< Raamatunkysymys Zefanjan kirjasta

K: Mikä on Zefanjan kirjan pääpiirteet?

V: Tarkastelemalla viittä eri kristillistä lähdettä ja yhdistämällä niiden yhteiset elementit, tässä on yhteenveto:

1:1–3 Kaiken tuho

1:4–13 Juudan tuomio

1:14–2:3 Herran päivä

2:4–15 Muiden kansojen tuomio

3:1–7/8 Jerusalemin tuomio

3:8/9–20 Jumalan palauttaminen

K: Kuka oli Sefanja Sef 1:1:ssä?

V: Koska nimeä Hiskia ei ole tarkennettu, tämä tarkoittaa todennäköisesti, että Zefania oli kuningas Hiskian isänpuoleinen pojanpojanpoika ja siten kaukaista sukulaisuussuhteessa nykyiseen kuningas Joosiaan. Hiskian ja Joosian välillä oli lähes 50 vuotta, jolloin valtaistuimella istui vain pahoja kuninkaita.

Vaikka Zefanja ei ollut pappi (ks. seuraava kysymys), hän tunsi Mooseksen viidennen kirjan. Hän viittaa siihen yhdeksässä kohdassa: Zefanja 1:13, 15, 17; 2:2, 5, 7, 11; 3:5, 19–20.

Vanhan testamentin muissa osissa esiintyi kolme muuta henkilöä, joilla oli sama nimi: 1) 1. Aikakirja 6:36–38; 2) 2. Kuningasten kirja 25:18–21 ja Jeremia 52:24–27; sekä 3) Sakarja 6:10, 14.

K: Oliko Zefania Zefania 1:1:n mukaan pappi?

V: Ei. Koska hän oli kuningas Hiskian jälkeläinen ja kuninkaat olivat Juudan heimosta, Hiskia oli Juudasta. Papit olivat kaikki Leevin heimosta. Ei tarvinnut olla pappi tai palvelija julistaakseen Jumalan sanaa, ei silloin eikä nykyäänkään.

K: Miksi Zefania on Zef 1:1:ssä ainoa profeetta, jonka sukutiedot on mainittu?

V: Muiden profeettojen isät mainittiin yleensä, mutta heidän esi-isänsä yleensä eivät. Zefanja oli kuningas Hiskian jälkeläinen, ja ehkä tämä mainittiin muistuttamaan kansaa kuningas Hiskian uudistuksista.

Sekä Hiskia että Joosia olivat jumalapelkääviä kuninkaita, mutta heidän välillään ei ollut yhtään jumalapelkäävää kuningasta.

K: Milloin Zefania 1:1 on kirjoitettu?

V: Zefania 2:13:n perusteella kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että se kirjoitettiin ennen assyrialaisten kukistamista, eli noin vuonna 612 eKr. On kuitenkin epäselvää, tapahtuiko se ennen vai jälkeen Joosian uudistuksia.

Koska kuninkaan poikia kuitenkin kritisoitiin Zefania 1:8:ssa vieraiden vaatteiden käyttämisestä, se tarkoittaa todennäköisesti, että he olivat tarpeeksi vanhoja valitsemaan oman vaatevarastonsa.

K: Kun Zef 1:2:ssa sanotaan, että Jumala tuhoaisi kaiken maan päällä, mukaan lukien nimenomaan ihmiset ja eläimet, miksi sitten jotkut asiat, mukaan lukien ihmiset ja eläimet, jäävät jäljelle Palestiinaan?

V: Tämä viittaa babylonialaisten joukkojen aiheuttamaan maan ja sen asukkaiden mielivaltaiseen tuhoon. Siinä ei sanota, että tuho olisi pysyvä.

Lisäksi monilla profetioilla on kaksijakoinen täyttyminen, ja tämä voi viitata myös maan tulevaan tuhoon.

K: Zef 1:2–3: Milloin Jumala tuhoaa eläimet?

V: Kahdella tavalla. Aikakauden lopussa Jumala puhdistaa maan. Lisäksi babylonialaisten hyökkäys olisi kuin ”luuta”, joka pyyhkii Juudan maan puhtaaksi.

K: Mitä mielenkiintoista on eläinten järjestyksessä Zef 1:2–3:ssa?

V: Ne ovat täsmälleen päinvastaisessa järjestyksessä kuin luomiskertomuksessa 1. Mooseksen kirjan 1:20–26.

K: Miksi Jumala lopetti Baalin palvonnan Zef 1:4:ssä?

V: Herra halveksii epäjumalien palvontaa. Koska asia on näin, ei ole kovinkaan järkevää, että uskovilla olisi kotonaan epäjumalia.

K: Kuka oli Malcom/Milcom Zef 1:5:ssä?

V: Se oli toinen nimi epäjumalalle Molechille. Molech oli ammonilainen jumala, jota palvottiin ihmisuhrilla. Molech saattoi olla sama kuin epäjumala Muluk, jota palvottiin Marissa noin vuonna 1700 eKr.

