< Raamatunkysymys Matteuksen evankeliumista

Kysymykset, jotka koskevat sekä Matteuksen evankeliumia että muita evankeliumeja, käsitellään Matteuksen evankeliumin kohdalla tai muuten evankeliumit-osiossa.

K: Mitkä ovat Matteuksen evankeliumin erityispiirteitä?

V: Matteus korostaa Kristusta, luvattua kuningasta, joka tuo mukanaan Jumalan valtakunnan ja on lain täyttymys. Kristus on toteutunut toivo. Kaikista evankelistista juuri Matteus osoittaa parhaiten, kuinka Vanhan testamentin profetiat täyttyvät Kristuksessa. Noin kolmasosa Matteuksen evankeliumista koostuu saarnoista, ja evankeliumi on rakennettu viiden suuren puhekokonaisuuden ympärille.

Kielen osalta apostoli Johanneksen opetuslapsi Papias sanoi, että Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin alun perin hepreaksi tai arameaksi. Jeesus on Israelin ”esikuva”, ja joidenkin mielestä Matteus käyttää evankeliumissaan tuon ajan juutalaisille tuttuja midraash-tekniikoita.

Väärien uskontojen osalta Matteuksen evankeliumin 20:1–16 on hyvä kohta selittää mormoneille ja Jehovan todistajille armosta. Matteuksen evankeliumin 18:21–35 on myös hyvä osoittamaan mormoneille, että emme voi millään tavalla edes alkaa korvata Jeesukselle Hänen armoaan hyvillä teoillamme.

K: Miten Matteuksen evankeliumissa mainittiin joitakin tässä kirjassa olevia Kristusta koskevia profetioita?

V: Ennen kuin vastaamme kysymykseen, luetellaan ensin muutamia kyseessä olevia profetioita.

1. Jumala kutsuu Israelin lapset pois Egyptistä (Hoosea 11:1; Matteus 2:15)

2. Raakel itkee lapsiaan Ramassa (Jeremia 31:15; Matteus 2:18)

3. Profetia Sebulonista ja Naftalista (Jesaja 9:1,2; Matteus 4:15–16)

4. 30 hopeakolikon maksaminen Sakarjalille ja niiden antaminen savenvalajalle (Sakarja 11:12–13; Jeremia 32:6–9; Matteus 27:9–10)

Vastaus: Matteuksen evankeliumi on muita evankeliumeja enemmän kirjoitettu juutalaiselle yleisölle, joka oli perehtynyt Vanhaan testamenttiin ja midraashisiin menetelmiin. Varhaiskirkon kirjailija Papias kirjoitti, että Matteuksen evankeliumi oli alun perin kirjoitettu hepreaksi, ei kreikaksi. Viittaamalla Egyptistä tuleviin lapsiin, Raakeliin, joka itkee lapsiaan, jne., Matteus tekee tässä jotain tarkoituksellista. Hän osoittaa, kuinka Israelin Messiaan elämä on rinnastettavissa Israelin lasten elämään. Saatamme ajatella profetioita vain yksittäisinä ennustettuina yksityiskohtina, jotka toteutuvat, mutta se on liian kapea näkemys. Matteus osoittaa, että Israelin lasten elämä oli yleisesti ottaen profetia Jeesuksesta.

Katso lisätietoja teoksista Hard Sayings of the Bible, s. 344–345, ja Bible Difficulties and Seeming Contradictions, s. 168.

K: Matteuksen evankeliumissa, toisin kuin muissa evankeliumeissa, yritetään [väitetysti] aina kuvata Jeesusta lähes kylmänä Herrana, joka usein piilottaa tunteensa, kun taas muut evankeliumit kuvaavat Jeesusta ihmisenä, jolla on kaikki tunteensa ja reaktiot sekä, näennäisesti, puutteet. Miksi?

V: Tämän kysymyksen lähtökohta on virheellinen. Jeesus ei ole ”jääkylmä” eikä piilota tunteitaan, kun hän suri Jerusalemin puolesta Matteuksen evankeliumin luvussa 23:37–38. Se ei ole lainkaan ”jääkylmää”. En näe, että missään evankeliumissa esitettäisiin Jeesuksen ”puutteita”. Jeesus oli nälkäinen, Hän itki, Hän tunsi, ja Jeesus kärsi tuskissaan ristillä. Ne eivät kuitenkaan olleet puutteita, vaan ihmisyyttä.

K: Mikä oli Matteuksen evankeliumin 1:1–17:ssä esitetyn Joosefin sukupuun, joka ulottui Daavidiin asti, tarkoitus, kun Maria oli neitsyt Jeesuksen syntyessä?

V: Daavidiin ulottuva sukuluettelo oli tärkeä Jeesuksen oikeuden vahvistamiseksi Israelin kuninkaaksi. Vaikka Joosef ei ollut Jeesuksen biologinen isä, hän oli kaikin puolin Jeesuksen laillinen isä. Näin ollen Daavidille annetut lupaukset täyttyivät sekä laillisen isä-poika-suhteen että biologisen sukulaisuuden kautta Marian sukuluettelon kautta Luukkaan evankeliumissa. Asimovin Raamatun opas (s. 780) nostaa tämän kysymyksen esiin. Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 18, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1203–1204.

K: Miksi Matteuksen evankeliumin 1:2–17:ssä on 27 sukupolvea Daavidista Jeesukseen, kun taas Luukkaan evankeliumin 1:3:23–31:ssä mainitaan 42 sukupolvea?

V: Vaikka Joosefin ja Marian sukupuissa ei välttämättä ole täsmälleen samaa sukupolvien lukumäärää, Matteuksen luettelossa on epäilemättä joitakin aukkoja. Koska sana ”poika” voi tarkoittaa miespuolisia jälkeläisiä, tässä ei ole mitään ongelmaa. Jekonja (Jehoiachin) hallitsi noin vuonna 604 eKr., joten Daavidista Jekonjaan oli 14 sukupolvea noin 400 vuoden aikana, eli 29 vuotta sukupolvea kohti. Vuodesta 604 eKr. vuoteen 4 eKr. voisi odottaa 20 1/2 sukupolvea, mutta Matteus mainitsee vain 13, eli 46 vuotta sukupolvea kohti.

Ehkä Matteus ei maininnut enempää kuin 14 sukupolvea pakkosiirtolaisuuden jälkeen, koska hän ei tiennyt muita nimiä, vaan kirjoitti vain siitä, mitä tiesi. Toisaalta hän saattoi käyttää kolmea neljäntoista nimen sarjaa muistisääntönä.

Teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 69 kerrotaan ”sattumasta”, että Daavidin nimi heprealaisessa masoreettisessa tekstissä (dwd) on yhteensä 4 + 6 + 4 = 14.

K: Miksi Matt. 1:3, 5, 6:ssa mainitaan neljä naista: Tamar, Rahab, Ruut ja Uurian vaimo (Batseba)?

V: Ensinnäkin muinaisessa maailmassa oli erittäin epätavallista sisällyttää naisia sukupuun, joka seurasi mieslinjaa. Vaikka emme tiedä Matteuksen eikä Jumalan tarkkaa syytä, voimme havaita useita asioita.

Kuuluisia: Nämä neljä naista olivat ”kuuluisia” siinä mielessä, että kaikki juutalaiset tunsivat heidät.

Ulkomaalaiset: Rahab ja Ruut olivat molemmat muukalaisia (eli ulkomaalaisia), jotka liittyivät Jumalan kansaan, joten tämä korostaa sitä, että Jeesuksella oli sekaperäinen syntyperä. Batseba oli juutalainen, ja hän oli naimisissa heettiläisen Urian kanssa.

Häpeällistä: Tamar esitti prostituoitua vietelläkseen Juudan. Rahab oli entinen prostituoitu. Batseba ja Daavid syyllistyivät aviorikokseen, ja Daavid murhaan. Jos Jumala voi käyttää näitä ihmisiä (Joosefin) laillisessa sukulaisketjussa ja kaikkia paitsi Batsebaa (Marian) biologisessa sukulaisketjussa, niin Jumala voi käyttää ketä tahansa, riippumatta siitä, kuinka pahasti he ovat tehneet väärin. Toisaalta Jaakob oli huijari, ja Manasse oli läpikotaisin paha kuningas, joka myöhemmin katui tekojaan.

Kummallinen hiljaisuus: Matteus olisi voinut mainita kolme merkittävää naista: Saaran, Rebekan ja Raakelin, mutta hän ohittaa heidät ja keskittyy sen sijaan näihin.

Katso lisätietoja teoksista Evangelical Commentary on the Bible, s. 724; The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 63; The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 66; sekä The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 18.

K: Koska Daavidin isoäiti oli moabilainen Ruut (Mt 1:5), miten Daavid saattoi kuulua seurakuntaan, kun 5. Mooseksen kirjan 23:3 mukaan moabilainen ei saa kuulua seurakuntaan kymmeneen sukupolveen asti?

V: Ensin se, mikä ei todennäköisesti ole vastaus, ja sitten vastaus.

Se, mikä ei todennäköisesti ole vastaus: Vaikka Daavidin kuuluminen seurakuntaan olisi ollut 5. Mooseksen kirjan 23:3 vastaista, Raamattu kertoo silti, että Daavid oli kansan joukossa ja palvoi heidän kanssaan. Ihmiset saattoivat tehdä vääriä asioita tietämättömyydestä. Esimerkiksi Joosua solmi rauhansopimuksen gibeonilaisten kanssa, mikä oli Jumalan lain vastaista. Kun sopimus oli solmittu, Jumala kuitenkin halusi heidän kunnioittavan sitä. Itse asiassa Jumala sallikin heidän tehdä tämän virheen osana providentiaansa ja käytti gibeonilaisia myöhemmin hyväkseen.

Vastaus: Voidaan väittää, että Daavid ei tässä tapauksessa rikkonut 5. Mooseksen kirjan 23:3:a.

1. Ihmiset jäljittivät sukulaisuutensa isänsä puolelta, eivät äitinsä. Siten on mahdollista (mutta ei varmaa), että 5. Mooseksen kirjan 23:3 oli tarkoitettu koskemaan miespuolisia esi-isiä.

2. Ruut ”vaihtoi kansaa”. Hän sanoi Noomille: ”Sinun kansasi on minun kansani, ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.” Vaikka nykyään ihmiset voivat vaihtaa kansalaisuutta, jos sekä he itse että uuden maan kansa suostuvat siihen, tämä oli vielä dramaattisempaa; Jumala antoi hänelle, kuten Raahabille, luvan tulla yhdeksi Israelin valituista.

K: Oliko Joram Matteuksen evankeliumin 1:8:ssa Ussian isä, vai oliko hän 1. Aikakirjan 3:11–12:ssa mainittu isoisoisä?

V: Itse asiassa molempia, kunhan ymmärretään oikein, miten sanoja käytettiin. Juutalaiset ymmärsivät, että sana ”isä” tarkoitti myös esi-isää (kuten Apostolien teoissa 7:19; 1. Kuninkaiden kirjassa 15:24; 22:50; 2. Kuninkaiden kirjassa 15:38), aivan kuten sana ”poika” tarkoitti myös jälkeläistä.

Kuningas Joram oli kuningas Ussian isoisän isoisä. Katso lisätietoja teoksista ”Bible Difficulties and Seeming Contradictions”, s. 58, ja ”When Critics Ask”, s. 325.

K: Miksi Matt. 1:9:ssä Ussia mainitaan Jotamin isänä, kun 2. Kun. 15:1–7 ja 1. Aik. 3:12 sanovat, että Azaria oli Jotamin isä?

V: Ussia oli toinen nimi Azarialle, kuten 2. Kuninkaiden kirjan 15:32,34 ja 2. Aikakirjojen 26:1–23; 27:2; Jesajan kirjan 1:1; 6:1; 7:1 osoittavat. Monilla kuninkailla oli sekä oma nimi että myöhemmin saatu kuninkaallinen nimi. Mutta sekä kuninkaiden että muiden osalta tätä ei pidetty epätavallisena seuraavien esimerkkien perusteella: Abram/Abraham, Sarai/Sara, Jaakob/Israel, Ben-Oni/Benjamin, Zaphenath-Paneah/Joosef, Hoshea/Joosua, Gideon/Jerubbaal, Ammiel/Eliam, Batseba/Bat-shua, Azaria/Ussia, Abijam/Abija, Joosian/Sallumin poika Joahaz, Eliakim/Joojakim, Joojakin/Jekonja/Konja, Sidkia/Mattania, Hanania/Shadrach, Mishael/Meshach, Azaria/Abednego, Daniel/Belteshazzar, Simon/Pietari, Joosef/Barnabas ja Saul/Paavali.

Katso lisätietoja teoksista When Critics Ask, s. 325–326, ja Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 316–317.

K: Miksi Matteuksen evankeliumin 1:11,16 sukuluettelossa Jeesus näkyy polveutuvan kirotusta Jekonian/Jojakinin suvusta, kuten Jeremian kirjassa 22:28–30 ja 36:30 sanotaan? (Katso myös 1. Aikakirja 3:16). Jekonja (Joojakin) ja hänen isänsä Joojakim olivat molemmat Jumalan itsensä kiroamia, ja Jumala sanoi, ettei kummallakaan näistä miehistä olisi jälkeläisiä Daavidin valtaistuimella. Kuinka Jeesus voisi olla Messias, jonka kohtalona oli hallita ikuisesti Daavidin valtaistuimella, jos hän polveutuisi jommankumman näistä miehistä?

V: Matteuksen evankeliumin esittämä Joosefin sukupuu osoittaa todellakin, että Joosef oli peräisin kirotusta suvusta. Tämä olisi todellinen ongelma, jos Joosef olisi biologinen isä, sillä Jeremia profetoi, ettei Jehoiachinilla olisi jälkeläisiä valtaistuimella. Luukkaan evankeliumin esittämä Marian sukupuu osoittaa kuitenkin, että Jeesus EI ollut biologisesti Jekonian ja Jehoiakimin jälkeläinen, koska Marian esi-isät olivat eronneet kuninkaallisesta suvusta. Takautuvasti tarkasteltuna voimme nähdä, että Daavidille ja Salomolle annettiin hieman erilaiset lupaukset. Ainoastaan Joosef oli Salomon jälkeläinen, ja sekä Joosef että Maria olivat Daavidin jälkeläisiä.

Muuten, Matteuksen evankeliumin 1:16 kohdassa ilmaisu ”josta” – ainakin englanniksi – kuulostaa siltä, että se voisi viitata Mariaan, Joosefiin tai molempiin. Kreikaksi ilmaisu ”josta” on kuitenkin nimenomaan naispuolinen yksikkömuoto, joten se tarkoittaa, että Jeesus oli peräisin ainoastaan Mariasta.

Historiallisesti Lyonin piispa Irenaeus vastasi tähän Mooseksen evankeliumin Matteuksen kirjan Joosefin sukuluetteloa koskevaan vastalauseeseen teoksessaan ”Irenaeus Against Heresies”, kirja 3, luku 21.9, sivut 453–454, joka on kirjoitettu vuosina 182–188 jKr.

Katso lisätietoja teoksista *The Bible Knowledge Commentary: New Testament*, s. 18, ja *Believer’s Bible Commentary*, s. 1204.

K: Oliko Matteuksen evankeliumin 1:17 kohdassa todella kyse 3 × 14 = 42 sukupolvesta, vai vain 41 sukupolvesta, kuten ateisti (Capello) ja skeptinen teos *Asimov’s Guide to the Bible*, s. 777–778, väittävät?

V: Luettelossa on kolme 14 nimen sarjaa, mutta niitä ei lasketa yhteen, sillä ensimmäinen luettelo kattaa Abrahamin Daavidiin asti (mukaan lukien Daavid) ja toinen luettelo Daavidista pakkosiirtolaisuuteen asti. Ongelma voisi syntyä, jos Matteus olisi väittänyt, että sukupolvia oli 42, mutta Matteus ei koskaan sanonut, että summa olisi 42. Matteus mainitsi oletettavasti ohimennen kolme 14 nimen sarjaa muistisääntönä. Ihmiset ovat myös huomanneet, että Daavidin nimen kirjainten summa on 14.

Ensimmäinen tiedossamme oleva kristitty kirjailija, joka havaitsi nämä kolme ”mystistä väliä”, oli Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) teoksessaan Stromata, kirja 1, luku 21, s. 334

Katso lisätietoja teoksista When Critics Ask, s. 326, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 69.

K: Miksi Matt. 1:17:ssä on jätetty pois niin monta nimeä?

V: Raamattu ei kerro syytä, mutta monia nimiä on jätetty pois. Esimerkiksi Nahshonin ja Hezronin välillä oli vain kaksi nimeä, ja aikaväli oli 400 vuotta. Osasyynä saattoi yksinkertaisesti olla se, että Matteus ei tiennyt nimiä. Hän olisi kuitenkin voinut löytää lisää nimiä 1. Aikakirjasta, jos olisi halunnut. Ehkä hänen tarkoituksenaan ei ollut eksyä jokaisen nimen yksityiskohtiin, vaan sisällyttää tarpeeksi nimiä osoittamaan, että Jeesuksen adopti-isä oli todellakin Daavidin jälkeläinen, ja siten Jeesuksella oli luonnollinen oikeus olla Israelin kuningas. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 1, sivut 64–65.

K: Miksi Matteuksen evankeliumin 1:17 ja Luukkaan evankeliumin 1. luvun sukuluettelot eroavat toisistaan Salomon jälkeen, mutta yhtyvät jälleen Shealtielin kohdalla?

V: Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible, s. 939, mainitsee tämän. Matteuksen evankeliumin 1:12 mainitsee Jekonian (Jehoiachin), Shealtielin ja Serubbaabelin, kun taas Luukkaan evankeliumissa mainitaan Neri, Shealtiel ja Serubbaabel. Suora syy eroon löytyy 1. Aikakirjan 3:17–19:stä. Kuninkaallinen sukulinja, joka lähes aina siirtyi isältä pojalle, siirtyi tässä tapauksessa Shealtielilta Zerubbabelille, joka oli Shealtielin veljen Pedaian poika.

Syytä ei mainita, mutta oletettavasti Shealtielilla ei ollut poikia – tai ainakaan elossa olevia poikia – kuollessaan. Näin ollen Shealtiel todennäköisesti adoptoi veljensä pojan. Tutkijat arvelevat joko, että Pedaia kuoli ja Shealtiel adoptoi Zerubbabelin orpona, tai sitten Shealtiel siirsi kuninkaallisen suvun Zerubbabelille yksinkertaisesti siksi, ettei hänellä ollut poikia.

K: Miksi Joosef harkitsi Matteuksen evankeliumin 1:18–19 mukaan avioeroa Marian kanssa, jos he eivät olleet vielä naimisissa?

V: Joosef ajatteli luultavasti, että joko hänelle koituisi häpeä, jos muut luulisivat heidän olleen sukupuoliyhteydessä ennen avioliittoa, tai häpeä heille molemmille, jos Joosef sallisi Marian tavata muita miehiä. Näin ollen on ymmärrettävää, miksi Joosef halusi purkaa kihlauksen.

Mutta miksi he olisivat eronneet, jos he eivät olleet vielä naimisissa? Heidän tapansa olivat erilaiset kuin meidän. Mies ja nainen olivat sitoutuneet toisiinsa kihlauksessaan, vaikka heillä ei ollut sukupuoliyhteyttä ennen häitä. Heidän kulttuurissaan kihlaus voitiin virallisesti purkaa vain avioerolla.

Yhden vuoden odotusjakso osoitti, että nainen oli uskollinen eikä odottanut lasta, joka ei ollut hänen aviomiehensä. Mutta kun enkeli ilmestyi Joosefille, Joosef otti Marian heti kotiinsa.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1205, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 20, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 1, s. 68–69.

K: Tuliiko Maria raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta (Mt 1:18), vai oliko Jeesus Daavidin suvun jälkeläinen (Apostolien teot 2:30)?

V: Neitsyt Maria oli neitsyt; Raamattu sanoo, että Pyhä Henki ”varjosti” Marian, ei seksuaalisessa mielessä. Joosef oli vain Jeesuksen laillinen, adoptiivisä, ei biologinen isä. Jeesus oli kuitenkin biologisesti Daavidin jälkeläinen Marian kautta, sillä Luuk. 3:23–37 on Marian sukupuu. Muita jakeita, joissa sanotaan Jeesuksen olevan Daavidin poika (jälkeläinen), ovat Matt. 12:23; 15:22; 20:30; 21:9,15; Markus 10:47–48; 12:35; Luukas 18:38–39; 20:41; Johannes 7:42; 2. Timoteuksen kirje 2:8; Ilmestyskirja 5:5; 22:16.

K: Miksi Matteus mainitsee unet kohdissa Mt 1:20; 2:12; 2:13; 2:19; 2:22; 27:19, kun muut evankelistat eivät mainitse niitä, kuten Asimovin teoksessa Guide to the Bible (s. 795) todetaan?

V: Matteus mainitsee vain neljä tai viisi unta:

Kolme tai neljä Jeesuksen lapsuudessa: Matteus 1:20 (ota Maria vaimoksesi); 2:12 (älä palaa Herodeksen luo); 2:13 (mene Egyptiin); 2:19 (palaa Nasaretiin); 2:22 (älä mene Juudeaan). Matteus 2:22 voi olla erillinen uni tai sama uni kuin Matteus 2:19.

Jeesuksen oikeudenkäynnissä Pilatuksen vaimo, Matt. 27:19.

Markus ja Johannes eivät puhu Kristuksen lapsuudesta, joten heidän ei voida odottaa kirjaavan näitä unia. Koska Luukas ei puhu mitään itämaisten viisaista eikä (melkein) mitään Joosefista, hänen ei voida odottaa kirjaavan näitä unia.

Jäljelle jää yksi tapaus Matteuksen evankeliumissa (Pilatuksen vaimo), joka on yksityiskohta, jota ei ole kirjattu muihin evankeliumeihin.

Tämän perusteella ei kuitenkaan voi päätellä, että muut kirjoittajat olisivat vastustaneet unien kirjaamista. Apostolien teoissa 16:9 Paavali sai yöllä näyn, jossa eräs makedonialainen mies pyysi häntä tulemaan auttamaan heitä.

K: Onko Matt. 1:23 käännetty väärin Jes. 7:14:stä käyttämällä sanaa ”neitsyt”, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 781) väittää?

V: Ei. Paitsi että hepreankielinen sana voi tarkoittaa joko ”neitsyttä” tai ”nuorta neitoa”, myös Asimov itse tunnusti sivulla 780, että Septuaginta käänsi tämän sanan sanalla parthenos, joka tarkoittaa neitsyttä. Tietenkin Asimov ei usko mihinkään Raamatun ihmeisiin , joten hän ei haluaisi uskoa, että Jesaja viittaisi neitsyteen.

K: Missä profeettojen kirjoissa tai Vanhan testamentin kirjoissa esiintyy nimi ”Emmanuel”, joka mainitaan Matteuksen evankeliumin 1:23:ssa? Miten se liittyy Jeesukseen? Ja miksi emme löydä sitä muista evankeliumeista?

V: Nimitys ”Immanuel” esiintyy messiaanisessa profetiassa Jesaja 7:14. Kaikista evankelistista Matteus korostaa eniten profetian täyttymistä, joten ei ole yllättävää, että hän mainitsee tämän.

Myös seuraavat kahdeksan varhaiskristittyä kirjoittivat Jesajan kirjan 7:14 kohdasta messiaanisena profetiana: Justinus Marttyyri (n. 138–165 jKr.), Irenaeus Lyonilainen (182–188 jKr.), Tertullianus (207–220 jKr.), Origenes (225–253/254 jKr.), Novatianus (250–257/258 jKr.), Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.), Aleksandrian Athanasius (n. 318 jKr.) ja Lactantius (n. 303–325 jKr.). Katso lainaukset osoitteestawww.biblequery.org/history/churchhistory/WhatEarlyChristianTaughtOnDoctrine.html (tai .docx).

K: Miten neitsyestä syntynyt Jeesus voi olla Daavidin jälkeläinen, kuten Matt. 1:23 ja Luuk. 1:26–35 kertovat?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Jeesus ei ollut Joosefin biologinen poika. Jos hän olisi ollut, Jeremian kirjan 29:32 olisi väärä profetia.

2. Jeesus oli lain silmissä Joosefin poika. Nykyään mies, joka menee naimisiin lapsen kanssa elävän naisen kanssa, tulee lain silmissä lapsen isäksi, vaikka hän ei olekaan lapsen biologinen isä.

3. Jeesus oli Daavidin jälkeläisen Marian biologinen poika.

Jeesus oli lain silmissä Daavidin suvusta Joosefin kautta, ja biologisesti Jeesus oli Daavidin jälkeläinen Marian kautta.

K: Mikä on niin keskeistä siinä, että Jeesus on ”Immanuel”, eli Jumala meidän kanssamme, Matt. 1:23:ssa?

V: Tämä on tämän luvun tärkeä kohta, jota ei tuoda esiin yhtä selvästi muualla Matteuksen evankeliumissa. Tässä on kaksi tekijää.

Jumala tuli lihaksi ihmisenä. Jeesus oli Immanuel, ”Jumala meidän kanssamme”. Tavalla, jota kukaan maan päällä ei voi täysin määritellä, Jumala päätti alentaa itsensä maan päälle ja elää täysin ihmisenä (Hepr. 2:6, 14, 17), todellisella ihmiskeholla, jolla oli todellisia inhimillisiä tarpeita (Joh. 19:28) ja todellisia inhimillisiä tunteita (Luuk. 22:42). Jeesus ei vain näyttänyt ihmiseltä; pikemminkin hän oli 100-prosenttisesti ihminen, aivan yhtä ihminen kuin sinä tai minä, paitsi että Jeesus oli synnitön (Hepr. 4:15). Silti maan päällä Jeesus oli samanaikaisesti edelleen 100-prosenttisesti Jumala. Jeesusta voitiin kiusata, mutta hän ei kosk isi syntiä (Hepr. 4:15, Matt. 4:3–12; Mark. 1:13; Luuk. 4:2–13). Kuten The Tony Evans Bible Commentary -teoksessa sivulla 865 todetaan, Jeesus oli ”jumaluus vaippoissa”.

Jeesus elää meissä. Jeesus on vieläkin Immanuel, ”Jumala meidän kanssamme”. Pyhän Hengen välityksellä Kristus elää meissä. Jumala ei vain kerro meille, mitä tehdä ja sanoa, vaan Filippiläiskirjeen 2:13 mukaan Jumala on se, joka vaikuttaa meissä. Kun tulimme Kristuksen luo, Jumala ei taputtanut meitä selkään ja sanonut: ”Hyvää työtä tähän asti, nyt olette omillanne.” Pikemminkin se on alku suhteelle, joka on jopa avioliittoa läheisempi, ikuinen suhde kirkon sulhasen, Kristuksen, kanssa.

K: Matt. 1:25:ssä, kun Jesaja sanoi, että Häntä kutsuttaisiin Immanueliksi, miksi Hänet nimettiin Jeesukseksi?

V: ”Jeesus” on hepreaksi sama kuin Joosua, mikä tarkoittaa ”Herra pelastaa”. Jeesus on sopiva nimi, mutta he (ja me) kutsumme Jeesusta ”Jumala on meidän kanssamme”. Eräs kiinalainen kristitty ystäväni oli huolissaan tästä. Hänellä oli sekä kiinalainen nimi että englanninkielinen nimi. Sanoin hänelle, että hänen äitinsä antoi hänelle kiinalaisen nimen, mutta Amerikassa häntä kutsutaan englanninkielisellä nimellä. Ei ole harvinaista, että henkilöllä on kaksi nimeä tai nimi ja arvonimi.

K: Oliko Marialla muita lapsia (Mt 1:25)?

V: Tämän jakeen viimeinen lause olisi sekä merkityksetön että harhaanjohtava, jos Joosefilla ja Marialla ei olisi koskaan ollut intiimiä suhdetta.

Tämän jakeen lisäksi myös Matteuksen evankeliumin 12:46; 13:55–56; Markuksen evankeliumin 6:3; Johanneksen evankeliumin 7:3–5; Apostolien tekojen 1:14; 1. Korinttolaiskirjeen 9:5; Galatalaiskirjeen 1:19 sekä (epäsuorasti) Juudaksen kirjeen 1 kerrotaan, että Jeesuksella oli veljiä. Myös Eusebiuksen Kirkonhistoria (318 jKr.) 2:23 ja 3:20 mainitsee, että Jeesuksen neljä veljeä olivat Jaakob (jota kutsuttiin Oikeamieliseksi), Jooses (tai Joosef), Juudas ja Simon.

Yksi katolinen selitys on, että Joosefilla oli lapsia edellisestä avioliitosta, mutta Marialla ei. Kirkkohistoriasta ei kuitenkaan löydy todisteita siitä, että Joosef olisi ollut aiemmin naimisissa tai että joku Jeesuksen veljistä ei olisi ollut Marian ja Joosefin lapsi. Jos Jeesuksella olisi ollut Joosefin kautta vanhempi velipuoli, tällä olisi ollut oikeus valtaistuimeen, ei Jeesuksella. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 299.

Toinen katolinen vastaus on, että ”veljet” Välimeren kulttuureissa saattoi tarkoittaa serkkuja ja samanikäisiä lähisukulaisia, ei pelkästään varsinaisia veljiä. On kuitenkin ongelmallista soveltaa israelilaisiin sitä, mikä saattoi päteä myöhemmille italialaisille ja muille kansoille.

Raamatun jälkeen varhaisimmat tunnetut kristilliset kirjoittajat, jotka mainitsivat Marian saaneen lapsia, olivat Hegesippus (170–180 jKr.), Origenes (omalaatuinen opettaja) (225–253/254 jKr.) ja Eusebios Kesarealainen (318–325 jKr.). Hegesippus kertoo mielenkiintoisen yksityiskohdan: hän mainitsee Jeesuksen veljen nimeltä Juudas, joka ”todisti kristillisen uskon puolesta Domitianuksen aikana” (Viisi kommentaarikirjaa kirkon teoista, osa 1, s. 764). Caesarean Eusebius (318–325 jKr.) kertoo, että Jeesuksen neljä veljeä olivat Jaakob (jota kutsuttiin Oikeamieliseksi), Jooses (tai Joosef), Juudas ja Simon. Eusebiuksen *Kirkkohistoria*, 2:23; 3:20. Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen myös Helvidius/Helvetius (ennen vuotta 383 jKr.) opetti tätä.

Raamatun jälkeen varhaisimmat tunnetut kristilliset kirjoittajat, jotka sanoivat Marian olleen neitsyt tai jotain vastaavaa, olivat Hippolytos (225–235/236 jKr.), Aleksandrian Pietari (306, 285–311 jKr.) sekä Origenes (outo opettaja) (225–253/254 jKr.), joka viittasi asiaan epäsuorasti. Tässä on, mitä Origenes sanoo vuosina 246–248 jKr: ”Jotkut sanovat, perustuen perinteeseen, joka löytyy Pietarin evankeliumista, kuten se on nimetty, tai ’Jaakobin kirjasta’, että Jeesuksen veljet olivat Joosefin poikia edellisestä vaimosta, jonka hän oli nainut ennen Mariaa. Nyt ne, jotka näin sanovat, haluavat säilyttää Marian kunnian neitsyydessä loppuun asti,… Ja minusta on järjen mukaista, että Jeesus oli ihmisten joukossa siveyden puhtauden esikoinen ja Maria naisten joukossa; sillä ei olisi hurskaata osoittaa neitsyyden esikoista kenellekään muulle kuin hänelle.” Origenesin Kommentaari Matteuksen evankeliumiin, kirja 10, luku 17, s. 424

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen Athanasius (331 jKr.), Milanon Ambrosius (340–397 jKr.) ja Hieronymus (383 jKr.) opettivat, että Maria oli aina neitsyt. Ambrosius kuitenkin teki selväksi, ettei Jeesus tarvinnut apua välittäjänä ihmisen ja Jumalan välillä, eikä Mariaa pidä palvoa (Teos Pyhästä Hengestä, kirja 3, luku 11, nro 80, 381 jKr.). Hän sanoi: ”Eikä kukaan saa siirtää tätä neitsyt Marialle; Maria oli Jumalan temppeli, ei temppelin Jumala. Ja siksi on palvottava yksin Häntä, joka toimi temppelissään.”

Katso lisätietoja teoksista *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 8, s. 81, ja *Believer’s Bible Commentary*, s. 1206.

K: Kuinka monta viisasta miestä tarkalleen ottaen oli Matteuksen evankeliumin luvussa 2:1–4, 9–12?

V: Raamattu ei kerro sitä missään. Ihmiset ajattelevat usein, että heitä oli kolme yksinkertaisesti laulun ”We Three Kings of Orient Are” ja kolmen lahjan vuoksi, mutta magien lukumäärä olisi voinut olla mikä tahansa. Katso The Tony Evans Bible Commentary, s. 865, Evangelical Commentary on the Bible, s. 726, The New Unger's Bible Dictionary, s. 799, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 21, joissa annetaan olennaisesti sama vastaus.

Ajatus siitä, että kuninkaita oli kolme, juontaa juurensa Origenesista (225–253/254 jKr.), mutta suurin osa muista magien ympärille keksityistä perinteistä syntyi 500-luvulla ja sen jälkeen. Ajatukset siitä, että heidän nimensä olivat Kaspar, Melchior ja Balthasar, tai että he olivat kotoisin Etiopiasta, tai että yksi edusti kutakin kansanryhmää, olivat kaikki myöhempiä keksintöjä. Jos he olivat ”magi”, zoroastrialaisten pappien heimo, he olivat todennäköisesti kotoisin Persiasta (nykyinen Iran) tai Mesopotamiasta (nykyinen Irak). Jos ”magi” kuitenkin tarkoitti yksinkertaisesti uskonnollista virkamiestä, he saattoivat olla kotoisin myös muualta.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 85, The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 73, sekä Ulrich Luzin teoksesta Matthew 1–7: A Commentary, s. 140.

K: Milloin magit saapuivat (Matt. 2:1)?

V: Raamattu kertoo vain, että se tapahtui jonkin aikaa syntymän jälkeen. Jeesus syntyi tallissa (joka saattoi olla luola). Mutta kun magit saapuivat Matteuksen evankeliumin 2:11 kohdassa, he olivat jo talossa. Matteus käyttää termiä ”pieni lapsi” (paidion) sanan ”vauva” (brephos) sijaan. Koska Herodes surmasi kaikki Betlehemissä asuvat kaksivuotiaat tai sitä nuoremmat poikavauvat, tämä tapahtui ennen kuin Herodes tajusi, etteivät magit aio palata hänen luokseen. Joten se saattoi tapahtua kuukausia tai jopa noin vuoden kuluttua syntymästä. Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 20.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tämä tapa tuoda lahjoja kuninkaalle ei ollut mitenkään harvinaista. Kun Nero oli Rooman keisari, Armenian kuningas Tiridates saapui Roomaan vuonna 66 jKr. tuoden lahjoja Nerolle. Katso lisätietoja teoksesta Ulrich Luz, Matthew 1-7: A Commentary, s. 131.

K: Keitä olivat magit Matt. 2:1–4, 9–12:ssa?

V: Magit olivat Lähi-idän uskonnollisia miehiä, jotka harjoittivat astrologiaa. Vaikka Raamattu ei täsmennä, että magien määrä oli kolme, on olemassa kolme näkemystä siitä, keitä nämä ”joulun magit” olivat.

Alun perin, samalla tavalla kuin leeviläiset olivat israelilaisten keskuudessa pappien heimo, myöhemmät magit olivat Herodotoksen mukaan meedialaisten keskuudessa pappien heimo. Tämä on analogista sen kanssa, että leeviläiset olivat israelilaisten keskuudessa pappien heimo. Viisaat uhrasivat tulen edessä, tulkitsivat unia ja harjoittivat astrologiaa. Vaikka englanninkielinen sana ”magician” (taikuri) on peräisin sanasta ”Magi”, Herodotoksen yhden kohdan lukuun ottamatta ei ole todisteita siitä, että he olisivat harjoittaneet taikuutta. Meedialaiset olivat monijumalaisia (eivät zoroastrialaisia). Kun Danielin kirjassa 5:11 puhutaan viisaista, tarkoitetaan juuri näitä viisaita.

Myöhemmin, kun ”väärä Bardiya” -niminen magi otti hallintaansa Persian valtaistuimen seitsemäksi kuukaudeksi vuonna 522 eKr., kuningas Kambyses korvasi monet meedialaiset magit persialaisilla magilla. Persialaiset magit olivat zoroastrialaisia. Zoroastrialaiset uskoivat kahteen tasavertaiseen ja vastakkaiseen jumalalliseen olentoon: toiseen hyvään, jota valo edusti, ja toiseen pahaan, jota pimeys edusti. 4. vuosisadan eKr. aikana ja sen jälkeen zoroastrialaiset uskoivat ylösnousemukseen. Kreikkalaiset sanoivat yleisesti, että magit olivat zoroastrialaisia. Aleksandrialainen Klemens uskoi, että Betlehemiin saapuneet ” ” -magit olivat zoroastrialaisia. Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 788) mainitsee vain nämä magit.

Kristuksen aikaan kreikkalaiset kutsuivat myös astrologiaa harjoittaneita kaldealaisia magiksi. Monet astrologit matkustivat länteen opettamaan, mukaan lukien babylonialainen Berossos, joka opetti Kreikan Kosin saarella vuoden 281 eKr. jälkeen. Tacitus sanoo, että magit harjoittivat noituutta, ja Plinius väittää, että taikuus sai alkunsa Zoroasterista. Varhaiskirkon kirjailija Origenes totesi monien harhaoppista Celsusta kohtaan esittämiensä kritiikkien joukossa, että Celsus ei erottanut toisistaan magia ja kaldealaisia teoksessaan *Origenes: Celsusta vastaan*, 1. kirja, luku 58, s. 422. Teoksessa *The New International Dictionary of the Bible*, s. 612, nämä mainitaan magina.

Riippumatta ”joulun magien” tarkasta Lähi-idän alkuperästä, magit harjoittivat astrologiaa. Katso lisätietoja Wycliffe Bible Dictionary -teoksesta, s. 1067–1068, ja erityisesti luvusta ”Magi in Persia and the Bible”, s. 467–491.

K: Väitettiinkö Matt. 2:2:ssa, että muillakin hallitsijoilla olisi ollut taivaallisia merkkejä?

V: Suetoniuksen (de Divinatione 1.47) mukaan komeetta oli ilmestynyt Neron syntyessä (15. joulukuuta 37 jKr.) sekä Pontuksen kuninkaan Mithridatesin (135 eKr.) aikana. Paljaalla silmällä näkyviä komeettoja esiintyy noin 2–5 kertaa vuosisadassa. Halleyn komeetta ilmestyy 75 vuoden välein, mukaan lukien vuosina 87 eKr. ja 12/11 eKr. Katso lisätietoja teoksista Ulrich Luz, Matthew 1–7: A Commentary, s. 131, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 83.

K: Mitkä olivat Matteuksen evankeliumin 2:2:n mukaan taivaallisia ”merkkejä” tuona aikana?

V: Tässä on muutamia luonnossa esiintyviä ilmiöitä.

Halleyn komeetta ilmestyi 11.12. eKr. (Lagrange mainitsi tämän, mutta ajankohta on liian varhainen ollakseen merkityksellinen.)

Jupiterin (joka edustaa kuninkuutta) ja Saturnuksen (joka edustaa juutalaisia) konjunktio tapahtui heinäkuussa vuonna 6 eKr. Kepler (ennen vuotta 1630 jKr.) mainitsi tämän ensimmäisenä, vaikka hän kannattikin supernovateoriaa.

Kiinalaiset tähtitieteilijät mainitsivat komeetan tai novan vuonna 5/4 eKr.

Kuitenkin se, mikä näytti tähdeltä, kulki heidän edellään ja pysähtyi talon yläpuolelle Matteuksen evankeliumin luvussa 2:9–10. Vaikka kreikankielinen sana voisi viitata vain kaupunkiin, ei taloon, The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 8. osan sivun 88 mukaan Jupiterin ja Saturnuksen planeettojen konjunktio tai komeetta ei voi tehdä niin. Riippumatta siitä, huomasivatko he aluksi konjunktion vai komeetan, kun he saapuivat Palestiinaan, enkeli ohjasi heitä yliluonnollisella tavalla valon avulla.

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor's Bible Commentary, osa 8, s. 85, sekä Ulrich Luzin teoksesta Matthew 1–7: A Commentary, s. 132.

K: Miksi Matt. 2:6:ssa sanotaan ”ei pieni”, kun Miika 5:2:ssa sanotaan ”pieni” masoreettisessa tekstissä ja ”hyvin pieni” Septuagintassa?

V: Kirjanoppineet sanoivat näin, ja vaikka he saattoivatkin olla väärässä – etenkin jos he käänsivät suullisesti –, heidän tulkintansa oli tässä tapauksessa oikea. Miika 5:2 sanoo: ”Sinä, Betlehem Efrata, joka olet pienin Juudan tuhansien joukossa, sinusta tulee minulle se, joka hallitsee Israelia…” (Greenin kirjaimellinen käännös) Miika 5:2:n ydin on se, että vaikka Betlehem oli kooltaan pieni, siitä tulee merkitykseltään suuri. Lainopettajat eivät siis olleet väärässä siinä, että Betlehemillä on suuri merkitys pienestä koostaan huolimatta.

Katso lisätietoja teoksista Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 318–319, ja When Critics Ask, s. 327.

K: Miksi Matt. 2:6:ssa puhutaan ”hallitsijoista”, kun Miika 5:2:ssa sanotaan ”tuhansia” masoreettisessa tekstissä ja Septuagintassa?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1) Miika 5:2 sanoo: ”Sinä, Betlehem Efrata, joka olet pienin Juudan tuhansien joukossa, sinusta tulee minulle se, joka hallitsee Israelissa…” (Greenin kirjaimellinen käännös). Asia on siinä, että vaikka Betlehem oli kooltaan pieni, siitä tulee merkitykseltään suuri.

2) Heprealainen sana ”tuhannet” (monikko) Miika 5:2:ssa on ’alapim. Kreikkalainen vastine on chiliasin. Heprealainen sana hallitsijoille/johtajille (monikko) on ’allupe. Kreikkalainen vastine on hegemosin. Vaikka kreikkalaiset sanat ovat täysin erilaisia, heprealaiset sanat ovat lähes samat vokaaleja lukuun ottamatta. Vanha testamentti kirjoitettiin alun perin ilman vokaaleja; ne lisättiin vasta noin vuonna 700 jKr. Tämä viittaa siihen, että he eivät lukeneet kreikkalaisesta Septuagintasta, vaan joko heprealaisesta, aramealaisesta tai mahdollisesti jostakin toisesta kreikankielisestä käännöksestä.

3) Tämän sanoivat papit ja lainopettajat. He saattoivat tehdä virheen, tai he saattoivat siteerata Herodekselle Septuagintan lisäksi jotakin muuta kreikankielistä käännöstä. Todennäköisemmin he kuitenkin saattoivat kääntää suullisesti hepreasta arameaksi tai kreikaksi sitä mukaa kuin puhuivat.

4) Itse asiassa papit ja lainopettajat eivät kuitenkaan tehneet virhettä välittäessään sanoman merkitystä: pieni Betlehem EI ole vähäisin merkitykseltään sen hallitsijan kannalta, joka sieltä tulee.

Katso lisätietoja teoksista Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 318–319, The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 88, ja The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 72.

K: Käskikö Jumala Matt. 2:8,12:ssa viisaita miehiä rikkomaan lupauksensa Herodekselle, koska heille käskettiin olla palaamatta Herodeksen luo?

V: Herodes oli huolissaan, sillä hänellä ei alun perinkään ollut oikeutta kruunuun. Hänen isänsä oli edomilainen, äitinsä arabialainen, ja hän oli vasta kääntynyt juutalaisuuteen. Kun hänestä tuli kuningas vuonna 40 eKr., kesti kolme vuotta ja vaadittiin Rooman apua, ennen kuin häntä vastaan kohdistuneet kapinat saatiin tukahdutettua. Kun Herodes pyysi viisaita palaamaan luokseen, hänellä oli ilmeisesti jo suunnitelma tämän kuninkaan tuhoamiseksi, ja hän yritti saada viisaat mukaan pahaan juoneensa. Herodekselle ei luultavasti tullut mieleen, että vaikka hän oli vihainen viisaille siitä, että nämä olivat huijanneet häntä, hän oli itse ensin yrittänyt huijata viisaita sanomalla, että hänkin halusi palvoa Jeesusta. Muuten, Betlehem sijaitsi vain 5 mailia (9 km) Jerusalemin etelä-kaakkoispuolella. Mitä tulee magioihin, kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa sivulla 1207 todetaan: ”Kukaan, joka kohtaa Kristuksen vilpittömällä sydämellä, ei koskaan palaa takaisin entisellään.”

Kysymyksen aikamuoto ei tarkoita ”missä on se, josta lopulta tulee juutalaisten kuningas”, vaan pikemminkin ”missä on se, joka on nyt juutalaisten laillinen kuningas”, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 8. osan sivulla 86 todetaan.

Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Matteuksen evankeliumin 2. luvussa ei missään kohdassa sanota, että itämaan viisaat olisivat luvanneet Herodekselle palaavansa.

2. Matteuksen evankeliumin 2. luvussa ei missään kohdassa sanota, että tietäjät olisivat kertoneet Herodekselle aikovansa palata. Vaikka he olisivatkin kertoneet, heidän aikomuksensa muuttui unen jälkeen.

3. Vaikka he olisivatkin luvanneet Herodekselle, lupausta ei välttämättä tarvitse pitää, jos:

3a) se on annettu petollisissa olosuhteissa,

3b) lupaat jotain, mikä on suoraan vastoin Jumalan tahtoa

3c) lupauksen pitäminen johtaisi viattoman henkilön kuolemaan.

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa mies pyytää sinua soittamaan hänelle, kun nainen lähtee kotoaan, koska hän sanoo haluavansa jättää kukkia naisen ovikynnykselle, ja sinä lupaat tehdä niin. Myöhemmin saat selville, että mies on ryöstänyt useita taloja ja aikoo ryöstää myös kyseisen naisen talon. Kun näet naisen lähtevän talosta, pitäisikö sinun soittaa ryöstäjälle, koska niin lupasit? Ei!

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 21–22, The Believer’s Bible Commentary, s. 1207, Ulrich Luzin Matthew 1–7: A Commentary, s. 136, The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 84, ja The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 69.

K: Koska astrologia on väärää, miksi itämaan tietäjät seurasivat tähteä (Mt 2:11)?

V: Tutustutaanpa ensin hieman itämaisiin viisaisiin ja katsotaan sitten, mitä tämä opettaa meille Jumalasta.

Itämaan viisaat olivat mediaanipappien heimo, jonkin verran kuten israelilaiset papit olivat peräisin Leevin heimosta. Voit lukea lisää itämaan viisaista erinomaisesta kirjasta *Persia and the Bible*. Itämaan viisaiden tiedettiin harjoittavan astrologiaa.

Ennustus tähdestä, joka nousee Juudasta, juontaa juurensa jo Bileamiin 4. Mooseksen kirjan 24:17:ssä.

Astrologia on Raamatun vastaista: Itämaan viisaat eivät todennäköisesti tienneet, että Vanha testamentti sanoo astrologian olevan väärin (3. Moos. 19:26; 20:27; 5. Moos. 18:11–14; 2. Kun. 17:16; 21:3,5; 2. Aik. 33:3–6). Toisaalta tähti ei ennustanut Kristuksen tuloa, vaan ilmoitti siitä.

Tässä on, mitä varhaiskirkon kirjailija Tertullianus (198–220 jKr.) kirjoitti astrologeista teoksessaan ”Pakanallisuudesta” (On Idolatry), luku 9 (osa 3), s. 66: ”Et tiedä mitään, astrologi, jos et tiedä, että sinun pitäisi olla kristitty. Jos tietäisit sen, sinun olisi pitänyt tietää myös tämä: että sinun ei pitäisi enää olla missään tekemisissä sen ammattisi kanssa, joka itsessään ennustaa muiden elämän käännekohtia ja voisi opettaa sinulle sen omasta vaarallisuudesta. Sinulle ei ole osaa eikä osuutta siinä järjestelmässäsi. Hän ei voi toivoa taivasten valtakuntaa, jonka sormi tai sauva väärinkäyttää taivasta.”

Jumala ei ole koskaan sanonut, että Hän olisi rajoitettu käyttämään vain hyviä keinoja vetääkseen ihmisiä puoleensa. Joskus Jumala käyttää todella pahoja keinoja, kuten babylonialaista armeijaa (Habakuk 1:6, 13). Jumala voi käyttää sairauksia, pahoja ihmisiä ja jopa tahattomia syntejä (kuten itämaisten viisaiden tapauksessa) vetääkseen ihmisiä puoleensa.

Kaikkein kummallisinta on se, että Jumala on käyttänyt uskovien tahallista, tarkoituksellista syntiä pelastaakseen juuri nuo samat uskovat. Voit lukea tästä kaiken Joosefin ja hänen veljiensä tarinasta, 1. Mooseksen kirjasta 37 ja 50, ja erityisesti 1. Mooseksen kirjasta 50:20. Itse asiassa Jumala voi kääntää kaiken hyväksi (Roomalaiskirje 8:28) ja Hänen tarkoituksiinsa (Efesolaiskirje 1:11).

Yhteenvetona voidaan todeta, että aivan kuten se, että Jumala käytti Joosefin sieppausta omiin tarkoituksiinsa, ei oikeuta sieppausta, niin myöskään se, että Jumala käyttää astrologiaa omiin tarkoituksiinsa, ei oikeuta astrologiaa.

Katso lisätietoja teoksista Complete Book of Bible Answers, s. 55; Hard Sayings of the Bible, s. 353–354; Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 317–318; When Critics Ask, s. 326–327; ja When Cultists Ask, s. 93.

K: Onko lahjoilla mitään merkitystä Matt. 2:11:ssä?

V: Lahjat olivat rahallisesti arvokkaita, ja se oli tärkeää, jotta he pystyivät elättämään itsensä Egyptissä kahden vuoden ajan. Sen lisäksi Raamattu ei kuitenkaan anna niille mitään erityistä merkitystä. Jotkut ovat arvelleet, että kulta on sopiva lahja, koska se edustaa kuninkaallisuutta. Suitsuke oli osa papien käyttämää suitsukeseosta. Myrra on katkera aine, jota käytettiin ruumiiden valmistelussa hautausta varten. On myös muita näkemyksiä. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 89, sekä Ulrich Luzin teoksesta Matthew 1–7: A Commentary, s. 138.

K: Miten lause ”kutsuin poikani pois Egyptistä” (Mt 2:15 ja Hoos 11:1) on profetia Kristuksesta?

V: Hoosea 11:1 viittasi alun perin israelilaiskansaan. Matteus käyttää paitsi Hoosean kirjan 11:1:tä myös monia muita Vanhan testamentin jakeita osoittaakseen, että Kristuksen elämä oli samankaltainen kuin israelilaiskansan (paitsi että siinä ei ollut syntiä). Matteus kirjoittaa juutalaisille, jotka tunsivat Vanhan testamentin hyvin, ja hän käyttää ilmeisesti menetelmiä, jotka tuon ajan juutalaiset oppineet tunnistaisivat midraashisiksi tekniikoiksi. Hän käytti juutalaista midraashista tulkintaa selvittääkseen kunkin sanan takana olevan merkityksen ja soveltamisen.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Filon mukaan hänen aikanaan, noin vuonna 40 jKr, Egyptissä asui noin miljoona juutalaista.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 22, New International Bible Commentary, s. 1122, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 90, 91–92.

K: Onko Matt. 2:16:ssa mainintaa siitä, että kuningas Herodes Suuri olisi surmannut lapsia Betlehemissä?

V: Betlehem oli pieni kaupunki; surmattuja vauvoja saattoi olla vain muutamia kymmeniä, ja se oli vähäinen määrä verrattuna muihin teloituksiin, joista Herodes oli tunnetumpi.

On monia asioita, joista emme tietäisi, että ne tapahtuivat, tai miten ne tapahtuivat, ellei olisi yhtä ainoaa historiallista lähdettä. Esimerkiksi meillä ei ole mitään mainintaa siitä, että roomalaiset valloittivat Gallian, tai siitä, miten he valloittivat sen – paitsi yhdestä lähteestä, Julius Caesarin kirjoituksista. Vastaavasti ei ole myöskään muita kuin kristillisiä kertomuksia siitä, että Jeesus ristiinnaulittiin; vain ohimennen mainitaan, että Kristus teloitettiin (eli hänelle langetettiin ankarin rangaistus).

Tässä tapauksessa Raamatun lisäksi muut kirjoittajat, jotka mainitsevat Herodes Suuren surmanneen pienet lapset ennen Nikean kirkolliskokousta, ovat:

Justin Martyr teoksessaan ”Keskustelu Tryphon kanssa”, luku 78, s. 238 (n. 138–165 jKr.) mainitsee, että magit vierailivat Herodeksen luona ja että Herodes surmasi kaikki Betlehemin lapset.

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) sanoo, että [Jumala] ”otti pois ne Daavidin suvun lapset, joiden onnelliseksi osaksi oli tullut syntyä tuona aikana, jotta Hän voisi lähettää heidät etukäteen valtakuntaansa” (Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 3, luku 16.4, s. 442).

Origenes (225–254 jKr.) sanoo, että Herodes surmasi kaikki vauvat Betlehemissä ja sen ympäristössä toivoen voivansa tappaa juutalaisten kuninkaan. Teos *Celsusta vastaan*, kirja 1, luku 61, s. 423

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) (välillisesti, Herodesta ei mainita) mainitsee, että Kristuksen syntyessä alle kaksivuotiaat lapset surmattiin Kristuksen tähden. Kirje 55, luku 6, s. 349

Aleksandrian Pietari (306,285–311 jKr.) mainitsee lapset, jotka Herodes surmasi Kristuksen takia. Kanoninen kirje, kanoni 13, s. 277

Vuoden 325 jKr. jälkeen

Hegemonius (4. vuosisadan puoliväli) sanoo, että Jeesuksen aikana Herodes surmasi ”kaikki juutalaisten poikalapset”. The Disputation with Manes, luku 44, s. 220

Yhteenvetona voidaan todeta: ”On totta, että juutalaisten historiasta kertova lähteemme Josephus ei mainitse mitään viattomien lasten joukkomurhasta; ja on myös totta, että ne historioitsijoiden teosten kohdat, joissa tämä tapahtuma todellakin mainitaan, ovat niin myöhäisiä ja niin todennäköisesti peräisin Matteuksen evankeliumista, että niillä on vain vähän arvoa. Mutta hiljaisuudesta johtuva argumentti on tässä tapauksessa täysin painoton. Epäilemättä meidän näkökulmastamme pienten lasten joukkomurha olisi erityisen hirvittävä murhan muoto, joka olisi mainittava missä tahansa yksityiskohtaisessa kuvauksessa ajankohtaisista tapahtumista – ehkä jopa Chicagossa! Mutta muinaisina aikoina, jolloin vauvojen hylkääminen oli yleinen käytäntö – mihin viitataan esimerkiksi yhdessä ei-kirjallisessa papyruksessa mahdollisimman rennolla tavalla tuon ajan elämän tavallisena piirteenä (¹ ) – lasten murha ei luultavasti herättänyt mitään erityistä kauhua. Emme myöskään saisi liioitella surmattujen vauvojen lukumäärää. Jos Betlehem oli pieni kylä, kuten se todennäköisesti oli, siellä alle kaksivuotiaiden poikien lukumäärä ei olisi ylittänyt ehkä kaksikymmentä tai kolmekymmentä. Herodeksen hallituskauden loppuvuosia leimanneissa veren ja julmuuden orgioissa parinkymmenen lapsen surmaaminen tuntemattomassa kylässä saattoi hyvinkin jäädä ainoan historioitsijamme huomiotta. Mutta vaikka Josephus olisi tiennyt tapahtumasta ja vaikka hän olisi pitänyt sitä sinänsä mainitsemisen arvoisena, tässä tapauksessa oli erityinen syy hänen vaitiololleen. Tapahtuma liittyi juutalaisten messiaanisiin toiveisiin; ja epäilemättä Josephus vältti tarkoituksellisesti mainitsemasta tällaisia asioita historiassa, jonka hän kirjoitti roomalaisille lukijoille. Ei siis ole mitään syytä olettaa, että jos viattomien lasten joukkomurha olisi todella tapahtunut, Josephus olisi välttämättä sisällyttänyt sen historialliseen teokseensa.

Mutta on sanottava myös jotain myönteisempää. Vaikka viattomien lasten joukkomurhaa ei ole suoraan vahvistettu maallisessa historiassa, se on täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä tiedämme Herodeksen luonteesta hänen elämänsä loppuvuosina. Herodes Suuri oli kykenevä hallitsija, mutta hallituskautensa viimeisinä vuosina hän ryhtyi julmuuksiin, jotka ulottuivat lähes hulluuden rajalle. Hänen tekonsa, joissa hän surmasi omat lapsensa ja rakkaan vaimonsa, sekä hänen suunnitelmansa (jonka keskeytti vain hänen kuolemansa) teurastaa kaikki Jerusalemin johtavat kansalaiset teatterissa, ilmentävät juuri sitä villiä ja turhaa verenhimoa, joka näkyy Betlehemin viattomien lasten joukkomurhassa. Koskaan mikään tarina ei ole sopinut hahmoon paremmin kuin tämä. Yleisesti ottaen voimme sanoa, että se vaikeus, jota on pidetty maallisen historian vaikenemisena Betlehemin verisestä teosta, ei merkitse lainkaan mitään.” J. Greshem Machen, The Virgin Birth of Christ, luku 10, s. 239

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1208, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 94.

K: Oliko Herodes Suuri, lukuun ottamatta Betlehemin vauvojen surmaamista, koskaan julma ketään muuta kohtaan (Mt 2:16)?

V: Kyllä. Asimovin teoksessa *Guide to the Bible* (s. 799) todetaan, että on vaikea uskoa, että Herodeksen lapsimurha olisi koskaan tapahtunut. Kuitenkin, kun otetaan huomioon, että väitetysti sivistyneemmällä 1900-luvulla on nähty Kambodžan Pol Pot, Ugandan Idi Amin, Hitler, Stalin ja Mao Tse-Tung, ei ole vaikea uskoa, että Herodes olisi tehnyt näin.

Katso edellisestä kysymyksestä kuusi Nikäänin kirkolliskokousta edeltävää kirjailijaa, jotka kirjoittivat Herodeksen surmaamasta lapsia. Älä muuten sekoita Herodesta (Suurta), joka hallitsi Jeesuksen syntyessä, Herodekseen (Antipasiin), jonka Jeesus näki juuri ennen ristiinnaulitsemistaan.

Herodes Suuren luonne oli sellainen, että hän tappoi monia 36-vuotisen hallituskautensa aikana. Herodes teloitti tai käski murhata vaimonsa Mariamnen sekä sisarensa Salomen kaksi aviomiestä. Herodes käski hukuttaa lankonsa Jordan-joessa ja tappaa anoppinsa Aleksandran. Hän tappoi Hyrkanuksen, Hasmoneiden dynastian viimeisen hallitsijan. Hän tappoi monia fariseuksia ja monia aatelissukuja. Juutalaiset rabbit Jehuda ben Saripha ja Mattathias ben Margoloth poltettiin elävältä. Herodes käski surmata omat poikansa Aleksanterin ja Aristobuluksen. Hän järjesti satojen juutalaisten johtajien surmaamisen kuolinpäivänään. Koska Herodes, kuten useimmat juutalaiset, ei syönyt sianlihaa, tämä sai Rooman keisarin vitsailemaan, että hän olisi mieluummin Herodeksen emakko (naispuolinen sika) kuin tämän poika. Kreikaksi sana ”emakko” on huos ja sana ”poika” on huios. Viisi päivää ennen kuolemaansa Herodes käski surmata poikansa Antipaterin. (Kolme nuorempaa poikaa, Archelaus, Herodes Antipas ja Filippus, jäivät häneen eloon.) Ei ole epäilystäkään siitä, että Herodesella oli moraalinen kyvyttömyys surmata vauvat. Kun otetaan huomioon kaikki muut ”uutiset”, joita Herodes tuotti, vauvojen surmaaminen pienessä kaupungissa saattoi tuntua vähemmän uutiskelpoiselta.

Herodeksen kuoltua vuonna 4 eKr. puhkesi kapina, ja Archelaus lähetti joukkoja Jerusalemiin ja surmasi 3 000 ihmistä yhden päivän aikana. Kun Archelaus ja Herodes Antipas matkustivat Roomaan, keisarillisen valtiovarainministeriön edustaja Sabinus saapui tarkastamaan verotuloja. Hän otti temppelin kassasta 400 talenttia. Vuonna 9 jKr. puhkesi kapina, jonka Quintilius Varuksen johtamat syyrialaiset joukot tukahduttivat.

Josephuksen teoksessa *Antiquities of the Jews*, kirja 17, luku 213 [ix.3], sekä teoksessa *The Bible as History*, s. 358, kerrotaan, että Herodes Suuren kuollessa tapahtui kuunpimennys, mikä sijoittaisi kuoleman ajankohdaksi 12.–13. maaliskuuta vuonna 4 eKr.

Katso lisätietoja teoksista ”The Bible Knowledge Commentary: New Testament”, s. 23, ja ”The Expositor’s Bible Commentary”, osa 8, s. 84.

K: Olivatko muut kuninkaat Matteuksen evankeliumin 2:16 kohdassa yhtä pahoja kuin Herodes?

V: Jotkut saattaisivat sanoa, että Herodes ei eronnut monista nykypäivän ihmisistä; hän ei suvainnut ketään muuta kuningasta kuin itseään, ja hän käytti kaikkia käytettävissään olevia keinoja varmistaakseen tämän, riippumatta siitä, kuka muu siitä kärsisi.

Jotkut kuninkaat olivat parempia kuin toiset, mutta jotkut olivat hyvin pahoja. Esimerkiksi parthialainen kuningas Phraates IV murhasi isänsä Orodes II:n vuonna 37 eKr. Roomalaiset lähettivät hänelle italialaisen orjatytön nimeltä Musa. Phraates sai tämän kanssa pojan, Phraatacesin (= Phraates V). Musa myrkytti aviomiehensä Phraates IV:n vuonna 2 eKr. Sen jälkeen hän meni naimisiin oman poikansa kanssa vuonna 2 jKr. Phraates V karkotettiin vuonna 4 jKr. Tämä perustuu Encyclopaedia Britannicaan vuodelta 1972.

K: Miten Jeremian profetia Raakelista täyttyy Jeesuksessa (Mt 2:18)?

V: 1. Mooseksen kirjan 35:16–19 mukaan Raakel kuoli synnyttäessään Benjaminin. Kun Jeremia kirjoitti nämä sanat Jaakobin vaimosta Raakelista, tämä oli ollut kuolleena jo yli 1 000 vuotta. Jeremian sanoilla ei ole kahta merkitystä, vaan ne sisältävät vain yhden merkityksen, jolla on kaksi täyttymystä sekä kolmas täyttymys jo 1. Mooseksen kirjassa. Jeremian tarkoituksena on, että aivan kuten Raakel surisi jälkeläistensä kuolemaa ja orjuuttamista, olipa se sitten egyptiläisten tai babylonialaisten tekosia, niin Raakel surisi myös jälkeläistensä kuolemaa Herodeksen käsissä. Jeremian aikana profeetta toisti nämä sanat ennustaakseen samat surun tunteet juutalaisten menetyksestä, kun heidät karkotettiin Babyloniaan, Raakelin haudan lähelle.

Myös Matteus käyttää samoja sanoja kuvaamaan surua Betlehemin poikavauvojen kuoleman vuoksi, sillä Betlehem sijaitsi lähellä Raakelin hautaa.

Jos epäilijä pitää ongelmallisena sitä, että Matteus käyttää Jeremian sanoja, hänellä saattaa olla yhtä suuri ongelma sen kanssa, että Jeremia käyttää sanoja 1. Mooseksen kirjasta. Ongelman ydin on seuraava: aivan kuten juutalaiset Jeremian aikoina ymmärsivät tulkinnan, jonka mukaan vankeus liittyi Raakelin suruun 1. Mooseksen kirjassa, myös Jeesuksen aikaiset juutalaiset ymmärsivät tämän tyyppisen midrash-tulkinnan, jota Matteus käytti.

Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 866–867, The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 91–92, ja The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 75–76.

K: Koska Herodes Suuren pojat hallitsivat sekä Juudeassa että Galileassa (Mt 2:22), miksi Joosef päätti mennä Galileaan Juudean sijaan?

V: Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible, s. 800, tarjoaa tässä yhteydessä kaksi hyödyllistä huomiota.

1. Arkelaus, joka hallitsi Juudean kuninkaana vuodesta 4 eKr. lähtien, oli saattanut kuulla Jeesuksesta, vastasyntyneestä kuninkaasta, ja halunnut tappaa myös hänet. Galilean tetrarkki Herodes Antipas saattoi suhtautua asiaan toisin.

2. Asimov huomauttaa, että Arkelaus oli niin vihamielinen, että juutalaiset ja samarialaiset – jotka olivat keskenään vihollisia – yhdistyivät vetoomuksessaan Roomaan Arkelauksen syrjäyttämiseksi. Kun Herodes kuoli, Arkelaus oli hallinnut vain 10 vuotta. Toisaalta Herodes Antipas hallitsi rauhallisesti Galileassa yli 40 vuotta.

Luuk. 2:39:ssä on kuitenkin paljon ilmeisempi syy. Joosef oli kotoisin Nasaretista, ei Betlehemistä. Joosef ei vain ollut menossa lempeämmän hallitsijan maahan, vaan hän oli yksinkertaisesti palaamassa sinne, mistä oli kotoisin.

K: Onko arkeologisesti totta, kuten eräs ateisti väitti, että Matteuksen evankeliumin 2:23 kohdassa mainitusta Nasaretin kaupungista ei ole todisteita?

V: Ei. Ateisti Frank Zindler väitti näin artikkelissaan ”Where Jesus Never Walked” (”Missä Jeesus ei koskaan kävellyt”), kuten teoksessa The Case for Christ, s. 102 (s. 137–138 pokkariversiossa) kerrotaan. Talmud mainitsee 63 muuta galilealaista kaupunkia (mutta ei Nasaretia), ja Josephus mainitsee 45 muuta kaupunkia Galileassa (mutta ei Nasaretia). Nasaret mainitaan 4. vuosisadan alussa jKr. ja juutalaisessa kirjallisuudessa noin 7. vuosisadalta jKr. alkaen.

Arkeologit ovat kuitenkin löytäneet Nazaretista jäännöksiä, jotka ulottuvat vuoteen 900 eKr. (Salomonin hallituskauden alkamisen jälkeen) ja jatkuvat kreikkalais-roomalaisen ja bysanttilaisen kauden läpi. Vuonna 1962 Caesareasta löydettiin pappien vuorottelua koskeva kirjoitus. Siinä on säilynyt seuraava teksti: ”... Mamliah ... Nazaret ... Akhlah ... Migdal [Magdala]” Teoksessa The Case of Christ, s. 103, mainitaan, että Jerusalemin tuhon jälkeen vuonna 70 jKr. arkeologit löysivät arameankielisen luettelon siirretyistä papeista, ja yhden heistä oli merkitty muuttaneen Nazareetiin. Nazareetin välittömästä läheisyydestä on löydetty 1. vuosisadalta peräisin olevia hautoja. Lopuksi, vuonna 1955 on löydetty kristinuskoa edeltäviä jäännöksiä nykyisen Nazareetin Ilmestyskirkon alta.

Nazaretia pidettiin myös halveksittuna, koska teoksen *The Bible Knowledge Commentary: New Testament* (s. 23) mukaan siellä sijaitsi Rooman varuskunta, joka vastasi Galilean pohjoisosista.

Katso lisätietoja teoksista ”https://www.ministrymagazine.org/archive/1975/12/nazareth-attested-in-caesarea-fragments” ja ”New International Bible Commentary”, s. 1123.

K: Kuinka suuri Nasaret oli arkeologien mukaan Matteuksen evankeliumin 2:23 mukaan?

V: Teoksen The Case for Christ s. 103–104 mukaan Nasaret oli hyvin merkityksetön kaupunki. Sen pinta-ala oli noin 60 eekkeriä, ja asukasluku oli enintään noin 480 Jeesuksen syntymäaikaan.

K: Missä kohdassa Matt. 2:23 ennustetaan, että Jeesusta kutsuttaisiin nasaretilaiseksi?

V: Ensin esitämme varhaiskirkon kirjoittajan Tertullianuksen vastauksen (joka on todennäköisesti virheellinen) ja sen jälkeen todennäköisimmän vastauksen.

Valitusvirret 4:7 (Septuaginta) Tertullianus vastasi tähän vuonna 207 jKr teoksessaan ”Marcionia vastaan”, kirja 4, luku 7. Vaikka Valitusvirret 4:7:n masoreettisessa tekstissä sanotaan: ”sen ruhtinaat olivat valkoisempia kuin lumi”, Septuagintassa sanotaan: ”sen nasirilaiset olivat valkoisempia kuin lumi”. Tertullianus mainitsee tämän tarkoittavan sekä ”nasireita” (niitä, jotka vannovat Jumalalle valan pidättäytyä alkoholista, ruumiista ja muusta epäpuhtaudesta) että ”nasarealaisia”, eli niitä, jotka ovat kotoisin Nasaretista.

Tertullianus sanoi: ”Luojan Kristusta oli profetian mukaan kutsuttava nasaretilaiseksi; siksi myös juutalaiset kutsuvat meitä juuri tästä syystä Hänen jälkeensä nasaretilaisiksi. Sillä me olemme ne, joista on kirjoitettu: ’Hänen nasirilaisensa olivat valkoisempia kuin lumi’;”

Vesa: Messiaasta puhutaan ”vesana” Jesajan kirjassa 11:1, Jeremian kirjassa 23:5, 33:15 sekä todennäköisesti Sakarjan kirjassa 3:8 ja 6:12. Sanan ”verso” konsonantit ovat samat kuin sanassa ”nasaretilainen”, ja hepreankielinen Vanha testamentti kirjoitettiin alun perin ilman vokaaleja. Lisäksi teoksessa The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 23, mainitaan, että ”verso” viittasi merkityksettömään alkuun, ja fariseusten reaktio osoitti, että Nasaretilla oli sama konnotaatio.

Katso lisätietoja teoksista When Critics Ask, s. 328, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 97.

K: Oliko Matt. 2:23:n väite, että Jeesuksen kotoisinolo Nasaretista täytti Vanhan testamentin ennustukset (Jes. 11:1, Sak. 6:12 ja muut kohdat), väärä, kuten skeptinen teos *Asimov’s Guide to the Bible*, s. 801–802, väittää?

V: Ei lainkaan. Ensin esitän Asimovin sanoman ja sitten vastauksen.

Skeptisessä teoksessa Asimov’s Guide to the Bible, s. 801–802, mainitaan, että ”Matteus saattaa nähdä tässä yhtäläisyyden sanan ’nazarene’ kanssa”. (Itse asiassa nämä kaksi sanaa ovat hepreaksi identtisiä, koska vokaaleja ei kirjoitettu.) Asimovin teoksen sivulla 802 todetaan, että Matteus ”harjoittaa parhaimmillaan sanaleikkiä eikä viittaa mihinkään varsinaiseen profetiaan siitä, että Messias olisi kotoisin Nasaretista”.

Vastaus on, että Vanha testamentti sanoo, että Messias kutsuttaisiin ”oksaksi” täsmentämättä yhtä tai useampaa syytä siihen. Matteuksen evankeliumin 2:23 ei estä Jeesusta olemasta myös Jumalan ”oksana”, josta Hänen seurakuntansa kasvaisi.

K: Miten he ajattelivat erämaasta Matt. 3:1–4:ssä?

V: Se oli kuiva, karu paikka, mutta ei Saharan aavikon kaltainen. Viljelyä ei voinut harjoittaa ilman laajamittaista kastelua, mutta lampaita ja vuohia voitiin kasvattaa, jos löytyi paikkoja, joissa niitä voitiin juottaa. Se ei ollut mukavuuden ja jännityksen paikka, vaan tyhjä, yksinäinen ja hiljainen paikka kaukana sivistyksestä. Israelilaiset olivat erämaassa valmistellessaan seuraavaa sukupolvea astumaan Luvattuun maahan. Paavali oli erämaassa Arabiassa ennen kuin aloitti palvelutyönsä.

Nykyäänkin Jumala vie toisinaan uskovia erämaahan. Se ei ole jännityksen, vaan hiljaisuuden paikka. Se ei välttämättä ole aktiivisen palvelutyön paikka, vaikka Johanneksen tapauksessa se olikin palvelutyön paikka ja kansalle katumuksen ja omistautumisen paikka. Se voi olla valmistautumisen paikka.

Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 867.

K: Olivatko Johannes Kastajan syömät heinäsirkat Matt. 3:4 ja Mark. 1:6:ssa puhtaita vai epäpuhtaita?

V: Heinäsirkkoja oli sekä puhtaita että epäpuhtaita, eikä evankeliumeissa mainita asiaa nimenomaisesti. Voimme kuitenkin olettaa, että Johannes, joka oli kuuliainen juutalainen, söi puhtaita heinä- ja heinäsirkkoja. Puhtaisiin eläimiin kuuluivat 3. Mooseksen kirjan 11:21–22 ja 5. Mooseksen kirjan 14:21 mukaan siipiset ja niveljalkaiset ”hyppijät”, mukaan lukien heinä- ja heinäsirkat. Epäpuhtaita eläimiä olivat 3. Mooseksen kirjan 11:20,23 ja 5. Mooseksen kirjan 14:19 mukaan ”lentävät hyönteiset”. Vielä nykyäänkin köyhät ihmiset tappavat puhtaita heinäsirkkoja, poistavat niiltä siivet ja jalat, keittävät ne ja syövät ne.

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 80.

K: Söikö Johannes Kastaja Matteuksen evankeliumin 3:4 ja Markuksen evankeliumin 1:6 mukaan heinäsirkkoja, vai tarkoittaako tämä, että hän söi heinäsirkkapuusta?

V: Tässä on, mitä antiikin ja nykyaikaiset lähteet sanovat kreikankielisestä sanasta, jolla tarkoitetaan heinäsirkkoja: akrides.

Ebionitit (muinainen harhaoppi) yrittivät tehdä Johannes Kastajasta kasvissyöjän. Siksi he sanoivat, että kyseessä olivat hunajakakut, egkrides, eikä heinäsirkkoja.

Tatianus laati neljästä evankeliumista yhteenvedon nimeltä Diatessaron ja käytti sanaa ”maito” ”heinäsirkkojen” sijaan.

Teofylaktos 173 luettelee useita mahdollisuuksia, mukaan lukien melagron-kasvin.

Eräät munkit ovat kutsuneet johanneksenleipäpuuta Pyhän Johanneksen leipäpuuksi, koska he luulivat sitä ”heinäsirkkapuuksi”.

Mopsuestialainen Teodoros, ehkä vastauksena väitteisiin, joiden mukaan kyseessä olisi ollut jotain muuta, sanoi, että nämä olivat siipisiä heinäsirkkoja.

Näiden tulkintojen ongelmana on, että ilmeisesti ei ole olemassa yhtään raamatunkäsikirjoitusta, jossa sanottaisiin näiden olleen muuta kuin ”heinäsirkkoja”. Varhaiset kristityt, kute in Aleksandrian Klemens, kirjoittivat Matteuksen evankeliumin 3:4:stä, eivätkä he nähneet mitään syytä pitää heinäsirkkoja muuna kuin hyönteisinä.

Nykyaikaisia lähteitä, joissa sanotaan, että heinäsirkat ovat hyönteisiä, ovat muun muassa The NIV Study Bible, s. 1445, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 104, The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 102, sekä New Bible Dictionary, s. 744.

Tiedot vaihtoehtoisista näkemyksistä ovat peräisin Ulrich Luzin teoksesta *Matthew 1–7: A Commentary* (Augsburg Fortress, 1989) sekä teoksesta *The Expositor’s Greek Testament*, osa 1, s. 80–81.

K: Mitä tarkoitetaan sanoilla ”vaatteet” ja ”pesijä” kohdissa Mt 3:4, Mk 9:3 ja Ap. t. 22:20 (KJV)?

V: ”Raiment” tarkoittaa vaatteita ja ”fuller” on henkilö, jonka työ on pestä vaatteita.

K: Miksi Johannes kastoi muita Mt 3:6:ssa?

V: Oli yleistä, että ihminen kastoi itsensä erityisessä, tätä tarkoitusta varten varatussa altaassa, kun hän kääntyi juutalaisuuteen. Mutta tämä on varhaisin maininta siitä, että joku kastoi jonkun toisen. Vanhassa testamentissa veden ripottelu puhdistukseksi mainitaan Hesekielin kirjassa 36:25–27 ja Jumalan Hengen vuodattaminen mainitaan Hesekielin kirjassa 39:29 ja Joelin kirjassa 2:28.

Johannes sanoi kastavansa parannuksen merkiksi, jotta ihmiset kääntyisivät takaisin Jumalan puoleen ja valmistaisivat tien Messiaalle. Kun maallinen kuningas aikoi vierailla kaukaisessa kaupungissa valtakunnassaan, tienrakentajat lähtivät paikalle kuukausia etukäteen korjaamaan tietä. Samalla tavalla Johannes oli paikalla valmistamassa tietä ihmisten sydämissä Messiaan tuloa varten.

Katso lisätietoja teoksista *The Bible Knowledge Commentary: New Testament*, s. 24, ja *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 9, s. 286.

K: Miksi Johannes puhui Matt. 3:7–9:ssä niin ankarasti fariseuksille ja saddukeuksille?

V: Johannes kehotti ihmisiä tekemään parannuksen, tunnustamaan syntinsä ja luopumaan vanhoista tavoistaan. Vaikka fariseukset ja saddukeukset tulivatkin paikalle, hän tiesi, että suurin osa heistä ei tullut sitä varten. Pahimmillaan he tulivat tutkimaan omalaatuista opettajaa ja ehkä etsimään syytä päästä hänestä eroon. Parhaimmassakin tapauksessa he halusivat poimia muutaman vinkin täydentääkseen nykyisiä käytäntöjään. Johannes ei sanonut, että heidän tarvitsee vain laajentaa tietämystään; heidän on tehtävä parannus ja käännyttävä pois luottamuksestaan tiettyyn paikkaan, perinteisiin, organisaatioihinsa tai asemaansa organisaatioissaan. Ennen metsäpaloa käärmeet yrittävät paeta, mutta niiden on vaikea päästä kauas. Se on kuin pakenemista Jumalan vihan edestä ilman parannusta. Johannes ei kuitenkaan sanonut, etteivätkö he saisi jäädä kuuntelemaan. Jos fariseukset ja saddukeukset olivat vilpittömiä katumuksen halussaan, hekin voisivat päättää tulla kastetuiksi.

Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 867–868, The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 82–83, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 103.

K: Miksi Johannes käytti Matt. 3:9:ssä ilmausta ”älkää sanoko itsellenne”, ja miten jotkut valehtelevat itselleen nykyään?

V: Johannes puhuu valheesta, mutta kuka valheita kertoo? Demonit voivat valehdella meille, ja muut ihmiset voivat valehdella meille, mutta sen lisäksi meillä on usein valheita, joita kerromme itsellemme. Se on silti valhe, vaikka olisimmekin ainoat, jotka kuulevat sen. Voimme valehdella sanomalla, että ”se synti ei ole niin paha” tai ”Jumala ymmärtää, miksi pysyn täällä”, kun Jumala kutsuu meitä katumaan ja lähtemään liikkeelle. Muita esimerkkejä ovat ”aikaa on aina runsaasti” tai ”olen pohjimmiltani hyvä ihminen, joten minun ei tarvitse muuttua”.

K: Miten Jumala voisi Matteuksen evankeliumin 3:9:n mukaan herättää Aabrahamin lapsia kivistä, jos Hän haluaisi?

V: Kaikkivaltias Jumala voi tehdä mitä tahansa, jopa muuttaa elottomia kiviä lapsiksi, joilla on Abrahamin geenit. Lisäksi tässä on sanaleikki. Sekä hepreassa että arameassa sana ”kivet” on hyvin samankaltainen kuin sana ”lapset”.

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 103.

K: Mitä Johannes Kastaja tarkoitti, kun hän mainitsi Matt. 3:10:ssä, että kirves on jo asetettu puun juureen?

V: Jotkut asiat elämässä ovat peruuttamattomia, kuten puun kaataminen. Kun olet aloittanut, et voi peruuttaa sitä, mitä olet aloittanut. Samoin tämä oli heidän viimeinen mahdollisuutensa ennen hävittämistään. Heidän aikansa oli lopussa.

K: Miten Johanneksen myöntäminen, ettei hän anna täydellistä kuvaa (Mt 3:11), liittyy todistustyöhömme?

V: Johannes oli välttämätön edelläkävijä, jonka tehtävänä oli kääntää kansa takaisin Jumalan puoleen ennen Jeesuksen tuloa. Johannes ei halunnut ihmisten uskovan hänen sanojaan ja ajattelevan, että siinä oli kaikki, mitä heidän tarvitsi tehdä. Ei, Johannes oli vain ”alkupala” ja Jeesus oli ”pääruoka”. Silti historiassa on muutamia ihmisiä, jotka jättivät Johanneksen sanat tässä kohdassa huomiotta. Nämä ihmiset kuuluvat mandaalaisiin, joiden uskontoa harjoittavat suomaa-arabit Etelä-Irakissa. He uskovat, että Johannes Kastaja oli Jumalalta, mutta Jeesus ei.

Nykyään meidän on jaettava evankeliumia ihmisille siellä, missä he ovat. Jos he eivät usko Jumalan olemassaoloon tai siihen, että on olemassa vain yksi Jumala, meidän on keskityttävä juuri siihen. Ehkä muiden seikkojen, kuten sen, että olemme kaikki syntisiä, että Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme vuoksi ja että meidän on otettava Jeesus vastaan Herranamme ja Vapahtajana, kertominen tulee myöhemmin. Mutta kun joudumme lykkäämään osan evankeliumin jakamisesta joko ajanpuutteen vuoksi tai sen vuoksi, missä hengellisessä tilanteessa henkilö on, meidän tulisi kertoa heille, että se, mitä olemme sanoneet, ei ole koko tarina; lisää on tulossa.

K: Miten Jeesus kastaa kristittyjä Pyhällä Hengellä ja tulella (Mt 3:11)?

V: Johanneksen sanoma muistuttaa meitä Joelin kirjasta 2:28–29, jossa luvataan Pyhä Henki, sekä Malakian kirjasta 3:2–5, jossa mainitaan puhdistuminen. Uskovat kastetaan Pyhällä Hengellä, kun he alkavat uskoa Kristukseen. Vaikka nykyaikainen ilmaisu ”tulikaste” viittaa vaikeaan koettelemukseen, se ei ole tässä yhteydessä tarkoitettu, sillä kastamisen suorittaa Jeesus, eivät vainoajat, ja se tapahtuu tulella, ei tulen avulla.

On olemassa seitsemän näkemystä siitä, mitä ”tuli” tarkoittaa.

(epätodennäköinen) Toinen Pyhän Hengen kaste: Prepositio on vain yksi, eli tekstissä sanotaan ”Pyhällä Hengellä ja tulella”, ei ”Pyhällä Hengellä ja tulella”. Joten tämä ei todennäköisesti viittaa toiseen tapahtumaan.

(epätodennäköinen) Helluntai: Apostolien päiden ylle ilmestyi liekki, kun he saarnasivat helluntaina, ja tämä tulkinta tarkoittaisi, että Johannes Kastaja profetoi helluntaista. Teos ”Treatise on Rebaptism” (n. 250–258 jKr.) luku 2, s. 668 esittää tämän näkemyksen. NIV Study Bible, s. 1446, sanoo: ”Tämä ilmeni dramaattisella tavalla helluntaina (Ap. t. 1:5, 8; 2:1–13; 11:16), vaikka tässä ’tuli’ saattaa viitata tulevaan tuomioon (ks. jae 12).” Mutta se ei todennäköisesti viittaa helluntaihin samasta syystä kuin se ei viitannutkaan ensimmäiseen. Teos *The Believer’s Bible Commentary*, s. 1211, lisää, että tämä on epätodennäköistä, koska tuli rinnastetaan tuomioon seuraavassa jakeessa.

(epätodennäköistä) Pyhän Hengen puhdistava työ: The New Geneva Study Bible, s. 1508, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 727, kannattavat tätä näkemystä. Myös Origenes (225–254 jKr.) kannatti tätä näkemystä teoksessaan Commentary on John, kirja 6, luvut 16–17, s. 366–367. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, sillä akanoita poltetaan sammumattomalla tulella Matteuksen evankeliumin 3:12:ssa. Teoksessa *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 8, s. 104–105 todetaan, että kyseessä on tämä näkemys, koska kreikankielinen yksittäinen prepositio viittaisi ei kahteen kasteeseen (Pyhä Henki uskoville ja tuomion tuli epäuskoisille), vaan vain yhteen kasteeseen (Pyhä Henki ja puhdistava tuli)

(epätodennäköistä) Tuomiotuli kristityn tekojen suhteen oli Kappadokialaisen Basileioksen (357–378/379 jKr.) tulkinta teoksessa *On the Spirit*, luku 15.36, s. 22.

Helvetin tuli Jeesuksen hylkääville: Katso teoksesta *Today’s Handbook for Solving Bible Difficulties*, s. 150–152, näkemys, jonka mukaan tämä tarkoittaa, että Jeesus kastaa uskovat Pyhällä Hengellä ja Jeesuksen hylkääjät tuomion tulella. Johannes Krysostomos (k. 407 jKr.) opetti tätä näkemystä teoksessaan ”Saarnat Matteuksen evankeliumista”, saarna 11, luvut 6–7, s. 71–72, korostaen jatkuvuutta Johanneksen muiden tulesta antamien varoitusten kanssa. Teoksessa ”The Expositor’s Greek New Testament”, osa 1, s. 84 todetaan, että Johannes keskittyi kolmeen asiaan: veteen, tuuleen/henkeen ja tuleen. Johannes kastoi vedellä, Messias kastoisi uskovat Hengellä, ja tulikaste tuhoaisi tuomiossa ne, jotka eivät olleet osallisia vedestä ja Hengestä. Lyonilainen Irenaeus (182–188 jKr.) käyttää tätä jaetta puhuessaan Jumalan tuomiosta epäuskoisille teoksessaan *Irenaeus: Heresioita vastaan*, kirja 4, luku 4.3, s. 466. Tertullianus (198–220 jKr.) sanoo, että vedellä tapahtuva kaste johtaa pelastukseen, kun taas teeskennelty ja heikko usko kastetaan tulella tuomioon (Teos ”Kasteesta”, luku 10, s. 674).

Jumalan tuomion tuli lopun aikoina, kun Jeesus palaa. Teos *The Believer’s Bible Commentary*, s. 1211, tukee tätä näkemystä.

Useita merkityksiä: Teoksessa *The Bible Knowledge Commentary: New Testament* (s. 25) todetaan, että tämä viittaa sekä uskovien tuomitsemiseen että puhdistamiseen. Teodotus, joka oli todennäköisesti montanisti (s. 124, n. 240 jKr.), sanoo, että tuli on yksinkertaisesti tuhoava elementti, joka puhdistaa pahuuden uskovista ja (hän antaa ymmärtää) tuhoaa muut.

Ei täsmennetty: Seuraavat lähteet lainasivat tätä jaetta, mutta eivät maininneet mitään tiettyä näkemystä.

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) teoksessaan ”Dialogue with Trypho the Jew”, luku 49, s. 219

Hippolytos (222–234/5 jKr.) teoksessa ”Puhe pyhästä teofaniasta”, luku 3, s. 235

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) teoksessa *Cyprianuksen kirjoitukset*, kirjoitus 12, luku 1.12, s. 511

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) käsittelee tätä jaetta, mutta ei mainitse mitään tiettyä näkemystä (”Evankeliumien harmonia”, kirja 2, luku 12.26, s. 117).

Katso NET Bible -raamatun alaviite Matteuksen evankeliumin 3:11 kohdasta, jos haluat lisätietoja eri näkemyksistä.

K: Miten tuuliminen tapahtuu Matt. 3:12:ssa?

V: Kun korjataan vehnää, suurin osa sadosta on syötäväksi kelpaamatonta. Hyvät siemenet ovat kuoren ympäröimiä, ja kuori on kiinni varressa. Ensin suoritetaan puinti, jossa härät tallovat vehnää erottaakseen tiheämmät siemenet muusta sadosta. Sen jälkeen voidaan käyttää talikkoa tai tuulauslapioa, jota kutsutaan myös tuulausviuhkaksi, heittämään seos ilmaan, jotta tuuli puhaltaisi syötäväksi kelpaamattoman akan pois syötävistä siemenistä.

Tässä kuvataan, että vehnän sadonkorjuu tuottaa suuren määrän materiaalia, mutta vain pieni osa siitä on todella käyttökelpoista. Kyllä, vehnänvarsien leikkaaminen on sekä tärkeää että aikaa vievää, mutta vehnän erottaminen akanoista on yhtä tärkeää ja aikaa vievää. On tärkeää saada ihmiset suhtautumaan myönteisesti evankeliumin sanomaan, mutta se on korkeintaan vain puolet työstä, joka liittyy kaikkien kansojen tekemiseen opetuslapsiksi.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 84, The Tony Evans Bible Commentary, s. 868, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 105.

K: Miksi Jeesus halusi kastaa itsensä Matt. 3:14:ssä ja miksi Johannes yritti estää Jeesusta?

V: Jeesuksella ei tietenkään ollut syntiä, josta katua, mutta Jeesus samaistui meihin kaikin tavoin. Kun seuraamme Jeesuksen esimerkkiä, huomaamme, että Jeesuskin kastettiin. Jeesus myös vahvisti tässä Johanneksen palvelutyön.

Katsokaamme kuitenkin vielä näitä jakeita Johanneksen näkökulmasta. Johanneksen elämän johtava tarkoitus oli saarnata katumusta ja saada ihmiset sitoutumaan julkisesti katumukseen ja Jumalan seuraamiseen vesikasteen kautta. Johannes oli syntymästään asti täynnä Pyhää Henkeä, ja hän tiesi, että hänen käsityksensä oli oikea. Hän tiesi, että Jeesus oli synnitön Messias. Siksi Johannes oli hämmentynyt siitä, että Jeesus halusi tulla kastetuksi.

Johanneksen näkökulma oli oikea, paitsi että se oli liian yksinkertaistettu. Johannes näki, ettei Jeesuksen tarvinnut tehdä parannusta, ja piti järjettömänä, että pelkkä edelläkävijä kastaisi itse Messiaan. Sinänsä Johanneksen näkökohdat olivat perusteltuja. Mutta mitä Johannes ei nähnyt, oli se, että täyttääkseen kaiken vanhurskauden Jeesus samaistui meihin kaikin tavoin. Jeesus oli suurempi kuin Johannes Kastaja; Jeesus ei kiistänyt sitä. Mutta Jeesus nöyryytti itsensä ja tuli palvelemaan, joten jakeessa 15 Herra käytännössä käski Johannes Kastajaa sallimaan Jeesuksen ottaa tässä tilanteessa nöyremmän aseman.

Tässä paljastuu jotain arvokasta Johanneksen sydämestä. Johannes, vaikka ei ollutkaan 100-prosenttisesti oikeassa, näki elämänsä ainoana tehtävänä saarnata ja kastaa niitä, joiden oli tehtävä parannus. Jeesuksen kastaminen ei kuulunut Johanneksen käsitykseen elämäntehtävästään. Oliko siis tärkeintä palvella Jumalaa täyttämällä se, minkä Johannes näki Jumalan hänelle antamana tarkoituksena, vai oliko Johannesille tärkeämpää seurata ja totella Herraa minne tahansa Hän johdatti. Vaikka Johannes ei ymmärtänyt kaikkea selvästi – ainakaan vielä tuolloin – hän valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Meidänkin tulisi paitsi seurata Jumalaa, myös seurata Häntä ilman ehtoja.

Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 868; The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 85–86; The Evangelical Commentary on the Bible, s. 727; The Believer’s Bible Commentary, s. 1212; sekä The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 107–108.

