< Raamatunkysymys Juudaksesta

K: Kuka on Juuda Juudan kirjeen 1. jakeessa?

V: Juuda on Jaakobin veli. Jaakobeja oli useampia, mutta tässä mainittu Jaakob ja Juuda olivat todennäköisesti Jeesuksen velipuolia. Muita mahdollisuuksia ovat apostoli Juudas (ei Iskariot) sekä Juudas, Jerusalemin johtaja, joka lähetettiin Paavalin, Barnabaan ja Silaan kanssa Apostolien teoissa15:22 .

K: Mitkä ovat Juudaksen kirjeen 1. luvussa tämän kirjan ja 2. Pietarin kirjeen yhtäläisyydet ja erot?

V: Yhtäläisyydet:

1. Jeesuksen Kristuksen palvelija 2. Pietarin kirjeen 1:1:ssä ja Juudan kirjeen 1:ssä

2. Yhteinen pelastus 2. Pietarin kirjeen 1. luvussa ja Juudaksen kirjeen 3. luvussa

3. ”Rakkaat” (4 kertaa 2. Pietarin kirjeessä ja 3 kertaa Juudaksen kirjeessä)

4. Epätavallisen kreikkalaisen sanan (despotes) käyttö 2. Pietarin kirjeen 2:1:ssä ja Juudaksen kirjeen 4:ssä

5. Kunnianarvoisten olentojen panettelu 2. Pietarin kirjeen 2:10 ja Juudaksen kirjeen 8. jakeessa

6. Sodoma ja Gomorra 2. Pietarin kirjeen 2:6–9 ja Juudaksen kirjeen 7. luvussa

7. Kristuksen tuleva tuomio 2. Pietarin kirjeen 3:7, 10, 12–14 ja Juudaksen kirjeen 13–15, 21

8. Samankaltaiset lopetukset: ”nykyhetkestä ikuisuuden päivään asti. Aamen” 2. Pietarin kirjeen kohdissa3:18 ja ”nykyhetkestä ja ikuisuuden ajan. Aamen” Juudaksen kirjeen kohdassa 25

Eroja:

1. Niissä kohdissa, joissa on yhtäläisyyksiä, 2. Pietarin kirje menee yleensä yksityiskohtaisemmin asiaan, poikkeuksena loistavat olennot.

2. Apostoli 2. Pietarin kirje 1:1 vs. Jaakobin veli Juudaksen kirje 1

3. Armo ja rauha tiedon kautta (2. Pietarin kirje 1:2) vs. laupeus, rauha ja rakkaus (Juudaksen kirje 2)

4. Pituus: 2. Pietarin kirje on kaksi kertaa niin pitkä kuin Juudan kirje (937 sanaa vs. 458 sanaa kreikaksi).

5. Muita aiheita: esimerkiksi 2. Pietarin kirjeen 3:15–16 mainitsee Paavalin.

6. Juudaksen kirjeessä on hyvin värikkäitä vertauskuvia

7. 2. Pietarin kirjeessä on lisäesimerkkejä Nooasta ja koirista.

8. Juudaksen kirjeessä on kaksi viittausta apokryfisiin kirjoihin

9. Juudaksen kirjeessä taistellaan uskon puolesta, kun taas 2. Pietarin kirjeessä pyritään välttämään turmeltumista.

10. Juudaksen kirjeen jakeet 7 ja 13 korostavat ikuisuutta, kun taas 2. Pietarin kirjeen 3:3–8,12 korostaa aikaa.

11. Vaikka Juudan kirje on hyvin lyhyt, 2. Pietarin kirje on kirjoitettu tavalla, joka varoittaa ihmisiä uskomasta ”ankaraan kalvinismiin”. Esimerkkejä ovat: ”ei halua kenenkään menevän hukkaan, vaan kaikkien pääsevän parannukseen” (2. Pietarin kirje 3:9), ”kieltävät Herran, joka on heidät lunastanut” (2. Pietarin kirje 2:1) sekä ne, jotka ovat paenneet maailman turmeltuneisuutta mutta joutuvat jälleen sen pauloihin (2. Pietarin kirje2:19 –22).

Yhteenveto: Eroja ja yhtäläisyyksiä voidaan selittää sillä, että kyseessä on kaksi miestä, joilla oli hieman erilaiset tyylit, jotka hyvin todennäköisesti keskustelivat keskenään ja kirjoittivat samanaikaisesti samankaltaisista ongelmista, jolloin Pietari kirjoitti laajemman kirjeen.

K: Skeptikko Bart Ehrman kirjoittaa: ”On vaikea uskoa, että nämä kaksi kirjettä [Jaakobin ja Juudan] olisivat voineet kirjoittaa kaksi alemman luokan arameaa puhuvaa talonpoikaa Galileasta (joiden kuuluisamman veljen [Jeesuksen] ei tiedetä osanneen kirjoittaa, puhumattakaan monimutkaisen tutkielman laatimisesta kreikaksi).” Jesus, Interrupted, s. 134–135

Toisaalla Ehrman kirjoittaa: ”Meillä on jonkin verran tietoa siitä, mitä merkitsi olla alemman luokan talonpoika Palestiinan maaseudulla ensimmäisellä vuosisadalla. Yksi asia, mitä se merkitsi, oli se, että oli lähes varmasti lukutaidoton. Jeesus itse oli hyvin poikkeuksellinen siinä mielessä, että hän ilmeisesti osasi lukea (Luukas4:16 –20), mutta mikään ei viittaa siihen, että hän olisi osannut kirjoittaa… Kuinka moni osasi lukea? Lukutaidottomuus oli yleistä koko Rooman valtakunnassa. Parhaimmillaankin ehkä 10 prosenttia väestöstä oli suurin piirtein lukutaitoisia. Ja tuo 10 prosenttia koostui vapaa-aikaa nauttivista -luokista… Mikään evankeliumeissa tai Apostolien teoissa ei viittaa siihen, että Jeesuksen seuraajat osasivat lukea, puhumattakaan kirjoittamisesta. Itse asiassa Apostolien teoissa on kertomus, jossa Pietarin ja Johanneksen sanotaan olevan ’unlettered’ (Apostolien teot4:13 ) – antiikin sana lukutaidottomalle.” (Jesus, Interrupted, s. 105–106). Myös teoksessa Lost Christianities, s. 203.

