< Raamatunkysymys Jobin kirjasta

K: Milloin tämä kirja on kirjoitettu?

Tutkijat eivät ole varmoja asiasta, joten kootaanpa yhteen joitakin vihjeitä.

Aikakauden ulkopuolella: Jobin kirjassa hänen varallisuutensa mitattiin karjalla, ei rahalla tai kullalla. Lähi-idässä ei ollut kolikoita ennen noin vuotta 500 eKr., ja ne tulivat pääasiassa persialaisilta, jotka olivat oppineet ne lyydialaisilta. Hesekielin kirjassa 14:14 mainitaan Job, ja Jesajan kirjan 19:5 on lähes identtinen Jobin kirjan 14:11 kanssa. Jos Jesaja otti tämän ajatuksen Jobilta, on selvää, että Jobin kirja on kirjoitettu ennen (tai kauan ennen) Jesajaa ja Hesekielia.

Ennen tätä: Koska Job oli Jumalan mies, voisi kysyä, miksi Mooseksen laista ei mainita missään edes ohimennen – ellei tätä sitten ole kirjoitettu ennen kuin israelilaiset saapuivat Luvattuun maahan ja muille kuin juutalaisille oli mahdollista tietää Mooseksen laista.

Tämän jälkeen: Jobin kirjassa Bildad oli shuhilainen ja Elifas temanilainen. Shuah oli Aabrahamin ja Keturan poika (1. Mooseksen kirja 25:2). Teman oli Eesauin pojanpoika (1. Mooseksen kirja 36:11, 15, 42; 1. Aikakirja 1:36, 45, 53). Näin ollen se on kirjoitettu selvästi Jaakobin ja Eesauin ajan jälkeen. Jobin kirjan tyyli on ”klassista hepreaa”, mikä viittaisi ajankohtaan, joka on myöhäisempi kuin 1500 eKr. Mutta Jobin kirjassa 1–2; 12:9; 38; 40 ja 42 Jumalaa kutsutaan nimellä Jahve, joten tämä on todennäköisesti kirjoitettu sen jälkeen, kun Jumala oli paljastanut tuon nimen Moosekselle, eli myöhemmin kuin vuonna 1447 eKr.

Johtopäätös: Emme tiedä varmuudella, mutta todennäköisimmin Job eli joskus vuosien 1800–1447 eKr. välillä, toisin sanoen silloin, kun israelilaiset olivat Egyptissä tai vaelsivat erämaassa.

K: Mikä on Jobin kirjan rakenne?

V: Tässä on yksinkertainen rakennekuvaus. Luvut on merkitty sulkeisiin.

Johdanto (1–2)

Job (3)

Kolme jaksoa:

Elifas (4–5) Elifas (15) Elifas (22)

Job (6–7) Job (16–17) Job (23–24)

Bildad (8) Bildad (18) Bildad (25)

Job (9–10) Job (19) Job (26–27:12)

Zofar (11) Zofar (20) ? (27:13–23)

Job (12–14) Job (21) Job (28–31)

Elihu (32–37)

Herra (38–41)

Job (42)

Jotkut ajattelevat, että Jobin kirjan luvussa 27:13–23 puhuu Zofar, kun taas toiset ajattelevat, että se oli Job.

K: Onko Jobin kirja peräisin muinaisista sumerilaisista ja babylonialaisista legendoista?

V: Siitä ei ole todisteita, sillä samankaltaisuus ei välttämättä tarkoita, että toinen olisi peräisin toisesta. Päinvastoin, olisi yllättävää, jos ei olisi olemassa muuta kirjallisuutta, joka käsittelisi tätä aihetta. On olemassa kaksi mesopotamialaista teosta, jotka käsittelevät kärsimyksen ongelmaa.

Akkadinkielinen teos ”Ylistän viisauden Herraa” kutsutaan toisinaan ”babylonialaiseksi Jobiksi”.

”Ihmisen kurjuuden vuoropuhelu” (jota kutsutaan myös ”babylonialaiseksi teodikeaksi”) kysyy, miksi kärsimystä ylipäätään on, kun taas Job kysyy, miksi juuri hän kärsii. ”Ihmisen kurjuuden vuoropuhelu” vastaa, että jumalat tekivät ihmisistä pahoja. Jobin kirja vastaa tähän sanomalla, ettei se johdu Jobin synnistä. Pikemminkin Jumala on niin paljon meitä suurempi, että Hänellä on toisinaan syitä, joita emme voi nähdä, miksi Hän sallii tottelevaisien palvelijoidensa kärsiä. Juuri Jobin tapauksessa hänen osoittamansa uskollisuus toi kunniaa Jumalalle.

Nykyaikana C. S. Lewisin kirja ”Kivun ongelma” (The Problem of Pain) tarjoaa erittäin oivaltavaa pohdintaa.

K: Oliko Job todellinen, historiallinen henkilö?

V: Kyllä. Job viittaa siihen; myös Hesekielin kirjassa 14:14,20 mainitaan Job vanhurskaana henkilönä yhdessä Danielin ja Nooan kanssa. Myös Jaakobin kirjeessä 5:11 mainitaan Job henkilönä. Mitään todisteita päinvastaisesta ei ole. Jobin kirjan 1. luku esittelee Jobin aivan yhtä luonnollisesti kuin 1. Samuelin kirja esittelee Elkanan ja Luukkaan evankeliumi Sakarjan.

K: Oliko Job juutalainen, israelilainen vai pakana?

V: Job ei todennäköisesti voinut olla juutalainen, koska ”juutalainen” kansa koostui pakkosiirtolaisuuden jälkeen maahan palanneiden israelilaisten jäännöksistä, ja Jobin kirja on todennäköisesti kirjoitettu ennen sitä.

Jotkut ajattelevat, että Job oli israelilainen, koska Jobin kirjassa käytetään Jumalan nimeä yhteensä 23 kertaa. Kuitenkin kahta kertaa lukuun ottamatta Jumalan nimeä käyttää kirjan kertoja, ei Job eikä kukaan hänen ystävistään.

Jotkut ajattelevat, että Jobin kirja voisi kuulua Raamatun varhaisimpiin kirjoihin. Emme tiedä, milloin Jobin kirja on kirjoitettu, mutta koska Jobin kirjan 1:17 mainitsee kaldealaiset ja sumerilaiset sulautuivat Kaldeaan vasta noin vuonna 1500 eKr., sen on täytynyt tapahtua sen jälkeen. (Israelilaiset lähtivät Egyptistä noin vuonna 1447 eKr.)

Job saattoi hyvinkin olla israelilainen, mutta ei ole mitään syytä suosia tätä tulkintaa, ja on löydetty useita ei-israelilaisia, joiden nimi oli Job. Jobin kirjassa olisi varmasti voitu mainita tämä, mutta se ei kerro mitään Jobin etnisestä taustasta. Ehkä syynä on se, että Jobin etninen tausta ei ollut tärkeä.

K: Ketkä muut Jobin kirjassa olivat nimeltään Job ja Bildad?

V: W.F. Albright löysi nimen ”Iyyob” käytettynä jo ennen Mooseksen aikaa. Berliinin kiroustekstissä mainitaan ”Iyyob” syyrialaisena prinssinä Damaskoksen lähellä. ”Ayyabum” esiintyy Marin teksteissä. Tell el-Amarna -kirjeissä vuosilta 1400–1370 eKr. mainitaan Ayab Pellan prinssinä. W.F. Albright löysi nimen Bildad lyhennettynä muodona nimestä ”Yabil-Dadum” toisella vuosituhannella.

K: Koska Jobin kirjassa puhujien näkemykset olivat ristiriidassa keskenään, miten he kaikki saattoivat olla innoitettuja?

V: Jumala päätti näyttää meille totuudenmukaisesti, mitä he sanoivat, ilman että hän hyväksyi heidän näkemyksiään totuudeksi. Itse asiassa Jobin kirjan lopussa Jumala julisti kolmen ystävän näkemykset vääriksi.

K: Jobin kirjassa Jumala rakastaa meitä, miksi Hän sitten sallii niin paljon kärsimystä maailmassa?

V: Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. Syntiinlankeemuksen jälkeen maailma on ollut pahan vallan alla (1. Joh. 5:19). Olemme vihollisen miehittämällä alueella.

2. Tämä ei ole paras mahdollinen maailma; meidän ei pitäisi viihtyä täällä liian hyvin. Paras mahdollinen maailma on sellainen, jossa ihmisillä on vapaus rakastaa Jumalaa, ja jossa kaikki rakastavat Jumalaa. Paras mahdollinen maailma on taivas, ja tämä on matka kohti parasta mahdollista maailmaa.

3. Tämä ei ole oikeudenmukainen maailma, jossa vauvat kärsivät ja jotkut pahat ihmiset elävät pitkää ja vauraata elämää. Oikeudenmukaisuus tulee, ja tuomionpäivänä Jumala asettaa kaiken oikealle paikalleen.

4. Jumalan ikuinen näkökulma eroaa toisinaan omastamme. Me näemme kuoleman lopuna ja kärsimyksen äärimmäisen pitkänä. Jumala näkee tuhat vuottamme vain yhtenä yövartiona (Psalmi 90:4). Ehkä meidänkin pitäisi omaksua pidemmän aikavälin näkemys, kuten Jumala tekee.

5. Emme ehkä ymmärrä, miksi meillä on tällaisia kärsimyksiä, mutta Roomalaiskirjeen 8:28 mukaan Jumala voi käyttää kaikkea – ei vain hyviä asioita – toimimaan yhdessä hyväksi niille, jotka Häntä rakastavat. Emme ehkä ymmärrä kärsimyksiämme, mutta Jumala ymmärtää, sillä Jeesus itse tuli, kärsi ja surmattiin epäoikeudenmukaisesti, ja Hän ymmärtää kipumme.

K: Miksi Jobin kirjassa jumalalle uskollisille ihmisille tapahtuu pahoja asioita?

V: Joskus voimme nähdä syitä, miksi kristittyjen kohdalle sattuu onnettomuuksia. Paavali saarnasi galatalaisille alun perin sairauden vuoksi (Gal. 4:13). Paavalille annettiin eräänlainen piikki (2. Kor. 12:7–10), jotta hän ei tulisi ylimieliseksi. Kristityt, jotka suhtautuivat Herran maljaan kevyesti, saivat rangaistuksena sairauden ja kuoleman (1. Kor. 11:29–32). Paavalin (2. Tim. 3:10–12) ja Johanneksen (Ilm. 1:9) kaltaiset kristityt kärsivät vainoa evankeliumin tähden. Osa Jobin koettelemuksesta oli se, ettei hän tiennyt, mitä oli meneillään.

Useimmiten emme kuitenkaan näe syitä, miksi jumalalle uskolliset joutuvat koettelemuksiin. Meidän on tyydyttävä odottamaan taivaaseen asti, ennen kuin saamme tietää monien asioiden syyt. Voimme kuitenkin yleisesti sanoa, että koettelemukset kehittävät kärsivällisyyttä (Jaakobin kirje 1:2–4). Kaikki asiat, jopa pahat, vaikuttavat yhdessä hyväksi niille, jotka rakastavat Häntä (Roomalaiskirje 8:28).

Jobin kirja tutkii tätä kysymystä. Ohittaen Jobin kirjan monet hienovaraiset totuudet voimme sanoa:

1. Vaikka Saatana oli kärsimysten alkuunpanija, Jumala salli ne ja käytti niitä kunniakseen.

2. Kun tämä oli ohi, toissijaisena seurauksena oli, että Job oppi tuntemaan Jumalan paljon henkilökohtaisemmin ja läheisemmin.

3. Koko koettelemuksen ajan Jobilla ei ollut aavistustakaan, miksi tämä tapahtui. Tavallaan tämäkin oli osa koettelemusta.

4. Jobin kolmella ystävällä oli kaikki vastaukset Jobille; valitettavasti ne olivat vääriä vastauksia.

5. Jobille annettu vastaus ei ollut: ”Saatanalle annettiin lupa kiduttaa Jobia koetellakseen häntä”. Vastaus oli pikemminkin: ”Maassa Jumala ei useinkaan kerro meille kärsimyksen syitä.”

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Jumala voi sallia mitä tahansa Hän haluaa. Nykyään on monia asioita, jotka eivät ole oikein, ja on tulossa aika, tuomionpäivä, jolloin kaikki asetetaan oikealle paikalleen. Katso keskustelu Galatalaiskirjeen 4:13 kohdasta saadaksesi lisätietoa sairaudesta johtuvasta kärsimyksestä.

K: Bart Ehrman kirjoittaa: ”Ja kun Vanha testamentti otetaan mukaan kuvioon, asiat menevät täysin sekaisin. … Aamoksen kirja väittää, että Jumalan kansa kärsii, koska Jumala rankaisee heitä heidän synneistään; Jobin kirja väittää, että viattomat voivat kärsiä; ja Danielin kirja viittaa siihen, että viattomat todellakin tulevat kärsimään. Kaikki nämä kirjat ovat keskenään erilaisia,…” (Jesus, Interrupted, s. 12. Katso myös Lost Christianities, s. 117–118)

V: Ehrmanilla on ilmeisesti todellinen ongelma toisiaan täydentävien väitteiden kanssa. Jos joku, kuten Daniel, joutuu kerran vainotuksi, koska hän totteli Jumalaa, Ehrmanilla on vaikeuksia hyväksyä, että toisinaan ihmiset kärsivät, koska Jumala rankaisee heitä. Aamos ei koskaan sanonut, että ihmiset kärsivät ainoastaan syntiensä vuoksi; Aamos puhui nimenomaan oman aikansa tietystä tilanteesta. Jobin kirja osoittaa, että ihmiset kärsivät toisinaan syistä, jotka eivät liity heidän omiin synteihinsä tai ympärillä olevien ihmisten synteihin, ja Danielin kirja osoittaa, että Jumalan kansa kärsii toisinaan epäuskoisten käsissä juuri siksi, että he seuraavat Jumalaa. Ne kertovat kyllä eri asioita, mutta ne eivät ole ristiriidassa keskenään. Veistoksen eri sivut näyttävät erilaisilta, mutta kyseessä on sama veistos. Samoin totuudesta on erilaisia näkökulmia riippuen siitä, mihin keskityt, mutta näkökulmat täydentävät toisiaan eivätkä ole ristiriidassa keskenään.

K: Miksi Jumala salli Jobin kärsiä Jobin kirjassa?

V: Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

Koska kaikilla ihmisillä on syntinen luonne (Roomalaiskirje 3:23), elämme langenneessa maailmassa (Roomalaiskirje 8:20–22) pahan vallan alla (1. Johanneksen kirje 5:19), joten kaikki ihmiset ovat alttiita kärsimykselle.

Job ei kärsinyt minkään tietyn tekemänsä synnin takia, eikä ihmisen kärsimys välttämättä johdu siitä, että hän olisi syntisempi kuin muut. Jeesus opetti samaa Luukkaan evankeliumissa 13:4. Itse asiassa Job tutki omaa sydäntään eikä löytänyt mitään syntiä, joka olisi oikeuttanut sen, että hän joutui tällaiseen kohteluun, kun taas toiset eivät joutuneet (Job 6:24, 29, 30). Joskus kärsimys on Jumalan kuritus, jolla Hän yrittää saada meidät katumaan syntejämme, mutta tässä tapauksessa asia ei ollut niin.

Yleisesti ottaen, vaikka me voimme lukea syyt ja seuraukset Jobin kirjasta, Job itse ei voinut. Voimme oppia tästä, että toisinaan tottelevaiset uskovat joutuvat kärsimään eivätkä tiedä syytä siihen.

Erityisesti Jobin tapauksessa hänen kärsimyksensä kunnioitti Jumalaa osoittamalla Hänen uskollisuutensa jopa silloin, kun Job oli menettänyt toivonsa. Jopa Jobin kaltainen heikko, kuolevainen uskovainen pystyi kestämään pahimman, mitä Saatana saattoi hänelle heittää. Jumalalla on aina syynsä, ja kaikki syyt johtavat viime kädessä joko kuritukseen tai Hänen kunnioittamiseen. Usein emme tiedä syitä sillä hetkellä, mutta saamme tietää ne kuolemamme jälkeen.

Lopulta Jumalalla on maailma, jossa ei ole kärsimystä eikä kiusauksia, mutta jossa jokainen vapaasti valitsee rakastaa Häntä. Tämä on uusi taivas ja uusi maa. Odotamme innokkaasti sitä aikaa, jolloin ”’Hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmiltään’, eikä enää ole kuolemaa eikä surua eikä itkua eikä kipua, sillä entiset asiat ovat kadonneet.” (Ilm. 21:4) Tule, Herra Jeesus!

K: Miten Job oli vanhurskas (Job 1:1, 1:8 ja 2:3), kun Roomalaiskirjeen 3:10 mukaan kukaan ei ole vanhurskas?

V: Job oli jumalinen mies. Nämä jakeet eivät väitä, että Job olisi ollut synnitön ja täydellinen, mutta Job totteli ahkerasti Jumalaa ja sanoi katuvansa kaikkea, mitä oli tehnyt väärin.

K: Missä Uz oli (lyhyesti sanottuna) Jobin kirjassa 1:1?

V: Uus oli 1. Mooseksen kirjan 10:23 ja 1. Aikakirjan 1:17 mukaan Aramin poika. Aramealaiset asuivat pääasiassa Syyriassa alueella, jota he kutsuivat Ussaiiksi. Asiaa mutkistaa se, että Esau on arabiaksi ”is”, ja 1. Aikakirjan 1:42:ssa mainitaan toinen Uz, joka oli peräisin Edomista. Jeremian kirjassa 25:20 mainitaan Uz, ja Valitusvirsien 4:21:ssä sanotaan, että edomilaiset asuivat Uzissa.

Vastaavasti voi miettiä, hämmentääkö ihmisiä muualla maailmassa se, että on olemassa sekä Washingtonin osavaltio että Washington, D.C. Amerikkalaisille tämä ei ole hämmentävää, eikä kahden Uz-alueen olemassaolo todennäköisesti ollut hämmentävää myöskään Raamatun kirjoittajille.

K: Mikä on seitsemän pojan ja kolmen tyttären merkitys Jobin kirjassa 1:2?

V: On kolme mahdollisuutta:

1. Nämä voivat olla yksinkertaisesti ne luvut, jotka sattumalta olivat todelliset.

2. Nämä luvut edustavat täydellisyyttä ja kokonaisuutta muissa kohdissa, ja ne saattavat vain heijastaa sitä tässäkin.

3. Kyseessä voi olla molemmat. Jumala antoi näiden lukujen edustaa täydellisyyttä ja kokonaisuutta, ja Jumala vaikutti historiaan niin, että nämä ovat myös todelliset luvut.

K: Olisiko juutalaisten pitänyt Jobin tavoin uhrata muiden puolesta (Job 1:5)?

V: Ei, koska Vanha testamentti ei ole koskaan käskenyt tätä. Lisäksi Raamattu osoittaa, että yksi (syntinen) ihminen ei voi tehdä sovitusta toisen ihmisen puolesta. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että missään Raamatun kohdassa ei sanota, että Job olisi ollut israelilainen.

K: Tukeeeko Jobin uhraaminen lastensa puolesta Jobin kirjassa 1:5 roomalaiskatolista opetusta aneista, kuten eräs katolinen kirjailija (Ludwig Ott) väitti?

V: Ei. Katolisen aneopetuksen mukaan ihminen voi suorittaa jonkin teon, kuten maksaa rahaa kirkolle, jotta hän pääsisi puhdistustulesta joko omien syntiensä tai jo kuolleen toisen katolilaisen syntien vuoksi.

Siinä ei mainita mitään ”ansioiden aarretta”, jonka avulla kuollut pyhimys voisi auttaa jotakuta maan päällä.

Vielä elossa: Jobin lapset olivat vielä elossa.

Ei käsketty Raamatussa: Vaikka Jobin aikomukset olivat hyvät, Raamatussa ei ole mitään, mikä sanoisi, että tämä olisi se, mitä Jumala halusi meidän tekevän, ei Vanhan testamentin eikä Uuden testamentin aikoina. Missään ei sanota, että Jumala olisi hyväksynyt Jobin uhrin kenenkään muun kuin Jobin puolesta.

Jobin kirjassa tai missään muuallakaan Raamatussa ei mainita kiirastulta.

Tämän kohdan tarkoituksena on osoittaa, kuinka vanhurskas Job oli, ei esitellä uutta oppia (jota kukaan muu Raamatussa ei noudattanut).

K: Kuka oli tässä Jobin kirjan 1:6 kohdassa tarkoitettu ”Jumalan pojat”?

V: Ne olivat enkeleitä, sekä hyviä enkeleitä että langenneita demoneja.

K: Miksi Saatanalle annettiin lupa tulla Jumalan eteen Jobin kirjassa 1:6, kun me emme voi tulla suoraan Hänen eteensä?

V: Vaikka Raamattu ei sitä suoraan sano, voimme tehdä muutamia havaintoja.

a) Jumala on läsnä kaikkialla (Psalmi 139:7–12; Jeremia 23:24).

b) Jumalalla on myös erityinen paikallinen läsnäolo taivaan valtaistuinsalissa, kuten Ilmestyskirjan 4. luku osoittaa.

c) Saatana tuli Jumalan eteen myös Sakarjan kirjassa 3:1 yrittääkseen syyttää ylipappia. Teoksessa Encyclopedia of Bible Difficulties (s. 238–239) todetaan, että tämä viittaa siihen, että Saatana pääsee ajoittain ainakin yhteen osaan taivasta esittääkseen syytöksiä.

d) Jobin kirjassa 1:6 ei täsmennetä, missä mielessä Saatana ilmestyi Jumalan eteen, mutta Jobin kirjan 1:6 mukaan Saatana oli joukossa, johon hän ei kuulunut.

K: Käytettiinkö Jobia Jobin kirjassa 1:6 ”pelinappulana” Jumalan ja paholaisen välisessä ”shakkipelissä”?

V: Job ei ollut pelinappula, eikä hän ollut ainutlaatuinen. Job ylisti Jumalaa elämällään; nyt hän aikoi ylistää Jumalaa elämällään voimakkaan vastustuksen edessä. Mekin olemme olemassa palvellaksemme Jumalaa ja ylistääksemme Häntä, vaikka kohtaammekin vastustusta. Saatamme kärsiä tässä elämässä, mutta kärsimyksemme ovat niin vähäisiä verrattuna taivaan rikkauksiin (1. Piet. 1:6–7; 1. Kor. 2:9–10), joista saamme nauttia Jumalan kanssa ikuisesti.

K: Mitä Saatanan syytös Jobia vastaan tarkalleen ottaen oli Jobin kirjassa 1:9–12?

V: Saatana ei voinut kieltää, että Job oli vanhurskas mies, eikä hän ottanut sitä esille. Sen sijaan Saatana kyseenalaisti Jobin motiivit väittäen, että tämä palveli Jumalaa vain oman hyödynsä vuoksi.

K: Pitäisikö hepreankielinen sana Jobin kirjassa 1:11 kääntää sanalla ”siunata” vai ”kirota”?

V: Sana voi tässä tarkoittaa ”siunata”, kuten jäähyväissihunassa. Englanniksi sanomme ”good-bye”, joka on lyhennys ilmaisusta ”God be with you” (Jumala olkoon kanssasi). Sekä tässä kohdassa että Psalmin 10:3:ssa sanalla on ironinen merkitys. Näin ollen Jobin kirjan 1:11 voidaan kääntää: ”… ja hän sanoo sinulle kasvoihin ’good-bye’.” Vastaavasti Psalmin 10:3 voidaan kääntää: ”… sano hyvästit ja kieltäydy Herrasta.”

K: Miksi Saatana vihasi Jobia niin paljon (Job 1:13–19; 2:7)?

V: Saatana vihasi sitä, että Job ylistää Jumalaa. Muuten Saatana ei välittänyt Jobista lainkaan, paitsi halutessaan häpäistä Jumalan ja yhden Jumalan palvelijan todistuksen.

K: Miten kristitty tuntuisi Jobin kirjassa 1:14–20, kun hän palvelisi uhrautuvasti Jumalaa (Job 1:5), mutta silti onnettomuus kohdistuisi häneen?

V: Jotkut kristityt reagoisivat kuten Job Jobin kirjassa 1:20–22: he olisivat surullisia, mutta käyttäisivät sitä surua Jumalan ylistämiseen. Toiset, jotka ehkä palvelevat Jumalaa vain tämän elämän nykyisten siunausten vuoksi, saattaisivat kääntyä pois Jumalasta. Juuri se on Saatanan haaste. Saatana syytti Jobia Jumalan edessä siitä, että hän edustaisi jälkimmäistä tapaa, ja tämä koettelemus osoittaisi, millainen uskovainen Job oli. Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä ajatuksissaan tai asenteessaan – ainakaan vielä.

Jos elämääsi on kohdannut onnettomuus, kun olet uskollisesti palvellut Jumalaa, sinulla on ehkä edessäsi samanlainen koetus, vaikkakaan ehkä ei yhtä ankara. Aiotko käyttää epäoikeudenmukaisuutta ja surua palvomaan Jumalaa siitä huolimatta, entistäkin voimakkaammin kuin ennen, vai aiotko vaipua epätoivoon?

K: Keitä olivat Jobin kirjan 1:15 mainitut sabealaiset?

V: Nämä saattoivat olla samat kansat, jotka mainitaan Joelin kirjassa 3:8 ja jotka asuivat nykyisen Jemenin alueella Arabian niemimaan lounaisosassa. Todennäköisemmin kyseessä oli kuitenkin kansanryhmä, jota assyrialaiset kutsuivat ”Saba”-kansaksi ja joka asui Pohjois-Arabiassa. Tietenkin Pohjois-Arabian sabealaiset saattoivat olla sukua myös Lounais-Arabian sabealaisille.

K: Mikä oli Jumalan tuli Jobin kirjassa 1:16?

V: Salama. Tämä oli luultavasti puhekielinen termi, jolla viitattiin tuleen, jota ei ollut sytytetty tällä maalla. Toisin sanoen salama iski taivaalta.

K: Opettaako Jobin kirjan 1:20–21 jälleensyntymistä?

V: Ei. Joskus New Age -liikkeen kannattajat ottavat Raamatun jakeita, jotka opettavat tuonpuoleisesta tai ylösnousemuksesta, ja koska jae opettaa tuonpuoleisesta, sen on heidän mielestään tarkoitettava tuonpuoleista reinkarnaation kautta. Tämä jae ei kuitenkaan edes opeta tuonpuoleisesta. Pikemminkin Job yksinkertaisesti toteaa, että hän tuli tähän maailmaan ilman mitään (alastomana) ja että hän myös lähtee tästä maailmasta ilman mitään. Itse asiassa Job puhuu kuolemasta ”paluuta vailla olevana” Jobin kirjassa 10:21.

K: Mitä hepreankielinen sana tiplah, joka on käännetty ”väärinteoksi”, tarkoittaa tarkalleen Jobin kirjassa 1:22?

V: Sana liittyy merkitykseen ”mauton”. Samanlainen sana on käännetty ”arvottomaksi” Valitusvirsi 2:14:ssä. Job uskoi tässä vaiheessa, että Jumalalla oli korkeampi tarkoitus sille, mitä oli tapahtumassa, joten Job ei syyttänyt Jumalaa mistään arvottomasta tai tarkoituksettomasta teosta.

K: Miten jotkut ihmiset syyttävät Jumalaa vääryydestä Jobin kirjassa 1:22?

V: Jotkut sanovat nimenomaisesti, että ”Jumala on epäoikeudenmukainen” eri syistä. Jotkut uskonnolliset ihmiset sanovat, että Jumala on oikeudenmukainen, mutta että Hänen oikeudenmukaisuutensa on käsittämätöntä. Tässä on jonkin verran totuutta, sillä Jumalan oikeudenmukaisuus ja rakkaus ylittävät täydellisen ymmärryksemme. Kuitenkin väittää, että koska Jumala on ääretön, emme voi ymmärtää, mitä Jumalan oikeudenmukaisuus on, eikä siinä ole mitään järkeä yrittää, on sama kuin sanoa, että koska Jumalan rakkaus on ääretön, emme voi ymmärtää, mitä Jumalan rakkaus on, eikä siinä ole mitään järkeä yrittää.

Jotkut ihmiset pitävät Jumalaa epäoikeudenmukaisena, koska he huomaavat, ettei pahoille langeteta rangaistusta välittömästi. Toiset pitävät Jumalaa epäoikeudenmukaisena päinvastaisesta syystä: jumalalliset eivät aina saa hyviä asioita. Toiset taas pitävät Jumalaa epäoikeudenmukaisena, koska vanhurskaat eivät aina saa parempia asioita kuin pahat, ainakaan tässä elämässä. Voimme ymmärtää sen, mitä Jumala on paljastanut oikeudenmukaisuudesta, mutta meidän on uskossa luotettava siihen, että oikeudenmukaisuus toteutuu.

K: Miten Jumala puuttui Jobin asiaan Jobin kirjassa 2:3?

V: Jumala toimi merkittävällä tavalla poistamalla osittain suojelunsa Jobilta.

K: Miten ihminen maan päällä voi olla ”moitteeton ja vanhurskas” (Job 2:3 ja Job 1:8), vaikka olemme syntisiä?

V: Jumala ei puhunut tässä synnittömästä täydellisyydestä. Mutta Job seurasi uskollisesti Jumalaa, ja vaikka kukaan ei ole synnitön, Jobin moitteettomuus oli Jumalalle erittäin mieluista. Vaikka ihmisillä on syntinen luonne (Jeesusta lukuun ottamatta), ihminen voi tässä elämässä olla ilman kroonista, jatkuvaa syntiä ja katua tahallisista synneistä, joita hän tekee. Kyse ei ole siitä, että ihminen voisi saavuttaa tällä maalla tilan, jossa hän ei enää tekisi syntiä (tahallisesti tai tahattomasti), vaan siitä, että kun hän on siitä tietoinen, hän katuu nopeasti.

K: Miksi Saatana sanoi Jobin kirjassa 2:4: ”iho ihoa vastaan”?

V: Saatana väitti, että jokainen ihminen tekisi mitä tahansa pelastaakseen nahkansa. Saatana vihjasi, että Job voisi hyväksyä palvelijoidensa ja lastensa kuoleman, mutta ei hyväksyisi sitä, että hänen oma terveytensä kärsisi. Mutta Job osoitti Saatanan olevan väärässä. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että eräs ihotautilääkäri siteerasi tätä kerran julkaisussaan väittäessään, että Raamattu opettaa, kuinka tärkeä iho on. Ongelmana on, että kun hän siteerasi tätä jaetta (KJV-käännöksessä), hän ei siteerannut kolmea ensimmäistä sanaa, ja kun jaetta tai lausetta ei siteerata alusta alkaen, tulisi käyttää ellipsia (…), mitä hän ei tehnyt. Puuttuvat sanat olivat ”Ja Saatana vastasi”.

K: Mitä sairautta Jobilla tarkalleen ottaen oli Jobin kirjassa 2:7?

V: Raamattu ei tarkenna asiaa, mutta kyseessä saattoi olla useita asioita. Se saattoi mahdollisesti olla spitaali; he kuitenkin tunsivat spitaalitaudin ja kutsuivat sitä sellaiseksi (2. Aikakirja 26:16–20), mutta tässä kohdassa sitä ei kutsuttu spitaaliksi. Tässä käytettyä hepreankielistä sanaa paiseille käytettiin myös yhtenä Egyptin vitsauksista 2. Mooseksen kirjan 9:8–11 ja 5. Mooseksen kirjan 28:27 sekä Hiskian sairaudesta 2. Kuninkaiden kirjan 20:7. Se saattoi olla elefanttitauti, jossa suuret hyvänlaatuiset kasvaimet voivat peittää koko kehon. Se saa henkilön näyttämään kauhealta, muut haluavat välttää häntä, eikä siihen ole parannuskeinoa.

Se olisi voinut olla myös jokin muu ihosairaus, kuten pemfigus foliaceus. Siihen liittyy haavoja (Job 2:7), kutinaa (Job 2:8), muutoksia kasvojen ihossa (Job 2:7, 12); ruokahaluttomuus (Job 3:24), voimattomuus (Job 6:11); matoja paiseissa (Job 7:5), vuotavat haavat (Job 7:5), hengitysvaikeudet (Job 9:18), tummat silmänalustat (Job 16:16); pahanhajuinen hengitys (Job 19:17), painonlasku (Job 19:20; 33:21), mustunut ja hilseilevä iho (Job 30:30) sekä kuume (Job 30:30).

Myös stafylokokki-infektio oli helppo saada, ja sitä on vaikea hoitaa ilman antibiootteja, ja se johtaa lopulta kuolemaan.

Siitä huolimatta Job saattoi raapia itseään ruukunsirpaleilla lievittääkseen kutinaa ja yrittääkseen puhdistaa mädän pois. Joku saattoi haluta istua tuhkalla, ei pelkästään surun vuoksi, vaan myös siksi, että tuore tuhka oli steriiliä ja vähensi tartuntariskiä. Vaikka hänen ystävänsä kirjan myöhemmissä kohdissa saattoivatkin olla väärässä, heille on silti annettava tunnustusta siitä, että he olivat valmiita olemaan kauhean näköisen ystävänsä seurassa. He alkoivat itkeä nähdessään, kuinka pahalta Job näytti, mutta he tulivat silti istumaan hänen luokseen.

K: Miksi Jobi 2:8:ssa ihon peittävillä haavoilla kärsivä ihminen istuisi tuhkassa?

V: Tässä käytännössä on itse asiassa järkeä. Tuore (mutta kylmä) tuhka olisi melkein steriilisin paikka, johon ihminen voisi istua.

K: Miksi Saatana ei Jobin kirjassa 2:9–10 tappanut Jobin vaimoa ja lapsia?

V: Ehkä Saatana huomasi hänen asenteensa ja ajatteli, että hänestä voisi olla hyötyä, sillä hän oli Jobin läheinen ja voisi kiusata tätä. Saatana käytti häntä kuudentena kiusauksena, joka johti epätoivoon. Johannes Krysostomos mainitsi tämän.

K: Miksi Jobin vaimo sanoi Jobin kirjassa 2:9: ”Kiroa Jumala ja kuole”?