K: Miksi Matt. 3:16:ssa ”voi, köyhä Jeesus (rauha olkoon hänen päällään) joutui odottamaan KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA syntymänsä jälkeen saadakseen Pyhän Hengen lahjan kasteessaan Johannes Kastajan käsissä”, kun Pyhän Hengen lahja ”on niin halpaa, että 75 000 000 ”UUDESTISYNTYNYTTÄ” amerikkalaista kristittyä ylpeilee tällä omistuksella” ja Luuk. 1:15:ssä Johannes Kastaja oli täynnä Pyhää Henkeä syntymästään asti. (Muslimi Ahmad Deedat toi tämän esille.)

V: Ensinnäkin sivuhuomautuksena: Muhammed odotti neljäkymmentä vuotta ennen kuin hän väitti olevansa profeetta. Deedat sekoittaa ilmaisen ja halvan, ja Deedat näyttää unohtaneen Raamatun opetuksen Kristuksen jumaluudesta. Deedat ei ole koskaan saanut Pyhän Hengen lahjaa, joten hän ei tunne eroa Pyhän Hengen lahjan ja sen välillä, kun Pyhä Henki laskeutui näkyvästi Jeesuksen päälle kyyhkysen muodossa.

Ilmainen, mutta ei halpa: Lahja oli erittäin kallis, se maksoi Jeesuksen hengen. Mutta Jumala antaa sen ilmaiseksi kaikille, jotka uskovat Hänen evankeliumiinsa.

Kristuksen jumaluus: ”Köyhä” Jeesus ei joutunut odottamaan kolmekymmentä vuotta; paitsi että Jumalan armo oli Jeesuksen päällä jo lapsena (Luukas 2:40), Jeesus on myös Jumala itse, ja Isä oli Hänessä. Jeesuksen ei tarvinnut tulla täytetyksi Pyhällä Hengellä kuten meidän; Isä ja Jeesus lähettivät Pyhän Hengen meille.

Pyhän Hengen laskeutuminen Jeesuksen päälle ei ole Pyhän Hengen lahja: Deedat tulkitsee virheellisesti, että Jeesus täyttyi Pyhällä Hengellä kasteessaan; tekstissä ei sanota, että Jeesus täyttyi Pyhällä Hengellä kasteessaan. Pikemminkin Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle ruumiillisessa muodossa, näkyvästi kyyhkysenä. Kun kristityt täyttyvät Pyhällä Hengellä, Pyhä Henki ei laskeudu heidän päälleen kyyhkysenä, joten kyseessä on jotain erilaista.

Lopuksi verrataan Jeesuksen kokemusta Muhammedin kokemukseen.

1. Hadithien mukaan profeetta Muhammed joutui pahan loitsun kohteeksi.

1a. Juutalainen Labid bin el-Asim langetti Muhammedin loitsun alle. Ibn-i-Majah, osa 5, nro 3435, s. 60–61

1b. Muhammed joutui pahan loitsun kohteeksi Sahih Muslim, osa 3, kirja 24, nro 5428–5429, s. 1192–1193; Sahih Muslim, osa 2, kirja 4, nro 1888, s. 411. Katso myös Bukhari, osa 8, kirja 73, luku 56, nro 89, s. 57 ja Bukhari, osa 8, kirja 73, luku 59, nro 400, s. 266.

2. Muhammed pelkäsi hautakammion piinaa itselleen.

2a. Eräs juutalainen nainen sanoi Muhammedille: ”Suojelkoon Allah sinua haudan rangaistukselta.” Sen jälkeen Muhammed rukoili suojaa haudan rangaistukselta. Sunan Nasa’i, osa 2, nro 1479, s. 281–282

2b. ”A’isha kertoi: Pyhä Profeetta (rauha olkoon hänen päällään) astui talooni, kun eräs juutalaisnainen oli luonani, ja nainen sanoi: ’Tiedätkö, että sinua koetellaan haudassa?’ Allahin Sanansaattaja (rauha olkoon hänen päällään) vapisi (kuullessaan tämän) ja sanoi: ’Vain juutalaisia koetellaan.’ A’isha sanoi: Muutama yö kului, ja sitten Allahin Sanansaattaja (rauha olkoon hänen päällään) sanoi: ’Tiedätkö, että minulle on ilmoitettu: ’Sinut joutuu koetukselle haudassa’? Aisha sanoi: ’Kuulin, kuinka Allahin Sanansaattaja (rauha olkoon hänen päällään) pyysi suojaa haudan piinalta tämän jälkeen.’” Sahih Muslim, osa 1, kirja 4, nro 1212, s. 290

2c. Abu Huraira kertoi: ”Kuulin, kuinka Allahin Sanansaattaja (rauha olkoon hänen päällään) pyysi suojaa haudan piinalta tämän jälkeen (ilmoituksen jälkeen).” Sahih Muslim, osa 1, kirja 4, nro 1213, s. 290

2d. ”Hän (Aisha) sanoi: En ole sen jälkeen koskaan nähnyt häntä (Pyhää Profeettaa) muutoin kuin pyytämässä suojaa haudan tuskilta rukouksessaan.” Sahih Muslim, osa 1, kirja 4, nro 1214, s. 290

2e. ”Masruq kertoi tämän hadithin ’A’ishan välittämänä, joka sanoi: ’Hän (Pyhä Profeetta) ei koskaan tämän jälkeen rukoillut niin, etten olisi kuullut hänen etsivän suojaa haudan tuskilta.’” Sahih Muslim, osa 1, kirja 4, nro 1215, s. 291

2f. Muhammed pyysi suojaa haudan tuskilta. Sunan Nasa’i, osa 2, nro 2065, s. 535; osa 2, nro 2069, s. 537; osa 2, nro 2071, s. 538

Nyt muslimi saattaa olla samaa mieltä, eri mieltä tai, mikä on todennäköisempää, ei ole ollut tietoinen siitä, mitä nämä hadithit sanovat. Siitä huolimatta he eivät ole samaa tai eri mieltä kanssani, sillä minä vain kerron, mitä auktoriteettisissa sunni-haditheissa sanotaan.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Jeesus lähetti Pyhän Hengen meille. Toivon, että vapautuisit pahan vallasta, vapautuisit haudan piinojen pelosta ja pyytäisit Jumalalta Pyhää Henkeä.

K: Kuka näki kyyhkysen Matt. 3:16:ssa ja Mark. 1:10:ssä?

V: Sekä Matteuksen evankeliumin 3:16 että Markuksen evankeliumin 1:10 mukaan Jeesus näki kyyhkysen, ja Johanneksen evankeliumin 1:32 mukaan myös Johannes Kastaja näki kyyhkysen. Näissä jakeissa ei täsmennetä, kuka muu kyyhkysen näki, joten ehkä myös väkijoukko näki sen.

K: Monet sanovat, että ”ei ole Jeesuksesta kertovaa tarinaa ilman teologiaa”. Niinpä esimerkiksi kasteessa näemme, kuinka Jeesus kastetaan, kyyhkyn kaltainen Henki laskeutuu hänen päälleen ja taivaallinen ääni sanoo: ”Sinä olet minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt” (Mark. 1:11). Tämä tapahtuma ei ehkä tapahtunut niin kuin evankeliumeissa on kirjoitettu, eli kerralla, vaan vähitellen Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen aikana. Niinpä Jeesuksen päälle laskeutunut Henki viittaa tulevaan aikakauteen. Myös avautuneet taivaat, Hengen laskeutuminen, Isän ääni ja paikalla ollut Messias viittaavat siihen, että viimeiset päivät olivat alkaneet koittaa ja että pelastus on lähellä. Mitä mieltä olet tästä? Luuletko, että Jeesuksen kaste oli allegorinen ja symbolinen? Miksi? Tai miksi ei?

V: Ensinnäkin en ole koskaan kuullut sanontaa ”ei Jeesuksesta kertovaa tarinaa ilman teologiaa”. Kysymys kuulostaa melkein siltä, kuin se syyttäisi evankelistojen kirjoittajia epärehellisyydestä ja ihmisten harhaanjohtamisesta; uskon, että tapahtuma todella tapahtui niin kuin evankeliumeissa on kirjoitettu. Uskon, että evankelistat antoivat meille totuudenmukaisia kertomuksia, tarvittavalla tarkkuudella. Jos he väittävät, että Jeesus kastettiin Johannes Kastajan toimesta ja että tämä tapahtui, uskon, että he olivat rehellisiä ja että näin tapahtui. Vertausten kertominen on hyvä asia, mutta jos joku esittää historiallisena tosiasiana jotain, mikä ei ole totta, se on harhaanjohtavaa, ei totuutta.

Kysyjä ei esittänyt mitään syytä sille, miksi hän haluaa epäillä evankelistojen totuudenmukaisuutta, joten en voi käsitellä hänen epäilyjensä syitä, jos niitä ei esitetä.

K: Tukeeeko Matt. 3:16–17 sitä, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme erillistä persoonaa, kuten mormonit ovat väittäneet (Talmadge, 1977, s. 39–40)?

V: Ei. Tämä osoittaa, että he ovat erillisiä, mutta se ei osoita, että he olisivat erillisiä persoonia. Sen sijaan, että tämä kohta olisi kolminaisuutta vastaan, se on tärkeä tukemaan osaa kolminaisuudesta, nimittäin sitä, että nämä kolme ovat erillisiä. Tämä kohta puhuu kuitenkin modalismin ja ”yhtenäisyyspentekostalismia” vastaan. Katso lisätietoja teoksesta When Cultists Ask, s. 93–95.

K: Mikä on niin ironista Jeesuksen toiminnassa Matteuksen evankeliumin luvussa 4:2?

V: Jeesus on tässä nälkäinen (Matteus 4:2), mutta hän ruokki muita (Matteus 14:13–21; 15:29–39).

Jeesus väsyi (Matteus 8:24), mutta Jeesus tarjoaa lepoa muille (Matteus 11:28).

Jeesus on kuninkaan Poika (Matteus 17:24–26), mutta Hän maksaa veroja (Matteus 17:27).

Jeesusta syytetään siitä, että hän käyttää paholaisen voimaa (Matteus 12:24), mutta Jeesus karkottaa riivaajia (Matteus 12:22–23).

Jeesus kuolee rikollisen ja syntisen kuoleman (Matteus 27:37–38), mutta Hän pelastaa meidät synneistämme (Matteus 1:21).

Jeesus myydään kolmekymmentä hopeakolikkoa vastaan (Matteus 26:15), mutta Hän antaa henkensä lunnaaksi monien puolesta (Matteus 20:28).

Jeesus kieltäytyy muuttamasta kiviä leiväksi (Matteus 4:3–4), mutta antaa symbolisesti oman ruumiinsa leivänä kansalleen (Matteus 26:26).

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 112.

K: Matt. 4:3:ssa ja Luuk. 4:3–4:ssä Jeesus oli nälkäinen, eikä Isä ollut antanut Hänelle ruokaa, joten mikä vika siinä olisi, että Jeesus olisi tehnyt leipää itse?

V: Jeesus oli sitoutunut paastoamaan, ja Isä olisi voinut ylläpitää Häntä, sillä ihminen tarvitsee ruokaa 40 päivän kuluessa pysyäkseen hengissä. Jeesus oli kuitenkin hirveän nälkäinen, ja Hän olisi voinut käyttää yliluonnollista voimaansa syödäkseen, jos olisi halunnut. Jeesus ei kuitenkaan aikonut käyttää yliluonnollista voimaansa tai tehdä mitään Isänsä tahdon vastaisesti. Ja Isä lähettikin lopulta enkelit palvelemaan Jeesusta Matteuksen evankeliumin 4:11 kohdassa.

Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 869, ja The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 88–89.

K: Mistä tässä kiusauksessa oli kyse Matteuksen evankeliumin luvussa 4:5–6 ja Luukkaan evankeliumin luvussa 4:9–12?

V: Ensinnäkin tämä osoittaa, että Saatana tuntee Raamatun ja voi jopa yrittää käyttää sitä hyväkseen saadakseen ihmiset lankeamaan. Koska Jeesus oli Jumalan Poika, Hän tiesi, että Hänet suojeltaisiin, vaikka Hän hyppäisikin alas. Maantieteellisesti temppeli rajoittui Kidronin laaksoon, ja temppelin korkeimmasta kohdasta Kidronin laakson pohjaan oli noin 450 jalkaa.

Tämä kiusaus on mielenkiintoinen siinä mielessä, että se ei olisi rikkonut mitään Vanhan testamentin lakeja ja olisi itse asiassa edistänyt ihmisten vakuuttamista siitä, että Hän oli Messias. Joten sen sijaan, että se johtaisi johonkin pahaan, kyseessä on ”Jumalan paheksuma oikotie” johonkin hyvään. Tietenkin se olisi myös houkutteleva Jeesuksen ylpeydelle, sillä se olisi tilaisuus näyttää kykyjään ja lisätä suosiotaan. Lisäksi se olisi kuin Jumalan ajaminen nurkkaan, jotta Hänet pakotettaisiin suojelemaan sinua. Tiedämme tietenkin, että Jumala ei halua meidän tekevän pahoja asioita – ”tarkoitus ei pyhitä keinoja”, kun käytetään oikoteitä hyvien asioiden tekemiseen. Joten, jos olet myöhässä kirkosta, pitäisikö sinun ajaa ylinopeutta? Jos haluat antaa enemmän rahaa seurakunnan työhön, pitäisikö sinun huijata veroissasi ja käyttää sitä rahaa? Kuten The Tony Evans Bible Commentary -teoksessa sivulla 869 sanotaan: ”Jumala ei tarvitse Saatanan apua saadakseen sinut sinne, minne Hän haluaa sinun menevän.”

Katso lisätietoja teoksista Evangelical Commentary on the Bible, s. 729, ja The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 89–90.

K: Miten Saatana saattoi tarjota Jeesukselle maailmaa Matt. 4:8:ssa ja Luuk. 4:6–8:ssa, kun Jeesus oli Jumala ja omisti jo maailman, kuten eräs ateisti (Capello) väittää?

V: Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. Jeesus oli edelleen Jumala, mutta Jeesus tyhjensi itsensä vapaaehtoisesti tullessaan maan päälle, kuten Filippiläiskirje 2:7 ja Johanneksen evankeliumi 17:5 osoittavat.

2. Jumala todellakin ”omistaa” maailman, kuten Psalmi 24:1 osoittaa. Siitä huolimatta, kun Jeesus tyhjensi itsensä kunniastaan ja tuli maan päälle, hänen ”omansa” eivät ottaneet häntä vastaan, kuten Johanneksen evankeliumin 1:10–11 osoittaa.

3. Vaikka Jumala säilytti ylimmän vallan, Hän antoi ihmiskunnalle hallinnan tästä maailmasta, kuten 1. Mooseksen kirjan 1:28 kertoo.

4. Vaikka Jumala on tämän maailman laillinen omistaja, Saatanalle on syntiinlankeemuksen jälkeen väliaikaisesti annettu huomattava määrä valtaa tämän maailman yli, kuten 1. Johanneksen kirjeen 5:19 osoittaa. 2. Korinttolaiskirjeen 4:4 mukaan tämän aikakauden jumala on Saatana. Saatana on tämän maailman ruhtinas Johanneksen evankeliumin 12:31; 14:30, 16:11; Efesolaiskirjeen 6:12 ja Kolossalaiskirjeen 1:13 mukaan.

5. Lopuksi, Saatana on suuri pettäjä, joten et voi perustaa mitään oppia siihen, mitä Saatana väitti, eikä tämä jae siten vastaa kysymykseen. Vaikka Saatana on maailman hallitsija ja sen perusteella saattaisi ajatella, että Saatana olisi voinut antaa tämän, Saatana ei voi tehdä mitään muuta kuin sen, mitä Jumala sallii, joten Saatanalla ei ehkä ole sitä vapautta. Mutta koska demonit ja kiusaukset ovat antaneet ihmisille niin monia rikottuja lupauksia, ei ole mitään viitteitä siitä, että Saatana ”muuttuisi rehelliseksi” tässä tapauksessa tai että valheiden isä edes yrittäisi täyttää lupauksensa.

Yhteenveto: Jumalalla on omistusoikeus sekä menneen luomistyön että ikuisen suvereenisuuden perusteella. Jeesus luopui väliaikaisesti jälkimmäisestä, kun Hän tuli maan päälle. Mutta syntiinlankeemuksen jälkeen Saatana on hallinnut tätä maailmaa, vaikkakaan hänellä ei ole lopullista valtaa sen yli.

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 90–91.

K: Opetettiinko Matteuksen evankeliumin 4:10 ja 12:26 kohdissa Saatanan kapinasta vasta sen jälkeen, kun juutalaiset oli karkotettu, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible, s. 779 väittää?

V: Ei. Jesaja 14:12–15, joka on kirjoitettu ennen maanpakoa, puhuu myös Luciferin kapinasta.

K: Kuuluvatko Jes 9:1 ja Jes 9:2 yhteen Matt. 4:14–16:ssa, vai oliko Matteus väärässä yhdistämällä nämä?

V: Ne kuuluvat yhteen, koska Jesaja 9:1 toimii siirtymänä näiden kahden osan välillä.

Skeptinen Asimovin Raamatun opas (s. 816) väittää, että Jesaja 9:1 kuuluu aikaisempaan osaan ja että sitä kutsutaan itse asiassa Jesaja 8:23:ksi nykyaikaisissa juutalaisissa Raamatuissa ja New Jerusalem Bible -raamatussa. Jesaja 8:22 ja 9:1 liittyvät toisiinsa, koska Jesaja 8:22 puhuu pimeydessä olevista ihmisistä ja Jesaja 9:1 siitä, ettei pimeyttä enää ole.

Jesaja 8:22 puhuu kuitenkin ihmisistä, jotka ajetaan pimeyteen, Jesaja 9:1 sanoo, ettei pimeyttä enää ole Sebulonin ja Naftalin osalta, ja Jesaja 9:2–7 kertoo, kuinka pimeydessä olleet ihmiset näkevät suuren valon.

On mielenkiintoista, että Asimov yrittää väittää, etteivät ne, jotka olivat pimeydessä mutta joiden pimeys poistuu Jesaja 9:1:ssä, liity niihin, jotka olivat pimeydessä ja ovat nähneet suuren valon heti seuraavassa jakeessa.

Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 329.

K: Miten Matteuksen evankeliumin 4:15–16 kohdassa Jesaja 9:1–2:n profetia Sebulonista ja Naftalista liittyy Jeesukseen?

V: Se liittyy kahdella tavalla.

Lapsuus: Jeesus vietti suurimman osan lapsuudestaan Galileassa, Galileanmeren länsipuolella.

Varhainen julistustyö: Jeesuksen varhainen julistustyö tapahtui Galileassa, pääasiassa Galileanmeren länsipuolella. Tämä alue oli Sebulonin ja Naftalin esi-isien maa.

Kreikankielinen sana ”koitti” (aneteilen) ei tarkoita, että valo olisi loistanut jossain muualla ja sitten siirtynyt Galileaan. Pikemminkin valo loisti alusta alkaen kirkkaasti juuri siellä. Tämä perustuu teokseen The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 117.

K: Mitä voimme oppia näistä kalastajista Matt. 4:18–22 ja Mark. 1:16–20:n perusteella?

V: Jeesus oli ollut Galileassa jo jonkin aikaa, ja heidät oli kutsuttu pelastukseen jo aiemmin, Joh. 1:35–42:ssa. Tässä heidät kutsuttiin palvelukseen. Nämä kalastajat eivät koskaan lakanneet kalastamasta. Jeesus vain käski heidän kalastaa jotain muuta. Kuten teoksessa The Tony Evans Bible Commentary, s. 870, sanotaan: jos et kalasta, et seuraa Jeesusta. Saatat sanoa, ettet ole kutsuttu evankelistaksi tai pastoriksi (huolehtimaan toisista), koska sinua ei ole kutsuttu kokopäiväiseen palvelutyöhön. Mieti tätä: jokainen kristitty on kutsuttu kokopäiväiseen palvelutyöhön, vaikkakaan ei välttämättä kokopäiväiseen palkalliseen palvelutyöhön. Saatat olla kutsuttu kokopäiväisesti huolehtimaan äidistäsi tai perheestäsi, palvelemaan köyhiä ja muita ympärilläsi olevia, olemaan jumalallinen esimerkki ja johtamaan muita palvelutyöhön.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1214.

K: Mitä ihmisten tulisi surra Matt. 5:4:ssä?

V: Tässä ei täsmennetä, onko kyse surusta kadotettujen kohtalosta, henkilökohtaisesta menetyksestä vai jostakin muusta surusta. Siitä huolimatta se voi viitata suruun asioista, jotka surullistavat Jumalan sydäntä. Kristillinen kirjailija A.W. Tozer sanoi: ”Ihmiskunnasta voitaisiin antaa melko tarkka kuvaus sille, joka ei tunne sitä, kääntämällä autuaat-julistukset nurinpäin ja sanomalla: ’Tässä on teidän ihmiskuntanne.’” (The Believer’s Bible Commentary, s. 1216)

Monilla ihmisillä ei nykyään ole käsitystä surusta; yleinen, mutta ei raamatullinen sanonta on ”ei katumusta”. Toiseksi tällä ja seuraavilla Jeesuksen käskyillä ei todellakaan ollut sijaa fariseusten vanhurskaudessa.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 29 ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 870.

K: Mitä nöyryys tarkalleen ottaen tarkoittaa Matt. 5:5, Matt. 11:29, Matt. 21:5 ja 1. Piet. 3:4:ssä?

V: Nöyräys liittyy lempeyteen ja siihen, ettei vaadi oman tahtonsa toteutumista. Se on halukkuutta palvella, ei vain tulla palvelluksi. Jeesus oli nöyrä.

Mutta sävyisyys ei ole heikkoutta. Ajattele ”kesytettyä” villihevosta. Hevonen on edelleen vahva ja nopea, mutta sen sijaan, että se tekisi aivan mitä haluaa, se tottelee ratsastajaa ja suostuu ratsastettavaksi. Yleensä jos susi tai iso kissa pääsee hevosen selkään, hevonen on mennyttä, ellei se ravista sitä nopeasti pois. Mutta hevosella on sekä luottamusta että kuuliaisuutta, jotta se antaa ihmisen ratsastaa sillä.

Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 871, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 29.

K: Mitä nälkä ja jano tarkoittavat tässä kohdassa (Mt 5:6)?

V: Onko sinulla halua, intohimoa hengelliseen kasvuun? Vai etkö kasva, ei siksi, ettet syö, vaan siksi, että täytät vatsasi väärillä asioilla?

Tätä voidaan tarkastella muutamalla tavalla. Ensinnäkin se viittaa vertauskuvallisesti niihin, joilla on voimakas halu vanhurskauteen – itsensä, muiden, seurakuntansa, kansakuntansa ja maailman puolesta. Toiseksi se voi viitata fyysisesti niihin, joiden on pakko olla ilman ruokaa ja vettä tehdäkseen Jumalan työtä. Kolmanneksi se voi viitata niihin, jotka paastoavat näiden asioiden vuoksi. Paastoaminen ei yleensä tarkoita veden juomisen lopettamista, joten ensimmäinen on ensisijainen merkitys.

Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 871, , The Believer’s Bible Commentary, s. 1216, , The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 134 sekä The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 98–99.

K: Mitä armollisuus tarkoittaa Matt. 5:7:ssä?

V: Armo voi tarkoittaa rangaistuksen antamista anteeksi, mutta tässä se tarkoittaa auttamista niitä, jotka tarvitsevat apua eivätkä pysty auttamaan itseään. Katso lisätietoja teoksesta Believer's Bible Commentary, s. 1217.

K: Miten puhtaat ihmiset näkevät Jumalan Mt 5:8:ssa, 1 Joh 3:2:ssa ja Ilm 22:4:ssa, kun 2 Moos 33:23 ja muut jakeet sanovat, ettei kukaan voi nähdä Jumalaa ja jäädä eloon?

V: Syntiinlankeemuksen jälkeen kukaan kuolevainen, syntinen ihminen ei voi nähdä Jumalaa ja jäädä henkiin. Tulemme kuitenkin näkemään Jumalan kasvotusten taivaassa. Siihen asti pyrimme kovasti elämään hyvää ja aitoa elämää maan päällä. Kuten teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 135 sanotaan: ”Sydämeltään puhtaat näkevät Jumalan – nyt uskon silmin ja lopulta autuaallisen näyn häikäisevässä loistossa, jonka valossa ei voi olla mitään valhetta.” Katso lisätietoja teoksista When Critics Ask, s. 403–404, ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 871.

K: Mitkä ovat hyviä tapoja olla rauhantekijöitä nykypäivänä (Mt 5:9)?

V: Rauhaa tarvitaan ihmisten välillä, työpaikalla, ryhmän sisällä, ryhmien välillä, politiikassa ja maiden välillä. Yksi ensimmäisistä asioista on oppia jumalallisilta ihmisiltä, jotka ovat rauhantekijöitä. Kiinnitä huomiota paitsi siihen, mitä he sanovat, myös siihen, mitä he olisivat voineet sanoa mutta päättivät jättää sanomatta. Muistuta osapuolia siitä, mitä heillä on yhteistä, ja haasta heidät pohtimaan, ovatko heidän erimielisyytensä niin suuria, että ne vaativat erottumista. Jeesus sanoi, että maailma tunnistaa meidät Hänen omikseen rakkaudestamme (Joh. 13:35).

Kristuksen ruumiissa meillä on käsky (aktiivisesti) ”säilyttää Hengen ykseys rauhan siteen avulla” (Efesolaisille 4:3), samalla kun erottaudumme niistä, jotka elävät jatkuvassa synnissä (1. Korinttilaisille 5:13), ja hylkäämme kaikki opettajat, jotka opettavat harhaoppia (1. Timoteukselle 6:5 ja 2. Timoteukselle 3:5).

K: Miten kristityt voivat olla suolaa (Matt. 5:13)?

V: Suolaa lisätään ruokaan pieninä määrinä viiden eri syyn vuoksi. On mielenkiintoista, että emme ole suolasirotin, joka annostelee Kristuksen suolaa. Pikemminkin olemme itse suolaa. Samoin kristityt ovat tämän maailman suolaa neljällä alueella.

Elämä – Suola on välttämätöntä elämällemme. Länsi-Afrikan Timbuktun kaupungissa, jossa kultaa oli runsaasti, yksi naula suolaa myytiin yhden naulan kullan hinnalla. Koska kristityillä on Kristuksen elämä sisällään, heidän tulee tuoda tuo elämä esiin tässä maailmassa. Jumala käyttää saarnaamistamme, rakkauttamme ja palvelustamme tuodakseen muita Hänen luokseen ja antaakseen heille elämän.

Maku – Suola lisää ruokaan makua ja saa sen maistumaan hyvältä. Samoin me olemme Kristuksen tuoksu (2. Kor. 2:15–16) niille, jotka ovat pelastettuja. Jumala katsoo myös alas ja iloitsee nähdessään tässä maailmassa kristittyjä, jotka seuraavat Häntä.

Säilöntäaine – Kun jääkaappia ei ole, suola on tärkeää myös ruoan säilyttämisessä, sillä se hillitsee bakteerien kasvua. Samoin kristittyjen tulee olla suolaa ja valoa tässä maailmassa ja toimia säilyttävänä voimana vastustamalla syntiä.

Uhri – 3. Mooseksen kirjan 2:13 mukaan uhrit oli maustettava suolalla. Meidänkin on elettävä elämäämme uhrina Jumalalle.

Jano – suola saa ihmiset janoisiksi, ja siksi monissa baareissa tarjoillaan suolaista ruokaa. Meidänkin tulisi elämällämme saada ihmiset ”janoisiksi” kuulemaan siitä toivosta, joka on meissä: Kristuksesta.

Kuten maallinen roomalainen kirjailija Plinius Vanhempi (kuoli Vesuvius-vuorella vuonna 79 jKr.) sanoi teoksessaan *Luonnonhistoria* 31.102: ”Mikään ei ole hyödyllisempää kuin suola ja auringonpaiste.” Usein roomalaisille sotilaille maksettiin kuukausipalkka suolana. He saattoivat käyttää siitä mitä halusivat ja myydä loput helposti. Sal on latinan kielen sana suolalle, ja heidän palkkaansa kutsuttiin salariumiksi, josta on peräisin englanninkielinen sana ”salary”.

Katso The Tony Evans Bible Commentary, s. 872; Now That’s a Good Question, s. 248–249; Hard Sayings of the Bible, s. 430–431, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 29, The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 138, The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 101, The Evangelical Commentary on the Bible, s. 729, ja The Believer’s Bible Commentary, s. 1217–1218.

K: Puhutaanko Matt. 5:13:ssa ihmisistä, jotka tunnistavat jumalallisuutensa itsessään ja auttavat myös muita tunnistamaan jumalallisuutensa, kuten jotkut New Age -liikkeen kannattajat väittävät? (Spangler, 1981, 80).

V: Ei suinkaan; suola ei ole jumaluutta. Väite, että meistä voisi tulla Jumalan kaltaisia, oli vain yksi vanhimmista valheista, joita ihmiskunnalle kerrottiin Eedenin puutarhassa. Meidät on luotu rakastamaan ja palvelemaan Jumalaa ikuisesti, emme tulemaan erillisiksi jumaliksi, joita palvellaan, emmekä osaksi Jumalaa, jota palvellaan.

Tämä outo näkemys näyttää unohtavan, että Jeesus oli juutalainen ja että juutalaisuus oli monoteistinen uskonto. Katso edellisestä kysymyksestä, mitä suola edustaa, ja teoksesta When Cultists Ask, s. 95–96, laajempi vastaus.

K: Olemmeko me Matteuksen evankeliumin 5:14a:n mukaan maailman valo, vai onko Jeesus maailman valo, kuten Johanneksen evankeliumin 9:5 sanoo?

V: Molemmat: Jeesus toi valon maailmaan, ja meillä on vastuu heijastaa Jeesuksen valoa. Paavali puhuu tästä 2. Korinttolaiskirjeen 4:6–7:ssä. Jeesus sanoi olevansa maailman valo ”niin kauan kuin olen maailmassa” Johanneksen evankeliumin 9:5:ssä. Jeesuksen ruumis on nyt taivaassa, ei tässä maailmassa, mutta Jeesuksen läsnäolo on edelleen maailmassa meissä olevan Pyhän Hengen kautta. Mitä valo tarkalleen ottaen tekee? Se ei tee mitään muuta kuin loistaa. Mutta loistaessaan se valaisee muita ja osoittaa suunnan polulle. Ole siis oma itsesi ja loista. Katso lisätietoja teoksista When Critics Ask, s. 329, The Tony Evans Bible Commentary, s. 872, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 29, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1218.

K: Mitä valoa lampunjalustalla tarkoitetaan Matt. 5:15:ssä?

V: Se olemme me ja todistuksemme Jeesuksesta, maailman valosta. Ellei vain ole kyse vainosta, emme saa salata sitä, että olemme kristittyjä, ja meidän tulee aina olla valmiita jakamaan sisällämme oleva toivo (1. Piet. 3:15). Meidän ei tule varata totuutta itsellemme, vaan meidän tulee jakaa se muiden kanssa. Matteuksen evankeliumin 5:15 ei sano vain: ”antakaa valonne loistaa”, vaan ”antakaa sen loistaa ihmisten edessä”. Valitettavasti uskovien on aivan liian helppoa keksiä tekosyitä sille, miksi he eivät jaa evankeliumia. Meidän on varottava etsimästä tekosyitä.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1218, ja The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 103.

K: Koska Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 5:17:ssä ja Apostolien tekojen 10:10–16:ssa, ettei hän aio kumota mitään laista, miksi kristityt eivät noudata Vanhan testamentin ruokasääntöjä, kuten muslimit väitetysti tekevät?

V: Vaikka kristityt eivät noudata Vanhan testamentin ruokasääntöjä – eivätkä myöskään muslimit – kristityt eivät noudata niitä, koska he kuuntelevat Jeesusta. Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

Tuolloin Jeesuksen seuraajat noudattivat Vanhan testamentin ruokasääntöjä. Jeesus itse sanoi, ettei yksikään kirjain tai pilkku katoa, ennen kuin kaikki on täyttynyt.

Jeesuksen ylösnousemus muutti perustavanlaatuisesti sen, miten Jumala suhtautui lapsiinsa. Apostoli Pietarille ilmoitettiin enkelin välityksellä, että Jumala oli julistanut kaiken ruoan puhtaaksi (Apostolien teot 10:9–16). Huomaa, että siinä ei sanota, että nämä eläimet olisivat aina olleet puhtaita, vaan että Jumala oli julistanut ne puhtaiksi.

Jopa muslimit, jotka esittävät tämän vastalauseen, joutuvat itsekin myöntämään, että joitakin Vanhan testamentin ruokasääntöjä ei tarvitse noudattaa. Muslimit katsovat voivansa syödä kamelinlihaa (ja Muhammedkin teki niin), vaikka 3. Mooseksen kirjan 11:3–8 ja 5. Mooseksen kirjan 14:6–8 kieltävät niiden syömisen.

Kuunnelkaa Jeesusta Matteuksen evankeliumin luvuissa 15:10, 17–20 ja Markuksen evankeliumin luvuissa 7:14–15. Jeesus sanoi, että se, mikä tulee ulos ihmisestä, tekee hänet saastaiseksi, ei se, mikä menee sisään. Markuksen evankeliumin luku 7:19 osoittaa, että tällä tavoin Jeesus julisti kaikki ruoat puhtaiksi. Jos kutsumme Jeesusta profeetaksi, meidän tulisi kuunnella Hänen sanojaan.

Taivaasta kuuluva ääni käski Pietaria syömään Apostolien teoissa 10:10–16 ja osoitti hänelle, että ruokasäännöt olivat voimassa vain Jeesuksen uhriin asti, eivät sen jälkeen. Meidän tulisi totella Jumalan enkelin ja Jeesuksen apostolin ääntä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että meidän ei pitäisi sivuuttaa sitä, mitä Jumalan profeetat sanoivat, vaan kuunnella heitä.

K: Koska Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 5:17:ssä, ettei Hän kumoa mitään laista, miksi juutalaisten juhlapäiviä ei enää noudateta?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Vanhan testamentin lain moraaliset vaatimukset koskevat kaikkia ihmisiä ja ovat muuttumattomia.

2. Uhreista voidaan sanoa, että ne koskevat nykyään tietyssä mielessä kaikkia ihmisiä, koska Jeesus on meidän ylipappimme ja Hän suoritti kaikki tarvittavat uhrit.

3. Juutalaisille tarkoitettuja juhlapäiviä, joihin liittyi uhrauksia, ei ole noudatettu Kristuksen kuoleman jälkeen muiden kuin juutalaisten keskuudessa.

4. Jos muslimi esittää tämän vastalauseen, voisi kysyä, miksi muslimit eivät noudata myöskään Vanhan testamentin Jumalan juhlapäiviä, jos he katsovat, että kristittyjen tulisi noudattaa Vanhan testamentin juutalaisia juhlapäiviä.

Katso lisätietoja teoksista Bible Difficulties and Seeming Contradictions, s. 234–235, When Cultists Ask, s. 96–98, ja When Critics Ask, s. 329–330.

K: Mitä ovat ”jot” ja ”tittle” Matt. 5:18:ssa?

V: Heprealaisessa kirjoituksessa ”jot” eli ”yod” on heprealaisen aakkoston kymmenes ja pienin kirjain. Se on pohjimmiltaan piste, josta lähtee ylhäältä pieni kaareva viiva ja alhaalta pieni kaareva viiva. ”Tittle” on pieni viiva. Englannin kielessä ”tittle” on se, mikä erottaa ison F:n isosta E:stä ja P:n R:stä. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1218.

K: Ketkä ovat Matt. 5:20:ssa mainitut kirjanoppineet ja fariseukset, ja millainen vanhurskaus heillä on?

V: Matt. 5:20:ssa kirjanoppineet kuuluivat yleensä saddukeusten puolueeseen, kun taas fariseukset olivat heitä vastaan. Poliittisesti saddukeukset kuuluivat niihin juutalaisiin , jotka kannattivat sovittelua Rooman kanssa, kun taas fariseukset vastustivat sitä. Fariseukset olivat pieni, 5 000–6 000 hengen ryhmä, mutta heillä oli suuri vaikutusvalta, koska kansa kunnioitti heitä. Saddukeukset kielsivät yleensä ruumiillisen ylösnousemuksen ja sanoivat, että vain viisi ensimmäistä kirjaa olivat Pyhää Kirjoitusta. Apostolien teot 23:8 kertoo myös, että saddukeukset kielsivät enkelien ja henkien olemassaolon. On merkittävää, että Jeesus nuhteli saddukeuksia siitä, etteivät he tunteneet Pyhää Kirjoitusta eivätkä Jumalan voimaa. Hän ei koskaan nuhtellut fariseuksia siitä, etteivät he tunteneet Pyhää Kirjoitusta.

Vaikka kirjanoppineet ja fariseukset yrittivät antaa vaikutelman olevansa vanhurskaita, Jeesus ei vahvistanut heitä eikä sanonut heidän olevan vanhurskaita. Jeesus ei sanonut, ettei heissä olisi mitään hyvää, vaan pikemminkin, etteivät he olleet tarpeeksi hyviä. Hän sanoi pikemminkin, että ihmiset tarvitsivat enemmän vanhurskautta kuin heillä oli päästäkseen taivasten valtakuntaan. Tämä viittaa neljään asiaan:

a) Kirjanoppineilla ja fariseuksilla ei ollut sitä vanhurskautta, jota tarvittiin päästäkseen taivasten valtakuntaan

b) Jeesuksen seuraajien tuli olla vanhurskaampia kuin he

c) Itse asiassa kenelläkään ei ole itsessään tarpeeksi vanhurskautta päästäkseen taivasten valtakuntaan. Jeesus viittaa tähän tarkemmin luvuissa 6 ja 7. Opetuslapset ymmärsivät tämän lopulta Markuksen evankeliumin luvussa 10:26–27.

d) Jos kukaan ei ole riittävän vanhurskas, älä halveksi syntisiä, sillä sinäkin olet syntinen. Fariseusten kauhuksi Jeesus aterioi monien veronkerääjien ja syntisten kanssa Matteuksen evankeliumin luvussa 9:9–12.

Irenaeus antaa täydentävän vastauksen teoksessaan ”Häresioita vastaan” (182–188 jKr.) 4. kirjan 13. luvussa, sivulla 477. Tässä on parafraasi hänen neljästä kohdastaan:

1) Vaikka kirjanoppineet ja fariseukset uskoivat Isään, meidän on uskottava myös Poikaan.

2) Meidän ei pidä vain puhua, vaan meidän on myös toimittava; sillä kirjanoppineet ja fariseukset puhuivat, mutta eivät toimineet.

3) Meidän ei pidä vain pidättäytyä pahoista teoista, vaan myös niiden halusta.

4) Jeesus ei opettanut meille asioita, jotka olivat lain vastaisia, vaan asioita, jotka täyttivät lain. Jeesus ei kumonnut lakia, vaan hän täytti sen, laajensi sitä ja antoi sille suuremman ulottuvuuden.

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, sivut 146–147.

K: Miksi ihmiset tappavat ihmisiä, eläimiä, rikollisia jne. (Mt 5:21), vaikka Jeesus käski olla tappamatta?

V: Kuningas Jaakon käännöksessä tämä käännettiin sanalla ”tappaa”, vaikka kreikkalainen sana phoneuo voi tarkoittaa murhaa. Se, joka tekee näin, eli phoneus, on murhaaja tai salamurhaaja, ei teloittaja tai eläinten teurastaja. Jos joku todella luulisi, että Vanhan testamentin käsky ”Älä tapa” viittaisi eläimiin ja rikollisten teloittamiseen, hänen väärinkäsityksensä tästä sanasta tekisi koko Vanhan testamentin uhrausjärjestelmästä hänelle käsittämättömän mysteerin.

K: Miksi Jeesus sanoi Matt. 5:22:ssa, ettemme saa kutsua ketään typeräksi, kun Hän itse ja muut tekivät niin Matt. 23:17:ssa, Luuk. 24:25:ssa, 1. Kor. 15:36:ssa ja Gal. 3:1:ssa?

V: Jeesus ei sanonut ”typerä” tai ”typerys”, vaan hän käytti itse asiassa arameankielistä slangitermiä, joka tarkoittaa ”tyhjäpää”, samanlainen kuin amerikkalainen slangisana ”airhead”. Jeesus kutsuu ihmisiä myös ”typeriksi”, ”sokeiksi oppaiksi” (Matteus 23:16) ja jopa ”varkaille ja ryöstäjille” sekä ”kyykeiksi”. Jeesus valitsi sanansa huolellisesti eikä halventanut ihmisiä.

Katso lisätietoja teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 358–359.

K: Matt. 5:22:ssa Jeesus sanoi: ”JOKA sanoo: ’Sinä typerys’, on vaarassa joutua helvetin tuleen.” Silti hän itse teki niin toistuvasti, kuten Matt. 23:17, Luuk. 11:40 ja Luuk. 12:20 osoittavat. Eikö hänenkin pitäisi olla vaarassa joutua helvettiin? Hänhän rikkoi omaa lakiaan!

V: Ei, kahdesta syystä.

a) Meidän ei pitäisi antaa muiden kutsua meitä Herraksi tai sallia muiden palvoa meitä, ja tämä pätee Jeesukseen. Siten se, mitä Jeesus opetti meille, ei aina koske Häntä itseään. Arkipäiväisemmällä tasolla: kun teen säännön lemmikkilinnulleni, kuten että se saa syödä vain linturuokintalaatikosta, täytyykö minunkin noudattaa sitä sääntöä?

b) Jeesus ei itse asiassa sanonut ”typerys” (se on vapaa käännös), vaan varsinainen termi oli raca, joka käännetään parhaiten sanalla ”tyhjäpää”. Jeesus kutsui ihmisiä typeriksi, siinä merkityksessä kuin Sananlaskuissa tarkoitetaan typeriä ihmisiä, mutta hän ei tarkoittanut, että heidän päänsä (tai elämänsä) eivät olisi minkään arvoisia.

K: Miksi Matt. 5:25–26:ssa mainitun kaltaisesti on usein niin vaikeaa sopia riitaa vastapuolen kanssa?

V: Usein se tarkoittaa, että jommankumman tai molempien osapuolten tulisi myöntää syyllisyytensä tai se, että he olivat väärässä, mutta ihmisten ylpeys estää heitä tekemästä niin.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1220.

K: Tukeeeko Matt. 5:26 roomalaiskatolista kiirastulen oppia, kuten katolinen opettaja Ludwig Ott opetti?

V: Ei, seitsemästä syystä.

Ei mainintaa kuolemanjälkeisestä elämästä: Tässä kohdassa ei mainita puhdistuspaikkaa eikä edes mitään kuolemanjälkeistä.

Jopa jotkut katolilaiset, kuten entinen kardinaali Ratzinger (paavi Benedictus XVI), olisivat eri mieltä. Hän sanoi seuraavasti: ”Puhdistuspaikka ei ole jonkinlainen ylimaallinen keskitysleiri, jossa ihminen pakotetaan kärsimään rangaistuksia enemmän tai vähemmän mielivaltaisesti. Pikemminkin se on sisäisesti välttämätön prosessi, jossa tapahtuu ” ” -muutos, jonka kautta ihminen tulee kykeneväksi Kristukseen, kykeneväksi Jumalaan [eli kykeneväksi täydelliseen ykseyteen Kristuksen ja Jumalan kanssa] ja siten kykeneväksi ykseyteen koko pyhien yhteisön kanssa” (Ratzingerin teos Eschatology (1990), s. 230. Osa tästä on lainattu myös teoksessa When Cultists Ask, s. 98–99).

Heprealaiskirjeen 10:10–15 opettaa kahta asiaa: 1) Kristus on jo saattanut uhrinsa päätökseen Heprealaiskirjeen 10:10–12 mukaan, ja 2) Kristus on täydentänyt meidät ikuisesti uhrinsa kautta Heprealaiskirjeen 10:13–15 mukaan. Älkäämme sanoko Kristukselle, että Hänen uhrinsa ei ollut tarpeeksi hyvä, tarpeeksi täydellinen tai että se ei saanut päätökseen sitä tehtävää, jonka Heprealaiskirjeen mukaan Hän sai päätökseen.

Roomalaiskirjeen 8:1 sanoo: ”Siksi ei nyt ole mitään tuomitsemista niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa….” (BSB)

2. Pietarin kirjeen 1:11 mukaan kuolemamme jälkeen meidät otetaan rikkaasti ja runsaasti vastaan taivaassa. (Ei lämpimästi tai tulisen kuumasti.) Puhdistuspaikka ei olisi kovin tervetulleelta näyttävä ”kuisti” taivaaseen.

2. Korinttolaiskirjeen 5:8 sanoo: ”Olemme siis varmoja ja haluaisimme mieluummin olla poissa ruumiista ja kotona Herran luona.” (BSB) Samoin Filippiläiskirjeen 1:23 sanoo, että Paavali joko pysyy hengissä lihassa tai ”lähtee ja on Kristuksen luona”. Olemme Jumalan luona heti kuolemamme jälkeen, emme kiirastulessa, jossa taivaan lupaus viivästyy.

Varhaiskristityt eivät ennen Nikean kirkolliskokousta olleet koskaan kuulleet kiirastulesta, eivätkä he todellakaan nähneet mitään kiirastulen kaltaista tässä jakeessa. Niissä yli 5 235 kirjoituksessa, jotka meillä on käytettävissämme ennen Nikean kirkolliskokousta, tämä tulkinta Matteuksen evankeliumin 5:26 jakeesta ja ajatus minkäänlaisesta uskovien tulisen puhdistuksen jälkeen kuoleman jälkeen puuttuu kokonaan.

Katso lisätietoja teoksesta When Cultists Ask, s. 98–99.

K: Kuinka laaja on aviorikoksen kielto Matt. 5:27–29:ssä?

V: Se ei koske vain naimisissa olevia. Jeesus puhuu pikemminkin ”jokaisesta”. Kyse ei ole pelkästään teon tekemisestä, vaan jopa siitä, että katsotaan toista himokkaasti tai katsotaan kuvaa tai videota toisesta, mukaan lukien mutta ei rajoittuen pornografiaan ja strippiklubeihin. Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 873.

K: Onko Mt 5:29:ssä tarkoitettu helvetti tietoisen kärsimyksen paikka vai pelkkä hauta?

V: Se on molempia. Kreikkalainen sana Hades vastaa heprealaista sanaa Sheol. Matteuksen evankeliumin 5:29 kohdassa viitataan selvästi paikkaan, johon kukaan ei halua joutua, joten kontekstin mukaan kyseessä on ”helvetti”, jonne joutuvat ne, jotka kuolevat erossa Jumalasta.

Luuk. 16:22–23 osoittaa, että siellä on piinaa (kreikaksi basanois) (Luuk. 16:23, 28), tietoisuus (Luuk. 16:23) ja kärsimystä liekeissä (Luuk. 16:24, 25). Uskottomat eivät ole siellä vain läsnä; heitä rangaistaan siellä myös ikuisesti. Matteuksen evankeliumi 25:41,46; Ilmestyskirja 14:9–11; ~19:3; ~22:15

Matteuksen evankeliumin 13:40–42, 50 mukaan tulikuumassa uunissa on itkua ja hampaiden kiristelyä. (Kreikankielinen sana ekei ”siellä” tarkoittaa ”siellä”, ”siinä paikassa”, ei ”siellä se tapahtuu”.

2. Tessalonikalaiskirjeen 1. luku opettaa, että kyseessä on ikuinen tuho; sulkeminen pois Herran ja hänen majesteettisen voimansa läsnäolosta.

Ilmestyskirjan 14:9–11 mukaan ne, jotka palvovat petoa, kidutetaan tulella ja tulikivellä (palavalla rikillä) Karitsan ja hänen enkeliensä läsnä ollessa.

Uskottomilla on tuskallinen tietoisuus kuoleman jälkeen (Ilmestyskirja 20:10; Luuk. 12:5; 13:28; 16; Hesekiel 32:31–32; Matt. 3:12; 5:21; 13:42, 50; 22:13; 25:41; Jesaja 50:11).

Uskottomat menehtyvät (Luuk. 13:3,5; Johanneksen evankeliumi 3:16; 2. Tessalonikalaiskirje 2:9) ja tuhoutuvat (2. Tessalonikalaiskirje 1:9; 2. Pietarin kirje 3:16; Matteuksen evankeliumi 10:28; 1. Korinttolaiskirje 3:17; Filippiläiskirje 1:28; Jaakobin kirje 4:12; Ilmestyskirja 11:18).

Katso lisätietoja teoksista When Cultists Ask, s. 99–100, ja When Critics Ask, s. 331–332.

K: Miksi Jeesus korosti valan vannomista Matt. 5:34:ssä?

V: Jeesuksen aikakauden juutalaisilla ja myöhemmillä sukupolvilla oli omituisia näkemyksiä valoista. Mishnah Shebuoth käsittelee tätä aihetta. Katso Mishnah Sanhedrin 3.2 ja Mishnah Tosephta Nedarim 1 (alun perin SBK 1:321–336). Valat eivät olleet sitovia, jos vannottiin ”taivaan ja maan nimeen”, ”temppelin kullan nimeen” tai ”Jerusalemin nimeen”. Sen sijaan valat olivat sitovia, jos ne vannottiin ”temppelin nimeen” tai ”Jerusalemia kohti”. 5. Mooseksen kirjan 6:13 mukaan valat on vannottava Jumalan nimeen. Mutta Jeesus muuttaa tätä käsitystä tässä kohdassa. Jeesus kehottaa lopettamaan valojen vannomisen kokonaan; antakaa ”kyllä” olla ”kyllä” ja ”ei” olla ”ei”. Myös essealaiset välttivät valojen vannomista.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että myös monet kreikkalaiset suhtautuivat valan vannomiseen paheksuvasti. Sofokles, Choerilus Epicus, Plutarkhos, Epiktetos (vältettävä mahdollisuuksien mukaan) ja Quintilianus vastustivat valan vannomista. Pythagoras kehotti vannomaan valan vain harvoin, ja myöhemmin pythagoralaiset kieltäytyivät vannomasta valaa. Keskiajalla ja uskonpuhdistuksen aikana valdensilaiset ja monet anabaptistit kieltäytyivät vannomasta valaa. Katso lisätietoja aiheesta Ulrich Luzin teoksesta *Matthew 1–7: A Commentary*, s. 314, 316, 320.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 153–154 ja Believer’s Bible Commentary, s. 1222.

K: Eikö meidän tule vannoa lainkaan (Mt 5:34), vai tuleeko meidän vannoa Jumalan nimeen (5. Moos. 10:20)?

V: Raamattua tutkiessa on tärkeää tuntea yleinen asiayhteys; tässä tapauksessa se, mikä kuuluu Vanhaan testamenttiin ja mikä Uuteen testamenttiin. Jeesus kumosi tai muutti nimenomaisesti viisi Vanhan testamentin käskyä ja yhden sananlaskun Matteuksen evankeliumin luvussa 5:21–48. Tässä on yhteenveto siitä, mitä Jeesus sanoi.

Muuten, Jaakobin kirje 5:12 toistaa myös Matteuksen evankeliumin 5:34 sanoman, että meidän ei tule nykyään vannoa valoja.

Jeesus osoitti myös, että kaikki ruoka on nyt puhdasta (Mark. 7:19), mikä toistuu Apostolien teoissa 10:9–16.

K: Miten kristittyjen tulisi kääntää toinen poski esiin Matteuksen evankeliumin 5:39–40 mukaan?

V: Poskeen lyöminen ei ole vain tuskallista, vaan se on myös loukkaus. Juutalaisessa Mishnah Baba Kamma 8:6 -teoksessa käsitellään tätä. Kristittyjen ei kuitenkaan tule elää luonnollisesti, vaan yliluonnollisesti. Meidän on sallittava itsemme olla haavoittuvaisia (mutta emme saa luottaa pahantekijöihin typerästi), tunnustaen, että voimme luottaa siihen, että Jumala valvoo meitä ja perhettämme. Joskus muslimit ja muut pilkkaavat tätä Jeesuksen opetusta. Siitä huolimatta meidän, kuten tämän opetuksenkin, on tarkoitus erottua kostonhimoisessa, syntisessä maailmassa.

Katso lisätietoja teoksista *Now That’s a Good Question*, s. 522–524, ja *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 8, s. 136.

K: Miksi kristityt vastustavat pahaa (Mt 5:39)?

V: Missään Raamatun jakeessa ei sanota, etteivätkö kristityt saisi vastustaa pahaa. Pikemminkin Matteuksen evankeliumin 5:39 sanoo nimenomaan, ettei pidä vastustaa pahaa ihmistä, joka tekee sinulle pahaa. Meidän ei tule hakea kostoa tai kostaa ihmisille. Meidän tulee vastustaa paholaista, kuten Jaakobin kirjeen 4:7 ja 1. Pietarin kirjeen 5:9 kehottavat. Kuten Jeremia 7:6 ja 22:16, meidän tulisi puolustaa sorrettuja. Vanhan testamentin Sananlaskujen kirjassa 28:4 sanotaan, että vanhurskaat ”taistelevat” lakia hylkääviä jumalattomia vastaan. 3. Mooseksen kirjan 5:1 mukaan on synti kieltäytyä todistamasta oikeudessa pahasta, jonka olemme nähneet. Meidän tulee varoa vääriä opettajia (1. Johanneksen kirje 2:26; 3:7; 4:1; 2. Johanneksen kirje 7–8; Ilmestyskirja 2:16; 2. Pietarin kirje 2:2; Apostolien teot 20:28–29). Meidän on kumottava väärien opettajien opetukset (1. Timoteuksen kirje 1:3; Tituksen kirje 1:9–11; Juudaksen kirje 3). Meidän on taisteltava uskon puolesta (Filippiläiskirje 1:27; 4:3).

Katso lisätietoja teoksesta New International Bible Commentary, s. 1127.

K: Pitäisikö kristittyjen antaa kaikille, jotka heiltä pyytävät, kuten Matt. 5:42 ja Luuk. 6:29–30 sanovat?

V: Kyllä: tätä opetusta ei ole vaikea ymmärtää, mutta sen noudattaminen on haastavaa. Kristittyjen tulee pitää toisia jopa tärkeämpinä kuin itseään (Filippiläiskirje 2:3). Meidän tulee rakastaa lähimmäistämme kuin itseämme, joten emme tietenkään saa antaa toiselle sellaista, mikä vahingoittaisi häntä (kuten huumeita), vaikka hän sitä pyytäisikin. Mutta jos näemme jonkun, jolla on aito tarve, meidän tulisi pyrkiä huolehtimaan siitä, että hänen tarpeensa täytetään. Tämä pätee riippumatta siitä, onko apua tarvitseva henkilö kristitty vai ei.

Lähimmäisen rakastaminen kuin itseämme tarkoittaa, että on hyvä rakastaa myös itseämme. Monet ihmiset ovat kuitenkin syyllisiä siihen, että he rakastavat itseään enemmän kuin muita, antavat vähemmän kuin heidän pitäisi, eivätkä rakasta itseään liian vähän ja anna enemmän kuin heidän pitäisi.

Katso täydentävä vastaus teoksesta When Critics Ask, s. 332–333.

K: Missä kohdassa Matt. 5:43 sanotaan: ”Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi”?

V: Tätä ei ole Vanhan testamentin teksteissä, eikä Jeesus koskaan sanonut niin. ”Rakasta lähimmäistäsi” löytyy 3. Mooseksen kirjasta 19:18, mutta siellä ei mainita mitään ”vihaa vihollistasi” -kohdasta. Juutalaiset olivat kuitenkin kuulleet tämän usein, koska se oli kirjanoppineiden perinne, kuten New Geneva Study Bible -teoksessa s. 1513 sekä teoksessa When Critics Ask s. 333 todetaan. Jälkimmäisessä lisätään, että Jeesuksella oli erittäin hyvä syy olla sanomatta, että se olisi Vanhan testamentin tekstissä: sitä ei siellä ollut.

Qumranin lahkossa heidän Kurinpitokäsikirjassaan sanottiin, että jäsenten oli vannottava rakastavansa Valon Poikia (eli Qumranin lahkoa) ja vihaavansa ikuisesti Pimeyden Poikia. Katso lisätietoja teoksesta *Understanding the Dead Sea Scrolls*, s. 165.

Ateistinen filosofi Friedrich Nietzsche piti vihollisten rakastamista heikkoutena ja epärehellisyytenä. Sigmund Freud katsoi, että vihollisten rakastaminen ”on kulttuurisen superegon yritys muuttaa aggressiotarve syyllisyyden tunteiksi ja siten taistella sitä vastaan – yritys, joka tosin onnistui, mutta on onnellisuudelle vihamielinen”. Sigmund Freud, ”Civilization and its Discontents”, teoksessa Standard Edition of the Complete Psychological Works of Sigmund Freud, osa 21, s. 57–145. Mao Tse-tung sanoi: ”Emme voi rakastaa vihollisiamme, emme voi rakastaa yhteiskunnallisia pahuuksia, ja tavoitteemme on tuhota ne.” Mao Tse-tung: An Anthology of His Writings, s. 260. Nämä ovat peräisin Ulrich Luzin teoksesta Matthew 1–7: A Commentary, s. 350, 351. Jotkut kirjoittajat eivät suhtautuneet kovin suopeasti Jeesuksen opetukseen vihollisten rakastamisesta.

K: Voimmeko olla täydellisiä, kuten Matt. 5:48:ssa sanotaan?

V: Kuten timantti loistaa eri tavoin eri puolilta katsottuna, Raamattu esittää neljä näkökulmaa tähän aiheeseen. Yksinkertaiset vastaukset tähän laajaan kysymykseen ovat: kyllä, kyllä, ei ja kyllä.

Kyllä kuoleman jälkeen: meidän tulisi mietiskellä sitä totuutta, että taivaassa olemme synnittömiä ja täysin pyhiä. Meidän tulisi odottaa sitä innolla, ja jos ajattelet katumuksella, että jätät osan synneistäsi taaksesi, silloin hengellisessä vaelluksessasi on jotain vialla. Kuoleman jälkeen, ja vasta kuoleman jälkeen, saavutamme täysin Matteuksen evankeliumin 5:48 mukaisen täydellisyyden.

Kyllä oikeudellisesti: Jumala Isä on julistanut meidät anteeksi annetuiksi, ja synnin syyllisyys on julistettu anteeksi annetuksi Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Heprealaiskirjeen 10:14 kertoo nimenomaan, että ristillä Jeesus on ”täydentänyt” ne, joita pyhitetään. Roomalaiskirjeen 4:17 muistuttaa meitä siitä, että Jumalamme kutsuu olemattomat asiat olemisiksi. Vaikka olemme tehneet syntiä Jumalaa vastaan ja ansaitsemme helvetin, jos Jumala lupaa meille anteeksiannon ja synnittömän elämän taivaassa, Jumalan lupaukset ovat 100-prosenttisen varmoja. Eräässä mielessä kaikki, jotka ovat luottaneet Kristukseen, Hänen kuolemaansa ja ruumiin ylösnousemukseensa, on julistettu saavuttaneen Matteuksen evankeliumin 5:48.

Maailmassa ei tällä hetkellä ole ketään sellaista, mutta yritämme silti: emme tule olemaan synnittömän täydellisiä maan päällä, ja jokainen, joka luulee saavuttaneensa sen, pettää itseään, kuten 1. Johanneksen kirjeen 1:8 sanoo. Edes Paavali ei ollut täydellinen Filippiläiskirjeen 3:12 mukaan. Vaikka emme saavuta synnittömää täydellisyyttä maan päällä, meidän on silti pyrittävä saavuttamaan synnitön täydellisyys ja Kristuksen kaltaisuus, ilman että lannistumme, kun emme onnistu siinä – kuten kaikille uskoville edelleen tapahtuu. Jeesuksen käsky Matteuksen evankeliumin 5:48:ssa ei siis ollut pelkästään tulevaisuuden lupaus tai julistus, vaan käsky, jota meidän on vakavasti yritettävä täyttää jo tänään.

Kyllä, voimme olla täydellisesti Jumalan tahdon mukaisia: Voimme olla ”täydellisiä” uskovia, eli täydellisiä ja juuri siellä, missä Jumala haluaa meidän olevan. Mutta aivan kuten ”täydellisen” vauvan ei ole tarkoitus pysyä vauvana ikuisesti, täydellisyys tarkoittaa tässä yksinkertaisesti sitä, ”saavutammeko merkkipaaluja matkallamme kohti suurempaa Kristuksen kaltaisuutta tässä elämässä?” Sanaa ”täydellinen” käytetään tässä merkityksessä 1. Johanneksen kirjeen 2:5:ssä ja Filippiläiskirjeen 3:15:ssä. Joten vaikka meidän on pyrittävä noudattamaan täysin Matteuksen evankeliumin 5:48 opetusta nykyisessä elämässämme, ja vaikka epäonnistummekin väistämättä, voimme silti kokea iloa ja täydellistä rauhaa pysyessämme Jumalassa jo nyt.

Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 33, ja täydentävää vastausta teoksesta When Cultists Ask, s. 100–101.

K: Pitäisikö meidän Matteuksen evankeliumin 6:1–4 mukaan tehdä hyviä tekoja salaa vai antaa valomme loistaa ihmisten edessä, kuten Matteuksen evankeliumin 5:16 sanoo?

V: Molempia. Meidän tulisi olla ahkeria tekemään hyviä tekoja. Niiden ei kuitenkaan tulisi olla omia tekojamme, vaan pikemminkin Jeesus, joka asuu meissä, jonka muut näkevät, kun he katsovat meitä. Meidän on oltava Kristuksen heijastimia. Meidän valomme tulisi loistaa, emme me itse.

On etuoikeus, että Jumala on valinnut meidät antamaan kunniaa toimimalla kauttamme. Katso lisätietoja teoksesta ”Bible Difficulties and Seeming Contradictions”, sivut 233–234.

K: Miten kristittyjen tulisi Matt. 6:1–4:n mukaan antaa Jumalalle antamallaan tavalla niin, ettei oikea käsi tiedä, mitä vasen käsi tekee?

V: Aivan kuten emme saa tehdä suurta numeroa hyvistä teoistamme toisia kohtaan, emme saa tehdä suurta numeroa niistä myöskään Jumalan edessä. Älä myöskään katkaise kättäsi taputtelemalla itseäsi liian kovaa selkään. ;-) Älä ajattele, että tekisit Jumalalle palveluksen. Älä ajattele virheellisesti, että rikastuttaisit Jumalaa, jolle kuuluu muutenkin kaikki, tai kuinka onnekas Jumala on, kun Hän on pelastanut sinut. Meidät on pelastettu ei minkään omien ansioidemme vuoksi, vaan koska Jumala näki, kuinka avuttomia olimme, ja rakasti meitä silti armossaan. Katso teoksesta *Now That’s a Good Question*, s. 581–582, erilainen mutta täydentävä vastaus.

K: Koska Matteuksen evankeliumin 6:1–4 mukaan meidän ei tule antaa almuja ihmisten edessä, miksi kristityt ilmoittavat hyväntekeväisyytensä verotustarkoituksia varten ja miksi joillakin on rakennuksia tai muita muistomerkkejä omalla nimellään?

V: ”Ihmisten edessä” (monikossa) tarkoittaa julkisesti, joten hyväntekeväisyyden ilmoittaminen verotustarkoituksessa on sallittua. Jos kuitenkin joku lahjoittaa rahaa, jotta hänen nimissään rakennettaisiin rakennus tai muistomerkki, hän saa palkkansa jo maan päällä. Jos kuitenkin joku rakentaa muistomerkin jonkun toisen nimissä, eikä ensimmäinen henkilö ole siitä tietoinen tai ole millään tavalla kannustanut sen rakentamista omalla nimellään, tämä jae ei koske häntä.

K: Jos meidän on rukoiltava salaa (Mt 6:5–6), miksi monet kristityt haluavat julkista rukousta kouluissa?

V: Raamattu sisältää monia esimerkkejä yksityisestä ja henkilökohtaisesta rukouksesta. Se sisältää kuitenkin myös esimerkkejä ryhmärukouksista, kuten Joosua 7:6–9. Ryhmärukous voi olla sellainen, jossa vain yksi henkilö puhuu, kuten 1. Kuninkaiden kirjan 8:22–53. Näissä julkisen rukouksen esimerkeissä kaikki ovat mukana rukouksessa, puhuvatpa he sitten tai eivät.

Apostolien teoissa 16:25–26 Paavali ja Silas rukoilivat yhdessä ja lauloivat paikassa, jossa muut saattoivat heidät nähdä. Koska he olivat kuitenkin vankilassa, heillä ei ollut valinnanvaraa sijaintinsa suhteen.

Apostolien teoissa 2:42; 12:12; 13:3; 14:23; 20:36 kristityt näkivät toisensa rukoilemassa yhdessä, joten se on hyväksyttävää.

Mitä emme pidä hyväksyttävänä, on julkinen rukoileminen näyttävyyden vuoksi tai julkinen rukoileminen paikassa, jossa osa väkijoukosta ei osallistunut, ehkä siksi, että he eivät usko Jumalaan.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1224.

K: Tuomitseeko Jeesus Matteuksen evankeliumin 6:5–7:ssä kaiken julkisen rukouksen?

V: Ei, tämä jae ei sano sitä. Pikemminkin Hän tuomitsee rukoukset, jotka on tarkoitettu vain näyttävyyden vuoksi. Itse asiassa Jeesus rukoili julkisesti Joh. 11:41–42.

Vanhan testamentin 1. Kuninkaiden kirjassa 8:22 Salomo rukoili hyvin julkisesti. Jeesus ei vastusta julkista rukoilua, vaan ”näyttävää” rukoilua, eli rukoilua, jonka tarkoituksena on tulla nähdyksi julkisesti. Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 333–334.

K: Pitäisikö meidän koskaan toistaa rukouksia (Matt. 6:7)?

V: Rukouksia on hyvä toistaa, kunhan ne ovat sinulle merkityksellisiä, kun rukoilet niitä. Jos et rukoile niitä merkityksellä, älä vaivaudu rukoilemaan niitä. Rukouksen tai ylistyksen aikana lauseen toistaminen on hyväksyttävää, kuten joissakin psalmeissa tehtiin. Katso lisätietoja teoksista *Now That’s a Good Question*, s. 207–210, ja *Today’s Handbook for Solving Bible Difficulties*, s. 411–412.

K: Eikö meidän pitäisi Matteuksen evankeliumin 6:7–8 mukaan välttää turhia toistoja, vai pitäisikö meidän rukoilla jatkuvasti, kuten leski teki Luukkaan evankeliumin 18:5,7 esimerkissä?

V: Jatkuva rukoileminen ei välttämättä tarkoita, että sinun täytyy käyttää toistoa. Voit sanoa erilaisia asioita rukouksissasi, kun rukoilet.

Jeesus ei sanonut, että toistaminen olisi väärin, vaan vain, jos se on turhaa tai merkityksetöntä toistamista. Jonkin verran toistamista on sallittua, jos se on merkityksellistä. Katso esimerkkinä Psalmi 118:1–4. Näin ollen, jos jumalanpalveluksessa käytetään joitakin samoja asioita joka viikko, se on sallittua, kunhan se on merkityksellistä. Katso lisätietoja teoksesta Raamatun vaikeudet ja näennäiset ristiriidat, s. 236–237.

K: Miksi monet kristityt, etenkin liturgisempien perinteiden edustajat (katolilaiset, episkopaaliset, anglikaanit, luterilaiset jne.), rukoilevat Matteuksen evankeliumin 6:7–8 mukaisesti samoja asioita yhä uudelleen joka sunnuntai?

V: Saman asian toistaminen useita kertoja on hyväksyttävää, jos sillä on heille merkitystä joka kerta. Jeesus ei kritisoinut tässä toistamista sinänsä, vaan turhaa (merkityksetöntä) toistamista. Joissakin psalmeissa, kuten psalmissa 136, käytetään toistoa. Jeesus varoitti meitä siitä, että toistaminen voi olla merkityksetöntä, mutta se ei tarkoita, että kaikki toistaminen olisi merkityksetöntä.

”Terve Maria” -rukoukset eivät ole hyviä, koska ne on osoitettu Marialle, ei Jeesukselle. Mutta vaikka meillä olisi vastaavia ”Terve Jeesus” -rukouksia, ne eivät myöskään olisi hyviä , ja ne edellyttäisivät, että saisimme siunauksen ulkoa opittujen lauseiden toistamistiheyden perusteella.

Katso lisätietoja Ulrich Luzin teoksesta ”Matthew 1–7: A Commentary”, s. 366.

K: Kutsuivatko juutalaiset Matteuksen evankeliumin 6:9:ssä ja Jaakobin kirjeen 3:9:ssä Jumalaa usein ”Isäksemme”?

V: Se oli varmasti yleistä. Kuuluisassa juutalaisessa teoksessa nimeltä ”Kahdeksantoista siunausta”, joka valmistui noin vuonna 110 jKr., on 44 lyhyttä rukousta Jumalalle, joista jokainen alkaa sanoilla ”Isämme, meidän Kuninkaamme”. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Greek Testament, osa 4, s. 453.

K: Mitä Jeesus opetti Herran rukouksessa (Mt 6:9–13 ja Luuk. 11:1–4)?

V: Tässä on hyvin lyhyt yhteenveto.

Isä meidän: rukoilemme Jumalaa, Isää. Jeesus on Jumala (Hepr. 1:8–9), joten rukoukset Jeesukselle ovat myös sallittuja, kuten Stefanus teki Apostolien teoissa 7:59.

Joka olet taivaissa: Vaikka Jumala on kaikkialla yhtä aikaa, älä koskaan unohda, että Jumala on transsendenttinen. Hänen valtaistuimensa on meistä kauempana kuin tähdet.

Pyhitetty olkoon sinun nimesi: Älä ajattele, että Jumala olisi vain kaveri tai ”kumpu”. Muista, kuka Jumala on.

Tulkoon sinun valtakuntasi: Tällaista rukousta laiminlyödään nykyään usein. Ylistyksen ja palvonnan, tunnustuksen, kiitoksen sekä itsensä ja muiden puolesta esitettävien pyyntöjen lisäksi on myös rukoiltava, että Jumalan valtakunta tulisi pian. 1. Tessalonikalaiskirje 4:18 on vain yksi jae, joka osoittaa, että meidän tulee kaivata Hänen valtakuntaansa. Jakeita, jotka osoittavat, että meidän tulee valvoa ja odottaa Hänen valtakuntaansa, ovat muun muassa 1. Tessalonikalaiskirje 4:18, 2. Pietarin kirje 3:13 ja 1. Pietarin kirje 4:7.

Tämä lause ei tarkoita välinpitämätöntä asennetta. Sen sijaan ilmaisemme sillä kiihkeän halun nähdä Jumalan valtakunnan tulevan pian.

Tapahtukoon sinun tahtosi: Meidän tulee rukoilla Jumalan tahdon puolesta, emme saa keskittyä pelkästään omiin itsekkäisiin haluihimme (Jaakobin kirje 4:3). Kun haluamme sitä, mikä on parasta Jumalan valtakunnalle, kenen luulet olevan paras päättämään siitä: me vai Jumala?

Niin maan päällä kuin taivaassa: Meidän ei tarvitse rukoilla, että Jumalan tahto tapahtuisi taivaassa, jossa ei ole kiusauksia, vaan meidän on rukoiltava, että Kaikkivaltiaan Jumalan tahto tapahtuisi maan päällä. Taivas on mittapuumme sille, kuinka paljon haluamme Jumalan tahdon toteutuvan.

Anna meille tänä päivänä: Meidän tulee rukoilla saadaksemme tarpeemme, emme vain halujamme. Vaikka jumalattomat rikkaat saattavat saada taloudellisesti kaiken tarvitsemansa ja enemmänkin rukoilematta, meidän tulee sivuuttaa se ja rukoilla Jumalalta tarpeidemme puolesta. (Katso Sananlaskut 30:7–9.) Ilmeisesti ei ole tarkoitus rukoilla yhden päivän aikana koko viikon tarpeistamme, jotta voisimme laiminlyödä rukoilemisen kokonaan seuraavien kuuden päivän ajan.

Päivittäinen leipämme: Rukoilkaa päivittäin tarpeidemme, ei ahneutemme puolesta. Älkää rukoilko vain kerran kaikista elämänne tarpeista, vaan rukoilkaa päivittäin. Tästä rukouksesta puuttuu ” ” -pyyntö toiveistamme ja itsekkäistä haluistamme, kuten Jaakobin kirje 4:3 osoittaa. Tämä on rukous siitä, mitä me oikeutetusti tarvitsemme.

Anna meille anteeksi syntimme: Tarvitsemme anteeksiantoa ulkoisista sanoistamme, teoistamme ja laiminlyönneistämme. Lisäksi tarvitsemme anteeksiantoa ajatuksistamme ja puhdistusta sisäisistä syntisistä haluistamme. Jotkut väittävät virheellisesti, että meidän ei pitäisi rukoilla Jumalaa antamaan meille anteeksi, kun olemme kerran tulleet kristityiksi ja saaneet jo anteeksi. Tämä rukous osoittaa toisin. Myös Jaakobin kirjeen 5:16 kohdassa kehotetaan rukoilemaan uskovan puolesta, jotta hänen syntinsä annettaisiin anteeksi (tulevaisuuden muoto). Syntien anteeksianto perustuu Kristuksen kuolemaan ristillä, ei mihinkään sanoihimme, mutta anteeksiannolla on menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden ulottuvuus, jotka kaikki juontavat juurensa ristiltä. New International Bible Commentary -teoksen sivun 1127 mukaan paras käännös tässä kohdassa on ”synnit”; pelkkä ”rikkomukset” ei ole kovin tarkka ilmaisu.

Kuten me annamme anteeksi niille, jotka tekevät syntiä meitä vastaan: Jumalan anteeksianto niille, jotka katuvat ja kääntyvät Hänen puoleensa, on täydellinen. Sellaisen pitäisi olla myös meidän anteeksiantomme toisille.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Herran rukous on lainattu myös Tatianuksen teoksesta Diatessaron, osa 9:32–41, s. 58, sekä varhaiskristillisistä kirjoituksista, kuten Origenesin teoksesta ”Rukouksesta”, luku 18.1, s. 65, ja Didakheesta, luku 8, ANF, osa 7, s. 379. Didakheessa lisätään, että rukous tulisi lausua kolme kertaa päivässä.

Katso lisätietoja teoksista ”Believer’s Bible Commentary”, s. 1224–1225, ja Ulrich Luzin ”Matthew 1–7: A Commentary”, s. 369.

K: Miksi meidän pitäisi rukoilla (Mt 6:9–13 ja Luuk. 11:2–4)?

V: Rukous ei tarkoita sitä, että kertoisimme jotain kaikkitietävälle Jumalalle, antaisimme voimaa Kaikkivaltiaalle tai muuttaisimme rakastavan Jumalan mieltä. Se on pikemminkin käsky, etuoikeus puhua Jumalan kanssa ja lupaus siitä, että Jumala kuulee rukouksemme. Rukous on ihmeellistä siinä mielessä, että Kaikkivaltias Jumala ei ole ainoastaan suostunut siihen, vaan Hän on jopa itse keksinyt ajatuksen, että Hän sallii rukouksiemme ”olla tehokkaita” (Jaak. 5:16) siinä, että Jumala muuttaa asioita.

Katso lisätietoja teoksista Today’s Handbook for Solving Bible Difficulties, s. 299–302, ja Complete Book of Bible Answers, s. 160.

K: Voisitko selittää, miksi Matt. 6:10:ssä ja Luuk. 11:2:ssa on kaksi sanaa ”in” ja taivas ja maa on vaihdettu paikoilleen KJV-käännöksessä, kun taas kreikankielisessä tekstissä ja muissa käännöksissä käytetään sanoja ”on” ja ”in”?

V: Matteuksen evankeliumin 6:10 KJV-käännöksessä lukee: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä, niin kuin taivaassa.”

Matteuksen evankeliumin 6:10:ssä ei ole merkittäviä käsikirjoitusmuunnelmia, ja kreikankielinen teksti on juuri sellainen kuin sanot. Luukkaan evankeliumin 11:2:ssa on käsikirjoitusmuunnelma, mutta se ei myöskään vastaa KJV:tä.

Joka tapauksessa kreikankielisessä tekstissä lukee ”taivaassa” ja ”maalla”. Näin on NKJV:ssä, NIV:ssä, Greenin kirjaimellisessa käännöksessä ja käytännössä kaikissa muissa paitsi KJV:ssä. En tiedä, miksi KJV käänsi molemmat sanat sanalla ”in”, vaikka voin spekuloida, että tuolloin ”in earth” saattoi tarkoittaa samaa kuin nykypäivän ”on earth”. En tiedä, miksi sanat vaihdettiin paikoiltaan; ehkä KJV:n kääntäjät ajattelivat, että sanat kuulostaisivat paremmalta vaihdettuina, mutta kreikankielisessä tekstissä ei ole mitään perustetta sille. Vaikka tässä tapauksessa KJV on vähemmän tarkka kuin sen pitäisi olla, kyseessä ei oikeastaan ole virhe, sillä merkitys on silti selvä.

Uskon, että KJV oli hyvä käännös, jonka jumalaiset miehet tekivät yli 400 vuotta sitten, mutta meillä on nykyään parempia käännöksiä.

K: Miksi meidän pitäisi rukoilla Matt. 6:13:ssa, että Jumala ei johdattaisi meitä kiusaukseen, kun Jaak. 1:13:ssa sanotaan, ettei Jumala kiusaa ketään?

V: Merkitys välittyy paremmin siinä, miten monet britit lausuvat tämän rukouksen: ”pelasta meidät hädän hetkellä”. Jumala ei kiusaa meitä, mutta Jumala sallii meidän joutua kiusaukseen, kuten Jeesus joutui ja kuten Paavali joutui epätoivon kiusaukseen 2. Korinttolaiskirjeen 1. luvussa. Jumala koettelee meitä, mutta Jumala ei salli meidän joutua kiusaukseen, joka ylittää kantokykymme (1. Korinttolaiskirje 10:13a). Kun meitä kiusataan ja luulemme olevamme lähellä sitä, mitä emme enää kestä, voimme rukoilla Jumalaa, ja Hän löytää meille tien paeta tai keinon vahvistaa meitä. Katso täydentävä vastaus teoksesta When Critics Ask, s. 334.

K: Tarkoitetaanko Matt. 6:14–15:ssä, että meidän tulee antaa anteeksi toisten rikkomukset vai kaikki heidän syntinsä?

V: ”Rikkomukset” tarkoittaa tässä yhteydessä syntejä, joten eroa ei ole.

K: Pitäisikö kristittyjen paastota (Mt 6:16–18)?

V: Kyllä, paasto on uskoville keino ilmaista tunteidemme voimakkuutta Jumalaa kohtaan.

Meidän tulisi paastota palvonnan vuoksi (Apostolien teot 13:2–3) ja rukoillaksemme apua (Jesaja 58:3–9; Apostolien teot 14:23; Psalmi 35:13; Nehemia 1:4; Ester 4:3,16; 1. Kuninkaiden kirja 21:27; Esra 8:23) sekä henkilökohtaisen ja yhteisöllisen katumuksen vuoksi (Nehemia 9:1; Daniel 9:3; Joel 1:14; 2:12–15; Joona 3:5).

Meidän ei pitäisi paastota perinteen vuoksi (Sakarja 7:5) tai näyttävyyden vuoksi (Matteus 6:16–18).

Laihduttaminen on hyvä asia, mutta se ei ole paastoa, koska sen ensisijainen tarkoitus on erilainen. Ahmiminen, jota vuorottelee paasto, ei ole erityisen terveellistä eikä raamatullista.

Katso lisätietoja teoksista *Now That’s a Good Question*, s. 229–230, *New Dictionary of Christian Ethics and Pastoral Theology*, s. 377–378, ja *1001 Bible Questions Answered*, s. 463–464.

K: Miksi kristityillä on rahaa ja muita aarteita maan päällä (Matt. 6:19–21)?

V: Antaminen Jumalalle ei ole uskoville vapaaehtoista (Malakia 3:10–12). Meidän tulisi antaa Herran työhön (2. Korinttilaisille 8:1–8; 9:6–11; Sananlaskut 3:9, 10; 11:24; 1. Korinttilaisille 16:2; Titukselle 2:13). On tärkeää, että autamme köyhiä ja kannustamme muita auttamaan muita (Sananlaskut 11:24–25; 14:21; 24:11–12; 28:22; 29:7; 31:9,20; 2. Korinttolaiskirje 9:6–7).

Raamatussa on lukuisia jakeita, joissa kehotetaan antamaan köyhille ja muille: Sananlaskut 11:24–25; 14:21; 19:9–10, 17; 21:13; 22:9; 24:11–12; 29:7; 31:9, 20; Psalmi 41:1; Jesaja 58:7–8,10; Jeremia 5:28; 22:16; Matteus 6:2–4; 19:21; Galatalaisille 2:10; Efesolaisille 4:28; 1. Timoteukselle 6:18–19; Jaakobin kirje 1:27; 5. Mooseksen kirja 15:11; Psalmi 68:5; Jobin kirja 29:12–13; 1. Johanneksen kirje 3:17–19; Apostolien teot 4:32–35

On kuitenkin myös tunnustettava, että rikkaus voi olla Jumalan siunaus, kuten Sananlaskujen kirjan 28:20 mukaan. Kristittyjen on asianmukaista toimia seuraavasti.

a) Omistaa henkilökohtaista omaisuutta (2. Timoteuksen kirje 4:13).

b) Meidän tulee huolehtia perheestämme (1. Timoteuksen kirje 5:4,8; Sananlaskut 31:13–15; Markus 7:10–13; ~Luukas 15:18–30).

c) Huolehtia seurakunnan palvelijoista (1. Korinttolaiskirje 9:4–12; 1. Timoteuskirje 5:18; Galatalaiskirje 6:6)

d) Huolehtia itsestämme (Titus 3:14).

e) Maksa verosi (Matteus 22:17; Roomalaiskirje 13:7).

f) Kerää varastoja tulevaisuutta varten (Sananlaskut 6:6–8; 10:5; 31:16; Luukas 15:18–30; Titus 3:14).

g) Jättäkää perintö lapsillemme (Sananlaskut 13:22; 17:2; 19:14; Psalmi 17:14).

h) Meidän tulisi huolehtia omaisuudestamme (mikä toisinaan vaatii lisärahaa) (Sananlaskut 12:10, 11, 27). Meidän tulisi tietää varallisuutemme kunto, sillä se voi menettää arvon laiminlyönnin vuoksi (Sananlaskut 27:23–24).

Ei kuitenkaan ole asianmukaista toimia ahneuden tai pelon vuoksi. Jos olet vakuuttanut itsesi niin paljon, että pystyt huolehtimaan perheestäsi paremmin kuolleena kuin elävänä, prioriteettisi ovat sekaisin. Katso Sananlaskujen kirjan 3:9 kohdalla oleva keskustelu, jossa käsitellään laajemmin asianmukaisia ja epäasianmukaisia asenteita sekä rahan käyttöä.

K: Voiko Matt. 6:22 viitata jonkinlaiseen hengelliseen ”kolmanteen silmään”, kuten jotkut New Age -liikkeen kannattajat väittävät?

V: Kukaan varhaiskristitty – eikä myöskään nykykristitty – ei ole koskaan tulkinnut tätä kohtaa tällä tavalla. Jos tämä olisi todella tarkoitettu, kuten muutamat väittävät, Jumala ei olisi onnistunut viestimään tavalla, jota kukaan kristitty voisi ymmärtää. Kohtaa tulkitessamme emme saa kysyä: ”Voinko antaa sille tällaisen tai tällaisen merkityksen?”, vaan pikemminkin: ”Mitä Jumala halusi viestittää meille?” Monet ihmiset tekevät ensimmäisen, koska on olemassa sekä älyn syntejä että tahdon ja sydämen syntejä. Katso täydentävä vastaus teoksesta When Cultists Ask, s. 101.

K: Mitä Matteus sanoo Jumalasta ja rahasta Matt. 6:24:ssä?

V: Tässä puhutaan herroista. Jumala herrana vaatii meiltä täydellistä palvelua ja kuuliaisuutta. Rahan tavoittelu vaatii myös täydellistä palvelua sille.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 178–179, New International Bible Commentary, s. 1128, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 33.

K: Miksi luulet, että Jumala kehottaa meitä Matt. 6:25–26:ssa olemaan huolehtimatta elämästämme?

V: Nämä jakeet eivät kehota meitä olemaan ajattelematta elämäämme tai tekemättä suunnitelmia, vaan kehottavat meitä olemaan huolehtimatta siitä. Linnut työskentelevät itse asiassa kovasti rakentaessaan pesiä, huolehtiessaan poikasistaan jne., mutta ne eivät silti huolehdi siitä.

K: Koska Matt. 6:26:ssa Jumalan lintujen huolehtiminen on esimerkki Jumalan huolenpidosta, mitä voimme odottaa Jumalan antamalta avulta?

V: Tämä jae ei tarkoita ”älä koskaan ajattele”, vaan pikemminkin ”älä huoli”. Jumala ylläpitää taivaan lintuja niiden aktiivisen osallistumisen kautta ruoan hankkimiseen. Tässä on viisi kohtaa, joita kannattaa pohtia vastauksessa.

1. Mitään ei tapahdu ilman Jumalan sallimusta (Job 1:12; 2:6).

2. Meillä on vaikeuksia (2. Tim. 3:12; Jaak. 1:2; Joh. 16:33 ja seuraavat jakeet), mutta Jumala vahvistaa ja lohduttaa meitä vaikeuksissamme (2. Kor. 1:4–5).

3. Jumala ei salli uskovien joutua koetukselle, jota he eivät kykene kantamaan. (1. Korinttolaiskirje 10:13)

4. Jotkut uskovat joutuvat kärsimään vainosta, ja jotkut jopa kuolemasta (1. Piet. 1:6).

5. Herran silmissä on kallisarvoista hänen pyhiensä kuolema (Psalmi 116:15). Vaikka kuolisimmekin epäoikeudenmukaisen ja tuskallisen kuoleman, Jumala huolehtii meistä silti taivaassa, ja nykyiset kärsimyksemme eivät ole mitään verrattuna taivaan iloihin (ks. 1. Korinttolaiskirje 2:9)

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 179, The Tony Evans Bible Commentary, s. 876, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1226–1227.

K: Mitä Jeesus tarkoittaa Matt. 6:33:ssa?

V: Jeesus ei tarkoita, etteivätkö he olisi etsineet myös muita hyviä asioita. Jeesus kehottaa kuitenkin etsimään ensin Jumalan valtakuntaa. Kuten The Tony Evans Bible Commentary, s. 867, toteaa: baseballissa voit koskettaa toista, kolmatta ja kotipesää ilman, että sinua kosketetaan, mutta jos ohitat ensimmäisen pesän, sillä ei ole merkitystä; olet ulkona.

K: Opettaako Matt. 6:33, että meidän pitäisi asettaa väitetty sisäinen jumaluutemme etusijalle, kuten jotkut New Age -ihmiset sanovat?

V: Ei, meillä ei ole sisäistä jumaluutta. Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, ja uskovat (sekä miehet että naiset) ovat Jumalan lapsia, mutta meillä ei ole omaa jumaluutta. Tämä jae ei sano mitään jumaluudestamme tai mistään muusta, mikä kuuluu meille. Sen sijaan se opettaa meitä etsimään Hänen valtakuntaansa ja Hänen vanhurskauttaan. Ei ole muuta Jumalaa kuin Yksi, kuten kuka tahansa juutalainen monoteisti voisi kertoa, ja Jeesus oli juutalainen ja vahvisti, että on olemassa vain Yksi Todellinen Jumala, jonka sanoja meidän on toteltava. Meidän on alistuttava Raamattuun sen sijaan, että vääristelemme Raamattua omien mielipiteidemme mukaiseksi. Katso laajempi vastaus teoksesta When Cultists Ask, s. 101–102.

K: Miten emme saisi tuomita toisia Mt 7:1–2:n, Luuk. 6:37:n ja Joh. 7:24:n mukaan, kun meitä kehotetaan tuomitsemaan Joh. 7:24:ssä, 1. Kor. 5:12:ssa ja 1. Kor. 6:2–5:ssä?

V: Raamattu hyväksyy tekojen tuomitsemisen, mutta ei ihmisten tuomitsemista. 1. Korinttolaiskirjeen 6:5 käyttää tuomitsemisesta eri kreikkalaista sanaa, diakrinai, kuin muut kohdat. Se viittaa kristittyyn välimieheen, joka antaa tuomion kristittyjen välisessä siviilioikeudellisessa asiassa.

Muissa kohdissa käytetty kreikkalainen sana, krinete, on merkitykseltään monitulkintainen. Matteuksen evankeliumin 7:1–2 ja Luukkaan evankeliumin 6:37 mukaan meidän ei tule tuomita toisia (siinä ei mainita, ettei asioita tai tekoja saisi tuomita). Toisin sanoen meidän ei tule arvioida muiden ihmisten arvoa, tuomita, kuinka hyviä kristittyjä he ovat tai kuinka pahoja syntisiä he ovat. Jättäkää se Jumalan tehtäväksi; meidän ei tarvitse tuomita. Mutta vaikka meidän tulisi poistaa palkki omasta silmästämme ennen kuin yritämme poistaa roskan veljemme silmästä, meidän tulisi silti yrittää poistaa roska veljemme silmästä. Tässä on kaksi näkökohtaa. Ensimmäinen on tekopyhyys, joka ilmenee siinä, että huolehdit enemmän veljesi silmän roskasta kuin omasta palkistasi. Toinen on se, että et näe roskaa tarpeeksi hyvin poistaaksesi sitä, jos sinulla on palkki omassa silmässäsi. Vaikka Jeesus käytti liioittelua, on silti hämmästyttävää, kuinka ihmiset todellisessa elämässä voivat nähdä vian toisessa, mutta olla täysin sokeita samalle virheelle itsessään.

Myös Johanneksen evankeliumin 7:24:ssä käytetään sanaa krinete: ”Älkää tuomitko ulkonäön perusteella, vaan tuomitkaa oikeudenmukaisesti.” (BSB)

On vastuutonta väittää muille, että Matteuksen evankeliumin 7:1 opettaa luopumaan kaikesta tuomitsemisesta, jotta voitaisiin jättää noudattamatta Matteuksen evankeliumin 7. luvun loppuosa. Meidän on tunnistettava koirat ja siat (Matteus 7:6), ja meidän on toimittava hedelmien tarkastajina Matteuksen evankeliumin 7:16–20 mukaisesti.

Mitä tulee toisten murhaamiseen, holokaustiin, ihmisten seksiin eläinten ja lasten kanssa jne., jotkut saattavat sanoa, että meidän ei pitäisi määrätä moraalia tai pohjimmiltaan tuomita, mikä on oikein ja mikä väärin. Tämä ei ole sitä, mitä Raamattu opettaa.

Katso teos Now That’s a Good Question, s. 163–164, ”Today’s Handbook for Solving Bible Difficulties”, s. 369–371, ”The Bible Knowledge Commentary: New Testament”, s. 33, ” ”, ”New International Bible Commentary”, s. 1129, ”Believer’s Bible Commentary”, s. 1227–1228, ”Evangelical Commentary on the Bible”, s. 730–731, sekä ”New Geneva Study Bible”, s. 1515, joista löytyy täydentäviä vastauksia.

K: Pitäisikö kristittyjen Matt. 7:1–5:n mukaan olla tuomitsematta, vai pitäisikö meidän tuomita, kuten 1. Kor. 6:2–5 sanoo?

V: Meidän ei tule tuomita muita ihmisiä, ei myöskään heidän arvoaan, mutta meidän tulee erottaa hyvät ja pahat teot, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 6:2–5 opettaa. Vaikka jotkut sanat ovat kreikaksi samat (krino), asiayhteys on erilainen.

K: Mitä Jeesus tarkoitti Matt. 7:6:ssa, kun hän sanoi, ettei helmiä pidä heittää sikojen eteen?

V: Älä anna sitä, mikä on arvokasta, niille, jotka eivät osaa sitä arvostaa ja saattavat käyttää sitä kääntyäkseen sinua vastaan ja hyökätäkseen sinua. Tämä ajatus helmiä heittämättä jättämisestä on taustalla Sananlaskujen 9:7–9 kohdassa, jossa meitä kehotetaan olemaan korjaamatta pilkkaajaa tai jumalatonta. Jeesus ei tehnyt monia ihmeitä epäuskoisten ihmisten edessä. Lisäksi on parempi, ettei ihminen tunne totuuden tietä, kuin että hän tuntee sen ja kääntää sille selkänsä, kuten 2. Pietarin kirjeen 2:20–22 sanoo.

