< Raamatunkysymys Miikan kirjasta

K: Mikä on Miikan kirjan pääajatus?

V: Kuten monet muutkin pienet profeetalliset kirjat, Miika puhuu ensisijaisesti kapinallisille, joiden toivotaan muuttuvan ja katuvan tekojaan. Se käsittelee kahta kysymystä: missä olemme nyt ja mihin voimme tästä edetä?

K: Mitkä ovat Miikan kirjan yhtäläisyydet Jesajan kirjan kanssa?

V: Miika ja Jesaja elivät samaan aikaan, ja he ovat hyvin saattaneet tuntea toisensa ja kuunnella toisiaan. Vaikka tarkkoja lainauksia ei ole, lauseissa ja ajatuksissa on useita yhtäläisyyksiä.

Miikan kirjassa on 105 jaetta, joten yksi vastaavuus kohdistuu jokaiseen seitsemään jakeeseen. Vertailun vuoksi Ilmestyskirjassa on yksi vastaavuus muuhun Raamattuun joka viidennessä jakeessa.

Sen sijaan tässä on lyhyempi luettelo rinnakkaiskohtia Jeremian kirjan kanssa.

K: Milloin Miika 1:n kirja on kirjoitettu?

V: Koska Miika mainitsee Samarian kaupungin, ja tämä kaupunki oli olemassa noin vuodesta 880 eKr. lähtien, Miikan kirja on täytynyt kirjoittaa tuon ajankohdan jälkeen. Koska Samaria tuhoutui vuonna 722 eKr., ainakin osa Miikan kirjasta on kirjoitettu ennen tuota ajankohtaa. Miika eli suunnilleen samaan aikaan kuin Jesaja. Miika 3:12 siteerattiin vuosisataa myöhemmin Jeremian aikana Jeremian kirjassa 26:18. Miika sanoo, että se kirjoitettiin kolmen kuninkaan aikana, mikä sijoittaisi sen ajalle 750/740–687/686 eKr.

K: Voisiko Miika 1:1:ssä mainittu Miika olla sama henkilö kuin Mikaia, joka profetoi Ahabille 1. Kuninkaiden kirjan 22:8:ssa?

V: Ei. Vaikka Miika on Mikaian lyhennetty muoto, Mikaia profetoi noin vuonna 854 eKr., kun taas tässä mainittu Miika eli yli sata vuotta myöhemmin.

K: Missä Morashet sijaitsi Miika 1:1:ssä?

V: Miikan kotikaupunki sijaitsi noin 40 kilometriä eli 25 mailia Jerusalemin lounaispuolella. Emme tiedä tarkalleen, missä tämä pieni kylä sijaitsi, mutta sijainnin perusteella se olisi lähellä filistealaisten kaupunkia Gatia.

K: Miksi Miika 1:1 mainitsee Samarian kaupungin, kun samarialaiset ilmestyivät vasta vuosisataa myöhemmin, pakkosiirtolaisuuden jälkeen?

V: Vaikka samarialaisia ei ollut olemassa ennen pakkosiirtolaisuutta, Samarian kaupunki oli olemassa jo ennen heitä. Samarian kaupunki oli Pohjois-Israelin kuningaskunnan pääkaupunki Omrin ajasta lähtien, joka rakensi sen noin vuonna 880 eKr. (1. Kuninkaiden kirja 16:24).

K: Miten Jumala on Miika 1:2:ssa todistajana joitakin ihmisiä vastaan?

V: Jumala näkee kaiken ja tietää kaiken. Ihmiskunnan tuomarina Jumala on todistaja siitä pahasta, mitä ihmiset sanovat ja tekevät. Tämä jae kuitenkin korostaa, että Jumala on todistaja heitä vastaan. Pahaa tekevät ihmiset toivoisivat mieluummin, ettei Jumala tietäisi, mitä he tekevät. Vaikka Septuaginta voitaisiin kääntää ilmaisulla ”todistaja keskuudessa” tai ”todistaja vastaan”, asiayhteys viittaa siihen, että Jumala on todistaja syntiä vastaan.

Yksi kysymys on: ketä vastaan Jumala on todistaja? Seuraavissa jakeissa puhutaan vain Juudasta ja Samariasta. Jos Jumala ei syytä kaikkia kansoja, niin Jumala syyttää Juudaa ja Samariaa, ja kaikkien kansojen on kuunneltava ja kiinnitettävä huomiota.

K: Milloin vuoret sulavat ja halkeavat kahtia (Miika 1:4)?

V: Tämä ja Miika 4 tapahtuvat viimeisinä päivinä. Sakarja 14 kuvaa tarkemmin, kuinka Öljymäki halkeaa kahtia.

K: Miksi Miika kutsuu Miika 1:5:ssä heidän syntiään ”Jaakobin rikkomukseksi”?

V: Kuten näemme Miika 1:10–15:ssä, Miika on hyvin tarkka termeissään ja sanavalinnoissaan. Miika käyttää nimeä ”Jaakob” muistuttaakseen heitä heidän esi-isistään ja siitä, keitä he ovat. Usein, kun moititaan jotakuta hänen synnistään, on hyvä muistuttaa häntä siitä, kuka hän on ja mistä hän on tullut. Moite voi olla äänekäs ja ankara, mutta se voi olla myös hiljainen ja harkittu.

K: Miten Miika 1:6:n mukaan Samariasta tulisi tulla kuin pellon kaso ja viinitarhan istutukset?

V: Nämä vertauskuvat ovat näkyviä muistutuksia aiemmin pois siivotuista jätteistä ja hyödyttömästä materiaalista. Kristityille 2. Timoteuksen kirjeen 2:20–21 ja 2. Pietarin kirjeen 1:8 ovat muistutuksia siitä, että meidän on huolehdittava siitä, ettei tottelemattomuutemme tee meistä hyödyttömiä.

K: Kunnioittaako Jumala Miika 1:7:n mukaan koskaan uhreja, jotka on annettu Hänelle pahalla tavalla hankitulla rahalla?

V: Jumala voi tehdä pahoilla keinoilla hankitulla rahalla mitä Hän haluaa. Meidän ei kuitenkaan pitäisi koskaan antaa Jumalalle laittomasti hankittua omaisuutta, mutta toisaalta meillä ei pitäisi ylipäätään olla laittomasti hankittua omaisuutta. Jumala haluaa, että annamme Hänelle rehellisen ja kunniallisen työmme hedelmät. Edes Daavid ei 2. Samuelin kirjan 24:24:ssä halunnut uhrata Herralle uhrausta, joka ei maksanut Daavidille mitään. Daavid vaati maksavansa Araunalle siitä, mitä hän aikoi uhrata. Markuksen evankeliumin 12:41–44:ssä Jeesus kiitti lesken anteliaisuutta, joka antoi uhrauksellisesti. Rahat, jotka on hankittu moraalittomilla tai laittomilla keinoilla tai toisten hyväksikäytöllä, ovat hyödyttömiä Jumalalle mieluisina.

K: Mikä on Mika 1:8–9:ssä sakaalin ja pöllön yhdistelmän merkitys? Miten tämä liittyy Miikaan?

V: Molemmat ovat eläimiä, jotka liikkuvat (ja ääntelevät) yöllä. Niiden äänet saattavat olla pelottavia, mutta niitä ei näe. Ehkä samalla tavalla Miika surraa heidän puolestaan, riippumatta siitä, näkevätkö he hänet vai eivät. Samalla tavalla Jumala varoittaa heitä heidän synneistään, ja heidän on kuunneltava, vaikka he eivät näe Häntä tai synninsä seurauksia – vielä.

K: Missä tilanteissa ihmisten hengelliset haavat ovat Jumalan silmissä parantumattomia (Miika 1:9; 2:10 ja Jeremia 30:12,15)?

V: Joillekin ihmisille joistakin synneistä tuntuu olevan helpompi katua kuin toisista. Vaikka Jumala on Kaikkivaltias, on tiettyjä asioita, joita Hän päättää olla tekemättä. Kun joku ei halua Jumalan parantavan häntä pahasta ja torjuu Jumalan, Jumalalla ei ole velvollisuutta pakottaa heille sitä, mitä he eivät halua. Tällöin haava on parantumaton, kuten Hoosean kirjassa 5:13 sanotaan.

K: Miksi profeetta käyttää Miika 1:10–14:ssä sanaleikkejä tässä vakavassa tilanteessa?

V: Nämä sanaleikit eivät ole huumoria, vaan kirjallinen keino muinaisessa heprealaisessa runoudessa. Oli hyvä, että profetiat esitettiin helposti muistettavassa muodossa, sillä ihmiset muistaisivat sanat, kun profetia toteutuisi. Miika ei ollut ainoa, sillä kun Jumala antoi Jeremialle ensimmäisen kerran näyn, Hän esitti sen sanaleikin muodossa.

Vaikka tämä, vertaukset ja toistuvat sanonnat voivat toimia muistisääntöinä, on vähättelyä sanoa, että kyseessä on vain muistisääntö. Aina kun ihmiset kuulivat näiden tuttujen kaupunkien nimiä, he muistivat tämän runon ja tulevan tuomion. Eikä kyse ole vain siitä, että tuomio kohdistuisi maaseutuun yleisesti, vaan juuri nämä tietyt kaupungit (samoin kuin muutkin) joutuisivat sen kohteeksi.

K: Miten Miika 1:10a ja 1:15b toimivat tekstin kehyksinä, ja mikä on niiden merkitys?

V: Miika 1:10a ei ole peräisin Miikan omasta tekstistä. Hän lainaa 2. Samuelin kirjan 1:20:tä, jossa filistealaiset surmasivat Saulin ja Jonatanin. Miika 1:15b mainitsee Adullamin, jossa Daavid piiloutui Saulilta luolassa (1. Samuelin kirja 22:1). Nämä ovat käänteisessä kronologisessa järjestyksessä.

K: Miten Miika 1:13:ssa jokin synti on verrattavissa käskyyn ”valjasta vaunusi hevoset”?

V: Jotkut synnit ovat periaatteessa jo tehtyjä, kun ne on kerran tehty. Toiset synnit ovat riippuvuutta aiheuttavia ja kasvavat kuin syöpä. Mutta vielä toisia syntejä voidaan kutsua ”porttisyneiksi”. Aivan kuten marihuana voi olla portti kovempiin huumeisiin, jotkut synnit murtavat esteitä tai antavat henkilölle mahdollisuuden tehdä lisää syntejä. Esimerkiksi varastaminen ja siitä saadut rahat voivat antaa henkilölle mahdollisuuden juoda itsensä humalaan, maksaa prostituoidulle, käyttää huumeita tai tehdä muita asioita. Jotkut synnit ovat aivan kuin vaunujen hevosten valjastaminen.