K: Keitä ovat Zef 1:7:ssä mainitut Jumalan vieraat, joille uhraus on tarkoitettu?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Zefania 1:7 voi viitata Ilmestyskirjan 19. luvussa mainittuun Karitsan suureen illalliseen, tai se voi olla sitä edeltävä Juudan tuomion aika, tai se voi olla kaksoisviittaus. Nahum 1:3–5 on toinen esimerkki kaksoisviittauksesta.

2. Kun maallinen kuningas järjesti voitonkulkueen, siellä oli vieraita, jotka olivat iloisia saadessaan olla paikalla, ja ”vieraita”, jotka olivat vankeja eivätkä lainkaan iloisia siitä, että olivat siellä. Kysymys tiivistyy siihen, kumman tyyppisiä vieraita tarkoitetaan.

3. Vapaaehtoisten vieraiden näkökulma: Ilmestyskirjan 19. luvussa mainitussa Karitsan illallisessa vieraat ovat uskovia. Nämä voivat olla kansat, jotka tuomitsevat Israelia tai Juudaa, tai sitten uskovia.

K: Sef 1:7, 9, 10, 14 (2 kertaa), 15 (5 kertaa), 16; 2:2, 3; 3:8, 11, 16, myös 1:8, 18; 2:3; Jes 2:12; 13:6, 9; Jer 46:10; Hes 13:5; 30:3; Joel 1:15; 2:1,11,31; 3:14; Aamos 5:18,20; Obad 15; Sak 14:1; Mal 4:5, miten Herran päivä on lähellä ihmisten kannalta?

V: Herran päivä tai ”se päivä” mainitaan 19 kohdassa: Sefanja 1:7, 9, 10, 14 (2 kertaa), 15 (5 kertaa), 16; 2:2, 3; 3:8, 11, 16.

Herran uhrauksen päivä mainitaan Sefanjan kirjassa 1:8.

Herran vihan päivä mainitaan Sefanjan kirjassa 1:18; 2:3.

”Tuolloin” mainitaan Sefanjan kirjassa 3:20 (2 kertaa).

”Määräaika” mainitaan Sefanjan kirjassa 2:2.

K: Mikä on Sef 1:9:ssä kynnyksen ylittämisen merkitys?

V: Tämä viittaa pakanalliseen tapaan, jossa kynnystä ei astuttu yli epäjumala Dagonin kunnioittamisen vuoksi. Patsaan pää murtui, kun filistealaiset olivat saaneet arkin haltuunsa, kuten 1. Samuelin kirjassa 5:4–5 mainitaan. Filistealaiset, babylonialaiset ja foinikialaiset sekä jotkut epäjumalaa palvovat israelilaiset palvoivat Dagonia. Herra ei halunnut heidän kunnioittavan muita jumalia.

K: Miten Zef 1:12:ssa kuvataan sitkeää pahuutta kuin viiniä, joka on jätetty sakkoineen?

V: ”Vertaus viinistä, joka on jätetty sakkaansa, viittaa siihen, että kansa oli tullut hengellisesti saastuneeksi. Kun viiniä annetaan käydä pitkään, sen pinnalle muodostuu kova kuori ja neste muuttuu siirappimaiseksi, katkeraksi ja maistumattomaksi. Sen sijaan, että Juuda olisi puhdistautunut päivittäisestä saastumisesta, se oli kovettunut ja tullut välinpitämättömäksi Jumalaa kohtaan.” The Bible Knowledge Commentary: Old Testament, s. 1527.

K: Miksi Zef 1:12:ssa näyttää siltä, että Jumala ei toisinaan tee hyvää eikä pahaa?

V: Joskus Jumala haluaa nähdä, mitä me teemme. Jumala ei voi tuomita ihmisen tekoja, jos tällä ei ole mahdollisuutta tehdä hyvää tai pahaa.

K: Pitäisikö ihmisten odottaa innolla Herran päivää (Sef 1:14–18)?

V: Jumalattomat ihmiset eivät todellakaan saisi. Jumalaa pelkäävien ihmisten tulisi kuitenkin odottaa innolla lunastustaan, ymmärtäen kuitenkin, että kuten synnytyksessäkin, ilon edellä tulee kivulias aika.

K: Mikä on mielenkiintoista sanassa ”häpeällinen” Zef 2:1:ssä?

V: Hepreaksi sana on tässä ”niksap”, joka juontuu sanasta ”kasap”, joka tarkoittaa kalpeutta tai valkoisuutta häpeän vuoksi. Sana ”kesep” tarkoittaa hopeaa.

K: Mikä näissä sanoissa Zef 2:4 on runollista?

V: Tässä on kaksi sanaleikkiä. Hepreassa sana ”Gaza” kuulostaa samalta kuin sana ”hylätty”, ja sana ”Ekron” kuulostaa samalta kuin sana ”juuriltaan revitty”.

K: Zef 2:5:ssä sanotaan, että filistealaisten maassa ei tule olemaan asukkaita, miksi siellä on nykyään asukkaita?

V: Zefania 2:5:ssä keretilaiset (BSB:ssä kirjoitettu muodossa ”Cherethites”) viittaavat filistealaisiin. Nykyään filistealaisia asukkaita ei ole. Itse asiassa filistealaista valtiota ei nykyään ole olemassa, sillä Gazan kaistalla asuvat ihmiset ovat palestiinalaisia, joilla ei ole mitään yhteyttä filistealaisiin.