Tarkastellaan laajaa valikoimaa mahdollisia tulkintoja ja rajataan sitten vaihtoehtoja, jotta voimme määrittää parhaan vaihtoehdon tai vaihtoehdot tarkoitetulle merkitykselle.

”Heittämään” voisi tarkoittaa:

C1. ”Älä heitä” voisi tarkoittaa ”älä pakota”.

C2. Älä nalkuta.

C3. Älä yritä opettaa.

C4. Ole erittäin varovainen, älä koskaan kerro.

Tässä verbi ”heittää” on aktiivinen, joten Jeesus ei tarkoittanut, että piilottaisit helmiäsi, piilottaisit olevasi kristitty tai ettet jättäisi helmiä maahan. Siksi se ei ole vaihtoehto C4.

”Helmet” voi tarkoittaa:

P1. Jumalallista opetusta

P2. Evankeliumin sanoma

P3. Mitä tahansa arvokasta, erityisiä etuoikeuksia tai osallistumista pyhiin asioihin. Teoksessa Hard Sayings of the Bible (s. 370–371) esitetään tämä näkemys.

P4. Se voi tarkoittaa myös sitä, että kun kirkkoa vainotaan, älkää paljastako muita kristittyjä antamalla heidän nimiään kenelle tahansa.

Jeesus opetti moraalisia opetuksia avoimesti, joten se ei todennäköisesti tarkoita kohtaa P1.

”Sikojen edessä” voisi tarkoittaa:

S1. Ne, jotka eivät arvosta näitä asioita (Hard Sayings of the Bible, s. 370–371).

S2. Niitä, jotka eivät ole valmiita oppimaan (The NIV Study Bible)

S3. Uskottomia, jotka eivät aktiivisesti halua oppia.

S4. Uskottomia, jotka kieltäytyvät oppimasta

S5. Pakanat (skeptisen teoksen Asimov’s Guide to the Bible, s. 833–835 mukaan). Matteus mainitsee kuitenkin uskovia ei-juutalaisia, joten ilmaisu ei viittaa pakanaihin yleisesti.

”Sika” oli halventava termi, joten on hyvin todennäköistä, että tarkoitettuun merkitykseen sisältyy ne, jotka kieltäytyvät oppimasta.

Niinpä paras vaihtoehto saattaa olla C1 + C2 + C3 sekä P2 + P3 ja S1 + S2 + S3 + S4.

Katso täydentäviä vastauksia teoksista Hard Sayings of the Bible, s. 370–371, ja Now That’s a Good Question, s. 585–586.

K: Miksi ihmiset eivät saa kaikkea, mitä haluavat (Mt 7:7–11)?

V: Jumala on paljon enemmän kuin pelkkä kosmoksen joulupukki. Ihmiset eivät aina saa sitä, mitä haluavat, ainakin viidestä syystä.

1. Ihmiset eivät pyydä niitä (Jaak. 4:2)

2. On rukoiltava Jumalaa, ei ketään muuta. (~5. Mooseksen kirja 5:6–7)

3. On rukoiltava Jeesuksen hengessä ja nimessä (Kolossalaiskirje 3:17; Johanneksen evankeliumi 14:13–14; 15:16; 16:26).

4. Jumala ei kuule jumalattomia (Sananlaskut 15:29; 1. Pietarin kirje 3:12; Jesaja 1:15; Jeremia 11:14; 14:12; Miika 3:4).

5. He taistelevat Jumalan kansaa vastaan (Psalmi 18:41; 1. Samuelin kirja 22:16–17; 28:6).

Katso myös vastaus seuraavaan kysymykseen.

K: Koska Matt. 7:7–8 sanoo, että joka pyytää, se saa, ja joka etsii, se löytää, miksi Aam. 8:12:ssa he etsivät Herran sanaa eivätkä löydä sitä?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei ole vastaus: Jeesus sanoi nämä sanat vuosisatoja Aamoksen jälkeen, ja asiat ovat Uuden testamentin aikoina erilaiset kuin aiemmin. Lisäksi juuri ennen Jeesuksen tuloa oli 400 vuoden hiljaisuusjakso, jolloin pyhiä kirjoituksia ei annettu. Lopuksi, se tieto, jonka Jeesus antoi meille, ei ollut saatavilla edes Jeesusta edeltäneille hurskaille ihmisille. Vaikka nämä kolme väitettä ovatkin totta, ne jättävät huomiotta ajattoman totuuden ja varoituksen, jotka ovat Aamos 8:12–14:n pääkohta.

Vastaus: Vastauksessa on kaksi tasoa.

Tarkemmin sanottuna Aamos 8:12–14 viittasi niihin (pääasiassa samarialaisiin) [Israelin] maassa, jotka seurasivat sekä pohjoisen kuningaskunnan epäjumalia että Jumalaa. Niin kauan kuin he yrittivät seurata molempia, he eivät löytäneet Jumalan sanaa.

Yleisesti ottaen Aamos 8:12–14 on varoitus kaikille ihmisille. Matteuksen 7:7–8 ei tarkoita, että pitäisi pyytää keneltä tahansa; se tarkoittaa, että sinun on pyydettävä ainoalta todelliselta Jumalalta. Jos haluat yhdistää Jumalan totuuden epäjumalien ja muiden uskontojen valheisiin, sinulle koituu totuuden nälänhätä, ei totuuden täyttymys. Sinun on etsittävä Jumalaa koko sydämestäsi, eikä niin, että osa sydämestäsi etsii Jumalaa ja osa epäjumalia.

K: Miksi kristityt eivät aina saa sitä, mitä he rukoilevat Jumalalta Jeesuksen nimessä (Mt 7:7–11)?

V: Jumala vastaa joihinkin rukouksiin ”kyllä”, joihinkin ”ei” ja joihinkin ”odota”. Kun vastausta ei tule tai se ei ole se, mitä haluamme, on hyvä miettiä, miksi. Emme voi tietää jokaista yksittäistä tapausta, mutta yleisesti ottaen on ainakin 21 syytä, jotka liittyvät meihin, olosuhteisiin ja Jumalaan.

Me:

1. Rukoilemme väärälle jumalalle, epäjumalalle. 1. Kuninkaiden kirja 18:26–29

2. Pyynnöt eivät saa koskea omien himojemme tyydyttämistä. Jaakobin kirje 4:3

3. Pyynnöt on kohdistettava hyviin asioihin. Matteuksen evankeliumi 7:11

4. Niiden saaminen ei ole Jumalan tahto. Markus 14:36

5. Meidän on odotettava. Daniel 10:12–14

6. Rukouksemme ovat pelkkää turhaa toistoa. Matteuksen evankeliumi 6:7

7. Silti meidän on [mielekkäästi] jatkettava. Luuk. 11:5–10, 18:1–7

8. Me vaalimme syntiä sydämissämme (Psalmit 66:18–19), suljemme korvamme köyhiltä (Sananlaskut 21:13) tai olemme jumalattomia (Sananlaskut 15:29, Jesaja 59:1–3). Jumala ei kuule meitä, kun päätämme olla kuulematta Jumalaa (Sakarja 7:11–14 ja viitataan Sananlaskujen 28:9).

9. Tarvitsemme itsehillintää. 1. Pietarin kirje 4:7

10. Olemme tehneet syntiä, kuten avioeron. Malakian kirja 2:13–14

11. Me sivuutamme Jumalan ja Hänen lakinsa. Sakarja 7:13; Sananlaskut 28:9

12. Me sivuutamme köyhien huudon. Sananlaskut 21:13

13. Emme ota vaimojamme huomioon. 1. Pietarin kirje 3:7

14. Jumala ei kuule, jos he yhä palvovat myös epäjumalia. Hesekiel 8:8–18

15. Heidän kätensä ovat veressä. Jesaja 1:15

16. Jumala tietää, mitkä koettelemukset ovat parhaita. 2. Korinttolaiskirje 12:7–9

17. Jumala kurittaa meitä. 2. Samuelin kirja 12:16–18; 22–24

Olosuhteet:

1. Jumala saattaa vastata rukoukseen aikanaan, mutta nyt ei ole vielä oikea aika. Habakuk 2:3

2. Saattaa olla, että meidän on muututtava jollain tavalla, tai että jonkun muun on muututtava. 1. Samuelin kirja 1:10–12; 2. Mooseksen kirja 2:23–24

Jumala:

1. Jumala saattaa vastata rukoukseemme ”ei”

2. Jumala saattaa sallia, että meitä koetellaan.

Kuten Jobin kirja ja Danielin kirja 10:2–3, 12–14 osoittavat, emme toisinaan tiedä lainkaan, mitä kaikkea kulissien takana tapahtuu. Tiedämme kuitenkin, että kärsivällisyytemme ja sinnikkyytemme kunnioittavat Jumalaa.

K: Mitkä ovat kultaisen säännön esimerkkejä Matt. 7:12a:ssa?

V: Huomaa, että tässä ei puhuta ”veljistä”, eli uskovista, vaan naapureista, sekä uskovista että ei-uskovista. Liiketoiminnassa kohtele toimittajia, asiakkaita, työtovereita, esimiehiä ja alaisia niin kuin haluaisit ja odottaisit itseäsi kohdeltavan, jos tilanne olisi päinvastainen. Kilpailijoiden suhteen voit olla kova kilpailija, mutta silti myös reilu ja kunniallinen. Kun tilanne, myynti tai kauppa on saatu päätökseen, voisitko kertoa toiselle osapuolelle rauhallisin mielin, että olet kristitty, vai olisitko nolostunut ja häpeissäsi kertoessasi heille olevasi kristitty?

Kultainen sääntö oli annettu negatiivisessa muodossa jo sata vuotta aiemmin Hillelin, Aleksandrian Filon, Tobitin kirjan 4:15 ja Konfutsen toimesta (Legge, Chinese Classics, 1, s. 191f).

Katso lisätietoja teoksista New International Bible Commentary, s. 1129, Believer’s Bible Commentary, s. 1229, Evangelical Commentary on the Bible, s. 731, sekä The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 131–132.

K: Miksi luulet, että Matt. 7:13–14:ssä portti, joka johtaa tuhoon, on leveä, ja portti, joka johtaa iankaikkiseen elämään, on kapea?

V: Nämä kaksi porttia johtavat eri määränpäihin. Saatana johdattaa maailmaa yhtä polkua pitkin, joka on viime kädessä itsekäs ja tuhoisa. Mutta Jumalalla on toinen polku, ja meidän on valittava, seuraammeko joukkoa vai Jumalaa.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 34, The Believer’s Bible Commentary, s. 1229, ja Ulrich Luzin teoksesta Matthew 1–7: A Commentary, s. 435.

K: Kertooko Matt. 7:20, miten voimme osoittaa, mikä uskonnollinen ryhmä edustaa todellista uskontoa?

V: Kyllä ja ei. Jokaisessa uskonnossa on ihmisiä, jotka väittävät kuuluvansa kyseiseen uskontoon, mutta eivät noudata sen opetuksia. On monia ”kulttuurikristittyjä”, ”kulttuurimuslimeja”, ”kulttuurihinduja” jne. Tämä kohta osoittaa puhuttelevansa yksilöitä, erityisesti vääriä opettajia. Näin ollen tämä jae koskee kultin tai uskonnon perustajia. Katso eri vastaus teoksesta *When Cultists Ask*, s. 103.

K: Miten on mahdollista, että jotkut voivat ajatella olevansa pelastettuja, mutta joutuvat silti helvettiin (Mt 7:21–23)?

V: On olemassa tärkeä käsite, jota kutsutaan ”vääräksi kääntymykseksi”. Ihmiset voivat paitsi huijata muita, myös huijata itseään. Mikään tässä ei viittaa siihen, että heillä olisi ollut harhaoppisia opetuksia. Mutta jos heidän uskonsa ja elämänsä hedelmät eivät ole sopusoinnussa Uuden testamentin opetusten kanssa, heidän tulisi tutkia omaa uskoaan, kuten Paav i kehottaa tekemään 2. Korinttolaiskirjeen 13:5:ssä. Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 878, New International Bible Commentary, s. 1129, Believer’s Bible Commentary, s. 1229–1230, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 34, sekä Ulrich Luzin teoksesta Matthew 1–7: A Commentary, s. 442.

K: Miten Matt. 7:24–29 soveltuu elämäämme?

V: Tony Evans kertoo vertauksen, jossa hänen seinässään oli halkeama, jonka hän korjasi monta kertaa, mutta se ilmestyi aina uudelleen. Ongelma ei ollut seinässä; ei, se oli vakavampi. Ongelma oli perustuksessa. Jos elämässämme on hengellisellä tasolla halkeama, joka palaa yhä uudelleen, älä ehkä pidä halkeamaa perimmäisenä syynä. Perimmäinen syy saattaa olla jokin vika perustuksessa. Teknisesti ottaen tämä vertaus ei koske kahta perustusta, vaan sitä, mihin perustuksesi rakennetaan. Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 878, The Believer’s Bible Commentary, s. 1230, The Expositor’s Greek New Testament, s. 135–136, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 34, 36.

K: Osoittaako Matt. 7:24–29, että vain ne, jotka tunnustavat väitetyn ”sisäisen jumalallisuutensa”, voivat kestää elämän myrskyt, kuten Spangler ja jotkut muut New Age -liikkeen kannattajat väittävät?

V: Ei, katso vastaus Matteuksen evankeliumin 6:33 kohdasta. Tässä kohdassa ei mainita mitään jumalallisuudestamme; New Age -liikkeen kannattajat tulkitsevat sen itse tekstiin. Kyse on pikemminkin siitä, onko elämämme (talomme) rakennettu Jumalan perustalle vai hiekalle. Katso lisätietoja teoksesta When Cultists Ask, s. 103.

K: Miksi spitaalinen muotoili kysymyksensä näin Matt. 8:2:ssa?

V: Spitaalinen ei epäillyt lainkaan Jeesuksen kykyä puhdistaa hänet. Spitaalinen oli epävarma Jeesuksen halukkuudesta puhdistaa hänet.

Spitaali on myös hyvä vertauskuva synnille. Se näyttää inhottavalta, leviää ihmisen iholle, tarttuu muihin ja oli ihmisen voimin parantumaton.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1231.

K: Miksi spitaalisen piti Mt 8:4:n mukaan tuoda uhri todistukseksi pappeille?

V: Tämä toimi todistuksena pappeille siitä, että hänet oli ihmeellisesti puhdistettu, ja se oli myös todistus pappeille siitä, että Jeesus noudatti edelleen lakia. Luultavasti hyvin harvat spitaaliset menivät papin luo pyytämään tarkastusta, koska he olivat nyt parantuneet. Jos pappi olisi ollut tarkkaavainen, hän olisi saattanut selvittää, kuka tämä parantaja oli; tekstissä ei kuitenkaan mainita, että pappi olisi tutkinut asiaa tarkemmin. Tämä saattoi olla syy siihen, miksi Jeesus ”koetteli pappia” antamalla tämän tutkia miehen ensimmäisenä.

Toinen syy oli se, että Jeesus halusi miehelle paitsi fyysisen parantumisen myös yhteiskunnallisen kunniansa palauttamisen. Jos pappi olisi kuullut toisilta, että tämä mies oli ”puhdas”, vaikka hän ei ollut mennyt papin luo Mooseksen lain mukaisesti, pappi olisi saattanut kateudesta kieltäytyä julistamasta häntä puhtaaksi.

Myöhemmin osa fariseuksista tuli kristityiksi, kuten Apostolien tekojen 15:5 kertoo. Kaikista monista puutteistaan huolimatta monilla fariseuksilla oli silti se hyve, että he ottivat Jumalan sanan vakavasti ja uskoivat siihen, mitä Jumala sanoi ylösnousemuksesta ja tuonpuoleisesta.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1231, The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 138, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 36–37.

K: Tuliko sadanpäämies Matteuksen evankeliumin 8:5–13 mukaan itse Jeesuksen luo, vai lähettikö hän toiset, kuten Luukkaan evankeliumin 7:1–10 kertoo?

V: On kaksi mahdollista vastausta.

1) Sadanpäämies lähetti muut edellä ja tuli sitten itse.

2) Kun sadanpäämies ”tuli”, se ei välttämättä tarkoita, että hän tuli henkilökohtaisesti. Esimerkiksi kun Joh. 19:1 sanoo, että Pilatus ruoski Jeesusta, se ei tarkoita, että Pilatus teki sen omin käsin.

Katso lisätietoja teoksista Bible Difficulties & Seeming Contradictions, s. 174–175, ja When Critics Ask, s. 334.

K: Miksi Jeesus ihmetteli sadanpäämiehen uskoa Matteuksen evankeliumin 8:10 ja Luukkaan evankeliumin 7:9 kohdissa?

V: Jeesus ihmetteli havaitsemaansa vastakohtaa. Sadanpäämies ei ollut juutalainen, eikä hän ollut kasvanut lain mukaisesti koko elämäänsä, mutta silti hänellä oli enemmän uskoa kuin monilla juutalaisilla. Sadanpäämies ajatteli, että Jeesus voisi hallita sairauksia samalla tavalla kuin hän komensi sotilaitaan. Usko ei perustu pelkästään ympäristöön ja kasvatukseen. Sadanpäämies saattoi sanoa, ettei hän ollut sen arvoinen joko juutalaisten tapojen vuoksi tai, mikä on todennäköisempää, koska hän tunnusti Jeesuksen voiman ja auktoriteetin. Sadanpäämies saattoi olla tietoinen aiemmasta parantamisesta Joh. 4:46–54, ja se antoi hänelle toivoa ja rohkeutta lähestyä Jeesusta.

Katso lisätietoja teoksista Evangelical Commentary on the Bible, s. 731–732, The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 139, New International Commentary on the Bible, s. 1130, ja Tony Evans Bible Commentary, s. 878–879.

K: Viittaako Matt. 8:12 väliaikaiseen rangaistukseen vai ikuiseen rangaistukseen?

V: Itse jakeessa ei sitä mainita. Kuitenkin ”itku ja hampaiden kiristys” viittaa muualla paitsi tuskaan myös pysyvästi menetettyyn kunniaan, etuoikeuksiin ja iloon, joten tämä viittaa todennäköisimmin ikuiseen rangaistukseen.

K: Onko helvetti Matt. 8:12; 22:13; 25:30:ssa pimeyden paikka vai tulen paikka, kuten Ilm. 20:14; Mark. 9:48:ssa?

V: Molempia. Ensin lyhyt vastaus, sitten pidempi vastaus.

Lyhyt vastaus: Tämä tuli ei ole pelkkä maallinen tuli, ja Jumala voi luoda tämän tulen juuri sellaiseksi kuin Hän haluaa. Jumala kuvaa meille jotain, mitä emme ole koskaan nähneet maan päällä, ja vaikka emme tiedä, kuinka samankaltainen tai erilainen maallinen tuli on helvetintuleen verrattuna, se on riittävän samankaltainen, jotta Jumala voi käyttää sitä kuvaavana vertauskuvana.

Pitkä vastaus: Tieteellisesti katsoen tuli on kirkas, koska se säteilee valofotoneja näkyvässä spektrissä (punaisesta violettiin). Se tuntuu kuumalta, koska se säteilee meille valofotoneja myös spektrin muissa osissa, pääasiassa tulen infrapunasäteilyä, kun taas ilmakehän läpi tuleva auringonvalo sisältää enemmän ultraviolettisäteilyä. Miten kuvailisit jotain, joka säteilee pääasiassa röntgen- tai gammasäteilyä? Se voisi paistaa jotain paljon nopeammin, mutta se näyttäisi pimeältä paljaalle silmälle. Fotoneista puhumatta neutronitähti säteilisi suurimman osan energiastaan neutroneina, joita myös atomipommi lähettää, mutta se olisi pimeä, jos fotoneja olisi vähän. Emme nyt tiedä, onko helvetti kuuma fotonien, neutronien vai jonkin aivan muun vuoksi, mutta nämä maalliset havainnot osoittavat yksinkertaisesti, että on monia mahdollisuuksia sille, millaisia helvetin pimeys ja tuli voisivat olla.

Katso muita vastauksia teoksista *When Cultists Ask*, s. 104–105, ja *When Critics Ask*, s. 335.

K: Mitä merkitystä on Jeesuksen sanavalinnalla Matt. 8:13:ssa?

V: Ei ole kirjattu, että Jeesus olisi sanonut tätä kenellekään muulle. Sadanpäälliköllä oli niin suuri usko, että Jeesuksen tarvitsi vain sanoa tämä, ja hänen palvelijansa parantuisi.

K: Todistaako Pietarin avioliitto Mt 8:14 ja 1 Kor 9:5:ssä, että katolinen käytäntö, jonka mukaan papit eivät saa mennä naimisiin, on väärä?

V: Protestanttina sanottuna tämä yksittäinen jae ei todista eikä kumoa tätä asiaa. Pietari oli naimisissa ennen kuin hänestä tuli opetuslapsi. Samalla tavalla 1900-luvulla on ollut naimisissa olevia episkopaalisia pappeja, jotka kääntyivät katolilaisuuteen, ja katolinen kirkko antoi heidän jatkaa naimisissa olevina katolisina papeina ja jatkaa avioliittoaan entiseen tapaan.

K: Mitä mielenkiintoista on tässä Mt 8:15 mainitussa kuumeen parantamisessa?

V: Yleensä kun joku toipuu kuumeesta, hän on heikko ja tarvitsee aikaa toipumiseen. Kuumeesta sairastuminen ei ollut harvinaista malarian vuoksi. Pietarin anoppi ei tarvinnut lainkaan aikaa toipumiseen, ennen kuin hän alkoi palvella heitä.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 37; Believer’s Bible Commentary, s. 1232; The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 204; The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 140–141; sekä New International Bible Commentary, s. 1158–1159.

K: Viittaako Jesaja 53:4 Matteuksen evankeliumin 8:17 kohdassa siihen, että hän kärsi meidän puolestamme, vai siihen, että hän paransi meidät?

V: Jesaja 53:4 voi viitata molempiin.

Messias joutuu kärsimään: Kuten Jesaja 53:5 osoittaa, tämä kohta viittaa Messiaaseen (kärsivään palvelijaan), joka kärsii meidän puolestamme. Samoin Jesaja 53:6 sanoo, että Herra pani kärsivän palvelijan kantaakseen meidän vääryytemme.

Jumalan kansa paranee. Sekä Jesaja 53:5 että 53:4 osoittavat, että Messiaan tuoma etu on meidän parantumisemme. Mikään Jesaja 53:ssa ei täsmennä, että kyseessä olisi vain hengellinen parantuminen tai fyysinen parantuminen. Varmasti Jumala käytti fyysisen parantumisen esimerkkejä viittaamaan niiden takana olevaan, ristillä mahdollistuneen hengellisen parantumisen suurempaan merkitykseen.

Katso laajempi käsittely teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, sivut 204–206.

K: Voisiko Jeesus viitata Matt. 8:20:ssa ja muualla johonkuhun muuhun kuin itseensä, kun Hän sanoo: ”Ihmisen Poika”?

V: Ei, Markus 14:41b osoittaa, että Jeesus tarkoitti itseään. Getsemanen puutarhassa, juuri ennen pidätystään, Jeesus sanoo Markus 14:41b:ssa: ”Nukutteko ja lepäilettekö vielä? Riittää jo! Hetki on tullut. Katsokaa, Ihmisen Poika on luovutettu syntisten käsiin. Nouskaa, lähdetään. Katsokaa, minun petturini lähestyy!” (BSB). Katso The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, sivut 209–213, jossa käsitellään laajasti termiä ”Ihmisen Poika”.

K: Miksi Jeesus kutsuu itseään usein Ihmisen Pojaksi, kuten Matt. 8:20:ssä ja muuallakin?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1) Jeesus piti tätä termiä erittäin merkittävänä. Jeesus käytti tätä ilmausta 32 kertaa Matteuksen evankeliumissa, 14 kertaa Markuksen evankeliumissa, 26 kertaa Luukkaan evankeliumissa ja 12 kertaa Johanneksen evankeliumissa.

2) Kun nimitystä ”Jumalan Poika” käytetään korostamaan Jeesuksen jumaluutta, ”Ihmisen Poika” korostaa myös Jeesuksen täyttä ihmisyyttä. Mutta aivan kuten ”Ihmisen Poika” viittaa Jeesuksen täyteen ihmisyyteen, ”Jumalan Poika” korostaa Jeesuksen täyttä jumaluutta.

3) Danielin kirjan 7:13–14 puhuu profeetallisesti Ihmisen Pojasta. Jeesus halusi luultavasti heidän palaavan lukemaan tämän kohdan. Siinä sanotaan: ”Yöllisessä näyssäni jatkoin katsomista, ja näin jonkun, joka oli Ihmisen Pojan kaltainen, tulevan taivaan pilvien kanssa. Hän lähestyi Ikuista ja vietiin Hänen eteensä. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja hallitsijan asema, jotta kaikki kansat ja kielet palvelisivat häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, ja hänen valtakuntansa on sellainen, jota ei koskaan tuhota.” (BSB)

Katso laajempia vastauksia teoksista Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 322–324, When Critics Ask, s. 335–336, When Cultists Ask, s. 105–106 sekä New International Commentary on the Bible, s. 1130–1131.

K: Miksi Jeesus sanoi miehelle Matt. 8:21–22:ssa, että kuolleet saavat haudata omat kuolleensa?

V: Jeesus tarkoitti, että ympärillä oli runsaasti hengellisesti kuolleita ihmisiä hautaamaan kuolleita, eikä miehen tulisi takertua asioihin, joilla ei ole ikuista merkitystä. Ongelma oli miehen pyynnössä: ”Herra, anna minun ensin …”.

Mikään ei viittaa siihen, että miehen isä olisi jo kuollut. Mies saattoi tarkoittaa: ”Odota, kunnes vanha isäni kuolee, ja ehkä kunnes hän saa perintönsä, ja sitten minä seuraan sinua.” Mies siis halusi seurata Jeesusta, mutta hän halusi tehdä sen omalla aikataulullaan. Jeesus torjui hänet. Tästä jyrkässä vastakohdassa, kun evankeliumin kirjoittajaa Matteusta pyydettiin seuraamaan Jeesusta, Matteus lähti välittömästi ja seurasi Häntä (Matteus 9:9).

Katso laajempia vastauksia teoksista Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 324; When Critics Ask, s. 336; The Believer’s Bible Commentary, s. 1232–1333; The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 38; New International Commentary on the Bible, s. 1130; sekä The Tony Evans Bible Commentary, s. 879.

K: Miten Jeesus saattoi nukkua tämän suuren myrskyn aikana (Matt. 8:24–25)?

V: Tässä käytetty kreikkalainen sana seismos voi viitata maanjäristykseen, mutta tässä yhteydessä se viittaa meren voimakkaaseen ”ravisteluun”. Jeesus oli voittanut ihmisten sairaudet, eikä Hän pelännyt myöskään luonnonvoimia. On olemassa kaksi mahdollisuutta.

Luonnollinen: Jeesus oli väsynyt saarnattuaan ja nukkui hyvin sikeästi. Tuolloin ei ollut mikrofoneja tai äänentoistojärjestelmiä, joten julkinen puhuja joutui puhumaan hyvin äänekkäästi. Muistakaa myös, että Jeesuksella ei ollut huolta siitä, pääseekö hän toiselle puolelle. Jos Jeesus pystyi normaalisti nukkumaan pienessä veneessä, hän yksinkertaisesti nukkui myös silloin, kun aallot olivat korkeampia ja tuuli voimakkaampaa.

Yliluonnollinen: Jos myrsky oli niin voimakas, ettei kukaan voinut nukkua sen aikana, niin ehkä Isä antoi Jeesuksen vaipua hyvin syvään uneen koetellakseen opetuslasten uskoa siihen, että Jumala pitää Jeesuksen turvassa.

Katso lisätietoja teoksista Evangelical Bible Commentary, s. 732, ja The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 143.

K: Mitä voimme soveltaa elämäämme Matt. 8:24–27:n perusteella?

V: Jokaisella on myrskyjä, joista jotkut ovat niin vakavia, että ne voisivat upottaa veneemme. Jeesuksen näkemys myrskystä ja meidän näkemyksemme myrskystä saattavat kuitenkin olla radikaalisti erilaisia. Opetuslapset olivat kalastajia, ja he tiesivät, että kalastajat voivat menettää henkensä tällaisissa myrskyissä. Kuten Matthew Henry toteaa, Jeesus ei moittinut heitä siitä, että he herättivät Hänet pyytääkseen apua, vaan pikemminkin heidän pelostaan ja uskon puutteestaan. Opetuslapset eivät ymmärtäneet, ettei heidän olisi pitänyt pelätä veneen uppoamista, kun Jeesus oli siinä mukana. Opetuslapsilla oli uskoa, mutta heillä ei ollut sellaista uskoa, johon he olisivat voineet luottaa. Myrsky oli todellakin raivoisa, mutta oikea ratkaisu oli pyytää Jeesusta tyynnyttämään myrskyn. Elämässämme voi olla myrskyjä, jotka eivät vain näytä raivoisilta, vaan ovat todellakin raivoisia. Meidän on pyydettävä Jeesusta tyynnyttämään myrsky.

Jeesus antoi tässä kaksi nuhtelua: yhden tuulelle ja aalloille ja toisen opetuslapsille heidän vähäisen uskonsa vuoksi. On kuin he eivät olisi täysin ymmärtäneet tai oikeasti muistaneet, kuka oli veneessä heidän kanssaan. Ehkä meidän on tehtävä parannus, kun unohdamme, kuka on elämämme veneessä kanssamme. Yksi hyvä asia elämämme koettelemuksissa on se, että ne auttavat meitä ymmärtämään entistä paremmin, kuka Jeesus on.

Lopuksi, kun tuuli lakkaa, vesi on vielä jonkin aikaa hyvin aaltoilevaa. Mutta opetuslapset olivat hämmästyneitä, sillä Matteuksen evankeliumin 8:26 mukaan paitsi tuuli myös aallot tyyntyivät. Vene ei olisi turvassa, ennen kuin aallot olisivat tyyntyneet, joten Jumala tyynnytti myös aallot.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 38–39, The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 215, The Believer’s Bible Commentary, s. 1233, ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 880.

K: Oliko Matteuksen evankeliumin 8:28 kohdassa kaksi riivatun miestä Gergesenien maassa, vai vain yksi, kuten Markuksen evankeliumin 5:1–4 ja Luukkaan evankeliumin 8:26–33 kertovat?

V: Vaikka kyseessä saattoi olla kaksi erillistä tapahtumaa, on todennäköisempää, että kyseessä oli sama tapahtuma ja että Matteuksen evankeliumissa on kirjoitusvirhe. Apostoli Johanneksen opetuslapsi Papias kirjoitti, että Matteus kirjoitti evankeliuminsa alun perin hepreaksi tai arameaksi. Teoksessa When Critics Ask (s. 337) lisätään, että ”jos miehiä oli kaksi, molemmat kertomukset ovat oikeita, sillä on olemassa hyvin perustavanlaatuinen matemaattinen laki… – missä tahansa on kaksi, siellä on aina yksi. Poikkeuksia ei ole!” Meillä olisi ongelma, jos Markus ja Luukas sanoisivat, että mies oli vain yksi, mutta sanaa ”vain” ei ole tekstissä.

K: Missä kaupungissa tarkalleen ottaen oli demonien riivaama mies (Mt 8:28)?

V: Se olisi joko Gadara tai Gerasa. Vaikeus on siinä, että alueella oli kolme kaupunkia, joiden nimet olivat melko samankaltaisia. Lisäksi, jos tämä on kirjoitettu hepreasta, hepreankieliset kirjaimet ”r” ja ”d” ovat hyvin samankaltaisia.

Gergesenes (Gergesasta), nykyinen Khersa, on kaupunki, joka mainitaan suurimmassa osassa käsikirjoituksia. Se sijaitsee Galileanmeren itärannalla, ja kukkulat laskeutuvat jyrkästi mereen.

Gadarenes (Gadaran), nykyinen Um Qeis, sijaitsi vain 5–8 mailia Galileanmerestä kaakkoon, ja ”gadarenalaisten maa” ulottui Galileanmerelle asti, kuten Josephus todistaa mainitsemalla tämän ja Gadaran kolikosta, jossa on kuvattu laiva. Vaticanus, Ephraem Rescriptuksen teksti ja jotkut Diatessaronin kopiot mainitsevat tämän kaupungin.

X Gerasenes (Gerasan) (nykyinen Jerash) sijaitsee noin 30 mailia Galileanmerestä, joten kyseessä ei voi olla kyseinen kaupunki. Tämä nimi esiintyy ainoastaan kursivoiduissa käsikirjoituksissa, Vulgatassa, Harcleanin syyriankielisen tekstin marginaalissa (ei tekstissä) sekä sahidinkielisessä koptinkielisessä tekstissä.

X Gersa Gileadissa sijaitsee 20 mailia Jordan-joesta itään

X Gazarenes ei ole koskaan ollut olemassa oleva kaupunki. Tämä ilmeinen kirjoitusvirhe esiintyy ainoastaan alkuperäisessä Sinaiticus-käsikirjoituksessa, ja myöhempi kirjuri korjasi sen Sinaiticus-käsikirjoituksessa muotoon Gergasenes.

Katso Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 324–326, Hard Sayings of the Bible, s. 373, When Critics Ask, s. 336–337, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 122, Alandin ym. teos The Greek New Testament, s. 29, The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 144–145, sekä The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 219–220.

K: Mitä voimme oppia elämästämme Matt. 8:28–29:n perusteella?

V: Ensinnäkin hautojen pitäisi olla hiljainen paikka, jonka ympärillä ei ole mitään elävää. Mutta kuolleiden valtakunnassa demonit toimivat. Riivattujen ei olisi pitänyt olla siellä; heidän olisi pitänyt elää muiden ihmisten joukossa. Emme tiedä, miksi he olivat siellä; ehkä he päättivät välttää ihmisiä, ehkä ihmiset ajoivat heidät pois, ehkä he ryöstivät hautoja, ryöstivät tai tappoivat saapuvia tai jostain muusta syystä. Olisi kuitenkin yllättävää, jos joku menisi osoittamaan kunnioitusta jonkun haudalle ja yhtäkkiä nämä kaksi riivatun miestä ilmestyisivät paikalle.

Omassa elämässämme ja ympärillämme olevien ihmisten elämässä saattaa olla menneisyydestämme asioita, joita ei pitäisi käydä läpi uudelleen, tuoda esiin tai edes vapaaehtoisesti muistella. Mutta yhtäkkiä, mistä syystä tahansa, ilmestyy silti jotain, jonka ei pitäisi enää olla siellä. Meidän tulisi olla vakaita siinä, että näin ei voi olla; että se on karkotettava Jeesuksen nimessä. Olemme uusi luomus; osa siitä tarkoittaa, että vanhan ja syntisen on kuoltava – ja pysyttävä kuolleena.

Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 880.

K: Mitä demonit tarkoittivat Matt. 8:29:ssä sanoilla ”kiduta meitä ennen aikojaan”?

V: Demonit tiesivät, että heidät lähetettäisiin syvyyteen (Juudaksen kirje 6; Ilmestyskirja 20:1–2) ja myöhemmin tuliseen järveen (Ilmestyskirja 20:14–15).

K: Miksi Jeesus suostui Mt 8:32:ssa demonien pyyntöön mennä sioihin?

V: Raamattu ei kerro sitä. Mutta näyttää siltä, ettei demonien siirtymisestä sioihin, jotka hukkuivat heti, ollut heille mitään hyötyä. On mielenkiintoista, että kaupunkilaiset olivat enemmän huolissaan 2 000 hukkunutta sikaa kuin kahdesta riivatusta ihmistä. He arvostavat taloudellista menetystä enemmän kuin hengellistä voittoa. Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1233, The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 219, ja Tony Evans Bible Commentary, s. 880.

K: Miksi Jeesus vietti aikaa täällä Kapernaumissa, jota Luukas kutsuu ”omaksi kaupungikseen”, kuten Matt. 9:1, Mark. 6:45 ja Joh. 6:17 kertovat?

V: Muistakaa, että Nasaretin asukkaat (noin 20 mailin päässä) olivat yrittäneet tappaa Jeesuksen (Luuk. 4:29–31), ja gergesaalilaiset pyysivät Jeesusta nimenomaan lähtemään sen jälkeen, kun 2 000 sikaa oli hukkunut, joten Jeesus teki Kapernaumista kotinsa. Se on hyvin todennäköisesti nykyinen Tell Hum, joka sijaitsee noin 2,5 mailia lounaaseen siitä kohdasta, jossa Jordan-joki laskee Galileanmerelle, sen luoteisrannalla. Simon Pietari, Andreas ja Filippus olivat kaikki kotoisin Betsaidasta (Joh. 1:44; 12:21), joka sijaitsi hyvin lähellä. Aikuisina he työskentelivät järvenrannalla sijaitsevassa Kapernaumin kaupungissa yhdessä Jaakobin, Johanneksen ja Matteuksen kanssa (Mark. 1:29). Katso lisätietoja Wycliffe Bible Dictionary -teoksesta s. 66, 226, 310 ja Believer’s Bible Commentary -teoksesta s. 1234.

K: Mitä Mt 9:2–6:ssa pidettäisiin vääränä siinä, että Jeesus antoi anteeksi syntejä?

A: Ihmiset tekivät syntiä Jumalaa vastaan, ja he päättelivät oikeutetusti, että Jeesuksen täytyi olla Jumala, jotta hän voisi antaa anteeksi Jumalaa vastaan tehdyt synnit. Huomaa, että Jeesus ei sanonut: ”Jumala on valtuuttanut tai hyväksynyt minut sanomaan, että syntisi ovat anteeksi annetut”. Sen sijaan Jeesus yksinkertaisesti julisti: ”Syntisi ovat anteeksi annetut”. Vaikka juutalaisten oli tarkoitus odottaa Messiasta, he eivät odottaneet, että Messias itse antaisi anteeksi syntejä. Sekä syntien anteeksiantaminen että sairauksien parantaminen mainitaan Psalmin 103:3:ssa, mutta molemmat ovat nimenomaan Herran tehtäviä.

Luonnollisesti katsoen miehelle sanominen ”sinun syntisi ovat anteeksi annetut” olisi yhtä naurettavaa kuin käskeminen raajarikkoa kävelemään.

Katso lisätietoja teoksista New International Bible Commentary, s. 1131, Evangelical Commentary on the Bible, s. 732, Believer’s Bible Commentary, s. 1234, ja The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 148.

K: Mitä ”tullikassan virka” tarkoittaa Matt. 9:9:ssä (KJV)?

V: Se tarkoittaa verojen keräämistä.

K: Mikä on Matteuksen ja hänen ystäviensä tausta Matt. 9:9–10:ssä?

V: Matteus (joka tarkoittaa ”Jumalan lahja” tai mahdollisesti ”uskollinen”) on sama henkilö, joka Markuksen evankeliumissa tunnetaan nimellä Levi. Molemmat ovat heprealaisia nimiä. Tämä tapahtui Kapernaumin ulkopuolella, missä sijaitsi roomalainen varuskunta. Paikallisen veronkantajan oli osattava sujuvasti sekä arameaa että kreikkaa, vaikka latinankin taito olisi ollut hyödyksi. Emme tiedä varmuudella, mitä kieltä juhla-aterian aikana pääasiassa puhuttiin, emmekä edes sitä, puhuttiinko arameaa Kapernaumissa lainkaan . Joka tapauksessa paikalla ei olisi nähty fariseuksia tai itsensä kunnioittavia juutalaisia syömässä ”syntisten” kanssa.

Veronkerääjiä halveksittiin, koska he keräsivät veroja roomalaisille miehittäjille. Lisäksi heidän odotettiin perivän enemmän kuin hallitus vaati ja pitävän erotuksen itsellään. Mahdollisuuksia periä vielä enemmän ja käyttää muita hyväkseen oli niin paljon, että kiusausta oli vaikea vastustaa.

Koska vieraita oli paljon, ehkä Matteuksen talo oli suuri, tai illallinen saattoi olla talon ulkoilupihalla. Luultavasti illallisella vieraita kutsuttiin myös tulemaan opetuslapsiksi. (Jeesuksella oli paljon opetuslapsia kahdentoista sisäpiirin lisäksi.) Kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa sivulla 1234 sanotaan Matteuksesta: ”Hän menetti mukavan työpaikan, mutta löysi kutsumuksensa. Hän menetti hyvät tulot, mutta löysi kunnian. Hän menetti mukavan turvallisuuden, mutta löysi seikkailun, jollaista hän ei ollut koskaan osannut uneksia.” Kuvittele, jos Matteus olisi sanonut ”ei”, kun Jeesus pyysi häntä. Matteus ei olisi tullut apostoliksi, ei olisi kirjoittanut evankeliumia, vaan olisi sen sijaan elänyt elämänsä tarkoituksettomana, melko varakkaana mutta halveksittuna ja myöhemmin unohdettuna nimettömänä miehenä.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 39, The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 223–224, The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 150–151, sekä Evangelical Commentary on the Bible, s. 733.

K: Mitä Jeesus tarkoitti, kun hän sanoi Matt. 9:12:ssa, että vain sairaat tarvitsevat lääkäriä?

V: Kaikki ovat sairaita, mutta vain ne, jotka tajuavat olevansa sairaita, hakeutuvat lääkärin luo. Joten tietyssä mielessä syytös, josta Jeesusta syytettiin, oli täysin totta. Mutta syömällä fariseusten kanssa – tai kenen tahansa muunkaan kanssa – Jeesus söi myös syntisten kanssa! Koska Jeesus oli juuri osoittanut voivansa antaa anteeksi halvaantuneen synnit, Hän saattoi antaa anteeksi myös veronkerääjien synnit. Jos joku sanoo, ettei halua mennä kirkkoon, koska se on täynnä epätäydellisiä ja syntisiä ihmisiä, sano hänelle, ettei sen pitäisi estää häntä, sillä kirkossa on aina tilaa vielä yhdelle! Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1234–1235, ja The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 152.

K: Miksi Jeesus mainitsi Matt. 9:13:ssa, että Jumala haluaa laupeutta eikä uhrauksia?

V: Jeesus viittaa Hoosean kirjan 6:6:een. Vaikka Jumala käski sekä uhraamaan että olemaan armollinen, Hän piti tärkeämpänä sitä, että meillä on armollinen sydän kuin uhrausta. Aivan kuten Hoosean aikoina, myös Jeesuksen aikana jotkut uskonnolliset ihmiset eivät välittäneet toisista, vaan olivat enemmän huolissaan siitä, että olivat ”oikeanlaisten” ihmisten seurassa. Jeesus oli huolissaan kadonneista veronkerääjistä ja syntisistä ja nuhteli heitä siitä, etteivät he ymmärtäneet, että kaikki ovat syntisiä Jumalan edessä, eikä heillä ollut mitään syytä pitää itseään parempina kuin muut syntiset. Kirjanoppineet ja fariseukset paljastivat todellisen sydämensä, sillä he eivät koskaan syyttäneet Jeesusta siitä, että hän olisi veronkerääjä tai syntinen, vaan siitä, että hän seurusteli heidän kanssaan. Katso lisätietoja teoksista Bible Difficulties & Seeming Contradictions, s. 118–119, ja The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 152.

K: Miksi opetuslapset eivät paastonneet Matt. 9:14:ssä?

V: Jeesus ei sanonut, etteivätkö hänen opetuslapsensa koskaan paastoaisi, vaan että heidän ei tarvinnut paastota niin kauan kuin Jeesus oli vielä heidän kanssaan lihassa. Paaston oikeista tarkoituksista katso keskustelu Matteuksen evankeliumin 6:16–18 kohdasta. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 226–227.

K: Mitä tarkoitusta vaatteita ja viinipusseja koskevilla vertauksilla on Matt. 9:16–17 ja Mark. 2:21–22?

V: Edes luonnollisessa maailmassa ei aina voi siirtyä asteittain johonkin uuteen. Joskus on ”rikottava kaava”, vaihdettava ajattelutapaa tai aloitettava alusta. Jeesus sanoi tässä, että hänen opetuksensa hyväksyminen vaati niin radikaalia muutosta, että on syntyttävä uudesti (Joh. 3:5–7) ja tultava uudeksi luomukseksi (2. Kor. 5:16–17). Katso myös keskustelu Mark. 2:21–22:sta.

Valitettavasti muinaisina aikoina ne ihmiset, joita Paavali tuomitsi Galatalaiskirjeessä ja joita kutsuttiin juutalaisiksi, yrittivät juuri sitä: sekoittaa armon ja Jeesuksen opetukset lakiin ja Vanhan testamentin käskyihin. Erilaisella tavalla myös jotkut seitsemännen päivän adventistit tekevät niin.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 227; The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 40; The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 153; sekä Believer’s Bible Commentary, s. 1235–1236.

K: Mitä erityistä on vaatekappaleen helmassa (Mt 9:20)?

V: Kyseessä olivat todennäköisesti vaatteen reunassa olevat tupsut. Niitä saatettiin pitää vaatteen pyhempänä osana, koska 4. Mooseksen kirjan 15:38 ja seuraavissa jakeissa sekä 5. Mooseksen kirjan 22:12 käskettiin kiinnittää tupsuja, joiden keskellä oli sininen lanka.

Nainen vaikutti olevan hyvin salamyhkäinen tämän asian suhteen. 3. Mooseksen kirjan 15:19–33 mukaan hänen jatkuva verenvuotonsa olisi tehnyt hänestä epäpuhtaan, joten hänen ei olisi alun perinkään pitänyt sekoittua tiiviiseen väkijoukkoon päästäkseen Jeesuksen luo.

Katso lisätietoja teoksista New International Bible Commentary, s. 1131, The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 154, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 733.

K: Miksi Jeesus mainitsi julkisesti verenvuotoa sairastavan naisen Matteuksen evankeliumin 9:20–22:ssa, Markuksen evankeliumin 5:27–34:ssa ja Luukkaan evankeliumin 8:43–49:ssa?

V: Fyysinen parantaminen ei ollut syy, miksi Jeesus tuli maan päälle. Jeesus oli enemmän huolissaan naisen uskosta kuin pelkästään fyysisestä sairaudesta. Kuten eräs pastori totesi tästä julkisesta ihmeestä: ”Kun olemme aivan lopussa, Jeesuksen viitan helma on vielä kiinni.”

K: Määrittääkö uskomme vahvuus Matt. 9:20–22 ja Mark. 5:27–34:n mukaan, vastataanko rukouksiimme?

V: Se on yksi tekijä. Kun rukoilemme Jumalan tahdon mukaisia asioita, meidän on oltava uskossa rukoillessamme. Jaakobin kirjeen 1:6–7 mukaan meidän on pyydettävä epäilemättä, sillä kaksimielinen ihminen ei saa sitä, mitä pyytää. Jos kuitenkin uskomme, mutta meillä on silti joitakin epäilyksiä, voimme pyytää, samalla kun tunnustamme rehellisesti epäuskomme, kuten se mies teki Markuksen evankeliumin 9:24:ssä, ja Jumala kuulee rukouksemme. On myös hyvä tietää, että Pyhä Henki rukoilee puolestamme, kuten Roomalaiskirjeen 8:26–27 kertoo.

Tietenkin, vaikka pyytäisimmekin jotain suuremmalla uskolla kuin kukaan on koskaan aiemmin mitään pyytänyt, eikä ole Jumalan tahto antaa sitä meille, niin Jumala ei anna sitä, kuten Jaakobin kirjeen 4:3 osoittaa. Tämä on osa laajempaa kysymystä: milloin Jumala vastaa rukoukseen, ja milloin Raamattu sanoo, ettei Hän vastaa. Katso keskustelua Matteuksen evankeliumin 7:7–11 kohdasta ja teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 419–421, jos haluat lisätietoja.

Katso evankeliumien osiosta kysymyksiä Jairuksen tyttärestä.

K: Miksi Matteuksen evankeliumissa 9:23–26 mainitaan ammattimaiset surunilmaistajat?

V: Palkatut surijat olivat yleisiä, jotta hautajaisissa olisi aikaa huolehtia kaikista vieraista. Mishnah Ketuboth 4:4:n mukaan jopa köyhän perheen oli maksettava kahdesta huilistista ja yhdestä ammattimaisesta surijattaresta. Jotkut ovat kutsuneet tätä ”keinotekoiseksi suruksi”. Kuolema on suuri bisnes, niin silloin kuin nytkin. Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 231, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1236.

K: Miksi nämä kaksi sokeaa miestä, joilla oli uskoa Jeesukseen, eivät Mt 9:28–31:n mukaan olleet tarpeeksi kuuliaisia pidättäytymään kertomasta asiasta muille?

V: Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Nämä sokeat miehet ”näkivät”, että Jeesus oli Daavidin Poika, eli Messias, paremmin kuin useimmat näkevät. Näillä miehillä oli uskoa kääntyä Jeesuksen puoleen, kun muuta vaihtoehtoa ei ollut. Vaikka he kääntyivätkin uskossa Jeesuksen puoleen suurissa asioissa, he eivät totelleet Häntä tässä pienessä asiassa. Ehkä he ajattelivat, että tämän kertominen juuri tuolloin olisi hyödyllistä, ja he olivat niin ylimielisiä, että luulivat tietävänsä paremmin kuin Jeesus, mikä oli hyödyllistä.

Tässä on mielenkiintoinen mutta surullinen tilanne hengellisesti tarkkanäköisistä ihmisistä, joilla oli suuri usko Jeesukseen, mutta jotka sitten päättivät suoraan olla tottelematta Jeesusta. Viisaus j inen usko eivät ole paljon hyötyä ilman kuuliaisuutta. Kyllä, he saivat näkönsä takaisin, mutta Jeesus ei saanut tässä tapauksessa kuuliaisia palvelijoita.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1236–1237, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 232–233.

K: Pitäisikö meidän rukoilla Matt. 9:38:n mukaisesti lisää työntekijöitä sadonkorjuuseen nykypäivänä?

V: Kyllä, tämä on usein laiminlyöty rukous. Rukoilemme sadon puolesta, eli sen puolesta, että ihmiset tulisivat Kristuksen luo ja tulisivat Hänen opetuslapsikseen, mutta meidän tulisi rukoilla myös lisää sadonkorjaajia, joita Jumala voisi käyttää evankelioimaan ei-kristittyjä, sillä Jeesus sanoo, että työntekijöitä on vähän, eli liian vähän. Joskus, kun ajat ovat vaikeita ja taloudelliset olosuhteet ovat ankarat, jopa ne, jotka toimivat pastoreina ja työskentelevät lähetyskentällä, voivat tuntea itsensä lannistuneiksi ja haluta lähteä. Työntekijät lähetetään ulos Jumalan toimesta, mutta heidän tulisi pysyä lähetettyinä, kunnes Jumala kutsuu heidät tekemään jotain muuta. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1237.

K: Voivatko opetuslapset parantaa jo ennen tätä, kuten Matt. 10:1:ssä sanotaan?

V: Riippumatta siitä, paransivatko he joitakin sairauksia jo ennen tätä, Jeesus antoi heille tässä vallan kaikkien sairauksien yli. Muuten, Matteuksen evankeliumin 10:2 on ensimmäinen kerta, kun heitä kutsutaan apostoleiksi.

K: Kuka on ”Lebbaeus” Matt. 10:3:ssa (KJV)?

V: Hän on sama henkilö kuin Taddeus.

K: Miten Matteuksen evankeliumin 10:4 ja Markuksen evankeliumin 3:18 mukaan kanaanilainen Simon saattoi olla yksi Jeesuksen opetuslapsista, kun Simon [väitetysti] ei ollut juutalainen?

V: KJV- ja NKJV-käännöksissä lukee ”Canaanite”, ja NKJV:n alaviitteessä mainitaan, että valtaosatekstissä lukee ”Cananaean”. Varhaisissa NASB- ja NRSV-käännöksissä lukee ”Canaanean”. BSB- ja NASB 2020 -käännöksissä lukee ”zealot”.

Ei ole olennaista, oliko Simon lainkaan juutalainen vai osittain juutalainen. Jeesus saattoi kutsua opetuslapsia mistä tahansa kansallisuudesta. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Markuksen evankeliumin 3:8 mukaan monet pakanakaupunkien Tyyron ja Sidonin asukkaat tulivat katsomaan Jeesusta. Tyyron sijaitsi noin 35 mailia Galileanmerestä, ja Sidon oli 25 mailia Tyyron päässä.

Kreikkalainen sana Kananaios voi olla aramean kielen sanan qan’an translitteraatio, joka tarkoittaa ”zelootti”. Luukkaan evankeliumin 6:15 ja Apostolien tekojen 1:13 kutsuvat häntä ”Simon Zelootiksi”. Sama asia todetaan teoksissa *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 8, s. 237, 239, *Asimov’s Guide to the Bible*, s. 840, sekä *The Expositor’s Greek Testament*, osa 1, s. 158. Tämä nostaa kuitenkin esiin mielenkiintoisen seikan. Jos yksi Jeesuksen opetuslapsista oli aiemmin kiihkoilija ja toinen, Matteus, veronkerääjä, he olisivat olleet poliittisesti täysin vastakkaisilla puolilla, ainakin ennen kääntymistään Kristuksen puoleen. Katso lisätietoja tästä teoksesta Evangelical Commentary on the Bible, s. 734.

K: Mitä ”Iskariot” tarkoittaa kohdissa Mt 10:4; Mk 3:19; Luuk. 6:16; Joh. 6:71?

V: Juudaksen isän nimi on Johannes 6:71 ja 13:26:ssa Simon, joten se ei ole hänen isänsä nimi. Iscariot-sanan merkityksestä on kaksi näkemystä.

1. Iskariot voisi tarkoittaa ”tikarin miestä”.

2. Se voisi tarkoittaa miestä (ish), joka on kotoisin Keriothista, joka oli kahden Juudan kaupungin nimi. Katso lisätietoja useista lähteistä, kuten Archaeological Encyclopedia of the Holy Land, s. 212, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 239.

K: Miksi Jeesus käski Matteuksen evankeliumin 10:5–6:ssa nimenomaisesti opetuslapsiaan olemaan menemättä samarialaisiin kyliin?

V: Kyse oli ajoituksesta, sillä Jeesus käski heitä nimenomaisesti menemään Samariaan Apostolien teoissa 1:8.

Jeesus lähetettiin ensin Israeliin ja sitten muualle maailmaan. Apostolit menivät ensin Juudeaan, sitten Samariaan ja lopulta maan ääriin. Kun Paavali saapui uuteen kaupunkiin, hänkin noudatti samaa kaavaa ja saarnasi ensin synagogassa. Monissa nykypäivän asioissakin saattaa olla ajankohta, jota Jumala haluaa meidänkin noudattavan.

K: Mitä mieltä olet Matt. 10:5–6:n valossa ahmadiyya-muslimien väitteestä, että he maksavat 20 000 dollaria kenelle tahansa, joka löytää todisteen siitä, että Jeesus tuli kaikkien ihmisten, eikä vain juutalaisten, puolesta?

V: Raamattu, Vanhan testamentin Ilmestyskirjaan asti, on johdonmukainen siinä, että Jeesus on kaikkien ihmisten Vapahtaja, ei vain juutalaisten. Kuvittele hetken, että Jeesuksen sanoma ei olisi ollut tarkoitettu pakanoille. Olisitko silloin sanonut kaikille noin puolelle miljoonalle kristitylle kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana Kristuksen jälkeen: ”Teidän ei pidä noudattaa Jeesuksen opetuksia; Jumala haluaa, että palaatte palvomaan pakanallisia epäjumalianne!” – tietenkään et, se on typerää! – aivan kuten tämä kysymyskin. Mutta tarkastellaanpa sitä kuitenkin yksityiskohtaisesti.

Yhtäältä voimme tehdä eron Jeesuksen ristiinnaulitsemista edeltäneen toiminnan, Jeesuksen sanoman ja ylösnousemuksen jälkeisen Jeesuksen välillä. Mutta kaikissa kolmessa tapauksessa Jeesus ei ollut tarkoitettu vain juutalaisille. Maallisen toimintansa aikana Jeesus itse meni ensisijaisesti (mutta ei yksinomaan) ”Israelin huoneen kadonneiden lampaiden” luo (Matteus 15:24). Hän julisti pelastuksensa ensisijaisesti juutalaisille. Mutta myös:

a) Vanha testamentti ennusti, että Jeesus oli tarkoitettu kaikille ihmisille.

b) Jeesus meni samarialaisten luo, jotka olivat puoliksi juutalaisia

c) Jeesus oli tarkoitettu myös pakanoille (ei-juutalaisille); Hän matkusti jopa tapaamaan pakanoita Israelin ulkopuolella.

d) Jeesus sanoi, että Hänen sanomansa oli tarkoitettu kaikille, ei vain juutalaiselle kansalle.

e) Jeesus ei koskaan sanonut, että hänen evankeliuminsa olisi rajoitettu juutalaisiin.

f) Lopuksi voidaan todeta, että Jeesuksen apostolit olivat parhaassa asemassa ymmärtämään, mitä Jeesus opetti.

Tässä on todisteet.

a) Jumala sanoi Vanhassa testamentissa, että Messias oli tarkoitettu kaikille ihmisille

Jesaja 9:1–7 on kuuluisa messiaaninen profetia. Jesaja 9:1b:ssä sanotaan: ”Mutta tulevaisuudessa Hän kunnioittaa Meren tietä, Jordanin tuolla puolen, kansojen Galileaa.”

Jesaja 42:1–9 on messiaaninen profetia. Jesaja 42:6 sanoo: ”Minä, Herra, olen kutsunut sinut vanhurskaaseen tarkoitukseen, ja minä tartun käteesi. Minä varjelen sinua ja asetan sinut liitoksi kansalle ja valoksi kansoille [pakanoille], avatakseni sokeiden silmät, tuodakseni vangit ulos vankilasta ja pimeydessä istuvat ulos vankilatalosta.”

Jesaja 49:1–7 on myös messiaaninen, mutta kiinnitä huomiota erityisesti Jesaja 49:6: ”Hän sanoo: ’Ei riitä, että olet minun palvelijani, että nostat esiin Jaakobin heimot ja palautat Israelin suojellut. Minä teen sinusta myös valon kansoille, jotta tuot pelastukseni maan ääriin asti.’”

b) Jeesus meni puolijuutalaisten samarialaisten luo

Johanneksen evankeliumissa 4:1–42 Jeesus saarnasi paitsi kaivon äärellä olleelle naiselle myös muille samarialaisille kyläläisille. Samarialaiset pyysivät Jeesusta jäämään heidän luokseen, joten Jeesus viipyi heidän luonaan kaksi päivää. ”Ja monet muut uskoivat hänen sanomansa vuoksi. He sanoivat naiselle: ’Me uskomme nyt ei vain sinun sanojesi vuoksi; olemme itse kuulleet ja tiedämme, että tämä mies on todellakin maailman Vapahtaja.’”

Luukkaan evankeliumin 17:11–18 osoittaa kuitenkin, että samarialaisia pidettiin edelleen muukalaisina eikä juutalaisina.

c) Jeesus matkusti pakanain luo Israelin itä- ja pohjoispuolelle

Mark. 7:24–30 Jeesus matkusti Tyyron seudulle (Israelin pohjoispuolella Foinikiassa) ja paransi erään naisen tyttären. Nainen ei ollut Israelin ulkopuolella asuva juutalainen nainen. Pikemminkin tekstissä sanotaan nimenomaisesti, että hän oli kreikkalainen, syyro-foinikialaista alkuperää. Koska väitettiin, että Jeesus oli vain juutalaisille, eikä vain ensisijaisesti juutalaisille, tämä yksi tapaus yksinään kumottaa ”vain”-väitteen.

Matteus 8:28–34 Jeesus paransi gadarelaiset riivatut. Gadarelaisalue sijaitsi Galileanmeren itäpuolella, ei-juutalaisella, kreikkaa puhuvalla, sikoja kasvattavalla alueella, jota kutsuttiin Dekapolikseksi. Katso myös Markus 5:1–20 ja Luukas 8:26–39. Aivan kuten syyro-foinikialaisen naisen tapauksessa, nämä eivät olleet sattumalta paikalla olleita ei-juutalaisia. Jeesus matkusti tarkoituksella Israelin ulkopuolelle saarnaamaan ja välittämään pelastussanomaansa näille ei-juutalaisille.

Mark. 7:31–37 Jeesus teki julkisesti ihmeen Dekapoliksessa, joka kreikaksi tarkoittaa ”kymmenen kaupunkia”. Se oli kreikkalaisten uudisasukkaiden alue nykyisen Syyrian ja Jordanian alueella; mikään osa Dekapoliksesta ei sijainnut Israelissa.

Mark. 8:1–10 Kun Jeesus oli ruokkinut viisituhatta ihmistä Israelissa, Hän ylitti myöhemmin Galileanmeren itään, pakanain puolelle, ja ruokki siellä neljätuhatta ihmistä. Tämä tapahtui myös Dekapoliksessa, kreikkalaisten siirtolaisten kymmenessä kaupungissa.

d) Jeesuksen evankeliumi oli tarkoitettu kaikille kansoille

Jeesus käski opetuslapsiaan levittämään sanomaansa ”kaikille kansoille”, ei vain juutalaisille.

Luukas 24:45–47 ”Silloin Hän [Jeesus] avasi heidän mielensä ymmärtämään Raamattua. Ja Hän sanoi heille: ’Näin on kirjoitettu: Kristus kärsii ja nousee kuolleista kolmantena päivänä, ja Hänen nimessään julistetaan parannusta ja syntien anteeksiantoa kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.’” Tässä ei sanota vain ”kaikissa kansoissa”, vaan pikemminkin ”kaikille kansoille”.

Matteus 28:18–20: ”Silloin Jeesus tuli heidän luokseen ja sanoi: ’Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät, maailman loppuun asti.’” Tässä ei sanota pelkästään ”tehkää opetuslapsia kaikissa kansoissa”, vaan pikemminkin ”tehkää opetuslapsia kaikista kansoista”.

Matteus 8:11–12 Kun Jeesus oli parantanut sadanpäämiehen palvelijan, Jeesus sanoi: ”Minä sanon teille, että monet tulevat idästä ja lännestä osallistumaan juhla-aterialle Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa. Mutta valtakunnan pojat heitetään ulkoiseen pimeyteen, jossa on itku ja hampaiden kiristys.” Katso myös Luuk. 7:1–10 sadanpäämiehen palvelijasta ja Luuk. 13:28–30 muista, jotka osallistuvat juhla-aterialle. Jeesus EI tarkoita pelkästään sitä, että juutalaisia tulee muista maista, sillä valtakunnan pojat ovat juutalaisia, ja idästä ja lännestä tulevat ne, jotka eivät ole valtakunnan poikia.

Mark. 3:7b–8: ”…suuri joukko Galileasta, Juudeasta, Jerusalemista, Idumeasta, Jordanin tuolta puolen olevasta seudusta sekä Tyroksen ja Sidonin läheisyydestä. Suuri joukko tuli hänen luokseen kuultuaan, mitä suuria tekoja hän teki.” Jos joku yrittäisi väittää, että paikalle olisi tullut vain juutalaisia näistä paikoista (muuten ”vain”-väite romahtaa), Jeesuksen saarnaaminen kreikkalaiselle syyro-foinikialaiselle naiselle Tyrosissa kumottaa tämän väitteen.

Luukas 2:32 Kun Jeesus oli vielä vauva, profeetta Simeon ennusti Jeesuksesta, että hänestä tulisi ”valo, joka valaisee pakanat ja tuo kunniaa sinun kansallesi Israelille”. Vaikka viimeinen lause osoittaa, että Jeesus oli myös juutalaisten puolesta, alleviivattu lause osoittaa, että Jeesus oli ”ilmoitus” pakanoille, ja pakanat ovat ei-juutalaisia.

Luukas 3:14 Jotkut roomalaiset sotilaat kysyivät Johannes Kastajalta, mitä heidän tulisi tehdä, ja hän kertoi heille. Miksi Johannes Kastaja olisi käskenyt näitä ei-juutalaisia miehittäjiä toimimaan näin, ellei Jeesus olisi ollut tarkoitettu heille?

Joh. 1:4 ”Hänessä [Sanassa] oli elämä, ja se elämä oli ihmisten valo.” Johannes olisi voinut käyttää tässä sanaa ”juutalaiset”, mutta hän ei käyttänyt; Johannes käytti sanaa ”ihmiset”.

Joh. 1:9–12 ”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Hän oli maailmassa, ja vaikka maailma oli luotu Hänen kauttaan, maailma ei tunnistanut Häntä. Hän tuli omiensa luo, mutta omansa eivät ottaneet Häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, niille, jotka uskoivat Hänen nimeensä, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.”

Joh. 1:29 ”Seuraavana päivänä Johannes näki Jeesuksen tulevan häntä kohti ja sanoi: ’Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!’” Johannes olisi voinut sanoa ”ottaa pois juutalaisten synnit”, mutta hän sanoi: ”ottaa pois maailman synnin.”

Joh. 3:15b–17 ”jotta jokainen, joka uskoo Häneen [Ihmisen Poikaan], saisi iankaikkisen elämän. Sillä Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että Hän antoi ainoan Poikansa, jotta jokainen, joka uskoo Häneen, ei mene hukkaan, vaan saisi iankaikkisen elämän. Sillä Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan maailman Hänen kauttaan.”

e) Jeesus osoitti, ettei hänen evankeliuminsa ollut tarkoitettu vain juutalaisille

On ymmärrettävä, että aluksi Jeesus käski odottaa Jerusalemissa, mutta sitten käski mennä ulos maailmaan.

Apostolien teot 1:4–5: ”Ja kun he olivat koolla, Hän [Jeesus] käski heitä: ’Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa sitä lahjaa, jonka Isä on luvannut ja josta olette kuulleet minun puhuvan. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta muutaman päivän kuluttua teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.’” Mutta sitten Apostolien teot 1:8:ssa Jeesus sanoi: ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajiani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa sekä maan ääriin asti.”

Matteuksen evankeliumin 25:31–46: Kun Jeesus palaa kirkkaudessaan, kaikki kansat kokoontuvat hänen eteensä, ja Jeesus jakaa ihmiset lampaiksi ja vuohiksi. Lampaat ruokkivat, juottivat, kutsuivat vieraiksi ja pukivat Jeesuksen vertauskuvallisesti, kun taas vuohet eivät tehneet niin.

Johanneksen evankeliumissa 5:22–23 Jeesus puhuu: ”Isä ei tuomitse ketään, vaan on antanut kaiken tuomion Pojalle, jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.”

Matteuksen evankeliumin 21:43: Jeesus sanoi: ”Siksi minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmää.”

Matteuksen evankeliumin 12:50: Jeesus sanoi: ”Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni, sisareni ja äitini.” Katso myös Markuksen evankeliumin 3:34–35. Jeesus ei sanonut ”juutalaiset, jotka tekevät minun Isäni tahdon”, vaan ”jokainen, joka tekee minun Isäni tahdon”.

Matteus 16:25: ”Sillä joka haluaa pelastaa henkensä, se menettää sen, mutta joka menettää henkensä minun tähteni, se löytää sen.”

Johanneksen evankeliumi 8:12a: ”Minä [Jeesus] olen maailman valo.” Esittikö Jeesus väärän väitteen sanoessaan olevansa maailman valo, jos Hän oli valo vain juutalaisille? Ei, Jeesus ei johtanut meitä harhaan!

Johanneksen evankeliumi 10:16 Jeesus sanoi: ”Minulla on muita lampaita, jotka eivät kuulu tähän laumaan. Minun on tuotava nekin tänne, ja ne kuuntelevat minun ääntäni. Silloin tulee olemaan yksi lauma ja yksi paimen.”

Joh. 12:32 ”’Ja minä [Jeesus], kun minut nostetaan ylös maasta, vedän kaikki puoleeni.’ (12:33) Hän sanoi tämän viittaamaan siihen, millaisen kuoleman Hän tulisi kärsimään.” Sanoiko Jeesus sitten: ”Vitsailin vain! Aion vetää puoleeni vain juutalaiset”? – Ei tietenkään.

Joh. 12:46 ”Minä [Jeesus] olen tullut maailmaan valona, jotta kukaan, joka uskoo minuun, ei jäisi pimeyteen.” Kuinka monta kertaa Jeesuksen on toistettava, että Hänen valonsa tai sanomansa on tarkoitettu kaikille, ennen kuin alamme ottaa vakavasti, että se on tarkoitettu kaikille?

Johanneksen evankeliumi 14:6: ”Jeesus vastasi: ’Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.’” Kuinka monta muuta tietä Jumala loi ihmisille tulla Hänen luokseen, Jeesuksen lisäksi? Muuten, kristityt sanovat, että myös Kristusta edeltäneet jumaliset ihmiset pääsivät paratiisiin Jeesuksen kautta. Vaikka he eivät tienneet sitä, mitä me tiedämme Jeesuksesta, he odottivat tulevan Messiaan saapumista ja suorittivat eläinuhria, jotka peittivät väliaikaisesti heidän syntinsä, kun taas me katsomme taaksepäin Messiaaseen, joka uhrillaan sovitti syntimme pysyvästi.

Joh. 17:20 ”En [Jeesus] rukoile vain heidän [opetuslasten] puolesta, vaan myös niiden puolesta, jotka tulevat uskomaan minuun heidän sanomansa kautta.” Joten jos ei-juutalainen uskoi apostolien todistukseen (kuten kaikki kristityt ovat tehneet), hän kuuluu niihin, joiden puolesta Jeesus rukoilee. Vaikka on totta, että ensimmäisten kristittyjen joukossa oli monia juutalaisia, marttyyri Stefanuksen ajasta lähtien yhä useammat ei-juutalaisetkin tulivat kristityiksi.

Joh. 18:37 Jeesus sanoo: ”Jokainen, joka kuuluu totuuteen, kuuntelee minun ääntäni.” Jeesuksen äänen, Hänen sanomansa ja Hänen evankeliuminsa kuunteleminen tai kuuntelematta jättäminen on erittäin vakava asia. Jeesus ei sanonut: ”Vain juutalaiset, jotka kuuluvat totuuteen, kuuntelevat minun ääntäni; pakanat, jotka kuuluvat totuuteen, eivät kuule minua.” Ei, Jeesus sanoi, että ”jokainen”, joka kuuluu totuuteen, kuuntelee Hänen ääntään.

f) Mitä Jeesuksen opetuslapset sanoivat Hänen palvelutyöstään

Pietari sanoi Apostolien teoissa 4:12: ”Ei ole pelastusta kenessäkään muussa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä, joka ihmisille olisi annettu, jonka kautta meidän pitäisi pelastua.” Vaikka on totta, että Pietari puhui juutalaisille, hän sanoi heille, ettei ole muuta nimeä 1) taivaan alla, 2) joka olisi annettu ihmisille.

1. Johanneksen kirje 2:1b–2: ”Jeesus Kristus, Vanhurskas. Hän itse on sovitusuhri meidän syntiemme puolesta, eikä vain meidän, vaan myös koko maailman syntien puolesta.”

Miksi apostoli Johannes meni Vähä-Aasiaan, Tuomas itään, luultavasti jopa Intiaan asti, Andreas Skythiaan ja muut apostolit muihin paikkoihin julistamaan evankeliumia muille kuin juutalaisille? Juuri he tiesivät parhaiten, kenelle Jeesus halusi sanomansa julistettavan, ja he julistivat sitä ympäri maailmaa.

Johtopäätös

Ei ole oikein jättää lukematta tai muuten sivuuttaa kaikkia näitä eri aikoina annettuja jakeita ja tarkastella vain yhtä ainoaa, tietylle ajanjaksolle annettua jaetta. Ei voi käyttää Matteuksen evankeliumin 15:24:ää todisteena siitä, että Jeesus, maailman valo, olisi ollut tuolloin Jeesuksen palvelutyön aikana vain Israelin kadonneille lampailla, sen enempää kuin voi käyttää Matteuksen evankeliumin 16:20:tä: ”Sitten Hän kielsi opetuslapsiaan kertomasta kenellekään, että Hän oli Kristus.” (Kristus tarkoittaa Messiasta.) Jeesus tarkoitti, että heidän ei pitäisi kertoa kenellekään, että Hän oli Kristus TUOLLA HETKELLÄ, koska myöhemmin Hän käski heidän mennä koko maailmaan, ja juuri niin he sen ymmärsivät. Samoin Jeesus lähetettiin ensisijaisesti Israelin kadonneille lampailla TUOLLA HETKELLÄ (ennen ristiinnaulitsemistaan), ja Hän ei vain mennyt joidenkin pakanain luo silloin, vaan käski opetuslapsia levittämään sanomaansa koko maailmaan.

Todisteet siitä, että Jeesus tuli kaikkien ihmisten vuoksi, ovat johdonmukaisia, kumulatiivisia ja ylivoimaisia. Minkä tahansa oikeudellisen standardin mukaan (todisteiden ylivoima, kohtuullisen epäilyn ylittäminen jne.) Raamatun ja historian todistukset osoittavat, että Jeesus tuli kaikkien kansojen vuoksi. Vain puolueellinen tuomari tai valamiehistö voisi päätellä toisin.

Kaikki lainaukset ovat BSB-raamatunkäännöksestä. Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 339.

K: Oliko Jeesus Matteuksen evankeliumin 10:5–6 ja 15:24–26 mukaan rasisti, joka tuli vain juutalaisten vuoksi? (Muslimilainen Ahmad Deedat väitti näin.)

V: Ei suinkaan, kuten voimme nähdä lukemalla nämä 24 kohtaa. Matt. 2:1; 3:9–10; 4:15–16; 5:13–16; 8:1–13; 8:18–28; 10:18; 21:43; 24:14; 25:31–46; 28:16–20; Markus 7:24–30; 7:31–37; 8:1–10 (Galileanmeren itäpuolella); Luukas 8:22–33; 24:45–47; Johanneksen evankeliumi 1:9,29; 3:17; 10:16; 12:46; 14:6; 17:20; 18:37; Apostolien teot 1:7–8. Jeesuksella oli kuitenkin hyvä ajantaju.

Ennen ylösnousemustaan Jeesus julisti evankeliumia ensin Jumalan kansalle, juutalaisille. Jopa Apostolien teoissa 1:8 Jeesus antoi käskyn olla Hänen todistajinaan ensin Jerusalemissa, Juudeassa ja Samariassa ja sitten maan ääriin asti. Siitä huolimatta Jeesus ei ainoastaan palvellut syyro- -foinikialaista naista Matteuksen evankeliumin luvussa 15:24–26 ennen kuolemaansa ja ylösnousemustaan, vaan hän palveli myös samarialaisia Johanneksen evankeliumin luvussa 4:1–42 sekä niitä pakanakansoja, jotka asuivat Galileanmeren itäpuolella.

Ylösnousemuksensa jälkeen Matteuksen evankeliumin luvussa 28:19–20 Jeesus sanoi: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät, maailman loppuun asti.” Jumala korosti tätä sanomaa uudelleen Apostolien tekojen luvussa 10.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että myös ahmadiyya-muslimit väittävät, että Jeesus tuli vain juutalaisten vuoksi.

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, sivut 244–245.

K: Mitä tarkoittaa ”scrip” kohdissa Mt 10:10, Mk 6:8, Luuk. 9:3, 22:35,36 ja 1. Sam. 17:40 (KJV)?

V: Tämä King James -version ilmaisu tarkoittaa laukkua tai kukkaroa, jossa on yleensä rahaa.

K: Mitä ”tervehtiä taloa” tarkoittaa Matt. 10:12:ssa (KJV)?

V: Tämä King James -version ilmaisu tarkoittaa, että pyydetään Jumalan siunausta talolle ja siinä oleville ihmisille.

K: Mitä tarkoittaa Matt. 10:13:ssa se, että opetuslasten siunaus laskeutuu taloon tai muuten palaa heille?

V: ”Talo” viittaa tässä niihin, jotka asuvat talossa. Heidän ei tarvinnut huolehtia siitä, että he ”vahingossa” siunaisivat jonkun, joka ei oikeasti toivota heitä tervetulleiksi. Siunaus tulee Jumalalta, ei heidän sanojensa taikuudesta.

K: Miksi opetuslasten piti Mt 10:14:ssä ja Mk 6:11:ssä ravistaa pöly jaloistaan niiden edessä, jotka eivät ottaneet heitä vastaan?

V: Tämä oli todistus heitä vastaan. Toisin sanoen, vieraanvaraisuudesta kieltäytyneet ihmiset saattaisivat harkita uudelleen käytöstään nähtyään tämän nuhteen. Lisäksi se olisi todistus Jumalalle niitä vastaan, jotka hylkäsivät Hänen sanomansa.

K: Tarkoittaako Mt 10:14 ja Mk 6:11, että meidän ei pitäisi koskaan keskustella kenenkään kanssa, vaan vain lähteä pois?

V: Ei, useista syistä: on tarkasteltava kaikkia tuolloin kahdelletoista annetun erityisen lähetystehtävän yksityiskohtia, eikä siinä sanota, että heidän pitäisi lähteä, jos joku vastustaa heitä. Pikemminkin heidän tuli ravistaa pöly jaloistaan merkkinä silloin, kun he lähtevät, jos kukaan ei ota heitä vastaan. Lopuksi voidaan todeta, että apostolit Pietari ja Paavali keskustelivat muiden kanssa, ja myös Apollos, joka ei ollut apostoli, kävi keskusteluja.

Tämänhetkiset erityistehtävät:

Matteuksen evankeliumin 10:5–20 on luultavasti sama tapahtuma kuin Markuksen evankeliumin 6:11, ja on tarkasteltava koko tekstiä, ei vain yhtä jaetta. Kaksitoista opetuslasta eivät saaneet ottaa mukaan sauvaa, rahaa eivätkä yöpyä kenenkään talossa. Tämä ei ole malli kaikelle myöhemmälle evankelioinnille. Se, että heidän ei pitänyt jäädä yhteen paikkaan keskustelemaan ja väittelemään (toisin kuin Paavali myöhemmin teki Tyrannuksen salissa Apostolien teoissa 19:9–10), on järkevää, sillä he olivat vasta aloittamassa sanoman levittämistä.

Silloinkin heidän ei pitänyt lähteä, jos joku vastusti heitä. Sen sijaan heidän tuli jäädä jonkun taloon, joka otti heidät vastaan. Jos kukaan kaupungissa ei ottanut heitä vastaan, he lähtivät ja ravistelivat pölyn jaloistaan.

Pyyhkäistä pöly jaloista, KUN he lähtevät

Kreikankielinen teksti ei tässä itse asiassa käske heitä lähtemään. Sen sijaan siinä sanotaan, että heidän tulee ravistaa pöly jaloistaan, KUN he lähtevät. Sekä he, tulevat kristityt, että me joudumme tilanteisiin, joissa samassa paikassa toiset vastustavat heitä ja toiset tukevat heitä. 2. Korinttolaiskirjeen 10:3–6:ssa Paavali sanoo: ”Sillä vaikka elämmekin lihassa, emme sodi lihan mukaan. Sodankäyntimme aseet eivät ole tämän maailman aseita. Niissä on sen sijaan jumalallinen voima, jolla voimme murtaa linnoituksia. Me kaadamme väitteet ja kaikki ylpeyden rakennelmat, jotka vastustavat Jumalan tuntemusta, ja otamme jokaisen ajatuksen vangiksi, jotta se alistuisi Kristukselle.” (BSB)

Jeesus väittelee muiden kanssa

Jeesus kiisteli fariseusten kanssa esittämällä kysymyksiä Matteuksen evankeliumin 22:41–46:ssa ja muissa kohdissa.

Sitten Jeesus muutti tyyliään ja käytti erittäin ankaraa nuhtelua Matteuksen evankeliumin luvussa 23:1–37.

Jeesus sanoi fariseuksille, että he voisivat tehdä anteeksiantamattoman synnin, Pyhää Henkeä vastaan kohdistuvan jumalanpilkan, Matteuksen evankeliumin luvussa 12:22–33.

Jeesus käytti nimittelyä! Hän kutsui noita juutalaisia ”pahuuden ja aviorikoksen sukupolveksi” Matteuksen evankeliumin luvussa 12:39–41. Hän kutsui itseään vastustavia ihmisiä ”helvetin lapsiksi” Matteuksen evankeliumin luvussa 23:15.

Jeesus sanoi saddukeuksille selvästi, että he olivat väärässä, koska he eivät tunteneet pyhiä kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa (Matteuksen evankeliumi 22:29–32).

Pietari, Paavali, Stefanus ja Apollos keskustelivat muiden kanssa

Jeesuksen lisäksi Paavali todisti Damaskoksessa Apostolien tekojen luvussa 9:19–25, että Jeesus oli Kristus. Hän kohtasi sekä menestystä että vastustusta. Hän ei lähtenyt sieltä, ennen kuin juutalaiset yrittivät tappaa hänet.

Kun Elymas vastusti Paavalia Apostolien teoissa 13:8–12, Paavali nuhteli häntä eikä lähtenyt pois.

Kun Efesoksessa puhkesi Paavalia vastaan mellakka, Paavali halusi puhua heidän kanssaan Apostolien tekojen luvussa 19:30.

Jerusalemissa Paavali puhui vihamieliselle väkijoukolle Apostolien tekojen luvussa 22:2–22.

Pietari keskusteli epäuskoisten kanssa Apostolien teoissa, ja Paavali keskusteli epäuskoisten kanssa vieläkin useammin. Jotta kukaan ei sanoisi, että tämä oli vain apostolien tehtävä, on syytä muistaa, että Apollos ei ollut apostoli, mutta hänkin keskusteli. Ei kuitenkaan ole oikein olettaa, että jokainen uskovainen olisi varustettu keskustelemaan muiden kanssa.

Varhaiset, ennen Nikean kirkolliskokousta eläneet kristityt

Varhaiset, ennen Nikean kirkolliskokousta eläneet kristityt, joita Jumala käytti muuttaakseen roomalaista maailmaa, käyttivät todistustyössään laajasti suostuttelua ja väittelyä. Esimerkkejä löytyy monista: Justinus Marttyyrin ja juutalaisen Tryfonin välinen ystävällinen ja pitkäkestoinen vuoropuhelu, Aristidesin, Antiokian Teofiloksen, Mathetesin ja Diognetuksen sekä Tertullianuksen kirjoitukset, joissa kuvailtiin yksityiskohtaisesti kreikkalais-roomalaisten jumalten väitettyjä häpeällisiä tekoja, sekä Irenaeuksen ja Hippolytuksen laajat tyrmäykset gnostismin monille erilaisille koulukunnille. Arnobius pilkkasi kreikkalais-roomalaista pakanuutta erittäin humoristisesti. Lactantius osoitti, miksi kreikkalainen filosofia oli väärässä. Luettelon löydät osoitteesta

www.BibleQuery.org/History/ChurchHistory/WhatEarlyChristiansTaughtOnExperienceandPractice.html (tai .docx). Etsi alkaen ”r1” pienillä kirjaimilla.

Lopuksi, jos olet eri mieltä minun ja muiden samassa kaupungissa asuvien kanssa ja olet edelleen sitä mieltä, että sinun ei pitäisi yrittää suostutella tai keskustella kanssasi eri mieltä olevien kanssa, vaan sen sijaan lähteä kaupungista, voin tilata sinulle muuttoauton, jos haluat. ;-)
Vakavasti puhuen, tämä herättää itse asiassa kaksi hyvää kysymystä: miten Jeesus ja varhaiskristityt kiistelivät ihmisten kanssa, jotka olivat eri mieltä heidän kanssaan, ja missä vaiheessa meidän pitäisi lopettaa kiistely ja lähteä? Seuraavat kaksi kysymystä käsittelevät näitä aiheita.

K: Milloin meidän pitäisi lopettaa keskustelu ei-kristityn kanssa ja vain lähteä, kuten Matt. 10:14 ja Mark. 6:11 kertovat?

V: On ainakin kolme seikkaa, jotka on otettava huomioon.

Välitön vaara

Jos sinun henkesi, perheesi henki tai muiden kristittyjen henki on välittömässä vaarassa sinun läsnäolosi takia, kannattaa miettiä, haluaako Jumala sinun lähtevän. Paavali pakeni Antiokiasta, kun häntä yritettiin tappaa, ja kristityt pakenivat usein, kun heitä vainottiin. Yhtäältä meidän tulisi olla valmiita kuolemaan Kristuksen puolesta, mutta toisaalta Jumala saattaa haluta meidän elävän vielä jonkin aikaa, jotta voimme jakaa evankeliumia enemmän, ja pakenemisemme saattaa olla se keino, jonka Jumala on valinnut suojellakseen meitä.

Vähenevä tuotto vs. muut mahdollisuudet

Olen tullut tilanteeseen, jossa en pysty käyttämään kaikkea mahdollista aikaa todistamiseen jokaiselle, joka lähettää minulle sähköpostia, ja silti jäämään aikaa nukkumiseen, perheen kanssa olemiseen ja tavalliseen työhön. Joillekin ihmisille saatan antaa vain lyhyitä vastauksia tai kieltäytyä joistakin palvelumahdollisuuksista, jotta minulla olisi aikaa tehdä asioita, jotka mielestäni ovat minulle tärkeämpiä. Kerran Paavali meni erääseen kaupunkiin, jossa jotkut ihmiset olivat ottaneet Kristuksen vastaan. Paavali olisi voinut päättää tehdä hyvän teon ja viettää loppuelämänsä siinä yhdessä kaupungissa yrittäen käännyttää kaikki muutkin siellä asuvat. Sen sijaan Paavali jatkoi matkaansa muihin kaupunkeihin. Älä anna hyvien tekojen estää sinua tekemästä suuria tekoja.
Toisaalta olen jatkanut kiistelyä sellaisten kulttien jäsenten kanssa, joiden osalta minulla oli erittäin vähän toivoa siitä, että he tekisivät parannuksen. Tein näin, koska siellä oli muita ei-kristittyjä, ja halusin varoittaa heitä liittymästä kyseisiin kultteihin.

Jos väittelysi tai saarnaamisesi olisi haitallista tai sulkisi ihmisten korvat

Epäröin mainita tätä, koska useimmilla ihmisillä on päinvastainen ongelma: he eivät ole tarpeeksi rohkeita julistamaan evankeliumia. Jeesus kehotti rukoilemaan lisää työntekijöitä sadonkorjuuseen, ja Paavali iloitsi Filippiläiskirjeen 1:14:ssä siitä, että hänen kärsimyksensä rohkaisivat muita uskovia julistamaan evankeliumia rohkeammin ja pelottomammin. Lisäksi 2. Korinttolaiskirjeen 2:15:ssä sanotaan, että (jos toimimme oikein) me tuoksumme kuoleman tuoksulta niille, jotka ovat menossa hukkaan. Evankeliumi on loukkaavaa, ja jos sanamme eivät koskaan loukkaa, emme tee työtämme oikein. Vaikka evankeliumi onkin joillekin loukkaavaa, emme saa lisätä loukkaavuutta. Meidän on puhuttava totuutta rakkaudessa, kuten Efesolaiskirjeen 4:15 kehottaa. Erityisesti nykykulttuurissa voimme puhua totuutta ärsyttävällä tai tunteettomalla tavalla ja karkottaa ihmisiä tarpeettomasti. Voimme jakaa evankeliumia niin usein samoille ihmisille, että nalkuttamisemme voi käydä ärsyttäväksi. Emme halua lisätä evankeliumin loukkaavuutta, mutta emme myöskään halua poistaa siitä mitään loukkaavuutta.

K: Miksi Jeesus opetti Matteuksen evankeliumin 10:14–15 ja 40–42:ssa, että vanhurskaan vastaanottaminen oli niin tärkeää?

V: Vanhurskaan vastaanottaminen sisälsi monia asioita. Se ei tarkoittanut pelkästään hänen toivottamista tervetulleeksi, vaan myös avun ja tuen antamista vanhurskaalle sekä tulevina vuosikymmeninä suojaa häntä vainoavilta viranomaisilta. Vanhurskaan vastaanottaminen tarkoitti myös hänen opetustensa hyväksymistä ja halukkuutta oppia häneltä. Se merkitsi myös sitä, että hänelle annettiin foorumi opettaa muita.

K: Miksi Matt. 10:15:n mukaan Sodoman ja Gomorran kohtalo on tuomionpäivänä siedettävämpi kuin niiden, jotka eivät ottaneet opetuslapsia vastaan koteihinsa?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta Jumala tuomitsee ihmiset sen perusteella, mitä he pystyivät tietämään (Room. 4:15; 5:13). Vaikka Sodoman ja Gomorran asukkaat olivat hyvin jumalattomia, he tiesivät Jumalasta hyvin vähän. Ihmiset, jotka eivät ole yhtä jumalattomia mutta tietävät paljon Jumalasta, mutta silti hylkäävät Jumalan opetuslapset, joutuvat kohtaamaan vakavan tuomion.

K: Miten heidän (ja meidän) tulisi olla viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset (Matt. 10:16)?

V: Hyvin yksinkertaisesti: meidän on oltava tietoisia muiden juonista ja mahdollisista ansoista, mutta emme saa koskaan itse harjoittaa pahoja juonia.

K: Miten Pyhä Henki antaa kristityille sanat, joita heidän tulee sanoa, kun heitä vainotaan (Mt 10:19)?

V: Riippumatta siitä, onko kristitty juuri sillä hetkellä vainon kohteena vai ei, Pyhä Henki saattaa toisinaan vain tuoda mieleen sanat, jotka on sanottava. Toiseksi Jumala voi saada sinut näkemään tai kuulemaan ympärilläsi arkipäiväisiä asioita, jotka liittyvät viestiin, jonka sinun on annettava. Esimerkiksi juuri ennen kuin Paavali puhui ateenalaisille, hän näki monia epäjumalia sekä alttarin tuntemattomalle jumalalle. Lisäksi Raamatun lukeminen muistuttaa meitä totuudesta. Vaikka kristitty tuntisikin täydellisesti jokaisen Raamatun tarinan ja jokaisen opetuksen, olisi silti tärkeää lukea Raamattua totuuden muistamiseksi.

K: Kun Pyhä Henki antaa kristityille sanottavat sanat (Mt 10:19–20), tarkoittaako se, että tuolloin sanat ovat virheettömiä (ilman virheitä) vai erehtymättömiä (ilman merkittäviä teologisia virheitä)?

V: Ellei Pyhä Henki anna tarkkoja sanoja ja ellei voida olla varmoja siitä, että henkilö kuulee sanat virheettömästi, on mahdollista, että tottelevainen kristitty voi silti puhua virheellisesti.

K: Miksi Matt. 10:21–22, 35–36:ssa kristillisen perheen jäsenet nousisivat kristittyä vastaan?

V: On pahaa, että Jumalaa palvovan henkilön perheenjäsenet nousisivat häntä vastaan. Minulle on kerrottu algerialaisesta pojasta, joka kääntyi islamista kristinuskoon. Kun hän kieltäytyi perumasta uskoaan, hänen oma äitinsä laittoi rotanmyrkkyä hänen ruokaan.

K: Miksi Jeesus käski kristittyjä pakenemaan vainoa Matt. 10:23:ssa, kun Jumala suojelee heitä?

V: Jumala voi suojella meitä millä tahansa tavalla, ja yksi tapa suojella meitä on kertoa meille, milloin meidän tulee paeta.
Yhtäältä pakenemisessa ei ole mitään häpeällistä, kuten monet kristityt tekivätkin sen jälkeen, kun Stefanus kivitettiin Apostolien teoissa 8:1–8. Toisaalta on tilanteita, joissa Jumala ei halua meidän pakenevan, vaan pysyvän paikoillamme ja kärsimään Hänen puolestaan. Eri aikoina sekä Jeesus että Paavali menivät tietoisesti Jerusalemiin tietäen, mitä heitä siellä odotti.

K: Toteutuiko Jeesuksen tuleminen koskaan, kuten Matteuksen evankeliumin 10:23:ssa sanotaan, koska Hän tulisi ennen kuin he olisivat käyneet läpi kaikki Israelin kaupungit? (Muslimi Ahmad Deedat toi tämän esille.)

V: Ei, sillä pakomatkallaan he eivät ehtisi käydä läpi kaikkia Israelin kaupunkeja ennen Jeesuksen tuloa, eivätkä he koskaan käyneet läpi kaikkia Israelin kaupunkeja. Tämä tuleva tapahtuma tapahtuu todennäköisesti ahdistuksen aikana.

K: Mitä tarkoittaa Matt. 10:23:ssa se, että Jeesus tulee ennen kuin he ehtivät käydä läpi kaikki Israelin kaupungit?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, sitten joitakin tosiasioita ja lopuksi vastaus.