Lakis oli suuri kaupunki Šefelassa, Juudan alamailla, ja se tunnettiin hevoskarsinoistaan. 5. Mooseksen kirjan 17:16–17 mukaan kuningas ei saa kerätä suurta määrää hevosia tai vaimoja. Salomonista lähtien Israelin ja Juudan kuninkailla oli kuitenkin suuret laumat. Hevoset ovat kuitenkin tärkeämpiä hyökkäyssodankäynnissä ja vähemmän tärkeitä kaupunkia puolustettaessa. Sanherib oli niin ylpeä kaupungin valloittamisesta, että hän teetti siitä reliefikuvan palatsiinsa Niniveen. Jerusalemista ei kuitenkaan koskaan tehty kuvaa.

K: Miksi Miika 1:16:ssa he ajelivat päänsä surun merkiksi?

V: He eivät surneet kotien tai omaisuuden menetystä, vaan omia lapsiaan, jotka olivat joko kuolleet tai viety orjuuteen eikä heitä enää koskaan nähty.

K: Mik 1:16:ssa sanotaan, että he tulevat olemaan kaljuja kuin kotka. Oliko Palestiinassa kaljuja kotkia?

V: Palestiinassa ei ollut lintuja, joita kutsumme ”kaljuksi kotkaksi”, sillä nämä linnut elävät Pohjois-Amerikassa. Miika 1:16 sanoo: ”Tehkää itsenne kaljuiksi kuin kotka”, ja hepreankielinen sana kotka voi tarkoittaa myös korppikotkaa.

Mustakorppikotkat, joita kutsutaan myös kalasääskiksi, olivat kaljuja päästä ja kaulasta, kuten monet muutkin kuolleita eläimiä syövät linnut.

Gier-kotkilla, joita kutsutaan myös egyptiläisiksi korppikotkiksi, on myös kalju pää ja keltaiset kaulap höyhenet.

Griffon-korppikotkilla, joita kutsutaan myös yksinkertaisesti kotkiksi, on kaula, joka on kalju tai hyvin ohuesti peitetty valkoisella untuvalla.

Palestiinassa esiintyvillä kahdella todellisella kotkalla, keisarikotkalla ja kultakotkalla, ei ole kaljuja päitä tai kauloja.

Kaljuus estää höyheniä tarttumasta toisiinsa veren hyytymisen vuoksi, kun lintu sukeltaa pää edellä kuolleen eläimen sisälmyksiin.

K: Mikä on merkittävää siinä, että Miika 2:1:ssä puhutaan pahan juonimisesta sängyissä?

V: Ihmiset eivät vain tehneet pahaa, kun he joutuivat kiusaukseen jossakin tilanteessa, eivätkä he vain tehneet ennalta suunniteltua pahaa, vaan he jopa makasivat yöllä sängyissään hereillä ja suunnittelivat, miten tehdä pahaa. Ehkä tämä on yksi syy siihen, miksi Psalmin 4:4 kehottaa ihmisiä: ”Tutki sydäntäsi sängyssäsi ja ole hiljaa.” (Berean Standard Bible)

K: Miten ihmiset voivat nykyään suunnitella taloudellista pahaa Miika 2:1–2:n valossa?

V: Miika 2:2, 4, 9 puhuu nimenomaan peltojen anastamisesta, miesten ja naisten kotien riistämisestä sekä peltojen antamisesta pettureille. Nykyään tähän voi kuulua myös ihmisten sijoitusten, säästöjen ja eläkevarojen anastaminen joko laittomin keinoin tai laillisilla mutta häikäilemättömillä keinoilla.

Tässä on yksinkertaistettu esimerkki. Kuvittele häikäilemätön sijoitusyhtiö, jolla on kahdeksan rahastoa, joista jokainen sijoittaa kaikki varansa yhtä riskialttiisiin kohteisiin kuin Las Vegas. Mahdollisuus saada 48 prosentin tuotto oli 50 prosenttia, ja mahdollisuus menettää kaikki oli 50 prosenttia. Keskimäärin puolet rahastoista menetti kaiken ja katosi hiljaa. Puolet rahastoista tuotti 40 % (loput 8 % ne pitivät hallinnointipalkkioina ja bonuksina). Toista tämä vielä kahden vuoden ajan. Keskimäärin yhdellä rahastolla olisi 40 %:n vuotuinen tuotto kolmena peräkkäisenä vuotena, mikä näyttää erittäin vaikuttavalta tuloshistorialta. Et koskaan kuule niistä muista rahastoista, joilla on lähes sama strategia ja jotka katoavat.

Realistisempi esimerkki on eräs sijoitusuutiskirje, jota seurasin muutaman kuukauden ajan. Kun he ennustivat osakkeen nousevan, se yleensä nousikin – noin kolmanneksella kerroista. Noin kolmanneksella kerroista se laski. Ja noin kolmanneksella kerroista se pysyi ennallaan. Joten todellisuudessa heidän neuvojensa noudattaminen oli kuin noppapeliä. He pystyivät kuitenkin mainostamaan niitä osakkeita, joiden nousun he olivat ennustaneet oikein, ja vaientamaan loput kaksi kolmasosaa.

K: Miten ihminen voi Miika 2:2b:n mukaan riistää toiselta tämän perintöosan?

V: Vanhan testamentin aikoina maa periytyi suvun kautta. Vaikka maa myytäisiin, sen oli tarkoitus palautua alkuperäiselle omistajalleen juhlavuonna, joka tuli viidenkymmenen vuoden välein (3. Mooseksen kirja 25:10–13). Tuolloin Israel ja Juuda olivat kuitenkin kuin ympäröivät kansat eivätkä noudattaneet tätä käytäntöä. He rikkoivat lakia ja pitivät ikuisesti hallussaan maata, jota heidän ei olisi pitänyt pitää. Nykyään ihmiset voivat häpeämättömästi anastaa omaisuutta oikeusjärjestelmän kautta, jos he nostavat kalliita oikeusjuttuja tai käyttävät vääriä todistajia.

K: Mikä on vikaa siinä, että ”kulkee niin ylpeästi” tai ”kulkee pää pystyssä” (Miika 2:3)?

V: Ylpeys voi viitata siihen, että luotat enemmän itseesi kuin Jumalaan. Se voi saada sinut tuntemaan itsesi muita paremmaksi. Joku sanoi kerran, että englannin kielessä sekä sanan ”sin” (synti) että sanan ”pride” (ylpeys) keskimmäinen kirjain on ”I”. Kun joku arvostaa itseään tai omaa merkitystään enemmän kuin rakkauttaan Jumalaa ja muita kohtaan, hän rikkoo kahta suurinta käskyä, jotka Jeesus antoi.

K: Mitä mikael 2:3:ssa sanotaan ihmisistä, jotka väittävät, ettei Herra suutu tai tunne vihaa?

V: Heiltä puuttuu keskeinen osa Jumalan luonnetta. Eivätkö he ole koskaan lukeneet Ilmestyskirjaa? Eivätkö he ole koskaan lukeneet Vanhan testamentin kirjoja lukuun ottamatta Laulujen laulua, Ruutin kirjaa ja Esterin kirjaa? Jokaisessa Vanhan testamentin kirjassa, näitä kolmea lukuun ottamatta, mainitaan Jumalan viha ja raivo. Itse asiassa jokaisessa Uuden testamentin kirjassa mainitaan Jumalan viha ja raivo, lukuun ottamatta seuraavia: Filippiläiskirje, 1. ja 2. Timoteuskirje, Titukskirje, Filemonin kirje, 1. Pietarin kirje sekä 1., 2. ja 3. Johanneksen kirje. Tässä on osittainen luettelo viitteistä.

Jumala on mustasukkainen Jumala. 2. Mooseksen kirja 20:5; 34:14; 5. Mooseksen kirja 4:24; 5:9; 6:15; Joosuan kirja 24:19; Nahumin kirja 1:2; Sakarjan kirja 8:2; 1. Korinttolaiskirje 10:22

Jumala rankaisee. 1. Mooseksen kirja 3:14–19; 4:13; 15:14; 2. Mooseksen kirja 32:34; 3. Mooseksen kirja 18:25; 26:18, 28; 5. Mooseksen kirja 22:18; 1. Samuelin kirja 15:2; 2. Samuelin kirja 7:14; Jobin kirja 21:19; 37:13; Psalmi 59:5; 89:32; 94:10; Jesajan kirja 10:12; 13:11; 24:21; 26:21; 27:1; Jeremia 5:9,29; 6:15; 9:9,25; 11:22; 14:10; 21:14; 23:34; 27:8; Hesekiel 5:8–10; Sakarja 10:3; (viitattu) Sefanja 3:15; Matteus 25:46; Apostolien teot 7:7; 2. Korinttolaiskirje 10:6; 1. Tessalonikalaiskirje 4:6; 2. Tessalonikalaiskirje 1:8–9; Heprealaiskirje 2:2; 10:29; 12:6; Juudaksen kirje 7; Ilmestyskirja 17:1; rankaisee Babyloniaa Jeremia 25:12

Jumalaa ei voi pilkata. Galatalaiskirje 6:7

Jumala kostaa. 5. Mooseksen kirja 32:35,43; 1. Samuelin kirja 24:12; 2. Kuningasten kirja 9:7; Jesaja 1:24; 65:6; 66:6; Jeremia 5:9,29; 9:9; 15:15; 51:6b,36; Roomalaiskirje 12:19; 2. Tessalonikalaiskirje 1:6; Heprealaiskirje 10:30; Ilmestyskirja 6:10; Vihjattu Psalmi 79:12; 94:2; Valitusvirret 3:64