A: Sekä Job että hänen vaimonsa olivat hämmentyneitä siitä, mitä Jobille, hänen omaisuudelleen ja lapsilleen oli tapahtumassa. Kuten Job näki, tämä oli epätoivoisen naisen paha lausunto. Sen voi tulkita ehdotukseksi itsemurhan tekemisestä. Hepreassa on useita sanoja, joilla viitataan typeryksiin, ja tämä sana viittaa kovasydämiseen typerykseen, kuten Psalmin 14:1:ssä. Nainen pyysi Jobia tekemään juuri sen, mitä Saatana oli sanonut Jumalalle Jobin tekevän. Ehkä hän rakasti Jobia ja olisi mieluummin nähnyt tämän kuolevan kuin joutuvan käymään läpi tätä. Muistakaa, että vaikka Jumala koetteli Jobia, myös Jobin vaimolla oli haudattuina kymmenen lasta. Tavallaan tämä oli koettelemus myös Jobin vaimolle, ja hän epäonnistui siinä täysin. Lasten kuolema ei tarkoittanut, että Jobin vaimo olisi ollut mitenkään huonompi kuin muut vaimot, vaan että ihmisille voi tässä elämässä sattua epätasaisia kohtaloita.

K: Mitä sana ”paha” tarkoittaa Jobin kirjassa 2:10?

V: Se ei tarkoita moraalista pahuutta, vaan fyysistä onnettomuutta. Sen voi kääntää sanoilla ”vaikeudet” tai ”vastaanotot”.

K: Keitä olivat Jobin kirjassa 2:11 mainitut temalaiset, suhilaiset ja maamathilaiset/naamathilaiset?

V: Kaksi ensimmäistä kansaa olivat heprealaisille tuttuja, vaikka niiden nykyisestä sijainnista onkin jonkin verran epäselvyyttä tai epävarmuutta.

Teman oli tunnettu keidas Pohjois-Arabiassa. Se oli yksi Arabian niemimaan parhaiten vedellä varustetuista keitaista. Teman oli myös Edomin kaupungin nimi, joka tunnettiin viisaista miehistään Jeremian kirjassa 49:7,20. 1. Aikakirja 1:36 kertoo, että Teman oli Edomin Elifazin jälkeläinen, joten Jobin kirjassa mainittu Elifaz saattoi olla nimetty esi-isänsä mukaan.

Shuah oli Midianin veli, joka asui idässä, 1. Mooseksen kirjan 25:2,6 ja 1. Aikakirjan 1:32 mukaan. Myös assyrialaisissa lähteissä mainitaan kansa nimeltä ”Suhu”.

Maamathilaisista/naamathilaisista ei tiedetä muuta kuin Jobin kirjan 2:11 ja 20:1 sekä 42:9.

Job oli melko yleinen nimi, mikä käy ilmi Tell el-Amarna -kirjeistä (1400–1370 eKr.) ja egyptiläisistä kirousteksteistä sekä Marin ja Alalakhin lähteistä.

K: Milloin on parasta olla sanomatta mitään, kun lohduttaa jotakuta (Job 2:13)?

V: Saattoi kestää jonkin aikaa, ennen kuin Jobin ystävät saivat tietää asiasta ja pystyivät kokoontumaan yhteen ja tulemaan paikalle ryhmänä. Mutta kun he saapuivat, he olivat niin järkyttyneitä Jobin kärsimyksestä, etteivät aluksi tienneet, mitä sanoa. Yleisesti ottaen ei kuitenkaan pitäisi olla tunnetta, että sinun täytyy sanoa jotain hätiköidysti. Paras lohdutus voi joskus olla hiljainen läsnäolo. Sanojesi tulisi olla avuksi ja huolellisesti valittuja. Ei ole kiirettä sanoa mitä tahansa, mukaan lukien turhia asioita, joita et voi perua.

K: Syyllistyikö Job Jobin kirjassa 3:1–7 syntiin kiroamalla syntymäpäivänsä?

V: Job ei rikkonut sitä, mitä Jumala oli ilmoittanut laissa. Job ei kiroanut Jumalaa, itseään tai ketään muuta, vaan ainoastaan syntymäpäivänsä. Myös Jeremia kirosi syntymäpäivänsä Jeremian kirjassa 20:14–18. Tämä asenne ei kuitenkaan ollut hyvä heille eikä meille, sillä Jumala sanoo Psalmin 139:14:ssä, että meidät on luotu ihmeellisesti ja ihmeellisesti. Monet pitävät tätä lähtökohtana, josta Job alkoi syntiä. Job antaa todella huonoa neuvoa sanoessaan, että uskovalle olisi parasta, jos hän ei olisi koskaan syntynyt, ja toiseksi parasta, että hän kuolisi heti. Tässä vaiheessa Job on unohtanut, että olemme Jumalan luona kuolemamme jälkeen, vaikka hän muistakin sen myöhemmin.

Nykypäivän uskovat voivat, kuten Job, käydä läpi epäilyksen kausia ja kyseenalaistaa Jumalan hyvyyden. Meidän tulisi kuitenkin edelleen olla uskollisia, kuten Job oli.

K: Mitkä ovat Jobin puheen peruspiirteet Jobin kirjassa 3?

V: Se on monologi, joka on ikään kuin osoitettu Jumalalle, eikä Job näytä lainkaan huomaavan ystäviensä läsnäoloa. Usein puheissa on kohteliaita ja ystävällisiä johdantoja, mutta tässä puheessa ei ole mitään sellaista.

Joskus masennuksesta kärsivät ihmiset voivat tuntea, että heidän maailmansa on romahtanut heidän ympärillään ja kutistunut hyvin pieneksi, eivätkä he helposti huomaa ympärillään olevia ihmisiä, jotka haluavat auttaa heitä.

K: Mitä Job ajatteli tuonpuoleisesta Jobin kirjassa 3:16–22?

V: Tämä kohta osoittaa, että Jobilla oli ikuinen näkökulma ja että hän uskoi tuonpuoleiseen. Kuolleet saavat levon (Job 3:13; 17–19) siinä mielessä, että heidän ruumiinsa eivät enää raada. Kuinka rauhallista Jobin ja vanhurskaiden tilanne sitten olikin, jumalattomat kärsivät edelleen kuoleman jälkeen.

Jobin näkemyksen selkeimmin ilmentävä jae on Jobin kirjan 19:26–27. Tietenkään käsitteitä kuten tuhatvuotinen valtakunta, Messiaan toinen tuleminen, seurakunnan aikakausi jne. ei ollut vielä paljastettu uskoville Jobin aikana.

Varhaiset kristityt tulkitsivat Jobin viittaavan ylösnousemukseen. Rooman Klemens kirjoittaa: ”Ja jälleen Job sanoo: ’Sinä herätät tämän minun ruumiini, joka on kärsinyt kaikki nämä asiat.’” 1. Klemensin kirje, luku 26, s. 12

K: Mitä Jobin kirjan 3:16–22 opettaa meille tuonpuoleisesta?

V: Ensinnäkin tämä kohta kertoo vain, mitä Job ajatteli, ilman että se vahvistaisi kaiken, mitä Job sanoi, totuudeksi. Kaikki, mitä Job tässä sanoi, oli totta, paitsi että:

a) jae 22 koskee vain jumalallisia, kun taas jakeet 17–19 pätevät kaikkiin (kuolemassa ihminen vapautuu isännästään jne.), ja

b) toisin kuin Job valitti, Jumalaa hylkääville on rangaistus.

K: Kun ihminen Jobin kirjassa 3:1–26 siirtyy uskosta ja kärsivällisyydestä toivottomuuteen ja masennukseen, voiko hän koskaan toipua?

V: Kyllä, kuten Job teki kirjan lopussa. Vaikka tässä vaiheessa Saatana näyttää olevan voittamassa haasteensa Jumalaa vastaan, Job pitää silti kiinni uskostaan, vaikkakaan ei ilman syntiä.

K: Mikä on Elifazin perusasenne Jobin kirjassa 4:1–5:27?

V: Elifas tunnusti, että Job oli ollut vanhurskas mies, joka oli auttanut monia. Esille nousi kuitenkin kysymys, noudattiko Job sitä, mitä hän saarnasi Jobin kirjassa 4:4. Elifasin argumentti juontuu Jobin kirjasta 4:8: ihminen niittää sen, mitä kylvää. Elifas yrittää auttaa Jobia ja vahvistaa rakasta ystäväänsä. Elifazille ja muille tuntuu olevan erittäin tärkeää auttaa Jobia löytämään oikeudenmukainen syy hänen erityiselle kärsimykselleen, sillä Elifazin mielestä Jobin kärsimys todisti, että Jobin oli täytynyt tehdä jotain väärää. Elifazilla oli väärä käsitys siitä, että Jumalan oikeudenmukaisuus toteutuu aina välittömästi. Jos kenellekään ei tapahtuisi mitään, ei hyvää eikä pahaa, kyseessä olisi yksinkertaisesti viivästynyt oikeudenmukaisuus, mutta asiaan liittyy muutakin. Paitsi että jumalattomat ihmiset eivät useinkaan joudu välittömästi vastaamaan pahuutensa seurauksista, miksi pahoja asioita tapahtuu myös jumalisille, kun jumalattomat ansaitsisivat niitä enemmän? Näin ollen Jumalan oikeudenmukaisuus ei useinkaan ole välitöntä, mutta epäoikeudenmukaiset vääryydet ovat usein välittömiä.

Jumala ei ainoastaan jaa oikeuttaan lopulta, vaan Hän myös kumoaa kaikki epäoikeudenmukaisuudet, joiden kohteeksi joudumme. Erityisesti Jobin tapauksessa hän kärsi epäoikeudenmukaisesti Saatanan käsissä. Se ei ollut pelkästään hänen kärsimyksensä, vaan hänen epäoikeudenmukainen kärsimyksensä, joka kirkasti Jumalaa.

K: Eikö Jobin kirjassa 4:1–5:27, Psalmin 34:12–16, Markuksen evankeliumissa 4:24 ja Galatalaiskirjeessä 6:7 sanota, että ihminen aina niittää sen, mitä kylvää?

V: Kyllä, nämä jakeet sanovat, että ihminen korjaa sen, mitä kylvää, mutta se ei aina tapahdu välittömästi. Lisäksi nämä jakeet eivät sano, että kaikki, mitä ihminen korjaa, johtuu siitä, mitä hän on kylvänyt. Psalmi 73 antaa esimerkin pahoista ihmisistä, jotka rikastuvat ja menestyvät.

K: Miten nykypäivänä joku voi olla Jobin kirjassa 4–5 kuvatun Elifazin kaltainen, eli hänellä on periaatteessa oikea teologia, mutta häneltä puuttuu myötätunto?

V: Elifas puhui vain totuutta, mutta vain osan totuudesta. Vaikka se saattoi tuntua Jobille myötätunnottomalta, Elifas yritti antaa Jobille toivoa. Vaikka asiat ovat nyt huonosti, Elifas sanoo Jobin kirjassa 5:17–27, että Jumala voi lopulta sitoa haavat ja parantaa.

K: Jobin kirjassa 4:7, koska osaa Elifazin argumentista voitaisiin kutsua ”syy-seuraus-suhteeksi”, onko totta vai ei, että jumalallinen elämä tuottaa hyviä tuloksia ja jumalaton elämä tuottaa huonoja tuloksia?

V: Tässä elämässä se on yleisesti ottaen totta. Mutta poikkeuksia on runsaasti molempiin suuntiin, eikä siihen kannata luottaa. Pikemminkin Jumala asettaa kaiken lopulta oikealle paikalleen, kuolemamme jälkeen. Jeesus sanoi Luukkaan evankeliumin 13:1–5:ssä, että ne, joiden päälle Siloamin torni kaatui, eivät välttämättä olleet pahempia syntisiä.

K: Mikä on Elifazin argumentin rakenne Jobin kirjassa 4:5–5:27?

V: Se on kiasmi, jota esiintyy yleisesti heprealaisessa runoudessa.

— Alku (4:2)

— — Kehotus (4:3–6)

— — — Jumalan toiminta ihmisten suhteen (4:7–11)

— — — — Totuuden paljastuminen (4:12–21)

— — — Jumalan toiminta ihmisten keskuudessa (5:1–16)

— — Kehotus (5:17–26)

— Lopuksi (5:27)

K: Onko Jobin kirjassa 4–5 tilanteita, joissa saatat yrittää auttaa masentunutta henkilöä, mutta kuten Jobin kolme ystävää, ymmärrät asian täysin väärin?

V: He tulivat etsimään vastauksia ja antamaan ne Jobille; ehkä Job ei tässä vaiheessa etsinyt vastauksia. Toivottavasti kun yrität auttaa jotakuta, on ainakin jonkin verran yhteneväisyyttä sen välillä, mitä henkilö haluaisi, ja sen välillä, mitä hän näkee sinun tarjoavan. Joskus he haluavat aluksi vain rakastavan läsnäolon vierellään.

Kun yrität auttaa masentunutta henkilöä, älä tee asioita pelkästään sen perusteella, miten sinusta tuntuu, että hänen pitäisi ne vastaanottaa. Ole reagoiva ja katso, miten hän ne todellisuudessa vastaanottaa. Ehkä siivoaminen hänen puolestaan voi olla hänelle stressaavaa; hänen täytyy nyt huolehtia siitä, mitä olet heittänyt pois. Tarkoittaako vaatteiden tai muun ostaminen, ettet hyväksy sitä, mitä hänellä oli päällään? Ehkä ne ovatkin ihan hyviä, mutta varmista kahdesti, että rakkauden osoituksesi tulkitaan juuri niin kuin olet ne tarkoittanut.

K: Mikä on Elifazin argumentti Jobin kirjassa 4:5–5:27?

V: Siinä on kaksi osaa.

Luota omaan vanhurskauteesi, Job, sillä olet antanut hyviä ohjeita monille. Elifas on nähnyt, kuinka jumalattomat on rangaistu ja vanhurskaat palkittu.

Kukaan ei kuitenkaan ole vanhurskas verrattuna Jumalaan, joten kukaan ei voi kyseenalaistaa epäoikeudenmukaisuutta tai syyttää Jumalaa katkerasti. Minä vetoaisin Jumalaan, sillä Hän pelastaa aina vanhurskaat. Vaikka olisitkin tehnyt syntiä, Jumala kurittaa sinua, mutta Hän pelastaa sinut silti.

Nämä kaksi osaa vaikuttavat ristiriitaisilta. Yhden näkemyksen mukaan Elifas esitti perusteluja tietämättä, että ne olivat keskenään ristiriidassa. Mutta ehkä Elifas oli tarkoituksella ristiriitainen. Hän puhui ironisesti, kun kehotti Jobia luottamaan omaan vanhurskauteensa, ottaen huomioon tilanteen, jossa Job oli. Jos sinä, Job, et ole todellisuudessa noudattanut sitä, mitä olet saarnannut, ota sitten vastuu siitä, mitä olet niittänyt, kovetu tämän kurituksen alla ja muutu tästä eteenpäin. Elifas sanoo, että Jumala on hyvä, Hän kurittaa oikeudenmukaisesti, ja voit silti olla onnellinen kurituksen jälkeen (Hepr. 12:5–11).

Siitä huolimatta Elifas oli väärässä neljässä asiassa:

a) Jumalan oikeudenmukaisuus ei useinkaan toteudu välittömästi

b) Oikeudenmukaisuus voi toteutua välittömästi joillekin, mutta ei toisille

c) Se, että Jumala on niin pyhä, ei millään tavoin oikeuta Jobin kärsimystä ja sitä, että toiset eivät kärsi.

d) Mikä tärkeintä, se, että Job kärsi enemmän kuin muut, ei johtunut synnistä.

Elifazin puhe on enemmän tai vähemmän totta, paitsi että totuuden syy ja seuraus ovat täysin päinvastaiset.

K: Mitä Job oppi toivosta Jobin kirjassa 4:6?

V: Jobin koettelemus ei ollut rangaistus synnistä, kuritus hänen virheidensä oppimiseksi tai keino puhdistaa Jobin luonnetta. Mutta se johti siihen, että Jobin suhde Jumalaan syveni. Sananlaskujen kirjassa 3:26 sanotaan, että Herra on meidän turvamme.

Job ei vain sano, että hänen elämänsä on nyt kurja. Pikemminkin hän sanoo, että kaikki ne hyvät asiat, joita hän on koskaan elämässään saanut, eivät ole yhtä paljon kuin kaikki se ahdistus ja kärsimys, jota hän on kestänyt, vaikka se alkoikin vasta äskettäin.

Joskus me epätoivomme, koska meillä ei ole tarpeeksi toivoa. Mutta useammin meillä on liikaa toivoa, mutta vääriin asioihin. Meillä on toivoa pelastuksestamme, koska Kristus kuoli meidän puolestamme, JA meillä on toivoa pankkitilimme ansiosta, JA meillä on toivoa eläkesäästöjemme ansiosta, JA meillä on toivoa perheemme ansiosta, JA terveytemme ansiosta, JA… Mutta entä jos nämä muut asiat otettaisiin pois, kuten ne otettiin Jobilta? Onko meillä silloinkin vielä riittävästi toivoa?

K: Mitä mieltä olet Jobin kirjassa 4:12–21 esitetystä näkemyksestä, jonka mukaan meillä kaikilla on syntiä, joten uskovien kaikki kärsimykset voidaan selittää sillä, että kaikki uskovat tarvitsevat kuritusta syntiensä vuoksi?

V: Se on yksi osa Elifazin argumenttia, ja se näyttää pinnalta katsottuna loogiselta. Jobin kirjan luvut 1 ja 2 osoittavat kuitenkin, että se ei ollut lainkaan syy Jobin kärsimyksille tuolloin, eikä siten myöskään joidenkin nykypäivän uskovien kärsimyksille.

K: Olisiko Elifas voinut olla oikeassa siinä, että hänen sanansa Joobin kirjassa 4:12–21 perustuivat jumalalliseen ilmoitukseen?

V: Monet ovat kyseenalaistaneet tämän, koska hänen ilmoituksensa kuvaa Jumalaa, joka ei välitä ihmisistä. Hänen sanoissaan oli teologinen virhe: hän ei ymmärtänyt, että kaikki kärsimys ei johdu suoraan kärsijän synnistä, kuten Jeesus opettaa Luukkaan evankeliumin luvussa 13:1–5.

Jopa nykyäänkin jotkut uskovat ovat luulleet saaneensa jumalallisen ilmestyksen ja olleet väärässä.

K: Mitä perusteltua Elifas tuo esiin Jobin kirjassa 4:20–21?

V: Elifas sanoo, kuinka hauraita elämämme ovat, ja että jotkut ihmiset elävät koko elämänsä löytämättä koskaan viisautta. Vaikka elämämme ovat lyhyitä ja ohikiitäviä, se ei ole se asia, jota Elifas tässä korostaa.

K: Pitäisikö Jobin kirjan 5:7 kääntää ”ihminen syntyy vaikeuksiin” vai ”ihminen aiheuttaa vaikeuksia”?

V: Konsonanttien perusteella se voisi olla kumpi tahansa. Kun vokaalit lisätään, hepreankielinen teksti on ”ihminen syntyy vaikeuksiin”. Yhden vokaalin muutos kuitenkin muuttaa lauseen passiivista aktiiviseksi, jolloin se olisi ”ihminen aiheuttaa vaikeuksia”.

K: Miksi Paavali siteerasi Elifazia 1. Korinttolaiskirjeen 3:19:ssä Jobin kirjan 5:13 kohdasta, vaikka Jumala myöhemmin nuhteli Elifazia?

V: Jobin kirjassa 42:7 Jumala ei sanonut, että kaikki, mitä Elifas sanoi, olisi väärää, vaan vain osa siitä. Elifas oli oikeassa sanoessaan, että Jumala saisi viisaat kiinni heidän oveluudestaan, mutta Elifas oli väärässä kaikissa niissä sanoissaan, joissa hän ajatteli, ettei Jumala sallisi minkäänlaista vaivaa kohdata niitä, jotka eivät sitä ansaitse tässä elämässä.

K: Miten Elifas osoitti suurta tunteettomuutta Jobin kirjassa 5:25–27?

V: Elifas vakuuttaa Jobille, että jos hän on hurskas, hänen teltansa on turvassa; Jobin talo oli juuri tuhoutunut. Elifas sanoo Jobille, että vanhurskaalla miehellä on paljon lapsia. Jobilla oli todellakin paljon lapsia, ja he kaikki olivat kuolleet. Nämä huomautukset saattoivat todella loukata Jobia.

K: Mikä Jobin vastauksessa on niin väärin Jobin kirjassa 6:1–7:21?

V: Vaikka voimme löytää pieniä lauseita, joissa Job ei puhunut kovin rakentavasti, se jättää huomiotta paljon tärkeämmän asian. Kaikki, mitä Job sanoo, koskee vain häntä itseään tai hänen kärsimystään. Job näyttää olevan vihainen sekä Jumalalle että myötätunnottomille neuvonantajilleen, ja Job on päättänyt perustella tunteitaan. Elifas antoi hyviä neuvoja Jobin kirjassa 5:8–17, pohjimmiltaan kehottaen katsomaan ylöspäin Jumalaan ja Hänen kunniaansa. Mutta Job sivuuttaa täysin tämän osan Elifazin vastauksesta keskittyäkseen yksinomaan itseensä. Job ”oli nuhteeton ja vanhurskas” Jumalan edessä Jobin kirjassa 1:1, mutta miksi? Oliko se siksi, että Job oli nuhteeton ja vanhurskas oman etunsa, vaurautensa ja perheensä vuoksi, vai oliko Jobin ensisijainen motivaatio Jumalan kunnioittaminen? Jobin vastaus osoitti, että kun hänen vaurautensa, perheensä ja terveytensä riistettiin häneltä, Job pysyi silti uskollisena Jumalalle. Mutta oliko Jumalan kunnioittaminen todella Jobin ensisijainen tavoite? Näyttää siltä, ettei Job ajatellut Jumalan kunnioittamista Jobin kirjassa 6; mutta näyttää siltä, että hän ajatteli sitä kirjan lopussa.

K: Mitä Jobin reaktiossa voidaan ymmärtää kohdissa Job 6:1–7:21?

V: Katastrofin kokeneet ihmiset käyvät usein läpi tiettyjä vaiheita. Ensimmäinen vaihe voi olla ”kieltäminen ja eristäytyminen”, sitten ”viha”, sen jälkeen ”neuvottelu”, sitten ”masennus” ja lopulta ”hyväksyminen”. Elisabeth Kübler-Ross havaitsi nämä vaiheet terminaalivaiheessa olevilla potilailla. Myös Colin Murray Parkes on tutkinut asiaa ja laatinut erilaisen luettelon kirjassaan Bereavement. Hänen luettelonsa on ”tunnottomuus ja shokki, sitten kyseenalaistaminen, masennus, viha ja lopulta ratkaisu”.

Osa surun käsittelystä on olla jonkun rinnalla, kun hän käy läpi omat vaiheensa.

K: Jobin kirjassa 6:1–7:21: kuinka tärkeää on tunnustaa toisen tunteet, kun hänelle annetaan surunhoitoa?

V: Sinun tulisi osoittaa, että kuuntelet häntä ja ymmärrät ainakin osittain, mitä hän tuntee – eli jos haluat, että hän kuuntelee sinua. Joskus, kuten Jobin tapauksessa, voit vahvistaa, että hänen tunteensa ovat luonnollisia, ja että sinulla ei ole vastausta siihen, miksi juuri hänelle tapahtui näitä asioita. Mutta ellet ole käynyt läpi täsmälleen samaa, älä yritä sanoa hänelle: ”Tiedän tarkalleen, miltä sinusta tuntuu”, koska et tiedä.

Toisinaan taas voi olla niin, että henkilö on tietoisesti tehnyt jotain pahaa ja on raivoissaan Jumalalle siitä, että hän jäi kiinni. Voit silti osoittaa ymmärtäväsi osittain, mitä hän tuntee, ja toistaa hänelle, mitä hän sanoo, mutta tee se niin, että hän ymmärtää, että seuraukset saattavat olla hänen omalla vastuullaan. Tavallaan Jobin ystävät yrittivät tehdä juuri niin Jobille, paitsi että he yrittivät syyttää Jobin onnettomuuksia hänen tietyistä synneistään, ja he olivat väärässä.

K: Mitä Jobin kirjassa 6:6 kuvataan?

A: Asiasta ei ole täyttä varmuutta, mutta kyseessä on todennäköisesti munanvalkuainen. Vaihtoehtoisesti se voisi olla jonkin tuntemattoman vihanneksen sisus.

Mutta sanasta riippumatta merkitys tässä on se, että elämän ilot ovat nyt menettäneet makunsa Jobille.

K: Mikä on yhteenveto Jobin vastauksesta Jobin kirjassa 6–7?

A: Job sanoo, että hänen hätiköidyt sanansa johtuvat suuresta ahdistuksesta, jonka Jumala on hänelle aiheuttanut. Hän toivoo, että Jumala tappaisi hänet nyt, jotta hän ainakin voisi kuolla kieltämättä koskaan Jumalan sanoja.

Jobilla ei ole toivoa eikä luotettavia ystäviä, eikä heidän väitteillään ole toistaiseksi ollut mitään painoarvoa, joten hän haastaa heidät opettamaan häntä ja osoittamaan, missä hän on ollut väärässä.

Luku 7 on pohdinta ihmisistä yleensä. Ihmisellä on taistelu edessään hänen lyhyen aikansa aikana maan päällä. Joka ilta Job miettii, milloin hän herää, ja jokainen päivä kuluu nopeasti, ilman toivoa ja ilman merkitystä. Ainakin hänen elämänsä on lyhyt, sillä hän ei haluaisi elää pitkään tällaisena.

Jumala, miksi välität niin paljon ihmisestä, että tutkit ja koetat häntä joka hetki? Kerro minulle, mitä olen tehnyt väärin, ja miksi et voi antaa anteeksi sitä tuntematonta tekoa, jonka olen ehkä tehnyt?

Ystäviensä tavoin myös Job olettaa, että hänen suuri kärsimyksensä johtuu jostakin hänen tekemästään synnistä, mutta Job ei kykene selvittämään, mikä se synti on.

K: Pitäisikö Jobin kirjassa 7:20 lukea: ”Olenko tullut sinulle taakaksi” (LXX) vai ”Olen tullut itselleni taakaksi” (MT)?

V: Todennäköisesti ensimmäinen, Septuagintan lukutapa. Joissakin kohdissa Jobin kirjassa näyttää siltä, että heprealaiset kirjureet ovat pehmentäneet merkitystä, jotta Jobin raivo ei vaikuttaisi jumalanpilkalliselta.

K: Tarkoittaako hepreankielinen sana Jobin kirjassa 7:6 ”ilman toivoa” vai ”ilman lankaa”?

V: Molempia, koska kyseessä on sanaleikki. Job vertaa nopeasti kuluvaa elämäänsä kutojan sukkulaan; kudonta päättyy, kun lanka loppuu. Ibn Ezra oli varhainen juutalainen kirjailija, joka huomasi tämän sanaleikin.

K: Kiistävätkö Jobin kirjan 7:9 ja 14:12 kohdat ruumiillisen ylösnousemuksen?

V: Ei. Jobin kirjassa 7:9 Job sanoo yksinkertaisesti, että kaikki kuolleet eivät palaa takaisin. Jobin kirjassa 14:12 hän sanoo saman asian, paitsi että tässä hän täsmentää, että ihmiset eivät palaa, ennen kuin taivaat eivät enää ole.

Muuten, vaikka Raamattu kertoo totuudenmukaisesti kaiken, mitä Job sanoi, kaikki, mitä Job sanoi, ei välttämättä ole totta. Esimerkiksi Jobin kirjassa 7:7 Job sanoo, että hänen silmänsä eivät enää koskaan näe onnea.

K: Jobin kirjassa 6:14–27 Job kokee, että hänen ystävänsä ovat pettäneet hänet, kun he eivät tulleet lohduttamaan häntä. Oliko Job oikeassa?

V: Jobin ystävät tarkoittivat hyvää, mutta tavallaan kyllä, he pettivät hänet. Vaikka ystävät ottivat vaivaa tulla paikalle ja istuivat hänen seurassaan, koska välittivät hänestä, emme näe heidän tunnustavan Jobin tunteita tai lohduttavan häntä. Elifasin kunniaksi on sanottava, että hän ehdotti Jobille Jumalaan turvautumista Jobin kirjassa 5:8–16. Mutta Job ei oikeastaan kuullut viestiä, kun Elifas viittasi Jobin vaikeuksiin rangaistuksena hänen synneistään Jobin kirjassa 5:27.

Jobin kirjan 6:14–15 vertaa hänen ystäviään wadiin eli kausittaiseen puroon, joka on täynnä vettä ja virtaa ohi sadekauden aikana, mutta on sitten kuiva kuivakaudella, kun vettä todella tarvitaan. Jobin reaktio saattaa tuntua liioitellulta Elifazin maltillisiin sanoihin nähden, mutta osa siitä johtui siitä lohdutuksesta, jota he EIVÄT antaneet. Lisäksi suuri osa Jobin kiivaista reaktioista saattoi johtua hänen yleisestä vihastaan.

K: Mitä Jobin kirjassa 7:19 sanotaan kirjaimellisesti?

V: Siinä missä joissakin käännöksissä lukee ”edes hetkeksi”, hepreankielisessä tekstissä sanotaan kirjaimellisesti ”niin kauan, että voin niellä sylkeni”, minkä BSB-käännös ilmaisee sanoilla ”niellä sylkeni”. Tätä slangilausetta käytetään edelleen nykyäänkin arabiassa.

K: Miten Jumala on Jobin kirjassa 7:20 ihmisten tarkkailija?

V: Tämä on jotain, mikä häiritsee joitakin ihmisiä Jumalassa. Riippumatta siitä, kuinka yksin yrität olla, Jumala valvoo sinua. Eräs ystäväni Manner-Kiinasta sanoi päättäessään tulla kristityksi, että yksi asia, jota hän pohti paljon, oli: ”Jos Jumalaa ei olisi, miksi kenenkään pitäisi olla hyvä, kun kukaan ei valvo?”

K: Miten Bildad ei ole tässä kohdassa (Job 8:1–10) hyvä lohduttaja?

V: Jobin sanojen jälkeen Bildad ottaa haasteen vastaan ja ryhtyy vastustamaan Jobin sanoja. Bildad on tässä vaiheessa täysin unohtanut pyrkimyksensä lohduttaa Jobia ja päättänyt, että hänen tarkoituksensa siellä on nuhdella Jobia. Valitettavasti Bildad aloittaa ”lohduttamisensa” olemalla samaa mieltä Jobin kanssa Jobin kirjassa 6:26 siitä, että hän pitää Jobin sanoja höpöttämisenä. Jobin kirjassa 8:4 Bildad toteaa tosiasiana, että syy Jobin lasten kuolemaan on varmasti heidän syntinsä; mutta jos Job on viaton, hän ei kuole. Kuvittele, miten joku, joka teki parhaansa lastensa puolesta ja näytti sairastavan parantumatonta, kuolemaan johtavaa tautia, suhtautuisi tuohon.

Sivuhuomautuksena: sinun tulisi olla varma siitä, että Pyhän Hengen johdatuksella voit harjoittaa palvelutyötä, joka tarjoaa lohdutusta kärsineille ja kuoleville. Voisit varmasti toimia paremmin kuin nämä miehet! Ehkä Bildad oppii ja hänen seuraavat puheensa paranevat, tai ehkä eivät – se jää nähtäväksi.

K: Mikä on Bildadin argumentin ydin Jobin kirjassa 8?

V: Elämä ei ole koskaan mielivaltaista; voiko ruoko kasvaa ilman vettä? Asia on yksinkertainen: tarkastelemalla Raamattua sekä syytä ja seurausta voit ymmärtää kaiken. Voit tarkastella seurauksia ja nähdä syyn; aivan kuten voit nähdä papyruksen ja tietää, että siellä on suota. Bildad on loukkaantunut siitä, että Job ei näe tätä, ja syyttää sen sijaan Jumalaa.

Esimerkiksi Bildad oletti, että Jobin lapset olivat tehneet syntiä, ja siksi Jumala surmasi heidät.

Jumala ei vääristä oikeutta.

Jumala rankaisee syntisiä, mutta auttaa vanhurskaita.

Jos Job todella olisi vanhurskas, Jumala auttaisi häntä.

Jumala ei auta häntä nyt, joten Job ei ole vanhurskas.

Siksi, Job, sinun on käännyttävä ja katuttava kaikki tekemäsi väärät teot.

Bildad kuuli korvillaan, mutta ei kuullut sydämellään, mikä näkyy hänen vastauksensa tunteettomuudessa.

K: Miten vastaisit lyhyesti Bildadin väitteeseen Jobin kirjassa 8?

V: Elämä auringon alla ei ole aina oikeudenmukaista, eikä se tule olemaankaan ennen kuolemaa. Kuten Keil-Delitzschin Vanhan testamentin kommentaari sivulla 141 toteaa: ”On totta, että mikään, mitä Jumala lähettää ihmiselle, ei johdu epäoikeudenmukaisuudesta, mutta ei ole totta, että kaikki, mitä Hän lähettää hänelle, johtuu Hänen oikeudenmukaisuudestaan.”

K: Mikä on Jobin kirjan luvuissa 8–10 keskeinen ajatus?

V: Ei ole mitään järkeä yrittää puolustautua ja ”mennä oikeuteen” kysyäkseen Jumalalta, miksi Hän salli jonkin asian tapahtua. Emme tiedä muiden ihmisten menneisyydestä. Meillä ei ole selkeää käsitystä kaikista nykyhetken asioista. Emmekä todellakaan tiedä paljoakaan tulevaisuudesta tai siitä, mitä olisi voinut olla. Job oli aluksi innokas väittelemään Jumalan kanssa ja esittämään Jumalalle näkemyksensä Jumalan epäjohdonmukaisuudesta. Mutta lopulta jopa Job ymmärtää tässä, ettei Jumalan kanssa väittelemisessä ole mitään järkeä; emme ehkä saa vastausta niin kauan kuin elämme tällä maalla. Tämän oivalluksen saavuttaminen on tärkeä askel Jobille.

K: Mikä on yhteenveto Jobin vastauksesta Jobin kirjassa luvuissa 9–10?

V: Tässä on viisikohtainen yhteenveto.

1. Jumalan tiet ovat niin laajat ja Hänen viisautensa niin suuri, ettei Jobilla ole mitään järkeä kyseenalaistaa mitään, mitä Jumala tekee. Jumala voisi murskata Jobin, jos tämä puhuisi, joten hän ei aio puhua.