Ei ole vastaus: Siinä sanotaan, että Jeesus ”tulee”, joten se ei voi viitata Hänen taivaaseen nousuunsa, jolloin Jeesus lähti pois. Jotkut ajattelevat, että se viittaa Jeesuksen tulevaan tuomioon Jerusalemin tuhoamisesta, mutta tässä ei mainita mitään temppelistä.

Joitakin tosiasioita: Meillä ei ole todisteita siitä, että opetuslapset olisivat kärsineet vainosta ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Vaikka temppelin tuho tapahtui vuonna 70 jKr., jos Jeesus olisi tullut salaa ja näkymättömästi silloin, kukaan varhaiskirkossa ei olisi tiennyt siitä mitään. Itse asiassa vuoden 70 jKr. jälkeen noin 14 varhaiskristittyä kirjoitti Kristuksen paluusta tulevana tapahtumana.

Vastauksessa on kaksi seikkaa: Ensinnäkin Jeesus ei puhu Matteuksen evankeliumin luvuissa 10:21–22 evankeliumin saarnaamisesta, vaan siitä, että mennään kaupungista toiseen pakoon vainoa. Joten pakeneminen vainosta ”käynnistää kellon”, niin sanotusti. Tuolloin kristityillä ei ole enää kaupunkeja, joihin paeta ennen Kristuksen paluuta. Tämä tapahtuu tulevaisuudessa, todennäköisesti ahdistuksen aikana.

Toiseksi, riippumatta siitä, milloin tämä tapahtuu, ei ole todisteita siitä, että apostolit olisivat ehtineet käydä jokaisessa Israelin kaupungissa, joten tätä ei ole vielä tapahtunut.

K: Saarnataanko evankeliumia jokaisessa kaupungissa (Mt 10:23), vai eikö sitä saarnata (Mt 24:14)?

V: On tärkeää lukea jakeet huolellisesti, jotta ei ymmärrä niiden sanomaa väärin. Matteuksen evankeliumin 24:14 mukaan evankeliumia julistetaan koko maailmalle todistukseksi kaikille kansoille. Se ei tarkoita, että jokainen yksilö pakotettaisiin kuuntelemaan; mutta television, radion ja internetin ansiosta evankeliumia on nykyään julistettu lähes koko maailmalle, lukuun ottamatta ehkä joitakin eristyneitä heimoalueita.

Matteuksen evankeliumin 10:23 ei ota kantaa siihen, saarnataanko jokaisessa Israelin kaupungissa vai ei. Siinä puhutaan pikemminkin vainon pakenemisesta, eikä kristityllä tule loppumaan paikkoja, joihin paeta Israelin kaupungeista ennen Kristuksen paluuta.

K: Kuka on ”Beelzebub” Matt. 10:25:ssä, Mark. 3:22:ssa ja Luuk. 11:15–19:ssä?

V: Se on demonin nimi, jolla juutalaiset tunsivat hänet. ”Beelzebub” on peräisin sanasta Baal, joka tarkoittaa Herraa, ja sanasta zebub, joka tarkoittaa ”kärpäsiä”.

K: Mitä tarkoittaa Matt. 10:26:ssa, että mikään ei ole salassa, mikä ei tule paljastumaan?

V: Lopulta kaikki paljastuu. Erityisesti viimeisessä tuomiossa Jumala tuomitsee jokaisen teon (Ilm. 20:13), jokaisen turhan sanan (Matt. 12:36–37) ja tuntee jopa kaikki ajatuksemme (Ps. 139:2, 4).

K: Onko Matt. 10:28:ssa se Jumala vai Saatana, jota tulisi pelätä, koska hän tuhoaa sekä ruumiin että sielun helvetissä?

V: Tämä kohta viittaa Jumalaan.

K: Miten ruumiit tuhotaan helvetissä (Matt. 10:28)?

V: Tässä käytetty kreikkalainen sana on Gehenna, joka viittaa helvettiin, mutta sama sana viittaa myös suureen roskakasaan Jerusalemin eteläpuolella. Riippumatta siitä, missä jumalattoman henkilön ensimmäinen ruumis tuhotaan, hänen ylösnousemuksen ruumiinsa joutuu tulijärveen ja tuhotaan, koska hän kieltäytyy hyväksymästä Jeesusta Kristusta Herrakseen ja Vapahtajansa.

K: Jos kristitty kieltäisi Kristuksen ihmisten edessä heikkouden hetkellä (Mt 10:33), kieltäisikö Jeesus hänet ja joutuuko hän helvettiin?

V: Pietari teki niin, mutta Pietarille annettiin anteeksi. Kristuksen kieltäminen ja katumus eivät ole anteeksiantamaton synti, sillä mikään synti ei ole anteeksiantamaton, paitsi Pyhää Henkeä vastaan tehty jumalanpilkka (Matteus 12:31,32; Markus 3:28-30; Luukas 12:10-11).

K: Miten Jeesus, rauhanruhtinas, tuli Matteuksen evankeliumin 10:34 mukaan tuomaan ei rauhaa vaan miekkaa?

V: Jeesus ei kohdistanut miekkaansa ketään kohtaan (ainakaan ennen toista tulemistaan), mutta perheet ovat jakautuneet, ja monia kristittyjä on surmattu Jeesuksen nimen tähden. Jeesus sanoo tässä, että vaikka Hän on Rauhanruhtinas, älkää olettako, että Hän on tullut tuomaan rauhaa maan päälle vielä, vaikka Jeesus tuokaan nyt rauhaa uskovien sydämiin Efesolaiskirjeen 2:14–17 ja Filippiläiskirjeen 4:6–7 mukaan.

K: Miksi meidän on rakastettava Jumalaa enemmän kuin omaa perhettämme (Mt 10:37)?

V: Markuksen evankeliumin 12:29–30:ssä Jeesus sanoi, että Jumalan rakastaminen on ensimmäinen käsky. Jumala on luonut meidät ja rakastaa meitä enemmän kuin kukaan muu, ja juuri Jumalalle meidän tulisi osoittaa suurin uskollisuutemme.

K: Miten saamme Matteuksen evankeliumin 10:41 mukaan profeetan tai vanhurskaan palkkion ottamalla profeetan tai vanhurskaan vastaan?

V: Tämä pitää paikkansa ainakin kahdessa mielessä.

1. Kun ihminen ottaa heidät vastaan ja ottaa vastaan heidän sanomansa, hän voi kääntyä kristinuskoon ja tulla myös vanhurskaaksi.

2. Kun otamme kristityn vastaan Jeesuksen nimessä, se on vanhurskas teko, ja se on kuin ottaisimme vastaan Jeesuksen, kuten Matteuksen evankeliumissa 25:33–40 sanotaan.

K: Miksi Johannes kysyi Jeesukselta Matt. 11:3:ssa, oliko Hän luvattu Messias, vaikka hän oli nähnyt Hengen laskeutuvan Jeesuksen päälle kuin kyyhkysen Joh. 1:32:ssa?

V: Johannes Kastaja oli vankilassa Machaeruksen linnoituksessa Kuolleenmeren rannalla, kuten Josephus kertoo teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria” (Antiquities of the Jews), kirja 18, luku 119 (jae 2). Ehkä Johannes ei ollut kuullut Jeesuksen ihmeistä ja palvelutyöstä. Tai ehkä Johannes mietti, aikooko Jeesus vapauttaa hänet yliluonnollisella tavalla vankilasta. On ainakin neljä toisiaan täydentävää mahdollisuutta:

Epäilys: Ehkä Johannes koki tässä hetken epäilyä. Varhaiskirkon kirjailija Tertullianus (198–220 jKr.) oli ensimmäinen, joka esitti tämän ajatuksen.

Hämmennys: Ehkä Johannes näki ensimmäisen tulemisen profetioiden täyttyvän ja mietti toisen tulemisen profetioita.

Kärsimättömyys: William Hendriksen sanoo, että ”Ehkä Johanneksen vaikeus ei ollut hänen uskossaan, vaan kärsivällisyydessään. Johannes teki hyvin viisaan päätöksen, kun hän ei pitänyt Jeesusta koskevaa vaikeuttaan omana asiana tai keskustellut siitä muiden kanssa, mutta ei oikean henkilön kanssa, vaan vei asian Jeesuksen eteen.” (The Gospel of Matthew 1973, s. 84)

Jeesuksen kiusaaminen: Vastaavasti ehkä Johannes kiusasi Jeesusta näyttämään enemmän voimaa, tai molempia.

K: Miksi Jeesus ei Matt. 11:3–6:ssa yksinkertaisesti vastannut kyllä tai ei?

V: On helppoa väittää olevansa Messias. Toinen asia on tukea väitettä esittämällä ihmeellisiä todisteita. Jeesus muistutti sekä Johannesia että kuulijoitaan todisteista, joita Jeesus oli antanut.

K: Onko sinulla ollut elämässäsi hetkiä, jolloin olet todistanut ja elänyt Jumalan puolesta, mutta olet ollut hämmentynyt tai pettynyt?

V: Johannes Kastaja saarnasi sanaa rohkeasti ja seurasi Jumalaa uskollisesti. Sinnikkään ponnistelunsa vuoksi Johannes päätyi erämaan vapaudesta ahtaaseen vankilaan, jossa hänet myöhemmin teloitettiin. Mutta hän teki tämän suuren Messiaan vuoksi, joka tekisi mahtavia tekoja ja paljastaisi itsensä pian voimassaan – paitsi että niin ei näyttänyt tapahtuvan, ainakaan Johanneksen odottamalla aikataululla. Johannes Kastaja oli hämmentynyt ja halusi vain varmistaa, ettei kaikki se, minkä eteen hän oli työskennellyt ja kärsinyt, ollut turhaa.

Sen sijaan, että Jeesus olisi nuhdellut Johannesia, yksityisesti tai julkisesti, epäilyksistä, Hän lähetti sanan Johannesille kertoakseen, että asiat olivat tulossa, ja että Johannes voisi nyt katsella ihmeitä, käyttäen Jesajan kirjan 35:5–6 sanoja. Sitten Hän vahvisti julkisesti Johanneksen, tämän epäilyistä huolimatta.

Johannes saattoi olla hämmentynyt, mutta on hetkiä, jolloin mekin voimme olla hämmentyneitä. Joskus muutos parempaan ei tapahdu meidän aikataulullamme. Joskus voi näyttää siltä, että kaikki, mitä teimme, oli turhaa. Joskus, kuten Job, emme ymmärrä lainkaan, miksi seuraamme Jumalaa uskollisesti, ja silti meille tapahtuu niin paljon pahoja asioita.

K: Opetetaanko Matt. 11:11 ja Luuk. 7:28, että Johannes Kastaja joutui helvettiin, kuten Rev. Moonin teoksessa ”Jumalallinen periaate” sivulla 161 opetetaan?

V: Ei. Joh. 10:41–42 osoittaa, että Johanneksen todistus sai monet uskomaan Jeesukseen. Meidän tulisi olla varovaisia tuomitsemasta marttyyria, joka kuoli Jumalan puolesta, epäonnistuneeksi ja Jumalaa loukanneeksi. Kun Jeesus sanoo, että se, joka on vähäisin taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin [Johannes Kastaja], hän viittaa siihen, että Jeesus ei ollut vielä avannut tietä taivaaseen, ja Johannes Kastaja oli itse asiassa vanhan liiton viimeinen profeetta. Lisäksi, jos Johannes Kastaja epäonnistui opetuksessaan, miksi Jeesus sitten sanoi Matteuksen evankeliumin 21:32:ssa, että ihmisten tuli uskoa Johannes Kastajaan?

K: Mitä tarkoittaa Matt. 11:11:ssä ja Luuk. 7:28:ssa se, että se, joka on vähäisin taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin Johannes Kastaja?

V: Tämä ei tarkoita, että Johannes ei olisi pelastunut tai että hän olisi ollut paha ihminen, sillä Jeesus ylisti häntä suuresti jakeen ensimmäisessä osassa, ja valittuna edelläkävijänä Johannesilla oli asema, jota kenelläkään muulla historiassa ei ollut. Mutta taivasten valtakunta ei ollut vielä tullut maan päälle, joten Johannes Kastaja surmattiin ennen kuin hän ehti tulla osaksi sitä. Lisäksi uskovien hengellinen ymmärrys olisi suurempi kuin Johannes Kastajalla oli.

On myös kolme muuta näkökulmaa, jotka kaikki saattavat olla totta.

Heprealainen kielikuva: Tämä ilmaisu on hyvin samankaltainen kuin rabbi Johanan ben Zakkain sanonta; hän oli yksi ensimmäisen vuosisadan arvostetuimmista oppineista ja Hillelin kahdeksankymmenen opetuslapsen ”pienin”. Tämän sanonnan tarkoituksena ei ollut vähentää Johanneksen asemaa, vaan korostaa hänen aikalaisiensa asemaa.

Kukaan ennen Jeesusta: Edes Johannes Kastaja ei ollut vielä taivasten valtakunnassa. Kukaan ei ollut, ennen kuin Jeesus avasi tien kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta.

Suhteellinen asema taivaassa: Muistakaa, että Johannes Kastaja oli täynnä Pyhää Henkeä jo ennen syntymäänsä. Erään spekulaation mukaan taivaassa uskovat, jotka joutuivat uudestisyntymään syntymänsä jälkeen, saattavat olla korkeammassa asemassa kuin ne, joiden ei tarvinnut käydä tätä läpi.

K: Miten taivasten valtakunta joutui väkivallan kohteeksi Matt. 11:12–13:ssa?

V: Johannes Kastajan vangitsemisesta (ja myöhemmästä teloituksesta) lähtien tähän päivään asti taivasten valtakuntaa vastaan on kohdistettu väkivaltaa, ja niin tapahtuu jatkossakin. Jeesus sanoi tämän sen jälkeen, kun Herodeksen vangiksi ottama Johannes Kastaja oli lähettänyt hänelle viestin. Monet pitävät väkivaltaa ja väkivaltaisia tai voimakkaita miehiä negatiivisina eikä positiivisina. Toiset kuitenkin pitävät tätä positiivisena asiana.

K: Miten voimakkaat miehet ovat Matteuksen evankeliumin 11:12–13 mukaan Uuden testamentin ajoista lähtien edistäneet tai yrittäneet edistää Jumalan valtakuntaa?

V: Jo 50 vuoden kuluessa ensimmäisestä Nikean kirkolliskokouksesta kirkon jäsenet vainosivat muita edistääkseen kirkkoa. Joillekin kristityille saattaa tulla yllätyksenä, että Saatana ja demonit EIVÄT panosta kaikkia voimavarojaan kirkon tuhoamiseen. Miksi tuhota jotain, jos sen voi suurelta osin ottaa haltuunsa ja käyttää välineenä pahoihin tarkoituksiinsa? Tuhoaminen on vain yksi Saatanan taktiikoista; soluttautuminen on toinen. Vaikka Espanjan inkvisition tunnetaan parhaiten, on olemassa lukemattomia ristiretkiä ja vainoja valdolaisia, juutalaisia, protestantteja ja muita kohtaan.

K: Miten Johannes Kastaja oli Matteuksen evankeliumin 11:14 ja 17:12, Markuksen evankeliumin 9:11–13 sekä Luukkaan evankeliumin 1:17 kohdissa Elian hengessä ja voimassa? Oliko hän Elian reinkarnaatio?

V: Ei. Hän tuli Elian hengessä ja voimassa, mutta Johannes ei ollut Elian reinkarnaatio. Jeesuksen ensimmäisen tulemisen yhteydessä Johannesilla oli Elian tarkoitus ja tehtävä. Tietenkin Elia (ei Johannes) itse ilmestyi hetkeksi kirkastumisen yhteydessä. Monet ajattelevat, että Elia on yksi kahdesta todistajasta juuri ennen seitsemättä pasunaa Ilmestyskirjan 11:3–12:ssa.

Ensimmäinen kirjailija, jonka tiedetään käsitteleneen tätä jaetta, on Justinus Marttyyri (n. 138–165 jKr.), joka huomasi, että ajatus siitä, että jollakin on toisen henki, ei koske yksinomaan Eliaa ja Johannes Kastajaa. Jumala lupasi, että Joosualle annettaisiin Mooseksen henki. (”Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa”, luku 49, s. 220). Myös Elisa sai kaksinkertaisen osan Elian hengestä 2. Kuninkaiden kirjassa 2:9–10.

Johannes avasi tien Jeesukselle ja väistyi sitten Jeesuksen tieltä.

K: Miten se sukupolvi oli Matteuksen evankeliumin 11:16–17 ja Luukkaan evankeliumin 7:32 mukaan kuin kiukuttelevia lapsia torilla?

V: Lapset eivät osaa kuunnella kunnolla, heidän muistinsa on lyhyt ja he voivat olla toisinaan hyvin kohtuuttomia. Heillä voi olla vaikeuksia nähdä muuta näkökulmaa kuin omaansa. Jeesus selittää, miksi hän sanoi näin Luuk. 7:33–35: Toisaalta he arvostelivat Johannes Kastajaa ( ) siitä, ettei hän juonut viiniä tai syönyt tavallista ruokaa, ja sitten he kääntyivät ympäri ja arvostelivat Jeesusta siitä, että hän joi viiniä ja söi tavallista ruokaa.

Näin samanlaisen tilanteen Salt Lake Cityssä, kun tein lähetystyötä mormonien parissa. Mormonit kysyivät, olinko koskaan ollut mormoni, ja vastasin ”ei”. Koska en ollut koskaan ollut mormoni, miten voisin ymmärtää, mitä he opettivat? He esittivät saman kysymyksen entisille mormoneille, jotka olivat kääntyneet kristityiksi, ja nämä vastasivat ”kyllä”. Miten he voisivat kuunnella jotakuta, joka oli luopunut uskostaan ja jättänyt heidän kirkkonsa? Ilmeisesti joihinkin ihmisiin ei pääse millään käsiksi.

K: Miksi Jeesus tuomitsi nämä kaupungit nimeltä mainiten Matt. 11:20:ssa?

A: Kreikankielinen sana ”oneidizein”, jota tässä käytetään merkityksessä ”tuomita”, tarkoittaa erittäin voimakasta nuhtelua tai suuttumusta. Jeesus ei vain sanonut, että jos he eivät hyväksy Häntä Messiaana, he joutuvat kadotukseen. Vielä voimakkaammin Jeesus sanoo, että viimeisessä tuomiossa pahuuden ja jumalattomuuden kaupungeille, kuten Sodomalle ja Gomorralle, käy paremmin kuin näille kaupungeille. Rangaistuksen ankaruudessa otetaan huomioon mahdollisuudet. Toiseksi Jeesus oli raivoissaan siitä, että he eivät uskoneet Hänen olevan Jumalalta, vaikka Hän oli tehnyt niitä ihmeitä heidän kaupungeissaan.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että emme ole varmoja siitä, missä Korazin sijaitsee, mutta se oli todennäköisesti nykyisen Khirbet Kerazehin paikalla, joka sijaitsee kahden mailin päässä Kapernaumista koilliseen.

K: Miksi Matteuksen evankeliumin luvussa 11:23–24 Sodoma olisi valmis katumaan?

V: Jeesus käyttää tässä liioittelua sanoakseen, että jos Sodoman asukkailla olisi ollut sama tieto Jumalasta kuin juutalaisilla, he eivät olisi olleet niin jumalattomia, että heidät olisi tuhottu. Jopa assyrialaiset katuisivat, kun Joona tuli heidän luokseen, mutta osa Galilean asukkaista ei katunut edes silloin, kun Jumala itse tuli heidän luokseen.

K: Miksi Jeesus kiitti Isää Matt. 11:25–26:ssa siitä, että Hän oli kätkenyt totuuden niin sanotuilta viisailta?

V: Eikö olisi outoa, jos älykkäämmät ja ne, joilla oli varaa parempaan koulutukseen, olisivat pelkästään tietonsa ansiosta Jumalalle mieluisampia tai lähempänä taivasta? Asia ei ole niin; älykkyyden ja koulutuksen suhteen kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet. Ne, jotka ovat valmiita tunnustamaan Jumalalle oman avuttomuutensa, ovat lähellä Jumalaa, kuten fariseuksen ja veronkerääjän vertaus osoittaa.

K: Mitkä ovat Matteuksen evankeliumin 11:25–26 mukaan joitakin tapoja, joilla Jumala estää ihmisiä ymmärtämästä Hänen viisauttaan?

V: Ihmiset, jotka olivat niin älykkäitä, että luulivat voivansa selvittää elämän merkityksen ilman Jumalaa. Viisaus ei ole paha asia, mutta luottaminen omaan viisauteen Jumalan sijaan on.

K: Pitäisikö meidän Matt. 11:25–26:n mukaan koskaan kiittää Jumalaa totuuden kätkemisestä?

V: On parempi yksinkertaisesti kiittää Jumalaa totuudesta ja siitä, miten Hän sen on paljastanut. Jeesus sanoo, että älykkäämmillä ihmisillä ei ole etua vähemmän älykkäisiin nähden Jumalaa koskevan totuuden löytämisessä. Totuus oli kätketty siten, että ihmiset eivät voi löytää sitä omalla viisaudellaan ilman Jumalaa. Silti paradoksaalisesti ne, jotka haluavat tietää totuuden, löytävät sen, vaikka he olisivatkin vain pieniä lapsia.

K: Miten Matt. 11:27:ssä kaikki on annettu Jeesukselle?

V: Kaikki on annettu Jeesukselle monin tavoin. Kaikki kumartavat Jeesuksen edessä, Jeesus tuomitsee ihmiset, ja Jeesus on pelastanut meidät.

Jeesuksen pääasiallinen viesti tässä ei kuitenkaan ole se, että Jeesus on ”yksi” pelastaja, vaan pikemminkin se, että pelastusta ei ole muutoin kuin Jeesuksen kautta, joka pelastaa meidät. Nykyaikainen aikuinen, vauva tai henkilö, joka kuoli aikaisemmin, ennen kuin Kristus oli heille tuttu, pääsee taivaaseen joko Jeesuksen kautta tai ei pääse sinne lainkaan.

K: Miten Matt. 11:27:ssä kukaan ei tunne Isää, paitsi Poika ja ne, joille Poika paljastaa Isän?

V: Tämä on totta paitsi yhdellä, myös kahdella tavalla.

Tieto: Jos Jumala olisi niin tahtonut, Hän olisi voinut piilottaa itsensä niin, ettemme olisi voineet tietää Hänestä juuri mitään. Jumala päätti paljastaa itsensä osittain Abrahamin ja profeettojen kautta, mutta täydellisin ilmoitus Hänestä tuli Jeesuksen Kristuksen tullessa maan päälle.

Pelastus: Kaikki, jotka ovat pelastuneet, ja kaikki, jotka tulevat pelastumaan, pelastuvat Messiaan, Jeesuksen, kautta. Jopa ne, jotka seurasivat Todellista Jumalaa ennen Jeesuksen syntymää eivätkä tienneet Jeesuksen nimeä, pelastuvat Jeesuksen kautta. Apostolien teoissa 4:12 sanotaan, ettei pelastusta löydy mistään muualta. Filippiläiskirjeen 2:9–11 mukaan jokainen polvi taivaassa, maan päällä ja maan alla taipuu Jeesuksen nimen edessä, ja jokainen kieli tunnustaa, että Jeesus Kristus on Herra.

K: Miksi Jeesus sanoo Matt. 11:27:ssä, ettei kukaan tunne Isää paitsi Poika ja se, jolle Poika haluaa hänet paljastaa, kun Ps. 145:18:ssa sanotaan, että Jumala on lähellä kaikkia, jotka häntä kutsuvat?

V: Teoksessa ”Yhdeksän kysymystä, joita ihmiset esittävät juutalaisuudesta” (s. 86–87) tuodaan tämä esille. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

Kaikki, joille Jeesus haluaa: Jeesus ei koskaan sanonut, että vain Hän itse tuntisi Isän. Sen sijaan Jeesus sanoi, että vain Hän ja ne, joille Jeesus haluaa, tulevat tuntemaan Isän.

Ajanjakso: Jeesus ei täsmentänyt, koskiko tämä tulevaisuutta viimeisen tuomion yhteydessä, nykyhetkeä, menneisyyttä vai kaikkia edellä mainittuja. Tämä lausunto pätee tulevaisuudessa, , sillä lopulta kaikki joutuvat seisomaan Kristuksen, meidän tuomariemme, edessä, kuten Joh. 5:22–23 osoittaa. Jeesuksen sanat olivat totta myös Hänen omalla aikakaudellaan, sillä Jeesus sanoi juutalaisille Johanneksen evankeliumin 8:24:ssä, että jos he hylkäisivät Hänet, he todellakin kuolisivat synneissään. Tämä saattaa tuntua epäoikeudenmukaiselta jollekin, joka ajatteli, että taivaaseen pääseminen edellyttää pelkästään Raamatun lukemista ja sanoihin luottamista, eikä tottelevaisuutta. Jeesus kuitenkin sanoi Johanneksen evankeliumin 14:6:ssa, että Hän on tie, totuus ja elämä, eikä kukaan pääse Isän luo muuten kuin Hänen kauttaan. Yhdessä mielessä Jeesuksen sanat olivat kuitenkin totta myös jo ennen Hänen aikaansa. Hän ei ollut ainoastaan israelilaisten kanssa erämaassa 1. Korinttolaiskirjeen 10:4 mukaan, vaan Hänen ristiinnaulitsemisensa ja ylösnousemuksensa, jotka toivat elämän kaikille uskoville, niin ennen Kristusta eläneille kuin sen jälkeenkin, oli suunniteltu maailman perustamisesta lähtien Apostolien tekojen 2:23 mukaan.

Erityinen suhde: Kaiken edellä mainitun perusteella Jeesuksella ja Pyhällä Hengellä on Isään erityinen suhde, jota kenelläkään muulla ei ole.

K: Miten Jeesus antaa meille lepoa (Mt 11:28)?

V: Voimme soveltaa tätä totuutta elämäämme ainakin viidellä tavalla.

Vapaus pelosta: Jumala huolehtii meistä, eikä meille tapahdu mitään muuta kuin se, minkä Jumala sallii. 1. Pietarin kirjeen 1:6–9 ja 1. Korinttolaiskirjeen 2:9 osoittavat, että taivaan kirkkaudet saavat maan päällä kestämämme kärsimykset näyttämään vähäisiltä.

Vapaus ahdistuksesta ja huolesta: Vuorisaarnassa Jeesus korostaa nimenomaan arvoamme Jumalan silmissä sekä huolestumisen epätoivottavuutta että turhuutta. Filippiläiskirjeen 4:6–7 mukaan meidän ei tule olla huolissamme mistään, vaan viedä pyyntömme Jumalan eteen.

Vapaus omasta työstämme, tavoitteistamme ja kunnianhimostamme: Kun meistä tulee kristittyjä, menestyksen mittari määritellään uudelleen. Menestys ei ole pelkästään sitä, että saavutamme sen, mitä Jumala haluaa meidän saavuttavan, vaan sitä, että olemme kaikkea sitä, mitä Jumala haluaa meidän olevan. Siinä kaikki. Meidän ei enää tarvitse huolehtia siitä, olemmeko menestyneitä muiden silmissä tai täytämmekö kulttuurisia ihanteita.

Vapaus tuomion pelosta: Tuomion päivänä kristityt voivat seistä pelotta. Kristus tuomitsee kristityt heidän palkkioidensa (tai palkkioiden menettämisen) perusteella, mutta kristityillä on varmuus pelastuksesta ja siitä, että he välttyvät tulijärveltä.

Ikuinen vapaus: vapautemme alkaa jo nyt maan päällä, vaikkakin rajoitetusti. Mutta meillä on vapaus taivaan Kuninkaan lapsina ikuisesti.

Teos When Critics Ask, s. 342, kiteyttää asian hyvin: ”Uskovan elämä on ’helppoa’ siinä mielessä, että se tuo ’levon sielullenne’ (Matt. 11:29), mutta se on raskasta ’lihalle’, joka tarvitsee usein Jumalan kurittavaa kättä pysyäkseen kurissa. Pelastus tuo ’rauhan Jumalan kanssa’ (Room. 5:1), mutta se tuo myös ristiriitaa maailman kanssa (1. Joh. 2:15–17; Gal. 5:17).”

K: Mikä on Matt. 11:29–30:ssa ero ikeen ja taakan välillä?

V: Ikä vetää kärryä, joka kuljettaa kuormaa. Ikää vedetään yhdessä muiden kanssa. Ikä ja sen avulla vedettävä kuorma voivat olla kevyitä tai raskaita, ja Jeesus sanoo, että Hänen ikänsä on kevyt.

Maanviljelijän on varmistettava, että ike istuu oikein, että pehmusteet ovat oikeilla paikoilla jne. Joskus voi miettiä, onko maanviljelijälle helpompaa vai vaikeampaa kytkeä härät yhteen vai Jumalalle kytkeä kristityt yhteen. Jos härkä on kuollut tai kieltäytyy liikkumasta, sen kiinnittäminen ikeeseen ei auta maanviljelijää. Jos Jumala antaa kristityille mahdollisuuden yhdistämällä heidät yhteen, mutta jos kristitty kieltäytyy liikkumasta, koska Jumala ei täytä hänen odotuksiaan, se ei auta muita kristittyjä, joiden kanssa hän on yhdistetty. Tai vielä pahempaa, jos kristitty päättää lähteä eri suuntaan kuin mihin Jumala haluaa kyntää, silloin se voi olla vaikeaa.

Joskus kristityt odottavat, että jos he seuraavat ja tottelevat Jumalaa, se tuo heidän elämäänsä suurimman siunauksen ja vaurauden. Jumala ei ole koskaan luvannut sitä. Kivitykset ja hakkaamiset voivat vammauttaa ihmisen, eikä Paavalin hakkaamiset ja kivitykset siunanneet häntä fyysisesti. Paavali olisi luultavasti voinut olla vauraampi, jos hän olisi viettänyt enemmän aikaa telttojen valmistamiseen ja vähemmän aikaa ”taloudellisesti tuhlaileviin asioihin”, kuten evankeliumin saarnaamiseen. Jos Paavali ei voinut odottaa parempaa fyysistä ja taloudellista tilannetta seuraamalla Jumalaa, emme mekään voi. Jumalan tavoitteena on osoittaa Hänen kunniaansa maan päällä, ei meidän suurinta mukavuuttamme. Jumalan kunniaan kuuluu se, että julistamme evankeliumia, opastamme muita ja elämme kelvollista elämää (Mt 10:37–38; Luuk. 20:35; Fil. 1:27; 2. Tess. 1:5,11), mutta ei välttämättä jatkuvaa nautintoamme. Härkä ei ehkä tiedä, miten kyntää samankeskisiä ympyröitä; se osaa vain seurata isäntänsä johdatusta. Jos pystymme luopumaan omista odotuksistamme siitä, mitä Jumalan pitäisi tehdä puolestamme, ja yksinkertaisesti seuraamaan Hänen johdatustaan, Jumalan on helpompi kytkeä meidät valjaisiinsa.

K: Tukeeeko Matt. 11:29 jollain tavalla joogaa, kuten Mark ja Elizabeth Prophet opettavat teoksessa *The Lost Teachings of Jesus 3* (1988), s. 273–274?

V: Ei lainkaan. Jeesus kehottaa ottamaan kantaaksenne ”ikeeni”, ei ”joogaa”. Kreikankielinen sana zugon tarkoitti tässä yhteydessä härkien valjastamista peltotöihin, ja sen merkitys liittyy Jeesuksen palvelemiseen, ei erityisten fyysisten harjoitusten tekemiseen tai hengityksen hallintaan.

K: Miten meidän tulisi nykyään ottaa Jeesuksen ikeen kantaaksemme (Mt 11:29–30)?

V: Alistumalla Kristuksen tahtoon ja luovuttamalla koko elämänne Hänelle, ottamalla vastaan Jeesuksen opetusta sekä olemalla lempeitä ja nöyriä kuten Jeesus.

K: Rikkosivatko Jeesuksen opetuslapset Matteuksen evankeliumin luvussa 12:1–5 juutalaista sapattia vai eivät?

V: He eivät tässä tapauksessa rikkoneet Mooseksen lain mukaista sapattia, vaikka rikkoivatkin fariseusten tulkintaa siitä. Vaikka 2. Mooseksen kirjan 34:21 kielsi sadonkorjuun sapattina, heillä ei ollut sirppiä ja heillä oli vain muutama viljankorva. Viljankorvien poimimin , ilman sirppiä, oli sallittua 5. Mooseksen kirjan 23:25 mukaan.Meillä ei ole tietoja siitä, että opetuslapset tai Jeesus olisivat rikkoneet Mooseksen lakia Jeesuksen toimiessa maan päällä ennen ylösnousemustaan. Huomaa, että erimielisyys ei koskenut lain erilaisia tulkintoja, vaan perustavanlaatuista suhtautumista lakiin.

On mielenkiintoista, että juutalaiset itse eivät olleet yksimielisiä siitä, oliko viljan poimiminen sapattina väärin. ”Viljan leikkaaminen” oli yksi niistä kolmestakymmenestäyhdeksästä työstä, jotka oli kielletty Mishnah Shabbath 7.2.9.c:n mukaan heidän perinteidensä mukaisesti. Siinä kuitenkin myönnettiin poikkeuksia temppelipalvelun osalta. Poikkeus myönnetään myös silloin, kun kyseessä on hengenvaara (Mishnah Yoma 8:6; Mek Exodus 22:2; 23:13). Mishnah Shabbath 10.2 ei käsittele satunnaista viljan poimimista. Myöhemmällä ajanjaksolla Gemara sallii nimenomaan viljan poimimisen käsin; se kieltää vain työkalun käytön.

K: Onko se, mitä Jeesus sanoi sapattista Matt. 12:1–8 ja Mark. 2:27, muutos Jumalan lakiin, vai sanoiko Jeesus, miten sitä olisi pitänyt noudattaa myös Vanhan testamentin aikoina?

V: Jeesus ei tee tässä mitään muutoksia. Viljan tähkien poimiminen oli jo nimenomaisesti sallittu laissa. Vaikka laki määräsi, ettei ihmiset saaneet tehdä työtä sapattina, viljaa sai poimia syötäväksi, kunhan sitä ei kerätty säkkiin.

Jeesus korosti, että lakia on tarkasteltava kokonaisuudessaan, sillä laki sisälsi myös erityissäännöksen pappeja varten. Lisäksi Jeesus huomauttaa, että Daavidin hätätilanteessa hänen hengissä pysymisensä ja Saulilta pakenemisensa olivat tärkeämpiä kuin leipäpöydän leivät. Kuinka paljon tärkeämpi Messiaan tulisi sitten olla fariseusten perinteitä?

Lopuksi Jeesus sanoi, että täällä oli jotain suurempaa kuin Jumalan temppeli. Yksi asia, joka on suurempi kuin Jumalan temppeli, on Jumala itse.

K: Miksi Matt. 12:3–5 ja Mark. 2:25–27:n mukaan oli sallittua ottaa esileipää, ja miten tämä liittyy sapatin noudattamiseen?

V: Keskeinen periaate tässä on käskyjen hierarkia, ja niiden perimmäisenä kohteena oli olla kuuliaisia Jumalalle, ei sapatille. Vain papit saivat syödä leipää, ja Daavid ja hänen miehensä olivat Jumalan tehtävässä, he olivat hätätilanteessa (pakenivat Saulia), ja keskusteltuaan asiasta papin kanssa he söivät 1. Sam. 21:3–6.

Fariseuksille sapattista oli itse asiassa tullut heidän epäjumalansa! Se ei johtunut siitä, että sapatti olisi ollut jotenkin paha, vaan pikemminkin siitä, että he olivat enemmän huolissaan sapattista kuin Jumalasta. He olivat sääntöjen miehiä, mutta eivät Jumalan miehiä.

Irenaeus (182–188 jKr.) kirjoitti: ”Jumala oli nimittänyt Daavidin papiksi, vaikka Saul vainosi häntä. Sillä kaikilla vanhurskailla on pappis -arvo. Ja kaikki Herran opetuslapset ovat pappeja, sillä he eivät peri täällä maata eivätkä taloja. Sen sijaan he palvelevat Jumalaa ja alttaria jatkuvasti … Hänen opetuslapsillaan oli Herran pappeus. Siksi heillä oli lupa syödä viljan tähkiä, kun he olivat nälkäisiä.” Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 4, luku 8.3, s. 471

K: Miten papit Matteuksen evankeliumin 12:5:n mukaan rikkoivat syyttömästi jokaista sapattia?

V: Laki määräsi papit tekemään sitä, mitä muiden ei ollut sallittua tehdä sapattina, jolloin heidän oli tarkoitus työskennellä. Jeesuksen pointti ei ollut se, että papit pitäisi lopettaa tekemästä sitä, mitä Jumala oli heille käskenyt. Pikemminkin Jeesuksen pointti oli se, että jos tarkastelee Jumalan ohjeita sivuuttaen niiden kontekstin, voi joutua kaikenlaisiin ongelmiin. Legalisti on sellainen, joka tarkastelee lakeja ottamatta huomioon niiden kontekstia.

Tertullianus (198–220 jKr.) esittää teoksessaan Viisi kirjaa Marcionia vastaan, 4. kirja, luku 12, s. 362–363, mielenkiintoisen näkemyksen siitä, mikä on ensisijaista: Jumalan totteleminen vai sapattia rituaalisesti noudattaminen. Ensimmäinen esimerkki siitä, että koko kansa rikkoi sapattia mutta totteli silti Jumalaa, oli silloin, kun Jumala käski heidän marssia Jerikon ympäri. Jumala käski israelilaisia marssimaan Jerikon ympäri seitsemän päivää putkeen, ja he marssivat myös sapattina. Joten tämäkin on esimerkki siitä, kuinka Jumalan suora käsky kumoaa sapatin.

K: Kun Jeesus sanoi Matt. 12:5:ssä: ”Ettekö ole lukeneet laista, että sapattina temppelin papit rikkovat sapattia ja ovat silti viattomia?”, miksi tämä ei ollut lainaus laista?

V: Jeesus ei väittänyt tämän olevan lainaus mistään. Jeesus teki loogisen johtopäätöksen siitä, että lain mukaan papit suorittivat papillisia tehtäviään sapattina, ja se oli silti asianmukaista ja Jumalalle mieluista.

K: Mitä näillä vertauksilla pyrittiin osoittamaan Matt. 12:3–8 ja Mark. 2:25–28?

V: Jumalan seuraaminen ei ole vain sääntöjen noudattamista, vaan myös prioriteettien asettamista. Jeesuksen seuraaminen Herranasi on se, mistä kuuliaisuudessa on kyse, ei pelkästään sääntöjen noudattamisesta, edes Jumalan sääntöjen. Muut jakeet osoittavat, että Jumalan seuraamiseen liittyy muutakin kuin sääntöjä ja prioriteetteja, mutta Jeesus puhui tässä hyvin yksinkertaisesti. Jeesuksella oli kärsivällisyyttä antaa yksinkertainen selitys vihamielisille fariseuksille, ja kiitettäväksi Jumalalle, että Hän on kärsivällinen myös meitä kohtaan.

K: Mitä tarkoittaa Matt. 12:8:ssa ja Mark. 2:28:ssa se, että Ihmisen Poika on myös sapatin Herra?

V: Meidät on luotu Jumalan vuoksi, emme lain tai sapatin vuoksi. Käsky levätä sapattina annettiin auttamaan ihmistä, ei estämään häntä. Jumala on lakinsa Herra.

K: Milloin, jos koskaan, meidän pitäisi nykyään rikkoa lain kirjainta (Mt 12:8,12)?

V: Toisinaan voi olla tilanteita, joissa meidän pitäisi rikkoa lakia. Ensisijainen tavoitteemme ei ole noudattaa ”sitä” tai ”jotakin” lakia. Se ei ole myöskään evankeliointi. Ensisijainen tavoitteemme on ylistää ja miellyttää Jumalaa. Siihen kuuluu Hänen tottelemisensa, mukaan lukien Hänen käskynsä julistaa evankeliumia ja monia muita asioita. Meidän tulisi olla varovaisia rikkomasta sitä, mitä Jumala on käskenyt meille Uudessa testamentissa, koska aivan liian usein siitä voi tulla vain tekosyy syntiin, vainon välttämiseen tai helpon tien valitsemiseen. Mutta tämän sanottuani, kuten Jeesus tässä opetti, on tilanteita, joissa Jumalan totteleminen ei tarkoita säännön noudattamista. Yksinkertainen esimerkki: jos huollettavanasi on ystävä, joka on kuolemaisillaan, ja kiirehdit viemään häntä sairaalaan, pitäisikö sinun varmistaa, ettet aja ylinopeutta? Jos hallitus säätää lain, jonka mukaan sinun on ilmoitettava naapureidesi tekemisistä (kuten Pohjois-Koreassa), ja jotkut naapurit pitävät raamattupiiriä, pitäisikö sinun ilmoittaa siitä hallitukselle?

Lopuksi Jeesus osoittaa meille, että tämä ajatus siitä, että Jumala haluaa joitakin asioita enemmän kuin uhrauksia tai muita lakeja, ei ole uusi opetus, jonka Hän antoi, vaan se sisältyy jo Vanhan testamentin Hoosean kirjan 6:6:een, jota Jeesus lainaa Matteuksen evankeliumin 12:7:ssä.

K: Mitä fariseukset katsoivat olevan väärää sapattina tapahtuvassa parantamisessa (Mt 12:10–14 ja Mk 3:3–6)?

V: Fariseukset pitivät parantamista luovana tekona ja siten työnä. Ensimmäisen vuosisadan juutalaiset kuitenkin keskustelivat itse siitä, mikä oli sallittua sairaiden hoidossa, Mishnah Eduyoth 2:5:ssä ja Mishnah Shabbath 6:3:ssa; ks. Mooseksen kirja 22:2; 23:13.

K: Miksi Jeesus vastasi fariseuksille tällä tavalla Matt. 12:10–14:ssä?

V: Jeesus toi esiin heidän epäjohdonmukaisuutensa. Kuvittele tilanteen omituista huumoria. Siellä oli joukko miehiä, jotka opettivat omia lisäyksiään Jumalan sanaan Jumalan sanana ja sanoivat Jumalalle itselleen, ettei Hän voisi tehdä jotain. Koska ihme oli peräisin Jumalalta, he olisivat yhtä hyvin voineet sanoa Jumalalle, että Hänen piti perua tuo ihme!

K: Viittaako Mt 12:18 kolminaisuuteen?

V: Kyllä, kunhan ymmärrät, että Palvelija on Jumala. Palvelija on lähetetty, ja Jumalan Henki on annettu Häneen.

K: Mitä tarkoitetaan Pyhää Henkeä vastaan kohdistuvalla jumalanpilkalla Matteuksen evankeliumin 12:31,32, Markuksen evankeliumin 3:28–30 ja Luukkaan evankeliumin 12:10–11 kohdissa?

V: Jeesus ei usein puolustanut oikeuttaan tehdä asioita, mutta Hän piti tärkeänä puolustaa auktoriteettiaan tässä tilanteessa, kun Häntä syytettiin toimivan Saatanan voimalla. Konteksti viittaa siihen, että kyse on siitä, että ihminen näkee Jumalan suorat ihmeet, hylkää evankeliumin ja väittää näiden olevan peräisin Saatanalta. Yleensä on täysin hyväksyttävää esittää kysymyksiä tai tutkia asioita tarkasti, mutta kun ihmiset kiistävät ilmeisen kiistattoman tosiasian, he todellisuudessa hylkäävät sen, minkä tietävät olevan totta.

Kyse ei ole pelkästään siitä, että pyydetään Pyhää Henkeä poistumaan elämästään. Tunnen erään kristillisen opiskelijan, joka pyysi Jumalaa poistumaan elämästään. Noin kuukauden kuluttua hän tunsi olonsa niin kurjaksi, että katui tekoaan ja palasi Kristuksen luo. Jos joku syyllistyisi Pyhää Henkeä vastaan tehtyyn jumalanpilkkaan, hän ei haluaisi koskaan palata Kristuksen luo.

K: Miksi Matteuksen evankeliumin 12:31–32, Markuksen evankeliumin 3:28–30 ja Luukkaan evankeliumin 12:10–11 mukaan Pyhää Henkeä vastaan tehty jumalanpilkka on paljon vakavampi kuin Jeesusta vastaan tehty jumalanpilkka?

V: Jeesus ei nimenomaisesti sanonut sitä. Jos joku kuitenkin hylkää Jeesuksen, Henki voi vaikuttaa niin, että hän muuttaa mielensä ja myöhemmin hyväksyy Jeesuksen. Jos joku kuitenkin pysyvästi kieltäytyy Pyhästä Hengestä elämässään, ja Pyhä Henki kunnioittaa tätä toivetta, hän ei koskaan tule Kristuksen luo eikä pääse taivaaseen.

K: Tarkoittaako Matt. 12:31–32:ssa mainittu Pyhää Henkeä vastaan kohdistuva jumalanpilkka valon halveksimista kieltämällä Jumalan ilmentymät (kuten Bahá’u’lláh), kuten bahá’ít opettavat teoksessa Some Answered Questions, s. 127–128?

V: Ei, tämä on kiertelyä, jossa oletetaan, että väite, jonka mukaan Bahá’u’lláh on valo, todistaa Bahá’u’lláhin olleen valo. Huomaa kuitenkin, että jopa Jeesuksen osalta Matteuksen evankeliumin 12:32:ssa hän sanoi, että niille, jotka puhuvat Jeesusta vastaan, annetaan anteeksi, joten Jumalan profeettaa vastaan puhuminen EI ole Pyhää Henkeä vastaan kohdistuvaa jumalanpilkkaa.

K: Eikö se, että Pyhää Henkeä vastaan kohdistettua jumalanpilkkaa ei anneta anteeksi tässä elämässä (Matt. 12:32), tue jollain tavalla uskoa kiirastuleen, kuten katolinen kirjailija Ludwig Ott on sanonut?

V: Ei, sillä jopa New Catholic Encyclopedia, osa 11, s. 1034, toteaa: ”Puhdistuspaikan oppia ei mainita nimenomaisesti Raamatussa.” Matteuksen evankeliumin 12:31–32 ei millään tavoin tue puhdistuspaikan oppia kolmesta syystä:

1) Katolisen opetuksen mukaan kiirastuli puhdistaa uskovan lievistä (pienemmistä) synneistä, ei kuolemansynneistä (vakavammista tai kohtalokkaista), ja Pyhää Henkeä vastaan kohdistettu jumalanpilkka katsotaan kuolemansynniksi.

2) Jeesus ei puhu uskovista, vaan kirjanoppineista ja fariseuksista, jotka hylkäsivät Hänet.

3) Tässä jakeessa ei sanota mitään rangaistuksen tai puhdistuksen kestosta, vakavuudesta, luonteesta tai paikasta; siinä ei sanota lainkaan mitään rangaistuksesta tai puhdistuksesta. Sen sijaan siinä puhutaan siitä, ettei Jumala anna anteeksi.

K: Mitä Jeesus sanoo joistakin ihmisistä Matt. 12:34:ssä?

V: Hän ei sano vain, että he ovat käärmeiden sikiöitä tai että he puhuvat pahaa. Pikemminkin Jeesus kuvaa ”jos-niin”-ehtoa. Koska he ovat käärmeiden sikiöitä ja pahoja, heistä voi tulla esiin vain pahaa. Tämä pätee joihinkin ihmisiin nykyäänkin. Joidenkin kohdalla, kun otetaan huomioon, missä heidän sydämensä on, he eivät kykene sanomaan mitään hyvää mistään, vaan vain pahaa. Hämmästyttävää on se, että fariseusten tavoin he itse ovat yleensä sokeita sille, että heillä on paha sydän. Se ei johdu siitä, etteivätkö he olisi tarpeeksi älykkäitä ymmärtääkseen sitä, vaan siitä, etteivät he ole koskaan tulleet ajatelleeksi kyseenalaistaa, missä heidän sydämensä on.

Ei ole oikeastaan niin, etteivätkö fariseukset olisi ymmärtäneet. Pikemminkin he eivät halunneet ymmärtää. Jeesus tuli tiellä ja sai heidän ”suurenmoisen” ohjelmansa näyttämään huonolta.

Tietenkin meidän uskovien tulisi varmistaa, ettemme ole samanlaisia. Joskus, kun joku käyttää rumia sanoja, hän saattaa puolustautua sanomalla: ”Anteeksi, se vain lipsahti.” No, miksi se ylipäätään oli siellä sisällä! Meidän on varmistettava, ettei sydämessämme ole ”kyseenalaistamattomia” osia, jotka ovat myös pahoja. 2. Korinttolaiskirjeen 13:5 sanoo, että meidän on tutkittava itseämme. Mutta pyydetään apua! Psalmin 139:23–24:ssä psalmisti pyysi Jumalaa tutkimaan hänen sydämensä ja paljastamaan hänelle kaiken, mikä oli pahaa hänen sydämessään.

Valitettavasti jotkut ihmiset eivät muuttuneet edes Jeesuksen välittömässä läsnäolossa. Jotkut eivät muutu riippumatta siitä, mitä heille sanomme; mutta voimme siirtyä niiden ihmisten luo, jotka kuuntelevat.

K: Kun fariseukset pyysivät merkkiä Matt. 12:38–39 ja Matt. 16:1–4, sanoiko Jeesus, että he saisivat vain Joonan merkin, vai eikö merkkiä ollut lainkaan, kuten Mark. 8:11–13 sanoo?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. He olivat juuri nähneet merkin; he pyysivät oikeastaan ”vielä yhtä merkkiä”. Mutta mitä hyötyä toisesta merkistä olisi ollut, kun he olivat nähneet Jeesuksen ajavan ulos riivaajan ja julistaneet sen helvetistä tulleeksi merkiksi. Mitä hyötyä mistään merkistä olisi ollut, jos he olisivat vain sanoneet sen olevan peräisin Saatanalta? Muistakaa, että Matteuksen evankeliumin 12:14:ssä he olivat jo alkaneet juonitella, miten Jeesus voitaisiin tuhota.

2. Matteuksen evankeliumin 12:38–39 oli ensimmäinen merkin vaatimus, ja Matteuksen evankeliumin 16:1–4 sekä Markuksen evankeliumin 8:11–13 olivat toinen merkin vaatimus.

3. Kaikissa tapauksissa Jeesus joko sanoi, etteivät he näkisi mitään merkkiä taivaasta, tai että he näkisivät vain sen merkin, jonka Joonan kuulijat näkivät.

4. Joonan kuulijat eivät koskaan nähneet mitään ihmeellistä merkkiä, vaan ainoastaan profeetta Joonan. Joona ei koskaan tehnyt yhtään ihmeitä, jotka olisi kirjattu Raamattuun.

K: Ovatko Matt. 12:38–39 ja Luuk. 11:30:n jakeet, jotka koskevat Joonan merkkiä, epäaitoja ja todennäköisesti lisättyjä 600-luvulla jKr., kuten Stendahl, Peake ja G. Schmitt teoksessaan ”Das Zeichen Jona” (ZNW [1978], s. 120–123) väittävät?

V: Ei. Diatessaronin osassa 16:1–4, s. 68, siteerataan näitä jakeita, ja se on kirjoitettu noin vuonna 172 jKr. Näihin jakeisiin viittaavat Justinus Marttyyri (138–165 jKr.), Irenaeus (182–188 jKr.) ja Karthagon Cyprianus (noin 246–258 jKr.). Raamatun käsikirjoitukset Vaticanus (325–350 jKr.) ja Sinaiticus (340–350 jKr.) lainaavat tätä.

K: Miten sukupolvi voi olla paha ja uskoton, kuten Matt. 12:39–40:ssä sanotaan?

V: Jeesus ei tarkoita, että kyseessä olisi vain jotkut fariseukset ja lainopettajat, vaan koko juutalaisen kansan kulttuuri tuona nimenomaisena ajanjaksona. Ihmisillä on taipumus seurata omaa kulttuuriaan, ja tuon ajan kulttuurissa ei ollut tilaa Messiaalle.

K: Mitä Jeesus opettaa ihmisistä ja demoneista Matt. 12:45:ssä?

V: Jeesus opettaa kahta asiaa.

Erityisesti silloin, kun demoni karkotetaan ihmisestä, jos ihmisessä säilyy hengellinen tyhjiö, demoni voi palata mukanaan muita, vielä pahempia demoneja.

Yleensä ihmiset eivät pysy hengellisessä tyhjiössä kovin kauan. Jos he eivät ole täynnä Jumalaa, demonit tulevat ja täyttävät heidät, heidän kulttuurinsa ja yhteiskuntansa.

K: Miksi Jeesus istui veneessä ja puhui ihmisille (Mt 13:1)?

V: Jeesus puhui todennäköisesti veneestä, koska tyynellä säällä hänen äänensä kantautui hyvin veden yli. Tämä on yksi Matteuksen evankeliumin viidestä suuresta, väkijoukoille suunnatusta puheesta, ja äänen vahvistaminen oli hyödyllistä, jotta väkijoukko kuuli hänet. Tässä ei ole viitteitä mistään hienovaraisesta merkityksestä, apokalyptisestä tai muusta.

K: Mitä eroa on siemenellä ja maaperällä (Mt 13:1–23), ja miten tämä liittyy meihin nykypäivänä?

V: Siemen (evankeliumin sanoma) oli sama. Mutta ero oli maaperän kyvyssä ensinnäkin ottaa siemen vastaan ja sitten saada se kasvamaan. Jotkut ihmiset eivät kykene ottamaan evankeliumin sanomaa vastaan. Toiset voivat ottaa sen vastaan, mutta se ei kasva heissä kestävästi. Evankeliumia ei kuitenkaan pidä kylvää valikoivasti vain sinne, missä uskomme maaperän olevan hyvää. Meidän tulisi kylvää sitä kaikkialle, ja maaperä ottaa sen vastaan, jos se pystyy. Mutta meidän ei pitäisi harhautua ajattelemaan, että jos vain julistamme evankeliumia maailmalle, niin koko maailma kääntyy Kristuksen puoleen. Lopuksi tämä vertaus jättää lukijan pohtimaan: ”Minkälainen maaperä minä olen Jumalan silmissä?”

K: Mitä epätavallista näissä vertauksissa on (Mt 13:1–58)?

V: David Wenham oli ensimmäinen nykyaikainen tutkija, joka tunnisti, että Matteuksen evankeliumin 13:3–52 on kiasmi. Se ei kuitenkaan ole täydellinen kiasmi.

13:1–2 Jeesus tuli

-13:3–9 Kylväjän vertaus, osoitettu väkijoukoille

-- 13:10–12 Opetuslapset kysyvät ja Jeesus vastaa

--- 13:10–17 Vertausten tarkoitus (ulkopuolisille)

----13:18–23 Kylväjän vertauksen tulkinta

-----13:24-33 Kolme muuta vertausta, jotka on osoitettu väkijoukoille: ”Taivasten valtakunta on kuin…” (lunta, sinapinsiemen, hiiva)

sivuhuomautus

--- 13:34–35 Vertausten tarkoitus (opetuslapsille)

---- 13:36–43 Vehnän ja rikkaruohon vertauksen tulkinta

poikkeaman loppu

-----13:44-48 Kolme muuta vertausta, jotka on osoitettu opetuslapsille: ”Taivasten valtakunta on kuin…” (aarre, helmi, verkko)

---- 13:49–50 Selitys

-- 13:51 Jeesus kysyy ja opetuslapset vastaavat

- 13:52 Vertaus uudesta ja vanhasta aarteesta

13:53 Jeesus lähti

Tämän rakenteen sisällä myös Matteuksen evankeliumin 13:13–17 on kiasmi.

K: Mikä on Matteuksen evankeliumin 13:6–7 kohdassa ero polun, toisen (kivisen maaperän) ja kolmannen (piikkisen maaperän) välillä?

V: Ensimmäisessä maaperässä oli riittävä syvyys, eikä siinä ollut piikkejä, jotka olisivat estäneet auringonvalon pääsyn. Mutta se ei yksinkertaisesti ottanut siementä vastaan alusta alkaen. Siemenet itivät kolmessa muussa maaperässä, mutta ensimmäisessä maaperässä niillä ei ollut edes mahdollisuutta itää.

Sekä toisessa että kolmannessa maaperässä siemenet itävät ja näyttävät aluksi hyvältä. Kasvit eivät kuitenkaan voi saada terveitä juuria maaperässä, jossa ei ole syvyyttä. Kun sää on kuiva, ne eivät löydä vettä elättääkseen itseään pinnalla olevasta kuivuneesta maaperästä. Niillä oli hyvä pääsy auringonvaloon, mutta maaperän syvyys ei yksinkertaisesti ollut riittävä, jotta kasvit olisivat voineet jatkaa kasvuaan.

Kolmas maaperä oli hyvä, ehkä jopa yhtä hyvä kuin hedelmällinen maaperä. Siinä oli kuitenkin niin paljon ylimääräistä – piikkejä – että kasvit eivät päässeet auringonvaloon. Jopa toinen maaperä otti sanan ilolla vastaan, mutta ylikuormitettu kolmas maaperä ei. Kolmannella maaperällä oli riittävä syvyys, mutta siellä oli yksinkertaisesti liian paljon muuta, mikä esti kasvien pääsyn auringonvaloon. Lisäksi vaikka jotkut piikkikasvit voivat olla ilmeisiä, toiset voivat olla huomaamattomia. Piikkejä ei välttämättä huomaa heti.

Neljäs maaperä ei ole erityinen tai ”maaginen”. Pikemminkin se ei oikeastaan eroa mitenkään toisen ja kolmannen maaperän parhaista ominaisuuksista yhdistettynä. Kuten Johannes Krysostomos (kuollut vuonna 407 jKr.) ensimmäisenä huomautti, tuhoon ei vie yhtä ainoaa tietä; tuhoon vie useita teitä.

Tulosten ero ei johdu siemenestä, vaan maaperästä. Kuinka hedelmälliseksi Jumala katsoo sydämesi?

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tässä tarkoitettu polku on kävelypolku, kuten peltojen välissä kulkeva polku, ei valtatie.

K: Miksi Jeesus selitti tämän vertauksen opetuslapsilleen eikä väkijoukolle (Mt 13:10–13)?

V: Vastaus löytyy Matteuksen evankeliumin luvusta 13:14–15. Jeesuksella oli monia opetuslapsia (mukaan lukien seitsemänkymmentä) eikä vain kaksitoista. Tuolloin väkijoukoille annettiin maistiainen Jeesuksen opetuksista siten, että he saattaisivat janoa saada tietää lisää. Jeesus oli tässä valikoiva; Hän antoi selityksen vain opetuslapsilleen. Tietenkin myös väkijoukossa olevat ihmiset saattoivat päättää tulla Jeesuksen opetuslapsiksi. Lisäksi tämä täytti Jesajan kirjan 6:9–10.

Mutta on väärin ajatella, että näiden vertausten tarkoitus olisi ”jotta jokainen ymmärtäisi totuuden helpommin”. Samoin me saatamme nykyään haluta sanoa asioita, jotka vain ne ymmärtävät, jotka haluavat tietää totuuden.

K: Missä määrin evankeliumin julistamisessa tulisi olla salaperäisyyttä (Mt 13:10–11)?

V: Salaisuus oli Vanhan testamentin aikana jotain salattua, piilotettua tai verhottua, joka paljastettiin myöhemmin. Jeesus ei puhunut salaisuuksista ennen kuin juutalainen kansa oli hylännyt Hänet.

Jeesus ja evankeliumi ovat asioita, joita ihmiskunta ei olisi koskaan kyennyt ymmärtämään, ellei Jumala olisi paljastanut niitä meille. Meidän ei pitäisi pitää itsestään selvänä, että Jumala olisi voinut jättää meidät pimeyteen, vaan Hän päätti valaista meitä. Kristuksen kärsimys ja Jumalan tarina yleensä ovat dramaattisia, ja meidän tulisi tuoda esiin tämä draama, kun kerromme niistä uudelleen.

K: Mitä Matt. 13:10–16 tarkoittaa?

V: Niillä, joilla ei ole rakkautta totuuteen, ei ole oikeutta totuuden valoon. Itse asiassa ”linnut” saattavat viedä heiltä sen valon, joka heillä jo on. Tässä kohdassa on useita tärkeitä seikkoja.

13:10 Kun Jeesus oli kertonut kylväjän vertauksen (oikeastaan maaperän vertauksen) Matteuksen evankeliumin luvussa 13:1–9, opetuslapset tulivat kysymään, miksi hän puhui vertauksin. Kysymys ei koskenut pelkästään kylväjän vertausta, vaan sitä, miksi Jeesus puhui vertauksin yleensä.

13:11 Useimmat ihmiset eivät saisi tai säilyttäisi tietoa taivasten valtakunnasta.

13:12 Ne, joilla on tämä tieto, kasvavat siinä. Niiltä, joilla tietoa ei ole, otettaisiin pois jopa se vähäinenkin tieto, joka heillä on.

13:13 Miksi Jeesus puhui kansalle vertauksin eikä selittänyt kaikkea niin kuin hän teki opetuslapsilleen? Etsitään vastaus 2. Pietarin kirjeen 2:21:stä sekä Roomalaiskirjeen 4:15:stä ja 5:13:sta. Jos joku päättää olla noudattamatta sitä totuutta Jumalasta, joka hänellä on, niin mitä vähemmän hän tietää, sitä parempi se on hänelle viimeisessä tuomiossa.

13:14 osoittaa, että ihmiset todellakin kuulivat kaiken totuuden, mutta eivät ymmärtäneet sitä. Tämä EI tarkoita, että kristityksi tuleminen vaatisi erityistä älykkyyttä; se olisi 1. Korinttolaiskirjeen 1:26–28 vastaista. Pikemminkin jopa älykkäiden ja hyvin oppineiden fariseusten ymmärtämisongelma on se, että heillä ei ole tilaa Jeesuksen sanalle (Joh. 8:37), ja ristin sanoma on yksinkertaisesti hulluutta niille, jotka ovat viisaita tämän maailman viisaudella (1. Kor. 1:18–25). Olen nähnyt älykkäiden ihmisten keksivän ovelia ja nerokkaita tekosyitä sille, miksi he eivät halua uskoa sitä, mikä on selvästi Raamatussa.

13:15 Tämä osoittaa kansan sydämen kovettumista. Kristityt ovat kiistelleet siitä, oliko Jumala vastuussa siitä, että faraon sydän kovettui Moosesta ja israelilaisia vastaan, vai oliko se faraon oma syy. Raamattu sanoo kahdeksassa kohdassa, että farao kovetti oman sydämensä, ja kahdeksassa kohdassa, että Jumala kovetti sen. Yksi Jumalan tuomio niille, jotka kovettavat sydämensä, on se, että heidän sydämensä kovettuu entisestään.

Lopuksi, sama Jumalan toiminta voi vaikuttaa kahteen eri ihmiseen päinvastaisella tavalla. Eräs kirkon kirjoittaja selitti asian näin: ”Vaha sulaa ja muta kuivuu saman lämmön vaikutuksesta; niinpä sama toimenpide, joka toteutettiin Mooseksen välityksellä, osoitti toisaalta faraon kovasydämisyyden, joka oli seurausta hänen pahuudestaan, ja toisaalta sen, että sekava egyptiläinen joukko taipui ja lähti matkaan heprealaisten mukana.” Rufinus (374–406 jKr.) kääntäessään Origenesin teosta *De Principiis* (225–254 jKr.), kirja 3, luku 1.11, s. 311.

13:16 Muuten, vaikka Jeesuksella oli 12 erityisesti nimettyä opetuslasta, hänellä ei ollut vain 12 opetuslasta; hänellä oli myös laajempi 70 hengen ryhmä sekä muita opetuslapsia. Jeesuksen opetuslapset olivat siunattuja sekä sillä etuoikeudella, että he saivat tietää nämä totuudet, että sillä, etteivät he ansainneet tai olleet kelvollisia oppimaan näitä totuuksia. Jumala olisi voinut päättää piilottaa kaiken meiltä; mutta Jumala halusi paljastaa nämä asiat meille.

13:17 menee vielä pidemmälle ja sanoo, että jopa vanhan testamentin aikojen jumalalliset profeetat halusivat oppia nämä asiat, mutta Jumala ei vielä opettanut niitä heille; Jumala odotti niiden paljastamista, kunnes Jeesus tuli.

Joskus ihmiset ajattelevat virheellisesti, että Jumala on meille velkaa sen, että Hän yrittää parhaansa mukaan opettaa kaikille totuutta. Itse asiassa kuitenkin, jos joku hylkää sen totuuden Jumalasta, joka hänellä jo on, Jumalalla ei ole minkäänlaista velvollisuutta yrittää pakottaa heille lisää totuutta. Itse asiassa, mitä vähemmän he tietävät totuudesta, sitä parempi heille (2. Piet. 2:21). Mutta niille, jotka haluavat seurata totuutta, Jumala iloitsee siitä, että Hän saa näyttää meille yhä enemmän.

Miten tarkalleen ottaen ihmiset eivät kuule totuutta ja menettävät sen? Jeesus selittää sen Matteuksen evankeliumissa 13:18–23.

K: Oliko Jumala Matt. 13:12:ssa epäoikeudenmukainen, kun Hän otti niiltä, joilla ei ollut, ja antoi niille, joilla oli?

V: Jumala ei ollut epäoikeudenmukainen, mutta on tarkasteltava seurauksen ja siitä seuraavan tarkoituksen välistä vuorovaikutusta. On otettava huomioon kolme vastakohtaa: oikeudenmukaisuus vs. tasa-arvo, palkka vs. lahja sekä tarpeiden tyydyttäminen vs. palkitseminen.

Oikeudenmukaisuus vs. tasa-arvo: Jumala on oikeudenmukainen kaikkia kohtaan, mutta Hänen ei tarvitse kohdella kaikkia samalla tavalla, kuten Roomalaiskirjeen 9:6–18 osoittaa.

Palkka vs. lahja: Miinojen vertauksessa (Luuk. 19:11–27) olisi epäoikeudenmukaista, jos kuningas jättäisi maksamatta ne hyvät asiat, jotka hän oli jollekin velkaa. Mutta kun sijoitat työnantajasi rahaa, työnantaja ei ole sinulle velkaa kaikkea sitä rahaa; työnantaja on sinulle velkaa vain palkkasi ja sen, mitä hän on sopinut antavansa. Vertauksen kuningas ei ollut velkaa kenellekään palvelijoistaan yhtään kaupunkia. Kun hän antoi eniten ansainneelle lisää kaupunkeja, se oli ilmainen, armollinen lahja, ja kuningas (ja Jumala) voi tehdä mitä tahansa Hän haluaa.

Tarpeiden tyydyttäminen vs. palkitseminen: Kuningas huolehti kaikista palvelijoistaan jo ennen kuin kukaan heistä oli saanut vastuulleen mitään kaupunkia. Kaupungit olivat palkintoja tai bonuksia. Jumala täyttää taivaassa runsaasti kaikkien siellä olevien tarpeet (1. Kor. 2:9), mutta sen lisäksi Jumala antaa taivaassa palkintoja joillekin, mutta ei kaikille. Voit lukea siitä 1. Korinttolaiskirjeen 3:8–15:stä.

K: Onko Matt. 13:15:ssä Jumala melko kovasydäminen, kun Hän ei pehmentä heidän sydämiään eikä avaa heidän silmiään?

V: Ei lainkaan. Jumala sanoo, että jos he kääntyisivät Jumalan puoleen, Herra varmasti parantaisi heidät. He kantavat kuitenkin vastuun siitä, että heidän sydämensä on tylsä, mikä johtaa siihen, etteivät he käänny Jumalan puoleen.

Jumala avaa sokeiden silmät, mutta Hän ei yleensä avaa niiden silmiä, jotka sulkevat silmänsä tiukasti. Jumala pehmentää ihmisten sydämiä, mutta Hänellä ei ole velvollisuutta pehmentää kenenkään sydäntä, joka on jo päättänyt kovettaa sydämensä.

K: Miten taivasten valtakunta on Mt 13:24:n mukaan tämän tilanteen kaltainen, kun taivas on täydellinen?

V: Taivasten valtakunta ei ole kuin se mies, vaan kuin tilanne. Vastaus tähän kysymykseen on osa Jeesuksen pääajatuksen ydintä. Taivasten valtakunta ei ole vain jotain täydellistä, jonne menemme kuolemamme jälkeen. Taivasten valtakunta on jotain, joka on myös uskovien sydämissä juuri nyt. Tässä maailmassa sijaitsevassa taivasten valtakunnassa vehnä ja rikkaruoho kasvavat vierekkäin.

K: Tarkoittaako Matt. 13:28–30, että meidän pitäisi sallia harhaoppisten jäädä kirkkoon?

V: Ei suinkaan. Matteuksen evankeliumin 13:38 kohdassa ”pelto” ei tarkoita seurakuntaa vaan maailmaa. Harhaoppisia seurakuntia tulee olemaan, mutta meidän tulisi erottaa ne, joilla on harhaoppisia opetuksia tai pahoja käytäntöjä, elleivät he tee parannusta. Väite, että meidän pitäisi sallia harhaoppisia oppeja tai jumalattomia, katumattomia tekoja harjoittavien ihmisten pysyminen seurakunnissamme, on vastoin Jumalan opetusta 1. Timoteuksen kirjeen 1:3–4; 6:3–5; 2. Timoteuksen kirjeen 2:16–17; 3:1–5; 2. Johanneksen kirjeen 10 sekä käytäntöä 1. Korinttolaiskirjeen 5:11–13 ja Ilmestyskirjan 2:20 kohdissa. Valitettavasti Hippon Augustinus oli teoksessaan ”Donatisteille” yksi ensimmäisistä, joka sekoitti seurakunnan ja maailman. Niitä, jotka tekevät syntiä (käytännössä tai opetuksessaan), tulisi nuhdella kaikkien läsnä ollessa 1. Timoteuksen kirjeen 5:20 mukaisesti.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että jos tulkitset jotain vertauksessa väärin yhdellä tavalla (kirkko), kun Jeesus nimenomaan sanoi jotain muuta (maailma), voit todella eksyä sivuraiteille!

K: Mitä juuri Jeesus tarkoittaa Matt. 13:30:ssa mainituilla rikkaruohoilla?

V: Nämä olivat hyvin tuttuja Jeesuksen kuulijoille. Lunta on neljää lajia, ja tässä mainittu ”lunta” on lähes varmasti rikkakasvi nimeltä parrakas lunta (lolium temulentum), joka näyttää nuorena vehnältä, ja joskus juuret voivat olla kietoutuneet toisiinsa, joten toista kasvia ei voi todellakaan vetää ylös vetämättä samalla toista. Mielenkiintoista on, että sekä darnel että vehnä eivät enää kasva hyvin levittäytymällä luonnossa, vaan tarvitsevat viljelijän kylvämään siemenet. Rabiinit tiesivät, että se on pilaantunutta vehnää, ja joissakin paikoissa sitä kutsutaan ”väärennetyksi vehnäksi”. Noin vuonna 2000 10 % Etiopian vehnäsadosta oli itse asiassa darnelia. Nykyaikaiset lajittelukoneet pystyvät kuitenkin erottamaan vehnänsiemenet darnelista hyvin. Lantti on usein sienen saastuttama, ja kun ihmiset syövät saastuneiden kasvien siemeniä, se saa heidät päihtymään. Katso lisätietoja osoitteesta https://www.atlasobscura.com/articles/wheats-evil-twin-has-been-intoxicating-humans-for-centuries.

K: Mikä on Mt 13:30:ssa mainitun, ennen vehnää kerätyn rikkaruohon merkitys?

V: Maataloudessa on järkevää kitkeä rikkaruohot pellolta ennen sadonkorjuuta. Tuomio karsii jumalattomat pois taivaasta. Kyse ei ole siitä, että meidät viedään pois universumista, johon rikkaruohot luonnollisesti kuuluvat. Pikemminkin rikkaruohot viedään pois Jumalan universumista, johon Jumalan lapset yliluonnollisesti kuuluvat. Kun opetuslapset kuuntelivat yhdessä väkijoukon kanssa vertausta vehnästä ja rikkaruohoista, mietin, mitä Juudas Iskariot ajatteli?

K: Miten sinappisiemen on Mt 13:32:ssa ja Mk 4:30–34:ssa pienin kaikista siemenistä?

V: Ensinnäkin Palestiinassa oli kahdenlaisia sinappinsiemeniä: musta sinappi, jota ihmiset istuttivat, ja villisinappi. Jeesus tarkoitti mustaa sinappia, koska hän puhuu vain istutetuista siemenistä, eikä Palestiinassa istutettu sinappinsiemeniä pienempiä siemeniä. Lisäksi juutalaisessa rabbiinisessa teoksessa M Niddah 5:2 (vrt. SBK 1:669) sinappinsiemen oli sananlaskunomainen pienuuden symboli.

Sinapinsiemen on kooltaan merkityksetön ja pienin kaikista viljelysiemenistä Palestiinan maassa. Yksi musta sinappipensas voi tuottaa 1 200 siementä. Jeesus viestitti kansalle mainitsemalla heidän maassaan kasvavia viljelysiemeniä.

Yksityiskohtia arvostaville on kuitenkin syytä mainita, että kreikankielinen sana ”pienin” sekä Matteuksen evankeliumissa 13:32 että Markuksen evankeliumissa 4:30–34 on microteron, joka voi tarkoittaa joko pienikokoisuutta tai kuvaannollisesti arvokkuutta. Sana ”siemen” molemmissa kohdissa, spermaton, voi tarkoittaa sitä, mikä kylvetään. Riippumatta siitä, puhuiko Jeesus arameaa vai kreikkaa, Hän viittasi silti kylvettyihin siemeniin.

K: Miten sinappikasvi voi kantaa linnunpesää Matteuksen evankeliumin 13:32 ja Markuksen evankeliumin 4:30–34 kohdissa?

V: Vaikka lintu voi tarvittaessa rakentaa pesän pieneen pensaan, se ei ole vastaus. Sinappisiemen voi kasvaa jopa kymmenen jalkaa korkeaksi puuksi, joka on varmasti riittävän suuri linnun pesän rakentamiseen. Toisin sanoen nykyinen koko ei korreloi tulevan suuruuden kanssa. Jeesus ei niinkään korosta valtakunnan tulevaa suuruutta kuin sen pientä alkua maan päällä.

K: Mitä merkitystä hiivalla on Matt. 13:33:ssa?

V: Jeesus sanoi, että hiiva tässä vertauksessa on hyvä asia, sillä se edustaa taivasten valtakuntaa, kun taas muissa vertauksissa hiiva on paha asia. Tärkeä tulkintaperiaate, joka tästä on opittava, on se, että ei voi välttämättä ottaa yhden vertauksen symbolin merkitystä ja soveltaa samaa merkitystä kyseiseen symboliin kaikissa muissa vertauksissa.

Jotkut pitävät virheellisesti hiivaa ja lintuja pahana, mikä muuttaa koko vertauksen merkityksen, sillä symbolina hiiva on pahaa tai maallista kaikissa muissa Raamatun kohdissa. Jotkut kuitenkin pitävät lintuja ja hiivaa pahana, toiset taas hyvänä siunauksena.

Hiiva on tässä vertauksessa hyvä asia. Tässä luvussa ei ole mitään viitteitä siitä, että se olisi pahaa, ja se on yhdenmukainen tämän luvun muiden vertausten kanssa.

Kolmas näkemys on, että sinappipuuta ja hiivaa koskevat vertaukset ovat hyvin yleisiä, ja että linnut ja hiiva ovat neutraaleja.

Yhteenveto: taivasten valtakunta on hyvä, ei paha. Matteuksen evankeliumin 13:33 mukaan hiiva edustaa taivasten valtakuntaa, joten hiiva on tässä vertauksessa hyvä. Vaikka johtopäätös ei ole yhtä ilmeinen lintujen osalta, on kiitettävää, että sinappipensas voi tarjota pesäpaikan.

K: Miksi tämän vertauksen nainen Mt 13:33:ssa kätki hiivan kolmeen mittaan jauhoja?

V: Kolme leipää vehnäjauhoista on täysi ateria perheelle. Kolme mittaa (kreikaksi satas) vastaa Vanhan testamentin efaa, ja se on paljon taikinaa, noin 56 paunaa tai 23 litraa. Se on sama määrä, jonka Saara valmisti kolmelle vierailijalle 1. Mooseksen kirjan 18:6 kohdassa ja jonka Gideon antoi enkelille Tuomarien kirjan 6:19 kohdassa. Tarvitaan vain hyvin pieni määrä hapatetta muuttamaan koko taikinan luonne. Asia on siinä, että juutalaiset itse tiesivät, että jo pieni määrä hapatetta voi saada jopa suuren määrän taikinaa kohoamaan.

K: Miten Jeesus puhui Matt. 13:34:ssä vain vertauksin, kun muissa kohdissa, kuten Vuorisaarnaan, Jeesus ei käyttänyt vertauksia?

V: Matteuksen evankeliumin 13:34 täsmentää, että tämä koski tilannetta, jossa Jeesus puhui kansanjoukoille. Puhuessaan opetuslapsilleen Jeesus selitti kaiken. Vaikka kansanjoukotkin kuuntelivat, Vuorisaarna oli osoitettu opetuslapsille. Lisäksi Matteuksen evankeliumin 13:34 viittaa Jeesuksen opetukseen juuri tuona ajankohtana, ei välttämättä ennen tai jälkeen tämän jakson Hänen palvelutyössään.

K: Ovatko kaikki Matt. 13:38:n mukaan valtakunnan lapsia?

V: Ei. Kuten tämä jae osoittaa, emme ole valtakunnan lapsia ennen kuin tulemme Kristuksen luo. Efesolaiskirjeen 2:3 sanoo, että me (mukaan lukien Paavali) olimme vihan lapsia ennen kuin tulimme Kristuksen luo.

K: Miksi Matteuksen evankeliumin 13:44 vertauksessa pellolla ollut mies ei vain kaivanut aarretta salaa esiin ja vienyt sitä pois?

V: Juutalaisen lain mukaan, jos joku kaivoi aarteen esiin pellolta, aarre kuului pellon omistajalle Derrettin mukaan (Law, s. 1–16). Tietenkin jos aarre oli omistajien haudattama ja he tiesivät siitä, he eivät myisi peltoa halvalla. Mutta jos aarre ei ollut heidän, mikä kävi ilmi siitä, että he eivät tienneet siitä, työmies voisi ostaa pellon ja saada aarteen.

K: Kuka on se mies ja mikä on aarre Matt. 13:44:ssä?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus:

Ei oikea vastaus: Jeesus ja juutalaiset. Joissakin dispensationalistisissa kirjoituksissa sanotaan, että Jeesus on se mies ja aarre on juutalaisten jäännös lopun aikoina. Jeesus ei kuitenkaan antanut kaikkea, mitä Hänellä oli (jumaluus jne.), eikä kuollut ristillä vain juutalaisten jäännöksen vuoksi. Toiseksi kukaan, joka kuuli tämän vertauksen, ei olisi ymmärtänyt sitä tällä tavalla, joten jos tämä olisi todellinen merkitys, siitä ei olisi välittynyt mitään.

Vastaus: jokainen yksilö ja pelastus taivasten valtakunnassa. Ihmisen tulisi olla valmis luopumaan kaikesta, mitä hänellä on, saadakseen niin kallisarvoisen aarteen kuin Jeesus tarjoaa. Nämä vertaukset koskevat kaikki taivasten valtakuntaa Matteuksen evankeliumin 13:52 mukaan. Pellon ostaminen on päätös, jonka miehen on tehtävä, muuten hänelle ei tule aarretta.

K: Mitä tarkoittaa helmen vertaus Matt. 13:45–46:ssa?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei ole vastaus: Jeesus on kauppias ja helmi on kirkko. Kuitenkin, jälleen kerran, ”myikö” Jeesus kaiken, mukaan lukien jumaluutensa, helmen vuoksi, ja kenelle Hän sen myi?

Vastaus: Jokainen Jumalaa etsivä ihminen on kauppias, ja helmi on pelastus. Kristilliset tutkijat ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että molemmissa vertauksissa työmies ja kauppias ovat sama henkilö, ja aarre ja helmi ovat sama asia.

Molemmilla vertauksilla on sama ydin. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa 13:52, että nämä molemmat vertaukset koskivat taivasten valtakuntaa. Vaikka mies tunnisti aarteen, tämä vertaus korostaa kuitenkin erityisesti sitä, että kauppiaan on tunnistettava tämän helmen arvo verrattuna muihin helmiin eikä hän saa tavoitella muita helmiä, vaan ainoastaan tätä yhtä.

K: Mitä tarkoittaa Mt 13:47:ssä mainittu vetoverkon vertaus?

V: Kyseessä on erittäin suuri verkko, jota vedetään joko kahden veneen välissä tai joka on kiinnitetty rantaan ja yhteen veneeseen. Se muistuttaa hyvin paljon vertausta vehnästä ja rikkaruohosta. Kaikki kalat ovat osa maailmaa, mutta aikakauden lopussa hyvät kalat erotetaan pahoista. Oletko sinä hyvä kala?

K: Oliko opetuslapsilla oikeassa, kun he sanoivat Mt 13:51:ssä ”kyllä” ja väittivät ymmärtäneensä nämä vertaukset?

V: Kyllä ja ei. Kyllä, opetuslapset ymmärsivät vertausten perusajatuksen ja niiden taustalla olevan symboliikan. Heillä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan vehnän, rikkaruohon ja sinapinsiemenen vertausten kaikista historiallisista seurauksista. He olivat kuitenkin oikeassa sanoessaan ”kyllä”, koska he ymmärsivät oikein sen, mitä Jeesus halusi heidän ymmärtävän juuri tuolloin.

K: Onko Mt 13:51:n tapaan tilanteita, joissa olet varma ja oikeassa siitä, että sinulla on perustason ymmärrys jostakin, mitä Jumala opettaa sinulle, mutta myöhemmin huomaat, ettet ollut lainkaan tietoinen siitä, mitä se merkitsisi?

V: Yksi yksinkertainen esimerkki voisi olla avioliitto. Saatat luulla tietäväsi, kenen kanssa aiot mennä naimisiin, ja tietää, että haluat mennä naimisiin juuri tämän henkilön kanssa. Vuosien kuluessa huomaat kuitenkin, että tiesit hänestä hyvin, hyvin vähän verrattuna siihen, mitä tiedät nyt. Toivottavasti yllätyksesi ovat olleet pääosin miellyttäviä.

Samoin, jos Jumala kutsuu sinut tekemään palvelutyötä Hänen puolestaan, sinulla saattaa olla perustason ymmärrys siitä, mitä Hän haluaa, ja haluat tehdä sen. Mutta kun teet palvelutyötä, huomaat, että sinulla ei ollut juuri lainkaan aavistustakaan siitä, mitä kyseisen palvelutyön tekeminen tarkoittaisi, eikä edes siitä, miten se muuttaisi sinua.

K: Miksi Jeesus mainitsi Matt. 13:52:ssa, että kirjanoppineella on sekä uusia että vanhoja aarteita?

V: Tämä oli armollinen tapa sanoa, että heidän tulisi edelleen arvostaa aiemmin oppimaansa totuutta yhtä lailla kuin Jeesuksen uusia sanoja. ”Kirjanoppineet” eivät tässä tarkoita erityistä kristittyjen ryhmää. Pikemminkin ”kirjanoppinut” viittaa tässä myönteisesti mihin tahansa uskovaan, joka opiskelee Raamattua vakavasti.

K: Miten sydämemme on Mt 13:52:ssa kuin aarteiden varasto?

V: Varasto (kreikaksi thesauros) on tässä paikka, jossa säilytetään muistoja, päätöksiä, tunteita ja arvoja, joita pidämme tärkeinä, riippumatta siitä, pitääkö Jumala niitä hyvänä tai tärkeänä.

Siinä puhutaan kokonaisesta aarrekammiosta, ei vain laatikosta tai arkusta, johon yksi esine säilytetään pimeässä. Aarrekammiossa voi olla monia aarteita, ja ne ovat näkyvissä, eivätkä ne ole vain piilotettuina laatikkoon.

Kristityn kaksi tehtävää ovat a) tunnistaa ja heittää pois varastostamme ne asiat, joita Jumala ei halua sinne, ja b) täyttää varastomme hyvillä asioilla, joita Jumala opettaa meille.

K: Eikö Jeesus ollut profeetta Matt. 13:53–58:n mukaan, koska ”profeetallisuus voi olla olemassa Israelissa vain silloin, kun maassa asuu suurin osa maailman juutalaisista”? Esran aikana (noin 300 eKr.), kun suurin osa juutalaisista kieltäytyi muuttamasta Babylonista Israeliin, profetia päättyi viimeisten profeettojen – Haggain, Sakarjan ja Malakian – kuoleman myötä.” (Eräs juutalainen esitti tämän vastalauseen)

V: Tämä on väärin kolmesta syystä:

1) Raamatussa ei ole yhtään jaetta, jossa niin sanottaisiin; tämä sääntö on keksitty.

2) Daniel ja Hesekiel olivat profeettoja maanpaon aikana. Suurin osa maailman juutalaisista ei asunut tuolloin Palestiinassa. Itse asiassa Daniel ja Hesekiel olivat profeettoja, jotka asuivat Israelin ulkopuolella, vaikka Daniel asuikin nuoruudessaan Juudassa.

3) Meidän ei pitäisi yrittää määrätä Kaikkivaltias Jumalalle, mitä Hän voi ja mitä Hän ei voi tehdä!

Vaikka jätettäisiin huomiotta se tosiasia, että monet juutalaiset asuivat Palestiinassa Kristuksen aikana (en tiedä, oliko heitä enemmistö vai ei), sillä ei ole merkitystä, koska Kaikkivaltias Jumala voi lähettää profeetan milloin Hän haluaa.

Raamattu (sekä Vanha että Uusi testamentti) mainitsee useita asioita, joita Jumala ei tee (muuta mieltään, 4. Moos. 23:19; 1. Sam. 15:29 jne.), mutta koko Raamatussa on vain neljä asiaa, joita Jumala EI VOI tehdä. (Nämä löytyvät kuitenkin Uudesta testamentista.) Nämä neljä asiaa ovat: Jumalaa ei voi kiusata pahalla (Jaakobin kirje 1:13), Jumala ei voi valehdella (Heprealaiskirje 6:18), Jumala ei voi vannoa kenenkään suuremman nimeen kuin itsensä (Heprealaiskirje 6:13) eikä Jumala voi kieltää itseään (2. Timoteuksen kirje 2:13). Muuten en aio sanoa, mitä Jumala ei voi tehdä, vaan aion vain tutkia Raamattua oppiakseni nöyrästi, mitä Jumala päätti tehdä ja mitä Hän päätti jättää tekemättä.

K: Matt. 13:54–58:ssa Jeesuksen opetus jakoi mielipiteitä; milloin siis meidän opetuksemme tulisi jakaa mielipiteitä?

V: Jeesuksen opetus näytti jakavan ihmiset kahteen leiriin: niihin, jotka seurasivat Häntä, ja niihin, jotka vastustivat Häntä voimakkaasti. Emme näe kenenkään kuuntelevan Jeesuksen sanomaa ja sanovan: ”Ei hullumpaa, ihan niin ja näin”. Meidän ei pitäisi vain julistaa evankeliumia ja opettaa Jumalan totuutta samalla tavalla kuin opetettaisiin matematiikkaa tai muinaishistoriaa. Meidän tulisi myös opettaa evankeliumin merkitystä ihmisten iankaikkiselle kohtalolle ja evankeliumin kiireellisyyttä, jotta uskoon ryhtymistä ei lykättäisi. Jos huomaamme, että olemme joidenkin silmissä vähemmän suosittuja, kun teemme näin, se tarkoittaa vain, että teemme työmme oikein.

K: Miten Jeesuksella saattoi olla veljiä ja sisaria (katolisen kirkon mukaan) Matt. 13:55:n mukaan, kun Maria oli aina neitsyt?

V: Matteuksen evankeliumin 1:25 vastaa tähän ytimekkäästi: ”Mutta hän [Joosef] ei ollut yhdynnässä hänen [Marian] kanssa, ennen kuin tämä synnytti Pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus.” Maria oli siis neitsyt Jeesuksen syntyessä, mutta Marialla ja Joosefilla oli myöhemmin muita lapsia.

Katolilaiset vastaavat yleensä, että monissa Välimeren kulttuureissa serkkuja voidaan kutsua myös veljiksi ja sisariksi.

Raamatussa ei kuitenkaan ole yhtään kohtaa, jossa opetettaisiin, että Maria olisi ollut aina neitsyt. Sen sijaan on muita kohtia, joissa mainitaan Jeesuksen veljet tai sisaret: Johanneksen evankeliumi 7:5; Galatalaiskirje 1:19; Markuksen evankeliumi 3:31; Johanneksen evankeliumi 2:12; ja Apostolien teot 1:14. Olisi outoa, jos he olisivat olleet vain serkkuja, mutta sanaa ”serkku” ei olisi käytetty ainakaan yhdessä näistä kuudesta kohdasta.

Historiallisena huomautuksena mainittakoon, että ainoat kaksi kohtaa ennen Nikean kirkolliskokousta, joissa Mariaa kutsutaan ikuiseksi neitseeksi, ovat:

Portuksen piispa Hippolytos (225–235/6 jKr.) kutsui Mariaa ikuiseksi neitseeksi. Teoksessa ”Beronia ja Helixia vastaan”, fragmentti 8, s. 234

Aleksandrian Pietari (306, 285–311 jKr.) ”Jumalan, ikuisesti neitsyen ja totisesti Jumalan Äidin Marian”; fragmentti 5.7, s. 282

Mariaa pidettiin virallisesti ”aina neitsyenä” Konstantinopolin II kirkolliskokouksessa (553 jKr), luku 2, s. 312. Samana vuonna paavi Vigilius totesi saman asian kirjeessään, s. 322.

K: Mitä puuseppä tarkalleen ottaen teki Matt. 13:55:ssä?

V: Puusepät rakensivat rakennuksia. He työskentelivät siis sekä kiven että puun parissa. Tuolloin roomalaiset rakensivat pääasiassa pakanoille tarkoitettua uutta kaupunkia nimeltä Sepphoris aivan Nasaretin pohjoispuolelle, joten puuseppien työtä oli tuolloin runsaasti. Kun Jeesus puhui hyvälle perustalle rakentamisesta Luuk. 6:49 ja 14:29, hänellä saattoi olla käytännön kokemusta perustuksista.

K: Miksi profeettaa ei kunnioitettu kotikaupungissaan (Matt. 13:55–57)?

V: Muistakaa, että kun Jeesus viimeksi puhui kotikaupungissaan, he halusivat heittää Hänet kallion reunalta alas. Jeesus ei antanut tässä käskyä tai profetiaa, vaan esitti pikemminkin havainnon. Profeettoja ei arvostettu kovinkaan paljon niiden ihmisten keskuudessa, joiden parissa he olivat kasvaneet. Saman paikan kasvatille, jolla oli monia samoja kokemuksia, voi olla vaikea uskoa, että Jumala voi käyttää tavallisia ihmisiä epätavallisella tavalla. Valitettavasti sanonnassa ”tuttuus synnyttää halveksuntaa” on totuuden siemen. Kreikkalaisella kirjailijalla Pindaroksella oli samanlainen sananlasku, jonka mukaan maine haalistuu perheen parissa. (Pindaroksen oodit, oodi 12:3)

Tähän liittyy se, että he näyttivät olevan enemmän kiinnostuneita paikallisen pojan maineesta ja suosiosta kuin siitä, mitä Jeesuksella oikeasti oli sanottavaa. Ihmisluonnolle on ominaista, että ihmisten – me mukaan lukien – on aivan liian helppoa keskittyä toissijaisiin tai triviaaleihin asioihin ja jättää huomiotta tärkeä ydin.

K: Miten ihmisten uskon puute rajoitti Jeesuksen mahtavia tekoja Matt. 13:58:ssa?

V: Tässä jakeessa ei sanota, että Kaikkivaltias Jumala olisi ollut kykenemätön tekemään ihmeitä tässä tilanteessa. Pikemminkin Jeesus päätti olla tekemättä ihmeitä heidän ” ” -uskon puutteen vuoksi. Kyse ei ole siitä, ettei Jeesus olisi voinut tehdä ihmeitä – loppujen lopuksi Jeesus käveli veden päällä, herätti Lasaruksen kuolleista, nousi itse kuolleista jne. ilman, että kukaan olisi uskonut Jeesuksen tekevän niitä asioita. Pikemminkin miksi Jeesus olisi siunannut ihmisiä, kun heillä ei ollut halua tulla hänen siunaamiksi?

K: Miksi Matteuksen evankeliumin 14. luvussa Johannes Kastajan kuolema on sijoitettu juuri siihen kohtaan?