V: Ehrman sanoo näin, koska hän ei usko, että Galilean asukkaat puhuivat kreikkaa. Tämä huolimatta siitä, että heidän kolikoissaan oli kreikkaa ja että heitä ympäröi kolmelta suunnalta kreikankielisiä alueita. On ainakin neljä perustelua, jotka osoittavat Ehrmanin olevan väärässä.

1. Läheisyys Kapernaumiin ja Foinikiaan: Nasaret, jossa Jeesus kasvoi, sijaitsi noin 15 mailin päässä Foinikiasta yhteen suuntaan ja vain noin 20 mailin päässä Kapernaumista, jossa asui paljon kreikankielisiä. Galileaa rajoittivat lännessä, pohjoisessa ja idässä kreikankieliset alueet. Galilean itäpuolella sijaitsi ”Dekapolis”, kreikaksi ”kymmenen kaupunkia”. Gerasenilainen riivattu asui tuolla alueella. Siellä asuvat kreikankieliset ihmiset kasvattivat (ja siten myös söivät) sikoja. Jeesus saarnasi siellä, kun hän ylitti Galileanmeren. Hän puhui varmasti kreikkaa saarnatessaan heille.

2. Galilean kolikot: Seuraava on otettu Mark A. Chanceyn teoksesta *Greco-Roman Culture and the Galilee of Jesus* (Cambridge University Press, 2005). Hän toteaa, että Galilean kolikoita tarkasteltaessa ”kirjoitukset olivat yleensä kreikankielisiä, vaikka muutamissa Palestiinasta löydetyissä kolikoissa on hepreankielisiä kirjoituksia”. (s. 168) … ”Toinen piirre, joka erotti hasmonealaisten kolikot muista, oli kreikan kielen rajoitettu käyttö. Hyrkanos I:n tietyistä kolikoista löytyy kreikkalaisia kirjaimia ja monogrammeja, joiden merkitys on epäselvä. Suurimmassa osassa hänen kolikoistaan käytetään kuitenkin heprealaista kirjoitusta, joka oli jo hänen hallituskaudellaan ikivanhaa;” (ibid. s. 169) … ”Ainakin yksi Agrippa II:n kolikko lyötiin todennäköisesti Galileassa, mikä näkyy sen kääntöpuolella olevasta, seppeleen ympäröimästä kreikankielisestä sanasta ’Tiberias’. Kolikon etupuolella on palmunoksan kuva ja teksti … [kreikaksi] ’Kuningas Agrippa, keisarin voitto’.” (ibid. s. 183)

3. Lukutaito Rooman valtakunnassa ei ole merkityksellistä: Ehrman unohtaa, että niiden ihmisten osuus Rooman valtakunnassa (Espanjassa, Britanniassa, Saksassa jne.), jotka eivät osanneet lukea, ei ole merkityksellistä; merkitystä on sillä, kuinka suuri osuus juutalaisista Juudeassa ja Galileassa oli koulutettuja. Juutalaisilla oli huomattavasti korkeampi koulutustaso kuin useimmilla muilla kansoilla Rooman valtakunnassa. Se, että sanhedrin syytti Pietaria ja Johannesia kouluttamattomiksi, ei tarkoita, että asia olisi ollut niin.

4. Lukutaito Palestiinassa: Sivuhuomautuksena mainittakoon, että arkeologit löysivät Deir Allasta Jordanin laaksosta koulupojan kirjoitusharjoituksen, jossa mainittiin kolme kertaa Beorin poika Bileam. Sen radiohiiliajoitus oli 800/760 eKr.

K: Kirjoittiko Juuda Juudaksen kirjeen 3. luvussa toisen kirjeen yhteisestä pelastuksestamme?

V: Juuda aikoi kirjoittaa tietynlaisen kirjeen, mutta muutti sitten mielensä. Kreikkalainen sana, joka on käännetty ilmaisulla ”taistella innokkaasti”, on sama sana, josta saamme sanamme ”agonisoida”. Ei ole mitään todisteita – ei puolesta eikä vastaan – siitä, että Juuda olisi myöhemmin kirjoittanut toisen kirjeen. Jos hän niin teki, Jumalalla ei ollut velvollisuutta varmistaa sen säilymistä; Jumala voi säilyttää mitä kirjeitä Hän haluaa.

Lisäksi tässä käytetty lause ei lainkaan tarkoita, että Juudaksen olisi pitänyt kirjoittaa toinen kirje. Se tarkoittaa yksinkertaisesti, että Juudas olisi mieluummin kirjoittanut siitä, kuinka suuri yhteinen pelastuksemme oli, ja että Juudas piti valitettavana sitä, että tällaiselle kirjeelle oli tarvetta.

Sivuhuomautuksena: kun me (oikein ja perustellusti) arvostelemme muita uskovia kuten Juuda teki, meidän tulisi seurata Juudan esimerkkiä ja tehdä se huolestuneina ja pahoillamme siitä, että tilanne on sellainen, että nuhtelu on tarpeen.

K: Missä määrin meidän tulisi Juudaksen kirjeen 3. luvussa vain kertoa uskosta, ja missä määrin puolustaa uskoa harhaoppeja vastaan?

V: Se riippuu todellakin kulloisestakin tilanteesta ja yleisestä kulttuurista. Juuda piti parempana kertoa uskosta, mutta tunsi kiireellisen tarpeen vaihtaa suuntaa, ehkä sen perusteella, mitä hän oli kuullut. Joskus meidän on kiireellisesti vaihdettava suuntaa ja puututtava kirkon kimppuun hyökkäävien susien opetuksiin. Kun tilanne ei ole kiireellinen, meidän tulisi silti antaa jonkin verran opetusta lauman puolustamiseksi. Mutta yleensä, suurimman osan ajasta, meidän tulisi olla Juudan kaltaisia ja mieluummin kertoa yhteisestä pelastuksestamme.

