuaginta)

Hesekiel 47:15 ”Israel. Mittaa itäiseen mereen asti” (masoreettinen teksti) vs. ”Israel, itäiseen mereen asti ja Tamariin asti” (Septuaginta ja syyriankielinen käännös)

Ezek 47:18 ”mitata” (masoreettinen teksti) vs. ”Tamarin suuntaan” (Septuaginta, syyriankielinen käännös)

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta The Septuagint: Greek and English. Lisäksi on käytetty teosta The Expositor’s Bible Commentary, osa 6, sekä NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamatun alaviitteitä.

Ellei toisin mainita, raamatunlauseet ovat peräisin Berean Standard Bible (BSB) -raamatusta, joka on julkista omaisuutta. https://berean.bible/

www.biblequery.org