Keretilaiset oli toinen nimi filistealaisille tai ainakin osalle filistealaisista. Nimi tarkoitti itse asiassa kreetalaisia, sillä Kreeta oli filistealaisten ja muiden merikansojen alkuperäinen kotimaa. Minoalainen sivilisaatio oli hyvin rikas ja mahtava, kunnes se tuhoutui tulivuorenpurkauksen ja mykeneläisten kreikkalaisten yhteisvaikutuksesta. Filistealaisilla oli viisi pääkaupunkia, joista neljä mainitaan etelästä pohjoiseen päin. Viidettä, Gatia, ei mainita, luultavasti siksi, että kuningas Ussia tuhosi sen täysin 2. Aikakirjan 26:6 mukaan. Keretiläinen voi myös tarkoittaa sanaleikinä ”katkaistua”. Sefanja 2:5 kutsuu filistealaisia ”merenrannan asukkaiksi”.

Gaza (’azzah) kuulostaa samalta kuin ”hylätty” (’azubah), ja Ekron (’eqron) kuulostaa samalta kuin ”juuriltaan revitty” (ta’aqer). Keretiläiset mainitaan myös 1. Samuelin kirjassa 30:14; 2. Samuelin kirjassa 8:18; 20:23; 1. Aikakirjassa 18:17; Ezekielin kirjassa 25:16. Kaftorilaiset eli kreetalaiset mainitaan myös Jeremian kirjassa 47:4 ja Aamoksen kirjassa 9:7. Egyptin Necho II (hallitsi 610–595 eKr.) hyökkäsi Gazaan (Jeremian kirja 47:1), ja Babylonian Nebukadnessar tuhosi Askelonin vuonna 604 eKr.

K: Zefania 2:8:n mukaan milloin (jos ollenkaan) on sopivaa pilkata tai loukata jotakuta?

V: 1. Pietarin kirjeen 3:15 sanoo: ”…Olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy teiltä syytä teissä olevaan toivoon. Mutta vastatkaa lempeästi ja kunnioittavasti” (BSB). Vieläkin selvemmin 1. Pietarin kirjeen 2:23a antaa esimerkin Jeesuksesta: ”Kun he solvailivat Häntä, Hän ei vastannut solvauksilla; kun Hän kärsi, Hän ei uhkaillut” (BSB). Meidän tulisi muistaa, että tarkoituksena ei ole voittaa väittelyä, vaan voittaa heidät Kristukselle.

Älkää kuitenkaan yrittäkö tehdä nöyryydestä tai lempeydestä tekosyytä rohkeuden puutteelle. Pietari saattoi olla nöyrä, mutta hän oli myös rohkea Apostolien teoissa 4:8–13.

Toisaalta, entä ne, jotka – vaikka heitä ei ehkä olekaan voitettu Kristukselle – opettavat aktiivisesti muille sielua tuhoavia asioita? Näitä ihmisiä tulisi nuhdella julkisesti, kuten Johannes Kastaja, Jeesus, Paavali ja Pietari tekivät lukuisissa kohdissa. Jeesus oli ankara fariseuksia kohtaan Luuk. 11:37–52:ssa ja muissa kohdissa, vaikkakaan ei kaikkia fariseuksia kohtaan, kuten Nikodemosia Joh. 3:1–21:ssa. Paavali oli ankara Elymasia kohtaan Apostolien teoissa 13:9–11. Pietari nuhteli juutalaisten johtajia Apostolien teoissa 5:28–30 sanoen suoraan, että he olivat murhanneet Jeesuksen. Pietari kuulosti ankaralta Simonia kohtaan Apostolien teoissa 8:20–23.

K: Miten Zef 2:9:ssä voitiin mainita, että moabilaisia ja ammonilaisia oli vielä pakkosiirtolaisuuden jälkeen?

V: Tässä jakeessa ei sanota, milloin moabilaiset ja ammonilaiset kuolisivat sukupuuttoon, vaan ainoastaan, että niin kävisi. Itse asiassa nabatealaiset (noin 325 eKr.) ja muut arabit saapuivat myöhemmin ja asettuivat asumaan näille nykyisen Jordanian alueille. Nabatealaiset valloittivat myös Edomin itäosan. Ammonilaiset kukistettiin lopulta Juudas Makkabeuksen toimesta 1. Makkabealaiskirjassa 5:6.

Maa muuttui myös autioksi, sillä se on nykyään kuiva aavikko, kun se aiemmin oli vain kuivaa ylänkömaata.

K: Miksi Zef 2:11:ssä kaikki, jotka asuvat maan päällä, eivät palvo Jumalaa?

V: He eivät palvo nyt, mutta kun Kristus palaa ja poistaa epäuskoiset, kaikki palvovat Jumalaa tuhatvuotisen valtakunnan aikana Ilm. 20:4–5:n mukaisesti sekä uudella maalla Ilm. 21:1–3:n mukaisesti.

Sefanja 2:11:ssä se voitaisiin kääntää joko ”Herra on pelottava” tai ”Herra on heitä vastaan”. Joka tapauksessa merkitys on, että Herra on pelottava heitä vastaan. BSB-käännös kääntää sen ”Herra on heille kauhistuttava”.