K: Miten Juudaksen kirjeen jakeissa 4–10 mainitut ihmiset – jotka elivät irstaisesti, antautuivat luonnotonta himoa, turmelivat lihaa, juhlivat yhdessä ja seurasivat jumalattomia himoja – saattoivat yllättää seurakunnan?

V: Ihmiset voivat toimia salaa. Juuda ei sano, että he olisivat tehneet mitään näistä asioista jumalanpalvelustilaisuuksien aikana. Pikemminkin he tekivät näitä asioita seurakunnan jäsenten tietämättä, tai he saattoivat jopa yrittää johtaa muutamia muita seurakunnan jäseniä harhaan, ja silti heitä siedettiin. Vielä pahempaa on, että jotkut luopiot, jotka on paljastettava, ovat kirkon johtajia.

K: Mikä oli Juudaksen kirjeen 5. jakeessa se tarkoitus, että israelilaiset pelastettiin Egyptistä ja sitten suurin osa heistä tuhottiin?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1) Ihmiset saattoivat valita, lähtevätkö he Mooseksen mukaan vai eivät. Itse asiassa sekajoukko, johon kuului myös ei-israelilaisia, lähti heidän mukaansa 2. Mooseksen kirjan 12:38 mukaan.

2) Kansan jäsenet olivat aluksi halukkaita lähtemään ja seuraamaan Jumalaa ja Moosesta, mutta muuttivat sitten mielensä ja toivoivat olevansa takaisin Egyptissä (2. Moos. 16:3).

3) Meidän tulisi oppia, että heidän tavoin ei ole hyödyllistä lähteä liikkeelle hyvään suuntaan, jos käännämme selkämme ja haluamme palata sinne, mistä tulimme.

K: Ketkä ovat ne sidotut enkelit, joista Juuda puhuu Juudaksen kirjeen 6. jakeessa?

V: Nämä ovat langenneet enkelit, jotka ovat tällä hetkellä sidottuina. Asiasta on kolme erilaista näkemystä.

1. Osa sidottuina, osa vapaana: Nykyään osa demoneista on sidottuina, ja osa on vapaana ja tekee pahaa maan päällä. Jopa ne vapaat demonit, joihin Jeesus kohtasi, pelkäsivät, että Jeesus heittäisi heidät syvyyteen.

2. Kaikki osittain sidottuja: Eräs toinen näkemys on, että kaikki demonit ovat tällä hetkellä sidottuja, mutta sidottuinaankin ne voivat vaikuttaa ihmisiin. Kuten teoksessa *Bible Difficulties and Seeming Contradictions* (s. 225–226) sanotaan vertauskuvallisesti: ”Henkilö voi olla vangittuna vankilassa elinkautiseen, mutta hänelle voidaan silti myöntää etuoikeus kävellä vankilan pihalla tai jopa sen ulkopuolella tietyin ehdoin ja rajoituksin.” Katso lisää tästä näkemyksestä teoksesta *Christian Theology* (Millard J. Erickson, s. 447–448).

3. Yhdistelmä: Oma näkemykseni on näiden kahden yhdistelmä. Eri demoneilla voi olla erilaisia rajoituksia ja erilaisia vapausasteita. Juuda sanoo selvästi, että joidenkin demonien rajoituksia on tiukennettu. Mikään demoni ei kuitenkaan voi toimia Kristuksen käskyjen vastaisesti.

K: Ovatko Juudaksen kirjeen 6. jakeessa mainitut sidotut enkelit niitä, joista kerrotaan 1. Mooseksen kirjan 6. luvussa, jossa nefilimit olivat enkelien ja ihmisnaisten jälkeläisiä?

V: Tästä ollaan eri mieltä.

Kyllä. Juutalaisessa apokryfikirjassa 1. Enochin kirjassa, sen viiden ”kirjan” ensimmäisessä ja varhaisimmassa osassa, sanotaan, että he olivat (1. Enoch 6). Jotkut varhaiskristityt kunnioittivat suuresti 1. Enochin kirjaa.

Ei. Tämä voi viitata yleisesti kapinoiviin demoneihin. Katso lisätietoja tästä vastauksesta teoksesta ”1001 Bible Questions Answered”, s. 65.

Joka tapauksessa tämä viittaa useisiin langenneisiin enkeleihin eikä sano mitään siitä, että Saatana olisi kiusannut Eevaa, kuten pastori Moonin Unification Church -liikkeen väärä uskonto uskoo.

K: Voimmeko Juudaksen kirjeen 6–7 jakeiden perusteella ”päätellä, että enkelit lankesivat luonnottoman himon aiheuttaman moraalittoman teon seurauksena”, kuten harhaoppinen pastori Moon opetti teoksensa ”Jumalallinen periaate” viidennessä painoksessa (1977), s. 71–72?

V: Ei. Juudaksen kirjeen jakeissa 5–7 annetaan kolme esimerkkiä: Egyptistä lähteneet israelilaiset (jae 5), kotinsa hylänneet enkelit (jae 6) sekä Sodoma ja Gomorra (jae 7). Juudas ei mainitse lainkaan ihmiskunnan lankeemusta.

K: Milloin arkkienkeli Mikael kiisteli Juudaksen kirjeen 9. jakeessa Saatanan kanssa Mooseksen ruumiista?

V: Raamattu ei kerro sitä, eikä sitä mainita missään muuallakaan Raamatussa. Juuda viittaa tähän tuodakseen esiin toisen asian, joten hän ilmeisesti oletti lukijoiden kuulleen tästä aiemmin. Tämä mainitaan apokryfisessä teoksessa ”Mooseksen taivaaseenastuminen”, jota kutsutaan myös ”Mooseksen testamentiksi”. Meillä on suurin osa teoksesta ”Mooseksen taivaaseenastuminen”, lukuun ottamatta loppua, joka oletettavasti sisälsi tämän kertomuksen.

K: Mikä on Kainin tie Juudaksen kirjeen 11. jakeessa?