Jumalalla on viha. 2. Mooseksen kirja 15:7; 22:24; 32:10–12; 3. Mooseksen kirja 10:6; 4. Mooseksen kirja 11:33; 16:46; 5. Mooseksen kirja 9:7–8,22; 11:17; 29:23,28; 1. Samuelin kirja 28:18; 2. Kuningasten kirja 22:13,17; 23:26; 1. Aikakirja 27:24; 2. Aikakirja 12:7,12 (viha torjuttiin); 19:2,10; 24:18; 28:11,13; 29:8,10; 30:8; 32:25–26; 34:21,25; 36:16; Esra 5:12; 8:22; 10:14; Nehemia 13:18; Job 14:13; 21:20,30; 32:2; Psalmi 2:5,12; 21:9; 59:13; 78:31,38,49; 79:6; 89:46; 90:7,11; 95:11; 102:10; 106:23,40; 110:5; 124:3; Sananlaskut 11:4; Jesaja 9:19; 10:6; 13:13; 14:6; 60:10; Jeremia 7:29; 10:10; 18:20 (välttää viha); 21:5; 32:37; 50:13; Valitusvirret 3:1; Hesekiel 7:12,14,19; 21:31; 38:19; Hoosea 5:10; 13:11; Aamos 1:11; Nahum 1:2; Habakuk 3:2,8; Sefanja 1:15,18; Sakarja 7:12; 8:14; Matteus 3:7; Luukas 3:7; 21:23; Johannes 3:36; Roomalaiskirje 1:18; 2:5; 9:22; Efesolaiskirje 2:3 (vihan lapset); 5:6; Kolossalaiskirje 3:6; 1. Tessalonikalaiskirje 1:10; Heprealaiskirje 3:11; 4:3; Ilmestyskirja 6:16–17; 11:18; 12:12; 14:8, 10, 19; 15:1, 7; 16:1, 19; 18:3; 19:15

Jumala suuttuu. 2. Mooseksen kirja 4:14; 4. Mooseksen kirja 11:10; 12:9; 22:22; 25:3–4; 32:10; 5. Mooseksen kirja 4:25; 6:15; 7:4; 9:18–19; 13:17; 29:20,23–24,27–28; 31:17,29; 32:16,21–22; Joosua 7:1,26; 23:16; Tuomarien kirja 2:12,14,20; 3:8; 10:7; 2. Samuelin kirja 6:7; 24:1; 1. Kuningasten kirja 11:9; 14:9,15; 15:30; 16:2,7,13,26,33; 21:22; 22:53; 2. Kuningasten kirja 13:3; 17:11,17–18; 21:6,15; 22:17; 23:19,26; 24:20; 1. Aikakirja 13:10; 2. Aikakirja 25:15; 33:6; 34:25; Esra 9:14; Nehemia 4:5; 9:5,13; Psalmi 2:12; 6:1; 7:6,11; 21:9; 27:9; 38:3; 56:7; 69:24; 74:1; 76:7; 78:21,49,50; 79:5; 80:4; 85:3–5; 90:7,11; Saarnaaja 5:6; Jesaja 1:4; 5:25; 9:12,17,21; 10:4–5,25; 12:1; 13:3,9,13; 42:25; 48:9 (Jumala lykkää vihaansa); 63:3,6; 65:3; 66:15; Jeremia 3:12; 4:8,26; 12:3; 15:14; 17:4; 18:23; 21:5; 23:20; 25:37–38; 30:23; 32:37; 33:5; 36:7; 42:18; 44:3,6; 49:37; 51:45; 52:3; Valitusvirret 1:12; 2:1,3,6,21–22; 4:11,16; Hesekiel 5:13,15; 7:3,8; 13:13; 20:8,21; 22:20; 25:14; 43:8; Daniel 9:16; Hoosea 8:5; 11:9; Joona 3:9; Miika 2:3; 5:15; Nahum 1:6; Sefanja 2:2–3; Sakarja 10:3

Hidas vihastumaan (mutta kykenee kuitenkin vihastumaan). Joel 2:13b; Joona 4:2; Nahum 1:3

Ei vihainen ikuisesti. Miika 7:18

Jumala tuhoaa [vihassaan] 1. Mooseksen kirja 6:13 (vesiwaara); 19:12–13 (Sodoma ja Gomorra); Aamos 6:11; 9:8; Obadja 8,15; Habakuk 1:5–11; Haggai 2:22; Malakia 1:3; 2:16; Markus 12:9; 1. Korinttilaisille 3:17; 10:8; Jaakobin kirje 4:12; 2. Pietarin kirje 2:4–9,12

Jumalan viha. Daniel 9:16

Jumalan suuttumus. Malakia 1:4

Jumala voidaan suututtaa. Psalmi 78:58; 106:29; Jeremia 7:18–20; 8:19; 11:17; 25:6–7; 32:29–32; Hesekiel 8:17; 16:26

Jumalaa voidaan provosoida mustasukkaisuuteen. 1. Korinttolaiskirje 10:22

Jumala on universumin rakastavin olento, mutta Hänellä on myös suurin viha.

K: Miten joku voi Miika 2:9:n mukaan viedä Jumalan kunnian lapselta ikuisesti?

V: Tahdossamme ja jopa siinä, millaisiksi ihmisiksi kasvamme, olemme jossain määrin riippuvaisia ympärillämme olevista ihmisistä.

K: Mik 2:11: miksi on sopivaa, että väärät profeetat ennustavat viiniä tälle kansalle?

V: Tällainen profeetta ennustaisi sekä sitä, mitä kansa halusi, että sitä, mitä se tulisi saamaan. Mitään yliluonnollista lahjaa ei tarvittu ennustukseen, jonka kansa täyttäisi aivan liian mielellään itse. 2. Timoteuksen kirjeen 4:3 kohdassa puhutaan ihmisistä, joilla on ”kutisevat korvat” ja jotka kuuntelevat vain niitä saarnaajia, jotka sanovat sen, mitä he haluavat kuulla.

K: Miksi ihmiset taipuvat uskomaan asioita, jotka ovat heille miellyttäviä (Miika 2:11)?

V: Tämä on langenneen ihmisluonnon yleinen piirre; ihmisillä on langennut versio toivosta. Haluamme uskoa asioita, joiden toivomme olevan totta, ja voimme pettää itseämme. Ihmiset haluavat kutsua epämiellyttäviä asioita, jotka ovat lähes varmoja, täysin epävarmoiksi, ja miellyttäviä asioita, jotka ovat hyvin epävarmoja, varmoiksi. Jos laskisit, kuinka monta kertaa uutisissa joku on esittänyt jotain tosiasiana, vaikka ei voinut tietää sen olevan tosiasia, päätyisit hyvin suureen lukuun.

K: Miika 2:12–13:ssa ei anneta lainkaan perustelua näille Miika 1–2:10:n lupaussanoille. Miksi luulet, että Jumala lupaa tämän?

V: Se ei sinänsä liity mitenkään kansaan. Se liittyy osittain Jumalaan ja osittain Jumalan suhteeseen kansaan. Jumala antoi lupauksia Aabrahamille, Daavidille ja muille, ja Jumala pitää lupauksensa joka tapauksessa. Mutta Jumala rakastaa myös Aabrahamin jälkeläisiä, ja Hän tekee tämän rakkautensa vuoksi heitä kohtaan. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että he ansaitsisivat sen.

K: Missä Bozra sijaitsee Miika 2:12:ssa ja Jesaja 34:6:ssa?

V: Amos 1:12:n mukaan se sijaitsi Edomissa. Bozra oli Edomin pääkaupunki; se on nykyinen Buseirah, joka sijaitsee 25–30 mailia Kuolleenmeren eteläpuolella.

K: Mik 3:1–2: Miksi jotkut johtajat vihaavat hyvää ja rakastavat pahaa?

V: Pahuus voi olla rikollisten tekoja, mutta se voi olla myös poliittista, oikeudellista ja uskonnollista. Jotkut johtajat voivat olla ”symbiootteja”, jotka ymmärtävät, että heidän valtansa perustuu vain siihen, että he suosivat epäoikeudenmukaisesti toisia toisten kustannuksella.

Jotkut ihmiset harjoittavat pahaa ilman muuta syytä kuin oman hyödynsä tai turvallisuutensa vuoksi. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita pahan rakastamista. Toiset taas haluavat liittolaisikseen ”ovelaa” väkeä, jonka he tietävät kiertävän sääntöjä, kun se on heidän edukseen. Vielä toiset taas saavat henkilökohtaista mielihyvää siitä, että saavat vanhurskaat kaatumaan tai näkevät heidän kärsivän.

K: Puhutaanko Miika 3:2–4:ssä todellisesta kannibalismista?

V: Ei. Siinä tarkoitetaan ihmisten sielujen riistämistä rahan vuoksi. Miika käyttää näin ankaraa ja elävää kieltä kuvaamaan poliittisten, oikeudellisten ja uskonnollisten johtajien pahuuden syvyyttä ja itsepäisyyttä.

K: Estääkö Jumala koskaan siunauksensa niiltä, jotka sitä pyytävät (Miika 3:4)?

V: Usein Hän tekee niin. On kysyttävä, miksi ihmiset pyytävät Jumalan siunauksia. Kun ihmiset haluavat siunauksia, jotka liittyvät läheiseen suhteeseen Jumalaan, mutta välttävät läheistä suhdetta, jossa noudatetaan Jumalan käskyjä, he eivät aina saa sitä, mitä haluavat. Jaakobin kirjeen 4:3 puhuu ihmisistä, jotka pyytävät Jumalalta, mutta eivät saa, koska he pyytävät käyttääkseen sen omiin haluihinsa.

K: Mik 3:5–7,11: miksi Jumala antaa toisinaan vain hiljaisuuden ihmisille, jotka sanovat haluavansa kuulla Häntä?

V: Vääriä profeettoja ”julistavat rauhaa, samalla kun he pureskelevat hampaillaan” (Miika 3:5); toisin sanoen he purevat toisia samalla kun puhuvat rauhasta. Heprealainen sana pureskella tai purra, nasak, voi tarkoittaa hampaiden puremaa, käärmeen puremaa ja lainan korkoa.

K: Mik 3:9:ssä, mikä on ero oikeudenmukaisuudesta piittaamattomuuden ja oikeudenmukaisuuden halveksimisen välillä?

V: Ensin hieman taustaa, sitten vastaus. Heprealainen sana ”halveksia”, ta’ab, on erittäin voimakas ja tarkoittaa inhoamista. Vuodesta 701 eKr. lähtien Jerusalemin johto oli hyvin heikko. Kuningas karkotettiin hieman yli sata vuotta myöhemmin, vuonna 597 eKr., ja temppeli tuhottiin vuonna 586 eKr.