V: Vaikka sitä ei nimenomaisesti sanota, ja Matteus olisi voinut sijoittaa tämän takautuman mihin tahansa, ehkä syy siihen, miksi hän sijoitti sen juuri tähän kohtaan, on viitata siihen, miksi Jeesus halusi vetäytyä julkisuudesta juuri tuolloin. Jeesus tiesi, että he tulisivat tappamaan Hänet, ja Jeesus halusi odottaa, kunnes Hän oli saanut muut asiat suoritettua, ennen kuin Hänet ristiinnaulittaisiin. Lisäksi tästä kohdasta lähtien Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa tapahtumien järjestys on sama.

K: Miksi Johannes Kastaja tuomitsi Herodes Antipaksen tarkalleen ottaen Matteuksen evankeliumin luvussa 14:3–4?

V: Ensin sukututkimuksellinen tausta ja sitten vastaus.

Tausta:

Herodes Antipas (= tetrarkki Herodes): Herodes Suuren ja Malthacen, yhden hänen kymmenestä vaimostaan, poika. Herodes Antipas hallitsi Galileaa ja Pereaa Rooman vallan alla vuosina 4 eKr.–39 jKr. Hän halusi tulla kutsutuksi kuninkaaksi, mikä aiheutti hänelle ongelmia keisari Caligulan kanssa.

Nabatealainen Aretas IV: Herodes Antipas oli naimisissa Aretas IV:n, nykyisen Jordanian alueella hallinneen nabatealaisten arabien kuninkaan, tyttären Phasaeliksen kanssa. Avioero Phasaeliksesta ja avioliitto Herodian kanssa oli poliittinen miinakenttä, mutta ainakin hän asui Herodian kanssa. Myöhemmin Herodes Antipasin ja kuningas Aretasin välillä puhkesi taistelu, jossa Aretas oli voitolla, kunnes roomalaiset puuttuivat asiaan.

Filippus: Herodes Suuren ja Mariamne II:n poika.

(Filippus asui Roomassa, eikä häntä tule sekoittaa toiseen Herodes Suuren poikaan, Filippukseen, Iturean ja Trakhonitisin tetrarkkiin, joka mainitaan Luukkaan evankeliumissa 3:1)

Aristobulus: Herodes Suuren ja Mariamne I:n poika.

Herodias: Aristobuluksen ja hänen vaimonsa Berenicen tytär. Hän erosi ensimmäisestä aviomiehestään ollakseen Herodes Antipaksen kanssa.

Vastaus: Herodes Antipas oli Herodiasin puolisetä, mutta se oli sallittua 3. Mooseksen kirjan 18:1–17 ja 20:12,14 mukaan. Vaimosta erottaminen oli sallittua Vanhan testamentin aikoina. Ongelmana oli, että 3. Mooseksen kirjan 18:16 kieltää nimenomaisesti naimisiin menemisen veljensä vaimon kanssa, ja Herodias oli Herodes Antipaksen veljen Filippuksen vaimo, ja Filippus oli vielä elossa.

Kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 8. osan sivulla 670 todetaan: ”Herodias tiesi, että ’ainoa paikka, johon hänen avioliittotodistuksensa voitiin turvallisesti kirjoittaa, oli Johannes Kastajan kuolemantuomion kääntöpuoli’” (lähde: T.W. Manson, The Servant Messiah, s. 40).

Myöhemmin, kun nabatealaiset voittivat Herodeksen armeijan vuonna 36 jKr., Josephus kirjoitti teoksessaan *Antiquities of the Jews* (Juutalaisten muinaishistoria), kirja 18, luku 119.2, että juutalaiset pitivät sitä Jumalan rangaistuksena Herodes Antipasille.

K: Miksi tämä kauhistuttava kertomus on Raamatussa (Mt 14:6–12)?

V: Ihmisillä voi toisinaan olla keinotekoisen ruusuinen näkemys maallisesta elämästä. Elämä on toisinaan kauhistuttavaa, kun pahat ihmiset ovat vallassa. Voimme oppia tästä, että jopa uskovat, kuten Johannes Kastaja, voivat joutua kärsimään epäoikeudenmukaisista seurauksista tässä elämässä.

Toiseksi, vertaa Johannes Kastajan rohkeutta hallitsijan tuomitsemisessa Herodeksen pelkurimaisuuteen, kun tämä ei halunnut vapauttaa Johannesia eikä teloittaa häntä. Herodes vaikuttaa hieman kuningas Ahabilta, joka oli sekä paha että heikko.

Tämän tapahtuman jälkeen Jeesuksen toiminnassa tapahtuu muutos. Jeesus keskittyi opettamaan opetuslapsiaan kuolemansa jälkeistä aikaa varten, eikä meillä ole kirjallisia todisteita siitä, että Jeesus olisi tehnyt mitään muuta vakuuttaakseen juutalaisten hallitsijat ja kansan siitä, että Hän oli Messias.

K: Eikö Mt 14:6–12:ssa katkaistun pään tuominen olisi pilannut juhlatunnelman?

V: Jotkut ovat syyttäneet Matteusta ja Markusta valheellisiksi tämän kertomuksen vuoksi. Tämä on kuitenkin tyypillistä kuninkaallisten kauhistuttavalle elämälle. Esimerkiksi Cicero oli poliittisesti Mark Antonyksen vastustaja. Kun puhuja Ciceron pää tuotiin Fulvialle, Mark Antonyksen vaimolle, tämä sylki sitä ja lävisti kielen neulalla. Toinen esimerkki on, kun Aleksanteri Jannaeus, joka oli sekä hasmonealainen kuningas että ylipappi, järjesti julkisen juhlan sivuvaimojensa kanssa; hän määräsi 800 kapinallista ristiinnaulittavaksi ja tappoi heidän vaimonsa ja lapsensa ensin julkisesti.

K: Koska Matt. 14:15:n tapahtumapaikka oli aavikko, miksi jakeessa 19 mainitaan ruohoa?

V: Kyseessä ei ollut kuiva aavikko, vaan autio paikka. Lisäksi Palestiinassa on kaksi vuodenaikaa: sadekausi ja kuivakausi, ja tämä tapahtui todennäköisesti sadekauden aikana. Sadekaudella ei ollut Kaakkois-Aasian kaltaisia monsuuneja, mutta Jordan-joki oli tuolloin liian leveä ylittämiseksi, ja paikoissa, jotka kuivakaudella näyttäisivät meille aavikolta, olisi runsaasti vihreää ruohoa.

Lisäksi kreikkalainen sana opsios, joka on käännetty iltana, tarkoittaa mitä tahansa aikaa iltapäivän puolivälistä auringonlaskun jälkeiseen aikaan.

K: Miten kristittyjen tulisi Mt 14:24–32:n mukaan kohdata myrskyt?

V: Tämä kohta opettaa, kuinka myrskyjä tulisi kohdata ja kuinka niitä EI tulisi kohdata.

1. Älkää peljätkö, kun Jumala tekee odottamattoman teon (14:25–26).

2. Kun Jeesus kehottaa meitä rohkaistumaan, meidän on rohkaistuttava ja toimittava rohkeasti (14:27–28).

3. Meidän on toteltava Jeesusta tietäen, että Hän on suurempi paitsi ympärillämme olevia vaaroja myös pelkojamme, epäilyjämme ja heikkouksiamme (14:29).

4. Katsokaa Jeesukseen, älkää tuuleen ja aaltoihin tai muihin mahdollisiin vaaroihin (14:30). Vaarat eivät ole kuvitteellisia, mutta katsokaa silti Jeesukseen.

5. Kun olemme tehneet virheen tai epäilemme, meidän tulee huutaa Jeesusta pelastamaan meidät (14:30–32).

6. Kun olemme turvassa, älkää unohtako ylistää Jumalaa (14:33).

K: Milloin oli neljäs yövartio Matt. 14:25:ssä?

V: Vaikka muinaiset heprealaiset jakoivat yön vain kolmeen vartioon, roomalaiset jakoivat yön neljään vartioon, ja neljäs vartio kesti suunnilleen klo 3–6 aamulla.

K: Miksi Matteuksen evankeliumin 14:29–31:ssä Pietarin usko oli aluksi niin vahva ja sitten niin heikko?

V: Pietari oli hetken ajan valmis tottelemaan, ja hänen uskonsa oli sillä hetkellä riittävän vahva, jotta hän uskoi, katsoi Jeesusta ja astui veneestä. Mutta kun tuon uskon piti jatkua veden päällä kävelemisenä, silloin hän alkoi horjua.

K: Oliko Jeesus Matt. 15:1–3:ssa käsien pesemistä vastaan?

V: Ei. Vaikka Jeesus ei vastustanut hygieniaa, hän vastusti käsien pesemisen korottamista uskonnolliseksi seremoniksi. Nykyään muut terveelliset asiat, kuten hyvä ruokavalio, yrtit ja liikunta, ovat hyvä asia, mutta niistäkin voi tulla epäjumalia, jos ihmiset palvovat terveyttään Jumalan sijaan.

K: Mistä ajatus qorban/corbanista (kreikaksi korban) on peräisin (Mt 15:3–6)?

V: Itse sana ja käsite jonkin omistamisesta Jumalalle löytyvät 3. Mooseksen kirjasta 1:2–3, 2:1, 3:1 sekä 4. Mooseksen kirjasta 7:12–17. Fariseukset kuitenkin sallivat jonkun luopua vastuustaan huolehtia vanhemmistaan omistamalla Jumalalle sen avun, jonka hän olisi antanut vanhemmilleen.

Fariseusten prioriteetit olivat tässä asiassa sekaisin. Sille, että joku sai omistaa asioita Jumalalle, annettiin suurempi prioriteetti kuin sille, mitä Jumala halusi, mihin kuuluu myös vanhempien huolehtiminen. Näin voi käydä, kun ihmiset ovat enemmän huolissaan perinteiden noudattamisesta kuin Jumalan tahdon noudattamisesta.

K: Mitä tarkalleen ottaen tarkoitetaan tekopyhällä Matt. 15:7:ssä?

V: Alun perin tämä ei ollut paha termi. Se oli kreikkalainen termi, jolla tarkoitettiin näytelmän näyttelijää. Kaikki näyttelijät pukeutuivat naamioihin ja esittivät roolinsa komediassa, tragediassa tai missä tahansa, mitä käsikirjoitus kulloinkin vaati. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Jeesus kutsui fariseuksia ja lainopettajia tekopyhiksi. Jeesus käyttää tätä sanaa kielteisessä merkityksessä sanoen, että ihmiset pukeutuvat naamioon osoittaakseen omistautumistaan Jumalalle, mutta sisimmässään he vain esittävät näytelmää.

K: Miksi ihmiset Matt. 15:8:ssa päättävät lähestyä Jumalaa huulillaan, vaikka heidän sydämensä on kaukana Hänestä?

V: Ihmiset kääntyvät uskonnon puoleen ja nimellisesti Jumalan puoleen monista eri syistä, eivätkä kaikki niistä ole parhaita. Jotkut tulevat muiden kiitoksen vuoksi, toiset rahan takia ja toiset löytääkseen aviomiehen tai vaimon.

Jotkut haluavat uran, jossa he voivat auttaa muita, ja se on heidän pääasiallinen tarkoituksensa, ei se, että he rakastaisivat Jumalaa. Kun asia on näin, on olemassa monia hyviä hyväntekeväisyysjärjestöjä, kuten Punainen Risti, Peace Corps, Goodwill tai UNICEF. Heidän tulisi liittyä niihin eikä esittää väärin, että he rakastavat Jumalaa, halutessaan toimia kristillisen seurakunnan kautta.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Raamattu sanoo, että kristittyjen tulee auttaa köyhiä, vähäosaisia, orpoja jne. Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi antaa rahaa vain kristillisille järjestöille. On hyvä tukea myös hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka eivät ole sidoksissa mihinkään uskontoon.

K: Milloin ihmisten perinteet ovat hyviä ja milloin pahoja (Mt 15:9)?

V: Perinteet välittävät entisiä uskomuksia ja mielipiteitä seuraavien sukupolvien oppeiksi ja laeiksi. Ne voivat olla hyviä tai pahoja, jos ne peittävät Jumalan sanan. Vastauksessa on neljä huomioitavaa seikkaa.

Paha: Jos menneisyyden perinne oli väärä tai huono, silloin virheitä ja ehkä jopa syntejä opitaan ja jäljitellään. Raamattu puhuu syntisistä perinteistä, kuten ”Taivaan kuningattaresta” Jeremian kirjassa 44:17–19.

Tyhjiä: Perinteet ovat useimmiten yksinkertaisesti arvottomia (Kolossalaiskirje 1:16–19). Jos niitä otetaan vakavasti, nämä perinteet voivat heikentää Jumalalle osoitettua omistautumista. Raamattu puhuu tyhjistä ja harhaanjohtavista perinteistä Kolossalaiskirjeen 2:8:ssa ja 1. Timoteuskirjeen 1:4:ssä.

Korban: Vaikka menneisyyden käsitys tai käytäntö ei olisikaan ollut Raamatun vastaista, ihmisillä on taipumus rinnastaa ihmisten perinteet Raamattuun, ja se, mikä oli kerran ihmisten mielipide, muuttuu nyt ihmisten silmissä ”Jumalan sanaksi”, ja ihmisten käytäntö, joka saattoi olla hyvin sopiva tiettyyn aikaan ja olosuhteisiin, muuttuu väitetysti ”Jumalan laiksi” kaikkina aikoina ja olosuhteissa. Perinne jopa syrjäyttää Jumalan sanan joidenkin ihmisten kohdalla, kuten niiden, jotka noudattivat ”korban”-käytäntöä Markuksen evankeliumin 7:10–13 kohdassa.

Jumalan laki: Meidän tulisi noudattaa sitä, mitä Jumala on käskenyt, kuten vesikaste ja ehtoollinen. Meidän ei kuitenkaan tulisi noudattaa niitä siksi, että ne ovat kristillisiä perinteitä, vaan siksi, että Jumala haluaa meidän tekevän niin. Meidän tulisi varoa, ettemme korota symbolia todellisuuden yläpuolelle. Meidän ei tule pelkästään noudattaa sääntöjä (Mark. 7:6–7), vaan me palvelemme hengen uudella tavalla, emme vanhan kirjallisen lain tavalla (Room. 7:6; 2:29; Kol. 2:14).

K: Miksi Jeesus mitätöi Vanhan testamentin ruokavalio-ohjeet Matt. 15:10–20 ja Mark. 7:15–23?

V: Jeesus ei kumonnut Vanhan testamentin ruokavaliosääntöjä, vaan korvasi ne. Tässä on neljä huomioitavaa seikkaa.

1. Vaikka Jeesus ja hänen opetuslapsensa toisinaan rikkoivat fariseusten ihmisten luomia perinteitä, he itse elivät Vanhan testamentin lain mukaisesti.

2. Jo Vanhan testamentin aikana Jumala kiinnitti huomiota heidän kuuliaisuuteensa, ja ruokavalio oli vain yksi tapa – mutta ei ainoa – osoittaa kuuliaisuuttaan.

3. Kun Jeesuksen ylösnousemus aloitti uuden aikakauden, opetuslapset eivät päättäneet syödä kaikenlaista lihaa. Apostolien tekojen luvussa 10:11–16 Jumalan enkeli laskeutui ja käski vastahakoista Pietaria syömään. Kuka Pietari oli väittelemään taivaasta tulleen enkelin kanssa?

4. Muslimien ei pitäisi olla mitään ongelmaa tämän vastauksen kanssa, sillä Muhammed teki väitetysti saman asian. Hän puhui kumotuista laeista (vaikka kumoaminen on hieman erilainen käsite kuin Jeesuksen kautta solmittu Uusi liitto). Lisäksi hän osoitti, että muslimit voivat syödä kamelinlihaa, ja Vanha testamentti pitää kamelinlihaa aivan kuten sianlihaa (3. Mooseksen kirja 11:4,7,26; 5. Mooseksen kirja 14:7,8).

K: Miten Matteuksen evankeliumin 15:11, 17–18 mukaan vain se, mikä tulee ulos, saastuttaa?

V: Tämän kohdan asiayhteys löytyy Matteuksen evankeliumin 15:20:sta, jossa fariseukset olivat huolissaan syömisestä pesemättömillä käsillä, kun taas Jeesus korosti sisäistä puhtautta.

Jos valmistaisit jotain astiassa, johon lisättäisiin hitaasti nestettä ja josta sitä otettaisiin hitaasti pois, maistaisitko sisään menevää vai ulos tulevaa nestettä tarkistaaksesi, onko sisällä oikea lämpötila ja vaatimusten mukainen? Tietenkin sinun pitäisi maistaa ulos tulevaa nestettä. Samalla tavalla Jeesus sanoi, ettei pidä kiinnittää liikaa huomiota ruokavalioon, sillä juuri se, mikä tulee ulos sinusta, voi saastuttaa.

K: Eikö olisi outoa, että jotkut fariseukset lähtisivät Mt 15:12:n mukaan Jerusalemista etsimään Jeesusta vain kysyäkseen hänen mielipidettään henkilökohtaisesta hygieniasta?

V: Kyse ei ollut siitä. Kysymys oli vain tekosyy, jolla yritettiin saada Jeesus ansaan. Kyse ei ollut henkilökohtaisesta hygieniasta; heillä ei ollut bakteeriteoriaa sairauksista. Pikemminkin kyse oli heidän lisäyksistään seremoniallisiin pesusääntöihin. He näkivät Jeesuksen uhkana omalle ylivalta-asemalleen kertoa ihmisille, mikä oli Jumalan tahto heitä kohtaan.

K: Miksi Jeesus ei Mt 15:12:ssa välittänyt siitä, että fariseukset tunsivat olonsa huonoksi?

V: Jeesus oli tietoinen asiasta, mutta hän oli kiinnostuneempi totuuden julistamisesta kuin siitä, mitä fariseukset ajattelivat. Mutta sen lisäksi Jeesus oli huolissaan; hän halusi heidän tuntevan olonsa huonoksi. Erityisesti Matteuksen evankeliumin 23. luvussa Jeesus nuhteli heitä voimakkaasti kahdesta eri syystä. Koska he kuulivat nuhteen, ehkä jotkut lopettaisivat, pohtisivat Jeesuksen sanoja ja tekisivät parannuksen. Toiseksi, riippumatta fariseusten parannuksesta, väkijoukot kuulivat sen ja tiesivät, ettei Jeesusta hylänneisiin fariseuksiin kannata luottaa.

K: Miksi Jumala sallii toisinaan, että sokeat johtavat sokeita (Mt 15:14)?

V: Kuten eräs sanoi, kukaan ei ole niin sokea kuin ne, jotka kieltäytyvät näkemästä. Jumala sallii ihmisten mennä sinne, minne he haluavat mennä. Parempi kysymys on: miksi sokeat sallivat tai jopa haluavat, että sokeat johtavat heitä?

K: Miksi Jeesus meni Tyroksiin ja Sidoniin (Mt 15:21–29 ja Mk 7:24)?

V: Ensi silmäyksellä nämä ei-juutalaiset kaupungit näyttävät olevan kaukana Jeesuksen reitiltä. Seuraavat jakeet osoittavat, että Hänellä oli demoni, joka piti karkottaa (Mark. 7:29), ja että monet ihmiset Foinikian rannikolta kuuntelivat Jeesusta. Tyros sijaitsi rannikolla noin 35 mailia (56 km) Galileanmerestä, ja Siidon sijaitsi myös rannikolla 25 mailia (40 km) Tyrosista ja 60 mailia (96 km) Galileanmerestä luoteeseen.

K: Matt. 15:21–28:ssa, kun ”Kanaanin nainen” pyysi Jeesusta armahtamaan häntä, Jeesus sanoi: ”Minut on lähetetty vain Israelin talon kadonneiden lampaiden luo.” Miksi tämä löytyy vain Matteuksen evankeliumista? Entä Jeesuksen käsky opetuslapsilleen: ”Älkää menkö pakanain tielle, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää pikemminkin Israelin huoneen kadonneiden lampaiden luo” (Mt 10:5–6)? Ovatko nämä kaksi Jeesuksen lausumaa todella peräisin Häneltä, vaikka ne ovat ristiriidassa Hänen universaalin pelastuksen sanomansa kanssa? Vai ovatko ne varhaiskirkon yhteisöjen keksintöjä tai luomuksia?

V: Ei, ei ole mitään syytä epäillä Jumalaa ja ajatella, että Jumala olisi sallinut sanansa ”korvattavan” varhaiskirkon yhteisöjen keksinnöillä tai luomuksilla. Nämä kaksi asiaa sopivat itse asiassa selvästi yhteen Jeesuksen palvelutyön kanssa. Ennen ristiinnaulitsemistaan juutalaisille tarjottiin tilaisuus ottaa vastaan Messias ja näyttää tietä kaikille pakanakansoille. Jopa Paavalin palvelutyössä Paavali meni ensin juutalaisten synagogaan ja vasta sen jälkeen pakanakansojen luo.

Jos kuitenkin katsot karttaa, Tyyron ja Sidonin alue sijaitsee selvästi Israelin maan ulkopuolella. Jeesus siis teki suuren kiertotien vieraillakseen tuon kanaanilaisen (tai syyro-foinikialaisen) naisen luona. Vieraillessaan naisen luona Jeesus osoitti, että Hänen sanomansa oli tarkoitettu myös muille kuin juutalaisille.

K: Matteuksen evankeliumin luvussa 15:21–22 ja evankeliumeissa yleensäkin huomaamme, että Jeesus lupaa pelastuksen kaikille ihmisille ilman minkäänlaista erottelua tai syrjintää heidän välillään, olivatpa he sitten juutalaisia, muiden kansojen edustajia tai pakanoita, mutta Matteuksen evankeliumissa huomaamme, että pelastuksen kohteena ovat nimenomaan juutalaiset. Mitä mieltä olet tästä?

V: Tarkastellaan aikajanaa. Siinä on kolme huomioitavaa seikkaa.

1) Kaikissa evankeliumeissa, ei vain Matteuksen evankeliumissa, Jeesus saarnasi ennen ristiinnaulitsemistaan ensisijaisesti juutalaisille, jotta juutalaisille annettaisiin mahdollisuus ottaa vastaan Messias.

2) Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen evankeliumia oli tarkoitus saarnata kaikille juutalaisille ja pakanoille. Jeesuksen Apostolien teoissa 1:8 antama käsky oli: ”Jerusalem, sitten koko Juudea (missä juutalaiset olivat), sitten Samaria (puolijuutalaiset) ja sitten maan ääriin asti.”

3) Vaikka pakanat ja samarialaiset eivät olleet ensisijaisia kohderyhmiä ennen ristiinnaulitsemista, Jeesus kuitenkin jakoi sanomaa heillekin, kun Hän kohtasi heitä. Esimerkiksi paitsi nainen Tyrosista ja Siidonista (Mark. 7:24–30), myös gerasenilainen riivattu Galileanmeren itäpuolella (ei-juutalainen, sikoja kasvattava) Mark. 5:1–20. Jeesus ruokki 5 000 ihmistä Galileanmeren juutalaisella (länsi)puolella Matt. 14:13–21; Mark. 6:30–44; Luuk. 9:10–17; Joh. 6:8–12, ja Jeesus ruokki toisen kerran 4 000 ihmistä Galilean järven ei-juutalaisella (itäisellä) puolella (Matt. 15:32–38 ja Mark. 8:2–9).

Mutta nyt meidän on julistettava evankeliumia kaikille, olivatpa he sitten juutalaisia, arabeja, eurooppalaisia, aasialaisia tai ketä tahansa muita.

K: Tarkoittiko Jeesus Matteuksen evankeliumin 15:21–22 kohdassa kanaanilaisen naisen tapauksessa ilmeisesti, että heidän tuli rakastaa vain juutalaisia ja niitä, jotka palvoivat Jumalaa hyväksytyllä tavalla? (Myös muslimi Ahmad Deedat tuo tämän esille.)

V: Ei, tätä on vaikea puolustaa, sillä Jeesus teki suuren vaivannäön matkustaakseen Tyyron ja Sidonin seudulle.

Jeesus lähetettiin ensin Israelin kadonneiden lampaiden luo, mutta myöhemmin Hän ylitti Galileanmeren (useita kertoja). Tämän merkitys on siinä, että Galileanmeren länsipuolella asui pääasiassa juutalaisia, mutta itäpuolella asui pakanoita, mukaan lukien pakanallisia siankasvattajia. Jo ennen tätä samarialaiset eivät kuitenkaan palvoneet Jumalaa hyväksytyllä tavalla, ja Jeesus puhui samarialaiselle naiselle jo varhaisessa vaiheessa palvelutyötään.

K: Oliko Jeesus Matt. 15:24:n mukaan tarkoitettu vain juutalaisille eikä kaikille?

V: Ei. Jeesus meni ensin Israelin lampaiden luo, mutta Hän sanoi myös Joh. 10:16:ssa, että Hänellä oli muita lampaita, jotka eivät kuuluneet tähän laumaan. Jeesus meni kauas Israelin ulkopuolelle, Tyyron ja Sidonin alueelle ( ), kun Hän puhui Matt. 15:24:n mukaisesti vieraillakseen syyro-foinikialaisen naisen luona. Myös monet samarialaiset uskoivat Jeesukseen Joh. 4:39–42:ssa. Myöhemmin Jeesus saarnasi ja ruokki näitä ei-juutalaisia Galilean järven itärannalla. Myöhemmin Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumin 12:32:ssa, että Hän vetäisi kaikki ihmiset puoleensa. Jeesuksen tapa saarnata aluksi ensisijaisesti juutalaisille oli myös Paavalin noudattama käytäntö; Paavali julisti yleensä Jumalan sanaa ensin juutalaisille ja vasta sitten pakanoille.

K: Oliko Jeesus Matteuksen evankeliumin luvussa 15:24–26 rasisti, kun Hän vertasi kanaanilaista (syro-foinikialaista) naista koiriin? (Muslimi Ahmad Deedat toi tämän esille)

V: Kysytäänpä vastakysymys. Missä Jeesus oli, kun Hän sanoi tulleensa lähetetyksi vain Israelin huoneen kadonneille lampailla? Vastaus on, että Hän oli lähtenyt Israelista ja kulkenut yli 30 mailia (linnuntietä) vuorten yli tai niiden ympäri matkustaakseen Tyrokseen, joka ei ollut eikä ollut koskaan ollut israelilainen kaupunki. Jeesus meni sinne puhumaan ei Israelin ulkopuolella asuvan juutalaisnaisen kanssa, vaan naisen kanssa, joka tunnistettiin selvästi pakanaksi. Mutta koska Jeesus oli nähnyt ylimääräistä vaivaa (tai itse asiassa kulkenut 30 mailia), Hän halusi naisen olevan varma siitä, ettei tämä luullut saavansa jotain, mihin hänellä oli oikeus, vaan jotain, joka annettiin armosta. Muuten, kreikankielinen sana ”koira” tässä Matteuksen evankeliumin 15:26 kohdassa tarkoittaa ”pentua” tai ”sylikoiraa”, ei villikoiraa.

K: Mitä Jeesus ja syyro-foinikialainen nainen tarkalleen ottaen sanoivat Matt. 15:21–29 ja Mark. 7:27–29:ssä?

V: Vastauksessa on huomioitava neljä seikkaa.

1. Kun Jeesus oli matkustanut foinikialaiselle rannikolle, nainen pyysi Jeesukselta yhtä asiaa: että hän ajaisi riivauksen pois hänen tyttärestään. Huomaa, ettei ollut mitään näyttöä siitä, että tämä syyro-foinikialainen nainen, jota kutsuttiin kreikkalaiseksi, olisi kääntynyt juutalaisuuteen tai edes uskonut todelliseen Jumalaan.

2. Kun Jeesus oli kulkenut koko tämän matkan, mailien päähän Israelista, hän ilmoitti naiselle suoraan, että Jumalan sanoma tuli juutalaisten kautta ja että heidän tulisi saada parannus ensin (Mark. 7:27). Toisin sanoen Jeesus ei aikonut myöntää naisen pyyntöä ilman, että tämä sitoutuisi uskomaan juutalaisille välitettyyn Jumalan sanomaan.

3. Nainen suostui nöyrästi tulemaan Jeesuksen luo tämän ehdoilla, ei millään muilla ehdoilla. Meidänkin on uskottava Jumalan armoon.

4. Vaikka juutalaiset eivät pitäneet pakanalaisia eivätkä koiria kovinkaan suuressa arvossa, Jeesus ei käyttänyt tässä yhteydessä tavanomaista koiran nimitystä. Tämä sana käännetään paremmin sanalla ”koiranpentu” tai ”pentu”. Roomalaiset ja kreikkalaiset arvostivat koiria suuresti. Jeesus käytti ”kaksimielistä ilmaisua”, jossa yhdistyi juutalaisten halveksunta ja pakanalaisten arvostus ja kiintymys, verratessaan naista hellään lemmikkiin. Kuitenkin Jeesus teki silti selväksi, että Hänen sanomansa oli ensisijaisesti juutalaisille. Jos Jumala on siunannut suuresti jonkun toisen, eikä meitä, meidän tulisi silti olla iloisia niistä siunauksista, jotka Jumala on antanut meille.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Jeesuksen pitkä kävely yhdistettynä hänen tylyihin sanoihinsa kuvaa kauniisti sitä paradoksia, että Jeesus kulkee pitkiä matkoja tavoittaakseen meidät, mutta meidän on tultava Hänen luokseen ilman ylpeyttä Hänen ehdoillaan, ei omillamme.

K: Viittaavatko Mt 15:24:n ”Israelin kadonneet lampaat” ihmisiin, joiden väitetään muuttaneen Israelista Amerikkaan pakkosiirtolaisuuden aikoihin, kuten mormoni Joseph Fielding Smith opettaa teoksessaan Doctrines of Salvation 1975, osa 3, s. 214?

V: Ei. Tuo tulkinta oli täysin tuntematon niin juutalaisille kuin kristityillekin. Jeesus ei puhunut ihmisistä, jotka olivat maantieteellisesti eksyneitä, vaan hengellisesti eksyneistä. Jeesus oli pelastaja, ei GPS. Jeesus käski opetuslapsiaan: ”Menkää mieluummin Israelin kadonneiden lampaiden luo…” (Matteus 10:6–7), ja he täyttivät tämän käskyn seuraavina päivinä kulkemalla Israelin läpi – eivätkä nousemalla lentokoneeseen ja lentämällä Amerikkaan.

K: Miksi oli väärin pyytää Jeesukselta merkkiä taivaasta (Matt. 16:1,4)?

V: Opetuslapsille on varmasti tuntunut oudolta, että fariseukset ja saddukeukset pyysivät merkkiä juuri sen jälkeen, kun Jeesus oli tehnyt kaikki nämä ihmeet, joista monet tapahtui juuri fariseusten ja saddukeusten läsnä ollessa. Ilmeisesti he yrittivät sanoa, että kaikki aiemmat merkit ja ihmeet eivät olleet riittävän hyviä, mutta vielä yksi saattaisi mahdollisesti täyttää heidän vaatimuksensa. Kreikankielinen sana ”koetella” tässä yhteydessä – eli se, että he halusivat koetella Jeesusta – on sama sana, jota käytetään Matteuksen evankeliumin 4:1 kohdassa, kun Saatana kiusaa Jeesusta. Jeesuksen ihmeet olivat jo auttaneet raajarikkoja, sokeita ja riivattuja, mutta fariseukset pyysivät taivaasta merkkiä, joka ei olisi auttanut ketään. Jeesus kieltäytyi tekemästä sitä heidän pyynnöstään.

K: Mitä yhteyttä illan ja aamun vuorottelulla on ajan merkkien kanssa (Mt 16:2–4)?

V: Päivän ja yön ennustettava kierto on hyvin yksinkertainen totuus, jonka jopa lapset voivat havaita. Jeesus sanoo, että on olemassa myös muita kiertoja, kuten Hänen tulemisensa merkit, joita seuraa Hänen tulemisensa. Jeesus tulee toisen kerran, ja monet ensimmäistä tulemista edeltäneistä merkeistä ovat läsnä myös ennen toista tulemista. Jeesus ei tässä tarkoittanut, että fariseukset ja saddukeukset olivat sokeita tai että he eivät olleet älykkäitä. Itse asiassa hän kehui heidän kykyään tulkita säätä ja yhdistellä asioita sääennusteen tekemiseksi. Mutta nämä samat ihmiset eivät kyenneet yhdistelemään asioita hengellisellä tasolla ajan merkkien suhteen. Joko he eivät kyenneet siihen, tai ehkä he eivät vain halunneet.

K: Mitkä ovat Mt 16:3–4:n mukaisia muita tilanteita, joissa joku voi nähdä kaikki tosiasiat ja yksityiskohdat, mutta olla silti sokea niiden merkitykselle ja johtopäätöksille?

V: Yksi esimerkki on se, että huolimatta toistuvista kapinoista, kansan yleisestä tyytymättömyydestä roomalaisiin hallitsijoihin ja keisarien tunteettomuudesta, saddukeukset ja fariseukset eivät vieläkään tajunneet, että heidän tuntemansa Juudean loppu oli lähellä. Vuonna 70 jKr. koko Jerusalemin väestö surmattiin tai orjuutettiin. Viidentoista vuoden kuluessa siitä saddukeukset olivat hävinneet.

Toinen esimerkki on Sumatran länsirannikolla tapahtunut suuri tsunami. Kun merivesi vetäytyi, monet eläimet eivät ymmärtäneet, mitä oli meneillään, ja pakenivat sisämaahan. Mutta jotkut turistit, joiden pitäisi olla eläimiä älykkäämpiä, olivat ulkona kameroineen ottamassa kuvia vetäytyvästä merestä.

Floridassa riehuneen 5. luokan hurrikaanin aikana eräällä miehellä oli kaksi kallista autoa, joiden yhteisarvo oli 500 000 Yhdysvaltain dollaria. Hänellä oli viikko aikaa evakuoida autot, mutta sen sijaan hän jätti ne yksinkertaisesti autotalliin. Autotalli tuhoutui, autot kaatuivat ja tuhoutuivat.

Yksi kysymys, jonka voimme esittää itsellemme, on tämä: jos joku muu tarkkailisi elämäämme, vaikkapa 30 vuotta myöhemmin, mistä hän saattaisi yllättyä huomatessaan, että pystyimme näkemään kaikki merkit, mutta emme aavistaneetkaan, mitä tapahtuisi? Tämä voi koskea fyysistä puolta (ruokavalio, liikunnan puute), ihmissuhteita (miten kohtelemme puolisoamme) tai hengellistä puolta (miten kevyesti suhtaudumme joihinkin vastuisiin, jotka Jumala on antanut meille).

K: Mitä tarkalleen ottaen oli profeetta Joonan merkki Matt. 16:4:ssä?

V: Asia oli siinä, ettei ollut mitään ihmeellistä merkkiä paitsi tämän jumalisen miehen todistus.

K: Mitä merkitystä oli viidellä leivällä ja 5 000 ihmisellä sekä seitsemällä leivällä ja 4 000 ihmisellä (Mt 16:7–11 ja Mk 6:52)?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

Jeesus on elämän leipä. Koska Hän pystyi ruokkimaan niin monia, heidän ei tarvitse huolehtia siitä, ottivatko he leipiä mukaan vai eivät.

Yleisesti ottaen Jeesus on huolehtinut heistä, eikä heidän pitäisi pelätä, että Jumala ei pystyisi tai haluaisi huolehtia heistä tulevaisuudessa.

Samaa opetusta toistetaan, koska Markus kertoo, että opetuslapset eivät ymmärtäneet ruokkimisen merkitystä ensimmäisellä kerralla.

Tässä saatetaan tarkoittaa kahta viestiä: ensinnäkin, että Jumala ruokkii juutalaisia, ja toiseksi, että Jumala ruokkii myös pakanoita.

Monet köyhemmät ihmiset huolestuivat siitä, miten he saisivat ruokaa joka päivä. Jos kalastaja, joka työskenteli kuusi päivää viikossa, ei saisi yhtenä päivänä yhtään kalaa, häneltä jäisi sinä päivänä tulot saamatta. Silti vaikka he olivat nähneet Jeesuksen ruokkivan ensin 5 000 ja sitten 4 000 ihmistä, he olivat edelleen huolissaan siitä, riittääkö heillä ruokaa. Joskus vanhat tavat ja ajattelutavat, kuten niukkuus tai loukkaantuminen, vaikuttavat yhä mielessämme, vaikka ajat ovatkin muuttuneet. Tämä osoittaa luottamuksen puutetta siihen, että Jeesuksen kanssa asiat ovat toisin ja että Jumala voi muuttaa asioita. ”Vähä on paljon, jos Jumala on siinä mukana”.

K: Mitä Jeesus sanoo näiden lukujen merkityksestä Matt. 16:7–11 ja Mark. 8:19–20:ssa?

V: Jotkut saattavat nähdä mystistä merkitystä viidessä leivässä, 5 000:ssa ja juutalaisten viidessä lakikirjassa ensimmäisessä ruokkimisessa sekä seitsemässä leivässä (täydellinen luku) ja 4 000:ssa (4 edustaa ehkä maan neljää kulmaa) toisessa ruokkimisessa, jossa ruokittiin pääasiassa pakanoita.

On kuitenkin olemassa paljon yksinkertaisempi selitys. Jeesuksen avulla hyvin pieni määrä leipiä riittää ruokkimaan hyvin suuren joukon ihmisiä.

K: Miksi Jeesus sanoi Matt. 16:8:ssa, että heillä oli vähän uskoa?

V: He eivät olleet huolissaan ruoastaan, koska heidän tietonsa olivat rajalliset, ottaen huomioon kaiken sen, mitä he olivat nähneet. Pikemminkin he keskittyivät lyhyen aikavälin ongelmiinsa ja menettivät näkyvistä sen, mihin Jumala pystyy.

Nykyäänkin kristityt voivat joskus olla huolissaan, ei siksi, etteivätkö he olisi oppineet tarpeeksi, vaan siksi, että he keskittyvät niin paljon ongelmiinsa, että menettävät keskittymisensä Jumalaan.

K: Miten fariseusten ja saddukeusten opetus on Mt 16:11–12:ssa kuin hiiva leivässä?

V: Se voi olla hyvin pieni lisäaine, mutta sillä voi olla suuri vaikutus koko leipään. Samoin jotkut opetukset voivat olla pieniä lisäaineita, mutta niillä voi olla suuri kielteinen vaikutus.

Epäilemättä fariseukset ja saddukeukset opettivat joitakin hyviä asioita; molemmat uskoivat esimerkiksi vain yhteen Jumalaan ja siihen, että Hän loi kaiken. Mutta huono puoli saattoi läpäistä heidän opetuksensa niin perusteellisesti, että Jeesus ei kehottanut tekemään eroa hyvän ja pahan välillä, ottamaan hyvää ja jättämään pahaa. Pikemminkin jopa se pieni ”hiiva” heidän opetuksessaan oli sellaista, että Jeesus kehotti pysymään kokonaan erossa heistä.

Saddukeuksilla oli jonkin verran totuutta, koska he hyväksyivät Tooran. Kuitenkin se, joka oppi saddukeuksilta, taipui epäilemään Jumalan sanaa, sillä saddukeukset kielsivät muun Vanhan testamentin, ja Apostolien tekojen 23:8 mukaan he kielsivät ylösnousemuksen, enkelit ja henget.

K: Viittaako Matt. 16:11–12 siihen, että teksti on kirjoitettu myöhään, koska kirjoittaja ei osannut erottaa fariseuksia ja saddukeuksia toisistaan?

V: Toisin kuin jotkut liberaalit kriitikot väittävät, se ei viittaa mihinkään sellaiseen. Saddukeukset katosivat ryhmänä 15 vuoden kuluessa siitä, kun roomalaiset tuhosivat Jerusalemin vuonna 70 jKr. Kirjoittaja viittaisi saddukeuksiin todennäköisesti vain, jos hän olisi ollut perehtynyt sitä edeltäviin tapahtumiin. Jos Matteus ei olisi koskaan viitannut saddukeuksiin, niiden mainitsematta jättäminen viittaisi itse asiassa myöhäiseen kirjoitusajankohtaan. Vaikka saddukeuksia kuvaavaa kirjallisuutta on olemassa korkeintaan muutama sivu, Matteus olisi tuntenut heidät ja olisi tiennyt, olivatko he liittoutuneet fariseusten kanssa Jeesusta vastaan – vähän kuten paljon myöhemmin, kun roomalaiset ja visigootit liittoutuivat hunnien vastaisesti tai katolilaiset ja protestantit liittoutuivat Turkin armeijaa vastaan. Matteus kirjoittaa heistä myös Matteuksen evankeliumin luvuissa 3:7; 16:1, 6, 11, 12. Se, että kehotetaan varomaan kahden ryhmän opetuksia, ei tarkoita, että kirjoittaja ei olisi kyennyt erottamaan näitä kahta ryhmää toisistaan. Nykypäivän politiikassa meidän tulisi varoa äärioikeiston ja äärivasemmiston opetuksia. Mutta se ei tarkoita, että ne olisivat samanlaisia.

K: Miksi Jeesus halusi Mt 16:13–14 ja Mk 8:27–29:ssä tietää, kuka muut sanoivat Hänen olevan?

V: Jeesus ei vaivautunut kysymään, keiksi fariseukset ja saddukeukset Häntä pitivät; siinä ei ollut mitään järkeä. Sen sijaan Jeesus kysyi, keiksi väkijoukkojen ihmiset Häntä pitivät. Paikka, jossa Hän kysyi opetuslapsiltaan, oli Kesarea Filippi, kaupunki, joka sijaitsi Galilean pohjoispuolella nykyisen Syyrian alueella tasangolla suoraan Hermon-vuoren eteläpuolella, noin 25 mailia Galileanmerestä pohjoiseen ja 5 mailia Jordan-joesta itään. Caesarea-nimisiä kaupunkeja oli kaksi, ja tämä sijaitsi Herodes Antipaksen veljen, Herodes Filippuksen, hallitsemalla alueella. Tässä Caesareassa oli temppeli, jossa kunnioitettiin edesmennyttä Rooman keisaria Caesar Augustusta. Jos paikalliset kunnioittivat Augustusta, tavallista miestä, joka ei tehnyt ihmeitä, jumalana, mitä he sitten sanoivat Jeesuksesta? Tätä kutsutaan sokraattiseksi opetusmenetelmäksi, jossa esitetään kysymyksiä. Usein on hyödyllistä esittää kysymys, johon jo tietää vastauksen. Se voi paljastaa vastaajan ajatukset ja jopa auttaa häntä järjestämään ajatuksiaan. Kun Jeesus kysyi, kuka ”te” sanotte minun olevan, sana ”te” viittaa monikkoon, joten Jeesus kysyi sitä kaikilta opetuslapsilta yhdessä. Tiedämme kuitenkin vain, että Pietari vastasi.

K: Miten Pietari tiesi tämän vain Pyhän Hengen kautta (Mt 16:16–17)?

V: Ilmeisesti Pietari ei ollut vielä kuullut Jeesuksen sanovan tätä nimenomaisesti. Pietari ei sanonut: ”Luulen, että…” tai ”Toivon, että…”, vaan Pietari tiesi sen varmasti. Lisäksi on eri asia, jos joku kertoo Pietarille tämän väitteen, ja toinen asia, jos Pietari uskoo tämän itse.

K: Mistä roomalaiskatolilaiset ja protestantit voivat olla yhtä mieltä Matt. 16:18:ssa?

V: On seitsemän asiaa, joista katolilaisten ja protestanttien pitäisi pystyä olemaan yhtä mieltä.

1) Pietari on kallio, jolle kirkko on rakennettu. Kirkko on todellakin rakennettu tämän apostolin ”kallion” päälle; loppujen lopuksi kirkko on Efesolaiskirjeen 2:20a:n mukaan rakennettu kaikkien apostolien ja profeettojen perustalle. Pietari on kirkon yksi pääperusta, mutta hän ei ole ainoa pääperusta, sillä Ilmestyskirjan 21:14 mukaan Uuden Jerusalemin kaupungissa on kaksitoista perustaa, jotka edustavat Jeesuksen kaksitoista apostolia.

2) Tässä ei mainita mitään Pietarin seuraajia. Matteuksen evankeliumin 16:16–18 ei mainitse mitään Pietarin seuraajista. Itse asiassa missään Raamatun jakeessa ei mainita mitään Pietarin seuraajista.

3) Jeesus, ei Pietari, on kulmakivi. Pietari ei ole tärkeämpi ”kivi” kuin Jeesus itse, kulmakivi, kuten Efesolaiskirjeen 2:20b toteaa. Kuten yksi kivi, joka on lujasti asetettu toisen päälle, Pietari kertoi meille itse, että kivi eli kulmakivi on Jeesus Apostolien tekojen 4:10–11 ja 1. Pietarin kirjeen 2:6–7 kohdissa, samoin kuin Paavali 1. Korinttolaiskirjeen 10:4 kohdassa. Pietari ei koskaan kirjoittanut, että hän itse olisi ”kivi” tai kulmakivi, mutta Paavali sanoi Efesolaiskirjeen 2:20:ssä, että kaikki apostolit olivat perusta, vaikka Kristus oli kulmakivi. Vaikka Jeesus onkin kulmakivi, Jeesus ei puhu tässä Matteuksen evankeliumin 16:16–18 kohdassa itsestään kivenä.

4) Pietari ei ollut virheetön sanoissaan tai teoissaan, ei ennen ylösnousemusta (Matteuksen evankeliumi 16:22–23) eikä sen jälkeen (Galatalaiskirje 2:11–14).

5) Siitä huolimatta Pietari puhui apostolina auktoriteetilla (1. Piet. 1:1 ja Ap. t. 1:15–22), ja meidän on tunnustettava hänen opetuksensa sellaisena. Kuten varhaiskristityt, meidän on omistaututtava apostolien opetukselle (Ap. t. 2:42).

6) Pietarille annettiin taivasten valtakunnan avaimet, sitomisen ja vapauttamisen valta, Matteuksen evankeliumin 16:19 mukaan. Itse asiassa kaikille apostoleille ja seurakunnalle annettiin sama sitomisen ja vapauttamisen valta Matteuksen evankeliumin 18:18 mukaan.

7) Mikään kristinuskon oppi ei voi olla perustavampi kuin se tunnustus, jonka Pietari tässä antoi. Jos joku ei tunnusta, että Jeesus on luvattu Messias, Elävän Jumalan Poika, eikä tunnusta, että Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden ja nousi kuolleista (1. Korinttolaiskirje 15:1–11), niin hänen uskonsa on turha eikä vie häntä taivaaseen.

K: Mitä tai ketä tarkoitetaan kivenä Matt. 16:18:ssa?

V: Monet eivät huomaa, että Pietari liitetään ”kiveen” ei vain kerran, vaan kahdesti Matteuksen evankeliumin 16. luvussa. Matteuksen evankeliumin 16:18:ssa Pietari liitetään ”hyvään” kiveen, peruskiveen. Matteuksen evankeliumin 16:23:ssa Pietari liitetään ”pahaan” kiveen ( , joissakin käännöksissä ”kompastuskivi”), mutta kirjaimellisesti kompastuskiveen. Kuinka Pietari voisi olla molempia? – Nämä ovat vertauskuvia. Asiasta on kaksi pääasiallista näkemystä, ja molemmat voivat olla totta.

Kivi on Pietarin tunnustus Kristuksesta. Tässä kohdassa ei käytetä yhtä vaan kahta eri kreikkalaista sanaa kiven merkityksessä. Simon nimettiin Pietariksi, ”kiveksi”, koska hän ensimmäisenä tunnusti, että Jeesus on Kristus. Jeesus puhui Pietarille toisessa persoonassa ”sinä”, mutta ”tämä kivi” on kolmannessa persoonassa. Jeesus ja opetuslapset, jotka olivat kotoisin Galileasta, puhuivat todennäköisesti kreikkaa. Riippumatta siitä, miten kristitty tulkitsee juuri tätä jaetta, 1. Johanneksen kirje 4:1–3 ja 2. Johanneksen kirje 7–10 osoittavat, että ketään, joka ei tunnusta Jeesuksen tulleen lihaksi, ei pidä hyväksyä eikä ottaa vastaan. 1. Korinttolaiskirjeen 15:1–4 osoittaa, että jokainen, joka ei usko, että Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden ja nousi fyysisesti kuolleista, uskoo turhaan. 1. Korinttolaiskirjeen 12:3 opettaa, että kukaan ei sano Jeesusta Herraksi, ellei Pyhän Hengen kautta. Käytännössä kirkko on rakennettu Jeesuksen Kristuksen tunnustuksen varaan.

Kivi on itse Pietari. Jeesus ja opetuslapset osasivat epäilemättä arameaa, joten Jeesus saattoi puhua tässä arameaa. Nämä kaksi sanaa eroavat toisistaan kreikassa, koska toinen on naispuolinen ja toinen miespuolinen henkilönimi. Arameassa ei kuitenkaan ole maskuliinisia, feminiinisiä eikä neutraaleja päätteitä. Lisäksi apostoli Johanneksen opetuslapsi Papias kertoo, että Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin alun perin hepreaksi [mikä saattaa tarkoittaa arameaa] ja käännettiin myöhemmin kreikaksi. Aramin kielessä käytettäisiin samaa sanaa kepha. Katolilaiset katsovat yleensä, että kivi tässä viittaa Pietariin, sillä he uskovat tämän tukevan näkemystä, jonka mukaan kirkko on perustettu Pietarin päälle. He lisäävät vielä, että Pietari siirsi paavin viran seuraajilleen. Vaikka Raamatussa ei ole mitään viitteitä tästä jälkimmäisestä osasta, protestanttienkaan ei ole ongelmaa tulkita Pietaria tässä kivenä. Riippumatta siitä, miten kristitty tulkitsee tätä jaetta, hyvät perustukset rakennetaan kalliolle, ja kaikki apostolit ja profeetat ovat kirkon perusta Efesolaiskirjeen 2:20 mukaan. Käytännössä kirkko on rakennettu Raamatun varaan, joka on apostolien ja profeettojen opetusta.

Koska Pietari liitetään kahteenlaisiin kiviin, ei-roomalaiskatolinen ymmärtäisi helposti, että molemmat näkökohdat ovat totta ja tärkeitä. Pietari on kirkon peruskivi, ja se uusi ajatus, että paavit ovat Pietarin seuraajia, on ollut kompastuskivi roomalaiskatolisille.

K: Mitä Matteuksen evankeliumin 16:18 ei sano?

V: Siinä on ainakin kahdeksan tärkeää asiaa, joita se EI sano.

1. Siinä ei sanota, että kirkko rakennettiin Pietarin päälle kulmakivenä. Jos niin sanottaisiin, se olisi ristiriidassa sen kanssa, että Efesolaiskirjeen 2:20b:n mukaan Kristus on kulmakivi.

2. Siinä ei suljeta pois sitä, että Pietari ja muut apostolit olisivat kivi, jolle kirkko on rakennettu. Jos niin olisi, se olisi ristiriidassa Efesolaiskirjeen 2:20a:n kanssa, jossa sanotaan, että kirkko on rakennettu apostolien ja profeettojen perustalle (kiville) ( ), ja se olisi vastoin Ilmestyskirjan 21:14:ää.

3. Se ei viittaa siihen, että Pietarilla olisi ollut mitään seuraajia apostolina, eikä siinä mainita paavia. Itse asiassa jopa Nikean kirkolliskokouksessa tunnustettiin neljä pääkirkkoa: Jerusalem, Konstantinopoli, Rooma ja Aleksandria.

4. Vaikka tekstissä sanotaan, että helvetin portit eivät voita kirkkoa, siinä ei sanota, ettei Saatana onnistuisi tuomaan turmeltumista kirkkoon. Itse asiassa paavi Formosus joutui kuolemansa jälkeen seuraavan paavin toimesta oikeuteen harhaopin vuoksi ja tuomittiin. Nämä paavit joutivat oikeuteen:

a) sabellilaisen harhaopin kannattajat, paavit Zephyrinus ja Callistus I

b) Stefanus VI (896–897) ja ruumiinsynodi. Paavi Formosuksen ruumiilta leikattiin sormet irti. Hänet murhattiin myöhemmin.

c) Celestinus V (1294–1296). Lähes kaikki hänen viralliset toimensa mitätöitiin hänen seuraajansa, armottoman Bonifatius VIII:n toimesta. Celestinus murhattiin eroamisensa jälkeen. Bonifatius määräsi ristiretken Colonna-sukua vastaan.

d) Bonifatius VIII (1294–1303) oli mukana monissa sodissa. Hän kirjoitti Unam Sanctam -kirjeen. Hän kuoli ”pettymyksestä” pian vangitsemisensa jälkeen.

e) Benedictus XI (1303–1304) kumosi Bonifatius VIII:n vuonna 1302 antaman paavin bullan Unam Sanctam.

f) Klemens V (1305–1314) asetti Bonifatius VIII:n syytteeseen harhaopista ja sodomiasta.

g) Vuonna 1328 Baijerin keisari Ludvig IV syrjäytti paavi Johannes XXII:n harhaoppisuuden vuoksi

h) 1328 – Padovan Marsilius, myöhemmin Milanon arkkipiispa, vainosi Johannes XXII:lle uskollisia katolisia pappeja

5. Se ei takaa, että roomalaisten piispojen perimysjärjestys olisi katkeamaton. Yksi paavi kuului siihen ryhmittymään, joka murhasi edellisen paavin. Jos se ei katkaise paavin perimysjärjestystä, paavin perimysjärjestys on merkityksetön.

Seuraavat kolme ovat roomalaiskatolisen Karl Keatingin mukaan.

6. Väärä henkilö ei tulisi paaviksi. The Francis Feud, s. 82–83. Lue Aleksanteri VI:sta, Bonifatius VIII:sta, Julius II:sta, joka hyökkäsi Italian kaupunkeihin, tai Benedictus IX:stä, joka myi paavin viran.

7. Huonot esimerkit: väkivaltaiset, pahat, moraalittomat ja nepotistiset miehet eivät nousisi paaviksi

8. Paavit epäonnistuivat oikean opetuksen tukemisessa. Katolilaisuus ja fundamentalismi, s. 227

K: Tarkoittiko Jeesus Matteuksen evankeliumin 16:18 kohdassa pohjimmiltaan, että Pietari oli ensimmäinen paavi, kuten katolinen kirkko väittää?

V: Tätä käytettiin ensimmäisen kerran paavinperimysjärjestyksen tukemiseen paavi Damasuksen toimesta vuonna 382 jKr. Kuten Dave Hunt kirjoittaa teoksessaan *A Woman Rides the Beast* (s. 101): ”Yksi varhaisimmista esimerkeistä useista paaveista syntyi, kun kilpailevat ” ”-ryhmittymät valitsivat samanaikaisesti paavit Ursinuksen ja Damasuksen. Ensimmäisen kannattajat onnistuivat monien väkivaltaisuuksien jälkeen asettamaan hänet paaviksi. Myöhemmin, kolmen päivän verisen taistelun jälkeen, Damasus nousi keisarin tuella voittajaksi ja jatkoi Kristuksen sijaisena 18 vuotta (366–384). Joten ’apostolinen perimysjärjestys’ ’katkeamattomana linjana Pietarilta’ toteutettiin asevoimien avulla? Todellako?”

Samasta kirjasta, s. 135–136, Rottenburgin piispa Joseph Hefele sanoo: ”’Mutta kaikissa noissa asiakirjoissa [kirkon historiassa ja opetuksissa] en ole koskaan nähnyt [paavin erehtymättömyyden] oppia luotettavasta lähteestä.’… Von Döllinger, yksi tuon ajan suurimmista kirkkohistorian auktoriteeteista, oli täysin samaa mieltä Hefelen kanssa. Hänen kirjassaan (jonka Rooma kielsi) varoitettiin Pius IX:n tulevasta yrityksestä ajaa läpi erehtymättömyysdogmaa ja muistutettiin piispoja, jotka kokoontuisivat pohtimaan tätä elintärkeää päätöstä: ’Yksikään muinaisista uskontunnustuksista, katekismuksista tai kansan opettamiseksi laadituista kirkkoisien kirjoituksista ei sisällä sanaakaan paavista, saati sitten vihjettä siitä, että kaikki uskon ja opin varmuus riippuisi hänestä.’”

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) sanoi: ”Tälle kalliolle, hän [Jeesus] sanoi, jonka sinä olet tunnustanut, minä rakennan kirkkoni. Sillä kallio (petra) on Kristus; ja tälle perustalle rakennettiin Pietari itse.” Sitten Augustinus jatkaa lainaamalla 1. Korinttolaiskirjeen 3:11 ja sanoo, että kirkko on edustuksellisesti Pietarissa, kalliossa. (Johanneksen evankeliumista, traktaatti 124, luku 21.5, osa 7, s. 450.)

K: Miten ”kallio” (Mt 16:18) oli historian merkittävin sanaleikki?

V: Joku on sanonut: ”Se oli historian vaikutusvaltaisin sanaleikki.” Yhdessä mielessä tämä havainto on oikea, sillä näitä sanoja käytettiin vuosisatojen ajan paavien tukemiseen.

Vaikka kaikkien pitäisi olla yhtä mieltä siitä, että Jeesus tarkoitti Pietarille ja muille apostoleille korkeinta maallista valtaa kirkossa, Jeesus ei kuitenkaan koskaan sanonut mitään väitetyistä seuraajista. Näin ollen se ei ollut itse sanojen vuoksi, vaan niiden perusteeton laajentaminen paaveihin, mikä teki niistä historian vaikutusvaltaisimman sanaleikin.

Jos Jeesus kuitenkin puhui arameaa, sana ”kephas/cephas” (massiivinen kivi) ei ollut tavallinen etunimi, mutta se ei toimi tässä sanaleikkinä.

Muuten, eräs lukija esitti, että sanaleikki saattoi olla hepreaa eikä kreikkaa. Hepreaksi se olisi voinut olla ”kivi” (eben) ja ”minä rakennan” (ebneh). Esimerkiksi George Howard viittaa 1300-luvulta peräisin olevaan hepreankieliseen tutkielmaan, jonka on kirjoittanut rabbi nimeltä Shem-Tob Ben Shaprut ja jonka hepreankielisessä tekstissä lukee: ”Sinä olet kivi (eben), ja sinun päällesi minä rakennan (ebneh) rukoushuoneeni.” Katso lisätietoja osoitteestawww.jerusalemperspective.com/Default.aspx?tabid=27&ArticleID=1859 .

K: Onko nimi Pietari löydetty Qumranista Kuolleenmeren kääröistä, kuten Matt. 16:18:ssa mainitaan?

V: Ei. John Allegron tekemän transkriptin käännöksessä mainittiin nykyisin 4Q432-kääröksi kutsutussa tekstissä oleva maininta. Trinity Western Universityn Martin Abegg kuitenkin toteaa sähköpostissaan, ettei sitä löydy 4Q432:sta.

K: Mitä kolmea toisiaan täydentävää asiaa tämä jae voisi tarkoittaa Hadesin porteista (Mt 16:18)?

V: Tässä on kolme erilaista asiayhteyttä, ja kaikissa kolmessa tapauksessa Hadesin portit eivät voita kirkkoa.

Ylösnousemuksen yhteydessä, kun Kristus nousi kuolleista, Hän vei Vanhan testamentin pyhät mukanaan taivaaseen, kuten Efesolaiskirjeen 4:8–10 kertoo.

Maassa Hadesin portit eivät voi estää Jumalan valtakunnan leviämistä.

Ylösnousemuksessa Jumalan kansa herätetään kuolleista, eikä heidän ruumiinsa jää hautaansa.

K: Mitä tarkoittaa Matt. 16:19:ssä mainittu sitominen ja vapauttaminen?

V: Kuvittele, että nykypäivän kristityt yrittäisivät erottaa kultin jäsenet harhaan joutuneista kristityistä ja outoja opetuksia jumalallisista opetuksista, jos heillä ei olisi Uutta testamenttia. Sellainen oli tilanne varhaiskirkossa. Jumala antoi apostoleille kyvyn erottaa ja valtuuden julistaa, mikä oli hyvää opetusta. Pietarille Matteuksen evankeliumin 16:19:ssä annettu valtuus sitoa ja vapauttaa annetaan koko seurakunnalle Matteuksen evankeliumin 18:18:ssa. Jotain tällaista sitomista ja vapauttamista, eli syntien anteeksiantamista tai säilyttämistä, Jeesus antaa kaikille apostoleille Johanneksen evankeliumin 20:23:ssa. Tavallaan apostolit tekevät tätä nykyäänkin, kirjallisessa muodossa, Uuden testamentin kautta. Mutta ennen kuin Uusi testamentti oli kokonaan kirjoitettu muistiin, oli erittäin tärkeää, että he tekivät tämän suoraan.

Jotkut sanovat, ettei kyse ollut syyllisyyden tai syyttömyyden määrittämisestä, vaan sen julistamisesta, kuten Pietari julisti Ananiaksen ja Safiran syyllisiksi Pyhälle Hengelle valehtelemisesta Apostolien teoissa 5:1–10.

Toiset sanovat, että termit ”sitominen” ja ”vapauttaminen” olivat tuttuja termejä rabbiinisesta juutalaisuudesta. Nämä termit tarkoittivat päätöksiä, joilla sallittiin tai kiellettiin erilaisia toimintoja.

K: Mitä tarkalleen ottaen olivat taivasten valtakunnan avaimet Matt. 16:19:ssä?

V: Ensinnäkin on huomattava, että tekstissä puhutaan taivasten valtakunnan avaimista, ei kirkon avaimista. Siellä mainitaan useita avaimia, ja Hadesin sanotaan olevan moniporttinen. Kyseessä ei ole mikään metalli tai fyysinen esine. Se voi viitata joko evankeliumin sanomaan tai siihen, että Pietari avasi evankeliumin oven ” in” juutalaisille (Apostolien teot 2) ja myöhemmin pakanoille (Apostolien teot 10), kuten NIV Study Bible -raamatun sivulla 1466 todetaan.

Jeesus sanoi myös, että kirjanoppineet ja fariseukset sulkivat ihmisiltä taivasten valtakunnan, kuten Matteuksen evankeliumissa 23:13 todetaan. Luukkaan evankeliumissa 11:52 lainoppineet veivät pois tiedon avaimen.

K: Voidaanko nämä taivasten valtakunnan avaimet siirtää eteenpäin, kuten Matt. 16:19:ssä sanotaan?

V: Raamattu ei edes vihjaa, että mitään ”avaimia” voitaisiin siirtää eteenpäin, paitsi että Jeesus antoi nämä kaikille apostoleille. Se, että Jeesus kertoi apostoleille vertauskuvallisesti, että heillä on ”avaimet”, ei kuitenkaan tarkoita, että Jeesus olisi luopunut itse avaimista, sillä Jeesuksella on edelleen ”kuoleman ja tuonelan avaimet” Ilm. 1:18:ssa.

Hypoteettisesti ajateltuna, vaikka jollakin varhaisella paavilla olisi ollut nämä avaimet ja hän olisi voinut siirtää ne eteenpäin, se ei merkitsisi paavinperimysjärjestyksen jatkumista, jos perimysjärjestys olisi katkennut. Ajatus siitä, että paavi ottaisi avaimet edellisen paavin syrjäyttämisen seurauksena, kuulostaa naurettavalta. Jos paavi olisi täysin moraaliton, kuten Aleksanteri VI (1492–1503 jKr.), se katkaisisi myös paavinperimysjärjestyksen. Tietenkään siitä lähtien ei voi siirtää eteenpäin sitä, mitä ei ole koskaan omistanut.

Kuinka pahoja jotkut paavit olivat? Austinin teoksen *Topical History of Christianity* (s. 148) mukaan

”Sitten [vuoden 904 jälkeen] alkoi niin sanottu ’pornokratia’, jonka aikana Theodora ja hänen kaksi tytärtään, Nuorempi Theodora ja Marozia, käytännössä hallitsivat Roomaa ja itse kirkkoa. Nämä viettelevät portot olivat myyneet ruumiinsa saadakseen virkoja, arvonimiä ja maata, mikä antoi heille laajaa valtaa. Marozialla oli laiton suhde paavi Sergius III:n kanssa, josta syntyi poika, josta tuli myöhemmin paavi Johannes XI. Kun Marozia yritti saada itsensä kruunattua keisarinnaaksi, hänen nuorempi poikansa Alberic sieppasi ja vangitsi äitinsä, sulki puolisveljensä, paavin, vankilaan ja nousi itse keisariksi. Hän hallitsi vuosina 932–954 ja käytti absoluuttista valtaa paaviuden yli. Albericin kuoleman jälkeen hänen poikansa Octavian valittiin paavi Johannes XII:ksi, ja hän osoittautui tämän turmeltuneen perheen inhottavimmaksi jäseneksi.

b. Otton hallituskaudet. Vuonna 962 paha Johannes XII kruunasi Saksan kuninkaan Otton I:n Pyhän Rooman keisarikunnan keisariksi. Luullen löytäneensä liittolaisen turmeltuneisuudessaan Johannes huomasi pian, että uusi keisari oli luonteeltaan vahva mies, joka oli omistautunut palauttamaan paavikunnan säädyllisyyden ja kunnian. Kun Otto kutsui koolle synodin keskustelemaan Johanneksen virasta erottamisesta, paavi uhkasi heitä kaikkia ekskommunikaatiolla, mutta he erottivat hänet siitä huolimatta. Kolme kuukautta myöhemmin Johannes kutsui koolle toisen synodin, joka kumosi sen, mitä Otton synodi oli tehnyt. Siksi Otto päätti käyttää voimaa päästäkseen eroon paavikunnan pahasta hallitsijasta.

... Seuraavat neljäkymmentäkaksi vuotta [vuoden 1004 jälkeen] paavinviran historiassa olivat täynnä kiivasta kilpailua, tilannekohtaista keskinkertaisuutta, hengellistä voimattomuutta, paheita ja korruptiota. Se näytti saavuttaneen pohjansa, kun valittiin turmeltunut 12-vuotias poika, paavi Benedictus IX (1032–1045), joka häpeällisen irstailun ja epäjohdonmukaisen hallinnon jälkeen myi pyhän tiaran (eli paavin viran) eniten tarjoavalle. Hänet tunnettiin nimellä Gregorius VI (1045–1046)....”

Katolisen seminaarin professori Pacwa ja muut katolilaiset esittävät vastauksen, joka hämmästyttäisi monia protestantteja. He ovat protestanttien kanssa samaa mieltä siitä, että monet paavit olivat jumalattomia miehiä ja päätyivät todennäköisesti helvettiin. Koska he olivat kuitenkin paaveja, meidän on joka tapauksessa toteltava heitä.

Jos paavi vangitaan väkisin ja syrjäytetään, onko uudella, vihamielisellä paavilla valta ja oikeus edeltäjänsä seuraajaksi? Olisiko kristittyjen tuolloin pitänyt pelätä Johanneksen uhkaa ekskommunikaatiosta? Olisiko kristittyjen pitänyt tukea Otton valmistautumista sotaan paavia vastaan? Missä olosuhteissa joku, joka ostaa paavin arvonimen, on pyhän Pietarin seuraaja? Eihän varmasti ketään, jota verrattiin Simoniin Apostolien teoissa 8:13–25, pitäisi totella, jos hän osti paavin viran???

K: Miksi Jeesus ei halunnut, että opetuslapset kertoisivat muille, että Hän oli Kristus (eli Messias), kuten Matteuksen evankeliumissa 16:20 ja Markuksen evankeliumissa 8:30 kerrotaan?

V: Ensinnäkin on huomattava, että Jeesus ei koskaan käskenyt heitä valehtelemaan ja kieltämään, että Hän oli Messias, vaan ainoastaan olemaan kertomatta siitä. Tähän on ainakin kaksi mahdollista syytä.

1. Tässä vaiheessa palvelutyötään Jeesus halusi heidän kuulevan Hänen sanansa ennen kuin he päättäisivät, oliko Hän Messias vai ei. Joskus on parempi antaa evankeliumin kuulijoiden kuulla Jeesuksen sanat itse kuin käyttää liikaa aikaa evankeliumin ”kontekstualisointiin” ja ”nykyaikaistamiseen”.

2. Kuten Matteuksen evankeliumin 16:21 osoittaa, opetuslasten piti ensin olla täysin selvillä siitä, kuka Jeesus oli, ennen kuin he kertoivat siitä muille.

Jeesus julisti tämän julkisesti palmusunnuntain voitokkaalla saapumisella. Tietenkin ylösnousemuksen jälkeen Jeesus käski heitä myöhemmin kertomaan koko maailmalle Matteuksen evankeliumin 28:18–20 ja Apostolien tekojen 1:8 mukaan.

K: Miksi Pietarin tunnustus Matt. 16:21:ssä ja Mark. 8:29:ssä oli merkittävä käännekohta Jeesuksen palvelutyössä?

V: Siitä hetkestä lähtien, kun he tunnistivat Jeesuksen Messiaaksi, Jeesus alkoi opettaa heille, että hänen oli mentävä Jerusalemiin kuolemaan. Heidän oli uskottava, kuka Jeesus oli, ennen kuin he pystyivät ymmärtämään, miksi Jeesuksen oli kuoltava heidän syntiensä vuoksi.

K: Miksi Jeesus alkoi juuri tässä vaiheessa palvelutyötään – eikä aikaisemmin – kertoa heille, että Hän tulisi kärsimään ja joutumaan hyljeksityksi (Mt 16:21 ja Mk 8:31)?

V: Jeesus ei sanonut, että hän joutuisi kärsimään ja tapettaisiin, ennen kuin ainakin yksi hänen opetuslapsistaan tunnusti ja uskoi, että Jeesus oli luvattu Messias.

K: Miksi Jeesus odotti vasta tähän hetkeen asti kertoakseen opetuslapsilleen Mt 16:21:ssä, että hän tulisi kärsimään, kuolemaan ja nousemaan kuolleista?

V: Oli tärkeää, että opetuslapset ensin tunnistivat Hänet Messiaaksi, Jumalan Pojaksi. Mutta heti kun he ymmärsivät sen, Jeesus siirtyi seuraavaan vaiheeseen: Messiaan oli kärsittävä, kuoltava ja noustava kuolleista. Jeesus ei ehkä myöskään halunnut heidän tekevän hätiköityjä johtopäätöksiä siitä, että Messias voittaisi Rooman juuri nyt. Jeesus oli viitannut kuolemaansa aiemminkin (Matt. 9:15; 10:38; 12:40; Joh. 2:19; 3:14), mutta nyt hän ilmoitti sen avoimesti ensimmäistä kertaa.

K: Matt. 16:21; 17:22; 20:19; Mark. 8:31: Koska Jeesus nousisi kuolleista kolmen päivän kuluttua tai kolmantena päivänä, tarkoittaako se, että Hän oli kuolleena vähintään 24 × 3 = 72 tuntia?

V: Ei, sillä Luuk. 24:21:n mukaan ylösnousemuksen päivä oli kolmas päivä. Jeesus kuoli perjantai-iltapäivällä ja nousi ylös sunnuntaina aamunkoiton aikaan. ”Kolmen päivän kuluttua” oli tunnettu heprealainen kielikuva, joka tarkoitti osaa tai koko kolmea päivää. Tässä on viisi muuta esimerkkiä ”kolmen päivän kielikuvasta”.

1. 1. Mooseksen kirjan 42:17:ssä Joosef vangitsi veljensä kolmeksi päiväksi. Mutta jakeessa 18 hän vapautti yhdeksän heistä kolmantena päivänä.

2. Rehabeam sanoi 2. Aikakirjojen 10:5:ssä kansalle: ”Palatkaa luokseni kolmen päivän kuluttua.” Kuitenkin 2. Aikakirjojen 10:12:ssa kansa palasi sanoen: ”Palatkaa luokseni kolmantena päivänä.”

3. 1. Samuelin kirjassa 30:12 sairas egyptiläinen orja kertoi Daavidille, ettei hän ollut syönyt mitään eikä juonut vettä kolmeen päivään ja kolmeen yöhön. Ihminen ei kuitenkaan voisi selviytyä ulkona autiomaassa ilman vettä lainkaan 72 tuntia. Epäilemättä orja tarkoitti osaa kolmesta päivästä.

4. Esterin kirjassa 4:16 Ester kehottaa paastoamaan hänen puolestaan ”kolme päivää, yötä päivää”, ja hän itse tekisi samoin. Esterin kirjassa 5:1 sanotaan kuitenkin, että ”kolmantena päivänä” Ester järjesti juhla-aterian, joten kyseessä on vastaava ajanjakso.

5. Viitaten Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen Jeesus itse sanoi Matteuksen evankeliumissa 12:40: ”kolme päivää ja kolme yötä”, Markuksen evankeliumissa 8:31 sanotaan: ”kolmantena päivänä hän nousee ylös”, Markuksen evankeliumissa 14:58 sanotaan: ”kolmen päivän kuluttua”, Johanneksen evankeliumissa 2:19 sanotaan: ”kolmen päivän kuluttua”, ja Luukkaan evankeliumissa 24:21 sanotaan: ”Tämä kolmas päivä on tänään”.

Yhteenvetona voidaan todeta, että olemme osoittaneet, että tämä heprealainen kielikuvio voi tarkoittaa ”kolmen päivän kuluessa”, ja että tämä ilmaisu oli tunnettu Rehabeamin ajasta Jeesuksen aikaan saakka.

K: Miksi Jeesus nuhteli Pietaria Matt. 16:22–23 ja Mark. 8:32–33 sanoen: ”Mene pois minun takani, Saatana”?

V: Pietarilla oli mielessään ihmisten asiat, ei Jumalan. Saatana käytti Pietaria, Jeesuksen läheistä ystävää, kiusaamaan Jeesusta. Jeesus kuitenkin tunnisti kiusauksen sellaiseksi kuin se oli. Jeesus ei tarkoittanut, että Pietari olisi ollut riivattu tai Saatanan hallinnassa. Pikemminkin Jeesus tunnisti, että ehdotuksen takana oli Saatana. Kun Jumala haluaa meidän tekevän jotain Hänen puolestaan, ja meillä on tai mieleemme tulee ehdotus helpommasta tiestä, meidän tulisi tunnistaa se siksi, mikä se on: Saatanan kiusaus. Vaikka henkilö olisi hyvää tarkoittava ja uskovainen, meidän tulisi tunnistaa, että hän voi silti antaa sinulle ehdotuksen, joka on Saatanan kiusaus. Sekä erämaassa ollut Saatana että tässä Pietari ehdottivat, että Jeesus voisi saada kuninkuuden ilman kärsimystä. Jos yritämme nykyään tehdä Jeesuksesta kuninkaamme ja Vapahtajamme ilman ristiä tai ilman, että sitä tarvitaan, heikennämme Jumalan pelastussanomaa.

K: Miten Pietarilla oli rohkeutta oikaista ja nuhdella Jeesusta Matt. 16:22–23 ja Mark. 8:33:ssa?

V: Jeesus valitsi rohkean opetuslapsen, kun Hän valitsi Pietarin. Rohkeus sinänsä ei ole hyvä eikä huono asia. Rohkeus seurata Jumalaa on hyvä asia, mutta rohkeus mennä omaa tietään ei yleensä ole.

K: Miksi Pietari nuhdeli Jeesusta typerästi Matt. 16:22:ssa?

V: Pietari ajatteli, että Jeesus tarvitsi korjausta ja neuvoja. Vielä nykyäänkin joillakin voi olla asenne, että he tietävät paremmin kuin Jumala.

K: Millä tavoin ihmiset voivat nykyäänkin ajatella ihmisen asioita Jumalan asioiden sijaan (Mt 16:23 ja Mk 8:33)?

V: Voimme korvata Jumalan viisauden ihmisen viisaudella. Voimme päättää toimia omalla tavallamme, vaikka se olisi vastoin Jumalan tahtoa. Voimme unohtaa, että toivomme on Jumalassa, ei omassa voimassamme tai viisaudessamme. Voimme käyttää omia maallisia menetelmiämme. Lopuksi voimme olla niin innokkaita suorittamaan ”velvollisuutemme” nopeasti, ettemme nauti yhtä paljon Jumalan läsnäolosta ja mieluummin valitsisimme ”pikaruokatyyppisen” palvonnan kuin omistautumisen Jumalalle.

Et ole sanonut koko sydämestäsi ”kyllä” Jumalalle, ellet ole myös sanonut ”ei” itsellesi.

K: Miksi Jeesus mainitsi ristin Matt. 16:24:ssä, ennen kuin kertoi opetuslapsilleen, että Hänet ristiinnaulittaisiin?

V: Jeesus tiesi jo ennen kuin kertoi tämän opetuslapsilleen, että Hänet ristiinnaulittaisiin. He kaikki tiesivät jo ristiinnaulitsemisesta, sillä roomalaiset ristiinnaulitsivat usein kapinallisia ja rosvoja. Ristiinnaulitseminen oli keino kannustaa muita pysymään kurissa. Aivan kuten zelootit-kapinalliset olivat valmiita ottamaan ristiinnaulitsemisen riskin pienen, maallisen asian vuoksi, myös opetuslasten tulisi olla valmiita ottamaan ristiinnaulitsemisen riski taivaallisen asian vuoksi, joka oli paljon arvokkaampi. Lopulta jokainen kahdestatoista apostolista joutui marttyyriksi uskonsa vuoksi, paitsi Johannes, joka karkotettiin Patmokseen ja kuoli luonnollisella tavalla.

K: Tuleeko Jeesus Matt. 16:27:n mukaan Isän kirkkaudessa vai omassa kirkkaudessaan, kuten Joh. 1:14 sanoo?

V: Joh. 1:14:ssä sanotaan, että he näkivät osan Jeesuksen kirkkaudesta. He näkivät esimerkiksi osan siitä helluntaina. Matt. 16:27 viittaa kaukaiseen tulevaisuuteen, jolloin Jeesus tulee takaisin. Toisin sanoen, ette ole vielä nähneet mitään!

K: Viittaako Matt. 16:27 maan loppuun, vai Bahá’u’lláhin korkeimpaan ilmentymään, kuten bahá’ít opettavat teoksessa *Bahá’u’lláh ja uusi aikakausi*, s. 268–269?

V: Ei, lue jae huolellisemmin. Siinä sanotaan, että Ihmisen Poika tulee Isänsä kirkkaudessa enkelien kanssa ja palkitsee jokaisen sen mukaan, mitä hän on tehnyt. Ihmiset eivät nähneet Bahá’u’lláhin seurassa yhtään enkeliä, eikä Bahá’u’lláh palkinnut karkotettuja tai kuolleita uskollisia bahá’í-uskovia eikä häntä vainonneita muslimeja.

K: Mitä Jeesus tarkoitti Matt. 16:28:ssa ja Mark. 9:1:ssä sanoessaan, että jotkut eivät maistaisi kuolemaa, ennen kuin he näkisivät Jumalan valtakunnan tulevan voimalla?

V: Ensin kerron, mitä vastaus ei ole, ja sitten, mitä se on.

X1. Ei ole mitään näyttöä siitä, että Jeesus olisi opettanut, että opetuslapset pysyisivät hengissä pitkään. Itse asiassa kirkon historiasta tiedämme, että 12 apostolista 11 kuoli marttyyrikuoleman. Vain yksi, Johannes, kuoli luonnollisen kuoleman. Hän joutui kuitenkin kärsimään maanpaosta Patmoksen saarella.

X2. Se EI viittaa Ilmestyskirjan 20:1–6:ssa mainittuun tuhatvuotiseen valtakuntaan.

X3. Se ei voi viitata reinkarnaatioon, ennen kuin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakuntaansa. Reinkarnaatio ei ole totta, ja vaikka se olisikin totta, reinkarnoituneet ihmiset kokisivat silti kuoleman.

X4: Jotkut pitävät todennäköisimpänä, että kyseessä on kirkastuminen, joka tapahtui pian sen jälkeen. Kun Pietari puhuu 2. Pietarin kirjeen 1:16–18 kohdassa siitä, että he olivat hänen majesteettisuutensa silminnäkijöitä, teoksessa *1001 Bible Questions Answered* (s. 299–300) todetaan, että tämä viittaa siihen, että Pietari ymmärsi asian tällä tavalla.

Vastaus: Se viittaa siihen, kun Jeesus ”voitti” valtakuntansa ristiinnaulitsemisen kautta, kuten ylösnousemus todistaa. Hän astui valtakuntaansa voitettuaan Saatanan. Kristityt ovat eri mieltä siitä, oliko alkupäivä ylösnousemus vai helluntai, mutta se on hyvin vähäpätöinen seikka.

Matteus korostaa erityisesti taivasten valtakuntaa. Taivasten valtakunta alkaisi näkyvästi pienestä, kuin sinappinsiemen (Matteus 13:31); kuten hiiva, se ei olisi näkyvissä, mutta sen vaikutukset näkyisivät ” ” -maailman taikinassa (Matteus 13:33), mutta lopulta enkelit karsivat taivasten valtakunnasta kaiken, mikä aiheuttaa syntiä, ja kaikki, jotka tekevät pahaa (Matteus 13:41–42). Taivasten valtakunta on kuin kätketty aarre, jonka joku löytää salaa (Matteus 13:44), mutta se on äärimmäisen arvokas, kuten kauppias, joka myy kaiken ostaakseen hienon helmen (Matteus 13:45–46). Kuten verkosta kertova vertaus osoittaa Matteuksen evankeliumissa 13:47–50, taivasten valtakunta on tässä elämässä paikka, jossa on sekä hyviä että pahoja kaloja, mutta se saavuttaa lopullisen täyttymyksensä aikakauden lopussa. Jumalan valtakunta oli meidän sisällämme (Luuk. 17:21).

Pietarille Matteuksen evankeliumin 16:19:ssä ja myöhemmin muille apostoleille annettiin valtakunnan avaimet.

Viimeisellä ehtoollisella Jeesus sanoi, ettei hän enää juo viiniköynnöksen hedelmää, ennen kuin hän juo sen uudelleen heidän kanssaan Isän valtakunnassa. Matteus 26:29. Jeesus söi ja joi opetuslasten kanssa ylösnousemuksensa jälkeen.

Yhteenveto: Opetuslapset, jotka elivät tavanomaisen eliniän, sanovat, että taivasten valtakunta tuli maan päälle Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Vaikka juutalaiset saattoivat odottaa sotilaallista valtakuntaa, joka kukistaisi roomalaiset, Jeesus opetti, että valtakunta oli kuin sinappinsiemen, hiiva tai kallisarvoinen helmi. Se oli pieni, aluksi vaikeasti havaittavissa, erittäin arvokas ja sillä olisi suuria vaikutuksia.

K: Miksi Jeesus kirkastui Matt. 17:1–8:ssa?

V: Vaikka Raamattu ei sitä kerro, syitä saattoi olla useita, jotka liittyivät sekä opetuslapsiin että itse Jeesukseen.

1. Opetuslasten kannalta tämä ilmestys oli merkki, joka vahvisti heidän uskoaan sekä rohkaisi ja vahvisti niitä kolmea opetuslasta, jotka olivat sen todistajina. Ehkä oli hyvä vahvistaa näiden kolmen uskoa ennen ristiinnaulitsemista.

2. Se erotti nämä kolme opetuslasta muiden johtajiksi.

3. Isä ja Pyhä Henki saattoivat käyttää tätä tapahtumaa vahvistaakseen Jeesusta ja opastaakseen Häntä siinä, mitä Hänen tulisi tehdä ristiinnaulitsemista edeltävänä aikana sekä ristiinnaulitsemisen ja kuolleista nousemisen välisenä aikana.

4. Se saattoi olla todistus siitä, että Jeesus oli ”läpäissyt” koettelemuksensa täydellisenä, synnittömänä ihmisenä, ja nyt seuraava keskustelu koski hänen ristiinnaulitsemistaan.

Jeesus oli jo aiemmin osoittanut voimansa monin tavoin. Mutta kaikki nuo ihmeet olivat asioita, joita Jeesus teki tai joihin Hän kykeni – ne eivät yksinään kuvastaneet sitä, kuka Hän oli. Joskus meidän on syytä pitää tauko palvelutyöstä ja muista askareista ja viettää aikaa yksin Herran kanssa keskittyen siihen, kuka Hän on.

Tietenkään Jumalan ei tarvitse selittää meille kaiken syitä.

K: Mihin vuorelle Jeesus vei heidät Matt. 17:1:ssä?

V: Se oli todennäköisesti Meron-vuori, jonka korkeus on noin 3 926/3 963 jalkaa eli 1 204 metriä. Se ei todennäköisesti ollut Hermon-vuori (9 232 jalkaa), joka oli lumipeitteinen, eikä siellä olisi ollut järkevää viettää yötä . He eivät todennäköisesti menneet Tabor-vuoren huipulle (1 900 jalkaa, kuten Jerusalemin Kyrillos ja Hieronymus ajattelivat), koska sen huipulla oli roomalainen linnoitus.

Meron-vuorelle on viiden–kahdeksan tunnin vaellus, jonka vaikeusaste on kohtalainen. Talvella huipulla on usein lunta, mutta muina vuodenaikoina ei.

K: Oliko Mt 17:1–8:ssa kuvattu kirkastuminen ylösnousemus vai näky?

V: Se ei ollut tarkalleen kumpaakaan. Mooses ja Elia olivat todellakin läsnä, ainakin hengessä, keskustelemassa Jeesuksen kanssa. Raamattu ei kerro, oliko heillä ruumis vai ei. Mooses ja Elia saapuivat kirkkaassa pilvessä ja lähtivät sitten pois. Elia nousi taivaaseen pyörremyrskyssä (2. Kuninkaiden kirja 2:1), ja vaikka Mooses kuoli, hänen ruumistaan ei koskaan löydetty (5. Mooseksen kirja 34:6), ja paholainen riiteli arkkienkeli Mikaelin kanssa Mooseksen ruumiista (Juudaksen kirje 9).

K: Miksi Jeesuksen vaatteet muuttuivat niin valkoisiksi Matt. 17:2:ssa ja Mark. 9:3:ssa?

V: Raamattu ei kerro, miksi vaatteet muuttuivat valkoisiksi (tai loistivat kirkkaasti), kun kirkkaus ilmestyi. Muita esimerkkejä valkoisista vaatteista kirkkaudessa ovat ilmestyneet enkelit.

K: Miten Matteus ja Markus tiesivät Matteuksen evankeliumin 17:3–4 ja Markuksen evankeliumin 9:4 kohdissa, että kyseessä olivat Mooses ja Elia?

V: Luultavasti siksi, että Pietari tai Jaakob ja Johannes kertoivat sen heille. Mistä Pietari, Jaakob ja Johannes tiesivät sen? Joko he kuulivat Jeesuksen puhuttelevan heitä nimeltä, tai Jeesus kertoi sen heille myöhemmin, tai Isä ilmoitti sen heille suoraan.

K: Miksi Jeesus (Mt 17:9 ja Mk 9:9) nimenomaan kielsi opetuslapsia kertomasta kenellekään kirkastumisesta, ennen kuin Jeesus oli noussut kuolleista?

V: Monet juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen Messiaana; miten he olisivat voineet uskoa kirkastumiseen? On olennaista uskoa, että Jeesus oli Messias, Jumalan Poika. Ei ollut välttämätöntä tietää tai uskoa toissijaisiin asioihin, kuten kirkastumiseen. Jos joku ei hyväksynyt Jeesusta Messiaana nähtyään ihmeitä, on epätodennäköistä, että hän olisi uskonut kirkastumista koskevan kertomuksen perusteella. Kun Jeesus oli noussut kuolleista, Jeesukseen uskovalla ei olisi ollut vaikeuksia hyväksyä kirkastumista.

Samoin kun puhumme muille Kristuksesta, etenkin ensimmäistä kertaa, varmista, että kaikista asioista, joista voisimme puhua, käytät tuon arvokkaan ajan puhuaksesi siitä, mikä on tärkeintä.

Pietari, Jaakob ja Johannes olisivat voineet kiertää kertomassa kaikille kirkastumisesta, ja ehkä useammat ihmiset olisivat kyseenalaistaneet heidän järkensä ku t uskoisi heitä. Mutta tämä välillinen todiste ei olisi kovin merkittävä verrattuna pian tapahtuvaan ylösnousemukseen. Joskus, kun jaamme sanomaa muiden kanssa, emme halua mainita kristinuskosta ”vähän vakuuttavia” asioita ”erittäin vakuuttavien” asioiden sijaan.

K: Miten Johannes Kastaja oli Matt. 17:11–13:ssa se tuleva Elia?

V: Käsittelemme ensin Eliaa ja sitten Johannes Kastajaa.

Elia itse oli läsnä kirkastumistilaisuudessa. Matteuksen evankeliumin 17:11:ssä Jeesus sanoo, että Elian kaiken palauttaminen tapahtuu tulevaisuudessa, ja että Elia itse ilmestyy ennen Jeesuksen toista tulemista. Jotkut ajattelevat, että Elia on yksi kahdesta todistajasta Ilmestyskirjan 11:3–12:ssa.

Johannes Kastaja tuli Elian hengessä ja voimassa, ja juuri Johannes Kastajaan Jeesus viittaa vertauskuvallisesti Matteuksen evankeliumin 17:12–13 kohdassa.

Näytelmässä joku voi toimia näyttelijän sijaisena harjoitusten aikana, ja näyttelijä itse ilmestyy esityksen aikana.

Johtopäätös: Ensimmäisen tulemisen aikana Johannes Kastaja tuli Elian roolissa, mutta se ei estä Eliaa itseään ilmestymästä ennen Toista tulemista.

K: Miten Johannes Kastaja täytti Elian profetian Matteuksen evankeliumin 17:12:ssa ja Markuksen evankeliumin 9:11–13:ssa? Oliko hän Elian reinkarnaatio?

V: Ei, sillä reinkarnaatio on väärä oppi, kuten Heprealaiskirje 9:27 ja Roomalaiskirje 9:11 osoittavat. Jeesuksen ensimmäisessä tulemisessa Johannesilla oli Elian tarkoitus ja tehtävä. Tietenkin Elia (ei Johannes) itse ilmestyi hetkeksi kirkastumisen yhteydessä. Monet ajattelevat, että Elia on yksi kahdesta todistajasta juuri ennen seitsemättä pasunaa Ilmestyskirjan 11:3–12:ssa. Kun Jeesus tuli (ensimmäisen kerran), valtakuntaa ei tuolloin perustettu täysin maan päälle siksi, että Elia ja Mooses eivät olleet paikalla. He ilmestyivät paikalle.

K: Miksi demonit vahingoittavat usein ihmisiä, joihin ne ovat tarttuneet, kuten Matt. 17:14–16 ja Luuk. 9:37–39 kertovat?

V: Yksi syy voi olla yksinkertaisesti ihmisten vihaaminen. Toinen syy voi kuitenkin olla samanlainen kuin syyt, joiden vuoksi pahat ihmiset usein satuttavat niitä, jotka ovat auttaneet heitä. Looginen, itse asiassa julmasti looginen selitys tälle löytyy Machiavellin pahamaineisesta teoksesta ”Prinssi”, jossa käsitellään tapauksia, joissa palkkasotilasjohtaja on vaarallinen palvellessaan prinssiä ja vielä vaarallisempi, jos hän loikkaa. Hän kirjoitti, että turvallisin ratkaisu on usein salamurha, vaikka henkilö olisi osoittautunut aiemmin aina uskolliseksi! Jos joku seurustelee pahuuden kanssa, hänen ei pitäisi yllättyä, kun ne, joita hän on auttanut, tekevät hänelle pahaa.

K: Matt. 17:15:ssä epilepsiaa kuvaava termi on kirjaimellisesti ”kuun iskema”. Onko epileptisten kohtausten ja kuun vaiheiden välillä mitään yhteyttä?

V: Muinaiset ilmeisesti ajattelivat niin, kun he käyttivät kyseistä termiä. Nykyään emme ole varmoja kummastakaan vaihtoehdosta. Sallie Baxendalen ja Jennifer Fisherin vuonna 2008 National Library of Medicine -julkaisussa ilmestynyt artikkeli ”Moonstruck? The effect of the lunar cycle on seizures”, https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/18602495/. He tutkivat 1 571 kohtausta ja havaitsivat yhteyden yötaivaan pimeyden ja kohtausten välillä. Kyseessä oli yötaivaan valaistus, ei kuun vaihe, koska he ottivat pilvisyyden huomioon. Toisaalta C. L. Raisonin ym. vuonna 1999 julkaisemassa artikkelissa osoitteessa https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/10363673/ ei havaittu mitään yhteyttä. He esittivät, että kohtausten ja unenpuutteen välillä saattaisi olla yhteys. Tietenkin, jos olet talon sisällä, jossa on paksut verhot, kuun valolla ei ehkä ole merkitystä.