V: Kain, Aadamin ja Eevan poika ja veljensä Abelin murhaaja, mainitaan 1. Mooseksen kirjan 4:1–24. Emme tiedä Kainista juuri muuta kuin yhden merkittävän seikan: hänen uhrinsa Herralle oli veretön, eikä Jumala hyväksynyt sitä. Sekä nykyään joissakin liberaaleissa kirkoissa että tuolloin gnostilaisissa uskonnoissa ihmiset ovat yrittäneet luoda ”veretöntä kristinuskoa”; Jeesusta, jonka veri ei sovittanut meidän syntejämme.

K: Miksi Bileam mainitaan Juudaksen kirjeen 11. jakeessa?

V: Bileam erosi kahdesta muusta siinä, ettei hän avoimesti uhmannut Jumalan auktoriteettia. Bileam kunnioitti edelleen Jumalaa. Mutta Bileam näki, että profeetan ammatti oli rikkauden lähde. Bileam ajatteli, että hänen tarvitsi vain yrittää kulkea kapeaa polkua pysytellen mahdollisimman kaukana Jumalan tahdosta ilman, että hän menisi liian pitkälle Jumalan tottelemattomuudessa.

K: Miksi Juudaksen kirjeen 11. jakeessa mainitaan Korah (Core)?

V: Korah oli leeviläinen, joka mainitaan 4. Mooseksen kirjan 16:1–38:ssa. Hän ja hänen liittolaisensa kantoivat kaunaa Moosesta kohtaan ja syyttivät tätä siitä, että hän yritti ”asettaa itsensä hallitsijaksemme” (4. Moos. 16:13), ja he kantoivat kaunaa myös siitä, että Aaron oli ylipappi, joka uhrasi uhreja. Korah suostutteli 250 miestä sekä muita kapinoimaan Jumalan johtajuutta vastaan. Mooses ei taistellut Korahia vastaan, vaan jätti asian Jumalan hoidettavaksi. Jumala sai maan avautumaan ja nielaisi Korahin ja kapinajohtajien teltat ja perheet. Sitten Jumala sai tulen syttymään ja se kulutti loput 250 miestä. Kainin, Bileamin ja Korahin yhteinen piirre on se, että he kieltäytyivät alistumasta Jumalan auktoriteettiin.

K: Mitä ovat vedettömät pilvet Juudaksen kirjeen 12. jakeessa?

A: Kuivalla maalla ne ovat suuria, merkittäviltä näyttäviä asioita, jotka lupaavat paljon mutta eivät tuota mitään. Ne järjestävät suuren näytöksen, mutta sitten tuuli puhaltaa ne pois.

K: Mitä ovat Juudaksen kirjeen 12. jakeessa mainitut hedelmättömät puut syksyllä, jotka ovat kahdesti kuolleet?

A: Se voi tarkoittaa täysin kuolleita puita tai puita, jotka ovat kuolleet kahdesti. Joka tapauksessa monet puut näyttävät kuolleilta syksyllä, kun niiden lehdet ovat pudonneet, ja suurin osa hedelmistä tulee vasta ensi vuonna. Mutta nämä ovat puita, jotka ovat todella kuolleita, jotka eivät koskaan kukki tai tuota hedelmää. Niiden latva näyttää kuolleelta, kuten lehdettömät lepotilassa olevat puut. Mutta koska ne on juurineen kaadettu, juuret, oksat ja koko puu ovat kuolleita, latvasta juurille asti.

Ihmisen kohdalla tämä voisi viitata Ilmestyskirjan 21:8:ssa mainittuun toiseen kuolemaan tai niihin, jotka tunsivat Kristuksen mutta myöhemmin luopuivat uskostaan, kuten Heprealaiskirjeen 6:4–8 ja 2. Pietarin kirjeen 2:20–22 kertovat.

K: Miksi Juudaksen kirjeen 13. jakeessa mainitaan meren raivoisat aallot?

V: Meren raivoisilla aalloilla on paljon voimaa. Vaikka voimaa voidaan usein käyttää hyvään, kuten joen myllyssä, tätä voimaa ei voi hallita millään. Vesi liikkuu väkivaltaisesti edestakaisin ja tuottaa vain vaahtoa. Voima ei ole vain hyödytöntä, vaan se on myös tuhoisaa.

K: Miksi Juudaksen kirjeen 13. jakeessa mainitaan vaeltavat tähdet?

V: Vaeltava tähti on kuva kuudesta tai seitsemästä tähdestä, jotka eivät pysy vakiintuneella paikallaan muiden tähtien joukossa, vaan vaeltavat taivaalla minne haluavat. Nykyään kutsumme näitä planeetoiksi. Jos käyttäisit vaeltavaa tähteä suunnistuksen apuna, eksyisit yhtä lailla kuin vaeltava tähti näyttää eksyneen.

K: Kuka on Juudaksen kirjeen 14. jakeessa mainittu Enoch?

V: Kyseessä ei ole se Enoch, joka oli Kainin poika 1. Mooseksen kirjan 4:17:ssä. Sen sijaan kyseessä on Enoch, Setin jälkeläinen ja seitsemäs Aadamista 1. Mooseksen kirjan 5:21–24:n mukaan. Tämä on sama Enoch, joka vaelsi Jumalan kanssa ja jonka Jumala otti taivaaseen. 1. Mooseksen kirjan 4:17:ssä mainittu Enoch, Kainin poika ja kolmas Aadamista, on eri henkilö.

K: Miksi Juuda siteerasi Juudaksen kirjeen 14–15 jakeissa pseudapokryfistä 1. Enochin kirjaa totuudellisena?

V: Koska tämä jae on totta, vaikka 1. Enochin kirjassa, joka oli tunnettu jo ennen vuotta 110 eKr., on virheitä muissa osissa. Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Vaikka lainaus löytyy 1. Enochin kirjasta, ei ole varmaa, että Juudas lainasi suoraan 1. Enochin kirjasta. Vaikka sanat ovat lähes samat, ne ovat voineet olla peräisin yhteisestä lähteestä. Yhteinen lähde on voinut olla kirja, jossa tämä totta oleva profetia oli, tai yhteinen lähde on voinut olla Jumala itse.