Jotkut johtajat välittävät oikeudenmukaisuudesta kaikkien osalta, jopa niiden, jotka eivät tukeneet heitä. Toiset johtajat eivät oikeastaan välitä siitä, toteutetaanko oikeudenmukaisuus vai ei, kunhan he saavat mitä tarvitsevat. Ehkä he eivät mielellään ajattele epäoikeudenmukaisuutta. Toiset taas uskovat, että ”tarkoitus pyhittää keinot”, ja että mikä tahansa keino – oikeudenmukainen tai ei – on perusteltu, kunhan he saavat haluamansa. Jotkut haluavat jotain tiettyä, kuten voittaa vaalit. Toiset haluavat kaiken, mitä voivat saada, itselleen ja uskollisille kannattajilleen, eikä näiden tarpeiden tyydyttäminen riitä koskaan niin, että he ajattelisivat: ”Voin lopettaa nyt.”

K: Mitkä ovat Miika 3:9:n mukaisia esimerkkejä historiasta, joissa johtajat ovat halveksineet oikeudenmukaisuutta?

V: Nabotin viinitarha

Vääriä dekreettejä

Väärennetyt dekreetit ovat 100 kirjettä, joissa vahvistetaan paavien auktoriteetti. Niissä Pietari sanoo, että hänelle annettiin valta johtaa Kristuksen kirkkoa maan päällä. Pietari siirsi tämän vallan seuraavalle paaville jne.

Suurin osa väärennöksistä on ”pseudo-isidorilaisia” dekreetteja, jotka on nimetty miehen mukaan, joka kuvaili itseään nimellä ”Isidore Mercator” ja joka ilmeisesti kirjoitti ne Ranskassa ja toi ne Metziin, Ranskaan, vuosien 847 ja 859 välillä jKr. Ne väittävät olevansa paavien ja kirkolliskokousten kirjeitä vuosilta 78–731 jKr. Niissä on paljon plagioituja lainauksia, mutta yleisesti ottaen tyyli on yhden henkilön.

Ilmeisesti dekraalioiden pääasiallisena motiivina oli vahvistaa paikallisten piispojen itsenäisyyttä väittämällä, että he eivät olleet vastuussa metropoliteille, synodeille tai valtiolle, vaan ainoastaan paaville. Väärennetyillä dekraaleilla oli syvällinen vaikutus: ne nostivat paavit asemaan, joka oli korkeampi kuin kenelläkään muulla maan päällä.

Dekretaaleja käytettiin Wormsin (868), Kölnin (887), Metzin (893) ja Triburin (895) synodeissa. Ortodoksinen kirkko ei koskaan hyväksynyt niitä, ja lännessä ne hylättiin väärennöksinä noin vuonna 1100 jKr. Kaksi ylitsepääsemätöntä ongelmaa on se, että kukaan ei ollut kuullut niistä ennen vuotta 850 jKr., ja että niissä on monia historiallisia anakronismeja, kuten: ”miten paavit saattoivat siteerata ihmisiä, jotka olivat syntyneet heidän kuolemansa jälkeen?” Siitä huolimatta jopa vuonna 1580 katolinen Corpus Juris käytti vääriä dekretaaleja todistaakseen katolilaisuuden oikeellisuuden. Vuonna 1628 protestanttisen David Blondelin oli edelleen tarpeen kumota nämä väärennökset.

Joidenkin paavien luonne:

Pitäisikö meidän liittyä paavi Julius II:n (”Sotiva paavi”, 1503–1513) armeijaan, joka valloitti, murhasi ja ryösti Italian kaupunkeja laajentaakseen ”Jumalan valtakuntaa”, eli paavinvaltioita?

Kuinka pahoja jotkut paavit olivat? Austinin teoksen *Topical History of Christianity* (s. 148) mukaan

”Sitten [vuoden 904 jälkeen] alkoi niin sanottu ’pornokratia’, jonka aikana Theodora ja hänen kaksi tytärtään, Nuorempi Theodora ja Marozia, käytännössä hallitsivat Roomaa ja itse kirkkoa. Nämä naiset olivat vietteleviä porttoja, jotka olivat myyneet ruumiinsa saadakseen virkoja, arvonimiä ja maata, mikä antoi heille laajaa valtaa. Marozialla oli laiton suhde paavi Sergius III:n kanssa, josta syntyi poika, josta tuli myöhemmin paavi Johannes XI. Kun Marozia yritti saada itsensä kruunattua keisarinnaaksi, hänen nuorempi poikansa Alberic sieppasi ja vangitsi äitinsä, sulki puoli-veljensä, paavin, vankilaan ja nousi itse keisariksi. Hän hallitsi vuosina 932–954 ja käytti absoluuttista valtaa paaviuden yli. Albericin kuoleman jälkeen hänen poikansa Octavian valittiin paavi Johannes XII:ksi, ja hän osoittautui tämän turmeltuneen suvun inhottavimmaksi jäseneksi.

b. Otton hallintokaudet. Vuonna 962 paha Johannes XII kruunasi Saksan kuninkaan Otton I:n Pyhän Rooman keisarikunnan keisariksi. Luullen löytäneensä liittolaisen turmeltuneisuudessaan Johannes huomasi pian, että uusi keisari oli luonteeltaan vankka mies, joka oli omistautunut palauttamaan paavikunnan säädyllisyyden ja kunnian. Kun Otto kutsui koolle synodin keskustelemaan Johanneksen virasta erottamisesta, paavi uhkasi heitä kaikkia ekskommunikaatiolla, mutta he erottivat hänet siitä huolimatta. Kolme kuukautta myöhemmin Johannes kutsui koolle toisen synodin, joka kumosi sen, mitä Otton synodi oli tehnyt. Siksi Otto päätti käyttää voimaa päästäkseen eroon paavikunnan pahasta hallitsijasta.

... Seuraavat neljäkymmentäkaksi vuotta [vuoden 1004 jälkeen] paavin historiassa olivat täynnä kiivasta kilpailua, tilannekohtaista keskinkertaisuutta, hengellistä voimattomuutta, paheita ja korruptiota. Se näytti saavuttaneen pohjansa, kun valittiin turmeltunut 12-vuotias poika, paavi Benedictus IX (1032–1045), joka häpeällisen irstailun ja epäjohdonmukaisen hallinnon jälkeen myi pyhän tiaran (eli paavin viran) eniten tarjoavalle. Hänet tunnettiin nimellä Gregorius VI (1045–1046)….”

K: Miksi joissakin Miika 3:11–12:ssa mainituissa ihmisissä, jotka sivuuttavat Jumalan, on silti luottamusta siihen, että Jumala suojelee heitä?

V: Sen sijaan, että nojautuisivat Herraan, jotkut yrittävät muovata Jumalan omaksi kuvakseen.

Ihmiset pettävät itseään, kun he pitävät kristinuskoa pelkkänä palovakuutuksena. He pitävät Jumalaa usein tärkeänä, mutta eivät pidä omaa kuuliaisuuttaan tärkeänä. Eräässä amerikkalaisessa laulussa lauletaan ”God bless America”, mutta eräälle mainostaululle pystytettiin kysymys: ”Siunaako Amerikka Jumalaa?”

K: Miksi luulet, että Miika 4:1–3 on lähes identtinen Jesaja 2:2–4:n kanssa?

V: Tämä viittaa siihen, että kyseessä on sama tapahtuma. Paitsi että vallitsee rauha, ei ole myöskään sodan uhkaa; muurien ympäröimiä alueita ja kaupunkeja ei tarvita. Riippumatta siitä, kuinka paljon vaurautta on, sitä riittää kaikille.

K: Kuka on Mik 4:9–13:ssa mainittu ahdistunut nainen?

V: Tämä on vertaus Juudan ja Israelin kansasta. Nainen itkee menetyksensä vuoksi. Se on myös kuin synnyttävä nainen, sillä pakkosiirtolaisuuden jälkeen palanneet synnyttivät kansakuntansa uudelleen.

K: Osoittaako viittaus Babyloniin Miika 4:10:ssä, että ellei kyseessä ollut jumalallisesti innoitettu profeetallinen näky tulevaisuudesta, Miika-kirja on kirjoitettu myöhemmin?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Babylonista tuli hallitseva maailmanvalta vasta lähes vuosisata Samarian tuhoamisen jälkeen.

2. Vaikka kyseessä on jumalallisesti innoitettu profetia, tässä on mukana myös menneisyyden historiaa. Heti sen jälkeen, kun assyrialaiset oli pysäytetty Jerusalemin ulkopuolella, Babylonin kuningas Merodak-Baladan lähetti lähettiläitä Juudaan solmiakseen liiton. Kuningas Hiskia näytti heille kaiken, kuten 2. Kuninkaiden kirjassa 20:12–15 ja 2. Aikakirjoissa 32:31 kerrotaan. Jumala käytti Jesajaa kertomaan Hiskialle, että kansa joutuu pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin (2. Kuninkaiden kirja 20:16–18).

Yhteenvetona voidaan todeta, että babylonialaisten vierailu yhdistettynä Jesajan julkiseen profetiaan Juudan karkotuksen aikaan ei tekisi Miikasta anakronistista.

K: Miksi Miika 4:11–13 on runollista oikeudenmukaisuutta Jerusalemia vastaan kokoontuneille kansoille?

V: Ne kokoontuivat syömään ja saamaan sotasaalista. Mutta Jumalalla oli toinen suunnitelma. Ne päätyvät kokoontumaan tullakseen syödyiksi ja sotasaaliiksi.

K: Miksi Miika mainitsee Miika 5:2:ssa juuri ”Efrata”?

V: Betlehemejä oli kaksi, yksi pohjoisessa ja yksi Juudassa; Betlehem-Efrata oli se Betlehem, joka sijaitsi Juudassa. Kuten Walter Kaiser toteaa teoksessaan Hard Sayings of the Bible, s. 335–336: ”Efrata on Betlehemin vanhempi nimi. Se juontuu sanasta ’olla hedelmällinen’, ja tuo nimi sopii erinomaisesti sen syntymäpaikalle, joka toisi pelastuksen maan päälle.” Betlehemiä kutsutaan Efrataksi 1. Mooseksen kirjan 35:19 ja 48:7 kohdissa.

Myös yksi Kalebin vaimoista oli nimeltään Efrat. Hur oli heidän poikansa, Salma oli hänen poikansa, ja 1. Aikakirjan 2:19, 50–51 mukaan Salman sanotaan olevan Betlehemin isä.

K: Mikä on yllättävää Betlehemistä Miika 5:2:ssa?