K: Miksi opetuslapset eivät pystyneet karkottamaan tätä demonia Matt. 17:15–21, Mark. 9:17–18, 28–29 ja Luuk. 9:40:ssa?

V: Syynä ei ollut se, keitä opetuslapset olivat, eikä se, että Jumalan voima olisi ollut rajallinen. Pikemminkin he pitivät tuolloin demonien karkottamista itsestäänselvyytenä eivätkä rukoilleet tai paastonneet, ehkä ylpeydestä tai itsetyytyväisyydestä. Nykyään jotkut kristityt eivät näe niitä tuloksia, joita heidän pitäisi nähdä, koska he eivät käytä aikaa rukoukseen ja paastoon.

K: Pitäisikö meidän Mt 17:15–21, Mk 9:17–18, 28–29 ja Luuk. 9:40 mukaan asettaa kädet päälle, kun karkotamme demonia, vai onko tämä vain eräänlainen ele?

V: Kätemme eivät ole taikavoimaisia. Mutta aivan kuten erilaisissa asennoissa rukoileminen voi auttaa meitä rukouksessa, on hyvä ja raamatullista asettaa kädet riivatun henkilön päälle. Sitä ei kuitenkaan tarvitse välttämättä tehdä, eikä asia ole niin, että ”riivaajaa ei voida karkottaa, jos emme voi asettaa käsiä”.

K: Käännyttääkö Mt 17:15–21:ssä karkotettu paha henki takaisin ja hyökkääkö se ryhmän heikoimman jäsenen kimppuun, joka yrittää karkottaa riivaajaa?

V: Demonit eivät riivaa todellista uskovaa, mutta ne voivat sortaa uskovaa ja hyökätä häntä vastaan voimakkaammilla kiusauksilla, pelolla, masennuksella ja muilla keinoilla, joilla ne yrittävät kääntää hänen katseensa pois Jeesuksesta. Siksi ryhmän jäsenten tulisi elää läheisessä yhteydessä Herran kanssa.

Muuten, demonien karkottamisessa on myös toinen vaara. Jos henkilö, josta demoni karkotetaan, ei halua ottaa Kristusta sydämeensä, demonit voivat palata ja tuoda mukanaan jopa lisää demoneja. Katso Matteuksen evankeliumi 12:43–45 ja Luukkaan evankeliumi 11:24–26.

K: Matt. 17:15–21:n perusteella jotkut seurakunnat noudattavat käytäntöä, jonka mukaan perheen on tuotava riivattu henkilö seurakuntaan eikä mennä hänen kotiinsa. Johtuuko tämä siitä, että riivauksen karkottaminen seurakunnassa on turvallisempaa kuin jonkun kotona?

V: Mielestäni joko kirkko tai koti käy hyvin. Mutta jos mahdollista, en tekisi sitä kodissa, jossa on epäjumalia (buddhoja jne.) tai jossa harjoitetaan astrologiaa tai ennustamista.

K: Matt. 17:15–21:ssä mainitaan tilanne, jossa ei-kristitty nainen on pahan hengen riivaama, eikä aviomies aluksi vastusta sitä. Mutta 2–3 vierailun jälkeen aviomies muuttaa mielensä eikä enää toivota tiimiä tervetulleeksi tai estää tiimiä tulemasta, ja vaimo on edelleen avoin asialle. Mikä on kantamme tässä tilanteessa? Täytyykö hänen totella aviomiehensä?

V: Se on vaikea tilanne. Vaimojen on tarkoitus totella miehiään, mutta heidän on toteltava ensisijaisesti Jumalaa. Jos siis mies käskee vaimoa tekemään jotain, mikä ei ole Raamatun mukaista, vaimon on tässä asiassa oltava tottelematta miestä. Muissa asioissa hänen tulisi kuitenkin edelleen totella. Jos vaimo kuitenkin haluaa kristittyjen tulevan käymään, en usko, että hän on demonin riivaama; hän voi kuitenkin olla demonin hyökkäyksen kohteena. Onko vaimo halukas tulemaan käymään seurakunnassa? Jos aviomies ei halua vaimonsa seurustelevan uskovien kanssa, ja Heprealaiskirjeen 10:25 käskee meitä olemaan hylkäämättä yhteisiä kokoontumisia, vaimon velvollisuus on totella ensisijaisesti Jumalaa.

K: Entä jos Matt. 17:15–21:n mukaisessa tilanteessa riivattu uhri satuttaisi itseään tai hyppäisi ikkunasta palveluksen aikana, ja perheenjäsen päättäisi tehdä valituksen tai nostaa kanteen ryhmänjohtajaa tai ryhmää vastaan, mikä on seurakunnan kanta?

V: Se on mahdollista; ihmiset voivat nostaa kanteita syyttäen toisia käytännössä mistä tahansa. Siitä huolimatta seurakunnan jäsenten tulisi huolehtia kyseisen henkilön turvallisuudesta.

K: Matteuksen evankeliumin 17:15–21 kohdassa: Onko meidän ilmoitettava asiasta pastoreille ja pyydettävä heidän hyväksyntäänsä ennen kuin vierailemme riivatun henkilön luona?

V: Suosittelen vahvasti, että ilmoitat asiasta pastorillesi tai vanhimmillesi. Heprealaiskirjeen 13:17 sanoo, että meidän tulee totella niitä, jotka hallitsevat meitä, ja tämä viittaa pastoreihin ja vanhimpiin.

K: Miksi ja kenen suhteen Jeesus oli Mt 17:17:ssä ärtynyt?

V: Jeesus puhui tästä uskottomasta ja kierosta ”sukupolvesta”, mikä voi tarkoittaa tuolloin eläneitä ihmisiä tai esimerkiksi juutalaisten kaltaista ihmisryhmää. Joka tapauksessa tämä nuhtelu koskee myös yhdeksää opetuslasta. Opetuslapsille oli jo annettu voima parantaa, mutta noloa kyllä, he sortuiv iin eivätkä kyenneet parantamaan tätä tapausta. Jeesus valitti tuon kulttuurin ihmisten yleistä uskon puutetta, johon myös opetuslapset kuuluivat. ”Vähäinen usko” ei tarkoita jonkinlaista ”pientä palaa” uskoa, vaan pikemminkin uskon puutetta.

K: Mitkä ovat mielestäsi nykypäivänä ne tapoja, joilla Jumala saattaa olla turhautunut uskovien uskon puutteeseen (Mt 17:17)?

V: Syitä voi olla monia. Toisinaan huolemme ja ahdistuksemme voivat osoittaa luottamuksen puutetta Jumalaan. Toisinaan kristityt ovat haluttomampia tekemään Jumalan tahtoa, jos he näkevät siinä riskin omalle turvallisuudelleen, läheistensä turvallisuudelle tai omaisuudelleen. Toisinaan kristityt tekevät asioita vain ”puolivillaisesti”, ikään kuin varmistaakseen itsensä, sen sijaan että antaisivat kaikkensa. Toisinaan kristityt haluavat pyrkiä toteuttamaan Jumalan tahtoa käyttämällä maailman menetelmiä, koska he kokevat uskon puutteen vuoksi, että heidän on pakko toimia niin. Toisinaan kyse on ”pärjään kyllä yksin” -asenteesta ja siitä, ettei etsitä Herran ohjausta.

K: Miksi Jeesus sanoi Matt. 17:25–27:ssä, että pojat ovat vapautettuja veroista, vaikka Jeesus kuitenkin maksoi veroja?

V: Kuvittele, että voisit nähdä Jeesuksen ja esittää Hänelle minkä tahansa kysymyksen. Olisiko mielessäsi polttavin kysymys: ”Maksatko temppeliveroa?” Tuntuu melkein koomiselta, että Luojalta ja maan Herralta pyydetään maksamaan veroja. Siitä huolimatta Jeesus teki niin armollisesti, valittamatta, jotta ei aiheuttaisi loukkausta. Vaikka jakeessa 24 ei täsmennetä, mistä verosta on kyse, summa, kaksi drachmaa (puoli sekeliä), viittaisi vuotuiseen veroon, joka koski kaikkia 20-vuotiaita ja sitä vanhempia juutalaisia miehiä sekä Israelissa että sen ulkopuolella ja joka oli maksettava maaliskuussa juutalaiselle temppelille, ei verona Rooman hallitukselle. Tämä oli Jeesuksen aikainen vero Josephuksen teoksen ”Juutalaisten muinaishistoria” (Antiquities of the Jews) 3. kirjan kohdissa 193–196, 18. kirjan luvussa 312 sekä Mishnahin Shekalim-osassa kuvatun mukaisesti. Jae 25, joka koskee maan kuninkaita, viittaa kuitenkin selvästi roomalaiseen veroon.

Tämän esimerkin lisäksi Roomalaiskirjeen 13:6–7 käskee uskovia maksamaan veroja hallitukselle, jopa niin korruptoituneelle hallitukselle kuin Rooman valtakunta.

Jotkut saattavat tulkita Jeesuksen sanat virheellisesti epämääräisiksi, koska Jeesus puhui hypoteettisesti: vaikka kaikki, mikä kuuluu keisarille, tulisi antaa hänelle, todellisuudessa roomalaisille ei pitäisi antaa mitään. Jos Jeesus olisi kuitenkin tarkoittanut tätä, denarion esittäminen olisi ollut joko turhaa tai, mikä pahempaa, ihmisten harhaanjohtamista.

K: Maksivatko muut opetuslapsetkin temppeliveron Matt. 17:25–27:n mukaan?

V: Raamattu ei kerro sitä. Oletettavasti he maksoivat, tai muuten he olisivat olleet verovapaita, jos olivat alle 20-vuotiaita. Monet opetuslapsista elivät vielä 30 tai 40 vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, joten Jeesus saattoi valita nuoria miehiä.

K: Miksi olemme toisinaan ärtyneitä toisia kohtaan (Mt 17:27), ja miten meidän tulisi reagoida, kun niin tapahtuu?

V: Se, että joku tekee jotain pahaa, vaikka odotimmekin sitä, ei yleensä suututa meitä liikaa. Meitä voi ärsyttää se, että meillä on korkeammat vaatimukset tai odotukset jotakuta tai jotakin ihmisryhmää kohtaan, ja he pettävät meidät tai tuottavat pettymyksen. Ennen kuin menemme liian pitkälle ja menetämme malttimme, meidän tulisi kuitenkin muistaa, kuinka me saatamme joskus ärsyttää Jeesusta. Toiseksi meidän on muistettava, että he joutuvat vastaamaan teoistaan isännälleen – emmekä me ole heidän isäntänsä, vaan Jumala on. Lopuksi, olisiko meidän ylipäätään pitänyt asettaa näitä odotuksia? Sen sijaan, että vain ”reagoimme” omaan pettymykseemme, ”reagoikaa” tilanteeseen sopivalla tavalla sen mukaan, mikä on parasta. Jos reaktio ei selvästikään toimi, kannattaa ehkä pysähtyä ja reagoida toisella tavalla. Lopuksi, muistakaa Jaakobin kirjeen 1:20: ”Sillä ihmisen viha ei tuota Jumalan vanhurskautta.”

K: Kun joku, etenkin kristitty, keskittyy esittämään väärän kysymyksen (Mt 18:1–6), miten ohjaat keskustelun oikeaan suuntaan?

V: Kärsivällisyydellä ja tahdikkaasti. Nuhtelu ei välttämättä ole tässä tilanteessa hyödyllistä, koska henkilön ajattelu saattaa olla liian sekavaa, jotta hän ymmärtäisi. Tässä tapauksessa kyse ei ollut siitä, että kysymys olisi ollut epälooginen tai järjetön, vaan siitä, että prioriteetit olivat väärät. Pelkkä huomautus siitä, että prioriteetit ovat väärät, ei sinänsä ole kovin hyödyllistä; sinun tulisi kertoa hänelle – tai vielä parempaa, näyttää hänelle – mitkä hänen prioriteettinsa tulisi olla.

K: Mitä sinun tulisi tehdä, kun huomaat uskovien keskuudessa kilpailua (Mt 18:1–6)?

V: Voimme toimia seitsemän vaiheen mukaisesti.

1) Rukoile heidän puolestaan, tai molempien osapuolten puolesta, jotta he näkisivät tilanteensa niin kuin Jumala sen näkee, ja jotta heillä olisi sydän ja rohkeus muuttaa suuntaa ja seurata Jumalan johdatusta.

2) Yritä ymmärtää heidän ajattelutapaansa, miksi he ajattelevat, että heidän pitäisi tuntea niin.

3) Huomaa, että Jeesus ei tuominnut heitä kysymyksen esittämisestä, eikä sinunkaan pitäisi halveksia heitä. Mutta kuten Johannes Krysostomos (kuollut vuonna 407 jKr.) sanoi: ”Emme pysty ymmärtämään edes kahdentoista apostolin virheitä; emme kysy, kuka on suurin taivasten valtakunnassa, vaan pikemminkin kuka on suurempi maan valtakunnassa: rikkaampi on voimakkaampi.” (Saarnat Matteuksen evankeliumista, saarna 58, NPNF1, s. 360)

4) Varmista, että olet esimerkkinä ja vaalit palvelijan sydäntä sekä pidät muita tärkeämpinä kuin itseäsi (Fil. 2:3).

5) Yritä auttaa heitä näkemään keskinäinen kilpailunsa synniksi, josta heidän on luovuttava.

6) Kannusta heitä tekemään yhteistyötä.

7) Meidän kaikkien tulisi olla kuin lapsia (hyvässä mielessä), sillä olemme kaikki Jumalan lapsia.

K: Miten Matteuksen evankeliumin 18:5 ja Markuksen evankeliumin 9:35–37 mukaan lapsen ottaminen vastaan Jeesuksen nimessä on sama kuin Jeesuksen ottaminen vastaan?

V: Jeesus korosti, ettei ole eroa sen välillä, otetaanko Hänet lämpimästi vastaan lihassa vai otetaanko toiset vastaan Jeesuksen nimessä. Muinaisina aikoina kuninkaan lähettilästä kohdeltiin kuninkaallisesti, koska hän oli kuninkaan edustaja.

K: Pitäisikö meidän Mt 18:8:ssa ja Mk 9:43,47:ssa katkaista kätemme tai kaivaa silmämme pois, jos ne saavat meidät tekemään syntiä?

V: Ei, siitä yksinkertaisesta syystä, että kätemme ja silmämme eivät saa meitä tekemään syntiä. Jeesus sanoo, että synti on niin vakava asia, että olisi parempi ryhtyä niin radikaaleihin toimenpiteisiin kuin luopua näistä raajoista kuin tehdä syntiä. On parempi katkaista raaja kuin kuolla gangreeniin. Ajoittain meidän kaikkien on tehtävä itsellemme ”todellisuustarkistus”. Kysytään itseltämme, onko suhteemme Kristukseen parantumassa, vai olemmeko ajautumassa kauemmas.

K: Todistavatko viittaukset sammumattomaan tuleen Matt. 18:9:ssä ja Mark. 9:43–44, 48:ssa ikuista rangaistusta?

V: Ne viittaavat ikuisen rangaistuksen totuuteen, mutta eivät todista sitä, sillä voi olla, että tuli oli ikuinen, mutta siinä selviytyneet ihmiset eivät olleet. Tietenkin siinä tapauksessa tulella olisi jokin muu polttoaine tai keino pysyä yllä.

K: Onko Jumala Isällä kasvoja (Mt 18:10)?

V: Ei. Ei olisi odotettavissa, että Jeesus antaisi tässä yksityiskohtaista opetusta läheisyydestä ja enkelien havainnointikyvystä taivaan ulottuvuuksissa. Pikemminkin Jeesus käytti yksinkertaisesti vertauskuvaa sanoakseen, että näitä pienimpiä vartioivat enkelit olivat suorassa yhteydessä Isään. Mikään ei kuitenkaan sano, etteivätkö myös muut enkelit olisi suorassa yhteydessä Isään.

K: Matt. 18:14:ssä sanotaan, että koska Jumala ei halua yhdenkään pienen lapsen menevän hukkaan, miksi ihmiset sitten menevät hukkaan?

V: Tässä on kaksi kysymystä yhdessä: miksi vauvat kuolevat ja miksi ihmiset joutuvat helvettiin.

Vauvat kuolevat, kuten me kaikki lopulta kuolemme, koska olemme osa langennutta ihmiskuntaa. Elämme maailmassa, jossa on paljon pahaa ja epäoikeudenmukaisuutta, ja Jumala asettaa kaiken oikealle paikalleen tuomionpäivänä.

Vauvoilla ja sikiöillä on syntinen luonne, mutta sikiön kuolema ei todista, että sikiö olisi syyllinen syntiin, sen enempää kuin kissanpoikasen kuolemakaan todista, että se olisi ollut syyllinen syntiin.

Ihmiset joutuvat helvettiin 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:8:n mukaan, jossa sanotaan, että ne, jotka eivät tottele Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, tuomitaan; joten evankeliumin noudattaminen on meidän kaikkien vastuulla. Jeesuksen kuolema ristillä oli riittävä kaikille. Silti Jumala sallii edelleen, että ne, jotka hylkäävät ainoan todellisen Jumalan, kantavat vastuun valinnoistaan ja niiden seurauksista.

K: Tarkoittaako Matt. 18:15–18, että meidän ei pitäisi koskaan arvostella kristillisen johtajan oppia?

V: Ei suinkaan. Vaikka Matteuksen evankeliumin 18:15 koskee uskovia, ei epäuskoisia, Matteuksen evankeliumin 18:15–18 käsittelee käyttäytymistä, ei valheiden tai harhaoppien julkista saarnaamista. Vaikka on hyvä ottaa yhteyttä henkilöön yksityisesti ja yrittää saada hänet kääntymään ennen julkistamista, jos valhetta on saarnattu julkisesti, se on oikaistava julkisesti. Jos sen oikaisee se henkilö, joka esitti väärät väitteet ja aiemmin uskoi niihin, niin sitä parempi. Mutta jos ei, niin sen on oikaistava jonkun muun toimesta. Tätä ei kuitenkaan pidä tehdä vihamielisyyden tai vihan hengessä sitä henkilöä kohtaan, joka esitti virheen, vaan rakkaudessa ja halusta osoittaa totuus.

K: Mitä tarkoittaa Matt. 18:17:ssä se, että jotakuta kohdellaan kuin pakanaa tai veronkerääjää?

V: Sana ”sinä” on tässä yksikössä, joten se tarkoittaa, että yksilön tulisi irtisanoutua väärin toimivasta henkilöstä. Pakanat tai oletettavasti ahneet ja epärehelliset veronkerääjät olivat aivan selvästi Jumalan valtakunnan ja seurakunnan ulkopuolella. Älä anna kenellekään vaikutelmaa, että sinulla olisi sama pelastus tai usko kuin kyseisellä henkilöllä. Vaikka kyseessä olisikin itse asiassa erehtynyt uskovainen, emme tiedä, onko hän todella syntiä tekevä pyhä vai eikö hän ole koskaan todella pelastunut.

K: Mitä ”sitominen” ja ”irrottaminen” tarkoittavat Matt. 18:18:ssa?

V: ”Sidonta” tarkoittaa pysäyttämistä, rajoittamista tai kieltämistä, ja ”vapauttaminen” tarkoittaa sallimista. Jotkut sanovat, että ”sidonta” ja ”vapauttaminen” olivat juutalaisia kielikuvia, joilla viitattiin siihen, että se, mitä maan päällä julistetaan, on jo ennalta määrätty taivaassa. Tämä sidonta- ja vapauttamisvalta annettiin kaikille apostoleille.

K: Miten Jeesuksen anteliaisuus, kun hän kehottaa ihmisiä antamaan anteeksi toisille seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa (Mt 18:21–22), vertautuu muihin opetuksiin?

V: Saddukeukset ja monet rabbit opettivat, että veljeä tarvitsi antaa anteeksi vain kolme kertaa. Ei kuitenkaan ole lainkaan anteliasta, että joku Jeesuksen kaltainen kehottaa toista antamaan anteeksi. Todella anteliasta oli se, että Jeesus antoi anteeksi meille, jotka naulasimme hänet ristille (Luuk. 23:34), ja kuoli meidän syntiemme tähden.

K: Kuinka suuria rahasummat olivat Matt. 18:28–31:ssä?

V: Kymmenentuhatta talenttia oli valtava summa. Daavid lahjoitti kolmetuhatta talenttia kultaa ja seitsemäntuhatta talenttia hopeaa Jerusalemin temppelin rakentamiseen. Ruhtinaat antoivat viisituhatta talenttia kultaa ja kymmenentuhatta talenttia hopeaa, kuten 1. Aikakirja 29:4,7 kertoo. Jotkut ovat arvioineet tämän summan olevan 12 miljoonaa dollaria, mutta parempi arvio saattaisi olla hieman alle miljardi. Matteuksen evankeliumin 18:28 mukaan 100 denaaria vastasi noin 100 päivän palkkaa tavalliselle työmiehelle tai jalkasotilaalle. Todella hyvä orja saattoi olla yhden talentin arvoinen, mutta useimpien orjien arvo oli kymmenesosa talentista. Oli myös lainvastaista myydä mies orjaksi suuremmalla summalla kuin hänen velkansa oli.

K: Peruuttaako Jumala Matt. 18:32–35:ssä koskaan syntejä tai jättääkö hän niitä anteeksi?

V: Ei. Velkaa ei uusittu, vaan anteeksiantoa ei sovellettu. Isäntä antoi palvelijalleen anteeksi velan, mutta kun paha palvelija tarttui toisen palvelijan kurkusta maksaakseen velkansa, isäntä suuttui tästä epäoikeudenmukaisuudesta ja sovelsi velan uudelleen. Jumala antoi vapaasti ja armollisesti anteeksi syntimme, vaikka emme olleetkaan sen arvoisia, mutta se, sovelletaanko anteeksiantoa vai ei, riippuu meidän reaktiostamme. Heprealaiskirjeen 4:2 sanoo, että evankeliumi ei tuonut hyötyä joillekin, koska he eivät yhdistäneet sitä uskoon. Roomalaiskirjeen 11:29 sanoo, että Jumalan lahjat ja kutsu ovat peruuttamattomia.

K: Voisiko tämä vertaus Matt. 18:32–35:ssä tarkoittaa, että isäntä lähetti pahan palvelijan vankilaan myöhempien velkojen vuoksi sen sijaan, että olisi sovittanut vanhan velan?

V: Ei, se ei ole asian ydin, sillä vertaus osoittaa, että isäntä luovutti pahan palvelijan vankilavartijoille juuri tämän armottomuuden vuoksi.

K: Vaaditaanko Matt. 18:35:n mukaan joitakin tekoja, kuten veljiemme anteeksiantamista, pelastuksen saamiseksi?

V: Ei muiden anteeksiantaminen eikä mikään muu teko auta ihmistä saamaan pelastusta. Pikemminkin, jos henkilöllä on pelastus, hän pystyy antamaan anteeksi muille mitä tahansa he ovat tehneetkin. Jos olemme kokeneet Jumalan suuren armeliaisuuden, on meille paljon helpompaa antaa anteeksi muille.

K: Missä olosuhteissa avioero on sallittu (Mt 19:3–9, Mk 10:11–12)?

V: Vanhan testamentin aikoina (5. Moos. 24:1–4 jne.) avioero oli sallittu melkein mistä tahansa syystä, koska ihmisten sydämet olivat kovia, mutta Jeesus poisti tämän syyn. Avioero ei ole sallittua paitsi seuraavissa tilanteissa:

1. Uskomaton puoliso haluaa erota (1. Kor. 7:12–15).

2. Se on sallittua, kun toinen on syyllistynyt aviorikokseen (Matt. 5:31–32).

3. Monet kristityt pitävät avioeroa väistämättömänä hylkäämistapauksessa, koska toinen puoliso on käytännössä jo ”eronnut”.

4. Tietenkin meidän on noudatettava myös muuta Jumalan sanaa, ja monet kristityt pitävät avioeroa perusteltuna, jos toisen puolison tai lapsen henki on vaarassa toisen puolison vuoksi.

Chuck Swindoll esittää esitteessään ”Divorce” (Avioero) vain kolme tilannetta, joissa kristityn on sallittua mennä uudelleen naimisiin avioeron jälkeen:

4a. Avioliitto ja avioero ennen pelastusta

4b. Moraaliton ja katumaton puoliso

4c. Uskottomalta puolisoilta tapahtunut hylkääminen/avioero

Huomaa, että puolison kuolema ei ole avioero, ja Roomalaiskirjeen 7:3 opettaa, että uudelleenavioliitto on sallittua puolison kuoleman jälkeen.

Nämä jakeet kehottavat olemaan eroamatta, paitsi näistä syistä, mutta entä jos sinä et halua erota, mutta puoliso eroaa sinusta? Aivan kuten puolison kuoleman tapauksessa, mikään ei estä uudelleenavioliittoa, kun ero on tullut puolison aloitteesta.

Jeesuksen aikana juutalaisilla opettajilla oli useita näkemyksiä avioerosta. Hillelin koulukunta sanoi, että mies voi erota vaimostaan mistä tahansa syystä, mukaan lukien se, että vaimo poltti aterian! Josephus seurasi Hillelia, ja hän oli eronnut. Myöhemmin rabbi Akiba, joka kuului Hillelin koulukuntaan, sanoi, että vaimo voi erota miehestään tämän ”harhailevan katseen” vuoksi kauniimpiin naisiin (M Gittin 9:10). Shammain koulukunta sanoi, että mies ei voinut erota vaimostaan mistään syystä paitsi ”siveettömyyden” vuoksi. Jos avioero kuitenkin tapahtui väärästä syystä, Shammain koulukunnan mukaan uusi avioliitto oli silti sallittu (Mishna Eduyoth 4:7–10). Tai, kuten jotkut nykyään sanovat: ”munia ei voi enää sekoittaa takaisin.” Qumranin pieni ryhmä katsoi, ettei avioeroa sallittu mistään syystä (11QTemple 57:17–19). Juutalaiset kommentaattorit eivät ottaneet huomioon tilannetta, jossa nainen eroaisi miehestään. Ehkä Jeesukselle esitettiin tämä kysymys nähdäkseen, kumman koulukunnan kanssa hän oli samaa mieltä, ja ehkä myös vieraannuttaakseen toisen koulukunnan kannattajat Jeesuksesta. Toinen syy kysymyksen esittämiseen oli se, että (Josephuksen mukaan) Herodias erosi miehestään Herodes II:sta mennäkseen naimisiin Herodes Antipaksen kanssa, ja Jeesuksen vastaus ei kummassakaan tapauksessa olisi saanut Jeesusta näyttämään hyvältä viranomaisten silmissä.

K: Tarkoittaako se, että Jeesus muutti avioerolakeja Matt. 19:8,9:ssä, että Jumala olisi innoittanut pyhiä kirjoituksia, joista Jeesus ei ollut samaa mieltä?

V: Vanhan liiton aikana Jeesus sanoi, että avioero oli sallittu, koska ihmisten sydämet olivat kovia. Tämä osoittaa, että Jumala sallii tietyn ajan sellaisia asioita, joita Hän ei halua. Uuden liiton aikana miehen ei kuitenkaan pitäisi erota vaimostaan, paitsi aviorikoksen vuoksi. Meidän ei kuitenkaan pitäisi olla kovasydämisiä nykyään. Meidän tulisi varmistaa, että avioliittomme ei ole kiinnitetty toisiinsa vain halpalla liimalla, vaan jumalallisella sementillä.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että sana ”skleroosi” on peräisin kreikan sanasta ”skleros”, joka tarkoittaa tässä yhteydessä ”kovaa”. Koko sana on sklerokardian.

K: Miksi Matt. 19:9:ssä mies, joka eroaa vaimostaan ja menee naimisiin toisen kanssa, syyllistyy aviorikokseen, kun moniavioisuus oli sallittua?

V: Ei, moniavioisuus ei ole aviorikosta. Jeesuksen opetus tässä asiassa on sama riippumatta siitä, onko kyseessä yksiavioisuus vai moniavioisuus. Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

Jumalan kanta avioeroon ilmaistaan selvästi Malakian kirjassa 2:16: Jumala vihaa sitä. Mooseksen lain aikana Jumala salli sen vain siksi, että heidän sydämensä olivat kovia, kuten Matteuksen evankeliumin 19:8 mukaan. Uudessa testamentissa avioeroa ei sallita, paitsi aviorikoksen tapauksessa.

Jos kuitenkin epäuskoinen puoliso vaatii avioeroa, Jumala käskee meitä suostumaan siihen, sillä Jumala on kutsunut meidät rauhaan, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 7:15 sanoo. Jumalan käskyn noudattaminen – eli se, että suostut [vastahakoisesti] puolison esittämään avioeroon – on raamatullisesti eri asia kuin Jumalan käskyn rikkominen valitsemalla itse avioeron puolison kanssa.

Jumalan näkemys moniavioisuudesta. Aadam ja Eeva olivat esimerkki siitä, kuinka kaksi (ei useampi) tulee yhdeksi lihaksi (1. Korinttolaiskirje 6:16). Moniavioisuus oli sallittua sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Uudessa testamentissa sitä kuitenkin paheksuttiin, sillä kirkon johtajat eivät voi olla moniavioisia.

Tärkeämpää kuin Jumalan malli yksiavioiselle avioliitolle on Jumalan käsky avioerosta. Kun kristityt lähetyssaarnaajat saarnaavat alkeellisille kansoille, he kehottavat moniavioisia miehiä olemaan erottamatta vaimojaan, koska se veisi vaimoilta taloudellisen tuen; he kuitenkin kehottavat miehiä olemaan ottamatta lisää vaimoja.

Siksi aviorikoksen syynä oli päätös rikkoa avioliittovalansa, ei moniavioisuus. Riippumatta siitä, oliko miehellä useampi kuin yksi vaimo vai ei, jos mies päättää syntisesti erota, mitä Jumala vihaa, Jumala ei halua hänen menevän uudelleen naimisiin.

K: Onko Matt. 19:9:ssä käsikirjoituksia, joissa ei ole ilmausta ”paitsi haureuden vuoksi”?

V: Kaikissa Alandin ym. (3. painos) luetteloimissa käsikirjoituksissa lukee joko ”paitsi haureuden vuoksi” tai ”ellei kyseessä ole haureus”, lukuun ottamatta käsikirjoitusta 1574. Käsikirjoitus 1574 on kirjoitettu 1300-luvulla, juuri ennen keskiajan loppua.

Myös Tertullianus, joka kirjoitti vuosina 198–220 jKr., kirjoitti, että avioeroa ei sallita paitsi haureuden vuoksi sekä teoksessaan ”Tertullianus vaimolleen” (kirja 2, luku 2, s. 45) että teoksessaan ”Siveydestä” (luku 16, s. 92). Tämä lauseke ei siis ollut Tertullianuksen ajan jälkeen tehty lisäys. Ei ole mitään näyttöä, joka antaisi aihetta epäillä, etteikö kyseinen lause olisi ollut alun perin mukana.

K: Opettaako Matt. 19:12 lyhyesti sanottuna, että mies voisi tehdä itsestään eunukin Jumalan valtakunnan vuoksi, kuten eräs ateisti (Capello) väittää?

V: Ei. Tarkastellaan molempia mahdollisuuksia. Koska kirurginen kastrointi merkitsisi myös selibaattia, kysymys on siitä, viittaako tämä jae pelkästään selibaattiin vai selibaattiin kastroinnin kautta. Oletteko samaa mieltä?

Koska fyysinen kastrointi on ristiriidassa 5. Mooseksen kirjan 23:1 kanssa, sen tulkitseminen selibaatiksi on hyvin samankaltaista kuin 1. Korinttolaiskirjeen 7:2,7, ja koska varhaiskristityt ymmärsivät tämän yleisesti selibaatiksi, meidän tulisi tulkita sitä Vanhan testamentin, Uuden testamentin ja kristittyjen yhtenäisen tulkinnan mukaisesti. Katso seuraava kysymys saadaksesi laajemman vastauksen.

K: Matteuksen evankeliumin 19:12:ssa Jeesus sanoo: ”...ja on eunukkeja, jotka ovat tehneet itsestään eunukkeja taivasten valtakunnan tähden. Joka voi tämän ymmärtää, se ymmärtäköön.” Tässä meillä on [väitetysti] Kristuksen tuki itsensä kastroinnille. Mietin, kuinka moni kristitty mies osoittaisi uskollisuutensa Jumalalle tekemällä näin? Mielenkiintoista kyllä, tämä kastroinnin tukeminen on ristiriidassa 5. Mooseksen kirjan 23:1 kanssa.

V: Tässä puhutaan selibaatista, ei kastroinnista. Mutta tarkastellaanpa molempia mahdollisuuksia.

Selibaatti: Jeesus käytti puheessaan mielellään liioittelua (tarkoitatko, että kaivoin silmäni pois ja katkaisin käteni turhaan!), eikä hän ilmeisesti ollut huolissaan siitä, että nämä lakia tuntevat juutalaiset ymmärtäisivät tämän väärin. Saddukeukset ja fariseukset arvostelivat Jeesusta monista asioista, mutta tästä asiasta häntä ei arvosteltu, sillä liioittelu ymmärrettiin.

Fyysinen kastrointi: Jos tämä jae viittaisi myös fyysiseen kastrointiin, se olisi ristiriidassa Vanhan testamentin 5. Mooseksen kirjan 23:1 kanssa, eikä mikään Raamatussa tai varhaiskirkon kirjoituksissa viittaa siihen, että Jeesus olisi opettanut mitään Vanhan testamentin lain vastaista, lukuun ottamatta ruokavaliota, jossa Hän oli vähemmän rajoittava, sekä avioeroa ja rakkautta, joissa Jeesuksella oli korkeammat vaatimukset.

Jos Jeesus todella tarkoitti kastrointia, tässä jakeessa ei olisi eroa niiden välillä, jotka ihmiset ovat tehneet eunukeiksi, ja niiden välillä, jotka ovat valinneet selibaatin tai kastroinnin Jumalan valtakunnan vuoksi.

Myös tämä Jeesuksen opetus on hyvin samankaltainen kuin Paavalin opetus 1. Korinttolaiskirjeen 7:2,7:ssä, jossa Paavali puhuu selvästi selibaatista (sekä miesten että naisten osalta) Jumalan valtakunnan vuoksi.

Lopuksi meidän ei pitäisi kysyä, miten ihmiset 2 000 vuotta myöhemmin saattaisivat tulkita tätä jaetta nykykulttuurissa, vaan miten varhaiskristityt lukisivat tämän jakeen. Justinus Marttyyri lainaa tätä jaetta Ensimmäisen puolustuskirjansa 14. luvussa ja puhuu niistä, jotka ovat olleet kahdesti naimisissa. Vaikka onkin kiistanalaista, puhuuko Justinus moniavioisuudest , uudelleenavioliitosta avioeron jälkeen vai uudelleenavioliitosta puolison kuoleman jälkeen, Justinus puhuu joka tapauksessa selibaatista, ei kastroinnista. Tertullianus käyttää teoksensa *Lihan ylösnousemuksesta* 27. luvussa tätä jaetta ja puhuu ”naimattoman lihan kirkkaasta kauneudesta” (eli yleisesti ottaen selibaatista).

Yhteenvetona voidaan todeta, että ne, jotka etsivät Raamatusta ohjausta elämäänsä, olipa kyseessä sitten toinen vuosisata tai 2000-luku, voivat selvittää, mitä tämä tarkoittaa.

K: Miten taivasten valtakunta kuuluu pienille lapsille (Mt 19:14)?

V: Tämä voi olla totta monella tavalla.

a) Meidän on tunnustettava lapsellinen riippuvaisuutemme Jumalasta pelastukseksemme. Jumala auttaa niitä, jotka tunnustavat Hänelle avuttomuutensa.

b) Jumala huolehtii lapsista, jotka kuolevat ennen vastuullisen iän saavuttamista. Raamattu viittaa siihen, että he ovat taivaassa, vaikkakaan ilman palkkioita.

Sekä typerykset että lapset eivät tiedä monia asioita, mutta ainakin lapset tietävät, etteivät he tiedä monia asioita.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että lasten tuominen rabbien ja vanhinten siunattavaksi oli yleistä Jeesuksen aikana. Siitä mainitaan esimerkkeinä myös 1. Mooseksen kirjan 48:14; 4. Mooseksen kirjan 27:18; Apostolien tekojen 6:6; 13:3; Matteuksen evankeliumin 9:18,20 sekä Markuksen evankeliumin 10:16.

K: Opettaako kalvinismi, jotta se olisi johdonmukainen, että kaikki vauvoina kuolleet joutuvat helvettiin (Mt 19:14)?

V: Ei, tämä on väärä syytös, jonka olen kuullut. Vaikka Milanon Ambrosius, Augustinus, Aquitanian Prosperus ja jotkut muut opettivat, että kaikki kastamattomat vauvat, jotka kuolevat, joutuvat helvettiin, he eivät olleet kalvinisteja, vaan suurin osa heistä oli augustinolaisia.

Kalvinistit uskovat raamatulliseen näkemykseen, jonka mukaan viime kädessä Jumalalla on valta pelastaa; se ei ole kaste, tekomme tai uskomme. Jumala voi päättää pelastaa Kristuksen kautta niin kuin Hän haluaa. Tässä on, mitä kalvinistit itse sanovat.

”Kaikki lapsuudessa kuolleet kuuluvat valittujen joukkoon”, kirjoittaa Lorraine Boettner teoksessaan The Reformed Doctrine of Predestination, s. 148, 149. Toisessa skotlantilaisessa tunnustuksessa (1580 jKr.) sanotaan: ”Me inhoamme ja halveksimme hänen [paavin] julmaa tuomiotaan kasteettomina kuolleista vauvoista.” C.H. Spurgeon, joka viittasi (virheellisesti) Hesekielin kirjan 16:21 kohtaan, uskoi, että kuolleet pikkulapset pääsevät taivaaseen. Muita tämän näkemyksen kannattaneita kalvinisteja olivat muun muassa Charles Hodge, W.G.T. Shedd ja B.B. Warfield. Kalvinisti Curt Danielin väitöskirjassa *The History and Theology of Calvinism* (s. 336–339) on luku otsikolla ”Kuolevat pikkulapset pelastuvat”.

Tässä on se, mitä Calvin itse sanoi teoksessaan ”Institutes of the Christian Religion” (Kristillisen uskonnon oppi), 4. kirja, luku 16, s. 2:541: ”Mutta miten, he kysyvät, pikkulapset uudestisyntyvät, kun heillä ei ole tietoa hyvästä eikä pahasta? Vastaamme, että vaikka Jumalan työ ylittää ymmärryksemme rajat, se ei silti ole mitätön. Lisäksi vauvat, jotka pelastuvat (ja on varmaa, että jotkut pelastuvat jo siinä iässä) , on epäilemättä oltava jo etukäteen uudestisyntyneitä Herran toimesta. Sillä jos he tuovat mukanaan synnynnäistä turmeltuneisuutta äitinsä kohdusta, heidän on oltava puhdistettuja, ennen kuin heidät voidaan ottaa vastaan Jumalan valtakuntaan… Mutta tämänkaltaisten vastustajien [kriitikoiden] vaientamiseksi Jumala antoi Johannes Kastajan tapauksessa… todisteen siitä, mitä Hän voisi tehdä muissakin.”

K: Kiistelivätkö Jeesus Matt. 19:16–17:ssä sitä, että Hän oli hyvä, vai sitä, että Hän oli Jumala?

V: Ei, Jeesus ei käsittele sitä tässä. Katso vastaus evankeliumien keskustelusta, joka koskee Matt. 19:16–17.

K: Mitä ”hyvä” tarkoittaa Matt. 19:17:ssä?

V: 1. Mooseksen kirjan 1. ja 2. luvussa Jumala julisti koko luomakunnan hyväksi ennen ihmiskunnan lankeemusta. Jeesus sanoi Mark. 10:18 ja Luuk. 18:19, ettei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. Jumala on hyvyyden lähde, mutta kuten Tuomas Akvinolainen huomautti, Jumalan määritteleminen hyväksi vain siksi, että Jumala on hyvyyden lähde, ei ole sen pätevämpää kuin Jumalan määritteleminen fyysiseksi ruumiiksi siksi, että Jumala on kaikkien fyysisten ruumiiden lähde.

Meille hyvyys on sitä, mikä vastaa Jumalan luonnetta ja Hänen tahtoaan. Meitä käsketään tekemään hyvää 1. Timoteuksen kirjeen 6:18:ssa, joten voimme olla hyviä rajoitetussa mielessä. Jumala on hyvä korkeammalla tasolla, koska 1) Hän on kaiken hyvyyden lähde, jonka Hän antaa meille, 2) Hän on mittapuu, jonka mukaan hyvyys arvioidaan, 3) eikä mikään ole täysin hyvää paitsi Hän (Mark. 10:18; Luuk. 18:19).

K: Onko totta, että rikkaat eivät pääse taivaaseen (Matt. 19:23)?

V: Ei, muuten Abraham olisi pulassa, ja Paavali, Jaakob sekä Heprealaiskirjeen kirjoittaja – puhumattakaan Jeesuksesta – olisivat väärässä, kun he pitävät Abrahamia uskon sankarina. Myös Job olisi pulassa, kun Jumala oli siunannut hänet rikkaudella. Pikemminkin juuri rikkauden rakastaminen ja siihen luottaminen vaikeuttavat ihmisen pääsyä taivaaseen. Ihmisellä voi olla suuri varallisuus, kuten Aabrahamilla, ilman että hän rakastaa tai luottaa varallisuuteensa. Kreikankielinen sana ”surullinen” (lypoumenos) tarkoittaa tässä ahdistunutta tai hyvin surullista.

K: Mitä Jeesus tarkoitti, kun hän puhui kamelin kulkemisesta neulan silmän läpi (Mt 19:24, Mk 10:25 ja Luuk. 18:25)?

V: Jotkut ajattelevat, että ”neula” oli lempinimi jollekin kapealle portille Jerusalemissa. Vaikka Jerusalemissa ja muissakin kaupungeissa oli joitakin hyvin kapeita portteja, emme kuitenkaan tunne yhtään porttia, jota olisi kutsuttu ”neulan silmäksi”. Tässä käytetty kreikkalainen sana, rhaphidos, voi tarkoittaa vain ompelu- tai leikkausneulaa, ei jonkinlaista porttia portin sisällä.

On todennäköisempää, että Jeesus käyttää tässä liioittelua. On täysin mahdotonta, että kameli, varsinkaan kuormattu kameli, mahtuisi neulan silmän läpi. Jeesus käytti tätä koomista vertausta ilmaistakseen tämän. Juutalaiset kirjoittajat Babylonian Talmudissa (Babylonian Berakoth 55b) käyttävät samanlaista liioittelua: ”norsu, joka mahtuu neulan silmän läpi”. (Elefantit olivat yleisempiä Babyloniassa, ja sen käyttö Babylonissa osoittaa, ettei kyseessä ollut portti Jerusalemissa.)

a) on luonnollisesti mahdotonta, että ihminen, joka pitää itseään rikkaana, pääsisi koskaan taivaaseen, ja

b) kaikki, jopa rikkaan miehen pääsy taivaaseen, on mahdollista Jumalan avulla (Matteus 19:26; Markus 10:27; Luukas 18:27).

K: Mikä on Matteuksen evankeliumin 19:27,30:ssa tämän jakeen ja tämän luvun keskeisin kysymys?

V: Ensinnäkin se, mitä se ei ole. Kyse ei ole siitä, uskovatko he Jeesuksen sanaan; he kaikki uskoivat, jopa rikas nuori hallitsija. Kyse ei ole myöskään siitä, ovatko he päättäneet seurata Jeesusta. He tekevät sitä jo, ja Jeesus jopa käänsi pois joitakin, jotka sanoivat haluavansa seurata Häntä. Kyse on pikemminkin sydämestäsi. Oletko valmis jättämään kaiken muun seurataksesi Jeesusta? Ehkä kyse on siitä, että päätät pysyä avioliitossa (olipa kyseessä sitten selibaatti tai avioliitto), vaikka vaihtoehto, jota Jumala ei ole jättänyt sinulle avoimeksi, näyttää tällä hetkellä houkuttelevammalta. Ehkä kyse on siitä, että valitset taloudellisesti huonommin palkatun tilanteen, vaikka olet melko varma, että voisit toimia Jumalaa vastaan ja saada huomattavasti (tai edes vähän) enemmän rahaa. Jos Jumalalla on mielesi ja tahtosi, se on hienoa. Mutta onko Jumalalla myös sydämesi?

K: Mitkä ovat Matteuksen evankeliumin 19:27,30 mukaan tapoja, joilla voit selvittää, onko jokin asia saanut enemmän sydämesi omistautumista kuin Jumala?

V: Usein voi selvittää, mihin omistautumisesi kohdistuu, tarkastelemalla aikaasi, rahaasi ja sydäntäsi.

Aika: Jos käytät johonkin asiaan enemmän aikaa kuin Jumalan palvontaan, rukoukseen ja palvelemiseen, silloin jokin on vinossa. Tapasin kerran miehen, joka otti koko kevään ja kesän vapaata katsellakseen suosikkijoukkueensa joka ikisen baseball-ottelun, niin kotona kuin vieraskentilläkin. Ensi silmäyksellä saattaisit ajatella, että hänen omistautumisensa oli kiitettävää. Mutta tarkemmin ajateltuna se ei ole lainkaan kiitettävää. Luuliko hän, ettei hänellä ollut mitään parempaa tekemistä elämässään kuin katsella baseballia koko ajan? Eikö hänellä ollut mitään parempaa tekemistä?

Raha: Katso kuukausittain tiliotteesi. On välttämättömiä menoja, kuten vuokra tai asuntolainan lyhennys, perusruoka ja muut kulut. Mutta entä loput rahasta? Mihin kategoriaan käytät enemmän rahaa kuin mitä annat Jumalalle? Onko olemassa asioita, kuten toistuvat lomat, hieno ruoka tai kalliit vaatteet, jotka vievät liian suuren osan budjetistasi?

Sydän: Erään elokuvan nimi kertoo kaiken: ”Heaven can wait” (Taivas voi odottaa). Jos et halua vielä mennä taivaaseen, koska jokin asia täällä maan päällä on sinulle houkuttelevampi, on todennäköistä, että omistautumisesi sille on suurempi kuin omistautumisesi Jumalalle. Jos Raamatussa sanotaan selvästi jotain, jota et voi noudattaa, se voi pitää sinua sydämessäsi vahvemmin otteessaan kuin Jumala. Vaikka perustelisitkin sitä sanomalla, että ”Jumala ymmärtää” tai ”olemme kaikki muutenkin syntisiä, joten sillä ei ole väliä”, petät vain itseäsi.

K: Koska opetuslapset istuvat 12 valtaistuimella (Mt 19:28 ja Luuk. 22:28–30), istuuko myös Juudas Iskariot?

V: Ei. Ensinnäkin Luuk. 22:28–30 ei mainitse kaksitoista valtaistuinta, vaan ainoastaan kaksitoista heimoa. Itse asiassa Matt. 19:28 ei sano, että kaksitoista opetuslasta istuu kaksitoista valtaistuimella. Sen sijaan siinä sanotaan: ”… te, jotka olette seuranneet minua, istutte myös kaksitoista valtaistuimella tuomitsemassa Israelin kaksitoista heimoa.” Siinä siis sanotaan, että valtaistuimia on kaksitoista, mutta ei sanota, että kaksitoista opetuslasta istuisi niillä. Jeesus lupasi tämän pikemminkin vain ”teille, jotka olette seuranneet minua”. Juudas ei jatkanut Jeesuksen seuraamista vaan hylkäsi paikkansa opetuslapsena pettettyään Jeesuksen, kuten Apostolien teoissa 1:20 sanotaan. Matteuksen evankeliumin 19:28:ssa Jeesus lupasi tämän vain ”teille, jotka olette seuranneet minua”.

K: Miten ihmisillä voi olla 100 kertaa enemmän isiä, äitejä jne. tässä elämässä (Matt. 19:29)?

V: Tämä jae koskee sekä tätä elämää että tulevaa elämää. Kuvittele, että sinulla olisi ympäri maailmaa koteja, jotka ovat avoinna toivottamaan sinut tervetulleeksi, ja ihmisiä kaikista maailman roduista, jotka ovat sinulle rakkaita veljiä ja sisaria. Juuri tämä meillä on, tai ainakin sen pitäisi olla, siinä kristillisessä yhteisössä, jota kutsumme kirkoksi. Lisäksi taivaassa meillä on täydellisessä muodossa se, mitä meillä on epätäydellisessä muodossa maan päällä.

K: Millä tavoin Matt. 19:30:ssa, Mark. 10:31:ssa ja Luuk. 13:30:ssa ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja päinvastoin?

V: Lopussa saatamme hyvinkin hämmästyä siitä, kuka on ensimmäinen ja kuka viimeinen. Asiat ovat erilaiset ainakin neljällä tavalla:

Ylpeys: Ne, jotka olivat ylpeitä tässä elämässä, tullaan nöyryyttämään, ja nöyriä tullaan korottamaan (Jaak. 4:6; Luuk. 1:51–52).

Rikkaus: Yleisesti ottaen monet varakkaat ihmiset eivät näe suurta tarvetta kääntyä Jumalan puoleen, kuten Sananlaskujen kirjan 30:8–9 viittaa ja Luukkaan evankeliumin 16:19–21 esittää esimerkkinä. Paavali sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 1:26–31:ssä, että vain harvat korinttilaisesta seurakunnasta olivat maallisten mittapuiden mukaan viisaita tai vaikutusvaltaisia. Jaakobin kirjeen 2:5 osoittaa, että tämä piti paikkansa useimmissa varhaisissa seurakunnissa. Katso myös Luuk. 1:53 ja Jaak. 5:1–6.

Palkkiot: Jumala tuomitsee uskovat sen perusteella, mitä heille on annettu. Niiltä, joille on annettu paljon, vaaditaan paljon.

Palveleminen: Jumalan silmissä suurimmat uskovat ovat toisten palvelijoita, kuten Markus 9:35–37, Luukas 9:46–48 ja Matteus 18:1–4 osoittavat.

Varo yrittämästä neuvotella itsesi taivaaseen tai palkkioita. Sillä Jumala tuntee motiivit, ja ne, jotka ulkoisesti näyttävät olevan ensimmäisiä, voivat olla viimeisiä.

K: Onko isäntä tässä vertauksessa (Matt. 20:1–16) oikeudenmukainen?

V: Isäntä edustaa Jumalaa, ja Jumala on oikeudenmukainen omien standardiensa mukaan. En voi vastata siihen, onko Hän epäoikeudenmukainen sinun standardiesi mukaan, koska joillakin ihmisillä on hyvin outoja käsityksiä oikeudenmukaisuudesta. Jumala opettaa meille, että Hänen oikeudenmukaisuuden standardinsa sallii silti erityisen anteliaisuuden.

Jumala on oikeudenmukainen, ja Hän maksoi jokaiselle työntekijälle oikeudenmukaisesti sen, mitä Hän oli luvannut.

Ensimmäinen ryhmä neuvotteli palkastaan. Muut ryhmät antoivat omistajan maksaa juuri sen, minkä hän päätti. Me haluamme mieluummin Jumalan armon kuin yrittää neuvotella Jumalan kanssa. Kun valinta on oikeudenmukaisuuden ja armon välillä, haluat armon.

K: Saavatko kaikki taivaassa saman palkkion (Matt. 20:1–16)?

V: Ei. Vaikka Matteuksen evankeliumin 20:1–16 saattaakin antaa ymmärtää niin, 1. Korinttolaiskirjeen 3:12–15 opettaa nimenomaisesti, ettemme saa ajatella, että kaikki saavat taivaassa saman palkkion.

K: Miksi Matteuksen evankeliumin 20:1–16 on erinomainen vertaus, jota kannattaa tutkia mormonien (LDS) kanssa?

V: Tämä väärä uskonto korostaa tekoja, ja pelastus perustuu siihen, mitä ansaitset. Mormonismi opettaa, että on olemassa kolme taivasta: korkein hyville mormoneille, keskimmäinen – hieman parempi kuin maa – pahoille mormoneille ja hyville kristityille, sekä alin taivas – hieman huonompi kuin maa – suurimmalle osalle muuta ihmiskuntaa. Vaikka Mormonin kirjassa sanotaan: ”Tiedämme, että pelastumme armosta, sen jälkeen kun olemme tehneet kaiken, minkä voimme.” (2 Nefi 25:23), se on vain veruke ”kaikelle, mitä voit tehdä”. Jättämällä sivuun kysymykset siitä, teitkö todella kaiken, mitä pystyit, tai mitä ”sen jälkeen” tarkoittaa, tämä lause ainakin yhdistää teot ja armon pelastumiseen. Tällä vertauksella ei ole juurikaan merkitystä mormonismissa eikä itse asiassa useimmissa tekoihin perustuvissa uskonnoissa.

K: Miten Kaikkivaltias Jumala voi Matteuksen evankeliumin 20:17–19:ssä sallia, että Hänen profeettansa Jeesus luovutetaan pakanoille pilkattavaksi ja tapettavaksi?

V: Joskus lopullisen voiton saavuttaminen edellyttää sitä, että on valmis näyttämään aluksi hävinneeltä.

K: Matt. 20:20–28:ssa sanotaan, että suuret kristityt ovat palvelijoita, eivät muiden hallitsijoita. Miksi jotkut kristilliset johtajat näyttävät unohtavan tämän?

V: Valta voi turmella, ja monet jumalattomat miehet kutsuivat itseään uskoviksi. Voit lukea joistakin surullisista esimerkeistä, joista Jumala opetti meille, Kuningasten ja Aikakirjojen kirjoista.

K: Mitä Jeesus korostaa Mt 20:22:ssa heidän pyyntönsä tietämättömyydestä?

V: He kysyivät vain palkkiosta. Kuten jotkut ihmiset nykyäänkin, kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa s. 1280 todetaan: ”He halusivat kruunun ilman ristiä, valtaistuimen ilman uhrausalttaria, kunnian ilman sitä edeltävää kärsimystä.” Jeesus ei nuhtellut heidän toiveitaan. On hyvä asia haluta suuria palkkioita taivaassa, mutta ei, jos ei ole halukas eikä kykene tekemään sitä, mikä johtaa palkkioihin. Kaikki apostolit kuolivat marttyyreina, paitsi Johannes, joka kuoli luonnollisen kuoleman. Kuten Robert Little sanoi: ”Jaakob kuoli marttyyrin kuoleman, Johannes eli marttyyrin elämän.”

Jeesus ei vain vaatinut uhrausta; Hän myös osoitti sen omalla esimerkillään. Mutta jotkut ajattelevat, että vaikka Jeesus valitsi uhrautuvaa palvelua, he jotenkin kokevat, että heidän itsensä pitäisi olla siitä vapautettuja.

Muut kymmenen opetuslasta olivat suuttuneita näistä kahdesta. Se ei johtunut niinkään ylpeydestä, jota he olisivat itse osoittaneet, vaan pikemminkin kateudesta siitä, että nämä kaksi olisivat päässeet heitä edelle pelkällä pyynnöllä.

K: Mitä voimme oppia Jeesuksen esimerkistä Matt. 20:28:ssa?

V: Jeesus, joka on ikuisesti olemassa Jumalan Pojana kirkkaudessa, tuli maan päälle ei tullakseen palvelluksi, vaan palvellakseen. Jeesuksen seuraajina meidän on kysyttävä itseltämme, kuinka vakavissamme olemme. Tunnemmeko, että olemme täällä ”saadaksemme” ja tullaksemme palvelluiksi, vai olemmeko pääasiassa tällä maalla ”antamaan” ja palvelemaan Jumalaa ja muita.

K: Oliko Mt 20:30:ssa kyse kahdesta sokeasta miehestä vai yhdestä sokeasta miehestä nimeltä Bartimeus, kuten Mark. 10:46–52 kertoo?

V: Kyseessä saattoi olla kaksi erillistä tapahtumaa, sillä kaikki Jerikon sokeat halusivat varmasti nähdä Jeesuksen. Koska kuitenkin molemmissa evankeliumeissa huudettiin sanat ”Daavidin Poika, armahda minua/meitä”, on todennäköisempää, että kyseessä oli yksi tapahtuma. Bartimeus olisi tällöin yhden kahdesta sokeasta miehestä nimi. Markus, joka todennäköisesti kuuli tämän Pietarilta, tiesi vain yhdestä sokeasta miehestä, mutta tiesi tämän nimen. Paikalla ollut Matteus näki molemmat sokeat miehet.

K: Miksi Jeesus kysyi Matt. 20:32:ssa selvästi sokealta mieheltä, mitä tämä halusi Jeesuksen tekevän?

V: Syitä voi olla kaksi.

Ensinnäkin Jeesus halusi, että mies pyytäisi sitä ääneen ennen kuin näkökyky annettiin hänelle, ja Jeesus antoi miehelle tilaisuuden tehdä niin.

Toiseksi kaikki vammaiset eivät halua tulla terveiksi. On ollut tapauksia, joissa leprakolonioiden asukkaat ovat tahallaan tartuttaneet lapsensa, jotta lapset saisivat elatusta loppuelämäkseen.

Kun sinulla on tarve, tarvitset ihmeen tai itket surusta, kun näet pahuutta omassa sydämessäsi, älä anna kenenkään tai minkään estää sinua huutamasta Jeesuksen puoleen.

K: Miksi Jeesus käski opetuslapsiaan ottamaan aasin (Mt 21:1–3, Mk 11:2–3, Luuk. 19:30–31)?

V: Kun kuningas saapui kaupunkiin, hän ratsasti sinne hevosella, taistelueläimellä, symboloidakseen olevansa valloittaja. Kun kuningas tai tuomari saapui aasin selässä, se symboloi, että hän tuli rauhassa, ilman armeijaansa. Tämä täytti myös Sakarjan kirjan 9:9–10.

Tämän kohdan keskeinen seikka on se, että Jeesus julisti hyvin selkeästi olevansa Messias. Jos juutalaisten johtajat päättäisivät surmata Hänet, se ei johtuisi siitä, etteivätkö he olisi tienneet Jeesuksen väittävän olevansa Messias.

Myös se, että aasin omistaja suostui siihen, että opetuslapset ottivat aasin, ja ei ollut yllättynyt siitä, viittaa siihen, että omistaja oli jo suostunut siihen, että Jeesus käytti sitä. Kun Jeesus pysähtyi hetkeksi Betaniassa, aivan Jerusalemin ulkopuolella, se olisi antanut aikaa sanan leviämiselle ja väkijoukkojen kokoontumiselle.

K: Miten nykypäivän ihmiset reagoivat, kun Jeesus ja Hänen opetuksensa kohtaavat heidän elämänsä (Mt 21:1–46)?

V: Jotkut ottavat sen avosylin vastaan ja kulkevat Jeesuksen kanssa. Toiset yrittävät sivuuttaa sen. Kolmannet taas suhtautuvat vihamielisesti ja kysyvät: ”Kuka hän luulee olevansa, kun tulee kertomaan meille, mitä meidän pitää tehdä?” Ole varovainen, kenen seurassa vietät aikaa. Jos vietät paljon aikaa viimeisen ryhmän seurassa tai olet tekemisissä heidän kanssaan, varo, ettet ala muuttua yhä enemmän heidän kaltaisekseen.

K: Miksi Jeesus oli vihainen rahanvaihtajille (Mt 21:12–13, Mk 11:12–19 ja Luuk. 19:43–48)?

V: Nämä ihmiset olivat Jumalan temppelissä ilman aikomusta palvoa Jumalaa. He olivat sekä häiriötekijä että lannistava tekijä niille, jotka olivat tulleet palvomaan Jumalaa. Jumala suhtautuu palvontaamme erittäin vakavasti.

Juutalaisissa Mišnoissa on mainintoja eläinten hintojen kohtuuttomasta korottamisesta. (Varhaisimmat Mišnat kirjoitettiin noin vuonna 200 jKr.) Jos jonkun piti tuoda temppeliin uhraukseksi ” ”-eläin ja eläinten ostohinnat olivat kohtuuttoman korkeat, köyhät jäisivät ilman mahdollisuutta palvoa Jumalaa asianmukaisesti.

On varsin kummallista, että jotkut, jotka näyttivät niin kiihkeästi vaativan asianmukaista uskontoa ja kritisoivat Jeesusta siitä, että hän salli lasten sanoa ”Hosanna”, eivät nähneet mitään ongelmaa siinä, että rahanvaihtajat keräsivät kohtuuttomia voittoja palvojien kustannuksella.

On mielenkiintoista, että uhrauksia varten he vaativat vaihtamaan roomalaiset rahat tyyriläisiksi kolikoiksi. Jotkut olivat ajatelleet, että syynä oli se, että roomalaisissa kolikoissa oli kuvia jumalista ja keisareista, jotka väittivät olevansa jumalia. Tyyriläisissä kolikoissa oli kuitenkin myös kuvia jumalista.

K: Mitä merkittävää on siinä, että sokeat ja raajarit tulivat Jeesuksen luo pyytämään parannusta (Mt 21:14–15)?

V: Muinaisessa yhteiskunnassa oli erittäin vaikeaa olla sokea, raajarikko tai muuten työkyvytön. Hallitukselta ei odotettu minkäänlaista apua. Vaikka juutalaiset seurakunnat ja perheet auttoivat köyhiä, tarvittavan taloudellisen avun saaminen oli silti epäsäännöllistä. Vaikka Vanha testamentti ei tätä määrää, useimmat juutalaiset auktoriteetit kielsivät sokeita tai raajarikkoja tuomasta uhrauksia, vaikka heillä oli edelleen pääsy temppeliin. Jeesus auttoi heitä parantamalla heidät.

Toisin kuin juutalaisten tavanomaisessa käytännössä, jossa annettiin jonkin verran apua ja annettiin heidän kerjätä temppelissä loput elantonsa, Qumranin yhteisö (1QSa 2:5–22; 1 QM 7:4–5) uskoi, että kaikki vammaiset ihmiset suljettiin pois juutalaisesta seurakunnasta tai lopun ajan messiaanisesta juhla-ateriasta.

K: Koska meidän on tarkoitus palvoa vain Jumalaa, miksi Jeesus otti vastaan ylistystä (Mt 21:16–17)?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Jeesus ei vain ottanut vastaan kohteliaisuuksia ja ylistystä, vaan hän otti vastaan myös palvonnan Joh. 9:38:ssa. (Kreikkalainen sana proskuneo tarkoittaa tässä paljon enemmän kuin pelkkää kiitosta tai kunnioitusta.)

2. On hyvä osoittaa kunnioitusta ja ylistystä (mutta ei palvontaa) jumalallisille johtajille, kuten Filippiläiskirjeen 2:29 osoittaa. Palvokaa kuitenkin vain Jumalaa (Matteus 4:9–10; Luukas 4:7–8; Ilmestyskirja 19:10; 22:8–9)

3. Ei vain ihmiset (Matteus 2:2), vaan myös enkelit palvovat Jeesusta Jumalana Heprealaiskirjeen 1:6:ssa.

4. Jeesus on Jumala (Johanneksen evankeliumi 1:1; Heprealaiskirje 1:8,9), ja Jeesus on meidän Herramme ja Jumalamme (Johanneksen evankeliumi 20:28–29).

K: Miksi Jeesus näytti Matteuksen evankeliumin 21:18–19 ja Markuksen evankeliumin 11:14, 20–21 kohdissa olevan niin ankara, että hän sai ajattelemattoman viikunapuun kuihtumaan?

V: Tämä on melkein sama kuin kysyisi, kuinka monta vehnäkasvia murhattiin julmasti, jotta voisit syödä leipäviipaleesi. Vastaus on: ei yhtään, koska ajattelemattomia kasveja ei voi murhata julmasti. Lisäksi jos puu ei tuota silmuja ja hedelmiä silloin, kun se kasvitieteellisesti odotettaisiin, se on merkki siitä, että se on sairas – mikä on osuva kuvaus juutalaisesta uskonnollisesta valtarakenteesta.

Jeesus ei ollut huolissaan kasvin olemattomista tunteista. Sen sijaan Markuksen evankeliumin 13:28–29:ssä Jeesus kehottaa meitä kiinnittämään huomiota viikunapuun vertaukseen. Kun oksat ja lehdet puhkeavat, kesä on lähellä. Samoin kun Messias saapuu Jerusalemiin, ihmiskunnan lunastus on lähellä. Nämä johtajat näyttivät kuitenkin hengellisesti hedelmällisiltä, mutta olivat todellisuudessa hedelmättömiä.

Viikunapuut tuottavat lehdet juuri ennen kuin ne tuottavat vihreitä viikunoita. Viikunanlehdet ilman viikunoita ovat eräänlaista ”harhaanjohtavaa mainontaa”. Mutta jos varhaisia viikunoita ei ole nyt, ei tule myöhemmin kypsiä viikunoitakaan. Galileanmeren rannalla viikunat olivat esillä kymmenen kuukautta vuodesta, vaikka kausi oli lyhyempi Jerusalemin ympäristössä.

Kun Jeesus oli tehnyt tämän, Hän käytti viikunapuun vertausta Matteuksen evankeliumin 24. luvun 32. jakeessa.

Teos Hard Sayings of the Bible (s. 441–442), joka perustuu W. M. Christien artikkeliin ”The Barren Fig Tree”, tarjoaa lisätietoja. Siinä kerrotaan, että maaliskuun lopulla viikunapuille alkaa ilmestyä lehtiä, ja niihin kasvaa pieniä, palestiinalaisarabian kielellä taqshiksi kutsuttuja nystyröitä, jotka ovat kooltaan vihreiden manteleiden kokoisia. Nämä putoavat pois, sillä ne eivät ole oikeita viikunoita, mutta talonpojat syövät niitä nälkäisinä, vaikka ne eivät maistukaan kovin hyvältä. Jos viikunapuun lehdet kuitenkin ilmestyvät ilman taqsh-nyppyjä, viikunoita ei tule.

K: Koska Matteuksen evankeliumin 21:21–22 ja Markuksen evankeliumin 11:24 mukaan voimme pyytää rukouksessa mitä tahansa, miksi kristityt eivät pyydä, että kaikki tulisivat kristityiksi, ja saisi sen tapahtumaan? Minullakin on pitkä toivelista...

V: Jumala voi tehdä mitä tahansa (paitsi valehdella, antaa pahan houkutella itseään, kieltää itsensä tai vannoa jonkun itsensä suuremman nimeen), mutta loogisesti mahdoton asia ei ole olemassa. Jumala ei voi luoda ihmisiä, jotka vapaasti päättävät rakastaa ja totella Häntä, ilman että heillä olisi vapaus valita rakastaa ja totella Häntä.

Jopa Jeesus itse itki Jerusalemin hylkäämistä Häntä kohtaan Matteuksen evankeliumissa 23:37–39. Jopa fariseuksille annettiin lupa ”hylätä Jumalan heille tarkoitettu suunnitelma” Luukkaan evankeliumissa 7:30.

Mitä tulee pitkiin toivelistoihin, katso keskustelu Matteuksen evankeliumin luvusta 7:7–11 siitä, kuinka Jumala, viisaan Isän tavoin, antaa meille vain niitä hyviä asioita, joita pyydämme oikealla tavalla. Ylistys Jumalalle, ettei Hän aina sano meille ”kyllä”!

K: Kun rukoilet ja uskot, kuten Matteuksen evankeliumissa 21:21–22 ja Markuksen evankeliumissa 11:24 sanotaan, onko sinulle taattu, että saat aina sen, mitä rukoilet?

V: Ei, tämä jae sanoo, että sinun on todella uskottava siihen, mitä pyydät. Jos vaalitte syntiä sydämessänne (Psalmi 66:18), käännätte korvanne kuuroksi köyhille (Sananlaskut 21:13), olette jumalattomia (Sananlaskut 15:29; Jesaja 59:1–3), kieltäydyt kuuntelemasta Jumalaa (Sakarja 7:11–14 ja viitataan Sananlaskujen 28:9:ssä) tai rukoilet saadaksesi tyydytystä itsekkäille haluillesi (Jaakobin kirje 4:3), Jumala, viisas Isä, ei anna sitä sinulle.

K: Kuinka suuri temppelin piha oli Matt. 21:23:ssa?

V: Ennen Jeesuksen julkista toimintaa Herodes Suuri oli laajentanut temppelin pihan kooltaan noin 330 jaardia x 500 jaardia (300 metriä x 460 metriä). Juuri siellä Jeesus oli, kun Hän ajoi rahanvaihtajat pois ja saarnasi.

K: Miksi Jeesus ei Matt. 21:23–24:ssä yksinkertaisesti vastannut heidän kysymykseensä siitä, oliko Hän Messias?

V: Vastaus oli ilmeinen niille, jotka halusivat tietää. Silti, edes kaikkien ihmeiden jälkeen, ei ollut mahdollista antaa vastausta, jonka he olisivat hyväksyneet, sillä he olivat itsepäisesti kieltäytyneet uskomasta. Niinpä Jeesus puhui niin, että jos he vastaisivat rehellisesti Hänen kysymykseensä, he vastaisivat samalla myös omaansa. Valitettavasti, kun kysyjät joutuivat itse vastaamaan, he etsivät itselleen sopivinta vastausta, eivät totuutta.

K: Miksi Jeesus kieltäytyi kertomasta heille, millä valtuudella Hän teki nämä asiat (Mt 21:24–27, Mk 11:33 ja Luuk. 20:7–8)?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Jeesuksella ei ollut velvollisuutta vastata kenenkään kysymykseen, varsinkaan kysymyksiin, joita ei esitetty totuuden selvittämiseksi, vaan Hänen ansaan saamiseksi.

2. He tiesivät vastauksen jo etukäteen. Jeesus oli jo osoittanut olevansa Jumalalta tekemällä nämä teot. He halusivat tuolloin vain selkeän lausunnon hänen omilla sanoillaan.

Koska jaamme totuutta, emme saa valehdella, mutta on hyväksyttävää kieltäytyä vastaamasta toisinaan, varsinkin jos kysyjät eivät halua tietää totuutta, vaan yrittävät vain saada sinut ansaan.

K: Matt. 21:33–41:ssä Jumalaa symboloi vuokraisäntä. Eikö Hän joskus ole tietoinen siitä, mitä tapahtuu?

V: Maanomistaja todellakin symboloi Jumalaa, mutta Hän tietää kyllä, mitä tapahtuu, kuten Jeesuksen kertoma vertaus osoittaa. Jumala on niin kovin kärsivällinen ja pitkämielinen, että tämä vertaus osoittaa, kuinka Hän on valmis sallimaan jatkuvan tottelemattomuuden ja vääryyden, jopa Poikansa kuoleman, kadotettujen ihmisten tähden. Tämä tapahtuu, jotta he voisivat tulla Hänen luokseen. Jumalan suvaitsevaisuudella on kuitenkin rajansa, ja se päättyy tuomionpäivänä, jolloin kaikki asetetaan oikealle paikalleen.

Tässä vertauksessa vuokraisäntä on niin lempeä ja kuitenkin ankara. Hän on niin lempeä, melkeinpä typeryyden rajamailla. Mutta lopulta vuokralaiset saavat ansaitsemansa ankarat rangaistukset.

Jumala on vuokraisäntä, sanansaattajat olivat Vanhan testamentin profeetat ja Poika on Jeesus.

K: Miten jotkut ovat tulkinneet Matt. 21:43:n täysin väärin brittien osalta?

V: Kun sanotaan, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä (monikko) [eli juutalaisilta] ja annetaan toiselle kansalle (yksikkö, kreikaksi ethnei), jotkut ovat keksineet oudon harhan, jota kutsutaan brittiläis-israelilaisuudeksi. Tämän näkemyksen päämuodossa sanotaan, että kymmenen kadonnutta heimoa eivät sulautuneet muihin Lähi-idän kansoihin, vaan muuttivat kaikki yhdessä Brittein saarille, ja siksi britit ovat raamatullisten juutalaisten jälkeläisiä (huolimatta päinvastaisista geneettisistä todisteista). Ilmeisesti anglit, saksit, jutit, tanskalaiset ja myöhemmin normannit, jotka kaikki asettuivat asumaan Iso-Britanniaan, eivät olleet jättäneet jälkeläisiä! Mutta tiesitkö, että on olemassa geneettisiä merkkiaineita, jotka osoittavat, että jollakin on anglosaksisia esi-isiä? Noin 25–40 % britti-ihmisten geeneistä on anglosaksisia. Katso lisää tieteellistä tietoa osoitteesta https://www.nature.com/articles/ncomms10408 (10.12.2022).

Joka tapauksessa tämä näkemys tuli tunnetuksi kirjassa nimeltä A View of the Hebrews, joka kirjoitettiin hieman ennen mormonismin perustajaa Joseph Smith Jr:ta. Brittiläis-israelilaisuuteen uskovat mormonit ja Herbert W. Armstrongin Worldwide Church of God -kirkko.

Tässä yhteydessä kansa tarkoittaa kirkkoa, ja kaikkiin etnisiin taustoihin ja maihin kuuluvat kristityt ovat yhtä lailla osa sitä.

K: Oliko Jeesus Matt. 21:46:ssa todella profeetta, vai pitivätkö ihmiset Häntä vain profeettana?

V: Se, että ”he pitivät Häntä profeettana”, ei osoita, oliko Hän todella profeetta vai ei. Hän oli peräisin Jumalalta, puhui Jumalan sanoja ja ennusti tulevaisuutta, joten Hän oli profeetta, ja monet pitivät Häntä sellaisena.

K: Miten Jumala voi olla rakastava, kun Hän karkottaa jonkun ja heittää hänet pimeyteen (Mt 22:13–14)?

V: Kuka on sanonut, että Jumala on kaikkia rakastava? Raamattu ei sano niin. Kuten Roomalaiskirjeen 11:22 sanoo, on otettava huomioon sekä Jumalan hyvyys että ankaruus. Jumala on universumin rakastavin olento. Mutta Hän ei ole rakastava siinä mielessä kuin jotkut määrittelevät rakkauden, jos heidän määritelmänsä on ristiriidassa Hänen muiden ominaisuuksiensa – pyhyyden, oikeudenmukaisuuden ja vihan – kanssa.

K: Viittaako lause ”monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut” (Matt. 22:14) uskon ja varmuuden eroihin ja asteisiin, kuten bahá’ít opettavat teoksessa Some Answered Questions, s. 129–131?

V: Ei. Jos luet koko vertauksen Matteuksen evankeliumin luvusta 22:1–14, siinä ihmiset jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka pääsevät kuninkaalliseen hääjuhlaan, ja niihin, jotka eivät pääse. ”Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut” viittaa niihin, jotka kutsuttiin sisään mutta kieltäytyivät, sekä mieheen, joka halusi tulla sisään sopimattomissa vaatteissa. Voi olla, että saatuaan kutsun hän jatkoi omia askareitaan valmistautumatta häihin, ja kun aika yllätti hänet, hänellä ei ollut aikaa mennä kotiin vaihtamaan vaatteita. Tämä on tavallaan samanlaista kuin joidenkin kohdalla, jotka haluavat seurata Kristusta, mutta eivät tee mitään muutoksia omaan aikatauluunsa sen vuoksi. Meidän on ”vaihdettava vaatteemme” Kristuksen vuoksi.

Tämä on muuten eri vertaus kuin Luukkaan evankeliumin 14:16–24, jossa kerrotaan yksityisestä juhla-ateriasta, ja sen opetus on erilainen.

Tässä on opetus kaikille. Ei voi lukea vain yhtä Raamatun jaetta, sivuuttaa sitä, mitä on kirjoitettu ennen tai jälkeen, ja odottaa tulkitsevansa merkityksen oikein.

K: Mitä Jeesus sanoo verotuksesta ja hallituksesta Matt. 22:21:ssä?

V: Ensin vähän taustaa, sitten vastaus.

Monet juutalaiset olivat katkeria siitä, että heidän piti maksaa veroja epäjumalia palvoville, sortaville pakanaromalaisille. Itse asiassa jotkut kiihkoilijat sanoivat, että juutalainen häpäisi Jumalaa maksaessaan veroa roomalaisille. Yhdessä roomalaisessa kolikossa oli teksti ”Tiberius Caesar Augustus, jumalallisen Augustuksen poika”. Fariseukset maksoivat veroa, koska heidän oli pakko, mutta he eivät olleet siitä iloisia. Joten jos kannatat verojen maksamista, menetät heidän tukensa. Tietenkin, jos kannatat verojen maksamatta jättämistä, Jeesuksen kysyjät voivat juosta suoraan roomalaisten luo ja kertoa siitä heille. Niinpä he yrittivät asettaa Jeesuksen ahtaalle.

Jeesus ei ottanut kantaa heidän poliittiseen kiistaansa siitä, oliko Rooman valta laillista vai ei. Mutta Jeesus sanoi, että hallitseville maallisille viranomaisille, olivatpa ne oikeamielisiä tai eivät, on annettava se, mikä heille kuuluu, ja Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu. Myös Roomalaiskirjeen 13:1–6:ssa sanotaan, että meidän on maksettava veroja ja alistuttava hallitseville viranomaisille.

Jeesus antoi tässä myös toisen viestin. Jeesus osoitti vastauksellaan, että vapaus, kansallinen itsenäisyys ja isänmaallisuus eivät olleet kristityn ensisijainen päämäärä; se on Jumalan seuraaminen. Kolmas viesti, jonka Jeesus tässä antoi, on se, että voimme olla Jumalan valtakunnan kansalaisia ja samalla alistua maallisiin siviilihallintoihin. Roomalaiset, etenkin myöhemmin Neron hallinnon aikana, olivat kauheita hallitsijoita, jotka tekivät korruptiosta arkipäivää. Silti ei ole mainintaa siitä, että Paavali tai kukaan muu apostoleista olisi yrittänyt käynnistää kapinaa tai itsenäisyysliikettä.

K: Miksi Jeesus sanoi Matt. 22:29:ssä saddukeuksille, jotka olivat selvästi tutkineet pyhiä kirjoituksia, että he olivat erehtyneet, koska he eivät tunteneet pyhiä kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa?

V: Varhaiskristillisten kirjoittajien mukaan saddukeukset uskoivat vain Vanhan testamentin viiden ensimmäisen kirjan (1. Mooseksen kirja – 5. Mooseksen kirja) olevan pyhiä kirjoituksia, eivätkä he pitäneet muuta Raamattua pyhänä. Myös Josephus sanoi, että he noudattivat vain sitä, mitä Toorassa oli. Apostolien teoissa 23:8 sanotaan, että saddukeukset kielsivät ylösnousemuksen, enkelit ja henget. Vielä nykyäänkin ihmiset voivat lukea ja tutkia Raamattua, mutta silti päättävät olla tietämättömiä Jumalan voimasta ja siitä, mitä Raamatun uskominen tarkoittaa.

K: Tarkoittaako Matt. 22:30, ettemme tule saamaan fyysisiä ruumiita taivaassa, koska tulemme olemaan kuin enkelit ja enkelit ovat henkiä (Hepr. 1:14)?

V: Ei. Vertaus koskee avioliittoa. Siinä ei sanota, että olisimme kaikin puolin enkelien kaltaisia, vaan vain tässä suhteessa.

K: Tarkoittaako Mt 22:30, Mk 12:25 ja Luuk. 20:34–35, ettei taivaassa ole avioliittoja, vai vain sitä, ettei siellä järjestetä uusia vihkimisiä, mutta jotkut maalliset avioliitot jatkuvat taivaassa?

V: Tiedämme, ettei taivaassa ole avioliittoja, kun luemme Room. 7:2. Nainen ei voi olla naimisissa useamman kuin yhden miehen kanssa. Jos mies kuitenkin kuolee, nainen vapautuu avioliitosta ja voi mennä uudelleen naimisiin. Näin ollen hän ei ole enää naimisissa taivaassa.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että väärä uskonto, mormonismi, uskoo joidenkin ”temppelivihkimysten” olevan ikuisia. Jos aviomies kuitenkin kuolee, vaimo voi mennä uudelleen naimisiin. Hän ei vain voi olla kahdessa temppelivihkimyksessä sekä ajassa että ikuisuudessa. Mormoonien näkökulmasta katsottuna, mitä mormoonien taivaassa oleva mies ajattelisi, kun hänen vaimonsa ”leikkisi” tavallisessa avioliitossa hänen kuolemansa jälkeen?

K: Tukeeeko Matt. 22:30 jollain tavalla avioliiton ulkopuolista seksiä, kuten ”Rakkauden perhe” (ent. Jumalan lapset) -kultti väittää?

V: Ei lainkaan. Se, että sanotaan, ettei meillä ole avioliittosuhdetta taivaassa, tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, mitä Jeesus sanoi: taivaassa ei ole tarvetta avioliitolle. Siinä ei sanota, että meidän pitäisi maan päällä olla seksuaalisesti irstailijoita tai täysin selibaatissa ilman avioliittoa. Tällaiset väitteet ovat mielenkiintoisia, sillä ne osoittavat, kuinka pitkälle jotkut saattavat mennä yrittäessään tulkita Raamattuun omia näkemyksiään, joita Raamatussa ei ole.

K: Matt. 22:30, Mark. 12:25 ja Luuk. 20:34–35. Hei. Isäni kuoli juuri. Äitini ottaa asian erittäin raskaasti ja haluaa tietää, onko hän edelleen naimisissa isäni kanssa taivaassa. En tiedä, miten vastata hänen kysymykseensä. Tiedän, että Matteuksen evankeliumin 16:19 mukaan se, mikä on sidottu maan päällä, on sidottu taivaassa, ja se, mikä on vapautettu maan päällä, on vapautettu taivaassa. Olen kuitenkin kuullut sanottavan, että ”taivaassa ei ole avioliittoa”. Minulla ei ole raamatunlauseita tämän tueksi, mutta olen kuullut sen sanottavan. Voitteko auttaa minua ymmärtämään tätä?

V: Otan osaa suruusi ja perheesi suruun isäsi vuoksi. En usko, että Matteuksen evankeliumin 16:19 oli tarkoitettu viittaamaan avioliittoon, vaan pikemminkin vapauteen päästä taivaaseen. Matteuksen evankeliumin 22:23–32 liittyy kuitenkin asiaan. Saddukeukset, jotka kielsivät ylösnousemuksen, ajattelivat heikentävänsä sekä Jeesuksen että fariseusten uskottavuutta sanomalla, että jos avioliitot ovat taivaassa sellaisia kuin ne ovat maan päällä, mitä sitten tapahtuu naiselle, joka jää leskeksi useita kertoja?

Matteuksen evankeliumin 22:30:ssa Jeesus vastasi, että taivaassa ihmiset eivät mene naimisiin eivätkä heitä anneta naimisiin, vaan he ovat kuin Jumalan enkelit, ja enkelit ovat oletettavasti aina naimattomia. Jotkut ovat yrittäneet tulkita tämän tarkoittavan, ettei taivaassa ole häitä, mutta naimisissa olleet ihmiset pysyvät naimisissa. Tämä ei kuitenkaan ole pätevä tulkinta tästä jakeesta, sillä jos Jeesus olisi tarkoittanut vain sitä, saddukeusten väitettä ei olisi kumottu. Nykyaikaisin termein: jos leski menisi uudelleen naimisiin, niin:

1) hänen ensimmäinen aviomiehensä taivaassa olisi juuri menettänyt vaimonsa, tai

2) hänellä olisi kaksi aviomiestä taivaassa, vai

3) Jos hän ei olisi varma miehensä pelastuksesta, hän ei tietäisi, onko hän edelleen naimisissa vai naimaton, ennen kuin kuolisi, sillä oletettavasti joku taivaassa ei olisi naimisissa jonkun kanssa, joka on helvetissä.

Ei, kuten avioliittovalassa yleensä sanotaan: ”kunnes kuolema meidät erottaa”. Jos äitisi myöhemmin päättäisi mennä uudelleen naimisiin, siinä ei ole mitään vikaa, kuten Paavali opettaa Roomalaiskirjeen 7:1–3:ssa. Aluksi saattaisi jopa tuntua sinusta oudolta nähdä hänet toisen miehen kanssa, mutta sinun pitäisi tottua siihen; emme saisi sanoa vääräksi sitä, minkä Jumala on nimenomaisesti julistanut hyväksyttäväksi.

Kaikki tämä sanottuani, se ei tarkoita, ettei hän voisi viettää tuhansia ja tuhansia vuosia entisen aviomiehensä kanssa, rakkaina ystävinä taivaassa. Oletan, että taivaassa, kun olemme täydellisiä, hänen aviomiehensä rakastaa häntä vielä enemmän kuin hän rakasti häntä maan päällä, ja hän vastaavasti. Tietenkin molemmat rakastavat Jumalaa vielä enemmän.

K: Onko Jeesuksella Mt 22:31–32 ja Mk 12:26 perusteltua esittää tämä väite verbin ”olen” aikamuodon perusteella?

V: Ilmeisesti kyllä, koska saddukeukset eivät kiistelleet Jeesuksen kanssa hepreankielisen sanan aikamuodosta.

Lisäksi ei olisi mitään järkeä mainita Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia, jos he eivät olisi olemassa ja jos Jumala aikoisikin hylätä muut heidän kuollessaan. Saddukeukset voisivat vain sanoa: ”Jumala ei ole enää heidän Jumalansa, koska he ovat kuolleet.” Mutta Jeesus, samoin kuin fariseukset, sanoi, että Jumala on edelleen heidän Jumalansa.

K: Miksi Jeesus ei Matteuksen evankeliumin 22:35–36 ja Markuksen evankeliumin 12:28–29 kohdissa nuhtellut tätä kysymystä samalla tavalla kuin edellistä avioliittoa koskevaa kysymystä?

V: Edellinen kysymys naisesta, jolla oli ollut seitsemän aviomiestä, ei ollut tarkoitettu totuuden etsimiseen, vaan Jeesuksen ansaan saattamiseen. Tämä kysymys johtui siitä, että kysyjä halusi aidosti kuulla, mitä Jeesuksella oli sanottavaa. On hyväksyttävää esittää kunnioittavasti mitä tahansa kysymystä Jumalasta, kunhan kysymme totuuden selvittämiseksi ja sen noudattamiseksi.

Jeesus ei ollut ainoa, jolle tämä kysymys esitettiin; rabbit keskustelivat asiasta keskenään. Hillelin ”kielteinen kultainen sääntö” syntyi, kun pakanat pyysivät häntä selittämään koko lain niin nopeasti, että hän ehtisi seistä yhdellä jalalla. Hän sanoi, että yhteenvetona on: älä tee toisille sitä, mitä et halua heidän tekevän sinulle, ja loput laista on selitystä. Toisaalta Mekilta, 2. Mooseksen kirja 6, ja Sifre, 5. Mooseksen kirja 12:8; 19:11, sanovat, että kaikki lain käskyt ovat yhtä tärkeitä.

K: Lisäsikö Jeesus Matteuksen evankeliumin 22:37–40 ja Markuksen evankeliumin 12:30 kohdissa todella jotain 5. Mooseksen kirjan 6:4:ään, vai parafraasiko Hän sitä lisäämättä siihen mitään?

V: Evankeliumit parafraasevat usein Jeesuksen sanoja eivätkä välttämättä toista niitä sanasta sanaan. Matteuksen evankeliumin 22:37–40 mainitsee sydämen, sielun ja mielen. Markuksen evankeliumin 12:30 mainitsee sydämen, sielun, mielen ja voiman. Vanhan testamentin masoreettisessa tekstissä mainitaan sydän, sielu ja voima, mutta NIV Study Bible -teoksen sivun 1475 mukaan joissakin Septuaginta-käsikirjoituksissa on lisätty sana ”mieli”, joten Jeesus ei ollut ensimmäinen, joka lisäsi mielen. (Juutalaisen Filon säilyneissä kirjoituksissa ei viitata 5. Mooseksen kirjan 6:4:ään. Kuolleenmeren käärö 4Q43 (=4QDt(p)) sisältää 5. Mooseksen kirjan 6:4–11, mutta en ole nähnyt sen käännöstä.)

Lisäksi juutalaisessa ajattelussa sydän, sielu ja mieli eivät ole erillisiä kategorioita, vaan ne limittyvät toisiinsa.

K: Onko Mt 22:37:ssä suurimpana käskynä tarkoitettu vain ”sydän, sielu ja mieli”, vai sisältyykö siihen myös voima, kuten Mk 12:29–30 sanoo?

V: Tähän on kaksi mahdollista vastausta.

1. Jeesus olisi voinut ilmaista asian eri tavoin, joten vastaus voi olla molemmat.

2. Evankeliumit kertovat sen, mitä Jumala halusi evankelistojen muistavan. Ei ole mitään ongelmaa tulkita Raamattua konservatiivisesti ja sanoa, että Matteuksen muisti oli tässä kohdassa epätarkka, koska hän unohti ”voiman”.

Kumpi näistä vastauksista on oikea? Sillä ei oikeastaan ole merkitystä, kuten seuraavan kysymyksen vastaus osoittaa.

K: Miksi suvereeni Jumala salli Matt. 22:37:ssä, että ”suurin käsky” säilytettiin epätarkasti kahdella eri tavalla: ”sydämellä, sielulla ja mielellä” Matt. 22:37:ssä ja ”sydämellä, sielulla, mielellä ja voimalla” Mark. 12:29–30:ssa?

V: Syy siihen, miksi Jumala tarkoituksellisesti salli tämän, saattaa löytyä 2. Timoteuksen kirjeen 2:14 kohdasta. Ihmisten on aivan liian helppoa takertua tarkkoihin sanoihin ja laiminlyödä pääasian uskomista ja toteuttamista.

Raamattu on kokonaisuudessaan tarkka ja totuudenmukainen, mutta sitä ei ole kirjoitettu eikä säilytetty mahdollisimman tarkasti. Jos Raamattu olisi kirjoitettu ja välitetty juuri niin tarkasti kuin Jumala vaati (ja se onkin paikoin erittäin tarkka), niin Raamatussa esiintyvät epätarkkuudet ovat joidenkin ihmisten silmissä merkittävämpiä kuin ne ovat Jumalan silmissä.

Jumala olisi voinut säilyttää tämän käskyn ja muut Raamatun osat tarkemmin, mutta on todennäköistä, että epätarkkuudet olivat Jumalan taholta tarkoituksellisia. Jumala korosti, kuinka vakavasti meidän on noudatettava Raamattua, mutta kun alamme kiistellä epätarkkuuksista, alamme laiminlyödä Raamatun noudattamista 1. Timoteuksen kirjeen 6:4 ja 2. Timoteuksen kirjeen 2:14 mukaisesti.

K: Miten Matt. 22:40:ssä koko laki ja profeetat riippuvat näistä kahdesta käskystä?

V: Koko laki koski sitä, miten miellytämme Jumalaa ja suhtaudumme Häneen, sekä sitä, miten rakastamme muita ihmisiä ja suhtaudumme heihin. Tietenkin lailla oli myös muita hyödyllisiä vaikutuksia, kuten sairauksien vähentäminen, hygieenisempi leiri, vahvemmat perheet jne., mutta israelilaiset eivät välttämättä tienneet kaikkia näitä hyödyllisiä vaikutuksia.

K: Kumoiko Matteus Matt. 22:41–45:ssä viittaamalla Ps. 110:een väitteen, että Jeesus olisi Daavidin poika?

V: Ei lainkaan, sillä Matteus viittasi nimenomaan siihen, että Jeesus on Jumalan Poika, Matteuksen evankeliumin kohdissa 4:3,6; 8:29; 14:33; 16:16; 26:63; 27:40,43,54. Myös Matteuksen evankeliumin luvuissa 2:15; 3:17; 17:5; 22:45 viitataan epäsuorasti Jeesukseen Jumalan Poikana. Jeesusta kutsuttiin Daavidin pojaksi Matteuksen evankeliumin luvuissa 1:1; 9:27; 15:22; 20:30,31; 21:9,15; 22:42. Jeesus esitti fariseuksille arvoituksen, johon heillä ei olisi vastausta, ennen kuin he hyväksyisivät Hänet. Se, että Jeesus yhtyy Psalmiin 110 ja lainaa sitä osoittaakseen, että tämä henkilö on Daavidin Herra, ei kumoa sitä tosiasiaa, että Jeesus yhtyi Psalmiin 110 ja lainaa sitä myös osoittaakseen, että tämä henkilö oli myös Daavidin poika.

Muuten, kun Jeesus, joka ei ollut käynyt missään rabbi-koulussa, esitti kysymyksen, johon kukaan rabbi-koulun käynyt ei osannut vastata, se näytti melko huonolta heidän ja heidän koulujensa kannalta.