2. 1. Enochin kirjaan on tehty muutoksia. Vaikka kirja on peräisin kristinuskon syntyä edeltävältä ajalta, jotkut ajattelevat, että tämä lainaus lisättiin kirjeen kirjoittamisen jälkeen ja ennen 1400-lukua jonkun harhaanjohdetun munkin toimesta. Päätä itse; tässä on lainaus Kuolleenmeren kääröistä 4Q204; huomaa aukot. ”… hänen pyhiensä lukemattomat joukot … lihaa kaikille heidän … ylimielisille ja jumalattomille …” (Tämä lainaus on teoksesta The Dead Sea Scrolls, kääntäjä Florentino García Martínez; alun perin julkaistu espanjaksi nimellä Textos de Qumrán).

3. Ei ole epätodennäköistä, että Juuda lainasi 1. Enochin kirjasta, eikä siinä ole mitään vikaa. 1. Enochilla oli ainakin viisi eri kirjoittajaa, ja tämä jae on peräisin sen ensimmäisestä ja varhaisimmasta osasta. 1. Enochin kirja on sekoitus totuutta ja virheitä, ja Jumala on saattanut ohjata Juudaa tarkoituksellisesti lainaamaan sieltä totuuden, jotta tämä Jumalalta peräisin oleva todellinen profetia ei säilyisi pelkästään Raamatun ulkopuolisissa lähteissä.

4. Vaikka 1. Enochin kirjassa onkin ainakin yksi jumalallinen totuus, se ei tarkoita, että sen olisi pitänyt kuulua Raamattuun. Ei riitä, että kirjassa on säilynyt muutama Jumalan sana; sen on oltava kokonaisuudessaan juuri sellainen, kuin Jumala haluaa Raamatun olevan. Myös Wesleyn, Lutherin ja Calvinin kirjoitukset sisältävät paljon Jumalan totuutta, mutta se ei tarkoita, että kukaan heistä olisi virheetön, ja he itse olisivat vastustaneet sitä, että heidän kirjoituksiaan pidettäisiin Raamatuna.

Yhteenvetona voidaan sanoa, kuten Hank Hanegraaff totesi ”Bible Answer Man” -radio-ohjelmassa osoitteessa10/29/1997 : 1. Enochin kirja oli arvostettu. Arvostettu tarkoittaa, että siinä on monia totuuksia, mutta se ei tarkoita, että se olisi jumalallisesti innoitettu. Voin sanoa, että Jeesus tulee takaisin. Se on totta, mutta se ei tarkoita, että olisin jumalallisesti innoitettu.

K: Kun Juudaksen kirjeen 14–15 kohdissa Juudas [väitetysti] sai inspiraatiota inspiroimattomasta 1. Enochin kirjasta 1:9, miten kristityt voivat kritisoida Joseph Smithiä siitä, että hän sai inspiraatiota pakanallisesta egyptiläisestä Kuolleiden kirjasta kirjoittaessaan mormonien Abrahamin kirjaa?

V: 1. Enochin kirja on Raamatun ulkopuolinen juutalainen kirja, jonka alkuperä on sekava ja jossa sekoittuvat totuus ja virheet. Juudan lainaus vastaa yhtä jaetta 1. Enochin kirjasta. Mikään ei sulje pois mahdollisuutta, että Enoch olisi todellakin sanonut tämän.

Sen sijaan monet ovat todistaneet, että se käärö, jonka Joseph Smith väitti vilpillisesti kääntäneensä mormonien Abrahamin kirjaksi, oli epäjumalanpalvova, pakanallinen kirja.

Yhteenvetona:

1. Ei voida todistaa (eikä kumota), että Juudas olisi kopioinut tämän jakeen Enochin kirjasta.

2. Vaikka Juudas olisikin ottanut tämän 1. Enochin kirjasta, 1. Enoch on koostumukseltaan monipuolinen kirja, ja siinä voi olla katkelmia jumalallisesti innoitetuista profetioista.

3. Selkeässä vastakohdassa Joseph Smithin väärennetty käännös perustui epäjumalia ylistävään kirjaan, egyptiläiseen Kuolleiden kirjaan.

Lisää Joseph Smithistä ja mormonien Abrahamin kirjasta

Taustatietoa juutalaisesta 1. Enochin kirjasta:

1. Enoch on koostumateos, joka koostuu viidestä osasta, jotka on kirjoitettu eri aikoina eri kirjoittajien toimesta. Kyseinen lainaus on peräisin ensimmäisestä ja varhaisimmasta osasta. On kuitenkin mahdollista, että lainaus on lisätty myöhemmin. Varhaisin säilynyt kopio on katkelma Kuolleenmeren kääröistä. Varhaisin kopio, jossa tämä lainaus esiintyy, on kuitenkin peräisin 1400-luvulta Etiopiasta. Siinä on jonkin verran totuutta, mutta myös mytologisia piirteitä, kuten keskusteluja erilaisista enkeleistä ja demoneista. 1. Enochin kirja ei ole kadonnut nykymaailmalta.

Taustatietoa egyptiläisestä Kuolleiden kirjasta:

Egyptiläistä Kuolleiden kirjaa ei luultavasti luettu kovin paljon. Sen tarkoitus oli pikemminkin tulla haudatuksi varakkaan kuolleen mukana toimimaan taikakaluina, joka helpottaisi hänen pääsyään tuonpuoleiseen. Kuolleiden kirjan muunnelmia oli yhtä monta kuin kopioita, sillä jokaiseen oli kirjoitettu vainajan nimi. Monet ovat kääntäneet sen fragmentin, jota Joseph Smith väitetysti käytti Abrahamin kirjan kääntämiseen. Mormonilaisesta lähteestä voit lukea käännöksen teoksesta The Message of the Joseph Smith Papyri, jonka on kirjoittanut Hugh Nibley (Deseret Book, 1975). Muista kuin mormonilähteistä voit lukea Jerald ja Sandra Tannerin teoksesta *The Changing World of Mormonism* (Moody Press, 1981), s. 360, tai teoksesta *The Book of Abraham Papyrus Found*, s. 14. Kaikki kolme käännöstä ovat olennaisesti samat.