K: Miten Sef 2:12:ssa kusilaiset (etiopialaiset) ”surmataan minun miekallani”?

V: Vaikka tämä voisi viitata yksinomaan Kušin (Etiopian) maahan, on todennäköisempää, että se viittaa myös Egyptiin, koska ne olivat yksi valtakunta juuri ennen Assyrian hyökkäystä. Egypti oli Etiopian hallinnassa noin vuodesta 728 eKr. siihen asti, kunnes Assyrian Esarhaddon valloitti Egyptin vuonna 671 eKr. Etiopialaiset yrittivät kapinoida noin vuonna 664 eKr., mutta heidät kukistettiin. Zefania kirjoitti noin vuosina 630–612 eKr.

K: Mikä on sopivaa laumoista Zef 2:14:ssä?

V: Assyria oli kansakunta, jossa asui armeijoita; siellä oli liian paljon ihmisiä, jotta se olisi voinut elättää itsensä pelkästään maataloudella. Tulevaisuudessa siellä asuu myös armeijoita; nimittäin lampaiden ja karjan armeijoita.

K: Mikä on Zef 2:14:ssä mainittujen pöllöjen merkitys?

V: Yöllä tapahtuu paljon, kun ihmisiä ei ole paikalla. Maa ei tule olemaan autio; villieläinten osalta siellä saattaa tapahtua paljon, mutta ihmiset eivät ole osa sitä. Heprealainen sana qol (”huudot” BSB:ssä) tarkoittaa ”ääntä”.

K: Miten Moabin ja Ammonin ylpeys erosi Assyrian ylpeydestä Zef 2:8–15:ssä?

V: H.A. Ironside korostaa näiden jumalattomien kansojen ylimielisyyttä. Assyria oli sotilaallisesti vaikuttava kansakunta; Moab ja Ammon eivät koskaan olleet. Assyrialla oli jotain, mistä se luuli voivansa olla ylpeä, vaikkakin pahalla, kierolla tavalla. Moabilla ja Ammonilla ei ollut mitään, mistä olla ylpeitä, mutta he olivat ylpeitä siitä huolimatta. Sefanja 2:15 sanoo, että ihmiset viheltäisivät ja heiluttaisivat nyrkkejään Assyriaa kohtaan. Moabia ja Ammonia kohtaan he eivät tekisi sitä yhtä paljon.

K: Mikä on tämän kuvauksen merkitys Sef 2:15:ssä?

V: Kyse ei ole pelkästään siitä, että se on villieläinten asuttama autio paikka. Pikemminkin kyse on kontrastista entisen vilkkaan kaupungin ja tulevaisuuden aution paikan välillä.

K: Miksi ihmiset Sef 2:4–15:ssä näkevät nopeasti ja innokkaasti pahuuden toisissa, mutta eivät itsessään?

V: Tämä on ehkä yksi monista erilaisista puolista meidän langenneessa luonteessamme. Monet ovat sokeita – toisinaan tahallaan – omille ja lastensa synneille sekä itsekkyydelle. Silti he eivät ainoastaan huomaa nopeasti monia todellisia puutteita toisissa, vaan toisinaan he näkevät myös pahoja asioita, joita ei oikeastaan ole olemassa tai joita ei ole siinä määrin kuin he luulevat. Jeesus puhui siitä, että on ensin poistettava oma silmästä palkki, ennen kuin yritetään poistaa toisen silmästä roska, Matteuksen evankeliumissa 7:3–5 ja Luukkaan evankeliumissa 6:41–42.

K: Mikä on Sefanja 3:1–2:ssa suhde sortajan olemisen, korjauksen hylkäämisen ja Herraan luottamattomuuden välillä?

V: Nämä olivat kolme Jerusalemin syntiä, joita Zefanjan kirjassa tuomittiin. Jakeet 3–4 selittävät asiaa tarkemmin. Ihmiset voivat sortaa ainakin kolmesta syystä: he ovat ylimielisiä, he eivät halua olla kenenkään alaisina ja he pelkäävät, että jos he lopettavat sortamisen, heitä itseään sorretaan samalla tavalla kuin he ovat sortaneet muita. Joku saattaa haluta olla oma pomonsa vain siksi, ettei hänen tarvitse hyväksyä korjausta keneltäkään muulta.

K: Miksi Zefania korostaa häpeää Zef 3:5, 11, 19:ssä?

V: Sanotaan, että monet länsimaiset yhteiskunnat ovat ”totuuteen perustuvia” yhteiskuntia, ainakin ennen postmodernismia. Mutta monet itämaiset yhteiskunnat, mukaan lukien Lähi-itä, Intia ja Itä-Aasia, ovat ”kunniaan ja häpeään perustuvia” yhteiskuntia. Jotkut ihmiset ovat enemmän huolissaan siitä, ovatko he oikeassa tai tietävätkö he totuuden, kuin siitä, ovatko he kunniallisia ihmisiä. Toiset taas ovat enemmän huolissaan siitä, että ovat kunniallisia ihmisiä kuin siitä, että ovat oikeassa tai jopa taistelevat oikean asian puolesta. Zefania korostaa Zefania 3:19:ssä kunniaa häpeän sijaan.