2. Vaikka Jumala rankaisisi täysin syytöntä miestä epäoikeudenmukaisesti, ei olisi mitään järkeä kiistellä asiasta Jumalan edessä (tai Jobin ystävien edessä, jos siitä on kyse).

3. (Ja tässä Jobin asenne muuttui ikäväksi.) Job toivoo, että olisi olemassa kolmas osapuoli sovittelemaan hänen ja Jumalan välillä, sillä Jumala julistaa ihmiset syyllisiksi ilman minkäänlaista muutoksenhakumahdollisuutta, vastuuta tai ilman, että syyllinen edes tietäisi, mitä hän on tehnyt väärin.

4. Pahinta kaikesta on, että Jumala voi julistaa täysin viattoman henkilön syylliseksi, eikä kukaan voi sanoa, että Jumala olisi epäoikeudenmukainen. Job sanoo: ”Minä olen syytön enkä ole tehnyt mitään väärää!” (Job 9:21; 10:6,7,14)

5. Job inhoaa elämäänsä epäoikeudenmukaisen Jumalan alaisuudessa. Yksi kysymys kuitenkin vaivaa Jobia edelleen: miksi Jumala näki niin paljon vaivaa luodakseen hänet ja osoitti hänelle niin suurta ystävällisyyttä, kun Jumalan sydämessä oli koko ajan ollut aikomus vainota hänen syytöntä palvelijaansa?

Yhteenvetona voidaan sanoa, että oikeudenmukaisuus, joka ylittää Jobin käsityskyvyn, on Jobin mielestä epäoikeudenmukaisuutta. Meidän tulisi kuitenkin varoa sekoittamasta toisiinsa seuraavia ajatuksia: ”Emme ymmärrä nyt, joten emme tule koskaan ymmärtämään, koska emme voi ymmärtää, koska ei ole olemassa ymmärrettävää oikeudenmukaisuutta” ja ”Emme ymmärrä nyt, koska emme vielä näe koko kuvan ääriviivoja, joita emme ehkä näe tässä elämässä.” Itse asiassa Job näki koko kuvan ääriviivat Jobin kirjan loppupuolella.

K: Mikä on tämän kohdan erityispiirre Jobin kirjassa 9:5–10?

V: Nämä saattoivat olla sanoja, joita Job käytti ensimmäisen kerran tässä kohdassa, tai kyseessä saattoi olla jo olemassa ollut ylistyslaulu, jonka molemmat tunsivat.

K: Jobin kirjan 9:17 ja 10:2–3: Miltä sinusta tuntuisi, jos joku näyttäisi olevan vihainen sinulle ilman syytä?

V: Saatat käydä läpi erilaisia vaiheita, ja se voi olla jonkin verran surun kaltaista. Ensin saatat ajatella, että hänellä saattaa olla hyvä syy, mutta et ole vielä nähnyt sitä. Mutta kun olet päätynyt siihen, että se ei pidä paikkaansa, saatat miettiä, onko olemassa muita ulkoisia tekijöitä. Kolmanneksi saatat kyseenalaistaa sen ”oikeudenmukaisuuden”, joka on vihainen sinulle. Lopulta saatat päästä pisteeseen, jossa et enää välitä, koska ajattelet, ettei ole mahdollista tietää, miksi hän on vihainen, eikä sitä, mitä voisit asialle tehdä.

K: Miksi Jobin kirjassa 9:18 sanotaan, että jotkut ihmiset ovat katkeria toisia, elämää tai Jumalaa kohtaan?

V: Katkeruus on kroonista kaunaa. Siihen voi kuulua yksi tai useampi seuraavista: suru, viha, inho ja pettymys. Katkerilla ihmisillä on taipumus olla enemmän erimielisyyksiä ja huonompia suhteita muihin. Katkeran ihmisen mielestä hän kärsii epäoikeudenmukaisesti ehkä jostakin, mitä hän ei ole tehnyt, mitä hän luulee, ettei ole tehnyt, tai jostakin, minkä hän tietää tehneensä, mutta jonka rangaistuksen hän ei koe olevan niin ankara. Hän pitää kiinni kahdesta asiasta: häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, ja elämän sekä muiden ihmisten tulisi olla oikeudenmukaisia. On totta, että muiden ihmisten tulisi olla oikeudenmukaisia, mutta usein he eivät ole. Samoin meidän tulisi tehdä parhaamme kohdellaksemme muita oikeudenmukaisesti. Mutta elämä ja muut eivät kohtele meitä oikeudenmukaisesti, ja jos ajattelumme ”on juuttunut tähän elämään”, voimme jopa uskovina tulla katkeriksi. Ajattelumme ei kuitenkaan saisi keskittyä tähän elämään, vaan taivaallisiin asioihin (Fil. 3:19–20), ja meitä käsketään hävittämään kaikki katkeruus Efesolaiskirjeen 4:31 ja Heprealaiskirjeen 12:15 mukaan. Se tarkoittaa ainakin kahta asiaa. Ensinnäkin, etsi sydämestäsi kaikki paikat, joihin katkeruus saattaa olla piiloutunut. Toiseksi, rukoile, että pääset siitä eroon, ja anna anteeksi ihmisille, myös itsellesi. Anna anteeksi muille, vaikka he eivät katuisikaan eivätkä olisi pyytäneet sinulta anteeksiantoa. Katkeruus on kuin myrkyn juomista ja toivomista, että se satuttaisi toista henkilöä. Anteeksiantaminen on jotain, mitä teet myös itsesi vuoksi, ei vain toisen henkilön vuoksi.

K: Mitä Job sanoo Jobin kirjassa 9:30 pesemisestä?

V: Joissakin käännöksissä sanotaan, että hänet pestään ”lumivedellä”. M.H. Pope kuitenkin osoittaa teoksessaan Job (Anchor Bible, osa 15), s. 75, että sana seleg tarkoittaa ”saippuaa”, ei ”lunta”.

K: Miksi Job on niin äärimmäinen Jobin kirjassa 9:21–24?

V: Nämä eivät ole hyviä sanoja. Mutta joskus, kun ihminen on masentunut ja epätoivoinen, hän saattaa sanoa harkitsemattomia asioita.

K: Miten Juubin kirjassa 9:25–31 juoksija, nopeat veneet ja kotkat kuvaavat elämäämme maan päällä?

V: Job sanoo, ettei kenelläkään meistä ole oikeastaan kovin paljon aikaa maan päällä. Käyttämällä kolmea vertauskuvaa – juoksijaa, laivoja ja kotkaa – hän vertaa kolmea nopeinta olentoa maalla, merellä ja ilmassa. Sana ”kotka” voi tässä tarkoittaa kotkaa, korppikotkaa, haukkaa tai jalohaukkaa. Peregrine-haukka voi saavuttaa jopa 186 mailia tunnissa (300 km/h) nopeuden. Jobiin ainoa pieni lohtu tässä tilanteessa onkin se, että hänen elämänsä ei olisi kestänyt kovin kauan muutenkaan.

K: Mitä toivottomuutta ilmaistaan Jobin kirjassa 9:29?

V: Job kysyy ironisesti, mitä järkeä on yrittää tehdä hyvää, jos Jumala ei välitä ja on jo tuominnut hänet? Nykyään jotkut ihmiset tuntevat samoin. Koska he ovat jo tehneet pahaa, he kokevat, että heidän osaltaan on liian myöhäistä ja että Jumala ei koskaan halua antaa heille anteeksi.

K: Mitä Job myöntää Jobin kirjassa 10:1–7?

V: Jobin kirjassa 9:2 Job sanoo, että ainakin osa Bildadin sanoista on totta. Job näyttää alkavan taipua Elifazin ja Bildadin puolelle. Hän alkaa epäillä elämäänsä ja ajatella, että hänen onnettomuutensa osoittavat hänen olevan paha Jumalan edessä. Silti Job ei voi ymmärtää, miten.

K: Mitä voisit sanoa Jobin kirjan 10:18–22 kohdassa jollekin, joka tuntee olevansa ansassa ja toivottomassa tilanteessa?

V: Hänen on nähtävä ainakin pieni toivon pilkahdus. Bildad, kaikista puutteistaan huolimatta, osui silti naulan kantaan, kun hän ennusti Jobin kirjassa 8:21, että Jumala ”täyttää vielä suusi naurulla”.

K: Millainen ihminen Zofar mielestäsi oli (Job 11:1–20)?

V: Zofar puhui viimeisenä, joten on todennäköistä, että hän oli viimeinen, koska hän oli kolmesta nuorin, ja hän oli kaikkein ankarin. Bildadin tavoin Zofarkaan ei ole kovin kohtelias Jobia kohtaan. Mutta kun Bildad ajattelee, että kaikki on helppoa selvittää, Zofar on erilainen; hän sanoo, että Jumalasta on paljon, mitä emme tiedä. Zofar on dogmaattinen mielipiteissään, eikä hän tunne lainkaan myötätuntoa Jobia kohtaan. Zofar ei koskaan kyseenalaista, onko Job syyllistynyt suureen syntiin vai ei; se on itsestään selvä asia, jonka Zofar vain olettaa. Kuinka Job uskaltaakaan väittää toisin!

Elifas tuki sanomisiaan havainnoillaan. Bildad tuki sanomisiaan historiallisilla viittauksilla. Zofar ei tukenut sanomisiaan lainkaan.

K: Voisiko nykypäivän kristitty, tai jopa me itse, olla Jobin kirjan 11:1–20 mukaan tahattomasti Jumalan vastustaja?

V: Zofar on naisnimestä Zipporah johdettu miesmuoto. Sekä Zofar että Mooseksen vaimo Zipporah olivat uskovia, jotka olivat tahattomasti Jumalan vastustajia. Pietari vastusti tahattomasti Jumalaa ja oli Saatanan välineenä kiusatessaan Jeesusta Matteuksen evankeliumin luvussa 16:22–23. Jos Pietari saattoi olla, niin voimme mekin. Kun ajattelemme, että meidän täytyy kertoa Jumalalle, mitä Hänen pitäisi tehdä, olemme hyvin epävarmalla pohjalla. Voidaan väittää, ettei Pietarilla ollut tuolloin Pyhää Henkeä, mutta nykypäivän kristityt voivat päättää toimia rukoilematta tai kuuntelematta Jumalaa. Jos olet joskus niin varma sanoistasi ja teoistasi, että luulet, ettei sinun tarvitse verrata niitä Raamattuun, saatat olla tahaton Jumalan vastustaja. Mutta hyvä uutinen on, että niin Pietarin, Jobin ystävien kuin kristittyjenkin kohdalla, jos seuraamme Jumalaa, luemme Raamattua ja rukoilemme, Jumala voi korjata meitä.

K: Mitä Zofar tarkoittaa Jobin kirjassa 11:1–20?

V: Zofar ei käsitellyt Jobin esittämiä asioita. Sen sijaan hän esitti ankaramman näkemyksen: ”Emme voi ymmärtää Jumalan salaisuuksia, joten tule vain Jumalan luo ja tee parannus, äläkä mieti asiaa”. Tarkemmin sanottuna Zofar sanoi ankarasti:

1. Job, sinua pitäisi nuhdella siitä, että puhut tuolla tavalla Jumalasta.

2. Sanot Jumalalle olevasi syytön, mutta kuka voi todella tietää Jumalasta tai Hänen oikeudenmukaisuudestaan?

3. Tutki siis sieluasi, omistaudu Jumalalle ja hylkää [täsmentämätön] syntisi.

4. Silloin Jumala pelastaa sinut, eikä anna sinun kaatua kuten jumalattomat.

Sekä Zofar että Job ovat yhtä mieltä siitä, että emme voi tuntea Jumalaa ja että Jumala rankaisee jumalattomia ja palkitsee vanhurskaita. Mutta Zofar vaatii, että Job tunnustaisi pahuutensa.

K: Miten puhut Jobin kirjassa 11 jollekin, joka on eri mieltä kanssasi väärän oletuksen vuoksi, jota hän ei suostu kyseenalaistamaan?

V: Se voi olla vaikeaa, mutta ehkä saat hänet ainakin tiedostamaan, että on olemassa asia, jota hän ei kyseenalaista, vaikka toiset sen tekevät. Voit käyttää ainakin neljää lähestymistapaa. Kolme viimeistä ovat kuin ”bumerangeja”: kysytään jostakusta toisesta, ja sitten kysymys palaa takaisin häneen itseensä.

a) Hypoteettisesti puhuen: Kerran keskustelin erään talonjohtajan kanssa pastori Moonin Yhdistymiskirkossa, ja kun olimme keskustelleet monista asioista, kysyin häneltä: ”Hypoteettisesti puhuen, jos tietäisit, ettei pastori Moon todellisuudessa ole Jumalalta, mitä tekisit? Lähtisitkö vai jäisitkö?” Kun muistutin häntä kysymyksestä muutaman kerran hellävaraisesti, hän sanoi lopulta: ”On kunniatonta ja epäkunnioittavaa edes kyseenalaistaa pastori Moonia.” Sitten hän pyysi minua lähtemään ja sanoi, etten ole tervetullut takaisin. Tuon kysymyksen esittäminen paljasti, että este ei ollut älyllinen, vaan tahdonvoimainen. Olen esittänyt muillekin samanlaisia kysymyksiä, ja toisinaan he esittävät saman kysymyksen minulle takaisin. Vastaan, että tiedän Jeesuksen todella olevan Jumalalta, mutta hypoteettisesti ajatellen, jos saisin selville, ettei se ole totta, seuraisin totuutta, tapahtui mitä tahansa.
b) Hypoteettinen tilanne, kuten Nathan teki Daavidin kanssa 2. Samuelin kirjassa 12:1–13, kun hän esitti hypoteettisen oikeustapauksen.

c) Toinen lähestymistapa on käyttää ”hypoteettista tarkkailijaa”. Kun he eivät ole halukkaita edes myöntämään mahdollisuutta, että he voisivat olla väärässä, kysy heiltä, miten ulkopuolinen tarkkailija näkisi heidän vastauksensa.

d) Kysy heiltä, miten saisi jonkun ymmärtämään, että hän voi olla väärässä. Tätä on hieman vaikea selittää, joten tässä on esimerkki, jossa käytetään buddhalaisia ja muslimeja, mutta tämä voisi toimia minkä tahansa kahden uskonnon välillä. Oletetaan, että buddhalainen ei ole kovin avoin ajatukselle, että buddhalaisuus voisi olla väärässä. Voisit kysyä häneltä: jos hän tapaisi muslimin, joka ajattelisi, että jihad on hyvä asia, että naiset ovat älyltään miehiä alempiarvoisia ja että heidän todistuksensa oikeudessa pitäisi painaa puolet miehen todistuksen painosta, ja että taistelussa vangittujen naisten raiskaaminen on sallittua, kysy buddhalaiselta, mitä hän voisi sanoa muslimille osoittaakseen, että nämä ajatukset ovat vääriä. Keskustele hänen vastauksestaan ja mainitse, että muslimi on oppinut nämä asiat koko elämänsä ajan, eikä kukaan, jota hän kunnioittaa, ole koskaan kyseenalaistanut niitä. Hetken kuluttua huomauta, että ei ole vain muslimi, joka voi uskoa vääriä asioita kyseenalaistamatta niitä koskaan; myös buddhalainen tai jopa kristitty voisi mahdollisesti tehdä niin. Mistä voisit tietää, ettet usko joitakin hyvin vääriä asioita vain siksi, ettet ole koskaan kuullut toisin? Varaudu kuitenkin siihen, että he esittävät sinulle saman kysymyksen (mikä on täysin perusteltua). Voit vastata apologetiikan ja oman henkilökohtaisen todistuksesi pohjalta. Muista sitten kysyä heiltä uudelleen.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa Job olisi voinut kysyä Zofarilta: ”Luuletko, että on mahdollista, että ihmiselle tapahtuisi jotain pahaa ilman, että se olisi suora seuraus hänen synnistään? Sanoisitko niin vanhemmille, jotka ovat menettäneet lapsen, jokaiselle vanhukselle, jolla on terveysongelmia, tai jollekin, jonka sukulaiset ovat kuolleet nälänhädän vuoksi – varsinkin jos olisit voinut auttaa heitä muiden auttamisen sijaan?” Joten jos sinulle tai perheellesi tapahtuu joskus jotain pahaa, voin olla varma, että se johtuu sinun omasta tai heidän synnistään, eikö niin? Ehkä Jumala ei toimi niin. Ehkä Jumala sallii pahoja asioita tapahtuvan tottelevaisille kansalleen, epäoikeudenmukaisesti, ja Jumala antaa meille taivaassa paljon enemmän kuin mitä olemme koskaan menettäneet.

K: Onko Jumala Jobin kirjassa 11:6 todella unohtanut osan synneistämme, kuten Zofar sanoi?

V: Ei. Kaikki, mitä Jobin ystävät sanoivat, ei välttämättä ole totta. Zofar yksinkertaisti vastaustaan liikaa, aivan kuten hän yksinkertaisti liikaa ja teki hätiköityjä johtopäätöksiä analyysissään. Zofar sanoi runollisesti, että Jumala ei rankaissut Jobia niin paljon kuin Job olisi ansainnut. Itse asiassa Jobin kirjan lopussa Jobia kehotettiin tekemään uhri ystäviensä puolesta heidän vääristä sanoistaan. Zofar on oikeassa liian yksinkertaistetulla tavalla. Jumala tietää kaiken, joten Hän ei unohda tosiasioita. Jumala rankaisee kaikkia syntejä, mutta Hän rankaisi kaikki anteeksi annetut synnit antamalla Jeesuksen kantaa rangaistuksen ristillä. Zofar on kuitenkin oikeassa siinä, että niille, joiden synnit on anteeksi annettu, ”niin kauas kuin itä on lännestä, niin kauas Hän on poistanut meidän rikkomuksemme meistä” (Psalmi 103:12).

K: Voivatko ihmiset Jobin kirjassa 11:7–8 tuntea Jumalan?

V: Kyllä ja ei, oikein ymmärrettynä. Vaikka Zofar ei ollut oikeassa kaikessa, mitä hän sanoi, hänen näkemyksensä Jumalan tuntemisesta oli olennaisesti oikea. Zofar itse väittää epäsuorasti tietävänsä monia asioita Jumalasta kaiken sen perusteella, mitä hän Jumalasta esitti. Silti Zofar tunnusti, ettei hän tiennyt eikä voinut tietää kaikkea Jumalasta. Hän sanoo, ettemme saisi teeskennellä voivamme tietää kaikkea Jumalasta, kuten Hänen salaisuuksiaan ja Jumalan tiedon syvyyksiä.

Mikä tahansa teologia, joka väittää, että Jumala on pelkkää mysteeriä tai täysin tuntematon, on väärässä. Samoin mikä tahansa teologia, joka väittää, ettei Jumalassa ole mysteeriä ja että Hänet voidaan täysin ymmärtää meidän pienillä, kuolevaisilla mielillämme, esittää Jumalan liian pienänä.

K: Mitä Job tarkoittaa tässä Jobin kirjassa luvuissa 12–14?

V: Tämä on Jobin toiseksi pisin puhe. Job sanoo pohjimmiltaan: älkää vähättelkö minua yrittämällä opettaa minulle sitä, minkä jo tiedän. Viisaus ja voima kuuluvat Jumalalle, joka hallitsee luontoa, ihmisiä ja kansakuntia. Miksi juuri minä? Minä, Job, jumalinen ihminen, olen naurunalaisena, ja Jumala on tämän aiheuttanut, samalla kun Jumala jättää ryöstelijät rauhaan. Jumalalla on viisaus ja valta eläimien, yksilöiden, luonnon ja kansakuntien yli.

Toivon, että voisin puolustaa asiaani Jumalan edessä, sillä te olette arvottomia. Tiedän, että voisin puolustaa tekojani. Pyytäisin Jumalaa lopettamaan pelotteluni ja näyttämään minulle, mitä olen mahdollisesti tehnyt väärin. Elämämme on niin lyhyt, ja toisin kuin kasvit, me elämme ja kuolemme vain kerran. Näissä olosuhteissa toivon, että Jumala kiirehtisi ja tappaisi minut.

K: Miten Jumala vastasi Jobille Jobin kirjassa 12:4?

V: Jumala ei vastannut Jobille juuri silloin, vaan Hän oli vastannut Jobille jo ennen kuin kaikki nämä onnettomuudet tapahtuivat. Hän oli opettanut Jobille, että mitä tahansa tässä elämässä tapahtuukin, on luotettava Jumalaan, joka antaa iankaikkisen elämän.

K: Miten Jobin kirjassa 12:6 sanotaan, että jotkut ihmiset kantavat jumalaansa käsissään?

V: Tämä ilmaisu kuvaa osuvasti ihmisiä, jotka palvovat epäjumalaa, jonka he voivat kantaa käsissään. Nykyään myös länsimaalaiset palvovat jumalia, joita he voivat kantaa, kun he palvovat rahaa, aineellisia asioita ja itseään.

K: Mitä Job tarkoittaa Jobin kirjassa 12:13–25?

V: Vaikka Jobin ystävät väittävät olevansa niin viisaita ja Job sanoo olevansa yhtä viisas kuin he (Job 12:3), lopulta kukaan ei ole viisas verrattuna Jumalaan. Jobin kirjan 12:13–25 korostaa myös, ettei kukaan ole mahtava verrattuna Jumalaan.

K: Jobin kirjassa 13:4–5 Jobin ystävillä ei ollut mitään suurta syntiä, josta he olisivat voineet syyttää Jobia, mutta he käyttäytyivät silti ikään kuin niin olisi, vahvistaakseen maailmankuvaansa. Miten ihmiset nykyään saattavat keksiä asioita, joilla ei ole mitään perustaa, tukeakseen maailmankuvaansa?

V: Huomaat tämän tapahtuvan, kun yksinkertaisesti kysyt: ”Näytä minulle todisteesi.” Langenneille ihmisille on aivan liian helppoa siirtyä ajatuksesta ”toivon, että tämä olisi totta” ajatukseen ”se on luultavasti totta” ja edelleen ajatukseen ”tiedän, että tämä on totta”. Näin voi tapahtua missä tahansa yhteydessä, myös politiikassa ja uskonnossa. Yksi syy tähän on se, että ”halutun johtopäätöksen tukeminen” tulee sinulle tärkeämmäksi kuin ”mikä on todellinen totuus?”.

K: Pitäisikö Jobin kirjan 13:15 hepreankielinen teksti kääntää ”Minä toivon Häneen” vai ”Minulla ei ole toivoa”?

V: Heprealaiset sanat voidaan kääntää kummin päin tahansa. Vastaus riippuu siitä, päätelläänkö Jobin olevan tässä kohdassa optimistinen vai pessimistinen. Epäselvyys johtuu heprealaisesta sanasta, joka voidaan kääntää sanoilla ”odottaa”, ”epäröidä” tai ”vapista”. Koska sana voidaan tulkita kumpaankin suuntaan, on tarkasteltava asiayhteyttä, ja tässä asiayhteys on Jobin toiseksi pisimmän puheen loppu. Koska Job sanoo tietävänsä, että hänet lopulta todetaan oikeaksi Jumalan vanhurskaana seuraajana, vastaus on ”Minä toivon Häneen”, sillä se ilmaisee Jobin uskoa, ei hänen epäilyään.

K: Milloin meidän tulisi pyytää Jumalaa näyttämään meille syntimme (Job 13:23)?

V: On kiitettävää, että Job ainakin lopulta päättää pyytää Jumalaa näyttämään hänelle syntinsä, jotka saattavat olla syynä siihen, että häntä rangaistaan ankarasti. Meidän ei tarvitse odottaa, että jotain tällaista tapahtuu meille; voimme ja meidän pitäisi pyytää Jumalaa näyttämään meille piilevät virheemme ja syntimme. Ne eivät ole piilossa Jumalalta, eivätkä ne ehkä ole piilossa edes muilta, mutta ne voivat olla piilossa meiltä itseltämme.

K: Kiistääkö Job Jobin kirjan luvussa 14:13–22 tuonpuoleisen olemassaolon?

V: Job nostaa esiin kysymyksen tuonpuoleisesta elämästä Jobin kirjassa 14, mutta vastaa siihen sitten itse. Job vahvistaa tuonpuoleisen elämän olemassaolon ainakin neljästä syystä.

1. Job ei olisi huolissaan siitä, että Jumala peittäisi hänen syntinsä (Job 14:16–17), jos hänen syntinsä katoaisivat heti hänen kuollessaan, koska hän itse olisi poissa.

2. Jobin kirjassa 14:13 sanotaan, että Job haluaa olla piilossa haudassa, kunnes Jumalan viha on ohi.

3. Jobin kirjassa 13:15 Jobilla on luottamus siihen, että hän seisoo Jumalan edessä oikeutettuna, vaikka se tapahtuisikin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Katso lisätietoja Jobin kirjan 13:15 kohdasta.

4. Koko Jobin kirjassa Job esitetään miehenä, joka ajattelee pitkällä aikavälillä, eikä vain tätä maallista elämää.

Esimerkiksi Jobin kirjassa 19:26–27 sanotaan, että vaikka hänen ihonsa tuhoutuisi, hän tietää, että hän tulee näkemään Jumalan.

K: Mitä voimme sanoa Jobin kirjassa 15 olevasta toisesta kolmen puheen ja kolmen vastauksen kierroksesta?

V: Vaikka kolmen niin sanotun lohduttajan näkemykset eivät ole muuttuneet, eivätkä myöskään Jobin, heidän näkökantansa ovat koventuneet, samoin kuin Jobin. Elifas on paljon vähemmän kohtelias kuin ensimmäisessä puheessaan, mutta hän on silti kohteliaampi kuin muut kaksi miestä.

K: Mikä on lyhyt yhteenveto Elifazin puheesta Jobin kirjassa 15?

V: Elifas aloittaa tässä hyvällä huomautuksella. Hän sanoo Jobille, että tämän katkerat vastaukset eivät sovi viisaalle Jumalan miehelle. On hyvä vastata ja kertoa, miltä tuntuu, mutta puhu hyödyllisiä sanoja, älä tyhjiä sanoja, joista ei ole hyötyä. Puheessa on kolme pääosaa.

(15:1–13) Kuule, Job, olet viisas, joten arvioi omia sanojasi. Syntiset sanasi eivät ole vain turhia, vaan ne myös heikentävät hurskautta, kun väität tietäväsi enemmän kuin Jumala ja raivoat Jumalaa vastaan sen sijaan, että löytäisit lohtua Hänestä. Väität olevasi vanhurskaampi kuin Jumala.

(15:14–16) Koska mikään maailmankaikkeudessa ei ole pyhää verrattuna Jumalaan, ei ole sinun asiasi yrittää puolustautua. Koska ihmiset ovat pahoja, pysy vain hiljaa, lakkaa kyseenalaistamasta ja hyväksy tilasi Jumalan salaperäisen oikeudenmukaisuuden väistämättömänä seurauksena.

(15:17–35) Jumalattomat tulevat varmasti rangaistaviksi. Vaikka he saattaisivatkin olla nyt rikkaita ja hyvin ravittuja, heidän tuhonsa on tulossa.

K: Millä tavoin ei-kristityt ajattelevat joskus Jobin kirjassa 15:7–8 olevansa viisaampia kuin Jumala?

V: Jotkut muslimit pitävät naurettavana sitä, että kristittyjen pitäisi kääntää toinen poski. Objektivistit sanovat, että on typerää auttaa vieraita altruistisesti. Ahneet pitävät vanhanaikaisena sitä, että yritetään olla rakastamatta rahaa. Eräs mormoni kertoi minulle kerran ajattelevansa, että kun Jumala loi kaiken, Hän teki paljon virheitä; ja kun hänestä tulee jumala, hän tekee asiat paremmin.

K: Miten kristityt voivat Joobin kirjassa 15:7–8 joskus ajatella olevansa viisaampia kuin Jumala ilman, että he sanovat sitä suoraan?

A: Kun Jumala käskee jotain, ja me sanomme Jumalalle ja muille, että meillä on parempi tapa. Jos emme näe syytä Jumalan käskyyn ja sanomme käytännössä, että tottelemme Jumalan sanoja vain silloin, kun näemme syyn niihin. Esimerkiksi 1. Timoteuksen kirjeen 2:11–12 mukaan naisen ei tule opettaa eikä käyttää valtaa miehen yli. Kyse ei ole siitä, ettei nainen voisi olla jumalallinen ja viisas johtaja, kuten tuomari Debora oli, vaan siitä, että se on viime kädessä Jumalan tahto. Voimme turhaan pohtia syitä, miksi Jumala halusi niin, tai yrittää nähdä kaiken tulevaisuudessa niin kuin Kaikkitietävä Jumala näkee, mutta todellinen kysymys, josta meidän pitäisi keskustella, on tämä: jos Herra käskee tehdä jotain, mikä on yhdenmukaista sen kanssa, mitä Hän on sanonut, emmekä ymmärrä syytä, tottelemmeko silti vai emme?

K: Millä tavoin ihmiset juovat vääryyttä kuin vettä (Job 15:16) tai juovat pilkkaa kuin vettä (Job 34:7)?

V: Aivan kuten me tunnemme tarvitsevamme vettä elääksemme, paha ihminen tuntee janoa ja tarvitsee pahuuttaan elääkseen, koska hän on siitä riippuvainen. Aivan kuten me nautimme juomisesta, jotkut tekevät pahaa ei siksi, että he kokisivat sen välttämättömäksi, vaan koska he nauttivat siitä. Pahat ihmiset ”juovat vettä runsaasti”, koska he luulevat, ettei Jumala tarkkaile heitä tai ettei Hän tiedä, mitä he tekevät, kuten Psalmin 73:10–11 sanoo.

K: Mitkä ovat Jobin kirjassa 15:1–35 mainittuja parempia tapoja neuvoa jotakuta?

V: Tässä on lainaus Martyn Lloyd-Jonesilta. ”Muistan erään naisen tapauksen, joka oli käynyt läpi yhden tällaisen kuivuuden ja tyhjyyden jakson ja joka oli suuressa ahdingossa. Se oli osittain fyysistä, ja monet hänen ystävistään olivat käyneet hänen luonaan, joista osa oli sanan palvelijoita, ja he olivat kaikki puhuneet samalla tavalla. He kaikki yrittivät saada hänet ryhdistäytymään, puhuivat hänelle teoreettisella tavalla ja sanoivat, että tunteilla ei ole merkitystä, että todellakin mikään ei ole merkityksellistä paitsi uskon kautta tapahtuvan vanhurskauttamisen totuus. Hän tiesi sen aivan yhtä hyvin kuin hekin, itse asiassa paremmin kuin monet heistä, mutta se ei auttanut häntä, koska hänen ongelmansa oli se, ettei hän tuntenut sitä siunattua tilaa, jonka hän oli kerran tuntenut. ”Missä on se autuus, jonka tunsin, kun ensimmäisen kerran näin Herran?” Se oli hänen tilansa, tilanne, jonka runoilija William Cowper kuvasi.

Hänen ystäviensä neuvot eivät auttaneet häntä, sillä tällaisille ihmisille ei koskaan auta, kun heitä kehotetaan ryhdistäytymään ja herättämään itsensä. Juuri sitä he eivät pysty tekemään … Tapa auttaa tällaista henkilöä – tapa, jolla juuri se henkilö, johon viittaan, sai apua – on sanoa: ”Aivan, tiedätkö, pyhien elämässä on sellaisia kausia. ’ ’Joskus Jumala omista salaperäisistä syistään kääntää kasvonsa meistä pois.’ Hän katsoi minua hämmästyneenä ja kysyi: ’Onko se totta?’ ’Totta kai se on totta’, vastasin, ja aloin antaa hänelle siitä monia esimerkkejä ja havainnollistuksia. Heti hänen ongelmansa ratkesi, koska hänellä oli nyt selitys…” M. Lloyd-Jones, Romans: An Exposition of chapters 8:17-39: The Final Perseverance of the Saints (Banner of Truth, 1975, s. 176), lainattu David Atkinsonin teoksesta The Message of Job, s. 47–48.

K: Mitä Elifas sanoo Jobin kirjassa 15:21, 34?

V: Elifas puhui aiemmin yleisluontoisesti, mutta ei näyttänyt siltä, että Job olisi ymmärtänyt viestiä. Niinpä Elifas on nyt tarkempi. Hän toteaa Jobin kirjassa 15:21 (vertaa Jobin kirja 1:17), että tuhoaja hyökkää yhtäkkiä jumalattoman kimppuun ja vie tämän omaisuuden keskellä tämän vaurautta. Sabaalaiset ja kaldealaiset hyökkäsivät yhtäkkiä hänen laumojensa ja karjansa kimppuun. Talot murenevat tai romahtavat Jobin kirjassa 15:28 (vertaa Jobin kirja 1:19). Siksi Jobin on oltava jumalaton mies. Jobin kirjassa 15:30,34 sanotaan, että tuli kuluttaa jumalattomat, kuten Jobin kirjassa 1:16. Jobin kirjassa 15:34 sanotaan, että jumalaton mies jää hedelmättömäksi, minkä vuoksi Job menetti lapsensa.

K: Miten Jobin kirjassa 15:27–31 jotkut ihmiset, kuten Elifas, olettavat, että jos jollakin on rahaa, hän on paha, koska luottaa varallisuuteensa?

V: Vaikka rahaan luottaminen on väärin, kaikki rikkaat eivät luota varallisuuteensa. Se, että he joutuivat onnettomuuden kohteeksi, ei ole todiste siitä, että he olisivat Jumalan kurituksen tai tuomion alaisina rahan varaan luottamisen vuoksi. Ihmisten on liian helppoa teeskennellä tietävänsä tarkalleen, mitä Jumala ajattelee, miten Jumala toimii ja siten myös, miten muita tulisi tuomita. Yksi tärkeä asia, jonka voit oppia Jobin kirjasta, vaikka et oppisikaan mitään muuta, on se, että et voi olettaa tietäväsi Jumalan tuomioita ja sitä, miten Hän kohtelee muita.

Vaikka muillakin ystävillä on sama näkemys, Elifas ilmaisee asian selkeimmin näissä kolmessa jakeessa. Hän on esimerkki uskovasta, joka uskoo olennaisten asioiden totuuteen, mutta yhdistää tämän teologisesti virheellisiin oletuksiin. Nykypäivän kristitty voi olla pelastettu uskomalla Raamatun keskeisiin totuuksiin ja samalla yhdistämällä niihin vääriä uskomuksia muista asioista. Esimerkkeinä mainittakoon rasismi, seksismi, oman maan ylistys tai usko väkivaltaan toisia kohtaan heidän vakaumuksensa vuoksi. Hippon Augustinus, roomalaiskatoliset johtajat, Martti Luther ja Johannes Calvin epäonnistuivat kaikki viimeksi mainitussa asiassa. Ja jos he pystyivät yhdistämään Raamatun totuudet vakaviin valheisiin, meidän ei pitäisi ajatella, ettei meidänkin tarvitse varoa samaa.