Taustatietoa mormonien Abrahamin kirjasta:

Joseph Smithin mukaan mormonien Abrahamin kirjan on väitetysti kirjoittanut Abraham matkoistaan Egyptissä. Joseph Smith väitti, että se oli kirjoitettu samalla kielellä kuin Mormonin kirja, ja että hän käänsi sen yliluonnollisen avun avulla. Salt Lake Cityn mormoneilla (LDS) on neljä pyhää kirjoitusta, ja yksi niistä, ”Kallisarvoinen helmi”, sisältää Abrahamin kirjan yhtenä osan . Abrahamin kirjan 1:21–26 on ainoa mormonien pyhien kirjoitusten mukainen perusta mormonien mustia syrjivälle opille. Tämän opin mukaan mustat eivät voineet koskaan saavuttaa korkeinta pappeutta. Mormonikirkko muutti tätä oppia vuonna 1978.

Taustatietoa Joseph Smithin väitteestä:

1. Joseph Smith väitti ”kääntäneensä” kääröt teoksessa *Kallisarvoinen helmi*, s. 29.

2. Kolmessa neljästä alkuperäisestä englanninkielisestä kopiosta oli egyptiläiset merkit englanninkielisen tekstin vieressä.

3. Nämä kolme kuvaa ovat keskenään yhdenmukaisia

4. Kaikkein paljastavinta on se, että Joseph Smith kirjoitti kirjan Egyptian Alphabet and Grammar, jossa hän väitetysti yritti opettaa muille keksimäänsä egyptiä.

5. Smith käänsi keskimäärin yli 100 sanaa yhtä egyptiläistä hieroglyfiä kohti, kun sen olisi pitänyt olla yksi tai kaksi sanaa hieroglyfiä kohti.

6. Kukaan ei paljastanut Joseph Smithin petosta tuolloin, koska Amerikassa ei ollut tuolloin ketään, joka olisi osannut lukea muinaista egyptiä.

Yhteenvetona: Mormoneilla on osana pyhiä kirjoituksiaan väärennetty käännös epäjumalanpalvonnallista, pakanallista kirjaa. Vaikka jotkut heistä ovat nähneet yhtäläisyyksiä tilanteensa ja Juudaksen kirjeen 14. jakeen välillä, joka löytyy 1. Enochin kirjasta, tilanne on täysin erilainen, koska:

1. Vaikka Juuda olisikin lainannut 1. Enochin kirjasta, se ei ole epäjumalanpalvova, okkulttinen kirja. Se on juutalainen kirja, jossa sekoittuvat totuus ja virheet.

2. Ei voida varmuudella todeta, siteerasiko Juuda todella 1. Enochin kirjaa. Niillä saattoi olla yhteinen lähde, tai tämä saattoi olla harhaanjohdetun munkin 1. Enochiin ennen 1400-lukua lisäämä teksti.

K: Mitä Juud. 16:ssa ja 2. Piet. 2:18:ssa tarkoitetaan suilla, jotka ”sylkevät ylimielisyyttä”, ja ”ylhäisillä mutta tyhjillä sanoilla”, ja tekevätkö ihmiset niin nykyäänkin?

V: Kreikankielinen sana hyperonka tarkoittaa tässä kirjaimellisesti ”turvonnut” tai ”paisunut”. Sitä käytetään molemmissa jakeissa, ja tällaisten ”paisuneiden” sanojen puhuminen tarkoittaa liioiteltujen väitteiden esittämistä omasta tärkeydestään ja hyödyllisyydestään. Nykypäivän ihmiset saattavat ajatella, että muut arvostavat heitä enemmän, jos he esittävät itsestään valheellisia tai liioiteltuja väitteitä. Heidän ensimmäinen virheensä on ajatella, että muut uskovat heitä. Kun uskottavuus on menetetty, sitä on vaikea saada takaisin.

K: Koska emme voi menettää pelastustamme (Juud. 21), miten ja miksi pysymme Jumalan rakkaudessa?

V: Jotkut aidot kristityt uskovat, että ihmiset voivat menettää pelastuksensa. Toiset eivät usko niin. Siitä huolimatta kaikki voivat olla yhtä mieltä siitä, että aivan kuten lapsi voi tehdä asioita, jotka saavat sekä vanhempiensa että hänen omat silmänsä kyyneliin, myös me voimme tehdä asioita, jotka särövät Jumalan sydämen. Aivan kuten lapsi voi haluta karata kotoa, me voimme, kuten Joona, yrittää paeta Jumalaa. Jopa kristityt voivat joutua osaksi kulttia tai kääntyä pois uskosta. Jos he kuitenkin pääsevät taivaaseen, he jaksavat ja palaavat takaisin.

K: Mitkä ovat Juudaksen kirjeen 22. jakeessa uskoville annetut seitsemän käskyä?

V: Käskyjä on seitsemän.

Juudaksen kirje 3: Taistelkaa innokkaasti uskon puolesta

Juudaksen kirje 17 Muistakaa apostolien opetukset ja erityisesti heidän varoituksensa.

Juudaksen kirje 20: Vahvistakaa itseänne pyhimmässä uskossanne

Juudaksen kirje 20: Rukoilkaa Pyhässä Hengessä

Juuda 21 Pysykää Jumalan rakkaudessa

Juuda 21 Odottakaa Herramme Jeesuksen Kristuksen armoa, joka tuo teille iankaikkisen elämän

Juuda 22–23 Olkaa armollisia epäilijöille, pelastakaa toiset tarttumalla heidät tulesta, ja osoittakaa toisille armoa, johon sekoittuu pelko.

K: Mitä Juudaksen kirjeen 23. jakeessa tarkoittaa ”pelastaa joku tulesta”?