V: Vaikka Betlehem sijaitsi vain 5 tai 6 mailia Jerusalemin etelä-lounaispuolella, se oli merkitykseltään kaukana siitä. Se oli niin pieni ja merkityksetön, ettei sitä edes mainittu Joosuan kirjan 15. luvussa eikä Nehemian kirjan 11. luvussa lueteltujen kaupunkien joukossa. Koska Daavid oli syntynyt Betlehemissä, sitä kutsuttiin Daavidin kaupungiksi. Ilman sitä se tuskin olisi tunnettu, sillä siellä ei tapahtunut juuri mitään muuta mainittavaa.

K: Miten Miika 5:2b:ssa Israelin hallitsijan alkuperä on ”muinaisista ajoista”?

V: Hepreankielinen ilmaisu tarkoittaa tässä kirjaimellisesti ”mittaamattoman ajan päiviä”. Jeesus on ollut olemassa ikuisuudesta asti (Joh. 1:1; 17:5; Hebr. 7:3). Jo ennen ajan ensimmäistä sekuntia Jeesus oli jo syntynyt Jumala Isästä.

K: Koska Miika 5:2:ssa sanotaan ”tuhansia” masoreettisessa tekstissä ja Septuagintassa, miksi Matt. 2:6:ssa sanotaan ”hallitsijat”?

V: Riippumatta siitä, mitä Miika 5:2 sanoo, juuri näin papit ja opettajat kuulemma sanoivat Herodekselle. Tarkastellaan neljää seikkaa, jotka voisivat selittää, miksi he sanoivat niin.

1) Miika 5:2 sanoo: ”Sinä, Betlehem Efrata, joka olet pienin Juudan tuhansien joukossa, sinusta tulee minulle se, joka on hallitsija Israelissa…” (Greenin kirjaimellinen käännös). Asia on siinä, että vaikka Betlehem oli kooltaan pieni, siitä tulee merkitykseltään suuri.

2) Heprealainen sana ”tuhannet” (monikko) Miika 5:2:ssa on ’alapim. Kreikkalainen vastine on chiliasin. Heprealainen sana hallitsijoille/johtajille (monikko) on ’allupe. Kreikankielinen vastine on hegemosin. Vaikka kreikankieliset sanat ovat täysin erilaisia, hepreankieliset sanat ovat hyvin samankaltaisia, jos vokaaleja ei oteta huomioon. Vanha testamentti kirjoitettiin alun perin ilman vokaaleja; ne lisättiin vasta noin vuonna 700 jKr. Tämä viittaa siihen, että he eivät lukeneet kreikankielisestä Septuagintasta, vaan joko hepreankielisestä, arameankielisestä tai mahdollisesti jostakin muusta kreikankielisestä käännöksestä.

3) Tämän sanoivat papit ja lainopettajat. He saattoivat tehdä virheen, tai he saattoivat siteerata Herodekselle Septuagintan lisäksi jotakin muuta kreikankielistä käännöstä. Todennäköisemmin he kuitenkin saattoivat kääntää suullisesti hepreasta arameaksi tai kreikaksi sitä mukaa kuin puhuivat.

4) Itse asiassa papit ja lainopettajat eivät kuitenkaan tehneet virhettä välittäessään sanoman merkitystä: pieni Betlehem ei ole vähäisin merkitykseltään sen hallitsijan kannalta, joka sieltä tulee.

K: Mikä on mielestäsi syy siihen, että Jumala hylkäsi Israelin, kunnes Messias saapuu, kuten profetioidaan Miika 5:3:ssa?

V: Vaikka Raamattu ei sitä sano, se saattaa olla kuin näytelmäkirjailija, joka määrittelee tarinan tahdin ja luo rauhallisen hetken ennen suurta kohtausta.

K: Luuletko, että Miika 5:4–5a:ssa oleva lupaus on sellainen, johon voimme vedota jo tänään, vai onko se tarkoitettu meille vasta silloin, kun pääsemme taivaaseen?

V: Siinä mainitaan ”maa”, joten se täyttyy maan päällä. Vaikka se täyttyy lopullisesti tuhatvuotisessa valtakunnassa sekä uudessa taivaassa ja uudella maalla, se on lupaus, johon voimme jossain määrin vedota jo nyt. Tänään Jumala varustaa meitä voimallaan. Miika 5:5a sanoo, että tämä on meidän rauhamme, ja tämä Yksi on Jeesus. Tänään meidän on pysyttävä Jumalassa ja ylistettävä Hänen nimeään maan ääriin asti.

K: Miksi Miika 5:5:ssä sanotaan ”seitsemän paimenta, jopa kahdeksan kansanjohtajaa”?

V: Lähi-idän hallitsijoita kutsuttiin usein paimeniksi. Tämä numeroiden yhdistämiseen perustuva kirjallinen keino esiintyy myös Aamosin kirjassa 1:3, 6, 9, 11, 13; 2:1, 4, 6 sekä Sananlaskujen kirjassa 30:15, 18, 21, 29. Se tarkoittaa, että tarkka lukumäärä ei ole tärkeä, vaan lukumäärän suuruus. Niinpä toisin kuin Miikan aikana, jolloin jumalallisia johtajia tai ylipäätään johtajia ei ollut lainkaan, tulevaisuudessa olisi riittävästi johtajia johtamaan kansaa.

K: Miten Jumalan kansa on Miika 5:7:ssä kuin Herralta tuleva kaste?

V: Kaste ei ole silmiinpistävää, mutta se kastelee kaikkialla. Palestiinassa kuivakauden aikana kaste oli viljelykasvien tärkein kosteudenlähde. Kaste ei kohdistu valikoivasti vain muutamiin paikkoihin, vaan se leviää kaikkialle. Kun olemme todistajia maailmalle, emme ehkä ole silmiinpistäviä, mutta kristittyjen tulisi mennä kaikkialle. Olemme kuin Kristuksen kirje (2. Korinttolaiskirje 3:3) ja ainoa Kristuksen kirje, jonka jotkut ihmiset näkevät.

K: Miksi ihmiset harjoittavat noituutta ja loitsuja Miika 5:12:ssa, ja miten Miika 5:12 liittyy Miika 5:11:een ja 5:13:een?

V: Jotkut tekevät niin, koska uskovat sen toimivan, ja toiset eivät ehkä ole varmoja, mutta tekevät sen varmuuden vuoksi ja koska ajattelevat, ettei siitä ole haittaa. Jotkut haluavat manipuloida luontoa, hengellisiä voimia jne. saadakseen ne toimimaan oman tahtonsa mukaan. Toinen syy on tunne, että voi hallita yliluonnollisia voimia. Jotkut pyytävät toisilta apua saadakseen jotain, kuten rakastetun, tai kiroamaan muita. Joskus ihmiset, jotka uhraavat epäjumalille tai harjoittavat okkultismia, eivät halua mitään muuta kuin että demonit jättäisivät heidät rauhaan. He pelkäävät pahantahtoisia voimia.

Mutta vielä pahempaa ovat ne ihmiset, jotka tekevät sitä vain rahan vuoksi ja rohkaisevat muita tekemään samoin.

K: Miksi luulet, että Jumala on Miika 5:12:ssa niin voimakkaasti noituutta ja ennustajia vastaan?

V: Se tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että tunnustat uskovasi yliluonnolliseen, myönnät tarvitsevasi apua ja käännyt Jumalan sijaan jonkun toisen puoleen. Kuvittele, että on muutama viikko ennen lukion tanssiaisia, ja poika pyytää tyttöä lähtemään kanssaan. Miltä luulet hänen tuntuvan, jos tyttö sanoisi: ”Haluan todella mennä tanssiaisiin, eikä minulla ole ketään, kenen kanssa mennä, ja menisin mieluummin kenen tahansa muun kanssa kuin sinun.” Se saattaa olla vähän samaa kuin mitä ihmiset sanovat Jumalalle, kun he haluavat hylätä Hänen apunsa ja suojeluksensa ja valita sen sijaan pahat demonit.

K: Miksi Miika puhui Mik 6:1–2:ssa kukkuloille ja vuorille?

V: Tämä on runollinen esimerkki personifikaatiosta, joka on kirjallinen keino. Jumala kutsui kukkuloita ja vuoria todistajiksi Jumalan uskollisuudesta israelilaisia kohtaan ja heidän uskottomuudestaan Jumalaa kohtaan. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että samaan aikaan elänyt Jesaja käytti samanlaisia kirjallisia keinoja.

K: Miten Miika 6:3:ssa jotkut ovat väsyneitä uskontoon ja väsyneitä Jumalaan? Mikä on ero näiden välillä?

V: Jotkut luulevat olevansa väsyneitä Jumalaan, mutta eivät ymmärrä olevansa väsyneitä uskontoon. He ovat väsyneitä tekemään samoja asioita, jotka ovat heille merkityksettömiä, eivätkä näe tuloksia. Mutta Jumala sanoo, että vaikka pyytäisimmekin Häneltä asioita epäilyksen sijaan uskossa, emme saa mitään (Jaak. 1:6–7). Jotkut ovat todellakin kyllästyneet Jumalaan, koska he pitävät Jumalalle kuuliaisuutta esteenä sille nautinnolle, jota he todella haluavat kokea. He eivät ymmärrä, että monet Jumalan käskyt eivät ole vain Hänen kunniakseen, vaan myös meidän suojaksemme ja hyödyksemme.

K: Mikä on Miika 6:4–5:n mukaan lääke, kun tunnemme väsymystä Jumalan palvelemisessa?

V: Lähesty Jumalaa rukouksessa.

Muistele, mitä Jumala on tehnyt muiden hyväksi menneisyydessä; lue Hänen Sanaansa.

Muistele, mitä Jumala on tehnyt sinulle.

Suunnittele, miten voit tästä lähtien palvella Jumalaa paremmin.

K: Mitä Miika 6:6–8 sanoo uhreista Vanhan testamentin aikana?

A: Tässä ei ole käskyä lopettaa uhrauksia. Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. Tämän runollisen kohdan puhuja on Miika, ei Jumala.

2. Miika ei myöskään sano, että hän lopettaisi uhrinsa. Hän aikoo edelleen kumartaa Jumalan edessä ja tuoda polttouhreja.

3. Miika itse kysyy, olisiko Herra tyytyväinen ylellisiin uhrauksiin, joita Jumala ei ole pyytänyt, kuten tuhansiin pässiin, kymmeneen tuhanteen öljyvirtaan tai esikoisensa ihmisuhriksi antamiseen. Vastaus on tietenkin, että ei.