K: Mikä on yhteenveto Jobin puheesta Jobin kirjassa 16–17?

V: Mikä teitä vaivaa, että jatkatte riitelyä sen sijaan, että rohkaisette ja lohduttaisitte? Jumala on käyttänyt perhettä, terveyttä, pilkkaajia ja jumalattomia minua vastaan. Älköön huutoni koskaan lakkaako. Minä [Job] menen pian hautaan. On hyvä, että toivon hautaa, muuten minulla ei olisi lainkaan toivoa!

K: Miltä sinusta tuntuu, kun ystävät, joihin luulet voivasi luottaa, eivät näytä osoittavan sinulle lainkaan myötätuntoa (Job 16:2)?

V: On luonnollista tuntea pettymystä, jopa vihaa, ja ehkä jopa illuusion menetystä. Jos luotit ystäviisi, ja he pettivät sinut, niin keneen sitten voit luottaa? Jumalaan. Jos luottamuksesi on Jumalassa, saatat silti olla pettynyt ja vihainen ystävillesi, mutta pystyt myös näkemään sen yli, että todellisuudessa ainoa toivomme ja kallio on Jumala.

K: Miksi Job pyytää Jobin kirjassa 16:18–19 runollisesti maata, ettei se peittäisi hänen vertaan?

V: Tämä on hyvin tyypillinen Lähi-idän ajattelutapa. Job ei halua, että hänen kärsimyksensä unohdetaan, aivan kuten Jumala sanoo 1. Mooseksen kirjan 4:10:ssä, että Aabelin veri ”huutaa minulle maasta”. Tässä ahdingossaan Job haluaa maailman tietävän, kuinka häntä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Job tuntee, että häntä pilkataan jonkin määrittelemättömän pahuuden vuoksi, ja hän haluaa tulla oikeaksi todetuksi, eikä vain hylätyksi ja sitten unohdetuksi. Tässä vaiheessa hänen halunsa puhdistaa maineensa ja osoittaa olevansa jumalallinen on suurempi kuin hänen halunsa ylistää Jumalaa. Samanlainen ilmaisu löytyy Jesajan kirjasta 26:21, jossa ennustetaan, että maa paljastaa sen sisällä olevan veren ja surmatut ihmiset.

K: Mitä Jobin kirjan 17:3 tarkoittaa?

V: Job pyytää Jumalaa kertomaan hänelle, mitä hänen on maksettava (tai tehtävä), sillä Job ei usko omistavansa sitä salaperäistä asiaa, jota Jumala haluaa.

K: Jobin kirjassa 17:11–16 Job hyväksyy sen tosiasian, että näyttää siltä, että hän kuolee pian. Miten ihmiset nykyään käyttäytyvät, kun he tajuavat kuolemansa olevan lähellä, ja miten kristittyjen tulisi tuntea?

V: Nykypäivän ihmiset voivat reagoida masennuksella, epätoivolla ja joko haluttomuudella tehdä mitään tai halukkuudella tehdä typeriä ja riskialttiita asioita. Mutta kristityn tulisi iloita siitä, että hän pääsee pian kotiin, ja haluta päättää elämänsä maan päällä vahvana.

K: Mitä Bildad tarkoittaa Jobin kirjassa 18:1–21?

V: Bildad kehottaa Jobia olemaan niin pitkäveteinen ja lopettamaan heidän halveksimisensa. Sitten Bildad ryhtyy puhumaan monista tavoista, joilla Jumala rankaisee katumattomia jumalattomia ankarasti ja pysyvästi. Kuten David Atkinsonin teoksessa *The Message of Job* (s. 53–54) todetaan, Bildad pitää kauniisti kuulostavan puheen, mutta hän ei ota kantaa Jobin tilanteeseen.

Bildadin lause tarkoittaa kirjaimellisesti ”Kuinka kauan vielä etsit sanoja”. Bildad syyttää Jobia siitä, että tämä yrittää löytää sanoja täyttääkseen hiljaisuuden, vaikka hänellä ei oikeastaan ole mitään sanottavaa. Bildadin syytöksessä on jonkin verran totuutta. Puhuessamme meidän tulisi sanoa se, mitä meidän on sanottava, ja sitten lopettaa. Liian monet sanat eivät tarkoita, että edistämme asiaamme. Kun Job sanoi, että mykät eläimet olivat järkevämpiä kuin Jobin ystävät (Job 12:7–9), hän saattoi luultavasti odottaa tämänkaltaisia vastauksia.

Ansoja kuvaavia hepreankielisiä sanoja on ainakin kuusi (verkko, silmukka, maansuoja, silmukka jne.), ja Bildad käyttää tässä kaikkia kuutta. Ansoja voitiin valmistaa eri materiaaleista ja ne saattoivat näyttää erilaisilta, mutta niillä kaikilla on yhteistä se, että ne sinetöivät niihin jääneiden kohtalon.

K: Jobin kirjassa 18:1–21: onko sinua koskaan syytetty ylimielisyydestä, vaikka et ole ollut ylimielinen, ja miten sinun pitäisi reagoida?

V: Ensinnäkin meidän on ymmärrettävä, mitä ylimielisyys on. Jotkut määrittelevät ylimielisyyden ajatteluksi, että olet todella hyvä jossakin tai parempi kuin joku muu jossakin asiassa. Mutta entä jos tapaan painonnoston maailmanmestarin, ja hän ajattelee olevansa parempi painonnostaja kuin minä. Onko hän vain ylimielinen? Vai onko hänellä vain tarkka käsitys tosiasioista? Se on surkea määritelmä ylimielisyydelle.

Toiset pitävät ylimielisyyttä tunteena siitä, että on jollain tavalla tärkeämpi kuin muut. Kaikissa yrityksissä, joissa olen työskennellyt ohjelmistokehittäjänä, olen varma, että yrityksen toimitusjohtaja on kokenut voivansa vaikuttaa yrityksen kannattavuuteen paljon enemmän kuin minä. Ovatko siis kaikki toimitusjohtajat ylimielisiä? Vai olisivatko kaikki nuo toimitusjohtajat täysin oikeassa siinä suhteessa?

On hyvin yleistä, että ihminen luulee olevansa jonkin asian menestyksen kannalta tärkeämpi kuin todellisuudessa on. Joskus juuri ne, jotka ärsyyntyvät eniten, kun joku muu vaikuttaa ylimieliseltä (olipa kyseessä sitten todellinen tai kuviteltu ylimielisyys), ovat itse ylimielisiä.

Eräässä yrityksessä, jossa työskentelin, haastateltiin ehdokasta vanhemman frontend-kehittäjän tehtävään. En ollut mukana haastatteluprosessissa, mutta istuin hyvin lähellä niitä, jotka olivat, ja kuulin heidän keskustelunsa. He olivat yhtä mieltä siitä, että ehdokas oli erittäin pätevä, mutta pohtivat, pitäisikö häntä palkata, koska pitivät häntä ylimielisenä. (En ollut tavannut ehdokasta, joten minulla ei ollut mielipidettä.) Lopulta hänet palkattiin kuitenkin, ja päädyin istumaan melko lähellä häntä ja työskentelin jonkin verran hänen kanssaan. Hän hallitsi teknisen erikoisalansa ehdottomasti hyvin, mutta ei ollut lainkaan ylimielinen. Muut tulivat säännöllisesti hänen luokseen pyytämään neuvoja. Yrityksessä oli toinenkin mies, joka oli yhtä taitava samalla erikoisalalla, ja he tekivät hyvää yhteistyötä. Myöhemmin palkattiin nuorempi nainen, joka hallitsi saman erikoisalan. Kun mies oli työskennellyt jonkin verran tämän naisen kanssa, hän kertoi avoimesti muille, että nainen tiesi enemmän kuin hän ja oli parempi kuin hän. Hän oli siis ylpeyden täydellinen vastakohta. Alkuperäinen epäilys siitä, että hän olisi ylpeä, johtui yksinkertaisesti siitä, että ylpeys sekoitettiin siihen, että joku on hyvä työssään ja tietää sen.

Mitä pitää tehdä, jotta vaikuttaa ylimieliseltä? Joskus ei mitään! Tuoteomistaja ja minä olimme ainoat kaksi henkilöä, jotka työskentelivät projektissa, joka operatiivisen osaston mukaan säästää noin miljoona dollaria vuosineljänneksittäin. Hän sai palkinnon vuosineljänneksen parhaana ei-teknisenä työntekijänä, ja minä sain palkinnon vuosineljänneksen parhaana teknologian alan työntekijänä. Kun toimitusjohtaja puhui työntekijöille, hän kehui usein, kuinka hienoa oli, että meillä oli kyseinen tuote. Tavallisen bonuksen lisäksi sain myös 5 000 dollarin bonuksen suoraan toimitusjohtajalta. Myöhemmin, kun koronapandemia iski, jouduin uudistamaan tuotetta perusteellisesti, jotta se sopisi uusiin työskentelytapoihimme. Tein sen noin viikossa. Toimitusjohtaja kertoi myöhemmin kaikille, kuinka tärkeää oli, että olimme ketteriä ja pystyimme tekemään sen. En kerskaillut tai kehunut tekoani, vaan annoin vain ”käsieni puhua” ohjelmoimalla tarvittavan. Vaikka en koskaan saanut ylennystä tuosta saavutuksesta – ja esimieheni sen sijaan sai ylennyksen samasta saavutuksesta – sain osakseni esimieheni hellittämättömän kaunan, sillä hän sanoi, että ”sain hänet näyttämään huonolta”. (En muista, oliko se ennen vai jälkeen hänen ylennyksensä.) Se oli ensimmäinen ja ainoa kerta, kun olen nähnyt esimiehen, jolla oli kaksi kuukautta jäljellä vuodesta, poistavan suorituskykytavoitteita, jotka olin jo saavuttanut (mukaan lukien COVID-ohjelmiston uudistaminen), ja lisäävän pari uutta tavoitetta, vaikka minulla oli noina kahtena kuukautena myös lomaa. Hän sanoi minulle, etten voisi koskaan olla tiiminvetäjä, koska muut tiiminvetäjät eivät hyväksyisi minua. (Ehkä se oli totta, kun ottaa huomioon, mitä hän saattoi kertoa muille tiiminvetäjille ylimielisyydestäni.) Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, etten tehnyt mitään ylimielistä, paitsi yritin tehdä työni hyvin. Lopulta hankin toisen työpaikan ja irtisanouduin, ja kuulin, että muutama kuukausi myöhemmin hänet erotettiin.

Joten pointti on ymmärtää, että joskus sinua saatetaan pitää ylimielisenä. Se voi olla väärä syytös, mutta tutki silti omaa sydäntäsi varmistaaksesi, ettet ole sellainen. Toisaalta älä ajattele, että joku muu on ylimielinen vain siksi, että hän on aidosti hyvä jossakin asiassa tai että hän on oikeassa ajatellessaan, että hänellä on tärkeämpi rooli.

Mutta tähän mennessä emme ole vielä oikeastaan määritelleet, mitä ylimielisyys on. Ylimielisyys on sitä, että ajattelee olevansa tärkeämpi henkilö kuin joku muu, unohtaa, että meidät kaikki on luotu Jumalan kuvaksi, ja laiminlyö sen, että meidän tulisi kohdella kaikkia kunnioittavasti. Voit arvostaa toisten panosta paitsi hiljaisesti myös sanallisesti ja julkisesti ilman, että tunnet itseäsi uhatuksi, sillä itsetuntosi ei riipu heistä. Itsetuntosi on jo annettu sinulle Jumalalta.

Ylpeyden vastalääkkeitä ovat muun muassa palvelijan asenne (ks. Roomalaiskirje 15:16; Galatalaiskirje 5:13), sen muistaminen, että viimeiset tulevat olemaan ensimmäisiä (Matteuksen evankeliumi 19:30; 20:16; Markuksen evankeliumi 10:31; Luukkaan evankeliumi 13:30), sekä muiden pitäminen itseäsi tärkeämpinä (Filippiläiskirje 2:3 ja seuraavat jakeet).

K: Mitä tarkoittaa Jobin kirjassa 18:16, että ei ole juurta eikä oksaa?

V: Juuri on vertauskuva niille, jotka ovat olleet ennen sinua ja tukevat sinua. Oksa on vertauskuva niille, jotka tulevat sinun jälkeesi ja tuottavat siemeniä, jotka jatkavat nimeäsi. Jos sinulla ei ole kumpaakaan, sinut unohdetaan kokonaan.

Tämä on Lähi-idän sanonta; Eshmunazarin sarkofagissa lukee: ”Älköön hänellä olko juurta alhaalla eikä oksaa ylhäällä”, kuten Keil-Delitzschin Vanhan testamentin kommentaarissa, osa 4, s. 328–329 todetaan.

K: Mitä Job tarkoittaa tässä kohdassa (Job 19:1–29)?

V: Tämä luku on luultavasti Jobin elämän matalin kohta. Mutta paradoksaalisesti juuri tämän maallisen elämän epätoivon keskeltä nousee esiin myös Jobin elämän korkein kohta. Jobin vastaus koostuu viidestä osasta.

(19:1–6) Teidän pitäisi hävetä sanojanne. Vaikka te, kolme ystävääni, piinaatte minua sanoillanne, teidän ei tarvitse korottaa itseänne minun yläpuolelleni. Jumala on tehnyt minulle vääryyttä.

(19:7–12) Vaikka huudan ”väkivalta”, Jumala vaikenee. Vielä pahempaa on, että juuri Hän riistää minulta kunnian ja hyökkää kimppuuni.

(19:13–20) Jumala on vieraannuttanut perheeni minusta, pienet lapset pilkkaavat minua, ja olen selvinnyt hädin tuskin hengissä.

(19:21–22) Joten säälikää minua. Älkää vainoko minua niin kuin Jumala tekee.

(19:23–29) Minä, Job, tiedän, että lopulta tulen vielä näkemään Jumalan, ja kaipaan yhä nähdä Hänet. Joten lakatkaa vaivaamasta minua, tai muuten miettikää itse Jumalan tuomiota.

Job kaipasi tässä tilanteessa ystäviä, mutta hänellä oli vain kolme syyttäjää. Jumala odotti kulissien takana lohduttaakseen Jobia, mutta Job syytti Jumalaa vääryydestä ja väitti Hänen aiheuttaneen tämän. Job ei nähnyt eroa siinä, että Jumala teki tämän, ja siinä, että Jumala salli tämän tapahtua. Job päätteli, että hänen kärsimyksellään ei ollut mitään merkitystä, koska hän ei nähnyt siinä mitään järkeä. Jobin kärsimys johtui Saatanasta, mutta Jumala käytti sitä kunniakseen. Kaikesta tästä huolimatta, huolimatta siitä, että Job ajatteli väärin Jumalan olevan häntä vastaan, Job kaipasi silti taivaaseen ja Jumalan luo. Huolimatta mahdollisimman pahista olosuhteista Job pysyi horjumattomana varmuudessaan pelastuksesta ja siitä, missä hän halusi olla.

K: Mitä ajattelisit, jos tuntisit, että Jumala on, niin sanotusti, ”kohdellut sinua epäoikeudenmukaisesti”, kuten Jobin kirjassa 19:3 sanotaan?

V: Ensinnäkin Jobin reaktio ei ole sellainen, jota meidän tulisi seurata. Valittaminen on sallittua. Job kuitenkin valitti, syytti Jumalaa, valitti vielä lisää, ei kyennyt näkemään nykyisen tilanteensa yli ja valitti edelleen. Jobin kirjassa ei kerrota, kuinka hyödylliseksi Job itse koki valittamisensa, ainakaan ennen kuin Jumala lopulta nuhteli Jobia.

Ottaen oppia ystäviensä neuvojen hyvistä osista meidän on ymmärrettävä, ettemme tiedä, mitä hengellisissä maailmoissa ja Jumalan neuvostossa tapahtuu. Emme tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos katastrofia ei olisi sattunut. Meidän on lakattava sanomasta Jumalalle, mitä Hänen pitäisi tehdä, ja pyydettävä Hänen apuaan ja viisauttaan siitä, mitä Hän haluaa meidän tekevän tässä tilanteessa. Meidän on ymmärrettävä, että kristillisessä elämässä on kyse Jumalan kunnioittamisesta, ei omasta mukavuudestamme.

K: Kuinka voimme, kuten Job, Jobin kirjassa 19:13–27, säilyttää toivon toivottomassa tilanteessa?

V: Katsokaa ylöspäin, älkää katsoko olosuhteita. Muistakaa 1. Pietarin kirjeen 1:3–9 ja 1. Korinttolaiskirjeen 2:9. Jopa omassa tilanteessaan Job pystyi katsomaan ylöspäin. Silloinkin Job muisti toivonsa, että lopulta Jumala pelastaa ja puhdistaa hänen maineensa. Job on huolissaan tässä paitsi yhdestä, myös kahdesta asiasta. Hän haluaa helpotusta ja parantumista kärsimyksistään, mutta Job haluaa myös, että hänen hyvä maineensa puhdistetaan.

K: Miten Jobin hengitys voisi olla vastenmielistä hänen omille lapsilleen Jobin kirjassa 19:17, kun hänen lapsensa olivat kaikki kuolleet Jobin kirjassa 1:2, 18–19?

V: Ilmaisu voi viitata hänen veljiinsä, joita ei surmattu; BSB-käännös ilmaisee sen sanoilla ”oma perheeni”. Jakeessa 18 sanotaan ”pikkupojat”, ei hänen poikansa. Teoksessa When Critics Ask, s. 228–229, lisätään myös, että lapset tarkoittavat tässä jälkeläisiä, mukaan lukien lapsenlapset.

K: Miten pienet lapset halveksivat Jobia Jobin kirjassa 19:18?

V: Jobin sairauden vuoksi hänellä oli todella paha hengitys, kuten Jobin kirjassa 19:17 kerrotaan. Se voi tarkoittaa, että jopa lapset pilkkasivat Jobia. Vaikka G.R. Driver sanoo, että vanhababylonialaisissa ja Amarnan selityksissä tämä tarkoittaa ”paeta”, tämä sanonta esiintyy myös Psalmin 78:19:ssä ja tarkoittaa ”puhua vastaan”.

K: Tarkoittaako Jobin kirjan 19:20, että Jobin hampaat olivat kadonneet?

V: Ilmaisu ”hampaideni iho” viittaa ehkä Jobin ikeniin. Tämä voisi tarkoittaa, että hänen hampaansa olivat kadonneet, paitsi että hepreankielisessä tekstissä ei ole sanaa ”vain”, jonka jotkut käännökset lisäävät. Siitä huolimatta tämä tuntui Jobille kuin kapealta pakenemiselta.

K: Mitä ”Lunastaja” tarkalleen ottaen tarkoittaa Jobin kirjassa 19:25?

V: Heprealainen sana go’el on sama sana, jota käytetään sukulaisturvaajasta Ruutin kirjassa. Go’elilla oli kaksi tehtävää.

Verenkostaja: Jos joku perheenjäsen murhattiin, vaikkapa tahattomasti, go’elin tehtävänä oli oikeuden toteuttaminen: murhaajan jäljittäminen, hänen saattamisensa oikeuden eteen ja teloittamisensa. Ainoa poikkeus oli, jos rikoksentekijä oli syyllistynyt tahattomaan murhaan ja paennut turvakaupunkiin. Jos hän pysyi turvakaupungissa nykyisen ylipapin kuolemaan asti, go’el ei voinut saattaa häntä oikeuden eteen. Ylipapin kuoltua go’el ei voinut enää ajaa takaa ketään tahattomasta murhasta.

Sorrettujen puolustaja: Go’elin toinen tehtävä, johon tässä keskitytään, oli se, että jos joku perheenjäsenistä myytiin orjaksi, go’el saattoi maksaa orjan vapauttamisesta. Lisäksi jos perheenjäsenen vaimo jäi leskeksi, go’el meni naimisiin hänen kanssaan, ja lapset jatkoivat kuolleen aviomiehen suvun nimeä.

Nämä tarkoitukset näyttävät hyvin erilaisilta, mutta niitä yhdistävä tekijä oli se, että go’el oli elävien puolustaja ja murhatun puolustaja.

K: Mitä Job sanoo Jobin kirjassa 19:25?

V: Siinä on kolme kohtaa: yleisestä yksityiskohtaiseen. Ensinnäkin Job tietää, että Jumala elää. Toiseksi Jumala elää ikuisesti Lunastajana. Jumala ei koskaan luovu roolistaan Lunastajana. Kolmanneksi Jobilla on edelleen luottamus siihen, että ikuinen Lunastaja lunastaa hänet. Job ei ehkä tiedä tarkalleen, miten hän tulee näkemään Jumalan lihallisessa muodossa (muistakaa, että muuta Raamattua ei ollut vielä kirjoitettu), mutta Job tietää, että jollain tavalla Kaikkivaltias Jumala varmasti saa sen tapahtumaan.

Meillä saattaa olla kiusaus haluta elää ikuisesti maan päällä, kun asiat sujuvat hyvin ja mutkattomasti. Jobilla ei tässä vaiheessa ollut minkäänlaista kiusausta tässä suhteessa. Vaikka se oli helppoa Jobille ja vaikeaa meille, meidän on muistettava, että tämä maailma ei ole kotimme; meitä odottaa jotain paljon, paljon parempaa. Mutta taivaan parasta puolta ei ole muiden pyhien näkeminen, eivätkä palkintomme ja kruunumme, vaan se, että saamme nähdä Jumalan kasvotusten taivaassa.

K: Mitkä ovat muut tulkinnat Jobin kirjan 19:26 jakeesta?

V: Yksi tulkinta on, että lauseen ”nähdä Jumala omilla silmilläni” sijaan se tarkoittaa ”nähdä Jumala puolellani”, kuten New International Bible Commentary -teoksessa sivulla 533 todetaan. Yksikään varhainen kommentaattori ei kuitenkaan tulkinnut hepreankielistä tekstiä tai kreikankielistä Septuagintaa tällä tavalla. Siitä huolimatta Job ajatteli, että jollain tavalla hän tulisi ”näkemään Jumalan”, olipa se sitten samassa ylösnousseessa ruumiissaan tai jollain muulla tavalla.

K: Osoittaako Jobin kirjan 19:26, että ylösnousseet ruumiit ovat edelleen lihaa?

V: Vastauksia on kaksi. Se voisi tarkoittaa ”ilman lihaani” tai ”lihassani”. Ei ole selvää, kumpaa Job tarkoitti, ja Job saattoi olla epäselvä, jos hän ei tiennyt, kumpaa vaihtoehtoa hän tarkoitti. Kuten 1. Korinttolaiskirjeen 15:35–55 ja 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:16–17 kuitenkin osoittavat, nykyinen lihamme ei näe Jumalaa, vaan näemme Hänet uudessa lihassa, eli uusissa ruumiissa.

K: Miten Zofar on muuttanut argumenttiaan Jobin kirjassa 20:1–14?

V: Oletettavasti jokainen Jobin ystävä oli kuullut muiden puheet. Zofar huomaa, että viidestä tähän mennessä kuullusta puheesta yksikään ei ole saanut Jobia tunnustamaan jotakin suurta piilotettua syntiä ja katumaan. Niinpä Zofar kokeilee erilaista lähestymistapaa, ja teoriassa se on hyvä lähestymistapa.

Jobin kirjassa 20:1–14, 20–21 Zofar ei voi enää odottaa korostaakseen ajan merkitystä, erityisesti synnin kauden lyhyyttä. Jumalan oikeudenmukaisuus saattaa viivästyä, mutta väistämättömät seuraukset eivät todellakaan viivästy kovin kauan.

Vaikka tämä on hyvä huomautus kovettuneelle syntiselle, Zofar, kuten muutkin Jobin ystävät, ymmärtää Jobin tilanteen täysin väärin.

Zofarin puhe on runollinen ja sisällöltään täysin oikea. Zofar kuitenkin jätti huomiotta tärkeimmän seikan, koska hän keskittyi ainoastaan tähän maalliseen elämään. Zofar ei ymmärtänyt, että vaikka Jumalan oikeudenmukaisuus jumalattomia kohtaan ei aina toteudu välittömästi, se viivästyy toisinaan myös vanhurskaita kohtaan.

K: Mitä hyviä oivalluksia Zofar esitti synnistä Jobin kirjassa 20:1–14?

V: Zofarilla on tässä erilainen, täydentävä tapa tarkastella syntiä. Aina kun haluat tehdä jotain, mikä tuottaa sinulle nautintoa nyt, pysähdy ja mieti, miltä sinusta tuntuu tästä tulevaisuudessa tai jopa huomenna; mitä nautintoa sinulla silloin on? Kun tarkastelet monia syntejä tulevaisuuden näkökulmasta, niiden tekeminen nyt tuntuu parhaimmillaankin turhalta. Ei ole olemassa sellaista nautintoa, jota saisit nyt ja jota et katuisisi tai unohtaisi nopeasti tulevaisuudessa.

K: Mitkä kaksi suurta virhettä Zofar teki Jobin kirjassa 20:1–14?

V: Vaikka Zofar toi esiin hyvän seikan, että pahojen ihmisten tuomio viivästyy usein, hän ei onnistu ottamaan seuraavaa askelta ja ymmärtämään, että oikeudenmukaisuus kohdistuu jumalattomiin usein vasta kuoleman jälkeen. Tämä käy ilmi Psalmin 9:17:stä; Jesajan kirjasta 5:14–15; 30:33; Hesekielin kirjasta 32:22–25; Matteuksen evankeliumin 7:13; 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:8–9, vaikka näitä kirjoja ei tietenkään ollut vielä kirjoitettu.

Toiseksi, voisiko ihminen koskaan kärsiä koettelemuksista ilman, että se johtuisi hänen synneistään? Tuo ajatus ei ilmeisesti koskaan tullut Zofarin mieleen. Zofar ei pohtinut sitä, että myös vanhurskaiden palkka saattaa tulla vasta kuoleman jälkeen.

K: Tekikö Zofar syntiä Jobin kirjassa 20:1–29?

V: Myöhempien standardien mukaan kyllä. Zofar ja muut puhujat yrittivät selittää Jumalan salaperäisiä teitä ja sitä, miksi Jumala teki näin, vaikka Jumala ei ollut kertonut tätä Zofarille, ja Zofar ymmärsi asian väärin. Job oli varoittanut heitä, etteivät he tulkitsisi Jumalaa väärin ja joutuisi tuomion kohteeksi. Zofar sivuuttaa tässä huolettomasti Jobin sanat. Job oli sanonut, että heidän mielensä olivat sulkeutuneet ymmärtämiseltä, mutta Zofar sanoi, että hänen ymmärryksensä pakotti hänet vastaamaan. Zofar on kiihtynyt ja kärsimätön Jobia kohtaan, kuten Jobin kirjan 20:23 osoittaa. Job sanoo, että kolmen puhujan tulisi hävetä itseään (Jobin kirja 19:3), ja Zofar vastaa takaisin sen sijaan, että sanoisi asioita, jotka saattaisivat aidosti auttaa.

Job kritisoi kolmea ystäväänsä Jobin kirjassa 16:1–5, ja Zofar kuulostaa loukkaantuneelta siitä. Zofar ymmärtää oikein, että oikeudenmukaisuus ei aina toteudu välittömästi jumalattomien kohdalla. Joskus he menestyvät jonkin aikaa ennen kuin saavat rangaistuksensa.

K: Jobin kirjassa 20:19 Zofar syytti Jobia väärin köyhien sortamisesta ja talojen väkivaltaisesta anastamisesta. Miten suhtaudut siihen, kun ihmiset keksivät asioita tyhjästä?

V: Nämä ovat erittäin vakavia syytöksiä – jos ne ovat totta. Itse asiassa ne ovat vakavia syytöksiä riippumatta siitä, ovatko ne totta vai eivät, sillä ne tuhoavat henkilön maineen, ja Zofar teki syntiä, jos hän tarkoitti niitä asioita Jobista. Ja jos ei, miksi hän sitten toi ne esille?

Miten siis pitäisi reagoida, jos ihmiset syyttävät sinua suoraan tai epäsuorasti jostakin? Jos et sano mitään, jotkut kuulijat tulkitsevat, että puhuja on oikeassa, koska sinulla ei ollut vastausta. Vaikka sanoisit, ettet tehnyt sitä, ja he eivät uskoisi sinua, vahvista silti syyttömyyttäsi, sillä jotkut saattavat ajatella, että hiljaisuus tarkoittaa syyllisyyden myöntämistä. Sen lisäksi, että kiistät syyllisyytesi, pyydä heiltä todisteita tai todistajia. Muistuta heitä siitä, että on valehtelevaa ja herjaavaa esittää syytöksiä, joista tiedät itsekin, ettei sinulla ole todisteita.

Muutama vuosi sitten uutisissa väitettiin tosiasiana, että Donald Trump olisi antisemitisti; todellisuudessa hänen vävynsä on juutalainen, ja hän auttoi saamaan aikaan rauhan Israelin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välille. Hups! Kyse ei ole vain siitä, että he olivat väärässä; kyse oli siitä, että he keksivät asiat täysin tyhjästä. Ihmisten ja artikkeleiden ei pitäisi antaa panettelun keksijöille vapaata kulkua siinä asiassa. Meidän tulisi varmistaa, että muut muistavat, ettei heillä ole jatkossa minkäänlaista uskottavuutta – ei siksi, että he esittävät perusteettomia väitteitä, vaan siksi, että he esittävät väitteitä, joiden perusteettomuuden he tiesivät.

K: Mikä on yhteenveto Jobin 21:1–30:n kohdassa esitetystä ajatuksesta?

V: Job toistaa sen, mitä hän on sanonut aiemmin. Tämän puheen voi tiivistää jakeeseen 2: ”Kuunnelkaa tarkasti sanojani”. Job sanoo jopa, että hän saisi nyt jonkinlaista lohtua, jos vain saisi heidät lopulta kuuntelemaan häntä. Joskus tuntuu siltä, että ainoa mitä voi tehdä, on toistaa asioita uudelleen ja toivoa, että kuulijat lopulta ymmärtävät.

Monta vuotta sitten olin mukana kristillisessä lähetysjärjestössä, joka teki evankeliointityötä mormonien parissa, ja noin puolet ryhmän jäsenistä oli entisiä mormoneja. Iltaisin kysyin toisinaan, mikä sai heidät luopumaan mormonismista, toivoen löytäväni jonkin yhteisen nimittäjän. En kuullut yhtä ainoaa yhteistä syytä, mutta se, mitä kuulin yhteisenä piirteenä, oli se, että mikä tahansa tosiasia tai ”historiallinen nolo seikka”, joka sai heidät irtautumaan mormonismista, ei vaikuttanut heihin lainkaan, kun he kuulivat siitä ensimmäisen kerran. Heidän piti kuulla se yhdeksän tai kymmenen kertaa, ennen kuin se lopulta painui heidän mieleensä. Sitten he päättivät usein tehdä tutkimusta, vain todistaakseen, että nuo kristityt olivat väärässä. Mutta kun he tekivät tutkimusta, he löysivät asioita, joita eivät olleet odottaneet löytävänsä, ja lopulta Jumala johdatti heidät pois mormonismin hengellisestä väärennöksestä.

K: Jobin kirjassa 21:7–15 kysytään: miltä sinusta tuntuu, kun ihmiset, jotka ovat huijanneet ja ovat petkuttajia, päätyvät menestymään paremmin kuin sinä?

V: Menestyivätkö he todella ”lopulta” paremmin kuin sinä? Se riippuu siitä, katsotko tätä elämää kapeakatseisesti vai ikuisuuden näkökulmasta. Jos katsot lyhytnäköisesti vain tätä elämää, tuntuu sääli, että sinulla menisi taloudellisesti huonommin. Psalmisti Asaf sanoo, että hän melkein sortui tähän kateuden syntiin Psalmin 73:2–17:ssä. Myös Sananlaskujen kirjan 24:1 mainitsee tämän. Mutta jos katsot pitkällä aikavälillä, ikuisuuden näkökulmasta, huomaat, että a) kaikki järjestyy lopulta, ja b) tämä elämä maan päällä on joka tapauksessa hyvin lyhyt ja ohikiitävä, kuten 1. Pietarin kirjeen 1:5–6 opettaa. Anna siis heidän nauttia laittomasti hankituista voitoistaan, sillä ikuisuuteen verrattuna se on vain hyvin, hyvin lyhyt aika, jonka jälkeen he tulevat katumaan kaikkea.

K: Kuinka jaat evankeliumia Jobin kirjassa 21:14–15 mainitun kaltaiselle henkilölle, joka sanoo: ”Elämäni on nyt hyvää, joten miksi tarvitsisin Jumalaa”?

V: Vaikka Zofar käytti oikeita sanoja täysin väärässä tilanteessa, tämä on hyvä tilanne Zofarin lähestymistavalle. Kysy heiltä: ”Onko sinulla rauhaa elämässäsi?” Harvat epäuskoiset ajattelevat, että heillä on. Kysy heiltä myös: ”Mitä aiot tehdä lopulta, kun seisot Jumalan edessä ja joudut antamaan tilin elämästäsi?” Luuletko, että Stalin, Idi Amin ja muut joukkomurhaajat joutuvat vastaamaan teoistaan kuoleman jälkeen? Jos niin, miksi sitten kaikki, jotka haluavat luottaa omaan hyvyyteensä, eivät joutuisi vastaamaan?

K: Mitä Elifas tarkoittaa Jobin kirjassa 22:1–30?

V: Elifas muistuttaa Jobia siitä, että Jumala ei tarvitse meitä. Aivan kuten aiemminkin, Elifas kehottaa Jobia katumaan, jolloin Jumala pelastaa hänet Jobin vanhurskauden kautta, paitsi että tässä kohdassa Elifas menee vielä pidemmälle. Ihmisen vanhurskaus ja synti eivät hyödytä Jumalaa. Elifas tekee syntiä väittäessään, että Jumala ei välitä. Se, että Jumala antaa sinun kärsiä, ei välttämättä johdu sinun pahuudestasi.