V: Tämä kuulostaa samankaltaiselta kuin Aamos 4:11, jossa israelilaisia kuvataan ”tulesta pelastetuksi hiileksi”. Myös ylipappi Joosua oli ”tulesta pelastettu hiili” Sakarja 3:2:ssa. Kun puupala on jo alkanut palaa tulessa, sen pelastaminen tarkoittaa sen ottamista pois tulesta, jotta se ei pala kokonaan. Samoin me haluamme jakaa evankeliumia syntisille, jotta he voivat kuulla evankeliumin sanojemme kautta ja jotta Jumala voi meidän kauttamme pelastaa heidät helvetin tulesta. Emme voi korvata ristiä, mutta voimme olla välineenä ristin sanoman välittämisessä ja johdattaa ihmisiä Kristuksen luo.

K: Mistä tiedämme, että Juudaksen kirje on Juudaksen kirjoittama?

V: Kirjoittaja sanoi olevansa Juudas, ja se on ainoa todiste, joka meillä on, puolesta tai vastaan.

K: Mistä tiedämme, että Juudaksen kirje on säilynyt luotettavasti alkuperäisessä muodossaan?

V: Siihen on ainakin neljä syytä.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25 ja Matteuksen evankeliumi 24:35.

2. Varhaiskirkon todistusaineisto. Seuraavassa on lueteltu kirjoittajia, jotka viittasivat Juudaksen kirjeen jakeisiin. Juudaksen kirjeen 25 jakeesta nikeneenikokousta edeltäneet kirjoittajat lainasivat tai viittasivat jokaiseen jakeeseen lukuun ottamatta seitsemää (6 jaetta ja 2 puoli-jaetta). Nämä ovat Juudaksen kirjeen jakeet 2, 18, 20–22a, 23b–25.

Irenaeus (182–188 jKr.) Juudaksen kirje 3: ”usko, joka on meille annettu” Irenaeuksen fragmentti 36, s. 574. Kreikankielisessä tekstissä Juudaksen kirjeen 3. jakeessa on sana ”pyhät” sanan ”meille” sijaan, mutta tätä lukuun ottamatta sanamuoto on täsmälleen sama. Tämä sanamuoto esiintyy ainoastaan Juudaksen kirjeen 3. jakeessa.

Irenaeus (182–188 jKr.) viittaa Juudaksen kirjeen 7. jakeeseen, jossa mainitaan Lotin aikaiset Sodoma ja Gomorra esimerkkinä Jumalan vanhurskaasta tuomiosta. Irenaeus, ”Häresioita vastaan”, kirja 4, luku 36.4, s. 516. Käsitys Sodomasta ja Gomorrasta esimerkkinä löytyy Raamatusta ainoastaan Juudaksen kirjeen 7. jakeesta ja 2. Pietarin kirjeen 2:6.

Muratorian kanonissa (190–217 jKr.) sanotaan: ”Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan. Kaksi kirjettä, jotka kuuluvat Johannekselle tai joissa mainitaan Johanneksen nimi. Juudan kirje.” ANF, osa 5, s. 603.

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa Juudan kirjeen 5 ja 6 ja pitää niitä Juudan kirjoittamina. The Instructor, kirja 3, luku 8, s. 282

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) lainaa osaa Juudaksen kirjeen jakeista 19, 22b ja 23a. *Stromata*, kirja 6, luku 8, s. 495

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) viittaa Juudan kirjeen jakeisiin 8–17 sanoen: ”Juuda profetoi”. *Stromata*, kirja 3, luku 2, s. 383

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa Juudan kirjeen 1:4–14,19 Juudan kirjoittamana katkelmina Cassiodoruksen teoksesta, s. 573.

Tertullianus (198–220 jKr.) mainitsee apostoli Juudan kirjoituksen teoksessaan Naisten pukeutumisesta, kirja 1, s. 16.

Tertullianus (198–220 jKr.) viittaa Juudaksen kirjeen 23. jakeeseen teoksessaan ”Siveydestä”, luku 18, s. 94: ”… kielletty syntisiltä, erityisesti niiltä, jotka olivat ’lihan saastuttamia’,”

Origenes (225–254 jKr.) viittaa Raamatun kirjoista keskustellessaan Juudan kirjeen 1. jakeeseen Juudan kirjoittamana. Origenesin Matteuksen evankeliumin kommentaari, kirja 10, luku 17, s. 424. Hän lainaa myös osan Juudan kirjeen 1. jakeesta Juudan kirjoittamana Matteuksen evankeliumin kommentaarissaan, kirja 13, luku 27, s. 491.

Origenes (225–254 jKr.) lainaa vapaasti kolme neljäsosaa Juudaksen kirjeen 8. jakeesta. Origenesin Matteuksen evankeliumin kommentaari, kirja 10, luku 24, s. 430

Nimetön teos Novatianusta vastaan (254–256 jKr.), luku 16, s. 662, lainaa Juudaksen kirjeen 14 ja 15

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

(puolet) Eusebiuksen Kirkkohistoria (323–326 jKr.) kirja 2, luku 23, s. 128 toteaa, että Jaakobin ja Juudan sanotaan kirjoittaneen heidän nimeään kantavat kirjeet, vaikka tämä on kiistanalainen asia. Nicene and Post-Nicene Fathers, toinen sarja, osa 1, s. 128

Athanasius (367 jKr.) ei viittaa mihinkään tiettyihin jakeisiin Juudaksen kirjeessä, mutta hän luettelee Uuden testamentin kirjat, mukaan lukien Juudaksen kirjeen, teoksessaan Festal Letter 39, s. 552

Teoksessa *Synopsis Scripturae Sacrae* (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitaan Juudan kirje osana Uutta testamenttia. Siinä siteerataan koko Juudan kirjeen 1. luku.

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) mainitsee Juudaksen kirjeen kohdassa ”Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudaksen seitsemän katolista kirjettä” luennossa 4.36, s. 28

X. Sokea Didymos (398 jKr.) viittaa Juudaksen kirjeen 4:19:ään. Hän kuitenkin hylkää Juudaksen kirjeen pyhänä kirjoituksena, koska siinä siteerataan apokryfisiä kirjoja.