K: Mistä asioista Jumala odotti heidän ottavan vastaan korjausta Zef 3:2,7:ssä?

V: Zefania 3:1:ssä sanotaan, että he sortivat muita, olivat kapinallisia ja saastuneita.

He sortivat muita, erityisesti hallitsijoitaan Zefania 3:3–4:ssä. Joskus myös uskonnolliset johtajat sortavat asemansa vuoksi muita. Joskus ihmiset eivät ota lainkaan huomioon muita.

He olivat kapinallisia siinä mielessä, että he eivät hyväksyneet mitään nuhteita eivätkä totelleet ketään (Sefanja 3:2). Joskus ihminen ei tottele tiettyjä ihmisiä, joita hän ei kunnioita; tässä kuitenkin sanotaan, etteivät he tottele ketään.

He olivat saastuneita siinä mielessä, että sen sijaan, että olisivat lähestyneet Jumalaa (Sefanja 3:2), heidän lähestymisensä pyhäkköön vain saastutti sen (Sefanja 3:4b).

K: Miksi Jumala odotti heidän pelkäävän Häntä ja ottavan vastaan korjausta (Sef. 3:2, 7)?

V: Vaikka heillä ei ollut Pyhää Henkeä sisällään ja vaikka jotkut heistä eivät ehkä olleet saaneet jumalallista opetusta, he silti tiesivät jotain Jumalasta luonnostaan ja sen totuuden perusteella, joka heillä oli. Heillä oli yhä omatuntonsa. Tässä on kyse ”velvollisuudesta”: siitä, että heidän olisi pitänyt tehdä joitakin asioita, joita he eivät tehneet, ja jättää tekemättä joitakin asioita, joita he tekivät.

K: Miksi joissakin ihmisissä, jopa pahoissa ihmisissä, on Zef 3:2,7:n mukaan taipumusta ottaa vastaan kuritusta, kun taas toisissa ei?

V: Jos jokin asia näyttää houkuttelevalta, eri ihmiset saattavat suhtautua siihen ainakin neljällä eri tavalla.

Riski: Jotkut saattavat punnita asian houkuttelevuutta suhteessa siihen, kuinka vakava seuraus kiinni jäämisestä olisi ja kuinka todennäköistä se on (mikä usein arvioidaan toistumistiheyden perusteella). He saattavat myös pohtia toiminnan kiireellisyyttä (tarjous voimassa vain tänään) ja sitä, kuinka paljon he haluavat uskoa siihen. Toisaalta jotkut ovat holtittomia, eli he eivät edes vaivaudu miettimään mahdollisia kielteisiä seurauksia.

Synnin hallinta: Jotkut saattavat haluta olla ”vähän pahoja ja vähän hyviä”. Ei liian pahoja, mutta he ajattelevat, että vähän on OK, kunhan ei mene liian pitkälle. Robin Hoodin sanottiin ryöstävän rikkailta ja antavan köyhille. Ryöstö itsessään on pahaa, ja jos ryöstät ihmisiä, Jumala ei ole lainkaan vaikuttunut siitä, että annat toisille osan varallisuudesta, joka ei alun perinkään kuulunut sinulle.

Syntihalun tukahduttaminen: Jotkut saattavat haluta tehdä synnin, mutta jokin asia, kuten kiinni jääminen tai mahdollisten tulevien seurausten näkeminen, estää heitä. Tunnen erään ateistin, joka ei koskaan juonut itsensä humalaan eikä edes juonut alkoholia lainkaan. Hän oli kestävyysjuoksija, eikä hän halunnut tehdä juopumisen syntiä, koska halusi pysyä hyvässä kunnossa. Tunnen myös toisen uskonnottoman yliopisto-opiskelijan, joka ei koskaan harrastanut seksiä ennen avioliittoa. Hän halusi todella, että hänen vaimonsa olisi neitsyt ennen avioliittoa, ja hän ajatteli, että jotta niin tapahtuisi, hänenkin pitäisi olla neitsyt. Tunnen erään raskaan tupakoitsijan, jolle annettiin armeijasta päästessä keuhkoröntgenkuvat ja käskettiin viedä ne toiseen toimistoon. Hän kurkisti niitä ja näki, että ne olivat kokonaan mustia. Niinpä hän heitti savukkeensa pois siinä samassa ja ei enää koskaan tupakoinut. Hän ei tiennyt, että nuo röntgenkuvat olivat ylivalottuneita. Asia on siinä, että ihmiset voivat päättää olla tekemättä tiettyjä syntejä syistä, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.

Halu miellyttää Jumalaa: Joskus, kun jokin asia saattaa näyttää houkuttelevalta, kristitty saattaa muistaa, että Jumala tarkkailee häntä, muistaa kuinka paljon Jumala rakastaa häntä ja on tehnyt hänen puolestaan, ja sen seurauksena hän ei yritä tehdä sitä syntiä yhdestä yksinkertaisesta syystä: hän ei yksinkertaisesti halua.

K: Miksi Jumala käskee ihmisiä ”odottamaan Häntä” Sef 3:8:ssa?