Sitten Elifas menee vielä pidemmälle ja kertoo Jobille kaikki ne väärät asiat, joita Elifas kuvittelee Jobin tehneen. Zofar sanoi alun perin, että Job oli salainen syntinen (Job 11:5 ja seuraavat jakeet), mutta Elifas on ottanut tämän esille. Elifas on ilmeisesti tässä vaiheessa menettämässä kärsivällisyytensä Jobia kohtaan, ja hän ylittää hiuksenhienon rajan perusteettomista väitteistä räikeisiin valheisiin. Vaikka Job ei olisi tehnyt näitä asioita suoraan, Elifas väittää, että kaikki pahat seuraukset, joita muut ovat kärsineet, johtuvat Jobin toimettomuudesta – siitä, ettei hän ole tehnyt enemmän hyviä tekoja. Elifas saa varmasti Jobin myöntämään tavalla tai toisella, että hän on suuri syntinen. Kaiken tämän jälkeen Jobin pitäisi murtua ja tunnustaa kaikki pahat tekonsa. Job ei tee niin, joten Elifas yrittää auttaa Jobia. Huomaa Elifasin tunteettomuus; hän ei edes vaivautunut yrittämään vastata kysymyksiin, joita Job oli aiemmin esittänyt.

Teologisesti Elifas päätyy tähän, koska hänen teologiassaan ei ole sijaa Saatanalle tai demoneille. Meidän on muistettava, että Elifas yrittää tässä tehdä hyvää: johdattaa syntisen takaisin Jumalan luo. Itse asiassa Elifas kuitenkin toimii sitä vastaan kertomalla valheita sekä Jobista että Jumalasta.

Ehkä Elifas on tässä kohdassa todella ärtynyt, sillä tämä on viimeinen puhe, jonka hän pitää Jobille. Ja ehkä se onkin parasta. Jos neuvottelija tietää, että neuvonantaja valehtelee hänelle, neuvottelija ei todennäköisesti kuuntele häntä tai luota häneen muutenkaan.

K: Mitä sanoisit Jobin kirjassa 22:1–30 kristitylle tai jollekin muulle, joka ajattelee, että ihmisen menestys tai epäonni ovat seurausta siitä, kuinka vanhurskas hän on juuri tällä hetkellä?

V: Raamattu, kokemus ja logiikka osoittavat kaikki, että tämä henkilö on väärässä.

Raamatun kohta: Jobin koettelemusten lisäksi Jeremiaa vainottiin; hänet heitettiin tyhjään kaivoon ja jätettiin kuolemaan, vaikka Jeremia ei ansainnut sitä. Katsokaa profeettoja, jotka Isebel surmasi Elian aikana.

Kokemus: Jotkut pahat kuninkaat ja paavit elivät pitkään. Jotkut heidän hallinnossaan kärsineet tavalliset ihmiset murhattiin. Yritätkö sanoa, että Pol Pot, Idi Amin ja Stalin olivat vanhurskaampia, koska he elivät pidempään kuin murhaamansa ihmiset?

Logiikka: Playboyn perustaja Hugh Hefner kuoli 91-vuotiaana. Jos siis pastori tai kristitty lähetyssaarnaaja kuolee ennen 91-vuotiaana, onko hän sitten pahempi?

K: Jobin kirjassa 22:1–30 kysytään, milloin – jos koskaan – neuvonantajan tulisi valehdella neuvottavalleen?

V: Tietenkään kukaan neuvonantaja ei valehtelisi, jos hän uskoisi sen todennäköisesti aiheuttavan haittaa, horjuttavan luottamusta eikä tuovan mitään hyötyä. Mutta entä jos neuvonantaja ajattelee, että siitä voisi olla jotain hyötyä?

Vastatakseen tähän kysymykseen kristillisen neuvonantajan on oltava selvillä siitä, mikä on hänen tärkein syynsä olla siinä tehtävässä. Onko se a) neuvoa henkilöä parhaansa mukaan, tekemällä sitä, mikä on hänen mielestään oikein, vai b) ylistää Jumalaa ja olla todellinen todistaja Jumalalle, jolloin henkilön neuvominen on toissijaista? Jos olet unohtanut, että Jumalan kunnioittaminen on korkein päämääräsi, sinun pitäisi ehkä lopettaa neuvonta tai mikä tahansa muu palvelutyö, kunnes palautat rehellisyytesi muistamalla, miksi olemme täällä. Yksi ongelma valheiden käyttämisessä – sen lisäksi, että se on tottelemattomuutta ja Jumalalle epämiellyttävää – on se, että ihmiset näyttävät aina arvioivan tilanteen väärin. Juuri kun luulet, ettei seurauksia (pahoja seurauksia) tule, koska kukaan ei tule tietämään, että käytät syntisiä menetelmiä yrittäessäsi tehdä Jumalan tahtoa, joku saa sen yllättäen selville. Kuten Sananlaskujen kirjassa 16:25 sanotaan: ”On tie, joka ihmiselle näyttää oikealta, mutta sen pää on kuoleman tie.”

Siksi meidän tulisi ensisijaisesti ylistää Jumalaa totuudenmukaisilla huulilla, kuten Sananlaskujen kirjassa 16:13 sanotaan.

K: Löydätkö Jobin kirjasta 22:1–30 muita esimerkkejä, kuten Elifazin tapaus, joissa ihmiset pitivät tärkeämpänä todistaa omaa näkökantaansa kuin palvella toista ihmistä tai olla rehellisiä?

V: Ylpeys muita kohtaan, joka naamioituu huoleksi omasta maineestasi, voi usein yllättäen nostaa rumaa päätään. Toisinaan voi olla muiden silmissä naurettavaa, kuinka paljon joku keksii asioita välttääkseen sen, että hänen näkemyksensä olisi väärä. Kuitenkin niin tekevä henkilö ei useinkaan huomaa, että se on muille ilmeistä.

Kaikki ovat jossain asiassa väärässä, aivan kuten kaikilla on tarve kasvaa. Kuten eräs henkilö tapasi usein sanoa: ”Pidätän itselläni oikeuden tulla viisaammaksi.”

K: Pitäisikö Jobin kirjassa 22:30 lukea ”viattomien saari”?

V: Heprean ja foinikialaisen kielen tutkimukset osoittavat, että sen pitäisi olla ”se, joka ei ole viaton” tai ”se, joka on syyllinen”. Kreikkalainen Septuaginta-käännös on erilainen ja sanoo: ”viattomat”.

K: Mitä Job tarkoittaa tässä Jobin kirjassa 23?

V: Job on tässä kohdassa lopettanut kolmen ystävänsä arvostelemisen. Nyt Job syyttää Jumalaa. Job ei oikeastaan syytä Jumalaa siitä, että tämä olisi vahingoittanut häntä epäoikeudenmukaisesti. Job syyttää Jumalaa siitä, että tämä on poissa ilman lupaa tuomarina.

K: Mikä on Jobin uusi oivallus Jobin kirjassa 24?

V: Job huomaa, ettei kyse ole vain hänestä; myös jotkut muut, jotka eivät ole pahuudeltaan muita pahempia, kärsivät enemmän kuin muut. Job huomaa kaksi asiaa: hänen ja ystäviensä ongelmana on, etteivät he ymmärrä aikataulua, jonka mukaan Jumala toteuttaa tuomionsa maan päällä; eikä Jumala kerro sitä heille. Job on tyrmistynyt Jumalan nykyisestä näennäisestä toimettomuudesta. Toinen havainto on, että Job ja hänen ystävänsä unohtavat liian helposti, että Jumala tuomitsee asiat ihmisten kuoleman jälkeen.

Jobin kirjassa 24:18–25 Job on ottanut ystäviltään oppia siitä totuudesta, että jumalattomat tuhoutuvat lopulta kuin meren vaahto tai sulava lumi. Ainakin Job ja hänen kolme ystäväänsä ovat kaikki yhtä mieltä tästä jumalattomien osalta yleisesti ottaen.

K: Onko Jobin kirjan 24:18–25 osa Jobin puhetta vai Bildadin seuraavaa puhetta?

V: Sijoitus Jobin kirjassa nykyisissä juutalaisissa ja kristillisissä Raamatuissa on sama kuin Qumranin Kuolleenmeren kääröissä. Jotkut kuitenkin ajattelevat, että jotkut Jobin jakeet ovat menneet väärään järjestykseen, ja tämä saattaisi olla osa Bildadin seuraavaa puhetta. Joka tapauksessa kaikki ovat tästä samaa mieltä.

K: Mitä Bildad tarkoittaa Jobin kirjassa 25:1–6?

V: Bildad pitää tässä koko kirjan lyhimmän puheenvuoron. Tämä on viimeinen kerta, kun joko Bildad tai muut kaksi ystävää puhuvat. Ehkä se johtuu siitä, että he huomaavat, ettei heillä ole enää mitään sanottavaa. Yhteenvetona voidaan sanoa, että Jumala on niin korkealla ja me olemme niin alhaalla, ja kuilu on niin valtava, joten kuka voisi tietää mitään Jumalan teistä? Bildad kiistää tässä Jumalan immanenssin. Bildad toistaa lyhyesti:

1) Jumala on Kaikkivaltias

2) Siksi ihminen ei ole puhdas Jumalan edessä

3) Jos edes kuu ja tähdet eivät ole puhtaita Jumalan edessä, niin tietenkään ihminenkään ei voi olla.

Bildad on tässä oikeassa, paitsi että se osa, jossa tähdet eivät ole puhtaita, ei ole raamatullinen, eikä ihminen ole täysin paha. Kuitenkin se tapa, jolla Bildad asetti nämä väittämät rinnakkain, paljastaa väärinkäsityksen. Se tosiasia, että Jumala on Kaikkivaltias, ei millään tavoin todista, että Jobin kärsimys olisi perusteltua. Se tosiasia, että Jumala on pyhä ja oikeudenmukainen, ei sinänsä todista oikeudenmukaisuutta mielivaltaiselle, epäoikeudenmukaiselle vahingolle.

Bildad ymmärtää, että oikeudenmukaisuus on olemassa ja että armoa voi olla. Kaikissa puheissaan Bildad, toisin kuin Elifas, ei koskaan vihjaa ymmärtävänsä, että oikeudenmukaisuus jumalattomille ei aina toteudu välittömästi. Kolme ystävää eivät yhdessäkään ymmärrä, että myös vanhurskas voi kärsiä epäoikeudenmukaisesti jonkin aikaa.

K: Onko ihminen Jobin kirjassa 25:4–6 vain toukka (kärpäsen toukka)?

V: Bildad muistuttaa Jobia kuolemasta. Sekä toukalla että madolla on lyhyt elinikä, ja niitä löytyy haudoista. Näin sanoi Bildad, ei Jumala. Vertauskuva on osittain oikea, mutta se ei anna täydellistä kuvaa.

Elämämme kesto on Jumalan silmissä samanlainen kuin ruohon (Jaakobin kirje 1:10–11; Jesaja 40:6–8; Psalmi 90:3–6). Maan motiivista lisää: elämämme on kuin tomua verrattuna Jumalaan (Jesaja 40:15). Jumala istuu ihmisten yläpuolella kuin heinäsirkat (Jesaja 40:22). Se on kuitenkin vain puoli totuutta.

Kaikesta tästä huolimatta meidät on luotu ihmeellisesti ja ihmeellisesti (Psalmi 139:14) ja Jumalan kuvaksi (1. Mooseksen kirja 1:27). Hän iloitsee lapsistaan (Sefanja 3:17).

Saatamme elää maan päällä vain hetken, mutta Jumala rakastaa meitä ja arvostaa meitä (Psalmi 8:4–8).

K: Milloin, jos koskaan, sinun pitäisi yrittää keskustella tai väitellä jonkun kanssa, joka on syvän surun vallassa (Job 26:1-4)?

V: Kun hän ei ole kiinnostunut keskustelusta eikä edes kuuntelemaan järkevää perustelua, se on paras hetki lykätä sitä, mitä aioit sanoa. On aika osoittaa, että välität ja tunnet myötätuntoa häntä kohtaan. Ehkä myöhemmin, kun hän ei ole enää niin tunteellinen, on parempi hetki keskustella hänen kanssaan järkevästi.

K: Jobin kirjassa 26:1–4 Jobin kolmen ystävän puheissa oli abstraktilla tasolla paljon hienoja asioita, mutta he eivät onnistuneet kohtaamaan Jobia siinä tilanteessa, missä hän oli. Mitä meidän on tehtävä, kun neuvomme jotakuta, jotta voimme varmistaa, että kohtaamme hänet siinä tilanteessa, missä hän on?

V: Ensimmäinen askel on kuunnella häntä. Voit kuunnella toista henkilöä ainakin neljällä tasolla.

Ensinnäkin, käytä hiljaisuutta. Älä puhu liikaa, jos hänellä on vaikeuksia saada sanaa väliin keskeyttämättä sinua.

Toiseksi, esitä kysymyksiä, ei vain osoittaaksesi, että kuuntelet, vaan selventääksesi asioita, jotka saattavat olla monitulkintaisia ja jotka eivät ole sinulle selkeitä.

Kolmanneksi, varmista, että olet kuullut, ja muista hänen sanansa. Lopuksi voisit kysyä häneltä, voisitko tiivistää hänelle, mitä hän sanoi, varmistaaksesi, että kuulit oikein.

Neljänneksi, yritä eläytyä ja ymmärtää, millaisia asenteita, ennakko-oletuksia, totuuksia, valheita, tarpeita, tunteita – syntisiä tai ei – heillä saattaa olla, jotta he sanoivat ne asiat, jotka sanoivat, ja sillä tavalla kuin sanoivat.

K: Mikä on yhteenveto Jobin vastauksesta kohdissa Job 26:1–30:31?

V: Tämä on Jobin pisin puhe. Jotkut kommentaattorit katsovat, että Job puhui Jobin kirjan 26:1–6, Bildad (tai ehkä Zofar) keskeytti hänet ja puhui Jobin kirjan 26:7–14, ja sitten Job puhui loput. Job puhuu kuitenkin yleensä enemmän kuin ystävänsä Jumalan transsendenssista, joten on todennäköistä, että tämän on sanonut Job. Job on saanut tarpeekseen ystävistään, ja:

(26:1–4) Job sanoo sarkastisesti: ”Te olette olleet todella suureksi avuksi!” Itse asiassa Job syyttää heitä siitä, etteivät he ole olleet lainkaan avuksi, sillä he yrittävät kehottaa toisia kuuntelemaan heidän omaa viisauttaan, mutta samalla väittävät, ettei Jobilla ole lainkaan viisautta.

(26:5–14) Tiedän, että Jumalan suvereenisuus ja valta kuoleman, taivaan ja vesien yli on vasta alkua Jumalan voimalle.

(27) Vaikka Jumala olisi minua kohtaan epäoikeudenmukainen, niin kauan kuin minä, Job, elän, en puhu pahaa enkä kiellä, että olen ollut vanhurskas. Rikas voi menestyä, mutta Jumala koettelee häntä, hänen jälkeläisiään ja perhettään.

(28) Ihmiset etsivät metallimalmia maan kaikista syvistä ja pimeistä kolkista, mutta mistä voimme etsiä todellista viisautta? Vain Jumalalla on se, ja voimme oppia sen vain pelkäämällä Herraa ja kääntymällä pois pahasta.

(29) Minua siunattiin. Voi, kuinka kaipaan niitä päiviä, jolloin Jumalan ystävällinen opastus loisti ylleni ja lapseni olivat vielä elossa. Minua kunnioitettiin ja ihmiset arvostivat minua. Olin hyvä muille. Autoin tarvitsevia ja sorrettuja ja pukeuduin vanhurskauteen. Olin turvassa, luulin jopa kuolemaani asti, ja ihmiset kuuntelivat neuvojani.

(30) Mutta nyt minulla ei ole kunniaa. Nuoret miehet pilkkaavat minua, ivailivat minua. Minulla ei ole siunausta. Jopa oma ruumiini piinaa minua, sillä Jumala koettelee minua. Kukaan ei ole minulle hyvä. Jumala on vaitonainen, vaikka olin kuullut köyhien huudon.

(31) Olen tehnyt liiton ja 14 valaa. Silmäni, jalkani, sydämeni ja käteni ovat puhtaat. Jos olen vaeltanut valheessa, poikennut polulta, antanut naisen houkutella minua, kieltänyt oikeuden palvelijoilta, hyljännyt köyhiä, hamstrannut leipää, jättänyt auttamatta alastomia, riistänyt orpoja, luottanut kultaan, iloinnut rikkaudesta, palvonut taivasta, iloinnut kostosta, ollut antamaton tai salannut syntini, niin tulkoon onnettomuus. Jos Jumala voi syyttää minua näistä asioista, olkoon niin, mutta jos ei…

K: Pitäisikö Jobin kirjan 26:7 käännös olla ”Zaphon” vai ”pohjoinen”?

V: Zaphon tai ”Sapon” oli korkea vuori Syyriassa. Vaikka hepreankielinen sana tarkoittaa ”pohjoista”, siihen liittyvää verbiä noteh, ”levittäytyy”, käytetään vain taivaasta. Jotkut ajattelevat, että tämä voisi viitata tähtikuvioihin, jotka näennäisesti kiertävät pohjoisnavan ympäri.

K: Mitä tarkoittaa Jobin kirjassa 26:7, että maa roikkuu tyhjyydessä?

V: Tässä käytetty hepreankielinen sana ”tyhjä tila” on sama sana, jota käytetään 1. Mooseksen kirjan 1:2:ssa kuvaamaan muodottomuutta.

Monissa muinaisissa kulttuureissa uskottiin, että maata kannatteli jonkin eläimen selkä, titaanijättiläinen tai jumalattaren ruumis. Sen sijaan Jumala oli jotenkin opettanut Jobille, että maa roikkuu avaruudessa, tyhjyydessä.

K: Mitä ovat taivaan pylväät Jobin kirjassa 26:11?

V: Taivaan pylväille tai perustuksille on kolme mahdollisuutta.

Taivas itsessään saattaa yksinkertaisesti täristä, kun Jumala nuhtelee. Seuraavat kaksi vaihtoehtoa ovat kuitenkin todennäköisempiä.

Vuoria kutsutaan taivaan pylväiksi samoin kuin maan pylväiksi. Pylväiden tärinä voi viitata tulivuoriin ja maanjäristyksiin.

Horisonttia kutsuttiin ”taivaan perustukseksi” babylonialaisten käyttämässä akkadinkielessä.

K: Mitä Job tarkoittaa Jobin kirjassa 27:4–6?

V: Niin huonosti kuin Jobilla menikin – terveydellisesti, taloudellisesti ja henkisesti – hän on tässä silti kuin kallio ja sanoo, ettei aio puhua pahaa eikä luopua rehellisyydestään. Job ei pidä kiinni rehellisyydestään maineensa säilyttämiseksi; Job sanoo, että hänen maineensa on jo tuhottu monien silmissä (Job 30:1, 9–10).

K: Miten kristitty, joka arvostaa rehellisyyttään enemmän kuin vaurautta, toimisi toisin kuin kristitty, joka arvostaa vaurauttaan enemmän, Jobin kirjan 27:4–6 kohdassa?

V: Ihmiset eivät voi koskaan todella luottaa kehenkään, olipa hän kristitty tai ei, joka arvostaa vaurautta tai rahaa enemmän kuin rehellisyyttään. Kun he antavat sinulle lupauksen tai tekevät kanssasi sopimuksen, mistä tiedät, etteivätkö he peru sitä, kun parempi tarjous tulee vastaan, varsinkin jos et valvo heitä? Jos jotkut ihmiset toimivat oikein vain silloin, kun valvot heitä, ja heidän valvominen vaatii paljon vaivaa, voi tulla hetki, jolloin käytät niin paljon aikaa ja vaivaa heidän valvomiseensa, ettei heidän palkkaamisestaan ole enää mitään hyötyä. Mutta jopa ei-kristityn tulisi haluta palkata kristittyä, koska hän tietää, että tämä pitää sanansa ja tekee parhaansa, vaikka kukaan ei tarkkailisikaan, kuten Efesolaiskirjeen 6:6–7 ja Kolossalaiskirjeen 3:22 osoittavat.

K: Mikä on niin pahaa itätuulessa Jobin kirjassa 27:21?

V: Tuuli puhalteli yleensä lännestä, ja kun se puhalteli lännestä tai etelästä, se oli lempeä. Mutta suhteellisen harvoin, kun tuuli puhalteli idästä, se oli erittäin voimakas ja kuiva – ajattele hiekkamyrskyä. Se voi kuivattaa pellon satoa. Jos yritit erottaa vehnän ja akanat ja itätuuli puhalteli, sekä vehnä että akanat tuulivat pois. Vaikka myrskyt eivät ole yleisiä itätuulen yhteydessä, syntyy pyörremyrskyjä, kun tuuli kääntyy lännestä itään. Eräässä arabialaisessa slangilausunnossa sitä kutsutaan ”myrkylliseksi tuuleksi”. Kyse ei niinkään ollut siitä, että he olisivat pelänneet itätuulen tappavan ihmisiä, vaan siitä, että se vahingoittaisi viljelijän satoa.

K: Onko kirkon jumalanpalveluksessa parempi sanoa ”amen” tai ”ylistäkää Herraa” kuin taputtaa käsiä, kun luetaan Jobin kirjan 27:23, Jobin kirjan 34:37, Nahumin kirjan 3:19, Hesekielin kirjan 25:6 ja 2. Kuningasten kirjan 11:12?

V: Ei, tämä on virheellinen väite. Henry M. Morris Luomistutkimusinstituutista esitti tämän väitteen 12. kesäkuuta 2004 julkaistussa Days of Praise -hartauskirjoituksessa. Hepreassa on neljä eri sanaa, jotka tarkoittavat taputtamista, ja hän väittää, ettei yhdelläkään niistä ole positiivista merkitystä. Esimerkiksi Nahumin kirjassa 3:19 sanotaan, että muut taputtavat kuullessaan Niniven tuhosta. 2. Kuninkaiden kirjassa 11:12 jumalaiset israelilaiset taputtivat käsiään, kun Joas kruunattiin, mutta Morrisin mukaan ”he ilmaisivat sillä aikomustaan lyödä ja tuhota paha kuningatar Atalja”.

Seuraavassa on Vanhan testamentin jakeita, joissa mainitaan käsien taputtaminen:

caphaq (Strongin numero 5606) [lausutaan saw-FAK] Jobin kirja 27:23; Jobin kirja 34:37; Valitusvirret 2:15

teqa (Strongin numero 8628) [lausutaan taw-KAH] Psalmi 47:1; Nahum 3:19

mecha’ (Strongin numero 4222) [lausutaan maw-KHAW] Ps 98:8; Jes 55:12; Hesekiel 25:6

nakah (Strongin numero 5221) [lausutaan naw-KAH] 2. Kuningasten kirja 11:12

Morris on oikeassa viiden alleviivaamattoman jakeen osalta, mutta hän on väärässä taputuksesta yleisesti ottaen.

Tärkeimmät jakeet, jotka kumoavat tämän väitteen:

Jesaja 55:12 puhuu käsien taputtamisesta ilman minkäänlaista voittoa koskevaa kontekstia, paitsi että jumalaton mies hylkää ajatuksensa.

Psalmi 47:1 sanoo: ”Taputtakaa käsiänne, kaikki kansat; huutakaa Jumalalle riemunkorotuksella.” Psalmi 47:3 mainitsee kyllä kansojen alistamisen, mutta 47:1 ei rajoitu siihen.

Toissijaiset tukevat jakeet:

Psalmi 98:8 mainitsee Jumalan tulevan tuomitsemaan ja saavuttavan voiton. Kyse ei ole ”jumalattomien miesten voimakkaasta paheksunnasta”, koska taputtaminen on ”Jumalan puolesta”, ei ”miehiä vastaan”.

2. Kuninkaiden kirjan 11:12 kertoo, kuinka kansa taputti käsiään ja huusi: ”Eläköön kuningas!” Morris sanoo, että taputtaminen oli ”ilmaisu heidän aikomuksestaan lyödä ja tuhota jumalaton kuningatar Atalja”, mistä kerrotaan 2. Kuninkaiden kirjan 11:13–16. Taputtaminen oli kuitenkin nuoren kuninkaan Joasin kruunajaisten juhlistamista, ei vihamielisyyden ilmaisua Ataljaa kohtaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että taputtaminen ei ole pelkästään paheksuntaa, sillä Jesaja 55:12, Psalmi 47:1 ja luultavasti myös Psalmi 98:8 sekä 2. Kuningasten kirja 11:12 osoittavat, että taputtamista käytetään myös hyväksynnän ilmaisuna. Jopa niiden ihmisten, jotka ajattelevat taputtamisen olevan vain voiton osoittamista, tulisi taputtaa kirkossa Jeesuksen ristillä saavuttaman voiton ja Hänen elämässämme saavuttamansa voiton kunniaksi.

K: Mikä on Jobin kirjan 28:1–28 luvun pääkohta?

V: Tämä luku on jaettu kolmeen erilliseen osaan kahden kysymyksen avulla: ”Mistä viisaus löytyy?” (Job 28:12) ja ”Mistä sitten viisaus tulee?” (Job 28:20).

Aarteen löytäminen: ihmiset ovat erittäin taitavia kaivamaan maasta

Viisaus aarteena: Silti he eivät näe viisauden ilmeistä arvoa.

Viisauden lähde: Viisaus tulee ainoastaan Herralta. Herran pelko on viisauden alku Psalmin 111:10 ja Sananlaskujen 1:7 mukaan

K: Mitä tiedämme Jobin kirjasta 28:1–28 kaivostoiminnasta tuohon aikaan?

V: Meillä ei ole paljon tietoa, mutta tiedämme, että Arabahissa (Etelä-Israelissa ja osassa Saudi-Arabiaa) ihmiset louhivat kuparia jo kauan ennen Abrahamia, vaikka kaivoskuilut syntyivät vasta myöhemmin roomalaisten aikana. He osasivat jo ennen Hiskian aikaa kaivaa kuiluja maanpinnalle asti, jotta auringonvalo pääsisi sisään. Ensimmäisellä vuosisadalla eKr. Nubian alueella käytettiin kaivoslamppuja.

K: Miten saamme viisautta Jobin kirjassa 28:1–28, ja miten se muistuttaa kaivostoimintaa?

V: Vaikka kaivostoimintaa on monenlaista, pukeudutaanpa kaivosmiehen hattuun, sytytetään kaivoslamput ja tarkastellaan kaivostoiminnan vertauskuvaa yleisesti. Siihen kuuluu etsintä, malminetsintä, kaivoksen rakentaminen, malmin louhinta, malmin puhdistaminen ja kaivoksen ylläpito.

Tutkimus: Kultaa, hopeaa tai muuta metallia louhittaessa ensimmäinen sääntö on: ”varmista, että menet oikealle vuorelle”. Maailman paras kaivostyöläinen ei saa vuoresta yhtään kultaa, jos siellä ei ole kultaa alun perinkään! Öljyn etsinnässä on löydettävä geologinen muodostuma, joka voisi olla hyvä ehdokas öljyn kertymiselle. Metallien osalta etsi vuori, jonka läheisyydestä tai purosta joku on jo löytänyt maaperästä etsimääsi metallia. Älä myöskään mene etsimään viisautta väärästä paikasta. Etsi sitä Jumalan sanasta sekä jumalisten, viisaiden ihmisten kirjoituksista ja neuvoista. Vaikka voit löytää viisauden palasia muista kirjoituksista ja muista uskonnoista, ei kannata yrittää erottaa niitä ilman, että saat samalla myrkyllisiä sivutuotteita.

Etsintä: Kullan huuhtelu joesta tai kokeellisen öljylähteen poraaminen voi tuoda taloudellista hyötyä, mutta voi olla arvokkaampaa siinä, että se kertoo, mistä kannattaa etsiä ja mistä lopettaa etsiminen. Jotkut asiat näyttävät viisaudelta, mutta ovatko ne vain ”faktoideja”, vai tuleeko niistä helmiä, joita voit soveltaa elämässäsi ja jotka vievät sinut lähemmäksi Jumalaa?

Kaivoksen rakentaminen: Kun luulet tietäväsi, missä ”päämalmi” sijaitsee tai kuinka laaja öljykenttä on, rakenna kaivos, joka ulottuu pinnalta malmiin mahdollisimman tehokkaasti ja turvallisesti. Rakenna kaivos kunnolla, jotta se ei romahda tai ole liian hankala paikka mennä sisälle ja työskennellä siellä koko päivän. Sinun on käytettävä rahaa vahvojen palkkien ja hyvien työkalujen ostamiseen, tietäen että aika- ja rahasijoituksesi jäävät varjoon verrattuna tuottoon, jota odotat saavasi. Samoin viisauden oppiminen voi olla aikaa vievää työtä, kun voisit katsella televisiota tai tehdä muita asioita. Mutta viisauden saamiseksi tekemäsi aikauhrit ovat sen arvoisia, mitä saat vastineeksi. Joskus sinun on mentävä syvälle pimeään kaivokseen saadaksesi kaikkein loistavimmat jalokivet.

Malmin louhinta: Luo johdonmukainen tapa, jolla opit ja muistat viisautta. Jotkut käyttävät muistikirjaa kirjoittaakseen muistiin oppimansa asiat. Toiset käyttävät tietokonetta tai kirjoittavat Raamatunsa marginaaleihin. Lisäksi oppimiesi asioiden jakaminen muiden kanssa ei ainoastaan auta heitä, vaan vahvistaa niitä myös omassa mielessäsi. Tietenkin voit oppia vieläkin enemmän viisautta, kun muut jakavat kanssasi oppimaansa.

Malmin puhdistaminen: Kaikki lukemasi yksityiskohdat eivät ole yhtä tärkeitä. Tee säännöllisesti yhteenveto lukemasi soveltamisesta, ryhdy sitten toimeen ja tee se, mitä olet oppinut. Saatat helposti unohtaa sen, jos et tee sitä. Lisäksi, jos tiedät, mikä on oikein tehdä, mutta et tee sitä, se on synti, kuten Jaakobin kirjeen 4:17 sanoo.

Kaivoksen ylläpito: Kun kaivat syvemmälle kaivoksessa, tunnelit voivat romahtaa, ellet lisää vahvistuksia. Tavallaan ”kaivoksen rakentaminen” on jatkettava silloinkin, kun olet jo löytänyt kultasuonen. Alku voi sujua hyvin, mutta tarvitset myös sitkeyttä, jotta et menetä vauhtia. On parempi viettää 10 minuuttia päivässä Raamatun parissa loppuelämäsi ajan kuin 3 tuntia päivässä ensimmäisen kuukauden ajan ja sitten lopettaa. Lopuksi, muistimme ei ole täydellinen; me unohdamme asioita. Sinun täytyy palata siihen, mitä olet jo oppinut, ja lukea se uudelleen, jotta et unohda.

Job toteaa Jobin kirjassa 28:13, että ihmiset ovat niin kekseliäitä kaivettaessa metalleja ja jalokiviä, mutta miksi he eivät ole yhtä taitavia kaivettaessa viisautta?

Lopuksi, yksi yksinkertainen ja loistava tapa hankkia viisautta on pyytää sitä Jumalalta, kuten Jaakob kehottaa meitä tekemään Jaakobin kirjeen 1:5:ssä. Emme todellakaan voi saada kestävää viisautta ilman, että Jumala antaa sen meille. Monesti minulla oli kysymyksiä, joihin en osannut vastata; rukoilin tuon hämmentävän asian puolesta, kysyin Jumalalta ja odotin kärsivällisesti. Joskus vastaus saattoi tulla vasta kuukauden kuluttua, mutta sain aina vastauksen kysymykseeni. Siihen mennessä minulla oli kuitenkin yleensä jo uusi kysymys. Älä ajattele kysymyksiäsi Raamatusta, kristinuskosta ja elämästä ”vaikeuksina”, vaan pikemminkin asioina, jotka herättävät kiinnostuksesi ja joita Jumala voi käyttää opettamaan sinua.

K: Miten Jobin kirjassa 28:28 Herran pelko on viisauden alku?

V: Keskustellaan ensin siitä, mitä viisaus on, ja vastataan sitten kysymykseen.

Viisaus voidaan määritellä elämässä sovellettavaksi tiedoksi. Se voi olla hieman epätavallista tervettä järkeä, kuten Sananlaskujen kirjassa, ihmisen taitavuutta asioiden saavuttamisessa, elämän arvoituksien tutkimista tai myös kykyä selviytyä. Sanaa hokmah käytetään Sananlaskujen kirjassa 45 kertaa. Se voidaan kääntää sanalla ”viisaus” tai myös ”taito”, kuten vaatekudojan taito tabernaakkelin valmistuksessa 2. Mooseksen kirjan 35:26 kohdassa, puuseppän tai metallityöläisen taito 2. Mooseksen kirjan 31:6 kohdassa, merimiesten taito Psalmin 107:27 kohdassa, taistelussa toimivan kenraalin taito Jesajan kirjassa 10:13, hallintovirkamiehen taito 5. Mooseksen kirjassa 34:9 ja 1. Kuninkaiden kirjassa 3:28 sekä viisaan neuvonantajan neuvo 2. Samuelin kirjassa 20:22. Sananlaskujen kirjaa voidaan pitää oppaana viisaaseen elämään. Toivomme, että yhä useammat ihmiset haluaisivat oppia näitä taitoja.

Jumala on viisauden lähde, eikä mikään inhimillinen viisaus, joka kieltää Jumalan viisauden, ole kovin viisasta. Kun etsimme, miten Jumala näkee asiat ja miten meidän tulisi elää Häntä miellyttääksemme, asetamme prioriteettimme oikeaan järjestykseen. Kaikki muu on ”pääaineena sivuseikat ja sivuaineena pääasiat”. Joten esimerkiksi kun Jumala sanoo, ettei eettisiä oikoteitä pidä ottaa, ihmiset voivat yrittää perustella, miksi se koskee muita mutta ei heitä itseään, tai miksi se ei päde tässä tilanteessa, koska haluamme jotain niin kovasti. Tai voimme vain sanoa Jumalalle: ”Selvä. Verrattuna siihen, että miellytän Sinua, se toinen asia ei ollut minulle niin tarpeellinen tai halusin sitä niin kovasti muutenkaan.” Tuo yksinkertainen asia voi pelastaa sinut monilta huijauksilta, sydänsuruilta sekä ystävyyssuhteiden ja rahan menetyksiltä.

On mielenkiintoista, että kansakuntia ei pidetä viisaana, vaan vain yksilöitä. Jumalan kunnioittaminen ja Hänen tottelemisensa ovat todellisen viisauden lähtökohta. Sananlaskujen kirjan 8:13 mukaan Herraa pelätä on sama kuin vihata pahaa, ja että Jumala vihaa ylpeyttä, ylimielisyyttä, pahaa käytöstä ja jumalatonta puhetta.