4. Jotkut eivät ehkä huomaa, että Miika puhuu tässä prioriteeteista. Kaikkein ylenpalttisimmat vapaaehtoiset uhraukset, joita voi kuvitella, eivät ole Jumalalle yhtä tärkeitä kuin oikeudenmukaisuus, laupeuden rakastaminen ja nöyrä vaellus Hänen kanssaan.

5. Välitön historiallinen tausta tässä on luultavasti se valtava uhri, jonka Hiskia toi 2. Aikakirjan 30:24:ssä ja johon kuului 1 000 härkää ja 7 000 lammasta. Miika yritti hieman ”hillitä” tätä tilannetta. Niin vaikuttavalta kuin tämä uhri näyttäisikin, Jumala olisi enemmän vaikuttunut siitä, että kansa vaeltaisi tottelevaisesti Hänen kanssaan, kuin tästä ulkoisesta näytöksestä.

K: Miksi Miika 6:6–8:ssa ”vaeltaminen” on tärkeämpää kuin uhraukset?

V: Uhri ilman kuuliaisuutta on turha ja Jumalalle rasittava, kuten Jesaja 1:14 sanoo. Jos miellytät Jumalaa kuuliaisesti, haluat tehdä juuri ne uhrit, joita Jumala haluaa. Jumala välittää sekä sydämestäsi että teoistasi. Jeesus osoitti Matteuksen evankeliumin 5:23–24:ssä, että jos veljelläsi on jotain sinua vastaan, lykkää uhraustasi, kunnes olet ensin selvittänyt asian veljesi kanssa.

K: Miten ihmisten piti Miika 6:6–8:n mukaan saavuttaa pelastus?

V: Vaikka ihmiset saavat pelastuksen Jumalan antamana, Miika 6:6–8 ei puhu pelastuksesta. Sen sijaan Miika kysyy jo uskovalta:

1) Mitä hänen tulisi tuoda Jumalalle

2) Mistä Jumala olisi mielissään

3) Mikä on Jumalan osoittama hyvä ja mitä Herra vaatii.

On mielenkiintoista, että kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastataan seuraavilla kysymyksillä.

1) Jotta tietäisit, mitä sinun tulisi tuoda Jumalalle, sinun tulisi kysyä, mikä miellyttäisi Jumalaa.

2) Sen sijaan, että keksisit, mistä Jumala voisi olla mielissään, kysy, mitä Jumala on osoittanut olevan hyvää ja mitä Jumala vaatii.

3) Jumala on osoittanut, että meidän tulee toimia oikeudenmukaisesti, rakastaa laupeutta ja vaeltaa nöyryydessä Jumalan edessä.

K: Mikä on merkittävää lauseen kohteessa Miika 6:8:ssa?

V: Tässä käytetty hepreankielinen sana adam tarkoittaa ihmistä. Näin ollen tämä ei todellakaan koske vain Israelia, vaan kaikkia ihmisiä.

K: Miksi jotkut ihmiset saavat Miika 6:6–8:ssa vääriä käsityksiä siitä, miten Jumalaa miellytetään?

V: Kun jokin asia tuntuu aluksi järkevältä, olet taipuvaisempi uskomaan siihen, vaikka se ei olisikaan oikein.

Toisten antama väärä opetus: Joko he ovat kuulleet vain vääriä asioita, tai sitten he ovat kuulleet sekä oikeita että vääriä asioita ja päättäneet uskoa vääriin asioihin.

Helpompi määritellä: On tavallaan järkeenkäypää sanoa, että Jumala haluaa sinun vain noudattavan lakeja. Loppujen lopuksi Jumala antoi paljon lakeja. Lisäksi Jumala on tuomari, ja nämä lait ovat SMART-periaatteen mukaisia: tarkkoja, mitattavia, toteutettavissa olevia, realistisilta vaikuttavia (tai merkityksellisiä) ja aikasidonnaisia. Se on selkeämpää kuin suhteen ylläpitäminen Jumalaan.

Lähes mahdotonta epäonnistua: On houkuttelevampaa sanoa, että sinun tarvitsee vain tuntea rakkautta Jumalaa kohtaan. Siinä ei ole kamppailua eikä vastuuta, ja se kuulostaa mukavalta. Kun joku katsoo uskonnollisia ihmisiä, jotka välittävät vain sääntöjen noudattamisesta, hän voi joskus reagoida toiseen ääripäähän ja ajatella, että Jumalan käskyt ovat pelkkä suositus.

Parempi olo saavutusten ansiosta: Matteuksen evankeliumin luvussa 7:21–23 monet yrittävät kertoa Kristukselle, mitä he ovat saavuttaneet, mutta Kristus sanoo, ettei ole koskaan tuntenut heitä, ja kutsuu heitä ”laittomuuden tekijöiksi”. Jotkut voivat keskittyä vain evankeliointiin tai evankeliointiin ja opetuslapseuteen, ja jos he työskentelevät tarpeeksi ahkerasti, heidän laiminlyönnillään Jumalan käskyjen noudattamisessa ei ole merkitystä. Robin Hoodin sanottiin toimineen niin, että hän otti rikkailta ja antoi köyhille. Toisin sanoen, jos annat rahaa köyhille, se oikeuttaa sinut ryöstämään rikkaita. Keskiajalla ja myöhemmin katumusharjoituksista tuli keino, jolla syntisi annettiin anteeksi, jos maksoit jotain kirkolle tai luovuit jostakin.

Eräässä päiväkodissa oli ongelma, että vanhemmat hakivat lapsensa myöhässä. Henkilökunta ei päässyt kotiin silloin kun piti. Niinpä he alkoivat periä vanhemmilta maksua, kun nämä saapuivat myöhässä. Ongelma paheni sen sijaan, että olisi parantunut, sillä vanhemmat eivät enää tunteneet syyllisyyttä lastensa myöhäisestä hakemisesta, koska rahan maksaminen korjasi asian.

Lopuksi yksi syy on se, että he eivät viime kädessä pyri miellyttämään Jumalaa, vaan heidän pääasiallisena tavoitteenaan on jotain muuta.

K: Miten ihmiset Miika 6:10–12:n mukaan huijaavat toisia antamalla heille liian vähän?

V: Tuolloin kauppiaat punnitsivat viljaa, metalleja tai muita tavaroita käyttämällä tunnettua painoa edustavaa painopalkkia. Jos he kuitenkin tahallaan tekivät joistakin painopalkkeista kevyempiä tai raskaampia, he huijasivat muita. Se olisi vähän kuin bensiinipumppu, jossa joka kerta, kun mittari näytti, että olet tankannut yhden gallonan, olit tankannut vain 0,95 gallonaa. Se olisi kuin talon tai auton myyminen, kun tiesit, että siinä oli vika, mutta et kertonut siitä ostajalle.

K: Mikä on ”väärä paino” Miika 6:11:ssä?

V: Se on paino, jonka kauppias esittää petollisesti joko tietyn painoisena tai toisen painon vastaavana, kuten 5. Mooseksen kirjan 25:13 osoittaa. Esimerkiksi huijaava kauppias käyttää jotain myytäväksi punnittaessaan painoa, jossa lukee yksi kilogramma, mutta joka on todellisuudessa 0,95 kilogrammaa. Kun hän punnitsee jotain ostaakseen sen, hän käyttää painoa, jossa lukee 1 kilogramma, mutta joka on todellisuudessa 1,05 kilogrammaa.

K: Miten Jumala Miika 6:13–15:n mukaan vähentää heidän vaurauttaan ja onnellisuuttaan?

V: He ”syövät, mutta eivät tule kylläisiksi”. Kummallista kyllä, Jumala antaa heille silti ruokaa ja rikkautta. He eivät kuitenkaan osaa säilyttää tai käyttää ruokaa tai rikkauttaan hyvin. Jos he luulevat, että lopullisen onnellisuuden avain on runsaasti ruokaa ja rikkautta, Jumala osoittaa heille tämän antamalla heille näitä asioita, mutta jättämällä heidät tyydyttämättömiksi.

On olemassa yhtäläisyys tavaroita hamstraavan ja sellaisen henkilön välillä, joka menee vielä pidemmälle ja käyttäytyy epärehellisesti varallisuuden keräämiseksi. He eivät käytä epärehellisiä painoja, ryöstä tai hanki laittomasti hankittuja aarteita siksi, että he olisivat nälkäisiä. He ovat todennäköisesti jo varakkaita, mutta haluavat kerätä vielä enemmän.

K: Miksi Jumala Miikan kirjassa 7 ei aluksi osoita armoa, mutta myöhemmin kuitenkin osoittaa?

V: Kolme huomioitavaa seikkaa Jumalan armosta.

1. Armo on ansaitsematonta. Tarkemmin sanottuna armo tarkoittaa sitä, ettei sinulle tapahdu niitä pahoja asioita, jotka ansaitset.

2. Jumalalla ei ole velvollisuutta osoittaa armoa kenellekään. Jumala on kuitenkin hyvin armollinen, ja Hän iloitsee armonsa osoittamisesta.

3. Jumalan ei tarvitse osoittaa kaikille yhtä paljon armoa. Kuten Roomalaiskirjeen 9. luku osoittaa, Jumala oli oikeudenmukainen sekä Eesaua että Jaakobia kohtaan, mutta Hän osoitti Jaakobille erityistä armoa, jota Hän ei antanut Eesauille.

K: Mikä on pahaa kesähedelmien syömisessä Miika 7:1:ssä?

V: Sadonkorjuun aika ei ole vielä tullut. Hedelmät voivat olla pieniä, katkeria ja vihreitä. Silti jos niitä syödään nyt vähän, niitä jää paljon vähemmän sadonkorjuun aikaan. Ihmiset saattavat kuitenkin tehdä näin, vaarantaen tulevaisuutensa, jos he ovat nyt epätoivoisesti ruoan tarpeessa.

K: Miten ihmiset nykyään syövät kesän hedelmiä (Miika 7:1)?

V: Ihmiset vaarantavat tulevaisuutensa monin eri tavoin.

Äärimmäisissä tapauksissa he vahingoittavat kehoaan huume-, alkoholi- ja tupakkariippuvuudella.

Hienovaraisemmin he voivat vaarantaa tulevan terveytensä kroonisella unenpuutteella, liikunnan puutteella ja huonolla ruokavaliolla jo nyt. Toisinaan ihmiset voivat vaarantaa tulevan terveytensä liiallisella liikunnalla tai vaarallisilla jännitysharrastuksilla.