V: Vaikka meidän tulisi odottaa kärsivällisesti Jumalaa, tämä jae ei tarkoita sitä lainkaan.

Sefanja 3:8:ssa, kun Jumala käskee pahantekijöitä ”odottamaan Häntä”, Jumala käyttää ironiaa. Toisin sanoen, kun ihmiset tekevät väkivaltaa Jumalan kansalle, Jumala sanoo: ”Voitte olla varmoja, että tulen peräänne.”

K: Onko Zef 3:8–13:ssa mitään viitteitä siitä, että tämän osan kirjoittaja olisi ollut eri kuin Zefanjan kirjan muun osan?

V: Ei. Tämä väite perustui yksinomaan siihen, että Zefania 3:8–13 oli toivon sanoma, kun taas muu osa puhuu tuomiosta.

K: Mitä tarkoittaa Sef 3:9:ssä, että Jumala ”palauttaa kansoille puhtaat huulet”?

V: Se tarkoittaa kansan huulien puhdistamista. Se ei viittaa mihinkään tiettyyn kieleen, kuten kreikkaan tai hepreaan, vaan pikemminkin siihen, että käytetään asianmukaista, jumalallista puhetta millä tahansa kielellä.

K: Onko Sef 3:13–16:ssa oleva Jerusalemia koskeva profetia jo toteutunut?

V: Ei, se ei ole toteutunut. Se toteutuu tuhatvuotisessa valtakunnassa Ilm. 20:4–5 ja kun Uusi Jerusalem laskeutuu Ilm. 21:2.

K: Milloin, kuten Zef 3:15:ssä sanotaan, Jerusalem ei enää ”pelkää mitään pahaa”?

V: Pienprofeettojen viimeiset jakeet puhuvat Jumalan tulevasta tuomiosta ja/tai tuhatvuotisesta valtakunnasta, eikä Sefanja ole poikkeus. Tässä puhutaan ajasta ahdistuksen jälkeen, kun Jumala on koonnut kaikki kansat ja tullut voimassaan, kuten Sefanja 3:8 kertoo. Juutalaiset voivat kuitenkin tietää, että kun Jumala on kerran hävittänyt kaikki heidän vihollisensa (Sefanja 3:15), he eivät enää pelkää mitään pahaa.

K: Mitä Jumala lupaa Zef 3:15–20:ssa murskatulle ja syylliselle kansalle? Mitä muuta Jumala lupaa?

V: Jumala lupaa suojeluksensa, jotta tämä ei enää toistuisi Jumalan valitulle kansalle. Tietysti jotkut ihmiset pohtivat Jumalan lupauksia holokaustin valossa. Jotkut ovat päättäneet, että se, ettei Jumala suojele heitä kansanmurhalta, tarkoittaa, ettei Hän enää pidä juutalaisia valittuna kansanaan. Mutta riippumatta siitä, mikä teologia on tuon ajan pahuuden takana, Ilmestyskirjan 7:5–8 vakuuttaa meille, että juutalaisilla on erityinen paikka Jumalan tulevaisuuden suunnitelmissa.

Mutta vielä tärkeämpää kuin Jumalan suojelu on Jumalan lupaus läsnäolostaan. Hän on valitun kansansa kanssa; vaikka koettelemuksia tulee edelleen olemaan, Jumala kantaa meidät niiden läpi.

K: Miten Zef 3:17:n mukaisesti voi kasvattaa hellää suhdetta Jumalaan?

V: Kunnioita Jumalaa, halua lähentyä Häntä ja vietä sitten aikaa Hänen kanssaan rukouksessa ja Sanassa. Tässä on neljä näkökohtaa.

Hengellinen hengitys: ole jatkuvassa rukouksessa Jumalan kanssa päivittäisissä askareissasi.

Omista laadukasta aikaa yksinomaan Jumalalle: Ota joka päivä, esimerkiksi aamulla, aikaa keskittyä yksinomaan Jumalaan Raamatun tutkimisen, rukouksen ja Häntä koskevan mietiskelyn kautta.

Ole yhteydessä muihin uskoviin kahden kesken tai pienryhmissä.

Palvokaa suuremmissa ryhmissä, esimerkiksi sunnuntaiaamuisin.

K: Mitä tarkoittaa Sef 3:19:ssä, että Jumala ”pelastaa raajarit ja kokoaa hajallaan olevat” (hyljeksityt/karkotetut)?

V: Joitakin eläimiä pidettiin niin alempiarvoisina, ettei niitä haluttu pitää laumassa. Jos niitä ei edes kannattanut tappaa ruuaksi (koon tai tautien pelon vuoksi), paimenet eivät voineet muuta kuin ajaa ne pois. Tässä Jumala lupaa, että riippumatta siitä, kuinka arvottomilta he saattavat tuntea itsensä, tuolloin Jumala tuo heidät laumaansa.

K: Mitkä ovat Zefanjan kirjan varhaisimmista käsikirjoituksista, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

A: Kuolleenmeren kääröt (noin 1 eKr.): Kuolleenmeren kääröissä on kaksi Zefanjan kirjan kappaletta. Ne on merkitty nimillä 4Q77 (=4QXIIb) ja 4Q78 (=4QXIIc). Zefanjan kirjasta on olemassa kommentaari, jonka nimi on 1Q15 (=1QpZeph).