K: Mikä on mielenkiintoista Jobin kirjan 29:1–25 runon rakenteessa, jossa hän haikailee ”vanhoja hyviä aikoja”, joiden toivoi palaavan?

V: Jobin kirjan luvut 29–30 ovat Jobin lopullinen yhteenveto. Jobin kirjan luvussa 29 sävy muuttuu äkillisesti ”optatiiviseen muotoon”, mikä tarkoittaa toiveen tai halun ilmaisemista. Job muisteli menneitä aikoja, jolloin hänen lapsensa olivat hänen ympärillään, hän oli vauraa ja arvostettua, tulevaisuus näytti valoisalta eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä, millaisia koettelemuksia hänelle oli tulossa. Nämä jakeet muodostavat symmetrisen kokonaisuuden.

Siunaus (29:2–6)

— Kunnioitus (29:7–11)

— — Jobin hyvyys (29:12–17)

Siunaus (29:18–20)

— Kunnioitus (29:21–25)

K: Jobin kirjassa 29:3–5 Job totteli Jumalaa, teki työtä Jumalan tahdon toteuttamiseksi ja pysyi kaukana siitä, mikä ei miellyttänyt Jumalaa, mutta Job myös iloitsi Jumalasta. Millainen kristitty olisi nykyään, jos hän ei iloitsisi Jumalasta?

V: Kristitty saattaisi vaikuttaa hurskaalta, ahkeralta, tottelevaiselta ja työteliäältä, mutta kun hän toimii omalla voimallaan, voi tulla mieleen, kestääkö tämä todella koko elämän. Joskus kristityllä saattaa olla yksinkertaisesti liian paljon tekemistä (tai ainakin hän luulee virheellisesti niin), jotta hänellä olisi aikaa viettää aikaa Jumalan kanssa.

Kuvittele, että sinulla olisi uskollinen puoliso, joka työskentelisi ahkerasti perheen hyväksi, muistaisi hyvin kaikki tehtävät ja kertoisi sinulle tarvitsemasi uutiset ja tehtävät, mutta olisi aivan liian kiireinen viettääkseen aikaa kanssasi. Tai ehkä hän ei ollutkaan liian kiireinen, vaan ei vain oikeastaan halunnut olla seurassasi. Vaikka näin ei olisikaan, ”yhteisen ajan” viettäminen kanssasi ei ollut hänelle etusijalla. Sanoisitko, että se oli hyvä avioliitto?

Me olemme osa Kristuksen morsiamen joukkoa. On kuitenkin mahdollista, että jotkut kristityt kohtelevat Jumalaa samalla tavalla.

K: Miksi Jobia kunnioitettiin aiemmin niin paljon (Job 29:7–17), ja kuinka kauan tuo kunnioitus kesti?

V: Jobia ei kunnioitettu siksi, että hän oli varakas ja vaikutusvaltainen. Pikemminkin tämä varakas ja vaikutusvaltainen mies nautti suurta kunnioitusta, koska hän käytti varallisuuttaan ja valtaansa hyvään. Job auttoi apua tarvitsevia, leskiä, köyhiä ja orpoja. Job itse saattoi olla yllättynyt siitä, kuinka nopeasti joidenkin häntä kohtaan tuntema kunnioitus haihtui, kun hänellä ei enää ollut keinoja auttaa muita ja hän näytti siltä kuin Jumala olisi rangaissut häntä. Jobin kirjan lopussa, kun hän sai omaisuutensa takaisin ja sai lisää lapsia, mietin, kuinka paljon Job välitti niiden uudesta kunnioituksesta, jotka olivat aiemmin pilkanneet häntä.

K: Mitä sanoisit Jobin kirjassa 29:1–25 mainitun kaltaiselle kristitylle, joka elää menneisyydessä ja kaipaa ”vanhoja hyviä aikoja”?

V: Jätetään huomiotta se, että muisti on toisinaan valikoivaa ja että elämän eri vaiheissa on erilaisia haasteita. Voit sanoa hänelle: ”Älä jää murehtimaan niitä; parhaat päiväsi ovat vielä edessäsi!” 1. Pietarin kirjeen 1:3–4 sanoo: ”Ylistetty olkoon Jumala, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä! Suuresta armostaan hän on antanut meille uuden syntymän elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta, ⁴ ja perinnön, joka on katoamaton, tahraton ja kuihtumaton, ja joka on varattu teille taivaassa” (BSB)

K: Miksi jotkut, kuten nämä pilkkaajat, jotka aiemmin osoittivat kunnioitusta Jobille, ”potkivat ihmisiä, kun he ovat maassa”, kuten Jobin kirjassa 30:1 sanotaan?

V: Jotkut ihmiset tuntevat olonsa paremmaksi, kun he voivat halveksia toista, varsinkin kun he eivät näe siinä mitään haitallisia seurauksia. Toiset taas uskovat, että heidän sosiaalinen asemansa paranee niiden ihmisten keskuudessa, joita he pitävät tärkeinä, puhumalla pahaa muista, joista kaikki muutkin puhuvat pahaa. Nykyään voidaan tarkastella niin sanottua ”peruuttamiskulttuuria”, jonka tarkoituksena on tukahduttaa ne, jotka ovat eri mieltä. Yksi syy sen menestykseen on se, että joillakin ihmisillä on hauras itsetunto, kun muut halveksivat heitä.

K: Luuletko, että Jobilla oli tässä kohdassa (Job 30:1) itsekin ripaus ylimielisyyttä?

V: Kyllä. Kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuvaksi, mutta Job oli tuominnut jotkut ihmiset huonompiksi kuin vartijakoiransa. Yhtäältä koirat olivat uskollisia, ja niihin voitiin luottaa tekemään se, mitä niiden piti tehdä – mikä saattoi olla enemmän kuin joistakin ihmisistä voisi sanoa. Toisaalta Job ei pitänyt siitä, että häntä halveksittiin, mutta hän oli itse halveksinut tiettyjä muita.

K: Mitä Job tarkoittaa tässä Jobin kirjassa 30?

V: Kaikki Jobin 29. luvussa kuvatut menneet hyvät ajat muodostivat jyrkän kontrastin siihen surkeaan tilaan, jota hän nyt kuvaa Jobin kirjassa 30. Jobin kirjassa 30:1–8 Job halveksii muita ihmisiä arvottomina hölmöinä, ja sitten luvuissa 30:9–31 hän valittaa, että jopa nuo tyypit pitävät itseään Jobia parempina. Tämä loukkaa Jobin ylpeyttä. Kristittyinä meidän tulisi huolehtia siitä, että miellytämme Jumalaa, emmekä – toisin kuin Job – tuomita toisten arvoa tai kiinnitä liikaa huomiota siihen, mitä muut ajattelevat.

K: Miten suhtaudut Jobin kirjan 31:1–40 kohdassa tilanteeseen, jossa joku vaatii sinua puolustamaan tekoasi, vaikka et näe siihen tarvetta?

V: Job huomaa, että hänen on puolustettava itseään kolmen ystävänsä edessä, jotka oletettavasti tulivat lohduttamaan häntä, mutta jotka lopulta vain syyttivät häntä. Yleensä sinun on sanottava jotain, kuten kiistettävä väärä syytös ja annettava ainakin lyhyt yhteenveto syistä. Tilanteesta riippuen voit kysyä heiltä, millaista näyttöä tarvitaan, jotta he vakuuttuisivat sanomastasi. Mutta joskus kannattaa miettiä, kuinka paljon aikaa haluat käyttää jonkun kanssa puhumiseen, jos hän ei kuitenkaan kuuntele sinua. Ennen kuin kävelet pois, kannattaa ehkä sanoa, että sinusta tuntuu, etteivät he ”halua sekoittaa itseään tosiasioihin”, ja että heidän pitäisi osoittaa olevansa valmiita harkitsemaan sanojasi, ennen kuin tuhlaat heihin enää yhtään sanaa.

K: Mikä on varsin mielenkiintoista Jobin 31:1–40:ssä esitetyissä rinnastuksissa?

V: Job antaa meille intiimin kurkistuksen sydämeensä, siihen, miten hän suhtautuu asioihin. Hänen tapansa yhdistellä erilaisia syntejä ja Jumalan tai taivaan ominaisuuksia on varsin ainutlaatuinen ja varsin mielenkiintoinen. Hän esittää lupauksen ja 14 valaa, jotka hän on tehnyt, sekä syyt, miksi hän on vanhurskas. Meidän kannattaisi muistaa nämä syinä, joiden vuoksi meidän tulisi ylläpitää vanhurskautta omassa elämässämme.

Tekin liiton silmieni kanssa, etten katsoisi naista himokkaasti – Jumalan silmät tarkkailevat (Job 31:1–3)

Valhe ja petos – en haluaisi tehdä tätä ja joutua tuomituksi Jumalan vaa’alla – jos jotain toisten omaisuutta on jäänyt käsiini, niin en saa saada mitään hyötyä siitä, mitä käteni istuttavat (Job 31:5–7).

Himoittanut tai ottanut toisten omaisuutta – en halua, että Jumala antaa toisten viedä minun omaisuuttani (Job 31:8–9).

Naisen viettelemä – en halua, että muut miehet makaavat vaimoni kanssa tai tuhoavat talouttani (Job 31:9–12)

Olen kieltänyt oikeuden palvelijoiltani ja työntekijöiltäni – mitä tekisin, kun Jumala asettaa minut vastuuseen? Jumala on luonut meidät kaikki. (Job 31:13–15)

Jos olen kieltäytynyt auttamasta köyhiä ja leskiä (Job 31:16),

en antanut ruokaa orvoille (Job 31:17–18),

en ole pukenut köyhiä (Job 31:19-20),

sortanut orpoja oikeudessa

niin irtokoon käsivarteni: – En halua, että Jumala vahingoittaa minua fyysisesti. – En tekisi näitä asioita, koska pelkään Jumalan loistoa (Job 31:21–23).

Luottanut ja turvautunut kultaan (Job 31:24).

Iloittanut suuresta rikkaudestani (Job 31:25).

Kunnioittanut aurinkoa tai kuuta

Jumala tuomitsisi minut näistä synneistä tai uskottomuudesta Korkeaa Jumalaa kohtaan (Job 31:26–28).

Iloittanut viholliseni kaatumisesta ja kiroanut häntä (Job 31:29–30).

En ole ollut antelias perheeni jäsenille (Job 31:31).

En ole osoittanut vieraanvaraisuutta muukalaiselle (Job 31:32).

Olen salannut syntini, kuten ihmiset tekevät, koska pelkäsin yleistä mielipidettä (Job 31:33–34).

Olen vaiennut

[siitä puheen ollen, toivon, että ”Joku” kuulisikin minua juuri nyt!] (Job 31:35–37).

Olen sortanut vuokralaisiani – en haluaisi, että Jumala antaisi piikkien kasvaa viljan sijaan (Job 31:38–40).

K: Onko Jobin kirjan 31:1 mukainen sääntö, ettei naista saa katsoa himokkaasti, osa Uuden testamentin moraalia vai Vanhan testamentin moraalia?

V: Puhdas katse on aina Jumalalle mieluista. Vaikka Jumala ei nimenomaisesti käskenyt tätä Vanhan testamentin laissa, Jumalan kuuliaiset palvelijat, kuten Job, eivät etsineet rajoja sille, mitä he saattoivat tehdä rangaistuksetta, vaan pyrkivät miellyttämään Jumalaa kaikessa toiminnassaan. Job ei tarvinnut Vanhan testamentin lakia tietääkseen tämän, sillä hän eli hyvin todennäköisesti ennen Mooseksen lakia.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että jotkut ajattelevat tämän viittaavan Lähi-idän hedelmällisyysjumalattareen. Vaikka Job ei myöskään harkinnut minkään epäjumalan tai jumalattaren palvomista, tämä viittaa todennäköisemmin naisiin yleisesti, ei vain yhteen tiettyyn jumalattaren kuvaan.

K: Mitä Job sanoo Jobin kirjassa 31:7 käsiensä puhtaudesta?

V: Itämainen Kethiv-kirjoitusmuoto osoittaa, että tämä tarkoittaa ”tarttua kiinni”. Näin ollen tässä sanotaan: ”Jos jotain on tarttunut käsiini”. Toisin sanoen: ”Jos Jobilla on tahmeat sormet ja hän on varastanut jotain.”

K: Mitä Jobin kirjan 31:13 sanoo alaisiesi kohtelusta?

V: Tässä on esimerkki. Kuvittele, että sinun on tehtävä päätös kahden henkilön välisessä asiassa. Ensimmäinen on sinulle erittäin tärkeä, ja haluat säilyttää hänen suosiotaan, pysyä hänen suosiossaan. Toinen henkilö tuntuu sinusta merkityksettömältä; sillä ei ole vähäisintäkään merkitystä, mitä hän ajattelee sinusta. Mutta tässä asiassa ensimmäinen henkilö on väärässä. Päätätkö ensimmäisen henkilön eduksi, koska suhde häneen on sinulle tärkeä, vai päätätkö oikeudenmukaisesti? Job teki jälkimmäisen.

Keil-Delitzschin Vanhan testamentin kommentaarissa, osa 4, 2. osa, s. 183, löytyy esimerkki, jossa myös rabbit tunnustivat tämän. ”Midrashissa, teoksessa ’Guiseppe Levin Parabola Legenden und Ged, aus Talmud und Midrasch’, s. 141 (saksankielinen käännös 1863): R. [rabbi] Josen vaimo aloitti riidan palvelijattarensa kanssa. Hänen miehensä tuli paikalle ja kysyi syytä, ja kun hän näki, että vaimonsa oli väärässä, hän sanoi sen vaimolleen palvelijattaren läsnä ollessa. Vaimo sanoi raivoissaan: ’Sanotko, että olen väärässä palvelijattareni läsnä ollessa? ’ Rabbi vastasi: ’Teen niin kuin Job teki.’”

K: Mitä Jobin kirjan 31:13 sanoo orjuudesta?

V: Orjuus oli yleistä kaikkialla antiikin maailmassa. Mooseksen välittämä laki salli israelilaisia orjia esimerkiksi velkojen maksamatta jättämisen vuoksi, mutta israelilaiset orjat oli vapautettava seitsemän vuoden välein. Ainoa poikkeus oli, jos orja rakasti isäntäänsä ja halusi olla orjana koko elämänsä.

Jobin kirjan 31:13 olisi ollut järkytys kreikkalaisille ja roomalaisille orjanomistajille. Jobin orjilla ja palvelijoilla oli paitsi oikeus valittaa isännistään, myös oikeus ilmaista valituksensa avoimesti ja odottaa, että niihin suhtauduttaisiin oikeudenmukaisesti.

K: Mikä on Jobin kirjan 31:25 viimeisen lauseen merkitys?

V: Usein kun ihmiset rikastuvat, heillä on taipumus ajatella, että se johtui kokonaan heidän älykkyydestään, ahkeruudestaan tai muista kyvyistään. Ihmiset vähättelevät usein sitä tosiasiaa, että he saattoivat vain olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kun ihmiset korostavat omaisuutta, jonka olen ansainnut omilla käsilläni, he eivät ole kiitollisia Jumalalle siitä, mitä Jumala on heille suonut.

K: Mitä tarkoittaa Jobin kirjassa 31:27 mainittu suun suuteleminen kädelle?

V: Se on hyvin samanlainen kuin nykyinen tapana lähettää suukko. Jos joku, joka on kaukana sinusta, on sinulle rakas, saatat suudella kättäsi ja sitten ojentaa kätesi kohti kyseistä henkilöä.

K: Mikä on tämän uskottomuuden merkitys Jobin kirjassa 31:26–28?

V: Job sanoo, että jos hän kunnioittaisi, kumartaisi, palvoisi (jne.) aurinkoa tai kuuta, hän syyllistyisi syntiin Jumalaa vastaan. Job kutsuu Häntä ”korkeaksi Jumalaksi” korostaakseen, kuinka turhaa on palvoa olentoja ja asioita, joista tiedät, etteivät ne ole Korkein Jumala.

Kun keskustelet hindujen tai mahayana-buddhalaisten kanssa, jotka palvovat monia epäjumalia, kysy heiltä, miksi he eivät palvo Korkeinta Jumalaa pikkuolentojensa sijaan. Kun keskustelet mormonien kanssa, jotka uskovat, että ”tämän maailman jumalalla” oli jumala ja isä, joka oli häntä suurempi, ja jolla puolestaan oli jumala ja isä, joka oli häntä suurempi, kysy mormoneilta, miksi he eivät palvo Korkeinta.

K: Viittaako Jobin kirja 31:33 siihen, että Aadam peitti rikkomuksensa [ennenaikaisen aviosuhteen Eevan kanssa] peittämällä sukupuolielimensä, kuten harhaoppinen pastori Moon opettaa teoksessaan ”Jumalallinen periaate”, 5. painos (1977), s. 72?

V: Ei lainkaan. Aadam ja Eeva tekivät neljä asiaa syntinsä jälkeen:

1. He ompelivat viikunalehdistä vaatteita (1. Mooseksen kirja 3:7)

2. He piiloutuivat Jumalan edestä (1. Mooseksen kirja 3:8)

3. Aadam pelkäsi (1. Mooseksen kirja 3:10)

4. Aadam syytti Eevaa ja Eeva syytti käärmettä (1. Mooseksen kirja 3:12–13)

Jobin kirjan 31:33 viittaa siihen, että Aadam salasi syntinsä. Tämä voi viitata siihen, että Aadam piiloutui tai syytti Eevaa, samoin kuin vaatteiden tekemiseen tai sen lisäksi. Vaikka se viittaisikin siihen, että Aadam ja Eeva pukeutuivat, se ei silti todista mitenkään seksuaalista syntiä.

K: Mitä Job pukeutuisi kruunun tavoin Jobin kirjassa 31:36–37?

V: Job sanoo, että jos kaikki häntä vastaan esitetyt syytteet kirjoitettaisiin muistiin, hän olisi niin varma omasta vanhurskaudestaan, että hän pukeutuisi siihen kirjaan kuin kruunuun! Job sanoo toivovansa, että hän voisi lähestyä Jumalaa, kuten prinssi lähestyy kuningasta, ja selittää kaiken tämän sekä saada asian selvitettyä.

Onko luonteessasi jumalallisia piirteitä, joihin olet antanut ylpeyden hiipiä ja tarttua? Onko asioita, joista olisit ylpeä seisoessasi Jumalan edessä? Jos on, mieti asiaa uudelleen ennen sitä hetkeä, jolloin todella lähestyt Pyhää. Jumala ei rakasta meitä minkään sellaisen vuoksi, mitä olemme tehneet ilman Häntä. Jumala loi meidät itselleen, ja meidän tulisi olla iloisia, emme ylpeitä, siitä, mitä Hän tekee meidän kauttamme.

K: Miksi Jobin kirjassa 31:40 sanotaan: ”Näin päättyvät Jobin sanat”?

V: Luultavasti siksi, ettemme odottaisi Jobilta enää puheita. Job itse asiassa puhuu (ehkä ”mumisee” on sopivampi sana) myöhemmin Jobin kirjassa 40:3–5 ja 42:1–6.

Meidän ei pitäisi loukkaantua selittämättömistä asioista. On hyvä haluta ymmärtää, mutta meidän ei pitäisi vaatia ymmärtämistä.

K: Miksi Jobin kirjassa 32:1–37:24 Elihu oli oikeassa ja muut neljä miestä väärässä?

V: Job väitti, että hänen kärsimyksensä johtui siitä, että Jumala oli epäoikeudenmukainen. Jobin ystävät väittivät, että Jobin kärsimys johtui Jobin synnistä. He olivat ajautuneet umpikujaan. Elihu sanoi, että molemmat olivat väärässä, ja Elihu oli vihainen näiden muuten viisaiden miesten sanoista. Jumala ei sanonut, miksi Job kärsi, ja oli ylimielistä väittää syytä siihen. Voimme kuitenkin nähdä, että Jumala toimii oikeudenmukaisesti, mutta usein meidän on odotettava Hänen oikeudenmukaisuuttaan, sillä se ei aina toteudu tässä maallisessa elämässä.

Elihun väitteet olivat oikeita. Elihu esittäytyi neljälle ja mahdollisille sivustaseuraajille ja vahvisti oikeutensa puhua Jobin kirjassa 32. Mutta hänen pitkissä selityksissään sanojensa merkityksestä jotkut ajattelevat, että hän saattoi ylittää rajan ja tulla ylimieliseksi. Tietenkin Jobin kirjan 32:2–3 mukaan Elihu oli vihainen näiden uskovien puheista, kun hän puhui.

K: Mikä on Elihun pointti Jobin kirjassa 32:1–37:24?

V: (32) Elihu katsoo, että kaikki neljä ovat väärässä.

(33) Job, sanoit olevasi vanhurskas ja että Jumala on sinua kohtaan epäoikeudenmukainen. Et ole vanhurskas siinä mielessä, että riitelet Jumalan kanssa, joka ei ole meille selityksiä velkaa. Jumala puhuu meille ja toimii välittäjänä puolestamme, ja Jumala voi pelastaa meidät tuholta.

(34) Te kolme viisasta olette väärässä, koska ette oikaise Jobia. Teillä kolmella ja Jobilla on pohjimmiltaan sama ongelma: luulette voivanne selvittää syyn Jobin kärsimykseen ja että Jumala on velvollinen kertomaan sen teille. Luulette, että se johtuu jostakin salaisesta synnistä, tai muuten Jumala on epäoikeudenmukainen. Ainoa oikea vastaus siihen, miksi Job kärsii, on tämä: ”JUMALA EI OLE VIELÄ KERTOA MEILLE.”

(35) Job, olet väärässä sanoessasi, että minun vanhurskauteni on suurempi kuin Jumalan. Elifas on väärässä (Job 22:2) sanoessaan, ettei siitä ole hyötyä, olemmeko vanhurskaita vai jumalattomia. Jumala iloitsee jumalisuudesta. Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Jos et ole valmis odottamaan Hänen oikeudenmukaisuuttaan, sinä vain moninkertaistat sanoja ilman tietoa…

(36–37) Voimme kuitenkin sanoa tämän Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Jumala ei halveksi ketään. Hän on jumalattomien vastustaja, ja Hän antaa oikeuden sorretuille. Emme voi tuntea Jumalan suuruutta kokonaan, mutta minä hyppään ilosta kuullessani Jumalan äänen. Job, Jumalan teot ovat niin ihmeellisiä ja Hän on täydellinen tiedossaan. Jos haluat kiistellä Jumalan kanssa, opeta sitten meille, mitä me tavalliset kuolevaiset voimme sanoa Hänelle?

K: Missä ”Buz” oli Jobin kirjassa 32:2?

V: Buz oli Nahorin ja Milkan poika ja siten Aabrahamin veljenpoika 1. Mooseksen kirjan 22:20–21 mukaan. 1. Mooseksen kirjan 10:23 mainitsee myös Uzin, Aramin pojan. Joka tapauksessa he asuivat nykyisen Syyrian alueella. Myös Jeremian kirjassa 25:23 mainitaan Buz.

K: Milloin meidän tulisi Jobin kirjassa 32:6–7 antaa muille etusija ja pidättyä puhumasta?

V: Joskus saatat pidättyä kunnioituksesta ja kohteliaisuudesta. Toisinaan saatat lykätä puhumista siihen hetkeen, jolloin muut kuuntelevat sinua paremmin. Tämä osoittaa, että Job ja hänen kolme ystäväänsä eivät olleet ainoat läsnäolijat. Ehkä paikalla saattoi olla joukko ihmisiä Elihun lisäksi.

K: Jobin kirjassa 33:6 ja 36:2 Elihu sanoi toimivansa Jumalan edustajana. Oliko tämä oikein?

V: Kyllä, sillä Jumala ei nuhdellut Elihua, toisin kuin Jobia ja hänen kolmea ystäväänsä. Teemme niin jatkuvasti, kun julistamme evankeliumia tai opastamme jotakuta. On kuitenkin erittäin tärkeää, että sanomasi on oikeaa. Lisäksi Elihu totesi Jobin kirjassa 32:10, 17, että kyseessä oli hänen mielipiteensä, eikä hän pyytänyt Jobia ja tämän kolmea ystävää ottamaan sanojaan kritiikittömästi vastaan, vaan kokeilemaan niitä, kuten ruokaa maistettaisiin, kuten Jobin kirjassa 34:3–4 todetaan. Myös Jobin kolme ystävää toimivat Jumalan edustajina, mutta he eivät sanoneet oikeita asioita.

K: Mitä hyvää oli Elihun puheessa Jobin kirjassa 33:9–36:23?

V: Siinä oli useita asioita.

Toistamalla Jobin sanomat: Ensinnäkin Elihu osoitti kunnioittavansa Jobia kuuntelemalla häntä todella. Elihu toisti Jobin sanoja 16 kohdassa: Jobin kirja 33:9a, 33:9b, 33:9c, 33:10a, 33:10b, 33:11a, 33:11b, 34:5a, 34:5b, 34:6a, 34:6b, 34:6d, 34:9, 35:2, 35:3 ja 36:23. Kolme ystävää eivät koskaan toistaneet Jobin sanoja, kun taas Elihu osoitti kuuntelevansa.

Vastaaminen tiettyihin kohtiin: Elihu vastasi tiettyihin asioihin, joita Job sanoi.

Vastauksena yleiseen, perustavanlaatuiseen asenteeseen: Elihu tarkasteli niitä perustavanlaatuisia valituksia, jotka ilmenivät Jobin äänensävystä.

K: Mikä on yhteenveto siitä, mitä Jobin olisi pitänyt sanoa (Job 33:9–33)?

V: Vaikka on vaikeaa tiivistää kaikkea, mitä Job sanoi, tässä on yhteenveto siitä, mitä Jobin olisi pitänyt sanoa, Elihun esittämänä.

1) Ymmärrän, etten ole täydellinen enkä vanhurskaampi kuin Jumala (Job 33:9; 34:5; 35:2).

2) Joten opeta minua, missä olen tehnyt väärin, jotta voin katua (Job 34:32).

3) En aio kiistellä Jumalan kanssa, vaan tunnustan Hänen vanhurskautensa (Job 33:13; 34:17; 36:3).

4) Tiedän, että Jumala puhuu (Job 33:14–22; 35:10–11; 37:22), kuuntelee (Job 34:28) sekä pelastaa ja rankaisee (Job 36:8–16).

5) Ylistän ja korotan Jumalan majesteettisuutta (Job 36:24–26; 37:5, 14).

6) Sillä tiedän, että ihmiset eivät ymmärrä Jumalan teitä (Job 36:22–23, 29; 37:14–18).

K: Mitä meidän tulisi tehdä, kun kohtaamme tragedian (Job 33:9–33)?

V: Kun kohtaamme tragedian, meidän tulisi toimia suurin piirtein niin kuin Elihu sanoi Jobin olisi pitänyt toimia:

1) Ymmärtää, että jokainen on tehnyt vääryyttä ja olisi voinut tehdä toisenlaisia päätöksiä.

2) Kysyä, onko meillä jokin synti, jota olemme jättäneet huomiotta tai josta emme ole tietoisia, ja josta meidän tulisi pyytää anteeksiantoa, katua ja lopettaa se.

3) Älä syytä tai osoita sormella Jumalaa.

4) Lähesty Jumalaa rukouksessa jopa surun keskellä.

5) Ylistä Jumalaa tämän tilanteen keskellä.

6) Ymmärrä, ettemme näe kokonaiskuvaa niin kuin Jumala näkee.

K: Mitä Elihu sanoi Jobin kolmelle ystävälle Jobin kirjassa 34:5–37?

V: Kyllä, Job oli väärässä sanoessaan, että hän oli vanhurskas ja että Jumala oli riistänyt oikeuden (Job 34:5–7).

Mutta olet väärässä, jos luulet, että Jumala olisi epäoikeudenmukainen, jos hän nyt antaisi vaikeita aikoja myös hurskaille (Job 34:16–19).

Jobin ystävät ajattelivat, että koettelemukset tulivat vain siksi, että Jumala rankaisisi. Elihu esittää, että koettelemukset voivat tulla myös opettamaan. Kuten Simone Weil sanoo teoksessaan Gravity and Grace: ”Kristinuskon äärimmäinen suuruus piilee siinä, että se ei etsi yliluonnollista lääkettä kärsimykseen, vaan yliluonnollista käyttöä sille.”

K: Jobin kirjassa 34:8 mainitaan, milloin sinun tulisi erota jostakusta, joka on sinulle huono vaikutus?

V: Yleisesti ottaen on hyvä olla ei-kristittyjen seurassa ja olla ei-kristittyjä ystäviä. He voivat nähdä todistuksesi ja saattavat tulla Herran luo. Jotkut ihmiset ovat kuitenkin ilmaisseet, ettei heillä ole aikomustakaan koskaan tulla Jumalan luo. Jos et saa heitä suhtautumaan Jumalaan ”lämpimämmin”, ja he vaikuttavat sinuun niin, että suhtautumisesi kylmenee, sinun on etsittävä muita ystäviä.

K: Mikä on Elihun pääajatus Jobin kirjassa 35:1–16?

V: Jobin kirjassa 35:1 Elihu ei välttämättä moiti mitään tiettyä Jobin lausumaa, vaan hänen koko asennettaan, jossa hän väittää olevansa vanhurskaampi kuin Jumala ja että vanhurskaana oleminen ei ole sen arvoista. Kristittyinä meidän on katsottava ylöspäin!

K: Miten vastaat, kun joku kysyy Jobin kirjassa 35:3, miksi hänen pitäisi olla vanhurskas, koska Jumala ei näytä tekevän mitään juuri nyt?

V: Luonteen kehittämisellä ja suhteiden rakentamisella muihin ihmisiin on välittömiä etuja. Joskus seuraukset ovat välittömiä, kuten vankilaan joutuminen. Mutta useimmiten näitä lyhyen aikavälin asioita ei näe. Kadonneille on pitkän aikavälin vakavia seurauksia, ja kruunuja sekä muita palkintoja on niille pyhille, jotka tekevät vanhurskaita tekoja Jumalan puolesta.

K: Mitä suurta eroa on Jobin kirjassa 35:5,10 ja seuraavissa jakeissa sekä 36:24–37:24 Elihun ja Jobin välillä, ja myös Jobin kolmen ystävän välillä?

V: Elihu on ylistyksen mies, kun taas he eivät ole, tai ainakin Job ei vaikuttanut siltä juuri tässä tilanteessa. Elihu ei kiistä, että asiat ovat vaikeita, mutta hän kehottaa Jobia katsomaan ympärilleen ja ihailemaan Jumalan ihmeitä sekä ylistämään Jumalaa siitä huolimatta.

K: Jobin kirjassa 35:6–8, ”satuttaako” syntimme Jumalaa millään tavalla?

V: Vastaukseen kuuluu kaksi osaa.

Ei, Jobin kirjan 35:6–7 osoittaa, että Kaikkivaltias Jumala, joka täyttää taivaan ja maan, ei kärsi eikä hyödy ihmisten, enkelien tai demonien teoista.

Mutta me voimme ylistää Jumalaa (tai olla ylistämättä). Oikeamieliset tekomme, jotka teemme oikealla sydämellä, kuitenkin ylistävät Jumalaa. Jobin tapauksessa Jobin kirjan 1:8–12 osoittaa, että Jobin vanhurskaus oli Jumalalle niin tärkeää ja tuotti Hänelle niin suurta iloa, että Jumala kertoi siitä Saatanalle. Jobin jatkuva rehellisyys sekä ylistää Jumalaa että osoitti Saatanalle, kuinka vähän vaikutusvaltaa Saatanalla oli Jobin vanhurskauteen.

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, kuinka ihmeellisen outoa on, että meille pienille ihmisille on annettu kyky valita, ylistämmekö Jumalaa?

K: Jobin kirjassa 35:10; Psalmin kirjassa 77:6; 119:54–55; Jesajan kirjassa 30:29 sanotaan, että Jumala antaa meille lauluja yöllä. Miten tämä tapahtuu?

V: Jumala antaa iloisia lauluja silloinkin, kun olemme vaikeuksissa. Ja tietysti voimme laulaa, kun Jumala vapauttaa meidät vaikeuksistamme.

Joku sanoi kerran: ”Keskiyön jälkeen ei tapahdu mitään hyvää.” No, teknisesti ottaen se ei pidä paikkaansa. Voisit olla hereillä ja ylistää Jumalaa! Toivottavasti kuitenkin, jos olet sängyssä puolisosi kanssa, ylistät Jumalaa hiljaa.

K: Onko Jobin kirjassa 36:4 ja seuraavissa jakeissa Jumala vai Elihu se, josta puhutaan, kun Elihu sanoo: ”Sinun kanssasi on yksi, joka on täydellinen tiedossa”?

V: Pelkästään tässä jakeessa asia on epäselvä. Jos Elihu viittaa Jumalaan, hän kehottaa katsomaan Jumalan viisautta eikä pitämään itseään viisaana. Mutta jos Elihu viittaa itseensä, se tekisi hänestäkin ylimielisen. On paradoksaalista, että hieman ylimielinen henkilö voi olla kaikkein herkkin havaitsemaan ylimielisyyttä muissa. Joten pelkästään tässä jakeessa asia voi olla kumpi tahansa.

Elihu kuitenkin kertoo meille Jobin kirjassa 37:16, kenet hän tarkoittaa: se on Jumala, joka on täydellinen tiedossa.

K: Miten Elihu saattoi Jobin kirjassa 36:27–28 tietää haihtumisesta, kun tiedämme, että myöhemmän ajan kreikkalaiset olivat ensimmäisiä, jotka kirjoittivat siitä?

V: Vaikka on epäselvää, kuinka paljon Elihu tiesi haihtumisesta, näyttää siltä, että hänellä oli siitä perusajatus. Kreikkalaiset, ainakin jo Hesiodoksen aikana 8. vuosisadalla eKr., tunsivat sumun ja kutsuivat sitä nimellä anathyamiasis. (Theogonia 1928, 1958, s. 547–553). Miletoksen Thales ajatteli vuonna 585 eKr., että vesi oli kaiken keskeinen elementti, ja opetti haihtumisesta. Tämän jälkeen Miletoksen Anaximander, Aetius, Kolofonin Ksenofanes (n. 530), Diogenes Laertios, Aristoteles (n. 350 eKr.) ja muut kirjoittivat haihtumisesta.