Taloudellisesti voi tehdä ”käänteisen asuntolainan”, jossa pankki maksaa rahaa kuukausittain tietyn ajan, ja ajan päätyttyä pankki omistaa koko talon. Joskus henkilö saattaa kuitenkin saada takaisin vain 50 % siitä, mitä hän on sijoittanut, mikä tekisi tästä kauhean sijoituksen, ellei henkilö ole epätoivoinen.

Ihmissuhteissa he voivat pettää tai tuhota pitkäaikaisen ystävyyssuhteen saadakseen välitöntä hyötyä tänään.

Hengellisellä tasolla he voivat sekaantua okkultismiin tai muihin asioihin, jotka saattavat antaa demoneille ”otteen” heistä loppuelämäkseen.

Luonteeltaan he voivat ajautua pornografian pariin, juhlimiseen tai muihin asioihin, jotka voivat myös antaa demoneille ”vetovoiman” heihin loppuelämäkseen. Siksi on niin tärkeää kasvattaa lapsesi hyvin Herran opissa.

K: Mitä tarkoittaa Miika 7:3:ssa ”pahaa tekeminen molemmilla käsillä”?

V: He eivät tyytyneet pelkästään tekemään pahaa saadakseen aineellista hyötyä. He halusivat saada suuremman hyödyn tekemällä vielä enemmän pahaa.

K: Miika 7:3:n viimeinen lause on kirjaimellisesti ”kutoa se kaikki yhteen”. Miten jotkut vallassa olevat sortajat kutoivat verkkoaan nykyään?

V: Sorrettuja lyödään monelta suunnalta: epäoikeudenmukaisilla laeilla, heille liian kalliilla oikeusjärjestelmällä sekä ihmisillä, jotka panevat epäoikeudenmukaisuutta täytäntöön lakien avulla. Ihmiset vahingoittavat heitä väkivaltaisesti, ryöstävät heitä tai sortavat heitä laittomasti, eikä heillä ole mitään keinoa puolustautua.

K: Miten jotkut ihmiset ovat Miika 7:4:n mukaan kuin piikkejä tai orjantappuroita?

V: Jotkut ovat kuin kauniita ruusuja, mutta piikit pistävät, kun menee niiden lähelle. Toiset näyttävät rumilta ja niissäkin on piikkejä. Eläimet satuttavat suunsa, jos ne laiduntavat niitä.

K: Kuka on nainen, johon viitataan Miika 7:5:ssä?

V: Tämä nainen on kuuntelijan vaimo. Kielenkäyttö on tässä epätavallista, mikä viittaa etäisyyteen tai erillisyyteen. Se viittaa paitsi viestinnän puutteeseen myös siihen, että on perusteltuja syitä salata häneltä tietoja ja olla luottamatta häneen. Tämä on surullinen kuvaus avioliitosta, kun tilanne on tällainen. Avioliitot olisivat tällaisia näinä tottelemattomuuden aikoina.

K: Miksi Miika 7:5–6:ssa perheiden sisällä on usein riitaa?

V: Perheenjäsenet odottavat usein horjumatonta, ehdotonta uskollisuutta. Perheenjäsenille voi olla järkytys, jos perintöä tai rahaa arvostetaan enemmän kuin ihmisiä, joiden kanssa he ovat kasvaneet. Myös riippuvuudet voivat olla riidan lähde.

K: Mik 7:7–8: Miten jotkut uskovat odottavat pimeydessä Jumalaa saadakseen pelastuksensa ja oikeutuksensa valon?

V: He saattavat olla muiden painostamia. Tai heillä saattaa olla terveyteen tai talouteen liittyviä vaikeuksia. Tai he saattavat olla lannistuneita, mikä saa heidät kyseenalaistamaan, onko heidän työllään ja palvelutyöllään edes merkitystä, kun väärä profeetta puhuu valheita.

K: Miksi paimenen sauva on tärkeä Miika 7:14:ssä, ja miten Jumalalla on vertauskuvallisesti sauva?

V: Sauvassa on mutka, jotta paimen voi nostaa lampaan ahtaasta paikasta. Sitä voidaan käyttää myös nuijana saalistajia vastaan.

K: Mikä on Miika 7:16:ssa tarkoitettu häpeäntunne, ja miksi ihmisillä on sitä toisinaan, mutta toisinaan sitä puuttuu?

V: Ihmiset tuntevat häpeää, kun he ovat nolostuneita siitä, mitä ovat sanoneet tai tehneet, tai jopa siitä, keitä he ovat. Kiinalaisessa kulttuurissa häpeä tarkoittaa ”punaiseksi muuttunutta kasvojen väriä”. Joillakin ihmisillä on kuitenkin niin turtunut omatunto, etteivät he enää tunne lainkaan häpeää.

K: Mitkä ovat Miikan kirjasta säilyneet varhaisimmat käsikirjoitukset?

V: Kuolleenmeren kääröt: (300–200 eKr.) Kuolleenmeren kääröissä on kaksi Miikan kirjan kopiota, nimeltään 4Q81 (=4QXIIf) ja 4Q82 (=4QXIIg). Siellä on myös Miikan kirjaa koskeva kommentaari nimeltään 1Q14 (=1QpMic).

4Q81 sisältää Miika 5:1–2

4Q82 sisältää Miikan kirjan 1:7,12–15; 2:3–4; 3:12; 4:1–2; 5:6–7; 7:2–3,20

Nahal Hever on Engedin lähellä sijaitseva luola, josta on löydetty kreikankielinen katkelma kahdestatoista pienestä profeetasta (8 Hev XIIgr). Sen arvioidaan olevan kirjoitettu vuosien 50 eKr. ja 50 jKr. välillä. Se piilotettiin Roomaa vastaan käydyn Bar Kokhban kapinan aikana. Kyseessä on Juudeassa tehty Septuagintan muokkaus, joka on lähes identtinen masoreettisen tekstin kanssa. Se sisältää Miika 1:1–8; 2:7–8; 3:5–6; 4:3–10; 5:1–6 [LXX 2–7].

Wadi Murabb’atin käärö (MurXII) on peräisin noin vuodelta 132 jKr. Se sisältää Miika 1:1–16; 2:1–13; 3:1–12; 4:1–14; 6:1–7,11–16; 7:1–20.

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä, Nahal Heverissä ja Wadi Murabb’atissa on säilynyt seuraavat Miikan kirjan jakeet: 1:2–5, 6, 7, 8, 9, 12–15; 2:2–3, 6, 10–11; 3:12; 4:1–2,13; 5:1–2, 6–7,14–16; 7:2–3,11,20.

Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin, mukaan lukien Miikan kirjan. Miikan kirja on kokonaisuudessaan sekä Vaticanus-käsikirjoituksessa (325–350 jKr) että Alexandrinus-käsikirjoituksessa (n. 450 jKr), joissa kahdentoista pienen profeetan kirjat sijoitettiin Jesajan kirjan eteen.

Hoosea, Aamos ja Miika eivät olleet mukana Sinaiticus-käsikirjoituksessa (340–350 jKr.).

Uudessa testamentissa siteerataan Miikaa kahdesti: Matteus 2:6; 10:35–36.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Miikaan?

V: Nikäänin kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat tai viittasivat epäsuorasti Miikan jakeisiin, ovat:

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) mainitsee Miikan yhtenä kahdestatoista [pienestä profeetasta]. ”Keskustelu juutalaisen Tryphon kanssa”, luku 108, s. 253

Melito/Meleto Sardiksesta (170–177/180 jKr.)

Sardiksen Melito (170–177/180 jKr.) (epäsuorasti) mainitsee ”Vanhan testamentin” ja luettelee sen kirjat. Hän ei luettele kahdentoista pienen profeetan nimiä erikseen, vaan kutsuu heitä ”Kaksitoista”. Fragmentti 4 teoksesta ”Book of Extracts”, osa 8, s. 759

Irenaeus Lyonilainen (182–188 jKr.) lainasi Miikaa

Irenaeus, ”Heresioita vastaan”, kirja 3, luku 20.4, s. 451, siteerasi virheellisesti Miika 7:9:n Amoksen teoksena.

Muratorian kanonissa (190–217 jKr.) s. 603 (osittain) mainitaan ”Vanhan testamentin kirjoitukset”

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) ”Sellaisia ovat ne, joista profeetta Miika sanoo: ’Kuulkaa Herran sana, te kansat, jotka asutte tuskissa.’” *Stromata*, kirja 4, luku 26, s. 440

Tertullianus (198–220 jKr.) ”Siksi, koska Israelin pojat väittävät, että me erehdymme ottamalla vastaan Kristuksen, joka on jo tullut, esittäkäämme heille vastalause itse pyhien kirjoitusten perusteella, että ennustuksen kohteena ollut Kristus on tullut; vaikka olemme jo Danielin ennustuksen aikojen perusteella todistaneet, että ilmoituksen kohteena ollut Kristus on jo tullut. Nyt oli Hänen kohtalonsa syntyä Juudan Betlehemissä. Sillä näin on kirjoitettu profeetassa: ’Ja sinä, Betlehem, et ole vähäisin Juudan ruhtinaiden joukossa; sillä sinusta nousee Ruhtinas, joka paimentaa minun kansaani Israelia.’” [Miika 5:2] Vastaus juutalaisille, luku 12, s. 169

Tertullianus (207/208 jKr.) ”Syntien anteeksiannosta Miika sanoo myös”, ja lainaa Miika 7:18–19. Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 4, luku 10, s. 358

Hippolytos (222–235/236 jKr.) ”jonka kautta Jumalan kärsimätön Sana joutui kärsimään, kuten myös profeetat todistavat minulle. Sillä näin sanoo siunattu Miika:” ja lainaa Miika 2:7,8. Yhden Noetuksen harhaoppia vastaan, luku 13–14, s. 228

Hippolytos (222–235/236 jKr.) ”Sillä näin sanoo siunattu Miika: ’Jaakobin suku on herättänyt Herran Hengen vihan. Tällaisia ovat heidän tekonsa. Eivätkö Hänen sanansa ole heille hyviä, ja vaeltavatko he oikein? Ja he ovat nousseet vihamielisesti Hänen rauhan kasvojaan vastaan, ja he ovat riisuneet Hänen kunniansa.’” Teos ”Yhden Noetuksen harhaoppia vastaan”, luku 15, s. 229