Adamantius (n. 300 jKr.) vastasi tähän Bardesanen esittämään vastalauseeseen antamalla muita esimerkkejä, joissa kysymyksiä oli esitetty. ”’Kuinka’ ei ole kieltäminen vaan kysymys. Itse asiassa tämä sana esiintyy Raamatussa, ei vain kerran, vaan usein ilmaisemassa ei kieltämistä vaan kysymystä. Esimerkiksi: ’Kuinka yksi voi ajaa takaa tuhatta?’ [5. Moos. 32:30 LXX]. Ja taas: ’Kuinka uskollisesta kaupungista Siionista on tullut portto?’ [Jesaja 1:21 LXX]. Ja: ’Kuinka Lucifer on pudonnut taivaasta, hän, joka aamuisin nousi?’ [Jesaja 14:12]. Kristus ei sanonut ’kuinka’ kieltääkseen, vaan kysyäkseen.” Dialogue on the True Faith, viides osa, F13, s. 164.

K: Todistaako Matt. 22:42 reinkarnaatiota osoittamalla, että Jeesus, Daavidin poika, oli Daavidin reinkarnaatio, kuten (väärin nimetty) Unity School of Christianity väittää?

V: Ei. Ilmaisu ”poika” voi tarkoittaa sekä suoraa poikaa että jälkeläistä. Jeesus oli Daavidin jälkeläinen. Raamatussa ei ole todisteita reinkarnaatiosta, mutta siinä on opetuksia, jotka vastustavat reinkarnaatiota. Heprealaiskirjeen 9:27 sanoo, että ihmiselle on määrätty kuolla kerran ja sitten joutua tuomion eteen. Lisäksi ajatus siitä, että yritämme yhä uudelleen, ehkä kunnes saamme sen ”oikein”, on täysin ristiriidassa sen opin kanssa, että ihmiset kuolevat ja menevät sitten taivaaseen tai helvettiin.

Varhaiskristillinen kirjailija Minucius Felix (210 jKr.) kiteyttää asian hyvin. Hän sanoo, että ihmisten sielujen paluu eläimiksi on ”pellejen rivoa höpötystä”. Minucius Felixin teos *Octavius*, luku 34, s. 194

K: Oliko Jeesuksella oikeus olla niin kiistelevä Matt. 23:ssa?

V: Vaikka keskustelu onkin hyväksyttävää (kuten Paavali teki), Jeesus ei tässä luvussa keskustele. Hän vain kertoo asiat niin kuin ne ovat ja nuhtelee fariseuksia voimakkaasti. Jos ajatus siitä, että Jeesus nuhtelisi jotakuta voimakkaasti, on vieras teologiallesi, ehkä teologiasi pitäisi muuttua vastaamaan sitä, mitä Jeesus tekisi. Kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa (s. 1288) todetaan, Jeesus ”varoitti suurista sanoista ja pienistä teoista”.

K: Miten jotkut nykypäivän ihmiset ovat Matt. 23:5–7:n mukaan fariseusten kaltaisia, kun he sekä ilmaisevat ylpeyttään että peittelevät sitä samanaikaisesti?

V: Fariseuksille oli kyse ”näyttämisestä”; he tekivät selväksi muille, kuinka uskonnollisia he olivat. Mutta heidän suuret rukoilusiteensä, joilla he kirjaimellisesti täyttivät 5. Mooseksen kirjan 6:8, olivat vain keino kertoa kaikille muille, kuinka uskonnollisia he olivat – vähän kuin erittäin suuren ristin kantaminen. Nykyään ihmiset voivat tehdä asioita osoittaakseen muille, kuinka paljon rahaa heillä on, kuinka korkea koulutustaso heillä on tai kuinka suosittuja he ovat. Varo kiusausta määritellä itsesi arvo näiden asioiden perusteella.

Kuvittele, että menet auttamaan nälkäisiä ihmisiä vapaaehtoisena ja pidät apua antaessasi ylläsi suurta, timanteilla koristeltua 14 karaatin kultaristiä. Onko tuossa kuvassa jotain vikaa? Kuvittele, että lahjoitat paljon rahaa jollekin laitokselle, j , että he eivät pyydä nimeämään rakennusta sinun kunniaksesi, vaan sinä vaadit, että rakennus nimetään sinun kunniaksesi.

K: Matt. 23:9:ssä sanotaan lyhyesti, että meidän ei pitäisi kutsua ketään isäksi. Voimmeko siis kutsua maallista isäämme siksi?

V: Kyllä. Jeesus ei vastustanut viittaamista isän suoraan fyysiseen ja sukulaisuussuhteeseen, sillä Jeesus itse käytti tätä sanaa tässä yhteydessä Luuk. 11:47:ssä ja Joh. 6:58:ssa. Jeesus vastusti juutalaisten tapaan käytettyjä uskonnollisia arvonimiä, kuten isä, mestari, opettaja ja rabbi.

Näitä voidaan tarkastella kolmella eri tavalla, ja kaikki kolme ovat oikeita. Älkää kutsuko ketään isäksi ikään kuin hän voisi ylläpitää hengellistä elämäänne. Älkää kutsuko ketään erehtymättömäksi opettajaksi. Eikä kenenkään tulisi olla teidän ”hengellinen ohjaajanne”; suhteenne Jumalaan on yhtä läheinen kuin kenen tahansa muun henkilön.

Rabbeja oli olemassa ainakin Hillelin ajoista lähtien, eli jo sukupolven ennen Jeesusta. Kun Mišna koottiin noin vuonna 217 jKr., henkilön piti totella rabbiaan kysymättä, hän ei saanut kävellä rabbin vieressä tai edessä eikä tervehtiä rabbiaan, ennen kuin rabbi oli tervehtinyt häntä ensin.

K: Mitä Jeesus tarkoittaa, kun hän sanoo Matt. 23:9:ssä: ”Älkää kutsuko ketään isäksi”? On selvää, että voimme kutsua biologisia isiämme ”isäksi”. Voimme myös kutsua hengellisiä johtajiamme – pastoreitamme – ”isäksi”. Paavali itsekin viittasi hengellisiin johtajiin sanalla ”isä”. 1. Kor. 4:15 Vaikka teillä olisi Kristuksessa kymmenentuhatta huoltajaa, teillä ei ole monta isää; sillä Kristuksessa Jeesuksessa minä olen tullut teidän ISÄKSI evankeliumin kautta. Ap. t. 7:2 Ja Stefanus sanoi: ”Veljet ja ISÄT, kuunnelkaa minua! Kunnian Jumala ilmestyi isällemme Aabrahamille, kun hän oli vielä Mesopotamiassa, ennen kuin hän asui Haranissa.” Näiden Raamatun kohtien valossa, ovatko roomalaiskatolilaiset oikeassa kutsumalla pappejaan ”isiksi”?

V: Ei, katolilaiset rikkovat tätä raamatunkohtaa, kun he kutsuvat pappeja isiksi. Jos katolinen kirkko kuitenkin yksinkertaisesti muuttaisi sanan ”isä” sanaksi ”sulka”, se ei sinänsä ratkaisisi mitään. Mielestäni on olemassa perustavampia tapoja, joilla he eivät noudata tätä raamatunkohtaa.

Tämä on hyvä kysymys, joka koskettaa kristinuskossa hyvin tärkeää aihetta: miten tarkalleen ottaen Jumala on meidän Isämme tavalla, jolla kukaan ihminen ei voisi koskaan olla? Katsotaanpa ensin, mikä ei ole vastaus, ja sitten itse vastaus.

Matteuksen evankeliumin 23:9 ei tarkoita kolmea asiaa

Biologista tai adoptiosuhdetta ei pidä kieltää. Raamattu sanoo, että niin ja niin oli niin ja niin isä, käyttäen sanaa ”isä” sekä suorasta isästä että esi-isästä, kuten Jesaja 38:5:ssä. Jeesus puhui biologisesta suhteesta, kun Hän nimenomaisesti viittasi ihmisten maallisiin isiin ja äiteihin Matteuksen evankeliumissa 10:37.

Perhevelvollisuuksia ei voi välttää. 1. Timoteuksen kirjeen 5:8 mukaan jos joku ei huolehdi sukulaisistaan, etenkin lähisukulaisistaan, hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin epäuskoinen. Markuksen evankeliumin 7:11:ssä Jeesus vahvisti tämän puhumalla synnistä, jossa apu, jonka muuten antaisi perheelleen, nimetään ”korbaniksi” eli Jumalalle omistetuksi.

Joku, joka toi sinut Kristuksen luo. Paavali ei todennäköisesti adoptoinut Timoteusta, vaan on paljon todennäköisempää, että Paavali kutsui Timoteusta pojakseen, koska hän oli tuonut tämän Kristuksen luo (1. Timoteuksen kirje 1:2, 18; 2. Timoteuksen kirje 1:2; 2:2; Filippiläiskirje 2:22). Tämä on myös 1. Korinttolaiskirjeen 4:15–17:n merkitys. Tässä on yksi seikka, jonka jotkut kristityt ovat ehkä unohtaneet. Aivan kuten et jättäisi kirjaimellista vauvaa oman onnensa nojaan, älä myöskään hengellisesti ”jätä oman onnensa nojaan” uusia Kristuksen lapsia. Niin pitkälle kuin mahdollista, huolehdi siitä, että he pääsevät osaksi Raamattua uskovaa seurakuntaa. Auta heitä teologisesti ja tarvittaessa myös aineellisesti, ja varmista, että he saavat runsaasti ravintoa Jumalan sanan maidosta.

Matteuksen evankeliumin 23:9 koskee neljää asiaa:

Älä anna kenellekään ihmiselle maan päällä Jumalan Isän roolia auktoriteetin ja tehtävän suhteen. Hän on viime kädessä pelastuksemme lähde, totuuden lähde ja auktoriteetin perimmäinen lähde. Vaikka jotkut juutalaiset ajattelivat, että Mooses antoi mannan, taivaan leivän, Jeesuksen piti muistuttaa heitä Johanneksen evankeliumin 6:32:ssa, että se ei ollut Mooses, vaan Jumala, joka antoi heille taivaallista ravintoa. Teoksessa *When Critics Ask* (s. 356) lisätään, että emme saisi pitää ketään pelkkää ihmistä erehtymättömänä hengellisenä mestarinamme, mutta on täysin hyväksyttävää, että meillä on inhimillisiä mentoreita, joiden tiedämme olevan erehtyväisiä.

Suhteessa Jumala on pelastuksen lähde, ei kukaan kuolevainen ihminen. Se, että meistä tulee Jumalan lapsia, ei johdu luonnollisesta sukulaisuudesta tai inhimillisistä keinoista, vaan me olemme syntyneet Jumalasta (Joh. 1:13). Eräs kristitty on sanonut: ”Jumalalla ei ole lapsenlapsia. Joko olet suoraan Jumalan lapsi tai et (1. Joh. 3:1–2), mutta et voi olla pelkästään Jumalan lapsenlapsi.” Jos sinulla olisi pari vaikutusvaltaista pyhää, jotka seisoisivat Jumalan edessä puolestasi, pelastaisiko se sinut? Jeremian kirjan 15:1 mukaan edes se, että profeetat Mooses ja Samuel seisoisivat Jumalan edessä juutalaisten puolesta, ei pelastaisi heitä. Kukaan muu kuin Jumala ei voi viedä ketään taivaaseen, eikä taivaaseen pääse muulla tavalla kuin tuntemalla Jumalan.

Vertailun vuoksi ajatelkaa, kuinka suuressa arvossa juutalaiset opetuslapset pitivät rabbejaan, mutta älkää pitäkö omia inhimillisiä uskonnollisia opettajianne niin suuressa arvossa. Juutalaiset olivat asettaneet toivonsa Moosekseen (Joh. 5:45–46). Mooses oli kyllä suuri ja jumalallinen mies, mutta siitä huolimatta meidän toivomme tulisi olla yksin Jumalassa.

Se, että voimme kutsua Jumalaa Isäksi, on Efesolaiskirjeen 3:14 mukaan kallisarvoinen etuoikeus. Muutamia jakeita, joissa Jumalaa kutsutaan Isäksemme, ovat Malakian kirja 1:6; 2:10 ja Jesajan kirja 63:16. Juutalaiset kutsuivat itseään Abrahamin lapsiksi Johanneksen evankeliumin 8:39a:ssa. Jeesus ei kiistänyt sukututkimuksellisia tosiasioita Johanneksen evankeliumin 8:39b–40:ssä, mutta Jeesus kiisti käytännössä sen, että sukulaisuussuhteet takaisivat hengelliset suhteet. Johannes Kastaja sanoi fariseuksille ja saddukeuksille: ”Älkääkä uskaltako sanoa itsellenne: ’Meillä on Aabraham isänämme.’ Sillä minä sanon teille, että näistä kivistäkin Jumala voi herättää Aabrahamin lapsia. Kirves on jo asetettu puiden juurille, ja jokainen puu, joka ei tuota hyviä hedelmiä, kaadetaan ja heitetään tuleen.” (Mt 3:9–10 BSB)

Teos *When Critics Ask* (s. 356) kiteyttää asian hyvin todetessaan, että Jumalan ja Hänen Sanansa lisäksi meillä ei ole kuolevaisia, erehtymättömiä hengellisiä mestareita, mutta tunnustamme erehtyväiset hengelliset ohjaajat.

Mutta entä…

Jobin kirjassa 29:16 sanotaan: ”Olin isä köyhille.” Se ei tarkoita pelkästään sitä, että Job välttämättä auttoi heitä hengellisesti, vaan pikemminkin sitä, että hän astui esiin täyttämään perheen taloudelliset velvoitteet niiden puolesta, joihin hänellä ei ollut sukulaisuussuhdetta. Samoin Psalmi 68:5 osoittaa, että meidän tulee olla isä orvoille.

Jesaja 51:2 kehottaa katsomaan isääsi Aabrahamia ja Saaraa, joka sinut synnytti. Aabraham ja Saara yhdessä osoittavat, että tässä viitataan esi-isäsuhteeseen. Jumala kehottaa katsomaan taaksepäin näihin esi-isiin, joita ihailet, ja ottamaan heidän uskonsa esikuvaksi sekä näkemään, kuinka heitä siunattiin. Mikään Jesaja 51:ssä ei kuitenkaan viittaa siihen, että Aabraham (tai Saara) voisi tehdä mitään heidän hyväkseen nyt; se on Jumala, joka pelastaa meidät.

2. Kuninkaiden kirja 2:12: Elisa huusi Elian perään: ”Isäni, isäni”. Tämä ei todennäköisesti viittaa pelkästään läheiseen opetuslapsisuhteeseen. Vaikka monet (mukaan lukien teos Bible Knowledge Commentary: Old Testament, s. 540) katsovat, että Elisa piti Eliaa hengellisenä isänään, Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumin 23:9:ssä, ettemme saa nykyään suhtautua ihmisiin tällä tavalla.

1. Kor. 4:15–17 ”Vaikka teillä olisi Kristuksessa kymmenentuhatta huoltajaa, teillä ei ole monta isää; sillä Kristuksessa Jeesuksessa minä olen tullut teidän isänne evankeliumin kautta. (16) Siksi kehotan teitä seuraamaan minun esimerkkiäni. (17) Siksi olen lähettänyt teille Timoteuksen, rakkaan ja uskollisen lapseni Herrassa.” Tämä viittaa siihen, että Paavali toi heidät Kristuksen luo, ei mihinkään rooliin. Paavali oli apostoli seurakunnassa; seurakunnassa ei ollut ”isän” roolia. Seurakunnan rooleista ks. 1. Korinttolaiskirje 12:28–29; Apostolien teot 6:1–4; 1. Timoteuksen kirje 3:1–13; Tituksen kirje 1:5–9.

Apostolien teoissa 7:2, kun Stefanus puhui heille veljinä ja isinä, on kaksi mahdollisuutta. Yksi on, että Stefanus vain osoitti kunnioitusta yhteiskunnan vanhemmille ihmisille ilman, että hän olisi hyväksynyt heidän uskomuksiaan. Toinen näkemys oli, että Stefanus teki väärin puhuessaan heille tällä tavalla tässä yhteydessä.

1. Johanneksen kirjeen 2:12, 13, 18:ssa Johannes puhuu lukijoilleen sanoilla ”lapset” ja ”rakkaat lapseni” (1. Joh. 2:1). Johannes oli jo vanha mies, kun hän puhui heille lapsina. Heprealaiskirjeen 13:17:ssä sanotaan, että kirkon johtajilla on valtaa, ja heidän on annettava tilille Jumalalle valvontatehtävistään. Vaikka 1. Johanneksen kirjeen kohdissa ei mainita, että kukaan olisi kutsunut Johannesia ”isäksi”, Johannes piti ihmisiä, joita hän palveli, lapsinaan.

1. Johanneksen kirjeen 2:13,14 viittaa ”isiin” yhdessä nuorten miesten ja lasten kanssa. Vaikka tämä runollinen kohta voi viitata myös suhteisiin, joissa ihmisiä tuodaan Kristuksen luo, se ei tue ”isän” roolia kirkossa, ellei kirkossa ole myös ”nuoren miehen” ja ”lapsen” roolia.

Yhteenvetona voidaan todeta, että katolilaiset ovat väärässä kutsumalla pappeja isäksi, mutta ei kiistellä sanoista. Todellinen ongelma on se, että luotetaan erehtyväisiin pappeihin enemmän kuin Jumalan erehtymättömään Sanaan ja pidetään kiinni toisinaan hyvin pahojen paavien ja kirkolliskokousten auktoriteetista enemmän kuin Jumalasta Itsestään Hänen Sanassaan.

Varoitus: Älkää lopuksi luulko, että yhden Raamatun totuuden näkeminen tarkoittaa, että voitte lopettaa muiden totuuksien etsimisen Raamatusta. Koko Matteuksen evankeliumin 23:5–13 kohta osoittaa, kuinka kirkon johtajien tulee harjoittaa palvelevaa johtajuutta, toisin kuin fariseukset ja muut, jotka hallitsivat muita.

K: Miksi Jeesus lausui nämä kiroukset Matt. 23:13–39:ssä?

V: Nämä eivät ole kirouksia, vaan suurta surua ilmaisevia sanoja. Ne ovat nuhtelevia varoituksia, ikään kuin vastakohta Matteuksen evankeliumin luvun 5 jakeille 3–11 sisältyville autuaaksijulistuksille. Yritetään ymmärtää Jeesuksen tunteita tässä kohdassa, jotka huipentuvat Matteuksen evankeliumin luvun 23 jakeisiin 37–39. Jeesus oli sydämensä pohjasta surullinen siitä, että ihmiset, jotka halusivat seurata Jumalaa, joutuisivat kohtaamaan nämä henkilöt, jotka pinnalta katsoen näyttivät juuri sellaisilta, joita heidän pitäisi etsiä. Nämä ihmiset kuitenkin johdattaisivat heidät vain sääntöjen viidakkoon ja kauemmas Jumalan rakkaudesta. Kyse ei ollut vain siitä, että nämä opettajat olivat menettäneet suuntansa, vaan siitä, että he olivat pahimpia ihmisiä, joiden luokse he voisivat mennä, ja estivät muita pääsemästä pelastukseen.

K: Mikä on näiden kirousten kaava Matt. 23:13–39:ssä, ja onko niitä 7 vai 8?

V: Varhaisissa käsikirjoituksissa on vain seitsemän, koska niissä ei ole Matteuksen evankeliumin 23:14. (Näitä ovat Sinaiticus, Vaticanus, Bezae Cantabrigiensis, jotkut italialaiset käsikirjoitukset, Vulgata, sinaitilainen syyrialainen, sahidilainen koptilainen, armenialainen ja georgialainen). Toisissa käsikirjoituksissa Matteuksen evankeliumin 23:14 on joko ennen jaetta 13 (Freerin evankeliumit) tai sen jälkeen (f13-perhe, jotkut italialaiset käsikirjoitukset, Klemensin Vulgata, ilmeisesti bohairilainen koptilainen käsikirjoitus). Jos kirouksia on vain seitsemän, ne muodostavat hyvän kiasmin.

23:13 Ensimmäinen ”voi” – sulkevat taivasten valtakunnan (eivät tunnista Messiasta

- 23:15 Toinen voi – näyttäytyminen vanhurskaana, mutta enemmän pahaa kuin hyvää tekeminen

- - 23:16–22 Kolmas vitsaus – pyhien kirjoitusten väärinkäyttö

- - - 23:23–24 Neljäs vitsaus – Raamatun ydin menee täysin ohi

- - 23:25–26 Viides voi – pyhien kirjoitusten väärinkäyttö

- 23:27–28 kuudes voi – näyttää vanhurskaalta, mutta tekee enemmän pahaa kuin hyvää

23:29–32 Seitsemäs vitsaus – niiden perilliset, jotka eivät tunnistaneet profeettoja vaan surmasivat heidät.

K: Miksi Jeesus esitti Mt 23:13–33; 21:45; 16:4:ssä syytöksiä kansansa vanhimpia vastaan? (Muslimi Ahmad Deedat otti tämän esille)

V: Ennen kuin vastaamme tähän kysymykseen, vaikeutetaanpa sitä hieman. Jeesus ei ainoastaan nuhdellut fariseuksia, lainoppineita ja muita uskonnollisia johtajia, jotka hylkäsivät Hänet, vaan Hän varoitti heitä myös siitä, että he joutuisivat helvettiin. Jeesus ei kuitenkaan tyytynyt pelkkiin sanoihin. Hän käytti jopa ruoskaa ja kaatoi temppelissä kahdesti rahanvaihtajien pöydät. On selvää, että Hän torjui julkisesti niiden auktoriteetin, jotka olivat alun perin sallineet rahanvaihtajien pöytien sijoittamisen temppelialueelle.

Vastaus koostuu kolmesta osasta.

1) Jeesuksella oli suurempi valta kuin heillä. Vaikka he olisivatkin tottelevaisesti seuranneet Jumalaa (mitä he eivät tehneet), Jeesus Messiaana ja Jumalan Poikana saattoi määrätä heille, mitä Hän halusi tehtävän. Jumalalla on oikeus muuttaa ja sotkea suunnitelmiamme milloin ja miten Hän haluaa. Miksi Jumala toisinaan nuhteli uskonnollisia johtajia? – Jumalalla on oikeus tehdä niin. Jeesus väitti, että Hänelläkin oli oikeus tehdä niin, ja Hän teki niin – jos Hän oli Jumala.

2) Jeesus torjui nimenomaan niiden auktoriteetin, jotka eivät ainoastaan olleet menossa helvettiin, vaan johtivat myös muita helvettiin (Matteus 23:15). Sen sijaan, vaikka Jeesus oli suurempi kuin Aabraham, Mooses ja Vanha testamentti, Jeesus piti nimenomaan kiinni heidän auktoriteetistaan ja kunnioitti heitä.

3) Nykyään meitä käsketään olemaan kiinnittämättä huomiota niihin auktoriteetteihin, jotka hylkäävät totuuden (Titus 1:14). Meidän tulee hylätä ne, jotka aiheuttavat eripuraa (Titus 3:9–10). Itse asiassa yksi ongelma kautta historian on ollut se, että monet ovat olleet liian halukkaita seuraamaan jumalatonta henkilöä vain siksi, että hän on uskonnollinen johtaja. Mutta tämän vastakohtana Raamattu kehottaa meitä myös tottelemaan ja alistumaan jumalisten johtajien auktoriteetin alle (1. Tess. 5:12–23; 1. Piet. 5:2–5; Hebr. 13:17).

K: Miten kirjanoppineet ”ahmivat leskien talot” (Matt. 23:14 ja Mark. 12:40)?

V: Ehkä samalla tavalla kuin väärät opettajat tekevät nykyään. Kun he kehottavat ihmisiä antamaan lahjoituksia heidän palvelutyölleen itsekkäistä syistä – saadakseen vastineeksi tässä elämässä – he saattavat kehottaa ihmisiä antamaan lahjoituksia sellaiseen palvelutyöhön, johon Jumala ei ehkä halua heidän osallistuvan.

K: Missä tilanteissa nykyään, jos koskaan, sinun pitäisi sanoa jotain, mikä antaa vaikutelman, että olet tekemässä sitovaa sopimusta, vaikka todellisuudessa et olekaan? (ks. Matt. 23:16–22)

V: Kun vihjaat tahallaan, että kyseessä on sitova sopimus, vaikka tarkoituksesi onkin, ettei se ole sitä, käytät petosta harhauttaaksesi henkilöä, joka ymmärtää vihjauksesi. Sinun tulisi luopua ”kiertelevistä valoista” ja olla ”selkeä ja suoraviivainen”, ja antaa ”kyllä” olla ”kyllä” ja ”ei” olla ”ei”, kuten Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa 5:37.

K: Miksi Jeesus kutsui ihmisiä typeriksi Matteuksen evankeliumin 23. luvun 17. jakeessa, vaikka Hän käski meitä olemaan kutsumatta heitä typeriksi Matteuksen evankeliumin 5. luvun 22. jakeessa?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa, vaikka toinen seikka on tärkeämpi.

Matteuksen evankeliumin 5:22 kohdassa käytetty sana ”typerys”, raca, on halventava slangitermi, joka kirjaimellisesti tarkoittaa ”tyhjäpää”. Englanninkielinen ilmaisu ”airhead” on hyvin samankaltainen. Jeesus ei pilkannut ihmisiä halventavasti käyttämällä tätä sanaa Matteuksen evankeliumin 23:17 kohdassa, emmekä mekään saa kutsua ihmisiä sillä nimellä. Jeesus käytti typerystä kuvaavaa sanaa, joka ei kuitenkaan ollut slangisana: moroi. Lisäksi meidän tulee pitää ihmisiä suuressa arvossa, sillä heidät on luotu Jumalan kuvaksi, eivätkä he ole arvottomia.

K: Miten nämä ”voi teitä” -varoitukset Matteuksen evankeliumin luvussa 23:23–28 eroavat muista?

V: Muissa kirouksissa kritisoitiin sitä, mitä fariseukset opettivat ja sanoivat. Nämä kiroukset kritisoivat sitä, millaisia he ovat sisimmältään, sekä heidän esimerkkiään. Heidän esimerkkinsä ei ole hyvä, mutta se ei myöskään ole 100-prosenttisesti paha. Se näyttää hyvältä ulkoisesti, mutta on sisältä täynnä pahuutta; ja ihmiset näkevät sen läpi. Jeesus antaa suositellun etenemisjärjestyksen Matteuksen evankeliumin 23:26:ssa. Hän sanoo, että on ensin huolehdittava sisäpuolesta, ja sitten myös ulkopuoli tulee puhtaaksi. Ulkopuolen puhdistamisessa ei ole paljon järkeä, jos sisäinen saasta valuu jatkuvasti ulos. Rituaali ilman todellisuutta on pahempaa kuin ei rituaalia eikä todellisuutta.

K: Miten ihmiset nykyään suodattavat hyttysen ja nielevät kamelin, kuten Matt. 23:24:ssä sanotaan?

V: Ensinnäkin ihmiset tekevät niin yleensä tahattomasti. Itse asiassa aramean kielessä tämä on eräänlainen sanaleikki, sillä hyönteistä tarkoittava sana qamla’ on hyvin samankaltainen kuin kamelia tarkoittava sana gamla’. Lähin vastine englanniksi olisi ”suodattaa hyönteinen ja nielaista lepakko”.

Ihmiset tekevät näin joko siksi, että heillä ei ole aavistustakaan siitä, mikä on tärkeää ja mikä ei, tai sitten he päättävät tahallaan keskittyä pieniin, merkityksettömiin asioihin, joiden lopputuloksella ei ole suurta merkitystä, sen sijaan että keskittyisivät tärkeisiin asioihin, joihin he eivät mielellään kiinnitä huomiota. Jotkut ihmiset haluavat yksinkertaisesti sivuuttaa ongelmat, joissa he eivät menesty, ja keskittyä siihen, missä he menestyvät. Toisinaan he taas haluavat nipottaa jopa pienimpiäkin ongelmia toisissa ja sivuuttaa sen, mitä toiset tekevät hyvin.

Yksinkertainen kysymys, jonka voit esittää itsellesi, on: jos on kaksi asiaa, millä perusteilla sanoisit yhden olevan toista tärkeämpi, sen lisäksi, mitä tunnet sillä hetkellä?

K: Mitä merkitystä puhtaalla maljalla on Matt. 23:25:ssä?

V: Edellisen jakeen, jossa puhutaan hyönteisen suodattamisesta, hengessä fariseukset olivat erimielisiä juuri tästä asiasta. Hillelin koulukunnan edustajat (jotka olivat hallitsevampia vuoden 70 jKr. jälkeen) katsoivat, että malja oli puhdas, jos sen sisäpuoli puhdistettiin. Shammain koulukunnan edustajat (jotka olivat hallitsevampia ennen vuotta 70 jKr.) puolestaan katsoivat, että malja ei ollut puhdas, ennen kuin sekä sen sisä- että ulkopuoli oli puhdistettu. Jeesus sanoi, että käytännössä he puhdistivat kupin ulkopuolen, mutta eivät sisäpuolta.

Katso Jacob Neusner, ”First Cleanse the Inside”, teoksessa NTS 22 [1976], s. 486–496, Mishna Kelim 2:1; 25:1, 7–9 ja Berakoth 8:2.

K: Mitä Jeesus tarkoittaa Matt. 23:27–29:ssä valkoisiksi kalkituista haudoista?

V: Kalkkimaalaus on valkoista maalia, joka näyttää hyvältä, mutta alkaa irrota seuraavan sateen myötä. Adar-kuussa, maaliskuussa, kun kuiva kausi alkoi, juutalaiset kalkittivat hautoja, jotta ne näyttäisivät paremmilta. Se, mikä sopii kuolemalla täytetylle haudalle, ei sovi uskovalle, jonka pitäisi olla täynnä elämää.

Jeesuksen aikana Herodes panosti voimakkaasti hautojen rakentamiseen ja kunnostamiseen, vaikka Herodes antoi myös ryöstää hautoja, ja Jeesuksen kuulijat saattoivat ymmärtää, että viittaus koski myös Herodesta.

K: Kuka oli Sakarja (tai Zacharias) (Mt 23:35 ja Luuk. 11:51)?

V: Kyseessä ei ollut profeetta Sakarja. Pikemminkin kyseessä oli pappi Sakarja, jonka Joas surmasi 2. Aikakirjojen 24:20–21:ssä. 2. Aikakirjat oli heprealaisen Raamatun järjestyksessä Vanhan testamentin viimeinen kirja, joten kun Jeesus viittasi marttyyreihin Abelinista Sakariaan, hän mainitsi Vanhan testamentin ensimmäisen marttyyrin viimeiseen asti.

K: Oliko Matteuksen evankeliumin 23:35 kohdassa mainittu kuollut Sakarja Berekian poika vai Jehojadan poika, joka surmattiin temppelin ja alttarin välissä 2. Aikakirjan 24:20–21 kohdassa?

V: Ensin esitellään neljä kristittyjen näkemystä ja sitten kunkin näkemyksen tueksi esitettävät tosiasiat.

1. Sakarja, Jehojadan poika

Tämä näkemys sopii yhteen kaiken kanssa, kun ymmärretään, että ilmaisu ”Berechian poika” on kirjuriin lisäys

2. Sakarja, Berechian poika

Tämä näkemys sopii yhteen kaiken kanssa, kun ymmärretään, että Kristus antaa meille uutta tietoa siitä, miten profeetta Sakarja kuoli.

3. Jehojadalla oli kaksi nimeä: Berekia saattoi olla lempinimi, joka tarkoitti ”Jumalan siunaamaa”. Tämä näkemys juontaa juurensa Hieronymukselta (373–420 jKr.).

4. Esivanhempi: Ehkä Jehojadan poika Sakarja oli Sakarjan isoisä tai esivanhempi, ja he olivat sama henkilö.

Eri näkemyksiä tukevat tosiasiat:

Berechian poika Sakarja toimi papina vuosina 520–480 eKr. Hän oli kronologisesti yksi Vanhan testamentin viimeisistä kirjoittajista, eikä Vanhassa testamentissa kerrota, miten hän kuoli.

Pappi Jehojadan poika Sakarja surmattiin noin vuonna 800 eKr., ennen pakkosiirtolaisuutta. Hänen isänsä Jehojada eli 130 vuotta ja haudattiin Jerusalemiin kuninkaiden joukkoon 2. Aikakirjan 24:15–16 mukaan. Päivämäärien perusteella ei ole mahdollista, että nämä kaksi Sakariaa olisivat sama henkilö.

Septuagintassa Jehojadan poikaa kutsutaan ”Azariasiksi, papin Jodaen pojaksi”, ja kirjan kirjoittajaa ”Zekariaaksi, profeetta Addon pojan Barachian pojaksi”. Näin ollen Septuagintassa ei tässä yhteydessä näy mitään eroa, paitsi nimien ääntämisessä.

Targum, Jeremian valitusvirret 2:20, ja [ilmeisesti] Johannes Krysostomos sanovat, että profeetta Sakarja, Berechian poika, surmattiin temppelin ja alttarin välissä. (En ole kuitenkaan pystynyt itsenäisesti vahvistamaan, mitä Johannes Krysostomos sanoi tästä.)

Sakarjan hauta oli näkyvä maamerkki Jerusalemissa Kristuksen aikana.

Sakarja oli yleinen nimi. Raamatussa on itse asiassa 32 eri henkilöä, joiden nimi on Sakarja.

Raamatun ulkopuolella Barukin/Barisin/Bariscaeuksen poika Sakarja surmattiin kahden kiihkoilijan toimesta Josephuksen teoksen Juutalaissodat 4:334–344 mukaan. Hänet surmattiin temppelialueella, mutta todennäköisesti ei temppelin ja alttarin välissä, joten tämä on väärä johtolanka, varsinkin kun Juutalaissodat sijoittuvat Kristuksen ajan jälkeen.

2. Aikakirja oli juutalaisen Vanhan testamentin järjestyksessä viimeinen kirja. Vaikka Jehojadan poika ei ollut kronologisesti viimeinen marttyyri, Abelin mainitseminen Jehojadan pojan Sakarjan yhteydessä oli ikään kuin kristitty sanoisi ”1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan”.

Luuk. 11:51:ssä ei esiinny ilmausta ”Berechian poika”.

Irenaeus (182–188 jKr.) teoksessaan *Häresioita vastaan* (5. kirja, luku 14.1, s. 541) lainaa Matteuksen evankeliumia 23:35 sanoen: ”Zekaria, Barachian poika”. Jos tämä siis olikin kirjoittajan lisäys, se oli silti olemassa jo ennen Irenaeuksen teoksen kirjoittamista. Myös Tatianuksen teoksessa ”Diatessaron” (n. 172 jKr.) mainitaan Sakarja, Berechian poika (osa 41). Ilmeisesti on olemassa yksi kreikankielinen käsikirjoitus, joka on vanhempi kuin Sinaiticus ja Vaticanus ja jossa on Matteuksen evankeliumin 23:35. Se on p77 (2. vuosisadan puolivälistä loppupuolelle), ja siinäkin mainitaan ” in poika Barachia”. Jos siis ” in poika” olisi lisäys, se olisi pitänyt lisätä hyvin varhain, ennen noin vuotta 170 jKr.

Origenes (225–254 jKr.) viittaa myös tähän jakeeseen ja mainitsee Barachian pojan Sakarjan teoksessaan ”Origenes Africanukselle”, luku 9, s. 389.

K: Onko Matt. 23:35:ssä tarkoitettu, että fariseukset rangaistaan isiensä synneistä, vaikka Hes. 18 ja 5. Moos. 24:16 sanovat, ettei ihminen ole syyllinen isänsä synteihin?

V: Ihmisiä ei pidetä syyllisinä isiensä tekoihin. Jos he kuitenkin a) eivät tuomitse isiensä syntejä ja b) tekevät itse samoja syntejä, heidät rangaistaan omasta syyllisyydestään, koska he ovat tehneet samoja syntejä kuin isänsä.

K: Matt. 23:37–40: Koska Jeesus halusi koota Jerusalemin, miksi näin ei tapahtunut, kun Jumala on Kaikkivaltias, Kaikkitietävä ja [väitetysti] Kaikkirakastava?

V: Jeesuksen viimeisissä kirjatuissa julkisissa sanoissa juutalaisille näkyy sekä sydämen särkyä että tuomiota. Jumala ei ole pelkästään rakastava. Se, että Jumala on rakastava, ei tarkoita, että Jumala olisi pelkkää rakkautta tai että Jumala olisi pelkästään rakastava, sen enempää kuin se, että Jumala on vihainen, tarkoittaa, että Jumala olisi pelkkää vihaa tai että Jumala olisi pelkästään vihainen. Sama pätee lempeyteen tai mustasukkaisuuteen. Jumala on universumin rakastavin olento, mutta Jumalan rakkaus ei sulje pois Hänen muita ominaisuuksiaan.

Jumala päätti luoda meidät vapaalla tahdolla, ja kun ihmiset hylkäsivät Kristuksen – mistä seurasi ikuiset seuraukset – Jumala päätti olla pakottamatta heitä hyväksymään Kristusta, vaan noudattaa heidän päätöstään, vaikkakin se tapahtui Jeesuksen kyynelten saattelemana.

K: Osoittaako Matt. 24:3–44, että Jeesus palasi näkymättömästi vuonna 1914, kuten Jehovan todistajat ovat opettaneet?

V: Ei. Tässä käytetty kreikkalainen sana parousia voi tarkoittaa joko ”tuloa” tai ”läsnäoloa”, ja Jehovan todistajien Uuden maailman käännös tulkitsee sen merkityksen ”läsnäoloksi”. Jos Kristus olisi palannut vuonna 1914, kukaan ei olisi nähnyt Häntä, se ei olisi vaikuttanut mihinkään, ja se olisi ollut ristiriidassa sekä Ilmestyskirjan 1:7:n kanssa – jossa sanotaan, että jokainen silmä näkee Hänet – että Apostolien tekojen 1:11:n kanssa. Ennen kuin Jeesus todella tulee, tulee olemaan monia vääriä väitteitä siitä, että Kristus olisi tullut jo aiemmin, Matteuksen evankeliumin 24:5 mukaan. Vaikka Jehovan todistajat eivät itse asiassa sanoneet ”olevansa Kristus”, väitteet ihmisiltä, jotka sanoivat olevansa Kristus – kuten Rev. Moon, Guru Maharaj Ji, Jim Jones jne. – tapahtuivat kaikki tämän ajankohdan jälkeen.

K: Miksi Matt. 24:19–20:n mukaan tämä on erityisen kauheaa raskaana oleville naisille ja imettäville äideille?

V: Yksi syy saattaa löytyä kristillisestä elokuvasta A Distant Thunder. Niillä, jotka eivät ole ottaneet pedon merkkiä, tulee olemaan vaikeaa.

Loppuaikoina on ihmisiä, jotka eivät ole uskovia, ja ennen kuin he ottavat pedon merkin, heidän on tehtävä valinta.

K: Mitä merkitystä on sillä, jos tämä pako tapahtuu sapattina (Mt 24:20)?

V: Huomaa, milloin tämä tapahtuu. Loppuaikoina monet juutalaiset kääntyvät Kristuksen puoleen, kuten Sakarja 12:10–12 ja Roomalaiskirje 11 kertovat. Juutalaiset noudattavat edelleen Vanhan testamentin lakeja ja pitävät edelleen sapattia.

K: Pitäisikö meidän siis nykyään noudattaa sapattia (perjantaista auringonlaskusta lauantaihin auringonlaskuun) Matt. 24:20:n perusteella?

V: Kristityillä on kaksi vastausta.

1. On pieni joukko aitoja kristittyjä, kuten esimerkiksi seitsemännen päivän baptistit, jotka sanovat kyllä.

2. Toinen vastaus on ”ei”, koska tämä jae viittaa juutalaisiin, jotka etsivät Jumalaa. Ylösotto saattaa olla jo tapahtunut tähän mennessä.

K: Miten Jumala voi Mt 24:22:ssa ”lyhentää” tulevia päiviä?

V: Tämä ei tarkoita, että päivät olisivat alle 24 tuntia pitkiä, vaan että tämä vakavan vainon aika olisi ajallisesti lyhyempi tai että päiviä olisi vähemmän.

K: Miksi Jumala sallisi Matt. 24:23–27:n mukaan, että Kristusta etsivät ihmiset joutuisivat väärän Kristuksen harhauttamiksi?

V: Joskus ihmiset väittävät etsivänsä vastausta, mutta he hyväksyvät vain yhden ennalta määrätyistä vastauksista, joista he ovat jo päättäneet.

Tähän kysymykseen olisi vaikea vastata, jos Jumala ei olisi koskaan antanut mitään keinoa erottaa todellista Kristusta väärennöksistä. Jumala on antanut ainakin seitsemän tapaa tunnistaa, onko jokin uskonnollinen ryhmä hengellinen väärennös vai ei.

1. Hyväksyvätkö ja opettavatko he sitä, mitä Jumala sanoo Raamatussa, vai toimivatko he sen vastaisesti? Jos ryhmä ei ole oikeassa jokaisessa pienessäkin yksityiskohdassa, se ei tarkoita, että se olisi hengellinen väärennös, kuten Roomalaiskirjeen 14. luku ja 1. Korinttolaiskirjeen 8:9–11 osoittavat. Mutta jos he ovat väärässä siinä, mitä Paavali kutsui 1. Korinttolaiskirjeen 15:1–5:ssä ensisijaisiksi asioiksi, tai jos he kieltävät, että Jeesus, Messias, on tullut lihaksi (1. Johanneksen kirje 4:1–3), tai jos he saarnaavat erilaista Jeesusta (2. Korinttolaiskirje 11:1–15) tai heillä on erilainen evankeliumi (Galatalaiskirje 1:6–10), pidä sinä ja perheesi heistä etäällä.

2. Tähän liittyen: eivätkö he niinkään kiistä Raamattua kuin kieltäydy vahvistamasta sen opettamia tärkeitä asioita? 2. Timoteuksen kirjeen 3:5–7 mukaan meidän ei tule olla missään tekemisissä niiden kanssa, joilla on hurskauden ulkonäkö, mutta jotka kieltävät sen voiman.

3. Onko heidän hengellinen kokemuksensa joko olematon vai outo? Vietävätkö he aikaa rukouksessa ja Jumalan sanan lukemisessa? Onko heillä outoja uskonnollisia käytäntöjä, joita ei löydy Raamatusta?

4. Elävätkö he elämäänsä Raamatun opetusten mukaisesti? Jos joku väittää olevansa kristitty, mutta elää elämäänsä joillakin keskeisillä alueilla Jumalan tahdon vastaisesti, 1. Korinttolaiskirjeen 5:9–13 ja 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:10,14 sanovat, että meidän ei pitäisi olla heidän seurassaan.

5. Olisiko uskonnollinen liittoutuminen heidän kanssaan selvä tapaus ”palvonnasta paholaisten kanssa” tai valjaissa olemisesta epäuskoisten kanssa? 1. Korinttolaiskirjeen 10:20 ja 2. Korinttolaiskirjeen 6:14–17 varoittavat meitä tästä ja kehottavat meitä irtautumaan siitä.

6. Jos joku väittää olevansa palannut Kristus, tuliko hän todella taivaasta pilvissä, vei kristityt ylös ja täytti evankeliumien ja Ilmestyskirjan profetiat?

7. Uskovat voivat myös rukoilla todellista Jumalaa, ja Hän auttaa meitä näkemään, mikä on oikein. Eräs kristitty ystäväni kertoi minulle, että heti sen jälkeen, kun hän oli alkanut uskoa, muutamat mormonilähetyssaarnaajat tulivat puhumaan hänen kanssaan. Hän tajusi, että koska hänen Raamatun tuntemuksensa oli tuolloin rajallista, hänellä ei ollut aavistustakaan, olivatko mormonit oikeassa vai väärässä. Niinpä hän rukoili Jumalaa auttamaan häntä ja avasi sitten Raamatun lukeaakseen. Heti ensimmäiseltä sivulta, jonka hän avasi, hän luki Matteuksen evankeliumin 7:15! Siinä sanotaan: ”Varo vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisimmältään ovat raivokkaita susia.”

K: Jos joku seuraisi väärää Kristusta tai muuta hengellistä väärennöstä Matt. 24:23–27:n mukaisesti ja viattomasta tietämättömyydestään johtuen ei osaisi erottaa, onko se väärennös, miksi Jumala sallisi tämän?

V: Tähän on kaksi toisiaan täydentävää vastausta.

Jumala on aktiivinen: Hän voi järjestää tapahtumat niin, että kristitty pääsee kosketuksiin kyseisen henkilön kanssa ja voi näyttää hänelle totuuden. Silloin henkilön on päätettävä, rakastaako hän enemmän omaa järjestöään vai totuutta. Mitään jumalaa, joka ei ole totuuden Jumala, ei kannata palvella. Olen kuullut lähetyssaarnaajista Afrikassa ja Aasiassa, joiden luokse on tullut ihmisiä sanomassa, että Jumala puhui heille ja kertoi, että lähetyssaarnaaja oli Jumalalta. Meidän ei tarvitse olla huolissamme siitä, ettei Jumala välittäisi tai ettei Hän olisi aktiivinen. Meidän on kuitenkin rohkaistava kristittyjä olemaan välittäviä ja aktiivisia.

Jumala on oikeudenmukainen: Jumala tuomitsee ihmiset sen perusteella, mitä he tietävät (Roomalaiskirje 4:15; 5:13), eikä syntiä lasketa siellä, missä ei ole lakia. Jokainen, jolla ei nykyään aidosti ole ollut mahdollisuutta kuulla evankeliumia, saattaa olla samankaltaisessa tilanteessa kuin Kristusta edeltävä pakanalainen, joka ei koskaan kuullut evankeliumia, tai kuollut vauva.

K: Opettaako Matt. 24:23–24, että jokaisella meistä on sisällämme ”kosminen Kristus”, kuten jotkut New Age -liikkeen kannattajat väittävät?

V: Ei suinkaan. Tämä jae opettaa, että on monia, jotka väittävät väärin olevansa Kristus. Jeesus on Kristus, ja vaikka meidän tulee pyrkiä elämään yhä enemmän Kristuksen kaltaisesti, mikään tässä jakeessa – eikä missään muuallakaan Raamatussa – ei sano, että meidän pitäisi yrittää ottaa Kristukselle kuuluva kunnia ja kunnioitus itsellemme. Kristityt saavat asua Jumalan kanssa ikuisesti kirkkaudessa, mutta meistä ei tule Jumalaa eikä edes pieniä jumalia.

K: Miten valitut (taivaaseen päässeet) voivat tulla harhaanjohdetuiksi (Mt 24:24)?

V: Melko helposti. Valituilla tarkoitetaan sekä niitä, jotka ovat pelastuneet, että niitä, jotka eivät ole vielä pelastuneet, mutta jotka tulevat pelastumaan. Monet kristityt ovat entisiä mormoneja, entisiä Jehovan todistajia ja entisiä jäsenten muihin hengellisiin harhaoppeihin.

K: Liittyykö Matt. 24:27:ssä mainittu idästä länteen välkkyvä salama bahá’í-messiaaseen, jota kutsutaan Bahá’u’llahiksi, ja samana vuonna (1863) ilmestyneeseen sähkötyslaitteeseen?

V: Ei. Vaikka bahá’ít ovat kertoneet minulle, että sähkötyslaite täyttää tämän Matteuksen evankeliumin profetian, tämä on väärin ainakin viidestä syystä.

1. Telegrafi ei edes olisi yhtä lähellä profetian täyttymistä kuin ukkonen, sähkö, ydinräjähdys tai jokin näkyvä ilmiö. Huomaa, että Matteuksen evankeliumin 24:27 sanoo: ”Sillä niin kuin salama tulee idästä ja loistaa länteen asti…”

2. Todellinen Kristus palaa näkyvästi pilvissä (Apostolien teot 1:11; Ilmestyskirja 1:7), eikä Bahá’u’lláh seissyt tai tullut minkään pilven päällä, ellei sitten lasketa mukaan sumuista ajattelua. ;-)

3. Bahá’u’lláh ei myöskään ole palannut Kristus, koska hänen opetuksensa kutsuu Kristuksen opetusta valheeksi. Todellinen Kristus sanoi, ettei Isän luo ole muuta tietä kuin Hänen kauttaan.

4. Lisäksi profetiat Kristuksen paluusta, mukaan lukien kristittyjen tempaus, se, että neljännes maailman väestöstä kuolee miekkaan, nälänhätään ja ruttoon, sekä muut Ilmestyskirjan tapahtumat eivät ole vielä täyttyneet.

5. Matteuksen evankeliumin 24. luvussa sanotaan myös, että ennen kuin todellinen Kristus palaa, tulee ensin monia vääriä kristuksia.

K: Mitä tarkoittaa Matt. 24:28:ssa ja Luuk. 17:37:ssa se, että ”missä ruho on, sinne kerääntyvät korppikotkat”?

V: Kuvallisesti sanottuna: aivan kuten korppikotkat löytävät ruumiit riippumatta siitä, missä ne sijaitsevat, myös Jumalan kosto löytää ne, jotka hylkäävät Jumalan ja ovat hengellisesti kuolleita. On mielenkiintoista, että Jeesus käyttää tässä lintujen vertausta; linnuista mainitaan myös Ilmestyskirjan 19:17–21.

K: Miten Mt 24:29:ssä aurinko voi pimentyä ja tähdet pudota taivaalta?

V: Vaikka Jumalalla on valta muuttaa auringon säteilyä ja saada tähdet liikkumaan tai tuhoutumaan, tämä voi sen sijaan viitata siihen, että aurinko pimenisi ja tähdet muuttuisivat näkymättömiksi maan päällä oleville tarkkailijoille. Tähän voi johtaa monia syitä, kuten saastuminen, tulivuoret, palavat öljylähteet ja ydinräjähdykset.

K: Ovatko pilvet Matt. 24:30:ssa asioita, jotka ovat ristiriidassa ihmisten tapojen ja toiveiden kanssa, kuten bahá’ít opettavat teoksessa *Bahá’u’lláh ja uusi aikakausi*, s. 280–281?

V: Ei. Paitsi että kaikki näkevät Jeesuksen, kun hän palaa pilvissä, ja maan kansat surraavat hänen takiaan (Ilm. 1:7), myös sama Jeesus palaa pilvissä täsmälleen samalla tavalla kuin hän lähti, Apostolien tekojen 1:9–11 mukaan.

K: Mitä mieltä olet henkilökohtaisesti ylösnousemuksesta (Mt 24:31)? (eräs kristitty kysyi minulta tätä)

V: Kannatan sitä. ;-) Vakavasti puhuen, annan sinulle ensin yleiset kristittyjen näkemykset ylösnousemuksen ajankohdasta ja lopuksi oman kantani.

Ennen vihan aikaa: Ylösnousemus tapahtuu ahdistuksen aikana, mutta juuri ennen kuin Jumalan viha vuodatetaan. Tämän näkemyksen tärkein peruste on päätelmä: tottelevaiset uskovat joutuvat usein kärsimään ihmisten vihasta, mutta he eivät koskaan joudu kärsimään Jumalan vihasta. Marvin Rosenthal kirjoitti kirjan, jossa hän puolustaa tätä näkemystä. Hän oli aiemmin esikärsimyksen kannattaja.

”Pre-trib”: Ylösnousemus tapahtuu juuri ennen ahdistuksen alkua. Edellisen näkemyksen tukena on se, että Ilmestyskirjassa ei mainita seurakuntaa seitsemälle seurakunnalle osoitettujen kirjeiden jälkeen. ”Pre-trib”-kannattajat uskovat, että ylösnousemus tapahtuu Ilmestyskirjan 4:1 kohdassa, kun Jumala sanoo Johannekselle: ”Tule tänne ylös”. Dispensationalistinen ”Bible Knowledge Commentary: New Testament” (s. 79) edustaa kylläkin esikärsimysnäkökantaa, mutta ei usko, että Matteuksen evankeliumin 24. luku viittaa ylösnousemukseen. Myös dispensationalistinen ”Tony Evans Bible Commentary” (s. 910) toteaa, että tämä viittaa ylösnousemuksen jälkeiseen ahdistuksen aikaan, eikä siis koske ylösnoussutta seurakuntaa.

Koska kukaan ei tiedä hetkeä Matteuksen evankeliumin 24. luvussa, ja jos ihmiset tietäisivät, milloin ahdistuksen aika alkaa, uskovat voisivat selvittää, milloin ylösnousemus tapahtuisi, jos posttribulaation kanta olisi totta.

Tribulaatiota edeltävän näkemyksen suosikkilause on: ”Seuraava tapahtuma profeetallisessa kalenterissa on seurakunnan tempaus.” Heidän pääasiallinen perustelunsa on, että 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:2:ssa sanotaan, että Herra tulee kuin ”varas yöllä”. Tätä näkemystä vastaan 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:1–3 kuitenkin sanoo, että ”kokoontumista” ei tapahdu ennen kuin kapina on alkanut ja laittomuuden ihminen on paljastunut. Näin ollen ” ” -profeetallisen kalenterin seuraavat kaksi tapahtumaa ovat kapina ja laittomuuden miehen paljastuminen, EI ylösnousemus. (Tietenkin ”pre-trib”-koulukunta voi vastata, että ylösnousemus voisi tapahtua välittömästi näiden tapahtumien jälkeen, eikä ahdistuksen aika ala ennen sitä.)

”Mid-trib”-koulukunta uskoo, että ylösnousemus tapahtuu ehkä hieman ennen ”pre-wrath”-koulukunnan ajattelua, ja sillä on samankaltaisia perusteita.

”Post-trib”-koulukunta uskoo, että ylösnousemus tapahtuu ahdistuksen lopussa. Heidän pääasiallinen perustansa on 1. Korinttolaiskirje 15:52, jossa sanotaan, että meidät muutetaan ”viimeisen pasunan soidessa”. Toiset näkemykset kuitenkin sanovat, että tämä on viimeinen pasuna, jonka uskovat kuulevat, ei viimeinen soitettu pasuna.

”No-trib”: Monet preteristit uskovat, ettei ahdistuksen aikaa tule lainkaan. Heidän on tulkittava Matteuksen evankeliumin 24:31 ja suurinta osaa Ilmestyskirjasta hyvin symbolisesti. Kannattaa kuitenkin suhtautua erittäin varauksellisesti kaikenlaisiin tulkintoihin, jotka tekevät Raamatun kohdista merkityksettömiä tai väittävät, että tavallinen Raamattua lukeva ihminen joutuu yleensä harhaan lukemansa perusteella.

Pan-trib: Jumala voi saada ylösnousemuksen tapahtumaan milloin tahansa Hän haluaa, eikä Hän sano Raamatussa selvästi, milloin se tapahtuu. Henkilö voi sanoa olevansa ”pan-trib”, jos kaikki lopulta järjestyy.

Kallistun ”pre-wrath”-näkökulmaan, mutta olen silti ”pan-trib”. Erilaisia näkökulmia varten voit lukea artikkelit ”The Rapture Pre-, Mid-, or Post-Tribulational” ja ”The Pre-Wrath Rapture of the Church”.

K: Missä kohdassa Matt. 24:31, 1. Tess. 4:16 ja 1. Kor. 15:52 mainittu trumpettisoitto on viimeinen trumpetti?

V: 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:16 puhuu kovasta trumpettisoitosta, mutta 1. Korinttolaiskirjeen 15:52 rinnastaa tämän Jumalan ”viimeiseen trumpettiin”. Ilmestyskirjassa 8:6–9:21 ja 11:15 soi seitsemän trumpettia, mutta kuten teoksessa 1001 Bible Questions Answered (s. 270–271) todetaan, ei ole välttämätöntä, että ”viimeinen trumpetti” olisi yksi näistä seitsemästä trumpetista; se voisi olla myös jokin muu.

K: Mitä viikunapuu edustaa Matt. 24:32:ssa?

V: Tämä voi olla vertaus tuomiosta, jossa hedelmättömänä pysyvä viikunapuu edustaa Israelia, joka kuihtuu.

Tietenkään ei voi tarkastella jokaisen vertauksen yksityiskohtaa ja antaa sille erillistä, erillistä merkitystä. Viikunapuun vertauksen merkitys on valvoa ja olla valppaana tulevaisuuden suhteen, ja Jeesus ”käyttää viikunapuun taipumusta kukkia ja tuottaa hedelmää positiivisena merkkinä tulevaisuuteen katsomisesta”.

K: Matt. 24:34:ssä ja Mark. 13:30:ssa sanotaan, että ”tämä sukupolvi” ei katoa ennen kuin Jeesus tulee. Miten tämä on mahdollista? (Liberaali humanisti Albert Schweitzer esitti tämän vastalauseen.)

V: Kristityillä on kolme erilaista vastausta.

a) Kreikankielinen sana ”genea”, joka tarkoittaa sukupolvea, voi itsessään viitata rotuun. Thayerin Uuden testamentin kreikkalaisen sanakirjan (s. 112) mukaan sana ”genea” tarkoitti:

a1) samaa sukua olevat ihmiset tai perhe: Josephus, Juutalaisten muinaishistoria 4.8.7 (kirjoitettu noin vuosina 93–94 jKr.), Septuaginta, 1. Mooseksen kirja 31:3 jne.

a2) peräkkäisiä jälkeläisiä: Filon

a3) aikakausi: Herodotos 2,132, Herakleitos Plutarkhoksessa, Apostolien teot 14:16. 1 Qp:ssa (Pesher) Habakuk 2:7; 7:3 termi ”viimeinen sukupolvi” voi tarkoittaa useita elinaikoja.

b) Tämän ja vastaavan kreikkalaisen sanan, joka voi tarkoittaa vain sukua (gonea), välillä on vain yhden kirjaimen ero, joten kyseessä saattaa olla painovirhe. Kaikissa nykyisin käytettävissä olevissa Uuden testamentin käsikirjoituksissa lukee kuitenkin genea.

c) Kaikkia näitä asioita tarkoittava kreikkalainen sana panta tauta tarkoittaa, että tämä sukupolvi oli se sukupolvi, joka näki edeltävät merkit. (Difficulties in the Bible, s. 173–174; Now That’s a Good Question, s. 495–496)

K: Tarkoittaako Matt. 24:34 ja Mark. 13:30, että kaikki nämä asiat tapahtuvat yhden sukupolven kuluessa vuodesta 1914, kuten Jehovan todistajien Vartiotorni, vol. 15, helmikuu 1986, s. 5 opetti?

V: Ei. Jehovan todistajat ovat opettaneet, että Jeesus Kristus palasi näkymättömästi vuonna 1914 ja että Matteuksen evankeliumin 24. luvussa mainitut tapahtumat tulisivat tapahtumaan yhden sukupolven kuluessa siitä. Jos kuitenkin perusoletus, että Jeesus palasi vuonna 1914, on virheellinen, myös heidän perustelunsa on virheellinen. Tämä on esimerkki niin sanotusta eisegesiasta eli siitä, että raamattuun luetaan haluttu merkitys, sen sijaan että harjoitettaisiin ”eksegeesiä”, jossa raamatusta pyritään saamaan esiin se, mitä siinä sanotaan.

K: Jos Jumala on kaikkitietävä, miksi Jeesuksella ei ollut tietoa tuonpuoleisesta, kuten Ahmad Deedat väittää (Mt 24:36 ja Mk 13:32)?

V: Deedat ei ole tässä asiassa rehellinen. Tämä jae kertoo, että Jeesus ei tiennyt paluunsa päivää ollessaan maan päällä. On valhe väittää, että tämä jae sanoisi Jeesuksen olleen tietämätön tuonpuoleisesta. Uskooko Deedat todella, että evankeliumien Jeesuksella ei ollut tietoa taivaasta, helvetistä eikä lainkaan ”tietoa tuonpuoleisesta”? Epäilen, että Deedat itse edes uskoi omia sanojaan tässä asiassa.

K: Koska Jumala on kaikkitietävä ja Jeesus on Jumala, miksi Jeesus ei tiennyt paluunsa päivää, kuten Matt. 24:36 ja Mark. 13:32 kertovat?

V: Jeesus tyhjensi itsensä monista Jumalan ominaisuuksista ollessaan maan päällä, kuten Filippiläiskirjeen 2:6–8 ja Johanneksen evankeliumin 17:5 osoittavat. Siten, vaikka tätä lauseita ei olisikaan Matteuksen evankeliumissa, olisi järkeenkäypää, ettei Jeesus tiennyt kaikkea ollessaan maan päällä. Taivaassa kuitenkin, osana Kolminaisuutta, Jeesus on kaikkitietävä.

Athanasius (331 jKr.) sanoo, että Jeesus Jumalana tiesi kaiken, mutta ihmisyydessään Jeesus kantoi tietämättömyyttä eikä tiennyt lihan mukaan. Kun Jeesus kasvoi tiedossa lihan mukaan, Jeesus ihmisyydessään ei vielä tiennyt tätä. Neljä puhetta arianilaisia vastaan, puhe 3, luku 28.42–58, s. 416–425.

Athanasius kirjoittaa myös: ”Ja Hän [Jeesus] tiesi, missä Lasarus makasi, ja silti Hän kysyi; sillä Jumalan Kaikkipyhä Sana, joka kesti kaiken meidän vuoksemme, teki näin, jotta kantaen meidän tietämättömyyttämme Hän voisi suoda meille tiedon omasta ainoasta ja todellisesta Isästään sekä Itsestään…” Neljä puhetta arianilaisia vastaan, puhe 3, luku 27.38, s. 414.

Tässä on, mitä kristitty piispa Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.) kirjoitti: ”Jumalan teot ovat siis ihmisluonnon ymmärryksen ulottumattomissa eivätkä sovi yhteen järkiperäisen ajattelumme kanssa, sillä rajattoman ikuisuuden toiminta vaatii ääretöntä kykyä mitata asioita. Siksi se, että Jumala tuli ihmiseksi, että Kuolematon kuolee, että Ikuinen haudataan, ei ole järjen johtopäätös vaan voiman rajoitus. Toisaalta se ei riipu ajattelutavastamme vaan kaikkivaltiudesta, että Hän ilmestyy Jumalana ihmisestä, kuolemattomana kuolleesta ja ikuisena haudatusta. Siksi Jumala herättää meidät eloon Kristuksessa Hänen kuolemansa kautta.” Teoksesta ”Kolminaisuus”, 1. kirja, luku 13, s. 44

K: Tiesikö Pyhä Henki, hyvin lyhyesti sanottuna, milloin Jeesus palaisi, kuten Matt. 24:36:ssa sanotaan?

V: Vaikka kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että Jeesus maan päällä tuolloin ei tiennyt tätä, kristityillä on kaksi näkemystä Pyhän Hengen tietämyksestä tästä asiasta. Mielestäni toinen näkemys on oikea.

1) Pyhä Henki ei tiennyt/ei tiedä

Kolminaisuudessa oleva Jumala tietää kaiken, ja Pyhä Henki itse tietää kaiken paitsi tämän yhden seikan. Paluun ennalta määrätty ajankohta on tällä hetkellä tiedossa vain Isälle.

2) Pyhää Henkeä ei tässä yhteydessä tarkastella.

Sanoilla kuten ”kaikki” (esim. Roomalaiskirjeen 3. luvussa) ja ”kukaan” viitataan Raamatussa ihmisiin, ellei asiayhteys toisin osoita. Jos siis enkeleitä ei mainittaisi, ei tiedettäisi, tiesivätkö enkelit vai eivät. Jeesus ei ollut vielä opettanut Pyhästä Hengestä, joten Pyhää Henkeä ei mainita tässä. Täten tässä jakeessa ei mainita, tietääkö Pyhä Henki vai ei. Vastaavasta tilanteesta katso Matteuksen evankeliumin 11:27. Siinä sanotaan, että kukaan ei tunne Poikaa paitsi Isä, eikä kukaan tunne Isää paitsi Poika. Pyhä Henki tuntee Isän ja Pojan, mutta Pyhää Henkeä ei tässä käsitellä.

K: Tiesikö Pyhä Henki tuolloin, Matteuksen evankeliumin 24:36 kohdassa, Jeesuksen paluun ajankohdan vai ei? (Tämän kysymyksen esitti eräs kristitty.)

V: Ymmärretään ensin kysymys. Tässä lauseessa on käsikirjoitusvaihtoehtoja, mutta todisteiden mukaan vakiolukema, jossa on ”eikä Poika”, on oikea. Jeesus, joka tyhjensi itsensä (Fil. 2:7) ja luopui kunniastaan (Joh. 17:5), ei tiennyt sitä ollessaan maan päällä. Tämä jae ei käsittele sitä, tietävätkö Jeesus ja Pyhä Henki sitä nyt. Kysymys koskee nimenomaan sitä, tiesikö Pyhä Henki sitä silloin, kun Jeesus lausui nämä sanat.

Tarkastellaan kaikkia kolmea vaihtoehtoa.

Kyllä, Pyhä Henki tiesi:

Y1: Siksi: ”kukaan … eikä Poika” viittaa kaikkiin luotuihin ja Jeesukseen, mutta ei Pyhään Henkeen, josta Jeesus ei ollut vielä opettanut, eikä he ymmärtäneet häntä erillisenä Isästä.

Y2: Pyhä Henki tutkii kaiken, jopa Jumalan syvimmät salaisuudet, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 2:10 sanoo.

Y3: Se, että Jumala tietää kaiken, tarkoittaa, että jokainen kolminaisuuden jäsen taivaassa tietää kaiken.

Ei, Pyhä Henki ei tiennyt:

N1: ”Kukaan muu kuin Isä” sisältää myös Pyhän Hengen.

N2: Siksi se, että Jumala tietää kaiken, tarkoittaa vain sitä, että ainakin yksi kolminaisuuden jäsen tietää kaiken. Tämän näkemyksen mukaan olisi tunnustettava, että on mahdollista, että Isä tietää jotain, mutta muut eivät tiedä sitä ennen kuin myöhemmin.

N3: Pyhä Henki tutkii kaiken, mutta se tutkii sen sijaan, että tietäisi kaiken kerralla. Se ei ollut vielä saanut tätä tosiasiaa selville tuolloin.

Ei sanota:

D1: Jeesus puhui luoduista, Isästä ja itsestään; Pyhää Henkeä ei tässä yhteydessä tarkoitettu.

D2: Tämä voi joka tapauksessa olla vain virheellinen käsikirjoitusmuunnos.

D3: Siksi vastaus voi olla joko kyllä tai ei.

Johtopäätös: Kukaan maan päällä elävä ei tiennyt, milloin Jeesus palaisi. Pyhää Henkeä koskevaa oppia ei pidä perustaa yhden jakeen yksinkertaiseen puutteeseen. Tämä on yksi niistä asioista, jotka saamme selville vasta taivaassa.

K: Miksi Jeesus sanoi Matt. 24:42:ssa ”minä päivänä teidän Herranne tulee” sen sijaan, että olisi sanonut ”minä päivänä minä tulen”?

V: Emme tiedä Jeesuksen tarkkoja sanoja, koska evankelistat parafraasivat Jeesuksen sanomat. Mark. 13:34–36 esittää nämä sanat lyhyen vertauksen yhteydessä, joten ne ovat luonnollisesti kolmannessa persoonassa. Luuk. 21:36:ssa Jeesus käytti ilmausta ”Ihmisen Poika”, jota Hän usein käytti viitatessaan itseensä, jälleen kolmannessa persoonassa.

Tässä käytetty sana ”valvokaa” voidaan kääntää myös sanalla ”olkaa valppaina”, ja se on sama sana, jota käytetään 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:6:ssa.

K: Koska emme tiedä, milloin Jeesus palaa, miksi etsimme hänen tulemisensa merkkejä (Matt. 24:42)?

V: Kahdesta syystä.

1. Valitettavasti monet ihmiset luulevat virheellisesti voivansa määrittää tarkasti, milloin Jeesus palaa.

2. Raamattu osoittaa, että voimme nähdä merkkejä, joiden avulla tunnistamme Jeesuksen paluun ”ajan”. Yksi tapa tunnistaa vääriä kristuksia on havaita, miten asiat eivät täsmää. Monet katsovat, että tästä kohdasta alkaen Matteuksen evankeliumin 24. luku viittaa ylösottoon, jonka he uskovat edeltävän ahdistuksen aikaa. Katso myös keskustelu Ilmestyskirjan 22:6, 7, 10, 12 ja 20 kohdista.

K: Viittaako Matteuksen evankeliumin 24:45–47 uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija Jehovan todistajien Vartiotorni-järjestöön, kuten heidän kirjassaan ”Päättely Raamatun perusteella” (s. 205, 1989) väitetään?

V: Ei. Uskollinen ja viisas palvelija tarkoittaa kaikkia aitoja kristittyjä, jotka tottelevaisesti seuraavat Kristusta ja odottavat Hänen paluutaan. Se ei todellakaan viittaisi järjestöön, joka on esittänyt monia vääriä profetioita.

K: Leikkaako rakastava Jumala Matt. 24:51:ssä todella ”ihmisiä palasiksi”?

V: Jumala on vieläkin ankarampi kuin tämä vertaus antaa ymmärtää; Hän heittää ihmiset helvettiin. Lisätietoja löytyy sivulta ”Jumalan oikeudenmukainen viha” www.BibleQuery.org/Doctrine/WrathOfGod/TheJustWrathOfGod.html.

K: Matt. 25:1:ssä sanotaan, että kristittyjen on tarkoitus jakaa. Oliko viiden viisaan neitsyen oikein, etteivät he jakaneet viiden tyhmän neitsyen kanssa?

V: Kristittyjen on tarkoitus jakaa, mutta ei seuraavissa tilanteissa:

1. Asioita, joita emme voi jakaa, kuten vanhurskautta ja pyhyyttä.

2. Aineelliset asiat niiden kanssa, jotka kieltäytyvät tekemästä työtä (2. Tess. 3:10).

3. Väärän opettajan, jolla ei ole Jumalaa, ottaminen vastaan tai kotiimme.

4. Opettaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka polkevat totuuden kuin siat (Matteus 7:6).

Jos viisaat neitsyet olisivat jakaneet öljyään tyhmien kanssa, ehkä kenelläkään ei olisi ollut tarpeeksi öljyä. Tietenkin tyhmät neitsyet olisivat voineet sammuttaa soihtunsa ja sytyttää ne uudelleen myöhemmin, jos he olisivat ajatelleet etukäteen. Mutta vertauksen jokaista yksityiskohtaa ei voi tulkita tietyn merkityksen omaavaksi, mutta tässä tapauksessa tyhmät neitsyet pyysivät sitä, mitä viisaat eivät voineet antaa, allegorisesti puhuen. Isäntä ei päästänyt tyhmiä sisään, koska hän ei halunnut juhliin tunkeilijoita.

K: Ovatko Matt. 25:1–13:ssa mainitut viisi tyhmää neitsyttä kristittyjä, jotka eivät olleet tottelevaisia ja jäivät siksi pois ylösnousemuksesta?

V: Ei. Kaikki uskovat osallistuvat ylösnousemukseen. Nämä viisi saattoivat kuitenkin olla ihmisiä, jotka pitivät itseään kristittyinä.

K: Miten Jumala on Matt. 25:24–26:ssa ”ankara mies”, joka korjaa satoa sieltä, minne Hän ei ole kylvänyt?

V: Vertauksen isäntä ei ole samaa mieltä palvelijan kanssa siitä, että hän olisi ankara mies. Pikemminkin hän sanoo: jos luulit minua ankaraksi mieheksi, miksi et ainakaan tehnyt jotain helppoa ja yksinkertaista? Jumalaa verrataan tässä vertauksessa isäntään. Jotkut saattavat ajatella, että Jumala on ankara, koska:

1. Jumala antaa ihmisille erimääräisiä ”lahjoja”

2. Jumala odottaa meidän työskentelevän sen kanssa, mitä Hän on meille antanut, ja Hänen valtakuntansa korjaa hyödyn ahkerasta työstämme. (Tietenkin teemme kaiken hyvän, mihin pystymme, koska Jumala on antanut meille siihen kyvyn. Tämän kuitenkin jättää huomiotta se, joka kysyy, miksi Jumala hyötyy työstämme.)

3. Jumala ei tunne minkäänlaista katumusta ottaessaan uskovilta tai muilta sen, mitä he eivät käytä, käyttävät väärin tai käyttävät itsekkäästi.

Jos joku haluaa määritellä olennon, joka tekee näitä asioita, ”kovaksi mieheksi” vertauksessa, niin Jumala on kuin kova mies.

K: Oletko koskaan huomannut nykypäivänä, kuinka joku, joka pelkäsi jonkin pahan tapahtuvan, teki typeriä päätöksiä, jotka varmistivat sen tapahtumisen (Mt 25:24–30)?

V: Kerran, kun eräässä yrityksessä tehtiin paljon irtisanomisia, eräs nuori työntekijä oli niin stressaantunut, että hän vain irtisanoutui ilman, että hänellä olisi ollut uutta työpaikkaa tiedossa. Hän kutsui sitä ”ennaltaehkäiseväksi iskuksi”.

Kuten teoksessa Evangelical Commentary on the Bible (s. 754) sanotaan: ”Traaginen ironia on se, että hän [uskoton palvelija] koki juuri sen, mitä pelkäsi – isännän vihan. Jopa osittainen kuuliaisuus olisi ollut parempi kuin täydellinen tottelemattomuus (jake 27). Koska hän laiminlöi tilaisuuden, häneltä on nyt riistetty tilaisuus.”

K: Miksi Matt. 25:26–27:ssä ja Luuk. 19:23:ssa yhdellä talentilla varustetulle miehelle käskettiin laittaa se pankkiin ja kerätä korkoa, vaikka israelilaisille oli käsketty, etteivät he saa periä korkoa toisiltaan (2. Moos. 22:25; 3. Moos. 25:35–37; 5. Moos. 23:19; Ps. 15:5)?

V: Vastauksessa on kolme kohtaa.

a) Kyseessä oli vain vertaus, eikä Jeesus käskenyt meitä olemaan joko laiskan palvelijan tai isännän kaltaisia.

b) Vertauksessa ei missään vaiheessa mainittu, että isäntä tai palvelija olisi ollut juutalainen. Palestiinassa oli Jeesuksen aikana paljon pakanoita.

c) Israelilaiset eivät saaneet periä korkoa omilta kansalaisiltaan, mutta he saattoivat lainata korkoa vastaan muille, kuten 5. Mooseksen kirjan 23:20 sanoo.

K: Matt. 25:26–27:n mukaan, jos mahdollisuuksia jätetään käyttämättä tarpeeksi monta kertaa, mahdollisuudet, lahjat ja kyvyt voivat kadota. Miten luulet, että ”hengellinen surkastuminen” voi ilmetä nykypäivänä?

V: Yksi asia, jota laiskalla palvelijalla oli, oli ”liiallinen varovaisuus”. Mutta totuus on, että hän ei yksinkertaisesti halunnut käyttää sitä, mitä hänelle oli annettu. Vahva urheilija, joka lopettaa harjoittelun ja treenaamisen, ei ole enää vahva urheilija. Samalla tavalla henkilö, jolla on vahva lahja tai hengellinen lahja, ei ehkä ole enää niin vahva siinä tai saattaa menettää sen kokonaan, jos hän lakkaa käyttämästä sitä.

Tätä voidaan tarkastella myös toisesta näkökulmasta: meille annettujen mahdollisuuksien lahjana. Jos meillä on tilaisuus jakaa evankeliumia jonkun kanssa tai rakentaa jonkun elämää, tilaisuus voi kadota nopeammin kuin odotamme.

K: Onko Jumala Matt. 25:28–29:ssä oikeudenmukainen, kun Hän ottaa talentin pois palvelijalta, jolla oli yksi talentti, ja antaa sen sille, jolla oli eniten?

V: Tämä on ansakysymys! Palvelijat eivät koskaan omistaneet yhtään talenttia; he olivat vain isäntänsä taloudenhoitajia.

Totta kai Jumala on juuri täällä – ellei sitten ole unohtunut, että lahjat eivät alun perinkään olleet meidän omia! Taloudenhoitaja on henkilö, joka uskollisesti suojelee ja kasvattaa toisten varallisuutta heidän puolestaan, vaikka kukaan ei taloudenhoitajaa tarkkailisikaan. Jumala on alun perin lainannut nämä lahjat kaikille. Vielä nykyäänkin sijoitusjohtaja vetäisi rahaa tappiollisista sijoituksista ja sijoittaisi ne paremmin tuottaviin kohteisiin. Joskus unohdamme, että Jumala on ”lainannut meille lahjoja”. Ne eivät ole pysyvästi meidän omaisuuttamme, eikä meillä ole oikeutta käyttää niitä mielemme mukaan.

Kun Jumala on antanut meille luonnollisia kykyjä, hengellisiä lahjoja ja mahdollisuuksia, on aivan liian helppoa ajatella, että ne ovat meidän omia. Ne eivät ole. Ne ovat Jumalan, ja Jumala on vain antanut ne meille ”lainaksi”.

K: Matt. 25:31–46:ssa näyttää siltä, että ainoa ero lampaiden ja vuohien välillä on se, mitä ne tekivät ja mitä eivät tehneet. Onko tämä totta?

V: Ei. Älä sivuuta sitä tosiasiaa, että lampaat olivat lampaita ja vuohet vuohia. Jeesus toi esiin ne ”lampaanomaiset” asiat, joita lampaat tekivät ja joita vuohet eivät tehneet, osoittaen näin, että lampaat olivat lampaita. Tuomiossa niitä ei muutettu lampaiksi ja vuohiksi, vaan ne tunnistettiin lampaiksi ja vuohiksi.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että lampailla on tyypillisesti enemmän villaa kuin vuohilla, ja siksi ne tarvitsevat vähemmän suojaa. Niiden erottaminen toisistaan yöksi ja vuohien jättäminen luolaan, navettaan tai suojaiseen paikkaan oli siis tavallista tiettyinä vuodenaikoina.

K: Koska Mt 25:31–46:ssa avaintekijänä oli [väitetysti] muiden auttaminen, eikö silloin jokainen, joka auttaa muita, pääse taivaaseen?

V: Ei. Ne olivat myötätunnon tekoja, jotka tehtiin Jeesuksen puolesta auttamalla muita. Jos niitä ei tehty Jeesuksen puolesta, ne eivät ole Jeesuksen puolesta. Esimerkiksi Luuk. 6:32–34:ssä sanotaan: ”Jopa syntiset rakastavat niitä, jotka heitä rakastavat.” 1. Kor. 13:3 sanoo, että vaikka antaisimme kaiken, mitä meillä on, köyhille, mutta meillä ei olisi rakkautta, se ei hyödyttäisi meitä mitään.

K: Osoittaako Matt. 25:46, ettei jumalattomille ole tietoisesti koettavaa rangaistusta, kuten Jehovan todistajat ovat opettaneet?

V: Ei lainkaan. Jehovan todistajat opettivat tätä teoksessa ”Kaikkien aikojen suurin mies”, luku 111 (1991). He uskovat, että ilmaisu ”ikuinen rangaistus” käännetään paremmin sanalla ”erottaminen”. Vastaukseen sisältyy kaksi seikkaa.

Kreikankielinen sana tarkoittaa rangaistusta. Kuolevaiset ruumiimme ovat vain kuori, eikä se, mitä ruumiillemme tapahtuu kuoleman jälkeen, ole rangaistusta. Jehovan todistajat uskovat, että pahat ihmiset tuhotaan, eikä rangaistusta voi enää olla jollekin, jota ei ole olemassa.

Jehovan todistajien tulkinta on täysin ristiriidassa Jeesuksen opetuksen kanssa, jonka mukaan sekä jumalalliset että jumalattomat ovat tietoisessa olemassaolossa Luukkaan evankeliumin luvuissa 16:22–28. Ihmiset itkisivät ja kiristelisivät hampaitaan Matteuksen evankeliumin luvuissa 8:12, 22:13, 24:51 ja 25:30, joten miksi he huolehtisivat mistään, jos heitä ei enää olisi olemassa?

Koska Peto ja Väärä Profeetta heitetään ”elävänä” tulijärveen tuhatvuotisen kauden alussa Ilmestyskirjan 19:20 mukaan, ja koska he olivat edelleen olemassa ja olivat siellä vielä tuhatvuotisen kauden päätyttyäkin (Ilmestyskirja 20:10), niin ainakin jotkut olennot ovat edelleen olemassa ollessaan tulijärvessä. Oletko samaa mieltä? Ja jos osoitetaan, että tulijärvessä on olemassa joitakin olentoja, eikä missään raamatunkohdassa sanota, etteivät tulijärvessä olevat olennot enää olisi olemassa, ei ole välttämätöntä, etteivät tulijärvessä olevat ihmiset enää olisi olemassa.

Voisi myös kysyä, mitä järkeä olisi ikuisessa sammumattomassa tulessa, josta puhutaan Markuksen evankeliumissa 9:43–48 ja muissa kohdissa, jos jumalattomien ruumiit eivät kuole (Luuk. 12:4–5) ilman sieluja.

K: Mitä yhteistä on Matt. 25:46:ssa mainituilla kolmella osalla?

V: Nämä eivät ole pelkkiä varoituksia; kaikissa kolmessa kuvataan erottamisen kriisiä, joka johtuu tyhmästä palvelijasta, joko isännän odottamattomasta tulosta tai siitä, että palvelija on jättänyt huomiotta isännän toiveet. Maallisen palvelutyönsä lopussa Jeesus korostaa tässä ei uutta oppia, vaan kiireellisyyttä olla valmiina ja tehdä oikeita päätöksiä, ennen kuin on liian myöhäistä. Kun jaamme evankeliumia muille, emme jaa pelkästään totuutta (eli tosiasioita), vaan meidän on myös korostettava, kuinka kiireellistä on, että he päättävät seurata totuutta.

K: Mitkä ovat Matteuksen evankeliumin luvussa 26:3–4 muut esimerkit johtajista, jotka toimivat päinvastoin kuin mitä heidän oli tarkoitus tehdä, ja miksi?

V: Toinen esimerkki löytyy heti tämän jälkeen, nimenomaan opetuslasten keskuudesta, Matteuksen evankeliumin luvussa 26:6–7. Elämämme ensisijainen tavoite on rakastaa, palvoa, totella ja ylistää Jumalaa sekä rakastaa muita. Jeesuksen voitelu on sopusoinnussa tämän tavoitteen kanssa. Ensisijainen tavoitteemme ei ole hankkia ja kerätä rahaa (ellei sitten ole Juudas).

Tuntuu luonnolliselta, että juutalaisten uskonnollisten johtajien, jotka olivat alun perin Jumalan itsensä asettamassa asemassa, olisi pitänyt olla ensimmäisiä, jotka tunnistivat Jeesuksen. Sen sijaan he olivat ensimmäisiä, jotka halusivat tappaa Hänet. Mutta miksi ihmiset tekisivät näin?

He unohtivat tarkoituksensa, sen, miksi he olivat siellä. He eivät olleet siellä lisätäkseen valtaansa, säilyttääkseen asemaansa tai turvatakseen omaisuuttaan. He olivat siellä johtamaan kansaa seuraamaan ja palvomaan Jumalaa. He luulivat, että heidän tarkoituksensa koski heitä itseään, ei kansaa tai Jumalaa.

Nykyään johtajien on aivan liian helppoa unohtaa, miksi hekin ovat siinä asemassa. Jotkut eivät ehkä ota asemaansa riittävän vakavasti. Toiset saattavat ajatella, että heidän asemansa koskee heitä itseään, ei kansaa, eikä sitä, mitä Jumala haluaisi heidän tekevän siinä asemassaan.

Kuten Iranin šaahi sanoi: ”Synnyin hallitsemaan.” Mutta ajattelivatko kaikki iranilaiset, että he olivat syntyneet tullakseen hänen hallitsemikseen? Eräs henkilö sanoi, että Hillary Clintonin pitäisi olla presidenttimme, koska ”hän ansaitsee sen”. Hänen ansioistaan riippumatta, onko presidentin virka joidenkin ihmisten silmissä supistunut pelkäksi poliittiseksi herkuksi, pelkäksi palkkioksi, eikä siksi, mikä on parasta amerikkalaisille?

Vastakohdaksi voidaan mainita, että jos joku voisi syntyä ”hopealusikalla suussa”, se olisi miljonääri William Borden (1887–1913), joka kuului äärimmäisen varakkaaseen Borden-maitoyhtiön perustaneeseen perheeseen. Hänen vanhempansa antoivat hänelle kuitenkin vahvan kristillisen kasvatuksen, ja hän otti Kristuksen vastaan seitsemänvuotiaana. Hän opiskeli Yalen yliopistossa, jossa hengellisellä vaikutuksella ei tuolloin ollut suurta merkitystä. Mutta hänen viimeisenä opiskeluvuotenaan hänen järjestämissään rukousryhmissä ja raamattupiireissä oli jo 1 000 osallistujaa. Hän auttoi myös kaupungin keskustan juoppoja ja muita; kun tarvittiin uusia lähetystiloja, hän pystyi yksinkertaisesti maksamaan ne käteisellä ja ostamaan ne. Hän liittyi China Inland Mission -lähetysjärjestöön nimenomaan toimiakseen lähetyssaarnaajana Kiinan miljoonille muslimeille. Hän matkusti Egyptiin opiskelemaan arabiaa, ja siellä ollessaan hän sairastui pian aivojen aivokalvontulehdukseen ja kuoli 25-vuotiaana. Hän kirjoitti Raamattuunsa: ”Ei varauksia, ei perääntymistä, ei katumusta.” Silti Yhdysvaltain presbyteerisen kirkon johtajat kirjoittivat vuonna 1969 kirkkokuntansa virallisen lausunnon, jossa kiistettiin Raamatun erehtymättömyys. Tämä kirkkokunta, joka on Maailman kirkkojen neuvoston jäsen, antoi rahaa Zimbabwen diktaattorille Robert Mugabelle, joka surmasi kristittyjä lähetyssaarnaajia.

K: Mitä tiedämme alabasterista (Mt 26:7; Mk 14:3 ja Luuk. 7:37)?

V: Muinaisina aikoina kahta eri mineraalia kutsuttiin alabasteriksi.

Alabasteri itsessään on pehmeää (kovuus = 2) ja siihen voi tehdä naarmuja peukalon kynnellä. Se sopii hyvin veistämiseen ja on eräs kipsin muoto. Se on vaaleaa, mutta siinä voi olla erivärisiä täpliä. Se muodostuu yleensä luolissa. Alabasteri oli yleinen materiaali voiteiden säilyttämiseen, kuten Plinius Vanhemman teoksesta ”Luonnonhistoria” (kirja 13, luku 3) käy ilmi.

Myös marmoria kutsuttiin alabasteriksi. Se on hieman vaikeampi veistää (kovuus = 3) ja on itse asiassa kalsiittia tai aragoniittia. Se on uudelleenkiteytynyttä kalkkikiveä.

K: Kun nainen kaatoi kallista hajuvettä Jeesuksen päähän (Mt 26:7–11), oliko Jeesus liian itsekeskeinen? (Muslimilainen Ahmad Deedat otti tämän esille)

V: Ennen kuin vastaamme Deedatin kysymykseen, vaikeutetaanpa kysymystä entisestään. Jeesus ei ainoastaan kiittänyt naisen tekoa tässä tilanteessa, vaan hän otti vastaan palvontaa Jumalana sekä enkeleiltä että taivaassa olevilta ihmisiltä (Hepr. 1:6; Ilm. 5:12). Jeesus otti vastaan palvontaa Jumalana myös ihmisiltä (Matt. 21:15–16; 28:9; Joh. 9:38).

Saatat yllättyä kuullessasi, että olemme tässä asiassa osittain samaa mieltä Deedatin kanssa. Voimme nähdä, että Deedatin näkemys Jeesuksen merkityksestä ja Jeesuksen oma näkemys omasta merkityksestään ovat hyvin erilaisia. Kalliin hajuvetipullon kaataminen hänen päähänsä – mikä on palvonnan teko – sekä palvonnan vastaanottaminen, kun kaikki juutalaiset tiesivät, että vain Jumalaa tulisi palvoa, olisi menemistä liian pitkälle – ELLEI JEESUS OLISI OLLUT JUMALA.

K: Eikö Matteuksen evankeliumin 26:11 mukaan Jeesus ollut aina heidän kanssaan, vai tuleeko Jeesus olemaan heidän kanssaan aina, jopa aikojen loppuun asti, kuten Matteuksen evankeliumin 28:20 sanoo?

V: Molemmat. Heillä ei olisi Jeesuksen fyysistä läsnäoloa keskuudessaan, joten siksi oli sopivaa, että nainen voitelisi Jeesuksen, kun Hän oli vielä fyysisesti heidän kanss . Mutta Jeesus olisi heidän kanssaan hengellisesti jopa sen jälkeen, kun Hän oli noussut taivaaseen. Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 359.

K: Mitä luulet Juudaksen tunteen olleen, kun Jeesus sanoi Mt 26:21–22, että Hän tiesi yhden heistä pettävän Hänet?

V: Juudaksen sydän luultavasti tuntui pysähtyneen. Ehkä hän hiljaa moitti itseään ajatellen, ettei ollut peittänyt jälkiään tarpeeksi hyvin. Tai ehkä hänellä oli pieni toivonpilkahdus, kun hän ajatteli, että koska Jeesus ei maininnut nimeä julkisesti, ehkä Jeesus ei tiedä varmuudella, että se olisi juuri hän. Mutta vaikka Juudas ajattelisi tuota viimeistä ajatusta, hän ei ehtinyt miettiä sitä kauan, sillä Jeesus osoitti kuka se oli kastamalla leivän astiaan. Niinpä Juudas sai varmuudella tietää, että hänen salaa pimeän sydämensä aikeet olivat Jeesukselle päivänselviä.

Ja silti, vaikka Juudas sai tämän tietää (Joh. 13:30), hän meni silti ylipappien luo ja petti Jeesuksen. Joskus ihmiset ovat niin syvällä synnissä, että he ajattelevat: ”Nyt ei ole enää paluuta.” Mutta vaikka olisitkin matkalla aktiivisen tulivuoren suuntaan, voit aina kääntyä takaisin, kun vielä pystyt kävelemään. Jos olet menossa synnin suuntaan, ”juuri nyt” on aina paras hetki kääntyä takaisin. Anna Jumalan huolehtia seurauksista, sinun tarvitsee vain huolehtia siitä, että tottelet Häntä.

Oletko koskaan nähnyt ketään, joka oli niin varma ja luottavainen siitä, mitä halusi tehdä, ettei mikään voinut saada häntä muuttamaan mieltään? Se on melkein kuin hän sanoisi: ”Älä sekoita päätäni tosiasioilla.”

K: Täytyykö Matt. 26:27; Mark. 14:23; Luuk. 22:17,20 ja 1. Kor. 11:25:n mukaan kaikkien käyttää samaa ehtoolliskuppia?

V: He kaikki makasivat (eivät istuneet) yhden pöydän ääressä, kahdentoista hengen ryhmänä Jeesuksen kanssa, ja heidän joukossaan oli petturi. Aivan kuten meidän ei tarvitse tehdä näitä asioita nykyään, meidän ei myöskään tarvitse käyttää samaa maljaa.

Tiedän erään pastorin, jonka uskon olevan aito kristitty, joka kuitenkin katsoo, että kaikkien on käytettävä samaa maljaa ehtoollisella. On kuitenkin tehtävä ero sen seremonian välillä, jota meidän on noudatettava, ja niiden tuolloin suoritettujen, merkityksettömien seikkojen välillä, kuten se, että kaikki makasivat samassa pöydässä.

K: Pitäisikö sanan ”liitto” tai ”testamentti” edessä olla sana ”uusi” Matt. 26:28:ssa ja Mark. 14:24:ssa?

V: Luultavasti ei.

Matteuksen evankeliumissa 26:28

sana ”uusi” esiintyy Alexandrinus-käsikirjoituksessa (n. 450 jKr.), Ephraemi Rescriptuksessa (5. vuosisata), Bezae Cantabrigiensisissa, Freerin evankeliumeissa, sahidikopti-kielisessä tekstissä (3./4. vuosisata), bohairikopti-kielisessä tekstissä (3./4. vuosisata), Bysantin lektionaarissa, f1-perheessä, f13-perheessä, armenialaisessa ja etiopialaisessa tekstissä jne.

Sana ”uusi” puuttuu p37:stä (3. vuosisadan puoliväli), Sinaiticus-käsikirjoituksesta (340–350 jKr.), Vaticanus-käsikirjoituksesta (325–350 jKr.) jne.

Mark. 14:24

Sana ”uusi” esiintyy Alexandrinus-käsikirjoituksessa, sahidilaisessa koptinkielisessä tekstissä, Diatessaronissa, Bysantin lektionaarissa, f1-perheessä, f13-perheessä, armenialaisessa ja etiopialaisessa tekstissä jne.