4Q77 sisältää Zefanjan kirjan 1:1–2; 2:13–15; 3:19–20

4Q78 sisältää Zefanjan kirjan 2:15; 3:1–2.

Nahal Hever on Engedin lähellä sijaitseva luola, josta on löydetty kreikankielinen fragmentti pienistä profeetoista (8 Hev XIIgr). Se on kirjoitettu vuosien 50 eKr. ja 50 jKr. välillä. Se kätkettiin Roomaa vastaan käydyn Bar Kokhban kapinan aikana. Kyseessä on Juudeassa tehty Septuagintan muokkaus, joka on lähes identtinen masoreettisen tekstin kanssa. 8 Hev XIIgr sisältää Zefanjan kirjan 1:1–6, 13–18; 2:9–10; 3:6–7

Wadi Murabba’atin käärö (Mur XII) on peräisin noin vuodelta 132 jKr. Se sisältää Zefanjan kirjan 1:1,11–18; 2:1–15; 3:1–6,8–20 sekä muita pienprofeettoja.

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä, Nahal Heverissä ja Wadi Murabba’atissa on säilynyt seuraavat 49 jaetta Zefanjan kirjan yhteensä 53 jakeesta (92,5 %): 1:1–6, 11–18; 2:1–15; 3:1–20. Toisin sanoen ne sisältävät ainakin osia jokaisesta Zefanjan jakeesta lukuun ottamatta 1:7–10. Katso lisätietoja teoksesta The Meaning of the Dead Sea Scrolls.

Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin, mukaan lukien Zefanjan kirjan. Kaksi näistä on Vaticanus (325–350 jKr) ja Alexandrinus (n. 450 jKr), joissa kahdentoista pienen profeetan kirjat sijoitettiin Jesajan kirjan eteen. Zefanjan kirja on kokonaisuudessaan sekä Vaticanuksessa että Alexandrinuksessa.

Myös Sinaiticus-käsikirjoituksessa (340–350 jKr.) on Zefanjan kirja kokonaisuudessaan. Se alkaa samalta sivulta, jolla Habakukin kirja päättyy. Se päättyy sivun alaosaan, ja seuraavalla sivulla alkaa Haggain kirja.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Zefanjan kirjaan?

V: Nikäänin kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat tai vihjasivat Zefanjan jakeisiin, ovat:

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) 11. luku, s. 144 viittaa Zefanjan kirjan 3:19:ään sanoilla ”profeetta sanoo”.

Melito Sardisilainen (170–177/180 jKr.) (epäsuorasti) mainitsee ”Vanhan testamentin” ja luettelee sen kirjat. Hän ei luettele kahdentoista pienen profeetan nimiä erikseen, vaan kutsuu heitä ”Kaksitoista”. Fragmentti 4 teoksesta Book of Extracts, osa 8, s. 759

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa Sefanjan kirjan 1:18 sanoilla ”Henki profetoi Sefanjan kautta”. Teos ”Opettaja”, kirja 2, luku 13, s. 269

Origenes (225–254 jKr.) lainaa Sefanjan kirjan 3:7–13 sanoilla ”seuraava kohta Sefanjan kirjasta”. Origenes, *Vastalause Celsusta vastaan*, kirja 8, luku 72, s. 667

Teos *Novatianusta vastaan* (n. 248–258 jKr.) 6. luku, s. 659 lainaa Zefanjan kirjan 1:1, 2, 3 Septuagintasta.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa ”Sefanjasta” teoksessaan ”Traktaatti 12”, kolmas kirja, luku 61, s. 550.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen (325 jKr.)

Athanasius Aleksandrialainen (367 jKr.) (Voidaan päätellä, koska hän mainitsee kaksitoista profeettaa) ”Vanhan testamentin kirjoja on siis yhteensä kaksikymmentäkaksi; … sitten profeetat, joista kaksitoista lasketaan yhdeksi kirjaksi….” Athanasiuksen pääsiäiskirje 39, luku 4, s. 552.

Syyrialainen Efraim (350–378 jKr.) viittaa Hoosean kirjan 4:3 ja Sefanjan kirjan 1:3 kohtiin: ”Näiden metelien vuoksi meren kalat liikkuivat, ja myös Leviatan.” Helmen ylistyslaulu 1, nro 3, s. 294

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–385 jKr.) lainaa Septuagintasta Zefanjan kirjan 3:7:n Zefanjan nimissä. Katekeettiset luennot, luento 14, nro 6, s. 95

Jerome (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Pentateukia, Jobin kirjaa, Naven [Joosuan] poikaa Jeesusta, Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin ja Kuningasten kirjoja (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean kirjaa, Joelin kirjaa, Aamoksen kirjaa, Obadjan kirjaa, Joonan kirjaa, Miikaa, Nahumia, Habakukia, Sefanjaa, Haggaiia, Sakarjaa, Malakiaa, Jesajaa, Jeremiaa, Hesekielia, Danielia, Esteriä, Esraa ja Nehemiaa kirjeessä 53, luvut 7–8, s. 99–101.