Origenes (240 jKr.) lainaa Miika 2:9:ää sanoen: ”tätä jumalallinen Raamattu ilmaisee”. Saarnat Jeremian kirjasta, saarna 28, luku 5, s. 264 (käännös: Hieronymus)

Origenes (240–254 jKr.) (kreikaksi): ”Kun olemme puhuneet näin lyhyesti pyhien kirjoitusten jumalallisesta inspiraatiosta, on tarpeen siirtyä (tarkastelemaan) tapaa, jolla niitä tulee lukea ja ymmärtää,...” Sitten hän viittaa Sakarja 9:10; Jesaja 7:15; Jesaja 11:6,7; Jeremian kirjan 15:14; 2. Mooseksen kirjan 20:5. Hän lainaa 1. Samuelin kirjan 15:11; Jesajan kirjan 45:7; Aamoksen kirjan 3:6; Miikan kirjan 1:12 sekä osan 1. Samuelin kirjan 16:14:stä ja 18:10:stä. Sitten Origenes sanoo: ”ja lukemattomat muut tällaiset kohdat – he eivät ole uskaltaneet epäillä näitä Jumalan pyhiksi kirjoituksiksi;” Origenes, *Vastalause Celsukselle*, kirja 6, luku 47, s. 595

Origenes (225–254 jKr.) ”profeetta Miika todistaa tämän sanoessaan” ja lainaa Miika 6:8. *De Principiis* [kreikaksi], kirja 3, luku 1.6, s. 305

Teos *Novatianusta vastaan* (n. 248–258 jKr.) luku 12, s. 661 lainaa Miika 7:8–10 Pyhän Hengen sanana.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa Miika 6:6–9; 7:14–18 ”Miikan” sanoina teoksessaan 12, kolmas luku 20, s. 541.

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) viittaa Miikaan Pyhänä Kirjoituksena.

Olympoksen ja Pataran Methodios (270–311/312 jKr.) lainaa Miika 4:4:ää Miikan nimissä. ”Kymmenen neitsyen juhla”, puhe 10, s. 350

Athanasius (n. 318 jKr.) lainaa puolet Miika 4:3:sta (joka on identtinen Jesaja 2:4:n kanssa). Teoksessa Sanan inkarnaatiosta, luku 52

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) ”Sillä Miika ilmoitti, että Hän antaisi uuden lain, seuraavin sanoin: ’Laki lähtee Siionista, ja Herran sana Jerusalemista. Ja Hän tuomitsee monien kansojen keskuudessa ja nuhtelee vahvoja kansakuntia.’” Teos Jumalalliset instituutiot, kirja 4, luku 17, s. 118

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen (325 jKr.):

Athanasius Aleksandrialainen (367 jKr.) (Voidaan päätellä, koska hän mainitsee kaksitoista profeettaa) ”Vanhan testamentin kirjoja on siis yhteensä kaksikymmentäkaksi; … sitten profeetat, joista kaksitoista lasketaan yhdeksi kirjaksi….” Athanasiuksen pääsiäiskirje 39, luku 4, s. 552.

Synopsis Scripturae Sacrae (350–370 jKr.)

Efraim Syrus (350–378 jKr.)

Kappadokian Basileios (357–378/379 jKr.) lainaa puolet Miikan kirjasta 2:7. Teoksessa ”Hengestä”, luku 50, s. 31

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) mainitsee profeettojen kirjat, sekä kahdentoista profeetan että muiden. Miika 3:8 kuten Miikassa, Joel 2:28 kuten Joelissa, Haggai 2:4 kuten Haggaiissa, Sakarja 1:6 kuten Sakarjaassa. Katekeettiset luennot, luento 16.29, s. 122

Ambrose Milanolainen (370–390 jKr.)

Gregorius Nazianzenos (330–391 jKr.)

Sokea Didymus (398 jKr.) lainaa Miika 7:1–3 profeetta Miikan sanoina. Kommentaari Sakarja 12, s. 294

Epifanius Salamislainen (360–403 jKr.)

Rufinus (373–406 jKr.)

Johannes Krysostomos (–407 jKr.) viittaa Miika 6:1:een profeetta Miikan kirjoittamana. Kommentaari Roomalaiskirjeeseen, saarna 5, s. 366

Hieronymus (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Pentateukia, Jobin kirjaa, Jeesus Naven poikaa [Joosua], Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin ja Kuningasten kirjoja (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean kirjaa, Joelin kirjaa, Aamoksen kirjaa, Obadjan kirjaa, Joonan kirjaa, Miikaa, Nahumia, Habakukia, Sefanjaa, Haggaiia, Sakarjaa, Malakiaa, Jesajaa, Jeremiaa, Hesekielia, Danielia, Esteriä, Esraa ja Nehemiaa. Kirje 53, luvut 7–8, s. 99–101.

Karthagon kirkolliskokous (393–419 jKr.) (viitattu)

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) lainaa Miika 6:6–8 teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 10, luku 5, s. 183. Hän mainitsee Miikan teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 17, luku 30, s. 376.

Harhaoppisten ja väärennettyjen kirjojen joukossa

Tatianus (kuollut 172 jKr.) lainaa Miikaa.

Mopsuestialainen Teodoros (392–423/429 jKr.) kirjoitti kokonaisen kommentaarin Miikasta, joka on säilynyt meidän päiviimme asti.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen on ollut myös muita kirjoittajia.

K: Mitkä ovat joitakin käännöseroja Miikan kirjassa hepreankielisen tekstin ja kreikkalaisen Septuagintan välillä?

V: Tässä on muutamia käännöseroja Miikan kirjasta 1:1–10; ensimmäinen on hepreankielinen ja toinen kreikkalaisesta Septuagintasta, ellei toisin mainita.

Miika 1:1 ”Moreshetista” (masoreettinen teksti) vs. ”Moreshetin poika” (Septuaginta)

Miika 1:2 ”Kansat kuulkoot” (masoreettinen teksti) vs. ”kuulkaa [nämä] sanat, te kansat” (Septuaginta)

Miika 1:2 ”todistamaan teitä vastaan” (masoreettinen teksti) vs. ”teidän keskuudessanne todistukseksi” (Septuaginta)

Miika 1:4 ”vuoret sulavat” (masoreettinen teksti) vs. ”vuoret järkkyvät” (Septuaginta)

Miika 1:4 ”laaksot halkeavat” (Masoreettinen teksti) vs. ”laaksot sulavat” (Septuaginta)

Miika 1:6 ”pellon rauniot” (masoreettinen teksti) vs. ”pellon hedelmien varasto” (Septuaginta)

Miika 1:7 ”veistetyt kuvat lyödään palasiksi” (Masoreettinen teksti) vs. ”he leikkaavat palasiksi kaikki veistetyt kuvat” (Septuaginta)

Miika 1:7 ”kaikki hänen lahjansa [tai huoruutensa] poltetaan tulella” (Masoreettinen teksti) vs. ”kaikki, mitä hän on palkannut, he polttavat tulella” (Septuaginta)

Miika 1:7 ”he palaavat porton palkkion pariin.” (Masoreettinen teksti) vs. ”hän on kerännyt [rikkautta] haureuden palkkioilla” (Septuaginta)

Miika 1:8 ”Minä valitan ja ulvon; kuljen riisuttuna ja alastomana; valitan kuin sakaalit” (Masoreettinen teksti) vs. ”hän valittaa ja ulvoo, hän kulkee paljain jaloin, ja alastomana hän valittaa kuin käärmeet” (Septuaginta)

Miika 1:8 ”strutsien tyttäret” (masoreettinen teksti) vs. ”sireenien tyttäret” (Septuaginta)

Miika 1:9 ”hänen haavansa ovat parantumattomia” (Masoreettinen teksti) vs. ”hänen vitsauksensa on tullut vakavaksi” (Septuaginta, syyrialainen käännös, Vulgata)

Miika 1:10 ”Älkää julistako [sitä] Gatissa; älkää itkekö katkerasti Leafran talossa, älkää kieriskelkö pölyssä.” (Masoreettinen) vs. ”Te (monikko), jotka olette Gatissa, älkää ylistäkö itseänne, ja te Enakim, älkää rakentako uudelleen pilkan kohteena olevan talon [raunioista]: ripottelkaa tomua [naurunne sijaan].” (Septuaginta)

Miika 2:6 ”He eivät kostaisi loukkausta loukkauksella” (Masoreettinen) vs. ”Hän ei poista moitteita” (Septuaginta) vs. ”Hän ei ota häpeää” (Vulgata)

Miika 3:2 ”pilkkoo heidät kuin kattilassa” (masoreettinen teksti) vs. ”pilkkoo heidät kuin lihaa kattilassa” (Septuaginta)

Miika 4:10 ”ja minä teen” (Masoreettinen teksti) vs. ”ja [te] teette” (Septuaginta, syyrialainen käännös, Targum)

Miika 5:5 ”Assyrialaiset … tallavat palatseissamme” (Masoreettinen) vs. ”Assyrialaiset … tallavat maallamme” (Septuaginta)

Miika 6:13 ”ovat saattaneet sairaiksi” (masoreettinen teksti) vs. ”ovat alkaneet” (Septuaginta, Theodotion, syyrialainen käännös, Vulgata). (Teknisesti tämä ei ole käsikirjoitusvariantti, sillä konsonantit ovat samat ja alun perin vokaaleja ei kirjoitettu.)

Miika 6:14 ”Nälkä vallitsee teidän keskuudessanne” (Masoreettinen) vs. ”Te tartutte kiinni” (Targum, Vulgata) vs. ”pimeys laskeutuu teidän päällenne” (Septuaginta)

Miika 6:16a ”Omrin säädöksiä/lakeja noudatetaan” (masoreettinen teksti) vs. ”olette noudattaneet Omrin säädöksiä/lakeja” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata, Targum)

Miika 6:16b ”minun kansani häpeä/pilkka” (Masoreettinen teksti, Targum, Vulgata) vs. ”kansakuntien häpeä/pilkka” (Septuaginta)

Miika 7:19 ”heitä pois kaikki heidän syntinsä” (Masoreettinen teksti) vs. ”heitä pois kaikki meidän syntimme” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata, Targum)

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta The Septuagint: Greek and English. Lisäksi on käytetty teosta The Expositor's Bible Commentary sekä NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamatun alaviitteitä.

Ellei toisin mainita, Raamatun lainaukset ovat peräisin teoksesta The Holy Bible, Berean Standard Bible (BSB), joka on julkaistu julkiseen käyttöön: https://berean.bible