Sana ”uusi” puuttuu Sinaiticus-käsikirjoituksesta, Vaticanus-käsikirjoituksesta, Ephraemi Rescriptus -käsikirjoituksesta, Bezae Cantabrigiensis -käsikirjoituksesta, Freer-evankeliumeista, bohairilaisesta koptinkielisestä tekstistä jne.

Yleisesti ottaen nämä kaksi varianttia ovat mielenkiintoisia esimerkkejä kahdesta suuntauksesta varianttien välisessä korrelaatiossa.

1. Aleksandrialaiset käsikirjoitukset, mukaan lukien Sinaiticus, Vaticanus, koptinkieliset jne., ovat yleensä lyhyempiä kuin bysanttilaiset variantit.

2. Teologisia suuntauksia osoittavaa korrelaatiota ei juurikaan ole. Esimerkiksi Bezae Cantabrigiensis, Freerin evankeliumit, Ephraemi Rescriptus ja bohairilainen koptinkielinen käsikirjoitus eivät korreloi näiden varianttien kanssa, kun taas muut korreloivat.

K: Mitä laulua he saattoivat laulaa Matt. 26:30:ssa?

V: Raamattu ei tarkenna asiaa, joten se olisi voinut olla mikä tahansa laulu, myös vasta kirjoitettu. Pääsiäisaterian jälkeen oli kuitenkin tapana laulaa psalmien 113–118, 114–118 tai 115–118 sanoja.

K: Miten neuvoisit kristittyä, joka on tehnyt suuria sitoumuksia palvella Jumalaa, mutta sitten epäonnistuu täysin, kun tarkastellaan Matt. 26:31–35, 69–72?

V: Pietari ei sanonut tätä siksi, ettei hän olisi ollut vilpitön tai ettei hän olisi tuntenut Jeesusta; Pietari sanoi tämän, koska hän ei tuntenut omaa sydäntään.

Jeesus varoitti Pietaria etukäteen, vaikka ei ole viitteitä siitä, että Pietari olisi tuolloin ottanut Jeesuksen sanat vastaan. Mutta myöhemmin, kun Pietari kompastui, hän pystyi muistamaan, mitä Jeesus oli aiemmin sanonut. Myöhemmin, Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, Jeesus puhui nimenomaan Pietarille muiden läsnä ollessa palauttaakseen hänet henkilökohtaisesti Joh. 21:15–18. Jeesus puhui lempeitä sanoja palauttamisesta ja tarkoituksesta, ei tuomitsevia sanoja, joissa olisi sanottu: ”Sinun on kaikki ohi”. Pietari ei voinut koskaan peruuttaa kolmea kieltämistään, paitsi että hän pystyi nousemaan jälleen jaloilleen ja jatkamaan siitä eteenpäin.

K: Koska Jeesus on Jumala ja Hänellä on Jumalan mieli, kuinka Hän saattoi rukoilla Matt. 26:39,42:ssa: ”Isäni, jos se on mahdollista, ohita tämä malja minulta”?

V: Filippiläiskirjeen 2:6–7 osoittaa, että Jeesus vapaaehtoisesti tyhjensi itsensä monista jumalallisista voimistaan ja ominaisuuksistaan, kun Hän tuli maan päälle. Esimerkiksi Jeesus väsyi (Joh. 4:6), ja Jeesus oppi kuuliaisuutta (Hepr. 5:8), josta Hänellä ei oletettavasti ollut mitään syytä tietää taivaassa. Myöskään maan päällä Jeesus ei tiennyt kaikkea, sillä Hän ei tiennyt paluunsa päivää eikä hetkeä (Matt. 24:36 ja Mark. 13:32).

Tässä tapauksessa Jeesus ei sano tietävänsä toista tietä. Pikemminkin Jeesus näkee, että edessä oleva tie tulee olemaan erittäin tuskallinen, ja Hän kysyy Jumala Isältä, näkeekö Isä mitään muuta tietä.

Tähän kysymykseen vastattiin jo vuosina 246–265 jKr., kun Aleksandrian piispa Dionysios antoi olennaisesti saman vastauksen teoksensa ”The Ante-Nicene Fathers”, osa 6, s. 108, eksegeettisessä fragmentissa 3

K: Onko Jeesus Matt. 26:52:ssa kaikkia sotia ja kuolemanrangaistusta (teloitusta) vastaan?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei vastaus: Jeesus opetti, että palatessaan Hän surmaa ne, jotka olivat Häntä vastaan (Matt. 24:5–7, 31; Mark. 13:7–8; Ilm. 19:15, 17–21). Tämä ei kuitenkaan vastaa kysymykseen, sillä se, mitä Jumala tekee, ja se, mitä meidän käsketään noudattaa, eivät välttämättä ole sama asia.

Vastaus: Ei, neljästä syystä.

1) Jeesus ei voinut tarkoittaa, että uskovien ei pitäisi koskaan kantaa miekkaa; muuten miksi Jeesus sanoi vain muutama tunti ennen tätä, että niiden, joilla ei ole miekkaa, tulisi mennä ostamaan sellainen (Luuk. 22:36–38)? Lisäksi kun apostolit sanoivat, että heillä oli kaksi miekkaa, Jeesus ei käskenyt heitä hävittämään niitä, vaan sanoi: ”Se riittää.”

2) Jeesus puhui tässä tilanteessa Pietarille, juuri sen jälkeen kun tämä oli lyönyt ylipapin orjaa, ettei hän lyöisi ketään muuta miekallaan.

3) Jeesus puhui niistä, jotka ”elävät miekalla”, ei kaikista, joilla on miekka. Tämä voi tarkoittaa sekä niitä, jotka ansaitsevat elantonsa tappamalla ihmisiä, että niitä, jotka pitävät ihmisten tappamista ratkaisuna ongelmiinsa.

4) Jakeen toinen osa on havainto, ei käsky.

Muita jakeita, jotka osoittavat, että miekkojen käyttö on sallittua, ovat Roomalaiskirje 13:1–4; Luukkaan evankeliumi 14:31; 19:27; 20:14–16; Apostolien teot 25:11; 1. Korinttolaiskirje 9:7. Kun sotilaat kysyivät Johannes Kastajalta Luukkaan evankeliumin 3:14:ssä, mitä heidän tulisi tehdä, Johannesilla oli täydellinen tilaisuus kehottaa heitä eroamaan armeijasta, mutta hän ei tehnyt niin. Samoin Apostolien teoissa 10 sadanpäämies Kornelius oli hurskas mies. Murhaajien teloittaminen ei ollut vain sallittua, vaan se oli käsky Vanhan testamentin aikoina 4. Mooseksen kirjan 35:31,33 mukaan ja jo ennen Mooseksen lakia 1. Mooseksen kirjan 9:6 mukaan.

Muita jakeita, jotka sanovat tai viittaavat siihen, ettemme saa elää miekalla, ovat: 2. Korinttolaiskirje 10:4–5; Matteuksen evankeliumi 5:25; Johanneksen evankeliumi 18:36; ja Roomalaiskirje 12:17.

Vaikka Jeesus Luukkaan evankeliumin 22:36 kohdassa ja Uusi testamentti yleisesti opettavat miekkaa puolustuksellisessa tarkoituksessa sekä valtion miekankäyttöä Roomalaiskirjeen 13:1–4 kohdassa, se ei koskaan kannata miekkaa hyökkäyksellisessä tarkoituksessa tai valtion miekankäyttöä harhaoppisia vastaan. Yksikään varhaiskristitty ei kannattanut valtion miekankäyttöä epäuskoisia vastaan. Historiallisesti tätä raamatunvastaista oppia opetti ensimmäisenä Firmicus Maternus vuosina 346/348 jKr. ja myöhemmin, noin vuonna 386 jKr., Hippon Augustinus.

K: Missä tilanteessa (jos koskaan) meidän tulisi käyttää fyysisiä keinoja Kristuksen valtakunnan palveluksessa, kuten Matt. 26:52:ssa mainitaan?

V: Historiassa olemme nähneet, että sitä on yritetty useita kertoja, ja tulokset olivat katastrofaalisia. Kyse ei ole siitä, etteivätkö ne olisi olleet sotilaallisesti menestyksekkäitä; muistakaa, että ristiretket olivat menestys Lähi-idässä parin vuosisadan ajan, ja ne olivat menestys Konstantinopolin ryöstämisessä. Pikemminkin ne olivat kaikki hengellisiä katastrofeja siinä mielessä, että ne olivat erittäin hyödyllisiä Saatanalle hänen tarkoituksiinsa. Voisi kuitenkin väittää, että puolustukselliset taistelut, kuten Toursin taistelu ja turkkilaisten hyökkäyksen torjuminen Wienissä, olivat menestyksiä.

Joten puolustuksellisessa mielessä voi olla hyväksyttävää, että kirkossa on vartija tai että käytetään poliisin suojelua. Mutta hyökkäyshenkiset väkivaltaiset toimet peittävät evankeliumin sanoman. Jos sinulla ei enää ole mitään sanomaa annettavaa, miksi sitten ylipäätään ryhtyä hyökkäykseen?

K: Kuinka monta on kaksitoista enkelilegioonaa (Mt 26:53)?

V: Roomalainen legioona oli täydellä vahvuudellaan 6 000 miestä, joten se olisi 72 000 enkeliä. Koska yksi enkeli tappoi 185 000 assyrialaista sotilasta yhden yön aikana 2. Kuninkaiden kirjan 19:35 mukaan, 72 000 enkeliä riittäisi – jopa läheisiin aurinkokuntiin!

K: Miten Jeesus saattoi puhua Sanhedrinin edessä (Mt 26:64), kun Jes 53:7 sanoo, ettei Messias avaisi suutaan?

V: Tämä ei tarkoita, että Jeesus olisi syntynyt kykenemättömäksi puhumaan koko elämänsä ajan. Sen sijaan Jesaja 53 täsmentää tätä sanomalla: ”kuin lammas, joka on hiljaa karstaajiensa edessä”. Jeesus puhui kyllä sinä päivänä, mutta kun hänen syyttäjänsä puhuivat häntä vastaan Pontius Pilatuksen edessä, Pilatus oli hämmästynyt ja ihmeissään siitä, ettei Jeesus silloin puhunut eikä vastannut yhteenkään syytteeseen, kuten Matteuksen evankeliumin 27:14 ja Markuksen evankeliumin 15:4–5 kertovat.

K: Miten Kaifas voisi Matteuksen evankeliumin 26:64 mukaan nähdä Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä?

V: Ilmestyskirjan 1:7 mukaan jokainen silmä näkee Kristuksen palaavan pilvissä, myös ne, jotka lävistivät Hänet. Joten jopa ne, jotka olivat jo kuolleet, pääsevät näkemään tämän tapahtuman. Lisäksi Jeesus sanoi tämän Kaifasille virallisesti tämän roolissa Israelin kansaa edustavana ylipappina, ei vain yksityishenkilönä. Joten myös koko Israel näkee tämän.

K: Miksi ylipappi repäisi vaatteensa Matt. 26:65:ssä?

V: Vaatteiden repiminen oli vakava teko; niitä ei voitu enää käyttää, ja vaatteet olivat tuolloin melko kalliita. Niin tehtiin vain silloin, kun joku kuuli jumalanpilkkaa Jumalaa kohtaan (Mishnah Sanhedrin 7:5), tai muuten suurta suuttumusta tai surua (2. Kuninkaiden kirja 18:37; Juuditin kirja 14:19; 1. Makkabeiden kirja 11:71; Apostolien teot 14:14). Tämä oli osoitus siitä, että he eivät olleet osallisia Jumalaa kohtaan kohdistuneeseen jumalanpilkkaan ja paheksuivat sitä. Niinpä ylipappi halusi osoittaa, että hyvänä juutalaisena hän ei voinut suvaita sitä, mitä hän julisti jumalanpilkaksi. Hetkinen kuitenkin. 3. Mooseksen kirjan 21:10 ja sitä seuraavissa jakeissa sanotaan, että ylipapin oli kiellettyä repiä vaatteitaan. Niinpä ylipappi, innossaan osoittaakseen kuinka oikeassa hän oli ja kuinka väärässä Jeesus oli, rikkoi tässä itse Vanhan testamentin lakia.

K: Miten Jeesuksen apostoli Pietari saattoi valehdella pelosta Matteuksen evankeliumin 26:69–75:ssä?

V: Pietari teki tässä synnin, kuten hän itse katkerasti tajusi Matteuksen evankeliumin 26:75:ssä, Markuksen evankeliumin 14:72:ssa ja Luukkaan evankeliumin 22:62:ssa. Pietari luotti Jeesukseen, ja vaikka Jeesus oli varoittanut heitä etukäteen, apostolit pakenivat pelosta, kun Jeesus pidätettiin. Jeesus antoi Pietarille nimenomaisesti anteeksi sen, että tämä oli kieltänyt hänet kolme kertaa, Johanneksen evankeliumin 21:15–19:ssä.

K: Mitkä olivat Matteuksen evankeliumin 26:73 ja Markuksen evankeliumin 14:70 mukaan galilealaisen aksentin tunnusmerkit?

V: Emme tiedä sitä varmasti, mutta Galileassa ja läheisessä Dekapoliksessa asui paljon kreikkalaisia ja kreikkaa puhuvia juutalaisia, ja ehkä aksentin piirteet olivat peräisin kreikan kielestä. Sanojen ääntämisen lisäksi siihen saattoi kuulua myös sanontoja ja sanavalintoja.

K: Miksi Pietari kirosi Matt. 26:74 ja Mark. 14:71 kohdissa?

V: Vaikka Raamattu ei sitä kerro, syitä saattoi olla kaksi.

Pelko: Syynä saattoi olla Pietarin pelko.

Vaikutuksen vuoksi: Se saattoi johtua siitä, että hän yritti ”todistaa” juutalaisille, ettei hän ollut Jeesuksen opetuslapsi.

Joka tapauksessa Pietarin kiroilu, aivan kuten hänen kieltäytymisensäkin, ei ole esimerkki, jota meidän tulisi seurata nykyään. Efesolaiskirjeen 5:4 mukaan meidän ei tule käyttää rumia sanoja, ja Matteuksen evankeliumin 12:36 mukaan meitä tuomitaan jokaisesta turhasta sanasta.

K: Miksi he kokoontuivat uudelleen päivällä (Matt. 27:1)?

V: Kyseessä ei ehkä ollut niinkään erillinen kokous, mutta heidän oli saatava se näyttämään erilliseltä kokoukselta. Sanhedrinin kokousten oli joka tapauksessa tarkoitus tapahtua päivällä. Yhden kokouksen perusteella ei voitu antaa syyllisyystuomiota. Juutalaisen lain mukaan he saattoivat langettaa kuolemantuomion vain päivällä, ja heidän oli kokoonnuttava kahdesti varmuuden vuoksi. Lisäksi yökokous saattoi olla vain osa sanhedrinia, kun taas päiväkokoukseen saattoi osallistua koko neuvosto.

Juutalainen sanhedrin ei kuitenkaan voinut teloittaa ketään roomalaisten hallinnon alla (paitsi temppelialueen häpäisemisestä), joten on mielenkiintoista, että he kääntyivät vihaamiensa roomalaisten puoleen teloittaakseen jonkun, jota he vihasivat vielä enemmän. Tietenkin sanhedrinille olisi myös näyttänyt paremmalta, jos roomalaiset tuomitsisivat Jeesuksen eikä vain juutalaiset.

K: Mitä tiedämme Pontius Pilatuksesta (Mt 27:2)?

V: Pontius Pilatus oli roomalainen maaherra; tarkemmin sanottuna hän oli ”prefekti”. Prefektit hallitsivat pieniä, ongelmallisia alueita. Heillä ei ollut kovin suurta valtaa, vähemmän kuin keisarillisilla legaateilla ja prokonsuleilla; mutta heillä oli sama valta kuin näillä oikeudellisissa päätöksissä omalla alueellaan. Heillä oli valta määrätä kuolemanrangaistus, josta voitiin valittaa vain keisarille, jos vanki oli Rooman kansalainen.

Ennen lokakuuta vuonna 31 jKr. Pilatus oli Josephuksen mukaan (Teos ”Juutalaisten muinaishistoria”, kirja 18, luvut 3–4, s. 379–381, ja ”Juutalaisten sodat”, kirja 2, s. 169–177, kuvat 2–4) vailla oikeudenmukaisuutta tai Jumalan pelkoa, epäoikeudenmukainen, ei pitänyt juutalaisista eikä oikeastaan ymmärtänyt heitä. Tämä käy ilmi myös Aleksandrian Filon teoksesta *Lähetystöstä Gaiukselle*, luvut 38–40, s. 784–786. Pilatus toi tahallaan keisarin kuvilla varustetut roomalaiset liput Jerusalemiin. Hän ryösti temppelin aarrekammion rakentaakseen vesijohdon. Luukkaan evankeliumin 13:1 mukaan Pilatus surmasi galilealaisia ja sekoitti heidän verensä uhreihinsa. Sitten Jerusalemin kansa ryhtyi mellakoimaan, ja Pilatus käski sotilaidensa surmata monet heistä. Pilatus asetti keisarin kuvalla varustetut pronssiset kilvet Jerusalemin temppeliin vain ärsyttääkseen juutalaisia. Kansan kohu oli niin suuri, että Rooman keisari itse kumosi Pilatuksen päätöksen ja määräsi kilvet poistettaviksi. Pilatus sai tämän viran Rooman-aikaisen mentorinsa Sejanuksen välityksellä; Sejanus oli keisari Tiberiuksen läheinen ystävä ja luottomies. Filon mukaan Sejanuksen tavoitteena oli juutalaisten tuhoaminen. Lokakuussa vuonna 31 jKr. Sejanus kuitenkin teloitettiin epäiltynä maanpetoksesta Tiberiusta vastaan, ja sen jälkeen Tiberius sääti lakeja antisemitismin torjumiseksi.

Lokakuun 31 jKr. jälkeen Pilatus luultavasti tunsi olevansa ”ohuella jäällä” keisari Tiberiuksen suhteen. Suhteet keisariin ja juutalaisiin huononivat entisestään noin vuodesta 33 jKr. lähtien, ja Pilatus kutsuttiin takaisin vuonna 36 jKr., kun hän oli surmannut joukon samarialaisia, jotka olivat kokoontuneet katsomaan joitakin pyhiä astioita. Samarialaiset valittivat asiasta Syyrian legaatille Vitelliukselle, joka määräsi Pilatuksen antamaan selonteon teoistaan keisarille.

Jeesuksen oikeudenkäynnin aikana Pilatus vaikuttaa suhtautuvan Jeesukseen hieman myönteisemmin kuin juutalaisten johtajat. Pilatus ei luultavasti olisi voinut välittää vähemmän Jeesuksesta itsestään, vaan hän vain vastusti sanhedrinia. Mutta kun juutalaiset papit vetivät esiin ”trumpin” – että he menisivät kertomaan keisarille, että Pilatus suvaitsee jonkun, joka kutsuu itseään juutalaisten kuninkaaksi – Pilatus, pragmaattisena miehenä, taipui sanhedrinin tahtoon. Tavallaan Jeesuksen selkä revittiin auki ruoskalla, koska Pilatus oli selkärangaton.

K: Mitä voimme oppia ihmisistä Juudaksesta (Mt 27:3–5)?

V: Aivan kuten Juudas myöhemmin katui syvästi tekoaan, jotkut pahat ihmiset katuvat syvästi, toisinaan jopa masentuneisuuteen asti, tekojaan. Juudas olisi voinut miettiä, miltä hänestä tuntuisi tekonsa jälkeen, ennen kuin hän teki ne, mutta hän ei tehnyt niin. Samoin jotkut pahat ihmiset, jotka tällä hetkellä katuvat syvästi tekojaan, olisivat voineet miettiä sitä ennen kuin tekivät ne, mutta he eivät tehneet niin.

Juudas oli rahan orja, ja hän itsekin kauhistui siitä, mihin hänen orjuutensa hänet ajoi.

K: Ripustiko Juudas itsensä Mt 27:5:n mukaan, vai repeytyikö hänen ruumiinsa auki, kuten Apostolien teoissa 1:18–19 sanotaan?

V: Apostolien tekojen 1:18–19 mukaan Juudas putosi pää edellä pellolle, mikä viittaisi putoamiseen ainakin jostakin korkeudesta. Kun nämä jakeet yhdistetään, esiin nousee kaksi mahdollisuutta. Molemmissa skenaarioissa Juudas hirtti itsensä, todennäköisesti puuhun, mahdollisesti jyrkänteen reunalla.

Hirttäytyminen epäonnistui: Juudaksen ollessa vielä elossa köysi katkesi, ja hän putosi pää edellä pellolle, jolloin hänen ruumiinsa repeytyi auki.

Hirttäytyminen onnistui, ja Juudas kuoli hirttäytymisen seurauksena. Jos kukaan ei kuitenkaan mennyt ylös ottamaan häntä alas, ruumis olisi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin pudonnut alas tavalla tai toisella.

Joka tapauksessa tapahtui hirttäytyminen, köyden katkeaminen ja ruumiin repeäminen.

K: Ostivatko papit vai Juudas Iskariot pellon (Mt 27:7 ja Ap. t. 1:18)?

V: Papit olivat ”liian hengellisiä” suututtaakseen Jumalaa käyttämällä verirahaa. Lisäksi, koska Juudas heitti rahat temppelin osaan, jonne vain papit saivat mennä, rahat voitiin kummallakin tavalla pitää ”pyhinä”, koska ne olivat koskeneet pyhää paikkaa. Juudas oli jo kuollut, joten papit suorittivat tämän kaupan Juudaksen edustajina käyttäen ”hänen” 30 hopeakolikkoaan. Kammottavalla tavalla Juudas otti pellon henkilökohtaisesti haltuunsa. Matteuksen evankeliumin 27:6:ssa papit eivät halunneet, että 30 hopeakolikkoa verirahaa palaisi temppelin kirstuun.

K: Miten Matt. 27:9–10 on Jeremian profetian täyttymys, kun Jeremia sanoi vain osan tästä ja Sakarja toisen osan?

V: Kristityillä on kuusi vastausta.

Kopioijan virhe, profeettaa ei mainita – Hippon Augustinus totesi, että monissa käsikirjoituksissa ei mainita profeetan nimeä, vaikka hän katsoi, että parhaissa käsikirjoituksissa luki ”Jeremia”. (Augustinuksen teos ”Evankeliumien harmonia”, kirja 3, luku 7.30–31, s. 191–192

Kopioijan virhe Sakarjan kohdalla – Muutamissa kreikankielisissä käsikirjoituksissa mainitaan Sakarja Jeremian sijaan.

Käännösvirhe: Apostoli Johanneksen opetuslapsi Papias kertoo, että Matteus kirjoitti evankeliuminsa alun perin hepreaksi. Jos tämä pitää paikkansa ja se käännettiin kreikaksi, tämä yksityiskohta saattoi muuttua tuolloin.

Jeremian kirjaamatta jäänyt profetia. Sakarja 1:4 itse lainaa Jeremiaa 18:11. Sakarja 7:7 mainitsee, että hän toistaa entisten profeettojen sanoja.

Testimonia-ketju (kutsutaan myös catena-ketjuksi): Yksi midraashinen käytäntö oli lainata erilaisia profetioita ja yhdistää ne toisiinsa niin sanotussa ”testimonia-ketjussa”. Markuksen evankeliumin 1:2–3 on todennäköisesti myös testimonia-ketju. Jotkut siis sanoisivat, että jos teoksella on kaksi kirjoittajaa ja toiseen kirjoittajaan viitataan vain lyhyesti, on tavallista mainita vain ensimmäinen kirjoittaja. Testimonia-ketjut (joita kutsutaan myös catenoiksi) olivat yleisiä paitsi Raamatussa myös varhaiskristillisissä kirjoituksissa. On tavallista mainita vain tunnetumpi tekijä, ja meidän tulisi tarkastella antiikin kirjallisuutta sen omien käytäntöjen, ei omien käytäntöjemme, perusteella.

Vain merkittävämpi profeetta mainitaan todistusketjussa, kuten on myös Mark. 1:2–3. Jeremia asetettiin tämän Vanhan testamentin osan alkuun Babylonian Talmudin (Baba Bathra 14b) mukaan.

K: Miksi Pilatus vapautti yhden vangin juhlan aikana (Mt 27:15 ja Mk 15:6)?

V: Ilmeisesti tämä oli hänen tapansa. Ilmeisesti hän ajatteli, että juutalaiset pitäisivät häntä oikeudenmukaisempana tai inhimillisempänä, jos hän tekisi niin. Myöhempi juutalainen teos, Mishna Pesahim 8:6, viittaa myös yhden vangin armahdukseen pääsiäisenä. On selvää, että hänen käsityksensä oikeudenmukaisuudesta ja armosta eroavat nykyisistä käsityksistämme, eikä Raamattu hyväksy hänen ajatuksiaan.

K: Mitä muuta tiedämme Pontius Pilatuksen vaimosta (Mt 27:19)?

V: Raamattu ei kerro mitään muuta. Kirkon perinteen mukaan hänen nimensä oli Claudia Procula, hänestä tuli myöhemmin salainen kristitty, ja kreikkalais-ortodoksinen kirkko pitää häntä pyhimyksenä.

K: Matteuksen evankeliumin 27:22:ssa, Markuksen evankeliumin 15:14:ssa, Luukkaan evankeliumin 23:23:ssa ja Johanneksen evankeliumin 19:14:ssa: pitiikö Jeesuksen kuolla hidas ja tuskallinen kuolema ristillä, vai olisiko Hän voinut kuolla vähemmän tuskallisesti miekalla tai sairauden seurauksena? (Vaimoni pohti tätä.)

V: Raamattu kertoo vain sen, mitä tapahtui, eikä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja siitä, mitä olisi voinut tapahtua. Kun Saatana yllytti kansan tappamaan Jeesuksen, hän ilmeisesti antoi Jeesukselle kaikkein tuskallisimman kuoleman, jonka ihmiset osasivat tuolloin aiheuttaa. Jeesus otti vastaan kaikkein pahimman rangaistuksen tuodakseen meille kaikkein parhaan lahjan.

K: Miten nykypäivän ihmiset yrittävät toisinaan, kuten Matt. 27:24:ssä kuvataan, ”pestä kätensä” vakuuttaakseen muille, etteivät he olleet osallisina jossakin asiassa, vaikka todellisuudessa olivatkin?

V: Poliitikot voivat vaikuttaa innokkailta ja taitavilta etäännyttäessään itsensä epäonnistuneista tuloksista tai huonoista tai nykyisin epäsuosituista linjauksista, joiden puolesta he olivat äänestäneet. Kun kuulet poliitikon sanovan, että hän ”peri” ongelman, se voi olla totta, mutta voit silti kysyä, mitä hän teki ongelman ratkaisemiseksi omalla toimikautellaan.

Pilatus oli melkein naurettava yrittäessään kulkea ”keskitietä” ja olla neutraali Jeesuksen suhteen. Nykyäänkin monet yrittävät kulkea keskitietä, mutta eivät oikeastaan voi tehdä niin. Joko Jeesus oli valehteleva huijari, harhainen hullu tai Herra. Tässä asiassa ei ole keskitietä.

Kolme ristiä oli jo valmistettu, joten Pilatus oli jo aiemmin päättänyt teloittaa kolme vankia. Mutta Jeesus otti Barabbaan paikan keskimmäisellä ristillä.

K: Miksi he halusivat, että Jeesuksen veri tulisi heidän ja heidän lastensa päälle (Mt 27:25)?

V: Vastauksessa on neljä huomioitavaa seikkaa.

1. Pilatus näytti ainakin olevan hyvin haluton ottamaan vastuuta, ja väkijoukko saattoi ajatella, että Pilatus ei ehkä langettaisi Jeesukselle kuolemantuomiota, elleivät he olisi osoittaneet olevansa valmiita ottamaan vastuuta.

2. Vaikka Pilatuksen vaimo varoitti häntä olemasta osallisena tämän miehen kuolemaan, Pilatus oli osoittanut olevansa innokas vuodattamaan verta muissakin tilanteissa Raamatun ulkopuolella. Siitä huolimatta Pilatus halusi, että väkijoukko sanoisi ottavansa vastuun, mikä tavallaan vapauttaisi hänet yksin kantamasta vastuuta Jeesuksen teloittamisesta. Pilatus saattoi vain yrittää houkutella väkijoukkoa suojautuakseen, jotta väkijoukon sanat oikeuttaisivat hänen päätöksensä, jos juutalaiset tai roomalaiset kyseenalaistaisivat sen myöhemmin.

3. Vanhemmat eivät voi valita, siirtävätkö he henkilökohtaisen syyllisyytensä lapsilleen tai jälkeläisilleen. Valitettavasti Hitler ja muut natsit kutsuivat aikansa juutalaisia ”Kristuksen tappajiksi” ja käyttivät tätä ilmausta yrittäessään perustella kauheita rikoksiaan. Hitler itse määräsi monien katolisten pappien ja muiden kristittyjen katoamisen. Tietenkin roomalaiset olivat italialaisia, ja Hitler liittoutui Italian kanssa. Kyllä, roomalaisten ja juutalaisten synnit veivät Jeesuksen ristille, mutta meidän kaikkien synnit ovat se, mikä todella vei Jeesuksen ristille.

4. Viime kädessä niiden, jotka ovat Jeesuksen veren peitossa, synnit on pesty pois, mutta tietenkään tämä ei ollut se, mitä väkijoukko tässä tarkoitti.

K: Oliko Jeesuksen viitta Matt. 27:28–29:ssä punainen vai violetti, kuten Joh. 19:2–3:ssa?

V: Tähän on kaksi erilaista vastausta, ja molemmat saattavat olla totta.

Punertavan violetti: Englannin kielessä punertavan violettia voidaan pitää eräänlaisena violetina tai punaisena. Antiikin kreikassa kunkin värin valospektrin tarkka laajuus on epäselvämpi. Kun hepreaa tai arameaa käännetään kreikaksi – kuten Papias viittaa Matteuksen teoksen kohdalla – epävarmuus kasvaa.

Monivärinen: Olisi todellakin outoa, jos kallis kuninkaan kaapu olisi vain yhtä väriä. Muinaiset värilliset piirrokset ihmisistä Egyptissä esittävät useita värejä. Monivärisiä kaapuja oli tavallisten ihmisten saatavilla ainakin jo Joosefin aikana, 1900 vuotta ennen Jeesusta.

K: Miksi Matteuksen evankeliumin 27:29:ssä Jeesukselle laitettiin piikkikruunu ja annettiin hänelle ruoko?

V: He tekivät siitä väärennetyn kruunun pilkatakseen Häntä, ja ruoko toimi pilkkaavana valtikkana. Piikit saattoivat olla käännettyinä sisäänpäin Jeesusta satuttaakseen tai ulospäin kruunua muistuttaakseen, jolloin piikkejä oli molempiin suuntiin. Jotkut ihmiset nauttivat suuresti muiden pilkkaamisesta. Mutta Jeesus kantoi orjantappurakruunua, jotta me voisimme kantaa kunniakruunua. Esimerkkejä roomalaisista sotilaista, jotka huvittivat itseään vankien pilkkaamisella, löytyy Dio Cassiuksen Historiasta 15.20–21 ja Filon teoksesta In Flaccum 6.36–39.

Ehkä tarkoituksena ei ollutkaan pelkästään pilkata Jeesusta, vaan Jeesuksen kautta pilkata myös juutalaista kansaa.

K: Miksi Kyreneläinen Simon joutui kantamaan Jeesuksen ristiä (Mt 27:32 ja Mk 15:21)?

V: Jeesus oli liian heikko kantamaan poikkipalkkia, eikä roomalaisilla tietenkään ollut halua kantaa sitä itse. Roomalaiset eivät tässä asiassa edes yrittäneet teeskennellä oikeudenmukaisuutta. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että myöhemmät rabbit kielsivät ristiinnaulitsemisen liian kauhistuttavana rangaistuksena, ja roomalaiset sallivat sen vain keisarin suoralla käskyllä.

Arkeologit ovat löytäneet luukotelon eli luusäilytyspaikan, joka kuului kyreneläisille juutalaisille. Yksi luukotelo on omistettu ”Simonin pojalle Aleksandrosille”, mutta Aleksandros ja Simon olivat yleisiä nimiä, joten kyseessä ei todennäköisesti ollut sama Simon. Tämä mainitaan N. Avigadin artikkelissa ”A Depository of Inscribed Ossuaries in the Kidron Valley” teoksessa IEJ 12 [1962] 1–12.

K: Oliko Matteuksen evankeliumin 27:32 kohdassa mainittu, ristin kantanut Kyrenen Simon sama Simon, josta puhutaan Matteuksen evankeliumin 26:6 kohdassa?

V: Tämä on mahdollista, mutta erittäin epätodennäköistä. Simon oli hyvin yleinen nimi.

K: Miksi joku laittoi Mt 27:34,48 ja Mk 15:36:ssa etikkaa, johon oli sekoitettu sappia ja mirhaa, sienelle antaakseen sitä Jeesukselle?

V: Jeesus sanoi olevansa janoinen, ja roomalaisilla sotilailla oli tapana juoda posca-nimistä juomaa, joka valmistettiin laimennetusta etikasta. Perinteen mukaan Jerusalemin naiset lisäsivät laimennettuun etikkaan sappia, kipua lievittävää huumausainetta. Jeesus kuitenkin kieltäytyi sappista, koska Hän tiesi, että Hänen oli kestettävä kipu kokonaan meidän puolestamme. Jeesuksen viereen ripustettiin kaksi ryöväriä, mikä täytti tietämättään Jesajan kirjan 53:12 profetian, jonka mukaan Jeesus luettaisiin rikollisten joukkoon.

K: Miksi he Matteuksen evankeliumin 27:40–42 kohdassa kehottivat Jeesusta tulemaan alas ristiltä?

V: Jeesus ei voinut luonnollisesti tulla alas, koska Hänet oli naulattu sinne. He eivät uskoneet Jeesukseen ja pilkkasivat Häntä jälleen. He väittivät, että uskoisivat Jeesukseen, jos Jeesus tulisi alas ristiltä.

Ensinnäkin he eivät olleet vilpittömiä, sillä he eivät uskoneet edes silloin, kun Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, eivätkä he uskoneet edes silloin, kun Jeesus itse myöhemmin nousi kuolleista. Eikö se ole suurempi ihme kuin ristiltä alas tuleminen?

Toiseksi, puussa kuollut ihminen oli kirottu 5. Mooseksen kirjan 21:23 mukaan, ja olisi loukkaavaa uskoa johonkuhun, jonka Jumala oli antanut tulla kirotuksi kuolemalla ristillä. Juutalaisten johtajat eivät halunneet sulkea Jeesusta pois Messiaan ehdokkuudesta, sillä he olivat jo sitä mieltä, ettei Hän ollut Messias. Pikemminkin juutalaisten johtajat halusivat tehdä maailmalle täysin selväksi, että Jeesus oli suljettu pois Messiaan ehdokkuudesta.

Saatana käytti tätä kiusauksena. Jeesus olisi voinut pysäyttää tämän milloin tahansa kutsumalla apuun kaksitoista enkelilegioonaansa. Mutta jos Hän olisi pysäyttänyt sen, Hänen sovituksensa meidän puolestamme ei olisi tapahtunut.

Monet muslimit katsovat, ettei Jeesus olisi voinut kuolla ristillä, koska Allah ei olisi sallinut sellaista tapahtuvan profeetalle. Mutta he katsovat vain tätä maailmaa eivätkä tiedä, että Jeesus on paljon enemmän kuin profeetta.

Kuten William Booth sanoi: ”He väittivät, että olisivat uskoneet, jos Hän olisi tullut alas; me uskomme, koska Hän pysyi ylhäällä.”

K: Miksi joku sanoi Matteuksen evankeliumin luvussa 27:46–47 ja Markuksen evankeliumin luvussa 15:36, että Jeesus kutsui Eliaa?

V: Ihmiset väkijoukossa puhuivat latinaa, kreikkaa, arameaa/hepreaa ja luultavasti muutamia muita kieliä. Kun Jeesus sanoi ”Eli, Eli”, jotkut luulivat, että Jeesus saattoi sanoa ”Elia”. Muistakaa, että sekä hepreassa että roomalaisessa latinassa puuttui ”j”-äänne. Lisäksi, kun hänen ruumiistaan imettiin nestettä täyttämään sydäntä ympäröivää sydänpussia, Jeesus oli varmasti hyvin janoinen, ja hänen saattoi olla vaikeampi puhua selkeästi.

Toisaalta jotkut saattoivat kuulla oikein, mitä Jeesus sanoi, mutta vääristelivät tahallaan Jeesuksen sanoja pilkatakseen Häntä.

K: Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan Matt. 27:46 ja Mark. 15:34:ssa: ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hyljännyt minut”?

V: Fyysinen kipu oli vain yksi osa Jeesuksen sovitustyötä. Suurin osa tuskasta johtui siitä, että Jumala Isä itse hylkäsi Jeesuksen, kun maailman synnit ladattiin Jeesuksen harteille. Tämä ei ollut rauhallinen teologinen kysymys, vaan pikemminkin tuskanhuuto. Se oli henkisen, ei pelkästään fyysisen kivun huuto. Tavalla, jota emme ehkä voi täysin ymmärtää, Isä käänsi selkänsä Jeesukselle, joka kantoi kaikkien meidän syntiemme painon harteillaan.

K: Osoittavatko Matt. 27:46 ja Mark. 15:34, että Jeesus ei ole Jumala, kuten väärä uskonnollinen johtaja pastori Moon opettaa?

V: Ei. Ensinnäkin tässä on se, mitä väärä Messias, pastori Moon, sanoi, ja sitten sen kumottu versio.

Jumalallinen periaate (viides painos 1977) s. 210–212 ”… Jeesus, joka ihmisenä on täyttänyt luomisen tarkoituksen, on yksi ruumis Jumalan kanssa. … Siitä huolimatta hän ei missään nimessä voi olla Jumala itse. … Jeesusta, joka on yksi ruumis Jumalan kanssa, voidaan kutsua toiseksi Jumalaksi (Jumalan kuvaksi), mutta hän ei missään nimessä voi olla Jumala itse. … Jeesus oli ihminen, joka oli täydentänyt luomisen tarkoituksen, eikä se tarkoita, että hän olisi ollut itse Luoja. … Lisäksi kun huomaamme, että Jeesus sanoi ristillä: ’Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?’, käy selväksi, että Jeesus ei ole Jumala itse.”

Jeesus on kuitenkin Jumala Heprealaiskirjeen 1:8,10 ja Tituksen kirjeen 2:13 mukaan, ja hänellä on jumaluuden täyteys Kolossalaiskirjeen 1:19 mukaan. Muita jakeita, jotka osoittavat Jeesuksen olevan Jumala, ovat Roomalaiskirjeen 9:5, Johanneksen evankeliumin 5:23 ja 1. Johanneksen kirjeen 5:20. Opetuslapsi Tuomas kutsui Jeesusta ”minun Jumalakseni” Johanneksen evankeliumin 20:28:ssa. Johanneksen evankeliumin 1:3, 10, 11, 14 ja Kolossalaiskirjeen 1:16 osoittavat, ettei Jeesus ollut pelkästään täydellinen ihminen, sillä kaikki taivaassa ja maan päällä on luotu Jeesuksen kautta ja Jeesusta varten.

Sekaannusta saattaa aiheuttaa se, että sanaa ”Jumala” käytetään Raamatussa useammassa kuin yhdessä merkityksessä. Ainakin maan päällä Isä toimi Jeesuksen Jumalana, sillä Jeesus oppi maan päällä kuuliaisuutta (Hepr. 5:8).

K: Mitä merkitystä oli sillä, että temppelin verho repesi kahtia (Matt. 27:51 ja Mark. 15:38)?

V: Verho erotti Jumalan kaikkein pyhimmän paikan temppelin muusta osasta. Repeytyminen merkitsi temppelirituaalin ja sitä säätelevän lain vanhentuneisuutta. Repeytyminen osoitti, että Jeesuksen sovitusuhrin ansiosta este oli murtunut ja meillä voisi olla läheinen suhde Jumalaan. Jos temppelin verho olisi ollut hyönteisten syömä ja heikentynyt vähitellen, kunnes se ei olisi enää kestänyt omaa painoaan, se olisi repeytynyt sivulta toiselle. Sen sijaan verho repeytyi ylhäältä alas, mihin ei ole luonnollista selitystä.

Temppelin verho symboloi Jeesuksen ruumista, ja sen repeäminen merkitsee sitä, että voimme itse astua kaikkein pyhimpään, kuten Heprealaiskirjeen 10:19–20 kertoo.

Lisäksi, koska juutalaiset viranomaiset ja uskonnolliset johtajat hylkäsivät Jeesuksen, Jumala ei enää käyisi siinä temppelissä.

K: Onko Matteuksen evankeliumin 27:51 kohdassa mitään Raamatun ulkopuolista näyttöä temppelin verhon repeämisestä?

V: B. Yoma 39b:ssä (s. 580) on jotain vastaavaa. Siinä sanotaan, että temppelin ovet avautuivat itsestään 40 vuotta ennen temppelin tuhoa vuonna 70 jKr.

K: Onko totta, että Matt. 27:51:ssä mainitusta maanjäristyksestä ei ole todisteita muualla kuin Matteuksen evankeliumissa?

V: Ei, tämä on väärin. Joko skeptikot ovat oikeassa ja Matteus keksi tarinan, jolla oli opettavainen viesti, ja varhaiskirkko uskoi sen tosiasiana, tai sitten maanjäristys todella tapahtui, haudat murtuivat auki, jotkut kuolleet nousivat ylös ja oletettavasti nousivat taivaaseen Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Lisäksi Temppelivuori sijaitsee geologisen siirroksen päällä, joten maanjäristyksiä voitiin odottaa.

Väite, ettei kukaan ole koskaan maininnut tätä muualla kuin Matteuksen evankeliumissa, on virheellinen. Meillä on nykyaikaisia geologisia tutkimuksia, kaksi Raamatun ulkopuolista ei-kristillistä lähdettä ja viisi Raamatun ulkopuolista kristillistä lähdettä, joissa mainitaan nämä tapahtumat.

Nykyaikainen geologia: Kolmesta Kuolleenmeren ympärillä sijaitsevasta paikasta on tutkittu 20 jalan syvyisiä sedimenttinäytteitä. Niissä näkyy maanjäristyskerroksia, jotka on voitu yhdistää historiallisiin maanjäristyksiin. On olemassa kirjattu tuntematon ensimmäisen vuosisadan maanjäristys. Tutkijat laskivat vuosikerrokset dokumentoidusta maanjäristyksestä vuodelta 31 eKr. ja päätyivät ensimmäisen vuosisadan maanjäristyksen ajankohdaksi vuoteen 31 jKr. +/- 5 %. Maanjäristys on merkitty useissa teknisissä tutkimusartikkeleissa vuodeksi ”33 jKr.” Lisätietoja: ”High resolution geological record of historic earthquakes in the Dead Sea basin” (Maan tiedeinstituutti, Jerusalemin heprealainen yliopisto; Geofysiikan laitos, Tel Avivin yliopisto): Journal of Geophysical Research, vol. 106, nro B2, s. 2221–2234, 2001. ”Taulukko 3…Vuosi 33 jKr. Raportit koskivat Juudean aluetta. Jerusalemin temppeli vaurioitui.”

”Varhainen 1. vuosisadan maanjäristys Kuolleenmeren alueella”, International Geology Review, DOI:10.1080/00206814.2011.639996.

Näkyvissä paitsi ydinnäytteissä myös Kuolleenmeren lähellä olevissa uomissa. Kuva vuodelta 33 jKr. tapahtuneen maanjäristyksen jättämästä kerrostumasta: http://logosresearchassociates.org/Documents/Austin_33%20AD%20Seismite%20Ze'elim.pdf kuva 13. (14. kesäkuuta 2013)

Flegon oli Kariasta (Vähä-Aasiasta) kotoisin oleva kreikkalainen kirjailija, joka kirjoitti pian vuoden 137 jKr. jälkeen, että 202. olympiadin neljäntenä vuonna [vuonna 33 jKr.] tapahtui ”suurin auringonpimennys” ja että ”päivän kuudennella tunnilla [klo 12.00 keskipäivällä] tuli yö, niin ettei taivaalla näkynyt edes yhtä tähteä. Bithyniassa tapahtui suuri maanjäristys, ja Nicaeassa monia esineitä kaatui.” (The Case for Christ, s. 111.) Origenes, *Vastalause Celsukselle*, kirja 2, luku 14, s. 437; kirja 2, luku 33, s. 445; kirja 2, luku 59, s. 455.

Thales (tai Thallus) oli palestiinalainen historioitsija, johon Julius Africanus (kirjoitti vuosina 232–245 jKr.) viittaa. Julius sanoo: ”Tätä pimeyttä Thallus kutsuu historiansa kolmannessa kirjassa, mielestäni perusteettomasti, auringonpimennykseksi.” (The Ante-Nicene Fathers, osa 6, s. 136.) Kontekstissa Julius pohtii, kuinka aika Artaxerxesin määräyksestä Kristuksen ristiinnaulitsemiseen täytti Danielin kirjan 9. luvun ennustuksen. (Meillä ei kuitenkaan ole mitään todisteita siitä, että Thales olisi maininnut maanjäristystä.)

Irenaeus (182–188 jKr.) mainitsee teoksessaan ”Fragments from the Lost Writings” (luku 28, s. 573, teoksessa Ante-Nicene Fathers), että ”kun Jeesus laskeutui, monet sielut nousivat ylös ja nähtiin ruumiissaan”. Hän kirjoittaa myös teoksessaan ”Against Heresies” (4. kirja, luku 34, s. 512): ”Ja ne ennustetut seikat, jotka liittyivät Herran kärsimykseen, eivät toteutuneet missään muussa tapauksessa. Sillä kenenkään muinaisen ihmisen kuollessa ei tapahtunut niin, että aurinko olisi laskenut keskipäivällä, eikä temppelin verho repeytynyt, eikä maa järisnyt, eivätkä kalliot halkeilleet, eivätkä kuolleet nousseet ylös, eikä ketään näistä [muinaisista] miehistä herätetty kolmantena päivänä eloon eikä otettu taivaaseen… Siksi profeetat eivät puhuneet kenestäkään muusta kuin Herrasta, johon kaikki nämä edellä mainitut merkit kohdistuivat.”

Apostoli Johanneksen opetuslapsi Ignatius (ennen vuotta 116 jKr.) mainitsee kirjeessään magnesialaisille, luvussa 9, ne, jotka Jeesus herätti kuolleista.

Aleksandrialainen Klemens teoksessaan *Stromata* (193–202 jKr.) 6. kirjan 6. luvussa, sivulla 491, sanoo: ”’Mutta ne, jotka olivat nukahtaneet, laskeutuivat kuolleina, mutta nousivat elävinä.’ Evankeliumissa sanotaan, ’että monet nukkuneiden ruumiit nousivat’ – selvästi siksi, että ne oli siirretty parempaan tilaan. Silloin tapahtui siis yleismaailmallinen liike ja siirto Vapahtajan suunnitelman kautta.”

Joidenkin skeptikoiden ajattelun mukaan nämä varhaiset kirjoittajat joko ”huijattiin ja vedettiin nenästä” uskomaan, että näin tapahtui. Samoin muiden ihmeiden, mukaan lukien ylösnousemuksen, osalta joko varhaiset kristityt huijattiin ja vedettiin nenästä uskomaan, että tämä todella tapahtui, tai sitten ei. Meillä ei ole muita silminnäkijöitä, joten joko luotamme siihen, mitä evankeliumien kirjoittajat sanoivat, tai emme luota. Sama pätee myös Paavaliin, joka sanoi 1. Kor. 15:13–19, että jos ylösnousemusta ei tapahtunut, niin Paavali sanoi, että hänen saarnaamisensa oli turhaa, hän olisi väärä todistaja, uskomme olisi turhaa ja kristittyjä tulisi sääliä enemmän kuin ketään muuta. Kuten apostoli Paavali, en näe mitään keskitietä.

Origenes (225–254 jKr.) mainitsee maan peittäneen pimeyden ja hautojen halkeamisen teoksessaan *Vastalause Celsukselle*, kirja 2, luku 33, s. 445.

Aleksandrian Dionysios (246–265 jKr.) mainitsee Matteuksen evankeliumissa kuvatun maanjäristyksen teoksessaan ”Kirje piispa Basilidesille”, kanoni 1, s. 94.

Yhteenvetona voidaan todeta, että meillä on syytä uskoa kertomukseen valittujen henkilöiden ylösnousemuksesta, koska:

1. Luotamme evankelistojen ja heidän muiden asioiden kertomuksiinsa.

2. Varhaiskirkon kirjoittajat mainitsivat tämän.

3. Joku, joka ei tuntenut kuollutta henkilöä, ei olisi voinut todentaa tätä muutenkaan, joten juutalaiset ja roomalaiset kirjoittajat eivät olisi tienneet tästä.

4. Juutalaisilla kirjoittajilla ei olisi ollut mitään syytä mainita tätä,

5. Jeesuksen ylösnousemus varjostaisi kuolleiden ihmisten ylösnousemuksen.

Olen osittain samaa mieltä siitä, mitä sanoit maanjäristyksistä. Mutta sen sijaan, että sanoisin, että evankeliumien kirjoittajat käyttävät näitä mullistavia tapahtumia symboloimaan Jumalan puuttumisen valtavaa merkitystä ja seurauksia, uskon, että Jumala käytti näitä mullistavia tapahtumia. Evankeliumien lisäksi älä unohda Ilmestyskirjan maanjäristyksiä tai sitä, kun Ussia kuoli Jesajan kirjassa 6. Myös kirkkohistoriassa, kun Johannes Krysostomos karkotettiin Konstantinopolista vuonna 403 jKr., silloin tapahtui maanjäristys. Ei olisi odotettavissa, että varhaiset kirjoittajat olisivat kirjanneet vähäisiä maanjäristyksiä. Mitä tulee tällä alueella tapahtuneisiin vähäisiin maanjäristyksiin, minulla on tietoja vain Kreikasta ja Turkista. Encyclopedia Britannica raportoi Kreikan ja Turkin osalta seuraavaa:

Vuosina 1902–1946 tapahtui 58 maanjäristystä

Vuosina 1947–1966 tapahtui 82 maanjäristystä

Vuosina 1967–1976 tapahtui 45 maanjäristystä

Vuosina 1977–1981 tapahtui 9 maanjäristystä

Toinen huomionarvoinen seikka on, että Qumranin arkeologiset löydöt osoittavat, että vuonna 31 eKr. (ennen Kristusta) tapahtui tuhoisa maanjäristys, mutta Josephusta lukuun ottamatta yksikään antiikin kirjailija ei ole maininnut tätä tapahtumaa.

Johtopäätös: Vaihtoehtoja näyttää olevan kaksi (eikä mitään välimuotoa)

1. Ei maanjäristystä: Evankelistat saattavat olla oikeassa hienossa moraalisessa opetuksessaan, mutta he kertoivat maanjäristyksistä, joita ei tapahtunut. Emme voi luottaa siihen, mitä he sanovat, ainakaan kun kyse on todellisista tapahtumista.

2. Maanjäristys: Evankeliumien kirjoittajien sanoihin voidaan luottaa, ja he kertoivat maanjäristyksistä, jotka todella tapahtuivat.

K: Miten kuolleet saattoivat nousta haudoistaan (Mt 27:52–53)?

V: Kaikkivaltias Jumala voi tehdä mitä tahansa Hän haluaa, mukaan lukien kuolleiden herättämisen eloon. Jotkut epäilijät sanovat, että tämä rikkoisi luonnonlakeja; no, Jumala loi luonnonlait.

Taivaan enkelit suhtautuvat epäilijöiden sanoihin varmaankin samalla tavalla kuin me suhtaudumme monien epäilijöiden sanoihin Wrightin veljesten aikakaudella, jolloin sanottiin, että ”ihminen ei voi koskaan lentää”. Aerodynaaminen nostovoima voi kumota painovoimalain, kuinka paljon enemmän sitten Luoja pystyy kumoamaan luomuksensa lait!

K: Osoittaako Matt. 27:52–53, jossa ihmiset nousivat haudoistaan Jeesuksen ylösnousemuksen yhteydessä, sen todennäköisyyden, että Maria nousi ruumiillisesti taivaaseen, kuten eräs katolinen kirjailija opettaa?

V: Ei. Ludwig Ott esitti tämän, ei todisteena, vaan tukevana argumenttina teoksessaan *Fundamentals of Catholic Dogma* (1960), s. 209. Tämä ei edes tue ajatusta siitä, että Maria olisi ruumiillisesti nostettu taivaaseen, kahdesta syystä:

a) On epäselvää, herätettiinkö haudoistaan nousseet ihmiset henkiin kuolevaisissa ruumiissaan (kuten Lasarus) vai nousivatko he ylös kuolleista.

b) Maria oli vielä elossa (Joh. 19:27; Ap. t. 1:14), kun Jeesus kuoli ja nousi kuolleista, joten hän ei kuulunut tähän ryhmään.

K: Sanoiko roomalainen sadanpäämies Matt. 27:54:ssä ”Jumalan Poika” vai ”Jumalan Poika”?

V: Sotilaat olivat paikalla siltä varalta, että joku yrittäisi tulla sisään pelastamaan tuomittuja miehiä. Kreikankielessä on määräinen artikkeli (engl. the), jota ei tässä käytetty. Sanajärjestys kuitenkin osoittaa, että kyseessä on määräinen muoto eli ”Jumalan Poika”, kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa (s. 1310) todetaan. Toisaalta Evangelical Commentary on the Bible -teoksessa (s. 758) viitataan siihen, että se voisi olla kumpi tahansa.

K: Oliko Arimatialainen Joosef rohkea, kun hän pyysi Jeesuksen ruumista Mt 27:57–59:ssä?

V: Teknisesti katapuloidun rikollisen ruumis olisi Rooman omaisuutta. Usein roomalaiset jättivät ruumiit mätänemään ristille lintujen ravinnoksi. Juutalaisen lain mukaan ruumista ei kuitenkaan saanut jättää ripustettuna yön yli pääsiäisenä. Jos roomalainen viranomainen suostui asiaan, oli siis järkevää pyytää roomalaisilta lupaa viedä ruumis haudattavaksi. Toisinaan roomalainen viranomainen myönsi luvan rahaa vastaan, vaikka ei ole viitteitä siitä, että Pilatus olisi tässä tapauksessa toiminut näin. Yleensä ei pidetty epätavallisena, että joku, ehkä sukulainen, pyysi ruumista haudattavaksi. Kun kuitenkin Joosef, joka ei ollut sukulainen, nimenomaisesti pyysi ruumista, vaikka hän ei ollut suostunut Jeesuksen kuolemantuomioon, hän osoitti, ettei hän ollut enää pelkästään Jeesuksen salainen seuraaja. Kuten teoksessa *Believer’s Bible Commentary* (s. 1310) todetaan: ”Todellisessa mielessä Joosef hautasi itsensä taloudellisesti, sosiaalisesti ja uskonnollisest iin, kun hän hautasi Jeesuksen ruumiin. Tämä teko erotti hänet ikuisesti siitä valtaapitävästä järjestelmästä, joka tappoi Herran Jeesuksen.” Normaalisti tuomittujen rikollisten ruumiit heitettiin Hinnomin laaksoon, eräänlaiseen kaupungin kaatopaikkaan, jossa tulipalot tai villieläimet tuhosivat ne. Mutta Joosef halusi kunnioittavan hautajaisen. Joosef ei luultavasti tiennyt täyttävänsä Jesaja 53:9:n ennustusta, jonka mukaan Jeesus olisi kuolemassaan rikkaiden joukossa.

K: Mistä tiedämme, että Matt. 27:65:ssä mainittu ”vartio” tarkoittaa 4–16 roomalaista sotilasta eikä temppelisotilaita?

V: Kreikankielinen teksti voi tarkoittaa kumpaakin.

Indikatiivi: teillä on jo vartio

Imperatiivi: ottakaa tämä roomalainen vartio, jonka minä teille annan Tässä on kolme mahdollista tulkintaa sekä kunkin hyvät ja huonot puolet.

Teillä on jo oma temppelivartio: Tämän näkemyksen puolesta puhui se, että juuri temppelivartijat pidättivät Jeesuksen. Koska ristiinnaulitun rikollisen ruumis oli nyt Rooman omaisuutta, heidän piti pyytää Pilatukselta lupaa vartioida ruumista. Tätä näkemystä vastaan puhuu se tosiasia, että juutalaisten pappien sinetti ei olisi merkinnyt juuri mitään, kun taas Rooman valtakunnan sinetti, joka oli tehty narusta ja vahasta, olisi ollut vaikea väärentää. Sen rikkominen olisi merkinnyt kuolemaa rikoksentekijälle.

Teillä on jo nimetty roomalainen vartija: Ehkä pappeille oli jo nimetty roomalainen vartija.

Ottaa roomalainen vartija: Tätä näkemystä vastaan puhuu se, ettei klassisessa tai hellenistisessä kreikassa esiinny yhtään selkeää esimerkkiä sanan echein käytöstä merkityksessä ”ottaa”.

Toisaalta nämä saattoivat olla juutalaisia vartijoita, kuten osoittaa se, että he raportoivat myöhemmin ylipapeille eivätkä Pilatukselle. Mutta jopa roomalaiset vartijat olisivat olleet haluttomia palaamaan Pilatuksen luo ilman juutalaisia liittolaisiaan, sillä se olisi voinut tarkoittaa heidän omaa kuolemantuomiotaan.

K: Ilmestyikö Jeesus Matt. 28:9:ssä ensin Maria Magdalenalle vai ensin Pietarille (Kefasille), kuten Paavali antaa ymmärtää 1. Kor. 15:5:ssä?

V: Maria Magdaleena oli ensimmäinen ihminen, joka näki Jeesuksen, mutta Pietari oli ensimmäinen apostoli, joka näki Jeesuksen. Itse asiassa Paavali ei sanonut, että Pietari olisi ollut ensimmäinen ihminen, jolle Jeesus ilmestyi. Niistä ihmisistä, jotka Paavali luetteli, Pietari oli hänen luettelossaan ensimmäinen, joka näki ylösnousseen Jeesuksen, ja häntä seurasivat muut opetuslapset sekä sitten yli 500 ihmistä. Toisaalta Paavali saattoi jättää naiset tarkoituksella mainitsematta, koska tuon ajan oikeudenkäynneissä naisen todistusta ei pidetty pätevänä, kuten teoksessa *When Critics Ask* (s. 365–367) todetaan. Toisaalta Paavali saattoi yksinkertaisesti unohtaa, että naiset olivat nähneet Jeesuksen ennen Pietaria. Kummassakaan tapauksessa ristiriitaa ei kuitenkaan ole, sillä Paavali ei koskaan sanonut, ettei kukaan olisi nähnyt Jeesusta ennen Pietaria.

K: Tarvitsivatko ylipapit Matt. 28:11–15:n mukaan lahjoa vartijoita, ja mistä rahat tulivat?

V: Ylimmäisten papien ei todennäköisesti tarvinnut lahjoa vartijoita, koska vartijat pelkäsivät asian paljastumista. Mutta ylipapit olivat luultavasti paniikissa ja ajattelivat, että vartijoiden lahjominen ja tarjous ”lepyttää” Pilatusta (Matt. 28:14) olisi turvallisin toimintatapa. Ilmeisesti he kokivat olevansa hyvin kokeneita ihmisten lahjomisessa. Lahjuksiin käytetty raha tuli juutalaisten temppeliveroina temppelille maksamista uhreista.

K: Mitkä ovat Matteuksen evankeliumin 28:12–15:ssä muut esimerkit ihmisistä, joille maksettiin paljon rahaa valheen levittämisestä, ja miksi ihmiset tekevät niin?

V: Ihmiset levittävät valheita rahan vuoksi monista syistä. Tässä tapauksessa sotilaat tekivät niin pelätessään henkensä puolesta. Toiset tekevät niin, koska arvostavat rahaa enemmän kuin rehellisyyttään. Kolmas syy on halu korvata yliluonnollinen tapahtuma naturalistisella selityksellä. Mutta ”pitäkää hatut päässä”, sillä tässä on esimerkkejä eräistä historian aikana kerrotuista erittäin vaikutusvaltaisista valheista.

Väärennetyt dekreetit ovat noin 100 kirjettä, jotka ”todistivat”, että Pietari sanoi saaneensa valtuudet johtaa Kristuksen kirkkoa ja voivansa siirtää nämä valtuudet seuraavalle paaville jne. Ne myös todistivat, että piispat eivät olleet paikallishallinnon tai muiden kirkon johtajien alaisia, vaan ainoastaan paavin alaisia. Niiden väitettiin olevan peräisin vuosilta 78–731 jKr., mutta ne kirjoitettiin todellisuudessa noin vuosina 847–859 jKr., suurimmaksi osaksi Isidore Mercatorin toimesta Ranskassa. Vaikka niitä ei koskaan hyväksytty itäisessä ortodoksisessa kirkossa, roomalaiskatolisessa kirkossa niitä käytettiin kirkkolain vahvistamiseen Wormsin (868), Kölnin (887), Metzin (893) ja Triburin (895) synodeissa. Lähes kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että ne olivat väärennöksiä jo vuosina 900–1100 jKr. Miksi esimerkiksi paavit lainasivat ihmisiä, jotka olivat syntyneet heidän kuolemansa jälkeen? Mutta siihen mennessä, kun ne todettiin väärennöksiksi, ne olivat jo tehneet tehtävänsä vahvistaessaan roomalaiskatolisen kirkon valtaa ja vaurautta.

Siionin vanhinten pöytäkirjat: on väärennös, jonka väitetään olevan juutalaisten vanhimpien kirjoittama ja joka käsittelee sitä, kuinka ajaa ei-juutalaiset liikemiehet konkurssiin ja lopulta kaapata valta. Sen kirjoitti itse asiassa antisemitistinen venäläinen ei-juutalainen, todennäköisesti Sergei Nilus, vuosina 1901–1903. Vaikka brittiläinen sanomalehti paljasti sen väärennökseksi, sitä käytettiin edelleen yrittäessä todistaa maailmanlaajuista juutalaisten salaliittoa, ja sen julkaisemisen jälkeen Venäjällä alkoivat pogromit, joiden tarkoituksena oli tappaa juutalaisia ja takavarikoida heidän omaisuutensa. Se oli pakollista luettavaa saksalaisille koululaisille natsien noustua valtaan vuonna 1933.

Tupakointi: 1950-luvun alkupuolella lääketieteelliset tutkimukset osoittivat syy-seuraussuhteen tupakoinnin ja keuhkosyövän välillä. Tupakkayhtiöt kuitenkin kyseenalaistivat nämä väitteet voimakkaasti. Vielä vuonna 2005 Skotlannissa käydyssä McTear v. Imperial Tobacco -oikeusjutussa väitettiin, ettei voitu todistaa, että henkilön tupakointi olisi aiheuttanut keuhko -syövän. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Yhdysvallat saa tupakkaverosta noin 32 miljardia dollaria vuodessa.

MMR-rokotteet: Vuonna 1998 Andrew Wakefield julkaisi brittiläisessä lääketieteellisessä Lancet-lehdessä artikkelin, jossa hän yhdisti rokotukset autismin kanssa. Sen jälkeen MMR-rokotuskattavuus laski dramaattisesti Isossa-Britanniassa. Muissa tutkimuksissa yritettiin toistaa Wakefieldin tuloksia, mutta korrelaatiota ei onnistuttu löytämään. Wakefield jätti kertomatta, että hän oli saanut rahoitusta rokotevalmistajia vastaan kanteen nostaneilta asianajajilta, jotka pystyivät käyttämään hänen tutkimustaan todisteena asiassaan. Wakefield väittää, ettei kyseessä ollut voittoa tavoitteleva motiivi, mutta hän oli myös aikeissa ansaita 43 miljoonaa dollaria myymällä testipakkauksia. Kun tämä tuli ilmi, Lancet peruutti virallisesti Wakefieldin artikkelin, ja hänelle määrättiin kielto harjoittaa lääkärin ammattia Isossa-Britanniassa. Niinpä hän muutti Yhdysvaltoihin harjoittamaan lääkärin ammattia ja teki vuonna 2016 elokuvan Vaxxed: From Cover-Up to Catastrophe.

Katolilaisia vastaan Odishassa: Suosittu hindujohtaja Lakshmanananda Saraswati murhattiin maolaisten toimesta, minkä maolaiset myöhemmin myönsivät. Viisi katolilaista, World Visionin työntekijä ja pari maolaista pidätettiin lopulta. Katolilaisia vastaan puhkesi mellakoita, ja viisi hindua pidätettiin katolilaisen talon sytyttämisestä tuleen. Tuomioistuin vapautti kuitenkin heidät kaikki. Lisätietoja osoitteessa https://en.wikipedia.org/wiki/Murder_of_Lakshmanananda_Saraswati.

Kristittyjä vastaan Intiassa: Tiesitkö muuten, että noin 10. helmikuuta 2022 Friscossa, Texasissa, Global Hindu Heritage Foundation (GHHF) järjesti varainkeräystapahtuman, jonka tuotoilla aiotaan muun muassa rahoittaa Intiassa sijaitsevien, järjestön mukaan ”laittomasti rakennettujen” kirkkojen purkamista?

Valheiden levittäminen rahan vuoksi ei ole loppunut.

Katso lisätietoja seuraavasta lähteestä. (18. maaliskuuta 2023)

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Protocols_of_the_Elders_of_Zion, https://en.wikipedia.org/wiki/Vaccine_hesitancy

https://en.wikipedia.org/wiki/Andrew_Wakefield

https://en.wikipedia.org/wiki/Tobacco_politics

https://www.thequint.com/us-nri-news/hindutva-fundraiser-frisco-texas-global-hindu-heritage-foundation-demolition-of-illegal-churches-tirupati-ghar-wapsi.

K: Miten me, kuten Matt. 28:19:ssä sanotaan, teemme kaikista kansoista ”opetuslapsia” sen sijaan, että he olisivat vain kuuntelijoita tai käännynnäisiä?

V: Ensinnäkin rukoile ja saarnaa evankeliumia, mutta se on vasta ensimmäinen askel. Kun joku uskoo Kristukseen, työsi ei pääty siihen, vaan opetuslapseus vasta alkaa. Jonkun on vietettävä aikaa, ehkä joka viikko, kyseisen henkilön kanssa joko kahden kesken tai ryhmässä, opettamalla hänelle uskon perusasioita ja sitä, kuinka hänen tulisi elää Kristuksen puolesta omassa ympäristössään. Pelkkä saarnaaminen tai pelkkä saarnaaminen ja ihmisten pelastuminen on helpompaa kuin se, mitä Jeesus tässä pyytää meitä tekemään. Putkimiehen, sähköasentajan ja muiden vastaavien ammattien parissa on tyypillisesti kolme tasoa: oppipoika, kisälli ja mestari. Mestari tai todennäköisemmin kisälli kouluttaa oppipoikaa, ja mestari saattaa kouluttaa kisälliä. Kirkossa tarvitsemme peruskoulutusta uusille kristityille ja syvällisempää koulutusta ”kisälli”-kristityille. Mutta kummassakin tapauksessa: milloin viimeksi opetit jotakuta?

K: Matt. 28:19:ssä sanotaan, että on vain yksi Jumala. Miten Jeesus voi olla Jumala ja miten kolminaisuus voi olla totta?

V: Yhdessä Jumalassa voi olla ”moninaisuutta” ilman, että olisi erillisiä jumalia. Jopa Koraanissa, kun Allah puhuu, käytetään sanoja ”me” (Nahnu) ja ”minä”.

Jumala ei ole ihmisen asettamien rajoitusten alainen, ja Jumala voi paljastaa itsensä meille miten Hän haluaa.

Raamatussa esiintyy kolminaisuus: Matteuksen evankeliumi 28:19; 1. Pietarin kirje 1:2; Efesolaiskirje 2:18; Ilmestyskirja 4:8; 2. Korinttolaiskirje 13:14; Johanneksen evankeliumi 15:26.

On olemassa vain yksi erottamaton Jumala. 5. Mooseksen kirja 4:35–39; 6:4; Jesaja 43:10–12; 44:6,8; 45:5–6,14,21; 46:9; 1. Timoteuksen kirje 1:17; 6:15–16.

Kolme erillistä persoonaa: Matteuksen evankeliumi 3:16–17; Luukkaan evankeliumi 3:21–22; Johanneksen evankeliumi 1:1; 6:38; 14:31; 15:26; 16:28; 17:5; Apostolien teot 5:31–32; Markuksen evankeliumi 10:38–40

Jeesus on Jumala. Johanneksen evankeliumi 1:3; Kolossalaiskirje 1:16–17; Heprealaiskirje 1:6–9; Johanneksen evankeliumi 9:38; 2. Korinttolaiskirje 11:3; Johanneksen evankeliumi 20:28–29; Ilmestyskirja 5:8–9; 22:20

Pyhä Henki on Jumala. Roomalaiskirje 8:9–16; Luukkaan evankeliumi 1:35; 1. Johanneksen kirje 4:12–16; 1. Korinttolaiskirje 3:16 vs. 1. Korinttolaiskirje 6:19; Apostolien teot 5:4

He ovat yhtäläisiä olemukseltaan, kirkkaudeltaan ja kunnialtaan. Joh. 5:18; 5:23; Kol. 2:9–10; (Jes. 44:6; Ilm. 1:8 vs. Ilm. 1:17–18; 22:13)

He eroavat toisistaan rooliltaan ja asemaltaan. 1. Korinttolaiskirje 11:3; 1. Korinttolaiskirje 15:25–28; Matteuksen evankeliumi 12:18; Efesolaiskirje 1:3, 17; Johanneksen evankeliumi 1:33; 14:16, 26, 28; Roomalaiskirje 8:26–27.

Muuten, se, että Jeesus on osa Kolminaisuutta, ei tarkoita, että Jeesus olisi kolmasosa Jumalasta, sen enempää kuin pöydän korkeus on kolmasosa pöydästä. Jumalaa ei voi selittää matematiikalla, mutta jos yrittäisi, Kolminaisuus ei olisi 1 + 1 + 1 = 1, vaan 1 kertaa 1 kertaa 1 = 1.

K: Mitä on modalismi ja miksi se on väärin, kun tarkastellaan Matt. 28:19, Matt. 24:36 ja Matt. 3:16–17?

V: Kolminaisuusopissa opetetaan, että on yksi erottamaton Jumala kolmessa erillisessä persoonassa. Modalismi opettaa, että on yksi Jumala, joka on sekä erottamaton että yksi persoona. Modalismia on itse asiass kaksi lajia. Patripassianismi sanoo, että Isä on Poika, joka on Pyhä Henki. Dynaaminen modalismi sanoo, että Isästä tuli Poika, josta tuli Pyhä Henki. Molemmat modalismilajit ovat vääriä seuraavista syistä.

1. Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa 14:28: ”Isä on suurempi kuin minä.” Vaikka Jeesus oli luopunut kunniastaan maan päällä sanoessaan tämän, tosiasia on, että jos Isä oli suurempi kuin Hän, silloin Isän ja Pojan välillä on ero.

2. Jos modalismi olisi totta, Jeesuksen olisi pitänyt olla vatsastapuhuja, taikuri ja viime kädessä valehtelija kasteensa yhteydessä (Matteus 3:16–17; Markus 1:10–12; Luukas 3:21–22). Maan päällä ollessaan Jeesus oli Isän alainen (Hepr. 5:7–8). Tämä olisi merkityksetöntä, ellei olisi ketään muuta, jolle Jeesus olisi ollut alistettu.

3. Samoin Jeesus teki sen, mitä Isä käski (Joh. 14:31). Jeesus oppi kuuliaisuutta Isälle Heprealaiskirjeen 5:8:n mukaan.

4. Matteuksen evankeliumin 24:36 mukaan kukaan ei tiedä päivää eikä hetkeä, jolloin Kristus palaa, ei edes Poika, vaan ainoastaan Isä. Näin ollen ainakin Jeesuksen ollessa maan päällä oli ero sen välillä, mitä Isä tiesi ja mitä Jeesus tiesi. Vaikka joissakin kreikankielisissä käsikirjoituksissa ei ole ilmausta ”eikä Poika”, parhaissa kreikankielisissä käsikirjoituksissa ja suurimmassa osassa kreikankielisiä käsikirjoituksia on ilmaisu ”eikä Poika”.

5. Jeesus lähetettiin jonkun toisen toimesta, jos Johanneksen evankeliumin 5:36–37 ja 6:29,38:lla on mitään merkitystä. Taivas ei ollut tyhjä, kun Jeesus tuli.

6. Koska Isä myönsi Pojalle jotain ja antoi Pojalle vallan Joh. 5:22, 26, 27:ssä, tämä osoittaa, että Isä ja Poika ovat erillisiä.

7. Miksi Jeesus rukoilisi Isälle tai pyytäisi jotain Isältä Joh. 17:5:ssä, Joh. 14:16:ssa, 26:ssa ja 28:ssa sekä muissa kohdissa, jos Jeesus puhuisi vain itselleen? Lisäksi, koska Jeesuksen rukoukset on kuvattu keskusteluna jonkun toisen kanssa, Raamattu olisi harhaanjohtava, jos ei olisi ketään muuta, jolle Jeesus puhuisi.

8. Kenen puolesta Henki rukoilee meidän puolestamme Roomalaiskirjeen 8:26–27:ssä?

9. Jos Jeesus olisi palvelija, kenen palvelija Jeesus oli Matteuksen evankeliumin 12:18:ssa?

10. Kuka hylkäsi Jeesuksen Golgatalla Markuksen evankeliumin 15:34 ja Matteuksen evankeliumin 27:46 mukaan?

11. Muita jakeita, jotka osoittavat tämän eron, ovat Johanneksen evankeliumin 1:33; 1. Korinttolaiskirjeen 11:3; 15:25–28; Efesolaiskirjeen 1:3, 17; Heprealaiskirjeen 1:9

Seuraavassa on muutamia lainauksia Witness Leeltä, joka perusti paikallisseurakunnan. Paikallisseurakunnilla on opiskelijaryhmiä, joita kutsutaan nimellä ”Christians on Campus”. Yleensä niiden seurakuntien nimet ovat muotoa ”Seurakunta [kaupungin nimi]”.

”Näin kolminaisuuden kolme Persoonaa muodostavat kolme peräkkäistä vaihetta Jumalan talouden prosessissa.” W. Lee. The Economy of God, Living Stream 1968, s. 10.

”Samoin Isä, Poika ja Pyhä Henki eivät ole kolme Jumalaa, vaan yhden Jumalan kolme vaihetta, jotka meidän on tarkoitus omaksua ja nauttia.” W. Lee. Concerning the Triune God, Living Stream, päivämäärää ei mainita, s. 31

”Taivaissa, joissa ihminen ei voi nähdä, Jumala on Isä; kun Hän ilmentyy ihmisten keskuudessa, Hän on Poika; ja kun Hän tulee ihmisiin, Hän on Henki. Isä ilmentyi ihmisten keskuudessa Pojassa, ja Pojasta tuli Henki, jotta Hän voisi tulla ihmisiin. Isä on Pojassa, ja Pojasta tuli Henki – nämä kolme ovat vain yksi Jumala.” W. Lee. ”Kolmiyhteisestä Jumalasta” (Living Stream), päivämäärää ei mainita, s. 8–9

Kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen Hän [Poika] tuli Hengeksi, joka puhallettiin opetuslapsiin. W. Lee. Kolmiyhteisestä Jumalasta, Living Stream, päivämäärää ei mainita, s. 8

”...Poika tuli Hengeksi, jotta voisimme juoda Häntä elämän vetenä...” W. Lee. ”Concerning the Triune God” (Elävä virta), päivämäärää ei mainita, s. 8

”...Tiedämme, että Herra on Poika ja että Häntä kutsutaan myös Isäksi... Nyt luemme, että Hän on Henki. Meidän on siis oltava selvillä siitä, että Kristus, Herra, on myös Henki.” W. Lee. The All-Inclusive Spirit of Christ (Kristuksen kaiken kattava Henki), Living Stream, 1969, s. 4, 6, 8

Huomaa, että tämän väitteen kumoavat tämän vastauksen alussa mainitut jakeet.

K: Mitä ”nimessä” tarkalleen tarkoittaa Matt. 28:19:ssä?

V: Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi, lukuun ottamatta sitä, että Papias sanoi Matteuksen evankeliumin olevan kirjoitettu heprean kielellä. Meidän on siis kysyttävä, mitä tämä ilmaisu tarkoitti kyseisissä kielissä.

Kreikkalaisessa kirjallisuudessa ”nimessä” on taloudellinen tai kirjanpidollinen termi, kuten ”tämä raha on talletettu tilinomistajan nimissä”.

Heprealaisessa kirjallisuudessa termillä on paljon laajempi merkitys kuin kreikankielisessä, vaikka se sisältää myös kreikkalaisen merkityksen. Hepreassa se luo suhteen johonkin tai johonkuhun. Esimerkiksi kun juutalainen osti orjan, tämä kastettiin toisinaan ”orjuuden nimessä”. Jos juutalainen vapautti orjan, tämä kastettiin ”vapauden nimessä”. Mikä ero juutalaisten mielestä oli pelkän eläimen teurastamisen ja eläimen uhraamisen Jumalalle välillä? He tappoivat eläimen ”polttouhrin nimissä” (tai syntiuhrin tai muunlaisen uhrin nimissä), ”alttarin tulen nimissä”, ”miellyttävän tuoksun nimissä”, ”Jumalan nimissä” tai ”Jumalan mielihyvän nimissä”.

Joten kun uskovainen kastettiin, nämä olivat keskenään vastaavia:

”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä” (Matteus 28:19)

”Jeesuksen Kristuksen nimessä” (Apostolien teot 2:38; 10:48),

”Herran Jeesuksen nimessä” (Apostolien teot 19:5)

”Kristukseen” (Gal. 3:27)

”Kristukseen Jeesukseen” (Roomalaiskirje 6:3–4)

K: Koska modalismi on väärä oppi, mutta Isä ja Poika ovat kuitenkin hyvin läheisiä, kuinka läheisiä he sitten ovat? (Matt. 28:19)

V: Vaikka Raamattu ei anna paljon yksityiskohtia, voimme sanoa seuraavat kuusi asiaa.

1. Kuten Jeesus on Isässä, niin me olemme Jeesuksessa ja Jeesus on meissä

Näiden suhteiden välillä on yhteys: Isä–Jeesus, Jeesus–me, me–Jeesus. Joh. 14:20; 17:23; 6:57

Kolminaisuudessa on kuitenkin kyse muustakin kuin vain tästä analogisesta suhteesta. Matt. 28:19; Joh. 1:1,18; Fil. 2:6–7; Kol. 1:15

Isällä, Jeesuksella ja meillä kaikilla on yhteisiä asioita, kuten iankaikkinen elämä. Joh. 16:13–15

Isällä ja Jeesuksella on ”yhteistä” kaikki. Joh. 16:15; 17:10. Pyhä Henki paljastaa tämän meille. Joh. 16:14–15

Siitä huolimatta Isällä ei ole joitakin asioita, jotka me jaamme Jeesuksen kanssa hänen ihmiseksi syntymänsä jälkeen. Heprealaiskirje 1:6–10; 2:14; 7:3

2. Koska Isä ja Jeesus ovat yksi, meidänkin on oltava yksi

Meidän on oltava yhtä keskenämme joillakin tavoin samalla tavalla kuin Isä ja Jeesus. Joh. 17:11, 21–22

Siitä huolimatta He ovat yhtä tavoilla, joilla me emme voi olla yhtä. Joh. 5:23

3. Isä asuu Jeesuksessa

Maassa Isä asui Jeesuksessa. Johanneksen evankeliumi 10:38; 14:10–11. Jeesus oli täynnä Henkeä. Luukkaan evankeliumi 4:1, 18

Jos todella tunnet Jeesuksen, tunnet myös Isän ja olet nähnyt Isän. Joh. 14:7–9

Siitä huolimatta Isä ei tullut, kehittynyt tai muuttunut Jeesukseksi. Heprealaiskirje 13:8; 1:9; Johanneksen evankeliumi 14:10,24,26; 15:1; 16:27–28,32; 17:5

4. Jeesus elää Isässä

Maassa Jeesus oli Isässä. Joh. 10:38; 14:11

Siitä huolimatta he ovat erillisiä; Jeesus ei ollut vatsapuhuja. Matteus 3:16; Johanneksen evankeliumi 8:18. Jeesus hylättiin Golgatalla. Markus 15:34; Matteus 27:46

Kukaan ei pääse Isän luo muuten kuin Jeesuksen kautta. Joh. 14:6; 6:45; Ap. t. 4:12

Siitä huolimatta, niin läheisiä kuin he olivatkin maan päällä, Jeesus olisi silti menossa Isän luo. Joh. 14:12; Mark. 16:19; Joh. 20:17

Jeesusta kutsutaan Ikuiseksi Isäksi, mikä saattaa viitata siihen, että hän on ikuisen elämän lähde. Jesaja 9:6

Siitä huolimatta Jeesus ei tullut Isäksi, kehittynyt Isäksi tai muuttunut Isäksi. Heprealaiskirje 13:8; Johanneksen evankeliumi 20:17; 14:10,24,26; 15:1

5. Jumala/Isä/Kristus/Pyhä Henki on meissä

Ihmiset näkevät Jumalan meidän kauttamme ja meissä.

Siitä huolimatta Jumala ei asu yksinomaan meissä, sen enempää kuin tähdet ovat olemassa yksinomaan kaukoputkissa. 1. Timoteuksen kirje 6:16; Jeremian kirja 23:24; Ilmestyskirja 19:11

Isä/Jeesus/Pyhä Henki myös todellakin asuu/on kotonaan jokaisessa uskovassa. Johanneksen evankeliumi 14:17,23; 17:26; Roomalaiskirje 8:9–11; Galatalaiskirje 4:6; 1. Korinttolaiskirje 6:19; 1. Johanneksen kirje 4:15–16; 2. Timoteuksen kirje 1:14

Siitä huolimatta Jumala/Isä/Kristus/Pyhä Henki ei tullut meiksi eikä muuttunut syntiseksi ihmiseksi. Jaakobin kirje 1:13; Heprealaiskirje 4:15; 1. Pietarin kirje 2:22; 1. Johanneksen kirje 3:5

Jumala toimii ja vaikuttaa meissä ja meidän kauttamme. Filippiläiskirje 2:13; esimerkkejä: 1. Korinttolaiskirje 15:10; Roomalaiskirje 15:18–19

Jumalan kansa, kirkko, on yhdessä Kristuksen ruumis. 1. Korinttolaiskirje 6:15; 10:17; 12:27; Efesolaiskirje 4:12; Kolossalaiskirje 1:24.

Emme kuitenkaan ole Kristuksen fyysinen ruumis. Kolossalaiskirje 1:22. Jumala ei ole rajoittunut toimimaan vain meidän kauttamme. 1. Mooseksen kirja 1; Apostolien teot 9:1–6; Ilmestyskirja.

Meidän auttaminen tai auttamatta jättäminen on sama asia kuin Jeesuksen Kristuksen auttaminen tai auttamatta jättäminen. Matteuksen evankeliumi 25:35–45; Johanneksen evankeliumi 13:20; Apostolien teot 9:4–5; 22:7–8; 26:14–15.

Siitä huolimatta ihmiset voivat ylistää tai pilkata Jumalaa suoraan tekemättä mitään uskoville. Roomalaiskirje 1:18–32; Ilmestyskirja 9:20–21

6. Me elämme Jumalassa/Isässä/Kristuksessa/Hengessä

Me olemme Jeesuksessa ja Isässä. Joh. 17:21; Kol. 2:6,12; 3:3–4; 1. Joh. 4:12,15–16; 5:20.

Meidän on pysyttävä Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen rakkaudessaan. Johanneksen evankeliumi 15:1–9; 1. Johanneksen kirje 2:27

Siitä huolimatta emme ole vielä täysin Jumalan luona; meidän on vielä mentävä ja oltava Jumalan luona. 2. Korinttolaiskirje 5:8; 1. Korinttolaiskirje 13:12; Filippiläiskirje 1:23

Koska Jeesus elää, mekin elämme. Joh. 14:19; Kol. 3:4; 1. Kor. 15:12–22

Siitä huolimatta emme tule, kehity, muutu tai muutu Jumalaksi tai Kristukseksi; pikemminkin meistä tulee jumalallisia ja Kristuksen kaltaisia. Jesaja 42:8; 43:10; Roomalaiskirje 8:29; 1. Johanneksen kirje 3:2; Filippiläiskirje 3:21

Olemme uusia luomuksia Kristuksessa. 2. Korinttolaiskirje 5:17. Meillä on Kristuksen mieli. 1. Korinttolaiskirje 2:16.

Siitä huolimatta meistä ei tule zombeja; meillä on edelleen omat (uudistetut) mielemme ja persoonallisuutemme. 1. Korinttolaiskirje 6:2–6; 11:13; 13:11+14:20; Roomalaiskirje 14:5–6

K: Oliko Matt. 28:19:n jae vääristetty Nikean kirkolliskokouksen aikaan, koska Eusebius lainaa sitä 18 kertaa ennen Nikeaa mainitsematta kolminaisuutta, ja Eusebius lainaa sitä kolminaisuuskaavan kanssa vasta Nikean jälkeen? Victor Paul Wierwille, The Way -liikkeen perustaja, väitti kirjassaan *Jesus Christ is Not God* (1981), s. 19–20.

V: Tämä hiljaisuuteen perustuva väite on virheellinen useista syistä. Vaikka Caesarean Eusebius oli ensisijaisesti historioitsija eikä niinkään teologi, jopa Wierwille myöntää, että Eusebius lainaa tätä jakeita Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen.

Toiseksi, ja mikä tärkeintä, monet kristilliset kirjoittajat vuosisatoja ennen Eusebia lainasivat tämän jakeen kokonaisuudessaan.

Didakhe (n. 60–120 jKr.) 7. luku, s. 379, lainaa sitä seuraavasti: ”Kun olet ensin sanonut kaikki nämä asiat, kasta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen elävässä vedessä [eli virtaavassa vedessä]. Mutta jos sinulla ei ole elävää vettä, kasta muussa vedessä; ja jos et voi kylmässä, kasta lämpimässä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, kaada vettä kolme kertaa pään päälle Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”

Irenaeus (182–188 jKr.) siteerasi sitä seuraavasti: ”Menkää ja opettakaa kaikkia kansoja, kastamalla heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” (Irenaeus, Vastalauseita harhaoppeja vastaan, kirja 3, luku 17.1, s. 444)

Tertullianus (198–220 jKr.) parafraasii tätä jaetta hieman seuraavasti: ”Hän [Jeesus] käski yhdentoista muuta, lähtiessään Isän luo, ’menkää ja opettakaa kaikkia kansoja, jotka oli kastettava Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen’.” Teoksessa Määräys harhaoppisia vastaan, luku 20, s. 252.

Tertullianus ilmaisee asian hieman eri tavalla teoksessaan Kasteesta, luku 13, s. 676: ”Jumala, Hän [Jeesus] sanoo: ’opettakaa kansoja ja kastakaa heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.’”

Hippolytos (222–235/6 jKr.) lainaa sen seuraavasti: ”Menkää ja opettakaa kaikkia kansoja, kastamalla heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Teoksesta ”Noetuksen harhaoppia vastaan”, luku 14, s. 228

”Novatianusta vastaan” (254–256 jKr.) luku 3, s. 658: ”Menkää ja saarnatkaa evankeliumia kansoille, kastamalla heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Toisin sanoen se sama Kolminaisuus, joka toimi vertauskuvallisesti Nooan aikoina kyyhkysen kautta, toimii nyt hengellisesti kirkossa opetuslasten kautta.”

Traktaatti uudelleenkasteesta (n. 250–258 jKr.) luku 7, s. 671: ”Menkää, opettakaa kansoja; kastakaa heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”

Karthagon seitsemäs kirkolliskokous (258 jKr.) s. 567 Girban Munnulus sanoi: ”… varsinkin kasteen kolminaisuudessa, kuten Herramme sanoo: ’Menkää ja kastakaa kansat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.’”

Karthagon seitsemäs kirkolliskokous (258 jKr.) s. 569 Vincentius Thibarisista sanoi: ”Menkää ja opettakaa kansoja, kastamalla heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”

Petauksen Victorinus (-307 jKr.) lainaa sitä seuraavasti: ”Hän [Jeesus] lähetti apostolit sanoen: ’Menkää, opettakaa kaikkia kansoja ja kastakaa heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.’” Kommentaari Ilmestyskirjaan, 1. luku, nro 15, s. 345

Miksi siis Wierwille yrittää hämärtää asiaa kiistelemällä siitä, milloin Eusebius siteerasi mitäkin osia, kun meillä on kaikki nämä muut aikaisemmat kirjoittajat, jotka ilmaisivat asian hyvin selkeästi?

Katso lopuksi seuraavasta kysymyksestä, mitä muuta varhaiskristityt sanoivat kolminaisuudesta.

K: Mitä varhaiskirkko opetti kolminaisuudesta Matt. 28:19:n perusteella?

V: Tässä on muutamia niistä.

Mathetes Diognetukselle (n. 130–200 jKr.)

”Kuten kuningas lähettää poikansa, joka on myös kuningas, niin Hän lähetti Hänet; Jumalana(1) Hän lähetti Hänet; ihmisten keskuuteen Hän lähetti Hänet; Vapahtajana Hän lähetti Hänet...” luku 7 Alaviitteessä (1) sanotaan, että ”Jumala” viittaa tässä lähetettyyn henkilöön.

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.)

”Sillä kun me lausumme jonkin sanan, me synnytämme sen sanan; emme kuitenkaan irrottamalla, niin että sana, joka jää meihin, vähenisi, kun me sen lausumme; ja aivan kuten näemme tapahtuvan myös tulen tapauksessa, joka ei vähene, kun se on sytyttänyt [toisen], vaan pysyy samana;... Viisauden Sana, joka on itse tämä kaikkien asioiden Isältä syntynyt Jumala, ja Sana, ja Viisaus, ja Voima, ja Syntymänantajan Kunnia, todistaa puolestani...” Keskustelu Tryfonin kanssa, luku 61. Itse asiassa kaikissa luvuissa 57–63 käsitellään Jeesuksen jumaluutta.

Teofilos Antiokialainen (168–181/188 jKr.)

”Samoin myös ne kolme päivää, jotka olivat ennen valonlähteitä [aurinkoa, kuuta ja tähtiä], ovat vertauskuvia kolminaisuudesta (kreikaksi triad), Jumalasta, Hänen Sanastaan ja Hänen viisaudestaan.” Autolykukselle, kirja 2, luku 15, s. 101.

Antiokian piispa Teofilus (168–181/188 jKr.)

”Sillä pyhä kirjoitus itse opettaa meille, että Aadam sanoi kuulleensa äänen. Mutta mikä muu tämä ääni on kuin Jumalan Sana, joka on myös Hänen Poikansa?” Teofilus Autolykukselle, kirja 2, luku 22, s. 103

Irenaeus (182–188 jKr.)

”Mutta se, että Hän [Jeesus] on itsessään, kaikista koskaan eläneistä ihmisistä ylivertaisena, Jumala, Herra ja Ikuinen Kuningas sekä Inkarnoitunut Sana, jonka kaikki profeetat, apostolit ja Pyhä Henki itse ovat julistaneet, on nähtävissä kaikille, jotka ovat saavuttaneet edes pienen osan totuudesta.” (Irenaeus, Vastalauseita harhaoppeja vastaan, kirja 3, luku 19.2, s. 449).

”Tiedä, että jokainen ihminen on joko tyhjä tai täynnä. Sillä jos hänellä ei ole Pyhää Henkeä, hänellä ei ole tietoa Luojasta; hän ei ole ottanut vastaan Jeesusta Kristusta, elämää; hän ei tunne Isää, joka on taivaissa;...” (Irenaeus, *Häresioiden vastustaminen*, 3:16)

”Se [kirkko] uskoo myös näihin [opillisiin] seikkoihin aivan kuin sillä olisi vain yksi sielu.... Sillä Saksaan perustetut seurakunnat eivät usko tai välitä mitään erilaista, eivätkä myöskään Espanjan, Gallian, idän, Egyptin, Libyan seurakunnat, eivätkä...”

Aleksandrian Klemens puhui ”Pyhästä Kolminaisuudesta” teoksessaan Stromata (193–202 jKr.) 5. kirjan 14. luvussa, s. 468.