Sardiniassa, Cagliarissa, asunut skismaattinen Lucifer (361–n. 399 jKr.) viittaa Juudaksen kirjeen jakeisiin 1, 3, 4, 5, 8 ja 12.

Salamiksen Epifanius (360–403 jKr.) viittaa Juudaksen kirjeen 8. jakeeseen

Salamiksen Epifanius (360–403 jKr.) mainitsee neljä evankeliumia, 14 Paavalin kirjettä, Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudan kirjeet, Apostolien teot, Johanneksen ilmestyksen, Salomon viisauden ja Sirakin kirjan (=Ecclesiasticus).

Hieronymus (373–420 jKr.) viittaa Juudaksen kirjeen 8 ja 23 jakeisiin

Hieronymus (373–420 jKr.) mainitsee nimeltä ”Uuden testamentin”, Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen ”Herran nelikönä”, Paavalin seitsemän kirjeen, Heprealaiskirjeen, Timoteuksen, Tituksen ja Filemonin kirjeet, Apostolien teot, seitsemän kirjeen, jotka ovat peräisin Jaakobilta, Pietarilta, Johannekselta ja Juudalta, sekä Johanneksen Ilmestyskirjan, kaikki kirjeessä 53, luku 9, sivut 101–102.

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) viittaa Juudaksen kirjeen 1:19:ään

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) lainaa Juudaksen kirjeen 19:1 teoksessaan ”Kasteesta, donatisteja vastaan”, luku 50, s. 651

Hippon Augustinus lainaa Juudaksen kirjeen 24. jaetta apostoli Juudaksen kirjoittamana teoksessaan ”Nuhdesta ja armosta”, luku 10, s. 475 (osa 5). Samoin teoksessa ”Jumalan kaupunki”, kirja 18, luku 38, s. 383

Johannes Cassianus (419–430 jKr.) lainaa Juudaksen kirjeen 5. jaetta apostolin kirjoittamana teoksessaan ”Seitsemän kirjaa”, kirja 5.9, s. 586

Johannes Cassianus mainitsee yhden apostoleista ja lainaa Juudaksen kirjeen 6. jaetta teoksessaan ”Abbot Serenuksen toinen konferenssi”, luku 8, s. 378

Aleksandrian Kyrillos (444 jKr.) viittaa Juudaksen kirjeen jakeisiin 4, 5 ja 19

3. Todisteita harhaoppisilta ja muilta kirjoittajilta

Harhaoppinen Priscillianus (385 jKr.) viittaa Juudaksen kirjeen 8. jakeeseen.

4. Varhaisimmissa Juudaksen kirjeen käsikirjoituksissa on pieniä eroja, mutta ei teologisesti merkittäviä virheitä.

s. 72 Bodmer 7 & 8 -papyrukset: 1. Pietarin kirje 1:1–5:14, 2. Pietarin kirje 1:1–3:18 ja Juudan kirje 1–25. (n. 300 jKr.) Valokuva osasta tätä käsikirjoitusta (jossa näkyy 2. Pietarin kirje 1:16–2:2) on teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts, s. 468. Siinä todetaan, että käsiala on ”asiakirjatyylistä”.

p74 (=Bodmer 17) Apostolien teot 1:2–5, 7–11, 13–15, 18–19, 22–25; 2:2–4; 2:6–3:26; 4:2–6, 8–27; 4:29–27:25; 27:27–28:31; Jaakobin kirje 1:1–6, 8–19, 21–23, 25, 27; 2:1–3, 5–15, 18–22, 25–26; 3:1, 5–6, 10–12, 14, 17–18; 4:8, 11–14; 5:1–3, 7–9, 12–14, 19–20; 1. Pietarin kirje 1:1–2, 7–8, 13, 19–20, 25; 2:6–7, 11–12, 18, 24; 3:4–5; 2. Pietarin kirje 2:21; 3:4, 11, 16; 1. Johanneksen kirje 1:1,6; 2:1–2,7,13–14,18–19,25–26; 3:1–2,8,14,19–20; 4:1, 6–7, 12, 16–17; 5:3–4, 9–10, 17; 2. Johanneksen kirje 1, 6–7, 13; 3. Johanneksen kirje 6, 12; Juudaksen kirje 3, 7, 12, 18, 24 (7. vuosisata)

7. vuosisata – 1968 – Teoksessa The Text of the New Testament on Jaakobin kirje 2:4 ja 1. Pietarin kirje 1:12

7. vuosisata – 1975 – Aland et al., kolmas painos

6. vuosisata – 1998 – Aland ym., neljäs tarkistettu painos

s. 78 (= papyrus Oxyrhynchus 2684) n. 300 jKr. Juudaksen kirje 4–5, 7–8 Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts (s. 602) todetaan, ettei tämä teksti ole kovin luotettava. ”Neljässä jakeessa on kaksi ainutlaatuista ja kolme harvinaista lukutapaa, jotka kaikki ovat ristiriidassa varhaisimman lähteen kanssa [s. 72].” (lainaus teoksesta Grenfell ja Hunt, Oxyrhynchus Papyrus, 34:4) Aikaisempi ei aina ole parempi.

Peshitto-syriankielisessä käännöksessä ei ole Juudan kirjeen tekstiä.

Sinaiticus [Si] (340–350 jKr.) sisältää Juudan kirjeen kokonaisuudessaan

Vaticanus [B] (325–350 jKr.) ja Alexandrinus [A] (n. 450 jKr.) sisältävät Juudan kirjeen kokonaisuudessaan.

Bohairilainen koptinkielinen [Boh] 3.–4. vuosisata

Sahidilainen koptinkielinen [Sah] 3./4. vuosisata

Filoksenin syyriankielinen [SyrPh] 507/508 jKr.

Ephraemi Rescriptus [C] 5. vuosisata

Armenian [Arm] 5. vuosisadalta

Harcleanin syyria [SyrH] 616 jKr.

Georgian kieli [Geo] 5. vuosisadalta

Etiopialainen [Eth] n. 500 jKr.

Katso www.BibleQuery.org/Jude Manuscripts.html saadaksesi lisätietoja Juudan varhaisista käsikirjoituksista.