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) lainaa Sefanjan kirjan 3:8; 2:11; 3:9–12 Sefanjan nimissä teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 18, luku 33, s. 380. Hän mainitsee myös Obadjan, Nahumin ja Habakukin teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 18, luku 31, s. 377.

Semi-pelagianilainen Johannes Cassianus (419–430 jKr.)

Harhaoppisten ja väärennettyjen kirjojen joukossa

Pelagialainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.)

K: Mitkä ovat Zefanjan kirjassa joitakin käännöseroja hepreankielisen tekstin ja kreikankielisen Septuagintan välillä?

V: Joku sanoi kerran, että Septuagintan käännös Zefanjan kirjasta oli hyvä, mutta ei erinomainen, vähän kuin neljännen vuoden kieliopiskelijan käännös. Keskitytään pääasiassa 1. lukuun: ensimmäinen vaihtoehto on masoreettinen teksti, toinen on Septuaginta, ellei toisin mainita.

Sef 1:2 ”Minä riistän kaiken kokonaan” vs. ”Olkoon täydellinen hävittäminen”

Sef 1:3 ”kompastuskivet / rauniokasat” (masoreettinen teksti) vs. (puuttuu) (Septuaginta)

Sef 1:3 ”ryöstää” vs. ”tuhotaan” 2 kertaa

Sef 1:4 ”Baalin jäännös” vs. ”Baalin nimi”

Sef 1:4 ”epäjumalanpalvojat / pakanat [ja] papit” vs. ”papien nimet” (Septuaginta)

Sef 1:5 ”kumartaa” vs. ”palvoa”

Sef 1:5 ”Malcom” (masoreettinen teksti) vs. ”Milcom” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

Sef 1:6 ”vetäytyä” vs. ”kääntyä sivuun”

Sef 1:7 ”vaikene” vs. ”pelkää”

Sef 1:7 ”kutsutut” vs. ”vieraat”

Sef 1:8 ”kävellä” vs. ”kostaa avoimesti”

Sef 1:9 ”ne, jotka hyppäävät kynnykselle” vs. ”kuistit”

Sef 1:9 ”väkivalta” vs. ”jumalattomuus”

Sef 1:10 ”kalaportti” vs. ”murhaajien portti”

Sef 1:11 ”Maktesh” vs. ”ne, jotka”

Sef 1:11 ”ne, jotka kantavat hopeaa” vs. ”ne, joita hopea on korottanut”

Sef 1:12 ”asettuneet sakkaansa” vs. ”halveksivat heille uskottuja asioita”

Sef 1:14 ”voimakas mies huutaa siellä katkerasti” vs. ”tulee katkeraksi ja kovaksi”.

Sef 1:15 ”pimeys ja synkkyys” vs. ”synkkyys ja pimeys”

Sef 2:2 ”ennen kuin päätös syntyy, päivä kuluu kuin akanat” vs. ”ennen kuin te (monikko) tulette kuin katoava kukka” (Septuaginta)

Sef 2:14 ”kansakunta” vs. ”villi eläin” (Targum), vs. ”villieläimet” (Septuaginta)

Sef 2:14 ”ääni huutaa” vs. ”pöllö krakaa”

Sef 2:14 ”autioisuus krakaa” vs. ”korppi krakaa”

Sef 3:1 ”sortava” (masoreettinen teksti) vs. ”kyyhkynen” (Septuaginta, Teodoros Mopsuestialainen, Kommentaari Sefanjan kirjaan, luku 3, s. 300)

Sef 3:7 ”Totisesti se” vs. ”Totisesti kaupunki”

Sef 3:7 ”sen asuinpaikkaa ei hävitetä” vs. ”se ei menetä näkyvistä” (Septuaginta, syyriankielinen käännös)

Sef 3:8 ”nouse ryöstämään” (masoreettinen teksti) vs. ”nouse todistamaan” (Septuaginta ja syyriankielinen käännös) vs. ”minun tuomion paljastumisen päivänä” (Targum) vs. ”minun tulevan ylösnousemuksen päivänä” (Vulgata) (Teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 7, s. 559 todetaan, että hepreassa konsonantit sanoille ”ryöstää” ja ”todistaa” ovat samat. Alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä ei ollut vokaaleja.)

Sef 3:15 ”ei enää näe onnettomuutta” (heprealaiset käsikirjoitukset) vs. ”ei enää pelkää” (Septuaginta, Bg. (=Daniel Bombergin julkaisema heprealaisen Vanhan testamentin painos vuosilta 1524–1525), masoreettinen teksti, Vulgata)

Sef 3:17 ”hän vaikenee rakkaudessaan” vs. ”hän uudistaa teidät rakkaudessaan” (Septuaginta, syyria)

Sef 3:18 ”Minä poistan teiltä” vs. ”Minä kokoan teidän ahdistetut.” (Septuaginta)

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation ja Septuaginta-käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta The Septuagint: Greek and English. Lisäksi on käytetty teosta The Expositor’s Bible Commentary sekä NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamatun alaviitteitä.

Ellei toisin mainita, Raamatun lainaukset ovat peräisin teoksesta The Holy Bible, Berean Standard Bible (BSB), joka on julkaistu julkiseen käyttöön: https://berean.bible