Uskomme kuitenkin, että Jobin kirja kirjoitettiin Joosefin ja hänen veljiensä ajan jälkeen ja ennen Mooseksen aikaa, eli ennen vuotta 1447 eKr., kauan ennen mitään tunnettuja kreikkalaisia kirjailijoita.

Vaikka kreikkalaiset olivat ensimmäisiä, joiden tiedetään kirjoittaneen siitä, he eivät olleet ensimmäisiä, jotka kuvasivat ilmiötä. Eräässä egyptiläisessä seinämaalauksessa näkyy orjapojan ottavan vettä Niilistä ja tuulettavan sitä viilentääkseen sitä emäntänsä puolesta. Tämä tapahtui vuonna 2 500 eKr., eli noin 500 vuotta ennen Abrahamia. Toinen ovela temppu, jota älykkäät egyptiläiset käyttivät, oli kastella huopa vedellä ja sitten makuulle sen päälle mennessään nukkumaan. Heillä oli siis selvästikin ajatus siitä, että vesi voi haihtua kuumuudessa ja myös viilentää asioita. Katso lisätietoja osoitteista https://quilohome.com/evaporative-cooling-ancient-world/ ja https://sleepbetter.org/sleep-like-an-egyptian/.

K: Mitä uutta Elihu sanoo Jobin kirjassa 36:13–32?

V: Elihu ei puhu siitä, ansaitsiko Job tämän kaiken vai ei. Mutta Elihu sanoo, että jos Job olisi seurannut Jumalaa, jos hän olisi edelleen ollut kuuliainen, Jumala olisi jo pelastanut hänet tästä tilanteesta.

Joskus, kun joudumme tilanteeseen, josta voimme oppia, Jumala pitää meidät siinä tilanteessa niin kauan, että se tuntuu äärimmäisen pitkältä ajalta. Ehkä Jumala pitää meidät siinä tilanteessa, kunnes opimme sen, mitä meidän on tarkoitus oppia. Pyydä siis Jumalaa opettamaan sinulle, mitä Hän haluaa sinun ymmärtävän.

K: Miten Jumala puhuu ihmisille heidän ahdistuksessaan Jobin kirjassa 36:15?

V: Ihmiset saattavat olla kuuroja, kun kaikki sujuu hyvin, mutta he ovat halukkaampia kuuntelemaan ja harkitsemaan jotain uutta, kun he ovat ahdingossa. Tämän lisäksi Jumala voi kuitenkin opettaa meille kärsimyksen kautta – jopa epäoikeudenmukaisen kärsimyksen kautta – asioita, joita emme ehkä pystyisi oppimaan millään muulla tavalla. Jumala voi myös käyttää yhdellä alueella koettua kärsimystä puhdistamaan ongelman tai synnin toisella alueella.

K: Mitä erilaista Elihu sanoo Jobin kirjassa 37:14–23?

V: Elihu kehottaa lopettamaan liiallisen puhumisen. Kuunnelkaa ja pohtikaa Jumalan ihmeitä.

K: Miten Jobin kirjassa 37:18 mainitaan, että maan päällä on vankka kupoli?

V: Tämä on vertaus, jossa taivasta verrataan kirkkaaseen peiliin. Tuolloin peilit valmistettiin kiillotetusta metallista, sillä lasipeilejä ei vielä ollut.

K: Miksi Jumala ei vastannut Jobille aikaisemmin (Job 38:1)?

V: Vaikka Raamattu ei sitä sano, syitä voisi olla ainakin neljä.

Ensinnäkin se, että Elihu puhui Jumalan edessä, osoittaa, ettei Jumala tuntenut velvollisuutta vastata suoraan Jobin syytöksiin.

Toiseksi Job ei niinkään rukoillut Jumalaa kuin esitti syytöksiä Jumalaa vastaan.

Kolmanneksi kukaan kirjassa ei näyttänyt ylistävän Jumalaa tai odottavan kärsivällisesti Häntä, ennen kuin Elihu otti puheenvuoron.

Neljänneksi Jumala koetteli Jobia (kuten Danielin kirjassa 3:16–18), samalla kun Hän osoitti täydellistä ja absoluuttista valtaansa Saatanan yli (Joh. 12:31; Jaak. 4:7).

Toisin kuin Jobin kolme ystävää, meidän tulisi pyytää Jumalaa valaisemaan ajatuksiamme ja keskustelujamme. Meidän on rukoiltava viisautta ja valaistusta Efesolaiskirjeen 1:15–23 mukaisesti.

K: Miksi Jobin kirjassa 38:1 on sopivaa, että Jumala puhuu myrskyn keskellä?

V: Jobin kirja alkoi myrskyllä, jota Saatana käytti Jobin lasten surmaamiseen. Niinpä se päättyykin myrskyn voimalla, kun Jumala saapuu ja puhuu suoraan. Herran tie on pyörremyrskyssä ja myrskyssä (Nahumin kirja 1:3).

K: Miksi Jumala kysyy Jobin kirjassa 38:2 ensin, kuka peittää Jumalan aikeet ilman tietoa?

V: Kun Job sanoi, että Jumala oli tullut hänen vihollisekseen, hän vain hämmentäisi muita ihmisiä. Job oli pyytänyt Jumalalta tilaisuutta puolustautua. Nyt kun hän sai sen, Job on kauhuissaan. Job on vasta nyt alkanut ymmärtää, että hän oli ollut ylimielinen Jumalaa kohtaan, ja hän tietää, ettei se ole hyvä asema.

Raamattu varoittaa meitä ylpeydestä Psalmin 75:4–5:ssä; Sananlaskujen 13:10:ssä; 29:23:ssa ja 30:13:ssa. Meidän ei tule pitää itseämme viisaana Sananlaskujen 3:7:ssä; 26:12:ssa; 28:11:ssa; Roomalaiskirjeen 12:16:ssa.

Mutta Job tulisi lopulta olemaan iloinen siitä, että Jumala puhui hänelle. Nyt Job tietää, ettei hän ole yksin; Jumala on hänen vierellään. Jesaja 41:10; Psalmi 73:23 sekä Johanneksen evankeliumi 14:18 ja 16:32–33 sanovat myös, että Jumala on meidän kanssamme.

K: Miksi Jumala ei Jobin kirjassa 38:3–39:30 odottanut, että Job vastaisi jokaiseen kysymykseen, ja miksi Jumala ei vain kertonut Jobille, mikä hänen sanomissaan oli väärin?

V: Jumala vastasi Jobin syytöksiin. Mutta sen sijaan, että olisi antanut selityksiä, Jumala vastasi Jobille esittämällä itse kahdeksankymmentä retorista kysymystä, jotka koskivat niin Jobin identiteettiä kuin hänen kykyjäänkin. Kuvittele hetken, että olisit suorittamassa yliopistokurssin loppukokeita, koko koe koostuisi vain näistä 80 kysymyksestä, etkä tietäisi vastausta yhteenkään niistä! Miltä sinusta tuntuisi? Luultavasti vähän samalta kuin Jobista tässä tilanteessa. Job hämärsi tietämättään Jumalan suunnitelmaa, ja Jumala osoitti Jobille, kuinka tämän rajallinen ymmärrys hämärsi Jumalan suunnitelmaa, ennen kuin valaisi Jobia.

Kyse ei ollut siitä, että Job olisi vastannut kysymyksiin, tai siitä, että Jumala olisi vastannut Jobin kysymyksiin, jotka kaikki perustuivat tietämättömyyteen. Tärkeintä oli, että Job ymmärtäisi, ettei hän kyennyt vastaamaan mihinkään Jumalan kysymyksistä. Jos Job halusi esittää epäilijää, Jumala saattoi puolestaan suhtautua epäilevästi siihen, mitä Job tiesi, osoittamalla, että Job, vaikka oli vanhurskas, tiesi omasta ymmärryksestään vain vähän tai ei mitään. Jumala ei vieläkään selittänyt teitään Jobille; pikemminkin Jumala osoitti teitään ilman selitystä, jota Hänellä ei ollut velvollisuutta antaa. Sikäli kuin voimme päätellä, Jumala ei koskaan paljastanut Jobille tilannetta Saatanan kanssa Jobin kirjan 1. luvussa.

K: Miten Job hämärsi Jumalan aikeita Jobin kirjassa 38:2?

V: Tämä EI tarkoita, että Job olisi peitellyt tai estänyt mitään Jumalan omasta aikeesta taivaassa. Pikemminkin Job ”sotki vesiä” sen viisauden suhteen, jonka Jumala oli paljastanut muille. Yleisesti ottaen, kun joku, jota pidetään kristittynä, sanoo Jumalasta asioita, joita Jumala ei ole koskaan opettanut, koska ne eivät ole totta, silloin hänkin pimentää tietämättään Jumalan aikeita ja sotkee vesiä itselleen ja muille.

Job oli opettanut vääriä asioita Jumalasta. Job oli sanonut, että vaikka Job oli vanhurskas, Jumala oli epäoikeudenmukainen; vaikka Job oli jumalallinen, Jumala oli hänen vihollisensa. Job oli tehnyt hätiköityjä johtopäätöksiä ja puhunut ylimielisesti, vaikka hänellä ei ollut kaikkia tosiasioita siitä, mitä hänen kärsimyksensä takana oli meneillään.

Yleisemmin ottaen jotkut ihmiset hämärtävät Jumalan aivoitusta, kun he unohtavat, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi, ja yrittävät muovata Jumalan oman kuvansa mukaiseksi. Job kuitenkin hämärsi Jumalan aivoitusta toisellakin tavalla: Job sanoi Jumalasta asioita, joilla hän yritti perustella omaa kärsimystään ja oikeuttaa itsensä, ja kutsui Jumalaa epäoikeudenmukaiseksi.

Jumala ei puhunut vain Jobista, vaan myös hänen kolmesta ystävästään. Ja tavallaan Jumala puhuu tässä myös nykypäivän ihmisille, koska näin tapahtuu jatkuvasti. Kun ihmiset sanovat, että asiat ovat hyviä, vaikka Jumala sanoo niiden olevan pahoja, tai että asiat ovat pahoja, vaikka Jumala sanoo niiden olevan hyviä, he peittävät Jumalan aikeet. Kun he kyseenalaistavat Jumalan luonteen tai hyvyyden ja pyrkivät sen sijaan asettamaan omat standardinsa, he yrittävät tahallaan peittää Jumalan aikeet. Meitä varoitetaan olemaan hyvin varovaisia kielenkäytössämme Jaakobin kirjeen 3:7–10 kohdassa.

Älkää siis olko liian ankaria Jobia ja hänen ystäviään kohtaan tässä yhteydessä, sillä he eivät ole poikkeustapauksia. Nykypäivän keskivertoihminen tietää luultavasti paljon vähemmän Jumalan aikeista kuin Jobin ystävät. Tällä tietämättömyydellä on omat seurauksensa, kuten Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 1:18–23:ssa.

K: Mikä on näiden lukujen kulku tai pääpiirteet Jobin kirjassa 38:2–39:30?

V: Nämä jakeet on järjestetty sen mukaan, miten Jumala on luonnon Herra.

Jobin kirja 38:4–15: Jumala on

- - - maan (4–7),

- - - meren (8–11) ja

- - - päivän ja yön (12–15)

Job 38:16–38 Jumala hallitsee elottomia asioita.

- - - meren syvyyksien ja taivaan avaruuksien (16–18),

- - - valo ja pimeys (19–21)

- - - sää, lumi, raekuurot, tuuli, sade, ukkonen ja pakkanen (22–30)

- - - tähdet tähtikuvioissaan (31–33) ja

- - - rankkasateet ja tulvat (34–38).

Job 38:39–39:30 Jumala hallitsee elämää

- - - Eläinten ravinto, kuten leijonan ja korpin (38:39–41),

- - - Lisääntyminen, kuten villien vuorikauriiden ja hirvien (39:1–4),

- - - Villi vapaus, kuten villiaasi verrattuna kesyyn aasiin (5–8),

- - - Suuri voima, kuten villihärkä verrattuna kesyhärkään (9–12),

- - - Nopeat eläimet, kuten strutsi ja sotahevonen (13–25), ja

- - - Nopeasti lentävät saalistajat, kuten haukat ja kotkat (tai griffonkorppikotkat) (26–30)

Elifas viittasi tähän myös ensimmäisessä osassa, Jobin kirjassa 15:7–9, kun hän kysyi Jobilta, oliko tämä ensimmäinen syntynyt ihminen, vanhempi kuin vuoret, tai tunsiko hän Jumalan aikeet.

K: Mitä Jumala halusi tuoda esiin Jobin kirjassa 38:2–41:34?

V: Tässä on lyhyt yhteenveto niistä 80 kysymyksestä, jotka Jumala esittää Jobille.

(38–39) Job, miksi hämärrät minun aivoituksiani sanoilla, joissa ei ole tietoa? Missä olit, kun minä loin maan, meren, aamunkoiton, kuoleman, valon, lumen, salamat, tähdet, pilvet ja eläimet? Aiotko kiistellä Jumalan kanssa ja oikaista Häntä?

(40:1–5) Job sanoo, ettei hänellä ole vastausta Jumalalle.

(40:6–41:34) Vastaa sitten tähän: jos kumoisit Jumalan tuomion oikeuttaaksesi itsesi, haluaisitko itse toimia tuomarina (ja panna tuomiosi täytäntöön)? Pystytkö luomaan behemotin (virtahevon) tai vetämään esiin leviatanin (krokotiilin)? Pystytkö leikkimään sen kanssa kuin linnun kanssa tai laittamaan sille hihnan?

K: Tukeeko Jobin kirjan 38:31–32 astrologiaa?

V: Ei. Astrologia on synti, jossa yritetään typerästi käyttää miljoonien mailien päässä olevia tähtiä ennustamaan ihmisten yleisiä ominaisuuksia ja ”tulevaisuutta”.

Älä lue horoskooppeja sanomalehdistä, internetistä tai mistään muualtakaan.

Sen sijaan tähtitiede, tähtien katselu niiden Luojan ihailemiseksi sekä tähtien käyttö vuodenaikojen merkitsemiseen ei ole Raamatun vastaista, toisin kuin astrologia. Itse asiassa Egyptissä oli varsin tärkeää käyttää tähtiä Niilin tulvien ajankohdan ja kylvöajan määrittämiseen. Vuodenaikojen alkamisen määrittäminen ei tarkoita ihmisten elämän ennustamista. Pikemminkin tähtien osoittamat vuodenaikojen vaihtelut ovat yksi tapa, jolla Jumala huolehtii meistä Hänen ominaisuuksiensa kautta sekä sen kautta, että tunnustamme Hänen luomuksensa ja käytämme sitä asianmukaisesti.

K: Mikä on Plejadien merkitys Jobin kirjassa 38:31?

V: Plejadit ovat tiheä tähtijoukko. On hämmästyttävää, että niin pieneltä näyttävässä tilassa voi maasta katsottuna olla niin paljon tähtiä. Miksi ne eivät laajene näyttämään muilta tähdiltä? Miten ne estävät romahtamasta yhteen? Lisäksi Plejadien heliakinen nousu merkitsi tuolloin kevään alkua.

Juutalainen Filon (15/20 eKr. – 50 jKr.) mainitsee kuitenkin, että Plejadien seitsemän tähden lasku merkitsi kylvöaikaa ja Plejadien nousu sadonkorjuuaikaa. Teoksessa Creation 38:115, s. 17.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että japanilaisen autovalmistajan Subarun nimi on peräisin japaninkielisestä nimestä Pleiadesille.

K: Mitä tarkoittaa ”Mazzaroth/Mazzaloth” Jobin kirjassa 38:32 ja 2. Kuninkaiden kirjassa 23:5?

V: Tämän uskotaan olevan sama kuin ”Mazzaloth” (l r:n sijaan) 2. Kuninkaiden kirjassa 23:5. Vaikka jotkut ajattelevat, että tämä voisi viitata planeettoihin, se viittaa todennäköisimmin pyöriviin tähtikuvioihin, jotka Jumala tuo esiin niiden kausina. Tähdet ovat Jumalan käsialaa, kuten Psalmi 147:4, Nehemian kirja 9:6, Jesajan kirja 40:26 ja 45:12 osoittavat.

K: Jobi 39:14:ssä, hylkääkö strutsi munansa vai muniko se ne?

V: Joissakin Jobin kirjan 39:14 käännöksissä sanotaan, että strutsi ”munii munansa”. Heprealaisella sanalla ”munia” on kuitenkin homonyymi, joka tarkoittaa ”hylätä”. Hyvä käännös, joka välittää molemmat merkitykset, on ”jättää munansa”, kuten BSB-käännöksessä on tehty.

K: Mikä on Jobin kirjassa 39:13–15 mainitussa strutsissa erikoista?

V: Strutsit ovat omituisen näköisiä lintuja. Ne ovat suuria lintuja, seitsemän tai kahdeksan jalkaa korkeita, ja niillä on suuret siivet, jotka eivät kuitenkaan auta niitä lentämään. Useat strutsit saattavat munia samalle pesälle. Jos tilaa ei riitä, ne munivat hiekalle pesän ulkopuolelle. Usein jopa 300 paunaa painavat strutsiemot astuvat omien muniensa päälle. Joskus strutsiemo istuu muiden munien päällä, unohtaneena, mitkä ovat omiaan. Strutsiemo ”kohtelee poikasiaan ankarasti” ajamalla vuoden ikäiset strutsinsa pois, kun parittelukausi alkaa. Silti strutsit selviävät. Ne voivat juosta 40 mailia tunnissa, mikä on nopeammin kuin hevonen. Miten Job voisi edes ajatella luoneensa tällaisen eläimen?

Strutsi on paradoksi, sillä se osoittaa Jumalan luovaa neroutta, mutta sillä itsellään ei ole viisautta.

K: Jobin kirjassa 39:1–30 Jumala olisi voinut sanoa jotain sellaista kuin: ”Job, anna minun selittää sinulle kaikki. Saatana haastoi sinun rehellisyytesi, ja sinun kärsimyksesi kunnioitti Minua paljastamalla Saatanan.” Mutta Jumala ei tehnyt niin. Miksi?

V: Jumala ei ilmeisesti ollut niin kiinnostunut siitä, että Job tietäisi kärsimyksensä syyt, kuin siitä, että hän korjaisi kaksi Jobin väärää asennetta. Ensinnäkin sen, että Job oletti voivansa selvittää vastauksen kaikkeen oman rajallisen tai puutteellisen ymmärryksensä perusteella. Toiseksi sen, että Job ansaitsi saada vastauksen. Sen sijaan riittää, että näemme ja tunnemme Jumalan majesteettisuuden ja kunniakkuuden, vaikka meillä ei olisikaan vastausta.

Job oli jumalinen mies, mutta jopa jumalinen ihminen voi tarvita oikaisua.

Jos Jumala koskaan kertoi Jobille tai hänen ystävilleen ennen heidän kuolemaansa keskustelustaan Saatanan kanssa, Jobin kirjassa siitä ei mainita mitään. Todennäköisesti he kuolivat tietämättä siitä mitään. Luuletko, että Jumala ja Saatana tai joku muu demoni ovat koskaan keskustelleet sinusta?

K: Mitkä ovat Joobin kirjan 38:1–39:30 ja 1. Mooseksen kirjan 3:8–13,21 välisiä yhtäläisyyksiä?

V: Molemmissa tapauksissa huonoa neuvoa antoivat ne, jotka tunsivat Jumalan tiet. Job ja hänen kolme ystäväänsä Jobin kirjassa sekä Saatana 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa, samoin kuin Saatanan ja Jumalan välisen ”vedon” seuraukset Jobin kirjassa 1:6–12. Tässä on muita yhtäläisyyksiä:

a) Molemmat tarinat alkavat ihmishahmojen osalta eräänlaisessa Jumalan luomassa paratiisipuutarhassa.

b) Pahuus, jota edustaa Saatana, on molempien tarinoiden antagonisti.

c) Eeva ja luultavasti myös Aadam eivät yritä poistaa Jumalaa elämästään, vaan pikemminkin ottaa rajoitetusti Jumalan paikan hyvän ja pahan tuntemisessa. Job ja hänen kolme ystäväänsä luulivat voivansa nähdä asioita Jumalan näkökulmasta ja ymmärtää kaiken, samoin kuin he uskalsivat tuomita ja syyttää Jobin tilanteesta, mikä on joiltakin osin samanlaista kuin Aadamin ja Eevan syyllisyyden siirtäminen.

d) Molemmissa tapauksissa päähenkilöt pohtivat ja arvostavat sitä, että he luulevat saavuttaneensa Jumalan tiedon tai sen puutteen (Jobin ja Eevan tapauksissa), sen sijaan että luottaisivat Jumalaan ja Hänen viisauteensa.

e) Molemmissa tapauksissa tämä on syntistä ja perustuu suurelta osin ihmisen ylpeyteen.

f) Molemmissa tapauksissa kuolemalla on merkittävä rooli: seurauksena 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa ja edeltävänä tapahtumana sekä toiveena Jobin kirjassa.

g) Molemmissa tapauksissa Jumala aloittaa ensin kysymyksellä: ”Kuka tämä on, joka hämärtää minun neuvoni sanoilla, joissa ei ole tietoa?” Jobin kirjassa, ja Aadamille: ”Missä olet?” 1. Mooseksen kirjan 3:9:ssä. Tietenkin näiden kysymysten taustalla oli Jumalan ennakkotieto vastauksista. Jumalan ”ristikuulustelu” jokaiselle todistajalle vaati Aadamilta, Eevalta ja Jobilta itsetutkiskelua ja katumusta, sillä kukin heistä joutui kohtaamaan seuraukset siitä, että he olivat omavaltaisuutensa, oikeudentuntonsa ja siitä johtuvan syntisyytensä vuoksi hämärtäneet Jumalan aikeita.

h) Jumala käski Jobia uhraamaan itsensä ja kolmen ystävänsä (ei Elihua) puolesta heidän syntisten sanojensa vuoksi. 1. Mooseksen kirjan 3:21:ssä Jumala teki Aadamille ja Eevalle nahkatakit. Mistä eläinten nahat tulivat? Eläinten oli kuoltava. Me uhraamme Jumalalle, koska Hän loi meidät ensin omaksi kuvakseen, mikä tarkoittaa osittain Hänen sitoutumistaan uhraamaan itsensä meidän puolestamme Poikansa kautta.

Samalla tavalla Jumala saattaa esittää meille joka päivä saman kysymyksen: missä olet? Meidän tulisi päivittäin tutkia itseämme (2. Korinttolaiskirje 13:5) sen suhteen, missä vaiheessa olemme vaelluksellamme Herran kanssa. Olemmeko jääneet jälkeen apatian, muiden kiinnostuksen kohteiden aiheuttaman hajamielisyyden tai synnin orjuuden vuoksi? Olemmeko ”juoksemassa edellä” (2. Johanneksen kirje 9), joko yrittäen arvata asioita, joita Jumala ei ole paljastanut, tai muuten ponnistelemalla kovasti Jumalan työn tuntemiseksi ja tekemiseksi ilman Herran voimaa? Olemmeko uskollisia Sananlaskujen kirjan 3:5–6 sanoille ja hengelle? Mutta sen sijaan, että tekisimme ”työtämme Hänen puolestaan” omalla, erityisellä tavallamme, jolla haluamme tehdä sen, meidän tulisi tehdä ”Hänen työtään” sillä tavalla, jolla Hän haluaa meidän sen tekevän.

K: Mikä on Jumalan viesti Jobin kirjassa 40:1–41:34?

V: Jumala kysyy Jobilta, miten hän suhtautuisi pahuuteen. Se, mitä Job tekisi armolla ja tuomiolla, ei ole pääasia; vaan pikemminkin se, mitä Job voi tehdä? Oletko koskaan antanut pahuuden jatkua vastustamatta sitä, koska tiesit, että sen vastustaminen saattaisi merkitä vaaraa tai menetystä sinulle itsellesi tai perheellesi? Mutta sen sijaan, että Job yrittäisi vastustaa Jumalaa, miksi ei annettaisi Jobin vastustaa jotain muuta, joka on verrattuna siihen suhteellisen mitätöntä, kuten behemotia tai leviatania.

K: Kuka on ”moittija” Jobin kirjassa 40:2?

V: Tässä yhteydessä se on selvästi Job, varsinkin kun Job on syyttänyt Jumalaa riitelevän hänen kanssaan (Job 10:2; 23:6). Toissijaisesti termi voidaan kuitenkin yleistää koskemaan kaikkia, jotka haluavat kyseenalaistaa Jumalan ja riidellä Hänen kanssaan.

K: Miksi Job ei puhunut enemmän Jobin kirjassa 40:3–5, kuten hän teki niin paljon aiemmin kirjassa?

V: Job sanoi tietoisesti, ettei hän halunnut enää puhua (Job 40:5). Ehkä Job tajusi, että mitä enemmän hän puhui, sitä syvemmän kuopan hän kaivoi itselleen. Hänen aiempi puheensa keskittyi itsensä puolustamiseen ja Jumalan syyttämiseen epäoikeudenmukaisuudesta. Hän näki nyt, että tällainen puhe ei johtaisi mihinkään. Job ymmärtää nyt, että vaatiessaan, että hänen täytyi ymmärtää kaiken tapahtuvan merkitys, hän yritti ottaa hoitaakseen tehtävän, joka ei kuulunut hänelle vaan Jumalalle.

Voi olla hetkiä, jolloin olemme typeriä tai ymmärrämme tilanteen täysin väärin, ja silloin saattaa olla parasta vain lopettaa puhuminen.

K: Mistä Jobin kirjasta 40:3–5 voit tietää, oletko mennyt liian pitkälle vastalauseessasi?

V: Ensinnäkin, katsele ympärillesi muita. Älä ole kuin se, joka valittaa Jumalalle, ettei hänellä ole makeaa jälkiruokaa, kun jollakin toisella ei ole lainkaan ruokaa.

K: Voiko ihminen Jobin kirjassa 40:4–5 olla hurskas ja silti olla samalla ylimielinen?

V: Kyllä, mutta se ei ole kaunista; se voi olla todellinen käännekohta sekä epäuskoisille että uskoville. Job oli jumalallinen mies, joka opetti muille totuutta Jumalasta. Mutta kun tarkastellaan kirjaa taaksepäin, Job ei ollut ylimielinen yhdellä tavalla, vaan monin tavoin. Job oli ylimielinen siinä, että hän luuli omistavansa kaiken tarvittavan selvittääkseen kaiken, mitä hänelle tapahtui. Kun asiat eivät hänen käytettävissään olevien tietojen perusteella tuntuneet järkeviltä, Job syytti Jumalaa. Jobille – eikä muuten hänen kolmelle ystävälleenkään – ilmeisesti koskaan tullut mieleen, että saattaisi olla tärkeitä tietoja, joita he eivät tienneet. Kuten Jobin kirjasta voi nähdä, kun yksi ylimielinen henkilö puhuu toiselle, voi syntyä kipinöitä.

Vielä yksi huomautus: on ero siinä, onko joku läpikotaisin ylimielinen, vai siinä, ettei hän ole yleisesti ottaen ylimielinen, mutta käyttäytyy silti ylimielisesti joillakin alueilla. Yleisesti ylimielinen henkilö saattaa yrittää ammentaa itsetuntonsa yksinomaan siitä, että hän on parempi kuin muut. Toisaalta ihminen voi olla nöyrä, ymmärtää, että Jumala on tärkein, ja pitää muita tärkeämpinä kuin itseään (Fil. 2:3). On täysin hyväksyttävää kertoa saavutuksistasi. Mutta seuraavan kerran, kun sinulla on todella, todella voimakas halu kertoa jollekin, kuinka loistava olet (tai olit) jossakin asiassa, pysähdy hetkeksi ja kysy itseltäsi, mikä ruokkii tätä voimakasta halua. Voisiko se olla ylimielisyyttä jollakin tietyllä alueella? Jos on, miksi et sitten lopettaisi puhumista itsestäsi ja kysyisi sen sijaan toisesta?

Älä ole kuin se vitsissä esiintyvä sinkkumies, joka meni treffeille tytön kanssa ja puhui koko ensimmäisen puoliskon ajan vain itsestään. Sitten hän sanoi: ”No, nyt riittää minun puhumiseni itsestäni. No, miksi et sinä puhuisi minusta?”

Kun näet jumalisen henkilön, joka on ylimielinen, älä yritä kieltää, että hän on jumalinen, kuten Jobin ystävät tekivät. Sinun on kuitenkin puututtava hänen ylimielisyyteensä, kuten Elihu ja myöhemmin Herra tekivät.

K: Mitä Job tarkoitti Jobin kirjassa 40:4–5 sanoessaan, että hän oli puhunut kerran, jopa kahdesti, eikä enää puhuisi?

V: Nämä ovat semitilaisissa kielissä yleisiä kielikuvia. Tämä ei tarkoita, että Job olisi sanonut, ettei hän enää koskaan puhuisi. Mutta Job tajusi sen, mitä eräs henkilö sanoi 1900-luvun alkupuolella: käsivartesi ovat liian lyhyet, jotta voisit nyrkkeillä Jumalan kanssa.

K: Miten jotkut nykyään tuomitsevat Jumalan Jobin kirjassa 40:8 oikeuttaakseen itsensä?

V: Tämä voi tapahtua muutamalla tavalla. Ensinnäkin, jossain vaiheessa ihmisen kertomus omasta tilanteestaan voi muuttua syntiseksi, sillä hän väittää, että Jumala on epäoikeudenmukainen. On hyväksyttävää puolustaa omaa rehellisyyttään, mutta ei kyseenalaistaa Jumalan oikeudenmukaisuutta.

Toiseksi, ja mikä vielä pahempaa, jotkut tuomitsevat Jumalan pahuudeksi oikeuttaakseen oman pahan käytöksensä.

K: Mikä on behemoth Jobin kirjassa 40:15, 21–22?

V: Sana tarkoittaa petoa, ja sanan loppuosa viittaa mahtavaan petoon. Jobin kirjassa se kuvataan valtavaksi kasvissyöjämaalla eläväksi eläimeksi, joka asuu ruovikossa. Virtahepo on nykyisin elossa oleva toiseksi suurin maaeläin, ja virtahepoja elää Egyptissä, joten kyseessä voisi olla virtahepo. Jotkut saattavat ajatella, että eläin on norsu, tulkiten ”hännän” kärsäksi. Eläin on kuitenkin virtahepo, koska se piileskelee suolla ruovikossa, eikä norsu pysy veden alla kuten virtahepo. Toinen näkemys on, että kyseessä voisi olla dinosaurus, ja ihmiset ovat niin tuolloin kuin nykyäänkin nähneet dinosaurusten luita. Suuret dinosaurukset, kuten brachiosaurus, elivät suolla, koska ne tarvitsivat vettä tukemaan suurta painoaan, ja muinaiset ihmiset saattoivat löytää dinosaurusten luita.

K: Mikä on Leviatan Jobin kirjassa 41:1?

V: Leviatan on suuri merieläin, todennäköisesti krokotiili. Kuvaannollisesti Leviatania pidettiin suurena merihirviönä. Jesajan kirjassa 27:1 Leviatan oli kanaanilaisten symboli pahoille kansoille, kuten Egyptille. Raamattu ja pakanalliset lähteet erosivat toisistaan siinä, että pakanalliset lähteet uskoivat mytologisten olentojen todelliseen olemassaoloon, kun taas Raamatun kirjoittajat käyttivät termejä puhtaasti kuvaannollisessa ja metaforisessa merkityksessä. 1600-luvun ja sitä aikaisemman ajan englanninkielisessä kirjallisuudessa käytettiin mytologisia viittauksia usein samalla tavalla.

K: Mitä valonvälähdykset voisivat tarkoittaa Jobin kirjassa 41:18?

V: Kun krokotiili, joka voi pysyä veden alla noin viisi minuuttia, nousee pintaan ja puhaltaa vettä ulos nenästään, se voi auringonvalossa näyttää valonvälähdyksiltä. Krokotiilin silmät kimaltelevat, kuten kissoilla ja monilla matelijoilla. Sen sieraimista tulevan ”savun” takana näkyvät kimaltelevat silmät voivat luoda tämän vaikutelman. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Egyptissä uuden faraon kruunajaisissa hän harppuunoisi virtahevon ja toisinaan krokotiilin (muiden avustuksella). Tämä symboloi faraon väitettyä valtaa kaaoksen yli.

K: Olivatko Jobin 42:1–17 mainitut koettelemukset – niin perheen kuin terveydenkin osalta – kiusaus vai luonnetta vahvistava koettelemus?

V: Tarkastellaan ensin kiusauksia ennen kuin vastaamme kysymykseen. Kiusauksia on monenlaisia; toiset ovat lyhytaikaisia, toiset pitkäkestoisia, toiset lieviä ja toiset vakavia. Jokaisessa koettelemuksessa piilee kiusaus luovuttaa, kuten Jobin vaimo rohkaisi Jobia ”kiroamaan Jumalan ja kuolemaan”.

Koe voi vahvistaa luonnetta, mutta ei välttämättä. Sama koe voi vahvistaa tai tuhota luonnetta eri ihmisillä riippuen siitä, miten he siihen reagoivat. Mutta sen sijaan, että Job olisi kuunnellut vaimoaan, hän luotti edelleen Jumalaan, vaikkakaan ei täydellisesti, ja Jobin koe vahvisti hänen luonnettaan.

Minkä kanssa kamppailet tänään? Se voi vahvistaa tai tuhota luonnetta – ”kaikki riippuu siitä, kuinka paljon luotat”. Luotatko Jumalaan tämän koettelemuksen keskellä, vai yritätkö selviytyä yksin, ilman Jumalaa?

K: Miksi Jobin reaktio oli oikea Jobin kirjassa 42:1–6?

V: Job oppi, ettei hän enää saisi lähestyä Jumalaa ”mahtavana ruhtinaana”, kuten hän teki Jobin kirjassa 31:37. Jobin kirjassa 42:1–6 Job myönsi, että oli ollut ylimielistä syyttää Jumalaa, ja hän katui vilpittömästi sanojaan. Jumala ei väitä, että jokainen Jobin sanoma Jobin kirjassa olisi ollut asianmukainen (eivät ne todellakaan olleet), vaan että Jobin lopullinen vastaus oli asianmukainen.

K: Miten Job pystyi näkemään Jumalan ja jäämään henkiin Jobin kirjassa 42:5, kun 2. Mooseksen kirjan 33:20 mukaan kukaan ei voi nähdä Jumalaa ja jäädä henkiin?

V: Job ei tarkoita, että hän olisi fyysisesti nähnyt Jumalan tietyssä muodossa. Pikemminkin Job koki Jumalan läheisemmin kuin aiemmin. Tämä Jobin kokemus oli täysin erilainen kuin Jobin ja hänen kolmen ystävänsä aiempi filosofoiminen. Kristitty Blaise Pascal puhui erosta ”filosofien Jumalan ja uskon välillä Elävään Jumalaan, joka tekee itsensä tunnetuksi”.

K: Mitä Job tarkalleen ottaen halveksi Jobin kirjassa 42:6?

V: Sanaa ”itseni” ei ole hepreankielisessä tekstissä. Job saattoi tarkoittaa, että hän halveksii aiempia sanojaan, tai sitten, että hän halveksii itseään siitä, että sanoi ne sanat. Se voi tarkoittaa myös: ”Hylkään sen, mitä sanoin”.

K: Jobin kirjassa 42:7–8 Jumalan viha syttyi Jobin kolmea ystävää kohtaan sen vuoksi, mitä he sanoivat yrittäessään puolustaa Jumalaa. Millä tavoin ihmiset saattaisivat nykyään puhua yrittäessään puolustaa Jumalaa, mutta aiheuttaen enemmän haittaa kuin hyötyä?

V: Tämän jakeen myötä kirja siirtyy runoudesta proosaan. Jobin kolme ystävää olivat syyttäneet Jobia pahuudesta Jumalan edessä. He luulivat palvelevansa Jumalaa ja auttavansa epäoikeudenmukaista miestä. Tilanne kuitenkin kääntyy päälaelleen, kun Jumala käskee Jobia uhraamaan heidän syntiensä puolesta. Jumala kutsuu Jobia neljä kertaa ”palvelijani Jobiksi” korostaakseen asiaa Jobin kirjassa 42:7–8.

K: Milloin meidän tulisi rukoilla Jumalaa antamaan anteeksi muille, kuten Jobin kirjassa 42:8–10 sanotaan?

V: Mielenkiintoista kyllä, vaikka Jobin ystävät puhuivat hänelle korvat täyteen, meillä ei ole mainintaa siitä, että Jobin ystävät olisivat koskaan rukoilleet hänen puolestaan. Mutta Jumala pyysi tässä Jobia rukoilemaan ystäviensä puolesta. Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. Jumalalla on oikeus antaa anteeksi tai olla antamatta anteeksi, osoittaa armoa tai kieltäytyä siitä (Roomalaiskirje 9:11–18).

2. Ainoa rajoitus on Hänen itse asettamansa oikeudenmukaisuuden raja.

3. Jumala päättää antaa anteeksi kaikille, jotka tulevat Hänen luokseen katumuksen hengessä.

4. Ihminen tarvitsee kuitenkin Jumalan armoa jo pelkästään tullakseen Hänen luokseen. Jumala päättää puuttua asiaan tuodakseen jotkut katumukseen, mutta toisten kohdalla Hän ei puutu asiaan.

5. Apostolien teoissa 7. luvussa Stefanus rukoili, että Jumala antaisi anteeksi muille hänen tappamisensa, ja meidänkin tulisi rukoilla, että Jumala puuttuisi asiaan armollaan myös muiden kohdalla.

K: Miten Jobin siunaukset kaksinkertaistuivat Jobin kirjassa 42:10, kun hänellä oli vain kymmenen lasta korvaamaan menettämänsä kymmenen?

V: Jos tuonpuoleista ei olisi, tämä olisi perusteltu ongelma. Mutta tämä tuo esiin mielenkiintoisen seikan. Jos Jobin ensimmäiset kymmenen lasta (Jobin kirja 1:2) olivat uskovia, Jobilla olisi kaksikymmentä lasta taivaassa, ja hänen siunauksensa kaksinkertaistuisivat.

K: Jobin kirjassa 42:11, lohduttivatko he Jobia siitä kärsimyksestä, jonka Saatana oli hänelle aiheuttanut, vai siitä, jonka Jumala oli hänelle aiheuttanut? Voidaanko sanoa, että Jumala aiheutti kärsimyksen?

V: Vaikka Saatana oli Jobin kärsimyksen välittömämpi syy, Jumala ”aiheutti” sen epäsuorasti sallimalla sen tapahtua. Tärkeintä ei ollut kärsimys itsessään, vaan Jobin reaktio siihen. Job ei vain sanonut: ”Haluan omaisuuteni takaisin”. Pikemminkin Job halusi puhua Jumalan kanssa, ja hän sai uuden näkemyksen Jumalasta. Sitten Jumala antoi hänelle omaisuutensa takaisin – ja vielä kaksinkertaisena.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että ilmeisesti Jobin sukulaiset olivat hylänneet hänet toivottomana tapauksena. Emme ole nähneet heitä missään kirjassa tähän asti.

K: Miten Jumala toi pahan Jobin päälle (Job 42:11)?

V: Jumala toi pahan Jobin päälle kahdella tavalla.

Jobin kohdalle koitui fyysinen onnettomuus, ja sana ”paha” heprean kielessä tarkoittaa sekä fyysistä onnettomuutta että moraalista pahaa.

Jumala antoi moraalisesti pahan olennon, Saatanan, sortaa Jobia. Saatana teki pahaa, mutta hänen piti pyytää Jumalalta lupaa, ja Jumala antoi sen. Jumala ei itse tehnyt mitään moraalista pahaa, mutta Hän antoi Saatanan koetella Jobia.

K: Mikä on yhteenveto siitä, mitä Jobille tapahtui Jobin kirjassa 42:11–17?

A: Jobin ystävät ajattelivat, että kärsimys oli aina kurinpitoa varten, ja Job ajatteli, että se oli tuhoa varten. Elihu sanoi, että se saattoi olla ohjausta varten. Mutta Jumala käytti sitä aivan muihin tarkoituksiin: osoittaakseen voimansa Saatanalle ja kehittääkseen Jobin suhdetta Häneen.

Katsokaa Jobin tilannetta. Hän on sanaton nähtyään Jumalan majesteettisuuden, ja hän katuu aiemmin lausumiaan hätiköityjä sanoja. Jobilla on edelleen fyysinen kärsimys, hän on edelleen menettänyt kaiken omaisuutensa, mutta Job on nyt tyytyväinen siihen, että Jumala puhuu hänelle. Kun hän rukoili anteeksiantoa kolmelle ystävälleen ja itselleen, Jumala todella alkaa toimia: Hän kaksinkertaistaa Jobin omaisuuden, antaa hänelle saman määrän lapsia ja antaa hänelle vielä monta elinvuotta, sillä Job eli tämän jälkeen 140 vuotta, mikä ehkä kaksinkertaisti myös hänen elinvuotensa. Kun Job oli nähnyt enemmän Jumalasta, kukaan ei voinut kieltää, että Job oli suuresti siunattu.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että vaikeuksien kautta Jumala antoi Jobille uuden näkemyksen Itsestään. Meidänkin tulisi haluta uusi näkemys Jumalasta. Kuten Jobin kirjassa 13:15a sanotaan: ”Vaikka Hän minut surmaisi, minä toivon Häneen.” (BSB)

K: Mikä merkitys on sillä, että Jobin tyttäret olivat niin kauniita (Job 42:15)?

V: Jumala ei siunannut vain Jobia tämän uskollisuuden vuoksi, vaan Jumala siunasi myös hänen perhettään Jobin uskollisuuden ansiosta. Lisäksi tämä jae osoittaa, että fyysinen kauneus on hyvä asia.

K: Mitkä ovat Jobin kirjasta säilyneet vanhimmat käsikirjoitukset?

Kuolleenmeren kääröt: (noin 1 eKr.) neljä erillistä kopiota teoksen Dead Sea Scrolls Today, s. 30, ja Wycliffe Bible Dictionary, s. 436–438, mukaan. Nämä ovat 2Q15, 4Q99, 4Q100 ja 4Q101.

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä on säilynyt seuraavat 292 jaetta Jobin kirjan yhteensä 1 071 jakeesta (27,3 %)

Job 3:5–6; 4:16–21; 5:1–4; 8:15–17; 9:27; 13:4, 19–20, 24–27; 14:4–6, 13–17; 17:14–16; 18:1–4; 19:11–19,20; 20:1–6; 21:2–10,20–27; 22:3–9,16–22; 23:1–8; 24:12–17,24–25; 25:1–6; 26:1–2, 10–14; 27:1–4, 11–20; 28:4–13, 20–28; 29:7–16, 24–25; 30:1–4, 13–20, x, 27–31; 31:1, 8–16, 26–32, 4–; 31:14–19; 31:20–21; 32:1–3, 10–17; 32:3–4; 33:6–16, 24–32; 33:10–11, 24–26, 28–30; 33:28–30; 34:6–17,24–34; 34:28–31; 35:5–15,16; 36:7–16,23–33; 37:1–5,10–19; 38:3–13,23–33; 39:1–11, 20–29; 40:4–14, 23–31; 41:15–26; 42:1–2, 4–6, 9–12. Katso lisätietoja teoksesta The Meaning of the Dead Sea Scrolls.

Kuolleenmeren kääröistä on löydetty luolasta 4 Jobin kirjan arameankielisiä käännöksiä, joita kutsutaan targumeiksi. Teoksissa *The Dead Sea Scrolls Today*, s. 32–33, ja *The Dead Sea Scrolls Translated: The Qumran Texts in English*, 2. painos, mainitaan, että Jobin targum sisältää pieniä katkelmia Jobin kirjasta 17:14–42:11, vaikka vain 37:10–42:11 on säilynyt ehjänä, kuten teoksessa *The Wandering Aramean*, s. 164, todetaan. Myös toisessa Jobin targumissa on säilynyt Jobin kirjan 3:4 ja 4:16–5:4, kuten teoksessa The Wandering Aramean, s. 165, todetaan. Käärössä 11QtgJob on jakeet 16:3, 18:23, 30:4 sekä muita jakeita.

Theodotion teki kreikankielisen käännöksen Vanhasta testamentista, johon sisältyy myös Jobin kirja.

Symmachus ja Aquila olivat muita juutalaisia, jotka myös tekivät kreikankielisiä käännöksiä Vanhasta testamentista, ja he sisällyttivät niihin Jobin kirjan.

Kristillisissä Raamatun käsikirjoituksissa Vaticanus (325–350 jKr.), Sinaiticus (340–350 jKr.) ja Alexandrinus (n. 450 jKr.) on kussakin säilynyt koko Jobin kirja.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Jobin kirjaan?

Seuraavat esinikeneiset kirjoittajat viittaavat tai viittaavat epäsuorasti Jobin kirjan jakeisiin:

Aleksandrialainen juutalainen Filon (15/20 eKr.–50 jKr.) lainaa Jobin kirjan 14:4 teoksessaan Nimien muutoksesta, luku 6 (47), s. 345.

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) lainaa Jobin kirjan 1:1 kohdan nimellä ”Jobin kirjoittama” teoksessaan ”1. Klemensin kirje”, luku 17, s. 9.

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) mainitsee Jobin ja Sakarjan teoksessaan ”Dialogue with Trypho the Jew”, luku 103, s. 251.

Melito/Meleto Sardiksesta (170–177/180 jKr.) ”Kuten Jobissa, kun puhutaan paholaisesta: ’Hän on Herran teiden alku.’” (Job 40:19) Teoksesta ”Puhe Herramme kärsimyksestä”, fragmentti 8, s. 761

Antiokian Teofilus (168–181/188 jKr.) lainaa Jobin kirjan 9:9 kohdasta teoksessaan ”Teofilus Autolykokselle”, 1. kirja, luku 6, s. 91. Hän ei viittaa Jobiin missään muualla.

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) lainaa Jobin kirjan 1:21:tä Jobin sanoina. Teos *Stromata*, kirja 4, luku 25, s. 439

Tertullianus (197–220 jKr.) käsittelee Jobin koettelemuksia ja mainitsee Jobin nimeltä. Teoksessa ”Kärsivällisyydestä”, luku 14, s. 716

Tertullianus (207/208 jKr.) viittaa Jobin kirjan 1:12 kohtaan. Teos Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 5, luku 13, s. 456

Hippolytos (222–235/6 jKr.) lainaa Jobin kirjan 31:1:tä Jobin sanoina teoksessaan ”Kommentaari Sananlaskuihin”, s. 173

Origenes (225–254 jKr.) ”Myös Jobin kirjan viimeisessä (luvussa), jossa Herra puhuu Jobille myrskyn ja pilvien keskellä sen, mikä on kirjattu hänen nimeään kantavaan kirjaan”, Origenes, Teos Celsusta vastaan, kirja 6, luku 43, s. 593.

Karthagon piispa Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa Jobin kirjaa Jobin omina sanoina teoksessaan *Cyprianuksen traktaatit*, traktaatti 12, kolmas kirja, 1:14.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) käsittelee yksityiskohtaisesti Jobin kirjan 2:10 ja 1:8 kohdat teoksessaan *Cyprianuksen traktaatit*, traktaatti 7, luku 10, s. 471

Firmilianus Kesarealainen Cyprianukselle (256 jKr.) ”Sillä Jumalan armo on niin mahtava, että se yhdistää ja liittää rakkauden ja ykseyden siteellä yhteen jopa ne asiat, jotka näyttävät olevan erillään huomattavan maantieteellisen etäisyyden takia, samalla tavalla kuin muinoin jumalallinen voima yhdisti yksimielisyyden siteellä Hesekielin ja Danielin – vaikka he olivatkin aikakaudeltaan myöhemmät ja erillään heistä pitkän ajanjakson takia – Jobiin ja Nooaan, jotka kuuluivat ensimmäisten joukkoon; niin että vaikka heitä erotti toisistaan pitkä aika, he kuitenkin jumalallisen innoituksen kautta tunsivat samat totuudet.” Cyprianuksen kirjeet, kirje 74.3, s. 390

Pontius (vuoden 258 jKr. jälkeen) ”Jos Job, joka oli kunniakas Jumalan todistuksen mukaan, kutsuttiin todelliseksi Jumalan palvojaksi ja sellaiseksi, johon kukaan maan päällä ei voinut verrata, hän opetti, että meidän tulisi tehdä kaikkea sitä, mitä Job oli aiemmin tehnyt… Hän, halveksien omaisuutensa menetystä, saavutti tällaisen edun näin koetellulla hyveellisyydellään, ettei hän edes tuntenut ajallisia menetyksiä, ei edes rakkaansa menetystä. Köyhyys eikä kipu murtaneet häntä; vaimonsa suostuttelu ei vaikuttanut häneen; oman ruumiinsa kauheat kärsimykset eivät horjuttaneet hänen lujuuttaan.” Cyprianuksen elämä ja kärsimys, luku 3, s. 268

Gregorius Thaumaturgos (240–265 jKr.) viittaa Jobin kirjan 20:20 ja 1:21 kohtiin teoksessaan ”Saarnaajan kirjan metafraasi”, luku 5, s. 12–13

Aleksandrian Dionysios (246–256 jKr.) lainaa osan Jobin kirjasta 14:1 Raamatun tekstinä. Teoksesta *Kirjoja luonnosta*, fragmentti 3, s. 86.

Olympoksen ja Pataran Methodios (270–311/312 jKr.) lainaa Jobin kirjan 38:14 (Septuaginta) ja 10:8 Jobin sanoina teoksessaan ”Kymmenen neitsyen juhla”, 2. puhe, luku 2, s. 314

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Syyrialainen Aphrahat (337–345 jKr.) lainaa Jobin kirjan 16:19:ää sanoen ”kuten Job sanoi”. Teoksesta *Valikoituja todistuksia*, luku 22.10, s. 405

Athanasius (367, 325–373 jKr.) ”Vanhan testamentin kirjoja on siis yhteensä kaksikymmentäkaksi; sillä, kuten olen kuullut, on perimätiedon mukaan heprealaisten aakkosten kirjainten lukumäärä juuri tämä; niiden järjestys ja nimet ovat seuraavat. Ensimmäinen on 1. Mooseksen kirja, sitten 2. Mooseksen kirja, seuraavaksi 3. Mooseksen kirja, sen jälkeen 4. Mooseksen kirja ja sitten 5. Mooseksen kirja. Näiden jälkeen tulee Joosua, Nuunin poika, sitten Tuomarien kirja ja sitten Ruutin kirja. Ja näiden jälkeen neljä Kuningasten kirjaa, joista ensimmäinen ja toinen lasketaan yhdeksi kirjaksi, samoin kuin kolmas ja neljäs. Ja myös Ensimmäinen ja Toinen Aikakirja lasketaan yhdeksi kirjaksi. Myös Esran kirjan ensimmäinen ja toinen osa muodostavat samoin yhden kirjan. Näiden jälkeen tulee Psalmit, sitten Sananlaskut, seuraavaksi Saarnaaja ja Hoosianna. Sitten tulee Job, sitten profeetat, joista kaksitoista lasketaan yhdeksi kirjaksi. Sitten Jesaja, yksi kirja, sitten Jeremia yhdessä Barukin, Valituslaulujen ja kirjeen kanssa, yksi kirja, sen jälkeen Hesekiel ja Daniel, kumpikin yksi kirja. Tähän asti muodostuu Vanha testamentti.” Athanasius, Paschal-kirje 39, luku 4, s. 552.

Barcelonan Pacianus (342–379/392 jKr.) viittaa Jobin kirjan 42:10 kohtaan. Kirje 3, luku 24.1, s. 66

Efraim (350–378 jKr.)

Kappadokian Basileios (357–378/379 jKr.)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.)

Milanon Ambrosius (370–390 jKr.)

Gregorius Nazianzenos (330–391 jKr.) mainitsee Jobin Raamattua käsittelevässä runossaan. Gregoriuksen runo on (kreikaksi) Mignen Patrologia Graeca -teoksen 37. osassa, sarakkeet 471–474 (Carmina Dogmatica, kirja 1, osa 1, Carmen XII). Lisätietoja löytyy osoitteesta http://www.bible-researcher.com/gregory.html.

Donatistinen harhaoppinen Tyconius (390 jKr. jälkeen)

Gregorius Nazianzenos (330–391 jKr.)

Pacianus (342–379/82 jKr.)

Gregorius Nyssalainen (n. 356–397 jKr.)

Sokea Didymus (398 jKr.) parafraaseeraa Jobin kirjan 1:7–12; 2:2–6 nimellä ”Jobin kirja” Kommentaari Sakarjan kirjasta 3, s. 68–69

Syyrialainen ”Askelten kirja” (350–400 jKr.)

Rufinus (374–406 jKr.)

Hieronymus (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Pentateukia, Jobin kirjaa, Jeesus Naven poikaa [Joosua], Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin ja Kuningasten kirjoja (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean kirjaa, Joelin kirjaa, Aamoksen kirjaa, Obadjan kirjaa, Joonan kirjaa, Miika, Nahum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja, Malakia, Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Daniel, Ester, Esra, Nehemia, Kirje 53, luku 7–8, s. 99–101.

Karthagon kirkolliskokous (218 piispaa) (393–419 jKr.)

Salamiksen Epifanius (360–403 jKr.) oli hulluna numeroon 22. Hän luettelee Vanhan testamentin 22 (!) kirjaa seuraavassa järjestyksessä: Mooseksen kirjat (5), Joosua, Job, Tuomarien kirja, Ruutin kirja, Psalmit, Aikakirjat (2), Kuningasten kirjat (4), Sananlaskut, Saarnaaja, Laulujen laulu [Salomon laulu], Kaksitoista profeettaa, Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Daniel, Esra (2), Ester. Valitusvirret-kirja ei sopinut hänen keinotekoiseen järjestelmäänsä, joten hän sijoitti sen luettelon loppuun. Nämä ovat ne 39 kirjaa, jotka meillä on nykyään.

Johannes Krysostomos (-407 jKr.) viittaa Jobin kirjan 2:9:ään teoksessaan Job, nide 9, ”Patsaista”, saarna 4.5, s. 366, ja 4.10, s. 369

Orosius/Hosius Bragasta (414–418 jKr.) viittaa Jobin kirjan 1:7 kohtaan teoksessaan Job. Puolustus pelagianilaisia vastaan, luku 20, s. 143

Pelagianilainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.)

Hippon Augustinus (338–430 jKr.) viittaa Jobin kirjan 34:30 kohtaan sanoen, että se on ”kirjoitettu Jobin kirjassa”. Hyvän luonne, Manikealaisia vastaan, luku 32, osa 4, s. 358

Johannes Cassianus (419–430 jKr.)

K: Kuinka paljon Jobin kirjan masoreettinen teksti eroaa Kuolleenmeren kääröjen arameankielisistä targumeista?

Ne ovat hyvin samankaltaisia. Tässä on Jobin kirjan 42:9–12 targum (parafraasi) 11Q10:n sarakkeesta 38. Käännös on peräisin Kuolleenmeren kääröjen tutkimusjulkaisun 2. osasta, s. 1201. ”[Shuhilainen ja Naamatilainen Zofar] ja he tekivät [niin kuin] Jumala oli käskenyt; ja Jumala kuuli Jobin äänen ja antoi heille anteeksi heidän syntinsä hänen tähtensä. Ja Jumala kääntyi /Jobin puoleen/ armossa ja antoi hänelle kaksinkertaisen määrän kaikesta, mitä hänellä oli ollut. Sitten tulivat Jobin luo kaikki hänen ystävänsä ja kaikki hänen veljensä ja kaikki hänen tuttavansa, ja he söivät leipää hänen kanssaan hänen talossaan ja lohduttivat häntä kaikesta siitä pahasta, jonka Jumala oli hänelle langettanut. Ja jokainen antoi hänelle uuhin (naaraslampaita) ja jokainen kultasormuksen. Tyhjä. Ja Jumala siunasi J[o]bia lop[ussa…]”

Huomaa, että masoreettisessa tekstissä on hopeakolikko uuhin sijaan.

K: Mitkä ovat Jobin kirjassa joitakin käännöseroja heprean ja kreikkalaisen Septuagintan välillä?

Yleisesti ottaen kreikankielinen teksti näyttää olevan lähellä hepreankielistä. Tärkein poikkeus on se, että Septuagintan Job-kirjan vanhin kopio on kuudesosa lyhyempi. Tässä on muutamia käännöseroja 1. luvusta. Ensimmäinen lause on hepreankielinen käännös, toinen on Septuagintan käännös.

Job 1:3 ”suurempi kuin kaikki idän pojat” vs. ”idän aatelinen”

Job 1:6 ”Jumalan pojat” vs. ”enkelit”

Job 1:6, 7, 12 ”Saatana” vs. ”paholainen” neljä kertaa

Job 1:10 ”ja hänen omaisuutensa on lisääntynyt maassa” vs. ”moninkertaisti karjansa maassa”

Job 1:11 ”ei kiroa” vs. ”siunaa”

Job 1:13 ”syöminen ja juominen” vs. ”juominen”

Job 1:15 ”sabealaiset” vs. ”ryöstäjät”

Job 1:16 ”Jumalan tuli on pudonnut” vs. ”Tuli on pudonnut taivaasta” (molemmissa tapauksissa tämä viittaa salamaan)

Job 1:16 ”nuoret miehet” vs. ”paimenet”

Job 1:17 ”kaldealaiset” vs. ”ratsumiehet”

Job 1:18 ”viinin juominen” vs. ”juominen”

Job 1:19 ”erämaan toiselta puolelta” vs. ”erämaasta”

Job 1:19 ”nuoret miehet” vs. ”lapsesi”

Job 1:22 ”syyttää väärin” vs. ”pitää typeränä”

Job 2:11 ”Elifas, teemalaisten kuningas, Bildad, sauchealaisten hallitsija, Sofar, minaelaisten kuningas”

Job 3:4 ”päivä” (heprealainen ja Alexandrinus) vs. ”yö” (Septuaginta)

Job 3:6 ”iloita” vs. ”liittyä” (Septuaginta, syyria, targumit, Vulgata)

Job 5:5 ”Se viedään jopa piikkeistä, ja ansa riistää heidän omaisuutensa.” (Masoreettinen teksti) vs. ”Heitä ei viedä pahoilta miehiltä. Voima vetää heidät pois” (Septuaginta) vs. ”Ja aseistettu mies ottaa hänet väkivalloin. Ja janoiset juovat heidän rikkautensa” (Aquila, Symmachus, syyrialainen käännös, Vulgata)

Job 7:20 ”Olen itselleni taakka.” (Masoreettinen teksti, Targumit, Vulgata) vs. ”olenko minä sinulle taakka?” (Tässä tapauksessa Septuaginta säilyttää todennäköisesti varhaisimman lukutavan, ja masoreettista tekstiä muutettiin poistamaan se, mitä pidettiin jumalanpilkkana. Tiedämme tämän säilyneen kirjuriin merkinnän, eli Tiqqune sopherimin, ansiosta.)

Job 8:14a ”Se, mihin hän luottaa, on hauras” (MT) vs. ”Sillä hänen talonsa jää asumattomaksi” (Septuaginta) vs. ”Jonka luottamus katkeaa.” (syyria)

Job 9:19 ”minua” vs. ”häntä” (Septuaginta, syyria, Vulgata)

Job 10:8 ”kaikkialla ympärilläni; silti Sinä tuhoat minut” vs. ”sen jälkeen Sinä muutuit ja löit minua.” (Septuaginta, syyria)

Job 10:20 ”Eivätkö minun päiväni ole harvat? Lopeta siis, ja” vs. ”Eivätkö minun elämäni päivät ole harvat?” (Septuaginta, syyria)

Job 13:14 (kysymys) vs. (väittämä)

Job 14:3 ”Sinä tuot hänet.” vs. ”Tuotko sinä hänet?” (Septuaginta, Vulgata, syyriankielinen käännös)

Job 14:10 ”missä hän on?” vs. ”häntä ei enää ole”

Job 14:16 ”lukumäärä” vs. ”laskettu” (Septuaginta) vs. ”ei lukumäärää” (syyria)

Job 15:23a ”ravintoa korppikotkille” (‘ayyay) (MT) vs. ”missä (‘ayyeh) se on” (Septuaginta) vs. ”Hän pakenee tuomion uhan vuoksi” (syyria)

Job 16:3 ”Loppuvatko tuuliset sanat? Vai mikä sinua ärsyttää, että vastaat?” vs. ”Mitä! Onko turhissa sanoissa mitään järkeä? Vai mikä estää sinua vastaamasta?”

Job 17:10 ”kaikki he” (monet masoreettiset tekstit, targumit) vs. ”te kaikki” (jotkut masoreettiset tekstit, Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

Job 18:3 ”kuinka kauan aiot vielä vääristellä sanoja” vs. ”Kuinka kauan aiot vielä jatkaa?”

Job 19:20 ”minussa” (useimmat masoreettiset tekstit) vs. ”hänessä” (monet masoreettiset tekstit, Septuaginta ja Vulgata)

Job 19:28 ”minussa” (monet masoreettiset tekstit) vs. ”hänessä” (jotkut masoreettiset tekstit, Septuaginta, Theodotion, Vulgata)

Job 21:24 ”ämpärit” vs. ”sisälmykset” (Septuaginta, Vulgata) vs. ”kyljet” (syyria) vs. ”rinnat” (targumit) (Ilmeisesti nykyaikaiset tutkijat eivät ole ainoita, joilla on ollut vaikeuksia tämän sanan kanssa!)

Job 21:28 ”teltta, asuinpaikka” (masoreettinen) vs. ”tabernakkelien peite” (Septuaginta) vs. ”asuinpaikka” (Vulgata)

Job 22:8 (puuttuu) vs. ”Ja sinä sanot” (Jobin Kuolleenmeren kääröjen targum)

Job 22:8 ”niin pimeä” vs. ”valo”

Job 22:9 ”murskattiin” vs. ”olet murskannut” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, targumit, Vulgata)

Job 22:17 ”heille” vs. ”meille” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Kuolleenmeren kääröjen Targum)

Job 22:30 ”ei viaton” vs. ”viattomat”

Job 23:2 ”kapinallinen” (masoreettinen teksti) vs. ”ulottumattomissani” (Septuaginta) vs. ”katkera” (syyriankielinen, targumit, Vulgata)

Job 23:2 ”käsivarsi minua kohti” (masoreettinen teksti, Targumit, Vulgata) vs. ”hänen kätensä” (Septuaginta ja syyriankielinen käännös)

Job 23:9 ”hän kääntyy” vs. ”minä käännyn” (Septuaginta, syyria)

Job 23:12 ”kätketty pois” vs. ”kätketty sisään” (Septuaginta, Vulgata)

Job 24:2 ”he [jumalattomat]” vs. ”jumalattomat”

Job 24:21 ”Hän kohtelee huonosti” vs. ”hän ei ole kohdellut … hyvin”

Job 24:24 ”kuten kaikki muut” vs. ”kuten malva”

Job 25:3 ”hänen valonsa” vs. ”hänen ansansa/väijytyksensä” (Ehkä Septuagintan kääntäjät näkivät hepreankielisen sanan ’orebo’ sanan ’orehu’ sijaan.)

Job 26:5 ”poistuneet henget” vs. ”jättiläiset”

Job 27:19 ”hän ei ole enää” (masoreettinen teksti, targumit) vs. ”mutta ei lisää” (Septuaginta, syyria) vs. ”mutta ei ota pois mitään” (Vulgata)

Job 28:11 ”patoaa/sitoo” vs. ”tutkii/tunnustelee” (Septuaginta, Aquila ja Vulgata)

Job 28:13 ”sen hinta” vs. ”tie siihen”

Job 29:6 ”viha” vs. ”kallio” (muutamat masoreettiset tekstit)

Job 30:11 ”jousenjänteeni” (masoreettinen teksti, syyriankielinen teksti, Targum) vs. ”Hänen jousenjänteensä” (Septuaginta, Vulgata)

Job 30:18 ”vaatteeni on turmeltunut” (masoreettinen teksti, Greenin kirjaimellinen käännös) vs. ”tulee minulle vaatteeksi” (masoreettinen teksti), vs. ”tarttuu vaatteeseeni / tarttuu vaatteisiini” (Septuaginta)

Job 31:32 ”tielle” (masoreettinen teksti) vs. ”matkustajalle” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Targum, Vulgata)

Job 32:1 ”omissa silmissään” vs. ”heidän silmissään” (Septuaginta, Symmachus ja syyriankielinen käännös)

Job 32:3 ”tuomitsi hänet” vs. ”tuomitsi Jobin ja oli siten tuominnut Jumalan” (muinainen heprealainen kirjuri-perinne)

Job 32:9 ”monet” vs. ”vanhat” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

Job 33:30 ”valaistumaan elämän valolla” vs. ”jotta elämäni ylistäisi häntä valossa” (Lancelotin kääntämä Septuaginta) vs. ”jotta he näkisivät elämän valon” (Septuaginta)

Job 34:6 ”minua pidetään valehtelijana” vs. ”hän [Jumala] valehtelee”

Job 39:13 ”strutsi” vs. ”iloisten joukosta (=riikinkukko)” (Septuagintassa on strutsi kaikkialla muualla Jobin kirjassa.)

Job 39:19 ”harjalla” vs. ”kauhulla”

Job 39:21 ”ne kaivavat” vs. ”se raapii” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

Job 41:6 ”kauppiaat” vs. ”foinikialaiset”

Job 41:7 ”Voitko täyttää sen nahan piikkirautaisilla [harpuuneilla] tai sen pään kalastuskeihäillä?” vs. ”Eivätkä kaikki alukset yhdessä pystyisi kantamaan edes sen hännän nahkaa; eivätkä ne voi kuljettaa sen päätä kalastusaluksissa”

Job 41:9 ”yksi on kukistettu / nujerrettu” vs. ”jumalat nujerrettu” (Symmachus, syyria)

Job 41:9 ”Mikä tahansa toivo hänen kukistamisestaan” vs. ”sinun toivosi” (yksi masoreettinen teksti)

Job 41:11 ”jonka minä maksan takaisin” vs. ”ja olen turvassa”

Job 41:22 ”heikkous tai kauhu” (tutkijat eivät ole varmoja hepreankielisestä sanasta) vs. ”tuho”

Job 42:11 ”hopeakolikko” (masoreettiset tekstit ja Symmachus) vs. ”karitsa” (Septuaginta) (Lancelotin Septuaginta-käännöksessä on alaviite, jonka mukaan kyseessä saattaa olla karitsan kuvalla leimattu kolikko.) (Rabbi Akiba ja Qimchi sanovat, että tämä viittaa rahaan.)

Job 42:16 ”140 vuotta” (masoreettinen teksti) vs. ”240 vuotta” (Septuaginta) vs. ”248 vuotta” (Alexandrinus)

Job 42:17 ”pitkän elämän” (masoreettinen teksti ja Aquilan käännös (126 jKr.)) vs. ”pitkän elämän: ja on kirjoitettu, että hän nousee jälleen niiden joukossa, jotka Herra herättää.” (Septuaginta ja Theodotion)

Job 42:17+ (puuttuu) vs. ”Tämä mies kuvataan syyrialaisessa kirjassa asuneen Ausisin maassa, Idumean ja Arabian rajalla: ja hänen nimensä oli aiemmin Jobab; ja otettuaan arabialaisen vaimon hän sai pojan, jonka nimi oli Ennon. Ja hän itse oli isänsä Zaren, yhden Eesauin pojista, ja äitinsä Bosorrhan poika, joten hän oli viides sukupolvi Aabrahamista. Ja nämä olivat kuninkaat, jotka hallitsivat Edomissa, jota maata hänkin hallitsi: ensinnäkin Balak, Beorin poika (Semphor Alexandrinus-käsikirjoituksessa), ja hänen kaupunkinsa nimi oli Dennaba; mutta Balakin jälkeen tuli Jobab, jota kutsutaan Jobiksi; ja hänen jälkeensä Asom, joka oli maaherra Thaemanin maasta; ja hänen jälkeensä Adad, Baradin poika, joka tuhosi Madiamin Moabin tasangolla; ja hänen kaupunkinsa nimi oli Gethaim. Ja hänen ystävänsä, jotka tulivat hänen luokseen, olivat Elifas, Eesauin jälkeläinen, Thaemanilaisten kuningas, Baldad, Sauchaealaisten hallitsija, ja Sofar, Minaealaisten kuningas.”

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta *Literal Translation*, ja Septuagintan käännös on peräisin Sir Lancelot C.L. Brentonin käännöksestä *The Septuagint: Greek and English*. Lisäksi on käytetty teosta *The Expositor’s Bible Commentary* sekä NASB 1995-, NIV 1985-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteitä.